"It is the great irony of modern evolutionary genetics that the spirit of explanation has moved more and more towards optimal adaptation, while the technical developments of population genetics of the past 30 years have been increasingly to show the efficacy of non adaptive forces in evolution."
(Richard Lewontin, "A natural selection", 1989)
Tämän vuoden "Crafoord Prize" on jaettu. Palkinto on kenties vähemmän tunnettu kuin Nobelin palkinto. Mutta se on arvostettu. Ja se on mennyt aivan oikeille henkilöille. "The Royal Swedish Academy of Sciences has decided to award the 2015 Crafoord Prize in Biosciences to Richard Lewontin, Harvard University, Cambridge, MA, USA, and Tomoko Ohta, National Institute of Genetics, Mishima, Japan “for their pioneering analyses and fundamental contributions to the understanding of genetic polymorphism”."
Heidän tutkimuksensa on ollut merkittävää siinä mielessä että ne ovat pakottaneet tunnustamaan että luonnonvalinta ei selitä meissä olevia kaikkia piirteitä. Toki tämä lausunto täytyy kontekstoida tarkasti. P. Z. Myers on muistanut korostaa tätä; "Those results don’t contradict the theory of natural selection - they simply say that selection isn’t the sole source driving changing allele frequencies in populations." Tämä on tärkeää sillä joskus ihmisten on tapana liioitella neutraaliteoriaa niin että tämän opin mukaan luonnonvalinta olisi kumottu. Sen sijaan kysymys on mittakaavasta. Osa piirteistä on adaptiivisesti yleistyneitä. Suuri osa ei. Ja näiden lukumäärän arviointi ei ole mielipidekysymys. Näin ollen idea tiivistyy siihen miten paljon mikäkin prosessi vaikuttaa tilastollisesti. Ja tämän voi tiivistää pitkään mutta siistiin lainaukseen Tomoko Ohtalta. "The ‘neutral theory’ proposed that most evolutionary changes at the molecular level were caused by random genetic drift rather than by natural selection. Note that the neutral theory classifies new mutations as deleterious, neutral, and advantageous. Under this classification, the rate of mutant substitutions in evolution can be formulated by the stochastic theory of population genetics. Kimura's theory was simple and elegant, yet I was not quite satisfied with it, because I thought that natural selection was not as simple as the mutant classification the neutral theory indicated, and that there would be border-line mutations with very small effects between the classes. I thus went ahead and proposed the nearly neutral theory of molecular evolution in 1973. The theory was not simple, and much more complicated, but to me, more realistic, and I have been working on this problem ever since."
Ja tässä isketään ns. adaptationistiseen koulukuntaan jonka mukaan jos luonnossa havaitaan jokin piirre, sen takana olisi ikään kuin pakko olla jokin hyöty. Tämä harha vaivaa joitakuita evoluution kannattajia. Kuten myös niitä kreationisteja joiden evoluutiokritiikki muodostuu "en voi ymmärtää mitä hyötyä on puolikkaasta [lisää jokin piirre tähän]:ästä". Jos minulta kysytään niin neutraaliteoria on eräs tärkeimmistä elementeistä jota evoluutiossa on. Ja se on myös noin yleisesti ottaen sen vähiten tunnettu alue.
Onkin kenties hyvä laajentaa juhlintaa muutamaan tuoreehkoon juttuun jotka sivuavat tätä aihetta syvästi.
1: Tuore tutkimus "Evolutionary cell biology: Two origins, one objective" esittää että luonnonvalinta on johtanut ajatteluun jossa perimässä olisi hirveästi funktionaalisuutta, jopa sellaisella tasolla että jos jokin osa DNA:sta ei tee jotain niin oletetaan että se johtuu siitä että niiden adaptiivista luonnetta ei tunneta. Kuitenkin populaatiogenetiikasta oppimamme on johtanut siihen että luonnonvalinnan "kaikkivoipaisuutta" rajoittaa moni asia. Luonnonvalinnan maksimietehokkuus määräytyykin esimerkiksi populaation koon kaltaisten voimien kautta. Geneettinen ajautuminen lisää variaatiota ja kohinaa genomiin. Ja nämä ei-adaptiiviset voimat ovat jopa takana kun genomiin syntyy kompleksisia funktionaalisia osioita.
1.1: Tästä on keskusteltu Larry Moranin "Sandwalk" -blogissa. Siellä itseäni kiinnostavin asia koski populaation kokoa ja adaptoitumiskykyä. Siellä nimittäin puhuttiin jo hieman siitä miten populaatio kestää geneettistä taakkaa (genetic load). Siellä sivutaan Lenskin bakteeritutkimuksia. "Lenski is talking about variation in mutational robustness - the ability of populations to cope with the mutational load imposed by u - rather than population-dependent variation in the mutation rate itself. Of course, there will possibly be a 3-way relationship, as the degree of robustness encountered will affect the fitness benefit of changes to u." Josta päästään aasinsillan kautta seuraavaan kulmaan.
