Darwin varjele

Se, mitä evoluutioteoriaa puolustava joutuu toistuvasti kuulemaan on syytös siitä että hän on evolutionisti/darwinisti. "The Skeptical Zone" otti keskustelunaiheeksi sen, mitä tällä ylipäätään tarkoitetaan. Tässä viitattiin Intelligent "emme ole missään tekemisissä kreationismin kanssa" Designin parissa vaikutusvaltaisen Denyse O'Learyn kannanottoon joka määrittelee darwinismin varsin mielenkiintoisesti. "Everyone now knows that Darwinism, adn [sic] its parent materialism, are ridiculous, but for some people they are the only possible position. Those people would abandon the follies in an instant if they could just come up with a reliably non-theistic alternative. Meantime, the public face of Darwinism is dominated by anti-religious fanatics and self-condemned trolls. That is a key reason we can dispense with any notion that Darwinism is some kind of a science. A real science offers few attractions for such types." Eli darwinismi on materialismia joka ei ole tiedettä. Tämän taustalla on ajatus siitä että evoluutioteoria on uskonto jota kannatetaan vain sen takia että joku toinen materialistinen selitys korvaisi sen.

Tämä on melko luja erkautuminen niistä Intelligent Designin parissa kannatetuista näkemyksistä joissa korostetaan sitä että ID kannattaa vapaata mielipiteiden vaihtoa ja jossa se on kilpaileva teoria. Esimerkiksi vaikutusvaltaisen ID -miehen, Dembskin, huomio osataan ottaa esille " Demsbki calls ‘Darwinism’ a ‘scientific theory’ (2004)" Tämä näkemys korotaa sitä että evoluutio on teoria, jota voi kannattaa ihan älyllisenä ihmisenä. O'Learyn kommentti on kuitenkin edustaa äärimmäisen suosittua lähestymistapaa "of course Denyse seriously believes what she wrote in (7)! Everyone here believes that - that is the whole attitude of the ID movement!"

Tämä tuli esiin myös omissa yhteyksissäni. Robert Brotherus on tutustunut kreationistien toimintaan ja käynyt useilla heidän luennoillaan ja keskustellutkin ateismista. Hän on huomannut että kreationistit käsittelevät evoluutiota ja luomista aivan eri tavalla kun heidän kohdeyleisönsä vaihtuu ; Uskovaisten kesken huonommat argumentit ovat esillä, evoluutiota olkiukotetaan enemmän ja luomisesta kelpaa heikompikin argumentti. Itse olen huomannut vastaavaa seuratessani Matti Leisolan lausuntoja. Kun hän puhuu lehdistölle jolla hän näkee akateemista lukijakuntaa hän usein korostaa sitä miten evoluutio on ihan fiksu teoria. Kun taas kuulijakunta koostuu uskonmiehistä, tämän tyyppinen maininta unohtuu jonnekin. ID;n ja darwinismi -sanan käytön kohdalla tämä on valtavan tärkeä huomio ; Saman henkilön käyttämänäkin "darwinismi" sana vaihtaa sisältöä, ihan lennosta.

Eräs ID -keskustelun hankalimpia piirteitä onkin se, että he käyttävät sanaa "darwinismi" paljon. Mutta yleensä on vaikeaa nähdä mitä he sillä tarkoittavat ja onko tämä syytös. Olennaista on se, että tässä korostuu suomen skenessä "evoluution maailmankuva" -sanaparin hokeminen. Kuitenkin se, mitä he yrittävät tehdä on evoluutioteorian falsifiointi. Joka ei ole ollenkaan maailmankuvallinen temppu, vaan olisi nimenomaan tieteellinen ilmiö. Evoluutio on siis maailmankuva joka kumotaan kuin se olisi tieteellinen ilmiö.
1: Asiaa mutkistaa se, että useamman kuin kerran törmää sellaiseenkin että evoluutio voi olla vain darwinismia koska se vastaa tiettyihin kysymyksiin kuten "mistä ihminen on tullut". Tämä aihetta koskeva on itse asiassa väite siitä mihin tiede kykenee ja ei kykene. Se on a priorista rajoittamista. Tiede ei rajoita aiheita, vaan sisältöjä. Esimerkiksi jos otetaan fallibilistinen tiedekuva, se ei kiellä Jumalan tai "yliluonnolliseksi koettujen aiheiden" tieteellistä tutkimista vaan sanoo että jos teoriaa ei voi millään todistusaineistolla kumota, kyseinen teoria ei ole tieteellinen. Tämä tietyn teorian rajoite ei estä tekemästä samasta aiheesta toista teoriaa ja jos tämä on falsifioitavissa oleva se on tieteellinen. Moni ei tietysti ole fallibilisti, enkä itsekään ole. Mutta pääasiassa kaikki tieteenfilosofia koskee metodia - kuten logiikan ja evidenssin käyttöä. Ei aihetta. Kreationistien on joskus erittäin vaikeaa tajuta tätä. Pidän tätä aiheperustaista näkökulmaa turhana. Ja muu osa tästä blogauksesta korostaakin niitä relevantimpia ja kiinnostavampia näkökulmia.

Monille tämä erottelu ei ole kovin relevantti. Mutta se on itse asiassa nimenomaan Intelligent Designin ytimessä. Phillip Johnsonin ideana oli se, että kreationismin sijasta voidaan ottaa avuksi postmodernin filosofian apuvälineet ja dekonstruoida evoluutioteoria. Näin luodaan intressejä joita voidaan kutsua darwinismiksi. Moni on sitten vain ottanut erilaisia kantoja siihen mitä tämä sitten oikein tarkoittaa. Osa näkee ne kilpailevina teorioina ja osasta "darwinismi" on vain uskonto.

Tälläinen monitermisyys ei itsessään ole mitään hämmästyttävää ; Sanoilla ei ole mitään ydinolemusta. Termit ja sanat määritellään. Ja ihmiset luovat denotaatioita ja konnotaatioita sanoille käyttämällä niitä. Näin sama termi voi saada erilaisen sisällön sen mukaan kuka sanaa käyttää ja kenelle hän sitä käyttää. Kertoja ja yleisö johtavat siihen mitä sanat tarkoittavat ja mitä niiden oletetaan tarkoittavan. Ja yleisön väärinluku tarkoittaa huonoa viestintää jolloin sana ei tarkoita yleisölle samaa mitä sanan esittäjälle. Aivan kuten mainiolla maulla varustettu Neil Rickert asian ilmaisi kommenteissa : "My primary experience with the use of the words “Darwinism” and “Darwinian” come from scientific discussions and/or debates with creationists. I’m inclined to say that most scientists use those words as referring to the science. The creationists often seem to use them as epithets, but I am not deeply into how creationists talk to one another. For me, “Darwinism” is a descriptive term, but not a scientific theory. I’ll use “evolution” for the scientific theory, rather than “Darwinism.”" ... "When Dennett talks of “Darwinism” he is not using it as a strictly biological term. But when biologists use that term, they mostly are using it in a biological sense. Language depends on us being able to make these distinctions between speakers. It is not a matter of giving precedence."

Omassa käytössänikin termi evolutionismi on kulunut. Tämä on sinänsä harvinaista, että valtaosa sanan käyttäjistä ovat kreationisteja. Olen kuitenkin niitä jotka jakavat asioita mielellään. Näin "evoluutio" viittaa itse evoluutioteoriaan. "Evolutionismi" jonkinlaiseen maailmankuvaan jonka maailmanmekaniikan kannalta evoluutioteoria on oleellinen ja "evolutionisti" on ihminen joka kannattaa evolutionismia.

Tässä kohden on hyvä huomata että tarve evolutionismi -sanaan liittyy kontekstista.
1: Jos ihminen puhuu teistisestä evoluutiosta eli puhuu siitä miten hän yhdistää evoluution Jumalauskoonsa, hän ei tee evoluutioteoriaa vaan soveltaa tätä maailmankuvaansa. Näin ollen evolutionismi ei tarkoita ateismia. - Tämä on ID:n kannalta mielenkiintoinen huomata koska heillä on todella ambivalentti suhtautuminen teistiseen evoluutioon. ; Heidän on vaikeaa suhtautua siihen onko ID teoria älystä ilman kannanottoa tämän luonteeseen jolloin teistinen evoluutio olisi mahdollisuus. Ja he toisaalta haluavat korostaa että darwinismi on ateismia ja ontologista materialismia. Kuitenkin he käytännössä hyvin usein sotivat teististä evoluutiota vastaan ja esittävät että se ei ole ID:tä. Ja parhaat argumentit mitä heillä on tästä aiheesta ovat sitä että teistinen evoluutio voi olla ristiriidassa kristinopin kanssa. Mutta ID lupasi käsitellä älykkyyttä ilman että se olisi kristillisyyttä. - Evolutionismi tulee kyseeseen myös silloin jos kertoo vaikkapa luonnonhistoriallisessa museossa saamistaan tiede -elämyksistä jotka liittyvät juuri evoluutioon. ; Moni pitää evolutionismia huonona, mutta tosiasiassa jos joku tähtitieteilijä myös nauttii tähtitaivaan kauneudesta, ei tämä tuhoa hänen fysiikan teorioitaan tai tee hänen harrastamastaan tähtitieteestä roskaa. Tämä kauneudentaju itse asiassa liittyy siihen että on kiinnostunut ja harjaantunut aiheeseen. Teorian kauneuteen viitataan etenkin fysiikassa melko usein mutta tämä kauneus ei ole mitään sellaista jonka arki-ihminen voisi arvioida. Se liittyy siihen miten laaja-alaisesti ja yhteennivoutuvasti teoria asiat selittää ; Vain fyysikko voi ihailla Einsteinin suhteellisuusteorian kauneutta perustelemalla sitä sillä että sen peruskaavat saa mahtumaan sormenkynsiin luettavan kokoisina kirjaimina.
2: Evolutionismi -sana tulee tarpeeseen tiededebatissa lähinnä silloin kun käytetään virheellistä evolutiivista argumentointia jossa evoluutioteoriaa jollain tavalla olkiukotetaan vaikka sitä puolustetaan. Tämä johtuu siitä että olen jossain määrin viehättynyt C.S. Lewisin tapaan suhtautua psykologialla selittämiseen. Hänestä psykologia ja intressit ovat tarpeen selittäjänä vasta kun selitys on epäonnistunut muutoin. Eli jos tekee huonoa tiedettä, on huonous perusteltava ensin ja sitten teoriaa voi yhdistää siihen maailmankuvaan ja vastaaviin. ; Tämä "olkiukkonäkökulma" on nähdäkseni oleellinen. ID -näkökannassa O'Leary esimerkiksi aivan selvästi uskoo että evoluutio on niin huono teoria että se vaatisi psykologisen selityksen. Tämä johtaa olkiukottamisen korostamiseen. Sillä tiede usein etenee "hautajaiset kerrallaan" ; Tiedemiehet eivät välttämättä muuta mielipidettään suosikkiteoriastaan ja he pitävät suosikistaan kiinni eläköitymiseensä asti. Tätä ei pidetä kuitenkaan samana kuin että he olisivat "flogistonisteja" tai "newtonisteja". Usein muistutetaan että ei ole asiallista sanoa gravitaatioon uskovia "gravitationismiksi"ja että evoluutio on tässä samanarvoinen. On kuitenkin hyvä muistaa että vaikka evoluutio olisi laskeva paradigma - mitä en sen toki näe olevan mutta oletetaan näin - niin sekään ei vielä oikeuttaisi "darwinismiksi" kutsumista.

Gravitatioon uskomista ja sen puolustamista emotionaalisestikin voi kutsua gravitationistiseksi vasta kun näkökulma on filosofis-teologinen ja siihen sidotaan puheet etiikasta. Tai kun gravitaatioteorian väitetään sisältävän muuta kuin mitä gravitaatioteoria sisältää.

Tämä tarkoittaa sitä että olen etääntynyt sekä Dembskin että O'Learyn määrittelemästä tavasta. Ja korostan tätä sillä että ateistejen joukossa on todellakin ateistisia evolutionisteja joiden ärsyttävin piirre on se, että heistä evoluutio on totta ja he puolustavat sitä. Mutta heidän evoluutionsa muistuttaa kovasti sitä arkijärjen rakentelemaa olkiukkoevoluutiota jota kreationistit aina moittivat. Heitä saa ja pitääkin kutsua materialistisiksi ateistievolutionisteiksi. Kunhan tajuaa että heillä ei ole mitään tekemistä sen tieteellisen teorian kanssa. Ja juuri tämä ero on ID:n ytimessä. Heidän päästrategianaan näyttää olevan juuri se, että heillä on itse asiassa käytössä maksimaalinen määrä darwinismin määritelmiä. He käyttävät niitä eri tavoilla ja rinnastavat ne nimellä kuin ne olisivat yksi ja sama asia. Tässä universumissa evoluutioteoria ja evolutionistin maailmankuva ovat yksi ja sama. Esteettinen kumoaa tiedettä, joten kritiikiksi kelpaa se että evoluutio nähdään ateistisena, nihilistisenä ja rumana. Ja tiede kumoaa esteettistä joten maailmankuvassa ei ole järkeä koska ID:isti ei suostu ymmärtämään miten jokin luonnon piirre mitenkään voisi syntyä luonnollisin prosessein.

