Höyrähtänyt ajatukseni Z⊕diacista

Olen pitänyt salaliittoteorioihin hurahtamista yhtenä mökkihöperöitymisen alalajina. Se kun ihmisellä on morbidi uteliaisuus ja liikaa vapaa-aikaa johtaa hyvinkin ... sanotaanko lennokkaisiin ... ajatuksiin. Yhtenä alatyyppinä tälle mökkihöperöitymiselle näen selvittämättömien murhien ratkomisen. (Vaikka niissä harvemmin onkaan kyse salaliittoteorioista ja salaliitoista niiden takana, niin molemmat vaativat hieman samantyylistä mieltä.)

Tämä näkemys on jossain määrin vahvistunut. Olen nimittäin vapaa-ajallani seurannut netistä ties mitä dokumentteja Zodiac -murhaajasta. 1960-1970 -luvun taitteessa vaikuttaneesta sarjamurhaajasta joka ei koskaan jäänyt kiinni. En ole ekspertti, olen vain käyttänyt tähän "erinäisiä tunteja" "ylimääräisestäni". (Toivottavasti yksi höyryily ei hullua tee. Tosin olen ollut vasta vajaat kaksi viikkoa työttömänä, joten jos asia on näin ; I am goind down and fast! Toivottavasti tämä blogaus ei ole perimmiltään avunpyyntö.)

Liikaa höyryilyjä

Kun tässä katsoo erilaisia ratkaisuja, on selvää että niissä on aika usein kysymys siitä että jollakulla on lennokas idea jota hän sitten yhdistää kaikkeen ja aivan kaikkeen. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä että valitaan omasta mielestä osuva syyllinen ja sovitetaan aineisto häneen.

Tässä kohden "vakavampimieliset" poliiseja haastattelevammat dokumentit ovat kuitenkin korostaneet asiallisesti sitä että Arthur Leigh Allen on siitä jännittävä epäilty että häneen kasautuu hirveä määrä ns. aihetodisteita. Mutta konkreettinen luja evidenssi puuttuu. (Itse asiassa : Zodiacin DNA:ta on saatu talteen hänen kirjeistään joissa oli nuoltu postimerkkejä jotta ne saadaan kiinnitettyä kirjekuoriin, ja tämä ei ollut Allen.) Tämä itse asiassa vihjaa siihen suuntaan että tässä pätevät "suurten lukujen lait". Siinä mielessä että jos etsitään tilastollisilla menetelmillä "induktiivisesti", niin vastaan tulee helposti yhteensattumia, vakuuttavia yhteensattumia. Jos esimerkiksi etsitään vain kahta tunnuspiirrettä joilla on jokaisella 10% mahdollisuus, niin tilastojen mukaan sadan ihmisen joukosta yksi osuu tähän tilastollisesti. Hakuelementtejä on toki tässä useampia, mutta myös paikalliset asukkaat ovat huomattavasti 100 kpl suurempi hakujoukko. Onkin itse asiassa hyvin todennäköistä että oikea Zodiac -murhaaja osuu näihin induktioihin heikommin kuin Allen. (Arvio on akateeminen arvaus. Mistä kannattaa todennäköisesti etsiä, ei mitä on varmasti.) Lisäksi Allen ei itse asiassa päde ihan kaikkiin aihetodisteisiinkaan. Allen oli nimittäin omituisempi ja sadistisempi kuin mitä oikea murhaaja todennäköisesti on. (Jos annetaan joustoa, useampi sopii vahingossa hakujoukkoon, tosin samalla on todennäköisempää että liian tarkka ennuste ei rajaa oikeaa murhaajaa haun ulkopuolelle.) Zodiac ei osoittanut surmissaan erityistä julmuutta, kiduttavat ja henkilökohtaiset elementit puuttuvat jopa häiritsevällä tavalla.

Monet teoriat ovat sitten hyvinkin "omintakeisia". Otan mielestäni kaikista "ilmasta repäistyimmän" törmäämäni. Esimerkiksi Zodiacista nähdään Agatha Christie -perustaista teoriaa jossa ideana oli se, että oikea murha kätketään satunnaisiin tappamisiin. Todisteena on käytännössä hearsay ja se, että Zodiacilla ei ole klassista modus operandia. Ja koska Christien käyttämä idea on tietenkin verevä. Olisi jännittävää jos se olisi totta.

