tiistai 30. syyskuuta 2008

lama sabaktani.

Olen vähään tyytyväinen. En hae voittoa. Yleensä olen peleissä hyvä häviäjä ja huono voittaja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisin hyvä luopumaan. Siinä olen huono. Luopumiseen liittyy surutyötä, ja tämän käsittely menee lajityypillisesti Elisabeth Kübler-Rossin esittämällä säännönmukaisuudella. Tämä tunnetaan nimellä "Five Stages of Grief" tai Kübler-Ross model:

Sitä vain käy niin, että kun ihminen kuulee jostain asiasta, hän joutuu käsittelemään tätä mielessään ennen kuin hän voi olla sinut asian kanssa. Prosessi taas etenee yleensä seuraavassa järjestyksessä. Toki prosessi voi myös pysähtyä johonkin vaiheeseen. Tosin nämä vaiheet eivät aina mene tässä järjestyksessä. Olennaista on kuitenkin se, että aina kun ihminen läpikäy asiaa, hän Kübler-Rossin mukaan käy näistä läpi ainakin kaksi. Nämä viisi vaihetta ovat:
1: Denial, (myös abnegation) eli asian kiistäminen. Ihminen ei ole uskoakseen koko asiaa. Tämä on vanha ja tunnettu defenssimekanismi, joka löytyy ensimmäisenä Sigmund Freudin tuotannosta: Freudilla se oli määritelty tilaksi jossa henkilö hylkää epämiellyttävän mutta vankalla pohjalla olevan faktan koska se on hänestä epämukava. Kiistäminen liittyy erityisen voimakkaasti addiktioihin sekä ideologioihin: Jos ihmisellä on riippuvuus, hänen on vaikea myöntää sen olemassaoloa. Samoin ihminen elää yleensä vakaumuksensa mukaan, joka tarkoittaa sitä että mieli assimiloi aatteen moraalittomuuden siten että "vakaumus määrää hyvän", ei että "hyvä määräisi vakaumuksen".
2: Anger, eli viha. Asiasta ollaan vihaisia. Kun joku tuo esiin jonkun epämiellyttävän faktan, on aivan tyypillistä on suuttua. Suuttuminen kohdistuu joko "viestintuojaan" tai muuhun - jopa itse asiaan tai tilaan. Sairauden kohdalla voidaan esimerkiksi vihata sairautta. Raivostuminen voi kohdistua "tyhjäänkin", olla kohteeton.
3: Bargaining, kaupanteko, jossa ihminen yrittää jollain tavalla tehdä asian kanssa sopimuksia.
4: Depression, masentuminen, jossa henkilön sirkeys, iloisuus ja motivaatio heikkenevät ja tilalle tulee alakulo.
5: Acceptance, hyväksyminen. Henkilö on sinut asian kanssa.

Itselläni loppui tänään MTT -harjoittelu. Toisaalta pitäisi olla kauhean iloinen siitä, että ei ole:
1: Kahden vuokra -asunnon loukkua.
2: Saa olla joka päivä kotona.
3: Joka päivä ei ole pakko olla ilman televisiota, radiota, jääkaappia ja muita vastaavia yksin 16-22 välisen ajan.
4: Puolisonkin kanssa saa enemmän omaa aikaa.
5: Joka paikassa ei haise sian virtsa tai sonta.
6: Joka päivä ei tarvitse rustata raportteja tekemisistään.
7: Taloudellinen tilanne kohenee, kun pääsee normaaliin sivutyöhönsä, josta saa enemmän palkkaa.
8: Voi taas tavata ystäviä.
9: Ei enää possunpuremia.

Silti huomaan käyväni portaikkoa läpi. Kenties ajattelen kesäleskeyden velvollisuuksetonta iltapäiväelämää, jossa roskat saa viedä "sitten joskus kuukauden sisään", eikä "heti".. Sitä paitsi työkavereita ja joitakin possuja tulee ikävä.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Water supply and sanitation.

The purpose of this study is to understood how activated sludge works and how it is handled. (And gain some studying points.) The main sources in this have been What is activated sludge, Activated sludge microbiology problems and their control and The Microbiology of Activated Sludge.

Activated sludge is mass of microorganisms, which digest bio-degradable material from wastewater. About 95% of the activated sludge biomass is bacteria. Sludge process is a biological process and the process control is controlling the growth of microorganisms. This involves controlling the items, which can affect those microorganisms.

Almost all biochemical reactions need some kind of enzymes. Microbes produce them and use them to break down nutrients or rebuild nutrients into the new compounds. Enzymes do only certain things and they work right only if environmental conditions are right. And that means that the microorganisms don’t survive.

If there is very much nutrition available, bacteria use most of it to growth and reproduction. If there is only little nutrition, bacteria try to save energy. "Resting" bacteria don’t move and there is much less reproduction and growth. If there is not much nutrition, the waste products build a thick slime outside the cell wall and that makes cells stick together.

The growth characteristics of bacteria are better understood by studying the growth curve.
1: Lag-phase: Bacteria arrives their new surroundings. They digest food and develop enzymes and other things required for growth.
2: Accelerated Growth-phase: There is no lack of food, so bacteria grow as fast as they can. Cells are not stick together.
3: Declining Growth-phase: Lots of food has been eaten, and there is large mass of bacteria. There is lots of bacteria competing. Bacteria do not have enough remaining food to keep the growth rate at a highest speed.
4: Stationary-phase: Now here is as many bacteria that it is possible, but there is not much food is left. Reproduction happens, but cells are also dying. The amount of bacteria remain constant. The bacteria have now lost their flagella, and they are covered by sticky substance. They are sticking together and so generating floc. If floc get big enough, and if aeration and mixing are stopped, the floc could settle to the bottom.
5: Death-phase: Cells die fast and there is only little if any growth. Total number of living bacteria reduce. The remaining bacteria are just trying to keep alive.

F/M (Food to Microorganism ratio) is extremely impordant indicator in diagnosing activated sludges states. It is counted from the amount of matter, which is eatable to microbes, is measured by counting aeration basins BOD (biochemical oxygen demand) and / or COD (chemical oxygen demand). Estimating how much there is microorganisms in the mixed liquor is done measuring the amount of VSS (volatile suspended solids) in the activated sludge.
These tell, which is F/M ratio (food / microorganism). The F/M ratio tells about the cells growth and conditions. Mostly it tell how much food there is for the bacteria, protozoa and other micro organisms. If the F/M ratio is high, the micro organisms grow rapidly. If the F/M ratio is low, the bacteria grow slowly.

Many microorganisms need oxygen to live. Growing organisms metabolize the food, so they use oxygen fast. The rate, which the oxygen is used is a OUR (Oxygen Uptake Rate). Normally high OUR is in correlation with high F/M ratios and younger sludges. Lower OUR is typical with lower F/M and older sludges. Usually bacteria develop small clumps and other small formations. If they are in food rich enviroment, they are very active and motile. That means that if mixing occurs, the small clumps are broken up and the bacteria are dispersed, and they will not flocculate or settle. As the sludge is allowed to age, the bacteria move less and create more slime. And clumps can stick together and grow bigger. Eventually floc get large enough and compact and begin to settle. The mixing in the aeration tank break the holdings and make floc small. This is good because it allows the cells, food, and oxygen to contact each other. Oxygen is required to metabolize food for cell maintenance and growth. Although they need oxygen, some can get along with less oxygen than others. Each bug must have enough DO (dissolved oxygen) to function properly. If the DO is less than 2 mg/L, the bugs on the outside of the floc use the DO before it can get to the center of the floc. Then the floc’s core can die ant floc break. Mixing is important, because it mix organisms, oxygen, and nutrients together and remove bacteria waste products. Too strong mixing breaks floc. Many enzymes are working right only in certain pH. pH should be between 7.0 and 7.5 for the right activated sludge microorganisms to dominate. Lower temperatures slow down many reactions. Thus, more bugs are required to do the same job during the winter than in the summer.

Microorganisms need certain nutrients for growth. The basic nutrients in normal raw sewage are carbon (C), nitrogen (N), phosphorus (P). In addition to C, N and P, smaller amounts of sodium (Na), Potassium (K), magnesium (Mg), iron (Fe) and others are needed. If there is not enough these, cells activity slows down because it cannot produce enough enzymes and because needed nutrients cannot penetrate the slime layer normally. In this kind of situation the sludge will not settle and BOD removal slows down. Protozoan play secondary but important role in purification of aerobic wastewater. The protozoans in the activated sludge treatment process fall into four major classes: amoebae, flagellates, and ciliates. Amoebae are very primitive, single-celled protozoans. Amoebae can only multiply when there is an much in the aeration tank. Amoebae are slow, and they often lose competition with faster organisms if there is limited amount of food available. They are dominant in the aeration basin for a short time. Amoebae tolerate very low amounts of DO. Most flagellates absorb dissolved nutrients. If there are lots of flagellates present, it usually indicates that the wastewater contains a large amount of soluble organic nutrients. Ciliates feed on bacteria and most importantly not on dissolved organics. Large amount of ciliates tells that it is a good sludge. They dominate after the floc has been formed and after most of the organic nutrients have been removed. Most protozoans live and multiply in normal activated sludge temperatures. They grow best in ambient temperatures (15-25 C). Protozoans are sensitive to pH. They have an optimum pH range of 7.2-7.4 and a tolerance range of 6.0-8.0. Like bacteria, protozoan must have oxygen to survive. Lack of DO will severely limit both the kind and number of protozoans. Most municipal wastewater treatment plants, even dilute ones, contains enough nutrients to support most of the protozoan associated with wastewater. Rotifers are rare in wastewater treatment processes. Rotifers role is the removal of bacteria and the development of floc. Rotifers remove non-flocculated bacteria. They also secrete mucous, which aids in floc formation. Rotifers need a longer time to become established in the treatment process and they indicate stabilization of organic wastes.

Filamentous bacteria generate chain of cells. The shape of the individual cells is a characteristic that can help us to identify the different filamentous bacterial types. Cell shape may be round, square, rectangular, oval, or discoid. Filaments may be long, short, smoothly curved, coiled, irregularly bent, straight, or bundled. The cell septa is the "line" which separates each individual cell which makes up the bacterial filament. In some filaments, the septa are easy to see and in others it is hard to see. Also some cells are indentations ant others aren’t. These differences help to identify the different filamentous bacteria. Other differences are organisms ability to move, Some filaments store by-products as intercellular granules. Filaments can also generate branches. If a filament has true branching the intercellular fluids flow freely. Intercellular fluids don’t flow through false branches. In false branching filament are just attached to each other simulating a branch. Some filamentous organisms have a tight fitting sheath. Some filaments have bacterial cells attached along the side, perpendicular to the filament. There are three filaments on which this commonly occurs. Type 0041, type 0675, and type 1701.

Handling.

Floc forming species may grow more fast than nonflocformin if the growth rate is too fast. That condition is rare in domestic waste but is common in industrial waste treatment. Dispersed growth problem happen after toxic or hydraulic washout; Then there is only a bit of biomass and lots of nutrition for them. Free floating filaments can also cause dispersed growth. Starwation conditions generate weak flocs. Pin flocs consist only bacteria and they are small. Constat toxicity can also cause that condition. Poisonous matter can be severe problem in activated sludge and actually it is quite common. Toxic shocks are caused by many different ways, like dumping diesel or organic acids or sulfides. Toxic wastes generally do not harm filaments directly. It rather upset the conditions, which allow filaments to multiply.

Nitrification can create problems in activated sludge operation. Nitrification cause dispersed growth and filamentous bulking. Nitrite has a significant chlorine demand. Extensive nitrification lowers pH. That is large problem in some plants if wastevater’s alkalinity is low. Many plants cause dispersed growth and filamentous bulking every spring when warmer temperatures induce nitrification. Nitrification can be controlled by lowing dissolved oxygen concentration, but that can cause filamentous bulking. Denitrification happens when bacteria don’t have enough oxygen. Then they respire using nitrate and that generate nitrogen. Nitrogen gas did not dissolve in water well, and it create bubbles, which cause sludge blanket flotation in clarifier. Denitrification problems happens usually during the warmer times. Denitrification control can be done two ways:
1: Sludge is reduced or aeration is reduced.
2: Removing nitrification removing the sludge faster from final clarifier or increasing dissolved oxygen concentration in the final clarifier.

Nitrification and denitrification are common problems in industrial waste, where is ammonia. Many industries have experienced floating sludge in aeration basin, which leads to situation where is lot of sludge inventory in foam.

Nitrogen and phosphorus can limit micro organisms growth if its amount in wastewaters are too low. That is usual problem with industrial waste and rare in domestic wastes. Other nutrients might be limiting too, but those are rare. Extracellular polysaccharides are responsible for floc formation and these are produced by activated sludge bacteria. If it is overproduced it can generate nutrient deficiency, and that builds up sludge which is poorly degraded and it is not settled well.

Fingered zoogloea can multiply in activated sludge in such a force that sludge did not settle well. The responsible organism is Zoogloea ramigera, which is common floc-former. Zooglocea happen when there is high food to microorganism ratio and when there is large amounts of specific organic acids and alcohols and low oxygen conditions or septicity.