Tietyssä määrin olen huvittunut O'Learyn suhtautumistavasta koska tämän voidaan nähdä olevan ID;n projektio. Sillä on tietty tapa katsoa maailmaa ja se uskoo että kaikki muut ovat samanlaisia. Tässä kohden ei nimittäin voi muuta kuin mennä John Pieretin pakeille. Hän nostaa esiin sen, miten "Discoveryless Institute bragging about a "top geneticist" who has endorsed Stephen Meyer's new book Darwin's Doubt. Of course, the DI fails to mention that the expert, Dr. Norman C. Nevin, is one of those Biblical creationists who believes that Adam was a historic person and the Flood was a historic event, which the DI keeps insisting has nothing to do with ID" ... "The DI is also touting the endorsement of Dr. Wolf-Ekkehard Lönnig, Senior Scientist (Biology), Max Planck Institute for Plant Breeding Research, Emeritus. Oh, lookie here ... he's a Biblical creationist too, who has participated in a movie, entitled Hat die Bibel doch recht? Der Evolutionstheorie fehlen die Beweise (Is the Bible Right? There is No Evidence for the Theory of Evolution, 1998) promoted by a group of German young-earth creationists." ID:n parissa on lujassa selitys siitä että he eivät ole kreationismia. Kuitenkin heidän kannattajissaan on monia kreationisteja jotka ovat tulleet mukaan sen jälkeen kun kreationismi jyrättiin oikeudessa : Sitä ei saatu opetussuunnitelmiin. Ja tiedetään että tämä on käytännön syitä jonka vuoksi ID on keksitty ja ennen kaikkea miksi se sai suosiota silloin kuin sai. On helppoa nähdä että moni ID:n suosija olisi valmis vaihtamaan johonkin muuhun heti jos olisi parempia mahdollisuuksia kuin ID. ID on liian epämääräinen ja liian vähän ilmiselvästi kristillinen saadakseen täyden sympatian. ID on monelle kreationistisuosijalleen lähinnä "välttämätön kikka" johon turvaudutaan koska parempaakaan ei ole.

En pidä tätä kuitenkaan niin oleellisena sillä erotan toisistaan kannattajien vakaumuksen ja teorian. Eli teen ID:lle juuri sen mitä heidän pitäisi tehdä evoluution kohdalla. Otin tuon esimerkin esille lähinnä juuri siksi että intressipohjainen maailmankuvan ja teorian yhdistely on helppoa. Se  on myös asiatonta ja epäkohteliasta. Se on perseestä kaikilla tavoilla ja ainut into mikä voi olla on se että jo kolmivuotias ilkeä lapsi keksii niitä hiekkalaatikolla kiusatakseen kavereitaan. (Helppous ja huonous kulkevat tässäkin kohden käsi kädessä.)

Sen sijaan korostan että evoluutioteoria on selvästi onnistunut tieteenä. Sen kannattajissa on enemmän Nobelin saaneita kuin kreationismissa. ID -puolella tämä tiedetään ja onkin sanottu että ID:n kysymys ei ole tällä kilpailusta. Lisäksi ID ei näytä olevan tutkimusohjelmana toimiva. Se harjoittaa aktivismia, mutta ei tiedettä. ID:läiset syyttävät tästä sortavaa tiedeyhteisöä, mutta heidän omat tutkimuslaitoksensa eivät ole muuttaneet asiaa. ID ei tuota tiedettä. Kenties siksi että O'Learyn huomio evolutionismin ja tieteen suhteesta onkin oikeasti kuvaava ID:n kohdalla. Tutkimusohjelman hedelmällisyys ei ole ollut valtavaa - ja itse asiassa RC -konseptin ja CSI -konseptin argumentointivirheetkin ovat oleellisesti tiedossa eikä ID:läiset ole onnistuneet korjaamaan niitä.

Uskallankin vinoilla O'Learylle takaisin että epämääräinen darwinismi -termin kanssa ekvivokaatiokikkailu yhdessä sen kanssa että ID ei ole saanut kymmenissä vuosissa aikaan mitään tieteen mullistumista ja ID:n tapa kuluttaa PR:ään enemmän kuin tutkimukseen ja ID:tä kannattavien uskonnollis-pelleysaspekti viestinnässä tarkoittaa sitä että on asiallista palauttaa pallo ja kysyä että onko tämänlainen asennoituminen hyvää ja asiallista keskustelua? "Everyone now knows that Inteligent Design and [sic] its parent creationism, are ridiculous, but for some people they are the only possible position. Those people would abandon the follies in an instant if they could just come up with a reliably christian/theistic alternative. Meantime, the public face of Intelligent Design is dominated by religious fanatics and self-condemned trolls. That is a key reason we can dispense with any notion that ID is some kind of a science. A real science offers few attractions for such types."

"special purpose cognition" vs. "general purpose cognition"

Klassisesti kognitiotieteessä on käytetty tekoälytutkimusta. Tässä perustana on ollut kalkyyli. Toiminta on perustunut loogisiin päättelysääntöihin. Tämän lähestymistavan perusongelmana on ollut se, että asiat jotka ovat ihmisille helppoja ovat tällä tavoin tehdyille koneille vaikeita. Mutta toisaalta asiat jotka ovat ihmisille vaikeita ovat koneilla sujuneet. ; Tietokoneet laskevat nopeammin ja priorisoivat vaihtoehtoja huonommin kuin ihmiset. Kuilun kurominen laskentatehon kautta on hidasta.

Olen tässä kohden joskus viitannutkin siihen, että se, että erot ovat tämänlaisia eivät ole ihmeellisiä. Sillä evoluution kannalta ihmisten ei ole tarvinnut olla laskennallisesti eksakteja koneita. Päättelyiden looginen ehdottomuus ei ole ollut koskaan elossasäilymisvaatimus. Oikeanlainen reagointitapa sen sijaan on ollut. Ihmiset ovat kehittäneet elossapitäviä reagointitapoja.

Esimerkiksi Montaguen mukaan ihmisen aivojen heuristiikoissa tärkeää onkin se, että se on tuottanut suhteellisen vähällä energiankulutuksella nopeasti riittävän oikean tuloksen. Toki on huomioitu myös se, että ihmiset osaavat harjoittaa eksaktimpaa ajattelua, tällöin käytössä ovat kuitenkin aivan erilaiset hakustrategiat, heuristiikat. Nämä ovat työläitä ja hitaita. Olennaista onkin huomata, että nopea ajattelu johtaa usein erilaisiin tuloksiin. Ja tämän vuoksi ihmisillä on usein tapana tehdä hyvin tietyntyyppisiä arviointivirheitä ; Vaaditaan tiedettä että ne voidaan huomata. Näitä - useiden kohdalla ihmisille lajityypillisiä - kutsutaan usein virheajattelutavoiksi (bias). Tämä johtuu siitä että luotamme yleensä tieteeseen. [Osa voisi olla niin avomielinen että sanoisi, että jos matematiikka näyttää tuloksia jotka ovat ennakko-oletuksiemme vastaisia, niin sen huonompi matematiikalle...]

Toisin sanoen ihmisissä on käytössä "eläimenkaltainen reagointilogiikka" että myös kyky "tietokoneentapaiseen logiikkaan". Nämä johtavat erilaisiin ristiriitoihin joiden kanssa elämistä voi kutsua ihmisenä olemiseksi. Työläs "tietokoneenkaltainen ja tieteellinen järki" on kuitenkin ihmiselle  melko epätyypillinen taito, se on vaikeaa ja vaatii kovaa harjoittelua.

Nähdäkseni juuri lähtokohtaerot ovat oleelliset. Ihminen kenties käyttää molempia strategioita, mutta tekoäly taatusti käyttää vain yhtä ; Jos tekoäly perustuu tietokoneen logiikkapiirille, sen on laskennallisesti raskasta ratkoa joitain ongelmia jotka ovat ihmisille vaivattomia. Mutta samalla voidaan esittää että ihmisen aivot eivät sitten olekaan "niin ihmeelliset" kuin mitä tekoälyohjelmien epäonnistuminen antaa vihjata. Ihmisen priorisointikyky esimerkiksi on hämmästyttävä mutta samalla tavalla joku tietokone voisi argumentoida että tietokoneet ne vasta ovatkin ihmeellisiä verrattuna ihmisiin ja eläimiin. Tietokoneet kun pieksevät shakkimestareita shakissa ja laskevat laskelmia nopeammin kuin kuusi taitavaa pankin kassaneitiä. Niiden koko laitteisto vain perustuu eri lähtökohtiin.

Tämä ero on otettu hyväksi Alvin Plantingan argumentaatiossa. (EAAN & Warrant) Vaikka en pidäkään hänen argumenttejaan vakuuttavina, hän käyttää tätä jaottelua oikein. ; Pidän tätä tärkeänä, koska yllättävän harva normi-ihminen tai ammattiteologi käyttää sitä. Uskovaispiireissä on nimittäin muodikasta vedota "aukkojen Jumalan" kautta siihen että tietokoneiden tekoälytutkimuksen vaikeus kuvastaa sitä miten ihmeenomaisia aivot ovat ja miten ne eivät voi olla "vain naturalistinen kone" tai "vain sähkökemiaa". [He eivät tunne tässä sähkökemiaa ihmeellisenä asiana vaan se on nimenomaan vain -leimalla. Tämä kuvastaa sitä arvostusta jota heillä on luonnonlakeihin jotka ovat heidän teologiansa mukaan Jumalan luomuksia..]

John Pieret viittaa tässä kohden aiheesta käytyyn keskusteluun. Plantingaa puolustetaan jakamalla kognitio kahtia spesiaaliin tarkoituskognitioon ja yleiseen tarkoituskognitioon. Mohan Matthen on tiivistänyt Plantingan ajatuksensa seuraavaan varsin näpsäkkään ja lyhyeen ja ymmärrettävään muotoon ; "[L]et's think about special purpose cognition vs general purpose cognition. Fleeing from predators can make organisms evolve special purpose detectors. These probably should not be very accurate, since an excess of false positives helps survival: its safer than a more accurate detector with the occasional false negative. But what about general purpose detector? Remember Rob, who runs away from tigers because he feels that is the best way to make friends - this enables him to escape the consequences of his disastrously false belief that tigers make good playmates. But if this is a general purpose attitude, he also runs away from potential mates because he believes that this is the best way to hook up with them. Evolutionarily, not so good." Olen tästä jaottelusta nimenomaan samaa mieltä Plantingan ja hänen kannattajiensa kanssa. Tässä argumentissa nähdään ongelmaksi se, että se lähinnä moittii sitä miten evoluutio onnistuu tässä.
1: Toki tässä on hyvä huomata, että jatkoblogauksen kannalta tämä voitaisiin tulkita väärällä tavalla ; Plantinga ei esitä että tekoäly olisi "general purpose cognitiota" koska se perustuu logiikkapiireihin ja on looginen. Warrant kun tarkoittaa että on paitsi logiikka joka tarjoaa selviytymisvasteen todellisuudessa, niin olisi varmuus siitä että tämän takana oleva malli on muutakin kuin malli, eli jotain joka vihjaisi Totuuteen josta voisimme olla varmoja. Itsekin ajattelen että ihmisen logiikkapiirit ovat itse asiassa vain laajennusose special purpose cognitioon. Oleellista on huomata, että tämä tulkintakulma on jotain jota en tarkoita tässä tekstissä. Sen sijaan korostan toista kulmaa, sitä että Plantinga luottaa tieteelliseen ajatteluun ja että ajattelua voidaan tosiaan jakaa ajatteluun jossa on konkreettisia seurauksia, että vääriä teorioita. ; Muistutan vain että väärä teoria ei yleensä tapa teoriaan uskojaa.. Tämänlainen täsmennys ei kenties olisi tarpeen jos kaikki blogin potentiaaliset lukijat olisivat rationaalisia eivätkä tarkoitushakuisesti saivartelevia olentoja. Mutta tiedän että tässä aiheessa - etenkin "potentiaalisten erimielisten puolella" on vahvaa potentiaalia siihen että tekstejä luetaan kuin "piru raamattua". Heitä voi olla joskus hyvä "ennakkokritisoida" tämänlaisilla täsmennyksillä.
Kuitenkaan se ei perustele että miksi Jumala johtaisi takeeseen mitenkään uskottavasti. Nicholas McGinnis selittää että näkemys Jumalasta joka ei valehtele ihmsille vaan luo ihmisen omaksi kuvakseen on vain yhdenlainen Jumala ja muunlaisiakin voi olla, joten teismikään ei takaa mitään. Evoluutikon tapaan hekin joutuvat olettamaan että asiat vain ovat niin että ihmisillä nyt sattuu olemaan tae, ja vaikka muuten voisikin olla niin niin ei vain satu olemaan käynyt. Tämä on pohjimmiltaan horse laugh -argumentti, tai asian premissointi, joten maailmankuvakysymyksiä Plantingan argumentti ei selkeästi ratkaise ; "The problem is that an imago dei epistemology does not seem to follow from God's nature but God's free exercise of will. We therefore have a parallel problem: of all the infinite things God could do, how certain are we that he would choose to create in his image? Contrast to evolution: of all the infinite things that could evolve, why reliable faculties? The difference is that I know what kind of constraints, observations, and experiments might lead me to think evolution did lead to reliable faculties, but, short of direct personal revelation, I have no idea how to confirm imago dei."

