Kun poterossa on liikkuvat maalitolpat

Nicholas Shackel moitti "The Vacuity of Postmodernist Methodology" postmoderneja filosofeja siitä että heillä on usein yhden argumentin ympärillä itse asiassa kaksi argumenttia joita käytetään eri tilanteessa. Argumentista on filosofisesti vahva versio jota on helppoa puolustaa kriitikkoa vastaan. Ja sitten heikko versio jota käytetään useammin ja etenkin silloin kun vastassa ei ole vahvaa kritiikkiä. Näitten versioiden välillä varioidaan ja niitä käytetään toisiinsa sidottuina vaikka analyyttisesti kyseessä ovat kaksi eri argumenttia.

Shackel moitti sosiaalisen konstruktion ajatusta. Siitä on vahva ja hyvä versio jossa korostuu se, että ajattelemamme asiat ovat kulttuurisia konstrukteja siinä mielessä että ne nojaavat kieleen ja käsitteisiin joita kulttuurimme on kehittänyt. On totta, että työskentelemme kulttuurimme tekemillä ajatuksilla. Teoriat eivät putkahtele tyhjästä. Tämä on argumentin vahva puoli. Tämä on se vahva argumentti jota sosiaalinen konstruktio tarkoittaa silloin kun postmodernisti kohtaa vastustusta. Tämä argumentti on vahvalla pohjalla ja tätä kautta sitä voidaan pitää totena. Mutta Shackelin mielestä yleisluontoinen, triviaali ja tätä kautta ei-kiinnostava.

Usein tätä kuitenkin käytetään toiseen asiaan. Nimittäin siihen että näissä teorioissa ei olisi totuutta. Että kulttuurimme ulkopuolella asioilla ei ole mitään merkityksellistä sisältöä. Että faktat ja totuudet eivät sisällä tätä kautta mitään. Että esimerkiksi tiede tutkii kulttuurisia mielipiteitä. Tämä taas ei ole kovin vahva, ja tämän puolustaminen on vaikeaa. Toisaalta tämä on väitteenä kiinnostava ja kaikkea muuta kuin triviaali. Se on vahva väite.

Shackelin ajatus on siinä että näitä käytetään yhteennivottuna. Usein sitä esitetään ajatuksia jotka ovat heikkoa. Mutta kritiikin alla oman ajatuksen järkevyyttä korostetaan sillä paremmalla versiolla. Ja näin se ajatus jolle haetaan suosiota ja jota ajetaan eroaa paljonkin siitä mitä puolusteaan kriisin hetkellä.

Toisin sanoen eri kontekstissa sama asia sisältää oleellisesti eri asioita. Ilman kritiikkiä ajetaan vahvaa väitettä mutta kritiikin alla esiin tulee ”tarkoitin vain, että” ja tällä keskustelu siirretään vakaammalle pohjalle. Kaikki kiinnostava ja provokatiivinen sisältö käsitellään silloin kun vastassa ei ole kritiikkiä. Ja kritiikin hetkellä palataan ei-provokatiiviseen ja triviaaliin mutta sinänsä molempien hyväksymään muotoon.

Henki on kieltämättä havaittavissa. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä että postmodernien ajattelu intresseistä ja maailmankuvista on tärkeä. Tärkeä ja tosi kahdella tavalla; Esimerkiksi se, että hypoteesinmuodostus ei tapahdu tyhjiössä. Charles Darwinin ajatukset yhteiskunnasta ja taloudesta – Thomas Malthusin talousteoriasta joka keskittyi rajallisiin resursseihin – vaikuttivat hänen evoluutioteoriansa sisältöön. Tämä on varmasti ainakin yksi teorian keksimisen syy. Tutkijat toisaalta yksilötasolla innostuvat asioista maailmankuvallisesti ja tämä on syy sille miksi he tarttuvat joihinkin asioihin. Ja kolmanneksi tieteessä on havaittu että paradigmanmuutoksissa menee usein aikaa koska professorit eivät korjaa mielipiteitään. Vanha paradigma jää eläkkeelle. Tässä mielessä evoluutioteoria on maailmankuvallinen.

Mutta koska tiede on tutkimusprosessi jossa eri tutkimusohjelmat ovat eri tavalla hedelmällisiä, eivät kaikki teoriat silti jää elämään. Esimerkiksi maailmankuva voi saada evoluutioteorian ystävän ja kreationistin innostumaan omasta teoriastaan. Ja tämän maailmankuvansa he helposti vievät hautaan.

Mutta evoluution tutkimukset johtavat johonkin; Se ei ole vain ja pelkästään maailmankuva ja maailmankuvallinen. Siitä voidaan vetää ennusteita joita tutkia. Kreationismi taas ei tuota tämänlaisia. He pikemminkin suojaavat ydinkäsitystään erilaisilla ad hoc -suojauksilla. Heillä ei ole tutkimusohjelmaa vaan rationaalinen maailmantulkintaprojekti. Ja tätä kautta evoluutio tutkimusohjelmana on menestyksekäs kun taas kreationismi ei. ; Se, että maailmankuvan mukaisia tuloksia saadaan ei ole yksilöiden hallussa. Ja tämä on tieteellisen metodin hienous. Ilman sitä olisi dogmistoja jotka eivät korjaisi itseään. Teorian keksiminen ja yksilöiltä saatu suosio on liitoksissa maailmankuvaan. Mutta menestys tutkimusohjelmana sisältää elementin joka ei ole tutkijoiden hallussa vaikkakin ne ovat toki tutkijoiden pyrinnöissä.

Tämänlainen maalitolppien siirtely on tavallista arkielämässä.

Jos esimerkiksi kannattaa homeopatiaa, voi toisaalta väittää että vaihtoehtohoidot ovat aivan yhtä hyviä kuin koululääketieteen löydökset. Tai jopa parempia. Väite on että ne parantavat. Ja että nämä parantavat hienommalla tavalla kuin lääketiede koska koululääketieteen syytetään parantavan vain tautien oireita kun taas homeopatia parantaa tautien taustasyitä. ; Mutta kun tätä kritisoidaan kaksoissokkotutkimuksilla joissa ei saada placeboa vahvempaa tulosta, korostetaan että vaihtoehtohoidot ovat harmittomia ja että placebo vaikuttaa ja paranemisessa on mentaalinen komponentti. (Jossa ohitetaan että koululääketieteessäkin on placebovaikutus. Tämän lisäksi sen lääkkeissä on pakko olla jotain muutakin.) Tämä on kieltämättä helpommin puolustettava asenne. Mutta sen perusteella on aika omituista hypätä tomun laskeuduttua selittämään siitä miten homeopatia parantaa korvatulehduksen koirillakin.

On helpompaa puolustaa homeopatiaa harmittomana, ja muuttaa keskustelua siihen suuntaan kuin kriitikko olisi väittänyt että vedenjuonti pienissä määrin vaarantaisi terveyden sellaisenaan. Tosiasiassa kriitikot ovat kuitenkin selittäneet että tutkimusten mukaan homeopatia ei toimi yhtä hyvin kuin koululääketiede. Ja että homeopatiassa riskinä on se, että homeopatia nähdään vaihtoehtona hoidolle, ja hoitoon saatetaan jättää menemättä. Jolloin haitta tulee siitä että ei hyödynnä koululääketiedettä kun ajattelee homeopatian olevan maailmankuvallisesti tasa-arvoista ja toiminnaltaan yhtä hyvää ellei parempaa kuin normaalilääketiede.

Toisaalta kun korostetaan että ”ateismi on uskonto” siinä haetaan useimmiten valtaa asenteelliselle ajatukselle siitä että ateismi olisi jotenkin uskontoa siinä mielessä mitä uskontoa harjoittaviin liitetään. Eli ateistit olisivat dogmaattisia ja heidän väitteensä olisivat yhtä totuudesta riippumattomia.

Mutta kritiikin alla palataan triviaalimpaan ajatukseen jossa korostetaan vaikka sitä että kaikki voidaan tulkita foundationalistisesti niin että ei ole mahdollista rakentaa täysin objektiivista aksiomaattista järjestelmää jolloin esimerkiksi matematiikka olisi sekin uskonto ja kaupassakäyminen uskonnonharjoittamista. Tämä on tosi mutta ei se mitä tässä itse asiassa ajetaan. Valtaa haetaan siitä että ateismi olisi jotenkin tietynlainen dogmaattinen valtajärjestelmä jolla olisi täsmälleen samanlainen asenne kuin uskovaisilla. Paitsi kritiikin alla jolloin osataan heittää käyttöön laajempi ja vähemmän asenteellinen ja konnotaatioiltaan kunnioittavampi uskonnon versio. Jonka puolustaminen koetaan sen asenteellisemmankin asian puolustamiseksi.

”Ateismi on uskonto” on käytännössä herjaus jolla ajetaan valtaa uskonnonkäytössä. Sillä halutaan vähentää ateisteista saatavaa kuvaa. Kritiikin alla se kuitenkin pakenee laajempaan ja epämääräisempään uskonnon määritelmään jossa perustelu on pikemminkin ajatus siitä että foundationalisteista kaikessa on kysymys perususkomuksista joten ateismi ei eroa tässä mielessä gravitaatioteoriasta tai matematiikasta. Tämän triviaalin ja vahvan asian puolustaminen on sitten se jolla argumentoidaan ja joilla ajetaan ajatusta ”ateismi on uskonto” joka sitten käytännössä palaa siihen herjakontekstiin heti kun kritiikki loppuu.

Itse asiassa keinosto ja temppu on melko lailla sama kuin postmodernisteilla Shackelsin ajatuksissa. Rakenne on sama, toki tässä ei käytetä terminä ”sosiaalista konstruktiota” vaan ”maailmankuvallisuus” -sanan käyttöä; Toki tässä on selvää että virheen huomaaminen on samalla helpompaa niin että konservatiivi uskovainen näkee saman argumenttirakenteen helpommin hölmönä silloin kun postmodernisti käyttää sitä.

Käsienheiluttelu jossa hyödynnetään ekvivokaatioita ja mielikuvia asioiden yhteenliittymisestä ei ole perustelua. Järkevä keskustelija sitoutuu yhteen määritelmään ja puolustaa sitä eikä vaihtele asennesisältöä kontekstista toiseen. Jos ”ateismi on uskonto” tarkoittaa jotain niin sitten tätä merkitystä ei saa vaihtaa ilmoille vain siksi että joko huomaa että vallankäytöllinen herjaaminen ilman asiapohjaa on tilanne johon joutuminen on uskovaiselle kiusallista ja hän haluaisi tällöin siirtyä sellaiselle alueelle joka on vähemmän loukkaava ja joka on muutenkin rationaalisempi.

Toki olisi mahdollista korjata näkemyksiä ja palata jonnekin vähemmän äärimmäiseen versioon ja lähteä tältä pohjalta filosofioimaan. Mutta Shackelin esilletuoma ongelma korostaakin sitä että vahva ja heikko versio samasta argumentista klimppiytyvät kannattajiensa mielessä yhteen niin että niiden välille ei oikeastaan nähdä eroa. Ihminen ei näe että hänellä on kaksi rinnastetta. Ja heidän mielessään se että puolustaa vahvaa argumettia tarkoittaa sitä että olisi puolustanut myös sitä heikkoa argumenttia.

Pakoonlähtijät, vainotut sellaiset

MV -lehti kertoi turvapaikkaa hakeneesta perheestä joka oli varsin erikoislaatuinen. "Griesbachin perhe, äiti Carola, 51, isä Andre, 45, ja heidän kaksi tytärtään ja näiden neljä lasta ajoivat 2300 kilometriä pakettiautolla Pohjois-Saksasta Moskovan Punaiselle torille." ... "Perhe on kertonut lähtönsä syyksi Saksan massamaahanmuuton, lasten varhaisen seksuaalistumisen, demokratian puutteen ja pakolliset rokotukset."

Näkemys on kiinnostava ja tilanne herkullinen. Ei vain sitä kautta että demokratiavajetta pakenee Saksasta maahan nimeltä Venäjä, joka kyllä kertoo jostain joka selittää myös mielipiteitä rokotteisiin liittyen. Mutta myös sitä kautta kiinnostava että kun katsotaan niitä "maahantunkeutujia" on heidän kohdallaan Suomessa kuulemma liian löysä linja. Ja se linja on sellainen, että "Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi myös sen, että järjestö on räjäyttänyt sekä työpaikkasi että talosi, mutta Maahanmuuttovirasto on katsonut, että niin on tapahtunut Mosulin yleisestä turvattomasta tilanteesta johtuen. Talon räjäytys on luonteeltaan omaisuuteen kohdistuva teko eikä Maahanmuuttovirasto pidä sitä vainona."

Olen kuitenkin jossain määrin maahanmuuttomyönteinen joten tietenkään en vastusta maastapakoa edes sen vuoksi että pakenemisen syy on siinä että kouluissa puhutaan seksuaalisuudesta, mainoksissa vilata ei-säkkeihin pukeutuvia naisia (btw. yleinen teema jossain muissakin maissa joista maahantullaan esimerkiksi Suomeen) ja ihmisiä rokotetaan.

Itselleni Griesbachin perhe näyttää siltä miltä näyttää moni. He todella demonstroivat sitä osaa kansasta joka jotenkin omilla mielipiteillään kutsuu itseensä kohdistuvaa kontrollia hyysäämistä, juuri sitä samaa jolla tekee mieli hyysätä vammaisia, mielenterveysongelmaisia ja vastaavia. Joten jossain määrin koen heitä kohtaan ristiriitaisia tunteita joista yksi harvinaislaatuisimmista on sellainen hyvin erikoislaatuinen sympatia. Siitä kontrastoivasta tunneskaalasta ei ole kohteliasta puhua. Mutta sen sisällön voi ymmärtää sitä kautta että vainotuksi tulleiden kotia ei ole räjäytetty - vaikka tämäkin olisi tietysti ilmeisesti vain jotain vandalismia josta ei pitäisi välittää - vaan heidän terveydestään on päinvastoin yritetty pitää huolta vaikka päinvastainen voisi olla houkutteleva keino passiiviseen suvaitsevaiseen eugeeniseen projektiin.

Minun on toki vaikeaa nähdä miten maastamuutto ja Venäjään tunkeutuminen olisi hyväksyttävää niistä joista maahanmuutto on kategorisesti niin paha ilmiö että "rajat pitäisi laittaa kiinni". Mutta toki Griesbachin perhe ei vaikuta islamilaisilta eivätkä näytä ulkonäkönsä perusteella "neekereiltä" joten tätä kautta ymmärrä varsin hyvin miksi löytyy ihmisjoukko joka tukee tätä maahanmuuttolinjaa.

Suosittelenkin jokaiselle maahanmuuttokriitikolle jonka mielestä Suomi on nyt kusessa ja massaraiskausten uhan alla muistamaan sen, että jos uhka on heistä todella relevantti niin heidän pitäisi olla pelossaan. Heidän kannattaisikin kenties muuttaa maasta ensi tilassa. Toivoisin monien kohdalla että mahdollisimman pian. Jonkun täytyy saada sanoa tämä epäkorrekti totuus heille ääneen.

Me muut voimme sillä aikaa harjoittaa malttia ja kohtuullista tervettä järkeä.

Big Pharma -rokotedenialismin typeryys.

Rokotteet ovat ns. ennaltaehkäisevää sairaanhoitoa. Se on prosessi jossa hoidetaan ei-sairasta ihmistä jotta tämä ei sairastuisi. Tämä on yleensä ottaen jotain joka kaikkialla yhteiskunnassa on halvempaa kuin ongelmien hoitaminen sitten kun ongelma on räjähtänyt käsiin. Rokotteet ovat siis yhteiskunnan tasolla säästöä mutta lääketehtaiden lääkemyyntikulujen kannalta ne estävät isojen tulojen paukahtamista.

