Normi vs. sen rikkominen

Tapio Puolimatka sai näkyvyyttä. Darwinistinen naturalistikulttuuri joka vainoaa norsunluutornistaan kaikkia erimielisiä on vainonnut häntä antamalla hänelle valtaa asiantuntijan roolissa. Lainmuutos sukupuolineutraalista avioliitosta on jotain johon liittyviä käsityksiä halutaan kartoittaa.

Meillä ei ole yhtään homoa.
Ai on vai, nimeä yksi!
Sen jälkeen ei ainakaan ole.
Repeat until silence.

Näkemys sai heti melko paljon vähintään kohtuullisen terävää kritiikkiä. Esimerkiksi Lilja Tamminen läpikävi hänen väitteitään, huomauttaen että Puolimatkan lähteet ovat konservatiivejen tutkimuksia joiden puutteellisuus on jo melko laajasti tunnettua. Ja tottahan toki Puolimatkan lausunto on sellainen, että kuulostaa melkein kuin se olisi hänen look-a-likensä, Iranin entisen presidentin Mahmoud Ahmadinejadin suusta. On myös eriskummallista katsoa kuinka hän, joka muille on tullut tutuksi siitä että hän evoluutioteorian kohdalla korostaa että tutkimus on aina ideologista, on tässä viittaamassa asioihin kuin ne olisivat objektiivisia. Hän puhuu aivan kuin puhuisi ideologisesti riippumattomana tiedemiehenä yhteiskunnallisesta asiakysymyksestä faktoina.

Kuitenkin keskityn nyt toiseen puoleen. Sillä ymmärrän, että näkökantoja on pyydetty syistä. Puolimatka ei ole pitänyt vakaumustaan missään pimennossa, ja uskonkin että eduskunnassa on tietoisesti pyydetty kantaa selkeästi fundamentalistikristilliseltä taholta. On aivan luontevaa että poliittisissa kysymyksissä tämänlaisetkin näkökannat otetaan huomioon. Asiasta kuullaan monenlaisia ihmisiä. "Asiantuntijuus" kun määrittyy selvästi jollain muulla kuin tieteellä. mukaan on otettu esimerkiksi tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta Arto Jokinen ja Trasek ry:stä Antti Karanki, ja Lasten perusoikeudet ry:stä Helena Molander, on aivan selvää että mukaan sopii myös Tapio Puolimatka. Sympatiani ovat siis, kenties yllättävää kyllä, hänen kuulemisensa puolella.

On kuitenkin joitain asioita joihin haluan ottaa kantaa. Ja haluan, vaikka tutustumiskokemustani leimasikin eksistentiaalinen tunne joka leimattiin supertieteelliseen lähteeseen, "Aku Ankka" -lehden numeroon 29.11. 2006 (s. 28) "Pelle, Pelle, elämän lapsi! Silmäsi ahmivat jykevää aineistoa. Poppamiehiä ja vaikka mitä mieletöntä! Eivätkö aivosi ole liian suuret tuollaiseen?" Asia on tärkeä ja uhraukseni arvoinen. Ja se on uhraus, sillä jokainen kerta jolloin Tapio Puolimatkan ajatuksia summonoi tietoiseen mieleen tekee luultavasti syvää vahinkoa itselleen ja mahdollisesti lähimmäisilleenkin.
1: Asiasta täytyy saada kenties lisää tutkimuksia että ei lähdetä riskaabelisti leikkimään kokeilematta ensin niissä maissa joissa riskit on jo otettu ja joissa Tapio Puolimatkan kuuntelua on jo kokeiltu ja saatu näin jalostettua esiin tietoa tämän pitkäaikaisvaikutuksista. Jotka, kuten edellä mainitsin, ovat riski.

Tapio Puolimatkan kohdalla otan esille hänen perusasenteensa siitä että avioliitto ei paranna homoseksuaalien oikeuksia koska avioliittomääritteen uudistaminen johtaa termin inflaatioon. Pidän tätä hyvin mahdollisena. Itse asiassa avioliiton merkitys onkin kokenut yhteiskunnassa valtavan inflaation jo nyt. Sen sijaan korostan että jos avioliittokäsitys muuttuessaan kokee inflaation, se tasa-arvoistaa ja tekee yhteiskunnan pluralistisemmaksi. Jokainen saa enemmän ja enemmän olla samanarvoinen muiden kanssa, sillä kun homojen ja heteroiden avioliitto on inflaation jälkeen samanarvoinen, ei tämänlaisen tittelin kautta saada ideologista valtaa jossa kaikkia ei kuunnella tasapuolisesti ja samanarvoisesti.
1: Puolimatka ymmärtänee omien teostensa kautta, että jos jokin erikoisasema johon liittyy arvostettava status kuten "avioliitto", "biologi", "tiedemies", "tohtori", "professori", "luonnontieteilijä", "asiantuntija", ja se määritellään tiukan eliitin etujen mukana, termin uudelleenmäärittely ja laajentaminen parantaa moniarvoisuutta ja pluralismia. Ja että uudelleenmäärittelyn jälkeen ei ole varmaa että uusi määritelmä saa yhtä paljon statusta. Ja että asia on tehtävä juuri koska tasapuolisuus. Jos tiukka ideologinen määrittely on se joka luo statuksen, kyseessä ei ole mikään asiallinen lähestyminen vaan a priori -lähtökohdista määritelty ideologinen vaino, jossa valtaa ostetaan tekemällä eksklusiivinen lokero jota sitten käytetään vipuvartena siihen että erilaisia näkemyksiä ei kuunnella ja kunnioiteta.

