Pieni ajatus ; Pärjäilen samasta syystä kuin maailma on erikoinen

Viime aikoina on puhuttu "totuudenjälkeisestä ajasta". Erityisesti liberaalit ovat kannattaneet tätä ajatusta ; Heidän kannaltaan politiikka onkin mennyt "väärään suuntaan". On ollut maahanmuuttokriittisyyden nousua, brexitiä ja Trumpin voittoja. Tämä on saanut itseltäni pienen annoksen ihmetystä, ihan siksi että liberaalit ovat pitkään olleet sellaisia että he ovat korostaneet moniarvoista kulttuurien yhteentörmäämistä johon ei käytetä ajatusta kulttuurien sulatusuunista ("melting pot") vaan salaattikulhosta.
1: On erikoisen merkillepantavaa huomata, että "totuudenjälkeisestä maailmasta" puhumista vastustetaan kahdelta rintamalta. Osasta se antaa voimaa natseille. Ja osasta se on hölynpölyä jota huonot häviäjät kertovat. Ensimmäinen on postmodernismin kannattajia joiden kohdalla "kulttuuristen normien dekonstruktio" on koettu eettisenä voimana ja jolle on epämiellyttävää törmätä siihen että siihen voidaan liittää vastenmielisiä ilmiöitä. Ja toisaalta ne jotka eivät mielellään halua mainita itseään ja postmodernismia samassa lauseessa koska postmodernismi on kuitenkin assosiatiivisessa suhteessa niihin "virallisesti väärän puolueen poliittisiin vihollisiin". 

Tässä kohden on kuitenkin syytä huomata että postmodernismi on vallannut lisää alaa. Ne suuntaukset, jotka perinteisesti ovat vastustaneet postmodernismia ovat ottaneet sen keinoja käyttöönsä. Uuskonservatiivien tilalle ovat tulleet esimerkiksi "alt-right"-piirit. Lilja Tamminen blogasi mainiosti asiasta.

"Sinun mielipiteesi ei voi olla väärä, koska se on sinun mielipiteesi. – Timo Soini
Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan. – Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo
Jos nimet jättäisi pois, nuo lainaukset voisivat olla kuin suoraan amerikkalaisen queer-vasemmistolaisen postmodernin kirjallisuuden opiskelijan opinnäytetyöstä. Postmoderni suhde faktoihin ei ole aivan uusi ilmiö; sitä on akateemisesti kritisoitu ainakin 1990-luvulta asti. Tämä relativismi ja subjektivismi voi tuntua harmittomalta, mutta laajasti kansan keskuuteen levitessään se on 2010-luvulla luonut erinomaiset apajat kasvavalle identiteettipolitiikalle ja lopulta tämän hyväksikäyttöön perustuvalle propagandalle ”totuudenjälkeisessä” maailmassa."

Tässä tilanteessa voidaan nähdä että moni on ollut optimistinen valistushenkisellä tavalla. Ja tämä on virheellistä. ; Internet on tannut sen että on entistä isompi mahdollisuus päästä käsiksi tietoon. Mutta tiedon lisäksi kaikki informaation jakaminen on helpottunut. Kaikelle on niche.

Olen itse asiassa itse elänyt tälle voimaa antaneen ilmiön kautta. Tätä valottaa valistusihanteissaan pettynyt tiedeyoutubettaja Derek Muller. Hänkin puhuu post-truth -maailmasta. Hän ihmettelee miten erilaisuuden kohtaaminen ei ole lisännyt faktakeskeisyttä ja suvaitsevaisuutta. Ja miten tieto on helpommin saavutettavissa, on faktojen paino elämässä vähentymässä. Valeuutisten lisääntyminen ja muut vastaavat ilmiöt on selitettävä jotenkin.

Hän muistuttaa maailmasta josta olen hyötynyt. Olin lapsena ja nuorena nörtti. Tämä tarkoitti sitä että minulla ei ollut kovin laajaa piiriä joiden parissa jakaa kiinnostuksenkohteita. Internetin myötä asia muuttui. Ympäri maailmaa löytyi samanmielisiä. Syntyi esimerkiksi erilaisia kaveripiirejä evoluutioteoriasta kiinnostuneiden kesken. Ei ole niin hullua ihmistä että internetistä ei löytyisi jotain hikipediaa tai ylilautaa hänelle sopivaksi yhteisöksi!

Ja tämä täsmälleen sama on sitten koskenut myös kaikkia muita ääriryhmiä. Internet on tehokas keino etsiä, suostutella ja rekrytoida uusia jäseniä. Ja koska emme ole valistusihanteen taustaolettamia viisaita ihmisiä, emme konfliktitilanteessa ota opiksemme. Eli mene keskusteluun virhekäsityken kanssa, opi sitä virheeksi ja nauti prosessista. Sen sijaan kyse on juuri siitä mistä Tamminen kirjoitti "Ensinnäkin yhteisö luo heimovaistojemme mukaista yhteishenkeä, joka tuntuu hyvältä, koska se korostaa omaa oikeassaolon kokemustamme, joka samalla erottaa meidän muista, ”vääristä” ryhmistä. Toisaalta, koska yhteisöt koostuvat lukemattomista ihmisistä, yhteistä todellisuuskäsitystä pyritään jatkuvasti muokkaamaan, yleensä tiukentamalla ”puhtauden” ehtoja sallitun todellisuuskäsityksen ympärillä." Tämä on ollut aina läsnä, mutta internet levittää sen tehokkaammin ympärilleen. Ihmistä ajaa confirmation bias ja konflikti koetaan usein riidan eikä oppimisen lähtökohdaksi - ja tässä asiassa myös itse ns. "kuulun lajiin".

