Meille myydään melko vahvasti ideaa, jossa uskonto rakentaa yhteiskunnan. Tämä johtaa toki joskus varsin erikoisiin tilanteisiin. Kun esimerkiksi sosiologien maailmaa katsotaan, ongelmaksi tulee se että tähän syntyy varsin kehäpäätelmäisiä rakenteita. Syynä on se, että monesti kun uskontomyönteinen sosiologi puhuu uskonnosta yhteiskunnan rakennusosasena, on systeemi mennyt siihen suuntaan että jos jokin tarjoaa yhteiskunnalle vakauttavaa rakennetta se onkin uskonnonkaltainen. Tälläistä teoriaa ei tietenkään hevin falsifioida.
Uskontoja määritelläänkin eri tavalla.
1: Max Weber määritteli uskonnon niin sanotun substantiivisen määrittelytavan kautta; Hän näki että uskonto li usko yliluonnolliseen voimaan jota ei voida tieteellisesti selittää. Tämänlaisessa määrittelyssä naturalismi tai ateismi ei voisi by definition ikinä olla uskonto. Weberin määritteissä uskonto vaatii teismiä, uskoa Jumalaan tai jumaliin, kannanottoja yliluonnollisen olemassaoloon tai yliluonnolliseen uskomiseen. Kaikki uskomukset eivät ole uskontoja.
2: Tämä kontrastoituu funktionalistisen uskonnon määritelmän kanssa. Tällöin liikutaan maailmassa jota Durkheim kannatti; Siinä uskonnolla on sosiaalisia ja psykologisia funktioita jotka toimivat yksilöissä tai yhteiskunnissa. Tässä uskomus takaa tiettyjä funktioita. Tällöin mikä tahansa joka jäsentää maailmankuvaa tai järjestää sosiaalista koheesiota tai ylläpitää yhteisöä on uskontoa. Tämä ei vaadi kannanottoa yliluonnolliseen. Tässä konseptissa vaikkapa suomalaisten jääkiekkofanitus voi aivan täysin määrittyä uskonnoksi.
3: Kolmas tapa katsoa asiaa on lähestyä asiaa siten että uskonto määrittyy sosiaalisesti. Eli uskonnolla ei ole määritelmää vaan eri asiat tunnustetaan tai leimataan uskonnoksi ja on kiinnostavaa tietää milloin ja kenen päätöksellä mitäkin asiaa kutsutaan uskonnoksi ja missä kontekstissa. Tässä yhteydessä voidaan esimerkiksi samanaikaisesti nähdä että yhdessä kontekstissa uskonto on saavutus. Uskovaiset esimerkiksi haluavat tällöin korostaa että kristinusko on uskonto jolla on oikeuksia. Kun taas monet Wiccahenkiset näkemykset eivät ansaitse uskonnon statusta. Ja tätä kautta eivät myöskään uskonnonvapauteen ja uskonnon statukseen liitettyjä valtaoikeuksia. Toisaalta samat yksilöt voivat haluta tuomita ateismin tai minkä tahansa vastustamansa asian uskonnoksi, jotta saisivat korostettua että se on tavallaan vähemmän kuin mielipide. Siksi se kuka sanoo ketäkin missäkin uskonnoksi ja mistä syistä on hyvinkin vallankäytön täyttämää ja mielenkiintoisen kompleksista ja tilannesidonnaista. Se kuka saa kutsua asioita uskonnoksi ja onko siinä positiviisia tai negatiivisia konnotaatioita alkavat paistamaan.
Jos atsotaan asiaa siten kuten minä, eli uskonto määritellään siten miten uskonto yleensä ymmärretään arkisessa kontekstissa - eli substantiivisen määrittelytavan mukaan - on yleisenä teemana se että yhteiskunta rakentuu uskonnon kautta ja uskonnon mukaan. Tämä tarkoittaa sitä että se sisältää syy-seuraussuhteita koskevia väitteitä. Joista perimmäisin on se, että moralistisen ja jäsentävän uskonnon on edellettävä komplekseja yhteiskuntia.
Tähän liittyen viime aikoina esimerkiksi Naturessa on nostettu esiin keskustelua siitä miten historiaa voidaan tutkia tässä kontekstissa. Ja suurta datamäärää läpikäyneet tutkijat ovatkin huomanneet että kompleksit yhteiskunnat tapaavat olla ensin. Ensin tarvitaan yhteiskunta joka antaa mahdollisuuden uskonnoille nousta. Ja tämä näkyy siinä että kompleksit yhteiskunnat edeltävät moralisoivia jumalia kaikkialla maailmassa.
Tämä on siitä kiinnostava oppi, että vaikka se nykyään uhkaa uskontoa ja sitä pidetään ateistisena ajatuksena niin tässä yhteydessä on nostettu esiin jopa se että varhaiset kristityt nimenomaan korostavat että ei ole sattumaa että heidän pelastajansa Jeesus Kristus syntyi Rooman valtakunnan vaikutusalueelle. He ymmärsivät että voidakseen ryhtyä globaaliksi ja lähetystyötä korostavaksi uskonnoksi tarvitaan esimeriksi Roomalaisia teitä. Universaali uskonto tarvitsi universaalin imperiumin, Rooman.
Ajatus ei itselleni ole kovinkaan erikoinen. Kun olen esimerkiksi lukenut Pascal Boyeria, on melko selvää että järjestäytynyt yhteiskunta vaatii järjestäytynyttä uskontoa. Ja uskontoja tutkittaessa on havaittu miten kirjoitustaito liittyy komplekseihin uskontoihin ; Kompleksi uskonto joka systematisoidaan laajoille alueille tarvitsee keskusjohdettua dogmaa ja sen opettamista. Tämä vaatii kirjallista ilmaisua.
1: Tämä on, ironista kyllä, itselleni melko selvää sitä kautta että ollakseen martial art, siihen täytyy liittyä kaikenlaisia sellaisia fantasiatrooppeja jotka voivat vaikuttaa omituisilta maallikoille. Kuten että miksi ihmeessä miekkailutekniikoita opetetaan kirjoista. Koska siinä on niin paljon materiaalia että sen syvä sisäistäminen vaatii kirjan tapaista tallentavaa mediumia. Fiore dei Liberi on siis ymmärtänyt intuitiivisesti sitä mitä Boyer kuvaa kun hän kertoo mitä psykologiaan ja antropologiaan liittyvät havainnot sanovat uskontojen ilmenemisestä ei-kirjallisissa ja kirjallisissa muodoissa.
Tämä mielestäni vastaa tärkeimpään Naturen kirjeestä löytyvien havaintojen kritiikkiin. Moni on selittänyt että tosiasiassa moralistinen jumala on syntynyt jo aikaisemmin mutta moralistinen järjestäytynyt uskonto ei näy jos sitä ei ole kirjoitettu ylös. Toisin sanoen esilletulisi enemmän se että kirjoitettu uskonto vaatii kompleksia yhteiskuntaa. . Koska kompleksi uskonto pitää sisällään vaatimuksen kirjallisesta ilmaisusta, ja kirjallinen ilmaisu vaatii kompleksia yhteiskuntaa, ei voi olla niin että ilman uskontoa ei ole olemassa mitään kompleksia yhteiskuntaa.
Tämä on toki aika selvää toistakin kautta. Jos asiaa miettii pelkästään Maslown tarvehierakian kautta, voi tiedostaa että perustarpeiden on oltava tyydytettyjä ennen korkeampia tarpeita. Uskonto taas ei oikeasti tuota mitään kovin perustavaa. Pappi ei esimerkiksi tuota ruokaa. Tässä mielessä pappi ja taiteilija molemmat ovat tavallaan kivoja olla olemassa. Mutta eivät korvaamattomia. Ilman heitä elämä ei ehkä ole elämisen arvoista. Mutta ilman maanviljelijää ei ole mitään elämää. Jos siis ajattelemme jäsentäytynyttä uskontoa jonka johtoa pitää jotenkin ylläpitää hengissä tuottamalla heille ravintoylijäämää - joka tarvitaan jotta pappi edes voi olla tekemässä uskonnollisia rituaaleja, eikä viljelemässä peltoja niska limassa jotta ei kuolisi nälkään – niin tarvitaan aika selvästi jäsentynyt yhteiskunta joka kykenee tasaisesti tuottamaan tämän edellämainitun ravintoylijäämän.
Viitteet:
Max Weber, ”Die protestantische Ethik und der Geist des Kapitalismus” (1905) [suom. ”Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki”]
Émile Durkheim, ”Les formes élémentaires de la vie religieuse” (1912) [suom. ”Uskontoelämän alkeismuodot”]
Gene Expression, ”Society Creates God, God Does Not Create Society”
Nature (Letter), ”Complex societies precede moralizing gods throughout world history”
Pascal Boyer, ”Religion Explained: The Evolutionary Origins of Religious Thought” (2001)
Schloss & Murray (toim.), ”The Believing Primate: Scientific, Philosophical and Theological Reflections on the Origin of Religion” (2009)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Murray. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Murray. Näytä kaikki tekstit
lauantai 23. maaliskuuta 2019
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Miten piinaamista suunnitellaan älykkäästi
Intelligent Design on siitä jännittävä, että se on mielellään vetämässä marttyyrinkruunua ylleen. Kuitenkaan sillä ei ole kovin meheviä tarinoita läpimentäväksi. Intelligent Designin tueksi tehty Ben Steinin naamalla levitetty "Expelled" -elokuva on varsin hyvä dokumentti siitä miten halu ilman todisteita on kova. (Se yrittää olla dokumentti evolutionistejen pahuuksista, mutta se lähinnä todistaa ID:piirien motivaation saada uhrikruunu itselleen keinolla millä hyvänsä. Se on siis arvokas dokumentti mutta ei sillä tavalla kuin tekijät halusivat.) Sen sijaan jos asiaa mietitään evoluutikon kulmalta marttyyrinkruunua ei oteta osaksi suurta viestintästrategiaa. Mutta sitten.
