Pieni huomio ; Ei nautita sisäisesti

Vierailin Ropeconissa. Siellä ollessani kävin mm. luennolla joka käsitteli lääke- ja myrkkykasveja, jota piti ihan lääketieteen ammattilainen. Se sisälsi lähinnä hyvin hyvin hyvin tuttua perusasiaa. Mutta se kuitenkin valaisi itselleni jotain. Päädyin nimittäin kysymään esitelmöitsijältä "Assassins Creedistä". Tässä pelissähän käytetään myrkkyjä.

Ezio Auditoren valikoimassa olevaa myrkkyä ei itse asiassa määritellä. Ja sen tehostaminen ("fast poison" -upgrade) viittaa epämääräisesti siihen että se on jonkinlainen useista eri aineksista tehty seos. Tosin tämän tehostetun myrkyn oireet, eli myrkytetyn hallusinointi, riehuminen ja kuolema, pysyvät samanlaatuisina. Seos siis toimii paremmin kuin määrittelemätön perusmyrkky. Tämä on tietysti hieman epätarkkaa mutta toimii kuitenkin tärkeänä vihjeenä josta itse asiassa voidaan rajata ja päätellä mitä myrkkyä se voisi olla.

Mutta Ezion myrkystä saadaan alleviivattu referenssi "Revelations" -osassa. Sillä siinä erikoisvalmisteisiin kranaatteihin voi laittaa myrkkyä joka aikaansaa juuri samanlaisia oireita kuin se myrkky muutoinkin. Ja tässä kohden ei olla diskreettejä. Kun Ezio kysyy "What about these poison bombs? How lethal are they?" Piri Reis vastaa "Quite lethal, dostum (my friend). We distill our poison from the datura plant. A pretty little flower with a deadly secret. This one kills... slowly but surely. Be very careful, for your sake and for others." Toisin sanoen Ezio käyttää hulluruohoa. Tämä taas oli yksi niistä kasveista jotka olivat kyseisessä esitelmässä.

Itse nostin esille lähinnä reaktioajan. Sillä pelin kuvaamat vaikutukset ovat välittömiä. Kuitenkin yleensä kirjallisuus toteaa että myrkyt vaikuttavat melko hitaasti. Tässä farmasian ammattilainen sanoi että se riippuu täysin että miten myrkky annetaan. Että syödäänkö se vai injektoidaanko se verenkiertoon. Että teessä myrkytys on hidasta mutta jos isoja annoksia injektoi, efektit voivat tulla hyvinkin nopeasti. Ja kun katsotaan miten Ezio kylvää hulluruohoa ympärilleen, osuu AC II:n myrkkytikkojen hankkimisessa mainittu hyvin "Just a small sting and my enemies will fall." Ezio myrkyttää piilotettuja veitsiään ja myrkkynuoliaan tai sitten lennättää räjäytyksen voimalla myrkyllisiä partikkeleja ihmisiin.

Tämä on periaatteessa sekin hyvin normaali asia. Myrkyn syöminen on yleisesti ottaen hitaampaa kuin sen injektointi. Ja tämä on asettanut haasteita ns. itsemurhapillereille agenttimaailmassa. Mutta se liittyy toiseenkin asiaan. Siihen mikä suomen kielestä puuttuu. Esitelmiä katsoessa ja lukiessa ja kuunnellessa on hyvä huomata että esitelmöitsijä keskittyy yleensä puhumaan joko myrkyllisistä kasveista, myrkyllisistä sienistä tai myrkyllisistä käärmeistä, hämähäkeistä tai muista vastaavista myrkkymönkijöistä. Suomen kielessä kun kaikkien kohdalla puhutaan vain siitä miten asia on myrkyllinen.