2: Dan Graur on kirjoittanut geneettisestä taakasta ja sen suhteesta geenien lukumäärään. Tällöin puhutaan siitä miten populaatio voi ajautua virhekatastrofiin, jossa luonnonvalinta ei kykene korjaamaan virheitä. Luonnonvalinnalla on tilastotieteellinen "hinta". Evoluutio ei voi adaptiivisella tasolla edetä miten nopeasti ja tämä asettaa rajoja myös sille miten nopeasti genomi voi muuttua pelkästään hyödyllisillä mutaatioilla. Karkeasti ottaen monissa tilanteissa geneettinen taakka on luonnonvalinnan hinta. Ja kun katsotaan populaation kelpoisuutta tarkastellaan kaavaa w=(1-µ)n jossa µ on mutaatiotahti, keskimääräinen populaation kelpoisuus on w.ja n on genomissa olevien lokusten määrä. Mutaatiotahdin osuus kaavassa on hyvinkin arkijärkeenkäypää. Mutta Graurin korostama huomio on helppo vasta jos osaa peruslaskutoimitukset matematiikassa ja ymmärtää pinnallisesti mitä ne tarkoittavat. Koska n on potenssissa siitä seuraa se, että geenien lukumäärällä on valtava vaikutus siihen minkä "hinnan" populaatio maksaa. Siksi jos meillä on "human genome projectin" estimoima 20 000-30 000 geeniä populaatio selviytyy luonnonvalinnan hinnasta sillä että ihmisillä on keskimäärin 2 ja puoli lasta. Tällöin geneettinen taakka on helposti hoideltavissa. Näin populaatio on stabiili ja voi varsin hyvin edistyä adaptiivisesti jos syntyviä jälkeläisiä on vain kolme per ihminen. (Koska tämä on itse asiassa aika paljon yli 2 ja puoli.) Jos genmista 80% on funktionaalista jokaisella ihmisellä pitäisi olla 7 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 jälkeläistä. Eli määrä joka tuntuu liioitellulta jopa pahimissa lestadiolaisperheissä.
2.1: Aiheesta on keskusteltu Myersin "Pharyngula" -blogissa. Itse pidän tätä tärkeänä, sillä se korostaa sitä että olipa asiat miten tahansa, genomissa suurin osa on roskaa. Tämä on hyvin erikoinen asia koska tämä on sitä materiaalia jossa kreationistit ovat oikeassa tavalla joka on äärimmäisen epämiellyttävää kreationismille. He nimittäin puhuvat mielellään rappeutumisesta. Heillä on periaatteessa yksinkertainen teologinen tausta-ajatus jossa eliökunta oli ensin maksimaalisen hieno ja sitten syntiinlankeemus ja muu vastaava ajoi sen rappeutumaan. (Nopeammin kuin ehdit sanoa terpodynamiikan toinen pääsääntö.) Heillä on tämä perusidea ja sitten he sovittavat kaikkia siihen vivahtavia teorioita silloinkin kun näitä ei oikein voi sovittaa. Sillä he ajattelevat tämän lähtökohdan kautta ja katsovat mikä kuulostaa siltä että se sopii siihen. Tämä vahvistusharhainen ajattelutapa on toki hauskaa seurattavaa.
2.1.1: Mutta jos lähdetään siitä että kreationistit ovat todella oikeassa siinä että jos eliökunta olisi aluksi megakompleksinen niin tiedetyt mikroevoluutiovoimat rappeuttaisivat eläinkunnan nopeasti sille tasolle että geneettinen taakka kestetään. Tämän kreationistit ottavatkin esiin kun he kritisoivat evoluutioteoriaa geneettisen taakan periaatteita mainiten. Mutta evoluutioteorian sisällä ei ajatella, että eliökunta olisi ollut aluksi tämänlainen. Joten on hyvin vaikeaa ymmärtää miksi tämä argumentti olisi muuta kuin olkiukko. Sen sijaan voidaan huomata että samat kaavat näyttävät että evoluutio on hyvinkin tehokas jos tilannetta muutetaan ja geenien määrä on pienempi. (Kuten se on jos evoluutio on lähtenyt pienestä ja yksinkertaisesta.)
