Finestra ja Ochs ; Sama vai eri asia?

Miekkailukuvissa italialaisen miekkailun posta de finestra näyttää melko paljon saksalaisen miekkailun ochs -asennolta. (On toki hieman konua kutsua sitä saksalaiseksi, koska saksan valtakunta on myöhempi innovaatio. Se kuitenkin viittaa alueeseen riittävän relevantisti joten tämänlaisia tiivistyksiä käytetään.) Molemmissa miekan terä on eteenpäin ja kädet ovat ylhäällä pään lähellä. (Ja kädet joko ovat tai eivät ole ristissä, riippuen siitä tehdäänkö asento oikealle vai vasemmalle.)

Erot ovat sitten detaljeissa. Ochs -asennossa peukalo voi olla terällä jolloin miekan terä on horisontaaliseen iskuun valmistautuneena kun taas finestra on vahvemmin pystysuunnassa. Ochs on vahvemmin työnnettynä eteen ja finestra on usein takakenoinen, väisti on jopa pään takana. Ochs on myös hieman ylempänä, jopa pään yläpuolella, kun taas finestra on alempana, jopa silmien korkeudella.

Nämä erot ovat itse asiassa melko suuria. Sillä soveltamisessa on sitten paljon eroja. Esimerkiksi asennon korkeuserot johtuvat johdonmukaisesti siihen mihin tuota asentoa on käytetty. Fiore käyttää finestraa aloitusasentona (starting position) josta voidaan jakaa iskuja, pistoja ja pistonvaihtoja ja vastaavia. Liechteanuerin ochs taas on väliaikainen asento (transitional position) jossa käväistään tekniikan keskellä.

Liectenauerille Ochs on jotain jossa käydään jos miekan terät ovat kohdanneet toisensa ja jääneet yhteen (bind). Kun miekat kohtaavat, toisen miekkaa työnnetään ja ohjataan syrjään nostamalla kädet ylös. Näin siirretään vastustajan kärkeä syrjään samalla kun kärki on aggressiivisesti eteenpäin ja terä voidaan törkätä viholliseen. Se on ihan hyvä ja tehokas temppu. 

Mutta tästä huolimatta Fiore ei tee asioita joissa ochs olisi erityisen tarpeellinen. Hän itse asiassa näyttää välttävän saksalaisten suosimia winden -tekniikoita. (Joiden perusideaa hyvin karkeasti kuvasin aiemmin.) Hän on suoraviivaisempi eikä ajaudu tämänlaisilla "leikkimiseen". Hän itse asiassa näyttää ajatelleen että "keskietäisyydellä" on epämiellyttävän riskaabelia roikottaa miekan kärkeä ja sen sijaan hän suosii suoraviivaista ajatusta jossa etäisyyttä lyhennetään ja siirrytään lukko-otteisiin. Näin taistelu saadaan lopetettua vähemmän kompleksisella ja kikkailevalla tavalla. Fiore luokittee finestran epävakaaksi asennoksi (instabile) ja hän päinvastoin asettaa stretto -tekniikoihinsa tekniikoita joiden tehtävänä on demonstroida miten winden -tekniikat voidaan torjua helposti tavalla joka on syy olla käyttämättä niitä. (Mikä taas on "kunnon germaanille" järkytys, heistä kun on miellyttävää "vääntää miekkaa rusetille" tässä osin.)

Toki tämä on vain nyrkkisääntö. Sillä miekkailussa harvemmin jäädään seisoskelemaan paikallaan. Tällöin ajatus siitä että aloitusasento ja väliaikainen asento olisivat jotain aivan oleellisesti erilaista hämärtyy. Nämä termit ovat karkeistuksia jotka tavallaan joskus viittaavat enemmän asenteeseen kuin tekniikoihin. Esimerkiksi jos mietitään mitä asentoa Fiore käyttää colpo di villano -tekniikassa, välivaihe näyttää kovasti siltä että finestraa käytetään "transitionaalisesti". Toki se ei ole tyylipuhdas finestra vaan jonkinlainen muunnelma siitä. Mutta tämä on kuitenkin enemmän poikkeus. Fiore pitää käsiään mielellään alempana silloin kuin terät ovat kesken tekniikkaa toisissaan kiinni.

Saksalaisen miekkailun perusajattelutapa.

Miekkailu voidaan nähdä ikään kuin "pohjalta ylös", jolloin perusasennot ovat se, mistä lähdetään, sitten tehdään yksittäisiä iskuja ja askelia, jotka sitten yhdistetään tekniikoiksi, joilla on suhteessa toisiinsa dynamiikka. Tässä otan tähän päälle vielä ajoituksen, jolloin puhutaan laajemmasta systeemistä. Pahoittelen sitä, että osa näistä jutuista on sellaisia että en ole vielä kirjoitellut niistä. Osittain tämä on tietysti vanhan kertausta, ja hyvä niin. Kaikki mahdolliset virheet ovat omiani.