Englannin kielessä on sen sijaan selvää että levitystavalla on väliä. Siellä venom viittaa siihen että myrkky injektoidaan. Ja poison että se syödään. Toki monet kasvit, kuten tässä mainittu hulluruoho, ovat myrkyllisiä sekä nieltynä että pistettynä. Mutta tämä ei ole välttämätöntä. Jos ihmettelee miten joissain kulttuureissa myrkkyjä voidaan sekoittaa esimerkiksi alkoholishotteihin. Tämä onnistuu sen vuoksi että mahahapot tuhoavat myrkyllisen eläimen myrkyn. Venom is not (always) poison. Riskejä on näissä tapauksissa vain jos suun tai mahan limakalvoissa on haavaumia joista myrkky pääsee livahtamaan suoraan verenkiertoon..

Jeesuksen heiniä ~ eli miten menetin kasv(i)oni

"Keltamatara oli Freijan kukka, täynnä hyviä voimia. Keltamataran verso kehdossa suojasi lasta noituudelta ja synnytyskivut helpottivat, jos sängyssä oli keltamataraa. Myöhemmin, kun kristinusko tuli Pohjolaan, keltamataraa kutsuttiin toisinaan Neitsyt Marian sänkyheinäksi. Sanottiin, että Maria oli sijannut Jeesuksen seimen keltamataroilla."

(Lind, Jonsson & Fagerberg ; "Oma kasvioni")

Ylläoleva lainaus tuli tietooni "Paholaisen Asianajaja" -blogin facebooksivun kautta. Siellä sitä pidettiin esimerkkinä siitä miten uskontoa tungetaan joka paikkaan. Kyseessä onkin eräänlainen uskonnollistaminen juuri siinä mielessä kuin Hitchens asiaa polemisoi. Se on hyvä merkki siitä miten kaikenkattavaa uskonnollinen puhe voi olla. Sitä tungetaan ihan kaikkialle. Edes kasvikirjaa ei voi avata ilman että sinne tungetaan tämänlaista uskonnolliseen maailmaan viittaavaa materiaalia.

Tämä on kuitenkin myös hyvä katsanto kirkkohistoriallisesti. Se muistuttaa siitä että katolinen kirkko on pitänyt käännytysstrategianaan sitä että käännytettävän alueen juhlat ja muut hengelliset asiat integrodaan osaksi oppia. Katolinen kirkko oli halukas integroimaan pakanaopit ja kysymys on olut siitä miten kirkkorituaalit tehdään. Tämä on luterilaisuudelle hyvin vierasta : Sille tyypilliseen tapaan olisi voitu tehdä jopa niin että keltamatarapeltoja olisi polteltu pakanallisina jos asiaa ei muuten uskottu. Siksi kun katolinen kirkko katolisti maatamme, se teki sitä miekkalähetystäkin käyttäen mutta ol suopea uskomuksille. Uskonpuhdistuksen jälkeen tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Protestanttiset uskonsuunnat ovat aina tuominneet sisäpiiriä ja omiaan. Noitavainojahan ei kohdisteta käännytettäviin pakanoihin, sillä ylläpidetään yhteisön sisäistä koherenssia.
1: Ja nykyäänkin protestantit kiistävät yhteytensä maihin joissa noitia vainotaan kristuksen nissä. He korostavat että kyse ei ole synkronisiteetista jossa vieraan maan oppi ottaa kristinuskon ideologiseksi työkalukseen. Sillä protestantti ei siedä ajatusta uskontojen sekoittumisesta eikä se halua olla sellaisen kanssa tekemisissä. Ja siksi esimerkiksi valtionuskontomme on järjestönä passiivinen mutta järjestelmänä etatistinen kontrollikone. Toiminta on delegoitu kaduntallaajille, opetettu maan tavaksi, joten järjestö voi pitää kasvojaan puhtaana.