2.1.2: Sen sijaan kreationistien ongelma onkin siinä että he ovat jostain syystä päätyneet vastustamaan kaikkea "roska-dna":ta verisesti. Heille on tärkeää että genomissa ei ole mitään eifunktionaalista. Samoin kuin heille on tärkeää että valaiden surkastumille on funktio nykyisissä valaissa. Heitä ei kiinnosta mikä on evoluutioteorian määritelmä surkastumalle, vaan heitä vaivaa enemmänkin ajatus siitä että epätäydellinen luonto on kytköksissä Pahan ongelmaan. Eli teologiaa tungetaan tässäkin tapauksessa sinne minne se ei kuulu. Jos kreationistien rappeutumismallien kohdalla niin ihannoidut geneettisen taakan kaavat ovat tosia, kuten ne ovat, on ilmiselvää että perimässä olisi paljon eifunktionaalisia osasia. Tämä tosiasia iskee sekä adaptationisteihin että kreationisteihin. Mikä tietysti ilahduttaa minua lähes yhtä paljon kuin alussa mainitsemani ansaittu palkinto.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lenski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lenski. Näytä kaikki tekstit
lauantai 17. tammikuuta 2015
tiistai 27. elokuuta 2013
Jehovan Todistaja -ilmiö
Jehovan Todistajat nousi alkujaan suosioon maailmanlopun ennustuksilla. Kun se ennusti melko nopeaa maailmanloppua, jolle oli päivämääräkin esillä, ihmiset ottivat sen vakavasti. Sen jälkeen vitsiksi nousikin se, että päivämärää tuli. Jehovan Todistajat antoivat aluksi uusia päivämääriä, kunnes he viimein tajusivat, että on syytä jättää tämänlaiset naulatut konseptit syrjään. Sillä vaikka ne toimivat tehokkaasti mainoksena ennen päivämäärää, niin päivämäärän jälkeen eläminen on vaikeaa ; Eropiikit epäonnistuneiden maailmanlopun ennusteiden jälkeen olivat itse asiassa niin suuria, että jopa Jehovan Todistajien virallinen "koko ajan uudelleenkirjoitettu historia" ei voi ohittaa niitä. Virallisessa selityksessä ne johtuivat tietysti yksilöiden väärintulkinnoista ja väärintulkinnoista johtuvista pettymyksistä. Kun maailmanloppu ei tarkoittanutkaan maailmanloppua vaan "Jeesuksen näkymättömän läsnäolon alkamista".
Tämänlainen on relevanttia myös heille jotka eivät lupaa maailmanlopua vaan TEOTWAWKIA. Eli maailman loppumista siinä muodossa kuin sen tunnemme. Ja tässäkohden useat pseudotieteet astuvat kuvioihin hyvinkin vahvasti. Esimerkiksi (ID)kreationistit - jotka eivät ole tyypillisesti korosta teorioinneissaan lopun ajan merkkejä vaan jättävät sen toisen julistusmyllyn, apologetiikan, huoleksi - ovat tässä varsin mainio esimerkki.
Tässä kohden Juha Leinivaara vinoili jo hieman Dembskille. Dembski kun oli ennen Doveria ns "Vice strategyn" kannattaja. Hän korskeasti ylvästeli sillä miten evoluutio murskataan oikeudessa. Yhden kerran hän löi jopa vetoa voitosta. "I'll wager a bottle of single-malt scotch, should it ever go to trial whether ID may legitimately be taught in public school science curricula, that ID will pass all constitutional hurdles." Leinivaara huomauttaa että tällä hetkellä ennustus on maltillisempi. "Tieteellinen näyttö evoluutioteoriaa vastaan vain lisääntyy. Darwinismin kulissit näyttävät ehkä vahvalta, mutta ne natisevat samalla tavalla kuin kommunismin kulissit juuri ennen Berliinin muurin romahtamista. Dembski ei kuitenkaan osaa ennustaa mikä on ID:n tulevaisuus kymmenen vuoden sisällä. Joko darwinismi romahtaa tai sitten IDeistien vainoaminen jatkuu." Dembski on joutunut huomaamaan sen, että ennusteiden jälkeen joudutaan elämään.
"The Skeptical Zone" otti tähän liittyvästi esiin erikoisen tällä hetkellä Intelligent Designin sisällä olevan skisman. Tämä skisma koskee sitä, onko ID:llä positiivista tutkimusohjelmaa. Eli tutkiiko se biologiaa. Taustalla on "Mike Gene". Hän oli aikanaan kovastikin ID:läisten puolella. Nyt hän on tullut tulokseen että ID:llä ei ole positiivista casea. Osa ID:läisistä vastustaa ajatusta, kun taas toiset ovat tässä kohden itse asiassa "Mike Gene":n puolella. Salvador Cordova ja Casey Luskin esimerkiksi suhtautuvat Mike Geneen aivan eri tavoin. Luskinin mukaan ID on tiukasti tieteellinen ja Cordova on jopa hieman tympäytynyt sanontaan "Positive case for Design" jota hän kutsuu fraasiksi. Tätä kautta joudutaan esimerkiksi miettimään sitä, että onko Mike Genellä minkälaisia taustamotivaatioita. Hänhän ei koskaan tunnustautunut teistiksi, vaan mietti muutoinkin korostetusti sitä että miten ID voisi olla tutkimusohjelma.
1: Itse näkisin että Mike Genen motivaatiot voisivat nimenomaan ajaa päinvastaiseen tulokseen kuin hänen saamansa, ja alleviivaisin sen minkä lainaan ; "His conclusion that IDT is not ‘scientific,’ that ‘Design’ is not a scientific concept says nothing about his ‘motivations,’ only about what he came to realize after many years of thinking about it."
