Skientistinen selitys Pääsiäisen ihmeelle...

Jeesuksen sanottiin nousseen kuolleesta. Tämä on johtanut ankariin teologisiin keskusteluihin. Usein on otettu lähtökohdaksi ja otetuksi että Jeesus kuoli ja palasi kuolleista. Ja tätä kautta on ollut teologisesti tärkeää tietää minkälainen epäkuollut hän oli.

Jeesus ei ollut zombie koska hän kykeni puhumaan, söi leipää ja viiniä eikä aivoja. Hän ei ollut ghoul koska hän ei mädäntynyt. Hän ei ollut kummitus koska hänellä oli haavoja joita voi koskea. Hän oli liian fyysinen myös ollakseen muunlainen vastaava henkimäinen olento (wight, wraith). Hän on miltei vampyyri, mutta vaikka katoliset korostavat transsubstantio -oppia viinistä lihaksi ja Jeesus nautti tätä, ei Jeesus nauttinut vertaan henkilöstä vaan lasista. Onkin selvää että Jeesus on lich, maagikko joka opettelee nekromantisia kykyjä saavuttaakseen ikuisen elämän. ; Tämä selittää miksi Jeesuksen haavat eivät parantuneet ja miten hän toi ihmisiä takaisin kuolleista.

Mutta tosiasiassa ihmeelle on toinen selitys.

Todisteena teorialle käytän maailman tieteellisintä ja varmiten aitoa lähdettä, Torinon käärinliinaa. Ehdottoman faktuaalinen Juha Hiltusen "Valokuva Jeesuksesta?" -kirja kertoo että Torinon käärinliinassa on verijälkiä. Ja että ne ovat luonteeltaan sellaisia että niitä ei ole pirskoteltu tai paineltu vaan ne ovat vuotaneet. Tämä on tärkeä todiste koska jos veri olisi ollut vain tahrautunutta tai tahrittua liinan olisi voinut väärentää. Siksi onkin korostettu että veri on vuotanut tavalla jota on hyvin vaikeaa väärentää.

Vastaavat ehdottoman luotettavat lähteet kertovat veren olevan aitoa verta. On tunnettu biologinen tosiasia että kuolleet ihmiset eivät vuoda verta. Tähän tarvittaisiin verenpainetta eli pumppaava sydän. Tämä tarkoittaa sitä että Jeesusta ei kääritty liinaan kuolleena vaan hän oli tilassa jossa hän oli hyvin niukin naukin elossa. Juutalaiset yleensä vielä pesivät ruumiin ensin, joten veritahrat olisivat kertoneet hautaamisen kiireestä.

Kun haudan suu suljettiin, Jeesuksesta tehtiin kvanttimekaaninen mutta makrofysikaalinen schrödingerin kissa joka oli mittajärjestelmällemme samanaikaisesti elossa ja kuollut. Kun haudan suu avattiin pääsiäisaamuna, kvanttisuperpositio romahti. Syy siihen että Jeesus oli elossa johtuukin perimmiltään kvanttiepävarmuudesta. Jos mietimme miksi Jeesus on elossa, viittaamme kvantti-indeterminismiin ja sanomme että "tuurilla".

SSSS (IRVI)

"Often times when I meet atheists and we talk about the God they don't believe in, we quickly discover that I don't believe in that God either."
(Rob Bell [kristitty])
 
Hiltunen kuvaa "Valokuva Jeesuksesta? Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa" modernismia neljällä termillä jotka ovat sille oleellisia. Modernismia kuvasi (1) sekularismi eli uskon ja valtiojärjestelmän välillä, (2) synkretismi, eli erilaisten oppien sisältöjen sekoittaminen yhteen ja niiden sisällöstä valikoiminen (3) skientismi eli tiedeusko ja (4) skeptismi eli epäily ja todistamisen vaatiminen.

Toisaalta esimerkiksi Mark Rowlands käsittelee modernismia neljällä termillä. Ne ovat (1) individualismi jossa hyvä elämä keskittyy oman itsen kehittämiseen, ja jossa toisten vallan alle alistuminen ja itsepetos on pahinta, (2) relativismi jossa yksilö saa valita mitä itse on ja muut eivät yritä elää toisen puolesta. (3) voluntarismi, jossa erilaisten asioiden välinen valintatilanne on juuri se asia joka rakentaa merkityksen. Merkitys tulee siinä että on vaihtoehto ja päätetään ottaa toinen ja toista ei, sekä (4) instrumentalismi jossa on tärkeää miettiä asiaa tavoite mielessään niin että toimet todella johtavat kohti päämäärää.

