Discovery Instituten uusin kampanja

Kun Intelligent Design oli vielä relevanttia, Jonathan Wells suositteli että yliopisto-opiskelijat eivät puolustaisi omalla nimellään ID:tä. Vaan kävisivät ensin tutkinnon loppuun ja sitten kun tohtorius on taskussa, niin käyttää tätä ansaittua asemaa Intelligent Designin ajamiseksi.

Strategia on siitä mielenkiintoinen että se vaati vapaaehtoisia intomielisiä mutta kärsivällisiä oppilaita. Niitä on toki saatu jonkin verran ; Suomessa Tapio Puolimatka esimerkiksi kirjoitteli vuosia nimimerkillä "analyysi". Hän kieltäytyi silloin paljastamatta nimeään (vaikka se rehellisesti ottaen oli esimerkiksi minun tiedossani). Tämä kertoi luottamuksesta. ; Ja tuohon aikaan kreationismi noin ylipäätäänkin oli optimistista. Toistuva viesti oli että silloin oli "mielenkiintoinen aika olla kreationisti". Odotus paradigmanmurroksesta oli kova.

Sittemmin henki on muuttunut pessimistisemmäksi. Tämä henki näkyy esimerkiksi Matti Leisolan "joutsenlaulukirjassa" nimeltä "Evoluutiouskon ihmemaassa". Sen henki on jopa katkeroitunut. Teos onkin tulkittavissa pettyneen advokaatin jäähyväiskirjaksi.

Tämä henki näkyy Discovery Instituten nykytoiminnassa. Se on ollut ID -liikkeen keskeisin ja hallitsevin ajatushautomo. Sen kirjoilla on ollut alan suurimmat tähdet. Sellaiset "starat" kuin David Klinghoffer, Stephen C. Meyer ja William Dembski ovat olleet sen helmoissa alan suurina optimistisina päivinä. (Epäonnistumisen jälkeen ei liene tarpeetonta sanoa että juuri tuonlaatuinen "optimismi" tunnetaan poliittisesti epäkorrektissa versiossa "suuruudenhulluus.)

Miltä Wellsin alustama strategia näyttää nykypäivänä? "Panda's Thumbissa" kerrottiin D.I.:n pro I.D. -varojenhankinnasta ; He haluavat rahoitusta ohjelmaan jossa koulutetaan seminaareilla ihmisiä jotka sitten olisivat halutunlaisia. "Since its inception almost 10 years ago, visionary CSC donors have enabled us to focus on educating young people through our Summer Seminar on Intelligent Design and C.S. Lewis Fellows Program– programs designed to raise up a new generation of scientists and scholars who are not afraid to follow the evidence wherever it leads. These programs are made possible by those who recognize that science needs an infusion of new minds and ideas." Käytännössä kyseessä on maailamankuvan perusteella jaettu "stipendi"-"kurssitusjärjestelmä". Toisin sanoen jos ennen uskottiin että vapaaehtoiset soluttavat tiedemaailman ja nousevat sitten valtaan ikään kuin vapaaehtoisvoimin. Nykyään sen sijaan pitää enemmänkin "saarnata omille" ja toivoa että Discovery Instituten saamien lahjoitusten avulla koulutustuetut sitten tekisivät jotain jota evolutionistit eivät ottaneet opikeen ja vapaaehtoiset eivät toteuttaneet ilmaiseksi.

Tosin minusta tässäkin on vähän sellainen maku että tämäkin on lähinnä keino pyörittää Intelligent Design -ajatusmyllyn toimintaa vielä vähän aikaa tulevaisuuteen.

pseudotieteiden hyöty länsimaiselle älyllisyydelle

Intelligent Designin ahkera puuhamies, "Discovery Instituteen" palkattu Casey Luskin on ottanut kantaa siitä miten ID on hyödyttänyt evolutionisteja. Hänen kommenttinsa ytimessä on faktantarkastus. Hänen ID -ystävänsä Klinghoffer on läiminyt toveriaan selkään ja korostaa, että "Much as they hate us - and I don't think that word is too strong in some cases - Darwinists need us, if nothing else, for quality control. Some will remain fat, happy, and complacent no matter how we check their facts for them, but there can be no doubt that others are more careful about their claims for the all-powerful, all-knowing Darwinian theory because they fear the "creationists" are always watching and will catch them out when they err. That's healthy." Larry Moran taas murisee vastaan siitä, että tämä näkemys on ID;n vastareaktiota sille, miten se on epäonnistunut tavoitteissaan. "One of the few remaining questions concerns the function of IDiots. The Intelligent Design Creationist Movement has been a spectacular failure. The Wedge Document is a joke. They've failed to get creationism into American schools. People are abandoning Christianity. Their books have all been trashed by critics. One wonders why they're still around. They must be thinking the same thing"

Moranin lausunnossa on toki vänkä pointtinsa. Asiaa korostaa se, että ID -läisten kritiikkiä lukiessa on havaittavissa melko vahvasti sellainen ilmiö että "Biologists who look at any of their articles for even only 2 seconds find a myriad of errors." ID:läisten evoluutioteorian osaaminen on tosiaan sen verran heikkoa että sen bashaaminen opettaa faktantarkistusta ja virheenspottaamista. Mutta lähinnä siten että ID:läisten väitteet joutuu usein tarkastamaan primaarilähteistä koska mukaan on eksynyt karkeita ja luultavasti tahallisia misquoteja ja asiavirheitä. Ja ne virheet ovat loppujen lopuksi niin yksinkertaisia, että vähemmän kokenut voi ottaa ne haasteena ja opetella tätä kautta virheentarkistustaitoja siinä hengessä että ei välttämättä kannata heti ensimmäisenä mennä altaan syvään päähän uimaan.

Mutta näkisin että ID on jotain johon voidaan suhtautua kuten postmodernismiin ; Osa näkee tämän, ymmärrettävästi, jonkinlaisena akatemiaan pesiytyneenä märkäpaiseena. Mutta sitten on kuitenkin niitä ihmisiä, kuten E. O. Wilson joka "Konsilienssi" -kirjassaan kritisoi postmodernismia, pitää sitä hedelmättömänä ja huonona tapana tehdä tiedettä. Mutta sitten kuitenkin sanoo (s 54.) "Kaikesta huolimatta nostan hattua postmodernisteille. Hurjan romantiikan nykyisinä vaalijoina he rikastuttavat kulttuuria." ... "Tarvitsemme aina postmodernisteja tai heidän kapinoivia vastineitaan. Sillä onko parempaa keinoa vahvistaa järjestäytynyttä kuin puolustaa sitä jatkuvasti vihamielisiä voimia vastaan? John Stuart Mill oli oikeassa todetessaan että sekä opettaja että oppija nukahtavat vahtipaikalleen kun tantereella ei ole vihollista."

Olisi tietysti hupsua ajatella että tiede hyötyisi itsessään ID:stä. ID:läiset ovat minun silmissäni jonkinlaisia historianelävöittäjiä. He ovat tiedemaailmalle suunnilleen samaa mitä keskiaikainen miekkailukoulumme on Suomen Armeijalle. Tiedettä ei vie eteenpäin pelkästään se, että asioista ollaan erimielisiä. Erimielisyyden laadulla on paljon pointtia. Se, että joku nyt vaatisi että akatemiaan saataisiin lisää keskustelua siitä miten maa on litteä, ei argumentilla olisi mitään pohjaa.
1: Itse asiassa ID:n kohdalla sen vaikutukset voivat olla jopa negatiivisia. Kun kaiken maailman pilkkuvirheitä, manipulatiivista sitaattilouhintaa, ja olkiukkojen rakentamista sitaattien kontekstin hämäämisellä on tulvillaan kaikessa mitä ID:läiset tuottavat, on itse asiassa vaikeaa löytää niitä asiallisia kritiikkejä. On paljon helpompaa vain ohittaa koko juttu sillä että katsoo viestin lähdettä Goldmanin metodilla, ja toteaa että todennäköisesti sen takana ei ole mitään substanssia. Tätä kautta ID voi jopa kannustaa älylliseen laiskuuteen jossa tietty näkemys yhdistyy siihen kesmimääräiseen ryönään jota arvon Intelligent Designin kannattajat yleisesti ottaen tuottavat.

ID:n "evoluutikoille" tarjoamat edut ovat viestinnällisiä. Ne koskevat laajempaa kulttuuripiiriä joka on pääasiassa nimenomaan muuta kuin tieteenteko. Innovaatiot ovat tieteen popularisointia koskevia. On tärkeää keksiä miten viestiä ihmisille tiedeasioista, jotka ovat vaikeita, mutta joiden takana on kuitenkin validia tieteellistä ajattelua. Tämä on tarpeen kun niiden vaihtoehdoksi esitetään jotain joka antaa intuitiivisen olon tiedosta ja ymmärryksestä. Ja tämä vaihtoehtokin esittää olevansa tiedettä.

Tämän viestinnän ytimeen voidaan laittaa vailla Charles Negy. Hän on viime päivinä saanut näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja sen jälkeen muussakin mediassa. Syynä on hänen luova tapansa käyttää "bigot" -sanaa. Negy moitti sitä miten moni harjoittaa tätä asennetta. Ja että nämä ihmiset eivät edes ymmärrä että mitä yliopisto on. He ajattelevat sitä jonkinlaisena peruskoulun jatkumona. Ja kieltäytyvät kyseenalaistamasta maailmankuvaansa. Ja näiden yhdistelmänä on vaihtoehdottomuus. "It is not uncommon for some-to-many American students, who typically, are first-generation college students, to not fully understand, and maybe not even appreciate the purpose of a university. Some students erroneously believe a university is just an extension of high school, where students are spoon-fed “soft” topics and dilemmas to confront, regurgitate the “right” answers on exams (right answers as deemed by the instructor or a textbook), and then move on to the next course." ... "Another purpose of a university, and my course in particular, is to engage in open discussion in order to critically examine beliefs, behaviors, and customs. Finally, another purpose of a university education is to help students who typically are not accustomed to thinking independently or applying a critical analysis to views or beliefs, to start learning how to do so." ... "The purpose of a university is to engage in dialogue, debate, and exchange ideas in order to try and come to some meaningful conclusion about an issue at hand. Not to shut ourselves off from ideas we find threatening."

Tämä on tietenkin vaatinut myöhemmin täsmennyksiä. Negy on esimerkiksi kertonut mitä eroa on sillä että on maailmankuva josta on ylpeä ja sillä että on maailmankuvassaan "bigot". Tämä on tarpeen sillä esimerkiksi "Thinking Christian" -blogia pitävä kristitty Negyn kollega korosti että me kaikki olisimme "bigoteja" koska me kaikki uskomme siihen mihin me uskomme. Blogisti on tässä sinänsä oikeassa. Että meillä kaikilla varmasti on joitain maailmankuvallisia sokeita pisteitä. Ja tätä kautta me jossain määrin olemme bigoteja. Mutta tämä ei tarkoita sitä että kaikki olisivat bigoteja samoissa aiheissa. Itse asiassa jos maailmankuvan vahvuus ja Dunning-Kruger -efekti lasketaan yhteen voidaan melko helposti havaita että Negyn alkuperäisen kirjoituksessa olleen maininnan arvo oikein korostuu. "One characteristic of the critical, independent thinker is being able to recognize fantasy versus reality; to recognize the difference between personal beliefs which are nothing more than personal beliefs, versus views that are grounded in evidence, or which have no evidence." Ja tämän jälkeen vastaväite siitä että bigotry olisi yleisinhimillinen piirre kaikissa asioissa on selvästi virheellinen. Itse asiassa se tuo mieleen joitain muita aiheeseen liittyviä strategioita. Jotka kyllä tuppaavat kehottamaan punakynän yliviivausta siihen "ajattelevaan" siitä "kristityn" edestä. (Kenties järkevintä olisi että me emme keskustelisi aiheista joihin meillä on tunnesidos. Mutta toki ongelmana on se, että me haluamme kaikki puhua erityisesti juuri siitä. Jolloin kohtaamme kyllä bigotryä itse kussakin kohtaamassamme ihmisissä enemmän kuin mitä he noin yleisesti ottaen ovat "bigoteja".)

Tiedeviestinnässä onkin kenties oleellisinta keskittyä nimenomaan "faktantarkistustasolta" syvemmälle. Ihmisille pitäisi opettaa kriittisen ajattelun keinoja. Ei sitä että opetetaan lainauksia ja osataan name dropata nimi sen yhteyteen. Ei sitä että jokin on tosi koska joku sanoo niin. Nimen tulee olla korkeintaan viite johonkin jolla voi tarkistaa että asia todella on näin. Ja rehellisesti sanoen tämä on aiheena kuivaa kuin käntty. On todella vaikeaa saada ihmisiä intoutumaan tämänlaatuiseen asiaan. Siksi "maailmankuvasota" tai "kulttuurisota" jota käydään on kaiken kaikkiaan innostava ja rakentava. Se tekee asioista edes jotenkin kiinnostavia.