On toki tietyllä tavalla ärsyttävää että uskontoa voidaan tunkea biologiankirjoihn samanaikaisesti kun biologian tunkeminen uskontoon on aina tehtävä niin suurella tunteet huomioivalla varovaisuudella. Toki en toteuta tälläistä kohteliaisuusstrategiaa - enkä suoraan sanoen kannusta ketään muutakaan harjoittamaan sellaista - ei tälläisistä asioista saa hermostua koska asiahan on vain kulttuurihistoriaa ja sinänsä mielenkiintoinen knoppi. Ja mielestäni se onkin. On tavallaan yleissivistävää tietää kasvista myös sen kulttuurillinen puoli. - Ei vain pidä unohtaa sitä että tämä kulttuuripuoli on folkloristiikkaa tai teologista symboliikkaa eikä biologiaa. Tätä ei pidä sekoittaa folkloristiikan halveksuntaan.

Jos tälläisiä kirjan huomautuksia kohtaan lähtee sotimaan, se itse asiassa lisää uskonnollista keskustelua. Sillä sekulaarin maailman suurin ongelma on siinä että se järjestelmänä luo tilanteen jossa yritetään voittaa saamalla erimielisen kanta muistuttamaan uskontoa tai viittaamalla sen uskonnollisiin yhteyksiin. Se kun lopettaisi koko keskustelun. On silti huvittavaa että keltamatarakin on valjastettu uskonnollisen julistuspuheen osaksi, osaksi koneistoa joka korostaa että kirkko on osa yleissivistystä ja että uskonnon osaaminen on oleellista jotta voi tietää maailmasta mitään. Se kuitenkin lähinnä tunkee sormiaan joka paikkaan. Keltamatarasta on oleellista tietoa ja uskonnolla on sen kanssa mitään tekemistä vasta kun se keksii tälläisen tarinan.

Teknisesti tarina sänkyheinästä on erikoinen. Keltamataraa tiemmä kyllä kasvaa Lähi-idässäkin, joten se ei ole mahdotonta. Vaikeaa on kuitenkin keksiä että mistä tämä tieto on saatu. Ei se ainakaan "Raamatussa" ole mainittuna. Keltamatara kertoneekin enemmän muinaisuskonnosta kuin kristinuskosta. Kenties keltamataraesimerkki ei siis pohjimmiltaan kerro siitä että kristinusko on oleellinen kasviopissa. Vaan että muinainen pakanallinen kansanparannus ja muinainen pakanallinen uskonnollisuus ovat relevanttia tietoa, jota ilman ei voi esimerkiksi selittää että miksi ihmeessä se keltamatara on oikeasti päätynyt sänkyheinätarinaan.

itsensä maistamisesta (ja hieman polttelemisestakin)

Castaneda, toki tieteelliseltä ansioiltaan hieman kyseenalaisessa tuotannossaan, viittaa usein erilaisten hallusinoivien aineiden käyttämiseen. Hänen teoksissaan käytetään useita erilaisia kasveja. Eniten Castanedan kirjoissa kuitenkin käytetään meskaliinia. Kasveihin otetaan pyhä suhde. Ensimmäisien käyttökertojensa kohdalla Castaneda kuvaa sitä miten meskaliini maistuu pahalta. Tämä ei ole kovin yllättävää koska alkaloidit eivät yleensä ottaen ole hyvän makuisia. Don Juan Matus kuitenkin kertoo että meskaliini maistuu käyttäjältään. Eli henkilön persoona ja asenne heijastuu vahvasti siihen miten aine koetaan.