Toisaalta Zodiac on selvästi ikoninen. Häneen löyhästi perustuva elokuva "Zodiac" on tästä tietysti yksi esimerkki. Toisaalta melko erikoinen - kenties jopa häiritsevällä tavalla loukkaava - twist löytyy "Criminal Minds" -sarjassa jossa on luotu sarjamurhaaja "Boston Reaper" joka todella selkeästi on saanut vaikutteita Zodiac -murhaajasta. Tällä oli hyvin  vahva osa sarjan "pääjuonen" kehittelyssä. Relevantti detalji tässä on se, että hänet esitettiin yhtenä surmista itse selvinneenä. Hän siis lavasti oman vahingoittamisensa ja naamioitui uhriksi. Tämä oli tärkeä selitys sille miksi hän oli selvinnyt pakosalla. Tämä voidaan jossain määrin liittää Zodiaciin siinä mielessä että eräs Zodiacin murhista selvinnyt (joita on vähintään kaksi kappaletta, riippuen siitä miten tiukalla seulalla otetaan "murhakaanoniin") näyttää häkellyttävässä määrin muilta saatujen silminnäkijäpiirroksien Zodiac -murhaajaa. (Sääli vain että hän oli liian laiha ja liian nuori ollakseen uskottavasti Zodiac. Siksi en mainitse nimeä, yhteys on rippusen liian asiaton tälläiseen. Etenkin kun tämä syyllinen ei ole siinä "virallisten hyvien epäiltyjen listassa".)

Ja sitten siihen omaan fringeilyyni.
 
Ensimmäinen ajatukseni on että Zodiac tiivistyy Φ -merkkiin. Hän myös ilmoittaa nimekseen "Zodiac". Joten tällä on jotain merkitystä. Toistuvuus luo teeman ja tarinan.

Sen sijaan hänellä ei ole iskevää modus operandia.
* Uhrityyppiä ; Hän tuntui ensin iskevän nuoriin deittaileviin pareihin. Ja hengissäselvinneitä arvioiden voidaan huomata että hän tuntui ylitappavan erityisesti naisia. (Hengissä selvinneet olivat miehiä.) Mutta sitten hän iskikin "soolona" yksinäisen taksikuskimiehen.
* Hänellä ei ollut myöskään vakioitua tappoasetta ja tapaa käyttää tätä. Yleensä aseena oli pistooli ja hän ampui uhrinsa sneakaamalla ja äkkihyökkäyksellä. Mutta sitten hän kuitenkin pukeutui valeasuun, keskusteli puolisen tuntia uhriensa kanssa, sitten sitoi heidät ja tämän jälkeen puukotti.
* Murhien jälkeen hän ilkkui poliisille ja uhkaili koulubussi-iskulla. Välineenä olisi pommi josta hän lähetti "rakennusohjeitakin".

Hän selvästi viesti mielellään, liitti mukaan fyysisiä todisteita, jakoi poliisille tietoja joita vain tekijä - tai eräiden "kunniankaappausteorioiden" mukaan rikosta tutkiva poliisi joka ei olisi tehnyt rikoksia vaan halaisi jotenkin  saada jotain kirjoittelemalla kirjeitä - voisi tietää. (Viestit ovat muuten siitä kiinnostavia, että uhkailu ja kirjeet jatkuivat sen jälkeen kuin viimeinen varmasti Zodiaciin sidottu murha tapahtui. Joten kenties tämä viestintä oli jotenkin tärkeämpää kuin itse surmateot. Kiinnijääminen tai kuoleminen lopettaisi molemmat, murhat ja kirjeet.)