Jos esille otetaan Dennis Markuze (aka. "Dave Mabus"). Hänellä on ollut varsin erikoinen suhde Myersiin. Myers itse on kuvannut tätä Markuzen pakkomiellettä blogissaan. Ja Myers ei ollut ainut. Vaikka jo yksin hänen saamansa viestit olisivat olleet ahkeran obsessiivisen uhkailijahullun toimintakenttää, Myers oli vain jäävuorenhuippu. Markuzella oli useita kymmeniä sähköpostiosoitteita joiden kautta viestiä vihaansa itse kohteille henkilökohtaisesti. Mr. "Mabus" tunnusti stalkerointinsa ja tappouhkailunsa ja sai tuomion. Tästä on pari vuotta aikaa, mutta tuoreesti hän on palannut harrastuksiinsa. Darwinisteissakin on bipolaareja ja alkoholisteja joten on erikoista että moraalin rappeuttava darwinisti ei ole tehnyt vastaavaa nimekkäille ID -henkilöille. Jotka kuitenkin koko ajan itkevät vainotun statustaan kirjoissaan kuin maailman kovimpia kokeneet. Myös Michael Phillip Korn on ilahduttanut maailmaa tappuhkailemalla pahoja darwinisteja jotka eivät yksinkertaisesti oel yhtä eettisiä kuin teistit.
Sitten on sellaisia vähemmän keskeisiä kuin Gabriel Tanejo, joka on toki pannut oman osansa tähän arvokkaaseen arvokeskusteluun. "Your sins are too mighty to repent for, our Father will send you all to hell when you die! I will hack into this website and destroy it; and find your personal information too, so I can blow up your house—but your destiny is so fucked up that I don’t know why I would bother! I may, however, hunt down your friends and family and slaughter them—that would cause you great pain, would it not? I have gotten signs from God that approve of doing this to all fucking atheists! Someday you may find a gun at your head, or cyanide in your drink, or a grenade in your home—but I will kill you, make no mistake! The sooner you go to your eternal punishment, the better!" Mieleeni tuleekin arvokas muistutus apologeetikko William Lane Craigilta. Hänhän on korostanut God Command Theorynsä kautta että Jumalan auktoriteetti on oikeuttanut jotkut harvat kansanmurhat. Ne jotka satutaan mainitsemaan "Raamatussa". Ja tässä tapauksessa Jumala on selvästi antanut auktoriteettikäskyä suoraan Tanejon päähän. Joten ihmisen vajaa mieli ei ehkä kaikkea ymmärrä. Kuten ei kanaanin kansanmurhaakaan. Mutta tämä ei tietysti ole Jumalan ja etiikan ongelma.
Myös Sara Ahlmark saa luvan edustaa kreationismin kannattajien standardinomaista internetkäytöstä. Hän on päätynyt oikein sitaattitallenteeksi. "Why is it still fuckin legal for those cock-licking homo pigs to maintain this nazi fucking LIE called evolution. Let tens of thousands of evil DEVILS of ETERNAL flames burns their grandchildren in concentration camps all over the planet. And if that doesn't shut down these cunt morons, I shall personally rip their intenstines through their GOD DAMN nosdrils!...I just get so fucking upset when I hear people talk about this gay shit piece of pussy EVOLUTION. I am NO son of a buttfucking God damn ape, and that's scientific enough for me! Hell yeah! We should decapitate all those bitch slapping freak loving idiots, who think God is dead and who uses the name of Jesus to wipe their infidel pedofile asses." Vaikka nautinkin toki ironiasta jossa homoseksuaalisuus kaivetaan homomiehien perseestä Jeesuksella (sukupuoli:mies) niin tässä artikkelissa on hitusen liikaa TJT:tä minun makuuni. (Tai sitten ei riittävästi.)
Ja sitten sama arvostettava ja kiinnostava ID -nerojen pääviestintäkanava (jossa asialla tällä kertaa William Murray) ottaa aivan suoraan kantaa siihen että asiallinen käytös on jotain johon ID:läisillä ei ole varaa. Se alkaa tyypillisellä rakenteella. "I used to be one that diligently attempted to provide Darwinists charitable interaction. I tried not to ridicule, demean, or use terms that would cause hurt or defensive feelings." Joka itsessään kertoo että kun ennen oli jotain mieltä ja nyt on kontrastitermiä käytetty niin voi jo arvata lukemattakin mistä jatkossa on kysymys. Ja voi pojat että siellä onkin kysymys. "While pacifism is a laudable idea, it does not win wars. It simply gives the world to the barbarians." -lause kertoo että sitä vaaditaan aktiivisuutta. Vastustajat ovat kamalia ja uskovat ja kristityt ovat uhreja. "And that’s the problem; a lot of us don’t realize we’re in a war, a war where reason, truth, religion and spirituality is under direct assault by the post-modern equivalent of barbarians. They, for the most part, have no compunction about lying, misleading, dissembling, attacking, blacklisting, ridiculing, bullying and marginalizing; more than that, they have no problem using every resource at their means, legal or not, polite or not, reasonable or not, to destroy theism, and in particular Christianity (as wells as conservative/libertarian values in general)." Joten on syytä turvautua kaikkeen mahdolliseen. "There is no common ground between the universal post-modern acid of materialist Darwinism and virtually any modern theism. There is no common ground between Orwellian statism-as-God and individual libertarianism with freedom of (not “from”) religion. There is only war. One of the unfortunate problems of war is that certain distasteful methods must be employed simply because they are the only way to win." Ja siksi on syytä olla valmis monenlaiseen. "I would find it distasteful to pick up a gun in a ground war and have to shoot others to defend my family and way of life, but I would do so. Should I not pick up Alinsky’s Rules for Radicals and employ the weapons of my adversaries, if it is the most effective way – perhaps the only way – of winning the cultural war? There comes a point in time where all the high ground offers is one’s back against the precipice as the barbarian horde advances. Does it make one a barbarian if one employs the tactics of the barbarian to win the war?" Ja kun keinovarasto on esitetty, on syytä muistuttaa että kaikki ansaitsevat armon. Teoriassa. Mutta ei missään nimessä käytännössä. "So, the question isn’t, to paraphrase the TSZ heading, “do Darwinists deserve charity”; of course they deserve it. Everyone does. That’s part of our modern, moral, rational theistic morality. But the sad fact is, we cannot afford to give them charity, because to give them charity, IMO, is to give aid and comfort to an enemy bent upon our destruction, and the destruction of our way of life."
Ja ID:läisten välinevarasto onkin melko luova. Tom Willis on esimerkiksi rakentanut ihastuttavan vaihtoehdon jossa "evolutionisteilta" otettaisiin äänioikeus pois. Ja muutakin. "The arrogance displayed by the evolutionist class is totally unwarrented. The facts warrent the violent expulsion of all evolutionists from civilized society. I am quite serious that their danger to society is so great that, in a sane society, they would be, at a minimum, denied a vote in the administration of the society, as well as any job where they might influence immature humans, e.g., scout, or youth, leader, teacher and, obviously, professor. Oh, by the way… What is the chance evolutionists will vote or teach in the Kingdom of God?"
Ei tuohon kaikkeen voi tehdä muuta kuin lainata ID:läistä Uncommon Descentissä aikanaan vaikuttanutta "DaveScott"ia aka David Scott Springeriä. Miestä jonka keinovalikoima oli myös varsin avomielinen. "I would have done the same thing if I were Myers. Probably worse. The difference is that I freely admit I'm a sociopath. To thine own self be true..." Tämän kaiken jälkeen on ymmärrettävää että huvittavaa katsoa kaikenlaisia lausuntoja joissa uusateistit ovat militantteja. Nimittäin selviää se miksi näitä väitteitä sanotaan ID -piirissä konetuikanuunan tulinopeudella. (Koska tunnetusti hokema muuttuu faktaksi kun sitä hoetaan. Hitler nojasi pääosan retorisesta voimastaan tämän yhden tempun varaan. Tiedetysti.) Ja samalla selviää miksi ID itse vaikuttaa militantilta sen militantin määritteissä juuri sellaisella tavalla jossa tätä ei myönnetä.
En silti voi olla miettimättä vielä yhtä asiaa. Nimittäin sitä että William Dembski, Intelligent Designin kenties yksi suurimpia nimiä, ilmoitti Piankan syyttä suotta terroristiksi. Hän oli teostaan niin ylpeä että kirjoitti siitä Uncommon Descentiin viestin joka on yllättävää kyllä säilynyt. Tästä syystä Piankan toimista ja sanomisista tehtiin sitten tutkinta joka paljasti että hän ei ollut edes sanonut mitään sellaista. Dembski ja muut syyttäjät olivat fabrikoineet koko syytöksen kehittelemällä sanomia joita ei oltu sanottu. (Pianka sai tämän prosessin vuoksi paljon tappouhkauksia.) Tämä johti esimerkiksi Tapio Puolimatkan noloon tilanteeseen. Hän kun oli kopioinut UD:n väitteet sellaisenaan kirjaansa. (Mutta tätä Suomeen hyppäämistä ei pidä ihmetellä. Sillä uhkailukulttuuri on oleellinen osa suomalaista uskonelämää, näitä putkahtaa julkisuuteen sen tästä. Ja tämä kulma jostain syystä unohdetaan esimerkiksi "suvivirsikeskustelun" kohdalla ihan sujuvasti. Kreationismilla onkin tässä kohden januksenkasvot.)