Tieteen ongelmana on se, että se vaatii ajattelua joka taas on usein työlästä ja vaikeaa ja siksi tylsää. Erityisen suuria ongelmia tässä on evoluution ja ilmastonmuutoksen kohdalla. Sillä ne käsittelevät pitkän aikavälin asioita joiden käsittelyssä ihmiset ovat heikoilla. Siksi niihin keräytyy erilaisia luuloja jotka eivät pidä paikkaansa. Ja kun niiden takana olevia teorioita ei jaksa opetella, ei oikeastaan ymmärrä mistä niiden kohdalla on kysymys. Ja kun käsitystä ei ole, pienikin erimielisyys sotkeutuu "relevantiksi erimielisyydeksi". Tätä demonstroinee "veritasium" -kanavan video, jossa selvitetään että kaduntallaajille ilmastonmuutos käsitetään yleisesti otsonikerroksen aukoksi, joka on eri ongelma kuin ilmastonmuutos. Ja ilmastonmuutosta yritettiin ratkaista kierrätyksellä joka ratkaisee aivan eri ongelmia.
1: Toki olen itse tunnetusti hyvin varovainen ilmastonmuutosasiaan liittyvissä lausunnoissa, koska en ole jaksanut paneutua. Tiedemiesten konsensus ei ole sinällään argumentti, vaan se vain viittaa siihen että hyviä argumentteja luultavasti on. Etenkään kun en tykkää "luottaa ihmisiin". Ja ollen tätä kautta osa tätä naureskeltavaa massaa. Ja varmasti osa ongelmaakin tätä kautta. Luonnollisuus - New Age -hipeillä on paljon enemmän syytä motivoitua näihin aiheisiin.

Ei ihme että tässä viestinnän tasossa erilaiset lobbyistit pääsevät helpolla. He voivat esimerkiksi teeskennellä toimivansa "norsunluutornissa työskentelevien" faktantarkistamisena. Vaikka tosiasiassa tiedemaailmassa tiedemiehillä on asioista yksimielisyys ja faktat näitä "skeptikoita oikeasti denialisteja" paremmin hallussa. Ja nämä denialistit ovat sitten oikeasti töissä ideahautomoissa joissa lähtökohta jo palkkaamisessa on se, että tässä haetaan tiettyä lopputulosta, ja argumentit yritetään rakentaa tästä näkökulmasta. Ja USA:ssahan tälläisiä lobbausjärjestelmiä on ties kuinka paljon. Esimerkiksi "Discovery Institute".

Apolloninen Darwin

Charles Pence kirjoitti Nietzschen ja Darwinin välisestä suhteesta. Näkemys on siitä mielenkiintoinen, että se rikkoo muutamia yleisiä stereotypioita jotka koskevat sekä evoluutiota että Nietzscheä ; Ei ole ollenkaan tavatonta kuulla, että Nietzschen psykogia olisi evoluutiopsykologiaa. Yli-ihminen nähdään samana kuin "adaptiivinen ihminen" ja tahto valtaan on luonnonvalinnan kaltainen. Että pyrkimys ja taistelu yhdistävät molempia. Pencen kirjoitus erottaa vahvasti Nietzschen ja Darwinin. Pence korostaa että Nietzsche itse ei näytä näkevän yhteyttä itsensä ja Darwinin ajatusten välillä; "it is clear that most of Nietzsche’s writing on Darwinis negative, at times even ad hominem." Nietzcheltä ad hominem ei ole ihme. Se oli hänelle jonkinlainen tavaramerkki.

Ja itse asiassa muutoinkaan tämän ei pitäisi yllättää, sillä Nietzschen maailmassa tieteellistä objektiivisuutta vältellään. Nietzschen maailma jossa ihminen elää ei ole kaavamainen ja hallittava, se on enemmänkin järjen ja hallinnan yllättävä seikkailujen maa. Sopiva paikka yli-ihmisen seikkailla itseään ylittämässä. Itse asiassa tämä yhteys näkyy melko vahvasti nykyisessä eksistentialistisissa suuntauksissa ja postmodernismissa ; Evoluutiopsykologiaa vastustetaan koska se kahlitsee. Eksistentialistista ja Nietzshen kritiikkiä yhdistää esteettisen näkökulman korostaminen. "An important part of Nietzsche’s response can best be understood as an aesthetic critique of Darwin, reacting to what he saw as Darwin having drained life of an essential component of objective aesthetic value. For Nietzsche, Darwin’s theory is false because it is too intellectual, because it searches for rules, regulations, and uniformity in a realm where none of theseare to be found – and, moreover, where they should not be found."

Nietzsche vastusti Darwinia koska hän näki tämän liian apollonisena. Nietzsche kuvasi "Tragedian synnyssä" että apollon on järjestystä hakeva. Hän kuvasi apollonisuutta auktoriteetin, majestettisuuden ja myös julmuuden kautta. Apollonisuus taistelee Dionyysisten voimien kanssa, jolloin puhutaan juopumisesta ja ekstaasista. Mikä tarkoittaa sitä että Apollonisuus myös vähentää näitä piirteitä. Ja näin evoluutioteoria joka luo järjestystä ihmiseen ja historiaan voidaan nähdä hyvinkin apollonisena. Nietzschen kritiikki onkin hyvinkin antiteesi nykyiselle kreationismille joka moittii evoluutiota mielivallasta, siis yhdistää sen enemmänkin Dionyysisiin voimiin. Pence huomaa tämän yhteyden "One of Nietzsche’s critiques of Darwinian evolution argues not that it leaves too much to randomness, chance, or disorder (pace today’s creationists), but that it places an over-intellectualized view of life - an over-Apollonian view of life, in the terminology of Nietzsche’s early works - at the foundation of biology, a biology which Nietzsche recognized would have profoundly distasteful philosophical implications. This critique, developed early in Nietzsche’s career, can be seen throughout his writings on Darwin."

Itse asiassa on hieman yllättävää, että Nietzschen Darwinvastaisuutta ei näytetä tuntevan. Hänen teoksensa "From the Will to Power" ("der Wille zur Macht"), vastustaa kovastikin nimeltä mainiten Darwinia. Kirjassa on kokonainen osio joka on otsikoitu nimellä "Anti Darwin"! Hän koki vastenmielisenä sen miten Darwin hänestä ajoi keskinkertaisuuden eikä luovuuden asiaa "the inevitable mastery of the mediocre, and even of those who are below mediocrity."

Toki asiaa ajaa se, että Nietzscheä - kuten ei muuten Darwiniakaan - ei ylipäätään tunnuta osaavan - molempien näkemykset ovat ihmisistä niin tuttuja että he osaavat ne jo ilman että niitä tarvitsee opetella. Ihmisille pitää esimerkiksi selittää että übermench ei ole mikään korkeampi fyysinen ihmislaji tai rotu, vaan erityisen luova persoona. Kaikki mikä haittaa luovuutta - kuten käsitys luonnontieteiden rajoittamasta maailmasta - ovat jarruja, jotka tekevät byrokraattisemmiksi, eli epäesteettisemmäksi. Nietzschen nimi yhdistetään melko usein natseihin, mikä johtuu pääasiassa siitä että Nietzschen natsimieliset sukulaiset käyttivät hänen sanomisiaan. Mutta silti tosiasiassa monet natsit vastustivat häntä - esimerkiksi Dietrich Eckart ei pitänyt Nietzsheä kunnollisena filosofina natseille koska hän oli antikristitty. Tämä onkin varsin hyvä huomio, sillä aina kun Nietzscheä on yritetty muokata natsiaatteeseen sopivaksi, on jouduttu lisäämään omituisia elementtejä, kuten lisäämään kansallismielisyyttä ja poistamaan näkemykset luovasta yksilöllisyydestä. Kristinuskon kritiikistä pitää kaivaa irti kontekstointi jotta saadaan juutalaisvastaisuutta. Ja niin edespäin. Ja kun nämä analyysityökalut ja näkökulmat unohdetaan, ei Nietzschestä jää juuri mitään jäljelle.

Tästä päästään kreationismikliseeseen ; Sillä ylläoleva ei estä sitä, että Nietzscheä liitetään natseihin ja Darwiniin - usein käyttämällä ad hominemia, tuota keinoista nietzscheläisintä. ; Esimerkiksi Klinghoffer selittää että natsisaksassa Nietzsche oli natsien suuri sankari. Ja että natsit ja Nietzsche molemmat olivat perimmiltään darwinisteja ; "the influence exercised by the "'Germanizing' of Darwin, especially in Nietzsche, at least as he was caricatured by the Nazis. Hitler's all-encompassing ideology of race was a 'vulgarized version,' in one scholar's phrase, of the social Darwinism that held sway in the imperial age among both intellectuals and the crowd." Tämä on erittäin mielenkiintoista kuultavaa kun muistetaan että Hitler ei viittaa "Mein Kampfissa" evoluutioon vaan käyttää uskonnollista kieltä. Hitler myös syytti juutalaisia ateisteiksi, mutta syyttipä hän juutalaisia myös Jeesuksentappajiksi. Hitlerin rasismi taas oli kopioitu tietyiltä ideologeilta kuten Louis Agassiz, Arthur Comte de Gobineau ja Samuel Morton. (Vain muutamia mainitakseni.) Jotka (myös ne mainitsematta jätetyt) olivat protokreationistisia kristittyjä ; Heidän rotuoppinsa ytimessä oli rotusekoitusten välttely ja ajatus siitä että lajit ovat pysyviä ja muuttumattomia, ja niiden puhdasrotuisuus on siksi tärkeää ettei synny rappeutuneita luonnonoikkuja. "Taisteluni" sanookin aivan suoraan kappaleessa xi että "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet."

Eli : kreationistit vääritelevät asioita
yhtä keinotekoisesti kuin tässä
on käytetty photoshoppia.
Minkä ei pitäisi yllättää ketään.

Itse asiassa Hitlerin ajatuskytkökset ovat tässä kreationisteille hitusen noloja. Sillä kreationistien baraminologia voidaan vetää aivan suoraan näihin ajatuksiin ja niiden liikkumisiin Hitlerin aikana ja sen jälkeen. Itse en toki pidä natsikorttia tässä kovin oleellisena - sillä natsit olivat kuitenkin populisteja ja vetivät ajan hengestä yleisiä mielipiteitä, niin hyviä kuin huonojakin, joita käyttivät apunaan. Mutta kreationistit itse ovat korostaneet että ideologisella kytköksellä on oleellista väliä, joten he ovat aivan itse tehneet tästä tematiikasta tärkeän. Heidän omalla logiikallaan heissä itsessään olisi oltava jotain vikaa ja kaikki peittelyt ovat vain sitä että jätetään vastuu taakse kantamatta sitä, koska ei kestetä oman ideologian maailmankuvallisia implikaatioita. (Itse toki uskon tähän päätelmän lopputulokseen, mutta en natsikortin vuoksi. Tähän kun ei tarvita historiaa vaan nykypäivää.) ; Itse asiassa Hitlerin biologinen kieli oli aivan eksplisiittsiesti antidarwinistista ja hän nojasi korkeintaan mikroevoluutioon.

Siksi onkin todella omituista että kukaan ei ole korjannut kreationistivirhettä joka on ollut avoimena jo 1970 -luvun ja Henry Morrisin päivistä lähtien - siis klassisilta kristilliseltä kreationistiajoilta ennen mitään ID -kotkotuksia. Morris kun selitti tuolloin "Evolution and Modern Racism" -kirjoituksessaan, että "The seeds of evolutionary racism came to fullest fruition in the form of National Socialism in Germany. The philosopher Friedrich Nietsche, an ardent evolutionist, popularized in Germany his concept of the superman, and then the master race. The ultimate outcome was Hitler, who elevated this philosophy to the status of a national policy." (Kirjoitusvirhe Morrisin, ei minun.) Klinghoffer jatkaa Morrisin virheiden rehottamaa perinnettä tänä päivänäkin, ja samaa natsidarwinin heiluttelua voi huomata vaikka katsomalla ID:istien "Expelled" -propagandaelokuvaa. Jonkun pitäisi siis näyttää heille Pencen analyysi. Se osoittaisi heidät väärässäoleviksi. He oppisivat, tomertuisivat ja kenties ryhtyisivät hyviksi ihmisiksi.

Erikoista kyllä Intelligent Designin viestintäkanava "Uncommon Descent" -blogi on ottanut Pencen artikkelin esittelyyn mielenkiintoisella otsikolla "Paper: Nietzsche, possibly the Nazis’ favourite well-known philosopher, criticized Darwinism on aesthetic grounds." Aihetta käsitellään hyvin ylimalkaisesti. Henkenä näyttää olevan se, että esteettinen darwinismikritiikki on tarpeen koska se on darwinismikritiikkiä ja jos se tulee "omilta" se on ehdottoman oikeassaolevaa kritiikkiä. Ja että esteetikko Nietzscheä ei tarvitse erottaa naturalisti Darwinin näkemyksistä koska kritiikki on vain esteettistä naturalismin torjuntaa. ; Ylimalkaisuus ei ole ihme. Sillä UD:n ID -maailmassa kaiken ydintä on se, että yli-ihmismyytti törmää darwinismiin natsien kohdalla. Ja tässä olevaa suurtakaan virhettä ei olla valmiita tunnustamaan. Ideologisia mutkia ei UD:ssa haluta kaivella kovin tarkasti. Sillä muutoin käy kuten Moran huomauttaa. "If Nietzsche was a favorite of the Nazis then Darwin must have been opposed to Nazism because Nazi Neitsche criticized natural selection. I'm confused."