Tämä toki liittyy myös makuaistin tottumiseen ; Esimerkiksi osa ns. hienostuneesta maistamisesta jo ruuankin kohdalla vaatii totuttelua. Esimerkiksi hienostuneet viinit eivät aloittelijan suuhun maistu erityisen hyviltä. Sama koskee myös esimerkiksi savustettuja ruokia joiden tervaan vivahtava maku ei ole välttämättä ihana aluksi. Kuitenkin tämä viittaa toiseen, shamaanien keskusteluissa toistuva elementti. Nimittäin se, että hallusinogeenisten aineiden tuomat tripit riippuvat paljon tilanteesta jossa ne otetaan. Näin "oikea asenne" ja mukava seura ovat heille olennaisen tärkeitä osaelementtejä. Että ei saataisi huonoja trippejä.
1: Sinänsä on mielenkiintoista, että hallusinaatiot eivät ole juurikaan sellaisia mitä yleensä kutsutaan hallusinaatioiksi. Useinhan selitetään että hallusinaatio on sitä että nähdään olemattomia. Kuitenkin valtaosa hallusinoivien kasvien ja sienien (sammakoiden ja jopa joidenkin kalojen) tuottamista efekteistä ovat enemmän aistivääristymiä (joihin liittyy huimausta, heikotusta, pahoinvointia ja sekavuutta). Eli toisin sanoen havaitaan olemassaolevia asioita poikkeuksellisella tavalla. Se, mitä tiede (ja joidenkin tuntemieni henkilöiden omakohtaiseen kokemukseen perustuvat raportit asioista) kertovat, ovat esimerkiksi sitä että liikkeet näyttävät jättävän jälkeensä "viivevarjon". Tai sitten asioihin liittyy matemaattisia kuvioita joiden arvioidaan johtuvan siitä että aivojen reunojen tunnistamiseen käytetyt osat häiriöityvät. ("Rajojen arvaamiseen" tarvitaan laskentatehoa sillä silmästä tuleva kuva on itse asiassa kaikkiaan kaikkea muuta kuin siisti. Itseäni ei ihmetytä se, että havaintohäiriöitä ei ole, vaan enemmänkin se että näemme niin hyvin kuin näemme. Aivojemme prosessointi on tässä kohden hämmästyttävää.)

Hallusinogeenit ovat myös siitä omituinen huumausaineiden luokka, että ne eivät juurikaan aikaansaa riippuvuutta koe -eläimillä. Laboratoriorotat saadaan heroiinikoukkuun ja riippuvaisiksi muunlaisista huumeista. Ne eivät sen sijaan mielellään sotke tajuntaansa. Oletuksena onkin, että ihmisen pitkälle kehittynyt tietoisuus, mielikuvitus ja muut vastaavat prosessit tekevät hallusinaatioista kiinnostavia. Siksi, vaikka laboratoriorotat eivät hankikaan riippuvuutta hallusinogeeneihin, on hallusinoivia aineita halukkailla koehenkilöillä valvotuissa oloissa testanneen Roland Griffithsin koehenkilöistä noin kaksi kolmasosaa pitänyt hallusinointia yhtenä elämänsä viidestä tärkeimmästä kokemuksesta. Ero on tässä kohden huikea.
1: (Tai kuten eräs kuulemani tapaus kertoi ; Ulkonäöltään erittäin hissukan oloisella miehellä on varsin mielenkiintoinen historia ja hän on esimerkiksi hallusinoinut ja trippipäissään kokenut olevansa yhtä maan kanssa, ja siksi hän oli syönyt multaa.) Ja siksi ihmiset (turhankin) mielellään sotkevat päätään.
2: Usein hallusinoivia aineita pelätään vahvasti. Nykytietojen valossa ne eivät tosin ole elimistölle kovinkaan tuhoisia. Eli ne eivät aiheuta maksakirroosia tai vaikuta elimistöä rappeuttavasti samaan tapaan kuin monet muut huumeet. Toki hallusinoiva ihminen voi tosin taatusti muita helpommin jäädä vaikkapa auton alle. Tai syö multaa mikä ei liene terveellisimpiä tuntemiani tapoja. ; Tosin esimerkiksi kuvassa olevan hullukaalin ja muidenkin vastaavien kohdalla ongelmana on se, että niissä ei ole tasaista pitoisuutta yhtä vaikuttavaa ainetta, vaan niissä on useita erilaisia aineita (hullukaalissa antikolinergisiä alkaloideja, hyoskyamiinia, skopolamiinia) joiden pitoisuudet vaihtelevat ja eroavat toisiinsa nähden elinolosuhteiden ja muiden syiden mukaan. Näin ollen annostelu on hyvin vaikeaa. Ja koska em. hullukaali aiheuttaa yliannoksena takykardiaa (eli ylilyöntisyyttä) eli sydämen toiminnan häiriötä ja koska tähän liittyy kouristelua ja avun hankkimista vaikeuttavaa ataksiaa, on akuutti myrkytys mahdollinen. Eli pitkäaikaisongelmat eivät ole syy lakaista lyhytaikaisia ongelmia pois.