Tämä kuvaa tilannetta USA:ssa. Siellä terrorismiin suhtaudutaan vakavasti. Ja asia on tietenkin tutkittava. Näin syntyy tila käyttää Murraun esittämiä "ideologisen sodankäynnin aseita" joita oli soveliasta käyttää barbaareita vastaan. Ja vaikka tutkimus paljastaa syyttömäksi, on siitä kuitenkin vaivaa ja kiusaa ja hämmennystä. Suomessa voi myös ilmiantaa ihmisiä poliisille, myös nimettömästi. Ja myös SuPolle. (Tästä aiheesta on itse asiassa kuulemani mukaan ollut viime aikoina "jotain" yleisessä arvokeskustelusta. Asia on mennyt itseltäni kuitenkin ohi joten tässä olen ihan kuulopuhepohjalla.) Tällä pohjalla voisikin olla ihan relevantti mahdollisuus että uhkailukulttuuria laajennettaisiin Dembski -henkisellä manööverillä missä väärän ideologian kannattajia ilmiannetaan vaikka SuPolle. SuPo on tässä hyvä koska sillä ei ole velvotteita kertoa tutkinnan syitä tai ilmiantajia nimeltä. Sitä saattaa vaikka spontaanisti joku saada kyydin ratakadulle töiden jälkeen. Ja jos näin kävisi, niin saattaisi olla että sitä voisi arvailla onko joku kaverin kaverin serkun kaveri sotkeutunut johonkin. Vai olisiko syynä sittenkin vain jonkun pikkumaisuus. Tämä ei välttämättä selviäisi koskaan. Joka tekisi ilmiannosta viehättävän. Sillä saa tehtyä kiusaa. Tuomiota ei toki tule koska SuPon pojat ovat asiallisia ja selvittävät onko rikoksia tehty. Mutta tutkintaan menee aikaa. En sano muuta kuin että kenties joku on mahdollisesti käynyt ratakadulla epämääräisissä olosuhteissa. (Tilanteesta ei selfietä.) Tämänlaatuinen vaihtoehto vaan tuppaa spontaanisti putkahtamaan mieleen jostain monia äimistyttävästä syystä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli tälläinen strategia mieleen. (Älkää kysykö enempää. Ette kuitenkaan meinaisi uskoa. En minäkään.)
Kyllä siinä meinaa mennä hermot, ja moni tuleekin lopullisesti hulluksi. Ja kenties kreationistit ovat jotenkin taipuvaisia putoamaan tähän kuiluun. Esimerkiksi kreationistiksi ryhtyy joku, pakotettuna koko loppuelämän tuottamaan sellaista materiaalia nettiin, että sen henkinen vaste on väriliiduilla kirjoittaminen. Mutta netti on siitä kätevä että näyttää Arialilta. Tai Comic Sansilta vähintään. Mutta jos tietoteknisen rajoitteen unohtaa, voi silti mielensä silmin nähdä sen väriliidun. Ja haistaa. Muuttuu silloin kokeilu pysyväksi, ja saa joku siitä pysyvän kokemuksen ikuisuudesta, jostain pysyvästä ja kestävästä. Silloin sitä ymmärtää miten maailma toimii ja mitä suuria ja tärkeitä periaatteita se noudattaa.
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Craig ja neuroniteologia ; Eli kärsivätkö siat ja norsut?
Craig esitti muutama vuosi sitten eläinten kärsimystä koskevan argumentin joka redusoitui aivotutkimukselliseksi kannanotoksi. Silloin argumentti kumoutui siihen että se ei pitänyt paikkaansa. Neurologia viittasi nimenomaan siihen, että eläimet voivatkin kokea tuskaa. Ja niillä on aivoissa juuri sellaisia alueita joissa tämä tapahtuu.
Tämä ei tavallaan yllätä. Sillä eläinkokeiden suhde dataan on paljastunut hyvin erikoiseksi. Esimerkiksi huumeita koskevissa tutkimuksissa ongelmana on ollut se, että Skinnerin laatikossa rotat ovat olleet toisistaan erillään. Ja näin ne on saatu addiktoitumaan huumeista hyvinkin rajusti. Jopa ruoka jätetään syömättä. Kuitenkin on havaittu että seurassa huumeet eivät vaikuta rottiin ollenkaan samalla tavalla. Eläimillä on siis hyvinkin mutkikkaat tavat kärsiä. Rotat kärsivät henkistä tuskaa ja tämä altistaa ne narkomanialle. ; Jo tämä yksinään korostaa että rotat eivät ole pelkästään kipuun reagoivia olentoja vaan ne voivat kokea tiedostettua kärsimystä.
Craig on nyt kuitenkin päivittänyt argumenttiaan. Ja tämä on oikeasti tehnyt siitä nimenomaan paremman. Stephen Law on käsitellyt tämän uudistetun version ja linkittää aihepiiriin liittyviä kommentteja ja argumentteja. Itse nostan esille hieman erilaisen kulman. Se on mielestäni jotain joka on vähintään syytä tiedostaa oikeastaan aina kun puhutaan ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta.
Craig on tehnyt yhteistyötä Michael Murrayn kanssa, ja päätynyt siihen että tietoisuus on syytä jakaa useampaan osa-alueeseen. Toisin sanoen kärsimys jota rotat kärsivät on todellista, mutta ei samanlaista kuin ihmisillä. "On the most fundamental level there’s simply the reaction to stimuli, such as an amoeba exhibits when you poke it with a needle. It doesn’t really feel pain. There’s a second level of pain awareness which sentient animals have, which is an experience of pain. And animals like horses, dogs, and cats would experience this second level pain awareness. But they do not experience a third level pain awareness, which is the awareness of second order pain, that is, the awareness that one is oneself in pain. For that sort of pain awareness requires self-awareness, and this is centered in the pre-frontal cortex (PFC) of the brain, a section of the brain that is missing in all animals except for the higher primates and human beings. And therefore, even though animals are in pain, they aren’t aware of it." Tämä argumentti on toki jotain joka muistuttaa siitä asiasta että tietoisuuteen on useita eri lähestymistapoja, ja niiden kautta voidaan saada jonkinlainen kokonaiskäsitys tietoisuudesta. Joka taas on tärkeää kun mietitään tietoista kipua, tuskaa, ja kärsimystä.
Alustus. Mitä Law näki?
Kuitenkin on hyvin jännittävää huomata, että Craigin nykyargumenttikin on aivotutkimuksensa puolelta melko heikko. Murrayn populaaritiedekirja, joka ei ole vertaisarvioitu tutkimus, onkin luultavasti valittu syystä. Otetaan mitä saadaan. Law korostaakin, että tosiasiassa Murrayn kirjan sisältöä on käyty arvioittamassa ammattilaisilla, ja he pitävät kirjan väitteitä varsin kiistanalaisina tai jopa naurettavina.
Lawn tekstin sisällön voi kaiken kaikkiaan tiivistää siihen, että Craigin argumentin heikkous on neljässä kohdassa. Ja nämä eivät ole pieniä detaljeja ; Ne ovat argumentin suurien linjojen ytimessä. Ja siksi puute jo yhdessä kohdassa olisi jotain jonka kautta olisi aivan perusteltua nähdä asia aivan eri tavoin kuin Craig. Kaikkien neljän jälkeen argumentti ei suoraan sanoen toimi aivotieteen tasolla käytännössä ollenkaan. Yhtään perusteltua yhteyttä asioiden välillä ei ole. Ja Craigin argumentti nojaa niiden varaan.
1: Monilla eläimillä on aivojen kohta jonka Craig liittää tietoisen tuskan kokemiseen, ihmisillä on vain eroja tämän alueen toiminnassa. Josta on iso askel väittää että toiminto olisi aivan erilainen. "So all the paper is saying is that the rat lacks some sections of the PFC that are present in other primates. And of that region, the paper says we can’t use the rat model for function and dysfunction, yet Murray appeals to dysfunction."
2: Kyseinen aivojen alue ei ole tarpeellinen tuskan kokemiseen. Siksi esimerkiksi delfiinit pärjäävät hirveän hyvin kognitiivisuutta ja tietoisuuden tasoa testaavissa kokeissa vaikka niiden aivot ovat hyvinkin erilaiset kuin ihmisillä.
3: Tosiasiassa eläinten tietoisuutta selvitetään esimerkiksi peilikokeella. Kokeella jossa eläinten eteen laitetaan peili ja katsotaan sen käytöksestä tunnistaako se itsensä heijastuksesta vai luuleeko sitä toiseksi saman lajin yksilöksi. Monet eläimet selviävät peilitestistä. Muun muassa harakat.
4: Murray, jonka argumenttiin Craig nojautuu, on sisäisesti ristiriitainen omissa argumenttiehdoissaan. Nimittäin aivovammautuneita ihmisiä Murray ei käsittele ollenkaan samalla tavalla kuin eläimiä joilla sama aivojen alue on erilainen eikä täysin tuhoutunut. "More importantly Murray is using inconsistent criteria. He’s saying that the lobotomized patients had damage to the PFC but did not state which sections of the PFC were damaged. At best Murray might argue that some animals don’t have all the same regions as humans, but then he needs to show his patients had those regions damaged; he did not do this."
Craig siis oikeastaan yrittää etsiä piirteitä jotka ovat erilaisia kuin eläimillä. Ja mikä tahansa näyttää kelpaavan. Lopputulos ei tämän vuoksi tarkoita juuri mitään muuta kuin sitä että ihmiset ovat jollain tavalla erilaisia kuin muut eläimet. Ja koska jokainen eläinlaji on jollain tavalla erilainen kuin muut eläinlajit, epäanalogian löytyminen on väistämätöntä. Eli se ei sellaisenaan toimi minään argumenttina.
Tämä alustus on kuitenkin lähinnä tarpeen oman kuvaukseni kanssa.