Tämä ei sinänsä ihmetytä, kulla kuten Skeptical Zone kertoo "Trojan EleP(T!H)ant?";issa vaikeutena on se, että vaikka ID:läiset heittävät informaatioon liittyviä termejä hienosti, heidän ongelmansa on se, että heidän argumentaationsa perustuu todennäköisyyden arviointiin ja niiden vertailuihin. Ja tätä he eivät vain ole tehneet. Tunnettua on, että ID vain väittää että jokin ei voi kehittyä evoluutiolla ja pistää todistustaakan evolutionistin puolelle (sanoen että se on epätodennäköistä mutta kykenemättä laskemaan arvioita) sen sijaan että tekisi positiivisen casen ID:lle. ; Hupaisinta on, että ID:läiset mielellään keskittyvät pilkunviilaukseen, kuten puheeseen naturalistisista nollahypoteeseista ja niiden lukumäärästä. Ei siinä voi oikein sanoa muuta kuin mitä linkin takana mainittiin ; "I entirely agree that “there is no single null hypothesis”. That’s why Dembski’s 2005 is so absurd – it implies that we can compute a pantechnicon null to represent “all relevant chance hypotheses” and plug the expected probability distribution under that null into his CSI formula. Of course it can’t be done. You know it, and I expect that Dembski, being no fool, knows it too (just as I am sure he knows that “pattern simplicity” was a tactical error, hence his attempt to imply that “Kolmogorov complexity” is part of the CSI recipe, even though the Kolmogorov part is the simplicity part, and the “complexity” part is simple improbability, with equal value for a meaningful pattern and for the same pattern drawn “by chance”)." Yritys arvioida todennäköisyyksiä nähdään samaksi kuin onnistuminen. Ja se on ID:n ongelma. Behen argumentti on sidoksissa siihen että yritetään arvioida miten vaikeaa evoluution on tuottaa tietynlaisia rakenteita. ; IC voidaankin nähdä ID:n vahvimmaksi lenkiksi tässä päättelyketjussa. Kuitenkin se on aivan surkea, sillä Behe on jättänyt ja ohittanut käytännössä kaiken miten evoluutikot selittävät tälläisten piirteiden synnystä. Kun laskelmia tehdään - tai ironista kyllä, niitä ei oikeastaan tehdä vaan hoetaan taikasanaa "epätodennäköistä, epätodnenäköistä" - ohittamalla vaihtoehdot, ei pidä ihmetellä jos tuloksista saa ties miten epätodennäköisiä. Ne vain valitettavasti muuttuvat irrelevanteiksi täsmälleen samalla sekunnilla. Kuten sanotaan "Dembski and Behe both made their bacterial flagellum calculations (well, assertions – I don’t see much in the way of calculations in either book) without taking into account at least one possible route, i.e. that proposed by Pallen and Matzke. Pallen and Matzke’s route may well be wrong, but when computing probabilities, at the very least, the probability of such a route should be taken into account. Much more to the point, as Lenski and his colleagues have shown (both in their AVIDA program and in their E.coli cultures) being “IC” by any of the definitions given by Behe or Dembski is not a bar to evolvability, either in principle (AVIDA) or practice (e-coli)."
Kun miettii miten ID näyttää kaikelta muulta kuin nousevan paradigman pitäisi näyttää, ei pidä ihmetellä jos siihen liittyy ideologialukkiutunutta omia korvasyyhyä tukevien auktoriteettien nuolemiseen keskittyvää "ajattelua", jossa kaikki ID moite on vain "pelkoa kun ID nousee" tai jossa vain "vainotaan toisinajattelijoita ja neroja pelosta". (Kuten kreationistinen anonyymi syyttäjä käy esimerkiksi edelle laittamassani Leinivaaran blogissa inisemässä.) Siksi ei pidä hämmästyä jos ID:llä menee niin heikosti, että Dembskin ja monen muunb ID:läisen ylipäätään tarvitsee soveltaa epäonnistuneisiin ennusteisiin liittynyttä "Jehovan Todistaja -käyttäytymistä".
Sillä nähdäkseni tällä hetkellä uutta muotiin nousemistaan yrittävä ID -liike ei ole onnistunut parantelemaan tiedettään. Odotettavissa on enemmänkin se, minkä olen kreationisteja sosiologisena ilmiönä tutkineiden ihmisten "epävirallisena lausuntona" saanut. He puhuvat "myyrävuosista". Kreationismi on koko olemassaolonsa ajan rakentunut siihen, että on lietsottu hypeä esimerkiksi uuden kirjan ja uuden luomistieteilijän karismalla. Tämä on sitten haipunut, tappiota ei ole tunnustettu vaan on suunniteltu uutta nousua ja sitten on palattu uuden hypen - ja mahdollisesti uudistetun nimen - kanssa takaisin, ja paluu tapahtuu joka tapauksessa siten että kannattajat tunnistavat että ilmiö on "sitä vanhaa tuttua".
Argumenttien perusrakenne löytyy jo Ilkka Niiniluodon 1980 -luvun kirjoittamasta tuotannosta, jossa kreationistinen argumentaatio nähdään muutaman perusarugmentin toistamisena. Ainoastaan siihen nivotut taikasanat voivat muuttua. Uudistumattomuus yhdistettynä siihen että se peruskonsepti ei ole johtanut uuteen paradigmaan liittyvien runsaiden asioita selvittelevien tutkimusohjelmien syntyyn liittyen kertoo että kreationismia on dissattava samasta syystä kuin kaikkea muutakin uskontoa.
