Juoruiluja eräästä merkittävästä blogista

"Takkirauta" -blogi oli mielestäni hyvin kiinnostava. Osittain siksi että se oli ihan fiksu. Osittain siksi että se kuvasi pedantisti ja riittävällä informaatiolla tietynlaisen ajattelusuuntauksen sisältöä. Siksi minua harmittikin kun blogi poistui. Tai siis tarkalleen ottaen blogi ei ole poistunut. Se on "Näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu lukemaan tätä blogia. Jos arvelet, että on tapahtunut virhe, ota yhteyttä blogin kirjoittajaan ja pyydä kutsu."

Ratkaisu oli omituinen; Blogitekstejä oli paljon ja moni olisi varmasti pitänyt siitä että tekstit ovat julkisia. (Asiaa ihmeteltiin jonkin verran.) Toisaalta jos teksteistä ei pidä voi blogin poistaa-poistaa aivan kokonaisuudessaan. Asiaan saatiin mielenkiintoista valoa. Sillä tällä hetkellä Takkirauta ilmestyykin miellyttävästi foorumimuodossa. Tämä luonnollisesti ilahduttaa mieltäni. Blogin keskusteluryhmä oli sen verran runsas, että foorumi varmasti taipuu tämäntyylisiin asioihin hyvin.

Toki tätä kautta selviää muutakin. Tekstejä lukiessa löytyy adminin mainintoja kuten "Julkaistu Takkirauta-blogissa" ja perässä päivämääriä ja kellonaikoja (Esim, "Julkaistu Takkirauta-blogissa 4.7. 2017 kello 09:16".) Tämä kertoo siitä että blogia on tehty ns. echo chamber -malliseksi. En suhtaudu tämänlaiseen toimintaan kovin kunnioittavasti. Mieleen tulee sekin että Takkirauta -blogin sisältö vaikutti loppuaikoinaan ärjyyntyneen melko tavalla - foorumi sen sijaan näyttää hyvinkin leppoisalta. Tässä mielessä mieleen ei voi olla tulematta sitäkin että mitä kaikkea ääriliikkeilyä potentiaalisessa suljetussa ja valitulle kansalle tarjotussa blogissa on. Eihän siellä välttämättä mitään oikeasti ole. Mutta näin ulkopuolelle tälläinen piilottelu haiskahtaa vähintään epäilyttävältä.

---

Tähän liittyen voisin sanoa että minun kunniotukseni on Takkirauta -blogistin kannalta siitä kiinnostava, että minulla on käytännössä hyvin varma tieto siitä kuka hän on yksityishenkilönä. Asian selvittämien ei ollut edes kovin vaikeaa. Hän on vuotanut tietoja itsestään hyvinkin paljon. Toki tässä on mahdollista erehtyä; Hakutiedoilla käsiin tulee kourallinen ihmisiä. Ja tätä kautta mukaan voi solahtaa vahingossa eräs Turkulainen saksalainen miekkailija. Mutta tietenkin löytäminen on helppoa jos laittaa esim. sosiaalisen median julkisiin ammattiprofiileihinsa sen tyylisiä tekstejä kuin (vapaasti suomentaen) "harrastan purjehdusta, uintia, pienoismallien tekemistä, valokuvaamista, historianelävöittämistä, laskuvarjohyppyä ja kendoa. Omistan jahdin ja olen suunnistuskouluttajana nimeltä mainitussa purjehdustoiminnassa. Olen harjoittanut kilpailutasoista uimista kansallisella tasolla nuoruudessani. .. Historiassa kiinnostukseni koskee erityisesti keskiaikaista historiaa, erityisesti heraldiikkaa, jousiammuntaa ja taistelutaitoja. Valokuvauksessa olen keskittynyt purjehduskuviin. Minulla on yksityinen lentolupakirja. Myers-Briggs-tyyppini on INTJ". Kunnioituksen väheneminen lisää halua tehdä tämäntapaisia "paljastuksia"..

Äpärä

Jussi Halla-ahon avioton lapsi on tullut päivän yhdeksi tärkeimmäksi poliittiseksi uutiseksi. Tätä miettiessä voidaan tiedostua vaikka siitä että Halla-ahon politiikassa ja toimintatavoissa on paljon moitittavaa. Lapsi tuskin on sellainen.

Sanoisin jopa niin että jos 20 vuotta sitten Halla-ahon ateismi olisi ollut kauhistus ja siviilipalveluksessa olemisensa olisi ollut kriisi 15 vuotta sitten, täytyisi aviottomien lasten kanssa mennä jonnekin iloisen 1950 -luvun perinteisille ns. kristillisille arvoille.

Joka onkin alleviivaukseni sille että miksi mikäkin on kohu. Ja miksi esimerkiksi kiinnitämme enemmän huomiota jos lestadiolaispappi on pedofiili kuin jos pedofiili on satunnainen. Kyseessä on odottamattomuus ja konflikti. ; Vanhaa uutisia koskevaa iskulausetta mukaillen ; Miestä pureva koira ei ole uutinen, koiraa pureva mies on.

Poliitikkoihin tavataan yhä nykyäänkin - jopa aikana jolloin maanläheisyys, maisterijätkyys ja poliittinen epäkorrektius ja anti-elitismi ovat oleellinen keino päästä politiikkaan - kuva hienostuneesta ja sofistikoituneesta ja ylevästä maan hoitamisesta. Tavalla jossa poliitikolla olisi ikään kuin kovemmat velvollisuudet. Tai ainakin odotukset siitä että he olisivat jotenkin paitsi edustamassa kansaa niin olemassa myös jotenkin harvinaisen mallikelpoisia ja edustavia kansalaisia.

Tässä kohden itse viitsin sanoa sen verran että Halla-ahon kriisissä oleellisin on enemmänkin tausta. Taustallahan on se, että Halla-aho oli lehdistölle ilmoittanut väärän lapsiluvun. Avioliiton ulkopuolinen lapsi oli sitten facebookpäivitys. ; Halla-aho ei siis ole ollut rehellinen medialle.

Itse pidin Halla-ahon omasta vastauksesta; Hän selitti miten "Olen tehnyt yksityiselämässäni virheitä, joita en saa tekemättömäksi. Olen pyytänyt anteeksi niiltä, joille asia kuuluu, ja elänyt seurausten kanssa parhaan taitoni mukaan. Olen tunnustanut kyseisen lapsen ja huolehtinut muista asiaan kuuluvista velvoitteista." Tässä kohden hän ei selittele asiaa mitättömäksi ja yritä korostaa miten merkityksetön asia on. Astetta heikompi medianhallinnan kommentti on se, jossa Halla-aho selittää uutisen ajankohdan olevan tarkoitushakuisen ja korostaa miten "Tämä on itse aiheutettu ongelma." Tässäkin vika ei ole siinä mitä hän sanoo ja ajattelee, vaan yleinen ihmisten analyyttisen heikkous ; Kun selitetään että uutisen julkituloaika on poliittista peliä ollaan menossa askel selittelyjen ja vähättelyjen suuntaan. (Eli; Itse näen että selitys on aika uskottava. Mutta joku voi silti nähdä sen yrityksenä oikeuttaa tekoa jotenkin. Koska eivät osaa tai halua keskittyä tarkemmin asian äärelle.)

Itse näkisin että Halla-ahon avioliiton ulkopuolinen lapsi on ongelma lähinnä jos kannattaa vahvasti perinteisiä perhearvoja. Itselläni on esimerkiksi ollut tilanne jossa minulla olisi ollut mahdollisuus tuottaa maailmaan lapsi ihmiselle joka halusi lapsen mutta ei halunnut miestä elämäänsä. (Itse taas en halua tuottaa maailmaan kuolevaisuutensa tuntevia tietoisia olentoja. Ei täällä niin kivaa ole elää, että olisi jotenkin erityisen moraalinen teko ainakaan.) En tarttunut tilaisuuteen mutta ymmärsin siitä että avioliiton ulkopuolisen lapsen takana voi olla monenlaisia syitä.

Asia onkin tältä kohden sidottavissa jopa Halla-ahon persoonaan itseensä. Jos sama olisi tapahtunut Timo Soinille, tilanne olisi oleellisesti erilainen sillä hän on esiintynyt korkealaatuisen moraalin suoraan sanojana. Soinin asenteet ovat olleet hyvinkin moralistisia. Hän on ottanut kantaa monenlaisiin asioihin ja tämänlainen vaatii sitä että itsekin noudattaa erilaisia moraaliperiaatteita. Jussi Halla-aho ei sen sijaan ole koskaan esiintynyt minään moraalisena agenttina. Itse asiassa koko hänen toimintansa on kautta aikojen ollut sitä että hän on avoimesti kelmeä ja aavistuksen karmivakin. Hän ei ole koskaan leikkinyt minkäänlaista parempaa tai moraalisempaa ihmistä - toisin kuin vaikkapa Soini. Näin ollen Halla-aho ei paljastu kaksinaismoralistiksi, ainostaan jokseenkin moraalittomaksi. Tämä tekee hänen hairahduksestaan kaksinaismoralismin verran vähemmän paheksuttavan.

Nykyaikoina, aikoina jolloin Jeesus ei ole ainut sallittu ja hyväksytty uusioperheen kasvatti, paheksunta jäänee aiheensa vuoksi vähäiseksi. Toki joku moralistikristitty saattaa järkyttyä ja olla äänestämättä Halla-ahoa. Mutta tämän tyyliset moralistit ovat todennäköisesti vastustaneet jo sitä Halla-ahon ateismiakin. Että heidän äänensä olisi joka tapauksessa menetetty.

Bensaa suonissa, jotain muuta suolessa.