Olen ottanut tämän perustaksi. Yleensä kun näistä lähtee "höyryämään" on asenne additiivinen. Mukaan halutaan liittää ties mitä. Jotta saataisiin se mahtipontisista mahtipontisin. Tekijä nimettyä. Oma suhtautumiseni on deletionistisempi ja nöyrempi. Minulla ei ole esimerkiksi pääsyä henkilörekistereihin jotta voisin tehdä muuta kuin toivoa että "hyvien epäiltyjen lista" olisi todella se jossa oikea murhaaja olisi. En halua tehdä tältä pohjalta oikein mitään.

Toisaalta olisin voinut lähteä askartelemaan Zodiacin kirjeisiin liitettyjen salattujen viestien kanssa. Niistä kaikkiahan ei ole vielä purettu auki. Mutta en ole kovin kummoinen koodinpurkaja. Olen toki leikkinyt asialla sen verran että kävin lukioaikanani yhden pienen avoimen yliopiston kurssin salakirjoituksesta. Ja tähän liittyen koodasin simppelin frekvenssianalysaattorin joka yritti arvata "salasanaa" katsoen että miten Zipfin laki nousee esiin merkeistä. Ja kun tämä yhdistettiin tietoon "englannin kielen yleisimmistä kirjaimista" saatiin hyvä arvaus. Jonka ohjelma tietysti näytti. Tämä on suunnilleen hienointa mihin pystyn nykyäänkin ja jo ratkotussa Zodiac -salauksessa tällä tasolla ei ole enää mitään hyötyä. Sillä murhaaja oli korvannut kaikista yleisimpiä merkkejä usealla symbolilla. Näin käyttämäni lähestymistavan kirjainten yleisyydet "murtuivat". Olemassaolevien tietojen pohjalta en siis koe edes osaavani tarpeeksi yrittääkseni.

Siksi mieluummin pelkistän. Deletoin mahdollisimman paljon ja otan jotain hyvin yksinkertaista. (Siksi esimerkiksi eliminoin yleisen "veden lähellä" -teorian. Koska taksikuskin murhapaikan veteen liittää lähinnä palomiesten käyttämä ns. vesiposti. Kenties tämä on vettä, mutta hitusen far fetched.)

Vintage -Zodiac -kello, ja mielestäni erikoinen detalji.

Oma näkemykseni on yksinkertaisesti se, että Zodiac on ennen kaikkea "kellotaulusurmaaja". (Ei "horoskooppisurmaaja".) Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää. Zodiac -kellomerkki on vanhempi kuin surmaaja. (Sveitsiläisiä kelloja on tuolla nimellä tuotettu jo 1800 -luvulta.) Ja sen symboli on täsmälleen Zodiacin merkki. (Toisin kuin esimerkiksi mikään horoskooppimerkki.) Uhrien syntymäajat eivät vaikuta merkittävältä. Ja toisaalta murhien ajankohdat näyttivät olevan jotain jotka muuttuivat "aktiivikaudella" tiheämmiksi. Joka viittaa siihen että murhaamiseen oli enemmän "tarve" kuin "aikataulu".

Zodiac on kirjeidensä perusteella kiinnostunut ennen kaikkea ajasta ja paikasta. Tämä selviää lukemalla hänen lähettämiä kirjeitään. Ajan ja paikan toistuvuus on niin vahva että ei ole ihme että murhista on jopa tehty hieman liian pitkälle vietyjä "radiaaniteorioita". Murhaaja itsekin viittasi karttaan ja aikatauluun kirjeissään. (Johon liittyy siitä erikoinen detalji että tosiasiassa myös taivaan tähtikuviot eivät ole se mikä on määritetty määrääväksi. Tähtikuviot ovat "suunnilleen siinä suunnassa". Taivas on sen sijaan jaettu 12 osaan. Kellotaulu noudattaa täsmälleen samaa jaottelutapaa. Se, että yhteiset tärkeät kulmat tietystä pisteestä toteutuvat on tässä mielessä kiinnostava.)

Huvittelin tähän liittyen jopa ajatuksella jossa "tähtäinsymboli" olisi itse asiassa kellotaulu ja kompassi asetettuna päällekäin. Mutta tämäkin on makuuni liian mutkikasta. Koska tuo kuvio on ilman tämänlaista tarinaakin sellaisenaan kellotauluissa. (Joka taas on itse asiassa taustaltaan mukailtu "maa -planeetan" symboli ⊕.) Kaikki tämän ulkopuolella oleva on sitten arvailua.