Itse asiassa Craig on uudessa näkökulmassaan abstraktisoinut argumenttiaan. Entinen oli puhdasta neurologiaa, mutta tämä nojaa spekulatiivisempaan mielenfilosofiaan. Väärä tulos on johtanut hänet vähentämään tiedettä. Se on kuitenkin näiden korjausten jälkeen parempaa mielenfilosofiaa. Craig on kuitenkin selvästi hakemassa teologiaa, jossa tärkeintä on kristityn suhde vastuuseen ja pelastukseen. Eli teema jonka Law:n blogissa tiivistettiin huomiooon siitä miten Craigin filosofia suhtautuu syntiin. "Some theologies would contend that a person cannot sin if they lack personal identity (because they need to identify themselves as someone separate from God, in order to knowingly rebel against Him). Some of those theologies would go a step further, and claim that once a child attains personal identity, it is automatically a sinner; since once it has identified itself as a separate person from others (including God), it will willfully disobey God." Toisin sanoen eläinten kärsimys ei ole mukana sen takia että Craig saisi syödä lihaa, vaan sen takia että hän ei pidä eläimiä syntisinä olentoina. Ja syntisten olentojen kohdalle kuuluva julistuspakko sekin jää pois. Craig ei halua ryhtyä käännyttämään koiria. Samalla ratkaistaan pahan ongelmaan liittyvä probleemi jossa mietitään miksi eläimet kärsivät vaikka vain ihmiset ovat syntiinlangenneet. Ja syntiinlankeemus taas selittää ihmisten kärsimykset. "So because animals and infants lack personal identity, when they suffer, ONLY God suffers (though the creatures display pain behavior, it is only God who feels the pain). When humans with personal identity suffer, they suffer as persons self-consciously separate from God (who also experiences their suffering)." Lupa syödä lihaa ja olla eläimille ikävä on siis vain sivutuote. Craig ei mieti argumenttejensa automaattisia seurauksia samasta näkökulmasta kuin esimerkiksi minä.
Craigin sidokset neurologiaan ovat kuitenkin ongelmallisia. Sillä eläinten ja ihmisten suhteen evoluutio on tuottanut ongelmia. Evoluutio nimittäin tuottaa vähittäisiä muutoksia. Craig taas kaipaa selkeitä dikotomioita. Käytännössä perusongelma on syvempi kuin pelkkä tietoisuus tai "peilikokeesta" selviäminen, se että tunnistaa itsensä peilistä eikä luule heijastusta joksikin toisen lajin jäseneksi. (Koe jossa kissat epäonnistuvat mutta harakat onnistuvat.)
Ongelma on siinä, että kuten Murrayn kohdalla on aivovammapotilaissa, ihmisissä on variaatiota. Jos onnistutaan irrottamaan ihmiset niin että eläimet eivät kykene samaan, huomataan että monet ihmiset eivät kuuluisikaan sitten enää joukkoon. Jos otetaan esimerkiksi eläimet, voidaan huomata että yksi testi erottaa ihmiset aivan kaikista muista eläimistä. Tämä on ns. Sally Anne test. (Viittasin tähän testiin aikaisemmin.) Sally Anne -test mittaa kykyä erottaa muut, paitsi yksilöiksi, myös toisistaan erillisiksi yksilöiksi. Eli kyky tietää mitä toiset tietävät tai eivät voi tietää on hyvin jaoteltu. Testissä onnistuu jos tiedostaa että sivusta seuratun Sallyn tiedot asioista voivat olla erilaiset kuin sivusta seuratut Annen tiedot.
Esimerkiksi Daniel Povinellin tutkimuksien apinat eivät näytä ymmärtävän että muiden tiedot muuttuvat jos niiden päähän vedetään läpinäkymätön pussi. Sivustaseuraava apina ei siis ymmärrä näkemisen ja tietämisen yhteyttä toisilla yksilöillä. Tämä tekee siitä hyvän testin. Sillä siinä missä perinteisesti on havaittu että "apinat toisin kuin ihmiset" on tuottanut pettymyksiä. Kun on ajateltu että vain ihminen käyttää työkaluja, on eläinten älyssä ja työkalujen käytössä sitten jouduttu yllättymään. ~ Kuitenkin sitten samalla jouduttaisiin tunnustamaan että pienet lapset ja autistit, jotka moni liittää sielun, perisynnin ja muun vastaavan yhteyteen, eivät myöskään selviä Sally Anne -testistä.
Toisin sanoen ihmisten ja eläinten suhde pelkkään tietoisuuteen on sellainen, että jos mukaan ottaa kaikki ihmiset, mukaan tulee käytännössä väkisinkin eläimiä. Jos taas rajaa eläimet ulos, niin mukaan menee ihmisiäkin, toki jollain lailla vammautuneita tai muutoin epänormaaleja ihmisiä, mutta ihmisiä yhtä kaikki. Tämä muistuttaa siitä että evoluutio on tosiasiassa vähittäistä. Ja tämä tuottaa ongelmia hyvin monille teologisille näkemyksille. William Lane Craigin lähestymistapa kärsimyksen ongelman ja neurologian yhdistämisessä on luonteeltaan sellainen, että luonto ja tosiasiat tunkevat sitä vastaan hyvin monin, syvällisin ja käytännössä ohittamattomin tavoin. Tämä kertoo siitä miten vaikka Craig ei suoraan sanoen ole, ainakaan hirveän syvällä tavalla, evoluutiokriittinen - ja hänhän on itse asiassa kutsunut kreationismia hävettävän huonoksi konseptiksi - evoluutioteorian seuraukset, ja etenkin se miten se näkyy havaittavassa maailmassa, ovat hyvin syvällisesti hänen kristinuskon versiotaan vastaan. ; Hän voi olla oikeassa vain suurissa linjoissa. Yksityiskohdat tulevat aina olemaan ongelmallisia ja ärsyttäviä ja niiden väistämättömät implikaatiot teologiselle kannalle täysin kestämättömiä.
Sen takia voidaankin olla varmoja että Craig tulee hiomaan ja hiomaan näkemystään. Ja näiden kohdalla lopputulos tulee aina olemaan yhä abstraktimpi ja abstraktimpi. Voin nähdä hänet vastuun ja synnin teologiassaan matkalla kohti Jehovan Todistajien viitoittamaa tietä. Heillähän vastuun ja syntisyyden ja pelastuksen suhde on käynyt pitkän ad hoc -myllyn jossa pelastusnäkemys on muokkautunut PR -paineen ja ilkeiden vasta-argumenttejen vuoksi. Jossa ollaan lopulta sitä mieltä että kun olisi ikävää joutua vastaamaan ovilla että miksi Jumala tuomitsee ne ihmiset jotka eivät ole kuulleetkaan Jehovan Todistajista, he mieluummin kertovat että Jehova tuomitsee suoraan vain ne jotka ovat kuulleet Jehovan Todistajista ja ajaneet heidät oveltaan pois. On toki vaikeaa ymmärtää miksi he silti käyvät ovelta ovelle, kun esimerkiksi minä nyt sitten kuulen heistä ja sanon kuitenkin ein. Ja siis he ovat tuominneet minut kadotukseen soittamalla ovikelloani. Sillä argumenteilla ja niiden lopputuloksilla ei ole väliä silloin kun puhutaan asioista ns. "uskovan näkökulmasta". Argumentit jotka antavat epämiellyttäviä tuloksia ovat irrelevantteja, sillä heidän pelinsä pelaa johtopäätöksillä, tietyillä johtopäätöksillä. Tässä maailmassa järki ja perustelu ja tiede ovat hyväiä jos ja vain jos ne antavat miellyttävät vastaukset jotka on tiedetty "jo ennen argumentteja".
lauantai 19. marraskuuta 2011
Ei kärsimystä - ei vastuuta
Hyvin usein pahan ongelmaa selitetään syntiinlankeemukseen liittyvällä rapistumisella. Sekä ihmisen vapaalla tahdolla, luvalla valita joka antaa merkityksen teoille. Näiden selitysmallien heikkous on siinä että luonnossa on paljon sellaista joka ei ole suoraan ihmisen vastuupiirissä. Eräs tärkeimmistä - tai ainakin veristä erimielisyyttä aiheuttavista - aiheista nykyään on tällä rintamalla eläinten hyvinvointi. - Jos ihmisen syntiinlankeemus on johtanut siihen että eläimille kostetaan, se rikkoo monien oikeustajua vastaan.
Myers nostaa tässä aiheessa esiin William Lane Craigin esityksen. Hänen perustelunsa perustuu tietoisuuden jaotteluun. Hän viittaa Michael Murrayn teokseen "Nature Red in Tooth and Claw: Theism and the Problem of Animal Suffering" jossa tietoisuus jaotellaan kolmeen osaan: (1) Refleksientaso ; Alkeellisimmalla tasolla on pelkkiä neuroneita jotka saavat aikaan spontaaneja reaktioita. (2) Kivun tunteminen ; subjektiivinen kärsimyksen kokeminen, kipuilu. (3) Tuskan kokeminen ; Korkeamman tason toiminta, itsetietoisuus joka tiedostaa tuskan tiedostamisen.
Craigin argumentti nojautuu siihen että eläimet eivät voi kokea tuskaa, joten niiden kärsimys ei ole malliltaan merkittävää, eikä siksi osu pahan ongelman ytimeen. "For the awareness that one is oneself in pain requires self-awareness, which is centered in the pre-frontal cortex of the brain--a section of the brain which is missing in all animals except for the humanoid primates. Thus, amazingly, even though animals may experience pain, they are not aware of being in pain. God in His mercy has apparently spared animals the awareness of pain. This is a tremendous comfort to us pet owners. For even though your dog or cat may be in pain, it really isn't aware of it and so doesn't suffer as you would if you were in pain."