"Saako kasvatustieteen professori" ja muita sananvapauden ja tieteen sekoittamisia

YLE uutisoi siitä että Jyväskylän yliopisto on tekemässä selvitystä siitä miten hyvin Puolimatka on argumentoinut. "Professori Tapio Puolimatka antoi keväällä lakivaliokunnalle sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustavan lausunnon, jota hän perusteli tieteellä. Kotimaa24 -vekkosivusto kertoo, että Jyväskylän yliopiston rehtori Matti Manninen on aloittanut asiasta esiselvityksen, jonka tarkoituksena on selvittää, olivatko Puolimatkan asiantuntijalausunnon lähdeviittaukset hyvän tieteellisen käytännön mukaisia." Lausunnon sisältö ja oleellinen on juuri tässä. Tutkinnan kohde ei ole mielipidekirjoitus vaan jotain jota on levitetty asiantuntijalausuntona. Ja jonka tieteellisyyttä tai sen vaikutelmaa on korostettu sekä runsailla viittauksilla että Puolimatkan professorinstatuksella. Ja tällä on haluttu selvästi vaikuttaa politiikkaan yliopiston arvovallan ja tieteen tuoman uskottavuuden voimalla. Joten on syytä katsoa onko tässä todella käytetty priimatasoista ammattitaitoista tiedettä vaiko ei.

Seurakuntalainen osasi täsmentää asian poliittista puolta "Helsingin vihreä luottamushenkilö Lilja Tamminen pohti Puolimatkan asiantuntijalausuntoa ja sen lähdeviitteitä blogissaan viime huhtikuussa. "Keskeisin ongelma Puolimatkan artikkelissa on huomattava osuus epätieteellisiä, ideologisia tai epäluotettavia lähteitä. Toinen ongelma on lähdeviitteiden runsas käyttö ikään kuin todistamaan asioita, joita lähteet eivät oikeastaan tue", Tamminen kirjoitti." ... "Tapio Puolimatka kirjoitti kotisivuillaan vastineen asiantuntijalausunnon lähdekritiikkiin. - Tammisen blogi perustuu siis harhaiseen tulkintaan asiantuntijalausunnon sisällöstä. Sitä täydennetään kokoelmalla asiavirheitä, ennakkoluuloja ja googlaamalla saatuja mielikuvia käytetyistä lähteistä. Yhteenvetona voin todeta, että en löytänyt Tammisen blogista yhtään paikkansa pitävää väitettä, joka olisi kyseenalaistanut käyttämieni lähteiden relevanssin, asianmukaisuuden tai tieteellisen pätevyyden. Eduskunnan lakivaliokunnalle antamani asiantuntijalausunnon lähdeviitteet ovat kaikilta osin hyvän tieteellisen käytännön mukaisia, Puolimatka kirjoittaa vastinetekstinsä tiivistelmässä."

On selvää että tämä heijastuu syvästi moneen asiaan. Omasta mielestäni on hyvä että esiselvitys tehdään. Sillä kun puolet ovat noin erimielisiä, on hyvä että asiantuntija käy asian läpi. Vaikka minusta Puolimatkan lausunnon kritiikki on hyvin perusteltu, on tietenkin hyvä että asia ratkaistaan jonkun muun kuin Tammisen tai Puolimatkan pohjalta. Tässä kohden ei tietenkään ole kysymys mistään sananvapauskysymyksestä. Sillä kuten Jyväskylän yliopisto aikaisemmin kirjoitti "Julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua tasa-arvoiseen avioliittolakiesitykseen liittyen. Myös Jyväskylän yliopiston henkilöstön jäseniä on ollut mukana keskustelussa. Yliopisto ei rajoita työntekijöidensä perustuslaillista sananvapautta. Työntekijöiden ilmaisut eivät kuitenkaan edusta yliopiston kantaa. Toivottavaa on, että silloin kun on kyse omista mielipiteistä, esim. poliittisista tai uskonnollisista, ei tuoda esille asemaa yliopiston työntekijänä. Yliopiston eettisissä periaatteissa korostuu tasa-arvo: kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti, tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti." Lähdekritiikissä kun voidaan katsoa se ovatko lähteet vertaisarvioituja tutkimuksia, onko niiden metodiikassa pulaa ja onko niiden johtopäätöksissä sanottu täsmälleen sitä mitä Puolimatka on sanonut ja seuraako Puolimatkan logiikassa premisseistä johtopäätös tämän kaiken jälkeen. Koska Puolimatka tapansa mukaan on käyttänyt paljon viitteitä, on hyvä että ne kaikki käydään läpi pieteetillä. Ja mieluummin yliopiston ammattiakateemikko kuin vaikkapa minä. ; Kun tämänlainen kiista on kyseessä ei voi olla niin että asian voi hoitaa vain sillä että Puolimatka vihjaa että hänellä on vastine jossa hän on erimielinen. Hän on puolueellinen taho kuten Tamminenkin.