Itse olisin ID:istinä hyvin varovainen, sillä tosiasiassa Apollonisuuden näkökulma on tuttu myös muussa ad hominemilla koristelluissa Nietzscheläisessä uskontokritiikissä. Jos esteettisellä kritiikillä on merkitystä, se iskee darwinismin lisäksi myös kristinuskon ytimen. (Joka on se syy miksi Nietzsche ei pitänyt Darwinista eikä kristinuskosta!) Esimerkiksi jos tarkastellaan kristinuskoa voidaan huomata siinä vahvasti apollonisia sääntöjä. Kristus on apolloninen, koska hän on Jumala, Vapahtaja ja hänessä on suuri kosminen totuus joka järjestää kaiken. Eli silloin kun puhutaan armosta, pelastuksesta, vapahduksesta, Jumalisuudesta, objektiivisesta moraalista ja Todellisuuden Perimmäisestä Luonteesta puhutaan juuri apollonisesta sävytyksistä joita Nietzsche moitti epäesteettiseksi Darwinismin kohdalla. Kuitenkin juuri tämän puolen uskossaan monet kristityt näkevät lohdullisena, ymmärrystä antavana, viisaana, ja ylevänä. Eli kauniina.

Väärin Suunniteltu

Intelligent Designin pääteemana on esittää että arkeologit ja rikostutkijat tutkivat suunnittelua tieteellisesti. He moittivat että luonnontiede kieltää suunnittelun aiheiden mukaan ; Esimerkiksi kosminen design ja biologinen design olisivat suoralta kädeltä kiellettyjä asioita.

Tätä he tukevat sillä että he esittävät että ID on suunnitteluneutraali ; Eli se ei ota kantaa suunnittelijan luonteeseen vaan tarkastelee pelkästään suunnittelua. Näin se ei pidä itseään uskonnollisena liikkeenä, koska suunnittelija voi olla heidän mukaansa vaikkapa avaruusolento. Monenkirjoisuudesta jota he avomielisyydeksikin kutsuvat saa hyvän kuvan vilkaisemalla Michael Behen vuonna 2001 "The Modern Intelligent Design Hypothesis" -tekstissä tekemää listausta, joka vaikuttaa kieltämättä ufouskon ja pakanapoppaukkojen ristisiitokselta "Possible candidates for the role of designer include: the God of Christianity; an angel–fallen or not; Plato’s demi-urge; some mystical new age force; space aliens from Alpha Centauri; time travelers; or some utterly unknown intelligent being."

Ja koska ID -kritiikkiä on paljon, he päättelevät että ennaltamäärätty dogmaattinen kielto pitää paikkaansa. Että syy kritiikkiin on se, että koko aihe itsessään on kielletty tabu. (Pyhä lehmä jonka potkimisesta rangaistaan kamalalla kritiikillä joka ei tietysti muuten ollenkaan kuulu tiedemaailmaan.) Uskonnoksi kutsiminen on väärin kun linjama on noin laaja. (ID:n mukaan asia on näin vaikka tietysti muita helposti ihmetyttää että miten ihmeessä uskottavuutta voidaan hankkia lisää sillä että vetoaa että asioiden takana voivat olla ufoukkelit...)

Tämä perustelustrategia toimii tietysti jos ja vain jos ID:n argumentit olisivat niin hyviä, että järkevä ihminen voisi vain hyväksyä ne. Silloin jäljelle jäisi vain psykologinen tai dogmaattinen selitys torppaamiselle.

Olenkin aina ihmetellyt että
miten tietokonepelit ovat aivan
kuin suoraan minun elämästäni.
"Tuomo, you must save the Princess!"

Tässä vaiheessa esille voidaan ottaa Nick Bostrom. Hänellä on ollut filosofisia ajatuksia siitä että universumi voisi olla tietokonesimulaatio. Fyysikot ovat käsitelleet tätä vaihtoehtoa mielenkiinnolla, eivät siis torjuen. Viime viikkoina on mediassa puhuttu hieman siitä että asia on tieteellisesti tutkittavissa ja että tästä on saatu pieniä viitteitä. Martin Savagen tutkimusten mukaan olisi jo hieman perusteltua sanoa että voisimme elää tietokonesimulaatiossa.

Itselleni tämä on ollut suunnilleen paras jumalatodistus ikinä. Se on toki viitteellinen, mutta siinä on sentään jotain muuta kuin sitä että tehdään presuppositionistisia päätelmiä jossa aineisto sovietaan ennakkopäätettyyn olemassaolevaan Jumalaan, jossa laitetaan vakaumus premisseihin, sorrutaan kartesiolaiseen kehään, tai selvitetään mitä on pakko olla ja nimetään tämä löydös Jumalaksi. (Eli ne teologien normaalit.)

ID -läisten luulisi olevan iloisia. Tässähän puhutaan aivan selvästä designistä. Ja tiedemaailma suhtautuu siihen peräti yllättävän suopeasti, joten selkeästi ID -vallankumous voisi olla porteilla. "The Sensuous Curmudgeonissa" on kuitenkin läpikäyty heidän suhtautumisiaan otsikolla "Dreams of Designed Universe". Jossa huomataan, että ID:läiset ovat olleet vastahankaisia ; Tämä on herättänyt ihmetystä, sillä simulaation voisi luulla olevan jotain jota ID:läiset rakastaisivat. "Our original reaction to the Bostrom idea and the Savage paper was that the concept was pretty much indistinguishable from a universe created by a deity. But Klinghoffer thinks otherwise and we’re still looking for the reason. He provides it, or he attempts to provide it, in his final paragraph."

ID:läisten tavasta reagoida voi yllättyä. Mutta jos katsotaan minkä vuoksi Klinghofferin pääteemana on vastustaa ideaa joka voisi vaikuttaa ID;n riemuvoitolta. (Toisin kuin ne ihmeelliset sepustukset joita ID -laitokset ovat itse tuottaneet.) ID:läiset eivät pidä suunnittelusta koska se on "väärin suunniteltu". Hän kuvaa sen pääteoriaa epäintuitiiviseksi ja epäilyttäväksi "Sounds like the premise of a creepy science-fiction movie. The designers, in this scheme, would be our distant descendants living in a society far more advanced in its technology than our own." Asialle löytyykin mielenkiintoinen perustelu "It has to begin with premises that exclude theism. There would be no limits placed on the wildness of it speculations, even as theorists and the media assure us it is entirely “plausible.” It would share affinities with a scary sci-fi version of eugenics that dispensed with traditional moral sensitivities. In short, it would be a bit of a nightmare." Bostromin simulaatiouniversumi on siis teologisesti epäkorrekti koska se torjuu teismiä.

Tässä kohden asian selittäminen vaatii hieman muistutusta siitä miten ID:läiset ovat määritelleet designin. Itse asiassa he eivät ole antaneet sille positiivista määritelmää. Heillä on sille ainoastaan negatiivinen määritelmä. ID ei kerro mitä design on, mutta se saadaan selville eliminoimalla kaikki muu. ; Dembskin eliminatiivinen filtteri on perusideana sellainen, että lainomaisuudella on rajoitteita ja sattumalla on rajoitteita. Hänen mukaansa nämä ominaisuudet antavat mahdollisuuden eliminoida ne relevantteina selityksinä jollekin ilmiölle. Design sen sijaan on rajaton jota ei voida eliminoida. Designille ei ole määritelty rajoitteita tai rajoituksia. Sitä ei voida koskaan eliminoida.

Syy siihen miksi Bostromin ja Savagen tapa lähestyä asiaa on niin kauhea ID:lle on oikeasti juuri siinä että heillä on positiivinen kulma designiin, ja sille syntyy tätä kautta rajoitteita. Rajoite taas tarjoaa potentiaalia falsifioinnille. Ja tätä kautta voidaan rakentaa testiasetelmia. Samalla se kuitenkin tekee designistä jotain muuta kuin ns. kaikkivoipaista.

Logiikka jota tässä on käytetty on jotain jota voidaan lähestyä vertailemalla hieman järjemukaisempaa tilannetta.
Jos meillä on käytössä rajallinen tietokone, ja haluamme tehdä molekyylisimulaatioita, vaadittu laskentateho nousee nopeasti valtavasti. Jos meillä on vaikka gallona vettä, on siinä 10²³ molekyyliä. Se on niin suuri määrä että tietokone joka pyörittää näin suurta datamäärää on kamala. Ja tiedettä ei tehdä vain heittämällä iso luku ja laskemalla tilastotieteen kombinaatioita, koska mukana on sattuman lisäksi erilaisia vuorovaikutuksia. Vesi ei ole täysin vapausasteista. On siis tehtävä jotain. Tavallinen tapa ratkaista asiaa on lähteä pienestä ; On aivan mahdollista simuloida vaikka sata atomia ja käsitellä niitä kuin ne olisivat äärettömän kokonaisuuden osia. Tähän kykenee melko pienelläkin laskentateholla. Lopputulos on tietysti karkeistus, joka ei vastaa täysin sitä, mitä syntyy jos jokainen vuorovaikutus olisi laskettavissa. ; Koska universumissa on valtavasti atomeja, universumin simuloinnissa on helposti laskentateho-ongelma; Vaadittaisiin aivan hirviän suuri tietokone. Näin ollen on järkevää etsiä jälkiä jotka syntyvät tuloksuun kun simulaatiossa on näitä laskentateho -ongelmia.

ID:läisten design ei siis selkeästi ole neutraalia designiä, eikä se siksi ole väistämättä yhtään samanlaista kuin mitä arkeologit käyttävät. Itse asiassa tämä on melko selvää. Sillä ID ei suostu antamaan designille vain määrättyjä kykyjä saati rajoitteita toimintaan, kun taas Savagen ideassa on katsoa että suunnittelijalla on kykyjä, intentioita ja rajoituksia, ja päätelmä tehdään näiden kautta, on myös arkeologiassa tapana olettaa suunnittelu ihmisten tekemäksi, ja että käytössä on ollut tiettyjä työkaluja jotka antavat tiettyjä rajoitteita ja joiden avulla rakennellessa jää esineisiin tiettyjä merkkejä.
1: Karkeimmillaan piikivi-iskokset joita tehdään keihäänkärkien valmistettaessa ovat tietynlaisia. Ja tunnistettiinpa eeppisiä legendoja ympärilleen kietoneet kristallikallotkin modernin ajan tuotoksiksi koska niiden pinnan pikkiriikkiset naarmut paljastivat että valmistettaessa käytettiin tietynlaista hiomalaitetta..

Tämä johtaakin siihen tieteenfilosofisesti oleelliseen huomioon, joka asiasta voidaan tehdä. Tiede ei vastusta kosmista tai biologista designiä itsessään. Aihe ei ole se, josta tulee tuomio. Syy tulee siitä että ID:n lähestymistapa on itse asiassa vain kasa post hoc ja ad hoc -venkoilua. Tiede ei kiellä tutkimusaiheita, vaan huonoa tiedettä. Ja ID:n perusongelmana on se, etä heidän esittämänsä design ei ole testattavissa olevaa, heidän kulmastaan asiaa ei voi tutkia. ID:n tapa perustella miksi jokin on designiä on vain sitä että otetaan jotain asiantiloja jota tiede sanoo olevan ja sitten argumentoidaan miksi tämä havaittu asia sopii ominaisuuksiltaan rajattomaan designiin.

ID:n vastahakoisuus ei siis tunnu ihmeelliseltä. Paitsi jos on todella uskonut että heidän designinsä olisi neutraalisti suunnittelua jota ei olisi sovitettu nimenomaan teistiseen rajattomaan kaikkivaltiaaseen. ~ Silloin voisi kyllä syntyä ihmetystä siitä että jos suunnittelun luonnetta ei ole rajattu, ja sen kanssa ollaan avomielisiä niin miksi ihmeessä Savagen ja Bostromin ajatukset voivat olla  väärin suunniteltu ; Suunnittelu kuin suunnittelu..

Mutta jos on näin uskonut, niin ei rehellisesti sanoen ole oppinut edes alkeita koko ilmiöstä. ID:n argumentaatio nimittäin alkaa tästä ja loppu, PR -työ on rakenteellisesti ymmärrettävissä vain sitä kautta että tämä tämän teistinen luonne yritetään kätkeä erilaisin iskulausein. ID on tavallaan "teismiä joka häpeää itseään". Tai oikeasti häpeä ei ole oikea sana, sillä ID on ylpeä vakaumuksestaan. Se on enemmänkin juridista fundamentalismia joka yrittää keksiä kiertotien jolla uskonnonopetus saadaan kouluopetukseen, ja kun tämä ei onnistu suomen tapaan laittamalla uskonnontunnit, he yrittävät livahtaa mukaan biologian tuntien kautta..