Nostin tämän esiin, koska on mielenkiintoista miten Plantinga ja hänen seuraajansa - suomessa esimerkiksi Tapio Puolimatka - käyttävät tässä kohden imago dei -teologiaa varsin erikoisesti. He nimittäin viittaavat intuitioon. Tunnettua on kuitenkin se, että ihmisillä on käytössä monenlaisia heuristiikkoja, joista vaivaton on priorisointeja tekevä reagointikoneisto ja hidas ja raskas on analyyttinen ja harjoiteltava. Olennaista on että näiden välissä on usein ristiriita ; Ne tarjoavat ratkaisuja jotka ovat keskenään yhteensopimattomia, keskenään ristiriidassa ; Psykologia paljastaa erilaisia harhautumisia. Hallusinaatioiden lisäksi voidaan ottaa esimerkiksi ajatteluvääristymät joihin esimerkiksi Puolimatka näyttää uskovan vahvasti. Hän kun viittaa vastustajien nihiloimisstrategianaan toistuvasti siihen että maailmankuva hämärtää ihmisten ajattelua ja että maailmankuva voi johtaa totuusvääristymiin. Jotta hän voisi vedota tähän hänen tulisi uskoa että ajatteluvirheet ovat lajityypillisiä, eli ihmiselle tunnusomaisia. Tämänlaiset harhautumiset kurovat kuilun hitaan ja nopean heuristisen strategian väliin. Intuitio ja tiede ovat useinkin ristiriidassa.

Jos logiikka ja tiede ovat luotettavia, silloin meidän on totuusarvokysymyksissä valittava se lähtökohdaksi. Tätä Plantinga ja  Puolimatka kuitenkin kutsuvat naturalismiksi. He kun viittaavat usein siihen että arkijärki ja intuitio auttavat, ja siksi eitieteeseen perustuva keskusteleva dialogi olisi ratkaisevassa roolissa. Konservatiivit muutoinkin vetoavat sydämen vakaumukseen ja intuitioon. He tekevät tätä varmasti itsetuntemuksen vuoksi ; Onhan havaittu että juuri he käyttävät juuri sitä nopeaa ja vaivatonta heuristiikkaa hitaan ja tarkan sijasta. Intuitiovalinta on tietysti järkevä myös siksi, että "nopea heuristiikka" ja siihen liittyvät intuitiot ovat monin paikoin meillä "kuin annettuna", mutta "looginen järki" vaatii toimiakseen erikseen kovaa harjoittelua. Näin ollen toinen on meillä luonnostaan annettuna ja toinen luonnostaan vain potentiaalina.

Tämä on kuitenkin melko omituisessa asemassa konservatiivien ajattelun mukaan jossa tiede olisi juuri kristillisyyden ansiota. Puolimatkankin perusargumentaatioon kun kuuluu pitkä repertuaari siitä miten tieteellinen maailmankuva sopii kristillisyyteen mainiosti juuri warrant -ajattelun takia. Hänestä se, että voimme positivistisella varmuudella luottaa aisteihin ja järkeen ja niiden perimmäiseen totuudellisuuteen on todiste siitä että ihmiset käyttävät järkeä ja logiikkaa tieteeseen. Tämä on järkevää jos ja vain jos unohdetaan tämän blogauksen otsikossa asti oleva jaottelu jota kuitenkin vaaditaan jotta Plantingan ajatus kognitiosta olisi järkevä.

Onkin surullista että konservatiivit ensin ymmärtävät että jaottelu jossa on erotettu toisistaan "special purpose cognition" ja "general purpose cognition" on tärkeä. Sitten he perustelevat että Jumala tarjoaa jälkimmäisen ja evoluutio vain ensimmäisen. Ja sitten he kuitenkin luottavat siihen ensimmäiseen heuristiikkatyyppiin. Syynä on ilmeisesti se, että tosiasiassa he unohtavat tämän tärkeän erottelun matkan varrella ja ajattelevat että imago dei -teologia jotenkin ratkaisisi koko mielen ongelmat kerralla. Eli että se ratkaisisi mielen sekä intuition ja logiikan osalta. Ongelmaksi jääkin oikeastaan vain se, että tieteen näyttämän mukaan intuitio ja tiede ovat usein ristiriidassa. Näin ollen jäljelle jää valintakysymys ; Luottaako siihen että Jumala takaa sydämen tuntemukset, emootiot, omantunnon ja intuition vai sen että Jumala takaa logiikan, järjen ja tieteen. Molempia heuristiikkoja ei voi saada koska niiden välissä on ristiriita. (Esim. Jos ristiriita sallitaan ihmisen logiikassa on oltava vika jolloin se ei toimi.) Tosin jo tämä valitsemisen pakko joka on tehtävä uskonvaraisesti kertoo että ihmisellä ei ole varmuutta, taetta, warrantia. Sillä vähintään valinnan intuition ja tieteen välillä hän joutuu tekemään vain luottaen että sattuu tekemään oikein. (Ihmiset valitsevatkin tässä kohden hyvin eri tavoin, lajityypillistä priorisointiakaan tuskin on.) Näin ollen en oikein jaksa luottaa että ajattelumme olisi kovinkaan vakuuttavan laadukasta.

Erot arkijärjen ja tieteellsien järjen välillä ovat vähintään yhtä suuret kuin tunnetumman järjen ja tunteen ristiriitaisuuksien kohdalla. Ristiriidat kertovat että ihmisillä ei ole taetta. Jos siis uskot reformoidun teologian tarjoamaan Imago Dei -Jumaluuteen, voidaan sanoa että Jumalankuvasi on falsifioitu, eli sinun on vähintään valittava jokin muunlainen Jumala. (Emme ehkä tiedä mitä tämä Jumala on, mutta tiedämme jotain siitä mitä Jumala ei ole.)

---

Kuvassa on kirjoittajan uusi bascinet -mallisen kypärän visiirin läpi otettu valokuva. Ironista on se, että aluksi kypärän läpi näkeminen on yllättävän haastavaa. Siihen kuitenkin tottuu. Näkökenttä ei ole täydellinen, hyvä tai oikeastaan edes tyydyttävä. Jonkin ajan kuluttua se vain näyttää siltä.

Taikauskoa ja teististä evoluutiota

John Pieret nosti esille kreationismin määritelmäkiistan joka on viime päivinä ollut hieman tavallista äänekkäämpää. Tarkalleen ottaen erimielisyyttä on ajanut Larry Moran jonka mukaan kaikki vakavana ja rationaalisena pitämä uskonto olisi kreationismia. Näin esimerkiksi Intelligent Design -kriitikkona esillenoussut Kenneth Miller olisi kreationisti ; Tai kuten Moran asian ilmaisee "a creationist of the Theistic Evolution flavor." Moranin kanssa ollaan tietysti hyvin erimielisiä. Pieret kuvastaa erimielisyystilannetta seuraavalla tavalla "Is Larry correct in claiming that "[t]he fight is between rationalism and superstition"? Well, that is the fight Larry wants to wage, which is his right. Others may think the important battle as being between secularism and theocracy. The IDers see it as a rear guard action to keep their children from being seduced away from faith by the power and prestige of science."

Tässä kohden perusongelmana on määrittelyn filosofia. Esimerkiksi Larry Moranin omaan silmääni todella omituinen tapa jaotella kysymys on kiistämättä sisäisesti koherentti. Hän on määritellyt määritelmän eikä vaihda määrittelyä lennosta. Näin ollen hän tuo yhden tarkasti rajatun perspektiivin eli näkökulman kuvioihin. Tässä mukaan tulee kuitenkin sekin että jos määrittelee termejä eri tavalla, jo siitä voi syntyä näennäistä erimielisyyttä. Ymmärtäminen vaikeutuu. ; Itse näkisin että kreationismiin liittyvät määritelmät ovat jotain jota voidaan lähestyä. Toiset määritelmät ovat yksinkertaisesti huonompia kuin toiset. Ja tässä kohden on otettava sosiologiset tunnuspiirteet tarkasteluun ;

On katsottava mitä siihen liittyy ja miten liike määrittelee itsensä ja miten se toimii. Ja miten toiminta sopii määritelmiin. Kaikella on väliä, pelkkä "olemme tätä" tai "emme ole tätä" ei ole kiinnostava tai hyvä tapa tarkastella onko se todella sitä. Se on aivan yhtä dogmaattinen lähtökohta asiaan kuin Moranin perspektiivi. ; Usein todelliset määritteet nousevat esiin konfliktejen kautta
1: Itsemäärittely olisi omituista kaiken pseudotieteen kohdalla. Koska ne aivan suoraan väittävät olevansa tieteellisiä ja tieteellisyyteen pyrkiviä. Toiminta on kuitenkin tätä vastaan, joten selkeästi tämä ei ole riittävää. Näin ollen on muistettava että esimerkiksi ID -puoli korostaa sitä, että se ei ole kreationismia. Kuitenkin sen kannattajissa on paljon kreationisteja sekä entisinä YEC -puolen toimijoina tutuiksi tulleita ; Esimerkiksi Leisola ja suomalainen ID -linjama muutoinkin on tullut tutuksi jo klassisen kreationismin aikana. Liike ei myöskään millään lailla potki tai moiti nuoren maan kreationisteja eikä nuoren maan kreationismin ääneen kannattajaa potkita liikkeestä. ; Näin ollen oikea lausumat olisivat enemmänkin että kaikki ID ei ole YEC -kreationismia. Sen sijaan heijaaminen teistisen evoluution kanssa ja ajatukset siitä että deismi olisi "vaarallinen pikkusormi ateismille" osoittavat että tässä kohden on liikkeen kannalta tärkeä rajanvedon paikka. Teistisen evoluution kohdalla on ID -määritelmän rajanvedon kannalta olennaisia kysymyksiä. (Ja ne paljastavat että ID ei hyväksy mitään yleistä ajattelua suunnittelusta vaan on hyvinkin teologisesti tietynlaisen jumalan perässä.)

Sillä kun tarkastellaan jotain tutkimuskohdetta, on hyvä tarkastella sitä ja antaa sen ikään kuin määrittää toimintarajansa toimintansa kautta. Väittäisin että minulla on kehittynyt suhteellisen reflektoitu näkemys asiaan. (Ja ainakin se on parempi kuin Moranin malli.) Ja esitänkin tähän reflektointiini perustuvan näkemyksen.

Aihe on tietysti hankala, mutta sanoisin että esimerkiksi pelkkien sellaisten määritteiden teistisen evoluution mukaanotto on yleensä enemmän hämmentävää kuin ymmärrystä tuottavaa ; Esimerkiksi Intelligent Designin Beheä ja anti-ID Milleriä yhdistää vahva usko teistiseen evoluutioon. Olennainen heidän välisensä ero on siinä että Behe uskoo että tämä ero on tieteellisesti havaittavissa ja Miller ei. Tämä muistuttaa että kreationismi on laajasti sanoen väite siitä, että tieteet todistavat Jumalan olemassaolon. ; Näin ollen valtaosa uskonnosta, valtaosa uskovaisista ja valtaosa kaikista uskovaisista ei ole kreationisteja. Itse asiassa vain melko pieni määrä teistisen evoluution kannattajista on kreationisteja.

Lisäksi kreationistisen linjaman voi tunnistaa siitä että se on denialistinen näkemys joka rakentaa perustelunsa klassisen teologian sijasta nimenomaan evoluutiokritiikkiin nojaten. Tässä mukaan nousee esimerkiksi Ilkka Niiniluodon ennen ID -liikkeen syntyä esilletuomat kreationistien tunnuspiirteet joita ovat esimerkiksi vetoaminen evoluutiolla syntymisen epätodennäköisyyteen ja informaatioon liittyvien termien käyttäminen luomisen metaforana. Nämä piirteet ovat tietysti sellaisia että ne erottavat kreationismin pieneksi osaksi apologetiikkaa, jossa valtaosa on muunlaisia jumalatodistuksia kuin kreationistisia.
1: Evoluutiodenialismi ei kuitenkaan tarkoita välttämättä ensin mieleen tulevaa asiaa ; Kreationismi ei vaadi makroevoluution kieltoa. Toki klassinen kreationismi on pääosin perustanut argumenttipohjansa baraminologiaan, ja ID on kaapannut tämän idean ja vain uudelleennimennyt sen esimerkiksi perusryhmäopiksi, jolloin makroevoluutiokritiikki on näkyvin ja yleisin evoluutiodenialismin muoto. Mutta tämä on silti laajempi. ID -puolelta Behen makroevoluution kannattaminen on merkittävää. Samoin se, että klassisemman kreationismin puolella toimiva Spetnerin NREH -näkemys nojaa ohjattuihin mutaatioihin eikä vaadi perustalleen makroevoluution kieltämistä, vaan se iskee evoluutiokritiikkinsä mutaatioiden satunnaisuutta kohtaan.

Samalla voidaan huomata että kreationismin, YEC:in, OEC:in ja ID:n suhde toisiinsa on oleellinen käsiteltävä ; ID on jokin joka pitää sisällään valtaosan kreationismista. Itse asiassa se voidaan nähdä kreationismina joka kieltää kreationistien sisäiset erimielisyydet ; Perinteiset YEC ja OEC -kreationistit saattoivat kinata keskenään maan iästä ja vastaavista kysymyksistä. Kristityt ja muslimit kreationisteista saattoivat kinata uskonnollisista yksityiskohdista. ID sanoo että näihin erottaviin elementteihin ei oteta kantaa vaan että kaikki kootaan ikään kuin sopuun. Näin ollen ID on likimain sama kuin kreationismin laaja määritelmä. Mutta sillä erolla että kreationismi on hitusen laajempi koska se voi sallia näiden erottavien elementtien esillenoston. (Siksi jokainen eimaanikää ja vastaavaan kantaa ottava kreationistien argumentti voidaan sisältönsä puolelta muuttaa ID -argumentiksi.)

