6. joulukuuta on Puolalaisten pyhän Nikolauksen päivä. Eli joulupukkipäivä. Ei ihme että Suomessa juhlitaan kovasti. Etenkin tänä vuonna. Joulupukki on aina pyöreä mutta tänä vuonna täytetään pyöreitä.
Mutta vakavasti; Joulupukki on tärkeä osa Suomalaista identiteettiä. Sitä ei ole sidottu kansallistunteeseen. Mutta se on jäänyt aika mielivaltaisesti valitsematta. Tai jäänyt valikoitumatta myöhemmin. Sillä perinteet syntyvät mielivaltaisilla sidoksilla jossa eri asiat symbolisesti merkitsevät jotain. Esimerkiksi tumma puku ei merkitse mitään. Mutta kun se sidotaan perinteeseen on itsenäisyyttä kunniakasta juhlistaa tummassa puvussa.
Ainakin itselleni hupaisinta on Runebergin ja Snellmannin fennomaanisuus. Jossa puhutaan kansallistunteesta kuin se olisi jokin perusta jollekin mystisyydelle vivahtavalle hengellisyydeltä ja uskonnolta maistuvalle konseptille. Tämänlainen kansallistunne on runollitsa. Ja se vaikuttaa unelmoinnilta juuri sellaisella tavalla joka muistuttaa siitä että unelmia kutsutaan unelmiksi sen vuoksi että sitten joskus heräät ja huomaat että nämä kuvaukset eivät oikeasti ole millään tavalla totta.
Itselleni on ulkopoliittisesti sovittu pinta-ala maapallon kamaraa ja ilmakehää, jossa elää taloudellisissa ja kulttuurisissa ja sosiaalisissa suhteissa toisiinsa keskimäärin vahvemmin sidottuja ihmisiä. ; Suomen kansakunnassa kytkökset ovat keskimäärin sisäisesti lujempia kuin kytkökset sen ulkopuolelle. Samalla tätä pinta-alaa ovat määrittäneet ulkopoliittiset aktiot joita sodiksi kutsutaan. Ja se mitä niissä on käynyt. Jossa tapahtuneet muutokset kertovat että ei ole mitään ilmiselvyyttä nimeltä Suomi tai suomalaisuus.
Kun Napoleon ja tsaari Aleksander 1808 sopivat että Suomen alue kuuluu Venäjän etupiiriin, ei kyseessä ollut oikeastaan muuta kuin vallan vaihtuminen suurvallalta toiselle. Alueellamme elävien parissa ajatus itsenäisyydestä ei ollut suuri tai edes merkittävä. Kun sata vuotta tästä Hitler ja Stalin tekivät samankaltaisen sopimuksen, oli henki jo aivan toinen ; Alueellamme nousi asenteita joiden mukaan temppu oli ylimielinen. 1939 Stalinin tekemä propagandan levittäminen jolla se hamusi sitä minkä se oli Saksan kanssa sopinut sille kuuluvaksi, tilanne otettiin vastaan aivan toisin.
Kansa, kielialueet ja perimä ja kulttuuri eivät olleet merkittävästi muuttuneet. On mielenkiintoista miettiä miten Lalli ei puolustanut mitään Suomalaisuutta lännestä tullutta vierasmaalaista maahanmuuttajaa kohtaan. Lallin geenit, kieli ja muu vastaava olivat kuitenkin hyvin samanlaisia kuin Stalinille murisseiden.
Syynä on tietenkin kansallisvaltioideaali. Tämä on aika uusi idea ja vaikka meille kuinka selitetään että Suomi on nuori maa, niin tosiasiassa tämä ei tavallaan pidä paikkaansa. On toki selvää että mitään Ruotsi-Suomea ei ole koskaan ollut. On ollut vain Ruotsi jonka vallan alla on ollut ryhmä ihmisiä esimerkiksi 30 -vuotiseen sotaan lähetettäviksi hakkapeliitoiksi. Ruotsista oli toki kätevää taistella maa-alueitsaan vaikka viimeiseen Suomalaiseen joka kertoo siitä miten tiettyjä ryhmiä pidettiin samanaikaisesti alamaisina että ”poliittisina vihollisina” joiden tuhoutuminen voi olla sääli mutta hyväksyttävä uhraus. (Ylipäätään hyväksyttävä uhraus kertoo näistä asioista aika paljon. Se keiden on kunniakasta kuolla kenenkin lompakon vuoksi on aina oleellista tietoa jonka takana ei ole sanoissa kumpuava kunnioitus vaan ajatus siitä mitkä ihmisryhmät ovat enemmän uhrattavissa kuin toiset. Ei ihme että nuoria miehiä mutta ei nuoria naisia lähetetään meilläkin rintamalle.)
Kansallisen itsenäisyyden ytimessä onkin ainakin kahta aivan erilaista itsenäisyyttä joista molemmat ovat oleellisia jotta itsenäisyyttä on; On olemassa muodollis-juridista itsenäisyyttä jossa suotuisat ulkopoliittiset suhdanteet luovat tai ylläpitävät maa-alueita ja kansalaisten verotusta sekä sisäistä lainsäädäntöä koskevia sopimuksia. Ja jotka purkautuvat näiden ulkoisten voimien alla.
Ja sitten on sisäistä itsenäisyyttä joka itse asiassa ei toimi millään ulkoisella. Jo se että itsenäisyyttä haetaan niin kielestä, kulttuureista ja geeneistäkin näyttää että kansa, kulttuuri ja kieli yksin eivät riitä. Kansallisvaltio ei toisin sanoen ole mikään biologinen tai kulttuurinen entiteetti joita voitaisiin havaita ja objektiivisesti tunnistaa. Koska loppujen lopuksi kyseessä on idealismin ja pragmatismin liitto. Sama idea on aiemmin toteutettu kun on rakennettu kaupunkivaltioita. Niissä ihmisten ja kylien suvereeniutta on liitetty keskusvaltaan. Kansallisvaltiosta kasvaminen liittovaltioksi tai EU:ksi on tietenkin aika samansuuntainen prosessi joka on käytännössä havaittu käteväksi tavaksi käsitellä rahaan ja ihmisiin liittyvää valtaa. Se on byrokraattista ja edullista ja ennustettavaa verrattuna heimoyhteiskunnassa toimimiseen.
Tässä mielessä Suomen itsenäisyys oli tavallaan puoliksi olemassa jo ennen Suomen virallista syntymäpäivää, eli joulukuun 6. 1917. Ilman tätä jotain ei olisi mitään funktionaalisuutensa tasolla oleellisesti ulkopoliittisia sopimuksia allekirjoitettu.
Ja on hyvä että kilistämme juuri tänä päivänä. Ja juuri tänä päivänä. Sillä aikanaan on käyty ankaraa debattia itsenäisyyspäivän ajankohdasta. Itsenäisyyden alkuvaiheessa itsenäisyyspäivästä oli eri mielipiteitä. Oikeisto ajatteli, että Suomi irrottautui Venäjästä kokonaan vasta sisällissodan päätyttyä, ja halusi juhlia itsenäisyyttä valkoisen armeijan voitonparaatin päivänä 16. toukokuuta. Vasemmisto puolestaan ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, koska kansanvaltaa edustanut Suomen eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15. marraskuuta 1917.
Tähän liittyi siis oleellisesti myös debatti maamme sisällissodasta ja sen merkityksestä. Esimerkiksi siitä oliko kyse kansalaissodasta vai vapaussodasta. Tähän liittyen yritettiin esimerkiksi saada suosiota ajatukselle jossa oikeistolainen vapaussota on objektiivinen ja oikea nimi koska kai ne kommunistitkin taistelivat vapautensa puolesta. Tämä oli tietenkin päälleliimattu idea, koska suuri osa poliittisesta keskustelusta on juuri tämänlaista määritelmäkikkailua omien intessejen pönkittämiseksi.