Argumentaatio nojaa toki perinteiseen ajattelutapaan, joka on rakentunut sielukonseptiin. Tämän ajattelun juurille voidaan laittaa Pekka Reinikaisen "kreationistiklassikko" 1980 -luvulta, eli "Unohdettu Genesis". Se sanoo sivulla 319 "Eläimillä ei ole vapaata tahtoa, eivätkä ne voi langeta syntiin, joten niiden kuolemasta puhuminen ei ole tarkoituksenmukaista." Tässä perustelutavassa mielenkiintoista on se, että sielukonsepti on ohitettu ja asiaa lähestytään itse asiassa naturalistisesti aivotutkimuksen kautta. Sisälltö on toki muutoin hyvin samantapainen ja näiden argumenttien välille voi nähdä voimakasta yhteyttä. Tämä ei tietysti tee Craigin näkemystä samaksi kuin väärä.
1: Tarinan takana oleva teologinen juonne on kuitenkin mielenkiintoinen asia huomata. - Eläinten sielullisuus kun jakaa kristittyjen näkemyksiä varsin usein. Näin ollen eläinrakas kristitty joka selittää että eläimillä on sielu joutuu selvästi käsittelemään pahan ongelman jotenkin. Ja se tapa ei taatusti ole "Reinikainen-Craig -linjaman" tapa. Tämän voi huomata siitäkin ärsyyntymisestä jota Craigin argumentti asettaa ; "Basically Craig is saying that animals don't feel the same kind of pain as humans. This is what a sociopath would say in order to justify the torture of small animals." Eli argumentti nähdään jonain jolla sosiopaatti oikeuttaisi eläinrääkkäyksen. Hänhän ei aikaansaa mitään merkittävää aitoa ja relevanttia tuskaa.
Ja itse asiassa argumentaation taustalla oleva luokittelutapa on itse asiassa hyväksyttävä - se on jotain jota olen itse asiassa kuvannut jo aikaisemmin. On varsin normaalia että eläinten hyvinvoinnissa puhutaan kyvystä paitsi reagoida tuskaan, myös tiedostaa tuska. Onkin standardina että esimerkiksi eläimien hyvinvoinnin kohdalla on otettava huomioon, millä tasolla eläin kärsii annetuista oloista. Ja yksi mittari tähän on tietysti tämänlainen. - Esimerkiksi hyönteisien tuska on eettisesti hyväksyttävämpää kuin vaikkapa koirien.
Craig lähestyy asiaa myös aivotutkimuksella. Tiettyjen aivojen osat yhdistetään tuskan kokemukseen. Siunaan myös tämän lähestymistavan. Tämä taas on kannanotto Thomas Nagelin "What it is like to be a bat?" -argumenttiin. Ja sen ratkaisutapa on itse asiassa sama kuin mitä itse kannatan. - Tosin sen kannattaminen ajaa siihen asiaan jota Craig on tuskin tullut ajatelleeksi. Eli se tekee ihmisenkin kärsimyksestä ja tuskasta puhumisesta filosofisen zombien teeman kyllästämän. Ihmisenkin tietoisuuden ymmärtäminen ja todistaminen redusoituu aivoihin ja sen osiin. Sielukonsepti etääntyy ja muuttuu tässä matkan varrella vähemmän merkittäväksi. Ihmisestä ja hänen tunnemaailmastaan tulee kone, "rakkausautomaatissa" ei enää olekaan kyse mahdottomuudesta, tiedottomasta automaatista, vaan tuntevasta olennosta.
1: Sielukonseptista etääntyminen on luultavasti herättänyt suurta närää ja on vaikeuttanut kristittyjenkin kanssa keskustelua - Esimerkiksi muistan miten Suomessa Reinikaisen kannanotot eläimien sieluttomuudesta ovat nostaneet moneen otteeseen närää ja paheksuntaa. Siksi on varmasti houkuttelevaa siirtää asia kognitiotieteeseen ja aivotutkimukseen. Sen seuraus on kuitenkin koko aiheen "maallistuminen".
2: Konsepti on mielenkiintoinen koska ihmisen tietoisuuden automatisointi sopii kivasti yhteen Intelligent Designin kanssa, mutta voi aiheuttaa isoakin skismaa perinteisen kristillisen YEC -kreationismin kanssa. YEC kun redusoi tietoisuuden sielun sijasta aivotoimintoihin ja tekee ihmisestä automaatin. Tästä päästään tietysti siihen miten ateisteja on aina peloteltu kreationistien toimesta ; Jos he uskovat olevansa eläimiä ja aivotoimintaa, ei ole etiikkaa. Ihminen tarvitsee tässä näkemyksessä tietoa Jumalan tahdosta, ja ilman tätä tietoa ihmiset ovat jotain jonka kärsimys ei ole relevanttia ja päästään helvettikonseptin ja siihen liittyvien kidutuskonseptien tuomista ongelmista pahan ongelmalle. Ingtelligent Designin ihmisoikeusnäkemys, jos se osuu perinteiseen YEC -kreationistiseen konseptiin, ovat järisyttävät. ID joutuu selittämään että miksi murha on pahasta, jos ihmiset ovat esineitä ja koneita. Tästä kysymyksestä vaikeneminen - joka näyttää olevan standarditoimitus sen kohtaamiseen - onkin siksi aika ymmärrettävää.
Näin ollen hyväksyn siis Craigin metodologian. Siinä on kuitenkin yksi ongelma. Se, jonka Myerskin esiintuo "I've personally done histological work and surgery on the prefrontal cortex of cats, many years ago, and you can find papers describing the prefrontal cortex of opossums, and just about any common mammal you can think of. Craig has made a truly bizarre claim, like declaring that only people have noses" Aivojen kautta huomataankin että erot ovat hyvin likukuvavaraisia, ja kun se yhdistetään - kannattamani käytänteen mukaisesti - etologiaan, saadaan mielenkiintoisia tuloksia. "you can't make a binary distinction here. If we accept that humans are all aware of pain (there have been people who don't accept that: Nazi-types and racists have argued that Jews and blacks, for instance, are subhumans who have blunted sensitivities), it's hard to argue that chimpanzees aren't also aware - they exhibit all the signs of stress, of learning aversion, of memory and recall of unpleasant experiences, and their behavior is identical to ours: they make it known that they don't like needles or fear snakes or suffer pain and distress at their discomfort and the discomfort of others. And if you admit chimps, where do you draw the line? Dogs also exhibit all of those behaviors; they even show empathy when people are injured or unhappy."
Tietoisuuden käsittelyssä yksioikoiset mustavalkoiset luokitelmat ovat faktojen pohjalta vääriä. Craigin argumentti perustui virheeseen jossa aivojen väitettiin eläinten ja ihmisten aivojen olevan jotain jota ne eivät ole. Ja tämä virhe oli argumentin kriittisessä paikassa.
1: Itse asiassa on mielenkiintoista huomata, että argumentaatiovirhe jonka he tekevät voidaan yhdistää yleiseen aborttikeskustelulinjamaan jota he käyttävät. Hehän paheksuvat entisiä näkemyksiä joissa ihmisiin esimekriksi siirtyy sielu vasta 8 päivän ikäisenä, eli syntymän jälkeen. He korostavat sitä että luokitelmat tietoisuudesta ovat liian kaksijakoisia ja että tietoisuutta on alkeellisemmalla tasolla olemassa jo riittävän aikaisin. Tämä tarkoittaa sitä että he tietävät ja tuntevat oman argumentaationsa virherakenteen, mutta eivät näe sitä.
2: Koska tämänlainen tiedevirhe lipsahtaa, voidaan toki olla ihmettelemättä asiaa, kun muistetaan teologinen jatkumo joka argumentilla on ollut. Se on monille kristityille olennaisessa ja arassa paikassa. Ilman tämänlaista argumenttia uskontokeskustleun "kuuma peruna" eli pahan ongelma ns. "paukahtaa vääriin sormiin" tavalla johon ei ole oikein kunnollisia tieteellisiä vastauksia, joka tarkoittaa likimain samaa kuin paluuta siihen "Reinikaisen tapaan" selittää asia parhain päin.
Tästä voidaan tietysti palata siihen eläinten hyvinvointikysymykseen. Siihen vastaaminen on tietysti olennaista, jos on esimerkiksi kaltaiseni "maatalousmies ja lihansyöjä".
Joku voisi nyt sanoa että kun esimerkiksi sioilla on hyvä tietoisuus - ja on perusteltua katsoa että niillä käsitys omasta tuskastaan - on otettava huomioon myös se, onko sitä tuskaa jota ne sitten tiedostavat. Ihmisilläkin on kyky tietoisuuteen ja tuskan kokemiseen. Mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka kokevat sitä aina ja kaikkialla. Siksi eläinten hyvinvointikeskustelukin on tuotava käytännön hyvinvointitutkimuksiin. Niihin joissa on apuvälineenä neurologian ja etologian ymmärtäminen. Päästään siihen että eläinten hyvinvointi on sidottava eläinten elämän kontekstiin. Ei siihen miten karmivilta nyljetty ruho näyttää tottumattoman silmiin kuoltuaan. Päästään siihen miksi minulla on nyrkkisääntö "Elätä mahdollisimman eettisesti ja tapa tuskattomasti". Tätä tarvitaan koska eläinten tuska on hyvin aitoa ja todellista.
Tämä tuska ja kyky kokea ja tiedostaa stressiä on tietysti jotain, jonka liittäminen syntiinlankeemukseen ja pahan ongelmaan on todellakin hyvästä syystä relevantti ongelma ihmiselle joka on sekä eläinten ystävä että kristitty. Ja siihen vastaaminen ei onnistu aikanaan Craigin linjamalla. Kristittyjen modernien ihmisten ongelmana näyttääkin olevan se, että teologia tarjoaa heille valtavan jännitteen ; Joko eläinrääkkäys on hyväksyttävää tai ainakin sen vastustaminen ei onnistu erilaisin argumentein - tai sitten eläinten tuska on todellista ja eläinrääkkäys vertautuu kidutukseen ja pahan ongelma paukahtaa tällöin sormille ja Jumala näyttäytyykin jonain hyvin pahana.