1: Eli jos joku kysyy miksi minä moitin kreationismia, niin samasta syystä kuin katujulistajaa. Ei siksi, että heidän järkensä pelottaa. Vaan sen takia että he kiusaavat, ärsyttävät ja leuhkailevat. Ego ja halu käännyttää uskontoon ovat yksinään vittumaisia piirteitä. Yhdistettynä en kestäisi niitä edes itsessäni. - Siksi minä en hypikään kreationisteja häiritsemässä ja käännyttämässä. Minua ei uskovaisten foorumeilta ole aikoihin löytynyt käännyttelymielessä. Miksi minua kiinnostaisi mitä he ajattelevat? Miksi välittäisin paskiaisihmisistä? Paitsi siinä mielessä että niiden pilkkaaminen ja kurissapito voisi olla jo jonkinlainen eettinen velvollisuus niille jotka pitäisivät ihmisyyttä arvossa?
Jos olen väärässä, niin ID on tieteen valtavirrassa elokuussa 2023. Minä kyllä uskallan kyllä lyödä viskipullon vetoa. Ja lupaan lopettaa tässä myös evolutionismia puolustavat puheet ikuisiksi ajoiksi - herrasmiehen kunniasanalla lopetan tämän myös nimimerkeillä. Vastavetona vaadin tietysti että jos joku luomisuskoinen haluaa mukaan, niin viskipullon lisäksi hän 10 vuoden päästä lopettaa prokristuspuheet ja kreationismin puolustamisen missään sen Intelligent Designeimmässä tai siitä vielä eteenpäiuudelleennimetymmässä muodossa.
Tämänlainen on relevanttia myös heille jotka eivät lupaa maailmanlopua vaan TEOTWAWKIA. Eli maailman loppumista siinä muodossa kuin sen tunnemme. Ja tässäkohden useat pseudotieteet astuvat kuvioihin hyvinkin vahvasti. Esimerkiksi (ID)kreationistit - jotka eivät ole tyypillisesti korosta teorioinneissaan lopun ajan merkkejä vaan jättävät sen toisen julistusmyllyn, apologetiikan, huoleksi - ovat tässä varsin mainio esimerkki.
Tässä kohden Juha Leinivaara vinoili jo hieman Dembskille. Dembski kun oli ennen Doveria ns "Vice strategyn" kannattaja. Hän korskeasti ylvästeli sillä miten evoluutio murskataan oikeudessa. Yhden kerran hän löi jopa vetoa voitosta. "I'll wager a bottle of single-malt scotch, should it ever go to trial whether ID may legitimately be taught in public school science curricula, that ID will pass all constitutional hurdles." Leinivaara huomauttaa että tällä hetkellä ennustus on maltillisempi. "Tieteellinen näyttö evoluutioteoriaa vastaan vain lisääntyy. Darwinismin kulissit näyttävät ehkä vahvalta, mutta ne natisevat samalla tavalla kuin kommunismin kulissit juuri ennen Berliinin muurin romahtamista. Dembski ei kuitenkaan osaa ennustaa mikä on ID:n tulevaisuus kymmenen vuoden sisällä. Joko darwinismi romahtaa tai sitten IDeistien vainoaminen jatkuu." Dembski on joutunut huomaamaan sen, että ennusteiden jälkeen joudutaan elämään.
"The Skeptical Zone" otti tähän liittyvästi esiin erikoisen tällä hetkellä Intelligent Designin sisällä olevan skisman. Tämä skisma koskee sitä, onko ID:llä positiivista tutkimusohjelmaa. Eli tutkiiko se biologiaa. Taustalla on "Mike Gene". Hän oli aikanaan kovastikin ID:läisten puolella. Nyt hän on tullut tulokseen että ID:llä ei ole positiivista casea. Osa ID:läisistä vastustaa ajatusta, kun taas toiset ovat tässä kohden itse asiassa "Mike Gene":n puolella. Salvador Cordova ja Casey Luskin esimerkiksi suhtautuvat Mike Geneen aivan eri tavoin. Luskinin mukaan ID on tiukasti tieteellinen ja Cordova on jopa hieman tympäytynyt sanontaan "Positive case for Design" jota hän kutsuu fraasiksi. Tätä kautta joudutaan esimerkiksi miettimään sitä, että onko Mike Genellä minkälaisia taustamotivaatioita. Hänhän ei koskaan tunnustautunut teistiksi, vaan mietti muutoinkin korostetusti sitä että miten ID voisi olla tutkimusohjelma.
1: Itse näkisin että Mike Genen motivaatiot voisivat nimenomaan ajaa päinvastaiseen tulokseen kuin hänen saamansa, ja alleviivaisin sen minkä lainaan ; "His conclusion that IDT is not ‘scientific,’ that ‘Design’ is not a scientific concept says nothing about his ‘motivations,’ only about what he came to realize after many years of thinking about it."