Filamentous bulking and foaming are common and serious problems in activated sludge operation. A bulking sludge settles and compacts slowly. Bulking sludge may or may not lead to
a bulking problem. That depends on the treatment plant's ability to contain the sludge within
the clarifier. A certain amount of filamentous bacteria can be good in activated sludge process. Lack of them might lead to small and easily breaking flocks. Filaments build bigger and stronger flocs. They might also catch and hold some small particles from the wastewater. Only large amount of filaments cause problems. Which kind of settling happen, depends on the type of filament, which is involved:
1: Interflock bridging, filaments extend from floc surface and physicallu hold particles apart.
2: Open-floc structure, filaments grow mostly within the floc. Flocs are big and irregulary shaped.

Bulking sludge can cause environmental damage and loss of sludge inventory. In severe cases loss of sludge inventory can lead to loss of its activity. In less critical cases bulking leads to massive return sludge recycle rates. There might also have problems in waste activated sludge disposal.

Foaming is also a possible source of problems. There is lot of different types of foams. Usually three filamentous organisms can cause foaming, Nocardia and Microthrix parvicella and type 1863 (rarely). Nocardial foaming is most common, it generate a thick stable brown foam. This foam consist lots of solids. Foam is stable because Nocardia’s filaments interlock with each other.
Nocardial foam occurs in all types of plants. They are more harmful in pants where is fine bubble or jet aeration and oxygen activated sludge plants. Nocardia foam is common if in waste water is grease, oil or fat. Severe Nocardial foam cause many operational problems. It is smelly and unaestetic, it might cover walkways, which make them slippery. In cold weather theu freeze easily. Foam might increase effluent suspended solids. In covered aeration bases foam can go through the basin.

The core of problem solving is microscopic examination of the activated sludge. It reveals if problem is caused by filaments. Problems can fix two ways:
1: Short term, treating the symptoms
2: Long term, treating the cause

Short term measures sludge juggling, changes in return activated sludge rates and in feeding points. Adding polymer and coagulant in aid sludge settling, and chlorination.
1: Sludge juggling contains several methods, which are useful surviving under problems. These will not solve a chronic problem. In process must remove solids from the final clarifier faster than they are added. Therefore, the flowrate of return activated sludge must be increased in a bulking situation to prevent loss of solids. There is a limit to the increase flowrate. It increases return flow and effluent conditions worsening. Bulking can be controlled by holding sludge in the clarifier for lengthy time periods. This works, because it proably create septic and toxic conditions. Sometimes it worsen the problem, because it encourage sulfide-oxidizing filaments.
A reduction in solids loading to the clarifier can be achieved reducing the system's
sludge inventory. This can cause problems, because it can encourage filament growth. It is also possible to change mixed liquor suspended solids (MLSS) concentration without reducing system’s sludge inventory. MLSS concentration is highest in head end of aeration basin and its amounts decrease in the clarifier feed. Selecting right place, redistribution of solids can made in a day.
2: Polymer and Coagulant addition, which means different chemicals, which are used to make activated sludge settling better. Most of them are synthetic anionic large polymers, which might be used with cationic polymers. In some cases inorganic coagulants or precipitates such as lime or ferric chloride can be useful. These improve settling because they produce a voluminous precipitate that sweeps down the activated sludge. They increase sludge production. The weighting action of inert biological solids has also been used to aid sludge settling in activated
sludge modifications. It is also possible to recirculate anaerobic digester contents through the aeration basin. One method is to release fiber or clay to the wastewater system, in some cases that help sludge settling during a bulking episode.
3: Chlorine or hydrogen peroxide are useful solver of bulking problem, because they damage filaments extending from the floc surface, and leave orgaisnms within the floc largely untouched. Dosage of chlorine is adjusted so that its concentration are not lethal to the core of the floc, but kills the surface of flocs. Chlorination will make problems worse, if problem is from poor floc development or slime bulking. Chlorine must be used correct, it affects only if chlorine is used in right place and is mixed well. Most important parameters are (1) Chlorine dosage and (2) Exposure frequency. Dosage should be started low and increased until it is effective. Correct dosage corrects settling within couple days. The needed frequency depends of the relative growth rates and efficiencies of kill of filamentous and floc-forming organisms. Success is plant specific. Chlorination controls filament extension from the floc surface. That means that it reduces the symptoms of bulking, not cure the reason behind of it. Filaments will rapidly grow back after chlorination is ended. Over chlorination cause problems like milky effluent, and it kills higher life forms (protozoa). Problems can be avoided if chlorination is ended when about 70% of the filament’s cells are damaged or missing.

Long term measures include activities which cure the cause behind problem. They control influent waste septicity, nutrient additions, changes in aeration; biomass changes and changes in waste feeding.
1: Low DO means that the rate of biochemical oxygen demand removal is near at 1.0 mg/L dissolved oxygen concentration. The rate of nitrification is near maximum at 2.0 mg/L dissolved oxygen. The actual dissolved oxygen concentration within the biological flocs is less than that measured in the bulk solution around the flocs, due to oxygen use as it penetrates into the flocs. If there is much food per microbs, it is possible to need more oxygen, because it is important to keep the floc interiors aerobic. Low dissolved oxygen filaments are often eliminated by an increase in the mixed liquor suspended solids concentration.
2: Septicity mean the conditions where the wastewaters bacteria becomes anaerobic. That means that organic material is fermented to organic acids. A septic wastewater thus contains a relatively high amount of organic acids and hydrogen sulfide. Septicity can occur before the plant, in collection system or in treatment plant. Septicity cause bad smell, dark color and corrosion. Septicity occurs in places which are poorly aerated or poorly mixed. Common cause of septicity is the use of primary clarifier to sludge thickening or if waste activated sludge is returned to primary clarifier. Problem is handled using pre aeration, chemical oxidation, chemical precipitation or using other oxygen source. If the septicity is still high, then it is possible to cofigure aeration base.
3: If there is Low F/M –problems (high food / micro organism ratio) and selectors it is possible to control low F/M bulking by reducing the aeration basin mixed liquor suspended solids (MLSS) concentration, or increasing F/M by manipulating micro organism ratio. Usually MLSS concentration lowering is not suitable on plants because it can cause loss of nitrification and increase waste sludge production. Low F/M is most common problem in completely - mixed aeration basin systems, which have low aeration basin substrate (BOD) concentration. Intermittently - fed and plug - flow systems are more resistant to this. A selector is a mixing basin or channel. Using a selector means that conditions are modified so that certain floc forming bacterias can live easily, but which is not optimal in filaments growing. Selectors must be used right.
4: In case of Nutrient Deficiency it is possible that bacterias don’t get enough nitrogen and/or phosphorus, and it can’t grow enough. That is problem with industrial wastes and rare in domestic waste. Signs of nutrient deficiency are (1) certain kind of filamentous bulking and (2) a viscous activated sludge, which has much polysaccharide. Problem can be solved by adding needed nutrient in wastewater or in the aeration basin. It is important to look that nutrition adding is done right. Wrong handling can cause BOD "spikes", and these causes aeration basin to become nutrient limited for short time periods.
5: If sludge is foaming, there are three filaments cause foaming. All of them grow on grease and oil. These can become problem when wastewaters grease and oil concentration is high. Systems which lack primary clarification, are suffering more this problem, because primary clarification is good grease and oil removal mechanism. Nocardia and M. parvicella, which are common bacters behind foaming, occur at longer sludge age. Nocardia is succesfull at higher temperatures and M. parvicella in lower temperatures. Many plants reduce sludge age, which weakens nitrification and sludge handling capacity. They can be controlled: Nocardia can by a sludge age below 6-8 days and M. parvicella at a sludge age below 8-10 days at moderate temperatures. Nocardia and M.parvicella grow well in low oxygen levels and they grow better if there is lot of unsaturated fatty acids. Anaerobic bacterias modify fatty acids to unsaturated, which means that they prove Nocardia and M.parvicella a source of unsaturated fatty acids. Type 1863 is another foaming cause. It grow usually faster, it needs only 3-4 days. It needs a high amount of grease and oil and a young sludge condition. Control of Nocardia and M. parvicvella is difficult. Chemical antifoam agents are usually not effective. Many plants reduce aeration to control foaming, but process starts to suffer becouse oxygen levers are low. And low oxygen cause bulking. Physical foams handling is most common way to handle problem. Surface scum traps and forceful water sprays. If foam is removed entirely from the system and not recycled back into the plant, it may solve the problem. If foam is disposed in aerobic or anaerobic digesters, it can cause foaming there. It is also propable to control foaming by reducing the grease and oil content of the wastewater. Also many operators reduce aeration. That reduce the foam, but this causes more filament growth in the long term.

Tuomo Hämäläinen, Laurea University of Applied Sciences.

Elämän säie.

Ihmiset ovat taatusti aika kauan tienneet perinnöllisyydestä. Siitä, että lapset syntyvät jotenkin vanhemmistaan. Tähän on liitetty ajatusta henkien sekoittumisesta, henkien avusta siihen, että nainen on ikään kuin "pelto", johon isä laittaa "siemenen", ja lapsi on siksi olennaisesti enemmän isän kuin äidin: Isä on aktiivinen laittaja ja äidin kohtu kasvattaja ja vastaanottaja.

Mutta en ainakaan vielä tarkemmin kirjoittele näistä näkemyksistä, koska ajattelin sen sijaan kirjoitella siitä "tieteellisemmästä perinnöllisyydestä", jonka kulminaatiopisteenä on geeni ja laajemmin näiden yhteenliittymä, DNA. Geeni nimen vaihtoehtoina voisivat olla seuraavat: biofori, faktori, gemmula, id, idantti, pangeeni ja plastitudi. Tuntemamme kuitenkin vakiintui.

Ensimmäinen perinnöllisyyden todistettu lainomaisuus tuli Gregor Mendeliltä, munkilta jonka nimi oli alkujaan Johann. Hän oli köyhän perheen lapsi, jonka opiskelut olivat niin kalliita, että oma perhe ei voinut niitä maksaa, ja niinpä hän hommasi itselleen rikkaamman mesenaatin, luostarin. Hänestä tuli veli Gregor, hän ei ollut erikoisen uskovainen mies: Hänen kirjoituksissaan toistuu hyvä ruoka useammin kuin Jumala. (Hänellä oli koekammo, joten opiskelut eivät sujuneet kovin hyvin. Aikalaiset olivat tosin sitä mieltä, että hän luisti kokeista koska ei osannut.) Mendelin suurin saavutus ei ollut se, että hän tuki eräästä kuorolaisesta, Leos Janàcekista, Brünnin kuoronjohtajan. Hänen suurin saavutuksensa oli se, että hän leikki herneillä. Itse asiassa hän leikki herneillä massiivisesti ja organisoidusti. Hän huomasi, että jotkut ominaisuudet seuraavat tiettyä kaavaa. (Hän on taatusti tehnyt esikokeita, koska hän valikoi herneistä sellaisia ominaisuuksia jotka ovat yhden geenin tuottamia.) Hän keksi että ominaisuudet riippuivat vanhempien ominaisuudesta, ja keksi lisäksi resessiiviset ominaisuudet, jotka olivat näkymättömissä dominoivan ominaisuuden alla, ja jotka kuitenkin saatiin esiin takaisinristeytyksellä. Hän osoitti että perinnöllisyys oli jotain "kiinteää". (Ronald Fisher osoitti, että Mendel harjoitti ns. "kynätutkimusta", eli hän manipuloi koetuloksia tiettyyn suuntaan. Koesarjasta tuli yllättävän hyvä. Ilmeisesti Mendel huomasi jo laskelmia tehdessään mitä lainomaisuuksia ominaisuudet seurasivat.) Mendelin tuloksista ei kuitenkaan paljoa levitelty. Esimerkiksi Karl Wilhelm von Nägeli vinoili Mendelille ja pyysi häntä toistamaan kokeensa keltanoilla. Mendel epäonnistui keltanoiden kanssa - mikä ei ole ihme, koska niillä on erityinen lisääntymistapa, jossa siemenen syntyyn vaaditaan siitepölyä, mutta siitepölyn sisältämää perimää ei kuitenkaan liitetä kasvisolun tumaan. Ei siis ihme, että tulokset eivät sopineet yhteen. Mendel siirtyi tutkimaan mehiläisiä, joilla myös on poikkeava lisääntymistapa. (Eikä koekammokaan tehnyt tilannetta Mendelin kannalta helpoksi.)

Toisesta päästä tilannetta lähestyi Charles Darwin. Jo hänen isoisänsä Erasmus oli ajatellut eliölajeja sukulaisiksi. Darwinilla tästä sitten jalostui evoluutioteoria, tai oikeastaan se oli teoria luonnonvalinnasta. Darwin oli varma että perinnöllisyys liittyi vereen. Hän puhuikin verenperinnöstä. Hänen ajattelussaan vanhempien nesteet liittyivät yhteen. Perimän luonne oli siis nestemäisempi. Fleeming Jenkins keksikin "naulan evoluution arkkuun". Hän ilmoitti ja perusteli että jos perinnöllisyys olisi nesteiden sekoittumista, evoluutio olisi mahdotonta : Jos valkoinen mies lisääntyisi mustien kanssa, ei koskaan syntyisi valkoista heimoa, koska se laimenisi mustien joukkoon, eikä valkoista voisi erottautua erilleen ; Nesteissä erot laimenevat siten että ne eivät ole erotettavissa. (Erosta voidaan puhua analogisen ja digitaalisen informaation erona. Mendelin kokeet näyttivät digitaalisen informaation suuntaan, kun taas Darwinin näkemys oli analogista, ikään kuin maalipurkkiin verrattavissa olevaa, jossa kun punaista ja valkoista maalia sekoitetaan yhteen, saadaan vaaleanpunaista.)