Rokotusohjelman mukaisiin rokotteisiin kuluu Suomessa vuodessa vaihtelevasti. Puhutaan 10 - 20 miljoonan euron määristä. Tämä on yhtä henkilöä kohden melkoisen vähän. Pisimpään rokotusohjelmassa olleet lääkkeet ovat annoshinnaltaan joitakin senttejä. Ja kun rokotteita ei oteta joka vuosi, voi tästä päätellä jo sinällään, että Suomalaisia rokottamalla ei ole kovin merkittävää taloudellista pottia, ei oikein edes yhdelle taholle jaettavaksi. Suomi ei riitä megayritykselle, eikä oikein edes suuryritykselle.

Kunnon salaliittoteoreetikko-denialisti ei siksi puhuisi lääketehtaiden ahneudesta. Rokotteiden hinnan sijaan tulisi tiedostaa se, että rokotteet eivät voi olla tulonlähdeteoriana missään vähänkään täysjärkisessä salaliittoteoriassa. Siksi rokotekriittisen tuleekin korostaa lääketehtaiden ahneutta teorioin joissa rokotukset ovat suoraan myrkkyä tai jotain joka synnyttää epidemioita. Koska ihmisiä kuolee rokotteisiin todella vähän, tämä teoria on tietenkin sekin tosiasioiden valossa tyhmä.

Tarkemmin miettien kaikki Big Pharma -keskeiset rokotedenialistiset näkemykset ovatkin hölmöjä. There is no way around that. Big Pharma -paha lääketeollisuus-rokotekriittisyysteorioinnissa mainitut teoriat toimivat täydellisesti ... kunhan vaan ensin muutetaan ympäröivää todellisuutta oleellisesti erilaiseksi kuin se mitä voidaan omin silmin ja korvin havaita. Ja tämän tiedostamiseksi ei edes tarvitse paneutua pätkääkään lääketieteellisyyteen. Asian voi varmistaa arkisemmista tosiasioista joiden syy-seurausketjut eivät vaadi kaksoissokkokokeita.

Terveestä järjestä ja pseudotieteistä

Internetissä kiertää melko usein erilaisia meemejä joiden sisältö on kokolailla oheen laitettu. Meemin sisältö on sinänsä ymmärrettävä. Skeptikkopiireissä tuon tyylistä kokemusta käytetään esimerkiksi tieteellisen päättelyn kohdalla.

On kuitenkin kiinnostavaa huomata, että miksi nämä meemit leviävät. Jos se pitäisi paikkaansa, se olisi loukkaus enemmistölle ihmisistä. Kuitenkin se näyttää olevan jotain joka enemmänkin viittaa yleiseen kokemukseen. Yleiseen kokemukseen siitä kun ihmiset ovat erimielisiä jostain jota itse pitää ns. "ilmiselvänä".

Ja tässä mielessä lausunto ei ole jotain joka yhdistää iskulauseen skeptikoihin. Sama periaate yhdistää sen myös ns. "anti-intellektualleihin". Eli niihin jotka ovat jossain määrin skeptikkojen vastaisia, mutta ennen kaikkea niitä jotka vastustavat sitä mitä kutsuvat "älymystöksi". Tässä kontekstissa usein muistetaan että Lenin arvosti sitä että älykkäitä ihmisiä saa manipuloiduksi uskomaan ties mitä. Ja unohdetaan että lukutaidottomat ääliöt ne taipuvatkin uskomaan ties mihin huuhaseen ihan vaan sillä että joku kertoo heille. (Harjaantuneisuus esimerkiksi loogiseen ajatukseen on välttämätön mutta ei riittävä ehto siihen että osaa arvioida asioiden uskottavuuksia. Ja tätä ei tiedosteta.)

Sillä siihen kuuluu ajatus akateemisessa norsunluutornissa haihattelusta, jossa kansa tietää paremmin ihan kaikista mahdollisista asioista. Ja tässä mielessä meemin suosio ratsastaa myös jollain sellaisella jota voisi kutsua termillä "Dunning-Kruger -effect in action."

Psykologisesti asia on tietenkin ymmärrettävä. Ihmiset pitävät omia mielipiteitään jotenkin oleellisen ilmiselvästi totena. Siksi omista mielipiteistä tulee helposti jotain jotka ovat ilmiselviä kyseenalaistamattomissa olevia faktoja. Ja omasta maailmankuvasta ilmiselvästi erityisen laadukas. (Ja tämä taas yhdistää kaikki edellämainitsemani ihmisryhmät.) Erimielinen alkaa tässä kontekstissa tietenkin vaikuttamaan idiootilta ja ääliöltä. Ja tätä kautta "ilmiselvästi kyseenalaistamattomissa olevien tosiasioiden kyseenalaistajat" ovat haihattelijoita.

Kun asiaa katsoo, voi huomata varsin helposti että ihmiset assimiloivat, eli jos heidän oma maailmankatsomuksensa on ristiriidassa joidenkin ajatusten tai tieteellisten teorioiden kanssa, he paikkaavat ristiriidan, jos ei muuten niin sanomalla että tieteellinen periaate on väärin. He puolustavat omaa maailmankatsomustaan. Ja ovat valmiita maksamaan niille jotka perustelevat näitä asioita heidän itsensä puolesta.

Mutta onkin hyvä katsoa sitä haihattelua.

Kun katsotaan nykyistä ilmapiiriä, ollaan unohdettu se mitä Edgar Allan Poe oivalsi lehdistöstä ja sen suhteesta Totuuteen. Tarkalleen ottaen se, että journalismi on jotain jota yritetään myydä. Totuus taas ei aina mene kaupaksi. Poe tiivisti ajatuksen novellissa "The Murders in the Rue Morgue" ; "We should bear in mind that, in general, it is the object of our newspapers rather to create a sensation  - to make a point - than to further the case of truth."

Tässä hengessä osa lehdistä on yksinkertaisesti sitä että joku on keksinyt että joku voisi olla halukas maksamaan siitä että joku printtaa juoruja. Ja tässä tilanteessa syntyy helposti tilanne jossa esimerkiksi myydään lehteä mallia "Mitä Lääkärit eivät kerro sinulle." (Jota voi kiittää rehellisestä nimestä. Lääkärit todellakin aika harvoin kertovat että homeopaattiset hoidot tehoavat koleraan ja että Jumalan rukoilu on tehokas keino estää avioero. Ja hyvä että eivät kerro!) Kun lehti tukee jo "arkijärkenä" pidettyä asiaa, syntyy ajatus että tämä näkökulma on nyt paremmin perusteltu. Lehden kaupaksimenemiestä ja mielipiteen yleisyydestä tehdään laajennus siihen että siihen uskominen ei voi olla hölmöä. Ja kyseenalaistaja on elänyt liiaksi norsunluutornissa tutustumatta oikeaan aineistoon jota pyöritetään ties keidän toimesta internetissä...

Skeptikot "toisinajattelijoita vaientamassa".

Toinen erikoinen teema on siinä että vaikka maalaisjärkeä pidetään ilmiselvänä ja jotain intellektuellis-skeptikoiden kiemurteluja pidetään todellisuudesta vieraantuneena haihatteluna ja sulkusilmäisyytenä, jonain joka on enemmän terapoitava ongelma kuin vaihtoehtoinen maailmankatsomus, on poikkeavia näkemyksiä usein puolustettu viittaamalla sananvapauteen tavalla jossa korostuu se että mielipiteen on oltava arvostettu ja perusteltu vain siksi että sen saa sanoa ääneen. Tämä on toki meko vahvasti jännitteinen sen kanssa että toiset asiat nähdään "haihatteluna". Mutta tämänlaiseen sitä tottui jo Intelligent Designin kanssa painiessa siinä muinaisuudessa jolloin ID -teorialla oli edes poliittista relevanssia. (Tieteellistä relevanssia sillä ei ole ollut koskaan.)

Tässä jännitteessä on itse asiassa takana kuitenkin jotain enemmän. Jotain muuta kuin virhe. Ja kun tämän huoaa voidaan itse asiassa nähdä että moni vaihtoehtoteoria, pseudotiede ja denialistinen tiedevastaisuus on itse asiassa vielä yhtä kategoriavirhettä hoopompi. Hoopous perustuu siihen että tieteenfilosofiaa on ymmärretty aikalailla niin väärin kuin voidaan. He kärsivät siitä että he käyttävät viitekehyksien ja maailmankuvallisuuden retoriikkaa samalla kun he eivät oikein näytä ymmärtävän mitä tämä viitekehyksisyys sitten kaiken kaikkiaan tarkoittaa.
1: Tästä on mainio blogaus "Debungking Denialism" -blogissa. Siinä läpikäydään Uncommon Descentin blogauksia, erityisesti David Andersonin kirjoituksia. Ja korostetaan että "He deploys the presuppositional argument that everyone has interpretative frameworks (and that therefore, appeals to evidence is not valid), while that the same time contradicting himself by stating that all interpretative frameworks are not equal and some can even be fundamentally wrong." ... "fails to understand the power of evidence to differentiate between different models and interpretative frameworks."

Taustalla on ajatus siitä että koska loogisessa positivismissa on ollut ongelmia, niin sitten kaikki naturalismi olisi väärässä. Tässä unohdetaan hyvin monia asioita. Esimerkiksi se, että (a) Looginen positivismi on ongelmissa vaikka naturalismi olisi tosi. (b) Se, että looginen positivismi ei toimi ei tarkoita että olisi jokin vaihtoehtoinen keino tietää asioita eli tieteen toimimattomuudesta ei voida päätellä että esimerkiksi usko olisi oikeasti perusteltu keino saada tietoa näistä asioista joihin tiede ei pysty vastaamaan (c) ei muisteta että loogisen positivismin ongelmat koskevat induktioita ja vastaavia perusteluperiaatteita eivätkä tiettyjä aiheita kuten Jumalaa... (Listaa voisi jatkaa älyttömän paljon pidemmälle.)

Tällä kertaa tartun siihen että mitä tapahtui kun ID korosti että he (a) eivät ole kreationismia ja olivat (b) puolustamassa akateemista vapautta ja (c) opettamassa kouluissa laajempaa skaalaa erilaisia tieteellisiä näkemyksiä vallitsevien näkemysten kritisointia unohtamatta. Kun kokonaisuus on se, että maailmankatsomukset ovat vapaita mutta evoluutio on valheellista epätotta ja kakkaa, voidaan huomata että jossain on "jotain mielenkiintoista". Onko asia ratkaistavissa tieteellä ei-maailmankuvallisesti vai ei ole?

Täydellisen tiedon puute ei tarkoita että kaikki on samanarvoista tietoa

Ongelmana on tietenkin se että akateeminen vapaus ei tarkoita sitä että opettajat saisivat opettaa mitä tahansa mitä he uskovat. Tai että ID olisi todella tieteellisesti relevantti vaihtoehto. On toki selvää että ID on maailmankuvallinen, kuten se sanoo kaiken tieteen olevan mutta muistaa vain mainita tästä pelkästään evoluutioteorian kohdalla samalla kun ID -promoottorit ovat voineet selittää Wedge -dokumentissa että tärkein tavoite on “defeat scientific materialism and its destructive moral, cultural, and political legacies” ja “reverse the stifling materialist world view and replace it with a science consonant with Christian and theistic conviction”. Kun materialistisen ideologian vastustaminen ja sen ylivallan murskaaminen nousee toistuvaksi teemaksi, korostuu että tässä tosiasiassa olla puolustamassa sananvapautta sanan oikein missään mielekkäässä merkityksessä.

Tässä on sisältönä vastustaa "positivismia" ja "skientismiä". Taustalla on tietenkin aivan todellinen huomio siitä että täysin metafysiikatonta tiedettä on täysin mahdotonta tehdä. Tästä loogisen positivismin ongelmasta vain on tehty kaikkea tiedettä koskeva ongelma ; Ja tässä kohden on unohdettu että kaikki eri maailmankuvien väliset skismat eivät ole pelkkää perspektiivien pluralismia.
1: Perspektiivien pluralismi tulee vastaan siinä tilanteessa että samat havainnot antavat eri viitekehyksissä yhtä todennäköisen ja yhtä hyvän vastauksen. Joskus on kuitenkin tilanteita joissa toiset uskomuket ovat heikommin perusteltuja ja tällöin maailmankuvaero ei ole perspektiivien pluralismia vaan sitä että toinen näkökanta on heikommin perusteltu. ; Eroa voisi kuvailla Sudokuruudukoilla. Toiset sudokuruudukot voi täyttää usealla eri tavalla. Ja nämä ovat keskenään perspektiivien pluralismin tapaan samanarvoisia. Mutta silti ei voi sanoa että jos läimii satunnaisia numeroita mihin tahansa sudokuruudukkoon niin että ne olisivat jotain yhtä hyviä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ne ovat vain sotkettuja sudokuruudukoita.

Aivan kuten ihmiset unohtavat että nykyajan skientistit eivät ole loogisen positivismin kannattajia. Verifikationistinen näkökulma puuttuu ja monet ovat fallibilisteja. Ja tässä mielessä näkökulma on oleellisesti erilainen. Skientisti voi nimittäin fallibilistisessa kontekstissa sanoa että hän vaatii vain että hänen maailmankuvansa jokainen induktio on läpikäynyt vähintään yhden testin jossa se olisi voinut falsifioitua mutta ei ole. Tämä on mahdollista ja tätä on mahdollista vaatia. Eli näin ollen fallibilistinen skientisti ei ole mitenkään väärässä. Hän on vain muuttanut sitä mitä tieto tarkoittaa ja mitä siltä voidaan vaatia.
1: Verifikaatiokeskeinen positivisti taas joutuisi testaamaan joka ikistä induktiota äärettömän monta kertaa. Ja pseudotieteilijät vaativatkin tämän ajatuksen mukaisia täydellisiä naturalistisia selityksiä. He ovat niitä positivisteja jotka pitävät vaatimuslistallaan positivistien tietokäsitystä. Positivismia näkeekin nykyään lähinnä naturalismikriitikoilta. Positivismin tietokäsitystä pidetään vaatimuksena ja kriteerinä skientisteiltä. Ja toisaalta esimerkiksi Plantingan warrant -ajatus vaatii että tieteen tulisi olla tällä tasolla luotettavaa ja havaintojen hyvin tiukassa positivistisessa varmuussuhteessa Totuuteen. Samoin uskovaiset kertovat mystisistä kokemuksista kuin ne olisivat ehdottoman varmoja verifioituja havaintoja. Ja näitä kokemuksia pidetään todisteina että jonain joka pitää selittää ja on tätä kautta "haaste naturalismille". Mikä viittaa siihen että näkökulma ei ole ainakaan fallibilistinen.

Skeptismiä koskeekin jännittävä tieteenfilosofinen paradoksi ; Kaikki loogiset positivistit olivat aikanaan skientistejä. Mutta koska kaikki skientismi ei ole loogiseen positivismiin sitoutunutta, on looginen positivismi ongelma naturalistiselle maailmankatsomukselle jotakuinkin sellaisen argumenttirakenteen pohjalta josta voitaisiin sanoa että "koska kaikki kissat ovat eläimiä, ja kaikki kissat naukuvat, on kaikkien koirien nau-uttava koska kaikki koiratkin ovat eläimiä". Nykyään skientistit eivät kannata loogista positivismia. Mutta sen sijaan nykyajan tiedekriittiset antiskientistit näyttävät olevan kovasti loogisen positivismin ystäviä. He ensinnäkin osoittavat skientismin vajautta loogisen positivismin ehtoja vaatimalla, ja sitten kun skientisti epäonnistuu täyttämään loogisen positivismin ehtoja, niin antiskientisti täydentää tätä loogista positivismia jollain vaihtoehdolla ja kuvittelee että hänen maailmankuvansa on tämän jälkeen ehjä. Antiskientistit ovat hämmentävän usein loogisia positivisteja+1 aistilla. Tätä voi olla vaikeaa huomata koska he haukkuvat niin kovasti skientismiä ja korostavat loogisen positivismin epäonnistumista. Nykyaikana käytännössä kaikki loogiset positivistit ovat anti-skientistejä jotka uskovat täydentävänsä verifikaatioperiaatteen jollain paranormaalilla periaatteella, kuten vaikka uskonnollisilla kokemuksilla. (Kaikki uskonnollisiin kokemuksiin nojaavat eivät toki ole loogisia positivisteja. Eli osa pitää uskoa ei-todisteena vaan näkevät että se on ei-todiste. He vain maailmankuvallisesti seuraavat sitä. He ovat enemmän relativisteja kuin niitä jotka sanovat että "naturalismi on epätotta".)

