Uskonjulistamisen keinot ovat monet. Entinen miekkailunopettajani Guy Windsor oli ostanut Emtec 64GB -flashmuistin jossa oli täytteenä 6GB kristillistä julistusmateriaalia. (Esimerkiksi videon "The Story of Ruth" ja tekstitiedostija "TIME ALONE W GOD") Sellaista jota ei vieläpä voinut poistaa normaalilla delete -komennolla ja muilla vastaavilla. Toisin sanoen tässä oli leikitty "syvemmälä datlla" ja tätä kautta viety aika paljon muistitilaa ja tehty tämä tavalla jossa muistitilaa ei voi ottaa uusiokäyttöön vaan kristillinen propaganda menee mukaan kaikkialle mihin tämän flashmuistin kanssa sitten meneekin.
Keinot ja kekseliäisyys tämänlaisten takana on usein hämmentävää. Vielä hämmentävämpää on tietenkin se, että tämänlaisten temppujen harjoittaja todella kuvittelee tämänlaisen lisäävän heidän suosiotaan. Tosin vaikuttaakin kovasti siltä että valtaosalle niistä kristityistä joille julistaminen maistuu, tuntuu näkökulmana olevan se että asioiden sanominen on tärkeämpää kuin se että se myös menee perille.
Jopa Jack Chickiä pidetään julistuksellisena menestyksenä koska joku on tämän kautta kääntynyt. Mikä on hauskaa kun huomioi sen että jos julistusmateriaalia levitetään massana niin vaikka sen vaikutus olisi vain yksi käännynnäinen sadasta tuhannesta, sitä kautta saadaan käännynnäisiä pelkästään sillä että yritetään riittävän monta kertaa. Ja samalla unohdetaan että aika moni ihminen vieraantuu kristinuskosta samailsella Jack Chick -materiaalilla.
Jos sananlevitys tehtäisiin sellaisella tavalla joka huomioi yleisönsä se olisi huomattavasti vähemmän ärsyttävää. Tämä tosin johtaisi siihen että kristityt eivät saisi kokea olevansa sorrettuja. (Heidän mielensä toimii aika usein siten että jo yritys kiertää deleetiosuojaus ja yritys poistaa flashmuistista kristillistä propagandaa sama kuin halu sensuroida kristinuskoa...) Moni kristitty onkin tässä suhteessa vähän kuin palomies joka sytyttelee paloja voidakseen tuntea olonsa tärkeäksi ja tarvituksi. He eivät toki ehkä teknisesti halua että heitä kohdellaan ilkeästi mutta he kyllä samalla jotenkin tarvitsevat tätä elämäänsä ja hakeutuvat tilanteisiin joissa heille käy näin.
Tämänlaatuinen on toki jotenkin tyypillistä kaikille moralisteille, kukkahattutädeille ja "social justice warrioreille". Ja tämä on syy katsoa toimintaa eikä vain sitä mitä tämän toiminnan sanotaan tarkoittavan tai edustavan. Ideologinen tausta ja pinnallinen motiivi ei ole kaikki. Ei tämänlaisia flasheja tehtaileva kristitty selvästi mieti sitä että hän saa pelastettua ihmisiä, vaan että hän saa huutaa sanomaansa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chick. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chick. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
maanantai 7. marraskuuta 2016
Jack Chick on kuollut - ja iso määrä rakentavaa vihaa on kuollut hänen mukanaan
 |
| Tässä vaiheessa tarinaa tuskin tulee käännettä jossa Susanna kuuluu turmelevaan Aito Avioliitto -järjestöön. Tosin Jack Chick kykenisi varmasti kristillisesti vihaamaan myös heitä. Jotenkin. |
Toki tässä kohden Chickin tuotanto on kuuluisampi kuin mies. Mutta hänen tuotoksensa ovat valtaosalle tuttuja. Chick toki saavutti kuuluisuutensa olemalla melko pahamaineinen. Hän oli hahmona kontroversiaali jopa keinoja kaihtamattomissa
Olen ollut itsekin jokseenkin kiinnostunut hänen tuotannostaan. En toki siinä mielessä että olisin kääntynyt kristityksi niiden avulla. Pikemminkin päinvastoin. Sitä voidaan sanoa asia niinkin että jos briteillä on sellainen sanonta jossa sanotaan että kansa ansaitsee sellaiset poliitikot kuin se itselleen äänestää, niin samoin ne ihmiset jotka kääntyvät Jack Chickin sarjakuvien kautta kristityiksi, kääntynevät sellaiseen kristillisyyden muotoon että ansaitsevat sen kyllä.
Hän on ollut siitä mielenkiintoinen hahmo että hänellä oli hieman erikoinen suhde tekijänoikeuksiin. Hän ei hyväksynyt parodiointia ja tähän liittyy myös eräs parodiointisivun kanssa tehty vääntö. Sen varrella oppii ainakin sen, että Chick mielellään ilmoitti haastavansa parodioijiaan oikeuteen ja yritti saada nämä ottamaan tuotoksensa pois internetistä ja jakelusta. Mutta hän ei ollut innokas todella haastamaaan. Eikä ihme, käyttö parodioinnissa kun menee helposti hyväksyttävään malliin. (Toisaalta Chick on itse käyttänyt aineistossaan vastaavalla tavalla parodia/huumori/kritiikkikulmaan kopioitua aineistoa, esimerkiksi "Dungeons and Dragonsista" omissa teoksissaan nimeltä "Bewitched", ja "Family Guy".)
Chick oli tarkka uskonnostaan. Hänen tuotannossaan Helvetillä oli hyvin tärkeä rooli. Tätä tilaa tarjottiin usein niille jotka eivät olleet kristittyjä. (Chickin traktaateissa heitä kuvataan aina läskeinä, homssuisina ja epämiellyttävän näköisinä, vihaisina ja vastaavina.) Mutta myös kristittyjen yllä tämä uhka oli usein kovana. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten Chick suhtautui katolisiin. (Traktaatti "The Death Cookie" esittää että katolisen messun ehtoollisleipä on Saatanan juoni ja jokaisen ehtoollisleivän takana on demoniset voimat.) Tai niihin kristityihin jotka esimerkiksi arvostivat Halloweenia.