Myers nostaa tässä aiheessa esiin William Lane Craigin esityksen. Hänen perustelunsa perustuu tietoisuuden jaotteluun. Hän viittaa Michael Murrayn teokseen "Nature Red in Tooth and Claw: Theism and the Problem of Animal Suffering" jossa tietoisuus jaotellaan kolmeen osaan: (1) Refleksientaso ; Alkeellisimmalla tasolla on pelkkiä neuroneita jotka saavat aikaan spontaaneja reaktioita. (2) Kivun tunteminen ; subjektiivinen kärsimyksen kokeminen, kipuilu. (3) Tuskan kokeminen ; Korkeamman tason toiminta, itsetietoisuus joka tiedostaa tuskan tiedostamisen.
Craigin argumentti nojautuu siihen että eläimet eivät voi kokea tuskaa, joten niiden kärsimys ei ole malliltaan merkittävää, eikä siksi osu pahan ongelman ytimeen. "For the awareness that one is oneself in pain requires self-awareness, which is centered in the pre-frontal cortex of the brain--a section of the brain which is missing in all animals except for the humanoid primates. Thus, amazingly, even though animals may experience pain, they are not aware of being in pain. God in His mercy has apparently spared animals the awareness of pain. This is a tremendous comfort to us pet owners. For even though your dog or cat may be in pain, it really isn't aware of it and so doesn't suffer as you would if you were in pain."
Argumentaatio nojaa toki perinteiseen ajattelutapaan, joka on rakentunut sielukonseptiin. Tämän ajattelun juurille voidaan laittaa Pekka Reinikaisen "kreationistiklassikko" 1980 -luvulta, eli "Unohdettu Genesis". Se sanoo sivulla 319 "Eläimillä ei ole vapaata tahtoa, eivätkä ne voi langeta syntiin, joten niiden kuolemasta puhuminen ei ole tarkoituksenmukaista." Tässä perustelutavassa mielenkiintoista on se, että sielukonsepti on ohitettu ja asiaa lähestytään itse asiassa naturalistisesti aivotutkimuksen kautta. Sisälltö on toki muutoin hyvin samantapainen ja näiden argumenttien välille voi nähdä voimakasta yhteyttä. Tämä ei tietysti tee Craigin näkemystä samaksi kuin väärä.
1: Tarinan takana oleva teologinen juonne on kuitenkin mielenkiintoinen asia huomata. - Eläinten sielullisuus kun jakaa kristittyjen näkemyksiä varsin usein. Näin ollen eläinrakas kristitty joka selittää että eläimillä on sielu joutuu selvästi käsittelemään pahan ongelman jotenkin. Ja se tapa ei taatusti ole "Reinikainen-Craig -linjaman" tapa. Tämän voi huomata siitäkin ärsyyntymisestä jota Craigin argumentti asettaa ; "Basically Craig is saying that animals don't feel the same kind of pain as humans. This is what a sociopath would say in order to justify the torture of small animals." Eli argumentti nähdään jonain jolla sosiopaatti oikeuttaisi eläinrääkkäyksen. Hänhän ei aikaansaa mitään merkittävää aitoa ja relevanttia tuskaa.
Ja itse asiassa argumentaation taustalla oleva luokittelutapa on itse asiassa hyväksyttävä - se on jotain jota olen itse asiassa kuvannut jo aikaisemmin. On varsin normaalia että eläinten hyvinvoinnissa puhutaan kyvystä paitsi reagoida tuskaan, myös tiedostaa tuska. Onkin standardina että esimerkiksi eläimien hyvinvoinnin kohdalla on otettava huomioon, millä tasolla eläin kärsii annetuista oloista. Ja yksi mittari tähän on tietysti tämänlainen. - Esimerkiksi hyönteisien tuska on eettisesti hyväksyttävämpää kuin vaikkapa koirien.
Craig lähestyy asiaa myös aivotutkimuksella. Tiettyjen aivojen osat yhdistetään tuskan kokemukseen. Siunaan myös tämän lähestymistavan. Tämä taas on kannanotto Thomas Nagelin "What it is like to be a bat?" -argumenttiin. Ja sen ratkaisutapa on itse asiassa sama kuin mitä itse kannatan. - Tosin sen kannattaminen ajaa siihen asiaan jota Craig on tuskin tullut ajatelleeksi. Eli se tekee ihmisenkin kärsimyksestä ja tuskasta puhumisesta filosofisen zombien teeman kyllästämän. Ihmisenkin tietoisuuden ymmärtäminen ja todistaminen redusoituu aivoihin ja sen osiin. Sielukonsepti etääntyy ja muuttuu tässä matkan varrella vähemmän merkittäväksi. Ihmisestä ja hänen tunnemaailmastaan tulee kone, "rakkausautomaatissa" ei enää olekaan kyse mahdottomuudesta, tiedottomasta automaatista, vaan tuntevasta olennosta.
1: Sielukonseptista etääntyminen on luultavasti herättänyt suurta närää ja on vaikeuttanut kristittyjenkin kanssa keskustelua - Esimerkiksi muistan miten Suomessa Reinikaisen kannanotot eläimien sieluttomuudesta ovat nostaneet moneen otteeseen närää ja paheksuntaa. Siksi on varmasti houkuttelevaa siirtää asia kognitiotieteeseen ja aivotutkimukseen. Sen seuraus on kuitenkin koko aiheen "maallistuminen".
2: Konsepti on mielenkiintoinen koska ihmisen tietoisuuden automatisointi sopii kivasti yhteen Intelligent Designin kanssa, mutta voi aiheuttaa isoakin skismaa perinteisen kristillisen YEC -kreationismin kanssa. YEC kun redusoi tietoisuuden sielun sijasta aivotoimintoihin ja tekee ihmisestä automaatin. Tästä päästään tietysti siihen miten ateisteja on aina peloteltu kreationistien toimesta ; Jos he uskovat olevansa eläimiä ja aivotoimintaa, ei ole etiikkaa. Ihminen tarvitsee tässä näkemyksessä tietoa Jumalan tahdosta, ja ilman tätä tietoa ihmiset ovat jotain jonka kärsimys ei ole relevanttia ja päästään helvettikonseptin ja siihen liittyvien kidutuskonseptien tuomista ongelmista pahan ongelmalle. Ingtelligent Designin ihmisoikeusnäkemys, jos se osuu perinteiseen YEC -kreationistiseen konseptiin, ovat järisyttävät. ID joutuu selittämään että miksi murha on pahasta, jos ihmiset ovat esineitä ja koneita. Tästä kysymyksestä vaikeneminen - joka näyttää olevan standarditoimitus sen kohtaamiseen - onkin siksi aika ymmärrettävää.
Näin ollen hyväksyn siis Craigin metodologian. Siinä on kuitenkin yksi ongelma. Se, jonka Myerskin esiintuo "I've personally done histological work and surgery on the prefrontal cortex of cats, many years ago, and you can find papers describing the prefrontal cortex of opossums, and just about any common mammal you can think of. Craig has made a truly bizarre claim, like declaring that only people have noses" Aivojen kautta huomataankin että erot ovat hyvin likukuvavaraisia, ja kun se yhdistetään - kannattamani käytänteen mukaisesti - etologiaan, saadaan mielenkiintoisia tuloksia. "you can't make a binary distinction here. If we accept that humans are all aware of pain (there have been people who don't accept that: Nazi-types and racists have argued that Jews and blacks, for instance, are subhumans who have blunted sensitivities), it's hard to argue that chimpanzees aren't also aware - they exhibit all the signs of stress, of learning aversion, of memory and recall of unpleasant experiences, and their behavior is identical to ours: they make it known that they don't like needles or fear snakes or suffer pain and distress at their discomfort and the discomfort of others. And if you admit chimps, where do you draw the line? Dogs also exhibit all of those behaviors; they even show empathy when people are injured or unhappy."
Tietoisuuden käsittelyssä yksioikoiset mustavalkoiset luokitelmat ovat faktojen pohjalta vääriä. Craigin argumentti perustui virheeseen jossa aivojen väitettiin eläinten ja ihmisten aivojen olevan jotain jota ne eivät ole. Ja tämä virhe oli argumentin kriittisessä paikassa.
1: Itse asiassa on mielenkiintoista huomata, että argumentaatiovirhe jonka he tekevät voidaan yhdistää yleiseen aborttikeskustelulinjamaan jota he käyttävät. Hehän paheksuvat entisiä näkemyksiä joissa ihmisiin esimekriksi siirtyy sielu vasta 8 päivän ikäisenä, eli syntymän jälkeen. He korostavat sitä että luokitelmat tietoisuudesta ovat liian kaksijakoisia ja että tietoisuutta on alkeellisemmalla tasolla olemassa jo riittävän aikaisin. Tämä tarkoittaa sitä että he tietävät ja tuntevat oman argumentaationsa virherakenteen, mutta eivät näe sitä.
2: Koska tämänlainen tiedevirhe lipsahtaa, voidaan toki olla ihmettelemättä asiaa, kun muistetaan teologinen jatkumo joka argumentilla on ollut. Se on monille kristityille olennaisessa ja arassa paikassa. Ilman tämänlaista argumenttia uskontokeskustleun "kuuma peruna" eli pahan ongelma ns. "paukahtaa vääriin sormiin" tavalla johon ei ole oikein kunnollisia tieteellisiä vastauksia, joka tarkoittaa likimain samaa kuin paluuta siihen "Reinikaisen tapaan" selittää asia parhain päin.
Tästä voidaan tietysti palata siihen eläinten hyvinvointikysymykseen. Siihen vastaaminen on tietysti olennaista, jos on esimerkiksi kaltaiseni "maatalousmies ja lihansyöjä".