Tämä laajakantaisuus taas on tärkeää muistaa, koska usein kreationisteja leimataan "fundamentalistikortilla". Kuitenkin jo vanhemman kreationismin parissa on hyvin laajoja näkemyseroja. Valtaosa YEC -kreationisteista on kovan luokan fundamentalisteja, mutta nähdäkseni tämä ei väritä koko liikettä. ; Näin ollen kreationismin liitos ulkomaailmaan ja siinä oleviin ideologioihin ja instituutioihin on sekin tärkeä mukaanotettava ; Se, mihin kreationismi nimittäin liittyy on ylläoleva kulttuurisota. Kulttuurisodassa kreationistien puolella on ihmisiä jotka ajavat teokratiaa. Mutta tämä fundamentalistisiipi ei kuvaa koko liikettä. Sen kysymyksenä on enemmänkin kannanotot sekularismiin ja uskonnon läsnäoloon kouluopetuksesssa.

Karkeasti ottaen kreationismia ei juurikaan voida liittää tieteentekoon koska heidän tutkimustensa määrät ovat todella marginaalisia suhteessa kaikkeen toimintaan. Valtaosa kreationismista on käytännössä PR -toimintaa. Se on ruohonjuuritason kautta voimansa ammentavaa toimintaa joka yrittää vaikuttaa "norsunluutornitasolla pelaavalta" toimijalta. ; Koska tämä kontrasti on ilmiselvä, eli tieteelliset ambitiot eivät ole onnistuneet, on liike yksinkertaisesti ottanut ruohonjuuritason debateista tutun sekularismi -aiheen ja soveltanut sitä kuin se toimisi oleellisesti tiedemaailmassa värittäen koko tieteen ja tutkimuksen teon. Maailmankuvataistelu kattaa siis koko yhteiskunnan hyvinkin laajasti ja epäonnistuminen tiedemaailmassa nähdään oleellisesti samaksi kuin kreationismin kannattajien häviö arkitoiminnan tasolla. Siitä ei tehdä todistetta huonoudesta vaan todiste vainoamisesta ja syy koota voimia entistä kovemmin.
1: Sekularismi on kuitenkin enemmän vahvasti liittyvä piirre kuin lopullinen syy. Se menee niin että jos joku kannanotto on sekularismia puolustavaa, se tuskin on kreationismia. Mutta jossain tilanteissa se kenties voi olla kreationismia ; Esimerkiksi Beheltä on joskus livahtanut elitistinen näkemys jonka mukaan häntä ei kiinnosta että mitä julkisissa kouluissa tapahtuu koska hän laittaa omat lapsensa yksityiskouluihin joissa opetetaan mitä halutaan. Behe on toki muutoinkin sellainen että hän on yllättävän vähän klassinen fundamentalisti, ja hänen kannanottonsa ihmisen ja apinan yhteisestä kantaisästä, ja makroevoluutiosta teistisen evoluution maustein ovat kauhistuttaneet monia tiukan linjan "klassisia YECejä", "klassisia OEC:eja" että "kaappiYEC:ejä(~ID)". Tämä tuskin riittää poistamaan sitä mitä hänen "Design on ehdottomasti tieteellistä+teen sen todistamisen evoluutiokritiikin kautta" -logiikka ja hänen osallistumisensa Doveriin korostaa että sekularismin vastustaminen on jollain tavalla hänelle tärkeää koska tämän oikeusistunnon koko idea oli tutkia se onko ID kouluopetukseen sopivaa.

Näin ollen kreationismi on kaiken kaikkiaan kulttuurisodassa sekularismia vastustava uskonnollisesti jollain tasolla motivoitunut kansalaisliikehdintä. Kansalaisliikehdintä jonka retoriikassa voimakasta osaa näyttelee pseudotieteellinen kielenkäyttö jossa luomisesta tehdään luonnontiedettä. Ja joissa argumentit ovat jollain tavalla eksplisiittisesti evoluutiodenialistista eli evoluutiota vastustavia. ; Näin ollen jos se on klassista filosofista jumalatodistusta se ei oikeastaan ole kreationismia vaan apologetiikkaa (jota kreationistit kyllä soveltavat usein). Jos fundamentalisti ei väitä kannanottoaan luomisesta tieteeksi se on vain uskontoa. Ja jos se tukee sekularismia se tuskin on edes tällöin kreationismia.

Tämän kaiken määrittelyn jälkeen ilmaan jää kuitenkin yksi kysymys. Mikä määritelmä sopii Larry Moranille, jonka maailmankuva näyttää olevan se, että jos joku on uskonnollinen, se on automaattisesti samaa kuin taikausko? Hänen näkemyksensä on tässä kohden sellaista tiukan linjan uusateismia, joka on uusateismille suunnilleen sama mitä fundamentalismi on klassiselle uskonnolle...

Mielestä ja tiloista

John Pieret toi esiin Thomas Nagelin uuden teoksen. Se muistuttaa hyvin tärkeistä yksityiskohdista ID -keskusteluja;
1: Esimerkiksi 2009 Thomas Nagelin ID -myönteinen asenne nostettiin varsin erikoisessa merkeissä esille ; Nagelin korostettiin olevan ateistin ja suhtautuvan ID:seen vaihtoehtoisena selityksenä joka on samanarvoinen maailmankuva. Tämä on sinänsä erikoista että Thomas Nagelin mainio lepakkoargumentti on itse asiassa vastustamassa aivojen kuvantamisen kautta haettuja selityksiä tietoisuudelle ; Nagel on aina ollut antimekanistisen selityksen puolella ja on aina ollut argumentaatioltaan dualisti. Sen perustodistus on itse asiassa se, että vaikka naturalismi aivoissa olisi tottakin, sen kautta syntynyttä ei voitaisi silti selittää. Nagelin "antimekanistinen" asenne näkyykin mainiosti teoksen uudessa nimessä "Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False". ID -strategiana Nagelin ateistisuuden korostaminen onkin mielenkiintoinen retorinen temppu joka on tuttu muuallakin apologetiikassa. Esimerkiksi minulle on aivan vakavalla naamalla esitetty että minun kristinuskon vastustajana tulisi tutustua Timo Eskolaan koska hänkin on etääntynyt valtionkirkosta. Tämä on itsessään totta, mutta kertoja jostain syystä "unohti" kertoa sen että Eskola on myös erittäin vahva uskonmies, jonka näkemys uskontoon on niin tiukka ja fundamentalistinen että hän on peräti kirjoittanut kirjan "Antikristuksen apostolit" jossa liberaaliteologia rinnastetaan saatananpalvontaan.
2: Pieret kuvastaa mainiosti miten Nagel ei ID -myönteisyydestään huolimatta kelpaa Discovery Institutelle ilman vakavaa sensuroimista. Nagel nimittäin korostaa että ID -argumenteissa on nimen omaan vahva uskonnollinen vire. Lausuma "In thinking about these questions I have been stimulated by criticisms of the prevailing scientific world picture from a very different direction: the attack on Darwinism mounted in recent years from a religious perspective by the defenders of intelligent design." on sensuroitu muotoon "In thinking about these questions I have been stimulated by criticisms of the prevailing scientific world picture... by the defenders of intelligent design." jossa sopivasti unohdetaan se, että Nagel suoraan sanoo että ID on uskontoa.

Itselleni tämä on kuitenkin melko tylsä alustus. Se, että joku paljastaa ID -rintamalla manipulointia, valehtelua ja massahysterianluomista on tylsää. Karkeasti kokemuksen perusteella perusoletuksena on että heidän tietää valehtelevan siitä että heidän huulensa liikkuvat tai näppäimistönsä nappula painuu alas. He eivät valehtele ja vääristele aina. Mutta tämä on niin poikkeuksellista että tämä tulee osoittaa tarkemmalla analyysillä. Niin ihastuttavaa kuin onkin vittuilla kohteelle joka tekee siitä omilla toimillaan äärimmäisen helppoa, ei se olisi oikein filosofista.

Thomas Nagel on itseäni viehättävä hahmo, kunnioitan hänen ajatteluaan noin yleisesti ottaen. Hän on itse asiassa kaiken kaikkiaan erittäin viisas. Joskin hän tekee joskus virheitä. Kuten Pieret muistuttaa siitä miten Nagel vääristää Lewontinin sanomia tavalla joka ei ole kovinkaan älykästä. Mutta jokainen tekee virheitä eikä tästä saa olla liian tuomitseva. Siksi tälle blogaukselle tulee jotain itseä kiinnostavaa sisältöä.

Nagelin argumentin kuvaus.

Tarkalleen ottaen mielenkiintoista on se, miten Nagel käsittelee Kripken alustamaa ja Chalmersin loppuunsa hiomaa argumenttia. Hän käyttää tätä yhdessä lepakkoargumenttinsa taustalla olevan päättelyrakenteen kanssa (Olen kirjoittanut tähän blogaukseen liittyvästi sekä Chalmersista että Nagelista. Niiden kulmat ovat oleellisia tämän blogauksen argumenttien kannalta jos haluaa syventyä kunnolla. Mutta koska olen tehnyt ne jo, voin oikoa enkä mainitse aivan kaikkea tässä. Uskon että kiinnostuneet osaavat ja jaksavat lukea. Ja laiskat tyytyvät oikomisiin muutenkin. Analfabeetit taas eivät edes tajua että tämä teksti vinoilee heille.); Argumentti on lyhyt, ja sen premissit ovat kiitettävän hyvin esillä, joten asian käsittelykin on tehty erityise.n helpoksi ; Ei tarvitse arvailla ja kaivella kaksoismerkityksien ja rivien välistä laustuttuja manipulointejen takaa sitä "mitä minä todella tarkoitan" ja "mitä haluan kaduntallaajan siinä lukevan". Tämä on ID -aiheen parissa peräti ainutkertaisen ihastuttavaa.
"(1) identity is a necessary relation (i.e. if x and y are identical, then they are necessarily identical).
(2) if it is conceivable that something can be an x without also being a y, then it is possible that something can be an x without being a y.
(3) If it is possible that something can be x without being y, then it cannot be necessary that everything that is an x is also a y.
(4) hence, if it conceivable that a being can display all the behaviors associated with consciousness and yet actually lack consciousness, then such a being is possible.
(5) and if such a being is possible, then there is no necessary relationship between physical states and mental states;
(6) and so mental states cannot be identical with physical states."

Tämän ruotiminen on tietysti itselleni mielenkiintoista ; Onhan kognitiotiede ja tieteenfilosofia kombinaationa itselleni aiheena erityisen rakas. (Jota ei vähennä sen kytkös ID:seen, johon suhteeni on ollut erityisen läheinen/kaukainen.)

"Kevyt ratkaisuosa".

Nähdäkseni asiasta pääsee hyvin liikkeelle kun otetaan Nagelin kannanotto käsittelyyn "identtisyysargumenttina" ; Analogisesta päättelystä ollaan opittu, että tosiasiassa kaksi tilaa joilla on täsmälleen samat asiat ovat sama kohde. Sillä jos esimerkiksi lasikuulalla on täsmälleen samat ominaisuudet, mutta eri paikka, ne eivät ole samanlaisia paikkansa suhteen. Näin ollen argumentti on identtisyytensä kohdalta ongelmallinen. Monesti tällä ei ole väliä ; Jos esimerkiksi meillä on kaksi samanlaista lasikuulaa, voimme olettaa että niiden käyttäytyminen ja luonne on pääsääntöisesti samankaltaista. Näin ollen tämä yksi tietty epäanalogisuus ei yleensä haittaa. Joskus sillä on tietysti merkitystä. Koska jos ensimmäinen lasikuula on purkissa ja toinen 10 kilometrin korkeudessa ilmassa ilman tukea, on odotettavissa jotain oleellisesti erilaista. Quinelaiseen henkeen muistutan että kysymys on aina kontekstista ; Tiukka jako kriteeriattribuutteihin ja irrelevantteihin attribuutteihin on aina tutkittava ja selitettävä erikseen tilanteen ja tarkastelukulman mukaan. Tämän muistuttaminen ei ole tämän argumentin kannalta saivartelua.

On nimittäin selvää, että jos katsoo aivotoimintaa, on esimerkiksi kuolleen ja elävän välillä eroja. Esimerkiksi kemiallisten reaktioiden luonne on erotettavissa vaikkapa EEG;ssä. Näin ollen väite siinä että oleellisia eroja ei olisi muistuttaa sitä että kelloista osaamaton selittäisi että pysähtyneen kellon ja toimivan kellon välillä ei ole mitään eroja. Ja hyväksyisi eroiksi vain sen, että pysähtyneessä kellossa ei olisi rattaita. Kuitenkin kellojen ero on liikkeessä ja reaktiokannassa. Tämä on oleellinen Nagelin lepakkoargumentaation kannalta. "Kevyessä ratkaisussa" sillä on täysin mahdollista että emme voi ymmärtää lepakkoa ihan vain siksi koska meillä on erilainen neuronikokonaisuus. On täysin uskottavaa sanoa että on fakta että emme ymmärrä lepakkoja, mutta syyno on se että epäanalogiat ovat oleellisia. Nagelin argumentti jää tätä kautta pelkäksi siihen vetoamiseksi että epäanalogiat ovat irrelevantteja, eli lepakon aivojen erilaisuus ei liity siihen että lepakot havaitsevat eri tavalla. ; Nagelin ongelmaksi jää näin ollen se, että hän ei huomioi yksityiskohtia vaan ohittaa ne irrelevantteina. Lisäksi hän hyödyntää teknisiä rajoitteita, eli sitä että aivotilojen tarkka kopiointi ei ainakaan toistaiseksi onnistu ihmisiltä. Se, mitä saamme teknologialla aikaan nyt ei ole mikään argumentti sen puolesta mikä on mekanistista tai ei. (Kuumatkat eivät olleet epämekanistisuutta vaativaa metafyysistä toimintaa keskiajalla. Niitä oli vain helppoa pitää sellaisena koska linnut eivät lentäneet niin korkealle. Ja ihmiset vielä vähemmän.)