Ensimmäinen tavoite on saada vorschlag, eli yksinkertaisesti päästä lyömään ensin, saada aloite. Tämä kun asettaa sen, että toimit, et reagoi. Tavoite on siis "Act, not react". Tämä tehdään iskemällä suoraan läpi, jolloin tarkkailun alla on 4 perusmaalia. Tai sitten avataan itselle reitti, jolloin murretaan suojaus. Tämän jälkeen on tietysti kaksi vaihtoehtoa:
1: Vorschlag onnistuu, jolloin voidaan lyödä, koska reitti on kerran auki.
2: Tämä epäonnistuu, jolloin päästään toisenlaiseen tilanteeseen:
___2.1: Toinen on väistynyt (avoid), jolloin sinun on kohdistettava huomio tähän suuntaan ja reagoitava siihen mitä hän tekee, ja yritettävä saavuttaa vorschlag -tila jälleen.
___2.2: Tilanne on se, että miekat ovat kohdakkain (parry tai bind). Tällöin siirrytään kriegiin, jossa käytetään niihin liittyvää dynamiikkaa erityisen lähietäisyydellä.

Puolustustilanteessa on vain muistettava nostaa suojaus oikealla perusasennolla ja ottaa aloite toimimalla heti toisen toiminnan perään, jolloin hän menettää aktiivisen statuksensa ja joutuu puolustuslinjalle. Aggressiivinen taas voi joko murtaa puolustuksen master strikeillä, jotka ovat siitä näppäriä että jokaiselle asennolle on tietty murtosysteemi: ochs murretaan krumphaulla, pflug schielhaulla, olber sheitelhaulla ja tag zwerchaulla tai zornhaulla. Ja jos haluaa käyttää toista lähestymistapaa, voi soveltaa duplieren, mutieren ja winden -toimintoja toisen puolustuksen aukaisemiseen. Kaiken toiminnan ideana on siinä, että saa itsen toimimaan ja toisen reagoimaan.

Joku voisi kysyä, miksi systeemi näyttää näin yksinkertaiselta? Koska jos systeemi olisi monimutkaisempi, sitä ei kukaan osaisi. Sillä tässä kohden dynamiikka sisältää valtavan määrän yksittäisiä tekniikoita, jotka ovat oikeassa tilanteessa käytössä ja opittavissa vain jonkinlaisen systeemin osana. Tätä kautta yksinkertainen teema on nimen omaan nerokas. Se sitoo järkevällä tavalla eri tekniikat kokonaisuudeksi. On hyvä muistaa että satunnaisella huitomisella on vaikeimmin kuvattava kokonaisrakenne. Siksi yksinkertaisuus korostaa sitä että systeemi on hienostunut. Sillä vaikka se on esitettävissä melko tiiviissä muodossa, tämä yksinkertaistus ei uhraa toimivuutta.

Osoita syyllistä jos tulee paineita päälle.

Tämä liittyy vahvasti avaamiseen, jonka toisenlaiseen mekaniikkaan perustuvista avaajista kirjoitin artikkelin aikaisemmin. Nyt on kaikki tärkeimmät hyökkäyslinjan avaajat kasassa.

Tämän artikkelin suurena innoittajana on elokuvien miekkojen kohtaamistavat, joissa kaksi miestä iskee miekkansa yhteen ja äheltää minuuttikaupalla kestävän kohtauksen jossa he painavat toisiaan kohden. Surullista on katsojan elämä joskus.

Tilanteeseen on nimittäin sekä tehokas, että helppo, että melko tyylikkään näköinenkin tekniikka. Winden. Se on hyvä ja keskeinen osa saksalaista miekkailua. Sen tarkoituksena on yksinkertaisesti tehdä epäsuora hyökkäys jos ensimmäinen aikomus, eli suora hyökkäys menee pieleen. Samalla se rikkoo avonaisen hyökkäyslinjan, josta pääset sitten lyömään läpi. Bonuksena tulee hetken kestävä kontrolli vastustajan miekasta, joka antaa pienen hetken verran etua.

Kaiken kaikkiaan tämä hyökkäystyyppi sisältää muutaman tekniikan: Tarkalleen ottaen 8. Niistä jokainen voidaan lopettaa kolmella vaihtoehtoisella tavalla, joten tavallaan yksittäisten tekniikoiden määrä joka idean pohjalta syntyy on tavallaan tätä suurempi. Tämä sopii täydellisesti Liechtenauerin tyyliin; Miekkamiehen tehtävänä on etsiä "the four openings" jotta hän voisi lyödä vastustajaa tämän miekan sijasta. Jos toisen miekan kanssa tulee bind -tilanne, silloin tätä dynamiikkaa käytetään hyväksi ja miekka on jälleen neljällä avauksella.