Toki minäkin hieman irrottelin.

Kun katsoin yhtä "klassista" (=vanhaa) Zodiac -mallia, kiinnitin huomiota siihen miten kellotaulussa oli pisteitä. Ja ne voidaan liittää Zodiacin erääseen kirjeeseen liittämään kuvioon. Yksi "ylimääräinen" ruksi sitten kertoisi radiaanin joka olisi tärkeä eli "uhkaava". Poliisin tutkinnan kannalta kiinnostava mutta kuitenkin murhaajan kannalta niin ympäripyöreä että sen selvittäminen ei estäisi murhatöitä. Ja tässä yhteydessä kiinnitin huomiota myös siihen miten "Zodiacin tunnusta" pitäisi kääntää. Ja tässä yhteydessä mieleeni tuli se, että vaikka Zodiac onkin yleensä nähty älykkäänä miehenä - jota hän on demonstroinut erilaisilla ilkkumisillaan ja pommikaavioillaan - hän kuitenkin tekee paljon kirjoitusvirheitä. Hänen käsialansa on myös melkoisen huono. Ja omituinen. Käsiala-analyytikot ovat esittäneet että hänen tekstissään on sekä vasemmalla kädellä että oikealla kädellä kirjoittamisen merkkejä. Tämä on luonut "epävarmuutta" tekijän kätisyydestä. Mutta jospa teksti onkin kirjoitettu "90 asteen kulmassa normaaliin nähden" Eli tekstiä on kirjoitettu "ylhäältä alas" sellaisella tavalla että kun sen kääntää, niin se näyttää normaalilta tekstiltä. Ainakin melkein. Tämä olisi varmasti "neutraali" vasen-oikea -suuntauksille koska se on kirjoitettu erikoisella tavalla.

Tohtori Jekyll ja Poliisimestari Hydestä.

"My name is Sam Tyler. I had an accident, and I woke up in 1973. Am I mad, in a coma, or back in time? Whatever's happened, it's like I've landed on a different planet. Now, maybe if I can work out the reason, I can get home."
("Life on Mars", alkutekstit)

"Life on Mars" on kahden tuotantokauden mittainen televisiosarja, joka kertoo Sam Tylerista, joka auto -onnettomuuden jälkeen kokee outoja. Hän kokee olevansa nykyajasta, mutta hän on kuitenkin maailmassa vuonna 1973. Omsta mielestään hän on tulevaisuudesta. Mutta muut kokevat että hän on saanut siirron Hydestä, eli hän on poliisina siirrossa muualta.

Sarjaa voi, etenkin aluksi, katsoa monelta tasolta. Se tuo esiin jännitteitä esimerkiksi moraalikäsitysten muuttumisesta. Maailma 70 -luvulla on arvoiltaan ja normeiltaan hyvin erilainen. Ja vanhaan menneeseen eivät välttämättä huomaakaan sitä miten paljon eettisempi nykyinen järjestelmä on. Tämä tulee esiin siinä, miten paljon Tyler parantaa vangittujen oikeuksia ja kohtelua asioilla jotka ovat nykyään "arkipäivää" ja 1970 -luvullakin teknisesti toteutettavissa.

Toisaalta sitä voi lukea myös psykoaanalyyttisen symboliikan kautta. Televisiosarjan kohdalla tämä on hyvin turvallista, koska se ei vaadi taustaoletusta siitä että psykoanalyysi olisi oikein, vaan riittää että sarjan käsikirjoittaja uskoo siihen. Tämän tavan voi oikeuttaa tarinankerronnan kautta. Tylerin mielessä tapahtumista korostaa se, miten tapahtumat ja kertomukset kuvaavat aina hyvin läheisesti Samin omaa tilannetta sairaalassa. Esimerkiksi väärä lääkitys sairaalassa selitetään tarinassa flunssaepidemialla ja lopulta sillä että Sam on saanut baarissa huumeita. Koska kyseessä oli virhe yksityiskohdissa, koko jakso käsittelee sitä miten "God is in Details". Näin Samin ruumis ja mieli liittyvät toisiinsa, ja on varsin kevyt tulkita että tapahtumat 1973 ovat koomaa, ja oikeasti mitään aikamatkustusta ei ole tapahtunut.