Ehkä jossain toisessa universumissa?

Fantasian ja kristinuskon yhteys (kuten esim. Lewis näkee) on usein (mutta ei aina) vahva. Esimerkiksi aikaisemmin reagoin Klinghofferin näkemykseen jossa fantasia nähtiin innostavana koska siinä esiteltiin vaihtoehtoinen todellisuus. Tämä tietysti herättää uskovan mielessä ajatuksen siihen toiseen todellisuuteen jossa Jumala elää. Tässä mielessä on ymmärrettävää että moni näkee esimerkiksi roolipelaamisen olevan kulttuurisodassa uskon puolella - kun taas toisista uskovaisista roolipelit ovat saatananpalvontaa ja perusluonteeltaan "skitsofreenisiä" ja todellisuudentajua heikentäviä. Ja osa on sitä mieltä että vain kristillinen fantasia on rakentavaa ja muu heikentää todellisuudentajua.

Moninaisuuden hallitsemiseksi on joskus hyvä ottaa osakokonaisuuksia. ; Tämä blogaus on kirjoitettu siitä näkökulmasta, että vaihtoehtoiset todellisuudet olisivat kristinuskolle tyypillisiä. Vaihtoehtoisten todellisuuksien kautta saadaan mukaan väite että kristinusko olisi pluralistinen, moniarvoinen. Kaikki eivät jaa tätä näkemystä, eikä tämä kata kaikkea kristinuskoa. (Mutta nähdäkseni pyrin käsitelemään asiaa niin että argumenttieni oikea kontekstointi on mahdollista. Tätä saa soveltaa vain siihen sopivaan viitekehykseen, muu olisi joidenkin kristittyjen suuntausten olkiukottamista.) Tämä on ymmärrettävää kristillisen yleismentaliteetin kanssa. Vaihtoehtoisten maailmojen kautta tulkinta on olennainen osa kristillistä ajattelua.

Liian helposti tästä ajattelee että ateismi ei sallisi esimerkiksi ajatuskokeita tai epäonnistumista. Ihmisen on jotenkin luontevaa ajatella että jos vaihtoehtoiset maailmat ovat kristittyjen heiniä, olisi ateismi tylsää ja kuivaa. Sama epäuskon henki on tietysti myös skeptismissä ja sitä sovelletaan myös siihen. Ajatellaan että skeptikot olisivat ikään kuin arkielämää eläviä, jotka ottavat maailman sen face valuena, siten miten sen arjessa näkevät, ja olisivat kyvyttömiä näkemään vaihtoehtoja. Näin skeptismi nähdään usein positivismin valossa. Ja ateismin ja skeptismin kritiikit ovatkin siksi lähes poikkeuksetta positivismin kumonneiden argumenttien kaltaisia. Ongelmana on vain se, että en ole kohdannut sivistynyttä ateistia joka olisi puhdas positivisti. Jopa Hawking, joka ei ole tieteenfilosofi ja pitää itseään positivistisena, on malliriippuvaisen realismin kannattaja.

Kuitenkin tosiasiassa skeptismi rakentuu ajatukselle jossa vaihtoehtoiset maailmat ovat olennaisia. Niissä on vain mukana testausprosessi.

Skeptikon silmin uskonnon fantasian ja perustelun sekoittaminen teologiassa on niin löyhää että siinä sekoittuu satu ja todellisuus. Näin ollen skeptikot ovat varovaisia, he uskovat rajallisuuteensa ja kykyynsä epäonnistua. Uskovaisille taas on jotenkin luontevampaa ottaa Alvin Plantingan warrant -ajattelun tyylinen ratkaisu käyttöön jossa ihmiselle annetaan ikään kuin lupa luottaa näihin fantasiointeihinsa. Perustelu jossa Jumala on antanut ihmiselle älyn on jotain joka saattaa ensin kuulostaa samalta kuin uskon ja tieteen yhteensovittaminen, näyttääkin tätä kautta juuri siltä että omiin uskomuksiin suhtaudutaan epäkriittisesti ja otetaan niistä vain face value. Näin ollen se, että uskova luottaa älyynsä ja aisteihinsa etäännyttää häntä kriittisyydestä ja sallii hänelle suuremman vaihtoehtoisiin maailmoihin testaamatta luottamisen. Toki tämä tarkoittaa sitä että osa uskovaisista voi olla tieteen kanssa yhteensopivia - ja osa uskovaisista on jopa skeptikoita - mutta kuitenkin on hyvä muistaa että warrant -mallinen ajattelu johtaa äärimmillään positivismiin, jossa ei moniarvoisuudesta ja vaihtoehtoisista teorioista ole kuultukaan koska Jumala varmistaa sen yhden totuuden (period). Tällöin näkemys siitä että Jumala takaa ajattelun johtaa pois tieteestä. Positivismin kohdalla tätä voi olla vaikeaa huomata, koska se vastaa arki-ihmisen arkimielikuvaa tieteestä. Näin ajatus Jumalan antamasta järjestä ja aisteista johtaa pois aidosta tieteestä ja lähentää kohti muutoinkin liian voimakkaita ennakkokäsityksiä ja harhaluuloja.

Näin ollen jakolinja onkin itse asiassa muualla. Kuten kävin "Count-Up" -blogin kommenteissa valittamassa, NoMa -on luonteeltaan liian dikotominen, kaiken uskon yhteen nippuun tyypittelevä. Se kysyy kysymyksen johon se liittää koko usko -käsitteen. Kuitenkin tosiasiassa usko näyttää päin vastoin juuri sellaiselta, että sen parissa on asioita jotka ovat irrationaalisia, ristiriidassa tieteen kanssa. Silloin niitä molempia ei voi kannattaa samanaikaisesti. Ja lisäksi on uskonnäkemyksiä jotka ovat tieteen kanssa mahdollisia arationaalisesti, eli ne viittaavat tieteen mahdollisuuksien ulkopuolelle.
1: Teoriassa voisi olla uskonnäkemyksiä jotka ovat rationaalisia, eli tieteen mukaisia ja että usko ennustaa tämän tieteestä ennalla. Valitettavasti tässä kohden suhde ei ole toistaiseksi oikein onnistunut. Uskonto on keksinyt symbolisiin teksteihin oikeat tulkinnat vasta kun joku on ensin tehnyt oikeat löydöt. Näiden tulkintakikkojen suhde toditamiseen jää valitettavasti arationaaliseksi.

 Siinä missä jakolinja siitä että luonnontiede tutkii miten maailma toimii ja uskonto sitten ottaa kantaa sen ulkopuolisiin asioihin ja etiikkaan voi olla hyvä muistutus, se kuitenkin usein unohtaa sen, että uskomuksia on monenlaisia. Osa on selvästi epätieteellisiä ja osa peräti tieteen mukaan mahdottomia. Esimerkiksi kreationismi on uskomus joka koskee evoluutioteoriaa. On selvää että tämä ottaa kantaa siihen miten luonto toimii ja on tätä kautta jotain joka voi olla ristiriidassa tieteen kanssa.

Näin ollen saadaankin rakennettua jakolinja vähän muualle. Se ei menekään uskonto-ateismi -linjalla. Sen sijaan se menee jakolinjana jossa ajatellaan vaihtoehtoisiin todellisuuksiin asetettuja kriittisyysvaatimuksia. Linjama on tätä kautta skeptismin (ei ateismin) kohdalla. Näin ollen fantasia on mahdollista valhetta. Ja näin kasvatetaan näkemystä jossa hypoteesinmuodostus (tai sitä edeltävät kokemukset) eivät tarkoita samaa kuin tieteellinen tutkimus. (Ja kyllä. Tämä on hyväksi luovuudelle, eikä ole mitään latistavaa, näköalatonta, vaihtoehdottomuutta.)

Kirjallisuustiedettä skeptismiin.

Väliotsikko voi tuntua omituiselta. Mutta ylläolevaan on kenties kätevää soveltaa tarinan tulkintaa. Sillä niissä käsitellään käsitteitä "alternative universe" (AU). Esimerkiksi televisiosarjoissa tämä on hyvin käytetty työkalu. "AU" on yleisesti ottaen sisäisesti koherentti maailma joka ei jollain tavalla sovi taustalla olevan tarinakokoelman sisältöön. Televisiosarjat voivatkin rakentaa unijaksoja tai tehoiltaan yllättävän samanlaisia rinnakkaisulottuvuuksia tai aikamatkustusta, joissa voidaan tehdä asioita jotka ovat ristiriidassa "sarjan tapahtumien seuraussuhteiden, fysiikan, kanssa". Esimerkiksi kuolleita päähenkilöitä voidaan herättää henkiin, luonnonlakeja muuttaa, suuria ratkaisevia tapahtumia poistaa ja yrittää tilanteista uudestaan. (Osa sarjoista kuten "Doctor Who" ovat sellaisia että ne ovat periaatteessa joko hyvin olennaisilta osin ellei peräti pelkästään AU -kikkaa käyttäviä.)
1: Toki joskus on vaikeaa nähdä onko jokin AU. Esimerkiksi "Stargate SG1" on sellainen, että se pitää sisällään henkiin herättävän sarkofagi -laitteen. Sen käyttäminen ei rakenna AU:ta koska se mukailee maailman normaalia toimintaperiaatteistoa. Ja toisaalta ; Sama koskee käytössä olevaa kvanttipeiliä joka mahdollistaa vaihtoehtoisissa ulottuvuuksissa vierailun. Sarjassa leikitään myös ajassa. Ja mukana on myös unijaksoja ... On oikeasti vaikeaa sanoa onko koko sarja yhtä AU -työkalun käyttämistä, jolloin kaikki on sarjassa AU:ta. Vai onko tämä omintakeisuus vain maailman luonne jolloin siinä ei ole oikeasti yhtään AU:ta. (Sisäisen kontingenssin ja AU:n erottaminen toisistaan on joskus aivan selkeää mutta tässä tapauksessa se on perin vaikeaa.)

Näistä opitaan se, että usein AU:ksi ei tulkita vielä tilannetta jossa pääuniversumi säilyy, ja siihen otetaan vieras toisesta sarjasta. Jos jakson näkökulma keskittyy samassa maailmassa pysyvään, vierailijan kulma ei vielä tee siitä AU:ta. Mutta jos sarjan hahmot hyppäävät isommin toiseen maailmaan ja näkökulma on yhä heidän, tämä on AU:ta koska todellisuuden toiminta, fysiikka, vaihtuu sarjalle vieraaksi.

Näin ollen tästä päästään siihen että vääristymä voidaan nähdä vain omasta todellisuudesta katsoen. Ajatus on kiehtova koska televisiosarjat ovat tavallaan itsessään AU: meidän elämästämme. Fantasiassa tapahtuu asioita jotka ovat meille mahdottomia (eli ne rikkovat meidän maailmamme fysiikkaa.) Mutta jos näkökulma siirretään tarinan sisälle, tämän tarinan kannalta se ei ole AU. Lewis huomautti että logiikkavääristymät voi nähdä vain todellisuudesta käsin. Sisäinen koherenttius kun on AU:n sisäisesti koherentti.

Koska elämme maassa, tiedämme sen minkä Lewiskin huomautti. Fantasiaa ja Jumalan valtakuntaa yhdistää se, että ne ovat meille AU. Omalakisuus tekee siitä meille transsendentin. Tämä johtaa siihen, että voimme nähdä logiikkavääristymiä valitsemamme näkökulman kautta. Koska on erilaisia fantasiamaailmoja, voidaan kinastella siitä miten yhden normitila on toisen AU. Tämä taas vaikuttaa oleellisesti skeptismiin. Se tutkii tätä todellisuutta jossa elämme. Siitä erilainen on AU.

Pseudotieteelle käy tässä tulkintakulmassa kuten uskollekin. Se on jotain joka toteutuu kenties toisessa todellisuudessa. Mutta meidän todellisuudessamme se rikkoo tunnettua fysiikkaa. Pseudotieteilijöiden koherentit ad hoc -verkostot todistavat vain sen että tämä fantasia on mahdollinen maailma. Näin ollen niitä ei voi tuomita typeriksi. Vaan joksikin jota ei tapahdu täällä meidän maailmassamme. (Kehotankin pseudotieteiden epäonnistumiseen tai tiedemaailman debunkkauksiin pettyneitä vaihtamaan universumia sellaiseen jossa heidän sääntönsä pelittävät. Tai olemaan vaihtoehtoisesti hiljaa.)

---

Malli: blogaaja. Valokuvaaja:Sonja Hämäläinen. Jonka kommentti kuvasta "Tuomo aikoo kohta tehdä jotain pahaa -ilme." Jotain siinäkin fantasioidaan...