Itsenäisyyspäivän päivämäärä oli verevän debatin aihe ja esimerkiksi lehtikirjoitteluun aiheesta osallistui hyvinkin nimekkäitä ihmisiä. Esimerkiksi Mannerheim.
Minusta juhlittavaksi päiväksi valittiin oikea. Emme valinneet päivää jona Lenin antoi suostumuksensa – se olisi mahdollista ja asia on tosi vaikka takana taisi olla enemmän se että Venäjä oli kommunismin ja vallankumouksen heikentämä, kommunismilla ja vallankumouksilla tapaa olla sellaisia vaikutuksia. Emme juhli oikeistolaisten haluamana päivänä. Vasemmistolaisten haluama päiväkin jäi valitsematta. Juhlimme yksinkertaisesti ulkopoliittista sopimusta. Joka alleviivaa sitä että Suomi ei ole maa jossa joko punaiset tai valkoiset ovat ”ensisijaisia kansalaisia” josta vastapuoli edustaa ”kansanpetturuutta”. Tämä on mielestäni suhteellisen hienoa. Kyseessä on kompromissi joka haistattelee molemmille puolille tavalla ja asenteella joka on näennäisen neutraali mutta hengeltään oikeansuuntainen. Poliittisille idealisteille tulee tarjota tämänlaista rukkasta kasvoille jotta ymmärtävät. Suomi saisi tehdä vastaavanlaisia eettisiä kaikkia osapuolia loukkaavia ratkaisuja enemmänkin!
Ulkopolitiikalle!
Luettavaa juuri näistä aiheista:
Jukka-Pekka Pietiäinen, ”Onnellinen Sisyfos ja muita kirjoituksia 1980-luvulta” (1990) [esimerkiksi lehtikirjoittelua itsenäisyyspäivädebatin ajoilta.]
Tauno Nurmela, ”Sanottu mikä sanottu” (1979) [kokonainen osio Suomen itsenäistymisestä.]
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Napoleon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Napoleon. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 6. joulukuuta 2017
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Onko kotisi linnasi?
Karkeasti sanoen kolme asiaa näyttävät monien silmiin samalta. On linnoja (castle), linnakkeita (fortress) ja kartanolinnoja (château). Arkikielessä linna tarkoittaa keskiaikaisen mielikuvan tuovia sotilasmielikuvia tuovia rakennelmia. Näiden välillä on pieniä eroja. Ja niiden erojen takana on mielenkiintoisia historiallisia muutoksia elämässä ja elämäntavassa. (Tämä kirjoitus on luonnollisesti aikamoinen karkeistus. Aikajärjestys on enemmän "yleinen ja suuntaa antava" ja tähän liittyy selkeitä vääristymiä jos katsoo yksittäisiä linnoja, kartanoita ja vastaavia. Tässä karkeistamisessa on tarkoitus tuoda esiin idea. Joka sitten on mielestäni perustellumpi. )
Linnalla on kaksi funktiota. Linnan on pystyttävä torjumaan hyökkääjiä ja toimimaan sotilaallisena kompleksina. Toisaalta linnan sisällä on oltava myös siviilitoimintaa. Toisin sanoen linnassa asuu muitakin kuin sotilaita. Linna on tätä kautta usein laajentunut sitenkin, että linna ja sitä ympäröivät muurit ovat suojanneet kaupunkilaisia. (Usein veroja tai muuta vastaavaa vastaan.) Linnat voivat olla periaatteessa puisia tai kivisiä. Toki kiviset rakenteet suojaavat parempia ja ne ovat parempia linnoja. Eivät kuitenkaan enemmän linnoja.
1: Kaupunkia ympäröivä muuri (citadel) on kuitenkin vielä lakettava erikseen. On mahdollista rakentaa muuri ilman että sen keskellä on linnaa. Ja voidaan tehdä linna ilman että sen ympärillä on kaupunginmuureja. Toisin sanoen linna on myös jollain tavalla keskitetympi rakennus kuin muuri. Muuri kieltämättä pitää sisällään siviilielämää ja sillä on sotilaallinen funktio.
Tässä vaiheessa on helppoa ja selvää puhua vaikka feodaalisesta sääty-yhteiskunnasta. Tässä maailmassa on ajateltu että on erityinen sotilassääty jonka funktiona on yleisesti suojata siviiliväestöä. Tässä vaiheessa voi olla mutkikasta joa erottaa erikseen poliisivoimia ja sotilasvoimia. Näitä kulttuureita ihailevat konservatiivit eivät välttämättä tiedosta sitä, että tähän sotilassäätyyn on usein liittynyt erivapauksia aseissa. Toisin sanoen tavalliset kansalaiset eivät ole esimerkiksi saaneet omistaa miekkoja tai jotain muita tietynlaisia aseita. Tällä varmistetaan että turvallisuusmonopoli ja sotamonopoli ovat sotilassäädyllä. Linna on sotilassäädyn tapa oikeuttaa verotulonsa. Kaupungin muurien sisäpuolelle pääsemisen ehtona olevat aserajoitukset ovat heidän keinonsa varmistaa tämän oikeuden pysyminen.
Toisaalta tässä ajassa kuningas ja lordi selvästi osallistuu sotimiseen tai on sotimisen oleellinen kohde. Tämä on feodaaliajalle luontevaa. Valta siirtyy ja siitä taistellaan tappamalla valtaapitäviä. Valta on hierarkiapeliä jossa sukulaisuus ja syntymisjärjestys painavat paljon. Tämä tekee lordeista ja kuninkaista on saatu keskeisiä sotilasiskujen kohteita.
Linnake taas on jotain joka on puhtaammin sotilasrakenne. Koska se ei ole koti, sen tärkein funktio on suojella sisällä olevaa sotilastoimintaa ja mahdollistaa sotilastarvikkeiden varastointia, toimia tukikohtana josta lähdetään sotimaan jne. Tämänlaiset rakenteet yleistyivät vasta lordikeskeisen feodalismin purkauduttua. Armeijaa ei enää omistaneetkaan lordit, vaan puhuttiin enemmänkin valtiollisista armeijoista. Kuninkaat asuivat linnoissa, mutta he eivät olleet aina armeijoidensa yhteydessä. Näin syntyi tilaa myös sotilasrakenteille joissa ei vietetty siviilielämää, esimerkiksi kasvatettu lapsia.
Kartanolinnat taas ovat karkeasti sanoen vielä myöhäisempää perua. Ne näyttävät linnoilta mutta ne ovat siviiliasumuksia. Niissä voi olla esimerkiksi ensimmäisessä kerroksessa suuria ikkunoita. Niiden tornejen ulokkeet voivat olla liian pieniä jotta niitä voisi käyttää sodassa vaikka jousimiesten piilopaikkoina joiden takaa nämä voisivat ampua suojasta. Nämä voidaan nähdä rakennuksiksi jotka lainaavat linnamaisia ulkonäköpiirteitä sen vuoksi että aiemmin sotilaallisissa linnakkeissa on ollut vallanpitäjiä. Koristeet ovat enemmän tämän vallan jäänteistä muokkautuneita ornanementteja. Tänä aikana ylhäisö ei selvästi ole kovin oleellinen sodankävijä tai sodankäynnin kohde.