Toki tässä kohden on hyvä huomioida että yhteenvedosta tuskin seuraa mitään yliopiston sisällä. Hyvän tieteellisen käsittelyn ja sen loukkausepäilyjen ohjeistus kun ei pidä sisällään suoria rangaistuksia. Puolimatkaa siis uhkaa suunnilleen sama mikä uhkaa niitä pastoreille jotka kertovat uhittelevia Helvettijuttuja ja vastaavia kirkossa alaikäisille lapsille. Heille sanotaan hyihyi, mutta heitä ei voi potkia poiskaan. Pahimmat tilanteet koskisivat virka-aseman väärinkäyttöä. "HTK-loukkaus voi johtaa muihin seuraamuksiin, joihin rehtori on oikeutettu tai velvollinen esimerkiksi hallinto-, rikos- tai työoikeudellisen lainsäädännön nojalla tai sopimusoikeudellisilla perusteilla." Kuitenkin on hyvin vaikeaa nähdä että tässä olisi kyseessä aseman väärinkäyttö. Omia selvityksiään ja näkökulmiaan kun tuottivat monet perustaltaan ei-akateemiset järjestötkin. Ja minusta tämä on hyvä. Että asiat läpikäydään ja sitten syytökset varmistetaan. Eikä rangaistuksen tarvitse olla professorinvirasta hyllyttämisen.

Eli karkeasti sanoen akateeminen vapaus antaa Puolimatkalle aikamoista pelitilaa. Ja niin pitääkin. Tässä selvityksessä kuitenkin tulee esiin se onko Puolimatka käyttänyt lähteitä oikein. Ja jos hän ei ole, niin siinä tapauksessa tässä kuitenkin isketään Puolimatkaa arkaan paikkaan, valtaan. Hän on mielellään levittämässä sanomisiaan ja mielipiteitään julkisuudessa titteliään käyttäen. Runsaat lähdeviittaukset ovat hänellä ikään kuin korostamassa että hän on oikeassa. Niillä luodaan retorinen turva ja uskottavuus. Jos osoittautuu että hän on kovin huoleton lähteiden käytössään se vie pohjan juuri siltä uskottavuuspohjalta jota Puolimatka eniten käyttää. Tämän jälkeen Puolimatkan seuraaviin lausuntoihin tulevissa arvokeskustelupolitiikkapuolen asioissa voidaan viitata siihen miten Puolimatka mielellään tuottaa materiaalia jonka arviointi on niin hidasta että akuutti poliittinen tilanne ehtii mennä ohi ennen kuin siihen saadaan lausunto. Ja tämän jälkeen on paljastunut että lausunto ei ole tieteenmukainen eli on propagandaa.

Lausunnossahan on oleellista se, että Puolimatka on viitannut titteliinsä ja esittänyt että se olisi tiedepohjainen asiantuntijalausunto. Olin kannustunut. Ja koska yliopisto tekee lausunnon tarkistamisen on tässä tietysti niin että riskinä on sellainenkin että joudun korjaamaan vakavasti näkemyksiäni. Jos Puolimatkan jokainen lausunto onkin oikein lainattu ja tieteen mukainen, joudun korjaamaan näkemyksiäni hänestä hyvin rajusti ja oleellisesti. Tälle vaihtoehdolle on annettava tilaa. Ainakin minä annan tilaa.
1: Toki Puolimatkan tuntien tiedän että jos tulos on hänelle epämieluisa hän saivartelee sillä huonolla lähdeviittauksella vastineen ja pitää tätä vastineen olemassaoloa samana kuin perusteltu vastaus. Eihän se sitä automaattisesti ole. Ja yliopistolla on varmasti muutakin tekemistä kuin mennä tähän "vastaa tähänkin" -peliin jota Puolimatka on varmasti kärsivällisesti tekevä hamaan ikuisuuteen kunnes saa viimeisen lausunnon johon ei vastata jolloin hän määrittää itsensä voittajaksi, itse itsensä. Hän on hyvä tekemään arvosteluja omasta oikeassaolostaan on myös tässä lausunnon tieteellisyyskysymyksessä vahvasti ilmoilla jo nyt. Mutta tu quoque ei ole mikään syy että minä tekisin asiat yhtä huonosti.

En kuitenkaan pidättele hengitystäni ällistyksestä. Tästä varmimman vakuuden sain kun luin Puolimatkan uuden suomen lausunnon. Se on selvästi reaktio tähän tutkimuksen alla olemiseen. Jos hänellä ei olisi mitään pelttävää hän voisi riemuita ennakkoon sitä miten hän tulee läpäisemään lausunnon puhtain paperein. Että virheitä ei ole livahtanut ainuttakaan. (Kuten hän on itse sanonut, hän ei löytänyt ainuttakaan osuvaa kritiikkiä tästä hänen selontekonsa kritiikistä. Joten yliopiston syynäys ei löydä ainuttakaan sellaista virhettä joka olisi mainittu tuossa selonteossa. Kun käyttää sanoja ne tarkoittavat asioita.)