Heiveröinen Jumala

David Klinghoffer on Intelligent Designin kannattaja. Hän kiistää ID:n olevan kreationismia ja että kysymys on tieteestä eikä uskonnosta. Sillä tämänlaisia kannanottoja Intelligent Designin kannattaminen tarkoittaa.

Nyt hän esittää että ID -kriitikot eivät ymmärrä Jumala on nöyrä ja ujo. "God's humility appears to us as modesty or shyness, almost. I've tried to explain this to my kids in terms they can understand, referring them to the deer that sometimes browse in the blackberry bushes at the edge of our driveway. If we want to enjoy watching them, we have to be careful not to scare away our silent, beautiful deer with loud voices or sudden movements. In the same way, one purpose of setting aside frenetic weekday activities on Shabbat is to make a space where God will feel comfortable and, so to speak, unafraid, of joining with us in our homes in a most intimate fashion." Eli toisin sanoen Jumala piilottelee ja on hyvin henkäyksenomaisesti maailmassa. Pyhäpäivän eriyttämistä tarvitaan siksi että Jumala ei ole kovin konkreettinen ja ilman hiljentymistä emme saa hänestä mitään kokemusta. Etäännymme Jumalasta jos elämme maailmassa.

Tämä voisi olla pelkkää henkilökohtaista uskonnollisuutta eikä ongelma sille että ID ei ole uskontoa. Mutta Klinghoffer käyttää tätä selityksenä sille, että ID ei saa suosiota. "This observation about God's personality may explain why the evidence of design in the world is elusive to many people. What my colleague Dr. Stephen Meyer calls the "signature in the cell" in the genetic code, in protein synthesis, in what biochemist Michael Behe calls irreducibly complex features of biology, in the Cambrian explosion and the rest of the fossil record, in cosmology, in individual types of creatures -from butterfly metamorphosis to the history of whale evolution - whatever piece of the argument for intelligent design that you think of, it is all very lightly imprinted. It takes patience and study to see." Tämä on tietysti sinänsä hyvin miellyttävä asenne, koska se ei syytä erimielisiä nuijiksi moraalittomiksi typeryksiksi jotka eivät osaa mitään vaan ovat erimielisiä vain koska heidän maailmankuvansa on jämähtänyt ja että he hyökkäävät henkilökohtaisista syistä innokkaita vainoamaan kaikkia jotka ovat erimielisiä. Hän päin vastoin näkee ID:n kanssa erimielisyyden ymmärrettävänä tavalla joka ei vaadi rationaalisuuden ja tieteellisyyden ja moraalisuuden hylkäämistä. Tämä on jotain jota ei tavallisesti kuule ollenkaan ID:n kannattajilta.

Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen, koska se itse asiassa samalla tunnustaa että Intelligent Designin argumentit ovat hyvin heikkoja. Niiden tarkempi ruotiminen "tuhoaa taian". Argumentit ovat toisin sanoen "henkäyksenomaisen heikkoja" ja niiden ymmärtäminen ei onnistu tieteellisellä kokeellisella tutkimusotteella vaan siitä luopumisella. Klinghoffer toisin sanoen tunnustaa että ID -argumentit eivät ole kovin voimakkaita ; Ne voidaan hyväksyä vain uskonnollisen ihmisen intuitiota hiomalla eikä tieteelliseti. Tässä mielessä "design -argumenteiksi" kuvatut eivät enää olekaan jumalatodistus vaan enemmänkin meditaatiotyökalu.
1: Huonon argumentin kutsuminen "ujoksi viittauksenomaisuudeksi" on sama kuin muuttaisi tä "musta tuntuu" -asenteen argumentiksi kutsumalla sitä "intuitioksi". Typerää. Usein tehtyä, mutta se ei vähennä typeryyttä vaan päin vastoin lisää sitä. Klinghoffer siis samalla tunnustaa että ID on uskontoa, ja selittää että uskonnollinen suhtautuminen ja asenne on olennaista jotta ID:argumentit voi ottaa ollenkaan vakavasti. (Näin ollen naturalistien avomielisyyden puute on sitä että he eivät ole uskovaisia..)

En tosin ollenkaan tiedä miksi Jumala ei aikaisemmin ollut ujo ja nöyrä. "Raamattu", etenkin vanha testamentti, on täynnä varsin empiirisesti ilmiselviä asioita. Jumala puhuu pilvistä, tappaa egyptiläisiä lapsia, ratkaisee sotia, aukaisee maata keskeytettyä yhdyntää harjoittavien alta, ampuu synagogassakäymissääntöjä rikkovia salamalla. Sille miksi Jumala on nykyään ujo ei ole oikein mitään selitystä - siis tietenkin jos sellaiseksi ei lasketa sitä että myytit ja juorut ovat kasvaneet ajassa ja että alkeelliset rautakautiset ihmiset ovat keksineet hatusta tarinoita joita kukaan täysijärkinen ei yrittäisi totena sepustaa nykypäivänä kun tiedämme enemmän. Ujo Jumala joudutaan uskomaan vain koska näitä vanhatestamentillisia aggressiivisesti interventoivia Jumalallisia ihmeitä ei nykymaailmassa oikein tapahdu missään ikinä koskaan.

Tämä muistuttaa Flewin nuoruusajan argumentista, näkymättömästä puutarhurista. Jos jossain paikassa väitetään olevan puutarhurin, ja tätä yritetään nähdä, voidaan puolustautua että tämä on näkymätön. Ja jos tätä yritetään punnita, selitetään että tällä ei ole massaa. Ja lopulta ollaan siinä että voidaan kysyä olennainen kysymys : Miten tämän salaperäisen näkymättömän, massattoman, karhunrautoihin astumattoman... puutarhurin olemassaolo voidaan erottaa tilanteesta jossa puutarhuri on olematon. Henkäyksenomaisuus ja heikkous tarkoittaa juuri sitä että on vaikeaa ellei mahdotonta erottaa tätä "ujoa puutarhuria" "olemassaolemattomasta puutarhurista". Samalla tätä miettiessä unohtuu se, että tosiasiassa "puutarhurin todistamiselle" on annettu paljon mahdollisuuksia ja meillä on oikeastaan tarve tämänlaisiin "vaikeasti tavoitettavuuteen" jos ja vain jos näissä kaikissa on epäonnistuttu.
1: Nämä puolustelut ovat ad hoc -selityksiä joiden sekoittaminen mustien aukkojen kaltaiseen "epäsuoraan havaitsemiseen" on erinomaisen surkeaa argumentointia. - Koska mustan aukon fysiikka on sellainen että muunlaista vaihtoehtoa ei ole. Jumalan kohdalla ei sen sijaan ole mitään gravitaation kaltaista ehdotonta viitekehystä joka ohjaisi siihen että Jumalan on oltava jotenkin pakosti hienovarainen. Samoin vertaus neutriinoihin on varsin huono, koska neutriinot oletettiin koska muuten oltaisiin jouduttu vain kumoamaan vallitsevat teoriat ilman että olisi ollut mitään tilalle. Pauli oletti spekulatiivisen hiukkasen ad hoc -selitykseksi joka perusteltiin juuri tämän vuoksi - ilman tätä vallitsevan teorian suojeluperustetta ajatus painottomasta teoreettisesta hiukkasesta olisi ollut puhtaasti naurettava. Nyt se oli vain kiusallinen ja siitä haluttiin eroon ja siksi neutriinojen havaitsemiseen haluttiin kehittää kaikenlaista.

On eri asia sanoa että Jumala on näkymättömissä siksi että paremmin havaittavat Jumalat on jo falsifioitu kuin selittää että Jumalalla on pakosti ominaisuuksia jotka tekevät siitä näkymättömän. Tai selittää että jos emme oleta Jumalaa niin meidän olisi luovuttava esimerkiksi aineen ja energian säilymislaista tai vastaavista. Tämä ero on niin olennainen että Klinghofferin selitys hienovaraisuudesta näyttäytyy pelkästään uskonnollisena meditaatioasenteen kannattamisena.

Siksi onkin hyvä muitsaa että kun puhutaa likimain mistä tahansa pseudotieteestä, on tunnettu ad hoc selitys jossa tutkiminen tuhoaa ilmiön. ; ESP:n kannattajista skeptikoiden aurat pelottavat pois auttavat henget ja häiritsee parapsyykikon energiakenttiä. Skeptikot ovatkin erikoisia, heidän mielensä ominaisuudet ovat selvästi voimakkaampia kuin minkään maailmankuvan henget ja Jumalat ; Skeptikon "antimagicfield" estää kiroukset, ajatustenluvun, levitoinnin, kaukoparannuksen ja onnistuneen tarotennustuksen tekemisen. Tietojeni ikaan se tuhoaa myös veden muistin ja tuhoaa homeopatian. Klinghofferiin viitaten se myös selvästi estää Jumalan tekemät ihmeet. ; Ajatuksena tämä skeptikoiden ylivoimainen mielenvoima verrattuna Universumin Voimavärähtelyihin on vielä omituisempi ja vähemmän todistettu kuin se, että uskoisi niihin Jumaliin ja henkiin itsessään.

Tämänlaisten ad hoc -suojausten rakentaminen ei suinkaan pelasta näkemyksen uskottavuutta, vaan päinvastoin tuhoaa sen.

Peili (chutzpah)

"If someone hates you for no reason, give that motherfucker a reason."
("your e-cards")

Panda's Thumbissa käsitellään oikeudessa olevaa Intelligent Designiin hieman liittyvää tapausta. ID:läinen Coppedge syyttää työyhteisöään JPL:ää kiusaamisesta. Karkeasti sanoen tilanne liittyy siihen että työpaikalla julistamiseen on suhtauduttu nihkeästi ja tähän on asetettu rajoituksia. Rajoitteet taas ovat uskonnonvapauden rajaamista ja kiusaamista.

Kokonaisuutena tilanne näyttää siltä että ei ole ollenkaan tosiasioidenvastaista kuvata tapahtumaa seuraavalla kuvauksella. "I would think JPL was set up: 1) JPL had been telling everyone lots of people would be let go in two years. 2) Coppedge finally pushes his fellow employees and management to the point where they have to push back. 3) A year later he files a suit knowing he was going to be layed off the next year. 4) When he is finally layed off, he has established a record of "persecution" by JPL. Why? To become a big man within the ID circles so he can make money, money, money." Tässä ei itsessään ole kovin mitään uutta tai kiinnostavaa. Se, että ID kertoo että muut ovat ilkeitä ja syyttävät heitä ja yrittävät rajoittaa heidän toimintaansa on vainoa joka taas johtaa siihen että täytyy rohkeasti syyttää muita ilkiöiksi ja antaa heille rajoitteita. Ja jos tämänlaista ID:läiseen kohdistunutta kiusaamista ei ole, se keksitään.

Mutta tämä onkin tarina temperamentista. ; Liika julistusinto on kiistetty temperamenttityypillä. Esimerkiksi Klinghoffer puolustaa aatetoveriaan seuraavalla tavalla : "It made me wonder if Coppedge isn't too bashful to offer a proper evangelical pitch for anything. Think about it. "Pushing" your ideas on anyone, as distinct from diffidently offering them a DVD and making a note in your diary if they liked it or not (as Coppedge did), requires a fearless nerve, a certain cheekiness. In Jewish terms, chutzpah. Coppedge doesn't have chutzpah in his DNA."¹ Coppedgea kuvataan ujona ja hyvätapaisena. Hänen kerrotaan saaneen päänsärkyä oikeusistunnosta jonka vuoksi istuntoja on jouduttu jopa siirtämään.

Se, mitä itselleni tulee mieleen Coppedgesta on se, että hän vaikuttaa olevan tietyissä piirteissään vähän kuin minä. Minuakin on pidetty monissa paikoissa jopa ujona ja varovaisena ihmisenä. Kuitenkaan tämä ei estä minua olemasta ärsyttävän nokkava ja tiukkapintainen kusipää jossain muualla. Itse asiassa voi olla että kuvaus Coppedgen yleisestä varovaisuudesta on jopa totta. Valitettavasti asiassa voi olla kääntöpuolensa ; Liika kiltteys voi helposti johtaa turhautumiseen. (Näin on ainakin mikäli uskoo tasa-arvokeskustelussa tällä hetkellä jostain syystä muodikasta näkemystä siitä että "liian kiltti nainen" kerää sisälleen pettymyksiä ja vihaa.) Ainakin itselläni olen huomannut että juuri niissä asioissa joisa turhautuminen tulee vastaan, on tapanani se, että sen sijaan että mukautuisin sosiaaliseen mielipiteenmuutosvaatimuksen, nostan kierroksia. Näin tapahtuu juuri siksi että olen omituisella tavallani hieman ujo, ja juuri tilanteen ahdistavuus purkautuu jonain jonka oikeutan "itsesuojeluna". (Vaikka juuri kukaan tuskin jakaakaan mielipidettäni tässä asiassa.)