Palatsi(palace) on sitten ylhäisön asuinpaikka joka ei ole sotilaallinen vaan demonstroi jonkinlaista hyvää mutta pröystäilevää makua. Palatseja oli paljon jo renessanssiajalla. Niissä ei ollut sotilasrakenteita ja niiden tarkoituksena oli demonstroida majesteettisuutta ja mahtia esteettisyydellään ja mahtipontisuudellaan. Nämä olivat yleensä kaupunginmuurien sisällä joten ne tarvitsivat vähemmän suojaa sen ajan maailmassa. Tässä kohden voidaan nähdä että taustalla on se, että mahtimiehet eivät olleet samalla tavalla sisäisen hyökkäyksen kohteita ja sotilaallisia toimijoita kuin feodaaliajan lordit. Renessanssiajalla raha ja kauppa ja vastaavat asiat olivat tärkeämpiä kuin suora kyky lyödä turpaan.
On mielenkiintoista huomata että itselleni palatseista tulee mieleen ennen kaikkea Napoleonin jälkeinen aika. Ja Napoleon oli siitä kiinnostava että hän tarjosi nykykonservatiiveja kiinnostavalle siviiliväestön aseistukselle erityistä huomiota. Asenteen takana oli ennen kaikkea ranskan vallakumouksen aikaansaama muutos asenteissa. Kansalaisen suhde oman itsensä ja valtionsa puolustamiseen oli muuttunut. Silti valtaapitävät eivät tämän johdosta joutuneet muuttamaan takaisin linnoihin. Sen sijaan näyttää että yhä useampi rikas pääsi asumaan huviloille (mansion).
Linnalla on kaksi funktiota. Linnan on pystyttävä torjumaan hyökkääjiä ja toimimaan sotilaallisena kompleksina. Toisaalta linnan sisällä on oltava myös siviilitoimintaa. Toisin sanoen linnassa asuu muitakin kuin sotilaita. Linna on tätä kautta usein laajentunut sitenkin, että linna ja sitä ympäröivät muurit ovat suojanneet kaupunkilaisia. (Usein veroja tai muuta vastaavaa vastaan.) Linnat voivat olla periaatteessa puisia tai kivisiä. Toki kiviset rakenteet suojaavat parempia ja ne ovat parempia linnoja. Eivät kuitenkaan enemmän linnoja.
1: Kaupunkia ympäröivä muuri (citadel) on kuitenkin vielä lakettava erikseen. On mahdollista rakentaa muuri ilman että sen keskellä on linnaa. Ja voidaan tehdä linna ilman että sen ympärillä on kaupunginmuureja. Toisin sanoen linna on myös jollain tavalla keskitetympi rakennus kuin muuri. Muuri kieltämättä pitää sisällään siviilielämää ja sillä on sotilaallinen funktio.
Tässä vaiheessa on helppoa ja selvää puhua vaikka feodaalisesta sääty-yhteiskunnasta. Tässä maailmassa on ajateltu että on erityinen sotilassääty jonka funktiona on yleisesti suojata siviiliväestöä. Tässä vaiheessa voi olla mutkikasta joa erottaa erikseen poliisivoimia ja sotilasvoimia. Näitä kulttuureita ihailevat konservatiivit eivät välttämättä tiedosta sitä, että tähän sotilassäätyyn on usein liittynyt erivapauksia aseissa. Toisin sanoen tavalliset kansalaiset eivät ole esimerkiksi saaneet omistaa miekkoja tai jotain muita tietynlaisia aseita. Tällä varmistetaan että turvallisuusmonopoli ja sotamonopoli ovat sotilassäädyllä. Linna on sotilassäädyn tapa oikeuttaa verotulonsa. Kaupungin muurien sisäpuolelle pääsemisen ehtona olevat aserajoitukset ovat heidän keinonsa varmistaa tämän oikeuden pysyminen.
Toisaalta tässä ajassa kuningas ja lordi selvästi osallistuu sotimiseen tai on sotimisen oleellinen kohde. Tämä on feodaaliajalle luontevaa. Valta siirtyy ja siitä taistellaan tappamalla valtaapitäviä. Valta on hierarkiapeliä jossa sukulaisuus ja syntymisjärjestys painavat paljon. Tämä tekee lordeista ja kuninkaista on saatu keskeisiä sotilasiskujen kohteita.
Linnake taas on jotain joka on puhtaammin sotilasrakenne. Koska se ei ole koti, sen tärkein funktio on suojella sisällä olevaa sotilastoimintaa ja mahdollistaa sotilastarvikkeiden varastointia, toimia tukikohtana josta lähdetään sotimaan jne. Tämänlaiset rakenteet yleistyivät vasta lordikeskeisen feodalismin purkauduttua. Armeijaa ei enää omistaneetkaan lordit, vaan puhuttiin enemmänkin valtiollisista armeijoista. Kuninkaat asuivat linnoissa, mutta he eivät olleet aina armeijoidensa yhteydessä. Näin syntyi tilaa myös sotilasrakenteille joissa ei vietetty siviilielämää, esimerkiksi kasvatettu lapsia.
Kartanolinnat taas ovat karkeasti sanoen vielä myöhäisempää perua. Ne näyttävät linnoilta mutta ne ovat siviiliasumuksia. Niissä voi olla esimerkiksi ensimmäisessä kerroksessa suuria ikkunoita. Niiden tornejen ulokkeet voivat olla liian pieniä jotta niitä voisi käyttää sodassa vaikka jousimiesten piilopaikkoina joiden takaa nämä voisivat ampua suojasta. Nämä voidaan nähdä rakennuksiksi jotka lainaavat linnamaisia ulkonäköpiirteitä sen vuoksi että aiemmin sotilaallisissa linnakkeissa on ollut vallanpitäjiä. Koristeet ovat enemmän tämän vallan jäänteistä muokkautuneita ornanementteja. Tänä aikana ylhäisö ei selvästi ole kovin oleellinen sodankävijä tai sodankäynnin kohde.
Palatsi(palace) on sitten ylhäisön asuinpaikka joka ei ole sotilaallinen vaan demonstroi jonkinlaista hyvää mutta pröystäilevää makua. Palatseja oli paljon jo renessanssiajalla. Niissä ei ollut sotilasrakenteita ja niiden tarkoituksena oli demonstroida majesteettisuutta ja mahtia esteettisyydellään ja mahtipontisuudellaan. Nämä olivat yleensä kaupunginmuurien sisällä joten ne tarvitsivat vähemmän suojaa sen ajan maailmassa. Tässä kohden voidaan nähdä että taustalla on se, että mahtimiehet eivät olleet samalla tavalla sisäisen hyökkäyksen kohteita ja sotilaallisia toimijoita kuin feodaaliajan lordit. Renessanssiajalla raha ja kauppa ja vastaavat asiat olivat tärkeämpiä kuin suora kyky lyödä turpaan.
On mielenkiintoista huomata että itselleni palatseista tulee mieleen ennen kaikkea Napoleonin jälkeinen aika. Ja Napoleon oli siitä kiinnostava että hän tarjosi nykykonservatiiveja kiinnostavalle siviiliväestön aseistukselle erityistä huomiota. Asenteen takana oli ennen kaikkea ranskan vallakumouksen aikaansaama muutos asenteissa. Kansalaisen suhde oman itsensä ja valtionsa puolustamiseen oli muuttunut. Silti valtaapitävät eivät tämän johdosta joutuneet muuttamaan takaisin linnoihin. Sen sijaan näyttää että yhä useampi rikas pääsi asumaan huviloille (mansion).
torstai 7. marraskuuta 2013
Salem Hypothesis eli kannanottoja "inssikreationistien" mysteeriin
Kreationismin kanssa kauan vääntäneet ovat yleensä kuulleet Salem Hypothesiksesta. Siitä löytyy pieni teksti esimerkiksi RationalWikistä. Korrelaatiolle on peräti kaksi muotoilua. Heikon Salem hypoteesin mukaan "In any Evolution vs. Creation debate, A person who claims scientific credentials and sides with Creation will most likely have an Engineering degree." ja vahvemmassa väitetään syy-yhteyttä "An education in the Engineering disciplines forms a predisposition to Creation/ID viewpoints."