Tämä "korkeampi kognitio" onkin tärkeä. Koska tosiasiassa tieteessä on muutamia suuria ongelmia joiden ratkaisua haetaan eri suunnista. Ratkaisu uupuu mutta ratkaisukeinot ovat sitten enemmän (tai vähemmän) lupaavia. Esimerkiksi uneen liittyy monta avointa kysymystä. Samoin siihen miten lääketieteen narkoosi toimii (erilaiset aineet aikaansaavat nukutuksen, mutta tässä on niin paljon avointa ongelmaa, että tiedämme varmasti vain sen, että nukutusaineet toimivat. Tiedämme mitä ne aikaansaavat mutta mekanismi on auki ; Emme vain tiedä miten ne toimivat.) Samoin hallusinoinnin mekanismit ovat monelta paikoin auki. Tiedetään esimerkiksi että LSD toimii hyvin pienellä pitoisuudella ja että se vaikuttaa hermosolujen reseptoreihin. Klassisesti hallusinaatiot liittyvät serotoniinireseptoreihin, mutta sitten LSD kuitenkin jättää tämän reseptorin melko kylmäksi. (Ja toisaalta monet serotoniinireseptoreihin vaikuttavat aineet kuten psyykenlääkkeet eivät aikaansaa hallusinaatioita.) Aivojen suhteesta tiedetään sen verran että hallusinaatiot syntyvät kun aineet vaikuttavat erityisesti talamuksen ja otsalohkon alueella. Onkin mahdollista että ongelmat liityvät yhteen ja että tietoisuuden ongelmat selviävät hallusinaatioiden kautta.
1: Erään teorian mukaan hallusinogeenien toiminta johtuu erilaisten filtteröintien lakoamisesta. Eli kun tietoisuuteen yleensä vuotaa vain hyvin pieni määrä tavaraa, hallusinogeenit estäisivät tätä. Tällöin mieleen tulisi ikään kuin "liikaa materiaalia". Tämä vastaa hyvin sitä usein toistuvaa selitystä jossa hipit selittävät tietoisuuden laajentamisesta tai avarakatseisuudesta. Itse olen tähän hieman epäilevä, sillä pääasiassa pienen työmuistini vuoksi minulla on itselläni ongelmia latentin inhibition kanssa. Liika tavaran tunku päähän on yksinkertaisesti aivan kammottavaa, se vastaa likimain sitä että aivot heitetään raastimeen niin että ne ovat vielä sinun päässä. Eikä sitä kokemusta lähde ainakaan kemialla uudestaan tavoittelemaan. Tai pidä sitä erityisen hienona hengellisenä kokemuksena.

Lisäksi hallusinaatiot on liitetty neuroteologiaan. (Hiphei, vihdoin selvisi miksi se on tässä blogissa tämä.) Ei ole sattumaa että hippien uskonnollinen huuhaa liittyy erityisen vahvasti hallusinoiviin aineksiin. Sillä jostain syystä hallusinogeenisten aineiden alaisena olevat ihmiset ideoivat tiettyjen teemojen kautta. Samat ideat toistuvat, ja nämä taas ovat tuttuja myös eisienipäissä tehtyjen uskonnollisten kokemusten ja teemojen kanssa. Mystinen yhteys todellisuuteen, ihmisen olemassaolo jonkinlaisena harhana ja heijastumana jostain korkeammasta. (em.) Roland Griffiths onkin tutkinut erityisesti psilosybiiniin liittyviä hengellisiä kokemuksia. Hänestä hallusinoivat aineet todennäköisesti tekevät oikotienä saman mitä uskonnoissa on käytetty työläämpien teiden kautta ; paaston, meditoinnin, hengitysharjoitusten, valvomisen ja muiden vastaavien keinojen kautta.