Patrick Tiaisella on ollut vauhdikasta aikaa. Miettisen & Pellin "Harhaanjohtajat" -kirja on maininnut hänet koska hänen saarnoissaan puhutaan erikoisia väitteitä ihmeistä. Kuten esimerkiksi siitä miten Tiainen kykenee ajamaan autolla ilman bensiiniä. Hänen puheensa ovatkin olleet hirmu omituisia ja epäuskottavia.

Nyt hän on toisenlaisessa kriisissä. Tosiasioat ovat kuulemma sellaisia että niitä vastaan ei kannata taistella. Mutta tosiasiassa moraaliset kriisit tuntuvat olevan niitä joilla on oikeita vaikutuksia. Hän tiedotti julkisesti facebookissaan 3.5.2007 siitä miten hän eroaa. "Olen irtisanoutunut Word Of Faith-kirkkokunnan johtajuudesta omasta pyynnöstäni 5.4.17." Takana on erikoinen aviokriisi. "Viimeisten kuukausien aikana minulla on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde mieshenkilön kanssa. Tämä kysymyksiä herättävä asia on tullut esille tämän maaliskuun lopussa. Tämän tilanteen johdosta ajauduin epätoivon tunteisiin ja tekoihin. Kaikki kärjistyi tapahtumasarjaan, joka päättyi keskiviikkona 29.3.17 kun olin Kokkolassa vakavassa auto-onnettomuudessa, jossa minut pelastettiin palavasta autosta." (Radio Dei muuten esitti että se "selvitti karismaattisen kohusaarnaajan eron syyn." Tai siis luki Facebookista. Melkomoista Tutkivaa Journalismia jälleen noilta laatuajattelijoilta.)

TIaiselle on tietenkin paljon verrattavia. Nokia Mission Markku Koivistosta Ted Haggardiin. Moni kristillinen saarnaaja joka on moittinut homouden syntyä on itse homoillut. Tiainen on tässä kohden harvinaisen suoraselkäinen sillä esimerkiksi Haggard kiisti syyllisyyttään todistusaineistosta huolimatta hyvin pitkään ja jatkoi tämän jälkeen eheytymisteeman kautta niin että hän ei ollut homo joka ei ollut omien puheidensa mukaan ollut ollut silloinkaan kun oli homoillut. Vakiona tässä on se että synnintuntoon ei tunnu vievän oma omatunto ja se paljon puhutun kristillisen opin tunteminen. (Saarnaajan oletetaan olevan innoissaan eli tuntevan syvästi tämänlaiset aiheet.) Kimmokkeena on ollut kiinni jääminen. Tässä mielessä hän vaikuttaa hyvin normaalilta kristityltä.

Tässä yhteydessä on tietenkin selvää että suhteeni Tiaisen homoseksuaalisuuteen on kuten muukin homoseksuaalisuus. En siis pidä Tiaista "syntisenä" homoilunsa vuoksi. Tästä valehtelusta ja kiemurtelusta voi sitten olla toista mieltä.

Tiaisen käytös oikeastaan alleviivaa sitä mistä uskonyhteisöissä yleensä on kyse. Julkisivusta. Omien sanojen mukaan pitää vihata syntiä eikä syntistä. Mutta sitten kritiikin kohde ei olekaan homoseksuaalinen taipumus vaan julkihomoilu eli homoseksuaalisuuden harjoittaminen. Ja nimenomaan sellainen joka on julkista ja tiedotettua.

Tätä kautta moitteen kohteeksi ei tulekaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen vaan avoimesti homoseksuaaleina elävien ihmisten tuomitseminen. Ja sitten kun tämänlaista suoltava itse homoilee salassa, korostetaan armoa ja armeliaisuutta. Tiaisenkin kohdalla ei mennyt kuin tunteja kun hurmokselliset kristityt selittivät että Tiaista pitäisi kohdella suopeasti. Kaappihomovertaus koetaan ilmeisesti ikävänä yleistyksenä joka on ymmärrettävää. Mutta tämän lisäksi mukana on ajatus että katuva homoiluaan piilotellut ja siitä valehdellut kristitty ns. "saa armon pyytämällä". On selvää että moitteena ei olekaan edes syntinen aktio. Ei tässä selvästi vihata syntiä vaan väärää uskontoa edustavia.

Ei ajatukset ja teot vaan instituutiolle ja ryhmälle nöyristely ja instituution kunnioittaminen josta piilottelu itsessään on tietenkin indikaattori. Ihminen siivoaa kaksoiselämäänsä helpoiten sellaisia tapoja joiden yhteisöarvoihin ollaan sitoutuneita.

Tiaisen, kuten suurimman osan kristittyjen kohdalla, totean että heillä on yleensä menossa ajatus siitä että yhteiskunnan ja yksilön moraalinen toiminta on sidoksissa uskontoon. Jos tämä on totta kristittyjen olisi oltava erityisen moitteettomia erityisen aina. He eivät voi olla "yhtä kauheita kuin minä". Heidän tulee olla puhtoisia. Koska jos näin ei ole, on väite näistä tyhjää uhoa..

Ja heille voin sanoa että on varsin erikoista kuulla  elävänsä synnissä ja moraalittomuudesta joltakulta, joka elää valheessa. Ja, kuten bensaihmeisiin uskovien kohdalla melkomoisen varmasti on, joka elää valheesta. (Ja itse asiassa tällä pitäisi olla enemmän merkitystä kuin sillä ovatko tyypit hyväkäytöksisiä vai eivät. Jos siis se Totuus ns. kiinnostaa, that is.)

Maailman huonoin stalkeri

Sosiaalinen media tarjoaa ihmisille loputtomia nautintoja. Eräs suurimmista nautinnoista muistuttaa kerrostalokyttäämistä. Paitsi, että sosiaalisessa mediassa huomio saadaan huomattavasti tarkemmin seurattavien elämään.

Ihmiset vuotavat itsestään hirvittävästi dataa, informaatiota, tietoa. Tästä voi vetää päätelmiä niin deduktiivisesti kuin induktiivisesti. Usein päättelyä ei edes tarvita. Kun käydään syömässä on tarjolla selfie ja kun ruoka ulostetaan, tästä annetaan jakoon belfie. ; Kaiken lisäksi kaiken tämän voi tehdä aivan julkisesti. Sen kun ilmoittautuu kaverilistalle. Sen jälkeen näkee kaiken. Voi seurata jokaisen kommentin.

Tämä on vähän kuin stalkeroimista. Mutta sellaisen huonon stalkerin stalkeroimista. Sellaisen joka virittää kameroita tai menee pusikkoon väijymään. Sellaisen stalkerin joka menee seurattavan ikkunan taakse. Painaa naamansa julkisesti ikkunaan ja heiluttaa sisälle taloon. Kaikki näkevät. Tuollainen stalkeri on aika huono. Mutta pirun ahdistava. Ja sellaisia olemme kaikki. Tai ainakin monet.

Tämän huomion jälkeen en uskalla enää pyytää ketään facebook -kaveriksi.

Miksi meillä on yhä skandaaleja?

Ironisesti My Little Pony -prinsessakruunuihin
pukeutuneet hipsterimiehet ovat kokoontuneet
kauhistelemaan uusinta somekohua.

Timo Airaksinen on kirjoittanut tekstin "Skandaali muinaisjäänteenä". Se on luettavissa esimerkiksi "opin filosofiaa - filosofian opit" -kirjassa. Hän kirjoittaa siinä siitä miten skandaalit vaativat tietynlaista pohjaa. Joka taas on vieras postmodernismin mukaiselle maailmalle.

Airaksisen lähestymistavassa esitetään että skandaali vaatii jotain hätkähdyttävää. Eikä vain hätkähdyttävää, sellaista joka loukkaa jotain yleistä arvoa. "Skandaali on mahdollinen vain jos loukataan jotain arvoa tai hyvettä." Postmodernissa maailmassa taas ollaan avomielisesti ymmärtämässä että arvo ja hyve on suhteellista. Ja tätä kautta "mikään ei enää hätkähdytä." Airaksinen kuvaa tätä teemaa melko kaunissanaisesti "Jos väitetään, että mihinkään ei tarvitse suhtautua vakavasti tai että kaikki totuutemme ja arvomme ovat pelkkiä lauserakenteita tai kielen tulkintoja, silloin skandaalin mahdottomuus tukee postmodernismin teesiä."

Tätä kautta skandaalit ovatkin (1) uskonnollisia (2) porvarillisia tai (3) aristokraattisia. Aristokraattinen skandaali on sisäsyntyistä ja perustuu yksilön tunteisiin. Porvarillinen taas syntyy sosiaalisen ympäristön painostuksessa.
1: Uskonnollinen taas leikkaa jotain joka nähdään suhteessa Pyhään. Jonka moni kokee aivan erilaiseksi asiaksi kuin sosiaaliseksi tai yksilölliseksi merkitykseksi. (Ja me muut voivat sitten nähdä uskonnollisen skandaalin vaikka porvarillisen skandaalin alatyyppinä.) Airaksisen kuvauksessa uskonnollinen skandaali on oppiin sidottu. Esimerkiksi jos mietitään pappeja ja skandaaleita niin hänestä "Protestantismissa ainoa mahdollinen skandaali on se, että vapaaehtoisesti kiellät uskovasi, kun taas katolisuudessa selibaattirajoitukset asettavat seksuaalisuutesi skandaalin polttopisteeseen."

Tämä Airaksisen jaottelu on mielenkiintoinen ajatus koska tässä kolmikannassa on kaksi ateistista tapaa luoda skandaaleja. Ja tämä vihjaa, että arvotyhjiöargumentit eivät kenties ole miettineet arvojen loukkaamisia ja skandaaleja riittävästi.