Olen sen verran vieraantunut "normaalista yleisestä tiedosta" sen verran että olen olettanut että kaikki tietävät yhteydestä. Joshua Rosenaun kirjoitus tuo esille sen, että yhteys on todellinen. Se on jotain johon on syytä ottaa kantaa edes jotenkin. Se kuuluu "kreationismista tietämisen skeneen" jollain oleellisella tavalla. Ei välttämättä ilmiselvällä tavalla. Tämänlaista yhteyttä on tietysti vaikeaa käsitellä tavoilla jotka eivät johda ad hominem -maailmaan, jolloin ei puhuta asiasta vaan ihmisistä. Mutta toisaalta sosiologinen ilmiö vaatii selitystä ja tätä voi lähestyä aivan asiallisesti ilman pelkoa argumenttivirheilystä. (Ilman tätä ei voitaisi käsitellä psykologiaa tai varsinkaan psykiatriaa ; Ilman tätä kulmaa psykoosi ei olisi diagnoosi tai korjattava ongelma vaan loukkaus ja henkilöä vastaan hyökkääminen.)
Tässä kohden on pakko ottaa muistutukseksi vanha slogan siitä, että korrelaatio ei tarkoita kausaatiota. Eli korrelaatio ei tarkoita suoraa syy-yhteyttä. Tieteenfilosofit korostavat kuitenkin sitä, että jos korrelaatiolla ja induktiolla on perusteluvoimaa, korrelaatio on propabilistinen yhteys jollekin. Kari Enqvist onkin "Olemisen porteilla" -kirjassaan kuvannut tämän ilmiön fiksusti. Hän korostaa, että kahden ilmiön tapahtuessa tilastollisesti useammin kuin muutoin, kysymys ei ole välttämättä suorasta syy-yhteydestä. Mutta kysymys on kuitenkin epäsuorasta syy-yhteydestä. Jäätelönsyöminen ei aiheuta hukkumisia, mutta korrelaatiolle on silti selitys. Kausaatio joka yhdistää molemmat mukana olevat elementit. Näin ollen korrelaatio todistaa vähintään epäsuorasta syy-yhteydestä.
Tätä kautta voidaan ajatella että Salem hypoteesin selitykseksi on saatavissa muutamakin erilainen ratkaisu. Mahdollisesti ne kaikki vaikuttavat osaltaan ; Korrelaatiolle olisikin monta kausaatiota joista osa olisi suoria syyseuraussuhteita ja osa epäsuoria syyseuraussuhteita.
1: Kreationistit itse ovat yleensä korostamassa että Salem hypoteesi johtuu siitä että insinöörit ovat tuttuja koneiden kanssa. Paleyn kelloseppäargumentti jonka jatkomuotoiltuja versioita kreationistit käyttävät moderneinta Intelligent Designiä myöten on perimmiltään analogia-argumentti laitteiden kanssa. Näin ihmiset näkevät samanlaisuuksia niihin asioihin joista he tietävät jotain. Kreationistit korostavat tässä kokemuksen tuomaa intuitiota ja hahmontunnistusta. Muut voivat korostaa vain sitä että insinöörit tuntevat koneet ja osaavat siksi yhdistää asioita. Analogioiden ongelmana kun on usein se, että hyvää ja huonoa analogiaa on vaikea erottaa toisistaan. Luettelon pituudella voi paikata argumentin muuta heppoisuutta. Insinööriltä tämä onnistuu helpommin.
2: Rosenaun linkissä tuodaan sosiologien nimeltä Diego Gambetta ja Steffen Hertog tekemään yhteyksien havaitsemiseen. He yhdistävät insinöörit korrelaatiolla ääriryhmiin, myös väkivaltaisiin. Argumentaatio perustuu yli- ja aliedustuksiin tavalla joka on perussuomalaisille tullut tutuksi maahanmuuttotaustan, ihonvärin ja rikollisuuden välisten tilastojen tarkastelun kautta. Tämä taatusti selittäisi jotain. Esimerkiksi ID:llä tuntuu olevan Matti Leisolan kaltaisia insinöörejä. Ja ID -kritiikkiin kuuluu erottamattomasti tietyt lieveilmiöt. Niin paljon kuin tämä vastaa omia intuitioitani, olen tämän suhteen hieman varovainen. Sillä suurin osa insinööreistä ei ole ääriryhmiin kuuluva ihminen. Nähdäkseni esimerkiksi edellä mainitsemani Leisola on evoluutikoita khtaan enemmänkin "asenteellinen mutta rento letkauttelija" kuin "aggressiivinen raivopää". Hän kuvastaa minusta hyvin yleistä trendiä. Muut ID -inssit ovat tietääkseni samantapaisia. (Pahimmat kreationisti kusipäät tuntuvat "noin perstuntumalta" löytyvän lähes poikkeuksetta humanistisen tai teologisen koulutuksen saaneista.)
3: Insinööriys, kreationismi ja konservatiivinen politiikka ovat kaikki ajatuksia jotka pohjaavat jonkinlaiseen vahvasti hierarkiseen ja hallittavaan taustakonseptiin. Insinööri toimii alueilla joissa hän on käytännässä vahvoilla ; Koneet joko toimivat tai eivät toimi, ja siksi insinöörit ovat tottuneet olemaan auktoriteettihahmoja joissa osaaminen on lähestulkoon sama kuin erehtymättömyys. Jumala voidaan siksi nähdä samanlaisena kompetenttina kokearkkitehtinä. Insinööriasenteeseen voi liittyä kaikenlaista joka yhdistää ajatukseen järjestyksestä jossa kaikella on paikkansa. Ja jossa korrelaatio tai laki on sama kuin koneen raksuttava osanen tai sille vahvasti analoginen piirre. Tämänlainen asenne voisi itse asiassa selittää myös sitä miksi insinöörejä on paljon myös skeptikoissa ja vastaavissa piireissä. (Joka on nähdäkseni tärkeä huomio aina kun Salem hypoteesia ratkotaan.) Tämä on kuitenkin hieman epämääräinen argumentti joka nojaa enemmän mielikuviin insinööreistä kuin kunnon dataan.
4: Nick Matzken teoria saa minulta sitten jo enemmän suosionosoituksia. Hän nimittäin nostaa esille sen, että insinööritieteet ovat ala jossa uskonnollisuudesta ei ole haittaa. "Engineering is about machines, and machines won’t argue about religious problems. So engineering is a safe choice for faithheads." Evoluutiotutkimuksessa kreationistinen ennakko-oletus johtaa tien pystyyn ; Kokeet eivät tuota haluttuja tuloksia joten ne tulkitaan virheellisiksi. Ja jos omaa agendaa yritetään ajaa, syntyy keinotekoisesti rakennettuja tai ylitulkittuja tuloksia joille tiedemaailma nauraa. Kreationistit kutsuvat tätä tietysti norsunluutornin harjoittamaksi naturalistiseksi vainoksi, joka korostaa ilmiön olemassaoloa. Insinööritieteet ovat NoMa -periaatetta seuraava ala, jossa ei tarvitse välittää mikä metafysiikka on käytössä. Näin ollen kreationisti -insinöörit olisivat ensin kreationisteja ja vasta sitten insinöörejä. ; Sekulaarius antaa parhaan tilan ID:lle. Kun Laplace sanoi Napoleonille Jumalasta, että hän ei tarvinnut tätä hypoteesia, ateisti näkee tämän helposti samana kuin Jumalan heittäminen romukoppaan turhana. Tämänlainen suojaus kuitenkin takaa, että Jumala ei koskaan joudu kriittisen testin alle potentiaalisesti falsifioitavaksi. (NoMa -periaatteen ja sekularismin välillä onkin nähdäkseni vahvaa samanhenkisyyttä. NoMa on tavallaan "sekularismia uskovaisille".)
