tiistai 30. syyskuuta 2008

lama sabaktani.

Olen vähään tyytyväinen. En hae voittoa. Yleensä olen peleissä hyvä häviäjä ja huono voittaja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisin hyvä luopumaan. Siinä olen huono. Luopumiseen liittyy surutyötä, ja tämän käsittely menee lajityypillisesti Elisabeth Kübler-Rossin esittämällä säännönmukaisuudella. Tämä tunnetaan nimellä "Five Stages of Grief" tai Kübler-Ross model:

Sitä vain käy niin, että kun ihminen kuulee jostain asiasta, hän joutuu käsittelemään tätä mielessään ennen kuin hän voi olla sinut asian kanssa. Prosessi taas etenee yleensä seuraavassa järjestyksessä. Toki prosessi voi myös pysähtyä johonkin vaiheeseen. Tosin nämä vaiheet eivät aina mene tässä järjestyksessä. Olennaista on kuitenkin se, että aina kun ihminen läpikäy asiaa, hän Kübler-Rossin mukaan käy näistä läpi ainakin kaksi. Nämä viisi vaihetta ovat:
1: Denial, (myös abnegation) eli asian kiistäminen. Ihminen ei ole uskoakseen koko asiaa. Tämä on vanha ja tunnettu defenssimekanismi, joka löytyy ensimmäisenä Sigmund Freudin tuotannosta: Freudilla se oli määritelty tilaksi jossa henkilö hylkää epämiellyttävän mutta vankalla pohjalla olevan faktan koska se on hänestä epämukava. Kiistäminen liittyy erityisen voimakkaasti addiktioihin sekä ideologioihin: Jos ihmisellä on riippuvuus, hänen on vaikea myöntää sen olemassaoloa. Samoin ihminen elää yleensä vakaumuksensa mukaan, joka tarkoittaa sitä että mieli assimiloi aatteen moraalittomuuden siten että "vakaumus määrää hyvän", ei että "hyvä määräisi vakaumuksen".
2: Anger, eli viha. Asiasta ollaan vihaisia. Kun joku tuo esiin jonkun epämiellyttävän faktan, on aivan tyypillistä on suuttua. Suuttuminen kohdistuu joko "viestintuojaan" tai muuhun - jopa itse asiaan tai tilaan. Sairauden kohdalla voidaan esimerkiksi vihata sairautta. Raivostuminen voi kohdistua "tyhjäänkin", olla kohteeton.
3: Bargaining, kaupanteko, jossa ihminen yrittää jollain tavalla tehdä asian kanssa sopimuksia.
4: Depression, masentuminen, jossa henkilön sirkeys, iloisuus ja motivaatio heikkenevät ja tilalle tulee alakulo.
5: Acceptance, hyväksyminen. Henkilö on sinut asian kanssa.

Itselläni loppui tänään MTT -harjoittelu. Toisaalta pitäisi olla kauhean iloinen siitä, että ei ole:
1: Kahden vuokra -asunnon loukkua.
2: Saa olla joka päivä kotona.
3: Joka päivä ei ole pakko olla ilman televisiota, radiota, jääkaappia ja muita vastaavia yksin 16-22 välisen ajan.
4: Puolisonkin kanssa saa enemmän omaa aikaa.
5: Joka paikassa ei haise sian virtsa tai sonta.
6: Joka päivä ei tarvitse rustata raportteja tekemisistään.
7: Taloudellinen tilanne kohenee, kun pääsee normaaliin sivutyöhönsä, josta saa enemmän palkkaa.
8: Voi taas tavata ystäviä.
9: Ei enää possunpuremia.

Silti huomaan käyväni portaikkoa läpi. Kenties ajattelen kesäleskeyden velvollisuuksetonta iltapäiväelämää, jossa roskat saa viedä "sitten joskus kuukauden sisään", eikä "heti".. Sitä paitsi työkavereita ja joitakin possuja tulee ikävä.

2 kommenttia:

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Suruvalittelut tiedät-kyllä-minkä-takia.

PS. Kännyni on näköjään ollut äänettömällä viikonlopusta lähtien.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Eli Eeli tulihan se läpi näin viiveelläkin. Tiedän sen nyt kun kaverit osasivat kertoa kun lukivat tästä.