Tämä ei sinänsä ihmetytä, kulla kuten Skeptical Zone kertoo "Trojan EleP(T!H)ant?";issa vaikeutena on se, että vaikka ID:läiset heittävät informaatioon liittyviä termejä hienosti, heidän ongelmansa on se, että heidän argumentaationsa perustuu todennäköisyyden arviointiin ja niiden vertailuihin. Ja tätä he eivät vain ole tehneet. Tunnettua on, että ID vain väittää että jokin ei voi kehittyä evoluutiolla ja pistää todistustaakan evolutionistin puolelle (sanoen että se on epätodennäköistä mutta kykenemättä laskemaan arvioita) sen sijaan että tekisi positiivisen casen ID:lle. ; Hupaisinta on, että ID:läiset mielellään keskittyvät pilkunviilaukseen, kuten puheeseen naturalistisista nollahypoteeseista ja niiden lukumäärästä. Ei siinä voi oikein sanoa muuta kuin mitä linkin takana mainittiin ; "I entirely agree that “there is no single null hypothesis”. That’s why Dembski’s 2005 is so absurd – it implies that we can compute a pantechnicon null to represent “all relevant chance hypotheses” and plug the expected probability distribution under that null into his CSI formula. Of course it can’t be done. You know it, and I expect that Dembski, being no fool, knows it too (just as I am sure he knows that “pattern simplicity” was a tactical error, hence his attempt to imply that “Kolmogorov complexity” is part of the CSI recipe, even though the Kolmogorov part is the simplicity part, and the “complexity” part is simple improbability, with equal value for a meaningful pattern and for the same pattern drawn “by chance”)." Yritys arvioida todennäköisyyksiä nähdään samaksi kuin onnistuminen. Ja se on ID:n ongelma. Behen argumentti on sidoksissa siihen että yritetään arvioida miten vaikeaa evoluution on tuottaa tietynlaisia rakenteita. ; IC voidaankin nähdä ID:n vahvimmaksi lenkiksi tässä päättelyketjussa. Kuitenkin se on aivan surkea, sillä Behe on jättänyt ja ohittanut käytännössä kaiken miten evoluutikot selittävät tälläisten piirteiden synnystä. Kun laskelmia tehdään - tai ironista kyllä, niitä ei oikeastaan tehdä vaan hoetaan taikasanaa "epätodennäköistä, epätodnenäköistä" - ohittamalla vaihtoehdot, ei pidä ihmetellä jos tuloksista saa ties miten epätodennäköisiä. Ne vain valitettavasti muuttuvat irrelevanteiksi täsmälleen samalla sekunnilla. Kuten sanotaan "Dembski and Behe both made their bacterial flagellum calculations (well, assertions – I don’t see much in the way of calculations in either book) without taking into account at least one possible route, i.e. that proposed by Pallen and Matzke. Pallen and Matzke’s route may well be wrong, but when computing probabilities, at the very least, the probability of such a route should be taken into account. Much more to the point, as Lenski and his colleagues have shown (both in their AVIDA program and in their E.coli cultures) being “IC” by any of the definitions given by Behe or Dembski is not a bar to evolvability, either in principle (AVIDA) or practice (e-coli)."
Kun miettii miten ID näyttää kaikelta muulta kuin nousevan paradigman pitäisi näyttää, ei pidä ihmetellä jos siihen liittyy ideologialukkiutunutta omia korvasyyhyä tukevien auktoriteettien nuolemiseen keskittyvää "ajattelua", jossa kaikki ID moite on vain "pelkoa kun ID nousee" tai jossa vain "vainotaan toisinajattelijoita ja neroja pelosta". (Kuten kreationistinen anonyymi syyttäjä käy esimerkiksi edelle laittamassani Leinivaaran blogissa inisemässä.) Siksi ei pidä hämmästyä jos ID:llä menee niin heikosti, että Dembskin ja monen muunb ID:läisen ylipäätään tarvitsee soveltaa epäonnistuneisiin ennusteisiin liittynyttä "Jehovan Todistaja -käyttäytymistä".
Sillä nähdäkseni tällä hetkellä uutta muotiin nousemistaan yrittävä ID -liike ei ole onnistunut parantelemaan tiedettään. Odotettavissa on enemmänkin se, minkä olen kreationisteja sosiologisena ilmiönä tutkineiden ihmisten "epävirallisena lausuntona" saanut. He puhuvat "myyrävuosista". Kreationismi on koko olemassaolonsa ajan rakentunut siihen, että on lietsottu hypeä esimerkiksi uuden kirjan ja uuden luomistieteilijän karismalla. Tämä on sitten haipunut, tappiota ei ole tunnustettu vaan on suunniteltu uutta nousua ja sitten on palattu uuden hypen - ja mahdollisesti uudistetun nimen - kanssa takaisin, ja paluu tapahtuu joka tapauksessa siten että kannattajat tunnistavat että ilmiö on "sitä vanhaa tuttua".