Mendelismi yllätti evoluutikot. Eikä hyvällä tavalla. He huomasivat enemmän sen, että se erosi Darwinin näkemyksestä, eivätkä huomanneet että se korjasi Jenkinsin havaitseman ongelman. Jopa muuten äänekkäänä tunnettu Huxleykin oli vain hiljaa Jenkinsin vastaansanomattoman argumentin edessä, ratkaisematta sitä. (Richard Dawkins kirjoittikin kirjassaan "Viesti miljardien vuosien takaa" kuinka evoluutio vaatii digitaalisessa muodossa olevaa informaatiota. Tämä yksinkertaisesti tarkoittaa sitä että evoluutioteoria ennustaa kyseisen kaltaisen perimän : Jos evoluutio on totta, perimän on pakko olla "digitaalisessa muodossa". Jenkins oli siis oikeassa, ja Darwin väärässä. Mutta evoluutioteorian eduksi.) Evoluutikoista ainoastaan William Bateson hyväksyi Mendelismin. Hän teki näin, koska hän kannatti saltaatiota: Näkemystä jossa evoluutio harppoo isoja loikkauksia, joissa "liskon munasta syntyy kana." Kun asia myöhemmin huomattiin, Bateson hylkäsi mendelismin, vaikka hän oli ensimmäisenä kääntänyt kyseisen kokeen ja yritteliäästi puolustanut sitä. Keskiverrot evoluutikot eivät ottaneet Batesonia vakavasti, ja kun mendelismi liitettiin höyrypäisimpään evoluutioteorian piirissä pyörineeseen hypotetisointiin, ei mendelismi saanut aluksi hyvää mainosta ja luotettavuutta. Asia kuitenkin korjautui. Kun Hermann Muller vielä huomasi, että geenejä voitiin mutatoida, jolloin ne saivat uusia ominaisuuksia, evoluutioteoriaan täysin erityisen hyvin sopiva perimä olikin "koko lailla siinä".

Nämä kuitenkin olivat vain kuvailevia teorioita siitä, minkälaisia tapahtumia perimä aikaansaa. Näitä oltiin testailtu hienosti, mutta olennaista oli, että ei tiedetty mikä toimi. Tiedettiin kyllä miten se tuntematon aikaansaaja sen teki.

DNA erotettiin ensi kertaa vuonna 1869. Friedrich Mieshcer erotti sen sotilaan verisistä kääreistä. Hän arveli että se voisi liittyä perinnöllisyyteen jotenkin. Tuohon aikaan kuitenkin ajateltiin että proteiinit olivat olennaisempia: Niitä oli niin paljon erilaisia. DNA:n ajateltiin olevan liian yksinkertainen ja samanlainen ollakseen vastaus. Vuonna 1902 Archibald Garrod esitti laajemman ja tarkemman ajatuksen DNA:n toiminnasta. Hän piti sitä proteiinien rakennusohjeena. Hän päätteli tämän, koska eräs tauti, alkaptonuria, oli ilmeisesti perinnöllinen, ja siihen liittyi se, että tietty väriaine ei hajonnut. Tämän seurauksena korvavaha ja virtsa olivat erikoisen värisiä. Hän ei testannut näkemystään.

19 -vuotias varhaiskypsä "filosofi joka tunsi jonkin verran biologiaa" James Watson ja 35 -vuotias "ei vieläkään väitellyt, mutta joka tiesi fysiikasta" Francis Crick sitten keksivät DNA:n toiminnan. He lähestyivät jopa sen koodin avaamista, mutta he epäonnistuivat. Heidän pilkuton koodinsa ei ollut oikea, siinä oli nelikirjaiminen koodi (eli neljä eri nukleiinihappoa muodostivat neljän jonoja koodatessaan tiettyä ainetta.) ja toistoryhmät olivat lopukkeita, ja näin saatiin oikea määrä sarjoja proteiinin osasille. Vuonna 1961 nojatuolifilosofointi aiheen parissa loppui ja kokeellinen tutkimus alkoi ; Marshall Nirenberg ja Johann Mathaei pistivät sarjan urasiilia koeputkeen ja saivat fenylalaniinijonon. Pilkuton koodi tuli kumotuksi. Koodauksia tutkimalla selvitettiin että perimän koodi on nelikirjaimista (Neljä nukleiinihappoa kolmen jonoissa symbolisoi tiettyä aminohappoa.)

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Love and be hated.

"Väkivalta lopettaa vittuilun".

Minut on kasvatettu erittäin väkivaltaa vastustavissa oloissa. Esimerkiksi lapsuudessani monet televisio -ohjelmat olivat kiellettyjä. Esimerkiksi turtlesit olivat liian tuhtia tavaraa 9-10 vuotiaalle. (Toisin kuin perheväkivalta, what the irony.) Olen myös melkoisen väkivallaton olento. Kun olin vartijana, olin kuuluisa "voimankäytön alikäyttäjä". Pomo sanoi suoraan, että jos joku väittäisi että minä olisin käyttänyt liikaa voimaa, hän ei uskoisi. Työkaverit taas vinoilivat maskotiksi, koska yritin puhua ihmisiä sekaisin ja pihalle vielä siinä vaiheessa kun olisi jo pitänyt näyttää pamppua.

Kuitenkin olen niitä ihmisiä, jotka todellakin tietävät että väkivalta on ratkaisu. Monesti tämä kielletään ja sanotaan että se ei toimi. Tosiasiat puhuvat kuitenkin muuta. Kyllä, aiheena on kiusaaminen. Koulukiusaaminen.

Koin sitä aika monen vuoden ajan. Takana oli:
1: Pari perustyyppiä. Tiedän heidän nimensä. En laita niitä tähän.
2: Heitä ympäröi sitten satunnaisia muitakin henkilöitä. Osa näistä liehittelijöistä on pyytänyt anteeksi opettajien takahuonejutteluissa, osa on jopa ilman opettajalle ilmoittamisia tullut kotiovelle pyytämään anteeksi eivätkä ole toistaneet tekojaan. Heitä ei hirveästi voi syyttää. Tai ainakaan minulla ei ole heille "raskaita tunteita".
3: Kolmas mainittava ryhmä ovat sitten katsojat, jotka eivät ole tehneet mitään. Heihin kuului enemmistö ihmisistä. Olen saanut kuulla anteeksipyyntöjä. Eräs kertoi kuinka pahalta hänestä tuntui katsoa tapahtumia. Itse luokittelen tälläiset ihmiset sääliöiksi (Eettisesti yhdistetty säälittävä+ääliö. ) En jaksa osoittaa, suoda tai edes tuntea heitä kohtaan mitään säälinsekaista sympatiaa, koska luulen että piirin sisällä oli hieman erilaiset olot. Heillä oli valta toimia ja heillä oli jopa määräenemmistö takanaan. Laskekaa siitä. Koen heitä kohtaan ainoastaan misantrooppisen periaatteen mukaista myötähäpeää. Normaalistihan myötähäpeässä jotenkin asetutaan toisen asemaan ja hävetään tämän surkeaa epäonnistumista. Tässä versiossa mennään vielä pidemmälle, ja koetaan häpeää lähinnä siitä että ylipäätään edustetaan samaa lajia. Asetan itseni heidän yläpuolelleen, mutta lainatakseni don Rosaan "Roope Ankan elämä ja teot" -sarjakuvaa, kun Steele huomaa Roopen olevan hyvä. Hän kehuu Roopea Dawsonin parhaimmistoon kuuluvaksi. Roope sanoo siihen "Ja se ei ole kovin paljoa se."

Olennaista oli kuitenkin se, että koulujen saarnaustilanteet ovat erityisiä. Itselläni oli luokanvalvojana Heli Alaja. Hänen miehensä oli tehnyt uskonnollista koulukirjasarjaa ja hän oli harras kristitty. Taatusti hänen tavoitteenaan oli luoda kaikille mahdollisimman mukavat oltavat. En voi kuvitella, miltä tuntuu opettajasta tulla kouluun, jossa hän on tekemisissä nuorten kanssa jotka selittävät miten vihaavat koulua. Mahtaa tuntua pahalta. Ainakin hänestä taatusti tuntui, sillä hän joutui niitä minunkin asioitani setvimään. Minullakin oli tuolloin kristilliset arvot ja vakaumus, joten enimmäkseen kääntelin toista poskea. Takahuonekeskusteluissa sitten opettajat -toki muutkin, itse asiassa tämä jatkui myös yläasteella, jossa oli toinen koulu- kyselevät syitä. Jotekin se meni aina siihen että "mitä sinä Tuomo teet kun ne sinua aina kiusaavat." No, olin ulkopuolinen. En osannut niitä turtleseja, enkä muutenkaan ollut "kuvioissa". Minulla oli "pottahiukset", eli outo kampaus. Etuhampaani olivat isot. Lisäksi olin jo nuorempana kiinnostuksen kohteiltani erikoinen, "assiin vivahtava". Olin tunneherkkä jo ennen alkua, ja tilanne vain korjasi sitä. En pistänyt vastaan. Ja mikä parasta: En ollut vammainen tai joku muu vastaava, jonka lyömisestä tulee häpeää. Enkä tietenkään lyönyt vastaan, joten olin helppo ja varma nakki ilman riskejä. Ylipäätään, jos ajattelemme että lapset ovat viattomia, niin sanon että "in my ass". Lapset ovat tunnettuja siitä että eivät "leiki sun kanssa" tai "kutsu sua synttäreille" koska on erilainen tai muuta. Lapsien erityinen piirre on se, että he ovat suoraan ja rehellisesti turmeltuneita, siinä missä aikuisemmat kätkevät turmeltuneisuuden etiketin ja kohteliaiden tapojen taakse, koska niin tulee olla tai tulee oikeudenistunnoissa vaikeuksia.

Näin siis aluksi. Tyypit aika usein lopetti ensimmäiseen saarnaan. Sitten oli niitä tyyppejä, joihin ei keskustelu tehonnut. Heiltä sain sitten seuraavalla välitunnilla pahemmin turpaan. Tai sitten minut laitettiin oven ja seinän väliin "säilöön". Tai soralaatikkoon. Lammikot oli kaatamista varten. Paalut pihalla taas oli sitä varten että siihen saa sidottua hupparin naruista kiinni, jolloin sokkoa on kiva heitellä pikkukivillä. (Tässä yhteydessä olen muuten potkaissut opettajaa, joka tuli availemaan naruja.) En edes ole laskenut monta kertaa minua on lyöty. Seurauksena oli tietenkin se, että en ilmoittanut opettajalle ja päin vastoin - jopa salasin tekoja. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että "kristilliset arvot" olivat keskustelussa mukana. Eli toisin sanoen, ihan suoraan odotettiin että minä vain annan anteeksi. Opettajan auktoriteetti ja odotukset vaikuttivat paljon. Toisin sanoen, kiinni jäädessäänkin kävi niin että henkilö ei käytännössä saanut vakavaa sanktiota. Pahin mikä heitä voi odottaa on se, että minä taas nöyrryn heidän edessään ja he kävelevät ulos ilman seuraamuksia. Miksi ilmoitella, kun siitä saa vain vaikeuksia eikä kuitenkaan voi saavuttaa mitään? Tilanne kevenikin niin paljon että siitä on tarkkaavaisen opettajan lausunto "jotain pientä on, sellaista ihan normaalia poikien touhua." Pelkästä Raamattuun tuijottamisesta ei ollut kyse, opin vain taitavaksi kätkemään. Kun molemmat osapuolet haluavat kätkeä, tilanne muuttuu näkymättömäksi. Tilanteen hallinta sujui "kauhun tasapainolla", jossa yritin että he eivät onnistuisi "outsmarttaamaan" minua pulaan. Tähän liittyi erikoisia koulumatkajärjestelyjä.

Kotona jutuista ei voinut puhua, koska siellä oli muita vaikeuksia. Ja ne tilanteet, joissa asioita on tullut ilmi, olivat johtaneet selitykseen siitä, miten kiusaajilla varmaan on onneton elämä. (En kokenut mitään ylemmyyden tuntoa tai edes tilanteen eroa tässä kohden to be honest.) Lisäksi juuri tämä oli se selitys, jota en halunnut kuulla. Sen sijaan ajattelin että syyn täytyy olla minussa itsessäni, silloinhan voisin kenties tehdä asialle jotain. Selitys kotioloista oli varmasti realistinen (Tiedän "isoimman jehun" vanhempien käyneen yläasteella opettajalta anomassa armoa pojalleen koska tällä oli niin paljon vaikeuksia. Tämä tosin liittyi koulumenestykseen. Sen kohdalla ei onneksi itselläni ollut hirveästi vaikeuksia.) Lisäksi niistä tietyisti voivoteltiij - laajalle - tuttavapiirille, enkä totta puhuen kaivannut yhtään sääliä. Ne eivät muuttaneet tilannetta, ainoastaan muistuttivat siitä ja korostivat kuinka asiat voisivat ja niiden pitäisi olla toisin. Mainita voisi myös tilanteen, jossa asia tuli kotona julki - koska siitä jäi jälkiä, joita olisi ollut vaikea selittää pois. Syynä oli se, että henkilö ajoi ohi polkupyörällä ja yritti potkaista, ja minä menin torjumaan tätä ja sitten minua tietysti lyötiin. Sain kommenttia siitä kuinka "et olisi torjunut". Itsensä puolustaminen oli väärin. Toki neuvot joita joskus sain "vedä niitä turpaan" oli vielä naurettavampi: 1vs.monta ei ole edelleenkään sellainen tilanne, jonka voittotodennäköisyyksiä laskisin kovin ylös. Etenkään, kun tuolloin en osannut tapella. (Nykyään taas osaan tapella raa-asti. Ylpeä tästä) Joskus kotoa lähti isukki sovittelemaan koteihin. Idea oli ehkä hyvä, mutta ei toiminut kuin niiden kohdalla jotka oli muutenkin hoidettavissa.