Tosin Airaksisen mukaan modernismikin - johon vanhanaikaisesti itse jokseenkin takerrun, älkää antako nimen hämätä - on vaikeuksissa skandaalin kanssa. "Modernissa maailmassa uskotaan selittämisen voimaan." ... "Mikä voidaan ymmärtää ei ole skandaalimaista." Eli koska skandaali on ytimeltään outoa, jokin loukkaa jotain niin ilmiselvästi väärin olevaa asiaa vastaan, että sitä ei voi selittää, on skandaali. Toisaalta skandaalien olemassaolo voidaan nähdä syvänä haasteena modernismille. "Skandaali paljastaa sen tosiasian, että edes moderni tiede ja oppineisuus eivät voi selittää kaikkea. Puhumme skandaalista kun nämä selitykset sortuvat tai niitä ei edes yritetä antaa." Onkin totta että moni voi kokea haasteeksi valistusideologialle, että oppineisuus ei tee sivistynyttä. Mutta koen tämän enemmän Platonin ja Aristoteleen filosofian virheeksi. Joksikon jonka selittää vaikkapa evoluutiopsykologia, jossa tunnustetaan että ihminen on myös eläimellinen. Tämä tosin Airaksisen määritelmissä latistaisi skandaaliksi koetun pelkästään sensaatioksi. Moderni malli ei siis pidä näissä määrittein sisällään tilaa skandaalille.

Ja Kaikki olisi postmodernistille Hyvin.

Mutta kuten otsikossa vihjaan, en itse usko "skandaalien kuolemaan". Tämä on varmasti liitoksissa siihen, että en oikein usko elossaolevien nihilistien olemassaoloon. (Mikä on tietenkin luonteva dogma ihmiselle joka lataa kaiken täyteen merkityksiä, yleensä likaisia, ikäviä ja negatiivisia merkityksiä. Mutta merkityksiä yhtä kaikki.)

Airaksisen jaottelu skandaaliin ja sensaatioon ei ole sentään pelkkä ad hoc -rakennelma. Se kyllä paikoitellen hieman maistuu siltä. Kun aitoja skandaaleja tuodaan haastamaan ihmisiä, niin ne voidaan aina selittää vääränlaisiksi. Että ei oikea skandaali, ei oikea skotti. Mutta hän antaa kuitenkin lisämääritteitä joiden kautta erottelu muuttuu joksikin josta voidaan argumentoida. Eli se ei ole ainakaan täysin tyhjä luokitelma.

Airaksinen kuvaa erityisesti seurauksia. Skandaali nähdään jonain niin törkeänä että skandaaliin syyllistyjä voidaan epäinhimillistää. Esimerkiksi (porvarillisia) siveysnormeja rikottaessa "voit tuntea olosi mukavaksi, mutta yhteisö ei ole samaa mieltä." Tämä on ollut yleissääntönä niin nykyaikana kuin menneessäkin ajassa. Mutta siveysrikkeet ovat nykyään sensaatioita koska niissä "..poliisi korjaa sinut pois kadulta. Se toimittaa sinut sekä lääkärin että poliisin juttusille. Nämä kilpailevat keskenään vallasta kontrolloida alastomuuttasi. Jos lääkäri voittaa, pääset terapiaan kunnes taas vaikutat terveeltä. Jos taas tuomari vetää pidemmän korren, saat maksaa sakkoa lain rikkomisesta." Ytimessä on juuri se, että tämä ei ole skandaali. Toisin kuin ennen, jolloin "Yleisö kieltäytyi hyväksymästä minkäänlaista puolustelua tai lääketieteellisiä tai juridisia selityksiä."

Nykyaikaa kuvaavat somekohut. Niissä on melko usein kyse jakautuneista mielipiteistä. Toisin sanoen arvojen merkityssisällöt ovat pirstaloituneet erilaisiin kuppikuntiin. Mutta alakulttuurikeskeiset suuret kertomukset voivat hyvin. Nykyajan skandaaleita herättävätkin esimerkiksi Teri Niitin imetyskuvakohun tyyliset tapahtumat. Kun aiheena ovat homot, naisten tasa-arvoisuuden määritteleminen tai vastaavat asiat, niistä nousee elämää suurempia taistoja. Joissa ymmärrystä tai sääliä ei haeta. On vain tyrmistys. Tämä toki lakoaa unohduksiin. Koska seuraavana päivänä on jokin uusi kohu. Näissä pikakohuissa ei ole syvällistä ymmärrystä taustoista koska ne ovat niin nopeita. Ne sisältävät syvää tyrmistymistä.

Väitän että skandaalit voivat hyvin. Erityisen hyvin. Toki tätä voi nähdä siinä miten maahanmuuttajia kohdellaan. Mutta kun katsotaan miksi monet - sanotaan nyt "nuivat" "konservatiivivanhoilliset" "äärioikeistoöaiset jotka ovatkin äärivasemmistoa heidän aatehangaroundaajoensa mielestä" - puhuvat suvakeiden suvaitsemattomuudesta tai mukasuvaitsevaisuudesta, he tiedostavat että tietyt aiheet ovat jotain jotka herättävät vastapuolessa hyvin vahvaa puolustamista. Näistä aiheista saa somekohuja. Ne ovat täynnä merkitystä. Tässä mielessä onkin kaikille aika selvää että somekohut ovat skandaaleja jotka näyttävät että liberaalit eivät ole ainakaan postmoderneja relativisteja. Eivätkä muutu tälläisiksi lukemalla-sivistämällä itseään vaemmistolaiskirjallisuudella.

Viimeinen Niitti

Monessa maassa luodaan koheesiota jollain yhdistävällä voimalla. Tämänlaisen yhdistävän voiman puutetta pelätään. Ajatellaan että ilman tällaistä syntyy arvotyhjiö. Tämän seurauksena pelätään sotia. Amerikoissa tällaiseen rooliin on otettu esimerkiksi maan perustajat. Ns "founding fathersit" ovat jotain josta kaikki ovat yhtä mieltä. Siitä mitä perustuslaki ja "founding fathersit" ovat ja eivät ole hakeneet on sitten se mistä voidaan riidellä.

Suomessa mitään aivan vastaavaa ei ole. Tai kenties pienessä määrin maassamme arvostetaan sotaveteraaneja tavalla joka muistuttaa siitä, miten se että koulut on aikanaan jääneet kesken kun on pitänyt mennä rintamalle hankkimaan trumoja on juuri se tapa jolla hankitaan näkemys ja ymmärrys aivan kaikkeen. Toki maamme ongelmana on se, että jos USA:n perustuslaki ja "founding fathersit" koulussa päntättävine puheineen ovat jonkinlaisia ikuisia instituutioita, niin talvisodan veteraanit alkavat olemaan vanha ja katoava osa.

Toki USA:ssakaan tämä ei riitä kansan yhtenäisyyteen riitä positiiviset voimat. Pahat kielet vihjaavat että presidentit usein ja helposti yhdistävät kantaa "yhdellä sodalla presidentinkautenaan". Yhteinen vihollinen on jopa tärkeämpi kuin selvästi määritelty yhteinen linja. Ironisena lopputuloksena onkin se, että arvotyhjiötä pelätään sen seurausten vuoksi. Ja sitten näitä seurauksia harrastetaan itse jotta voidaan estää arvotyhjiön syntyminen.

On kuitenkin oleellista ymmärtää ennen kaikkea yhteisen vihollisen voima. Etenkin nykyaikana. Jos katsotaan tämän hetken puoluelinjauksia, voidaan huomata että niin PerusSuomalaiset kuin monet muut pienemmät "protesipuollueet" ovat tunnettuja siitä, että ne ovat hyvin avomielisiä sen suhteen mikä ideaali yhdistää kaikki. Sen sijaan helpommin tunnistettavaa on se, keitä ja mitä asioita nämä ihmiset vastustavat. "Someaikana" hyvä vihollinen onkin mainio.

Mutta tässä suhteessa en olisi kauhuissani ainakaan arvotyhjiöinnin vuoksi. Tämän todisti (Valt)Teri Niitti.

Eilen minä, eikä luultavasti suurin osa muistakaan ihmisistä ollut kuullutkaan mistään TeriNiitistä. Jos joku sen niminen olisi tungettu eteeni olisin kysynyt että "kuka". Ja sen lisäksi olisin uskonut kyseessä olevan ns. pseudonyymin. Tänään sosiaalinen media on kuitenkin räjähtänyt yhden hänen postauksensa seurauksena. Eli kun periaatteessa-ei-juuri-kukaan tekee mitättömän mielipiteenilmaisun, siitä voi syntyä valtava kohu.  Ja tässä kohussa ei nimenomaan ollut kyse siitä, että TeriNiitti olisi jakanut mielipiteitä. Itse asiassa käytännössä kaikki olivat häntä vastaan.

Iltalehti jouti/joutui uutisoimaan että Teri Niitti oli moittinut sitä että ihmiset imettävät julkisilla paikoilla. Hän oli ottanut mukaan valokuvan jossa oli imetystä. Kuva oli otettu Finnairin lennolla. "Nettikansa" (mitä tämä sitten onkin) raivostui Voicenkin mukaan kovasti. Ja mikäli katsotaan sinänsä asiallisesta - joskin kaltaiselleni kieromielelle alasynnytysmielikuvia tuovasta - "mutsiavautuu" -http: -osoitteesta, niin tottakai kyseessä on #GATE. Koska tottakai se on. Se kertoo että "Terin ottama kuva äidistä vauvoineen on kaunis." ... "Teri nokkelana paparazzina nappasi kuvan tuntemattomien ihmisten ruokailutilanteesta ja latasi tunnistettavan kasvokuvan paheksuen nettiin, siihen omien nännikuviensa viereen."