En siksi "välitä muiden mielipiteistä" vaikka toki olen sen verran sosiaalinen että en ole immuuni toisten erimielisyydenkohdistaminen ja sosiaaliselle paineelle. Muut asiat kuin mielipiteenvaihtaminen vain murtuvat ensin. Osa murtuessaan mukautuu ja pelaa jengin mukaan esimerkiksi mukautuen ryhmän yleiseen uskonnolliseen maailmankuvaan tai muuhun mielipiteeseen.

Turhautuminen on luontevaa jos ympäristö ei oikein kuuntele tai välitä. On selvää että Coppedgellä on ollut voimakkaita näkemyksiä esimerkiksi aiheesta nimeltä "Proposition 8".("California Marriage Protection Act" ; Samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuden eliminmoinislaki.) Yhtä selvää on se, että tämä asia ei ole ollut yhtä tärkeä muille. Tämän huomion jälkeen Coppedgen lakimiehen lausunto; Hänestä Coppedgea on haluttu rajoittaa uskonnollisista syistä ja että loukkaavuus on itsessään tulkittu oman vakaumuksen vuoksi. "THE PUBLIC HAS A RIGHT TO KNOW THAT INDIVIDUALS WERE MOTIVATED TO FALSELY AND MALICIOUSLY ACCUSE PLAINTIFF OF THE INVIDIOUS ACT OF HARASSMENT BECAUSE OF THEIR OWN RELIGIOUS VIEWS AND PERSPECTIVES, AND BECAUSE THEY FELT INTIMIDATED BY COPPEDGE'S STRONG RELIGIOUS CONVICTIONS DUE TO THEIR WEAK CONVICTIONS." (Kyllä, lihavoidusti.) Eli Coppedgen vakaumus nähtiin voimakkaaksi ja että muiden mielipiteettömyys oli se joka sai tämän näyttämään uhkaavalta.

Joku voisi käyttä tätä tietysti syyttävänä sormena ID:n kannattajien suuntaan. Mutta koska minulla on myös omalaatuinen temperamenttityyppi, ajattelin käyttää tätä oikeutuksena. Jonain jonka ansiosta saan käyttäytyä ID -debateissa aivan miten tahansa. Syyhän on muiden ja oikeutus toimii Coppedgelläkin. ~ Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä että jollain tavalla sympatiseeraan Coppedgeä. Hänen pahin rikoksensa on se, että hän on ajanut mielipidettään työpaikan sosiaalisten normien yli. Ja vastapuolen pahin rikos on se, että he ovat laittaneet nämä prioriteetit toisin päin; Oikeusistunto onkin siksi hieman mutkikas. On esimerkiksi ainakin kiusaamisen määritelmiä tarkastellen vaikeaa sanoa onko Coppedge kiusaaja vai ainoastaan kiusaamiseen provosoija.

---

1 Tämä on tietysti mielenkiintoista, kun julistusinnosta löytyy useita todistajanlausuntoja, jolloin kaikki eri todistajat valehtelisivat, mutta tämä on tietysti samantasoinen temppu kuin se, että huomio keskitetään muuhun kuin siihen mihin hänen sanotaan ottaneen kantaa.

And we have a lot more than one ton of soil on Earth, correct?

Jason Rosenhouse on nostanut esiin Intelligent Designin vaimenemisen. Syynä on yksinkertaisesti se, että ID:n alusta on vierähtänyt 20 -vuotta. ID ei tänä aikana ole suinkaan noussut uudeksi vallitsevaksi paradigmaksi, vaan on pikemminkin hyytynyt. Uusia ideoita ja vanhojen soveltamisia ei ole tullut. Keskustelu on tyrehtynyt siihen että olemassaolevat akateemissävyiset kritiikit ohitetaan ja evolutionisteja syytetään kiusaajiksi, jotka eivät ota argumentteja ollenkaan käsittelyyn ja syyttävät kiusaamisesta - kuten esimerkiksi Klinghoffer joka esittää kohtaamansa kritiikit selittämällä että "These people are bullies and cowards." Eli kritiikin esittäminen on pelkurimaista kiusaamista. Muutenkin ID -henki on latistunut argumentaation sijasta retoriikan ja esitystavan muotoiluun. Sisällön sijaan on panostettu miltä kielenkäyttö kuulostaa ""See how well I write!" style." Vanhojen ongelmat jäävät auki ja uusia argumentteja ei esitetä. Tähän viitaten Myers on esittänyt että ID on selvästi unohtuvaa aikaa, ja että hän on iloinen siitä että Phillip Johnson on elossa kokemassa häviönsä. Intelligent Designin "kuolemasta" puhutaankin yllättävän yleisesti. Ja sen aihepiireissä on tämä asia huomioitukin ; jopa Suomessa on jutuissa selvästi palattu kohti perinteisempää kreationismia.

Ymmärrän toki että 20 vuotta on tieteensosiologisesti merkittävä, koska paradigmanvaihdokseen menee suunnilleen sen verran. Tosin tämä ei ole kovin vakuuttava päivämäärä, koska nousevan paradigman merkit näkyvät jo kauan ennen kuin se on valta -asemassa. "Asiat eivät käänny päivässä ja kerralla". Tässä mielessä se, että kyseessä ei ole nouseva paradigma on ollut selvä jo kauan aikaa.

Kuitenkaan en olisi näkemässä ID:lle suurempaa häviötä. Sillä se on "ruohonjuuritasolta voimansa saava" liikehdintä. Ja sen tukiryhmät eivät ole oleellisesti muuttuneet viimeisen 20 -vuoden aikana. Nouseva uusateistinen liikehdintä on luultavasti peräti vahvistanut heidän rivejään. (Esimerkiksi minun ateistinen kauteni oli silloin kun se oli vielä erittäin epämuodikasta, kyseessä on uusi virtaus.) Intelligent Designissä onkin nyt kysymys lähinnä erilaisesta strategiasta.

Tämä strategia on hit and run -strategia. Kokemani ja näkemäni mukaan ID on muuttunut enemmänkin pyrskäyksenomaiseksi ja neofiiliseksi systeemiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi melko tuore ID:n sisäisesti arvioima tuotos - jonka puutteet toki kaivettiin esiin nopeasti. Sen argumentit olivat identtisiä mitä Behen materiaalista on ollut jo vuosia esillä ja ovat hyvinkin tuttuja ja toistettuja. Ja sen heikot paikatkin on tunnettu ennalta - ja luultavasti tämä tietäen argumentti oli "ennaltatorjuttu" itse tutkimuksessa. Argumenttirakenne ja sen heikkoudet olivat toistoa, eikä materiaali tuottanut mitään lisää jo käytyyn keskusteluun. Tämänlainen redundantti materiaali on kuitenkin jotain joka antaa kuvan että "nyt tehtiin taas jotain". Ja tätä sitten heitetään sinne ruohonjuuritasolle. Tätä kautta ihmisten kiinnostus saadaan hetkeksi heräämään. Ja skeptikotkin joutuvat vastaamaan uunituoreeseen kirjoitukseen tuoreeltaan. Kun kritiikit valmistuvat, kuluu hieman aikaa ja vaivaa. Ja siinä vaiheessa ID -kannattaja on jo muualla.

Toki tämänlainen strategia oli tuttua ID -liikkeen alkuaikoinakin. Valtava määrä tehoa tuli siinä että kreationistit eivät puhuneet tutusti "mitä hyötyä on puolikkaasta silmästä" vaan puhuivat "palautumattomasti kompleksisista solukoneita" (IC) jonka ytimessä on ihan sama argumenttirakenne ; Behen konsepti löytyy identtisenä kreationisti Morrisin kirjoista joten selvästi kyseessä ei ole mikään täysin uusi ja innovatiivinen keksintö. - Innovatiivisuus puuttuu olipa Behe napannut idean kirjasta vai muutoin -tällä ei ole väliä koska kreationistit ovat metelöineet USA:ssa niin paljon että jokainen on jollain tavalla kuullut siitä siellä. Behekin osaa sanoa että kreationistit eivät vakuuttaneet häntä ja siksi hän kannattaa ID -tä. Selvästi kreationistien ajattelutapa on Behelle tuttu, koska muutenhan hän ei voisi lausua tämänlaisia kuvauksia vakavalla naamalla. - Kun termit olivat itsekeksittyjä ID:n sisäisiä termejä, oli lukija tietysti aluksi ihan pihalla mitä koko käsitteellä tarkoitetaan. Näin saatiin vähän aikaa pelikenttäetua siitä että toinen pakotettiin omaan kielipeliin ottamaan selvää ja keksimään kritiikkejä näihin uusiin asioihin.

Kuitenkin tämä ei silloin hit and run ja vainoitkentä ei ollut ID:n perusstrategiana, vaan ID -piirit harjoittelivat enemmän asiasta keskustelua ja tuottivat enemmän kirjoja ja argumentaatiota asiasta. Myös kriitikot ottivat osaa aktiivisesti juuri tämän vuoksi ; Elsberry ja Shallit käsittelivät - jopa tiimissä Wilkinsin kanssa CSI -informaatiosta ja sen matemaattisista ja luonnontieteellisistä virheistä akateemisesti ja pitkästi. He ovat vakavasti otettavia matemaatikoita, tiedemiehiä ja filosofeja jotka näkivät vaivaa ja työtä ja tuottivat taatusti jotain ihan muuta kuin "kiusaamista ja pelkuruutta". Nyt, hit and run -strategian aikana keskusteluskene on ymmärrettävästi latistunut, koska siinä ei ole enää mitään kiinnostavaa ja miellyttävää. - Kun parasta on, mitä voit saavuttaa, on se, että sinua haukutaan vainoajaksi, on selvää että intoa ei ole. Kun lisäksi selvää että uusi julkaisu on vanhan jo kumotun ajatusprosessointitavan uudelleenlämmitys joka tehdään huomionherättämiseksi. Tilanne on toiston ja uudistumattomuuden vuoksi asenne ja reagointi-into on samaa mikä muitakin provokaattoritrolleja helposti kohtaa. Kun tarjolla ei ole enää vakavastiotettavuutta tai kiinnostavuutta tai edes vasta-argumenttejen keksimiseen panostamisen tarvetta, on selvää että esiin nousevat turhautuminen, ignoraatio ja huvittuminen.

Eli tuore ID -strategia on vain keskittynyt siihen että kirjoitetaan vanhaa uudella nimellä. Ja kun siinä on uusi otsikko, niin ei ole väliä onko argumentti jo toistettu ja lukuisissa paikoissa lukuisia kertoja kumottu. Sillä uuden tekstin ideana on olla vain uusi teksti. Se herättää huomiota ja kritiikin saavuttua ollaan jo muualla. Näin saatetaan tietysti aiheuttaa harmaita hiuksia ruohonjuuritason skeptikoissa ja intoa ruohonjuuritason apologetiikan ystävissä. Mutta sen suurempaa intoa siihen ei näytä enää olevan akateemisessa tasossa.

Tosin ID:n luonteen kannalta jäljellä onkin yhä olennaisin. - Minusta on huvittavaa ylipäätään puhua ID:n kuolemasta vain siksi että sillä ei ole enää minkäänlaista akateemista kiinnostavuutta ; tässä argumentissa kun on taustalla jonkinlainen asenne siitä että ID:ssä olisi jossain vaiheessa ollut kysymys tieteestä ja tieteellisyydestä. Kuitenkin kyseessä on jokin muu, uskonto ja kouluopetus ja "taistelu lasten sielusta". Siksi esitän että ID:n kanssa tulee käymään juuri samalla tavalla kuin muidenkin denialististen suuntausten ja pseudotieteiden ; Ne menevät kenties muodista mutta niillä on aina pieni vakiintunut kannattajapiiri joka jatkaa omalla pikku radallaan ikuisesti. Tässä mielessä ID ei ole kuollut. ID on vain urautunut ja mennyt pois muodista. ID:llä on "lot more than one ton of soil".

---

Otsikko viittaa Doverin oikeudenkäynnissä olleeseen Behen omituiseen vastaukseen - joka ei ole saanut hirveästi mediajulkisuutta vaikka se on kohtuu tärkeä.
"Q : You concluded, it would take a population size of 10 to the 9th, I think we said that was a billion, 10 to the 8th generations to evolve this new disulfide bond, that was your conclusion?
M.B. ; "That was the calculation based on the assumptions in the paper, yes."
...
Q. "In that first paragraph, he says, There are more than 10 to the 16 prokaryotes in a ton of soil. Is that correct, in that first paragraph?"
M.B. "Yes, that's right."
Q. "In one ton of soil?"
M.B. "That's correct."
Q. "And we have a lot more than one ton of soil on Earth, correct?"
M.B. "Yes, we do."
Q. "And have for some time, correct?"
M.B. "That's correct, yes."

Hypoteesinmuodostusta ja D&D -jumalia

Mielikuvitukseen liitetään usein satunnaisuus. Kuitenkin yllättävän moni ajattelee että esimerkiksi fantasian tarinat kumpuavat "maailmasta ja maailmankuvasta", kuten Lewis ajattelee. Vastaava näkemys sovelletaan joskus myös tieteeseen, kuten esimerkiksi Luce Irigaray esittää. - Näissä teorioissa on yleensä ajatus siitä että mielikuvitus on ikään kuin maailmankuvan determinoima. Idean keksiminen johtuu idean keksijän maailmankuvasta, eikä esimerkiksi satunnaisesta mielenjuolahduksesta. Tietyn maailmankuvan kanssa ei siis voi muuta kuin syntyä tietynlaisia ajatuksia.