Loogisen positivismin ongelmien erikoinen loppuseuraus onkin se, että "omaan maalaisjärkeensä ja kokemuksiinsa" luottavat hoopot ovat ottaneet sen omakseen. (Loogisen positivismin ehdottomuus sopii hengellis-uskonnollisille dogmaatikoille ja vakaumuksellisille pseudotieteilijöille kuin nyrkki silmään.) Ja loogisen positivismin ongelmat eivät ole opettaneet heille lisäsyitä olla nöyrä kokemusten ja havaintojen edessä tavalla jossa kyseenalaistamista ja testaamista tarvittaisiin entistä ehnemmän. Sen sijaan se on opettanut heille automaattivastauksen jonka avulla omaan maailmankatsomuksen kohdistuva, käytännössä mikä tahansa, kritiikki voidaan ohittaa. Kritiikkiä ei tarvitse ottaa vakavasti koska se edustaa väärää maailmankatsomusta eikä Totuutta. Siinä ei voi olla mitään Totuutta. Joten pseudotieteilijä voi jatkaa entisellä ponnella. Konflikti ei olekaan syy katsoa nöyrästi omia paranormaaleja uskomuksia maailmankuvallisuuksien sävyttäminä asioina. Vaan päin vastoin ; Kaikki kritiikki on vain lähde narsisminsävyttämälle marttyyriydelle jossa skeptikko vainoaa paranormaalista tietävää toisinajattelijaa..

Karkeasti voidaan sanoa että on ilmiselvää että jokaisella on jonkinlainen tulkitseva viitekehys. Mutta tämä ei ole mikään syy relativismiin. Eli siihen että kaikki näkemykset olisivat yhtä hyvin perusteltuja. Voidaankin nähdä että moderni skientistinen tieteenfilosofia on muotoutunut siihen suuntaan että on tunnistettavissa aste-eroja sen suhteen miten tietoisia ja konsistentteja ollaan omien uskomusten kanssa. Ja samoin kaikki viitekehykset eivät pidä sisällään yhtä paljon haihattelua ja pelkkään omaan tunnevarmuuteen ja "arkijärkeen nojaavia dogmia". Erot eivät ole pelkästään sitä kuinka omat filosofiset taustateoriat tunnistetaan. Eroa on siinä missä määrin ne ovat evidenssillä tuettuja. Se, että asiaa ei voi lopullisesti todistaa ei tarkoita että sen tueksi ei olisi jotain. Ja että se ei tätä kautta olisi enemmän totta kuin jokin toinen asia ei.

Tieteenfilosofia näyttää rajoitteita. Ja tämä tarkoittaa juuri sitä että modernina aikana ei voi olla omiin tunteissaan ja kokemuksissaan riippuva. Sillä jos looginen positivismi oli ongelmissa niin juuri siksi että mitään suoraa havaitsemista ei ole. Yksilöt voivat olla omien henkilökohtaisten uskomustensa harhauttamia tavoilla jotka koskevat myös niitä "minusta ilmiselviä ja vahvoja kokemuksia joissa itse koin Jumalan läsnäolon".

Tiedekriittisten tieteelle vaihtoehtoisten näkemysten ongelma onkin siinä että he argumentoivat presuppositionalistisesti, eli ottavat maailmankuvan perususkomukset foundationalistisessa näkökulmassa viitekehykseksi. Ja sitten rakentavat tämän varaan oman maailmankuvansa. Ja rientävät tämän jälkeen sanomaan että esimerkiksi naturalismi on perustavanlaatuisesti ja oleellisesti väärä. Ja heidän oman näkemyksensä sanominen vääräksi kertoo oleellisesti maailmankuvallisesta vainosta.

Tässä prosessissa on runsaasti ristiriitoja. On itse asiassa mahdotonta nähdä miten niitä kaikkia voidaan kannattaa ja harjoittaa samanaikaisesti. Tai voihan sen nähdä. Mutta tätä ei voi oikein tehdä olematta syy sille miksi alkuun laittamani iskulause iskee niin moniin skeptikoihin. Samalla kun on kuvattu miksi oheinen iskulause on näistä antiskientisteistäkin osuva ja tärkeä jaettava. Se miksi tuollaiset iskulauseet jaetaan ovat jotain jossa on sekä kaikkia, maailmankuvasta riippumatta, yhdistävää psykologiaa. Että siinä on sitten mukana myös se ero joka alleviivaa sitä että kaikki ihmiset eivät kaikesta huolimatta jaa tuon iskulauseen tunnelatausta samoin syin. Vaan heidän tavoissaan käyttää ajattelukykyään on olemassa oleellinen ero. Ja tämä ero on paitsi erilaisuutta siinä että asiat ovat erilaisia, niin myös eroa laadussa, eli toiset ajattelutavat ovat heikompilaatuisia kuin toiset.

Pata, kattila ja pseudotieteet

Bill Maher on varsin värikäs hahmo. Hän on kampanjoinut tiettyjä pseudotieteellisiä näkemyksiä vastaan. Hän on toisaalta kampanjoinut myös rokotedenialismin puolesta. Neil DeGrasse Tyson muistuttikin tästä aiheesta hänelle. Maher oli kutsunut Tysonin vieraaksi ohjelmaansa. Ja esitti että tiedevastaisuus on ennen kaikkea konservatiivien piirre. Tyson aloitti kommentoinnin melko kohteliaasti "“Don’t be too high and mighty there,” Tyson said. “Because there are certain aspects of science denials that are squarely in the liberal left.” Maher asked Tyson to elaborate.“I know one, but I don’t want to get into it,”". Joka tietenkin riittää sellaisenaan monille. "Tyson went on to explain that liberals also tend to be the ones who consistently scare people about what they believe are the dangers of genetically modified organisms. He also rightly pointed out that liberals tend to be big believers in “alternative medicine.”".

Hieman samanlainen olo tulee katsellessa Timo Soinia. Joskin minun mieleeni ei tule että Soini olisi puolustanut tiedettä missään koskaan. Viime päivinä hän on kuitenkin korostetusti nostanut vasemmistolaisien höpöyttä esiin. Näin ollen Soini muistuttaa Maheria. (Joskin ilman sitä että Maher kuitenkin on verevästi puolustanut tiedettä edes jossain aiheessa.) Hänen tekstinsä "Lässytys lyö takaisin" jatkaa linjalla jonka jouhimatotikkari aloitti. Lässytys lyö takaisin tekstin sisältö on onneksi se, että tyhmien mielipiteiden esittäminen ei ole maanpetos. Väärätkin mielipiteet saa sanoa ja ne kuuluvat Soinista politiikkaan "kuin sika vartaaseen". (Sian vartaaseen kuulumisesta on toki monia mielipiteitä mutta oleellista on että Soinista sika kuuluu vartaaseen. Vertaus on tulkittava tästä kulmasta.) Soini puhuu tässä yhteydessä kuitenkin esimerkiksi kiviterapiasta. Soinista tämä on lässytystä ja sen käyttäminen lyö takaisin. "lässytyksellä ei enää pärjää. Se lyö takaisin, kaikissa länsimaissa."

Valitettavasti jos tämä on totta niin Soinin puolueella mennee huonosti. Soini on käytännössä elänyt värikkään kielensä kautta. Kiviterapioilla naureskelu onnistuu koska se on pseudotiedettä. Samalla lienee syytä muistaa että PerusSuomalaisissa on ollut kreationismia tukevaa liikehdintää, esimerkiksi Mika Niikon seikkailuissa. Ja kiviterapiapuoli on siitä jännittävä, että nimenomaan PerusSuomalaiset järjestivät  eduskunnassa vaihtoehtohoitoseminaarin kansanedustajille ja heidän avustajilleen, alustuksissa oli kuultu homeopaattia ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen edustajaa.

Mielestäni tämänlaiset ovat lässytystä ja psedotiedettä ja humpuukia. Mutta Soinille lässytys taitaakin tarkoittaa sitä että ei ole asenteiltaan macho heikkoja kohtaan. Hänelle ystävällisyys ja heikompien tukeminen ovat sitä lässytystä. Ei se, että puhuu paskaa käyttäen aggressiivisia ilmaisuja joiden peruastana ei ole tiede vaan se, että ne muotoillaan näppärän-värikkäästi. Soini onkin tässä kohden kuin Trump, johon hän itseään vertaa. Paljon poruja, vähän kompetenssia. Jos minulla olisi yksi asia opetettava Soinille, se ei olisi että muuttaisi mielipidettään maahanmuutosta. Se on enemmän se, että "älä ole Bill Maher".

Ja tämä vaatii sen että ensin on asiasisältö ja substanssi hiottava tieteenmukaiseksi. Ja sitten sen jälkeen sitä saa koristella ties millä retoriikalla. Ilman tätä on vain hassun idiootin lässytystä. Huuto on kovaa. Mutta onhan kolisemassa tyhjä tynnyri. Tyhjän tynnyrin tunnistaa helpoiten huonosta tieteenlukutaidosta ja ymmärryksestä. Toivon että Soini on oikeassa ja että paskanjauhannalla ja idiotismilla ei pärjää. Toivon että kansa on oppinut Soinista sen minkä se voi oppia ; Soini on nyt saantu näyttää mihin hän pystyy vallassa. Maahanmuuttokriittisten ja perussuomalaisia äänestäjien luulisi kykenevän katsomaan substanssiin. Heidän kannattaa vain kysyä : Onko Soini ollut sanojensa mittainen substanssiosaaja, vai onko hän vain vereviä huudellut lässyttäjä. Näyttö saakoot kertoa sen onko hän suorapuheinen asian ja toimen mies. Vai onko hän vaan mediassa viihtyvä ja mediapelin taitava verevillä ilmaisuilla ratsastava retoriikantaitaja eli paskanpuhuja. Sellainen kuin Bill Maher.

Naiset naisten ympärileikkausten puolesta.

Facebookissa on ryhmä nimeltä "Islamic Female Circumcision". Sen fokus on melko selvä Ryhmä on kuvannut ihanteensa seuraavalla tavalla. "Our aim is to clear misconceptions of the Islamic practice of female circumcision and counter misinformation against it." Kuvaus on tiivis ja vaikuttaa hyveelliseltä. Samaa puhuu myös ryhmä muutoinkin. Sen kuvastossa on hymyileviä islamilaisia naisia. Yleensä keskenään. Lähtökohtana ei ole miesdominanssi vaan se, että modernissa maailmassa rakastava ja hyveellinen ja nuorekas iloinen islamilainen nainen hyväksyy ympärileikkauksen.

"Clear misconseptions"?
"Counter misinformation"?

Sivuston ideaalina on tukea naisten ympärileikkausta. Ja siinä sivussa miehenkin ympärileikkausta. Miehen ja naisen ympärileikkaus on jotain jota tekee jos rakastaa eikä halua partnerilleen syöpää jne. Monia asioita opettavat teepussiaforismeilta näyttävät kuvat. Kuvat joissa ei korostu Allahin viha. Tämä on sitä pehmohöpömainontaa joka iskee länsimaisiinkin ihmisiin. Vain aihe on meille poikkeava. Rokotteiden vastustamisen tai homeopatian puolustamisen sijaan ajetaan ympärileikkausta tarpeellisena. Niin tarpeellisena että jos sivusto olisi oikeassa niin ympärileikkaus olisi lähestulkoon jokaisen järkevän ihmisen velvollisuus.

Jos islamista tulee mieleen jihad ja päänkatkonta niin kannattaa tutustua tähän "mammaryhmään". Mieleen tulee paikoin esimerkiksi rokotehysteria ja vaihtoehtohoidot enemmän kuin fundamentalistiryhmät tai maahanmuuttokriittiset vihasivustot. Itse asiassa ryhmää ei voi oikein nähdä aggressiivisena. Hössöttävänä ja hyysäävänä sitäkin vahvemmin. Tämä ei tietenkään yllätä kun tiedostaa että facebook on modernia mediaa. Ja ihmiset harvoin ovat ideologiaan täysin aivopestyjä ja ideologiaansa täysin tottelevia. (Jopa parhaansa yrittävät uudelleensyntyneet kristityt tekevät syntiä vaikka saavat kuulemma supernaturaaleja apuja kaikkivaltiaalta Jumalalta)

Itse asiassa ryhmän asenne ja ilmapiiri on sellainen että se tuo mieleen länsimaisen vaihtoehtohoitokulttuurin hyvinkin vahvasti. Jos ette muuten usko niin katsokaa alla olevaa teepussiaforismikuvaa...

---

Toinen mainittava asia ryhmässä on se, että siellä on hämmentävä määrä valkoihoisia keski-ikäisiä kristittyjä miehiä jotka kommentoivat ennen kaikkea siihen että minkälainen ympärileikkaus on ja ei ole "islamin mukaista". Tässä ei hämmentävästi täsmennetä mistä islamin suuntauksesta puhutaan. Mutta toisaalta he ovat niitä jotka näyttävät kovasti puhuvan myös kristillisyydestä monoliittina jossa ei ole miljoona dogmaattista ties mistä erimielisyyttä pumppaavia lahkoja...

Vetiset mullat

Suomalainen homeopatian puolestapuhuja Liisa Sulkakoski on sulkenut facebooktilinsä. Hän on aiemmin esittänyt vaihtoehtohoitoisia näkemyksiä muun muassa siitä, että taudit syntyvät henkisistä ongelmista ja että nämä siksi vaikuttavat käytökseen. "Kaikki ihmiset kulkevat terveinä, kunnes meitä kohtaa jokin elämänkriisi." Elämänkriisi, sairastuminen ja käytös kulkevat hänenkin kohdallaan yhdessä. Kuulemani syy on ymmärrettävä. Takana on Sulkakosken vakava sairaus. Sulkakoski nosti sairauttaan esiin tavalla joka puolsi homeopatiaa. Lopettaminen viittaa siihen että hoidot eivät ole edennet odotetusti. Ellei Sulkakosken kuolemaa sitten lasketa odotetuksi vaihtoehtohoitojen seuraukseksi.

Näissä käy helposti kuten Hunks -tanssija Jani Kokin kanssa kanssa. Ensin lähdetään käyttämään itseään näyttenä vaihtoehtohoidon tehosta. Mutta sitten kokemuksista opitaan. Näihin kriiseihin koskeekin se, että on helppoa tuomita sairastunutta viittaamalla siihen miten asia on hänen - ja koululääketieteen tai koululääketieteeseen uskomisen - syy. Mutta kun epäonni on omalla kohdalla, mieli kääntyy helpommin kuin asiasta aiemmin valittaneiden sairaiden vihaisista kommenteista.

Ja toisaalta terveenä skeptikkona on helppoa toivotella homeopaattisia multia ihmisille jotka ovat terveyden mentyä kriisissä joka olisi raskas kantaa ilman että siihen liittyisi oman maailmankuvan syvää kyseenalaistamista ja särkymistä.

Jossain mielessä vaihtoehtohoidot vaarantavat useiden ihmisten terveyttä. Mutta se ei tavallaan ole vaihtoehtohoitojen kannattajien vastuulla täydessä mielessä koska he tavoittelevat hyvää niillä asioilla joihin he itse kovin luottavat.