Sorruin myös tunnettuun ja klassiseen klovnistrategiaan, joka tarkoittaa sitä että muutuin näkyväksi pelleksi, jonka panssarin läpi jutut ei näennäisesti vaikuttaneet. Yläasteella tilanne jatkui. Kun siirryin lukion puolelle, he eivät seuranneet mukaan. Vain yksi meni lukioon ja hän potki aluksi seinää pääni vierestä. Mutta ilman kavereita tämä tyrehtyi yhteen opettajan tekemään vakavahenkiseen puhutteluun: Henkilö oli tarpeeksi vanha, jotta siitä saisi oikeuteen jutun jos sen sattuisi joskus vaikka todisteet. (Silloi ei ollut kuin minun sana vastaan, mikä ei olisi riittänyt.) Koulun ulkopuolella tilanne oli kuitenkin sama, joskin paljon satunnaisempi. Kun he sitten erään kerran tulin kaupasta ja he tiesivät minulla olevan rahoja, halusivat niitä tietysti, että "Ihan vapaaehtoisesti" antaisin. Heitä oli viisi. He olivat polkupyörillä. En olisi päässyt karkuun. Löin sitten niitä kaikkia turpaan siitä paikasta. Yllätysetu - olin tunnettu "toisen posken kääntäjä" ja se että heillä oli polkupyörät haarojen välissä, mikä haittasi liikuntoa, oli syy siihen että tässä onnistuin.

Siihen se sitten loppui. Sain toki kuulla pakoon menevien henkilöiden "psykopaatti" -nimityksiä muutaman kerran. Mutta kun aina nähdessäni jonkun tai ryhmän heistä siirryin kävelemään uhkaavasti kohti, nekin loppuivat. Uskovainen kaverini sanoi että vielä minua tekoni kaduttaa. Ja hän oli oikeassa. Myöhemin teko alkoi kaduttamaan. Tosin kadutus oli siihen suuntaan, että he eivät saaneet riittävän kovaa rangaistusta. Nythän annoin heille vain takaisin "yhden päivän elämästäni". En suinkaan kokenut tasanneeni tilejä - saati että olisin saanut korkoja makseltua. Kenellekään ei tullut edes pysyvää ruumiinvammaa. No, eipä tullut mitään pakkoa muuttaa tilannetta, joten niin olkoot.

Kauhajoella ja Jokelassakin ampujat olivat olleet koulukiusattuja. (Mikä ei ole selitys - ainakaan kristityistä ystävistämme - toisin kuin heavy -metal, ateismi ja evoluutioteorian kannattaminen.) Minusta ei kuitenkaan tullut ampujaa. Sen sijaan roolipelit pelastivat elämäni, tai sen osan joka siitä oli kristillisen vakaumuksen ja sen haitallisten lieveilmiöiden lähdettyä oli jäänyt jäljelle.

Kokonaisuutena koulukiusaamiseni kasvatti luonnettani ja ymmärsin että on syytä olla "Housempi kuin House". Ei ole ystävyyttä ilman ehtoja. Eikä kristillistä rakkautta ilman "paitsi evouskovat jotka tappavat" -ehtoja ja loukkaavia lisämääreitä. (Jotka eivät ainakaan minua aja kohti Jeesuksen Totuutta, vaan pois päin. He siis ihan vakavasti luulevat saavansa sieluni pelastettua herjaamalla?) Ihmiset eivät tee hyviä asioita muuta kuin itsekkäistä syistä. Sinun on autettava itseäsi, koska jos et sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan. Mitään taika -apua on turha odottaa. Minusta tuli Roope Ankan tapaan "ovelaakin ovelampi ja kovaakin kovempi." En toisaalta myöskään voi jättää kadulla pulassa olevia vaikeuksiin (etiikalla ei ole tilanteen kanssa mitään tekemistä, eikä terveellä järjellä), vaan olen aika usein mennyt tyynnyttelemään riitoja ja katsomaan tarvitseeko se oksennukseensa sammunut spurgu apua. Olen samalla huomannut sellaisen jännittävän ilmiön, että suurin osa ihmisistä vain kävelee ohi, paitsi jos joku on jo tekemässä jotain, jolloin ympärille kehittyy sellainen pelastushenkilökunnan paikalle pääsemistä haittaava kokoontuminen. Parin metrin päässä oleva kehä, joka katselee. Tärkein oppi on kuitenkin se, että on ihmisiä, jotka oppivat keskustelusta. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka itse tajuavat. Sitten on niitä ihmisiä, jotka eivät opi keskustelusta ja heidän kanssaan on turha yrittääkään. Sitten on sääliöitä. He ovat niitä jotka muodostavat sen kehän. Ja he ovat se pahin porukka. Ja he olivat sitä koko matkan.

Ja kun ajattelen tätä, en tiedä olenko läpeensä paha ihminen, vai ihminen jolla on tavallista tarkempi moraalinen vaisto itsen ja muiden suhteen. En ole uskaltanut selvittää, joten noudatan itseäni pahaksi ja moraalittomaksi moittivia varoituksia, just in case.

Erään Hoppelin matka "Sinne" ja "takaisin".

Sigmund Freudin psykoanalyysi on merkittävä - jos ei muuten, niin vaikutustensa sosiologisen laajuuden ja maineen vuoksi. Siihen liittyy myös symbolien tulkintaa. Tämä on tärkeää, koska hän jakoi tietoisuuden kolmeen osaan:
1: Id, Se, viettipohja, joka sisälsi synnynnäiset ja primitiiviset vietit ja vaistot.
2: Ego ,Minä, joka syntyy kun lapsi tajuaa olevansa äidistä erillinen olento. Tämä osa toimii sovittelijana tietoisuuden välillä.
3: Superego, yliminä. Tämä sisältää opetetut, kulttuurisidonnaiset, normit. Lapsi oppii nämä vanhemmiltaan. Superego hallitsee kaikkia tasoja, ongelmatilanteissa se luo defenssimekanismeja ja torjuntoja. Lopputuloksena voi olla neuroosi, mielenhäiriö.

Psykoanalyysissä symboleja, kuten unia, tulkitaan jotta superegon vaikutus saataisiin pyyhittyä pois: Se kun suojaa ja kätkee varsinaisen ongelman ja naamioi sen. Näin psykoanalyysin mukaan päästään käsittelemään varsinaisia ongelmia. Jotka ovat aika usein seksuaalisia (ikäryhmästä riippuen joko oraalista eli suukeskeistä, anaalista eli peräsuolikeskeistä tai fallista eli sukuelimiin keskittyvää.)

Tästä päästäänkin tulkitsemaan John Ronald Reuel Tolkienin "Tarua Sormusten Herrasta". Sekin on merkittävä, jos ei muuten niin sosiologisen laajuuden ja maineen vuoksi. Lopputulos on humoristinen, ja sen syyksi voidaan tulkita kolme eri syytä:
1: Superiority theoryn mukaan asettaudun ylempään asemaan ja nauran ikään kuin ylemmyydentuntoista, halveksivaa, naurua.
2: Relief theoryn mukaan taas tilanne on juuri päin vastoin: Juttu naurattaa koska se vetoaa aitoihin takana oleviin pelkoihin ja käsittelee sitä. Tämä teksti on silloin tavallaan tekstiä, jota voidaan psykoanalysoida ja kaivaa takaa ongelmiani.
3: Incongruity theoryn mukaan tilanne on neutraalimpi. Huvitus syntyy siitä kuinka teksti mukailee, mutta ei aivan ole, filosofisen tekstintuoton kontekstissa.

Siksi onkin olennaista, että katsot kantasi huumorin rakenteeseen: Se ratkaisee tulkinnan sisällön. Mutta asiaan.

Kirjat jaottuvat neljään osaan, joista ensimmäinen on Hobitti, ja sitten on kolmiosainen Taru Sormusten Herrasta. Hobitti toimii eräänlaisena alustuksena itse TSH:hon. Tolkien on itse kiistänyt kirjansa allegorisuuden, eli hän on itse sanonut että siinä ei ole symboliikkaa. Tämä on hyvä asia psykoanalyyttiselle tulkinnalle, koska nyt kaikki allegoriat tulevat esitietoisesta mielestä.

Hobitti alkaa sillä, kuinka hobittikylään saapuu velho Gandalf. Velholla on sauva. Hän kolkuttaa sauvallaan Bilbon oveen, jota kuvataan pyöreäksi. Perinteisessä psykoanalyysissä sauva on fallokseksi, miehen sukupuolielimeksi, symbolisoitu merkki. Portti taas kuvaa perinteisesti naisen emätintä. Tämän kolkuttelun jälkeen kääpiöitä alkaa pukkaamaan taloon, joten selvästi Tolkienilla on käsitys siitä miten lapset syntyvät maailmaan. Samalla Gandalfin miehisyys tulee todistettua. Muutoin hobitissa ei ole mainittavia, mutta tämä esittelee Gandalfin perusluonteen, joka jatkuu läpi koko kirjasarjan: Gandalf kolkuttelee aina oville sauvalla. Normaalisti ihmiset kolkuttavat oveen kädellä, mutta Gandalf on selvästi sauvamiehiä.

Varsinaisessa Taru Sormusten Herrasta kirjassa alussa esitetään paha. Paha on kuvattu "yksisilmäiseksi" (Sauron : "the one eye that sees all".) Hän asustaa tornin (fallossymboli) huipulla. Yksisilmäinen hirviö on tunnettu kiertoilmaus miehen penikselle. Lisäksi Sauron on selvästi myös feminiinisiä voimia omistava: Se tiivistyy kehän muotoiseen sormukseen. Elokuvasarjassa tämä suorastaan korostuu. Kun katsoo ohessa olevaa kuvaa, huomaa siihen liitettäviä sanoja ("suuri, punainen, sykkivä, kehä") alkaa psykoanalyysin ystävä hokemaan lausetta "ei voi olla sattumaa". Viestejä löytyy yhtä helposti kuin fundamentalistikristittyjen takaperin soittamista heavylevyistä. Sormuksen voima on valtava, ja sitä kantamaan tarvitaan selvästi oraalivaiheeseen jäänyt hobitti, joiden elämän keskeinen ilon lähde on syöminen, laulaminen ja muu suun kautta tapahtuva nautinto : Sormus edustaa siis selvästi naisellista seksuaalista voimaa, joka falliseen vaiheeseen siirtyneelle edustaa vastustamattonta ja vaarallista voimaa, kirjan kuvauksen mukaan. Tämä on valtasormus, ja esimerkiksi Galadriel saa jumalilta anteeksi kun ei ota sormusta ja sen tuomaa valtaa. Tässä kuvataan selvästi neitsytkultin näkökulmasta: Tämä onkin eurooppalaisessa ajattelussa keskeisellä sijalla, ja se nojautuu kristilliseen perinteeseen ja sitä korostettiin ritariperinteessä. Ritarillinen ihailu on tavoittamattomuudessa ja naisen itsekontrollissa. Ihailu kohdistuu siis kykyyn piilottaa himonsa niin että pinnalle näkyy vain aseksuaalisuus. Tästä seuraa se, että naista ei ihailtu ajattelevana ja järkevänä olentona vaan neitsenä, joka on pystynyt osoittamaan itsekontrollikykyä "puhtaimmillaan". Ja vain tälläisenä tämä kelpaa ihailtavaksi idoliksi. Nainen on tässä näkemyksessä ensi sijassa suojeltava, ja hän saa sädekehänsä seksuaalisen pidättyväisyyden kautta. Miehen tehtävä on suojella naista, koska tämä on suhteessa mieheen heikompi. (Tosin eräiden ajattelijoiden mukaan tälläinen seksuaalisuuden piilottaminen itse asiassa johtaa eräänlaiseen "siitä puhe mistä puute" -ketjun tapaisen kautta siihen että seksuaalinen halukkuus itse asiassa kasvaa. Heistä nykyinen tabuton seksuaalisuuskuva on tuonut keskusteluun myös aiheen "haluttomuus/kyvyttömyys". Toiset ovat tosin sitä mieltä että vasta nyt tämä on tuotu esiin: Diagnoosi ei välttämättä ole yleistynyt tai alkanut vasta nyt olemaan, vaan on sen sijaan vasta nyt ylipäätään voitu diagnosoida, kun aikaisemmin ollaan oltu hiljaa, vaiettu ja "suljettu silmät ja ajateltu isänmaata.")