Tämä näkemys on myös kvanttimystiikan ytimessä. Kvanttimystiikassahan korostetaan esimerkiksi sitä, että vanhat uskonnolliset kirjat sisältävät kryptisiä viestejä, jotka voidaan tulkita nykytieteen kautta. Monimerkitykselliset ja paradoksaaliset lauseet siis sovitetaan nykytieteen tuloksiin ja ajatellaan että tämä tarkoittaa sitä että nämä tieteen löydöt ovat olleet vihjeenä jo näissä uskonnoissa. - Ainut vika, mikä tässä ajattelutavassa on, on se, että monimerkitykselliset ja hämärät lauseet eivät ole ajaneet näihin tuloksiin, vaan tulokset selitetään jälkikäteen kun joku muu on ensin tehnyt ne löydöt. Tämä vihjaa siihen että tämänlainen vihjeellisyys ei ole kovinkaan merkityksellistä tieteen tekemisen kannalta.

Kvanttimystikot pitävät "skientististä maailmankuvaa" - joka tarkoittaa heillä yleensä mitä vain skeptistä ja luonnontieteellistä ajattelua - latteana. Erityisesti ateismia vastustetaan "vihjeettömänä". Eli kun ateisteilla ei ole mitään pyhiä viestejä jotka tulkita jälkikäteen tieteenmukaisiksi, he olisivat kyvyttömiä tekemään aitoja löytöjä.

Vastaavaan ajatteluun meidät johtaa myös kreationisti David Klinghoffer, jonka lausuntoa kommentoimaan saadaan vaikkapa agnostikko John Pieret. Klinghoffer valittaa siitä että esimerkiksi Dawkins käyttää tieteellisiä löytöjä kuvatessaan sellaisia sanoja kuin "beautiful", "exiting", "excellend", "lovely"... Klinghofferin mukaan Dawkinsin ihailema periaatteiden sovelluskelpoisuus ja kokeellinen toistettavuus ja yksinkertaisten periaatteiden selitysvoima joka redusoi valtavan moninaisen luonnon yksinkertaisiin periaatteisiin on kuitenkin jotain aivan muuta "What Dawkins is compensating for, I think, is the dullness, the flatness, the aridity of the evolutionary picture of how the world works. It squashes everything in life flat as a lead pancake, explaining the wonder and mystery of it all in the infinitely monotonous terms of natural selection operating on random variation." Toisin sanoen luonnontieteellinen ajattelu on tylsistyttävää. Reduktio ja selitysvoima on monotonisuutta, kaavat ikäviä.

Klinghoffer kehuukin sitä että uskonnollisessa ajattelussa on kysymys jostain aivan muuta kuin tämänlaisesta tylsästä ja latteasta. Hän kertoo että pinnallisuudesta nousemisessa luonnontieteellistä ajattelua kohottavammin onnistuu esimerkiksi D&D -roolipelit. Klinghoffer jopa myöntää että D&D tarjoaa pelaajilleen kohottavaa kokemusta "enchantment", joka on samantapaista mikä viehättää uskovaisia aikuisenakin. Esimerkiksi juutalaisuus tarjoaa "enchantmentia" seuraavalla tavalla "...points to another side of reality that our dry, desiccated secular age hates and denies. It reminds me that this pancake-flat world that Richard Dawkins prefers to imagine is not all there is. At least it's not all there may be. That gives me hope, and that is why I love it."

Tämä asenne tuntuu normaalilta, jos on esimerkiksi opettanut tietotekniikkaa. Puolisoni oli nimittäin kysellyt erilaisista mahdollisista aiheista joita hän voisi halukkaille kiinnostuneille opettaa. Salausmenetelmät olivat innostaneet monia. Mutta vain ideana. Kun olisi pitänyt kaivaa esiin informaatiomatematiikan peruskäsitteitä, aihe muuttui kryptografia oppilaille ikävystyttäväksi. He eivät siis pitäneet kryptografiasta vaan kryptografian ideasta. Sama näyttää koskevan luonnontieteitä. Luonnontieteillä näyttää olevan kaikkien silmissä jonkinlainen status ; Sen nähdään olevan jotain merkittävää ja arvokasta.

Kuitenkin käytännön tasolla sitä halveksitaan. Siksi lopputulos näyttääkin olevan se, että on helppoa löytää ihmisiä joiden mukaan heidän maailmankuvansa on "vihjeistettyä" niin että luonnontieteet muuttuvat heidän kauttaan supertehokkaiksi edistyviksi laitoksiksi. Kun tältä idean tasolta lähdetään kohti tekemistä, onkin niin että luonnontieteet muuttuvat tylsiksi ja ikävystyttäviksi. Nämä maailmankuvat jopa kannustavat siirtymään muihin aiheisiin, pois luonnontieteistä. Ilmeisesti he ajattelevat että kun vihjeet on jo annettu, on tieto niissä kryptisissä lauseissa joten sitten pitää vain jättää tila etsijöille jotta voidaan heihin referoiden sanoa että tieto on ollut heillä jo valmiiksi.

Nämä "arvostetun luonnontieteen tylsyystelijät" harjoittavat siis lähinnä ns. jälkiviisautta. Tämä selittääkin valtaosan ilmiöiden luonteesta ; Jälkiviisaushan on aina helppoa, sitä vaan sovitetaan tiedetty jälkikäteen tilanteeseen joka on jälkikäteen ilmiselvä. Valitettavasti jälkiviisaus on viisauden lajeista (ylivoimaisen helppoudensa ohella) ylivoimaisesti turhinta. Se ei koskaan löydä asioita etukäteen ; Siihen tarvitaan riskinottajia jotka ovat "vihjeettömiä", ja tekevät sen vuoksi rohkeita arvauksia, ja sitten testaavat näitä muodostamiaan hypoteeseja koska he eivät oleta tietävänsä asioita jo valmiiksi. He tekevät löytöjä ; Jälkiviisas taas ei löydä, vaan ainoastaan esittää jo löydettyä.
1: "Vihjeellisyyden" kohdalla tilanne onkin se, että tiedettä ei tarvita jos on olemassa jo valmis tieto tietää asiat ilmankin. Vihjeettömyysajattelu toimii jos ja vain jos ollaan "jo valmiiksi oikeassa". "Vihjeistettynä" itseään pitävää maailmankuvaa ei selvästi aja luonnontieteelliseen nerokkuuteen vaan se esittää että luonnontiede on turhaa, jotain joka "laahaa jälkijunassa" ja vain varmistaa jotain joka jo valmiiksi tiedetään.

Maailmankuvan vihjeiden varassa toimivat itsereflektoivat mielikuvituksettomuuttaan. Ja arvaavat että raja on siellä missä se on, eli maailmankuvassa. Valitettavasti tämä ei tee heistä mielikuvituksellisia ja kekseliäitä, he vain yrittävät määritellä itsensä sellaisiksi. Sillä aikaa vihjeettömät keksivät niitä oikeita uusia ideoita eivätkä vain toista niitä omia pakkomielteitään. He kuvaavat toki mainiosti omia rajoitteitaan, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita että kaikilla olisi tämänlaisia rajoituksia. Moni keksii ideoita ja uusia hypoteeseja ja lähtee testailemaan niissä, epäonnistumisenkin uhalla.

Kreationistinä Klinghoffer on tässä tietysti mainio esimerkki siitä miten maailmankuva voi tosiaan determinoida ihmisen saamia ajatuksia ; Hänen maailmankuvansa rajoittaa selvästi ajatuksia. Kreationistien perusluonne on denialistinen ; Evoluutioteorian keksiminen olisi johtanut kreationistin hylkäämään ajatuksen suoralta kädeltä koska maailmankuva on "vihjeistänyt" sen jumalanpilkaksi. Samoin esimerkiksi elämän synnyn tutkimus voidaan suoralta kädeltä tuomita "epäonnistuvaksi". Näyttääkin siltä että "vihjeistys" tarkoittaa nimen omaan sitä että vain hyvin rajattu määrä tietynlaisia ideoita sallitaan. Kaikessa muussa lukee "kiellettyä" "tämä tie on suljettu" ja jopa "varokaa hengenvaara". Edistyvän tieteen tekijät sitten ovat niitä jotka potkivat näitä tabuaiheita ja saavat sieltä irti tietoa. Tähän rohkeuteen tarvitaankin sitten jo jonkinlaista "vihjeettömyyttä", joka hylkää irrelevantteina höpinöinä ne "vihjaavat" varoittelut ja peloittelut ja uhkaukset.

Ne kivasti puhuvat sedät.

"-"Sanoisin että maalauksen temperamentti luo ylipääsemättömän ristiriidan sen tarkoituspakoisuuden kanssa."
-"En ymmärtänyt."
-"Taulusi on ruma.""
(Aku Ankka, 12.7.2006 [N:o 28])

Larry Moranin "Sandwalkissa" muistettiin hieman Intelligent Designiä. Syynä oli se, että Wellsin "Icons of evolution" on nyt 10 vuotta vanha kirja. Moran viittasi siihen, miten asiaa oli juhlistettu ID -piirien joukossa. David Klinghoffer oli kehunut kirjaa. Hänestä se on paitsi hyvin perusteltu, myös sävyltään ystävällinen ja mukava, sellainen joka korostaa kirjoittajan hienoa persoonaa. Hän rakentaa tässä kohden nimeltä mainiten kontrastin esimerkiksi Coyneen, Dawkinsiin ja Myersiin. Tämä kuulemma heijastaa myös kirjailijan kredibiliteettiä tiedemiehenä.

Ironista kyllä jo pelkästään tässä hyvin lyhyessä "ystävällisyyttä" kehuvassa pätkässä käytetään varsin rumia nimityksiä. Vai kenestä termi "donkey-like braying", "sinister coilings" ja "ugly "humor"" ovat jotain jota hyvätapainen käyttää? (Tämä on retorinen kysymys.)

Moran sai tähän lisävääntöä huomauttamalla, että hän on pitänyt yliopistossa kurssia johon kuuluu "Icons of Evolution". Sen kautta opetetaan oppilaille, miten tiedettä voidaan väärinkäyttää. Oppilailla, jotka ovat evoluution yliopisto -opiskelijoita, ei ole mitään vaikeuksia kaivaa virhepäätelmiä ja evoluutio -olkiukkoja kirjasta, josta he joutuvat tekemään analyysiä. Moran tuntee kirjan hyvin, ja löysikin sieltä varsin ilkeän kohdan, jossa evoluutikoita syytetään huijareiksi. Lisäksi mukana on syytös siitä että evoluutikot ovat paitsi valehtelevia ja huijaavia, myös vainoavia. Sanaa "fraud" käytetään ilman mitään vaikeuksia.

Tämä sopii hyvin koko kreationistiseen perinteeseen. Sillä kreationistit ovat aloittaneet linjan, jossa evoluutikot ovat typeriä kun uskovat sellaista tyhmyyttä, huijareita koska levittävät sitä ja vainoavia kun esittävät kritiikkiä erimielisille. Ja epäkunnioittavia jos käyttävät samanlaisia sanoja, kuin mitä kreationisti on yllä olevia kuvatessaan sanonut. Onhan kuuluisa kreationisti, "Dr. Dino" Kent Hovindkin sanonut kirjassaan "Unmasking the False Religion of Evolution" luvussa kuusi että "There is definitely a conspiracy, but I don't think that it is a human conspiracy. I don't believe there is a smoke filled room where a group of men get together, and decide to teach evolution in all the schools. I believe that it is at a much higher level. I believe that it is a Satanic conspiracy. The reason these different people come to the same conclusion is not because they all met together; it is because they all work for the devil."

Itse käytän ironista ja karua kieltä, jota voi pitää epäkunnioittavana. Samoin sitä löytää Dawkinsin ja yllä olevien ja mainittujen herrojen teksteistä. Mutta tosiasiassa kun vertaa lähes mitä tahansa (ID)kreationistista kirjaa ja näitä, on kontrasti yllättävä. Olin kuullut Dawkinsin epäkunnioittavasta tekstistä niin paljon syytöksiä, että kun sitten viimein avasin hänen "God Delusionin", siellä olikin itse asiassa hirvittävän vähän kovia sanoja. Kirja oli paljon kohteliaampi kuin maineensa.

Kreationistien kirjoissa toistuu sana "huijaus" usein. Jopa Suomalaisten tekemä "Taustaa" -sarja sisältää syytteitä jossa evoluutio määritetään "Valhe peitetään väärennöksillä" -syytösten alle. Intelligent Designin kohdalla retoriikka on hieman muuttunut. Ei, se ei ole lakaissut loukkaavia lauselmia mihinkään - kuten "Icons of Evolution" -sitaattikin näyttää. Ne esitetään kikkailevammilla sanavalinnoilla. Herjaus ikään kuin kätketään sivistyssanan taakse. Siinä missä kreationistit käyttävät juurevia sanavalintoja, on Intelligent Design keksinyt että jos he käyttävät kieltä samaan tapaan kuin vaikkapa YK ja muut viralliset tahot käyttävät hyvin vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, he eivät vaikuta yhtä epäkohteliailta.