Helvetin lisäksi Chickin traktaateissa on toinenkin tärkeä toistuva teema. Hän korostaa Pyhän Hengen hyväksymistä pelastuksessa. Ja tämä luo hänen teoksiinsa usein hyvin hämmentäviä kontrasteja. Monissa traktaateissa kunniallisesti käyttäytynyt päätyy Helvettiin kun taas murhaaja, raiskaaja ja vastaava pelastuu Taivaaseen koska on osannut katua kuolinvuoteellaan. Näistä ehkä erikoisin on varsin kontroversiaalinen tuotos "Lisa". (Jota ei löydy Chickin virallisista traktaateista enää. Se on toki tallessa toisaalla.) Tässä lasta insestiraiskaava ja lapseensa sukupuolitaudin tartuttanut isä saa onnellisen lopun kääntymällä kristityksi. Toki tätä teemaa löytyy myös "ei virallisesta jakolistasta unohtuneena". Kiinnostunut voi viisastua lukaisemalla "Trust Me" -traktaatin.
Chick oli ihminen jolla riitti kiinnostusta moniin asioihin. Jos kiinnostus tarkoitti vihaa. Hänen sarjakuviaan on syytä katsoa sitä kautta keitä ja mitä asioita hän vastusti. Alla lyhyt ja epätäydellinen lista;
*Ateistit ja sekularistit
*Mormonit
*Juutalaiset
*Katoliset
*Muslimit
*Hindut
*Jehovan Todistajat
*Homoseksuaalit
*Noidat
*Kommunistit
*Rockmusiikki
*Halloween
*Roolipelit
*"Harry Potter"
*Abortti
*Evoluutio
*Gluonit
*Poliittinen korrektius
*Obeliskit
*Vapaamuurarit
*Intiaanien uskonnot
*"Family Guy"
*Ilmastonmuutos
*Buddhalaisuus
Koska kristityt tiettävästi elävät kovasti kultaisen säännön mukaan, on vain sanottava että Chick näyttää tuon listan perusteella vihanneen lähes yhtä monia asiaa kuin minäkin. Ehkä tämän vuoksi kykenenkin nauttimaan Chickin tuotannosta. Se on kuin lukisi jotain raivon ensyklopediaa. Toki siltikin tästä kiinnostuksestani nousi häiritseviä kysymyksiä, sellaisia jotka myös kaipaavat vastauksia.
Ja tämänlainen vihan purkaminen sarjakuviin on varmasti yhtä terapeuttista hänelle itselleen kuin traumaattista suurelle määrälle muita ihmisiä. Nietzsche - filosofi jota Jack Chick luonnollisesti vihasi - olisi kutsunut tämänlaista tuskan purkamista tuotantoon sublimaatioksi. Täytyykin toivoa Chickille kultaisen säännön mukaisesti sitä että hän on ymmärtänyt katua viime hetkellä kuolinvuoteellaan. Että hänen elämänsä sarjakuvalle saataisiin onnellinen loppu!
torstai 7. heinäkuuta 2016
Kristillisdemokraattisesta uskonnonvapausnäkemyksestä
Viime päivinä on ollut yllättävän paljon aineistoa kristillisdemokraateista. Olin itse asiassa tyytyväisenä ja iloisena ihmetellytkin kuinka SSS -hallituksen harvoja oikeasti saavuttamia parannuksia yhteiselämäämme on ollut se, että KD -puheet ovat olleet poissa keskustelusta ja kiinnostuksista. (Huonona puolena on sitten esimerkiksi se millä se on korvattu.)
Nyt tämä tilanne on sitten palautunut tutumpaan suuntaan. Ensiksi on otettava Antero Laukkanen, joka haastoi opetushallituksen tasa-arvo -oppaan. Hän on "...kannellut oikeuskanslerille Opetushallituksen tasa-arvo-oppaasta, joka hänen mukaansa hämärtää sukupuolieroja ja johtaa lasten seksuaaliseen häirintään. Laukkanen epäilee myös, että opettajan oma seksuaalinen suuntaus vaikuttaa oppilaisiin haitallisesti." (Itse teos ei ole kovin järkyttävä. Olen törmännyt radikaaleimpiin ja eksplisiittisempiin ja pervompiin kuvauksiin sellaisilta kouluun päästetyiltä kristillisiltä julistajilta jotka ovat vähän päässeet vauhtiin.)
Keskustelu tässä kohden on jumiutunut siihen onko sukupuoli binäärinen ja biologinen vai ei. Mutta oikeasti teko on Laukkaselta myös ja ennen kaikkea juridinen kannanotto. Itse olen valmis lyömään vetoa että Laukkasen haaste ei mene oikeuteen tai oikeudessa läpi. Mutta uskonkin että hän itsekin tietää tämän. Hän on todennäköisesti haastanut saadakseen itselleen nimeä uskon puolustajana. Häviäviin caseihin joilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään ovat olleet KD -puolella ennenkin käytetty keino. Sitä saa yhdellä näpäytyksellä ikään kuin demonstroitua olevansa sekä uskon puolustaja että sorrettu marttyyri.
On toki kiinnostavaa että Laukkasen näkemyksen mukaan transihmiset tai homoseksuaalien ammattitaito vaikka opettajana toimimiseen on kyseenalaista. Lausunto on hämmentävä sillä esimerkiksi Aidon Avioliiton puolella Susanna Koivula on, mielestäni aivan asiallisesti, korostanut sitä että on uskonnonvapauden vastaista ja syrjivää kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä. Hänellä on kuitenkin alalle pätevyys ja tutkinto, eikä kristillinen vakaumus tai muu vastaava piirre poista tätä omionaisuutta. Samoin jos joku esittää että uskonon laittaminen kouluun johtaa hengelliseen väkivaltaan ja että opettajan vakaumus voi johtaa siihen että ateistien lapsia kohdeltaisiin tavalla jonka heidän vanhempansa kokisivat oppilaille haitallisena.