Tässä kohden olen samaa mieltä Puolimatkan kanssa siitä että "lakimuutoksessa avioliiton keskukseen halutaan nostaa kahden aikuisen välinen intiimi suhde, ei enää seksuaalisuhde, josta voi syntyä lapsia". En vain pidä tätä ongelmallisena. Nähdäkseni lapsen mahdollisuus elää rakastettuna on tärkeämpi kuin biologinen isyys ja äitiys. Minäkin kykenen biologiseen isyyteen, sen kun ejakuloin menemään. Lapsen kasvattajaksi en sen sijaan itseäni suosittelisi missään nimessä. Ajatuksena onkin se, että kun homojen kohdalla ainut tapa hankkia lapsia on adoptio, on tilanne heteroparienkin kohdalla sama. Ei siinä oman biologisen vanhemman kanssa olla adoptiolapsena mitenkään koskaan muutenkaan. Lapsen oikeus kahteen vanhempaan voi olla jopa korkeampi hyve kuin yksinhuoltajilla. Ja ainakin itse korostan että perheen tulisi olla rakkausyksikkö. Jos homoseksuaalisuus redusoituu pelkkään panemiseen, kuten Puolimatkan retoriikka sen manipuloi, niin täsmälleen sama ongelmallisuus koskee myös heteroita. Tiedän että heteroseksuaalien parissa on sellaista menoa että Puolimatka pitänee niitä todella irvokkaina seksuaalivähemmistöinä. Näin ollen itse asiassa edes heteroparien kohdalla joudutaan miettimään lakia ja lastensuojelua. "Aikuisten välisiä intiimejä suhteita voi olla hyvin monenlaisia ja -tasoisia. Joudumme avioliiton rajaamisessa juridisen ongelman eteen." Lakiasioiden kanssa nyt vain tullaan toimeen. Sitä kutsutaan pluralistisessa ja monipuolisessa kulttuurissa elämiseksi.

Tähän liittyy tietysti myös hänen ajatuksensa normissa epäonnistumisessa ja normin uudistamisessa. Kun homoissa menetetään "lapsen oikeus isään ja äitiin", niin sama tapahtuu myös avioeroissa. Puolimatkan argumentti tässä on varsin tuima. "Avioero loukkaa tietysti myös tätä lapsen perusoikeutta, mutta se ei tee sitä samanlaisella periaatteellisella tasolla kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Avioerossa on kyse epäonnistumisesta normin täyttämisessä, ei normin uudelleen määrittelystä." Tämä on sitten hyvin omituinen argumentti. Siinä ei itse asiassa näytä tarkemmassa tarkastelussa olevan mitään sisältöjä tai ansioita. Se on pelkkä kupla.

Tästä kupluudesta hyvän kuvan saa Jason Lepojärven katolisista argumenteista. Hän on edustanut kovasti ja vahvasti kantaa jossa avioero on hyvin poikkeuksellinen. Hänen maailmassaan asumusero olisi epäonnistunut normin täyttäminen, kun taas avioero on tunnustus siitä että on lakattu yrittämästä. Ja näin ollen mahdollisuus avioeroon on useimmiten - muutamia melko tarkasti määriteltyjä ja kohtuu harvinaisia syitä lukuunottamatta - normin rikkomista.
1: Jason Lepojärvi on toki kognitiivisen dissonanssinsa kanssa viehättävä. Hän on tehnyt avioeron, ja pyrki elämään selibaatissa, mutta sitten hän sai jotain jota muusikkopiireissä kutsuttaisiin "bändäriksi" ja uutta liittoa on sitten yritetty synnyttää mitätöimällä vanha avioliitto joksikin jota ei ole oikeastaan edes ollut. Hyvää onnea normin uudelleenmäärittelyyn ja hyvää tulevaisuutta heille toivotan.

Tämä muistuttaa siitä, että missä vaiheessa homoseksuaalisuus muuttuu normin rikkomiseksi. Siinä vaiheessa kun vaatekaappien sisältöä aletaan siirtämään toisen kotiin? Siinä vaiheessa kun ostetaan yhteiset avaimet? Hairahduksen ja pysyvyyden ero on häilyvä. Ja se, mikä on normissa epäonnistumista ja mikä normin uudelleenmäärittelyä on kaikkea muuta kuin objektiivinen tosiasia. On hyvin erikoista miten Puolimatka on innoissaan määrittelemässä selvästi ideologiansa kautta mitä asioita yhteiskunnassa saa tapahtua ja ei saa tapahtua. On ihmeellistä että hän suostuu tähän, sillä luulin että tämänlaista norsunluutorneilua harrastavat vain pahat darwinistit jotka sensuroivat intelligent designin kannattajia ja estävät heidän akateemiset uransa ja asiantuntijatehtävänsä. Että pelkkää Expellaamista tarjoavat, sikälimikäli eivät ole tappamassa 98 prosenttia ihmiskunnasta ebolaviruksella, that is.