Skeptismi ja hölmöily

Vuoden lopuksi on tavattu katsoa menneisyyteen. Ja skeptikoillakin tuntuu olevan perinteenä katsoa vuotta taaksepäin. Tässä yhteydessä sävy on jotakuinkin seuraava "On taas tullut se aika vuodesta, jolloin voimme joulun suloisen ruusunpunan sieluista karistettuamme katsahtaa taaksepäin oksettavan inhon vallassa muistaen pahalla kaikkia niitä, jotka tekivät vuodesta 2015 täysin paskan."

Kun katsoin minkälaisia ehdotuksia vastauksiksi tuli, iski silmään se, miten vahvasti ne olivat poliittisia. Mainituiksi tulivat Huhtasaaren ja Niikon kaltaiset ihmiset. MV -lehden journalismi. Immosen Ollin tempaus. Tämä oli siinä mielessä yllättävää, että olen tottunut siihen, että skeptikot keskittyisivät ns. pseudotieteeseen. Mutta tänä vuonna huomio on keskittynyt enemmänkin siihen että ilmi on tullut rasismia.

Oma ajatukseni oli tässä hyvin yllättynyt. Olen nimittäin esimerkiksi ajatellut niin että ihmisiä voidaan kategorisoida ties millä attribuuteilla. Luokittelua voidaan tehdä pituuden, ihon tummuusasteen tai oikeastaan minkä tahansa ominaisuuden perusteella. Se, että ihmisiä arvotetaan paarialuokkiin ja muihin on sitten eettinen kysymys. Eli rasismin vastustamisen perussävynä ei ole mielestäni se, että ihmisiä ei voitaisi luokitella vaikka syntyperänsä mukaan. Kysymys on siitä miten näitä luokitelmia käytetään. Kun kysyinkin että miksi rasismiteema nousi esiin, korostui intuitioni palautteessa ; Tuli viesti että "koska ne eivät perustu mihinkään tosiasioihin."

Itse olen tottunut elämään maailmassa jossa skeptismi olisi sellaisessa kontekstissa että jos maahanmuuttoa vastustaisi polvirukouksilla ja uskoisi että tämä korjaisi tilanteen, kyse olisi taikauskosta. Sen sijaan jos joku torjuu maahanmuuttajia sillä että ottaa bensiiniä ja sytyttelee palamaan vastaanottokeskuksia, tekee aivan naturalistisen aktion jota voi moittia epäeettisyydestä mutta ei epätieteellisyydestä.

Sama asenne näytti kumpuavan myös lääketiedekriittisyydestä. Kun syytteenä oli että skeptikot eivät huolehdi "koululääketieteestä", nousi esiin se, että itse asiassa moni nimekäs skeptikko on kirjoittanut ihan kirjojakin siitä miten lääketieteessä on ei-tieteellisiä käytänteitä joilla markkinavoimat lobbaavat ei-toimivia tuotteita - joita siis pitäisi kutsua vaihtoehtohoidoksi, ne ovat vaihtoehto hoidolle. (Tämänlainen, esimerkiksi Goldacren harrastama, skeptisyys on tietysti väärää koska oikeasti tämänlaisia "koululääketiede" -nimellä otsikoituja syytöksiä esittää yleensä ihminen joka ei ole kriittinen vaan joka on niin varma niistä vaihtoehtohoidoistaan että puolustaa tätä vaikka kehittämällä perättömiä salaliittoteorioita "Big Pharmasta". Eli vastustavat vastustamisen ilosta eivätkä ajattele kriittisesti asioiden tieteellisyyttä ja totuudellisuutta punniten niin että molemmat saavat mahdollisuuden todistaa itsensä tehokkaaksi tai tehottomaksi.) Tässäkin keskustelussa nousi esiin se, että skeptikoissa on mukana myös niitä jotka korostavat merkantiilisen puolen. Ansaintalogiikkaa voidaan siis käyttää epätieteenä. Nähdäkseni ne ovat enemmänkin epäreiluja kuin joitain jotka eivät perustu esimerkiksi tunnettujen hinnansäätelyelementtien hallintaan ja manipulointiin.

Päähenkenä olikin siis se, että skeptikot ovat jostain syystä politisoituneet ja tässä yhteydessä alakulttuurissa on mukana näkemys jota ei voi enää kutsua miksikään muuksi kuin objektiiviseksi moraaliksi. Nähdään että eettiset kysymykset ovat myös tieteellisiä kysymyksiä. (Itse haluaisin manata väliin jotain is-ought -konsepteja kovemmin kuin Hume -vainaa.)

MV -lehden sentään jotenkin ymmärrän koska sen kohdalla ongelmana on usein puutteellinen faktantarkistus. Se julkaisee uutisia nopeatempoisesti ilman että se varmistaa uutisiaan. Moni lehden seuraaja pitää tätä jopa lehden etuna. Koska MV -lehti ei pidä sisällään entisten uutisten korjauksia tai muita vastaavia toisin kuin muut lehdet. Ja se tuo tapahtumista tiedot nopeasti. Nopeammin kuin muut tahot. Juuri sen vuoksi että faktantarkistus vie aikaa. Kun levitetyllä materiaalilla on kevyt faktantarkistus, sillä on hyvin vapausasteinen suhde totuuteen tai siihen mitä on tapahtunut. Ja kun omia virheitä ei tunnusteta saati korjata, edes ilmiselvissä tapauksissa, on selvää että syntyy hepoisti ei-tietoon perustuva echo chamber. (Toisin sanoen "kupla".) Ja tässä mielessä skeptikoilla voi olla tilaa politisoinnissakin.

Olen silti yllättynyt. Ja jokseenkin pettynyt. Monien on nimittäin ilmeisen vaikeaa edes ymmärtää miten "rasismi" ei perustu tosiasioihin hyvin erilaisella tavalla kuin vaikka homeopatia. Rasismi on relevantiksi valitun luokitelman päälle rakennettu tulkinta. Homeopatia taas väittää sellaisia asioita tapahtuvaksi joita ei tapahdu.

"Feynmanin ornitologiatesti"

Simon Oxenham kirjoitti pseudotieteiden tunnistamisesta.

Oxenham aloitti sen viittaamalla paljon medianäkyvyyttä saaneeseen tutkimukseen. Erinomaisesti nimettyyn "On the reception and detection of pseudo-profound bullshit". Tätä tutkimusta kuvaavissa lehtijutuissa esiin tulee toistuvasti Deepak Chopran nimi. Ja tämä voisi viitata siihen että se olisi asenteellinen ja tehty tavalla jossa pelkästään Chopra oletettaisiin "bullshitiksi". Kuitenkin itse tutkimusmenetelmä näyttää että "bullshit" viittaa sisällöltään tyhjiin lauseisiin joissa on tieteelliseltä kuulostavia sanoja. Lauseita oli arvottu New-Age Bullshit Generatorilla ja Wisdom of Chopralla. Jotka ovat samanlaisia kuin Suomessa tuttu Puppulausegeneraattori. Tässä mielessä lauseet selvästi eivät edustaneet mitään sivistynyttä ja reflektoitua maailmankuvaa tai mitään vastaavaa. Silti ne vetosivat moniin ihmisiin. Jos lauseiden tekotapaa ei kuvata, ei (Jos yleisö ottaa lauseet tosissaan, onko tämä jonkinlainen askel kohti Turingin testin läpäisyä? Mitä se kertoo Choprasta ja New Age tietäjistä? Minulla ei ole vastauksia mutta vaivaannuttavia kysymyksiä sitäkin enemmän.)

Tutkimus toi esiin melko ei-yllättäviä tuloksia. (Siitä tuli ilmeisesti "somehitti" siksi että se otsikoitiin monessa eri paikassa sillä tavalla että tyhmyys saa uskomaan hölmöihin aforismeihin. Joka vetoaa monien tunteisiin hyvällä tai suututtavalla tavalla.) Tutkimuksen tulokset viittasivat asioihin jotka eivät miellytä hirveän monia. Taipumus ottaa höpölauseet vakavasti liittyi hyvin vahvalla korrelaatiolla uskonnollisiin uskomuksiin, paranormaaleihin uskomuksiin uskomiseen, salaliittoteoretisointiin, vaihtoehtolääketieteen kannatamiseen. Ja negatiivisia korrelaatteja saatiin älykkyyteen, skeptiseen mielenlaatuun ja rationaalisuuteen. Kunhan rationaalisuudeksi ei laskettu numerotietoisuutta. Jostain syystä matemaattiset kyvyt eivät ehkäise tälläisiin lauseisiin uskomista. Nähdäkseni tämä viittaa siihen, että sekä maailmankuvalliset että kognitiiviset syyt vaikuttavat. Eli jos sinun maailmankuvasi suosii tietynlaisia uskomuksia, hyväksyt ne helpommin. Ja jos olet tyhmä niin siitäkään ei ole haittaa. Ja tässä mielessä tulokset tuskin hätkähdyttävät ketään. (Dunning-Kruger -efektin ja assimilaation vaikutukset väitelauseiden hyväksymisessä on blogissani tuskaisen paljon toistunut aihe.) Lisäksi tutkimus kertoo että ihmiset vakuuttuvat siitä että joku auktoriteetti viittaa asioihin joita he itse eivät ymmärrä. Ja juuri tämä ei-ymmärrys antaa ikään kuin mahtia tälle auktoriteetille. Jopa silloin kun tämän ei-ymmärretyn sanahirviöinnin takana ei ole mitään. Koska illuusio ymmärryksestä näyttää ei-ymmärtäjälle samalta.

Kuitenkin tässä on syytä aloittaa Oxenhamin teksti uusiksi. (Ylläoleva oli alustusta ja taustatieottamista ja tarkentamista itse tutkimuksesta.) Hän laittoi haasteen siihen että miten me voisimme tunnistaa vedättäjän? "...how are we supposed to know that we are being misled when we read a quote about quantum theory from someone like Chopra, if we don’t know the first thing about quantum mechanics?" Tässä apuun tulee Feynman. Feynman onkin siitä kiinnostava että hän oli paitsi Nobelin palkinnon arvoinen fyysikko, niin myös hauska mies ja hyvä viestijä. (Jos hän olisi sarjakuvahahmo, syyttäisn häntä epäuskottavuudesta, hän olisi liian hyvä liian monissa asioissa. Itse asiassa on vain hyvin rajallinen määrä taitoja joissa pystyy olemaan kiitettävän hyvä. Koska taitojen hankintaan kuluu hyvin paljon aikaa.)

Feynman korostaa sitä, että nimeämisellä on monille hyvin suuri voima. Asioiden kategoriointi ei tee ilmiöstä totta. Vertauksen käyttäminen auttaa kuvaamaan miten asian idea on. Mutta se ei ole todiste siitä että se on todellinen ilmiö. Tässä esimerkiksi nousee ornitologia. (Feynmanin ornitologiaesimerkin voi muuten katsoa kokonaisuutena kokonaisuudessaan ja itse, jos siltä tuntuu.) Siinä viitattiin mustakaularastaaseen (Turdus ruficollis atrogularis). Feynman hämmästeli tarinallisesti sitä miten ihmiset pitävät nimen tuntemista oleellista oleellisempana. Lajintunnistus on toisin sanoen oleellisin asia linnuissa. Siksi kommentit olivat sellaisia että jos linnusta ei tiedä nimeä, niin sitten voidaan esittää että biologianopettaja ei ole opettanut mitään. Tai sitten että nimen antaminen on se tieto mitä siitä linnusta on saatava. Feynmanin mukaan linnun nimi on enemmän ihmisistä ja kulttuurista kuin biologiasta. "It's a brown-throated thrush, but in Germany it's called a halsenflugel, and in Chinese they call it a chung ling and even if you know all those names for it, you still know nothing about the bird - you only know something about people; what they call that bird. Now that thrush sings, and teaches its young to fly, and flies so many miles away during the summer across the country, and nobody knows how it finds its way,' and so forth. There is a difference between the name of the thing and what goes on." Feynmanin mukaan tämänlainen ajattelu antaa aivan vääränlaisen kuvan tieteestä. (Ja kuten herbarionkokoamiseen liittyvästä omasta tekstistäni voi lukea, olen hyvin samaa mieltä Feynmanin kanssa. Ja vähän samoista syistäkin.)

Tämäkin toki kuvaa vain ongelmaa eikä ratkaisua. Mutta Oxenham käyttääkin Feynmania kuvaamaan ongelmaa. Ja ongelman ratkaisemiseen on olemassa keino. Feynman kuvasi että oma oppiminen tulee asettaa testiin. "I finally figured out a way to test whether you have taught an idea or you have only taught a definition. Test it this way: You say, 'Without using the new word which you have just learned, try to rephrase what you have just learned in your own language. Without using the word "energy," tell me what you know now about the dog's motion.' You cannot. So you learned nothing about science." Testaamisessa on siis hylättävä sivistyssanat. Tai ainakin osoitettava että kykenee käyttämään terminologiaa siten että termin merkitys tulee tässä yhteydessä myös selväksi. On selitettävä mitä systeemissä tapahtuu. Opittu asia on voitava kuvata. Ja kerrottava millä mekanismilla se tapahtuu ja toimii. (Minun tapauksessa siis blogattava.) Pseudotieteen ja tieteen ero onkin siinä luotetaanko auktoriteetin runolauseisiin vai halutaanko ymmärtää asiaa. Tämä voidaan toisaalta asettaa vaatimukseksi myös muille. Esimerkiksi Chopralle joka näyttää vähemmän "diipiltä" ilman kvanttifysiikasta varastettuja sanoja (joiden sisältö ei aforismeihin siirry.) "Feynman’s parable about the meaning of science is a valuable way of testing ourselves on whether we have really learned something, or whether we just think we have learned something, but it is equally useful for testing the claims of others. If someone cannot explain something in plain English, then we should question whether they really do themselves understand what they profess."

mea cupla

Kieleen on ilmiselvästi pesiytynyt uusi sana, "kupla". Se sai alkunsa kun Krista Kosonen selitti että vaalitulos ei edustanut hänen Suomeaan. Hän korosti tässä sitä miten hän ei tunne ketään perussuomalaista äänestänyttä. (Mikä on epistemologisessa mielessä erikoinen väite maassa jossa on vaalisalaisuus.) Tästä seurasi sitten se, että
1: Tahot ja alakulttuurit jotka käyttävät toistuvasti patriotismia lyömäaseenaan suuttuivat. Kristityt konservatiivit ovat toistuvasti selittämässä että "Suomi on kristillinen maa". Hyvänä kansalaisena olemista kyseenalaistetaan mitä ihmeellisemmillä asioilla. (Perussuomalaiseen denialismiklikkiin liittyen on kiinnostavaa että "oletko edes Suomalainen" on heitto jota on sanottu siihen liittyen että ei pidä fluorihammastahnan käyttämistä vaarallisena lasten myrkyttämisenä joka kohtaa idiotismiin. Ei vaikka nämä "fluoriskeptikot" olisivatkin sitten käyttäneet hammastahnaa.) Nyt he tiedostivat että maassa pitää olla maan tavalla silloinkin kun tulee väärä vaalitulos. Ja että demokratia, keskustelu, kaikki kuuluu maahan nössössöö. Jonkun muun sanomana tässä olisikin jotain uskottavuutta.
2: Kosonen muuttui koko etelässä olevan kulttuurin analogiksi. Kosonen ei ollutkaan yksittäistapaus vaan exemplar joka ikään kuin edusti ja kuvasi koko "punaviherstalinistimamuhyysäriskeneä".

En ole hirveästi puuttunut tähän keskusteluun.