Tämänlainen tilanne kuvaa modernismia hyvin voimakkaasti. Erilaisia määritelmiä on annettu. Valitsin tarkoituksella Hiltusen ja Rowlandsin, koska he mielestäni onnistuvat tuomaan esiin hyvin selvästi sen, miten modernismiin voidaan suhtautua eri tavalla. Hiltunen on vakaumuksellinen kristitty ja hänelle modernismi on usein nimenomaan vastustettava asia. Hän tarkastelee asiaa ulkopuolelta. Rowlands taas on itse modernisti.

Tässä tilanteessa on hyvä huomata että Hiltusen ja Rowlandsin henki vaikuttaa hyvin erilaiselta. Usein tämänlaisissa tilanteissa moni katsoo että vain sisäpiiriläinen on oikeassa. Taustalla on ajatus siitä että henkilöllä olisi jotenkin erityisoikeus määritellä oma ideologinen sisältönsä ja sen viitekehys. Ja jos joku on erimielinen, tämä on väärinilmoittamista ja väärintulkintaa. Tämä on hyvin yleistä. Ateistit eivät pidä siitä miten uskovaiset heitä tarkastelevat. Ja leppoisanliberaalit kristityt ovat esimerkiksi perustaneet seuraamani facebookryhmän nimeltä "Christians Tired of Being Misrepresented" Tämänlainen lausuma syntyy usein jo pelkästään siitä että henkilö ei koe että määritelmä osuisi häneen itseensä.

Minun olisi tässä tilanteessa tietysti helppoa ja kevyttä vain sanoa että Hiltunen on väärässä. Minua kuvaa vain hyvin harva ideologinen käsite. Mutta "modernisti" on taatusti yksi niistä jotka kuvaavat. Mutta tämänlaisessa heittelyssä olisi silti jotain aivan käsittämättömän esimodernia (kerettiläisyyskulma jossa oma oikeaoppisuus määrittää harhaopin) tai postmodernia (totuus minulle on vain minussa, eikä kenelläkään ole mitään nokankoputtamista.) Olen siis moderni. Korostan siksi että Oikeasti tilanne ei nimeomaan ole että vain sisäpiirin sana painaa. Ideologioiden määritteet ja sisällöt on selvitettävissä. Ja usein niissä tarvitaan sekä sisäistä että ulkoista viitekehystä. Totuus on puolivälissä. Dogmanomistaja tai laatikon ulkopuolelta huuteleva vapautunut ja irrallinen ei kumpikaan ole objektiivisen totuuden lähteillä. Kaikki ovat (yksin) väärässä, mutta se ei haittaa jos tätä kautta voidaan olla hieman oikeassa (yhdessä).