Itse asiassa kritisoidessaan naturalismia Nagel rakentaa erikoisia oletuksia jotka toki kuvaavat jotain naturalistisia näkemyksiä, mutta se kuitenkin rajoittaa naturalismia joksikin jota se ei välttämättä ole. Nagelin argumentaatio ei itse asiassa osu valtaosaan nykyistä fysikaalista ajattelua ; Nagelin argumentaatiossa itse asiassa mekaanisuutta. Se ei teknisesti ole aivan samaa kuin determinismi, mutta ongelman saa esiin helposti jos sen kuvaa "piilotetuksi determinismiksi" ; Naturalistinen todellisuus sallii kuitenkin esimerkiksi kvanttitason kautta tulevan aidon indeterminismin ilman että tämä indeterminismi tarkoittaisi samaa kuin epänaturalistisuus. Nagelin lähtökohta mielenfilosofialle on siksi hieman samalla tavalla ongelmallinen kuin Laplacen demoni on fysiikalle. Laplacen demonihan on tiukan mekanistinen, jossa alkutilan tietojen kautta voidaan ennustaa tarkasti tulevaisuuteen. Tämä näkemys on fysiikassa hylätty ; Mekanistisuus ei yksinkertaisesti ole sellaista miksi sen helposti arkiajattelulla kokee.

Se, mitä tämä tarkoittaa laajemmin (kun laplavcen demoni tajutaan pelkäksi vertaukseksi joka helpottaa ymmärtämistä.) Se löytyy itse asiassa jo Pieretin kommenttiosiosta jossa argumenttia käydään läpi. "The problem is, as I see it, the fact that something is conceiveably different says little or nothing about whether it is true. We could conceiveably have a universe without quantum mechanics. That says nothing about whether quantum mechanics is true and whether we have evidence it is true. Nor is there any requirement I can see that things must be "necessarily identical" in order for them to be both identical and true."Itse asiassa Nagelin loppupuolen argumenteista löytyy pienellä miettimisellä jopa non sequitur : "Just because it is not "necessary" (and I don't "necessarily" agree that he has established that) that physical states and mental states are identical, I don't see how that establishes that they aren't identical, much less that the cannot be identical." Näiden havaintojen pohjalta emme voi sanoa muuta kuin että Nagelin ajattelutapa perustuukin lähinnä siihen että naturalismi määritellään ikään kuin tuomalla siihen oletuksia toisesta maailmankuvasta. Hän ei siis itse asiassa kumoa tai tee naturalismia epätodennäköiseksi tai mahdottomaksi. Sen sijaan hän rakentaa sellaisen kuvan jossa on mahdollista olla koherentti vaikka ei olla naturalisteja. Näin ollen hän ei ratkaise kysymystä siitä että onko tietoisuus ja kvaliat perusluonteeltaan monistisia vai dualistisia. Näin ollen tämä ei oikeastaan ole kiinnostavaa. Se, että on kulma etukäteen ja sitten koherentisoidaan kaikki sen ympärille ei ole naturalismikritiikkiä eikä vaadi mitään syytä luopua naturalismista. Ja karkeasti sanoen dualismilla on aiheen tutkimuksessa yhä vähemmän ja vähemmän hedelmällistä vaikutusta. Dualismin pohjalta on vaikeaa kehittää asiaan asioita selvittävää tutkimusta.

"Kova ratkaisuosa".

Tämä lisäoletuksilla ohjailu ei yllätä, sillä Nagel on viehättynyt Alvin Plantingaan. (Joka on lisäsyy sille että olen aiheesta kiinnostunut.) Nagel itse asiassa suoraan viittaa hänen evoluutio on yhteensopimaton naturalismin kanssa -argumentaatiotaan. ; Plantingan argumentaatiohan kumoutuu välittömästi jos hänen premisseihinsä asetettu einaturalistinen, teologinen, premissi otetaan pois. Evoluutio ei olekaan ristiriidassa naturalismin kanssa. Se on ristiriidassa naturalismin kanssa vain jos naturalismissa mukana on teistisiä näkemyksiä. (Joka on kummallista. Karkeasti liioitellen hengen saa selville seuraavalla ; Ei ole ihme jos syntyy ristiriita jos toisissa premisseissä taustaoletetaan Jumala ja toisissa ei.)

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa siihen kovempaan ongelmaan. Nimittäin jos meillä on ajatuskokeenomisesti aidosti tarkka kvaliansiirtokone, ja henkilö siirtää ensin kokemuksen ja toinen katsoo sen sen jälkeen. Ja molemmat keskustelevat keskenään ja selittävät yhteenkuuluvuuden tunteen kautta että tämä oli todella identtine kokemus. Niin tämän varmistaminen olisi silti hyvin vaikeaa. Mistä tietäisimme, että nämä kokemukset olivat todella identtiset? Tämä onkin kova ongelma ja se on identtisyysnäkökulmani ytimessä.

Tämä tuokin esille sen minkä "olemme tienneet sitten Popperin". Loogisen positivismin aikaan vielä uskottiin vakaasti että asiantilat voidaan havaita ja että metafysiikkaa ei tarvita. Loogisen positivismin kumoutumisen jälkeen olemisen ja tietämisen välillä on vakava ja ylitsepääsemätön kuilu joka ei sovi kovin hyvin yhteen vanhoillisten ontologiaan ja epistemologiaan jakamisen kanssa. ; Ajatus on se, että on olemassa todellisuus joka on ihmisestä riippumatta. Tietämisellä on sen sijaan mahdotonta saada lopullista varmuutta, se vaatii aina joitain perusoletuksia. Näin ollen on olemassa osa joka on totta ja metafyysistä. Valitettavasti tämä liittyy ontologisiin perusoletuksiin varsin ongelmallisesti ; Ihmisten metafysiikka ei ole totuus, vaan arvailua. Siksi tietämisessä varmuusaste lähentää tähän olemassaolevaan totuuteen (olemassaolo-metafysiikka) ja ihmisten metafyysinen arvaili (alkuoletus-metafysiikka) taas on taakka ja ongelma ja merkki ihmisen tietämisen rajoitteista. Näin ollen ei ole olemassa naturalismia ilman metafyysistä taakkaa. Mutta tämä ei tee asioista pelkästään relativistisia, maailmankuvia tai mielipiteitä tai näkökulmia. Toiset maailmankuvat ja teoriat ovat yksinkertaisesti parempia kuin toiset. Absoluuttinen totuus ei tarkoita sitä että teoriat eivät olisi relatiivisesti lähempänä tai kauempana totuudesta. Metafyysinen taakka on monesti eri suuruinen.

Nagelin argumentaatio pitää sisällään sen ongelman että vaikka tilat olisivat samat, emme voi tietää tätä ilman metafyysistä taakkaa. Nagelin mukaan tämä tarkoittaa samaa kuin ongelma naturalismille. Tosiasiassa filosofisesti se on ongelma jos ja vain jos naturalismi tarkoittaa loogista positivismia. Ja se ei herrantähden ole aikoihin ollut tätä. Jopa paatuneimmat skientistit ovat sentään fallibilstejä, eli Popperin kannattajia. Kun tämän huomaa, Nagel kommentoi että kun "kun asiaa ei voi tiedollisesti ratkaista ilman metafyysistä taakkaa se on samaa kuin naturalismille mahdoton". Tässä ehdoin ei ole olemassa mitään luonnontieteitä. (Nagel siis hakkaa kuollutta hevosta jolla kukaan ei ole ratsastanut aikoihin. Ei pidä ihmetellä jos tämä ei hidasta niitä jotka ovat raveissa juoksemassa.)

Tämä itse asiassa johtaa siihen miten Plantingan warrant tai muut eivät oikeastaan ratkaise ongelmaa. Nagel vetoaa Plantingaan mielelläään. Mutta tämän seurauksena on oikeastaan se, että koko lepakkoargumentista on parasta luopua. Sillä jos meillä on yksi yhteinen ja tietty tapa havaita, kokea ja haluta, näiden kvaliat ovat tietynlaiset. Tämä tekee niistä helposti jaettavan. Tämä itse asiassa on warrantin koherentisoivan voiman takana. Näin ollen olisikin aivan uskottavaa että voisimme ehkä mahdollisesti (ei välttämättä) tietää mitä lepakko tietää. Tämä voi tietysti olla hyväkin asia, sehän ainakin osittain poistaa Nagelin esittämän ongelman ja tekee siitä osin ratkaistavan. Tämän kauniin ajatuksen kautta syntyy kuitenkin ongelma ; Mistä me tiedämme tämän kohdalla että kokemukset todella ovat samat. Ne voivat olla samat. Mutta jos me vaikka sielujen metamorfoosin kautta saamme kokemukset joiden kerromme ja tunnemme emotionaalisesti samanlaisiksi, niin emme ilman metafyysistä taakkaa tiedä tässäkään kohden että ovatko ne samoja. Kova ongelma tulee jälleen vastaan ; Tässä päädytään jälleen siihen että metafyysinen taakka koetaan kielloksi vain "naturalisteille" ; Eli se, että naturalismi on mahdollista ei haittaa koska "jokin muu kuin naturalismi on mahdollista" -tila kumoaa naturalismin niin että naturalismi ei voi olla. Ja kuitenkin jos jokin muu kuin dualismi on mahdollista, se ei haittaa dualistia koska riittää että dualismi on mahdollista.

Tämä kaksoisstandardi tarkoittaa käytännössä sitä että naturalismin torppaamisena argumentti on Aukkojen Jumala -argumentaation kanssa rakenteeltaan samankaltainen virhepäättely, sitä voisi kutsua "Aukkojen dualistinen tietoisuus eli Sielu" -argumentiksi. Nagel periaatteessa sanoo että "emme tiedä joten tiedämme " ; Se, että emme voi tietää perimmäistä luonnetta tarkoittaa että voimme sanoa ehdottomasti mitä se on. Tämä on tietysti sisäisesti ristiriitaista. ; Nagelin epätietoisuusosiot huomioon ottaen kyseessä onkin a priori -mallisesti agnostikoille tuttu ongelma. Jos Jumalan olemassaolokysymys määritetään lähtökohtaisesti (a priori, alkuoletuksella) joksikin josta ei voi tietää, niin tämä tietämättömyys itsessään on tietoa siitä. Saan kuulla teologian ystäviltä tätä niin usein, että on ihmeellistä että he eivät koskaan huomaa sitä aukkojen Jumala -argumentin (tai tässä Aukkojen Sielu-argumentin) kohdalla.
1: Siitä huolimatta että itse olen a posteriorisesti agnostikko, meillä ei ole tietoa Jumalasta vaan ihmistiedosta ja nykytiedon rajoista. En siis väitä että tietäisin että Jumala ei olisi tiedettävissä. Tämän pitäisi olla selvää kun lukee tästä blogista miten kovasti vastustan NoMa -argumentaatiota tai eksistentialististen teologioiden eiolemassaoloon rakentuvia esityksiä minään yleispätevinä ratkaisuna. Tieto tietämisestä auttaa. Nagel taas määrittelee a priorisin keinoin mielen sisältävän einaturalistisesti tiedettävää ainesta. Hän ei siis ovi pelastaa itseään samalla tavalla. Nagel on siis "agnostismin paradoksin" kuilussa. Tämä on kiistämättä jonkinlainen ongelma.

Tässä ei tietysti ole mitään kovin uutta kun aihepiiri on tämäntapainen ; Jostain syystä uskovaiset jopa ylpeästi myöntävät että heillä samat argumentaatiotavat eivät ole yhtä päteviä. Jostain syystä jos on samoja heikkouksia, naturalistit ovat väärässä. Ilmeisesti syynä on se, että metafysiikka on määritelty einaturalistiseksi ja uskovaisten yksinoikeudeksi. Peruskaava näyttää olevan se, että oletetaan loogista positivismia ja Laplacen demonia edustava naturalismi kaikeksi naturalismiksi (joka on puolitotuus. Ja jos se esitetään naturalismin kumouksena se on aivan kokonainen virhe.) Ja kun metafyysistä alkuoletusttaakkaa havaitaan, tämä nähdään jonain joka näyttää että asia ei ole "naturalistinen ollenkaan". Ja tämä metafyysinen taakka nähdään joksikin jota voi tutkia ja lähestyä vain einaturalistien keinoilla, eli metafyysistä taakkaa ei voisi milloinkaan vähentää tai poistaa ja asian ratkaisu olisi ikuisesti teistien yksinoikeutta koska vain heillä on yhteys toteen metafysiikkaan. Valitettavasti tämä ajattelutapa kertoo vain siitä miten huonosti he tuntevat tieteenfilosofiaa.