Menisinkin jopa niin pitkälle että Salem hypoteesissa olisi taustalla erikoisia piirteitä jotka tekevät korrelaatiosta lähes illuusion. Eli se miltei ei ole edes epäsuoraa kausaatiota. ; Jos nimittäin mietitään eri tieteenaloja, voimme huomata että ID -kannattaja Egnor on siitä oikeassa että kirurgi tai insinööri harvemmin tarvitsee evoluutiota vahvasti tiedepohjaisessa työssään. Jos taas mietimme biologeja, tiedämme e ttä evoluutioteorian kannattaminen yleistyy valtavasti. Tämä johtuu siitä että biologia ei ole NoMa -suhteessa evoluutioteoriaan. Todisteet ovat vahviten lähellä omaa ammattitaitoa ja siihen liittyviä relevantteja testejä. Ja biologit ja muut vastaavat "evoluution kannalta relevantit alat" ohtavat tilastossa ilmiöön nimeltä vääristynyt otos. Kaikki tiedemiehet eivät ole samanlaisia.
Näin tapahtuu erikoisia. Vaikka insinööreissä olisi tilastollinen yliedustus evoluution kannattajia, - verrattuna vaikka putkimiehiin tai kosmetologeihin - kreationismi on kuitenkin yliedustettuina "noin yleensä akateemisesti pätevöityneisiin" verrattuna. Vaikka koulutus vähentäisi kreationismin kannatusta myös insinööreissä, ei tätä trendiä helposti huomaisi koska he debatoivat muita keskimääräistä useammikn akteemisesti koulutettuja vastakeskustelijoita vastaan julkisuudessa. Ja jos katsotaan keistä tulee muita useammin pseudotiedeliikkeiden staroja - olipa liike sitten mikä tahansa ja miten skientisminvastainen argumenteissaan tahasa - niin akateeminen tutkinto auttaa. Ihmiset eivät kenties luota tieteeseen mutta he luottavat että jos professori sanoo että ei luota tieteeseen, niin hän on tässä parempi kuin eiakateeminen tyyppi sanomassa samaa.
Olen sen verran vieraantunut "normaalista yleisestä tiedosta" sen verran että olen olettanut että kaikki tietävät yhteydestä. Joshua Rosenaun kirjoitus tuo esille sen, että yhteys on todellinen. Se on jotain johon on syytä ottaa kantaa edes jotenkin. Se kuuluu "kreationismista tietämisen skeneen" jollain oleellisella tavalla. Ei välttämättä ilmiselvällä tavalla. Tämänlaista yhteyttä on tietysti vaikeaa käsitellä tavoilla jotka eivät johda ad hominem -maailmaan, jolloin ei puhuta asiasta vaan ihmisistä. Mutta toisaalta sosiologinen ilmiö vaatii selitystä ja tätä voi lähestyä aivan asiallisesti ilman pelkoa argumenttivirheilystä. (Ilman tätä ei voitaisi käsitellä psykologiaa tai varsinkaan psykiatriaa ; Ilman tätä kulmaa psykoosi ei olisi diagnoosi tai korjattava ongelma vaan loukkaus ja henkilöä vastaan hyökkääminen.)
Tässä kohden on pakko ottaa muistutukseksi vanha slogan siitä, että korrelaatio ei tarkoita kausaatiota. Eli korrelaatio ei tarkoita suoraa syy-yhteyttä. Tieteenfilosofit korostavat kuitenkin sitä, että jos korrelaatiolla ja induktiolla on perusteluvoimaa, korrelaatio on propabilistinen yhteys jollekin. Kari Enqvist onkin "Olemisen porteilla" -kirjassaan kuvannut tämän ilmiön fiksusti. Hän korostaa, että kahden ilmiön tapahtuessa tilastollisesti useammin kuin muutoin, kysymys ei ole välttämättä suorasta syy-yhteydestä. Mutta kysymys on kuitenkin epäsuorasta syy-yhteydestä. Jäätelönsyöminen ei aiheuta hukkumisia, mutta korrelaatiolle on silti selitys. Kausaatio joka yhdistää molemmat mukana olevat elementit. Näin ollen korrelaatio todistaa vähintään epäsuorasta syy-yhteydestä.
Tätä kautta voidaan ajatella että Salem hypoteesin selitykseksi on saatavissa muutamakin erilainen ratkaisu. Mahdollisesti ne kaikki vaikuttavat osaltaan ; Korrelaatiolle olisikin monta kausaatiota joista osa olisi suoria syyseuraussuhteita ja osa epäsuoria syyseuraussuhteita.
1: Kreationistit itse ovat yleensä korostamassa että Salem hypoteesi johtuu siitä että insinöörit ovat tuttuja koneiden kanssa. Paleyn kelloseppäargumentti jonka jatkomuotoiltuja versioita kreationistit käyttävät moderneinta Intelligent Designiä myöten on perimmiltään analogia-argumentti laitteiden kanssa. Näin ihmiset näkevät samanlaisuuksia niihin asioihin joista he tietävät jotain. Kreationistit korostavat tässä kokemuksen tuomaa intuitiota ja hahmontunnistusta. Muut voivat korostaa vain sitä että insinöörit tuntevat koneet ja osaavat siksi yhdistää asioita. Analogioiden ongelmana kun on usein se, että hyvää ja huonoa analogiaa on vaikea erottaa toisistaan. Luettelon pituudella voi paikata argumentin muuta heppoisuutta. Insinööriltä tämä onnistuu helpommin.
2: Rosenaun linkissä tuodaan sosiologien nimeltä Diego Gambetta ja Steffen Hertog tekemään yhteyksien havaitsemiseen. He yhdistävät insinöörit korrelaatiolla ääriryhmiin, myös väkivaltaisiin. Argumentaatio perustuu yli- ja aliedustuksiin tavalla joka on perussuomalaisille tullut tutuksi maahanmuuttotaustan, ihonvärin ja rikollisuuden välisten tilastojen tarkastelun kautta. Tämä taatusti selittäisi jotain. Esimerkiksi ID:llä tuntuu olevan Matti Leisolan kaltaisia insinöörejä. Ja ID -kritiikkiin kuuluu erottamattomasti tietyt lieveilmiöt. Niin paljon kuin tämä vastaa omia intuitioitani, olen tämän suhteen hieman varovainen. Sillä suurin osa insinööreistä ei ole ääriryhmiin kuuluva ihminen. Nähdäkseni esimerkiksi edellä mainitsemani Leisola on evoluutikoita khtaan enemmänkin "asenteellinen mutta rento letkauttelija" kuin "aggressiivinen raivopää". Hän kuvastaa minusta hyvin yleistä trendiä. Muut ID -inssit ovat tietääkseni samantapaisia. (Pahimmat kreationisti kusipäät tuntuvat "noin perstuntumalta" löytyvän lähes poikkeuksetta humanistisen tai teologisen koulutuksen saaneista.)
3: Insinööriys, kreationismi ja konservatiivinen politiikka ovat kaikki ajatuksia jotka pohjaavat jonkinlaiseen vahvasti hierarkiseen ja hallittavaan taustakonseptiin. Insinööri toimii alueilla joissa hän on käytännässä vahvoilla ; Koneet joko toimivat tai eivät toimi, ja siksi insinöörit ovat tottuneet olemaan auktoriteettihahmoja joissa osaaminen on lähestulkoon sama kuin erehtymättömyys. Jumala voidaan siksi nähdä samanlaisena kompetenttina kokearkkitehtinä. Insinööriasenteeseen voi liittyä kaikenlaista joka yhdistää ajatukseen järjestyksestä jossa kaikella on paikkansa. Ja jossa korrelaatio tai laki on sama kuin koneen raksuttava osanen tai sille vahvasti analoginen piirre. Tämänlainen asenne voisi itse asiassa selittää myös sitä miksi insinöörejä on paljon myös skeptikoissa ja vastaavissa piireissä. (Joka on nähdäkseni tärkeä huomio aina kun Salem hypoteesia ratkotaan.) Tämä on kuitenkin hieman epämääräinen argumentti joka nojaa enemmän mielikuviin insinööreistä kuin kunnon dataan.