Toki jos minä sanoisin että kristinuskon julistaminen kouluissa johtaisi siihen että pikkupojista tehtäisiin kuoripoikia joita raiskataan perseeseen, joutuisin tästä todennäköisesti itse oikeuteen. Väite on toki aivan yhtä faktuaalinen kuin se, että kirjan näkemykset homoseksuaalisuudesta tai vastaavista johtaisivat oikeasti lasten seksuaaliseen häirintään, joka pitää sisällään nimenomaan perseraiskaukselle analogisia asioita. Joten tosiasiassa Laukkanen väittää vastaavia kytköksiä, lähinnä peitellymmin eli epärehellisemmin ja kieroilevammin.
Toinen kiinnostava hahmo on ollut uskonnonvapautta puolustava Päivi Räsänen. Hänen tuore kirjansa on herättänyt esimerkiksi biologien ihmettelyä. Biologia ei tunne sellaista sukupuolta jota Räsänen lääkärinä kuvastaa. Toisaalta ei se voi kulttuurirelativismiakaan olla koska Räsänen taistelee juuri tätä relativismia vastaan.
1: Ehkä hän onkin vain ajamassa objektiivisesti väärässä olevaa sukupuolikuvaa joka ei ole järkevä mistään kannasta. Kenties on vain niin että Räsäsellä on a priori näkemyksiä sukupuolesta ja tähän liittyvät dogmat ja niiden puolustaminen ovat johtaneet siihen että hän on määritellyt sukupuolen sillä tavalla millä hän on. Jolloin tietenkin voidaan sanoa että jos näin generoitu sukupuoli on ei-biologianmukainen niin se kertoo että dogmat nojaavat epätodelle. Dogmat ja siihen nojaava järjestelmä on siis tieteellisesti tarkastellen epätosi eli falsifioitava.
Päähuomio on kuitenkin keskittynyt Räsäsen yhteen lauseeseen, "On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Näin toimimalla ihmiseltä kielletään armo ja mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen, kirjassa mainitaan." Mielestäni suurin osa siitä mitä Räsänen sanoo ja tekee on julmaa ja rakkaudetonta sillä niissä ei arvostea vapautta vaan korostetaan sitä että ihmisiä on suojeltava-kontrolloitava vapaudenrajoittamisilla, koska pelastus on aina tärkeämpää kuin uskonnonvapaus.
1: Mielestäni olisi astetta hyväksyttävämpää jos Räsänen sanoisi että olisi rakkaudetonta jos tietyn linjan fundamentalisti ei saisi sanoa että hänen mielestään homous on syntiä. Tätä ei tosin olla rikokseksi määriteltykään. Räsäsen lausunnosta kuitenkin saa vahvan sävyn että homoutta olisi pakko sanoa synniksi, olipa asiasta mitä mieltä tahansa. Tämä voi toki olla vain retorinen kömmähdys ja hän on astetta suvaitsevaisempi oikeasti. Itse jotenkin jaksan vielä uskoa että näin on.
Uskonnonvapauden kannalta Räsäsen teos on kuitenkin ongelmallinen. Tämä näkyy kun katsoo hänen reagointejaan kokoomusnuorten tempaukseen. Kokoomusnuoret lähettivät hänelle foliohatun taitteluohjeet ja valmistusmateriaalin. "Kokoomusnuoret ovat lähettäneet foliohatun kd:n puoluetoimistoon mm. minun ja puolisoni uuden avioliittokirjan johdosta. Kohde on väärä ja vakavalla asialla irvailu ihmetyttää, Räsänen sanoo tiedotteessa." ... "Puolisoni ja minä puolestamme lähetämme kokoomusnuorille kirjamme luettavaksi ja samalla pyydämme heitä tutustumaan uskonnonvapauslakiimme. Kokoomusnuorten on hyvä muistaa sekin, että myös poliitikoilla on uskonnonvapautensa, Räsänen jatkaa." ... "Toivomme sitä, että kokoomusnuoret kunnioittaisivat maamme kristittyjen uskonnonvapautta myös ilmaista ja perustella näkemyksensä opillisista ja hengellisistä kysymyksistä, Räsänen päättää tiedotteen."
Kuitenkin kun katsoo tuota annettua rakennetta, niin Kokoomusnuoret eivät ole sensuroineet Räsästä. Päin vastoin. Foliohattu on reaktio joka voidaan nähdä positiivisen uskonnonvapauden ilmaisuksi. Olen itse tottunut siihen että uskovaiset lähettävät minulle - joskus jopa postissa kotiin - materiaalia jonka tärkein tehtävä on esittää että uskonnottomat ja ateistit ovat naurettavia ja väärässä. Ivailu ja erilainen tempausten tekeminen on osa kristillistä huumorintajua. Julistustyö on aika monesti yhtä valekondomia ja Jack Chick -traktaattia. Näiden jakamista on pidetty uskonnonvapauden mukaisina ja niiden loukkaava sisältö on nähty jonain joka nyt vaan on sitä että uskonnonvapauteen kuuluu oikeus sanoa mielipiteitä jotka eivät syntisestä tunnu mukavilta.
Räsäsen maailmassa tietyt aiheet ovat selvästi tabu, eli niihin ei saa ottaa kantaa jos se loukkaa kristittyjä. Kristityt taas saavat selvästi uskonnonvapauden kannalta sanoa homoseksuaaleja loukkaavia asioita eikä näihin saa liittää mitään tabuja tai syntisyyttelyä rajoittavia kohteliaisuusnormeja koska se tekee siitä uskonnonvapauden vastustamista.
Räsänen ei ymmärrä että jos hän avoimesti sanoo jotain ja toinen ilmaisee avoimesti tästä mielipiteensä niin se on täysin uskonnonvapauden mukaista. Ja siksi onkin koomista että hän valittaa uskonnonvapausrikkeestä. Tietyt aiheet ja asiat ja niihin kommentointi on Räsäsestä kielletty. Tämä on antivapautta uskonnonvapauden kohdalla. Räsästä ei ole sensuroitu, mutta hän itse haluaa sensuroida muita. Kuitenkin hän itse teeskentelee että häntä on vaiennettu ja että hän ei jotenkin saisi sanoa mielipiteitään ääneen - mikä on hauskaa kun ottaa huomioon että hän ei ole vankilassa vaan politiikassa, kokonainen puolue on valtapönkittämässä että hän saa sanoa mielipiteitään massamediassa niin että kaikki tietävät niistä - ja että juuri hänen uskonnonvapauttaan on rikottu. Aivan kuin uskonnonvapaus hänelle yhtäällä tarkoittaisi sitä että saa sanoa mitä tahansa ja toisaalla sitä että ei saa sanoa mitään mistä joku voisi yhtään koskaan missään mitenkään loukkaantua.