Sen sijaan Puolimatka on selvästi siilipuolustuksessa. Otsikko on "Tarvitaanko demokratiassa ajatuspoliiseja?" ja hän selittää että koko hänen lausuntonsa kritiikki on iso red herring. "Tamminen pystyy blogissaan taitavilla retorisilla heitoillaan siirtämään huomion pois lausuntoni varsinaisesta sisällöstä: lapsen oikeuksista, perherakenteista, perherakenteiden vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin ja sukupuolineutraalin avioliittolain sosialisaatiovaikutuksista." Itse näen että tästä ei voi olla kysymys. Vaikka tämä Puolimatkan lausunnon kritiikki olisi susivirheellinen, se on nimenomaan argumentoinut asiasta tai pyrkinyt siihen. Kun Puolimatkan arviointi perustuu siihen että lapsen oikeuksia loukataan KOSKA tieteelliset viitteet, on näiden lähdekritiikki ja osuvuus oleellinen osa Puolimatkan argumenttia. On relevanttia käsitellä väitteiden sisältöä ja niiden lähteitä. Jos tämä on tehty huonosti, se on sitten toinen kysymys. Ja tämän vuoksi Jyväskylän yliopisto on asialla.

Minun on hyvin vaikeaa nähdä että miten Puolimatka pitää häneen kohdistuvaa kritiikkiä ajatuspoliisiasiana. Suurin ongelmahan ei ole se että Puolimatka ei saisi sanomisiaan mihinkään. Vaan siitä että hän tekee tämän titteliinsä vedoten. Puolimatkan tittelinkipeys näkyy toki "Saako kasvatustieteilijä puolustaa lapsen oikeuksia?" tyylisistä lauseistakin. Antti Seppälä ei esimerkiksi esitä sensuuria vaan jotain muuta "Keski-Suomen Ylen toimittaja Antti Seppälä pahoitteli sitä, että olen kasvatustieteen professorin auktoriteetilla puolustanut lapsen oikeutta isään ja äitiin ja arvioinut sukupuolineutraalin avioliittolain lapsivaikutuksia. Häntä näyttää vaivaavan se, että olen kirjoittanut asiasta niin monia kirjoituksia eri näkökulmista (tähän viittaisi otsikko ”Puolimatkan ristiretki”). Hän on kuitenkin valmis hyväksymään kirjoitusten lukumäärän, tosin hiukan epäröiden, kunhan en vain kirjoituksissani toisi esille asemaani kasvatustieteen professorina." Joten on hyvin vaikeaa nähdä että mikä tässä on se sananvapausrike.

Etenkin kun Puolimatka itse on kirjoittanut ahkerastikin kirjoihin ja kansiin asti asioita joissa hän esimerkiksi moittii evoluutiotutkijoita huonosta tieteellisestä menettelystä ja typeryydestä. Uuden Suomen puolustuksessa Puolimatka puhuu ikään kuin maailmankuvat olisivat yhtä tosia. Kuitenkin jos hänen kannattamansa warrant -teologia on totta niin siinä tapauksessa asia on nimenomaan niin että ne eivät ole. Toiset näkemykset ovat tieteellisen havainnon piirissä ja toiset eivät. Kaikki ihmiset syntyjään ymmärtävät näiden logiikat ja siksi esimerkiksi ateistit voidaan tuomita Jean Calvinin tapaisiin modernin kognitiivisen uskontotieteen kärkinimiin vedoten että kaikki ateistit ovat itsepetoksessa eläviä valehtelijoita. Ja kyseessä ei ole mielipide vaan fakta, kiitos sensus divinitatiksen. Puolimatkan näkemykset eivät ole kuitenkaan olleet "sensuuria". Ei vaikka hän viittaa mielellään Alvin Plantingan näkemykseen jonka mukaan ateisti ei voi olla "intellectually fulfilled".