Gandalf itsessään taas edustaa selvästi perinteistä Oidipusmyyttiä: Psykoanalyysissä keskeistä on ajatus siitä että mies haluaa tarun Oidipuksen tavoin vastustaa isäänsä ja voittaa äitinsä. Tähän liittyy isäkapina ja halu yhtyä äitiin (seksuaalisvireitteisesti, kuinkas muutoin.) Saruman viisas on hänen isänsä, ja toinen osa "kaksi tornia" (kuinkas muutoin?) käsittelee oidipusmyytin sitä vaihetta, kun hän tappaa isänsä. Tämä kulminoituu siihen, kun Gandalf Valkoinen kohtaa Sarumanin ja päihittää tämän. Otan lainauksen "kahdesta tornista", sivu 511.

"Hän kohotti kätensä ja puhui hitaasti kirkkaalla kylmällä äänellä. 'Saruman, sauvasi on poikki.' Kuului rusahdus ja sauva särkyi kappaleiksi Sarumanin kädessä ja sen pää putosi Gandalfin jalkoihin."

Psykoanalyyttisen symboliikan tulkinnan mukaan kastraatioon ei voi paljoa suoremmin viitata. Gandalfin matka lopuksi harmaisiin satamiin on lähtö takaisin veden taa, jossa hän kohtaa äitinsä. Oidipusmyytti on kohdannut kliimaksinsa.

Toinen merkittävä henkilö on Aragorn. Kun hänet kohdataan aluksi, hänellä on nysä miekka. (fallossymboli) Se on "murtunut". Kun he menevät haltioiden luo, jossa hän kohtaa rakastettunsa Arwenin. Tässä vaiheessa hänen miekkansa on jälleen ehjä. Freudilaisittain tulkittuna tämä tarkoittaa sittä että hän tuli tietoiseksi erektiostaan. Tässäkin isä liittyy voimakkaasti, miekka on perintökalu, ja siihen liittyy suvun arvoasema. Aragornista tulee mies, ja mukana tulee miehiset vastuut. (Joku voisi argumentoida että Aragorn oli kirjassa jo melko iäkäs, mutta tässä vaiheessa on syytä tajuta, että "pojat ovat poikia, mutta niin ovat monet keski-ikäiset miehetkin.") Myöhemmin kirjassa hän kohtaa Éowynin, joka on nainen jolla on miekka. Hän edustaa joko emansipoitunutta naista, tai sitten vihjaa homoseksuaalisuuden suuntaan. Pääasia on kuitenkin se, että lopulta perinteisen feminiininen Arwen saa Aragornin sydämen. Kirja voi tässä kohden korostaa perinteisiä arvoja koska Tolkienilla oli joitain herkkiä tuntemuksia asian tiimoilta.

Kirjasta löytyy myös tärkeä kohta, kun joukkue tavoittelee Moriaa. Gandalf yrittää sauvallaan ja muilla taikakonsteillaan avata porttia, mutta ei siinä onnistu. Portti aukeaa lopuksi puhumalla ystävyyden sanoja. (Kirjaimellisesti.) Tämä viittaa siihen, että Tolkien todella tiesi, mitkä kikat tehoavat. Morian portista sisään mentyä sokea hirviö, jonka nimi on "Watcher" (W.t.F.) sulkee portin niin että ulospääsy estyy. Tämä voi kuvata sokeaa viettipohjaa, joka vie vallan superegolta. Kun astut sisään, ei enää seuratakaan järkeä, vaan on seurattava tuntemuksia. (Mikä korostuu siinä että älyllä ja mustilla ja kontrollilla tunneleissa(joka viittaa tietenkin naisten...) suunnistava Gandalf eksyy kunnes tajuaa seurata tuntemuksiaan.

Kokonaisuutena voisi sanoa, että TSH edustaa tämän tulkinnan mukaan konservatiivista seksuaalinäkökulmaa, jossa kuitenkin taustapiruna häärii oidipuskompleksi ja jonkinlainen seksuaalisuuden pelko.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Natural Born Loser voittaa.

Yläasteella innostuin shakinpeluusta. Minulla oli eräs kaveri, Mikko Paajanen, joka aloitti shakkikerhossa ja niin minäkin päädyin pelailemaan tätä "älykköpeliä". Totta puhuen en ollut shakissa kovin hyvä. Olin siinä itse asiassa todella huono. Eikä minulla muutenkaan oikein tuntunut olevan lahjoja peliin. Kävin kuitenkin shakkikerhossa joka viikko muutaman vuoden ajan. Häviämässä. Voittaminen ei tullut kysymykseen, koska muut kerhossa kävijät olivat omistautuneet tuolle jalolle pelille minua kauemmin. Heillä enemmistössä oli SELO -pisteitä - joilla pelaajan shakkikilpailujen menestystä käytetään pelaajan kovuuden arvioinnissa, menneisyydellä yritetään arvioida tulevaisuutta - kasassa ihan kunnioitettavia määriä.

Ei ole häpeä hävitä hyville pelaajille. Etenkään kun shakki ei ole juuri lainkaan tuuripeli. Edes asenteella ei pärjää. Toimivia kiertotietä ei tässä pelissä ole : On vain osattava.

Pelasin, tyylini kehittyi ajan mittaan aggressiivisemmaksi. Tämä tarkoitti sitä että hävisin nopeammin, kun kaikki nappulani syötiin. Pelitulos saavutettiin nopeammin, tulos ei muuttunut. Toinen asia, jonsta tuli tavaramerkkini, oli normaali shakkitilanteissa tehty luovutus. En suostunut tekemään sellaista ikinä. Sanoin että "peli päättyy joko häviöön tai voittoon."

Oppimisen näki vasta kun kävin eräissä juniorikisoissa. Olin siellä tasan puolivälissä. Luultavasti voitin osan, koska osalla oli hyvä päivä ja hävisin osan koska minulla ei sattunut hyvää peliä. Puoliväli ei kuitenkaan ollut häpeällistä. Sillä minulla ei ollut lahjoja shakin strategiaan, pelisilmä toisen kannalta puuttui täysin. Rakentelin vain hyökkäyskasoja joilla sitten jyräsin eteenpäin. Myös ärsyttävä tapani ratkaisi yhden pelin : Aloittelevan pelaajan virhe johtikin matin sijasta pattiin, eli shakin tasapeliin. (Tämä ei ollut ihme, koska hän joutui yrittämään mattia hevosilla ja läheteillä ja tietenkin kuninkaalla. Matti on siitä mahdollinen mutta haastava.) Tällä erolla oli tietenkin pieni vaikutus lopputulokseen. Käytännössä juuri tämä asenne oli se, joka johti siihen että nousin keskitasoa hieman huonommasta ja juuri tasan keskivertopelaajaksi.

Silti minulla ei ollut toivoakaan palkintosijoille, edes "junnujen" joukossa. Pelitulokseni kertoi minulle että olen standardijuniorishakinpelaaja. Eli ei mitään mainttavaa. Ei osaava mutta ei jumbokaan.

Sitten eräänä päivänä menin shakkikerhoon ja pelasin erästä ihan hyvää pelaajaa vastaan. Satuin voittamaan pelin. Varmistin että hän ei pelannut tahallaan huonosti. Eikä siitä ollut kyse. Kaikki kävivät katsomassa pelin läpi. Olihan se ensimmäinen "hyvän pelaajan" voittoni, ja hekin olivat sitä mieltä että pelini oli ihan kelpoa. Kaikki kävivät ihmettelemässä ja tulos kohahdutti. - Luultavasti siksi että en todellakaan ollut mainittavan hyvä pelaaja, se oli jonkin asteinen ihme. Ja toisaalta se oli merkittävä sillä tavalla että se näytti että olin oppinut jollekin uudelle tasolle.

Jostain syystä tämä tarkoitti sitä että en enää koskaan voinut mennä pelaamaan shakkia uudestaan. Se oli viimeinen pelikertani kyseisessä kerhossa. Itse asiassa olen pelannut shakkia tuon jälkeen vain kerran.

En tiedä johtuuko se siitä, että jotenkin (1) haluan hävitä ja olla halveksittu, jolloin voitto olikin pettymys. (2) Haluan lopettaa voittajana ja estää revanssin. Nythän kokenut pelaaja hävisi suorastaan kissassa standardoidulle keskivertoharrastajajuniorille. Edelleen vuosien jälkeen, viimeisin pelini kokenutta pelaajaa vastaan shakissa oli voitto. (3) Ihailin tuota pelaajaa ja voittoni tiputti hänet jalustalta. Kenties osa shakin glamourista jopa syntyi tuollaisen ihailun kautta: Kun ihailun paiste suuntautui pelikavereihin, siitä osa palautui itselle. Voitto poisti tämän. (4) Tai sitten ihan puhtaasti saavutin tavoitteeni shakissa, ei enää ollut mitä tavoitella, kaikki mitä hain ja halusin oli jo saavutettu. Yleensä en muutenkaan pyri olemaan paras, vaan hyvä. Enkä mittaa hyvyyttä paremmuusjärjestyksessä, statuksessa tai ranking -listoissa, vaan siinä miten suoriudun tehtävissä. Tuossa pelissä ratkaisevaa olisi silloin se, että pelitoverit pitivät voittoa mallia "taitojen vuoksi" eikä "taidoista riippumatta".

Sitä sanotaan normaalisti, että "ei pidä pelata jos ei osaa hävitä." Kohdallani taitaa olla tärkeämpää tarkentaa että "ei pidä pelata jos ei osaa voittaa."

Äänekäs itsensä kuunteleminen.

torstai 25. syyskuuta 2008

YX -silmäinen hirviö ; Sukupuolien sota.

"Nyt on mies! / Nyt on mies! / Nyt on mies! / Nyt on mies!"
(Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, "Nyt on mies")

Tämä on jatkoa seksuaalivalintaa käsittelevälle blogaukselleni.

Feminismissä korostetaan kuinka naiset ja miehet ovat kulttuurisista syistä laitettu erilaiseen arvoon. Feminismissä on kaksi näkökantaa tähän:
1: Ensimmäisessä korostetaan että miehen ja naisen erot ovat näennäisiä ja kulttuurisidonnaisia. Erot ovat lähinnä fyysisiä. Tässä korostetaan sitä miten naisten tulisi olla "miesmäisiä" eli ottaa oikeutensa ja mennä myös miesvaltaisillekin aloille. Nainen ja mies ovat samankaltaisia ja siksi kaikessa samanarvoisia ja yhtä hyviä. (Paitsi jos kasvatus pistää tytöt rättikässään ja pojat puukäsitöihin, jolloin taitoerot johtuvat pelkästä harjoituksesta, eikä siitä että tytöt ja pojat luonnostaan olisivat kiinnostuneita näistä aiheista.)
2: Toisessa taas hyväksytään ajatus jossa "Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta". Eli että sukupuolet käyttäytyvät eri tavoilla. Tässä korostetaan sitä, miten naisten arvostuksen puute näkyy mies- ja naisvaltaisten alojen palkkauksen eroissa. Naisen olisi oltava rohkeasti nainen, joka on miehen kanssa erilainen mutta samanarvoinen.

Ristiriita sukupuolten välillä on joka tapauksessa olemassa. Itse asiassa se näkyy perimän tasolla. Tämän ymmärtämiseksi täytyy hieman kertoilla sukupuolen syntyyn liittyvistä asioista: Sukupuolen määräävät kromosomit ovat poikkeavia. Siinä missä kaikissa muissa kromosomeissa on kaksi samanlaista kromosomia, mutta sukupuolikromosomien kohdalla ainoastaan X kromosomi on naisilla parillinen, miehillä se taas on pariton. (Naisillakin toinen X -kromosomi tosin kutistuu Barrin kappaleeksi, joka ei tee mitään. Naisella jokaisessa solussa kutistuminen valikoituu sattumalla. Miehellä taas on värisokeutta ja verenvuototautia naisia enemmän koska heillä "yksinäinen X -kromosomi lentää ilman kakkospilottia.") Kaikilla on ainakin yksi X -kromosomi ja vain miehillä on Y -kromosomi. (Paitsi että tämä koskee vain nisäkkäitä ja kärpäsiä. Esimerkiksi linnuilla koiras syntyy XX -kromosomistolla ja naaras on XY -kromosomistolla. Monilla matelijoilla, kuten krokotiileilla, sukupuolien erot eivät ole geneettisiä: Ratkaiseva on hautomislämpötila, joka antaa todennäköisyyden sille tuleeko yksilöstä naaras vai koiras.) X -kromosomissa on melko runsaasti geenejä, kun taas Y -kromosomi on pikkuriikkinen, lähes ilman toimintoja oleva. X ja Y -kromosomit tunnetaan sukupuolikromosomeina, koska Y -kromosomissa on SRY -geeni, joka käynnistää alkionkehityksessä induktioketjun, jonka lopputuloksena syntyy mies. (Itse asiassa Y -kromosomilla varustettuja naisia onkin, ja nämä "poikkeukset vahvistavat säännön." Niissä nimittäin on joko häiriö SRY -geenin toiminnassa tai sitten naiseksi muuttavan, X -kromosomissa olevan DAX -geenistä on kaksi kopiota. Toisin sanoen, yksi SRY päihittää yhden DAXin, mutta kaksi DAXia voittaa yhden SRY:n. DAX ja SRY ovat keskenään antagonistisia, keskenään taistelevia, geenejä.)