Tämä on tietenkin myös juridinen kysymys ja olisikin hauskaa että Räsänen todella haastaisi kokoomusnuoret oikeuteen ja voittaisi oikeudenkäynnin ennen kuin esittäisi näitä kannanottojaan. Tästä hän saisi kivan hävityn turhan oikeusjutun marttyyrinkruunuaan kasvattamaan. Marttyyrinkruunun voinee rakentaa vaikka foliosta;
Nyt tämä tilanne on sitten palautunut tutumpaan suuntaan. Ensiksi on otettava Antero Laukkanen, joka haastoi opetushallituksen tasa-arvo -oppaan. Hän on "...kannellut oikeuskanslerille Opetushallituksen tasa-arvo-oppaasta, joka hänen mukaansa hämärtää sukupuolieroja ja johtaa lasten seksuaaliseen häirintään. Laukkanen epäilee myös, että opettajan oma seksuaalinen suuntaus vaikuttaa oppilaisiin haitallisesti." (Itse teos ei ole kovin järkyttävä. Olen törmännyt radikaaleimpiin ja eksplisiittisempiin ja pervompiin kuvauksiin sellaisilta kouluun päästetyiltä kristillisiltä julistajilta jotka ovat vähän päässeet vauhtiin.)
Keskustelu tässä kohden on jumiutunut siihen onko sukupuoli binäärinen ja biologinen vai ei. Mutta oikeasti teko on Laukkaselta myös ja ennen kaikkea juridinen kannanotto. Itse olen valmis lyömään vetoa että Laukkasen haaste ei mene oikeuteen tai oikeudessa läpi. Mutta uskonkin että hän itsekin tietää tämän. Hän on todennäköisesti haastanut saadakseen itselleen nimeä uskon puolustajana. Häviäviin caseihin joilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään ovat olleet KD -puolella ennenkin käytetty keino. Sitä saa yhdellä näpäytyksellä ikään kuin demonstroitua olevansa sekä uskon puolustaja että sorrettu marttyyri.
On toki kiinnostavaa että Laukkasen näkemyksen mukaan transihmiset tai homoseksuaalien ammattitaito vaikka opettajana toimimiseen on kyseenalaista. Lausunto on hämmentävä sillä esimerkiksi Aidon Avioliiton puolella Susanna Koivula on, mielestäni aivan asiallisesti, korostanut sitä että on uskonnonvapauden vastaista ja syrjivää kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä. Hänellä on kuitenkin alalle pätevyys ja tutkinto, eikä kristillinen vakaumus tai muu vastaava piirre poista tätä omionaisuutta. Samoin jos joku esittää että uskonon laittaminen kouluun johtaa hengelliseen väkivaltaan ja että opettajan vakaumus voi johtaa siihen että ateistien lapsia kohdeltaisiin tavalla jonka heidän vanhempansa kokisivat oppilaille haitallisena.
Toki jos minä sanoisin että kristinuskon julistaminen kouluissa johtaisi siihen että pikkupojista tehtäisiin kuoripoikia joita raiskataan perseeseen, joutuisin tästä todennäköisesti itse oikeuteen. Väite on toki aivan yhtä faktuaalinen kuin se, että kirjan näkemykset homoseksuaalisuudesta tai vastaavista johtaisivat oikeasti lasten seksuaaliseen häirintään, joka pitää sisällään nimenomaan perseraiskaukselle analogisia asioita. Joten tosiasiassa Laukkanen väittää vastaavia kytköksiä, lähinnä peitellymmin eli epärehellisemmin ja kieroilevammin.
Toinen kiinnostava hahmo on ollut uskonnonvapautta puolustava Päivi Räsänen. Hänen tuore kirjansa on herättänyt esimerkiksi biologien ihmettelyä. Biologia ei tunne sellaista sukupuolta jota Räsänen lääkärinä kuvastaa. Toisaalta ei se voi kulttuurirelativismiakaan olla koska Räsänen taistelee juuri tätä relativismia vastaan.
1: Ehkä hän onkin vain ajamassa objektiivisesti väärässä olevaa sukupuolikuvaa joka ei ole järkevä mistään kannasta. Kenties on vain niin että Räsäsellä on a priori näkemyksiä sukupuolesta ja tähän liittyvät dogmat ja niiden puolustaminen ovat johtaneet siihen että hän on määritellyt sukupuolen sillä tavalla millä hän on. Jolloin tietenkin voidaan sanoa että jos näin generoitu sukupuoli on ei-biologianmukainen niin se kertoo että dogmat nojaavat epätodelle. Dogmat ja siihen nojaava järjestelmä on siis tieteellisesti tarkastellen epätosi eli falsifioitava.
Päähuomio on kuitenkin keskittynyt Räsäsen yhteen lauseeseen, "On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Näin toimimalla ihmiseltä kielletään armo ja mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen, kirjassa mainitaan." Mielestäni suurin osa siitä mitä Räsänen sanoo ja tekee on julmaa ja rakkaudetonta sillä niissä ei arvostea vapautta vaan korostetaan sitä että ihmisiä on suojeltava-kontrolloitava vapaudenrajoittamisilla, koska pelastus on aina tärkeämpää kuin uskonnonvapaus.
1: Mielestäni olisi astetta hyväksyttävämpää jos Räsänen sanoisi että olisi rakkaudetonta jos tietyn linjan fundamentalisti ei saisi sanoa että hänen mielestään homous on syntiä. Tätä ei tosin olla rikokseksi määriteltykään. Räsäsen lausunnosta kuitenkin saa vahvan sävyn että homoutta olisi pakko sanoa synniksi, olipa asiasta mitä mieltä tahansa. Tämä voi toki olla vain retorinen kömmähdys ja hän on astetta suvaitsevaisempi oikeasti. Itse jotenkin jaksan vielä uskoa että näin on.