Legitiimi raiskaus ja muita aborttiargumentteja

Suomen iltapäivälehdistössä on nostettu esiin USA:laisen poliitikon puheita joissa hän on selittänyt että raiskatut naiset eivät tule raskaaksi. Että luonto torjuu raskauden tässä tapauksessa. Usein iltapäivälehdistöä kuvaa liioittelu, mutta tässä kyseisessä tapauksessa tapaus on oikeasti vielä uutisoituakin omituisempi. John Pieret kirjoitti tähän liittyvästä tapauksesta ja sitä kautta tarjoutuvia lähteitä lukemalla selviää että tosiasiassa puhe oli vielä enemmästä ; Väite oli pohjimmiltaan se, että jos nainen tulee raskaaksi, kyseessä ei ole legitiimi raiskaus. ; Samalla selviää että poliitikko ei ollut tilanteessa yksin. Kun hän viittasi tohtoreihin, hän viittasi viitattiin tiettyyn ryhmään ammattilääkäreitä. Sääli vain että nämä lääkärit harjoittavat ammattinsa sijasta ns. pseudotiedettä. (Lausunnon antajat ovat siis hieman kuten niitä homeopatiaa kannattavia lääkäreitä, jotka sekoittavat elämänsä eri puolia, kuten omaa vakaumustaan ja uskomuksiaan ja maailmankuvaansa ja ammattiaan ja tiedettä toisiinsa "hieman epäsopivasti".)
1: Strategiassa ei ole mitään uutta. "Eri maailmankuvat, eri tulkinnat" -henki on fundamentalistikonservatiivien parissa sitä että jotta saadaan eri tulkinnat on otettu käyttöön ihan omat faktat. ; Oikeistopuoli on monin paikoin hyvin epäitsekriittisesti sisäänpäinlämpiävää. Ja tässä piirissä olevat "omat faktat" kiertävät ja toistuvat ja vahvistuvat mielissä. Tilannetta kutsutaan jopa leikillisesti nimellä "Fox Echo Chamber". Konservatiivit ovat niin maailmankuvansa lumoissa että he ihmettelevät ja hämmästelevät jos joku penkoo heidän väitteidensä taustoja. Siksi huonolta laskelmoinninta näyttävät ylilyöntilausunnot selittyvät.

Moni voisi ihmetellä mikä saa kristityt vastustamaan naisia ja puolustamaan raiskaajia. Sehän ei sovi sellaisenaan kristilliseen arvomaailmaan. Tosiasiassa kristittyjen oppi kertoo että raiskaus on synti. Jopa silloin kun kyseessä ei ole "legitiimi raiskaus" vaan syrjähyppy, sitäkin pidetään hyvinkin syntisenä toimintana. Kysymyksessä onkin pohjimmiltaan toinen asia, nimittäin abortti ; Konservatiivit eivät ole uhattuja "valinnanvapaus" -argumenteista koska he katsovat puolustavansa korkeampaa etiikkaa. Raiskauksista syntyvät lapset ovat sitten olleet uhkakuva koska ne eivät ole "oikean perhejärjestyksen" sisällä syntyviä lapsia. Siksi tästä voi syntyä moraalinen dilemma koska sikiö ei ole synnin hedelmä ja ansiokas rangaistus äidille. (Joka on argumentaation tarkastelun jälkeen ilmiselvästi se aito ydinteema sen enemmänkin tekosyyksi paljastuvan "elämän puolustamisen" sijasta.) Kun raiskausvauvan syntyminen kiistetään abortin kannattamisen vahva argumentti mitätöidään. Tämä miellyttää useita konservatiiveja niin paljon että heiltä kierähtää kivi sydämeltä sellaiseen tahtiin että kyseenalaistaminen olisi pelkoreaktion paikka.
1: Kristillinen rakkaus voisi teoriassa kattaa toki vaikka mitä mutta tämä perhejärjestyskysymys on oikeasti relevantti ; Esimerkiksi Pat Robertson tuomitsi juuri tuoreesti sen, että kristittyihin perheisiin adoptoitaisiin esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytettyjä lapsia. Kokemus kun voisi tehdä lapsista "outoja". Robertson valaisee sitä miten tosiasiassa "pro life" korostaa ideologista oikeaoppisuutta ensisijaisena ja ihmisarvoa vain ehkä jonain neljäntenä tai viidentenä arvona. Kysymys ei ole koskaan lapsista tai elämistä itsessään. Lapsi on vain väline sille että aikuiset voivat mestaroida toisten aikuisten elämässä alueilla jotka muutoin laitettaisiin uskonnonvapauden suojan taakse. Omat arvot muuttuvat kontrollin välineiksi ihmisille jotka eivät näitä samoja arvoja jaa. Hännikäinen kuvaa tätä "hyysäämis/holhoamis" -strategiaa joka vain naamioidaan välittämiseksi ja arvojen puolustamiseksi. Ja hän tekee kuten ihmisett usein tekevät eli liittävät sen liberaaleihin. Kuitenkin tässä konservatiivit käyttävät juuri tätä strategiaa. Mikä ei yllätä kun muistaa että konservatiivinen linjama on nykyään vahvasti "nietzscheläistynyt".
2: Joku voisi väittää että tämä olisi ollut uusi strategia joka olisi ollut ylilyönti jota ei nyt toisteta. Kuitenkin tosiasiassa on hyvä muistaa että konservatiivinen oikeisto on jo kauan pyrkinyt korostamaan että raiskaus olisi jonkinlainen hienohelmaisuuden ja kevytmielisyyden seuraus. Raiskausdiskurssia värittää siksi lähes pelkkä turvallisuusnäkökulma jossa selitetään pukeutumisesta. Tämä toki ehkäisee ja vähentää mutta ei tyystin poista raiskatuksi tulemista. Siksi sitä ei saisi myydä taikaluotina. Aborttiargumentaatio välkkyy tässäkin diskurssissa vahvasti taustalla. Ei raiskaussikiölle aborttia koska raiskaus ei ole uhrina olemista vaan promiskuiteettisynnin seuraus, synnin hedelmä, ansaittu rangaistus. Tässä kohden strategia on itse asiassa toiminut erinomaisesti, joten on tavallaan ällistyttävää että ihmiset ovat tässä kohden niin vahvasti hereillä. Sama looginen rakenne menee heillä muualla aivan sukkana läpi. Raiskausmekkopukeutumisessa osalle turvallisuuspuolen teemat tekevät teosta ikään kuin ansaitun ja omaa tyhmyyttä. Jos minä joudun taskuvarkauden kohteeksi holtittoman käyttäytymisen johdosta teko on toki ymmärrettävä seuraus tästä mutta tätä ei pidetä jonai joka poistaa rikosstatuksen ja muuttuisi tekijän teon oikeutukseksi. Saati että varkauskäsite katoaisi teosta. (Vakuutuskorvaukset toki voivat laskea, mutta tätä ei kutsuta miksikään "ei legitiimiksi näpistykseksi".)
Toki abortti välkkyy takana hieman myös homoseksuaalisuusteemassa. Tuore pro-punishment (kutsuvat itseään pro-lifeksi) linjaus esittää että homoseksuaaleja ei saa päästää naimisiin koska se lisäisi abortteja. (Sama argumentti ei "jostain" syystä päde ehkäisyvalistuskielteisyyteen jossa haluttaisiin ohittaa kondomit ja lisätä pelkkää totaalisiveyttä.) Henkenä tässä ei luonnollisesti ole se, että homot haluaisivat itse abortteja. On selvää että he eivät sikiä, vaan ovat enemmänkin niitä jotka adoptioivat. Tämä taas johtaa siihen että moni konservatiivi on sellainen että uskonnon arvo on paljon tärkeämpi kuin ihmiselämä. "Pro-life" näkemys murtuu monilla jos he joutuvat kohtaamaan riskin että joku homo adoptoisi lapsen ; Jos pro life puolustaisi viatonta elämää aina ja kaikkialla, ei homolle adoptointi tietysti ole syy tehdä murhaa. Mutta kysymys ei olekaan tästä vaan oikeasti prioriteetit ovat muita ja sitä kautta homovanhemman mahdollisuus on relevantti. On selvää että kristitty joka selittää aborttien kasvamisesta sanoo pohjimmiltaan omalla ideologisella jargonillaan ja asenteistollaan värittäen että "Jos ette suostu ideologisiin vaatimuksiimme, niin murhaamme vauvoja." (Aborttihan oli murha! Ja homous liberaalis -ideologisen väärän maailmankuvan perhekuva.) Minun maailmassani Jeesusvauva itkee tämänlaiselle "kristillisyydelle". Jos pitää valita homolle adoptoimisen ja sen välillä että tekee jotain jota oma ideologia toistuvasti kuvaa termillä "murha", on selvää että moni valitsisi oikeasti mieluummin sen abortin. Ja tämän riskin taakse tuore pro-lifekin menee.
1: Argumentti on epähupaisalla tavalla sama kuin mitä kouluissa kiertää. Että ei adoptiota homoille koska osa eihomoista on niin suvaitsemattomia että vetää lasta välitunnilla turpaan ja muutenkin kiusaa tämänlaisen vuoksi. Ja tällä annetaan sitten ylin päätäntävalta sille että asiat jotka tätä kiusaajaa ärsyttävät saadaankin pois kuleksimasta.
2: Argumentissa omituista on itse asiassa sekin, että adoptioon laitto kertoo siitä että vanhemmat eivät ole kyvykkäitä tai halukkaita hoitamaan omia lapsiaan. Tässä syynä ei voi tietysti olla legitiimi raiskaus vaan jotain joka on omassa ideologiassa määritelty kevytmielisyydeksi. Lapsia on saatettu huolimattomasti maailmaan eikä huomioda sitä Jumalan perhejärjestystä jossa on isä ja äiti syystä. Ja jossa vanhemmuus on vastuu ja velvollisuus. Ideologian joka korostaa seksuaalista pidättyväisyyttä erityishyveenä. Kun nämä ihmiset eivät noudata omaa vakaumustaan omassa elämässään, on omituista että muut ihmiset jotka hoitavat heidän oman maailmankuvansa silmissä synnintekonsa kautta syntyneet lapset, ovat sitten jotain jolle nämä ihmiset esittävät vaatimuksia. Vaatimuksia joita he itse eivät tilanteen rakenteen kautta aivan ilmiselvästi itsekään voi täyttää.

Kaksoiskielenkäyttö

Kreationistit joutuivat vähän aikaa sitten hieman hankalaan kuvaan. Sillä selvisi että heidän näkemystensä puolustajat opettivat koulussa nuoren maan kreationismia. Huvittavinta oli se, että evoluutio kumottiin vetoamalla pseudotiede kryptozoologiaan varsin omintakeisesti. Ajatuksena on se, että koska Loch Nessin hirviö on olemassa ja jos Nessie on plesiosaurus, evoluutio kumoutuisi.

Tässähän on vain kolme virhettä. Ensinnäkin Nessien osa ei ole kovin vakaa. Sille on tehty vielä vähemmän lajinmääritystä. Ja evoluutioteoria ei sisältönsä vuoksi ollenkaan kumoudu sen kautta että on olemassa "eläviä fossiileita" - sanoi tähän Pekka Reinikainen mitä tahansa. - Evoluutio ei kumoudu vaikka esimerkiksi latimeria on elossa. Sukua vanhalle kreationistien ihmettelylle siitä että jos ihminen on kehittynyt apinoista, niin miksi täällä on yhä apinoita. Vastaus on se, että evoluution tapahtumakehys on populaatio. Esimerkiksi jos vien tänään hiiriä australiaan, jossa aboriginaali jalostaa niitä johonkin suuntaan, ei australian hiirten evoluutio muutu vaikka kuinka sitten mutatoisin ja jalostaisin Keravan hiiripopulaatiota niin että ne kehittyisivät ihan toiseen suuntaan. Koska Keravan hiiret eivät lisäänny Australialaisten hiirten kanssa, ei tällä ole hirveästi mitään väliä. Siksi aboriginaalin ei tarvitsisi miettiä että miten niin hänen hiirensä olisivat kehittyneet kun se minun Keravan hiiripopulaationi olisi olemassa. Kysymys on järkevyydessään suunilleen sama kuin kysyisi että miten niin venäjänvinttikoirat ovat kehittyneet susista kun susikoiriakin (tai susia) on yhä jäljellä.

Mutta tämä ei ole nyt se olennaisin asia. Se on siitä miten Intelligent Designissä on yleensä kysymys valehtelusta. Tässä esimerkiksi voidaan ottaa Casey Luskin. John Pieret otti esiin hänen reagointinsa Nessiestä opettamiseen. Luskin sanoo seuraavaa "Apparently some private Christian schools are using wacky textbooks that claim not only that the Loch Ness monster exists, but that its existence is somehow evidence that humans and dinosaurs co-existed, ergo evolution is false. The argument, according to the article, is a young Earth creationist one. I've never paid much attention to such stuff - my sense is that even if Nessie's existence were someday to be confirmed (something I'm not expecting to happen), then Darwinian evolutionists would find some way to accommodate the data. There's no way that materialists would let their worldview be overturned by a living plesiosaur - or whatever Nessie is supposed to be." Luskinin lausunto on erikoinen, koska se yrittää selvästi sanoa kahta päinvastaista asiaa samanaikaisesti. Hän esittää että ID ei ole kreationismia, joten tämänlaiset hupsutukset ovat irrelevantteja, että tämänlainen evoluutiokritiikki ei ole pätevää. Mutta kuitenkin hän selvästi aivan samanaikaiseti vihjaa että se perimmäinen syy sille miksi Nessie ei kumoa evoluutioteoriaa johtuu siitä että materialisti-naturalistit ovat maailmankuvansa sumentamia.