Kun kohu alkoi, lausuin itsekin siihen muutamia löysiä kommentteja. Esimerkiksi Swiftimäinen vaatimaton ehdotukseni oli, että lentokoneisiin ei pitäisi ylipäätään ottaa vauvoja. Vauvathan ovat siitä ikäviä että ne huutavat tavalla joka iskee jonnekin syvälle tietoisuuteen. Tavalla johon on pakko reagoida. Ne ovat, silloinkin kun niitä ei imetetä, pelottavia. Etenkin silloin kun niitä ei imetetä. Siksi vauvat pitäisikin nukuttaa kloroformilla, laittaa kissanhäkissä käsimatkatavaralaatikkoon tai ruumaan kissojen ja koirien kanssa. Lisäksi suosittelin että vauvoja kasvatettaisiin ensin viisi vuotta tynnyrissä ja sen jälkeen niitä fermentoitaisiin tynnyrissä seuraavat viisitoista vuotta.

Eli olihan pyyntö omituinen ja sen laatuinen että se suorastaan kutsuu sarkasmia. Mutta päivän mittaan kohu kasvoi ja kasvoi. Ja merkittävää oli, että kaikki olivat asiasta hyvin samaa mieltä. Esimerkiksi harvoin olen nähnyt että Vesa Linja-aho olisi samaa mieltä MV -lehden kanssa. Mutta Linja-aho osallistui asiaan monellakin päivityksellä. Ja hän oikein pyysi apuakin niiden tekemiseen. MV -lehti taas esitti asian toisenlaisella retoriikalla "Teri Niitti on julkkishomppeli, joka leipätyössään stylistinä jatkuvasti näkee mallien tissejä. Nyt häntä muka järkytti se, kun äiti syötti vauvaa ja teki sen vielä täysin häveliäästi. Niitti otti salakuvan ja julkaisi sen niin, että äidin ja kahden muun henkilön kasvot ovat täysin tunnistettavissa. Suvaitsevainen ei tuo "ritari" ole, mutta varmasti odottaa suvaitsevaisuutta muilta itseään kohtaan!"

Toki tämä kanpanja sai myös ironisia puolia. Toki tästä on esimakua jo sinä että MV -lehti itse mielellään julkaisee kasvokuvia joita on otettu kyselemättä. Ja silloin kyse on rohkeasta kansalaisjournalismista. Mutta suurin liittyy siihen miten Niitin valokuvaus-paparazzismiin suhtauduttiin. Se oli toki jotain joka edusti huonoa makua. Itse huomautan, että monesti valokuvaus on laillista mutta se osoittaa huonoa makua. Itse pyrin pyytämään luvan ihmisiltä joita kuvaan. Lisäksi olen pyrkinyt, etenkin viime vuosina, ottamaan sellaisen kannan että kuvien julkaisuun pyydetään lupa vielä erikseen. Pete Poskiparta kuvaakin tässä mielestäni maltillista ja asiapitoista kritiikkiä. Finnairkin joutui ottamaan "somekohuun" kantaa. Ja sen kannanotto asiaa oli "Imettäminen Finnairin lennoilla on täysin ok, samoin kuin pulloruokintakin. Se, mikä tekee matkustavat äidit, vauvat ja perheet tyytyväisiksi, on meillekin parasta. Kuvaamista lennoilla on mahdotonta kontrolloida ja kuvan julkaiseminen ja siihen luvan kysyminen on täysin kuvaajan oman harkinnan varassa. Toivomme, että matkustajamme ottavat kanssamatkustajat huomioon ja käyttävät hienotunteisuutta niin lennoillamme kuin missä muussa liikennevälineessä matkustettaessa."

Toisaalta ihmiset ovat vastanneet häveliäisyyskohuun siten että ovat pahastuneet siitä että toisten kuvia levitellään netissä ilman lupaa. Mutta samalla Niitin eräs "sukkahousukuva" joka ... sanotaanko "ei jätä esimerkiksi miehen peniksen koolle hirveästi arvaamisen varaa" ... on otettu symboliksi. Symboliksi jonka näkee #TeriNiitti -hashtagien takaa kaikkialla. Tätä on taatusti levitetty ilman lupaa. Toki tämä ilmituo sitä että Niitti harrastaa kaksoisstandardeja. Mutta toisaalta. Niin harrastaa sekin joka tätä kuvaa levittää.
1: Olen hieman huvittunut myös siitä että moni on provokaatioksi ja vastineeksi julkaissut omia imetyskuviaan. Toki tämä demonstroi että heistä imetyksessä ei ole mitään rivoa. Ja toki he ovat itse antaneet luvan oman kuvansa ottamiselle ja levittämiselle. Mutta kuitenkin tämä julkistelu jotenkin undermineaa juuri sitä että toisen valokuvien ottaminen ja levittely ilman heidän lupaansa - etenkin jos kuvan sisältöä pitää häiritsevänä ja pervona - on kyseenalaista. Jos kuvissa ei ole mitään jota ei saa levitellä, niin Niitin teko on heti sen verran vähemmän vakava. ; Jos kuva todella on kaunis ja luonnollinen, sen luvatta julkaisemisen pahuus pienenee oleellisesti. Minulla onkin vähän sellainen kutina, että kenties syynä onkin se että kuvaan tulee rivouselementti, jos ei muusta niin "ulkopuolisen katseesta". Ja tätä kautta kuva ei olekaan läpeensä kaunis ja luonnollinen vaan jotenkin "rivosti tahrittu". (Joko näin tai sitten allergialääkärilläni on asiaa.)

Niitti itse reagoi paskamyrskyyn inhimillisesti mutta mediataidottomasti. Hän sulki tilinsä, teki niistä ei-katsottavia. Ruudunkaappaukset ja Streisand -efekti luonnollisesti tekivät loput. Ja nyt ihmiset ovat sitten kirjoitelleet Niitin firman sivuille. Eli asia on mennyt sosiaalisesta mediasta suoraan työasioihin. Käymättä koskaan lähtöruudun kautta.

Teri Niitistä tuli yhdessä päivässä merkittävä yhdistävä vihollinen

Suomessa ei ole hirveästi ollut keskustelua julkisesta imetyksestä. On selvää että Teri Niitti iski johonkin hyvin laajaan. Koska häntä vastaan iskettiin hyvin laajalla aineistolla englanninkielisiä meemikuvia. Siellä keskustelu onkin jotain joka jakaa ihmisiä. Taustalla siellä on ollut nimenomaan siveys vs. käytännöllisyys ja luonnollisuus -teemat.

Valitettavasti Niitin imago stylistinä estää häntä olemasta moralisti. Hänen sukupuolensa miehenä ei myöskään anna tähän hyvää pohjaa. Äitiys on jotain jota mies ei saa maassamme kritisoida, noin yleisesti. (Tämä lienee muuttumassa. Ja voi jopa olla että feministi-identiteetillä menevät ovat tässä edistyksellisempiä kuin konservatiivisia perhearvoja rummuttavat pullantuoksuiset tädit.) Ja koska hän on homoseksuaali, tämä voisi vielä mennä. Mutta homoseksuaalien tulee ikään kuin olla suvaitsevaisia ties mitä muuta kohtaan ikään kuin sen takia että he ovat muille jollain omituisella tavalla velkaa tämän. Homoseksuaalit nähdään helposti siten että he ovat liberaalien puolella moralismia vastaan, ikään kuin olemuksellisesti.

Tätä kautta hän kohtasi hyvin yhtenäisen paskamyrskyn. Hän oli poliittisesti epäkorrekti mutta identiteetiltään sellainen että hän ei voisi mitenkään mennä niiden puolelle joille "tietty törkeily" on elämäntapa ja identiteetinrakennusaine.

Tietenkin lausunnon suosiota haittasi se, että siinä ei oikeastaan ollut argumentatiivista sisältöä. Mutta tämä ilmeisesti haittasi vain minua. Ja ehkä paria muuta. Niitti ei ottanut siveys-kohteliaisuusvaatimusteemaansa hyvin käyttöönsä. Ja koska Somessa kaikki kasautuu, niin tässäkin hänellä kävi huono tuuri. (Jonka estämiseksi hän ei tehnyt mitään. Koska. No. Useimmiten ei tarvitse.) Pikkumainen moralistinen valitusviesti - jonka tasoisia vinkuiluja olen varmasti itsekin tuottanut, kuten luultavasti suuri prosenttiosuus kaikista ihmisistä - johti siksi yhden päivän paskamyrskyyn ja luultavasti kohtuu myös taloudellisiin menetyksiin.

Mietin jossain välissä jo sitäkin että missä menee asiakritiikin ja kiusaamiskampanjan raja. Tämä on tietenkin ollut asiallista teemaa Olli Immosten ja vastaavienkin tapauksessa. Joskin sillä erolla että Niitti ei ole mikään poliitikko ja maan hallitsija. Hän on "neverheard" -tyyppi joka tunnetaan kuollessaan luultavasti vain tästä yhdestä asiasta. Tästä yhdestä tissikuvakohusta. (Jossa ei edes ollut tissiä, joten se ei tavallaan edes ollut tissikuva. Pettymykset ne on pervoillakin!)