Syyni vaikenemiseen on helppo. Olen pitänyt sitä retorisena käsitteenä. Sellaisella tavalla josta olen yleensä melkoisen epäkiinnostunut. "Raivon ensyklopediassa" kuplan perusolemus on kuvattu loistavan raivotautisesti. "Tässä vähä-älyisessä loiskuplimisessa ei ole muuta ideaa kuin keksiä epäanalyyttinen nimi sille huimalle ilmiölle, että eri puolilla maata äänestetään eri tavoin ja että kaupungeissa eletään eri tavalla kuin haja-ajutusalueella ym. Ukko Ylijumalan selän takana. Jumpe, että on rapsakkaa analyysiä; kyllä tästä kannattaa lässyttää radiossa puoli tuntia putkeen." ... "Perin jännää on, että kommentaarin perusteella vaikuttaa siltä, että kupla on vain yhtäällä, nimittäin kaupungeissa ja eritoten inhotussa Helsingissä. Kaikkein estottomimmin keskustelussa on lyöty juuri kaupunkilaisia, jotka elävät väärin ja joiden koko maailmankuva ja eettinen järjestelmä voidaan redusoida siihen, etteivät he tiedä mitään "oikeasta" todellisuudesta. Kuulemma kaikki muut kuin kepulaiset ja perussuomalaiset ovat ylimielisiä. Tätä viestiä ovat somessa toitottaneet erityisesti persuaktiivit. En puhuisi ylimielisyydestä kovin syvällä rintaäänellä, jos kannattamani puolue pitäsi kansainvälisenä nimenään sellaista konstruktiota kuin "The Finns". Kuka ei edusta kenenkään Suomea?"

Lainaukset heijastavat sitä miten näen asian itsekin. Ensimmäinen lainauspätkä on deskriptiivinen. Se kuvaa sitä että on jokin ilmiö joka tapahtuu maailmassa. Se on tässä tapauksessa induktiivinen ja tilastollinen tapa. Se ei ole uusi, vaikea, kovin kontroversiaalinen yllättävä tai oikeastaan kiinnostava. Toinen osa on sitten arvottava ja alentava. Kupla on pejoratiivinen luokitelma jossa tietyt ihmiset ovat kuplassa ja toiset sitten eivät. On selvästi luokiteltu "Oikea Järkevä Tapa" ja sitten se "Surkea Vajaa Tapa".

"Kupla" on siis terminä joka arvottaa asioita ja ottaa kantaa siihen mitä asia on ikään kuin "ontologisesti". Tämänlainen kinastelu vaikuttaa olevan nykyään äärimmäisen muodikasta. Esimerkiksi:
* Skeptikkopiireissä pitäisi ilmeisesti olla sitä mieltä että vaihtoehtohoito -sanan sijasta kannattaisi käyttää uskomushoito -sanaa. Vaihtoehtohoitojen kannattajat taas selittävät että tosiasiassa pitää puhua "perinnehoidoista" jotka ovat paikallisia ja sitten "vaihtoehtohoidoista" jotka ovat peräisin muualta. Eli "kiinalainen poppaparannus" on kiinassa perinnehoito ja suomessa vaihtoehtohoito. Minä käytän vittuuksissanikin sanaa vaihtoehtohoito sellaisessa muodossa että kyseessä on vaihtoehto hoidolle. Se ärsyttää kaikkia maksimaalisesti.
* Jos mietitään sukupuoltaan muuttavaa ihmistä on selvästi nähty että osalle prosessi on sukupuolenvaihdosleikkaus ja toisille sukupuolenkorjausleikkaus. Toisen sanan käyttämistä pidetään loukkaavana tai tolvanana. Molemmissa otetaan kantaa siihen onko käsite perimmiltään mitäkin. Jos joku näkee että sukupuolta vaihdetaan keskittyy siihen että sukupuoli on perimmiltään "kikkeli ja kromosomit" -näkökulmainen kun taas sukupuolenkorjaus -termin käyttäjät korostavat että anatomia korjataan muuttumattomaan sisäiseen kokemukseen omasta sukupuolesta. Minä käytän näitä sanoja aina keskustelukumppaneiden mukaan niin että käytän "väärää termiä". Se todellakin ärsyttää kaikkia maksimaalisesti.

Näen että nykyajan keskustelusta turhankin suuri osa käytetään tämänlaiseen retoriseen kikkailuun. Kyseessä on valtataistelusta jota ei käydä argumentein vaan sitä kautta että saadaan oma käsite ja sen nimitys yleisesti käyttöön. Se jonka sanaa käytetään aina, voittaa. En mene tälläiseen pelleilyyn. ; Esimerkiksi osa Teuvo Hakkaraisen "uliuliuli, sitä on hauskaa kuunnella" -kohusta johtui siitä että hän käytti vääriä sanoja. Nähdäkseni tuo lausunto ei heijastanut mitään ikävää eetosta. Hakkaraisen eetosta voi kalibroida vaikka sitä kautta mitä hän on Hondurasissa tehnyt. Nykyaikana suuri osa internetkeskustelusta menee siihen mitä voisi odottaa vain "postmoderneilta ylikoulutetuilta saivartelevilta mielisairastuneilta käsiteanalyytikoilta jotka ovat aloittaneet LSD -kuurin". Mutta valitettavasti tätä termirunkkausta tapahtuu maalaiskonservatiivienkin parissa. Itse asiassa jos jokin nykyaikaa näyttää yhdistävän yli puoluerajojen on se että tarraudutaan retoriikkaan tavalla jossa ylikeskitytään yksittäisiin sanoihin ja katsotaan vain vähän yleiseetosta ja kokonaisuutta. (Olen muuten huomannut että aika moni näyttää kokevan "argumenttiketjun" "listana". Joka tarkoittaa sitä että "statementin" ja "päätelmän" ero on hyvin hyvin hämärissä valtaosalta ihmisistä.)

Asiaa ei tietenkään ole haitannut sekään että suuri osa "kuplakeskustelusta" näyttää muuttuneen joksikin jota on vaikeaa erottaa vitsistä. Esimerkiksi feissarimokien "espoolaisesta kuplasta tehty bussimatka" on hilarious. Uusavuttomuusvitsit ovat saaneet uuden ilmiasun. Olin luullut että tämä oli jäänyt historiaan. 1980 -luvulla Suomessa vielä pilkattiin vähemmistöjä sketsiviihteessä. Nyt hienostuneena nähdään amerikkalaisen kriittisen Stand Upin suosimaa tapaa pilkata nimenomaan enemmistöä ja valtaapitäviä. Ainakin sellaisen mukaan joka on kuluttanut aikaansa "kuollut vauva -vitsien kokoelmaan" (jotka olivat meemiytyneet aikaa ennen kuin niitä kokoilin) ja luonut tyhjästä "alempitasoinen mies" -vitsit (joiden toivoisin meemiytyvän). Tässä ilmapiirissä minulla ei ole roolia. Ihmiset trollaavat toisiaan ja itseään ja nolaavat viiteryhmiään aivan itse joten väliintuloani ei tarvita. (Minulla on roolini tässä elämässä selvänä.) Lopputuloksena on jotain josta on mahdotonta tietää onko se yhteiskunta-analyysiä, mielipidekirjoittelua vai puujalkavitsien generoimista. Minun kannaltani tämä on mahtavuutta. (Mikä kertoo ainakin siitä että olen vastenmielinen kieroutunut likainen paskiainen. Mutta jokaisella on oltava jokin rooli maailmassa.)

Olenko minä Krista Kososen analogi?

Valitettavasti "kupla" ei kuitenkaan tehnyt sitä mitä sen odotin tekevän. (Odotin sen menevän pois.) Siitä on päin vastoin tullut "uusi standardi". Jos edustat mitä tahansa liberaaliksi miellettyäkään mielipidettä, on reaktiona se että "olet kuplassa". ; Tämä on ollut jokseenkin ällistyttävää.

Esimerkiksi se, että en halaa "suvivirttä" oli luontevaa koska en "kestä erilaisuutta" koska olen kuplassa. Jos olen erimielinen Sipilän linjausten kanssa "en kestä toiseutta" koska elän "kuplassa". Jotenkin asia on mennyt niin että jos sinulla on väärä mielipide, tämä mielipide ignoroidaan sillä että kerrotaan että mielipiteen kertoja on kuplassa. Ja tätä pidetään sananvapauden ja mielipiteenvapauden puolella olevana. Väärä mielipide sammutetaan ja ohitetaan ja tämä on sananvapaustemppu jolla asetutaan sensuristista asennetta vastaan. Kokonaisuus on enemmän kuin ironinen.

Tässä kohden minua tietenkin alkoi kiinnostamaan se, että miksi se että asun kaupungissa ja minulla on monia liberaaleihin usein liitettyjä mielipiteitä tekisi minusta "kuplassa elävän". Tästä heräsi ihmettely että miksi analogiksi on valittu juuri Krista Kosonen, eikä esimerkiksi liberaaleja mielipiteitä ajava Etelä-Suomessa vaikuttava Arman Alizad. Miksi minua rinnastetaan konetulitasolla Krista Kososen mutta ei Arman Alizadin analogiksi?

Kysymys on kiinnostava koska näen että minua yhdistää Krista Kososen tyyliseen ihmiseen lähinnä se että molemmista on vaikeaa nähdä olemmeko mitään muuta kuin jonkinlaisia sketsihahmoja itsekin, paitsi työltämme niin myös ihmisinä. Muutoin taas koen olevani enemmänkin Arman Alizadin asenneilmapiirillä liikkeellä. Toki tätä yhteyttä Alizadiin voi olla vaikeaa sanoa tyypistä joka tuskin poistuu 30 kilometrin ympyrästä ja jolla tuntuu olevan krooninen raivotauti.

Kuitenkin mielestäni työhistoriani ja muu vihjaa että en ole "kovin turvallisuushakuinen". Olen entinen aktiivikristitty joka hangaroundaa uskonnottomien aktivismipiireissä. Puolisoni on sitä uskonnollis-hengellisempää sorttia joten en elä samaa ideologiaa kannattavan kanssa. Olen kaupungissa syntynyt ja kaupungissa kasvanut, mutta olen kuitenkin käynyt agrologikoultuksen jonka yhteydessä olen mm. teurastanut ja lihaaleikannut eläimiä. Samaan aikaan kävin kognitiotieteen kursseja avoimessa yliopistossa joka edustanee aikalailla täydellisesti toista rintamaa filosofis-teknisenä kompleksina. Välillä olin vartijana, maskuliinisessa työssä keskellä kohtuullisen raakaa itä-helsinkiä sen pahamaineisimmissa paikoissa. Ja kun en ollut vartijana olin bingoemäntänä joka ei ole kovin maskuliinis-pieksennällinen työ. (En kuvaa asioita aikajärjestyksessä vaan luodakseni tosiasioilla jännitteitä.)

Tämän jälkeen joku paskahousu tulee minulle kertomaan että minä meistä kahdesta elän kuplassa. Ja esimerkiksi kertoo vielä kovasti miten hän "ei voi ymmärtää" miten joku voi ottaa vaikka "suvivirrestä" nokkiinsa. Ylpeileekö hän siellä kuplassaan kovasti useinkin siitä että ei kykene samastumaan muuhun kuin omaan viiteryhmäänsä? (On eri asia ymmärtää ja olla erimielinen ja pitää epäloogisena paskana. Mutta analyysiin tietysti vaadittaisiin jotain analyyttisiä kykyjä. Ja sehän ei sovi sellaisille jotka tarvitsevat iskusanoja ja kliseitä, eli jotka ylipäätään viehättyvät "kuplan" tapaisista konsepteista. Tämän ymmärtäminen on tietenkin ylivoimaista.)

Lisähuvittavuutta asiaan olen saanut itselleni uhitteluvittuilulla. Koska Krista Kosonen on yksilö joka on "kuplassa" siksi että hän ei tunne yhden tietyn ajattelutavan (perussuomalaiset) henkilöä, niin eikö se tarkoita sitä että maaseudulla ollaan aivan täysin samanlaisessa kuplassa heti jos siellä on tyyppi joka ei tunne jonkun yhden vähemmistön edustajaa. Siksi minä voin esimerkiksi tentata kristityiltä että montako ateistia heillä on puolisoissaan kun elävät asiassa minua vähemmän kuplassa kerran. Samoin voin kysyä että montako homoseksuaalia, feministiä, "neekeriä" tai vihervasuria hänellä on ystäväpiirissään. Jos jokaista alakulttuuria ei löydy, niin sittenhän hänkin elää kuplassa. Eihän Krista Kososenkaan kohdalla kysytty että mitä muita ihmisiä hän tuntee.

Se, että oli yksi ihmisryhmä jonka kohdalla hän oli ignorantti teki hänestä kuplassaeläjän. Sama kriteeri koskee siis kaikkia jotka tätä kupla -sanaa Kososeen on liittänyt. Ja sitä voidaan läimiä induktiiviesti kaikille niille joille "Kupla" -sanan liittäminen vaivattomasti liittyy eteläsuomalaisiin tyyppeihin joilla on liberaali mielipide. Kun lähtee käyttäytymään noin antaa luvan sille että itselle tehdään täsmälleen sama. Jos ei ole väliä sillä että keskustellaan perustellen ja järkeviä konsepteja käyttäen niin sitten on ihan asiallista ja vastavuoroista muuttaa argumentointi ja keskustelu tuollaiselle asennevammailijalle kostamiseksi.

Maalta sinä et ole tuleva?

Syynä on ihan yksinkertaisesti se, että suuri osa Perussuomalaisista ei itse asiassa edes vastaa sitä "Raivon ensyklopedian" kuvausta. (Ja edes on tässä se että mainittu blogi antaa turhan mairittelevan kuvan ilmiöstä.) Jos kupla olisi keskustapuolueen asia, niin asia voisi mennä niin. Mutta PerusSuomalaiset ovat kuitenkin hieman toisenlainen asia. PerusSuomalaiset eivät ole maalaisten ja syrjäkylien ilmiö. Sillä on vankka kannattajakunta kaupunkilaisten parissa.

Ja tähän liittyy Panu Höglundin mainio "servaus". Menneisyysnostalgioiva perussuomalainen on helposti ideaaleissa eikä käytännössä. Monen perussuomalaisen suhde maatalouteen ja siellä olevaan konkreettiseen elämään on "Maalla nimittäin haisee lehmänpaska, eivätkä persunuoret tykkää sen hajusta sen enempää kuin muutkaan kaupunkilaiset. Siellä on vihaisia sonneja sarvet päässä ja muita vaarallisia, pelottavia tai ällöttäviä eläimiä. On hiiriä ja rottia – siksi siellä kissojakin pidetään. Siellä on vihaisia vahti- ja jahtikoiria. Siellä on sääskiä ja paarmoja ja muita purevia hyönteisiä. Jos mennään kauas itään, saattaa olla karhujakin. Karhut ovat oikeasti vaarallisia ihmisille. Eivät persunuoretkaan halua sellaisiin oloihin, kaupungissa kasvaneita kun kuitenkin ovat. Ei muuten halua suuri osa maaseudun asukkaistakaan. Siihen on syynsä, miksi nuori väki haluaa maalta isoihin kaupunkeihin." Perussuomalaisista moni on kaupunkilaisia jotka eivät kuulu "eliittiin". (Kososenkin vastustus voidaan nähdä siten että hyväosainen liberaali kaupunkilaisjuppi on "eliittiä". Joko edustaa tai tukee "vasemmistointellektuellismia" jota vihataan yleisesti.) Eli ovat suomeksi sanoen köyhälistöä ja mahdollisesti työtöntäkin. On itse asiassa ymmärrettävää että tälläisessä elintilanteessa turhautuu vallanpitäjiin. (Olenhan countrymiehiä itsekin.) Tosiasiassa suuri osa tämänlaisista PerusSuomalaisista elää erilaisissa echo chambereissa internetissä. Heille "neekeri" on todellakin kilpailija joka kilpailee samoista matalapalkkatöistä. Ja joka vie samoja sosiaalihuoltoresursseja kuin itsekin viedään.