Tämä katsantokantaero on mielenkiintoinen, koska se iskee kipinää juuri näissä määritelmissäni.
1: Rowlandsin instrumentalismi solahtaa toki näppärästi välineelliseen järkeen ja todistamiseen pitäen sisällään tieteen arvostamisen ja todistustaakan. Näin ollen skeptismi ja skientismi ovat ikään kuin tässä sisällä. Eli puolet Hiltusen määritelmistä nasahtaa tähän Rowlandsin neljäsosaan. Tämä on mielenkiintoinen asia, koska Hiltunen näyttää painottavan tämän painoarvoa antamalla sille useampia määritteitä. Lisäksi etenkin skientismi on terminä sekä huomattavasti suppeampi että konnotaatioiltaan negatiivisempi kuin puhdas instrumentalismi. Rowlandsin modernismi on tätä kautta kokonaisvaltaisempi eikä perussävyiltään ollenjaan yhtä positivistinen kuin Hiltusen.
2: Hiltusen sekularismi taas osuu kohtuullisen hyvin yhteen Rowlandsin iindividualismin ja relativismin kanssa.
3: Se, mikä yllättää onkin se, että synkretismi ei oikeastaan osu juurikaan yhteen Rowlandsin relativismin kanssa. Tämä johtuu siitä että relativismi -sanaa käytetään usein hieman eri tavalla. Hiltunen kirjassaan korostaa että esimerkiksi New Age on vahvasti synkretismiä. Rowlands taas voisi pistää tämän modernismin sijasta postmoderniin puoleen. Sillä jos oltaisiin totaalisen postmodernisti relativisteja, Rowlandsin tärkeänä kriteerinä pitämä instrumentalismi olisi mahdotonta.
___3.1: Hiltusen kanta synkretismistä onkin ongelmallinen, koska siitä itse asiassa seuraa omituinen pieni asia ; Se ei oikeastaan ole modernismia kuvaava piirre, vaan sen mahdollinen seuraus. Tilanne onkin niin että kun Rowlandsin relativismi ja sekularismi iskevät yhteen, ja jokainen harkitsee, voi käydä niin että joku oikeasti tekee (väärän päätelmän) ja uskoo että New Age on supertieteellistä (kvanttimystikoitsa heitä ei ole vaikeaa edes etsiä.) Tästä yhdistelmästä voi siis olla seurauksena synkretismi. Mutta tosiasiassa modernisti voi olla myös oikeaoppinen kristitty.
___3.2: Hiltusen kanta onkin selvästi hyvin uskontokeskeinen. Rowlandsin käsitteet eivät määritä modernismia uskonnon kautta, koska modernismissa on mahdollista irtautua uskonnoista. Relativismin mukaan ihmisen ei tarvitse sitoa itseään uskontoon tai Jumalakäsitteeseen. Ja sekularismi kieltää sen että joku Hiltusen kaltainen tulisi kertomaan että hänen pitäisi miettiä uskonnollisia asioita ollenkaan. Hiltusen kanta on ymmärrettävissä sitä kautta että jos olet uskovainen joka kannattaa vahvasti (ellei peräti fundamentalistisesti) oikeaoppisuutta uskonvalinnassa, se, että näet että joku ei harjoita yhtä tiettyä uskontoa vaan yhdistelee niitä on tämä hyvä vihje siitä että on modernisti.

Kaiken kaikkiaan ; Hiltusen kriteeristö onkin tehty sitä varten että oikeaoppinen uskovainen osaa erottaa vääräoppisen modernistin tietyistä asioista jotka ovat eri tavalla kuin kristityillä. Näistä monet ovat epäsuoria seurauksia, eli ne johtuvat jonkun mutkan kautta modernistien aidoista peruslähtökohdista ja joskus nämä viitteet ovat peräti eiautomaattisia tai harvinaisia piirteitä, jotka ovat erottelussa tärkeitä koska oikeaoppisten keskuudessa tätä ei tehdä käytännössä koskaan. Rowlandsin kriteeristö taas koostuu ilmiön takana olevista määritteistä. Rowlandsin näkemykset ovat sellaisia, että jonkun ihmisen tunnistaminen niiden avulla voi kuitenkin olla vaikeaa. Oikeaoppisen ja vääräoppisen erottaminen ei onnistu, mutta tämä onkin oikeastaan enemmän ohje sisäpiiriläisille siitä että mitä kriteereitä noudattamalla voi ikään kuin "kuulua tähän joukkoon". Ulkoinen määritelmä perustuu erottelulle, ja sisäinen noudattamiselle.

---

Kuva on Hämeenlinnalta, vanhaa saha -aluetta. Rakennuksista on jäljellä vain osa perustuksia ja betonisia tukipaaluja.

Inkkarin imago

(Post)Modernit länsimaiset ihmiset pitävät alkuperäiskansojen elämäntapaa hyvin idealistisena. Voimakkaiten tämä näkyy luontosuhteessa. Urbaani ihminen siirtää helposti oman luonnosta erkaantuneen luontokäsityksen sellaisenaan alkuperäiskansoille. Näin saadaan rakennettua eräänlainen jalon villin myytti. Usein ihmiset samalla kuitenkin vääristävät juuri näiden ihailemiensa ihmisten näkemykset, jopa vastakohdikseen. Näin tehdään tietysti eräänlainen loukkaus kyseistä kulttuuria kohtaan.

Kenties selvin esimerkki tästä on kuuluisa intiaanipäällikkö (tunnetummin) Seattlen (oikeammin) Seathlin puhe, jonka hän piti 1854. Puhe liittyi sopimuskysymyksiin ja taustalla oleva prosessi itse asiassa johti Point Elliotin rauhansopimukseen vuonna 1855. Siinä intiaanien maaomistus vaihtui reservaattielämään.