Sukupuolikromosomien ominaisuuksista syntyy muutamia ilmiöitä: Tehokas se on sikäli, että sukupuolet voivat erottautua hyvin: Esimerkiksi kun Y -kromosomiin voidaan pakata sellaisia geenejä jotka naaraassa olisivat haitallisia ja jopa tappavia, mutta jotka tarjoavat koiraalle mitä tahansa etua, se mahdollistaa sukupuolten eriytymisen. (Mikä tarjoaa etua verrattuna krokotiileihin: Naaras voi käyttää kalsiumia maitoon ja koiras sarviin ja hampaisiin.) Tosin sama koskee myös X -kromosomia. Siihenkin voi pakkautua geenejä jotka ovat haitaksi koiraalle. Tämä onkin tärkeä huomio, sillä pinnallisesti ajatellen voisi ajatella että X -kromosomi ei voisi haitata koiraita, koska X -kromosomi on myös miehillä. Näin perimän voisi olla luonteeltaan suorastaan fallosentrinen, miehiä puoltava. Kuitenkaan näin ei ole. Syykin on selvä: Jokainen X -kromosomi on 2/3 ajasta naisissa ja 1/3 ajan koiraassa. (Naisilla on 2 X kromosomia ja koirailla 1. Yhteensä 3 vaihtoehtoa, joissa X kromosomin jokin versio on satunnaisesti. Versio voi periaatteessa olla kopiona samassa naaraassa myös 2 kertaa.) Tämä antaa X -kromosomille itse asiassa kyvyn vainota Y -kromosomia: Otetaan esimerkki luonnosta. Matt Ridley kertoo kirjassaan "Perimä - ihmisen historia 23 kappaleessa", että Acrea ecendon -perhosella tapahtui mutaatio, jossa X -kromosomiin liittyi geeni, joka koiraaseen joutuessaan tuhosi sen siittiöt joissa oli Y -kromosomi. Näin jokaikinen jälkeläinen joka tälläisellä koiraalla syntyi, oli naaras. Kelpoisuutta se ei pienentänyt muutoin: Koiraista ei tullut steriilejä. Tämän seurauksena pian lajissa oli lähes pelkästään naaraita. Tämä olisi voinut johtaa jopa lajin sukupuuttoon, ellei populaatiossa olisi ollut muutamaa koirasta, joiden Y -kromosomi olikin immuuni tälle geenille. Tämä versio sitten yleistyi ja pian sukupuolet olivat taas tasan. (Kun jokaikinen koiras jolla oli tämä versio oli ainut mahdollinen seuraavan sukupolven isäehdokas.) Tähän liittyi tietenkin voimakas geneettinen ajautuminen, eli näillä poikkeuksellisilla koirailla olevat ominaisuudet yleistyivät, jopa fiksoituivat, populaatiossa runsaasti ja nopeasti oikeastaan riippumatta siitä miten hyödyllisiä, neutraaleja tai haitallisia ne olivat. Tämä ajautuminen tapahtuu jopa niin nopeasti, että se jää "evoluution nopeusennätyksiin".

Kilpailusta on seurannut myös sellainen jännittävä ilmiö, joka voisi pinnallisesti tarkastellen näyttää ristiriitaiselta, paradoksaaliselta: Kun Y kromosomi "pakenee" X -kromosomin "hyökkäystä" annetun esimerkin tapaan, jolloin sen "yleisrakenne" itse asiassa muuntuu nopeasti tälläisen valintapaineen alla. Mutta samanaikaisesti se on erityisen identtinen populaatiossa. Ihmisilläkin SRY -geeni on lähes pistemutaatioton, ja se eroaa silti harvinaisen paljon esimerkiksi simpanssin SRY -geenistä. Tämä selittää osaltaan pois Haldanen dilemmaa; Haldanehan arvioi että pelkkä valintapaine ei voi fiksoida geenejä populaatioon niin nopeasti että se selittäisi sen miksi populaatiot ovat niin erilaisia. Osa ratkaisusta onkin siis siinä, että läheskään kaikkien geenien fiksoituminen ei ole tapahtunut valintapaineen vaan geneettisen ajautumisen kautta.

Toisin sanoen X -kromosomi kykenee vainoamaan Y -kromosomia. William Amos onkin esittänyt, että X -kromosomi voi hyökätä Y -kromosomia vastaan lähes minkä tahansa Y -kromosomille ominaisen geenin kautta, joten Y -kromosomin ainut mahdollisuus on ollut piiloutua hyökkäyskohteita. Tämä taas on johtanut Y -kromosomin kutistumiseen: X -kromosomi ei löydä siitä niin helposti hyökkäyskohdetta, kun maali on pienempi.

Mutta tässä ei suinkaan ole kaikki sukupuolten sodasta. Koska Y -kromosomi voi kerätä koiraalle edullisia geenejä, jotka olisivat naaraalle haitallisia - tai jotka jopa haittaavat jollain tavalla "naaraan intressejä" - ovat mahdollisia. Kun naaraat käyttävät seksuaalivalintaa apuna, jotta voisivat taata koiraan geneettisen laadun, koiras voi käyttää näitä valintakriteerejä "naarasta vastaan", eli se voi kerätä "viekoittelukgeenejä" (jotka valehtelevat lyhyellä aikavälillä, koska ne fiksoituvat populaatioon ja tämän jälkeen naaraiden alun perin haluama ominaisuus onkin se olemassaolevan "parhaimman ja huonoimman" variaation syy.) Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että naaraat jotka kestävät tätä valheellista viekoittelua saavat sen edun, joka alun perin on niille suonut seksuaalivalinnan käytön suoman edun - kun valitaan aidosti geneettisesti hyviä puolisoja, myös jälkeläiset lisääntyvät keskimäärin paremmin. (Seksuaalivalinnallista valtaa tulee miehille vasta puolisoon sitoutumisen, esimerkiksi monogamian kautta: Kun naaras ja koiras sitoutuvat yhteen kumppaniin, seksuaalivalintaa voi tasata. Monogamia, yksiavioisuus, on siis kenties "rentuilta pois", mutta toisaalta se antaa miehille tietynlaista valtaa.)

Brett Holland ja William Rice ovatkin tutkimuksissaan tulleet tulokseen, jonka mukaan sosiaalisilla ja vuorovaikutusta käyvillä lajeilla tälläistä kilpavarustelua on paljon, koska siihen liittyy mahdollisuus "huijaukseen". Tämä selittää osaltaan, miksi hypersosiaalisilla ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta ja sen rajoista. Mikä sitten osaltaan selittää esimerkiksi Ilkka Kanervan seksiviestejä/tekstiviestejä ja niihin reagoimista.

Uskallan siis sanoa että nainen ja mies ovat geneettisesti erilaisia. Samalla on syytä muistaa että geeni ei tavoittele hyötyä yksilöille joissa se on. Se hakee omaa yleistymisetuaan. Takana on siis itsekäs geeni, ei avulias geeni. Tässä tapauksessa X -kromosomi on luonteeltaan "telaketjufeministi" ja Y -kromosomi "sovinisti" ; Se, pitäisikö ihmisten olla tälläisiä, onkin sitten jo aivan oma lukunsa...

Rikki.

"I've seen your dreams get broken / I've heard your words unspoken / and sometimes hope is layin low / hidden in the ashes / left after the fire"
(Julie Miller, "Ride The Wind To Me")


Insinöörityyppisen pojan kliseisessä kuvauksessa kerrotaan, että siinä missä normaalit lapset leikkivät leluilla ja tuhmat lapset rikkovat toisten leluja, tämä rikkoo omia kellojaan, juniaan ja muita esineitä jotta saisi tietää miten ne toimivat. Rikkominen onkin yksi keino selvittää toimintoja. Tosin niiden teho insinöörityössä ei ole yhtä välttämätön kuin luonnontieteen aloilla. Insinööri kun voi selvittää koneen toimintaa analysoimalla itse osia, ja tähän ei tarvita esineen rikkomista.

Sen sijaan aivotutkimuksessa leesiot ovat tärkeitä. (Esimerkiksi Antonio Damasion kirjoissa niiden esittelyllä on tärkeä rooli.) Leesiolla tarkoitetaan aivoissa olevaa "anomaalista puutetta" jolla tarkoitan osaa, toimintoa tai ominaisuutta, joka on joillakin ihmisillä, mutta joka puuttuu joiltakuilta. Jos kenelläkään ei ole kyseistä ominaisuutta tai toimintoa tätä ei tietenkään voida tehdä: Variaatio syntyy karkeasti niistä joilla on ja niistä joilla ei ole. Leesiot voivat toimia tutkimuksen apuna kahtaa kautta:
1: Otetaan potilaita, joilla aivokuvat ja vaikka näiden onnettomuusraportit näyttävät vaurioita, toimimattomuuksia ja vastaavia juuri tietyllä aivojen alueella. Katsotaan minkälaisia eroja heidän toiminnassaan on verrattuna muihin, eli niihin joilla kyseiset alueet ovat ehjät ja toimivat.
2: Otetaan potilaita, joilla on tietty virhetoiminto, ja katsotaan mitä yhteneväisyyksiä ja eroja niille saadaan suhteessa muihin. Tällöin ne aivojen alueet jotka eivät toimi näillä ihmisillä (yleensä ihmisillä on eroja useissa kohdissa aivoja, mutta ne jotka eivät ole yhteisiä juuri tutkittavan oireen kanssa, eivät ole merkitseviä selvitettävälle ongelmalle) vastaavat siitä että ihmiset voivat toimia jollain tavalla ilman tuota kyseistä virhetoimintoa.

Geenien toimintojen tutkimuksessa mutaatioiden, etenkin deleetioiden eli poistumien käyttöä voidaan käyttää aivotutkimuksen tapaan. Tosin geeneissä voi olla useita eri alleeleja joita voidaan myös käyttää metsästyksessä. Tällöin toiminto ei ole pelkkä ero "rikkinäisen ja ehjän" välillä vaan voi kuvata myös erilaisia toimintoja. (Tämän vuoksi usein uutisoidaan "syöpägeeneistä" tai "astmageeneistä". Itse asiassa geenit eivät ole aiheuttaakseen sairauksia, ja paradoksaalisesti sairailta puuttuu se geeni, muilla on se uutisoitu "syöpägeeni" paitsi niillä jotka tuota syöpää sairastavat.)

Näin "rikkinäisyydet" ovat tärkeitä; Kun esimerkiksi ihmisellä on valtavasti geenejä, jotka tuottavat erilaisia proteiineja, emme voi ainakaan toistaiseksi pelkkää DNA:ta analysoimalla tietää mitä kyseinen geeni tekee kaiken kaikkiaan solussa ja elimistössä. Siksi erojen metsästys tätä kautta on tärkeä apuväline. Tosin tässä kohden on syytä huomata, että etsityn kaltainen variaatio voi syntyä myös väärin perustein. Matt Ridley käyttää tästä ilmiöstä nimeä syömäpuikkogeeni. Hän kuvaa sitä vertauksella, jossa hän tutkii jotain kulttuurisidonnaista ominaisuutta. Tutkimuksessa havaitaan esimerkiksi että jokin geeni korreloi erittäin vahvasti sen kanssa että henkilö osaa käyttää syömäpuikkoja. Kuitenkin jatkotutkimuksessa voi selvitä että tämä geeni ohjelmoikin esimerkiksi sinisilmäisyyttä. Koska itse ominaisuus korreloi syntyperän kanssa, ja eri kulttuureilla on hieman omanlaisensa geenikanta, tälläisiä näennäisiä korrelaatioita ominaisuuden ja geenin välillä voidaan todella löytää. Erityisen vaikeaksi tämän tekee se, että geeneissä tunnetaan ilmiö nimeltä pleiotropia (engl. pleiotropy), jossa yksi geeni säätelee useiden ominaisuuksien syntyä. Tämä voi tapahtua kahdella tavalla: (1) Valepleiotropiassa (engl. relational pleiotropy) yksi geeni aiheuttaa yhden ominaisuuden, joka taas vaikuttaa muihin ominaisuuksiin. (2) Aidossa pleiotropiassa (engl. genuine pleiotropy) taas yhdellä geenillä on useita eri toimintoja, eli geeni ohjaa useamman kuin yhden proteiinin syntyä. Näin on mahdollista että vaikka geeni ohjaa myös sinisilmäisyyttä, se ohjaisi myös syömäpuikkojen käyttötaitoa. Tämä ero vaatisi tarkempaa tutkimusta, joka voidaan toki tehdä: Jos kokeessa vertaillaan niitä aasialaisia, jotka eivät osaa käyttää syömäpuikkoja ja niitä eurooppalaisia jotka poikkeuksellisesti osaavat syömäpuikkoja käyttää, näiden erojen pitäisi näkyä genomissa jos ominaisuus todella olisi geneettinen. (Vastaavia eroja voisi löytyä myös aivotoiminnasta: Jos jokin aivotoimintatapa on ominaista vaikka juuri eurooppalaisille, siitä voitaisiin löytää jännittäviä mutta vääriä korrelaatioita. Voitaisiin löytää vaikka "kristinuskon geeni", jonka itse tulkitsisin vääräksi, koska luulen että kristinuskon tärkein leviämistapa on indoktrinaatio, eli uskontoon opettaminen/kouluttaminen/kasvattaminen/käännyttäminen/manipulointi - kukin käyttäköön sanaa joka mielestään tähän kohtaan sopii..)

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kaksi silmää ja Black&Decker.