Uskonnonvapauden kannalta Räsäsen teos on kuitenkin ongelmallinen. Tämä näkyy kun katsoo hänen reagointejaan kokoomusnuorten tempaukseen. Kokoomusnuoret lähettivät hänelle foliohatun taitteluohjeet ja valmistusmateriaalin. "Kokoomusnuoret ovat lähettäneet foliohatun kd:n puoluetoimistoon mm. minun ja puolisoni uuden avioliittokirjan johdosta. Kohde on väärä ja vakavalla asialla irvailu ihmetyttää, Räsänen sanoo tiedotteessa." ... "Puolisoni ja minä puolestamme lähetämme kokoomusnuorille kirjamme luettavaksi ja samalla pyydämme heitä tutustumaan uskonnonvapauslakiimme. Kokoomusnuorten on hyvä muistaa sekin, että myös poliitikoilla on uskonnonvapautensa, Räsänen jatkaa." ... "Toivomme sitä, että kokoomusnuoret kunnioittaisivat maamme kristittyjen uskonnonvapautta myös ilmaista ja perustella näkemyksensä opillisista ja hengellisistä kysymyksistä, Räsänen päättää tiedotteen."
Kuitenkin kun katsoo tuota annettua rakennetta, niin Kokoomusnuoret eivät ole sensuroineet Räsästä. Päin vastoin. Foliohattu on reaktio joka voidaan nähdä positiivisen uskonnonvapauden ilmaisuksi. Olen itse tottunut siihen että uskovaiset lähettävät minulle - joskus jopa postissa kotiin - materiaalia jonka tärkein tehtävä on esittää että uskonnottomat ja ateistit ovat naurettavia ja väärässä. Ivailu ja erilainen tempausten tekeminen on osa kristillistä huumorintajua. Julistustyö on aika monesti yhtä valekondomia ja Jack Chick -traktaattia. Näiden jakamista on pidetty uskonnonvapauden mukaisina ja niiden loukkaava sisältö on nähty jonain joka nyt vaan on sitä että uskonnonvapauteen kuuluu oikeus sanoa mielipiteitä jotka eivät syntisestä tunnu mukavilta.
Räsäsen maailmassa tietyt aiheet ovat selvästi tabu, eli niihin ei saa ottaa kantaa jos se loukkaa kristittyjä. Kristityt taas saavat selvästi uskonnonvapauden kannalta sanoa homoseksuaaleja loukkaavia asioita eikä näihin saa liittää mitään tabuja tai syntisyyttelyä rajoittavia kohteliaisuusnormeja koska se tekee siitä uskonnonvapauden vastustamista.
Räsänen ei ymmärrä että jos hän avoimesti sanoo jotain ja toinen ilmaisee avoimesti tästä mielipiteensä niin se on täysin uskonnonvapauden mukaista. Ja siksi onkin koomista että hän valittaa uskonnonvapausrikkeestä. Tietyt aiheet ja asiat ja niihin kommentointi on Räsäsestä kielletty. Tämä on antivapautta uskonnonvapauden kohdalla. Räsästä ei ole sensuroitu, mutta hän itse haluaa sensuroida muita. Kuitenkin hän itse teeskentelee että häntä on vaiennettu ja että hän ei jotenkin saisi sanoa mielipiteitään ääneen - mikä on hauskaa kun ottaa huomioon että hän ei ole vankilassa vaan politiikassa, kokonainen puolue on valtapönkittämässä että hän saa sanoa mielipiteitään massamediassa niin että kaikki tietävät niistä - ja että juuri hänen uskonnonvapauttaan on rikottu. Aivan kuin uskonnonvapaus hänelle yhtäällä tarkoittaisi sitä että saa sanoa mitä tahansa ja toisaalla sitä että ei saa sanoa mitään mistä joku voisi yhtään koskaan missään mitenkään loukkaantua.
Tämä on tietenkin myös juridinen kysymys ja olisikin hauskaa että Räsänen todella haastaisi kokoomusnuoret oikeuteen ja voittaisi oikeudenkäynnin ennen kuin esittäisi näitä kannanottojaan. Tästä hän saisi kivan hävityn turhan oikeusjutun marttyyrinkruunuaan kasvattamaan. Marttyyrinkruunun voinee rakentaa vaikka foliosta;
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Melkein kommunikaatiota.
Uskovaisiin yhdistetään helposti pehmeitä arvoja ja sanoja. Jopa uskovaisten julistajien kerrotaan olevan sosiaalisia. Hehän kulkevat esimerkiksi ovelta ovelle, tai menevät ulos keskustelemaan ihmisten kanssa. Kuitenkin tämä julistustoiminta lähinnä teeskentelee kommunikaatiota. Se on perusluonteeltaan yksisuuntaista.
Esimerkiksi Jack Chickin sarjakuvia parodisoivat ovat huomanneet muutamia asioita. Otan niitä esiin.
Kohtaaminen kriitikon kanssa noudattaa tiettyä kaavaa.
1: Kaikki olivat saaneet hyvin samanlaista aineistoa. "sent out the exact same form letter to about half-a-dozen people". Internetissäkin on tavallista että kohdataan ympäriinsä samoja linkkisotia ja copy-pasteja, joihin reagointeihin ei vastata. Joku vain tulee ja floodaa eikä keskustele asiasta, tai edes muuta viestissä olevia virheitä, koska hänellä on niin kova kiire laittaa sitä samaa tekstirimssua copy-pastella tuhannelle muulle foorumille. Toisin sanoen julistus on kuin SPAM -mainontaa. Käännytyksen kohdetta lähestytään stereotypian kautta, ja heitä kohdellaan massana, jossa keskiössä on se että jos lähettää miljoona viestiä, niihin ehkä yksi vastaa halutulla tavalla. Yksilöillä ei tässä ole juurikaan arvoa. Normaali kanssakäyminen ja kommunikaatio ei ole tälläistä.
