Tieteessä Tapahtuu paranormaalia.

Tieteessä Tapahtuu -lehdessä Leo Näreaho käsitteli Kia Aarnion ydintietoa koskevaa tohtorinväitöstä. Ja mikä riemastuttavinta, Aarnion puolustuspuhe oltiin saatu mukaan samaan lehteen.

Kun katsomme Näreahon esiintuoman Stephen Prauden määritelmän paranormaalille. Hän on esittänyt paranormaalin koostuvan kolmesta ehdosta:
a) Yksikään tämänhetkinen tieteellinen teoria ei selitä
b) jota ei voi selittää tieteellisesti ilman huomattavia muutoksia muualla tieteen teorioissa
c) jotka rikkovat odotuksiamme siitä, miten tämän tyyppiset oliot normaalisti käyttäytyvät

Aarnio puolustautuu kritiikiltä ja esittää, että hänen määritelmänsä ei ollut pelkkä kohta c, vaan se sisälsi myös kohdat a ja b.

Aarnion väitöskirjassa ydinkäsitykset noudattavat selkeästi ihmisen luontaisia ydinkategorioita. (Nämä ovat samankaltaisia kuin Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -teoksessa olevat skeemat. Myös Boyerin teoksessa skeemojen sekoittaminen yhdistettiin tyypilliseksi uskonnollisille ja paranormaaleille uskomuksille.) Tämä ydinkategorien sekoittuminen, eli skeemojen sekoittaminen, on huomattu myös Aarnion väitöskirjassa. (Eikä Näreahokaan tätä huomiota kiistä.) Väitöskirjassa on huomattu "ydinkategorioiden" sekoittaminen. Eli paranormaalejen oppejen, kuten feng -shuin kannattajat, yhdistävät erilaisia elementtejä yhteen.

Tärkeimät erot paranormaaleihin uskovan ja skeptikon välillä olivat Aarnion tutkimuksen mukaan:
1: vahvemmin uskovat sekoittivat ydinkategorioita enemmän
2: enemmän uskovat olivat ajattelutavaltaan intuitiivisempia

Toki tässä ei käynyt selvää, johtuiko skeptismi tarkemmasta analyysistä, eli yhdessä kategoriassa pysymisestä ja intuition ja vaikutelmien kriittisemmästä läpikäynnistä, vai oliko seuraus toisin päin: Maailmankuva muuttaa ajattelutapaa. (Voi olla että molemmat vaikuttavat monimutkaisesti rinnakkain. Mitä skeptisempi olet, sitä helpommin vältät intuitiota ja kun vältät sitä tarpeeksi, tästä tulee opittu tapa ja tämän kautta skeptisempi sinusta taas tulee.) Mutta tämä on spekulaatiota, selvää on että skeptinen ajattelu liittyy analyyttiseen, ydinkategorioita seuraavaan, ajatteluun ja uskominen intuitiiviseen, ydinkategorioita sekoittavaan, tapaan.

Mielenkiintoinen ilmiö oli myös siinä, että kun uskonnollisuus lisääntyi, myös paranormaaleihin asioihin uskominen lisääntyi. Mutta toisaalta vahva uskonnollisuus poisti paranormaaliin uskomisen. Tämä johtunee aivan suoraan siitä että tutkimus tehtiin Suomessa, jossa näistä uskovaisista suurin osa on kristittyjä, ja tässä uskonnoissa kielletään paranormaalit ilmiöt väärinä jumalina.

Mielenkiintoista oli tietenkin se, että väitöskirjassa on päädytty erilaiseen tapaan jaotella paranormaali, kuin mihin itse olen päätynyt. Itse olin jättänyt pois ihmisten odotukset ja tietyt synnynnäiset kategorisoinnit. Vaikka olin niistä tietoinen, en pitänyt niitä tärkeänä, koska kannatan näkemystä, joiden mukaan mitään totuusarvoa siitä onko jokin näkemys synnynnäinen vai ei, ei voida tehdä. Minun määritelmissäni ydintiedon odotusten mukainen näkemys, jonka hyväksyminen aidoksi havainnoksi vaatisi tiedeverkon uusimista.

Vaikka olin skeemoista tietoinen, olin tarkoituksella jättänyt ne pois määrittelystäni. Syynä oli se, että olen yksinkertaisesti erimielinen siitä, että jokin asia luokitellaan terveeksi uskomukseksi tai deluusioksi pelkästään sen takia että se joko on tai ei ole lajityypillinen. Aarnio sen sijaan otti ne mukaan tärkeäksi ja keskeiseksi osaksi. Tosin Aarnio puolustuspuheessaankaan itse kertoo että hän ei suoraan ota kantaa paranormaalien ilmiöiden totuusarvokysymykseen, hän myöntää että ydinkategoriat ovat synnynnäisiä prosessointitapoja, jotka tuottavat myös vääriä uskomuksia. Pääpaino oli psykologinen ymmärtäminen, ei kannanotto todellisuuteen.