Valitettavasti sanan sisältö säilyy yhä täsmälleen yhtä loukkaavana. Esimerkiksi perustelematon huijari-salaliitto-vainoamissyytös on sellaisenaan herja. Eikä se muutu muuksi käyttämällä apuna synonyymisanakirjaa. (Älykääpiöt! Anteeksi, ajatuskyvyiltään vakavasti rajoittuneet...)

Olen lukenut fundamentalistien kirjoittamia evoluutiota kritisoivia kirjoja - luultavasti tarkemmin ja enemmän kuin valtaosa kreationisteista. En ole löytänyt ainuttakaan, jossa ei olisi ilkeämielisiä lausuntoja. Olen myös käynyt heidän esityksissään. Huippuhetket ovat sitä, kun astuin "Luomisen lauantaihin" sisään -eksymisen vuoksi hieman myöhässä- ja ensimmäinen asia, jonka kuulin oli natsikortti.
1: Niitä tulikin esitysten aikana monta. Syynä oli se, että tilaisuus myytiin "sisäpiirille" ; Hyrylän seurakunta oli tyrmistynyt kun se sai tietää mihin (tarkalleen ottaen) tilaisuuden sisältö oltiin rajattu. Luennon sisältö oli selvää vain kreationisteille, joten meno oli yllättävän hurjaa. Se oli pahempaa kuin TV7, jossa kreationistien "ystävälliseen sanankäyttöön" voi tutustua.

(Muutamilta paikallaolleilta tahoilta, joihin luotan) kuulemani mukaan Tapio Puolimatkalla on epäkunnioittava tapa käyttää esityksissään naurahduksilta, jotka on varsin helppo tulkita pilkallisiksi. Moni on ne sellaisiksi kokenut ja siltä ne todella näyttävät. Lisäksi hän on syyttänyt - ilman syytä - Pianka nimistä henkilöä haluista tappaa likimain koko ihmiskunta ebola -viruksella. Ja että valtaosa "naturalisteista" on mukana juonessa. Tämänlaisten esittäminen julkisissa luennoissa on selvästi asenteellista. Niissä otetaan selvästi kantaa minkälainen naturalistien ihmisryhmä on, joten tässä on Piankan syyttäminen otettu (a) ensinnäkin todesta ja (b) otettu relevantiksi esimerkiksi koko naturalismi -maailmankuvasta. Kun tämän rinnastaa "samanarvoisuus" -heittoihin, tajuaa että minkälaisesta asennevammasta Puolimatkan "ystävällisyys" kumpuaa. Se tulisi ilmi olipa Piankan aikeet sitten tosia tai epätosia (ne ovat epätotta.)

Varsinaisen sisällön kannaltahan herjaava kielenkäyttö on jopa irrelevanttia. Sehän ei tarkoita vielä suoraan ad hominem -argumentaation käyttöä. Jos näyttää argumentaation surkeaksi ja sanoo sen keksijää typerykseksi, on ironinen ja luultavasti myös herjaava ja epäkohtelias. Mutta jos vetoaa toisen matalaan älykkyysosamäärään (tosi tai ei) ja sanoo että tämä on sen vuoksi väärässä, on kyseessä ad hominem. Kuitenkin kreationistit itse tekevät asiasta tärkeän tehden juuri tälläisiä Klinghofferin esittämiä lausuntoja. Jos kohtelias kielenkäyttö ja herjauksen puute on kredibiliteettiä tiedemiehenä (mitä en usko, ja uskon että tälläisen lausuja is out of his fucking mind, mutta jos oletetaan että näin ei olisi) Wells putoaa tässä kohtaan melkoisen syvään ongelmien kuiluun. Jos Dawkins on mutakuopassa rypevä sika käyttämänsä sanavalintojen vuoksi, on Wellsin oikea paikka kaivonpohjalla. Ja Intelligent Design -yhteisön oleilupaikkaa kutsutaan nimellä cloaka maxima.

Asialla ei muuten olisi väliä, mutta kreationistit ovat itse rakentaneet siitä tärkeän. En olisi huomauttanut tästä ilmiselvästä tosiasiasta, jollei Klinghoffer olisi tehnyt siitä niin hirvittävää numeroa.

A creationism by any other name would smell as ...

"Intelligent Design is just the Logos theology of John's Gospel restated in the idiom of information theory."
(William Dembski)

Määritelmät ovat päättelyssä tärkeitä. Erilaisia määritelmiä tarvitaan jotta asioista voidaan puhua tarkasti. On esimerkiksi kätevää puhua kissoista ja koirista. Toisaalta on kätevää puhua myös eläimistä, joita sekä kissat että koirat ovat. Moni ymmärtää myös että että sekä islam että kristinusko ovat molemmat uskontoja. Ja eri uskontoja. Ja että tämä tarkoittaa sitä että Islamin väitteitä ei voi suoraan siirtää Kristinuskoon. Mutta että kuitenkin voidaan puhua aivan järkevästi molemmista uskontoina.

Kun asia liitetään Intelligent Designiin ja kreationismiin asiaa ei tunnuta enää ymmärtävän. Tästä esimerkkinä on David Klinghoffer, jonka näkemyksen tuo esiin John Pieret.
1: Klinghoffer syyttää Leboa salaliitosta jossa Intelligent Design liitetään kreationismiin aivan väärin. Hän syyttää salaliittoteoriasta. Tämä vihjailu on tavallista. Valitettavasti kyseinen salaliitto selviää lukemalla "Wedge -dokumenttia" : Discovery Institute, Intelligent Designin keskeisin toimiva instituutio, jonka alla on toiminut muun muassa Behe ja Dembski ja käytännössä leijonanosa muistakin "alan kannalta relevanteista ja aktiivisista puuhamiehistä ja kirjoittajista", ovat tavoitteiltaan varsin mielenkiintoisia.
___1.1: Valitettavasti salaliittoteorian määritelmä sopii myös Intelligent Designin itse teoriaan ""conspiracy theory" is a term "used almost exclusively to refer to any fringe theory which explains an historical or current event as the result of a secret plot by conspirators of almost superhuman power and cunning." Tällä huvittelu ei kuitenkaan ole nyt olennaista.
2: Klinghoffer huvittaa myös väittäessään että "ID not only does not provide proof for a literalist Biblical theology. It goes head-on against such a theology on major points." Eli että Intelligent Design jopa vastustaa kirjaimellista Raamatuntulkintaa. Tämähän sanoisi että fundamentalisti joka tukee Intelligent Designiä olisi harhaoppinen. Olisi jännittävää miettiä mitä esimerkiksi suomalaiset kreationistit suhtautuisivat tähän väitteeseen. YEC -tahot ovat kuitenkin vahvasti tukeneet Intelligent Designiä. Ajatuksella nautiskelu ei kuitenkaan ole tälle jutulle kovin olennainen.

Kysymys on määritelmistä. Hän korostaa sitä että ""Creationism" is a useful word to designate the claim of scientific evidence for a literal reading of Genesis, from the creation story to Noah's flood." Eli että kreationismi tarkoittaisi vain väitettä jossa Raamattu on kirjaimellisesti totta. Tämä on kuitenkin väärä määritelmä : Se on samaa kuin sanoisi että uskonto on kätevä sana Jeesuksen seuraajille ja että tämän vuoksi esimerkiksi muslimeita ei voitaisi kutsua uskovaisiksi. Asia on itse asiasssa jopa niin laaja, että UFO -uskovaisia on kuitenkin olemassa, uskonnollisuus ei ole sidottu edes pelkkiin yliluonnollisiin henkivoimiin.

Kreationismi on uskonnon tapaan laajempi käsite. Siksi käytössä on termi YEC, suomeksi nuoren maan kreationismi. Jotta voisimme erottaa sen hindulaisesta luomisteorioista. Tai OEC -näkemyksestä, vanhan maan kreationismista, jota esimerkiksi Jehovan Todistajat kannattavat. Kukaan tuskin väittää että Intelligent Designin kannattajat kannattavat alle 10 000 vuotta vanhaa maata, joten selvästi syytökset väärästä sanojen asettelusta eivät ole oleellisia ; YEC:in ja Intelligent Designin ero on hieman sama kuin vasemmistopolitiikka ; On kommunisteja ja sosiaalidemokraatteja ; Molemmat samaa väriä, sävyissä on eroa.

Sen sijaan oleellisempaa on muistaa Intelligent Designin kannattaja Paul Nelson. Hän kirjoitti vuonna 2002 otsikolla "Big Tent: Traditional Creationism and the Intelligent Design Community." Siinä hän kuvasi Intelligent Designiä suureksi teltaksi, joka piti sisällään kaikki teistit joilla oli jonkinlainen luomisuskomus ja jotka pitivät asiaa tieteellisenä. Tätä kautta kaikki maailman monenkirjavat ja muuten erimielisetkin kreationistit voisivat liittyä yhteen ja tehdä yhteistyötä. Kyseessä on selvästi laajan termin "kreationismi" uudelleenmäärittely : Samalle määritelmäsisällölle on annettu uusi sana. "Big Tentin" rooli on siitä mielenkiintoinen että Phillip Johnsonin "The Evolution Debate Can Be Won" -kirjoitus korostaa miten evoluutio voidaan murskata yhteisvoimin, uskonnolliset erimielisyydet, ortodoksisuus, protestanttisuus tai muutkaan vastaavat, eivät estäneet kuulumasta "isoon telttaan".

Mikä olisikaan parempi kuvaus liikkeelle, jonka sisälle kaikki eri kreationistit kokoontuvat yhteen kuin nimetä se "kreationismiksi"?

Sen jälkeen perusstrategiana onkin ollut väittää että YEC olisi sama kuin kaikki kreationismi. Valitettavasti tälläistä asiaa ei ollut ennen Intelligent Designiä. OEC -näkemys ja monet muutkin asiat ovat kannatettuja ja niistä käytettin termiä kreationismi.
1: Herranjestas sentään ; OEC tulee sanoista Old Earth Creationism. Jos kreationismi tarkoittaisi alle 10 000 vuotiaaseen maahan ja kirjaimelliseen Raamatun uskomiseen, olisi termi oksymoroni, jossa väitetään uskottavan yli 10 000 vuotiaaseen maahan ja tätä nuorempaan maahan samanaikaisesti.

John Pieret on tuonut, hieman tähän liittyen, näytille muitakin hupaisia asioita. Casey Luskin on esittänyt että Intelligent Designin kritisoiminen on sama asia kuin uskonnonvapauden loukkaaminen. Ajatus on jo sinällään mielenkiintoinen, koska Intelligent Designin kannattajat esittävät aina että se ei ole uskontoa. Myös Casey Luskin muistuttaa tästä asiasta.

Kuitenkin Luskin muistuttaa että jos Intelligent Design on määritelty lakituvassa uskonnoksi, sen kritisoiminen kouluissa on kiellettyä koska sitä koulu ei saa tehdä. Tätä kautta pitäisi olla varovainen evoluutiosta. Näin Luskin ei ole suoraan ristiriitainen vaan ovela.

Tästä aihe siirtyi siihen, että suora Intelligent Designin kritisoiminen itsessään on huonoa, aivan kuten Luskin sanookin. Mutta kuitenkin tieteiden opettaminen itsessään on oikein.

Asia vertautuu YEC:iin ; On oikein opettaa koulussa valtavirtatieteen näkemyksiä asioista. Jos niillä on "spillover effect", eli jos esimerkiksi jonkun uskonto esittää että maa on alle 10 000 vuotta vanha, ja heille opetetaan että tieteen paradigmojen mukaan geologinen ikä on miljoonia vuosia, ja tästä seuraa uskon romahdus, ei maan ikä muutu uskonnollisuuskysymykseksi itsessään.
1: Tämä on sinänsä merkittävä huomio, että esimerkiksi homoseksuaalien avioliittokysymys on Suomessakin nostanut kysymyksiä kristittyjen uskonnollisuuden määrittämistä arvoita. Keskustelu on uskonnollistettu, ja homoseksuaalisuuteen kannanotto nähdään uskontoa vastaan hyökkäämisenä. Sillä on kuitenkin lähinnä "spillover effect". Mielipiteen uskonnollisuus ei ole mitenkään väistämätön asia. Se ei edes liity suoraan mihinkään yliluonnolliseen, vaan enemmänkin arkielämään, siihen kuka elää kenenkin kanssa mitenkin ja millä juridisin oikeuksin.

On tietysti luonnollista että kun Intelligent Design kreationismi on uskontoa, se tietysti ansaitsee uskonnon juridiset oikeudet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että sen vastaiset asiat tulisi sensuroida.