2: Tyypillistä oli hit-and-run -strategia. Kommunikaatio on yksisuuntainen isku, jossa erimielisyys tarkoittaa sitä että henkilön mielipiteestä ei tarvitse välittää. "feel it's perfectly good to threaten people, but if their bluff is called, the threat is blown-off, or we simply refuse to give into their demands, they simply close that sphincter of theirs, and make believe we are not there, unless they want to blackmail us, or issue a new threat." Henkilöt siis ensin esittävät vaateita, ja jos joku on erimielinen tai esittää perusteluja erilaiselle suhtautumistavalla, tätä kommenttia ei ole olemassa.
3: Vaikka uskovaisten käännytys käyttää usein kritiikkiä ja huumoria aseenaan, he eivät kestä sitä tasapuolisesti. "Their sense of humor is so tightly wound up, that there are only a few things that they can laugh at. Any joke which pokes fun at their beliefs, borders on blasphemy, or makes fun of conservative political issues, is dealt with via anger." Esimerkiksi Chickin sarjakuvissa on aivan tavallista sarjakuvamuodossa pilkata katolisia, homoseksuaaleja ja muita vastaavia tahoja, mutta jos heidät itsensä esittää humoristisessa sävyssä, seurauksena on suuttumus.
4: Erimielisiä kohdellaan kuin he olisivat vihollisia. "part of the whole "spiritual warfare" mentality, which most Religious Fundamentalists have. Every person who does not fit into their narrow mold is treated as an enemy - an agent of the Devil. Since there are millions of people who do not hold Evangelical Fundamentalist beliefs, there are millions of enemies of Christianity who are "out to get them." This means that every day, a small, private war must be waged against everyone and anyone who rejects their worldview." Julistamistyö nähdään ensisijassa taistelullisena tekona, siinä taistellaan erilaisia näkemyksiä vastaan.
Syynä tässä on se, että julistaminen ei oikeasti ole kaksisuuntaista. Se oikeutetaan sillä että erimielisyydestä tehdään pahin rikos. Tämä ehto toimii hyvin etenkin kristinuskossa, koska siinä armo kattaa hyvin monenlaiset pahat teot. Helvetti on varattu ensisijassa niille, jotka ovat väärässä uskossa. Murhaajakin voi saada armon, mutta ateisti ei. Tämä arvottaa erimielisyyden uskonnollisissa asioissa vakavimmaksi ja pelottavammaksi voimaksi.
Julistuksessa vain yksi asia on tärkeää. Erimielinen on tärkeä vain potentiaalisena käännynnäisenä. Jos tämä ei osoita halua tai merkkejä kääntymykseen, vaan pyrkii vaikka argumentoimaan erimielisyydestään, tämä on vähintään "turha" ja jopa "vaarallinen". Siksi kommunikaatiota ei jatketa, tai se tehdään keskustelun rakenteella joka on inttämistä. Sillä omaa vakaumusta ei julistaja aseta tulilinjalle. Päin vastoin, hän on olemassa sitä varten että erimieliset laittaisivat oman asenteensa ja maailmankatsomuksensa tulilinjalle. Sillä tavoitteena ei ole keskustella. Julistaja ei lähde kadulle sen vuoksi että hän kokisi että hän voisi potentiaalisesti kääntyä itse. Vaan sen takia että hän kokee että hänellä on jotain niin ikuista ja muuttumatonta ja varmasti totta, että erimielisten pitäisi kääntyä sen pariin, muuttua samanmieliseksi julistajan kanssa.
Julistaja saa julistustyöstä monenlaisia asioita, jotka vahvistavat hänen uskonnollisuuttaan. T'ätä kautta se on myös egoistinen aktio.
1: Julistaja tunnustaa väriään. (Itse asiassa tähän kannustetaan.) Tämä leimaa hänet sosiaalisella polttomerkillä tiettyyn ryhmään. Tämä on tavallista ihmisen sosiaalisessa toiminnassa. Erilaisten jengivaatteiden pitäminen on suosittua samasta syystä.
2: Julistamisessa uskonnonlevittäjä on opettajan asemassa. Hänellä on auktoriteettiasema, jossa hän asettaa itsensä julistettavan yläpuolelle. Hänellä on tieto ja viisaus. Hän näkee itsellään olevan jotain annettavaa jota toisella ei ole.
3: Erimielisyyden kohtaamisessa erimielinen on toiseutettu. Hän ei edusta samaa ryhmää, ja hän rikkoo ryhmän eheyttä. Tätä kautta erimielisyys vahvistaa julistajan omaa näkemystä. Se vahvistaa näkemystä siitä että takana on taistelu jolla on väliä. Jopa erimielisen sitoutuminen omaan näkemykseen antaa kuvaa siitä että "uskonnolla on noin paljon väliä", joka taas antaa julistajalle vahvistavan tunteen siitä että hän tekee tärkeää asiaa. (Jos sisäistä kritiikkiä ei ole, vaan erimielinen on aina vääräuskoinen. Erimielisyys tarkoittaa silloin likimain samaa kuin "vihollisuus".)
4: Samanmielisten kohtaaminen taas on "samastumisen kautta" tapahtuvaa, jolloin oma näkemys vahvistuu jälleen. Jos joku kääntyy samanmieliseksi, kyseessä on pelastukseksi koettu tapahtuma, joka vahvistaa tunnetta siitä että koko työ kannattaa.
5: Kyseessä on myös vaikeuksien kohtaaminen, julistustyöhän on ensisijassa tylsää. Ihmiset kulkevat ohi, ja siinä pitää tehdä jotain (josta feissaritkin saavat palkkaa). Vaihtoehtona olisi olla vaikka kotona, joten julistaja uhraa aikaansa. Tässä korostuu erilaisissa initiaatioriiteissä tuttu tilanne, jossa vaivannäkö sitoo psykologisesti yhteisöön. Jos jäsenyys vaatii jotain, se nähdään arvokkaampana kuin jos se saataisiin ilmaiseksi.
Tämän vuoksi uskontoon liittyy niin helposti myös huumorintajuttomuus.