Joku voisi ihmetellä että miten huonot kielenkäyttötaidot Luskinilla oikein voi olla. Kommentti on nimittäin juuri sellainen että se voidaan tulkita sujuvasti aivan päinvastaisilla tavoilla. Selkeyden pitäisi olla ytimessä. ID -piirien kohdalla onkin selviä ongelmia viestien yksiselitteisyydessä. Arugumentoipa sitten mitä tahansa, kohtaa toistuvasti lausunnon siitä että "en minä niin tarkoittanut". Tämä kertoo siitä että esimerkiksi opetustieteen professorit Suomessakin ovat niin huonoja perusäidinkielessä ja perustelun konventioissa että eivät osaa tuottaa selkeästi muotoiltuja lauseita joissa olisi ekaskteja ja eitulkinnanvaraisia väitelausesisältöjä.

Kyseessä ei ole huonot retoriset taidot vaan juuri se, että saivartelulla peitetään sisältöä aivan tahallisesti. Tämänlainen taiteilu on ID -kreationisteille aivan tyypillistä. Heidän on samanaikaisesti irrottauduttava kreationismista, mutta he eivät kuitenkaan voi olla oikeastaan yhtään mistään konfliktiin asti erimielisiä YEC -kreationistien kanssa koska tätä kautta lähtisi kaikki tuki. Näin ollen Nessiekin on samanaikaisesti relevantti että irrelevantti. ID -lausuntojen ideana on kannattaa samanaikaisesti päivastaisia ideoita. ID -retoriikan ytimessä on "en minä niin tarkoittanut" jota syntyy juuri kun yllämainitut monitulkintaiset saivareet kohtaavat kritiikkiä.

ID on kreationismia joka peittää ytimensä. Jos ID -liike olisi kreationismin "troijan hevonen" tämänlaiset kaksoissisällöt olisivat odotettuja. Jos liikkeen syvin olemus on ajaa kreationismia, mutta tämä olemus pitäisi vain peittää koska lakituvassa esimerkiksi kouluopetukseen haetuissa muutoksissa on tullut kreationismin kohdalla seinä eteen mutta tavoitteista ei haluta luopua, olisi kaksoiskielenkäytöt ja epämääräisyydet juuri sitä mitä voisi odottaa ja olettaa tapahtuvan. Sillä tämänlaisessa kaksinaamaisuudessa olisi ytimessä juurikin se, että sanotaan yhtä ja tehdään toista.

ID -läiset eivät sen sijaan oikein osaa selittää miten heidän superiteteelliset ja megataitavat yleisneronsa eivät osaa kieltä. He eivät osaa selittää miten joka ikistä ID -puoltajaa näytää vaivaavan tämä sama ongelma. Etenkin kun puhutaan julkisesti, eikä olla esimerkiksi uskovaisten hartaustilaisuuksissa luennoimassa. Sieltä voi kuulla kaikenlaista. Ja ne lausunnot eivät suinkaan etäänny YEC -sävyisistä Nessietulkinnoista. Päin vastoin, aina kun ID -läinen esittää tilaisuuksissa yksiselitteisen, eisaivartelevan väitelauseen, se on aina jotenkin ihan sattumalta joko suoraa YEC -tukeva, luultavammin YEC -myönteinen tai vähintään YEC -mielinen jossa nuoren maan kreationisteihin suhtaudutaan rakkaudella ja ymmärryksellä.

Sanon suoran väitelauseen. Lähes aina kun kaksoiskielnkäyttöä tapahtuu, ID -läiset valehtelevat. Ja kaksoiskielenkäyttöä harjoitetaan niin paljon että ID -läiset valehtelevat toistuvasti. ID on siis viestinnältään enimmäkseen valehtelua. ID ei  tee tutkimuksia, se tekee PR -toimintaa. Ja tämän ytimessä on se, että sanotaan yhtä koska muuten jouduttaisiin toteamaan se, että ollaan jo hävitty. ID on nurkkaanajettua äärimmilleen saivarreltua kreationismia. Ilman valehtelua ja kikkailua ei olisi mitään ID -liikettä.

avomielisesti luokittelemattoman luokittelevaa tietoa

Kun Intelligent Designistä keskusteltiin liikkeen alkuaikoina esiin nousi esimerkiksi William Dembskin näkemykset suunnittelun luokittelusta. Hänen argumentaationsa oli, että CSI -informaation tunnistamisessa ei tarvittu tekijän luonnetta tai motiivia vaan että se olisi luokittelevaa tietoa joka sanoisi että onko jonkin asian takana Suunnittelua vai ei ole. Tätä luokittelua sitten verrattiin esimerkiksi aineiden jaksolliseen järjestelmään joka sekin luokittelee tietoa ja että tämä itsessään on tietoa. Tällä korostettiin sitä että ID ei olisi sisällyksetön. Ja esitettiin että luokitteleva lähestymistapa olisi todistusvoimaltaan olennainen jotta voitaisiin tehdä Suunnitelmallisuuspäätelmä, eli ajatella että jonkin kohteen takana olisi älyä. Eli luokitelma liitettiin Suunnittelijaälyyn tavalla jota väitettiin relevantiksi.

Tällöin argumentaatio oli luonnollisesti keskittynyt ateismin vasustamiseen. Tarkoitus oli tieteellisesti osoittaa että ateismi/materialismi/naturalismi olisi väärässä. Äärimmillään tämä asenne näkyy Wedge -dokumentissa jossa haluna on ajaa tuhoisaksi nähty naturalismi yhteiskunnasta kokonaan. ; Samalla tämä "luokittelusta päättelyyn" oli se syy miksi Intelligent Designissä nähtiin että heidän näkemyksessään ei ollut kysymys uskonnosta. Heistä designin tunnistaminen oli faktuaalista, joten vakaumus tai maailmankuva on tavallaan yhtä turha kuin maan vetovoiman kohdalla.

Sittemmin selvisi että Dembski harjoittaa tunnistamista eri tavalla eri tilanteissa. Eli että likimain kaikkeen saatiin liitettyä suunnittelua aina tilanteen mukaan. Näin käsitettä ei olisi kunnolla määritelty että sen määrä voitaisiin eksaktisti mitata ja arviontilaskelmat ovat aina jotain jossa tuntuu vaikuttavan runsaasti se tieto mitä arvioitavan kohteen syntymekanismista ja tarkoituksesta tiedetään (joka taas sotii sitä vastaan että Dembski mielellään käytti laskelmiaan kohteisiin joissa historia oli hänestä epäselvä ja tuntematon ja hänestä se oli mahdollistakin.) ~ Ja ennen kaikkea kritiikki korosti sitä että vaikka kaikki ylläolevat viat voitaisiin ohittaa, niin siltikin luokittelemalla eri luokkiin ei itse asiassa oikeastaan sanottu muuta kuin että A on erilainen kuin B ja että C on erilaista kuin kumpikaan näistä. (C määriteltiin eliminoimalla A ja B, mutta tätä ei täydennetty sisäisellä kuvauksella joten ainut jota siitä tiedettiin oli sen erilaisuus.) Ja että näitä luokkia ei relevantisti irrotettu tai liitetty Suunnitteluun ollenkaan. Pohjimmiltaan niiden vain väitettiin liittyvän.

Ja tämän tyhjän kikkailun ympärillä koko piiri pyöri.

Tämän esilläoleminen on muotouttanut Intelligent Designin argumentaatiota. Pelkän kritiikin ohittamiseen ja sen parissa kiemurtelua on harjoitettu kauan mutta argumentaatio on jo siinä määrin vakiintunutta että on selvää että tämä ei ole sujunut hyvin. Konseptien täsmentymisen ja kirjojen sijasta yleinen mielenkiintokin liikkeeseen on latistunut huomattavasti. Siksi ei ehkä ole ollenkaan yllättävää, tai edes ID:lle negatiivista, että uudelleenmuotoutumisesta on ollut merkkejä viime aikoina ; John Pieret otti esille Dembsin tuoreet näkemykset jotka ovat varsin kaukana niistä ajoista kun hän puolusti ID:tä luokitteluargumentilla. Dembski on myöntänyt että erottelu ei onnistu aivan niin hyvin kuin mitä aluksi oltiin intoiltu. Että ID:llä ja suunnittelun päättelyllä on rajoituksia. "ID imposes few limits and is compatible with God acting at all levels of creation and through all modes of causation. When design is detected, God is active. And when design is not detected, God is still active. This doesn't make ID contentless. Rather, it means that ID is largely neutral with respect to one's doctrine of God, a fact that should not be surprising given that ID is compatible not only with Judeo-Christian theism but also with just about any religious view that regards purpose as basic to reality." Eli sisällyksettömyys onkin uskonnonvapautta ja avomielisyyttä kun se voi kattaa sisälleen minkä tahansa - jopa keskenään ristiriitaisuuksiin asti erilaiset - näkemykset Jumalasta.

Tämä on tietysti hieman omituista retoriikkaa kun muistetaan että luokittelussa on kysymys aina rajoittamisesta. Esimerkiksi perinteinen ID -näkemys pyrki rajoittamaan ateismin mahdollisuutta tietyissä piirteissä. Sittemmin ID on korostanut entistä enemmän tätä maailmankuvallista puolta. Ja samalla on käynyt niin että kinastelun rintama on muuttunut. Tämäkin näkyy siinä miten Dembski kohtelee teististä evoluutiota ; "[E]ven though common descent may be acceptable in broad theological terms, I think it is problematic exegetically with regard to Scripture. Simply put, I think you're going to have a hard time getting large-scale evolution out of Scripture or rendering the two compatible." Tämä on tietysti hieman omituista koska Dembski on juuri selittänyt että ID ei vastusta tiettyjä näkemyksiä yhden uskonnon kautta. Mutta tässä kohden Raamattu ja sen yhteensopivuus näkemysten kanssa on kuitenkin merittävä syy kieltää teistinen evoluutio.

Näkemys on latistunut teologiseksi erimielisyydeksi. Teistiseen evoluutioon liittyvä keskustelu on yleisesti ottaen ollut jokin johon ID on vaihtanut kantaansa aina tilanteen mukaan. Karkea linja on, että silloin kun on ajankohtaisempaa hyökätä (uus)ateismia vastaan, ollaan teistiseen evoluutioon suopeampia. Ja kun keskustelu latistuu tai keskustelu siirtyy ateismista luonnontieteisiin, siirtyy linjama voimakkaammin vastustamaan teististä evoluutiota. ~ Ja kun ateismin vastustaminen on selvästi hyökkäys maailmankuvaa kohtaan, keskustelu menettää teränsä jos se latistuisi "maailmankuvalliseksi" eli jos sanottaisiin että "olet rationaalinen sisäisessä maailmassasi mutta minulla on eri premissit". Koska joku voisi vain sanoa so what ja  jatkaa menoaan. Uskonnollisen keskustelun kohdalla on hyvä korostaa sitä että ei edusta tiettyä dogmaa koska silloin teistisen evoluution kannattajat näyttäytyvät tietyn dogman edustajilta. Avomielisyysteema on silloin enemmän kuin kätevää.

Intelligent Designissä oppiikin sen, että erilaisia argumentaatiotapoja vaihdetaan tilanteen mukaan. Se, mikä on "vastustajana" määrittelee keskustelukentästä yllättävän paljon. Eri aiheissa voidaan käyttää keskenään aivan ristiriidassa olevia lähestymistapoja. (Sitä on vaikeaa sanoa johtuuko tämä syvällisestä tilannetajusta vai siitä että tietyt näkemykset ja lausunnot pärjäävät tietyissä tilanteissa joten niitä opitaan käyttämään niissä tilanteissa ; Tällöin on niin että kun keskitytään yksittäisten taistelujen voittamiseen kokonaisuudesta voi tulla epäkoherentti ja täten sota hävitään.) Tässä mielessä ID:llä ei ole pysyvää sisältöä, ja sen kritiikki onkin juuri sitä että sen käsitteiden epäeksaktius tuodaan esiin ja tätä kautta esilletuodaan se, että koko teoriakimpusto on itse asiassa "ontto", sisällyksetön. Sosiologiesti sillä on kuitenkin ymmärrettävät raamit.

Ymmärrys syntyy valitettavasti siitä että ID on yhteiskunnalliseen valtaan pyrkivä liikehdintä ; Se on yritys tehdään rakentamalla demokraattisessa yhteiskunnassa teokratiaa tekemällä uskonnosta tiedettä.