Silti mieleeni tulisi monia joiden typerehtiminen internetissä ansaitsisi isomman kohun kuin se, että isketään lompakkoon tyhjänpäiväisen väninän vuoksi. Netissä voi sekoilla vaarallisemminkin. Esimerkiksi oheen laittamani kommentti minun paikkakunnalle tulevasta pakolaisista on erikoinen. Tekijä uhkaa pesismailalla. Muissa kommenteissa esiin tuli myös "pesari". Kyseisen alakulttuurin harrastajien kirjoitustaidon mukaan tuossa toisessa kohdassa kyseessä saattaa toki olla "pessaari". (Joka on kyllä pelottava mutta ei kovin letaali ase.)

Kuitenkin;

En pelkäisi arvotyhjiön puolesta. Kun Sotaveteraanit ja Venäjän hyökkäys ja Talvisodan Henki ovat unohtuneet, meillä on aina Teri Niitti. Tai tosiasiassa ei ole. Luultavasti suurin osa ihmisistä on enimmäkseen unohtanut hänet ensi maanantaihin mennessä. Mutta silloin on jo jokin uusi yhtä oleellinen kohu kohistavana. Tällä lailla sitä voidaan mennä päivästä toiseen aina muutama päivä kerrallaan. Mitään suurta yhteistä tarinaa ei tarvita. Ei tarvitse palvoa maan perustajia, Mannerheimia tai edes kuulua Kansankirkkoon. Riittää että jostain tulee Teri Niitti ja on hetken provokatiivisesti kanssamme Hyvänä Troolina ja poistuu kolmantena päivänä someunohdukseen. Sitten on aika jollekulle toiselle astua viidentoistaminuutin julkisuuteensa, joka ei kestä juuri kauemmin, mutta tuntuu kestävän kauemmin ja joka jättää pitkäaikaiset jäljet. Kenties sinulle.

Kissanlistijäiset

"Keski-Uusimaa" (lehti jossa on makuuni sana "uusi" liikaa) kertoi siitä miten Järvenpässä on rääkätty kissaa. "Facebookissa levinnyt kissanrääkkäysvideo on johtanut rikosilmoitukseen. Itä-Uudenmaan poliisi kirjasi rikosilmoituksen tiistaina. Videolla nuori mies kohtelee kissaa epäasiallisesti. Tapausta tutkitaan eläinsuojelurikoksena." Samasta tapauksesta on kerrottu muuallakin "Itä-Uudenmaan poliisi on kirjannut kansalaisen tekemän ilmoituksen perusteella rikosilmoituksen Facebook-sivustolla julkaistusta videosta, jossa nuori mies kohtelee kissaa epäasiallisesti. Rikosilmoitus on kirjattu nimikkeellä eläinsuojelurikos. Teon tapahtumapaikkakunta on Järvenpää. Poliisin saamien tietojen mukaan kissa on nyt omistajansa hallussa. Kissan tämän hetken kunnosta poliisilla ei ole tarkempaa tietoa."

Olen asunut Järvenpäässä ja olen facebookissa Järvenpää -ryhmässä. Siellä tämä asia liitettiin maahanmuuttajateemaan. Se herätti keskutelua ja jonkin verran moderointia. En läväytä tässä esille pahimpia. Mutta läväytän esiin jotain. Aloitan kenties relevanteimmalla kuvankaappauksella. Siinä Heidi Siltala kuvaa tilanteen.

Kommentti on toki sen verran "hommafoorumin" termistöä vilisevää että on hieman vaikeaa ottaa kirjoittajan vilpittömyyskehotuksia aivan täydestä. Mutta ratkaisevaa on että se kuitenkin pyrkii periaatteessa sopuisuuteen. Periaatteessa tämä toki tehdään varsin asenteellisesti. Mutta kuitenkin. Tapauksen perusmekaniikka tuli kuitenkin selväksi. Tämä on asianomistajan, tai kissanomistajan, kulma asiaan. Häntä ei tietenkään voi ottaa silminnäkijänä ja todistajana sellaisenaan. Mutta hän kuitenkin linkittää videoaineistoon joka on evidenssiä. Hän korostaa että rääkkäys ei ole erityisen julmaa, esimerkiksi silpovaa. Enemmän retuuttamista. Ja hän tekee kuten rikoksen uhrin täytyykin. Eli ilmoittaa asian poliisille. Hän ei kehota lynkkauspartioihin tai liitä tätä maahanmuuttajien kulttuuriseksi, kenties jopa geneettiseksi, erityispiirteeksi. Tässä mielessä asenteellisuus on siis oman, varmasti rakkaan, kissan kohtalosta johtuen ymmärrettävää. Ja sitä pahastumista ja asenteellisuutta ei käytetä ylilyönnin masinoimiseen. Toiminta ja aktiot pysyvät kohtuudessa. En voi sanoa hirveästi pahaa tähän.

Palstalla tapahtui toki muutakin. Siellä oltiin liikkeellä "mitäs minä sanoin" -asenteella. Puolustuksenaihe oli muodikkaa⚡⚡ti MV -lehti. Ja kommentaattori Tomi Jeskasen oma nohevuus.

On hyvä huomata ripeys. Itselläni on tosin ollut yleensä sellainen ajatus, että tunnun olevan aika usein myöhässä ajankohtaisiin aiheisiin reagoinneissani. Prosessi tuntuu olevan niin että jokin asia tulee muodikkaaksi. Ja siinä ajassa kun minä ehdin lukea aineistoja ja tutustua taustoihin ja varmistamaan mitä on todella tapahtunut, on kulunut kaksi päivää ja asia on jo ei-muodikas. Olen ajatellut että tämä johtuu siitä että asioiden tarkistamiseen menee helposti aikaa ja nykyaika suosii enemmän huomiohuoraamista jossa ei ole väliä mitä todella on tapahtunut vaan se että "tavallinen kansalainen voi helposti päätellä mitä on todella tapahtunut". Esimerkiksi yksittäisissä rikoksissa ei nähdäkseni ole mitään "on helppoa nähdä kuka todella on syyllinen". Sen takia meillä on poliisi ja tuomioistuimet. Mutta koska tämä teko on yltänyt esitutkintaan asti, on syytä huomata että vaikka otsikko tuomitseekin ennen oikeudenkäyntiä, on kissanpiinausvideo sentään "julkista tietoa". (Poliisi voi sitten ratkaista esimerkiksi sen onko tämä väärennös vai ei. Sitä ennen on kuitenkin jonkinlaisia syitä uskoa että teko on todella tapahtunut.) Viikko kertookin ehkä siitä että "massamedia" ei heitä kymmentä epäilystä nopeatempoisesti heti kun voidaan ja sitten juhli siitä että näistä kymmenestä jokunen osuu oikeaankin. (Vahvistusharha on ihmisillä vahva. Väärä ja valheellinen uutinenkin on "sitä tarinaa" jota tuo kissanrääkkäys sitten vahvistaa floodaajan omassa päässä. Ei tosin juuri missään muualla.) Tässä mielessä tämä kommentti on kenties tarpeettoman voitonriemuinen. Mutta ei kuitenkaan läpeensä asiaton. Se "jollain tavalla" oikeuttaa olemassaoloaan.

Mutta omituisiakin tapahtui. Koska kyseessä oli sosiaalinen media, päädyttiin tässä tekemään erikoinen asia. Nimittäin "vieraisillakäynti". Riikka Pajula ja muut halusivat käydä kasvokkain kommunikoimassa.

Ajatus on tässä tietenkin helposti lynkkaushenkinen. Ketjua seuranneena uskallan kuitenkin sanoa etä kysymys ei ollut tästä. Siellä haluttiin käydä keskustelemassa. (Tästä kulmasta otan hieman tarkemmin tässä samassa blogauksessa alempana.) Merkittävää on että asia haluttiin keskustella ikään kuin laillisen asianhoidon ulkopuolelta. Tämä ei sinällään ole paha asia. Meidänkin perheessä on joskus yritetty niinkin tehotonta strategiaa kuin kiusaamistapaukseen osallistuneiden kanssa keskustelua ja sopimista virastosysteemien ulkopuolella. (Mikä on kyllä naïvisti tehty.)

Tämä kommentointi kuitenkin herättää hyvin omituisia kysymyksiä. Kysymyksiä siitä että miksi normaalisti ei puututa tälläisiin? Esimerkiksi koulukiusaajien luo ei mennä massalla tekemään samanlaisia vierailuja. (Meidän koulussa oppilaiden enemmistö tasan tarkkaan tiesi että minuun kohdistui "asioita" ja he tasan tarkkaan tiesivät myös "ketkä niitä asioita tekivät".) Eläinrääkkääjiä, humalassa autoa ajavia tai käsilaukkuvarkaita ei käydä tällä tavalla jututtamassa. Joten on selvää että epäanalogiseen käytökseen syynä ei ole vain suhtautuminen eläinrääkkäykseen. Vaan nimenomaan tekijän identiteetti.

Toinen omituisuus oli se että toistuvana teemana ketjussa oli myös se, että asiayhteyteen tuotiin raiskaaminen ja pedofilia. Videolla olevat miehet olivat syyllistyneet eläinrääkkäyskääkkäykseen. Eivät olleet raiskanneet esimerkiksi sen tallin hevostyttöjä. Jolloin täytyy kysyä että miksi ihmeessä näiden maahanmuuttajien kanssa halutaan keskustella näistä teemoista? Eihän varastakaan syytetä murhasta vain siksi että hänen suvussaan on murhamiehiä.