Argumenttien perusrakenne löytyy jo Ilkka Niiniluodon 1980 -luvun kirjoittamasta tuotannosta, jossa kreationistinen argumentaatio nähdään muutaman perusarugmentin toistamisena. Ainoastaan siihen nivotut taikasanat voivat muuttua. Uudistumattomuus yhdistettynä siihen että se peruskonsepti ei ole johtanut uuteen paradigmaan liittyvien runsaiden asioita selvittelevien tutkimusohjelmien syntyyn liittyen kertoo että kreationismia on dissattava samasta syystä kuin kaikkea muutakin uskontoa.
1: Eli jos joku kysyy miksi minä moitin kreationismia, niin samasta syystä kuin katujulistajaa. Ei siksi, että heidän järkensä pelottaa. Vaan sen takia että he kiusaavat, ärsyttävät ja leuhkailevat. Ego ja halu käännyttää uskontoon ovat yksinään vittumaisia piirteitä. Yhdistettynä en kestäisi niitä edes itsessäni. - Siksi minä en hypikään kreationisteja häiritsemässä ja käännyttämässä. Minua ei uskovaisten foorumeilta ole aikoihin löytynyt käännyttelymielessä. Miksi minua kiinnostaisi mitä he ajattelevat? Miksi välittäisin paskiaisihmisistä? Paitsi siinä mielessä että niiden pilkkaaminen ja kurissapito voisi olla jo jonkinlainen eettinen velvollisuus niille jotka pitäisivät ihmisyyttä arvossa?
Jos olen väärässä, niin ID on tieteen valtavirrassa elokuussa 2023. Minä kyllä uskallan kyllä lyödä viskipullon vetoa. Ja lupaan lopettaa tässä myös evolutionismia puolustavat puheet ikuisiksi ajoiksi - herrasmiehen kunniasanalla lopetan tämän myös nimimerkeillä. Vastavetona vaadin tietysti että jos joku luomisuskoinen haluaa mukaan, niin viskipullon lisäksi hän 10 vuoden päästä lopettaa prokristuspuheet ja kreationismin puolustamisen missään sen Intelligent Designeimmässä tai siitä vielä eteenpäiuudelleennimetymmässä muodossa.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Geenipoolista hyppivät
Vanhempieni/lapsuuskotimme venäjänvinttikoira Bella oli hyvin pitkäikäinen. Tämä viittasi siihen että sillä olisi hyvät geenit. Toki tässä on takana myös hyvää hoitoa ja geenien yhdistelmää, mutta perimälläkin oli varmasti osuutta asiaan. Se ei kuitenkaan lisääntynyt. Sitä toki käytettiin astumassa, mutta koira päätti "istua lattialla" oikeanrotuisten kanssa ja osoitti mielenkiintoa vain muunrotuisiin. Näin pentuja ei tullut.Tämä viittaa tärkeään evoluutiota koskevaan asiaan, joka tuntuu usein unohtuvan etenkin niiltä jotka evoluutioteoriasta pitävät. Genotyyppi on ainoastaan korrelaatiossa fenotyypin kanssa, joten geenin ilmeneminen on tilastollista. Ja myös hyvien geenien ja lisääntymisen yhteydessä on kysymys tilastollisesta paremmuudesta.
Toki Haldanen laskelmat näyttävät että luonnonvalinta on hyvin tehokasta, ja hyvinkin heikko kelpoisuuslisä riittää sille että asiat luonnonvalinnan puolesta toimivat. Mutta valitettavasti hyvällä geenistöllä onkin siksi vaikea "alkuunpääsemisvaikeus" ; Ne voivat pyyhkiytyä geenipoolista geneettisen ajautumisen johdosta. Esimerkiksi jos meillä on yksilö (esimerkin vuoksi edesmennyt koiramme Bella) jolla on erityisen hyvä uusi alleeli, on huomattava että geeni on vain yhdessä kromosomissa. Näin ollen vaikka Bella olisi saanut poikasen, olisi 50% mahdollisuus että tällä ei olisi sitä kromosomia jossa on tämä geeni vaan sen vastinkromosomi. Jos poikasia on kaksi, on todennäköisyys että geeni ei leviä 25% jne. Toki tähän vaikuttavat monet muutkin asiat.
Siksi onkin kenties hyvä tehdä tarkempi määrittely. Kuvitellaan että (esimerkin vuoksi venäjänvinttikoirien) populaatioon ilmestyy uusi alleeli joka parantaa valintatehoa 0.1 (selection coefficient = 0.1). Tämä on jo kohtuullisen hyvä mutaatio. Kun ruvetaan miettimään mikä on tämän kelpoisuutta parantavan alleelin kohtalo populaatiossa jossa on 10 000 yksilöä on tietysti rajattava muutama reunaehto. Oletetaan että populaatio on vakaa ja että Wrightin tehokas populaationkoko (Ne) on sama kuin populaation koko (N). Olettamalla sattumalta lisääntyvä populaatio (ilman seksuaalivalintaa) jossa populaatio on diplopidista, voidaan käyttää Kimuran laskelmaa (kaava 10). Kaavan arvoiksi saamme s= 0.1, N = 10 000 ja p = (1 - exp(-2*s))/(1 - exp(-4*N*s)) ja kun tästä jatketaan eteenpäin, on fiksaation todennäköisyys tarkalleen ottaen 0.1813, joka on likimain 18%. Tämä tarkoittaa sitä että geeni fiksoituu populaatioon vain 18% tapauksista. 82% tapauksista se siis katoaa populaatiosta. ~ Toisin sanoen kaikista todennäköisintä on, että mutaatio katoaa populaatiosta vaikka se onkin hyödyllinen. Luonnonvalinnalla on valtaa oikeastaan vasta kun "alkuvaikeuksista" on päästy. Kun alleelia on populaatiossa kohtuullisesti, sen karsiutuminen tässä vaihessa on jo hyvin epätodennäköistä ja luonnonvalinta pääsee yleistämään sitä.