Ajallisesti seuraten Sam oppii elämään uudessa elämässään. Hän saa luottamusta ja hyväksyntää 1973 -vuoden poliiseilta. Myös sarjan aikana ulkomaailmasta tulevat viestit muuttuvat yhä selkeämmiksi ja vähemmän symbolisiksi. Toki alusta lähtien Sam näkee näkyjä ja esimerkiksi televisio näyttää vain hänelle asioita hänen omasta maailmastaan. Alkupuolella äiti vain voi näyttää sukkanukelta, kun lopulta vieraileva poliisimestari saa kirurgin kasvonpiirteet.

Sarjan teema jakautuu tuotantokausien mukana kahteen. Ensimmäisessä laajana teemana on Samin irrallisuus ja sopeutuminen maailmaan. Ja toisessa osassa taas Sam on osana ryhmää, joka hänen pitäisi jättää - viimeisessä jaksossa jopa pettää. Ensimmäisessä ollaan ulkopuolisia ja toisessa ollaan osa ryhmää.

Sarjassa on koko ajan valtataistelua. Poliisipäällikkö Gene Hunt on intuition ja tunteiden kautta toimiva. Hän rikkoo sääntöjä. Roolipelaaja sanoisi että hän on "aligmentiltaan Chaotic Good". Suomeksi ja vähemmän nörtisti sanoen hänellä on hyvät tavoitteet, mutta hän rikkoo sääntöjä saavuttaakseen ne. Päämäärä oikeuttaa keinot, säännöt ovat korkeintaan ohjenuora joka toimii yleensä - jos sitäkään.

Tätä kautta sarjan alkupuolella Sam toimii korostetusti lain ja sääntöjen esittäjänä. Hän parantaa poliisiasemaa ja toimii ylimaallisena toimintatavan parantajana - hänhän tuo esimerkiksi uutta tietotaitoa modernin rikostutkinnan keinoista mukanaan, ja osa siitä on toteutettavissa vanhemmallakin tekniikalla.

Sarjan jatkuessa Tyler muuttuu kuitenkin yhä enemmän kohti Gene Huntin tapaa. Tilanne huipentuu siihen että kun lopussa Hydestä tulee sääntöjä pilkulleen noudattava Frank Morgan, jonka juonikkuus lopussa osoittaa hänen olevan roolipelitermeillä "Lawful Evil", hän noudattaa sääntöjä mutta unohtaa hyvyyden. Tämä selviää kun hän haluaa saada järjestetyn poliisilaitoksen, ja noudattaa lakia pilkulleen, vaikka sen kiertäminen pelastaisi monen poliisin hengen. Vain jotta hänen pointtinsa tulisi selväksi, moni saa kuolla.

Tästä päästään siihen psykoanalyysin tavalla tulkitsemiseen.

Tätä kautta voidaan sanoa että Genen ja Samin suhde on alusta lähtien erimielisyys toimintatavoissa mutta heillä on pohjimmaisista tavoista yksimielisyys. Modus operandi (vallitseva toimintatapa) on erilainen, ja tästä seuraa modus vivendi (Eli erimieliset ovat yksimielisiä jostain asiasta) Tässä toimintatavat ovat erilaisia mutta tavoite ja tahtotila muuten ovat hyvin samoja. Tämä kuvaa sitä miten Sam ja Gene ovat ikään kuin saman ihmisen eri puolia. Tälle taistelulle on psykoanalyysin mukaan syy, mielen rakenne.
1: Käytännössä sarjassa kaikki mihin liittyy sana "Hyde" on sellaista että se sopii hyvin siihen mitä psykoanalyysissä sanotaan superegoksi. Se tarjoaa sääntöjä joita tulee seurata, ja se pyrkii pitämään viettejä ja haluja kurissa. Tämän keulakuvaksi huipentuu soluttautumisoperaatiota johtava Morgan.
2: Gene Hunt poliisiasemineen taas edustaa kaikessa suuruudessaan tuota vastustettavaa idiä, viettipohjaa. Tässä poliisiasemassa on hyvin erilaisia toimijoita, joiden moraalisuuskin vaihtelee, hyvin paljonkin. Koko asema kuitenkin personoituu melko hyvin johtajaansa.
3: Sam Tyler taas on itseoikeutetusti ego, "minä". Se toimii näiden välissä.