Etäisyyden hahmottaminen on elämässämme tärkeää: Jos emme erottaisi etäisyyksiä, mutta näkisimme muutoin normaalisti, maailma olisi kaksiulotteinen taso. Etäisyys tuo mukanaan 3D:n. 3D -näkeminen on tärkeää.

Silmät käyttävät etäisyyden hahmottamiseen samaa temppua, jota käytetään tähtitieteessä. Tätä sanotaan parallaksiksi(kreik. παράλλαξις, parallaksis ~ liikkeen vaihtelu.) Parallaksi tarkoittaa sitä, että kun kohdetta tarkastellaan kahdesta kohtaa jossain taustassa, tarkasteltava kohde näyttää liikkuvan, eli se näkyy eri kulmassa.

Parallaksi on yleisesti se kulman muutos, joka aiheutuu tarkasteltaessa esinettä taustaansa vasten kahdesta eri paikasta. Mitä suurempi kulma on, sitä pienempi esineen etäisyys. (Tämän näkee itse asiassa junassa helposti: Katso ikkunasta, kaukana olevat kohteet näyttävät liikkuvan hitaammin kuin lähellä olevat. Junan lähellä vilisee ja kaukaisen puurajan silhuetti liikkuu näkökentässä hitaasti.) Se, kuinka suuri etäisyys on, voidaan laskea tietyin ehdoin. Nämä ehdot tulevat geometrian rajoista. Kun esimerkiksi silmien etäisyys tiedetään, ja tunnetaan kulmat, jotka havaittavassa kohteesta tulee "silmien luo" - kuvitellaan tähän vaikka kuvitteelliset näkösäteet, vaikka tosiasiassa ne ovat suorat säteet jotka säteilevät kohteesta joka suuntaan ja joistä vain tietynkulmaiset sitten tulevat kohteesta silmään - voidaan etäisyys määrittää. (Kun tiedetään kaksi kulmaa ja yhden kolmion kyljen pituus, voidaan kolmiosta tietää kaikki geometrian laskusääntöjä käyttämällä.)

Tähtitieteessä parallaksilla on ollut merkitystä, koska vanhassa maakeskisessä maailmankuvassa ajateltiin että tähdet ovat eräänlaisessa kuvussa tietyllä etäisyydellä maasta. Tämä kehä ei ollut mitenkään erityisen kaukana. Toisin sanoen, tämä malli ennusti - ei sitä kristallipalloennustamista vaan sitä ennustamista jota hyvältä tieteeltä odotetaan - että (1) tähtien etäisyys olisi suunnilleen sama, ja että (2) tähdillä olisi parallaksia.

Kuitenkaan tähdillä ei paljain silmin havaita parallaksia. Tästä pitäisi päätellä vähintään se, että tähdet ovat hyvin kaukana. Parallaksissahan on vaikeutena se, että todellisuudessa voimme mitata konkreettisten kappaleiden kulman vain jollain tarkkuudella: Jossain kulkee se raja, jonka jälkeen kulma on niin pieni että sitä ei voida mitata. Tässä tapauksessa tiedetään kuitenkin se, kuinka kaukana vähintään jokin kohde on: Jos se olisi lähempänä, etäisyyskulma voitaisiin määritellä. (Kukaan ei olettanut että tähdet eivät olisi millään etäisyydellä. Kaikki olettivat että tähdet ovat matkan päässä maasta eivätkä jokin erikoinen oliojoukko jolla ei ole etäisyyttä, tai paikkaa, lokaatiota. Tämäkin on premissi, ja maailmankuvallinen sitoutuminen, filosofinen arvaus. Itse kuitenkin olen valmis sen ottamaan, ja totta puhuen en ole kovin innoissani niiden loogisten järjestelmien perään, jotka jättävät tämän oletuksen ulkopuolelleen. Toisin sanoen en ole postmodernisti henkeen ja vereen.)

Tästä pitää päätellä että universumi on valtavan suuri, ja tähdet ovat valtavan kaukana. Samalla tulee selväksi että niiden on oltava kirkkaita ja valtavan suuria - jos ne olisivat hentoja kuin kynttilän liekki, niitä ei voitaisi nähdä kaukaa.

Lisäksi voitiin käyttää lisäkikkoja. Joihinkin kohteisiin parallaksi saadaan ; Esimerkiksi kuu ja aurinko ovat niin lähellä, että niiden etäisyyden arviointiin tämä menetelmä sopii. Tässä voidaan käyttää apuna vaikkapa maan kokoa. (Ongelmana oli se, että kulma oli niin pieni että sitä ei eroteta suorasta viivasta mittaustarkkuden puutteen vuoksi. Kulmaa saadaan lisää kasvattamalla tarkastelupisteiden etäisyyttä. Kts. kuva ohessa.) Kuvitellaan että Korson metsikössä ja Oulun tähtitornilla otetaan linja aurinkoon. Kun Oulun ja Korson etäisyys toisistaan tunnetaa, saadaan etäisyys aurinkoon. Tätä tietoa voidaan taas laskea sarjana, jolloin saadaan maan kiertoradasta tietoa, "maan matka aurinkon ympäri". Tästä tiedosta taas saadaan laskettua kiertoradan halkaisija. Kun otamme kesällä havainnon tähdestä - tai mikäs muka estäisi ottaa samalla havainnot vaikka tuhansista tai useammistakin muista tähdistä? - ja sitten puolen vuoden päästä otamme toiset samasta - tai samoista - tähdistä, saadaan niille - tai ainakin lähimmille - kulma joka voidaan havaita. Niiden etäisyys saadaan. (Lisäksi voimme tarkistaa tätä tulosta: Jos otamme joka päivä havaintoja tähdistä, ja otamme parallaksiin aina "juuri toiselta puolelta kiertorataa" aikana otetun havainnon ja vertailemme niitä, meidän tulee saada samansuuntaisia tuloksia.) Tämä taas lisää havaintopisteiden matkaa paljon.

Toki tämä ei ole ainut tähtitieteessä käytetty menetelmä. Tämän arvo on kuitenkin siinä, että se on (1) arkijärjelläkin ymmärrettävä (2) sillä on vain hyvin pieni filosofinen taakka, se on siis tavallaan elegantti (3) sitä voidaan käyttää muiden menetelmien kalibrointiin ja tarkistamiseen. Tämä kohta on siitä tärkeä, että se tarjoaa falsifiointikriteerin esimerkiksi Simon Singhin "Big Bang" -kirjassa esittelemälle etäisyyksien arvioinneille, joka perustuvat punasiirtymiin ja galaksien kirkkaimpien tähtien kirkkaustasojen arviointiin. (Sen lisäksi että nämä menetelmät voitaisiin kumota sillä, että ne tuottaisivat keskenään eri tuloksia.) Kun niiden tulokset voidaan tarkistaa tälläisellä menetelmällä, niiden luotettavuus pidemmissä etäisyyksissäkin kasvaa, ne korroboroituvat.

Aseet ja ihmiset.

Sitä sanotaan, että "aseet eivät tapa ihmisiä, vaan ihmiset tappavat ihmisiä." Tämä lausuma on hieman vajaa. Toki on aivan perusteltua esittää korrelaatiot ja sanoa että aina kun tapetaan, tappaja on ihminen, mutta tällä ei aina ole asetta. Tämän verran tuossa lausumassa on totta.

Sen sijaan aseet tekevät tappamisen todella paljon helpommaksi: Otetaan esimerkki. Minulla on varustuksenani puukko. Menen sen kanssa koululuokkaan ja minulla on murhanhimoinen mieli. Montako karkuun juoksevaa ja kiljuvaa teini -ikätoveriani voisin parhaimmillani saattaa autuaammille metsästysmaille? En kovin montaa, ne pitää myös juosta kiinni. Pistoolissa taas on "kaksikymmentä bulettii", eikä perässä tarvitse juosta. Tätä kautta pistoolin teho näkyy kuolintilastoja kasvattavasti. Aseet todellakin tappavat ihmisiä. Tai oikeastaan, ihmiset tappavat aseilla ihmisiä.

Ja lisäksi pistoolissa viidentoista minuutin harjoittelu tekee paremmaksi tappajaksi kuin 10 vuoden Kung -Futreenit. Tämä ei tietenkään kuitenkaan tarkoita että seista kiinnostuneet automaattisesti tappaisivat. Tiedän että useita kiinnostaa tarkkuusammunta tai metsästys. Meillä on töissä tyttö, joka haki juuri metsästyskortin ja haulikon. En pelkää. (Kaikkea en kuitenkaan ymmärrä: Jotkut haluaisivat vapaammin saatavia aseita. He perustelevat tätä sillä että rikollisilla on joka tapauksessa aseet. Heistä ase olisi hyvä itsepuolustukseksi ja pelottaisi rikollisia käyttämästä aseita. Kuitenkin olen huomaavinani, että alamaailma käyttää aseitaan lähinnä "sisäiseen toimintaansa". Sen sijaan laillisilla aseilla tehdään tälläisiä Kauha-Jokelalaisia tekoja, eivätkä tekijätkään ole olleet aikaisemmin rikollisia, vaan vaikuttavat päin vastoin ihan normaaleilta. Etukäteen. Valtiohan ei voi rajoittaa kuin menneisyyden tekojen mukaan. Lisäksi ihmettelen, minkälaista itsepuolustusta ampuma -aseilla voidaan ylipäätään harjoittaa. Käsittääkseni jos joudut yllättäen turpasaunaan ja tempaiset vyöltä tueksesi puukon, tilanne lakkaa Suomen Lain mukaan välittömästi olemasta itsepuolustusta. ; Jos puukko on valmiiksi kädessä, tilanne on toki toinen, mutta kuka ihme kulkisi varmistamaton pistooli valmiina kädessä kadulla?)

Mutta tietenkin myös ihmiset tappavat. He saavat vaikutteita esimerkiksi televisiosta. Olen melko varma siitä, että se ei vaikuta sillä tavalla että televisiota katsovat tappaisivat enemmän. Luulen että konstit sen sijaan otetaan. Televisio tarjoaa ikään kuin lähteen kopiomurhille: Vaikka televisiossa teko on ollut näytelty, sen toiminta kopioidaan aivan kuin se olisi oikean murhaajan tekemä. (Kopiomurhaajia eli murhaajia jotka matkivat toista murhaajaa esiintyy. Väkivaltatutkijoidenkin mukaan tälläisissä tapauksissa kopiointi on odotettavaa.) Siksi kun ennen ihminen menisi ja puukottaisi, hän voi vaikkapa ammuskelua nähdessään tai tästä kuullessaan matkia tekoa. Kaikille ei välttämättä muutoin tulisi edes mieleen, että "teon voi tehdä noinkin". Katsoin kuitenkin heti kotiin tultuani digiboksiin nauhoitettua Amerikkalaista TV -viihdettä, "Criminal Mindsiä", siinä on väkivaltaa ja massamurhaajia. Moni katsoo tuota samaa sarjaa. En pelkää heitä.

Tässä viittaan siihen että sitten kun murha on tapahtunut, tästä tulee tietenkin yleisölle eräänlaista viihdettä. Uutisointi ei sellaista välttämättä ole, mutta "murhaajan ymmärtäminen", eli tämän motiivejen pengonta ja tapahtuman moralisointi täyttää kahvipöytäkeskustelut. Niissä ihmiset tulkitsevat murhaajan toimia ikään kuin tämä ei olisi patologinen ihminen, vaan normaali. He lähestyvät murhaajaa arkipsykologian keinoin, kuin tämä ajattelisi kuten ihminen joka on normaali. (Tämä taas voi toki olla perusteltuakin, mutta itse jättäisin auki myös mahdollisuuden että hänen psyykensä oli epänormaali. Syynä on se, että kun itse olin aikanani masentunut, en suinkaan ajatellut normaalisti vaan ajatukseni olivat epänormaalissa kehässä, jonka ymmärryshorisontti muiden ihmisten kanssa oli erittäin kapea. Puhuin vain näennäisesti samaa kieltä.) Syitä taas löydetään jo enemmän kyökkipsykologian keinoin. Jos et pidä Amerikkalaisista, syynä on tietenkin Amerikkalainen väkivaltaiseksi tekevä viihde. Jos et pidä ateismista, syynä on ateistinen kauhea ilmapiiri kulttuurissa. (Jokelan kohdalla ainoat tahot, joiden mielestä Auvisen teot oli rationaaliseksi ymmärrettäviä olivat fundamentalistikristityt. Heistä P-E Auvinen toimi kuten looginen evoluutikko toimisi.) Syylliseksi saadaan myös metallimusiikki. IRC -galleriassa Kauhajoen murhaaja esitti kiinnostuksen kohteekseen mm. kaljan ja aseet. Näitäkin voidaan tietenkin syyttää.

Tämä on kuitenkin jo sosiaalipornoa pahimmillaan.

Jätän "profiloinnin" profiloijille ja "psykologisoinnin" psykologeille, koska en näihin aiheisiin ole hirveästi tutustunut. Ja myönnän että tiedän vain kaksi asiaa:
1: En ymmärrä noiden tekojen taustamotiiveja. (Minun on mahdotonta ymmärtää Saaren ajattelua joka on muotoa "olen aina halunnut murhata mahdollisimman monta ihmistä." Itse ajattelen taas -raadollisen evolutionistisesti- että sukulaisvalinnan - onhan nuo uhrit minulle jotain kaukaista sukua - kautta tuossa laskee epäsuorasti omakin kelposuus.)
2: Joku jossain paraikaa selittää, miten taustamotiivit ovat jotenkin epäsuorasti minuun liitettävissä, minunkaltaisteni syytä. Onneksi sama koskee lähes kaikkia meistä.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Massa Joe Average.