Joku voisi nyt sanoa että kun esimerkiksi sioilla on hyvä tietoisuus - ja on perusteltua katsoa että niillä käsitys omasta tuskastaan - on otettava huomioon myös se, onko sitä tuskaa jota ne sitten tiedostavat. Ihmisilläkin on kyky tietoisuuteen ja tuskan kokemiseen. Mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka kokevat sitä aina ja kaikkialla. Siksi eläinten hyvinvointikeskustelukin on tuotava käytännön hyvinvointitutkimuksiin. Niihin joissa on apuvälineenä neurologian ja etologian ymmärtäminen. Päästään siihen että eläinten hyvinvointi on sidottava eläinten elämän kontekstiin. Ei siihen miten karmivilta nyljetty ruho näyttää tottumattoman silmiin kuoltuaan. Päästään siihen miksi minulla on nyrkkisääntö "Elätä mahdollisimman eettisesti ja tapa tuskattomasti". Tätä tarvitaan koska eläinten tuska on hyvin aitoa ja todellista.
Tämä tuska ja kyky kokea ja tiedostaa stressiä on tietysti jotain, jonka liittäminen syntiinlankeemukseen ja pahan ongelmaan on todellakin hyvästä syystä relevantti ongelma ihmiselle joka on sekä eläinten ystävä että kristitty. Ja siihen vastaaminen ei onnistu aikanaan Craigin linjamalla. Kristittyjen modernien ihmisten ongelmana näyttääkin olevan se, että teologia tarjoaa heille valtavan jännitteen ; Joko eläinrääkkäys on hyväksyttävää tai ainakin sen vastustaminen ei onnistu erilaisin argumentein - tai sitten eläinten tuska on todellista ja eläinrääkkäys vertautuu kidutukseen ja pahan ongelma paukahtaa tällöin sormille ja Jumala näyttäytyykin jonain hyvin pahana.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Miksi nämä vaihtoehtokristityt piilottelevat?
Saatananpalvonta on paljon kuultu mutta vähän nähty ilmiö. Jokaisella tuntuu olevan siitä jonkinlainen käsitys. Mutta esimerkiksi kaikista erikoisistakin kontakteistani huolimatta, tiedän ainoastaan yhden joka pitää itseään saatananpalvojana. Hän tekee musiikkia, ja minulla on hänen levynsä. Eikä minulla itse asiassa ole käsitystä siitä, mitä muuta hän puuhailee. Muistan hänet lähinnä siksi, että hän oli hyvin taitava puhelinmyyjä. Keski-ikäiset rouvat ja mummelit tykkäsivät ostaa häneltä matkapuhelinoperaattorinvaihdoksia. Jotenkin tämä kontrasti huvitti minua.Sen verran tiedetään, että saatananpalvonta liitetään noituuteen. Syynä on keskiaikainen teologia. "Noituus, taikuus ja noitavainot Suomessa" osaa kertoa asiasta hieman. Margaret Murray on kirjoittanut "The Witch-Cult in Western Europe" näkemyksen, jossa noitavainot keskittyivät oikeaan olemassaolevaan uskontoon, jota sitten vastustettiin. Saatananpalvonnassa aate sidotaan tähän historiaan, jolloin se ikään kuin saa "muinaisuuden tuomaa arvovaltaa". (Jostain syystä hengellisten totuuksien tulee aina olla vuosituhansia vanhoja.)
Tämä on melko vähän suosittu näkemys, koska useimmiten noitavainot nähdään lähinnä juorupuheiden leviämisen kautta rakentuneina ; Saatanasta tehtiin kova vastustaja, jotta esimerkiksi epätietoisuus kristinuskon opinkappaleista saataisiin vakavammaksi ja tärkeämmäksi asiaksi. Ja jotta uskonnon valta -asemaa saataisiin muutenkin pönkitettyä. Ja toisaalta siihen liittyi myös juorupuheiden leviämiseen liittyviä asioita ; Noitavainoista rakentui kokonaisuus koska juorut kiersivät ja sitten kaikki tiesivät mitä noituus tarkoittaa. Myös erillinen uskonnollisuus on syytä onohtaa ; Saatananpalvojat ovat kuitenkin perustaltaan ensisijassa kristillisiä. Ne ovat monin paikoin vastareaktiota kristillisyyteen, ja niidenkin kohdalla ammentavat sisältönsä kristillisestä teologiasta.
1: Juorupuheteoria näkyy tänäkin päivänä, sillä suuri osa entisten saatananpalvojien kertomuksista ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät uskottavasti perustu omaan koettuun elämään. Tämäntapaiset asiat johtivat tietysti saatanapaniikkiin, joka sai omituisia piirteitä - esimerkiksi roolipelaajia pelättiin, vaikka he ovat oikeasti harmittomia nörttejä. Kieltämättä hulluja ja pukeutumiseltaan epäesteettisiä nörttejä muovimiekkoineen, mutta harmittomia silti..
Saatananpalvonta on lainannut symbolinsa, sanansa ja teologiansa kristillisestä kulttuurista. Jopa nimet Saatana ja Lusifer ovat selvästi kristillisiä. Onkin hauskaa ajatella että tämä usein epäkristilliseksi mielletty liike olisikin nähtävissä enemmänkin kristillisenä valtavirtaa vastustavana ilmiönä.
Mutta miksi saatananpalvonta on niin piiloteltua?
Haen tässä muutaman syyn mystisyyteen. Rakas kansankirkkomme osaa kertoa että saatananpalvontaan liittyy aina rikollisuutta ja pahoina pidettyjä asioita. Siksi niitä on tehtävä piilossa. Kun tehdään asioita, joita ei pidetä hyväksyttävänä ja josta tulee ikäviä seuraamuksia, syntyy helposti piilottelua. Saatananpalvonnassa takana on kaksisuuntainen pelko ; On pelko ulkopuolisten ylenkatseen - ja mahdollisesti jopa juridisten rikosseuraamuksien kautta. Ja on ryhmän sisäinen pelko, jossa ryhmäpaine ohjaa mielipiteitä ja asioista laverteleva voi joutua pelkäämään "omia porukoitaan".
Osa mystisyydestä liittyy tietysti siihen, että saatananpalvonnassa on mukana mystiikkaan liittyviä ilmiöitä. Se on gnostilaista. Saatananpalvojien teologia eivät suoraan liity "pahan palvomiseen" kuin pahan absurdiin luonteeseen. He kieltävät hyvän ja pahan, ja korostavat että esimerkiksi valehtelu on taito, ja ovela paha teko vaatii tietoa, joten kaikessa pahassa on aina jotain hyvää. Tämä toki eroaa (kuten linkki huomauttaakin) siitä että kristillinen teologia näkee pahan enemmänkin Jumalan tahtoa vastaan toimimisena, jolloin pahan luonne muuttuu. Erosta huolimatta saatananpalvonta siltikin vahvasti suhteessa teologiaan.
Mystisyys itsessään johtaa helposti salailuun. Syynä on se, että tarjolla on ikään kuin jonkinlainen salattu tieto, joka parantaa tietoisuutta. Tehokkain tapa tuntea tieto erityiseksi on pitää sitä eksklusiivisena ; Jos kaikki tietävät että elämme aurinkokeskeisessä universumissa, se ei enää tunnu samanlaiselta jännittävältä erikoistiedolta kuin mitä se oli silloin kun näkemys oli maakeskinen ja aurinkokeskisyyden puoltava lausuminen sai esimerkiksi Lutherin suunniltaan vihasta. Näin mystiikka tarjoaa periaatteessa tietoa, mutta kuitenkin tekee sen "ulosrajaamalla". Yleinen näkemys on "teoria Erikoiskyvyistä", joka voi olla synnynnäinen ominaisuus tai sitten harjoittelemalla saatu taito. Molemmat ovat jotain joka tekee mystikosta elitistisen.
Kolmas teoria on se, että saatananpalvojia ei ole kovinkaan paljoa. Emme kuule ilmiöstä koska sitä ei juurikaan edes tapahdu. Ilmiö on marginaalinen eikä toimelias, joten sillä ei tavallaan ole mitään merkitystä.
Kaunein kuulemani teoria perustuu tietysti siihen että saatananpalvojat häpeävät. He ovat myyneet sielunsa saatanalle ja saaneet vastineeksi mustaa tukkaväriä ja meikkipussin.
Kuvassa on hyvin harvinainen graffiti. Saatananpalvontagraffiteja ei suinkaan helposti löydä! Tämä on Jakomäessä.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Lainaaja -Darwin.
Charles Darwin on liitetty nimenä leimallisesti evoluutioteoriaan. Siksi ei olekaan yllättävää, että kreationistien yhtenä hyvin käytettynä strategiana onkin kiertää evoluutioaihe itsessään ja viitata siihen että Darwin oli epämiellyttävä tyyppi. Tämänlaisen ad hominem -argumentaation ajatellaan vahvistavan kanssauskovien vakaumusta evoluution saatanallisuudesta. Ja pitävän epävarmat kaukana sellaisesta pahuudesta.
Yksi suosittu tapa on ottaa esiin se, että Darwin ei olisikaan ollut luova ajattelija. Tässä katsantokannassa evoluutio oli vain plagioitu näkemys. Yksi tapa on muistuttaa että luonnonvalinnasta kirjoitti myös Alfred Russel Wallace, ja itse asiassa että ilman Wallacea Darwin olisi tuskin julkaissut teoksiaan. Darwin olisi jättänyt puuhansa pöytälaatikkoon eikä uskaltanut julkaista sitä, ja se että hän kuuli siitä että Wallace aikoi julkaista samanlaisen teorian, innosti häntä ottamaan oman hommansa esiin. Darwinin työ oli toki muhinut ja ollut työn alla todella kauan ennen tätä paljastamisen hetkeä, joten Darwin oli tekemässä kyseisiä mietelmiä ennen Wallacea.