Tämä kaikki itse asiassa korostaa oikeusvaltion perusperiaatteita. Oikeusvaltiossa oikeus on tavallaan valtiolla. Poliisin tehtävänä on tutkia ja ottaa kiinni ja tuomarit ja lakimiehet ovat tuomiota varten. Tuomion panevat toimeen siihen määrätyt instanssit. Ihmisiä kohdellaan tässä byrokratiamyllyssä niiden tekojensa mukaan mitä he ovat todistetusti tehneet eikä sitä kautta mitä kansanryhmää he edustavat. Näin ollen sinänsä vakava ja iljettävä ja raukkamainen eläinrääkkäysasia on aivan oikein sysätä poliisille ja tästä tulee sitten tuomita. Jos laki määrää tästä karkoituksen niin sitten näin tapahtuu. Tämä ei ole kuitenkaan yksilöiden, ei edes "massavierailijoiden" hallussa.

Itse asiassa oikeusvaltion perustalle yleensä nähty herra Montesquieu voisi olla äimistynyt siitä miten sama sosiaalinen ryhmittymä suorittaa sekä rikoksesta raportoinnin, että syylliseksi tuomitsemisen että sitten lähtee vielä suorittamaan rankaisuakin asiaan liittyen. Kaikki nämä tahot pitäisi pitää aika tavalla erillään. Lainsäädäntö, eli se mikä on väärin, pitäisi pitää erillään tuomiovallasta. Ja niin edespäin. Oikeusvaltiossa eläville näiden periaatteiden pitäisi olla melko ilmiselviä. Mutta toistuvasti voidaan nähdä että näin ei ole.

Ajatus vierailusta oli selvästi monille rauhanomainen. Mutta mukana oli kommentaattoreita joiden mukaan mukaan olisi hauskaa ottaa pesäpallomailaa. Erityisesti Andro Lehismaa kannusti omalla nimellään ja naamallaan tämänlaista käsittelyä. Onneksi palstalla toivottiin erikseen maltillisuutta ja korostettiin että rohkeat tulevat ilman tämänlaisia varustuksia. Kuitenkin jo tämä muistuttaa, että tälläisessä spontaanissa ei-ilmoitetussa-mielenosoituksessa ja tämän tyylisessä mielenilmauksessa on helposti tilaa ns. korpilaille. Pesäpallomaila sopii tälläisessä yhteydessä "keskustelussa" perinteisesti paikkojen rikkomiseen ja ihmisen paikkojen rikkomiseen ynnä murhavälineeksi. Lehismaa toi selvästi esiin sen että tässä ei pelata pesäpalloa maahanmuuttajien kanssa. Hän toki varoi sinänsä ovelasti täsmentämästä että rikkooko hän ihmistä vai paikkaa vai onko väline väkivallalla uhkaamista. Jokainen näistä konteksteista ei toki liene laillinen joten tällä varovaisuudella "ei saavuteta henkisesti kovin paljoa".

Olen laajemmin myös erityisen ihmeissäni siitä että jos kissan kiusaamisesta pahastutaan niin että halutaan hakata maahanmuuttajia pesäpallomailalla, ollaan selkeästi menty sellaiselle tasolle jossa "prioriteetit heittävät" enemmän kuin jonkin verran. Olen tottunut sellaiseen ajatukseen jossa "eläimet ei kuitenkaan ole ihmisiä". Eli ihmisten arvo olisi suurempi. Tämä on yleinen erityisesti konservatiiveilla ja oikeistolaisilla. Ja niillä tahoilla jotka nyt ovat sitten maahanmuuttovihamielisiä. Tässä mielessä pesäpallomailan, eläinrääkkäyksen ja ihmiseen kohdistuvan väkivallan kolmio vaikuttaa "jokseenkin epäsuhtaiselta".
1: Tämä tosin voi johtua vain siitä että en ole ottanut mukaan mahdollista tapaa koherentisoida tämä jännite. Onhan mahdollista murtaa tämä pesäpallomailakäsittely sillä, että oletetaan että maahanmuuttajat eivät ole ihmisiä. Jos he oletetaan eläimiksi, kyseessä on kosto "samalla mitalla". (En tosin ymmärrä miksi ihmisten lait koskisivat eläimiä.) Toisaalta toinenkin keino asiaan on. Jos nämä ihmiset olettavatkin että maahanmuuttajat eivät ole edes eläimiä ei mitään jännitteitä ja kaksoisstandardeja ole. Jos näitä oletuksia on tehty niin johan on sairas kulttuuri näillä "pesari-ihmisillä". Ja jos näitä ei ole tehty, niin johan ovat epäloogisia toopeja joiden voisi olettaa olevan peräisin jostain sellaisesta geenipoolista jonka kognitiiviset kyvyt ovat siellä Gaussin käyrän heikommassa hännässä.

---

Miksi en suttaa nimiä? Koska sitaattioikeus. Tuon lausujien identiteetit esille julkisuuteen samalla oikeutuksella millä MV -lehti niitä toistuvasti tuo silloin kun kyseessä ovat maahanmuuttajat.

Kriisikokous

Sipilä piti eilen paljon puhutun kriisikokouksen. Aiheena oli yksinkertaisesti se, että "Sipilän mukaan Suomessa on pohdittava lainsäädännön muuttamista sen suhteen, miten turvapaikan hakemisen aikana tehdyt rikokset vaikuttavat turvapaikkapäätökseen."

Teon taustalla oli yksi tietty rikos. Kempeleellä tapahtunut 14 -vuotiaan raiskaus. Huhumylly asian tiimoilla oli melko suuri. "Takkirauta" -blogikin kirjasi esiin näkemyksen jonka mukaan raiskattu olisi Sipilän sukulainen. Koska Sipilä oli aiemmin antanut omistaan tiloja maahanmuuttajille, joten nähtiin että raiskaus osui jotenkin oikeaan kohteeseen. "Netissä nimittäin kiertää huhu: kyseinen tyttö olisi pääministeri Sipilän veljentytär. Muistanemme, miten pääministerimme jokunen aika sitten tarjosi asuntoaan turvapaikanhakijoille. Ja muistanemme, miten ruukinmatruuna tajusi siinä vaiheessa, että pääministerimme on sekä naiivi, kyvytön että vihjeetön. Ja muistanemme, miten eräs nimeltämainitsematon kansanedustaja totesi, että toivottavasti joku suvakki tai hänen lähisukulaisensa joutuu raiskauksen uhriksi - sitten vasta silmät aukeavat. Jos sittenkään. Onko tämä kyyninen toive nyt toteutunut?"
1: Asenne ei toki ole vieras. Esimerkiksi Ville Paavolainen kirjoitti siitä miten hän ei sure Pariisin uhreja. "Aivan kuin kukaan ei olisi arvannut tämän olevan tulossa. Oikeasti? Siis aikuisten oikeisti? Paitsi, että unohdin sen itsepetoksen..." Kertoo melko paljon ihmisestä ja kulttuurista jos hän ei ole pahoillaan naivin idiootin vuoksi siksi että tämä tuhoutuu liiallisen kaunosieluisuuden vuoksi. Olen itsekin kyyninen ja pessimistinen ihmisiä kohtaan, mutta pidän viatonta hölmöä lapsenkaltaisena ja siksi surtavana uhrina.

Olin hitusen äimistynyt siitä että kaikista raiskauksista ei tehdä kriisikokouksia. Esimerkiksi voitaisiin pitää kriisikokous siitä onko Putkosen raiskaustuomiohistoria peruste estää häntä toimimasta poliittisissa vastuutehtävissä. Sillä laki sallii sen nykyään joten olisi todella syytä miettiä asiaa. Samalla voitaisiin miettiä pitäisikö Oulun Rajakylän alueella raiskanneille tehdä kaikki se mitä netissä huudeltiin kun huhuttiin että joukkoraiskauksen tekijät olisivat olleet maahanmuuttajia. ; Näytti kovasti siltä että Rajakylän raiskaus oli vakava rikos ihmisyyttä kohtaan niin kauan ja vain niin kauan kuin tekijän identiteetti ja kulttuuritausta oli tietty. Ja sen jälkeen asialla on yhtä vähän merkitystä kuin poliittinen vaikuttaja Putkosen raiskaustuomio. En siis nimenomaan vähättele raiskauksen vakavuutta vaan korostan että tuomion olisi oltava yhdenmukainen. Raiskaus on raiskaus on raiskaus ja raiskaaja on raiskaaja on raiskaaja. (Ja korostaakseni ilmoilla ollutta moraalista kulttuuria muistutan että ei tietenkään ole mitään "entisiä raiskaajia", vaan latentteja raiskareita joiden kulttuurillinen ellei peräti geneettinen ominaispiirre..)

Saku Timonen korostikin tähän, itseäni vahvemmin juristin otteella, että kriisikokous rikkoo oikeusvaltioiden perusperiaatteita vastaan. "Oikeusvaltion johtava rikosoikeudellinen periaate on syyttömyysolettama. Se tarkoittaa sitä, että jokaista pidetään syyttömänä siihen asti, kunnes hänet oikeudessa todetaan syylliseksi. Tässä tapauksessa epäiltyjä ei oltu vielä edes kuulusteltu, kun heidät julistettiin syyllisiksi." Ja jos rotu (puheet "geneettisistä piirteistä" ovat määritelmällisesti rasistisia) ja uskonto ovat syyllisyyden todistajia, niin aika paljon lisääkin on hylätty. Lisäksi Sipilä on ottanut oman osansa hyvin erikoisella tavalla. "Oikeusvaltiossa noudatetaan vallan kolmijakoa. Se tarkoittaa sitä, että lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja täytäntöönpanovalta ovat erillään. Lainsäätäjä ei tuomitse, tuomari ei säädä lakeja eikä tutkinta- ja täytäntöönpanoviranomainen tee kumpaakaan näistä. Eilen lainsäätäjäjä eli maan pääministeri otti melkoisen selkeästi kantaa tähän yhteen rikokseen eli puuttui esitutkintaan. Samalla hän käytännössä julisti tuomion ja antoi mallia kaikille muillekin tuomitsijoille."