Koko sarja voidaan siis nähdä sitäkin kautta, että Sam harjoittaa eräänlaista itsereflektioon perustuvaa terapiaa. Aluksi hän vastustaa ja torjuu viettipohjan, mitä pidetään freudilaisuudessa usein ongelmana. Tämän vuoksi Genen barbaarisuus näyttää korostetulta. Rakenne on "minä vastaan vietit". "Hydeläiselle superegolle" "Genen viettipohja" on haittaava ja merkittävä vastavoima, jonka kahlitseminen on tärkeää. Terapian edetessä Sam tekee rauhan viettipohjansa kanssa, ja lopulta paljastuu että koko hänen siirtonsa Hydestä on ollut vain soluttautumisoperaatio, jonka tehtävänä on tuhota koko poliisilaitos ja korvata se uudella. Hän on kuitenkin kasvanut, hyväksynyt Genen poliisilaitoksen väen. Tyler lopulta palaa normaaliin aikaan onnistuneen aivoleikkauksen jälkeen, mutta hän ei halua elää, koska ei tunne siinä mitään, edes kipua. Maailma ilman viettipohjaa on niin valju, että hän painuu tarkoituksellisesti uudestaan koomaan, koska hän elää harhoissaan täydempää elämää kuin normaalimaailmassa.

Tämä sarja onkin tätä kautta eräänlainen toimiva malliesimerkki perinteisestä ja klassisesti freudilaisuudesta. Tähän ei tarvita edes hirveän paljon tulkintaa. Tylerillä on "(head) trauma", jonka paranemista edeltää viettipohjan tiedostamisen ja hyväksymisen. Tämän jälkeen moni superegon toiminta, joka ennen koettiin normaaliksi, tuntuukin pinnalliselta ja pikkusieluiselta, ellei peräti neuroottiselta.

---

1 Otsikossa viitataan tietysti tunnettuun Robert Louis Stevensonin teokseen. Kuitenkin tämän sarjan "Hyde" on tavallaan negaatio Tuon kirjan "Hydestä". Tohtori Jekyllhän oli kirjassa "hyvä", enemmän superegon ihminen. Ja Hyde oli se hirviö, jonka toimintaa puhdas viettipohja näyttää kovasti hallitsevan. Tätä kautta pitää muistuttaa että tässä "ja" ei ole erottavalla tavalla toimiva sana, kuten tuon kirjan otsikossa se on dualistinen voima joka erottaa "lain ja järjen ohjaaman Jekyllin" "viettien ohjaamasta Hydestä" ja korostaa heidän erillisyyttään. Tässä otsikossa se enemmänkin yhdistää ja rinnastaa, joskin sarjan edetessä se muuttuu erottavan luonteisemmaksi. Me itseironisia tulkintoja höperehtivät filosofian harrastajat pidämme näitä asioita aika "mielenkiintoisina". Ehkä meidän päässämme on jotain vikaa?
2 Toinen asia, josta minun tekisi mieleni huomauttaa on "Wizard of Oz". Sillä Ozin velhoon on sarjan aikana muutamia viittauksia. Esimerkiksi Gene Hunt soittaa yhdessä jaksossa tyhjän puhelun Ozin velholle osoittaakseen että siirtoon vaadittaisiin ihmettä. Ja kirurgin nimi on sattumalta juuri sama, kuin sen joka näytteli Ozin velhoa. Näille ei kuitenkaan jäänyt sujuvaa paikkaa tekstin sisään, joten ne saivat muodostaa erillisen ja orvon osan "tekstin jälkeen".