Shamaaniksi nimeytyvissä ihmisissä ja ideologioissa on yleensä yksi erityispiirre ; Niissä kannatetaan esitystä, jonka mukaan he eivät seuraa mitään uskontoa. Silti heillä on tavallista törmätä erilaisiin uskonnollisiin konsepteihin. Tässä jutussa on näitä uskonnollisia konsepteja, joita shamanisteilla ei tietysti ole koska he eivät seuraa uskontoa.Maailma jaetaan yliseen, aliseen ja keskiseen. Tästä saadaan maailmankuvalle rakenne. Tätä rakennetta kuvataan usein maailmanpuuna. Jonain, jossa tasot ovat samanarvoisia. Näin shamanistit katsovat usein että esimerkiksi kristinusko näkee osan totuudesta ja ylikorostaa jotain osia. Shamaanin tavoitteena on kyetä liikkumaan näiden tasojen ja maailmoiden välillä. Toinen ydinasia on vitalistinen näkemys siitä että kaikessa elävässä on henkistä. Jossain suuntauksissa mukana ovat myös kivet, joilla niilläkin nähdään osaksi tätä verkkoa. Shamaani ei erota siksi maailmaa kovinkaan pilkkoen. Tätä kautta onkin luontevaa että mikrokosmokseen (sisäavaruuteen) hyppäämisen nähdään vaikuttavan makrokosmokseen (koko universumi). ~ Sisäinen, ulkoinen, tuonpuoleinen ja tämänpuoleinen, ihmiskunta, eläinkunta ja kivikunta ovat kaikki yhtä ja näiden tasojen välillä pomppiminen onkin se koko jutun ydin.
Shamaanit korostavat usein sitä maailmanjakoa, joka löytyy Carlos Castanedan tuotannosta. Castanedahan jakaa maailman kokemisen kahteen osaan:
1: Tonaalinen näkemys, joka on arkielämän tapa kokea. Tässä on pohjalla yhdessä sovittu järjestys. Castaneda selittää että ihmiset kokevat tonaaliset asiat koska heille on lapsuudesta asti sanottu niin. Shamaanit kokevat että on tietyssä määrin hyväksyttävää että asiat määritellään sanoilla. Esimerkiksi kommunikaatio ja kanssakäyminen vaativat tämänlaista. Tonaalissa maailmassa on kaikki mikä voidaan nimetä. Maailma on tässä mielessä määritelty, eksakti ja tajuttava ja jaettava (objektiivinen). Castanedan mukaan tämä on kuitenkin rajoittunutta. Tonaalisuus ei ole totuus.
2: Naguaali on maailman tosiolemus, määrittelemätön voima joka virtaa energiaverkoissa. Mukaan saadaan jopa sanamaagisia ominaisuuksia ; Naguaalisen todellisuuden kautta voidaan myös vaikuttaa fyysiseen ympäristöön.
Castanedan ajattelu muistuttaakin monin paikoin postmodernistista ajattelua : Se, minkä Castaneda sanoo olevan tonaali, postmodernisti sanoo olevan sosiaalinen konstruktio, joka taas on pohjimmiltaan rajoittunutta ; Takaa löytyy epätotta, kuten valtapeliä ja intressejä sekä ihmisen määrittämää merkitystä. Myös Fenomenologian kaltaiset ajatukset ovat vahvasti läsnä ; Tajunnan ja rationaalisuuden katsotaan olevan vain prosessointia joka vääristää todellisuutta. Aito nähdään prosessoimattomana.
1: Tämän jälkeen shamanismi alkaa arkiolosuhteissa kuitenkin saamaan muotoja, joissa se näyttää olevan lähinnä loogista positivismia jossa kuvitellaan että +1 aisti antaa luvan olla totaalisen skientistejä. Kokeminen rinnastuu havaitsemiseen, ja tämän uskotaan ratkaisevan ongelmat joita loogisella positivismilla oli... Tämä on minusta hyvin hupaisaa. Tai olisi, jos se ei itkettäisi niin pirusti.