1: Vertailun vuoksi sama kaava samassa tilanteessa antaa neutraalin ominaisuuden yleistymiseksi 0.00005, joka on jo huomattavasti pienempi. Tässä mielessä on hyvä ottaa luonnonvalinnalla tapahtuva selviytymisprosentti ja jakaa se neutraalilla yleistymisellä ja näin saadaan suhdeluku 0.1813/0.00005 = 3 626 ; Tämä suuri luku kertoo että luonnonvalinnalla on siis paljon väliä ; Se monituhatkertaistaa geenin yleistymismahdollisuuden.
Ylläoleva toivon mukaan muistuttaa siitä että evoluutiossa ilmiö joka on tilastollinen muuttuu helposti arkijärjellä ajatellen totaalisuudeksi. Koska yleistyminen on aina harvinaista, kestää populatio paremmin mutaatiopainetta tuhoutumatta ; Kun valtaosa mutaatioista karsiutuu, ei niiden karsimiseen nähtävä aika ole kovin kummoinen. ; Virhekatastrofilta vältytään.
Kuitenkin geneettisen ajatumisen seurauksena käy niinkin, että populaatioon kertyy neutraalia variaatiota. Tämä taas johtaa hyvinkin yllättäviin asioihin. Itse asiassa on paljon erilaisia ominaisuuksia jotka vaativat taakseen "neutraalin" askeleen.
Tästä hyvänä esimerkkinä on Richard Lenskin bakteereilla tekemä koe. (Joudun vaihtamaan koirista eteenpäin, toiseen aiheeseen.) Hän kasvatti useita populaatiota bakteereita siten että otti vanhasta joka päivä näytteen, josta viljeli uuden populaation. Vanha lähti pakkaseen, joten talteen tuli kehittymisen koko historia. Populaatiota kasvatettiin normaalissa ravinnossa, johon oli laitettu myös sitraattia jota kyseiset bakteerit eivät käytä ravintona. Lenski huomasi, että vain yksi populaatio kehitti sen. Syynä oli se, että edistysaskel vaati kaksi mutaatiota jotka olivat turhia ilman toista. Eli minkäänlaista parantumista ei tapahtunut ennen kuin molemmat osuivat yhteen. Lenski kutsui "Lasarus-klooneiksi" tämän kyseisen sitraattia käyttävän bakteeriston "historiaa siellä pakkasessa" ja sen parissa olikin populaatioita joille sitraatin syömisen kehittyminen oli todennäköistä, koska niillä oli jo se toinen mutaatio valmiina. Tätä oli turhaa odottaa koko "Lasarus-kloonien historiaan", osalle sitraatinsyöminen ei onnistunut. Koska tähän mennessä nille ei ollut vielä sattunut sitä ensimmäistä näistä neutraaleista mutaatioista. Jos kombo toimii, on selvää että ensimmäisen mutaation saaminen on se vaikein. Kun viimeinen osa naksahtaa paikalleen, siitä tulee hyvin tehokas. (Bakteerit kloonautuvat, toisin kuin koirat joten niillä karsiutumista ei tapahdu samalla tavalla.)
1: Lenskin ei kannata yrittää toistaa identtisenä tämänlaisa evoluutiohistoriaa. "Liian vanhalle Lasarus -kloonien" joukolle syntyy kenties toinen - kenties jokin muu kaksiaskeleinen tapa - käyttää sitraattia. (Jos koko aikaa vienyt koe toistettaisiin.) Lenskin ei siis kannata laskea jälkikäteen todennäköisyyksiä ja saada tästä tietystä tuloksesta "liian epätodennäköistä". Evoluutio ei ole determinismiä, eikä todennäköisyysarvioita voida laskea vain toteutuneesta kikasta, vaan se olisi tehtävä kaiksta mahdollisista kikoista.
Tämä muistuttaa siitä että joskus neutraalit ominaisuudet ovatkin kullanarvoisia (koirillakin), ja itse asiassa esittämäni luonnonvalinnan jarru onkin olennainen osa myös silloin kuin mietitään adaptiivista historiaa. Neutraaliteoria on tärkeämpää - sekä evoluutiivisen kehityksen mahdollisuuden että luonnon ymmärtämisen kannalta - kuin moni kenties osaa ajatellakaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)