"Osta asunto hoida koiraa pidä pihaa vaimon kanssa / Hanki lapset jos on saumaa yks tai kaks mut hankkikaa ne / tutustu naapureihin vietä niiden kanssa joskus aikaa / järjestäkää kimppakyyti jos on sama duunimatka."
(Zen Café, "Aamuisin")

Ihminen on laumaeläin ; Hän muodostaa erilaisia ryhmittymiä. Ryhmiä voivat olla esimerkiksi uskonnot, poliittiset puolueet, tai vaikkapa musiikintyylin ympärille rakennetut ryhmittymät joilla on oma alakulttuuri, kuten punkkarit. Näiden ryhmien kesken ihmiset ovat keskimäärin samanlaisempia kuin satunnaisesti valittujen ihmisten kanssa. Esimerkiksi jos olet fundamentalistikristitty, sinulla on tiettyjä eettisiä normeja ja ajattelutapoja koska muu tulkitaan ryhmän piirissä synniksi. Samoin on tietysti lähes kaikkien muidenkin ryhmittymien kanssa.

Tähän samanlaisuuteen suhtaudutaan kuitenkin hyvin eri tavalla eri konteksteissa. Tietenkin jokaisella asialla on omat kannattajansa ja vastustajansa, mutta niihin suhtaudutaan erilaisella asenteella. (Ja ollakseni rehellinen, taidan tässä harjoittaa tarkoituksellista provokaatiota. Teitä on varoitettu.):
1: Demokratiassa laumahenkisyyttä pidetään hyvänä. Yhdessä päättäminen nähdään jotenkin olennaisesti paremmaksi kuin esimerkiksi yksinvaltainen dikatuuri tai anarkistinen valtio. Demokratiaa pidetään arvostettavana asiana. (Eikä politiikassa, kuten esimerkiksi etiikan kohdalla uskonnoissa, nähdä että vaihtoehdot olisivat "joko diktaturia tai anarkismi"; Uskonnolliset ihmiset ovat perinteisesti argumentoineet että jos ei seuraa Jumalan normeja, on itsekäs ja omia halujaan seuraava. Vaihtoehdot ovat karkeasti joko puolesta tai vastaan, "joko objektiivista moraalia tai olematonta moraalia." Mutta mielestäni etiikassakin voidaan lähestyä asiaa myös ryhmänäkökulmasta, ikään kuin demokratianäkökulmasta.) Demokratiaa pidetään tärkeänä arvona.
2: Kaupallisuutta kritisoidaan usein epäeettisenä toimintana, vaikka se onkin tavallaan äärimmäisen ryhmähenkistä; On vaikeampaa löytää demokraattisempaa säännöstöä kuin kysynnän ja tarjonnan laki. Siinähän vain tuote joka miellyttää ihmisiä tai jotain ihmisryhmää, voi menestyä. ~ Jos tarjonta ei vastaa kysyntää, tilanne tulee muuttumaan suuntaan tai toiseen. (Erikoista ja minusta mielenkiintoista onkin se, että ilman tarjontaa kysyntäkään ei ole välttämättä selvä. Tavallaan tarjonta synnyttää - tai ainakin aktualisoi kysynnän.) Kysyntään voidaan toki vaikuttaa esimerkiksi 4P:llä (Product, Place, Price, Promotion) eli vaikuttamalla tuotteeseen, sijoittelemalla sitä näkyvästi, muuttamalla sen hintaa tai mainostamalla sitä : Tai laajentamalla 7P:hen, (4P + Packaging, Positioning, People) Mutta onhan demokratiakin herkkä populismille. Pohjimmiltaan kaupallisuus onkin taitoa miellyttää keinolla millä hyvänsä. (Joko tehdään haluttavaa tuotetta, tai tehdään tuotteesta haluttava.)
___2.1: Uniikkituotteiden kohdalla tämä näyttää korostuvan. Jos jokin kuppi on kiva kun se on jonkun käsityöläisen tekemä yksittäiskappale, se on jotenkin olennaisesti hienompi kuin jos se oltaisiin tehty tehtaassa tuhansien kappaleiden erissä. (Tässä tosin voi olla myös taiteilijan persoonan näkyminen: Suunnitelmat eivät toteudu käsityössä 1:1. Ei synny yhtä tarkkoja klooneja kuin tehtaassa, ja syy on poikkeama alkuperäissuunnitelmassa. Syntyy tavallaa "virheitä". Tosin tämä on hieman väärä sana: Mieleeni tulee se, kun pienempänä kuvataidekoulussa maalasin yhden ortodoksikirkon veden äärellä, siitä pidettiin ja sitten jouduinin piirtämään tätä kortteihin ja muihin. Ne olivat samantapaisia mutta eivät samanlaisia. Joissain oli sinistä sekoitettu eri tavoin ja niistä syntyi erilaisia tunnelmia. Milloin käytin laimeampaa väriä ja syntyi erilaisia pintoja kuin paksulla ja tankealla värillä. Eikä ne ollut minusta mitään virheitä.)
3: Pukeutumisen kohdalla muotia taas pidetään monissa piireissä pintaliitona. Se, että moni muu haluaa samaa tuotetta jotenkin poistaa henkilön yksilöllisyyttä ja vähentää tämän kykyä ajatella yksilönä. Toki muodista ollaan samalla myös kiinnostuneita ja siihen liittyvistä trendeistä uutisoidaan monissa lehdissä - jopa etukäteen. "Tässä tulevan syksyn uusi muoti." Lopullinen muoti syntyy kuitenkin ostajilla. (Tämä voi olla eri erilaisissa konteksteissa. Osa muodista on näkemykseni mukaan elitististä, joka tarkoittaa sitä että jos julkisuuden henkilöt ja rikkaisto ostaa sitä, siitä tulee muotia. Ja toinen taas on sitä että jos usea ihminen ostaa sitä, siitä tulee ikään kuin "pukeutumisen paradigma.")
___3.1: Retroilun kohdalla käsitys muodista näyttää muuttuvan: Jos pukeudut kahdeksankymmenluvun muodin mukaiseksi nykyään, siihen ei suhtauduta enää pintaliitona, vaikka kahdeksankymmentäluvulla juuri tuolla tavoin pukeutumista pidettiin pintaliitona. Tässä ainut muutos vaatteessa on se, pukeutuuko moni samalla tavalla samaan aikaan vai ei. Vaikutus ei siis ole itse tyylissä ja sen mauttomuudessa, vaan nimen omaan suosiossa. Aika ja etenkin suosion harveneminen tekee metroseksuaalista retroseksuaalin.
4: Kirjallisuuden ja elokuvien kohdalla muoti-ilmiöitä ovat klassikot ja bestsellerlistat. Niissä klassikoita pidetään olennaisesti parempina, ja ne ovat suositumpia. Moni bestseller sen sijaan ei saa arvostusta. Suosittua elokuvaa voidaan pitää huonona vain siksi että se on massatuotte, joka vetoaa monien tunteisiin.
5: Filosofiasessa kahvipöytäkeskusteluissa usein "massan seuraaminen" ei ole hyvä asia. Jos kannatat tämän hetken yleisimpien suuntausten mukaan, olet jotenkin olennaisesti vähemmän filosofinen ja ajatteleva. (Onneksi tilanne muuttuu kun kahvipöydistä mennään pois. Syynä voi olla se, että kahvipöytäkeskusteluihin osallistuu yleensä tyyppejä jotka eivät saa tarpeeksi harrastaa työn puolesta asiaa; He seuraavatkin kahvipöytäfilosofien enemmistöä.)
6: Kiinnostuksen kohteissa tämä oikeastaan korostuu. Jos olet kiinnostunut tavallisista asioista, olet jotenkin tylsä. Osa vastustaa ajatustakin omakotitalosta, asuntolainasta, autosta, tuulipuvusta, sauvakävelystä... Niitä ei pidetä arvostettavana, koska moni muu pitää niistä.

Olen huomaavinani, että jos johnkin koetaan voitavan vaikuttaa, siihen suhtaudutaan suopeammin. Eli demokratiassa kun valtaa tulee helposti havaittavasti itselle, sitä ei pidetä paheksuttavana. Kaupallisuuden kanssa tämä valta ei näy yhtä selkeästi, vaikka se itse asiassa on paljon suurempi. Ja toisaalta kaupallisuuden kohdalla kritisointi voidaan nähdä mainontana: Se on hieman kuten eri puolueissa demokratiassa kannatetaan eri näkemyksiä. Massatuotteiden kritisoija voikin siksi olla enemmän esimekriksi reilun kaupan banaanien markkinoija. "kestävä kuluttaminen" (joka pinnallisesti sanoja tarkastelemalla on oksymoroni, mutta muuten minusta ihan kannatettava aate.) Jos valtaa ei ole itsellä, sitä pidetään elitistisenä; Koetaan että se edustaa jotain hallitsematonta. Tälläistä on ihan ymmärrettävää pelätä.

Toisaalta taas olen sitä mieltä, että massan mielipiteellä ei ole niin väliä. Minusta ihminen, joka seuraa "Täydellisten Naisten maailmankuvaa", hoitaa pihaa ja pintaa, ei välttämättä ole pinnallinen. Nappaan tähän ajatuksen feminismistä: Lähes mikä tahansa asia voidaan perustella "fallosentriseksi vainoksi"(merkitty suluissa 1:sen taakse) tai "emansipationariseksi valinnaksi"(merkitty suluissa 2:sen taakse):
1: Jos nainen pukeutuu siisteihin pukuihin, (1) hän voi toteuttaa miesten halua ja piilottaa pelottavan seksuaalisuutensa puvun alle, koska mies ei pidä siitä että hän ei hallitse itseään. Tai koska näkee että hillittyyn pukeutumiseen kannustamisella on naisesta tehty miesten lelu, joka piilottelullaan saa miesten halut heräämään ja naiset itse alistumaan. (2) Nainen voi haluta pukeutua pukuun vapaasta tahdostaan, koska ei halua asettua muottiin jossa pistetään siveä mekko tai seksikäs minihame päälle koska näkee että ei halua osallistua fallosentriseen näkemykseen jossa "nainen on joko pyhimys tai huora" - ja taatusti niin erilainen että tätä tulee tukea pukeutumisella.
2: Jos nainen pukeutuu seksikkäästi, (1) se voi johtua siitä että hän on alistunut yhteiskunnan manipulaatiolle ja on seksuaalisuudella kaupittelevan mieskeskeisen yhteiskunnan ohjaamana ryhtynyt trimmaamaan itseään ja pukeutumaan vapaamielisesti, koska yhteiskunnassa on muotia miellyttää miehiä, mikä taas tekee naisesta objektin miesten halulle, mikä on kauhein hallinnan ja vallankäytön ilmentymä. (2) Hän voi olla sinut seksuaalisuutensa kanssa ja uskaltaa olla nainen. Hän on seksikäs ja tietää sen, ja hän voi saada jopa valtaa tätä kautta kun hän taktisesti hallitsee pukeutumistaan apunaan käyttäen miehien heikkouksia.
3: Jos nainen pukeutuu rumasti, (1) hän voi alistua tähän koska yhteiskunta tai perhe on ajanut hänen päähänsä sitoutumispakon, ja ruma pukeutuminen on tämän näkemyksen keino yrittää pitää nainen halvan hyväksikäytön kohteen vakituisella puolisolla; Kun hän ei meikkaa ja pukeudu, hän suojaa miehen pelkoa, jossa käy niin että jos nainen olisi hyvän näköinen, rämä riistettäisiin häneltä. Tämä taas tekee naisesta omistamisen kohteen, ja edustaa eräänlaista orjakauppaa. (2) Toisten pukeutumisesta puhuminen ei ole ratkaisevaa tai tärkeää. Häntä voi kiinnostaa enemmän vaikka hiukkasfysiikka, eikä hänellä siksi ole aikaa miettiä jotain hänestä niin toissijaista kuin pukeutuminen ja ulkonäkö. Ei miestenkään huonosta pukeutumisesta välitetä useinkaan. Eikä naisenkaan tarvitse olla tietyn ajattelumuotin mukainen.

Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että itse suoritus ei ratkaise, vaan se onko takana pakote vai ei. Yksilön ajatukset ratkaisevat. Jos siis nainen pitää keskivertoisista asioista, kerää reseptejä, pitää puutarhaa ja pitää teekutsuja tyttöjen kanssa, hän ei välttämättä ole pinnallinen. Pääasia on siinä, pitääkö hän itse toiminnasta. Tämän ymmärtäminen on tärkeää, koska vastakulttuurit ovat tyypillisesti juuri yhtä dogmaattisia kuin ne näkemykset joita ne kritisoivat: Esimerkiksi ateistien vaarana on se, että nämä vastustavat fundamentalistikristittyjä monissa asioissa vain sen takia että eivät halua olla yhtään samanlaisia kuin ne; Tällöin heidän mielipiteensä on monilta osin karkeastivain vastustettavan näkemyksen negaatio. Tämä taas on aivan yhtä sitovaa.