4: Nick Matzken teoria saa minulta sitten jo enemmän suosionosoituksia. Hän nimittäin nostaa esille sen, että insinööritieteet ovat ala jossa uskonnollisuudesta ei ole haittaa. "Engineering is about machines, and machines won’t argue about religious problems. So engineering is a safe choice for faithheads." Evoluutiotutkimuksessa kreationistinen ennakko-oletus johtaa tien pystyyn ; Kokeet eivät tuota haluttuja tuloksia joten ne tulkitaan virheellisiksi. Ja jos omaa agendaa yritetään ajaa, syntyy keinotekoisesti rakennettuja tai ylitulkittuja tuloksia joille tiedemaailma nauraa. Kreationistit kutsuvat tätä tietysti norsunluutornin harjoittamaksi naturalistiseksi vainoksi, joka korostaa ilmiön olemassaoloa. Insinööritieteet ovat NoMa -periaatetta seuraava ala, jossa ei tarvitse välittää mikä metafysiikka on käytössä. Näin ollen kreationisti -insinöörit olisivat ensin kreationisteja ja vasta sitten insinöörejä. ; Sekulaarius antaa parhaan tilan ID:lle. Kun Laplace sanoi Napoleonille Jumalasta, että hän ei tarvinnut tätä hypoteesia, ateisti näkee tämän helposti samana kuin Jumalan heittäminen romukoppaan turhana. Tämänlainen suojaus kuitenkin takaa, että Jumala ei koskaan joudu kriittisen testin alle potentiaalisesti falsifioitavaksi. (NoMa -periaatteen ja sekularismin välillä onkin nähdäkseni vahvaa samanhenkisyyttä. NoMa on tavallaan "sekularismia uskovaisille".)
Menisinkin jopa niin pitkälle että Salem hypoteesissa olisi taustalla erikoisia piirteitä jotka tekevät korrelaatiosta lähes illuusion. Eli se miltei ei ole edes epäsuoraa kausaatiota. ; Jos nimittäin mietitään eri tieteenaloja, voimme huomata että ID -kannattaja Egnor on siitä oikeassa että kirurgi tai insinööri harvemmin tarvitsee evoluutiota vahvasti tiedepohjaisessa työssään. Jos taas mietimme biologeja, tiedämme e ttä evoluutioteorian kannattaminen yleistyy valtavasti. Tämä johtuu siitä että biologia ei ole NoMa -suhteessa evoluutioteoriaan. Todisteet ovat vahviten lähellä omaa ammattitaitoa ja siihen liittyviä relevantteja testejä. Ja biologit ja muut vastaavat "evoluution kannalta relevantit alat" ohtavat tilastossa ilmiöön nimeltä vääristynyt otos. Kaikki tiedemiehet eivät ole samanlaisia.
Näin tapahtuu erikoisia. Vaikka insinööreissä olisi tilastollinen yliedustus evoluution kannattajia, - verrattuna vaikka putkimiehiin tai kosmetologeihin - kreationismi on kuitenkin yliedustettuina "noin yleensä akateemisesti pätevöityneisiin" verrattuna. Vaikka koulutus vähentäisi kreationismin kannatusta myös insinööreissä, ei tätä trendiä helposti huomaisi koska he debatoivat muita keskimääräistä useammikn akteemisesti koulutettuja vastakeskustelijoita vastaan julkisuudessa. Ja jos katsotaan keistä tulee muita useammin pseudotiedeliikkeiden staroja - olipa liike sitten mikä tahansa ja miten skientisminvastainen argumenteissaan tahasa - niin akateeminen tutkinto auttaa. Ihmiset eivät kenties luota tieteeseen mutta he luottavat että jos professori sanoo että ei luota tieteeseen, niin hän on tässä parempi kuin eiakateeminen tyyppi sanomassa samaa.
torstai 1. tammikuuta 2009
Ajanlaskua.
Ihminen on käyttänyt ajanlaskua kauan. David Ewing Duncanin "Kalenteri" -kirjan mukaan vanhin tunnettu kalenteriksi on Cro-Magnon -ihmisen kaivertama luu, jonka katsotaan olevan kuukalenteri. Tämä on ajoitettu noin vuodelle 28 000eKr. Teoksen mukaan ensimmäinen nykyään varmasti tiedetty vuosiluku on Egyptistä, ja se on ajoitettu vuodelle 4241 eKr. Myös esimerkiksi stonehengeä on tulkittu kalenteriksi, jonka avulla on määritelty päiväntasauksia ja seisauksia. Tätä taas rakennettiin ensimmäisen kerran noin 3000 eKr.
Tämä ei ole sinällään yllättävää, koska on tärkeää ajoittaa maanviljelystoimet, kuten kylvö ja sadonkorjuu tiettyyn aikaan. Siksi ajanlasku ei ole ollut pelkkää luvuilla leikkimistä ja uskonnollista temppuilua ; Tästä kertoo sekin että se on sidottu vuoden kiertoon tai kuun kiertoon ja tätä kautta epäsuorasti planeetan ja kuun liikkeeseen. Koska takana oli käytännöllinen syy, ei voida pitää minkä tahansa laista ajanlaskua ja siksi esimerkiksi Egyptissä piti olla tarkkana niilin tulvien vuoksi ja muissa paikoissa oli tietenkin vastaavia asioita.
Siksi voidaan sanoa että toiset ajanlaskut ovat parempia kuin toiset eivät. Tämä on tärkeää, koska periaatteessa me voisimme kuvitella että voisimme jakaa ajanlaskun vaikka miten. Vuosi voisi teoriassa olla vaikka 400 päivää pitkä uskonnollisista syistä. Silloin se olisi vain epäkäytännöllinen maanviljelyksen kannalta. Uskonnollinen pyhä ei sen sijaan mene vastaavalla tavalla rikki jos sitä pidettäisiin ensin lumessa ja muutaman vuoden päästä keskikesällä.
1: Tosin tässä kohden on hyvä huomata, että itse asiassa pitkin matkaa ollaan noudatettu hieman samanlaista virhettä mitä tässä esimerkissäni on. Esimerkiksi Mayojen kalenterissa kuukaudet eivät mene tasan vuosien kanssa, joten niitä korjailtiin lisäpäivillä jotta vuosi olisi oikean mittainen. Samoin kuukalenterissa ongelmana on se, että kuukaudet eivät jaa vuotta ihan tasan kokonaisluvuin. Ja itse asiassa jopa päiviin jakaminen ei riitä: Tätä varten käytössä on nykyisin karkauspäiväjärjestelyjä ja jopa karkaussekuntia käytetään. Tällä yritetään pitää päivämäärä sidottuna vuodenaikaan myös pitkillä tähtäimillä. Tärkeää on kuitenkin huomata että tätä lisäpäivillä ja karkauspäivillä kikkailu on monimutkaista, ja käytännön tarpeista kalenterin takana kertoo nimen omaan se, että tähän on ryhdytty.