Winden tarkoittaa tekniikkaa, jossa samanaikaisesti otetaan vastustajan miekka kontrolliin ja samanaikaisesti murretaan itselle hyökkäyslinja pyörittämällä miekkaa sen pituussuunnassa, eli pommelista krkeen. Tämä voidaan tehdä mistä tahansa asennosta.

Idea voidaan selittää siten, että jos ollaan iskemässä toisia vastaan ja aseet iskevät yhteen. Tällöin syntyy bind -tilanne. Asetta painetaan toista vasten. Jos suora hyökkäys on estynyt tai ei mahdollinen, voidaan tietenkin tehdä tylsästi ja astua pois ja astua uuden hyökkäyksen myötä lähemmäs. Se ei toki ole huono vaihtoehto. Mutta kuitenkin itse bind -tilanteessa on tietty dynamiikka, jota voi käyttää hyväkseen : For fun and profit.

Jos miekat ovat "normaaliin tapaan ristissä" edessä, tässä tilanteessa jos miekkamies tekee windenin sisäänpäin, hänen loppuasetelmansa päättyy Ochs -asentoon. (Toivottavasti selventävä kuva ohessa.) Huomioitsija näkee että nyt kärki on osoittamassa kohti vastustajaa. Se on myös asennossa, jossa toisen miekalla ei voida hyökätä aivan suoraan.

Winden voidaan tehdä kaiken kaikkiaan siten että otetaan 1 jokaisesta seuraavasta tyypistä (1) Joko Pflug tai Ochs -loppu (2) vasemmalle tai oikealle. (3) sisään(inside) tai ulospäin(outside). Se onko "sisällä vai ulkona", riippuu siitä, missä asetelmassa vastustajan miekka on suhteessa tekniikan tekijään ja tämän miekkaan. Jos tekniikan suorittajan miekan kärjestä vedetään kolmio tekniikan suorittajan päähän, saadaan alue, jonka miekka suojaa. Joko terä on vastustajan ja oman pään välissä tai ei ole. Tekniikka voidaan tehdä molemmin päin, koska jos miekka suojaa, paine kohdistuu sisäänpäin, mutta miekka on välissä. Ja jos kohde painaa bindiä, se painuu miekan mukana ja on aivan turvallista tehdä tekniikka suojattomanakin, kun aseen paino ei ole siirtymässä sinua kohti vaan miekkaasi vasten. Tietenkin, jos toinen ennakoi tämän, hän osaa luonnollisesti käyttää hyökkäyslinjansa hyväkseen. Jos ei, on liian myöhäistä siinä vaiheessa kun asiasta tulee tietoiseksi. On ehkä hyvä huomauttaa, että se, onko vasemmalle tai oikealla toimiminen "sisään vai ulos" riippuu siitä, kummalla puolella miekkasi terää toisen miekka on. Eli kaikkia eri windeneitä et voi tehdä samasta teräkontaktista. "Vasen sisään" ja "vasen ulos" ovat toki molemmat mahdollisia windeneitä, mutta yhdestä lähtötilasta voi valita vain toisen näistä. Syy on se, että kun "tulee kontaktia", toisen terä on sinuun nähden joko miekkasi vasemmalla tai oikealla reunalla. (4) Lisäksi kun muistamme että voimme iskeä, viiltää tai pistää, voimme lopettaa näistä jokaisen kolmella eri tavalla. (Nyrkkisääntönä on, että jos olet kaukana, pistä, jos olet melko lähellä, kannattaa viiltää ja aivan liiveissä uidessa on syytä sahailla toista.)

Kaikki nämä kombinaatiot päättyvät samaan tavoitteeseen (Ulkopuoliselle ne peräti näyttävätkin miltei yhdeltä ja samalta tekniikalta. Toisaalta niiden sisäistäminenkin on tätä kautta helppoa. Tekniikka on siis "sellainen että se ikään kuin sallii huolimattomuutta". Vaikka se onkin itse asiassa ihan eksakti ja fiksu systeemi.) : Vastustajaa päästään lyömään. (Epäkohteliasta on se.) Kun winden -tilanne tulee vastaan, on kohteena olevan pakko reagoida asiaan välittömästi. Aloittelijoille tekniikan kohtaaminen on hirvittävää: Jos takana ei ole harjoittelua, on lähes mahdotonta vain keksiä niihin vastareaktiota. Peräytyminen on yleinen ja tavallaan ihan oikeakin reagointi. (Itse en kyllä ihan hirveästi bindaile ja minulla on lisäksi duplieren -obsessio.. En siis hirveästi windaile. Pitäisi.)

Tekniikan näkee hyvin myös videolta. "Eight Windings (Slow!)" (Englanninkielinen nimi samalle asialle. Itse tykkään enemmän Saksankielisistä nimistä. Termin kääntäminen englanniksi on vähän kaksipiippuinen juttu.) Video näyttää selkeästi kaikki vaihtoehdot ilman "lopettavaa iskua".