Puhetta ovat levittäneet Suomessakin luonnonsuojelijat ja kristilliset järjestöt. Levinneessä puheessa korostetaan eläinten suojelua tavalla jossa eläimet ovat ihmisten kanssa veljiä. Sama puhe korostaa sitä, miten valkoisia ja punaisia yhdistää yhteinen Jumala. Tämä levinnyt puhe on leppoisanoloinen. Ihminen on osa luontoa, ja luonnonsuojelu on tärkeää. Ja kaikkia ihmisiä yhdistää yhteinen uskonto.

Kuitenkin historiantutkijat -mukana esimerkiksi suomalainen Juha Hiltunen- ovat kuitenkin tutkineet puheen taustoja. Puheen levinnyt versio on peräisin elokuvasta, joka tehtiin vuonna 1972. Taustalla on se, että Southern Baptist Convention halusi tehdä elokuvan jossa aiheena oli saastuminen. Siksi sävy on kristillinen ja heijastelee sen ajan Amerikkalaisten luontosuhdetta. - Lisäksi on hyvä huomata, että valkoisten miesten julmuus alkuperäisasukkaita kohtaan on maassa "hieman" arka aihe ; On miellyttävämpää kuvata pioneerihenkisiä uudisraivaajia ja sitoa minäkuvansa tämänlaiseen historiaan. "Myytti karjapaimenista" on miellyttävämpi kuin karu totuus.

Alkuperäinen puhe on sinällään kadonnut. Mutta kuitenkin siitä on kirjoitettu lehtijuttu. Sen pohjalta elokuvankin sanoma rakennettiin, joskin siitä jätettiin olennaisia osia pois ja lisäiltiin toisia. Tosin puheeseen oli jo tätä ennen tullut tavaraa. Puhe ikään kuin sai uusia osia joita ei esimerkiksi siitä kirjoitetussa lehtijutussa ollut ollenkaan. Esimerkiksi mukaan tuli näkemyksiä joissa kuolema kielletään ja esitetään että on vain maailmojen vaihtumisia.

Alkuperäinen puhe on monin paikoin muuttunut aivan päinvastaiseksi ; Vaatimus joka on nykyversiossa muuttunut veljeydeksi eläinten kanssa, oli alunperin vaatimus harjoittaa uskontoa tavalla jossa vieraillaan kuolleiden sukulaisten luona. Ja uskonnollinen samanarvoisuus paistaa sanoista joilla Seattle kuvaa sitä miten kristittyjen Jumala ei ole intiaanien Jumala koska tämä Jumala rakastaa valkoihoisia ja vihaa heitä.

Puheeseen on tullut myös anakronistisia piirteitä. Siinä viitataan rautateihin ja biisonien surmiin jotka tapahtuivat aivan muualla päin Amerikkaa. Ja myöhemmin. Ei ole mahdollista että Seattle olisi edes nähnyt rautatietä, saati sitten myöhemmin tapahtuvaa "biisonien joukkotuhontaa". Lisäksi intiaanit näyttävät levinneen puheen pohjalta olevan ratsastavia tasankointiaaneja, vaikka Seattle kuului aivan toisenlaiseen kulttuuripiiriin.

Tietysti tämänlainen puheiden vääristyminen ei poista puheen eettistä sisältöä. Se on kuitenkin näyte siitä, miten modernin luontosuhteen oikeuttamiseksi rakennetaan aivan säännönmukaisesti pseudohistoriaa. Perinteisiin vetoaminen on tietysti sinällään argumentaatiovirhe, mutta historialla tuntuu olevan monille "oikeuttava voima". Näin ideologia saa jalansijaa huonolla argumentaatiolla, mutta saa silti jalansijaa. Tosin vaikka keksimiseen olisikin ideologiset syyt tai vahingossa syntyneet virheet, ei keksiminen vielä tarkoita leviämistä. Seattlen puheen levinneen version taustalla on siksi jotain joka kertoo yhteiskunnastamme ja siinä pyörivistä aatepiireistä. Seattlen levinnyt puhe on kuvaus siitä mitä me olemme ja minkälaisena haluamme maailmamme nähdä.

Pohjimmiltaan kysymys on paitsi historiatieteellinen, myös eettinen. Kysymys on tavallaan siitä, pyhittääkö tarkoitus keinot. Onko lupa valehdella luononsuojelun vuoksi? Onko hyvä että kristinuskonvastaisuus poistetaan ja korostetaan kansojen yhteyttä - jonka vetoaminen nykykristittyihin kertoo etääntymisestä menneestä, siitä että intiaaneja ja muita alkuperäiskansoja ei nähdä enää nykyään alempina vaan tasa -arvoisina?