Koominen twisti olikin sitten siinä että laki oli jo valmiiksi sellainen että raiskauksesta tuomittu karkotetaan. Joten olen bonusihmeissäni siitä, että tehdään kriisikokous siitä onko laki ajan tasalla, kun tosiasiassa laki tällä hetkellä on sellainen että vakavasta rikoksesta hommattu syyllisyys on peruste turvapaikan eväämiseen. Eli laki on ajan tasalla siinä mihin sitä olisi haluttu muuttaa. Muuttaa entiselleen. Pääministeri joka ei ole perillä siitä tietystä laista josta pitää kriisikokouksen.

En uskonut että päätyisin sanomaan tämän ääneen ; Helvetti että olen iloinen siitä että äänestin Päivi Räsästä.

bɔːˈdɛləʊ

Ensivaikutelma.
Se on aina tärkeä.

Sain eilen facebookin kautta tiedon "Feminismi-seminaarista", jonka piti tapahtua ravintola Ostrobotniassa Helsingissä 12. marraskuuta. Järjestäjinä olivat "PS -Nuoret" ja mainos ilmoitti että "Puhujina nähdään mm. kirjailija Timo Hännikäinen. Feminististä näkökulmaa edustaa Silvia Modig ja Vesa Linja-aho." Myös "Helsingin Uutiset" kertoi tapahtumasta. Joten kyseessä ei ollut minulla pelleilevä internetpila. Tapahtuma olisi siis ilmeisesti tosi.

Minua ei pidä väärinymmärtämän. Esimerkiksi Hännikäisen lausumat "Minulle ei mikään ole pyhää" ja "panen teitä perseeseen" edustavat toki riemukasta arvojen postmodernismia. Mutta en silti laskisi Hännikäistä rohkeaksi ja luovaksi ajattelijaksi. Enkä vähiten siksi että tähän vaadittaisiin (a) luovuutta (b) ajattelua (c) rohkeutta. Ja tätä kautta näen keskustelutilanteen olevan mallia "rigged". Ei ole reilua jos toista puolta edustamassa on Hännikäinen. Feminismin kritiikille on mielestäni hyvä olla tilaa. Mutta sitä ei pitäisi nolata päästämällä sitä edustamaan vain Hännikäisen tasoisia epäargumentatiivisia urpoja.

Toki ymmärrän että tämänlainen esiintyjä on kenties viihdyttävä, mutta se nyt on samantasoinen virhe, kuin se että päästäisi minut opettamaan tapakäytöstä. On ilmiselvää että Hännikäisen asettaminen keskustelijaksi kontrastoituu väistämättä hänen julkisuudessa muuten esittämiinsä asioihin. (Facebook on julkinen foorumi, ei privaattitila.) Osoittaa jokseenkin mielenkiintoista makua kutsua feminismiä käsittelevään seminaariin hänet. Ja hänen kutsumisensa on epäreilua nimenomaan feminismikritiikin kannalta. (Lasken itsenikin joskus ja jossain määrin sellaiseksi.)

Tilaisuus oli luonnollisesti ajatuksena niin hupaisa, että valmistelin kaikenlaisia irtovitsejä. Esimerkiksi sellaisia jotka vaativat hieman lukeneisuutta. Kun Hännikäinen kirjoitti "Ilman" -teokseensa, hän ehdotti siinä mm. kunnallisia julkisia bordelleja. Idea saattaa olla hyvä, mutta nyt hän huomiohuoraa siihen malliin kuin julkisuus olisi hänen bordellinsa.

Fuck off!

Tänään sitten alkoi tapahtumaan. Feministipuolen keskustelijat vetäytyivät. Vesa "julkkisbloggari" Linja-aho ei halunnut antaa Hännikäiselle mediatilaa. (Nähdäkseni Linja-aho ei blogaa julkkiksista, joten oikea termi olisi varmaan "bloggarijulkkis"...) "Esiintyminen samassa tilaisuudessa ruokkii mielikuvaa siitä, että feminismi ja antifeminismi olisivat jotenkin tasavertaiset näkemykset joista voi kivasti valkata itselleen sopivan, ihan niin kuin laittaako mustan vai vihreän paidan töihin, kirjoittaa Linja-aho. Hänen mukaansa pelkkä samaan tilaisuuteen suostuminen vaihtoehtoväen kanssa nostaa ”höpöväitteiden uskottavuutta"." Samaa viestiä esitti Linja-ahon blogaus. Myös Modig ja Milla Pyykkönen peruivat osallistumisensa.

Pyykkönen korosti sitä, että seminaarissa oli sovittu hieman eri asioita. Pelkkä alustus ja kommentointi vaati myös paneelikeskusteluun osallistumista vaikka tästä ei oltu sovittu. Toisaalta Hännikäisen läsnäolosta ei ollut kerrottu. Lausunnoissa korostettiin että ihminen joka on facebookissa kertonut (joka rehellisellä eli kuuntelun arvoisella ja keskusteluun yleisesti ottaen kelpaavalla ihmisellä tarkoittaa lupaamista) raiskaavansa. Juuri yhteydessä jossa raiskattujen joukkoon kuuluu tämä ihminen itse. On tälläisessä kontekstissa kenties mahdollista todella viitata siihen kokeeko olonsa turvalliseksi.

Tilaisuuden järjestäjät reagoivat asiaan seuraavalla tavalla. "Sen verran voin sanoa – Hännikäisen kirjoitukset itsekin lukeneena – että kuvittelisin, ettei Pyykköstä tai Linja-ahoa haittaa, jos Hännikäinen tekee itsestään pellen meidänkin seminaarissa. En ymmärrä, minkälaisen uhan Pyykkönen ja Linja-aho näkevät Hännikäisessa, Keto sanoo."

Lausunto on kiinnostava. Pyykkönen korostaa "uhkaa" joka liittyy Hännikäisen verifioituihin raiskauspuheisiin. Linja-ahon kommentaari myös selventää hänen motiivejaan. Ja ne ovat ymmärrettävät. Asenne on sama kuin pseudotieteissä. (Olen itse asiassa kirjoittanut livetilaisuuksista ja pseudotieteistä tekstin joka vaikuttanee kohtuu relevantilta.) Richard Wein on kommentoinut Linja-ahon hengessä (ID)kreationismista "Critics of Intelligent Design pseudoscience are faced with a dilemma. If they discuss it in polite, academic terms, the Intelligent Design propagandists use this as evidence that their arguments are receiving serious attention from scholars, suggesting this implies there must be some merit in their arguments. If critics simply ignore Intelligent Design arguments, the propagandists imply this is because critics cannot answer them. My solution to this dilemma is to thoroughly refute the arguments, while making it clear that I do so without according those arguments any respect at all." Ja samassa hengessä en voi kunnioittaa Ketoakaan.

Olisi pitänyt olla enenmmän "fuck you".

Mediaa pakoillut Immonen, jonka kanssa Hännikäinen kuuluu samaan sosiaaliseen piiriin, varmasti tunnustaa että kenties vaikeneminen julkisessa keskustelussa ei olekaan muiden sananvapauden rajoittamista. Toki tästä kieltäytymisestä on jo pienessä määrin yritetty tehdä sananvapausrike.

Kuitenkin näkisin että tässä tapauksessa keskustelusta kieltäytyminen on jonkinasteinen virhe. Syynä on se, että jo pyyntö seminaariin on itsessään antanut sen mediatilan Hännikäiselle. Kun jo sovittu seminaariin osallistuminen perutaan, se antaa kieltämättä viestin. Viestin joka nykyisessä mediakulttuurissa vaikuttaa Streisand efektiltä siitä huolimatta että kyseessä ei teknisesti ottaen ole sensuuri. Ihmiset eivät ole vapausfilosofeja vaan tunteista vedeltäviä vähemmän analyyttisiä hoopoilijoita.

Näen että Hännikäisen kunnioitus on se virhe joka PS Nuorilla on ollut syvimpänä virheenä. Ja olisi kenties ollut hyvä että tämä olisi tullut julkisessa mielipiteessä esiin. Keskustelulla kun tulee olemaan myös yleisö. Ja kun muistellaan miten PerusSuomalainen kansanedustaja sai huutelua facebookissa syntyneessä mielenosoituksessa, tiedetään että ongelmat olisivat olleet heidän käsissään. Tätä olisi tavallaan vaan "pitänyt käyttää opportunistisesti hyväksi". Antifeministit olisivat tämän jälkeen joko joutuneet luopumaan uskottavuudestaan tai Hännikäisestä. Nyt näin tuskin tulee tapahtumaan. Ainoastaan turvallisuusargumentti tässä tilanteessa voisi toimia. Linja-aho teki mielestäni mediankäyttövirheen. Joka luonnollisesti haittaa ennen kaikkea feminismiä. Heitä ei pidetä rohkeina ja keskusteluun valmiina. Joka on nykyään lähes yhtä paha kuin sensuristiksi tai moralistiksi tunnustautuminen.

Ongelmana "yksimielisyys"

Moni pitää tietoisuuden tutkimista mahdottomana. Liikkeellä on iskulauseita siitä miten "objektiivinen ei voi tutkia subjektiivista". Tämä nojaa yleensä jonkinlaiseen temppuun jossa viitataan siihen miten tietoisuuden tutkiminen ei tiivisty klassiseen deduktioon tai tuota metafysiikatonta tiedettä. (Induktion ongelma, Wittgensteinin ajattelussa havaitut aukot, Gödelin epätäydellisyysteoreemaan viittaaminen...) Joka taas on enemmän "yleinen tieteen ongelma". On toki kiusallista että tällaisia on. Mutta yleensä ottaen niitä ei pidetä ongelmallisina kuin tietyissä aiheissa.