"Reverse engineering"

En malta olla viittaamatta Leinivaaran esillenostamaan Puolimatkan näkemykseen evolutionismista. (vaikka viittasin samaan blogaukseen eri kulmasta jo aiemmin.) Puolimatkan "Usko, tiede ja evoluutio" -kirjassa kun esitetään että evolutionistit olisivat jotenkin olennaisesti vaientamassa tiettyjä kulmia "Puolimatka esittelee miten naturalistit ovat rajanneet evoluutioteorian kritisoimisen pois tieteestä. Naturalismin sisällä evoluutio on automaattisesti ainoa mahdollinen selitys." Hän esittää tästä esimerkiksi seuraavanlaisen asenteen "Kaksi darwinistia, Nobel palkittu Peter Medawar ja C. H. Waddington vastasivat, että kyseisissä laskelmissa täytyy olla jotakin vialla: "Ulam tekee tiedettä väärin päin; tosiasia on, että silmä on kehittynyt ja siksi matemaattisten vaikeuksien täytyy olla vain näennäisiä." Tämä itse asiassa näyttää tässä muodossaan presuppositionistiselta lähestymistavalta ; Jos evoluutio on totta, niin silloin silmän kaltainen rakenne näyttäytyy helposti vain "reverse engineering" -ongelmalta. Eli mietitään miten se on voinut rakentua ja laskelmat joiden mukaan se olisi vaikeaa, kuvaavat vain sitä että evoluutiotapahtuman rakenteita ei ole kuvattu oikein ja tarkasti.

Puolimatkan lähtökohta on hänen omien argumenttiensa valossa omituista. Hän korostaa usein maailmankuvallisuuspuolta jossa samoille havainnoille sallitaan eri tulkintoja ja korostaa sisäistä ristiriidattomuutta ja koherenssia omissa argumeteissaan. Ja hän on myös kovasti moittinut falsifiointiperiaatetta ja pitää sitä irrelevanttina kriteerinä ja jonain "naturalistien sisäisenä pelinä" josta ei tarvitse välittää. Kuitenkin Medewarin näkemys on ongelmallinen jos ja vain jos koherenssinäkemys hylätään virheellisenä ja vaaditaan itsekriittistä falsifioimiskulmaa lähtökohtaiseksi tieteentekoasenteeksi.

Mutta tietenkään (koska kyseessä on Puolimatka) asia ei jää tähän.

Toki Puolimatkan asenne yleisestä vaientamisesta vaikuttaa yleisesti ottaen ongelmalliselta. Kuitenkin samanaikaisesti kirjassa on seuraaviakin asioita ; "Richard Dawkins saa kehuja siitä, että osaa muovata evoluution haasteet teorian tueksi." Ongelmia siis käsitellään, esilletuodaan ja ratkaistaan. Puolimatka tekee tässä selvästi sen eron että kritiikki ei ole sensuuria. Tämän tajuaminen on ansiokasta. Koska jos ei käsitä eroa kritiikin ja sensuurin välillä, erimielisyys asiassa tulkittaisiin välittömästi vainoksi. ; Tämä ei ole vaientamista ja Puolimatka näyttää tiedostavan tämän.

Puolimatka lainaa paria yksittäislausuntoa jättäen jopa tarkemmin määrittelemättä missä yhteydessä asioita on sanottu ; Tulkinnan kannalta olennaosta on esimerkiksi se onko Medawar vain laukonut tuollaista ja jos on, niin onko mukana ollut algoritmien matematiikan arvioimista. Ja ennen kaikkea onko kyse lehtijutusta vai tieteellisestä julkaisusta vai mistä jossa tämä lausunto on annettu. Konteksti määrittää esimerkiksi yleisön ja muut vastaavat näkökulmat jotka taas näyttävät onko kyseessä johtopäätös, arkikielinen mielipiteen lausuminen vai aktuaalinen yleisvaino. Puolimatka selkeästi lainaa parin tiedemiehen yksittäistä lausuntoa Medawar on puhunut paljon evoluutioasioista, eikä tämä lausunto ole hänen ainut, saati syvällisin sisältönsä asian parissa. Näin ollen kokonaiskuva vääristyy. Tämänlaista tosiasioiden valikoimista kutsutaan cherry pickingiksi . Sen avulla saadaan aikaan hyvinkin tuomitsevia ja leimaavia pilkkalausuntoja joita vastaan puolustautuminen on hyvin vaikeaa. Kun ID -läiset ja kreationistit puhuvat "naturalisteista" jää "todistamatta ja auki" se, kuka vainoaa, missä, miten ja ennen kaikkea missä laajuudessa. Väitelause on keskusteluilmapiiriä värittävä mutta niin epämääräinen että sellaisia hokevat demagogit voivat käytännössä jatkaa leimakirveilyään vaikka forever. Galilei -syndrooma onkin erityisen käytetty kikka pseudotieteissä laidasta laitaan (New Agesta homeopatian kautta ilmastonmuutoksen kieltämiseen). Tämä on tarina norsunluutornissa olevasta kontrollitieteestä, vaikka tosiasiassa valtaakäyttävä taho on tämä valittaja itse, ja tiedemaailman vastalauseet halutaan yksinkertaisesti sensuroida koska ne sotivat omaa rakasta maailmankuvaa vastaan. (Näin voidaan sanoa koska vainoamisesta ei ole kunnollisia todisteita. Puolimatka yrittää korjata tätä vainotarinoilla, mutta valitettavasti kun vastkkain on kansanmurhaajaksi syyttä suotta mollattu Pianka ja Puolimatka, on selvää että Puolimatka on esimerkiksi tästä parista se vainoaja-kiusaaja ; Vain toista näistä on tappouhkailtu sen vuoksi mitä näkökantaa hän edustaa. Ja vain toinen puoli on kirjoihin ja kansiin kritiikittömästi painettuja valheita käyttäen osallistunut ja lietsonut prosessia josta nämä tappouhkaukset ovat tulleet.)

Tässä vainofantasioinnissa hankitaan marttyyrinkruunua, ja sen taustalla oleva ajattelutapa on "Reverse engineeraava" : Koska oma maailmankuvani on Tosi, on siihen kohdistuvassa kritiikissä jotain vikaa joten kyseessä on mielivaltainen irrationaalinen toiminta. Jota voidaan selittää vain psykologisin ja institutionaalisin syin. Ergo kyseessä on viha ja vaino ja dogmaattinen instituution suorittama sorto. Kun tämä yhdistetään siihen miten epämääräinen vainopelottelusyyttely tuottaa sympatiaa, on selvää että tällä strategialla saadaan valtaa ilman vastuuta. En ihmettele jos jossain moni tajuaa tämän ja valjastaa sen strategiset edut ajamaan omaa maailmankuvaansa. (Projektion henki on tällöin kova ; Oma synti nähdään muiden toimintana. Kenties siksi että ihminen kuitenkin samastuu ja olettaa että muut ovat samanlaisia kuin itse.)

Dawkinsin kiittäminen tuokin asiaan sen toisen puolen. (ID) Kreationistit lainaavat nimittäin toistuvasti etenkin Gouldin esittämiä rajoitteita luonnonvalintaselityksille. Gouldin näkemyksistä keskustellaan myös evoluutioteorian parissa hyvin paljon. Kun näkyvimmätkin edustajat, kuten Gould ja Dawkins esittelevät kreationistien argumentteja ja käsittelevät niitä, on selvää että vaientaminen ei itse asiassa ole oikea sana. Asioista päin vastoin keskustellaan. Intelligent Designin esitykset ovat jotain jota ei ole edes laitettu vertaisarvioituihin teoksiin, vaan kirjoihin joita on enemmänkin ns. "suunnattu kaduntallaajille". Ja silti niitä vastaan on kritisoitu analyyttisesti. Niiden vasta -argumentit ovat hyvin tunnettuja. ; Onkin hyvä huomata, että kreationistit eivät ole evoluutio-ongelmiensa keksimisessä kovinkaan luovia. On likimain mahdotonta etsiä täysin uudenlaista kreationistiargumentaatiota edes ID -puolella. He käyttävät paljon esimerkiksi Gouldin keksintöjä. Ja nämä ovat osa evoluutiokeskustelua jota evoluutikot itse käyvät kiivaastikin. Näyttääkin siltä että evoluutikot keskustelevat, ID:läiset syyttävät että asioita vain ohitetaan ja kohdellaan vainolla. Tämä on omituista kun tiedämme kreationistien kirjat, niiden pääargumentit ja muut vastaavat. Näyttää päin vastoin siltä että näillä argumenteilla on ollut hirvittävästi näkyvyyttä. Ja vastaanpanemisissa on ollut käytössä ns. argumentteja.

Kriittinen kulma ja se että suurin osa evoluutiota tuntevista (ja muistakin tiedemiehistä) on tutustunut aineistoon ja sitten noudattaneet kreationistien "you decide" -slogania ja päätyneet lopputulokseen jossa ID:n on huono. Jos näkee tulkinnan siitä että evoluutioteoria on hyvä ja luomistiede huono (siihen liittyvine lausuntoineen) lähtökohtaisesti samana kuin vainoamisen, on jälleen sekoittanut sensuurin ja kritiikin toisiinsa. (Ja tätähän emme halua tehdä eikä Puolimatkakaan halua.)

Puolimatka syyttää itse asiassa että evolutionistit harjoittavat presuppositionistisia just so -tarinoita. Ongelmana on se, että vastapuoli, ID -läiset käyttävät nimenomaan vastaavaa "reverse engineering" -asetelmaa jossa on vain "just not so" -tarina. Pieret huomauttaakin että esimerkiksi Behe on konsepteineen lähinnä kuvaillut tiettyjen biokemiallisten rakenteiden ulkomuotoa, esittänyt väitteen että tämänlainen ei voisi kehittyä evolutiivisesti, ja siirtänyt sitten väitteen todistamistaakan niille joista evoluutiohistoria on tosi ja itse on tyytynyt vain heiluttelemaan "not good enough" -lausumia ja siirtelemään maalitolppia kun kritiikki on osoittanut lähtökohdat vääriksi. (Behen IC on irrelevantisoitunut, moniosaisuudessa on jopa vaatimus että funktio ei saa muuttua prosessissa. Evoluutiolle tämänlaisen ei enää pitäisi olla mikään rajoite koska sen parissa funktion muutos ei ole mikään vaatimus evolutiiviselle kehitykselle. Funktio voi evoluutiossa muuttua, tinkering on tunnettua.) Just not so -kertomus ei tässä mielessä ole yhtään tutkitumpi tai todistetumpi kuin just so -kertomuskaan.

Lisäksi jos olisin Puolimatka, olisin erittäin erittäin hiljaa presuppositionismisyytöksistä ja siihen suuntaan vivahtavistakaan lähestymistavoista.

Nimittäin hän kannattaa erittäin voimakkaasti Alvin Plantingan warrant -näkemystä. Ja tätä ei voi oikeuttaa millään muulla kuin presuppositionismilla. Plantinga taas rakentaa evoluutiokritiikkinsä olettamalla että aistit eivät ehkä olekaan luotettavia. Jos tämä lähtökohta on todellinen, emme voisi mitenkään uskoa kognitiivisiin kykyihimmekään. Jumala -aistin olemassaolo ei muuta tätä, koska tämä on aisti muiden joukossa. Jos aistimme voivat pettää, myös Jumala olisi petosta. Se ei ratkaise mitään. Siksi onkin olennaista huomata että koko warrant on pikemminkin ennaltamäärätty asiantila, jolle yritetään "reverse engineerata" alkuperä. Plantingan mukaan on mielivaltaista että luonto toteuttaa juuri tietyn luotettavan tavan havaita kun muitakin on. Mutta paradoksaalisesti hänestä ei ole mielivaltaista olettaa että olisi juuri tietynlainen Jumala vaikka muunlaisiakin voisi olla. ; Näin ollen on selvää että koko rakennelma onkin suuri kehäpäätelmä jossa oletetaan täydellinen Jumala ja tämän seurauksena warrant -aistisetti jossa on mukana jumala -aisti. Ja sitten tämä täydellinen aistisetti ohjaa kohti täydellistä Jumalaa. Mikään ristiriidattomuus ja koherenssinhakeminen ei tätä pelasta, koska kehäpäätelmässä ei ole ristiriitaa vaan se on vain tolkuttoman huonoa ajattelua. (Plantinga kiemurtelee tästä hassusti esittäen että jumala -aisti vain näyttää kehäiseltä. Tämäkin kohta on asenteena juuri samantapaista ajattelua kuin mitä Medawar harjoittaa lainauksessa. Puolimatkan superhypersuosikki Plantinga siis harjoittaa "reverse engineering" -asennetta oikein sarjatulella. )

Erityisen omituiseksi tämä tulee kun miettii sitä että Plantinga on vastannut aivotutkijoiden tekemiin huomioihin joiden mukaan ihmisten mielen heuristiikka on lajityypillisesti monin paikoin päin prinkkalaa. Hänestä tämä kertoo että tämä johtuu syntiinlankeemuksesta ja sen turmelevista voimista. Ongelmana tässä on tietysti se, että jos syntiinlankeemus voi turmella ihmisen kognitiiviset kyvyt lajityypillisesti, voi olla että vaikka Jumala olisi taannut meille luotettavat aistit ja ajattelun, niin kenties syntiinlankeemus olisi turmellut tämän jolloin ihmisillä ei enää olisi ollenkaan välttämättä warrantia edes kristinuskon sisällä. Ihminen joutuu siis kristinuskonkin sisällä vain uskomaan että warrant on vaikka muutakin voisi olla. Mutta samaa lupaa ei haluta antaa "naturalisteille" koska se olisi mielivaltaista oletusten tekemistä. On selvää että Plantinga harjoittaa "just so" -heittoja joissa vasta -argumenttaja käsitellään "hyvin Medewarin tapaan". (Mitä voi käydä jos sarjatulivaihde unohtuu päälle ja liipasin jää pohjaan.)