Puhumattakoon tietysti siitä että tässä homoavioliittokysymyksessä Puolimatka itse asiassa halusi illegitimoida tietynlaisen perherakenteen. Eli hän teki sensuristisen aktion. Puolimatkan perusteesinä on ollut se että yhteiskunnat romahtavat vääränlaisessa perherakenteessa. Otetaan asia suoralla lainauksella ; "Länsimaiden historiassa perheen biologinen perusta on vastaavalla tavalla hajotettu jo kaksi kertaa aikaisemmin: ensin antiikin Kreikassa ja myöhemmin antiikin Roomassa. Molemmissa tapauksissa tällainen perheen atomisoituminen johti vähitellen korkeakulttuurin rappeutumiseen, koska atomistinen perhe ei lopulta pysty riittävällä tavalla turvaamaan lapsen kehitysedellytyksiä." Tämä tarkoittaa sitä että hän itse asiassa kannattaa jonkinlaista ajatuspoliisia joka vaikuttaa myös toimiin. Jos kysyn häneltä että olisiko hänestä rajoittavaa jos uskonnolliset toiminnot haluttaisiin rajoittaa ja ne illegitimoida lain sinetillä hän taatusti pitäisi niitä sananvapauden ja uskonnonvapauden rajoittamisina. Vakavina ajatuspoliisitekoina. Hän ei toki käytä sanoja joissa vihjataan että tässä rajoitetaan tietyn maailmankuvan mukaista elämää siksi että jotkin asiat nähdään niin tärkeiksi että niiden vuoksi lupa ajatuspoliisiuteen on. Mutta ilman tätä aspektia koko Puolimatkan kirjoituksella ei olisi merkityssisältöä. Taitavilla retorisilla kikoilla hän siirtää huomion syrjään tästä. Että kun hän rajoittaa muita, kyseessä on vain lasten oikeuksien puolustaminen eikä minkäänlainen ajatuspoliisius. Mutta jos hänen annetaan mennä niin heterosti naimisiin kuin hän vain haluaa, mutta hänen lausuntojensa kanssa ollaan erimielisiä tavalla jossa tätä kritisoidaan ja esitetään esteettisiä mielipiteitä siitä että onko statushuoraus todella joka välissä kohteliasta, hyvätapaista ja parasta mahdollista viestintää... niin kyseessä on hirveä ajatuspoliisius. Kokonaisuus on sen tyylinen että sitä on hyvin vaikeaa ymmärtää tikahtumatta nauruun.
1: Asia on entistä absurdimpi koska Puolimatka ei älyä lopettaa tätä rajoittamispuhettaan edes silloin kun hän esittää pahoittelujaan siitä miten hänen sananvapauttaan julmasti tallataan. Sillä "Uuden Suomen" blogiinsakin hän osasi laittaa että. "Simon Fraser yliopiston professori Douglas Allen arvioi tutkimustensa pohjalta lain vaikutusten olevan niin kielteisiä, että silloin kysymme ”kuinka päädyimme tähän tilanteeseen ja miten pystymme siivoamaan tämän sotkun”. Paitsi että lapsivaikutuksia ei ole haluttu arvioida, koska pelätään niiden tuovan esille sukupuolineutraalin avioliittolain kielteisiä yhteiskunnallisia seurauksia, myös julkista keskustelua lain lapsivaikutuksista on pyritty vaientamaan." Marttyyrin kyynel on tuskin vierähtänyt kun on lähdettävä tositoimiin. Näin mieheltä jonka lausumiin luennoilla on kuulunut huoleton syytös siitä että naturalistit ovat halukkaita rivissä taputtaen tappamaan 95% ihmiskunnasta lentokonelevitetyllä ebolalla. Ja asia on ollut kirjoissa ja kansissa asti, eikä hän vaivaantunut tarkistamaan tämänlaisen näin syvän asian oikeudellisuutta mistään toisista lähteistä.

Itse näen että Puolimatkan keino on ennakoiva. Hän puolustautuu sananvapausteemalla koska sillä on helppo saada aateveljet puolelle. Taitavalla retorisella keinolla hän siirtää huomion pois siitä että hänen oma työn laatunsa on kyseenalaistettu. Jos tässä on viitattu blogiin on syytä miettiä miksi blogi on ollut jyväskylän yliopistolle mikään argumentti aiheessa. Puolimatka ei näe siinä ainuttakaan todensuuntaistakaan seikkaa. Jyväskylän yliopisto on nähnyt syyn ainakin pintapuolisesti niin relevantiksi että asia on läpikäytävä. Puolimatkan siilipuolustus kertonee että hän on ainakin jossain määrin odottamassa epämieluisia uutisia. Sillä voitonriemuinen Puolimatka käyttäytyy toisella tavalla. Itse toki odotan että Puolimatka on laittanut viitteisiin vähintään yhden yhtä vakavan perustason virheen kuin mitä tämä ebolademagogi teki Eric Piankan kohdalla. Lyönkin asiasta rakkaan hattuni vetoa. Jos jysäskylän yliopisto ei löydä viittauksista ainuttakaan asiavirhettä, viittausvirhettä tai huonosti tehtyä tutkimusta poltan minulla vuosia olleen minulle hyvin rakkaan mustan lierihattuni. Teen siitä youtubevideon. Jolla myös pyydän Puolimatkalta anteeksi. Puolimatka on ilmeisesti itse jo valmistautumassa tappioonsa, sen verran säälinkerjuuta hänen Uuden Suomen blogauksensa oli. Joten en voi pyytää häneltä vastaavaa ja vetoni onkin tässä mielessä varsin yksipuolinen. Olen valmis testiin joka on asenteelta se ainut mitä voin kunnioittaa. Falsifiointiin valmista heittäytymistä jota kuvatkoot seuraava lainaus.

"-"An assault perpetrated by agents who would seek to weaponize the Holy Spirit. The feet of the statue outside are dusted with ergot. All of the victims kissed the feet of Saint Anthony before falling sick. All of the stricken Sisters, Vanessa Even your pious Officer, Bertino."
-"What you're suggesting is absurd!"
-"Is it? Then why have neither you nor Captain Grunwald's men fallen sick? Hmm? Why aren't heretics like Signor Medici, or young Nico, or myself fallen sick? It's because we made no obeisance to the statue. Nor did you or your men. I won't stand for this fatuous slander another moment. Well, all you need to do is kiss the feet of Saint Anthony to prove me wrong."
("Da Vinci's Demons, "The Prisoners")

#kutsumua

Internetin tiedostavat ihmiset ovat pyörineet kiusaamisen vastaisessa #kutsumua -kampanjassa. Siinä pitää lapulle kirjoittaa haukkumasana joka yliviivataan ja sen alle jotain sellaista jolla on positiivinen sävy jolla itseä toivottaisiin kutsuttavan. Kampanjassa on ollut erilaisia ratkaisuja siihen miten asia pitää tehdä. Esimerkiksi Eveliina Ojala ratkaisi asian temaattisesti. "nolla" on muutettu "täydeksi kympiksi". Jenni Tamminen taas oli enemmänkin vaihtamassa samanhenkisiä sanoja toisikseen "hikke" "fiksu".