Ihmiskuvaa katsottaessa shamanismia ei voida lähestyä ilman että ihmisten energiatasoja käsitellään. Ytimessä on se, että hyvä shamaani on muutakin kuin metodi. Itse asiassa meditoinnin ja metodin sijasta monet korostavatkin oikeaa asennetta sekä pragmaattisuutta. Yleisenä näkemyksenä on, että ihmistä ympäröi hänen fyysistä ruumistaan laajempi tajunnallinen tila. Tämä taas ottaa vaikutteita kaikkialta ympäristöstään. Näin energiat virittyvät toisten ihmisten mukaan.
1: Tämä ei tietysti ole kovinkaan ihmeellistä : Jos joku hymyilee sinulle, se tarttuu ja jos joku murjottaa sinulle, tarttuu tämäkin tunnetila. Olemme sosiaalsia olentoja, jotka seuraavat vaistomaisesti ilmeitä ja eleitä. Paitsi aspergerit jne. joilla on vaikeuksia tässä. Itse asiassa prosessoinnin määrä on valtavaa ja sen voi havaita katsomalla miten huonosti autistit pärjäävät sosiaalisissa tilanteissa. Tavallinen ihminen ei koe prosessoivansa ja tarkkailevansa tiettyjä piirteitä tietoisesti, mutta tämä ei estä prosessointia tapahtumasta. Shamanistit katsovat kuitenkin astetta enemmän ; Ilmeet ja eleet ovat irrelevantteja vaan että tämä tapahtuu energioiden kautta.
Shamanistisen holismin kautta syntyykin mielenkiintoinen tuomitsemisjärjestelmä. Se synnyttää mahdollisuuden siihen että joku tuomitaan ilman että tämä voi oikeastaan tehdä yhtään mitään muuttaakseen asian.
1: Syynä on se, että moni kokee että he osaavat arvioida ihmisen energiatason, värin ja muut olennaiset piirteet. Eli he kykenevät näkemään suoraan minkälainen ihminen todella on. Tällöin muun näyttäminen hymyilyllä ja ystävällisellä käytöksellä määrittyy teeskentelyksi. Ihminen näyttää tonaalista kuorta mutta shamaani näkee ytimen.
2: Toisaalta pragmaattisuuden korostus johtaa siihen että jos jollakulla on energiatasot kunnossa, hän onnistuu, eli on ketterämpi ja mukavampi. Eli se että ihmiset kokevat jonkun karismaattiseksi on jo itsessään on vakuutus shamanismin toimivuudesta. Eli onnistuminen todistaa mielipiteet oikeiksi, totuudeksi pelkän käsityksen sijasta. (Jota pidän yleisenä ja huolestuttavana piirteenä.) Eli jos sinulla on energiatasot kunnossa, olet sosiaalisesti onnistunut. Tämä itse asiassa kannustaa manipulatiiviseen käyttäytymiseen, jossa haetaan suosiota ja vaikutusvaltaa nimen omaan teeskentelemällä. Kun tämä status on saavutettu, on käytännössä helppoa ryhtyä vallankäyttäjäksi. Onhan käytössä tehokkain mahdollinen väline: Näet suoraan jonkun epäluotettavaksi, huonoksi tai petturiksi.
Tämän riskin realisoituminen ei tietysti ole väistämätöntä shamanistisissa yhteisöissä. Kuitenkin sen syntyminen on vakava riski, eikä järjestelmässä ole suojelumenettelyä tälläisen varalta. Ryhmäpaine johtaa helposti tuomitsemiseen ja ignoraatioon, jonka edessä kohde on totaalisen voimaton. Tämän piirteen mukanaolo kuitenkin muistuttaa varsin konkreettisella tasolla siitä, miten shamanismi on uskonto vaikka sen piirissä usein kiistetäänkin se, että kyseessä olisi uskonto.