Olen trollaillut lukuisilla sukkanukeilla ympäri internettiä ja olen huomannut asioita. Järkytän ensi sijassa kahdenlaisia ihmisiä. (Esitän omia kokemuksiani enkä ole toki läpiobjektiivinen. Kai tästä jonkin vihjeen kuitenkin saa.)
1: Jotain joka itse asiassa kuvastaa Krista Kososen stereotyypin kuvaa. He edustavat hyvin täsmällisellä tavalla kultturelleja ihmisiä. He seuraavat etikettiä ja he elävät yllättävän säädeltyä elämää ja toimintamallia. Tässä piirissä ollaan ystävällisiä ja liberaaleja. Elämäntapaan kuuluu kiinnostus joka koskee musiikkia, pukeutumista ja yhdessäoloa. Ideologiset konfliktit sen sijaan lakaistaan maton alle. Olen liittänyt tämänlaisen asenteen aikanani Frasier Crane -metaforalla elämäntapaan jossa ollaan hyvin kiinnostuneita kulttuurin pintarakenteesta ja tämä onnistuu jos ja vain jos kaikki ennakkosensuroivat syvärakenteita koskevat haasteet. Osa voisi nähdä tämän pinnallisena elämäntapana. Mutta minä näen sen vain preferenssikysymyksenä. Ei haluta muuttaa maailmaa, ja ollaan siksi enemmän kivoja ja sosiaalisia. Tämä ei ole oma elämäntapani mutta se ei ole välttämättä huono ratkaisu. Kulttuurissa on pintarakenteissa paljon kaikkea kiinnostavaa (kenties jopa HEMA menee siihen) joten tähän saa kyllä jonkinlaista syvällisyyttä ja intellektuellismia.
2: Konservatiiviset ryhmät. Etenkin uskonnolliset konservatiiviset ryhmät. Erityisesti oikeistolaiset uskonnolliset konservatiiviset ryhmät. Ja ironisen twistin mukaan konservatiiviset itseään räväkkänä pitävät uskonnollisesti sävyttyneet ryhmät jotka jo rakenteellisesti haluavat luoda koko Suomesta kuplan jossa ei ole esimerkiksi islamisteja ja "tietynlaisia maahanmuuttajia". (Ei sillä että itsekään innolla ottaisin kaikkia mukaan. Mutta toisaalta : Minä en kulje ympäri internettiä vittuilemassa siitä miten vähän elämää nähneitä "kuplassa olevia" he ovat verrattuna minun monikulttuuriseen maailmanmies-seikkailijaani verrattuna. Vaikka rehellisesti sanoen minulla olisi varaa tähän.) ; Konservatiiviset ryhmät hakevat yleisesti ottaen koheesiota. Uskonto luo yhtenäisyyttä. Tapakulttuuri ja perinteet ovat "kokeiltuja" ja ne luovat turvallisuutta. Siksi ne opetetaan ihmisille jotta heistä tulisi sopivalla tavalla monokulttuurisia. Tätä voi olla vaikeaa huomata koska etenkin perussuomalaisten ryhmissä ihmiset vaikuttavat rääväsuisilta ja kirosanoja käyttäviltä mutta keskenään samanmielisiltä. Eroa on retoriikassa, siinä saako sanoa perkele. Etiketti on hylätty ja keskustelu käydään juuri kulttuurin syvätasosta ja syvätasolla. Erimieliset vain bannitaan jotta yhteisen vihollisen haukkuminen voi jatkua. Tämä retorinen ratkaisu on sitten "poliittisen korrektiuden vastustamista". Koska "kupla" voi ilmeisesti olla vain "harhautuneiden liberaalien puolella".

Erimieliset poistetaan kommentoinnista. Bannivasara heiluu etenkin konservatiivis-uskonnollisella puolella. Tämä ei ole pelkästään "vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa" -ryhmän tapaisten klassikoiden temppu. Samaa asennetta löytyy kaikkialta. "Kotimaa" on itse asiassa tunnettu siitä että se on estänyt-lakaissut skismoja pois. Eli kommentointia ja liittymistä ja blogaamista ja artikkeleiden lukemista on vaikeutettu.
1: Tämä on "tavallaan sekularistinen" asenne. Siis siinä mielessä että sekularismissa uskonnollisen puheen halutaan siirtyvän pois "yhteisistä tiloista" koska se nähdään repivänä. Ja sellaisena se on ymmärrettävää. On kuitenkin hurskastelua ja valehtelua väittää että kyseessä ei olisi sensuuri jota tehdään sovun edestä. Tätä myydään kuitenkin yleensä juuri sananvapauden puolustamisena. Erimielinen nähdään "militanttina", ei siis keskustelukumppanina. Tämä on erityisen leimallinen kaikessa ateismissa. PerusSuomalainen joka voi dissata poliittista korrektiutta ja korostaa että räväkkä kielenkäyttökin on rempseää ja kansanomaista (vastaan norsunluutornin sensuristit) mutta heti kun ateisti esittää inhottavia mielipiteitä käyttäen häntä itseään loukkaavaa kieltä nousee esiin se että keskustelukumppani on "militantti". "Suojaamisargumentti" häivyttää sensurismin. Tämä on esimerkiksi "ateistit ovat militantteja" -lausunnon yleisin puoli.

Valitettavasti echo chamber on käsitteenä suljettu yhteisö. Se on määritelmällisesti likimain sama kuin kupla, kenties ilman negatiivisia konnotaatioita. (Mutta vain "kenties". Ja vaivoin tätäkään.) Tämän tiedostamattomuus näyttää häiritsevän
1: Niin "Pintaelitistiä" joka järkyttyy syvätason keskustelusta - tai kirosanoista. He hyväksyvät alakulttuureita niiden pintarakenteiden kautta. On toki helppoa ihailla islamin kulttuurin parhaita saavutuksia (tähtitieteestä ja matematiikasta musiikkiin) jos samalla saa ohittaa "irrelevanttina" islaminuskon lieveilmiöt jotka eivät tietenkään edusta "oikeaa islamia" yhtään enempää kuin tappouhkauksia tehtaileva nuoren maan kreationisti edustaa "oikeaa kristinuskoa".
2: Omasta mielestään radikaalit "perussuomalaishenkiset" kokevat taas asiaa muutoin. He puhuvat syvätasolla, mutta järkyttyvät debatin edessä. Tällöin käy hieman samalla tavalla kuin "ateismi on misogyniaa ja äärifeminismiä samanaikaisesti" -keskustelussa. Miesasia-ateistit (fedora soikoon!) kokevat että jos joku debatoi heitä vastaan ja kritisoi heidän mielipiteitään, että tämä tarkoittaisi sitä että ateistit ovat kritiikkiä kestämättömiä feministejä jotka sensuroivat. Ja samanaikaisesti moni feministi pahastuu uusateisteihin sen vuoksi että kun he kirjoittavat feminismiään niin joku on erimielinen joka taas tarkoittaa sitä että uusateismissa muhii kauhea naisviha! Onkin hämmentävää miten moni perussuomalainen näyttää samalta kuin kreationismin starat  siinä mielessä että molemmat korostavat sitä miten heitä sensuroidaan ja vainotaan. Kun kuitenkin samat tyypit saavat näkyvyyttä mediassa ja uutisoinnissa ja jokainen on kuullut heidän perusväitteensä. Kritiikin olemassaolo ei ole sananvapauden poissaoloa vaan sananvapauden edustamista. Tiettyjen kritiikkejen kieltäminen taas on by definition kuplan rakentamista poliittisen korrektiuden metodein.

Erilaisuudesta huolimatta molempia ryhmiä tuntuu yhdistävän tietty paskahousuisuus. (Josta toivon tulevan virallinen termi jolla näitä ihmisiä kutsutaan. Se on pejoratiivinen mutta sehän on vain muodikasta nykyretoriikkaa goddamit!) (1) Liberaali voi ihmetellä että miten minun kielellisillä taipumuksilla ja asenteilla voi elää minun elämäntavallani. Jos he joskus kokeilisivat syvärakenneseikkailua he tietäisivät että ystävällisyydellä ja antiaggressiivisuudella siinä tilanteessa joutuu lähinnä uhriksi. (2) Toisaalta se räväkämpi echo chamber -klikki sitten voi ihmetellä että miten monikulttuurista voi ahdistaa erimielisyys niin paljon. Ja sen takana on se että asenne-eroista huolimatta heitäkin yhdistää hyvin valtava vihjeettömyys.

Kumpikaan ihmisryhmistä esimerkiksi tuskin kovin usein tietää paniikkireagointitapaansa. Ja tämän tiedostamisen kautta heiltä puuttuu kaikki. (Suurin osa ihmisistä reagoi normaaleissa psykologisissa säikyttelytesteissä pakene -kaavalla. Taistele-pakene -reaktioissa noin 10% ovat sankareita. Suuri osa uskoo toimivansa sankarimaisesti. Ehkä koska niin televisio näyttää sankareiden toimivan.) Kun minä esimerkiksi Lontoossa seikkailin alueilla jonne taksi ei edes vie, en voinut mennä sinne provokatiivisesti vittuilemaan tai näyttämään varallisuutta tai omaa kulttuurisuuttani. Koska siinä tulee vain ryöstetyksi tai pahempaa. Kuitenkin jos vain nösväilee niin voi käydä huonosti. On mentävä reaktiivisella asenteella jossa ollaan valmiita monenlaiseen. Pitää olla diskreetti ja perusystävällinen mutta tarvittaessa julma. Ja rinkirunkkauspiireissä yleensä puuttuu vähintään toinen puoli kokonaisuudesta. (Ja tätä kautta kaikki.) Kun omissa alakulttuureissaan ja piireissään pyörivä ihmettelee että "miten" tuollaisella asenteella muka voi, hän kiinnittää huomiota piirteisiin jotka juuri oleellisesti mahdollistavat sen "miten".

Loppustatement.

Jokainen joka rinnastaa kupla-argumenttia sellaisella automaattituliaseella että kohdistaa sen minuun on ääliö joka ei joko tunne minua - tai mikä todennäköisempää - ei kykene ajattelemaan mitään itse. Joka kuplasta toista (tai ainakin minua) haukkuu, on itse! Ja tämän lisäksi ääliö! Virheen tehtyään (kohdalleni) armoa ei tietenkään saa, koska armo on, you know, kristillinen konsepti. Kompensaatioksi voisi toki olla vapaaehtoisen omalakisella proaktiivisella asenteella reilu ja vaikka hypätä järveen betonikengissä. Zarkusto on Hangon satama.

Kiusaavat ja whinettävät ateistit

Sain sosiaaliseen mediaan linkin jossa kerrotaan facebookin bannivan kyberkiusaajia. Ja siksi he ovat päättäneet kieltää ateismin. Jo pelkkää kuvaa katsoessa voi herätä ajattelemaan. Siinä on Zuckerbergin kuva ja sen takana on teksti "Cyber bullying and harrasment Tactics by atheists". Sen alla ei ole taktiikoita vaan statistiikkaa. "1 billion account of Harassment", "290 Million Victims Cyberbullied" ja lopuksi statement "We do not allow this behavior". Mainitut luvut ovat paitsi suuria niin omituisia. Esimerkiksi voi miettiä että jos 1 biljoonaa tiliä kiusaa 290 miljoonaa ihmistä, niin montaako yksi kiusaaja kiusaa ; Tämä vaatisi laajakirioisesti jonkinlaisia kiusaamiskeskittymiä joissa yhdellä on todella todella monta kiusaajaa. Mieleen tuleekin että luultavasti lukuun on napattu enemmänkin ateistisia toimijoita sosiaalisessa mediassa ja heidät on nimetty kiusaajiksi ja tuomittu sen mukaan. Joka taas on itsessään yksi kiusaamisen muoto.

Snopes ottikin tämän uutisen nopeasti tarkasteluun ja huomasi että uutinen on tuotettu ns. clickbait -journalismilla ilman taustalähteitä tai oikeaa facebookin ilmoitusta ; Eli se on keksitty uutinen joka edustaa vaihtoehtojournalismia samalla tavalla kuin vaihtoehtohoidot. Eivät ne ole erikoisia vaihtoehtoisia tapoja tehdä journalismia tai lääketiedettä. Ne ovat vaihtoehto journalismille ja lääketieteelle. Jos journalismi on uutisointia, clickbaitjournalismi luo huhuja ja juoruja joiden suhde todellisuuteen on enemmän kuin kyseenalainen.

Tämänlainen ajatus leviää sen varassa että ateistit nähdään jonain jotka valittavat kiusaamisesta mutta jotka itse ovat kiusaajia. Tästä asenteesta saa hauskan esimerkin Conservapediasta. Jossa on objektiivinen otsikko "Atheist whining". Siinäkin otetaan kiusaamistilastoja. Luvut niihin on toki sitten saatu aidoista lähteistä. Joka tekee siitä tätä ateismisensuuriuutista faktuaalisemman. Mutta tuota keksittyä uutistakin kannatti katsoa "kuin jos ne luvut olisivat totta" -asenteella koska siinä oppii kaiken oleellisen. "According to a 2007 Pew Forum survey, about 4% of Americans are atheists/agnostics" ja "According to 2013 FBI statistics, 6/10 of a percent of hate crimes were against atheists/agnostics." On selvää mitä luvuilla halutaan antaa ymmärtää. Ensimmäinen luku kertoo että ateistien määrä on niin pieni että heidän ongelmiinsa puuttuminen on kirsikanpoimintaa, mitätöntä ja turhaa. Ja jälkimmäinen että viharikoksista vain pieni osa kohdistuu heihin.

Mutta kun luvut laitetaan yhteen huomataan että ateistit ja agnostikot kohtaavat yliedustuksen kiusaamista. Eli kun 4% kohtaa 6 tai jopa 10% kaikesta kiusaamisesta on selvää, että tätä ryhmää kiusataan enemmän kuin yleensä. Eli ateistit kohtaavat kiusaamista huomattavan määrän, jopa reippaasti yli kaksi kertaa keskivertoa enemmän.

Ja tässä ei ole edes huomioitu sitä että viharikokset eivät ole pelkästään uskonnollisen vakaumuksen mukaan. Esimerkiksi rodun mukaan tehty kiusaaminen on viharikosten parissa. Tämä tarkoittaa sitä että ateismia vihataan ideologiana vielä enemmän. Sillä ateistien ja agnostikkojen prosentti arvoidaan vain uskonnollisiin vakaumuksiin kun viharikokset yleisesti pumpataan laajemmasta poolista ennakkoluuloja. ; Annetut luvut siis suoraan kumoavat premissin siitä että ateistit "vain valittavat tyhjästä".

Vähän tujumpaa kanttarellia

Jotkin myrkyt ovat leimallisia tiettyyn ympäristöön. Syanidi sopii agenteille ja natseille ja kylmään sotaan. Arsenikki sopii teollistuvan idyllisen britannian maisemiin.

Ja renessanssi-italia ei ole renessanssi-italia ilman "cantarellaa". Tämä on siitä kiinnostava myrkky, että se on maailmankuulua. Ja populaarikulttuuri opettaa että se oli Borgioiden käyttämä myrkky. (Kun miettii sitä miten renessanssiajalla myrkyt ja vastamyrkyt ja myrkkyresistanssin kehittäminen olivat tärkeä poliittinen taito, on joskus vaikeaa käsittää miten italiassa nykypäivänä enää kasvaa edes ruohoa mistään.) On itse asiassa mahdollisuuksien rajoissa että Paavi Aleksanteri VI oli vain hyvin onnekas ja ihmiset sairastuivat taktisekti. Mutta tässä otan lähtökohdaksi sen populaarikulttuurin "ilmiselventämän" puolen siitä että kenties kohtalo ei ollutkaan onnettaren vaan oman onnensa seppien käsissä ja etenkin heidän tarjoamissaan viinipikareissa. (Haluan pitää paaviperheen muutenkin tässä mukana lähinnä draaman takia.)