Syynä on se, että identiteetti määräytyy täysin sen kautta. Itse asiassa länsimaissa uskonto sitoo identiteettiin kaikki. Minutkin pakotetaan määrittämään itseni "agnostikoksi", koska uskontoon suhtautumistapaa pidetään identiteetin ensisijaisena määräytymistapana. Jonain, joka määrää identiteetin, ja muut elementit maailmankuvassa olisivat turhempia, toissijaisia, huonoja. Että uskonto on se, joka on aidosti ja pohjimmiltaan tärkeää. En sen sijaan joudu sitomaan kannanottoani vastaavalla esimerkiksi eettiseen kannanottoon siitä saako koiria pitää lemmikkeinä tai todellisuuusväitteeseen siitä että uskonko aivojen toimivan modulaarisesti vai en. Tästä asenteesta lähtien uskonnolla nauraminen on hyökkäys identiteetin ydintä kohtaan. Tätä taas on vaikeaa pitää hauskana, siinähän murjotaan ihmisen herkintä ydintä, sitä jota tämä pitää pyhänä ja loukkaamattomana.
Tätä kautta on hyvä huomata, että suuri osa uskovaisista ei sovi oikeastaan yhtään hyvin kaikkeen tässä yllä kuvattuun. Moni uskovainen voi nauraa omalle vakaumukselleen, ja he kykenevät kohtaamaan erimielisen normaalisti ja kaksisuuntaisesti. Syynä on se, että he eivät olekaan sitoneet identiteettiään niin lujasti uskontoon. Heille uskonto ei olekaan niin vakava asia. Erimielisyys uskonasioissa ei tarkoitakaan kidutetuksi joutumista tai Saatanan edustamista. Uskonto on heille tältä osin vähemmän tärkeä ja keskeinen, eikä se heistä määritäkään ihmisen koko identiteettiä.
Tämä jännite on mielenkiintoinen. Uskontoa toisaalta pidetään tärkeänä, ja kaikki pistetään asettautumaan identiteettinsä jotenkin sen suhteen. Kuitenkin erilaisia suvaitaan laajemmalla tasolla yllättävän paljon. Ehkä uskonnolle annetaan enemmän symbolista arvoa kuin todellista arvoa. Uskonnon merkitys onkin enemmän sanan ja perinteen tasolla, kuin että sille pidettäisiin sitovaa arvoa. Tämä voidaan ymmärtää sitä kautta että uskonnosta on tullut "yksilön asia", joka rinnastuu harrastuksiin. Niillä nähdään arvo yksilölle, mutta siihen ei liitetä "arvoa massoille". Tässä mielessä se on muuttunut "ihmiskuntatasolla turhaksi". Yksilötasolla näin ei tietenkään tarvitse käydä.
Julistajat ovat tästä kuitenkin erimielisiä.
Esimerkiksi Jack Chickin sarjakuvia parodisoivat ovat huomanneet muutamia asioita. Otan niitä esiin.
Kohtaaminen kriitikon kanssa noudattaa tiettyä kaavaa.
1: Kaikki olivat saaneet hyvin samanlaista aineistoa. "sent out the exact same form letter to about half-a-dozen people". Internetissäkin on tavallista että kohdataan ympäriinsä samoja linkkisotia ja copy-pasteja, joihin reagointeihin ei vastata. Joku vain tulee ja floodaa eikä keskustele asiasta, tai edes muuta viestissä olevia virheitä, koska hänellä on niin kova kiire laittaa sitä samaa tekstirimssua copy-pastella tuhannelle muulle foorumille. Toisin sanoen julistus on kuin SPAM -mainontaa. Käännytyksen kohdetta lähestytään stereotypian kautta, ja heitä kohdellaan massana, jossa keskiössä on se että jos lähettää miljoona viestiä, niihin ehkä yksi vastaa halutulla tavalla. Yksilöillä ei tässä ole juurikaan arvoa. Normaali kanssakäyminen ja kommunikaatio ei ole tälläistä.
2: Tyypillistä oli hit-and-run -strategia. Kommunikaatio on yksisuuntainen isku, jossa erimielisyys tarkoittaa sitä että henkilön mielipiteestä ei tarvitse välittää. "feel it's perfectly good to threaten people, but if their bluff is called, the threat is blown-off, or we simply refuse to give into their demands, they simply close that sphincter of theirs, and make believe we are not there, unless they want to blackmail us, or issue a new threat." Henkilöt siis ensin esittävät vaateita, ja jos joku on erimielinen tai esittää perusteluja erilaiselle suhtautumistavalla, tätä kommenttia ei ole olemassa.
3: Vaikka uskovaisten käännytys käyttää usein kritiikkiä ja huumoria aseenaan, he eivät kestä sitä tasapuolisesti. "Their sense of humor is so tightly wound up, that there are only a few things that they can laugh at. Any joke which pokes fun at their beliefs, borders on blasphemy, or makes fun of conservative political issues, is dealt with via anger." Esimerkiksi Chickin sarjakuvissa on aivan tavallista sarjakuvamuodossa pilkata katolisia, homoseksuaaleja ja muita vastaavia tahoja, mutta jos heidät itsensä esittää humoristisessa sävyssä, seurauksena on suuttumus.
4: Erimielisiä kohdellaan kuin he olisivat vihollisia. "part of the whole "spiritual warfare" mentality, which most Religious Fundamentalists have. Every person who does not fit into their narrow mold is treated as an enemy - an agent of the Devil. Since there are millions of people who do not hold Evangelical Fundamentalist beliefs, there are millions of enemies of Christianity who are "out to get them." This means that every day, a small, private war must be waged against everyone and anyone who rejects their worldview." Julistamistyö nähdään ensisijassa taistelullisena tekona, siinä taistellaan erilaisia näkemyksiä vastaan.
Syynä tässä on se, että julistaminen ei oikeasti ole kaksisuuntaista. Se oikeutetaan sillä että erimielisyydestä tehdään pahin rikos. Tämä ehto toimii hyvin etenkin kristinuskossa, koska siinä armo kattaa hyvin monenlaiset pahat teot. Helvetti on varattu ensisijassa niille, jotka ovat väärässä uskossa. Murhaajakin voi saada armon, mutta ateisti ei. Tämä arvottaa erimielisyyden uskonnollisissa asioissa vakavimmaksi ja pelottavammaksi voimaksi.