2: Hyvän esimerkin sille miten uskonnollisperäiset ajanlaskujen epäsuhta fysikaaliseen nähden ei ole itse asiassa kovinkaan tärkeää antavat horoskoopit. Horoskoopit rakennettiin astrologian varaan, jota harjoitettiin Eufrat- ja Tigris -jokien välisestä laaksossa, muinaisessa Mesopotamiassa. Iso paikka siellä oli tuohon aikaan Babylonia, jossa astrologia oli osa "valtion uskontoa". Horoskoopit perustuvat astrologiselle kartalle, joka on alun perin sidottu tähtimerkkien nousemiseen ja laskemiseen taivaankannella. Silloin aikanaan. Kun nousujen ja laskujen siirtyminen tähdistöjen poikki ei kestä koko kalenterivuotta, eikä horoskoopeissa ole korjauksia tässä kohden, on parin tuhannen vuoden aikana käynyt niin että merkkien olisi pitänyt siirtyä yhdellä eteenpäin, mutta tätä ei ole tehty. Horoskooppimerkki ei enää vastaakaan sitä mihin se on alun perin sidottu, mutta tämä ei ole suinkaan estänyt horoskooppejen käyttöä nykypäivänä.
Elämme euroopassa, joten käsittelen täällä päin pyörineitä ajanlaskuja. Kalenterisysteemeitä kun on ollut enemmän.
Vaikka vuosi ja päivä on tavallaan aika konkreettinen asia, ihmiset ovat sitoneet aikaan erikoisia jopa mystisiä näkemyksiä. Roomassa oli käytössä vanha kalenteri, joka perustui 10 kuukauteen. Vuodessa oli 340 päivää, joten vuoden alku siirtyi joka ikinen vuosi. Itse asiassa ero oli 24 päivää, joten 15 vuotias lapsi (fysikaalista ajanlaskua) voisi huomata vuoden alkukohdan kiertäneen yli kierroksen verran. Tätä korjailtiin esimerkiksi Numa Pompiliuksen kalenterilla, joka sisälsi 12 kuukautta ja vuodessa oli 354-355 vuorokautta, mikä tarkoitti tarkkuuden lisääntymistä niin että heitto oli enää noin 10 päivää vuodessa, ja vasta noin 36 -vuotiaana (oikeaa fysikaalista ajanlaskua) vuoden alku oli kiertänyt noin suunnilleen ympäri.
1: Tähän tuli kuitenkin merkittävä parannus kun Julius Caesar pisti egyptin retkeltään tuliaisina korjauksia, jonka pohjalta syntyi juliaaninen kalenteri. Tämä pistettiin voimaan vuonna 46eKr. Se oli jo melko tarkka. Myöhemmin muutkin keisarit pyrkivät muuttamaan tai yrittivät muuttaa kalenterin kuukauden nimiä vaihtelevalla menestyksellä. Jännittävä huomio tässä yhteydessä on kuitenkin se, että Caesaria juhlittiin kalenterimuutoksesta, koska siinä yhteydessä päiviä rullattiin taakse päin. Ihmiset juhlivat sitä, että he saivat lisää elinaikaa.
2: Juliaanista kalenteria parannettiin muuttamalla sitä gregoriaaniseksi kalenteriksi. (Ei enää kuitenkaan niitä "muinaisia roomalaisia" tässä muutoksessa.) Muutosta tarvittiin koska uskonnollisesti tärkeää oli pääsiäisen ajan määrittäminen. Pelättiin että virheet johtaisivat tämän siirtymiseen ja pääsiäisen juhlimiseen väärään aikaan. Kalenteriin vaihdettiin eri maissa hieman eri aikaan(ensimmäiset maat vuonna 1582 ja Suomi vuonna 1753) ; Koska tämä ajanlasku oli "katolisten juttu" protestantit ja ortodoksit olivat muita vähemmän halukkaita vaihtamaan siihen. Erikoista vastaväitettä syntyi monissa maissa, kuten englanissa ja suomessa, kun vaihdosaikana kalenteria siirrettiin eteenpäin: Ihmiset kokivat että heiltä ryöstettiin 11 päivää elämää, ja se oli tietysti kauhea asia. Toisin sanoen "Jullen" ajoista ihmiset eivät olleet juurikaan muuttuneet. Gregoriaaninen kalenteri aikaansaa virheen todelliseen vuoteen nähden 1 päivän 3000 vuodessa, joten ihmisen pitäisi elää 1 096 500 vuotiaaksi (fysikaalista aikaa) jotta hänen elinaikanaan vuoden alku ehtisi sellaisenaan kiertää vuodenajat ympäri. Tätä korjaillaan lisäämällä karkaussekunteja.
3: Ranskan vallankumouksen yhteydessä yritettiin uudistaa kalenteria. Syntyi vallankumouskalenteri, joka alkoi syyspäiväntasauksesta. Siinä oli tasaisen kokoiset kuukaudet, jotka jakautuivat kolmeen 10 -päiväiseen työviikkoon. Uskonnollisesta nimeämisestä ei pidetty, ja ajat nimettiin työkalujen mukaan. Ihmiset eivät oppineet uutta kalenteria, ja lepopäivien määrä väheni kun ennen 1/7 oli rokulia, mutta nyt vain 1/10. Siinä huonompikin matikkapää tuppaa kiukustumaan. Napoleon korvasi tämän takaisin gregoriaaniseen kalenteriin.
4: Nykyisin suurin vääntö näyttää keskittyvän lähinnä pienten mittausvirheiden poiskalibrointiin, suurempia kalenterimuutoksia ei ole odotettavissa. Tosin monet ajavat sitä että ennen ajanlaskun alkua tapahtuneita asioita kutsuttaisiin lyhenteellä "eaa" eli "ennen ajanlaskun alkua", ja toiset kannattavat vanhaa "eKr" eli "ennen Kristusta" joka viittaisi siihen mihin ajanlaskun alkua on alun perin yritetty tähdätä. Minä kannatan lyhennettä eKr. Tosin lähinnä siitä syystä, että "eaa" -ta tunnutaan pitävän jotenkin "poliittisesti korrektina", ja että se olisi jotenkin "kohteliaampi" kuin "eKr". Minä taas pidän tälläisiä kielensiivoustalkoita lähinnä organisoituna sensuurina joka vain tehdään hyvien tapojen ja suvaitsevaisuuden nimissä, vaikka oikeasti se nimen omaan rajoittaa ilmaisemista. Tuo lyhenne on niin pieni asia, että jos joku siitä todella ärsyyntyy, suuntaan tai toiseen, ja haluaa rajoittaa joko "eaa" tai "eKr" -lyhenteiden käyttöä. niin sitten on jo aika huonosti tyypin asiat. Minä olen häviäjän puolella tässä kohdassa. Jonkun täytyy.
Tämä ei ole sinällään yllättävää, koska on tärkeää ajoittaa maanviljelystoimet, kuten kylvö ja sadonkorjuu tiettyyn aikaan. Siksi ajanlasku ei ole ollut pelkkää luvuilla leikkimistä ja uskonnollista temppuilua ; Tästä kertoo sekin että se on sidottu vuoden kiertoon tai kuun kiertoon ja tätä kautta epäsuorasti planeetan ja kuun liikkeeseen. Koska takana oli käytännöllinen syy, ei voida pitää minkä tahansa laista ajanlaskua ja siksi esimerkiksi Egyptissä piti olla tarkkana niilin tulvien vuoksi ja muissa paikoissa oli tietenkin vastaavia asioita.
Siksi voidaan sanoa että toiset ajanlaskut ovat parempia kuin toiset eivät. Tämä on tärkeää, koska periaatteessa me voisimme kuvitella että voisimme jakaa ajanlaskun vaikka miten. Vuosi voisi teoriassa olla vaikka 400 päivää pitkä uskonnollisista syistä. Silloin se olisi vain epäkäytännöllinen maanviljelyksen kannalta. Uskonnollinen pyhä ei sen sijaan mene vastaavalla tavalla rikki jos sitä pidettäisiin ensin lumessa ja muutaman vuoden päästä keskikesällä.