Yleisenä näkemyksenä on se, minkä voi arvata jo nimestä. (Kyseessä ei ole keltainen kanttarelli. Tämä ilmiselvyys tulee mieleen vain suomalaisilla.) Yleinen arvaus on, että "cantarella" viittaa kantaridiiniin(C₁₀H₁₂O₄). Tämä arvaus ei ole aivan mahdoton ; Kantaridiinia saadaan luonnosta Jo Hippokrates on tuntenut sen koska sitä saa luonnosta. (Tosin tunteminen ei ole ollut myrkytystä vaan lääkintää. Kuoriaisten eritettä on käytetty syyliin eikä esimerkiksi rottien tappamiseen.) Lähteenä myrkylle on useakin toukohärkien heimoon kuuluva kovakuoriaislaji kuten Suomessakin tavattava sinitoukohärkä (Meloe violaceus). Borgioiden tapauksessa lähteeksi esitetään toki yleensä espanjankärpänen (Lytta vesicatoria), joka on nimestään huolimatta kovakuoriainen em. heimosta.

Myrkkynä kantaridiini ei ole huono.
* Siinä on monta assassiinin arvostamaa ominaisuutta. Se on väritöntä ja mautonta. (Se on kiinteää huoneenlämmössä mutta sen saa piilotettua juomiin, mikä on monella tavalla hyvin kätevää.) Sen LD50 -arvo ihmisille on 10-60 mg/kg, joka tekee siitä kohtuullisen kompaktin kuljettaa ja livauttaa; Sitä ei tarvitse tarjota vaikeasti kätkettäviä määriä jotta siihen kuolisi. (Oireet eivät muuten vastaa populaarikulttuurissa "cantarellaan" jostain syystä liitettyjä oireita. "The Borgias":issa cantarellaa juonut sylkee verta, kantaridiinimyrkytys aikaansaa sisäelinten kipua, veristä virtsaa ja priapista, kivuliasta pakkoerektiota. Tätä ei tietenkään voi näyttää koko perheen ohjelmassa. Mutta kyllä se "The Borgioihin" sopisi.)
* Toki tässä on huomioitava kuoriaisissa olevat pitoisuudet, jotka hyönteistä kohden ovat melko pieniä. Esimerkiksi Epicauta immaculatassa on melko paljon, noin 1% kantaridiinia eli noin 4.8 mg ötökkää kohden. Siihen määrään pitää syödä jo kohtuullisia määriä hyönteisenlihaa. (Tämän vuoksi espanjankärpänen onkin ollut kansanlääkinnässä afrodisiakkina. Siihen ei ole kuoltu. Koska pitoisuudet ovat pieniä aine on vain laajentanut verisuonia. Joka selittää miksi sitä on voitu käyttää erektio-ongelmissa. Siksi kansanlääkintä piti sitä afrodisiakkina eikä pikatienä tavoitteelliseen äkkileskeyteen. Tässä astetta seksuaalisemmassa tarkoituksessa kantaridiinia on käytetty Borgioiden jälkeenkin. Roimat pari tai vajaat kolme sataa vuotta myöhemmin, 1700 -luvun loppupuolella, Markiisi de Sade joutui vaikeuksiin koska hän aikaansai kantaridiinia käyttäen hengenlähdön uhan kahdelle prostituoidulle.) Sen vuoksi on ilmiselvää että jos tämä oli Borgioiden valinta, he joutuivat eristämään myrkkyä talteen hyönteisistä siten että siitä otettiin jotenkin pois "merkittävä määrä hyönteistä".

Tämä kaikki on toki mahdollisuuksien rajassa. Mutta tämä tuo mieleen sellaisia ajatuksia kuin "myrkyn valmistuskustannukset". Sekä tietenkin se, että aineen valmistaminen salassa voi olla haasteellista. Maaseudulla on toki tilaa, mutta assassiini arvostaa diskreettiyttä muuallakin kuin hyppiessään tornejen huipuilta.

Mutta kenties yllättävää onkin se, että cantarellan tarkka koostumus on "pieni mysteeri". On esitetty että se voisi olla joko arsenikkia tai arsenikin ja jonkin muun myrkyn sekoitusta. On jopa esitetty että arsenikkikuolema (LD50 15mg/kg.) olisi helposti liian nopea ja selvästi myrkytystä huutava joten arsenikkia on kevennetty esimerkiksi laimentamalla sitä mätänevissä sianruhoissa. Arsenikki on tietysti dramaattinen "myrkkyjen kunigatar", joten tämä tuskin pilaa kovin monien cantarellasta saamia nostalgisia väristyksiä. Se on hyvä arvaus siinäkin mielessä että myrkkyjä on kehitetty tunnettujen myrkkyjen pohjalta. Ja myöhemmin (1600 -luvun puolivälissä) kehitetty paremmin tunnettu ns. Aqua Tofana oli arsenikin, lyijyn ja belladonnan sekoitusta.

"Rohtojen ja myrkkyjen pahimmanlaatuisesta murhasta"

Michel Montaigne ei pitänyt lääkäreistä. Se oli hänen elinaikanaan varsin järkevää. Montaignen epäluulon takana oli paljonkin asioita. Niin epäonnistuneita parantajia kuin sitä että lääketiede oli dogmaattista siinä mielessä että sen kannattajat uskoivat auktoriteettien kautta tietävänsä. Montaignen pääsyy asiaan oli kuitenkin varmasti se, että hän näki kaiken parantamistoiminnan luontoon puuttumisena ; Montaignen mielestä luonnollinen elämäntapa takasi parhaan mahdollisen terveyden. Puuttuminen ei ole järkevää.

Montaignella oli erikoinen ajatus joka voisi olla kätevä nykypäivänäkin.

Normaalisti ainakin minä ajattelen modernia "koululääketiedettä" lähinnä "paranemistodennäköisyyksien parantajana". Eli lääkkeistä tiedetään että ne auttavat useammin kuin eivät. Näin ollen ihminen saa mekaanisen todennäköisen parannuksen. Tämänlainen on mekaanista ja tilastollista eikä siihen tarvita henkilökohtaista suhdetta tai kokemusta. Tämä lähestymistapa ei vaadi että lääkäri ymmärtää potilaan tuskaa tai pitää tätä kivasti kädestä paranemisprosessin läpi.

Itse asiassa modernit vaihtoehtohoitojen kannattajat pitävät tätä kylmänä ja mekaanisena ja yksilöllisyyden puutteena. (Siitä huolimatta että yksilöllisyys on hyvin vähäistä esimerkiksi monissa myytävissä homeopatiavalmisteissa joissa on "tilastollisuus" hyvinkin vahvasti ilmoilla.) Sen sijaan he kannattavat anekdootteja joita he pitävät henkilökohtaisen kokemuksen edustajina. En pidä tästä koska anekdootteja voi valehdella. Ja toisaalta anekdootit ovat helposti valikoivia eli esille ei tuoda epäonnistumisesta kertoneita tarinoita. (Vaihtoehtohoitojen suurin ongelma onkin se että höpöhoidossa käydään huvin vuoksi ja positiiviset kokemukset palauttavat asiakkaan takaisin kun taas negatiiviset ajavat asiakkaat muualle jolloin ainut mitä saadaan on hyvä palaute ja kassavirtaa siihen liittyvistä asiakkaista.)

Montaigne on tässä kätevä koska kun hän vastusti "rohtojen ja myrkkyjen" käyttöä lääkinnässä koska se oli "pahimmanlaatuista murhaa", hän korosti juuri sitä että lääkäreillä tarvittaisiin viisautta. Eli lääkäreiden tulisi itsensä olla kokenut kyseinen tauti. Ja heidän tulisi myös parantaa itsensä omilla keinoillaan tästä taudista. ; Tämä on hyvin hieno koska siinä lääkäri konkreettisesti luottaa viisauteensa ja parannuskykyynsä. Montaigne ottaa sairaudesta esimerkiksi syfiliksen joka on hyvin kenkku vaiva niin sairautena kuin hoitona. Olisikin miellyttävää jos moderni lisensoitu homeopaatti joka myy parannusta vaikka juuri syfilikseen joutuisi ensin sairastuttamaan itsensä syfiliksellä ja sitten kokemushoitaisi itsensä kuntoon pelkästään sillä omalla erikoisalallaan, esimerkiksi ilman antibiootteja. Tämänlaiseen systeemiin suostuviin vaihtoehtohoitajiin jotka ovat onnistuneet yrityksensä jälkeen parantamaan itsensä ja jotka ovat spesialisoituneet juuri tähän yhteen tai kahteen ongelmalliseen tautiin.

Heihin minäkin voisin luottaa hitusen. Tässä kun asiakaspalautteen sijasta on käsillä koko kyseisen parantajan aineisto sekä luottamus siihen että menetelmä myös toimii. Että vihje siitä että toimivuus on myös todellinen joskus.

Kärkkyjät

"Mies seisoo laella kallion. / Ja taalat jo melkein taskussa on. / Hän vetää ampuu ja horjahtaa. / Ei löydy palkkion kuittaajaa. / Haaskalinnut saalistaa."
("Haaskalinnut saalistaa")

Ei ole salaisuus että en pidä itseäni sosiaalisena, saati mukavana, ihmisenä. Usein tuntuu jopa että vihaan ihmisiä. Yhtenä syynä tähän on se, että jos ajatellaan keskivertoa ihmistä, en välitä hänestä. En ole kiinnostunut. Tästä seuraa se jännittävä paradoksi että ihmiset aivan säännönmukaisesti haluavat vuotaa minulle asioita. Asia, hämmästyttävää ja epäintuitiivista kyllä, meneekin juuri näin. Kikkaa käytetään tiedustelutoiminnassa.

Ainut ongelma on siinä että minä en ole vakooja. Ja toinen ongelma on siinä että pahiten tätä ominaisuutta käyttävät ihmiset joilla on asiaa. Ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä että saan yliannoksen (a) "sosiaalisia" ihmisiä jotka kuvittelevat että äänekkyys on sosiaalisuutta ja jotka osoittavat tätä monikulttuurisuuttaan ja avoimuuttaan ja nuorekkuuttaan puhumalla nuorten tuntemattomien ihmisten kanssa. (b) Juoppoja ja muita laitapuolenkulkijoita joille kukaan ei puhu. (c) Ideologisia ihmisiä jotka muutoinkin kärkkyvät että milloin pääsevät kertomaan sitä heidän asiaansa. (Arvatkaa kuka sen sijaan ei puhu? Tavallinen, täysjärkinen keskivertosuomalainen.)

Tähän liittyen voin ottaa ärsyttävän asian tällä viikolla. Istuin junassa matkalla kotiin. Edessäni istuva nainen päätti sitten alkaa verkostomarkkinoimaan minulle. Ilmeisesti se riitti että istuin samaan penkkiriviin. Toki muitakin käännytettäviä oli, mutta he eivät olekaan käyttäytymiseltään ja asenteeltaan synnynnäinen vakoilumenetelmä. Minä taas olen. Yritin aivan oikeasti olla kohtelias ja ystävällinen. Aivan uskomattomalla intensiteetillä.

Yritin jopa siirtää aihetta muualle - ihan sen takia että eettinen verkostomarkkinointi on koko lailla mahdoton.
1: Joko se perustuu pyramidimarkkinoinnille jossa alimmalla tasolla on aina paljon ihmisiä tappiolla ja huipulla muutama kerää tienestit. (Tuote voi toki toimia. Mutta tämä rakenne tulee vastaan.) "Oma ahkeruus" on tässä hyvin keinotekoista koska jos kaikki ovat sikaahkeria tämä alin porras pyramidissa on väistämättä olemassa. Sillä rahaa ei synny tyhjästä. Tällä ansaintalogiikalla en halua olla myöhään liikkeellä koska pyramidi kasvaa eksponentiaalisesti ja tienaaminen hyvin on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa (riippumatta ahkeruudesta.) Ja jos olen varhain liikenteessä, en halua olla se joka lypsää niitä raukkaparkoja.
2: Rahaa yritetään luoda tyhjästä. Tämä tapahtuu luomalla jonkinlainen kupla. Tällöin idea menee suunnilleen siten että ensin minä ostan sinulta kissan miljoonalla eurolla ja sitten sinä ostat sen takaisin toisella miljoonalla. Raha joka kiertää näyttää hirmu kivalta. Mutta Voi Vitun Jeesus noita miljonääripoloja.

Kyseessä oli, kuten usein onkin, luontaistuotepohjainen tuote. Uskonnolla ja luontaistuotteilla on yhteistä se, että molemmat ponnistavat jonkinlaiseen vaihtoehtohoitoon. Pirkko Jalovaaran uskollaparannus ei ole kaukana homeopatiasta ja siitä että ties mikä luontaistute parantaa aivan kaiken. Molempia yhdistää tietty kärkkyvä into palata siihen lempiaiheeseen. Sain jopa harhautettua tuota innokasta verkostomarkkinoijaa muihin aiheisiin, sanoin myös suoraan että "en ole itse kovin innostunut ottamaan osaa mutta onnea projektiin" -henkisesti kieltäytymisiä. Mutta aiheeseen palattiin silti. Toki hyvin intentioin ja hymyten. Tämä kun on se tapa jolla nämä asiat aina toimivat.

Koska minulle sosiaalisuus vie voimia, ja tarvitsen yksinoloa palautumiseen, ei ole yllättävää että olin tämän "kohtaamisen" jälkeen aika äksynä. (Mikä ei ole poikkeuksellista. Ihmiset kuitenkin puhuvat minulle melko uskomattoman usein. En ole keksinyt mitään kohteliasta keinoa kiertää tätä ongelmaa. Joten älkää ihmetelkö jos en aina ole kohtelias.) Näissä tunnelmissa päädyin sitten "Takkiraudan" blogiin jossa hän paljastaa että hänen perheessään on syöpää. Muutoin olisin kenties ollut kommenteista vain ärtynyt ja hiljaa mutta nyt päädyin lausumaan muutaman sanan. Kommenteista puuttui ns. myötäelo ja yksityisenä ihmisenä huomioiminen. Sen sijaan puhuttiin hyvin yleismaailmallista jossa suositellaan tutustumaan ties mihinkä vaihtoehtohoitoon. Suositeltiin tiettyjä lähteitä jne. Kerrottiin että vaihtoehtohoitoihin kannattaa tutustua.

Vertasin tätä opportunistiseen uskontoon jossa katastrofien jälkeen lähestytään emotionaalisesti järkyttyneisiin ihmisiin. Tätä pidettiin asiattomana, kenties ymmärrettävästi "Nyt teki myös tuomo likaisen tempun, kun yhdisti oman lääketieteeseen kriittisesti suhtautuvan kirjoitukseni kouluampumiseen, uskovaisiin ja toisen heikolla tilalla ratsastamiseen. Hän siis "oikeutetun paheksunnan" keinoin pyrki debunkkaamaan hänen todellisuudenkäsityksensä vastaiset näkemykset. Ehkä tuomo pitää myös tätä kuvottana, kun miettii hetken, mitä tuli tehtyä. Itsehän en suosittellut mitään vaihtoehtoja, vaan kehotin perehtymään itse asiaan. Sinänsä hauska, että jotkut auktoriteettiuskoiset vetävät tästä aina herneen nenäänsä, vaikka epäilyn ja kriittisyyden pitäisi olla osa tieteellistä metodia, jota nämä useimmiten kovasti ihailevat." Ongelmanahan ei ole se, että oma suhtautumiseni lääketieteeseen on olemassa. Mutta se ei vaikuttanut tässä juurikaan. Syynä oli enemmän asenne kuin se mitä asiaa ajettiin. Kärkkyvä opportunismi ärsytti, ei se että ajettiin jotain asiaa eikä jotain toista.