Julistuksessa vain yksi asia on tärkeää. Erimielinen on tärkeä vain potentiaalisena käännynnäisenä. Jos tämä ei osoita halua tai merkkejä kääntymykseen, vaan pyrkii vaikka argumentoimaan erimielisyydestään, tämä on vähintään "turha" ja jopa "vaarallinen". Siksi kommunikaatiota ei jatketa, tai se tehdään keskustelun rakenteella joka on inttämistä. Sillä omaa vakaumusta ei julistaja aseta tulilinjalle. Päin vastoin, hän on olemassa sitä varten että erimieliset laittaisivat oman asenteensa ja maailmankatsomuksensa tulilinjalle. Sillä tavoitteena ei ole keskustella. Julistaja ei lähde kadulle sen vuoksi että hän kokisi että hän voisi potentiaalisesti kääntyä itse. Vaan sen takia että hän kokee että hänellä on jotain niin ikuista ja muuttumatonta ja varmasti totta, että erimielisten pitäisi kääntyä sen pariin, muuttua samanmieliseksi julistajan kanssa.
Julistaja saa julistustyöstä monenlaisia asioita, jotka vahvistavat hänen uskonnollisuuttaan. T'ätä kautta se on myös egoistinen aktio.
1: Julistaja tunnustaa väriään. (Itse asiassa tähän kannustetaan.) Tämä leimaa hänet sosiaalisella polttomerkillä tiettyyn ryhmään. Tämä on tavallista ihmisen sosiaalisessa toiminnassa. Erilaisten jengivaatteiden pitäminen on suosittua samasta syystä.
2: Julistamisessa uskonnonlevittäjä on opettajan asemassa. Hänellä on auktoriteettiasema, jossa hän asettaa itsensä julistettavan yläpuolelle. Hänellä on tieto ja viisaus. Hän näkee itsellään olevan jotain annettavaa jota toisella ei ole.
3: Erimielisyyden kohtaamisessa erimielinen on toiseutettu. Hän ei edusta samaa ryhmää, ja hän rikkoo ryhmän eheyttä. Tätä kautta erimielisyys vahvistaa julistajan omaa näkemystä. Se vahvistaa näkemystä siitä että takana on taistelu jolla on väliä. Jopa erimielisen sitoutuminen omaan näkemykseen antaa kuvaa siitä että "uskonnolla on noin paljon väliä", joka taas antaa julistajalle vahvistavan tunteen siitä että hän tekee tärkeää asiaa. (Jos sisäistä kritiikkiä ei ole, vaan erimielinen on aina vääräuskoinen. Erimielisyys tarkoittaa silloin likimain samaa kuin "vihollisuus".)
4: Samanmielisten kohtaaminen taas on "samastumisen kautta" tapahtuvaa, jolloin oma näkemys vahvistuu jälleen. Jos joku kääntyy samanmieliseksi, kyseessä on pelastukseksi koettu tapahtuma, joka vahvistaa tunnetta siitä että koko työ kannattaa.
5: Kyseessä on myös vaikeuksien kohtaaminen, julistustyöhän on ensisijassa tylsää. Ihmiset kulkevat ohi, ja siinä pitää tehdä jotain (josta feissaritkin saavat palkkaa). Vaihtoehtona olisi olla vaikka kotona, joten julistaja uhraa aikaansa. Tässä korostuu erilaisissa initiaatioriiteissä tuttu tilanne, jossa vaivannäkö sitoo psykologisesti yhteisöön. Jos jäsenyys vaatii jotain, se nähdään arvokkaampana kuin jos se saataisiin ilmaiseksi.
Tämän vuoksi uskontoon liittyy niin helposti myös huumorintajuttomuus.
Syynä on se, että identiteetti määräytyy täysin sen kautta. Itse asiassa länsimaissa uskonto sitoo identiteettiin kaikki. Minutkin pakotetaan määrittämään itseni "agnostikoksi", koska uskontoon suhtautumistapaa pidetään identiteetin ensisijaisena määräytymistapana. Jonain, joka määrää identiteetin, ja muut elementit maailmankuvassa olisivat turhempia, toissijaisia, huonoja. Että uskonto on se, joka on aidosti ja pohjimmiltaan tärkeää. En sen sijaan joudu sitomaan kannanottoani vastaavalla esimerkiksi eettiseen kannanottoon siitä saako koiria pitää lemmikkeinä tai todellisuuusväitteeseen siitä että uskonko aivojen toimivan modulaarisesti vai en. Tästä asenteesta lähtien uskonnolla nauraminen on hyökkäys identiteetin ydintä kohtaan. Tätä taas on vaikeaa pitää hauskana, siinähän murjotaan ihmisen herkintä ydintä, sitä jota tämä pitää pyhänä ja loukkaamattomana.
Tätä kautta on hyvä huomata, että suuri osa uskovaisista ei sovi oikeastaan yhtään hyvin kaikkeen tässä yllä kuvattuun. Moni uskovainen voi nauraa omalle vakaumukselleen, ja he kykenevät kohtaamaan erimielisen normaalisti ja kaksisuuntaisesti. Syynä on se, että he eivät olekaan sitoneet identiteettiään niin lujasti uskontoon. Heille uskonto ei olekaan niin vakava asia. Erimielisyys uskonasioissa ei tarkoitakaan kidutetuksi joutumista tai Saatanan edustamista. Uskonto on heille tältä osin vähemmän tärkeä ja keskeinen, eikä se heistä määritäkään ihmisen koko identiteettiä.
Tämä jännite on mielenkiintoinen. Uskontoa toisaalta pidetään tärkeänä, ja kaikki pistetään asettautumaan identiteettinsä jotenkin sen suhteen. Kuitenkin erilaisia suvaitaan laajemmalla tasolla yllättävän paljon. Ehkä uskonnolle annetaan enemmän symbolista arvoa kuin todellista arvoa. Uskonnon merkitys onkin enemmän sanan ja perinteen tasolla, kuin että sille pidettäisiin sitovaa arvoa. Tämä voidaan ymmärtää sitä kautta että uskonnosta on tullut "yksilön asia", joka rinnastuu harrastuksiin. Niillä nähdään arvo yksilölle, mutta siihen ei liitetä "arvoa massoille". Tässä mielessä se on muuttunut "ihmiskuntatasolla turhaksi". Yksilötasolla näin ei tietenkään tarvitse käydä.
Julistajat ovat tästä kuitenkin erimielisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)