---

Koska niin moni näyttää pitävän hallusinoinneista, voidaan päätellä että moni ihminen maistuu hyvältä. Tämä sotii vahvasti kirjoittajan ihmiskuvaa vastaan...

Näsiä

Näsiä eli riidenmarja (Daphne mezereum; kreik. daphne : laakeripuu.) on meillä Korsossa tietyissä paikoissa kasvava kasvi, vakaa kanta. Kasvi on suojeltu Ahvenanmaalla, muuten se on sen verran yleinen että ainoastaan keruu myyntiin on kielletty. Se on pensasmainen kasvi, joka kukkii ennen kuin siihen kasvaa lehtiä. Se on minulle samantapainen kevään merkki kuin muutoin on leskenlehti. Nyt on keväinen mieli.

Koko näsiä on myrkyllinen, pääasiallinen myrkky on metsereiini (C₃₈H₃₈O₁₀). Se on hartsimainen typetön aine, metsereiinihapon anhydridi. Myrkkyä on erityisesti marjoissa ja kuoressa, joten marjojen syöminen ja varren pureskelu ovat tapoja saada myrkytys. Jopa kukkien runsas haistelu voi aikaansaada huimausta. Vesi, jossa näsiä on seissyt voi juotuna aikaansaada myrkytyksen. Vaadittavat määrät ovat yllättävän pieniä: 10-15 marjaa sisältää yleensä aikuisen tappamiseen riittävän määrän. Parikin marjaa voi aikaansaada pahoja myrkytyksiä lapsille. Myrkky imeytyy limakalvojen läpi, ja tehoaa melko nopeasti. Koskettelusta voi saada rakkoja ja sidekalvontulehduksia. Pahimmissa tapauksissa seuraus on jopa kuolio. Kasvin pureskelu aikaansaa pahoja oireita. Muita oireita on turvotus, jano, vatsakipu, ripuli, sydämen tiheälyöntisyys, hikoilu, päänsärky, kouristelu, huimaus, tajunnanhäiriöt, hallusinaatiot, verinen virtsa, verinen oksentelu, hengityksen tai verenkierron halvaantuminen. Myrkyllä on pitkä kestoaika, oireettomaksi palautuminen vie viikkoja tai kuukausia.

Apuna on vatsahuuhtelu ja lääkehiili.

Näsiää on käytetty myös kansanlääkinnässä. Se on ollut lääke kihdin hoitamiseen, Ennen kuorta käytettiin kihdin hoidossa ja käärmeenpuremiin. Syöpäläisten ja loisten karkottamisessa se on toiminut. Lisäksi juuren pureskelu on ollut lääkkeenä hammassärkyyn, vatsavaivoihin, sukupuolitauteihin ja haavoihin sekä hermosärkyihin. Kasvilla on hoidettu riisitautia, päänsärkyä, horkkaa ja hinkuyskää. Lisäksi sitä on käytetty etikan mausteena. Tämä on hieman erikoista, koska myrkyllisyys on tunnettu: Sitä on nimittäin myös käytketty haaskoihin, kun on pyydystetty petoeläimiä. Ehkä tässä on seurattu Paracelsuksen ohjetta ja annettu pieniä annosmääriä, sillä vasta annostus tekee myrkyn. Nykyään näsiää tapaa enää homeopaattisissa valmisteissa (Jos näin voi ylipäätään sanoa, kun puhutaan homeopatiasta; Valmiste on taatusti turvallinen koska myrkyn loppupeleissä tekee aina määrä, riittävä annostus.) Muuta käyttöä näsiällä on ollut värjäyksessä : Näsiästä on saatu punaväriä taiteilijoiden tarpeisiin, ja villaan on saatu muun muassa keltaista väriä.