Tämänlaisissa kampanjoissa on tietenkin hyvä taustaidea. Tarkoitus ei voisi olla juuri parempi. Se myös hyödyttää sosiaalisen median "hyvähenkisyyttä" tehokkaalla tavalla. Teholla josta moni mainosmies olisi kateellinen. Se vihjaa että moni ei pidä kiusaamisesta.

Kuitenkin asialla on kääntöpuolia.
* Ensimmäinen on palu karuun todellisuuteen. Oikeasti kiusatulle tämänlainen ei ole hyvä. Jos joku nuori laittaa listalle mustaa valkoisena että millä häntä on haukuttu ja mistä hän haluaa päästä eroon, se on kuin suoraan vinkkilistausta kiusaajille. Että mihin herjoihin kannattaa keskittyä. Tätä kautta en usko että esille tulee mitään "validia oikeaa kiusaamista" vaan paljon tätä lievempää yleistä pahastumista. Huomio siirtyy tarpeettomasti muuhun kuin kiusattuihin. Yleinen itsen martyrisoiminenkin on riskinä. Ja tähän liittyy sitten astetta syvempi ongelma.
* Toisaalta yleinen kiusaamisen väheksyntä nojaa juuri siihen että ihmisillä on mielikuvia kiusaamisesta. Ja nämä ovat hyvin lähellä kiusoittelua. Tällöin kiusaaminen voi olla hyvin lähellä sitä että joku naureskelee ja heittää hassua herjaa ja kiusattu on oikeasti vain tosikko joka ei leikkiä ymmärrä. Samoin jos pipoa heitellään leikkimielisesti kaverilta toiselle naureskellen, ei kenties ymmärretä mitä eroa on jos kaverin pipo heitetään 20 asteen pakkasessa puuhun ja sitten hänelle annetaan lumipesu, ja annetaan polon hankkia piponsa työläästi takaisin itse. Kiusaamiselle on yleensä muitakin nimityksiä. Sellaisia kuin pahoinpitely, näpistys, varkaus. Se, että nimenomaan hassut pilkkanimet laitettaisiin asian ytimeen vääristää entisestään sitä kuvaa joka kiusaamisesta on. Se lietsoo kenties vaarallisinta ja pahinta harhaluuloa joka kiusaamisessa on. Että kiusaaminen on pelkkää "kiusatuksi tulemisen kokemusta" jonka voi saavuttaa pikkumielisyydellä. Minuakin kutsuttiin "muumipeikko pottahiukseksi" mutta en itse edes laske tätä "validiksi kiusaamiseksi". Tai jos laskenkin niin en haluaisi että pahaa kiusaamista kokeneiden kokemusta vähätellään siten että kiusaaminen nähdään tämänlaiseksi huomattavasti lievemmäksi ja vähemmän pahaksi asiaksi.
* Kolmanneksi pilkkanimien kohdalla on kysymys laajemmasta ilmiöstä kuin kiusaamisesta. Tarkemmin ottaen kyseessä on enemmän kohteliaisuus ja siihen liittyvä tapakasvatus. Kysymys on enemmän poliittisesta korrektiudesta. Tätä korostaa se, että aika monet kampanjan laput harjoittavat "synonyymejen ja konnotaatioiden kanssa leikkimistä" tavalla joka tuo mieleeni lähinnä hikipedian "poliittinen korrektius" -artikkelin sananvaihdosmenetelmät. Itse esimerkiksi olen taatusti haukkunut minua kiusanneita ties millä nimityksillä. Ja tähän on "sosiokulttuurinen syy". Kaikki kiusaajat eivät ole keskenään identtisiä. Osa tomertuu opettajan antamasta moitteesta. Mutta tosiasiassa opettajalle kieliminen on jotain jotka osalle kiusaajista on täsmälleen samaa kuin mitä "vasikoille" tapahtuu television vankilasarjoissa. Ja samasta syystä. Koulu on jonkinlainen vankila näille ihmisille. Tai ainakin he käyttäytyvät näin. Nämä ihmiset ymmärtävät lähinnä väkivallan ja machismon kieltä. Omalle kohdalleni osui näitä, ja opettajan kanssa keskustelu oli varma oikotie saada fyysistä palautetta joka opettaa tiettyjä soveliaita käytösnormeja "vasikoinnista" kielimisestä. Jos näitä ihmisiä vastaan poistetaan teräväkielisyys, niin jäljelle jää vain suora väkivalta. Ja jos mietitään pilkkaamista on syytä muistaa että henkinen väkivaltakin on väkivaltaa. Mutta arvatkaa mikä muu on myös henkistä väkivaltaa? Fyysinen väkivalta.

Kaikesta huolimatta otin osaa kampanjaan. Se korostakoot ironisesti kampanjan poliittisesti korrektia henkeä. Olen kirjannut siihen minusta käytetyn rehellisen kuvauksen "PÄSMÄRI" ja toivon että minua kutsutaan "harvainvaltaisuushenkisyyteen spesifioituneeksi auktoriteettihahmoksi".

---

Oikeita pilkkanimiäni ette saa. Tai jos saisitte, joutuisin liittämään alle korostuksen "hulluksi joka saattaa lyödä pilkkaajiaan päähän tiilellä". Ette saa pilkkanimiäni, joten en liitä. Ette lukeneet tästä alaviitteestä muutenkaan yhtään mitään, paitsi erittäin hypoteettisesti. Kinkymielisille voin todeta kuitenkin sen verran,e ttä Saatte. lääh. kutsua. puuh. minua. "rrrehtoriksi".