Tuo on yksi niistä syistä jonka vuoksi olin aiemmin hyvin epämääräinen kun puolisoni kävi leikkauksessa. Tiesin että täsmennys kohtuu julkisella ja luetulla blogistilla johtaa siihen että "hyväntahtoisia neuvojia" virtaa puuhastelemaan erilaisin "kohteliain ehdotuksin". Kärkkyminen opportunistisesti tällä tavalla on ärstyttävää. Toki itsekin kirjoitan blogia joka varmasti monien mielestä edustaa likaisinta ja halveksuttavinta sisältöä. Mutta en sentään ole kuin korppikotka heti pinkeänä toisten kriisitilanteissa tuomassa ja mainostamassa sitä minun lempi-ideologiaa. En ajattele että "kannattaa kokeilla ja tehdä omat päätelmänsä" -mainoksella saisin eettisesti puhtaat paperit. Sillä eihän sitä saa. Kun sitä on sitä omaa ideologiaa mainostamassa ja siitä tiedottamassa. (Eikä henkilökohtaisin sävyin vain kuin "yleisenä periaatteena".) Kun jokin asia on liian epäeettistä jopa minulle, voi olla syytä aivan oikeasti katsoa peiliin ja hävetä. Hävetä! Sama koskee tietysti suurinta osaa muistakin utelijoista ja ideologisista kärkkyjistä. En näe opportunismilla eroa. Haaskalintu on haaskalintu.

Tämä kuitenkin kirvoitti johonkin rakentavaan.

Nimittäin siihen että huomasin että en ole koostanut yleisiä teemoja joilla suhtaudun vaihtoehtohoitoihin. Teen sen tähän.
1: Jos joku kysyy minulta mielipidettä luontaistuotteisiin tai "big pharmaan, pidän kysyjää asenteellisesti vääristyneenä ääliönä joka osoittaa väärällä dikotomiallaan että hän ei ole vastaamisen arvoinen ihminen. Hän päinvastoin vihjaa että hän ei tiedä riittävästi jotta kannattaa lähteä alustamaan yhtään mitään.
   1.1: Nimittäin osa luontaistuotteista toimii ja osa ei. Osa on todistettu lääketieteellisesti ja osa ei. Ei ole mitään "luonnollisuutta" joka takaa tuotteen hyvyyden. Ei mitään keinotekoisuutta joka tekisi siitä toimimatonta. Siksi arvioin aina partikulaaria luontaistuotetta, en laajamittaista alaa.
       1.1.1: Poikkeuksena on homeopatia ja sen tyyliset ratkaisut. Niissä kun on kyse siitä että sama filosofinen periaate sitoo yhteen de facto saman tuotteen. Homeopatia on aina vettä tai sokeripilleri. Tämä erikoisluonne takaa myös sen että se tulee olemaan jatkossakin usein käyttämäni esimerkki vaihtoehtohoidoista. Sillä yksittäinen tuote on usein sellaisenaan triviaali.
       1.1.2: Tosiasiassa en luota myöskään "big pharmaan" vaan edustan skeptismissäni Ben Goldacren tyylistä lähestymitapaa. Hän kritisoi kirjoissaan lääketeollisuuden intressejä jotka nimenomaan iskevät tieteellistä metodia vastaan. Hän ei suinkaan "luovu naturalismista" tai "skientismistä" tämän vuoksi vaan korostaa sen tärkeyttä entisestään. Ymmärrän toki että moni ns. pseudoskeptikko oikoo tässä ja sekoittaa lääketieteeseen luottamisen lääketehtaiden instituutioiden luotettavuuteen. Mutta minä en kannata tätä näkemystä ja tämän liittäminen minuun ja ajatteluuni jonkin "yleensä" -leiman kohdalla on väärä stereotypiointi joka loukkaa vähäistä kunniaani. (Silläpä tämä vähäinen jäänne on tietysti sitäkin arvokkaampi, harvinaisuutensa vuoksi.)
2: Minua ei oikeasti keskimäärin haittaa yhtään mitä ihmiset tekevät itsensä kanssa. Tupakointi on OK. Viinanjuonti on OK. Puolestani ihmiset saavat piikittää heroiinia. Tämä suvaitsevaisuus ei ole avomielisyyttä, se on hieman enemmän libertaaria. Suurin syy on se että minua ei kiinnosta. Tärkein syy tähän ei ole yleinen ihmisviha vaan se että suurin osa vaihtoehtohoidoista vertautuvat kalliisiin harrastuksiin. Jos ihminen sairastaa syöpää ja lääkärin tarjoaman hoidon lisäksi ottaa homeopaattisia valmisteita, niin ei tästä homeopatiasta ole mitään haittaa. Se verottaa kukkaroa. Ja se on oikeasti vain rahaa.
     2.1: Ongelmia kanssani tulee aluksi rokotedenialismin tyylisissä ratkaisuissa joissa vaihtoehtohoito onkin muuttunut vaihtoehdoksi hoidolle. Tällaisistä on yleensä kysymys "What's the harm" -henkisissä paikoissa. Mutta tässäkin toimin itse asiassa aika kohtuudella. Kun esimerkiksi "Hunksien" Jani Kokilla on ideologinen syy kieltäytyä hoidoista, en lähde kauhistelemaan "Vauva" -foorumin tapaan. Kun itse kantaa riskit omassa ruumiissaan niin ei ole muiden ongelma. Sen verran kyllä vihjaan että Setä Darwinilla saattaa olla tämänlaisissa asioissa asiaa. Mutta en jaksa välittää jos vapaaehtoisesti ideologisista syistä kuolevat pois. Ihmisillä on mielessäni hyvin vahva oikeus itsemurhaan. Ja joskus ihminen joko tietää tai hänen pitäisi tietää että on olemassa vakavia vaihtoehtoja.
   2.2: Pahempaa on tietysti siinä jos tämä kohdistuu johonkuhun toiseen, kuten omiin lapsiin. Lapsi ei ole mikään vanhempiensa ideologian jatke. (Mikä esimerkiksi tarkoittaa sitä että minun vanhempani eivät ole vastuussa minun ideologiastani. Mikä lienee heille molemmille kaiken kaikkiaan helpotus.) Siksi en suhtaudu lainkaan sallivasti rukousparannukseen johon liittyy lapsikuolleisuutta. Ja kun rokotedenialisti vetoaa Wakefieldin tunnetusti huonoon tutkimukseen ja riskin ottaa lapsi on kysymys juuri tästä. Mielestäni nämä ideologiat eivät sitten ansaitse tukea eivätkä ymmärrystä. Toki olen yhä sitä mieltä että jos nämä ideologistit itse haluavat tappaa itsensä niin siihen heillä on oikeus. (Kenties jopa enemmän kuin muilla ihmisillä.)
3: Tiedekysymys on pidettävä erikseen elämäntapakontrollista. Kun joku esittää väitteen joka on lääketieteellinen, sitä ei saa suojata kuin se olisi ideologinen. Kun minä keskustelen siitä onko jokin uskottavaa tieteellisesti todistettua hoitoa, minua kiinnostaa tutkimusmetodiikka. Ei minua kiinnosta mitä ihmiset tekevät itselleen. Ei minun tehtäväni ole mestaroida. Jos joku kokee että omalla ideologialla ottaa vastuun omasta elämästään niin siitä vaan. (Ihmiset saisivat mielestäni hypätä esimerkiksi kaivoon ideologisista syistään paljon useammin kuin nykyään tekevät. En murhaa tai piekse ketään mutta vapaaehtoisesti itse tehtyyn itsemurhaan kannustaminen lienee sitten asia erikseen.) Usein tässä tapahtuu kuitenkin sekaannuksia myös skeptikkopuolella joten tämä sekaannus on ymmärrettävä. Se on siksi hyvä mainita. Nyt olen maininnut sen tässä.
    3.1: Tiedeasioissa intressit eivät ole kiinnostavia. En rehellisesti sanoen näe hirveän suurta eroa kemiallisen lääketieteen ja vaihtoehtohoitojen intresseissä. Perimmiltään molemmat ovat rahakasta bisnestä. Bisneksellä tehdään voittoa. Voitto ei ole välttämättä ristiriidassa parantamishalun kanssa. En usko että vaihtoehtohoitajilla tai "big pharmalla" on mitään pahantahtoisia intressejä. Aina ne eivät osu yhteen. Erot ovat tutkimuksissa tai haista paska. (Voin tehdä tämän koska intresseihin viittaaminen on ad hominem. Jos ihminen tai instituutti on väärässä ad hominemiin viitaten ja tämä on osa validia keskustelua niin sitten voin julistaa itseni voittajaksi haistattamalla paskat tälläisien esittäjille. Ja voi miten mielelläni teenkin sen!)
   3.2: Toinen tärkeä asia on se, että tosiasiassa minä en luota edes tutkimuksiin. Tämä voi tuntua omituiselta, kunnes tiedostaa että Antti Heikkilä. Antti Heikkilä esitti aivan lähiaikoinen kohua herättäneen lausunnon jossa korostui se, että jos yksi tutkimus eroaa konsensuksesta niin sitten tämä yksi tutkimus kumoaa teorian. Heikkilä muistuttaa tässä jännittävästä tuplapiirteestä : Ensinnäkin kannanotto asiaan vaatii helposti tuhansien tutkimusten viittaamista. Ja cherry pickingillä voidaan usein sanoa aivan mitä tahansa. Hän harrastaakin jotain jota itse sanon naïviksi fallibilismiksi. Sillä hän käyttää falsifiointiin viittaavaa perustelutapaa oikeastaan ymmärtämättä mitä falsifiointi tarkoittaa tilanteessa jossa tehdään tiedettä. ; Yhdellä tutkimuksella ei tosiasiassa ole juurikaan väliä. Kysymys on toistettavuudesta. Itselleni tulee mieleen kognitiotiedettä opiskellessani alan tutkijoita kiihottanut tutkimus joka tuotti jännittäviä tuloksia. Muut olivat yrittäneet toistaa samaa mutta muut eivät onnistuneet toistamaan tuloksia. Tutkija itse vakuutteli syyttömyyttään, että hän ei ole huijannut tai vääristellyt. Mielestäni tämä on irrelevanttia, sillä tosiasiassa tilastollinen varmuus on aina tutkimuksissa oleva ongelma. Periaatteessa osa "tilastollisesti varmoista" tutkimuksista on väärässä tilastomatematiikan pakottamana. Prosenttimäärä on pieni mutta olemassa. Emmekä tiedä mikä prosentti on tätä harhautunutta. Muuta kuin vaatimalla toistettavuutta. Siksi ei ole syytä miettiä miksi tutkimus ei toimi. Sen tulos ei ollut varmistettava. Jos on kiinnostunut etsimään syitä etsii syyllistä tai tuomittavaa, intressien kaluaminen kiinnostaa ihmisiä mutta minulle riitti tieteenfilosofisesti se että toistettavuuden puute tekee tästä yksittäisestä tutkimuksesta ohitettavan ja turhan vaikka en tiedä syytä siihen miksi. En kenties edes voi tietää. Ja parasta on että minun ei välttämättä edes tarvitse tietää!
   3.3: En skeptikkona oikein ymmärrä että pitäisikö minun "epäillä kaikkea" vai "olla kaikelle avomielinen". Sillä nämä ovat arkikielisiä kuvauksia jotka kuvaavat tieteellistä metodia helvetin huonosti. Keskenään ristiriitaisia käsityksiä saadaan asetettua vaatimuksiksi kun ei käytetä tieteenfilosofiaa. Tosiasiassa molemmat sanat pätevät tiedefanaatikon ajatteluun. Mutta termit ovat liian epätäsmällisiä jotta ne olisivat kovin oleellisia. Tosiasiassa tieteellisen validiteetin arviointia voidaan tehdä monessa asteessa. Ja kritiikin ymmärtäminen on kontekstoitava tässä kulmassa. Esimerkiksi Goldmanin metodi on hyvä tapa säästää työtä. Se on pika-arvio joka saattaa erehtyä. Se kuitenkin kertoo todennäköisesti siitä, että kannattako tutustuminen vai onko se ajan haaskausta. Myös Talebin metodi tarjoaa samantapaisia asioita relevanssin pika-arviointiin. Ja kenties yllättävästi jopa tieteentekijöiden suosima P -arvo on hyvä renki mutta huono isäntä.
       3.3.1: Kuitenkin nämä pika-arviot ovat helvetin tärkeitä. Sillä jos mietitään vaikkapa sitä että omainen sairastaa syöpää ja saat suosituksia vaihtoehtohoitoihin. Tämä tutustuminen ei ole mitään helppoa. Sillä tieteellisessä ajattelussa on sellainen jännittävä piirre että vaikka esimerkiksi päättelyn koherenssi ja loogisuus on periaatteessa yksiselitteinen asia jossa perusvirheet ovat toistuvia. Samoin kuin esimerkiksi tutkimuksen kaksoissokkoutuksen tarkistaminen on kohtuu mekaanista ja helppoa, on tämä prosessointi työlästä. Se vie aikaa. Ei siis ole mitään "yhtä vaihtoehtohoitoa" josta tehdä oma mielipide, vaan tosiasiassa vastassa on miljoona ja yksi väitettä joissa syöpää parannetaan ties millä ruokasoodasta pakurikääpään. Jokainen väite olisi periaatteessa tarkistettava erikseen. Sillä mikään ideologinen "luonnollisuus" ei voi olla pikaoikotieratkaisu. Ellei sitten luota siihen että asia on ideologinen eikä lääketieteellinen. Jolloin asia siirtyy taas pois siitä että onko kyseessä lääketiede vai ideologinen elämäntapa. Eli onko kyse siitä että tuote toimii vai siitä että onko ihmisillä lupa kuolla haluamansa elämäntavan mukaan.
     3.3.2: Työn säästö on tärkeää sillä jos omaiseen iskee syöpä, se on raskasta aikaa. (a) Loogisuus ei silloin ole parhaimmillaan (b) Ajan voi käyttää järkevämminkin. Se mikä vaikuttaa kohteliaalta, hyvää tarkoittavalta ja avuliaalta ei oikeasti sovi juuri siihen tilanteeseen johon sitä yritetään tarjota. Vaihtoehtohoitoihin tutustuminen ja jokaisen väitteen tarkistaminen erikseen on niin työlästä että karkeasti sanoen voi jopa sanoa että jos tauti iskee päälle ollaan jo liian myöhässä. Jos asian haluaa oikeasti hoitaa avomielisesti ja tieteellilsesti ja kriittisesti, prosessi on niin työläs että ei jää esimerkiksi aikaa olla sen sairaan läheisen kanssa. Joka lienee sekin ns. helvetin tärkeää. ; Itse asiassa ajan haaskaamisen kannattaminen on kyseenalaista. Jos ajatus siitä että "epätavallisia keinoja kannattaa harkita hädän hetkellä" ollaan varsin tiiviisti Pascalin vaa'an hengessä liikenteessä. Ja se ei toiminut edes teologiassa jossa sentään käsitellään ikuista elämää eikä sitä eletäänkö tässä muutama vuosi kauemmin vai ei.
     3.3.3: On turhaa vedota iskulauseisiin kuten että lääketieteessä "tutkitaan oiretta eikä syytä". Sillä usein takaa paljastuu se, että lääketiede tutkii elämäntapojen ja enneltaehkäisyn puolia. Ja viittaa taudinaiheuttajiin kuten bakteereihin. Sen sijaan esimerkiksi homeopatia viittaa energiavärähtelyihin, varsin epätodennäköisiin syihin, ja tämän oikeaanosuminenkaan ei oikeastaan merkitse sillä homeopatian valmistuksessa laimennettava aine tehdään oirekartoituksella, eli tuijotetaan nimenomaan oireita eikä syitä.