Myös kunniavelka Erasmus Darwinille muistetaan : Olihan Charles Darwinin isoisällä evoluutioteorian kaltaisia ajatuksia. Tietyllä tavalla Darwinilla olikin kunniavelkaa isoisälleen.
Asiaa voi vetää vielä pidemmälle. Luonnonvalinta ei itse asiassa ollut terminä mikään Charles Darwinin kehitelmä. Se oli itse asiassa jo vakiintunut käsite hänen aikanaan. Se oli yleinen lajinjalostusta koskevissa teoksissa. Darwin muistuttikin asiasta jopa kirjeessään. Vuonna 21. 4. 1859 hän kirjoitti Lyellille kirjeen, jossa hän viittasi erääseen luonnonvalinta -termin nimeä moittineeseen kriitikkoon, Murrayyn. Darwin kirjoitti kirjeessä siitä, miten asia oli kaikissa lajinjalostusta koskevissa teoksissa, ja Darwin ihmetteli kirjeessä sitä miten Murray ei ollut törmännyt siihen aikaisemmin. Asia löytyy jopa kirjoista ja kansista ; Darwin myös mainitsei "Lajien synnyn" esipuheessa 6. painoksessa esipuheessa Patric Matthewin tässä yhteydessä. Selvästi hän tässä kohden tunnusti ideansa alkuperän, viitteisti sen.
Sen sijaan luonnonvalinnan ajatus muovaavana voimana, joka mahdollisti sen että monet eri lajit olivat keskenään sukua, olikin Darwinin ajatus. Samoin ajatus adaptaatiosta, eli siitä että luonnonvalinta on syy eliöiden toimintoihin, oli Darwinille kuuluva. Siihen asti ilmiö nähtiin enemmän kuriositeettina, joka muokkasi olemassaolevaa hieman. Tältä osin Darwinin näkemys sai uutta, laajempaa, sisältöä.
Plagiointipuheissa onkin itse asiassa sinänsä jännittävä sävy. Se, että on viittauksia moniin erilaisiin tieteisiin - jopa talousteoriaan - viittaa siihen että Darwin oli hyvinkin lukenut ja sivistynyt mies. Nykyäänkin on aivan tavallista että vakiintuneita termejä käytetään viittaamatta niiden keksijöihin joka kerta erikseen. Samalla plagiointilogiikalla myös Einstein oli kova plagioija, koska hän käytti hyvin laajasti alansa tiedettä. Yleensä tälläinen moniin juuri sen ajan tieteisiin viittaamista pidetään hyvän tiedemiehen merkkinä.
Hypoteesinmuodostuksen syntytapaa ei ole sen sijaan tieteessä yleensä vaadittu niin kovasti esille ylipäätään. Se, jos joku tiedemies on saanut idean "kun mummonkaima sanoi jotain ruokapöydässä" ei tätä tarinaa ole pidetty tieteellisesti relevanttina. Viitteet ovat argumentaation kannalta oleellisia lähteitä. Plagiointia olisi se, että kopioi toisen työn. "Lajien syntyä" ei ollut kirjoittanut kukaan muu kuin Darwinin C:tä. Tässä kohden kreationisteilla onkin Darwin -tarinoissa kenties suurin käsitteellinen sekaannus, joka kertonee jotain hyvin olennaista heidän tieteentekoprosessin ja perustelukäytäntöjen ymmärtämättömyydestään.
Samoin vakiintunutta terminologiaa, jargonia, käytetään ilman viittauksia. Oletuksena on se, että asia on ikään kuin "perustietoa, jonka jokainen alan tiedemies tuntee tai pitäisi tuntea". Lukiokirjatasoinen tieto ei siksi usein edes vaadi lähdettä, niitä varataan mielenkiintoisemmille viitteille. Viiteluettelon pidentäminen roskalähteillä tekee toki pitkän lähdeluettelon, mutta se samalla turhentaa koko lähdeluettelon tarkoituksen.
Siinä missä Newtonin lause "jos olen nähnyt kauemmaksi kuin muut, se johtuu siitä että olen seisonut jättiläisten harteilla" on vaatimattomuutta ja positiivista, on vastaavanlainen olemassaolevaan tietoon ja näkemyksiin turvautuminen evoluution kohdalla pahuutta. Rinnastus on sinänsä osuva, että sekä Newton että Darwin olivat eräänlaisia superstaroja. Eräässä mielessä Darwinmania onkin itse asiassa median rakentamaa hypetystä. Kyseinen tieteenala ei seiso ja kaadu tämän yhden miehen työstä.
Yksi suosittu tapa on ottaa esiin se, että Darwin ei olisikaan ollut luova ajattelija. Tässä katsantokannassa evoluutio oli vain plagioitu näkemys. Yksi tapa on muistuttaa että luonnonvalinnasta kirjoitti myös Alfred Russel Wallace, ja itse asiassa että ilman Wallacea Darwin olisi tuskin julkaissut teoksiaan. Darwin olisi jättänyt puuhansa pöytälaatikkoon eikä uskaltanut julkaista sitä, ja se että hän kuuli siitä että Wallace aikoi julkaista samanlaisen teorian, innosti häntä ottamaan oman hommansa esiin. Darwinin työ oli toki muhinut ja ollut työn alla todella kauan ennen tätä paljastamisen hetkeä, joten Darwin oli tekemässä kyseisiä mietelmiä ennen Wallacea.
Myös kunniavelka Erasmus Darwinille muistetaan : Olihan Charles Darwinin isoisällä evoluutioteorian kaltaisia ajatuksia. Tietyllä tavalla Darwinilla olikin kunniavelkaa isoisälleen.
Asiaa voi vetää vielä pidemmälle. Luonnonvalinta ei itse asiassa ollut terminä mikään Charles Darwinin kehitelmä. Se oli itse asiassa jo vakiintunut käsite hänen aikanaan. Se oli yleinen lajinjalostusta koskevissa teoksissa. Darwin muistuttikin asiasta jopa kirjeessään. Vuonna 21. 4. 1859 hän kirjoitti Lyellille kirjeen, jossa hän viittasi erääseen luonnonvalinta -termin nimeä moittineeseen kriitikkoon, Murrayyn. Darwin kirjoitti kirjeessä siitä, miten asia oli kaikissa lajinjalostusta koskevissa teoksissa, ja Darwin ihmetteli kirjeessä sitä miten Murray ei ollut törmännyt siihen aikaisemmin. Asia löytyy jopa kirjoista ja kansista ; Darwin myös mainitsei "Lajien synnyn" esipuheessa 6. painoksessa esipuheessa Patric Matthewin tässä yhteydessä. Selvästi hän tässä kohden tunnusti ideansa alkuperän, viitteisti sen.
Sen sijaan luonnonvalinnan ajatus muovaavana voimana, joka mahdollisti sen että monet eri lajit olivat keskenään sukua, olikin Darwinin ajatus. Samoin ajatus adaptaatiosta, eli siitä että luonnonvalinta on syy eliöiden toimintoihin, oli Darwinille kuuluva. Siihen asti ilmiö nähtiin enemmän kuriositeettina, joka muokkasi olemassaolevaa hieman. Tältä osin Darwinin näkemys sai uutta, laajempaa, sisältöä.
Plagiointipuheissa onkin itse asiassa sinänsä jännittävä sävy. Se, että on viittauksia moniin erilaisiin tieteisiin - jopa talousteoriaan - viittaa siihen että Darwin oli hyvinkin lukenut ja sivistynyt mies. Nykyäänkin on aivan tavallista että vakiintuneita termejä käytetään viittaamatta niiden keksijöihin joka kerta erikseen. Samalla plagiointilogiikalla myös Einstein oli kova plagioija, koska hän käytti hyvin laajasti alansa tiedettä. Yleensä tälläinen moniin juuri sen ajan tieteisiin viittaamista pidetään hyvän tiedemiehen merkkinä.
Hypoteesinmuodostuksen syntytapaa ei ole sen sijaan tieteessä yleensä vaadittu niin kovasti esille ylipäätään. Se, jos joku tiedemies on saanut idean "kun mummonkaima sanoi jotain ruokapöydässä" ei tätä tarinaa ole pidetty tieteellisesti relevanttina. Viitteet ovat argumentaation kannalta oleellisia lähteitä. Plagiointia olisi se, että kopioi toisen työn. "Lajien syntyä" ei ollut kirjoittanut kukaan muu kuin Darwinin C:tä. Tässä kohden kreationisteilla onkin Darwin -tarinoissa kenties suurin käsitteellinen sekaannus, joka kertonee jotain hyvin olennaista heidän tieteentekoprosessin ja perustelukäytäntöjen ymmärtämättömyydestään.
Samoin vakiintunutta terminologiaa, jargonia, käytetään ilman viittauksia. Oletuksena on se, että asia on ikään kuin "perustietoa, jonka jokainen alan tiedemies tuntee tai pitäisi tuntea". Lukiokirjatasoinen tieto ei siksi usein edes vaadi lähdettä, niitä varataan mielenkiintoisemmille viitteille. Viiteluettelon pidentäminen roskalähteillä tekee toki pitkän lähdeluettelon, mutta se samalla turhentaa koko lähdeluettelon tarkoituksen.
Siinä missä Newtonin lause "jos olen nähnyt kauemmaksi kuin muut, se johtuu siitä että olen seisonut jättiläisten harteilla" on vaatimattomuutta ja positiivista, on vastaavanlainen olemassaolevaan tietoon ja näkemyksiin turvautuminen evoluution kohdalla pahuutta. Rinnastus on sinänsä osuva, että sekä Newton että Darwin olivat eräänlaisia superstaroja. Eräässä mielessä Darwinmania onkin itse asiassa median rakentamaa hypetystä. Kyseinen tieteenala ei seiso ja kaadu tämän yhden miehen työstä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)