Normi vs. sen rikkominen

Tapio Puolimatka sai näkyvyyttä. Darwinistinen naturalistikulttuuri joka vainoaa norsunluutornistaan kaikkia erimielisiä on vainonnut häntä antamalla hänelle valtaa asiantuntijan roolissa. Lainmuutos sukupuolineutraalista avioliitosta on jotain johon liittyviä käsityksiä halutaan kartoittaa.

Meillä ei ole yhtään homoa.
Ai on vai, nimeä yksi!
Sen jälkeen ei ainakaan ole.
Repeat until silence.

Näkemys sai heti melko paljon vähintään kohtuullisen terävää kritiikkiä. Esimerkiksi Lilja Tamminen läpikävi hänen väitteitään, huomauttaen että Puolimatkan lähteet ovat konservatiivejen tutkimuksia joiden puutteellisuus on jo melko laajasti tunnettua. Ja tottahan toki Puolimatkan lausunto on sellainen, että kuulostaa melkein kuin se olisi hänen look-a-likensä, Iranin entisen presidentin Mahmoud Ahmadinejadin suusta. On myös eriskummallista katsoa kuinka hän, joka muille on tullut tutuksi siitä että hän evoluutioteorian kohdalla korostaa että tutkimus on aina ideologista, on tässä viittaamassa asioihin kuin ne olisivat objektiivisia. Hän puhuu aivan kuin puhuisi ideologisesti riippumattomana tiedemiehenä yhteiskunnallisesta asiakysymyksestä faktoina.

Kuitenkin keskityn nyt toiseen puoleen. Sillä ymmärrän, että näkökantoja on pyydetty syistä. Puolimatka ei ole pitänyt vakaumustaan missään pimennossa, ja uskonkin että eduskunnassa on tietoisesti pyydetty kantaa selkeästi fundamentalistikristilliseltä taholta. On aivan luontevaa että poliittisissa kysymyksissä tämänlaisetkin näkökannat otetaan huomioon. Asiasta kuullaan monenlaisia ihmisiä. "Asiantuntijuus" kun määrittyy selvästi jollain muulla kuin tieteellä. mukaan on otettu esimerkiksi tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta Arto Jokinen ja Trasek ry:stä Antti Karanki, ja Lasten perusoikeudet ry:stä Helena Molander, on aivan selvää että mukaan sopii myös Tapio Puolimatka. Sympatiani ovat siis, kenties yllättävää kyllä, hänen kuulemisensa puolella.

On kuitenkin joitain asioita joihin haluan ottaa kantaa. Ja haluan, vaikka tutustumiskokemustani leimasikin eksistentiaalinen tunne joka leimattiin supertieteelliseen lähteeseen, "Aku Ankka" -lehden numeroon 29.11. 2006 (s. 28) "Pelle, Pelle, elämän lapsi! Silmäsi ahmivat jykevää aineistoa. Poppamiehiä ja vaikka mitä mieletöntä! Eivätkö aivosi ole liian suuret tuollaiseen?" Asia on tärkeä ja uhraukseni arvoinen. Ja se on uhraus, sillä jokainen kerta jolloin Tapio Puolimatkan ajatuksia summonoi tietoiseen mieleen tekee luultavasti syvää vahinkoa itselleen ja mahdollisesti lähimmäisilleenkin.
1: Asiasta täytyy saada kenties lisää tutkimuksia että ei lähdetä riskaabelisti leikkimään kokeilematta ensin niissä maissa joissa riskit on jo otettu ja joissa Tapio Puolimatkan kuuntelua on jo kokeiltu ja saatu näin jalostettua esiin tietoa tämän pitkäaikaisvaikutuksista. Jotka, kuten edellä mainitsin, ovat riski.

Tapio Puolimatkan kohdalla otan esille hänen perusasenteensa siitä että avioliitto ei paranna homoseksuaalien oikeuksia koska avioliittomääritteen uudistaminen johtaa termin inflaatioon. Pidän tätä hyvin mahdollisena. Itse asiassa avioliiton merkitys onkin kokenut yhteiskunnassa valtavan inflaation jo nyt. Sen sijaan korostan että jos avioliittokäsitys muuttuessaan kokee inflaation, se tasa-arvoistaa ja tekee yhteiskunnan pluralistisemmaksi. Jokainen saa enemmän ja enemmän olla samanarvoinen muiden kanssa, sillä kun homojen ja heteroiden avioliitto on inflaation jälkeen samanarvoinen, ei tämänlaisen tittelin kautta saada ideologista valtaa jossa kaikkia ei kuunnella tasapuolisesti ja samanarvoisesti.
1: Puolimatka ymmärtänee omien teostensa kautta, että jos jokin erikoisasema johon liittyy arvostettava status kuten "avioliitto", "biologi", "tiedemies", "tohtori", "professori", "luonnontieteilijä", "asiantuntija", ja se määritellään tiukan eliitin etujen mukana, termin uudelleenmäärittely ja laajentaminen parantaa moniarvoisuutta ja pluralismia. Ja että uudelleenmäärittelyn jälkeen ei ole varmaa että uusi määritelmä saa yhtä paljon statusta. Ja että asia on tehtävä juuri koska tasapuolisuus. Jos tiukka ideologinen määrittely on se joka luo statuksen, kyseessä ei ole mikään asiallinen lähestyminen vaan a priori -lähtökohdista määritelty ideologinen vaino, jossa valtaa ostetaan tekemällä eksklusiivinen lokero jota sitten käytetään vipuvartena siihen että erilaisia näkemyksiä ei kuunnella ja kunnioiteta.