1: Tosin tässä kohden on hyvä huomata, että itse asiassa pitkin matkaa ollaan noudatettu hieman samanlaista virhettä mitä tässä esimerkissäni on. Esimerkiksi Mayojen kalenterissa kuukaudet eivät mene tasan vuosien kanssa, joten niitä korjailtiin lisäpäivillä jotta vuosi olisi oikean mittainen. Samoin kuukalenterissa ongelmana on se, että kuukaudet eivät jaa vuotta ihan tasan kokonaisluvuin. Ja itse asiassa jopa päiviin jakaminen ei riitä: Tätä varten käytössä on nykyisin karkauspäiväjärjestelyjä ja jopa karkaussekuntia käytetään. Tällä yritetään pitää päivämäärä sidottuna vuodenaikaan myös pitkillä tähtäimillä. Tärkeää on kuitenkin huomata että tätä lisäpäivillä ja karkauspäivillä kikkailu on monimutkaista, ja käytännön tarpeista kalenterin takana kertoo nimen omaan se, että tähän on ryhdytty.
2: Hyvän esimerkin sille miten uskonnollisperäiset ajanlaskujen epäsuhta fysikaaliseen nähden ei ole itse asiassa kovinkaan tärkeää antavat horoskoopit. Horoskoopit rakennettiin astrologian varaan, jota harjoitettiin Eufrat- ja Tigris -jokien välisestä laaksossa, muinaisessa Mesopotamiassa. Iso paikka siellä oli tuohon aikaan Babylonia, jossa astrologia oli osa "valtion uskontoa". Horoskoopit perustuvat astrologiselle kartalle, joka on alun perin sidottu tähtimerkkien nousemiseen ja laskemiseen taivaankannella. Silloin aikanaan. Kun nousujen ja laskujen siirtyminen tähdistöjen poikki ei kestä koko kalenterivuotta, eikä horoskoopeissa ole korjauksia tässä kohden, on parin tuhannen vuoden aikana käynyt niin että merkkien olisi pitänyt siirtyä yhdellä eteenpäin, mutta tätä ei ole tehty. Horoskooppimerkki ei enää vastaakaan sitä mihin se on alun perin sidottu, mutta tämä ei ole suinkaan estänyt horoskooppejen käyttöä nykypäivänä.
Elämme euroopassa, joten käsittelen täällä päin pyörineitä ajanlaskuja. Kalenterisysteemeitä kun on ollut enemmän.
Vaikka vuosi ja päivä on tavallaan aika konkreettinen asia, ihmiset ovat sitoneet aikaan erikoisia jopa mystisiä näkemyksiä. Roomassa oli käytössä vanha kalenteri, joka perustui 10 kuukauteen. Vuodessa oli 340 päivää, joten vuoden alku siirtyi joka ikinen vuosi. Itse asiassa ero oli 24 päivää, joten 15 vuotias lapsi (fysikaalista ajanlaskua) voisi huomata vuoden alkukohdan kiertäneen yli kierroksen verran. Tätä korjailtiin esimerkiksi Numa Pompiliuksen kalenterilla, joka sisälsi 12 kuukautta ja vuodessa oli 354-355 vuorokautta, mikä tarkoitti tarkkuuden lisääntymistä niin että heitto oli enää noin 10 päivää vuodessa, ja vasta noin 36 -vuotiaana (oikeaa fysikaalista ajanlaskua) vuoden alku oli kiertänyt noin suunnilleen ympäri.
1: Tähän tuli kuitenkin merkittävä parannus kun Julius Caesar pisti egyptin retkeltään tuliaisina korjauksia, jonka pohjalta syntyi juliaaninen kalenteri. Tämä pistettiin voimaan vuonna 46eKr. Se oli jo melko tarkka. Myöhemmin muutkin keisarit pyrkivät muuttamaan tai yrittivät muuttaa kalenterin kuukauden nimiä vaihtelevalla menestyksellä. Jännittävä huomio tässä yhteydessä on kuitenkin se, että Caesaria juhlittiin kalenterimuutoksesta, koska siinä yhteydessä päiviä rullattiin taakse päin. Ihmiset juhlivat sitä, että he saivat lisää elinaikaa.
2: Juliaanista kalenteria parannettiin muuttamalla sitä gregoriaaniseksi kalenteriksi. (Ei enää kuitenkaan niitä "muinaisia roomalaisia" tässä muutoksessa.) Muutosta tarvittiin koska uskonnollisesti tärkeää oli pääsiäisen ajan määrittäminen. Pelättiin että virheet johtaisivat tämän siirtymiseen ja pääsiäisen juhlimiseen väärään aikaan. Kalenteriin vaihdettiin eri maissa hieman eri aikaan(ensimmäiset maat vuonna 1582 ja Suomi vuonna 1753) ; Koska tämä ajanlasku oli "katolisten juttu" protestantit ja ortodoksit olivat muita vähemmän halukkaita vaihtamaan siihen. Erikoista vastaväitettä syntyi monissa maissa, kuten englanissa ja suomessa, kun vaihdosaikana kalenteria siirrettiin eteenpäin: Ihmiset kokivat että heiltä ryöstettiin 11 päivää elämää, ja se oli tietysti kauhea asia. Toisin sanoen "Jullen" ajoista ihmiset eivät olleet juurikaan muuttuneet. Gregoriaaninen kalenteri aikaansaa virheen todelliseen vuoteen nähden 1 päivän 3000 vuodessa, joten ihmisen pitäisi elää 1 096 500 vuotiaaksi (fysikaalista aikaa) jotta hänen elinaikanaan vuoden alku ehtisi sellaisenaan kiertää vuodenajat ympäri. Tätä korjaillaan lisäämällä karkaussekunteja.
3: Ranskan vallankumouksen yhteydessä yritettiin uudistaa kalenteria. Syntyi vallankumouskalenteri, joka alkoi syyspäiväntasauksesta. Siinä oli tasaisen kokoiset kuukaudet, jotka jakautuivat kolmeen 10 -päiväiseen työviikkoon. Uskonnollisesta nimeämisestä ei pidetty, ja ajat nimettiin työkalujen mukaan. Ihmiset eivät oppineet uutta kalenteria, ja lepopäivien määrä väheni kun ennen 1/7 oli rokulia, mutta nyt vain 1/10. Siinä huonompikin matikkapää tuppaa kiukustumaan. Napoleon korvasi tämän takaisin gregoriaaniseen kalenteriin.
4: Nykyisin suurin vääntö näyttää keskittyvän lähinnä pienten mittausvirheiden poiskalibrointiin, suurempia kalenterimuutoksia ei ole odotettavissa. Tosin monet ajavat sitä että ennen ajanlaskun alkua tapahtuneita asioita kutsuttaisiin lyhenteellä "eaa" eli "ennen ajanlaskun alkua", ja toiset kannattavat vanhaa "eKr" eli "ennen Kristusta" joka viittaisi siihen mihin ajanlaskun alkua on alun perin yritetty tähdätä. Minä kannatan lyhennettä eKr. Tosin lähinnä siitä syystä, että "eaa" -ta tunnutaan pitävän jotenkin "poliittisesti korrektina", ja että se olisi jotenkin "kohteliaampi" kuin "eKr". Minä taas pidän tälläisiä kielensiivoustalkoita lähinnä organisoituna sensuurina joka vain tehdään hyvien tapojen ja suvaitsevaisuuden nimissä, vaikka oikeasti se nimen omaan rajoittaa ilmaisemista. Tuo lyhenne on niin pieni asia, että jos joku siitä todella ärsyyntyy, suuntaan tai toiseen, ja haluaa rajoittaa joko "eaa" tai "eKr" -lyhenteiden käyttöä. niin sitten on jo aika huonosti tyypin asiat. Minä olen häviäjän puolella tässä kohdassa. Jonkun täytyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)