Tässä kohden olen samaa mieltä Puolimatkan kanssa siitä että "lakimuutoksessa avioliiton keskukseen halutaan nostaa kahden aikuisen välinen intiimi suhde, ei enää seksuaalisuhde, josta voi syntyä lapsia". En vain pidä tätä ongelmallisena. Nähdäkseni lapsen mahdollisuus elää rakastettuna on tärkeämpi kuin biologinen isyys ja äitiys. Minäkin kykenen biologiseen isyyteen, sen kun ejakuloin menemään. Lapsen kasvattajaksi en sen sijaan itseäni suosittelisi missään nimessä. Ajatuksena onkin se, että kun homojen kohdalla ainut tapa hankkia lapsia on adoptio, on tilanne heteroparienkin kohdalla sama. Ei siinä oman biologisen vanhemman kanssa olla adoptiolapsena mitenkään koskaan muutenkaan. Lapsen oikeus kahteen vanhempaan voi olla jopa korkeampi hyve kuin yksinhuoltajilla. Ja ainakin itse korostan että perheen tulisi olla rakkausyksikkö. Jos homoseksuaalisuus redusoituu pelkkään panemiseen, kuten Puolimatkan retoriikka sen manipuloi, niin täsmälleen sama ongelmallisuus koskee myös heteroita. Tiedän että heteroseksuaalien parissa on sellaista menoa että Puolimatka pitänee niitä todella irvokkaina seksuaalivähemmistöinä. Näin ollen itse asiassa edes heteroparien kohdalla joudutaan miettimään lakia ja lastensuojelua. "Aikuisten välisiä intiimejä suhteita voi olla hyvin monenlaisia ja -tasoisia. Joudumme avioliiton rajaamisessa juridisen ongelman eteen." Lakiasioiden kanssa nyt vain tullaan toimeen. Sitä kutsutaan pluralistisessa ja monipuolisessa kulttuurissa elämiseksi.

Tähän liittyy tietysti myös hänen ajatuksensa normissa epäonnistumisessa ja normin uudistamisessa. Kun homoissa menetetään "lapsen oikeus isään ja äitiin", niin sama tapahtuu myös avioeroissa. Puolimatkan argumentti tässä on varsin tuima. "Avioero loukkaa tietysti myös tätä lapsen perusoikeutta, mutta se ei tee sitä samanlaisella periaatteellisella tasolla kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Avioerossa on kyse epäonnistumisesta normin täyttämisessä, ei normin uudelleen määrittelystä." Tämä on sitten hyvin omituinen argumentti. Siinä ei itse asiassa näytä tarkemmassa tarkastelussa olevan mitään sisältöjä tai ansioita. Se on pelkkä kupla.

Tästä kupluudesta hyvän kuvan saa Jason Lepojärven katolisista argumenteista. Hän on edustanut kovasti ja vahvasti kantaa jossa avioero on hyvin poikkeuksellinen. Hänen maailmassaan asumusero olisi epäonnistunut normin täyttäminen, kun taas avioero on tunnustus siitä että on lakattu yrittämästä. Ja näin ollen mahdollisuus avioeroon on useimmiten - muutamia melko tarkasti määriteltyjä ja kohtuu harvinaisia syitä lukuunottamatta - normin rikkomista.
1: Jason Lepojärvi on toki kognitiivisen dissonanssinsa kanssa viehättävä. Hän on tehnyt avioeron, ja pyrki elämään selibaatissa, mutta sitten hän sai jotain jota muusikkopiireissä kutsuttaisiin "bändäriksi" ja uutta liittoa on sitten yritetty synnyttää mitätöimällä vanha avioliitto joksikin jota ei ole oikeastaan edes ollut. Hyvää onnea normin uudelleenmäärittelyyn ja hyvää tulevaisuutta heille toivotan.

Tämä muistuttaa siitä, että missä vaiheessa homoseksuaalisuus muuttuu normin rikkomiseksi. Siinä vaiheessa kun vaatekaappien sisältöä aletaan siirtämään toisen kotiin? Siinä vaiheessa kun ostetaan yhteiset avaimet? Hairahduksen ja pysyvyyden ero on häilyvä. Ja se, mikä on normissa epäonnistumista ja mikä normin uudelleenmäärittelyä on kaikkea muuta kuin objektiivinen tosiasia. On hyvin erikoista miten Puolimatka on innoissaan määrittelemässä selvästi ideologiansa kautta mitä asioita yhteiskunnassa saa tapahtua ja ei saa tapahtua. On ihmeellistä että hän suostuu tähän, sillä luulin että tämänlaista norsunluutorneilua harrastavat vain pahat darwinistit jotka sensuroivat intelligent designin kannattajia ja estävät heidän akateemiset uransa ja asiantuntijatehtävänsä. Että pelkkää Expellaamista tarjoavat, sikälimikäli eivät ole tappamassa 98 prosenttia ihmiskunnasta ebolaviruksella, that is.