Itse olen sitä mieltä että tietoisuuden tutkimusta on. Kun aivoja sorkitaan ja käytetään erilaisia tutkimuksia joissa katsotaan mitkä neurologiset prosessit korreloivat tietoisuuden havaitsemiseen, vaikka haastattelu-sorkkimis -yhdistelmällä. (Tai jollain nokkelammalla mutta vaikeammin käsitettävällä.) Tästä huolimatta tietoisuudessa on haasteita. Ja se ei johdu siitä että asia ei tiivistyisi deduktioon. Kyseessä on enemmänkin siitä että tiede on enemmän induktiivista kuin deduktiivista. (Itse asiassa voidaan jopa sanoa että deduktiivisuus on rationalismia, koettelematon induktio on maailmankuvallistamista ja tiede on induktio joita koetellaan empiirisesti, johon liittyy jonkinlainen itsekriittisyyden, kenties jopa falsifioitavuuden, sävytys.) On itse asiassa hieman hämmentävää miksi mielenfilosofiakriitikot eivät viittaa tähän. Koska tämä minun kuvaamani ongelma vihjaa siihen että on olemassa ongelmia jotka koskettavat erityisesti mielen tutkimusta.

Tiede on induktiivista. Kuitenkin haasteena on se, että monissa harvinaisissa tapauksissa on tutkittu tapauksia jotka ovat hyvin ainutlaatuisia. ; Tämä toki osoittaa että erilaiset parapsykologisiin ilmiöihin luottavat ovat väärässä selittäessään että esimerkiksi taikavoimat torjutaan siksi että ne ovat niin harvinaisia. Selvästi kourallisella tapauksia voidaan saada aikaan jotain. Kuitenkin kun puhutaan siitä että aivojen tapaisia komplekseja elimiä lähestytään, on huomioitava että myös niiden tutkimus on kompleksisempaa. Tämä taas vaatii yleensä luotettavia otosmääriä. Joita ei voida saada koska tarvittavat aivovammat tai muut anomaliat jotka toimivat vertailuna verrokkeihin voivat olla harvinaisen spesifejä (eikä niitä saada tutkimuseettisistä syistä vain rakentaa keinotekoisesti vaikka jääpiikillä ja vasaralla). Riskinä onkin että näistä poikkeustapauksista syntyy enemmänkin "anekdootteja" joilla on voimaa ennen kaikkea myyttinä. Narratiivisuutta tukee sekin, että näistä poikkeustapauksista on myös kiinnostavaa lukea. En oikeasti tiedä onko Oliver Sacksin "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi" suosittu siksi, että se opettaa maallikoille uusia asioita psykologiasta ja havaitsemisesta. Vai siksi että ne ovat "morbidista uteliaisuuden" tukemaa sosiaalipornoa jotka kertovat ihmeellisiä tarinoita.

Research Digestissä oli kirjoitus siitä, miten sosiaalipsykologiassa monista kokeista on tullut ikonisia. Tektsi keskittyy Stanley Milgramin tottelevaisuuskokeeseen, jossa valekoehenkilölle annettiin sähköiskuja. Mutta tämä ei ole ainut : "...other classic studies in social psychology are also given biased treatment in introductory texts, including Zimbardo's Stanford Prison Experiment and Asch's conformity experiments. Griggs has also found that the classic case of Phineas Gage is also covered poorly in textbooks, and that the latest revelations about the classic case of Little Albert are too recent to feature in textbooks". Niihin kriittisesti suhtautuvia ja niiden sisältämää tietoa täsmentäviä kokeita ei opeteta. Niistä on tullut näppäriä narraatioita joilla jakaa tietoja. Yksittäisellä kokeella on voimakas rooli symbolina. Ja se varmasti osittain liittyy siihen, miten psykologiassa on ollut ns. toistettavuuskriisi.

Itse uskon että syynä on se, että psykologia on hyvin kompleksista. Jos ajatellaan asiaa "reduktion portaina", voidaan huomata että esimerkiksi ihmisen psykologia nojaa ihmisen ruumiillisuuteen, mm. aivoihin. Jotka taas redusoituvat biokemiaan ja vastaaviin. Jotka taas redusoituvat peruskemiaan. Joka taas redusoituu perusfysiikkaan. Jokainen "porras" lisää kompleksisuusasteita ja vaikeuttaa asian tutkimista. (Noin karkeistaen.) Olen huomannut että asioita vaikeuttaa toisaalta myös maailmankuvat. Ihmiset ovat hyvin vastahankaisia muuttamaan niitä. (Suhtaudun naureskellen, ellen peräti halveksivan vihamielisesti, niihin jotka uskovat että keskustelu on ratkaisu kaikkien konfliktien purkuun. Näen että ihmisille tyypillisin keskustelun ja olemisen tapa myös luo poteroita. Toki diplomatia auttaa monesti, mutta taikaluodiksi siitä ei ole.)

Psykologiassa on helposti kysymys ihmiskuvasta jota perustellaan "jälkikäteen". Näin esimerkiksi Milgramin tutkimus on miellyttävä vaikkapa itseni kaltaisille peruskyynisille ja negatiivisille auktoriteettiongelmaisellle ihmisille joka uskoo manipuloinnin ja käskyttämisen olevan pahuutta. Kuten myös perisyntiä korostaville luterilaisille. Ja niille joista ihmiset ovat kauheita ja ihmisten valta ei auta koska ihminen voi komentaa pahuuteen. Ja siksi ihmisten pahuutta pitää kontrolloida vaikka uskonnolla ja jollain God Command Theorylla. Ja kun tutkimus on kompleksista eikä suinkaan ilmiselvää, narraatiot vahvistuvat ja niitä tukevista tarinoista tulee helposti enemmänkin tieteenä myytäviä myyttejä. (Vaikka itse mainitut tutkimukset olisivatkin tehty aivan validisti. Ne ovat kuitenkin "vain yksi tutkimus". Jota on vaikeaa ymmärtää, koska perusteleva empiirinen induktio on ihmisille niin vaikea että tieteen vallankumous tapahtui niinkin myöhään kuin tapahtui.)

Onko kuolleiden kuvaaminen eettistä?

Viime päivinä valokuva kuolleesta Syyrialaisesta lapsesta on muuttunut ikoniseksi. Hän ei kiinnostanut ihmisiä elävänä, mutta kuolemansa jälkeen hänestä on tullut eräänlainen Phan Thị Kim Phúc (se vietnamin sodan sivutuotteena napalmilla poltettu tyttö siitä palkitusta valokuvasta). Hänen kuvaansa levitetään paljon.

Tämänlainen kuvamateriaali on selvästi tehokasta. On yksinkertaisemmin helpompaa levittää tunteita valokuvamateriaalin kuin vaikka lukujen ja tilastojen kautta. Kuvaa onkin käytetty oikeuttamaan ihmisten auttamista.

Onko tämänlaisen materiaalin levittäminen eettistä?

Kuvamateriaalin hienous ei kuitenkaan ole ilmiselvää. Tässä aiheessa melko toistunut näkökulma voi olla se, että kuvamateriaali on kuitenkin jotenkin häiriintynyttä tai häiritsevää. Kuvilla onkin kieltämättä shokkiarvoa. On kuitenkin hyvä miettiä onko todella tarpeen sensuroida kuvia vain siksi että lapset tai herkät aikuiset eivät ns. kestä todellisuutta. En arvosta tämänlaista "kukkahattuilua" kovin vahvasti.

Kuitenkin kuvaamisessa voidaan nähdä jotain tyylittömyyttäkin. Tästä on hyvä ottaa esimerkkikuvapari. Siinä käsitellään Fabienne Cherisman kuolemaa. Poliisi oli ampunut hänet kuolleeksi pikkurikoksen vuoksi. Ensimmäisessä kuvassa kuvataaan pelkästään kuollut. Ja se näyttää kompositioltaan vaikuttavalta. Se dokumentoi ja kertoo tarinan ja kehottaa ihmisiä vaikuttamaan. Nämä kaikki voidaan nähdä arvoiksi. Toisessa kuvassa kuvaa on rajattu niin että ruumista valokuvaavat valokuvaajatkin näkyvät. Ja tässä tulee sellainen olo kuin korppikotkat olisivat löytäneet tuoreen raadon.

Onkin selvää että Syyrialaisen kuolleen lapsen kuva pyörii ja saa suosiota ja se paitsi lähettää viestiä myös ruokkii positiivista suhtautumista sosiaalipornoon. Ja tukee sitä että tätä sosiaalipornoa tukevaa toimintaa on myös jatkossa. Kuvalla voidaan oikeasti saada aikaan positiviisia ja vaikuttavia muutoksia. Ja tämä asenneilmapiiriin vaikuttaminen voidaan nähdä yhdeksi osaksi aktiivista lehtimiestoimintaa. (Joskin osa kannattaa enemmän dokumentoi-raportoi-objektiivista kulmaa siinäkin joten mikään ilmiselvästi positiivinen asia se että uutisen tekee poliittiseksi statementiksi ei ole.)

Tämän lisäksi mukana on helposti asioita jotka sitten eivät ole niin hyviä. Immanuel Kant voisi puhua tässä jotain ihmisten välineellistämisestä tai esineellistämisestä. Kuollut ei edes voi puolustautua tälläisiä aktioita vastaan. Yleensä sivistystä onkin mitattu myös sitä kautta miten kuolleita kohdellaan. Kuolleiden käsittelyyn on asetettu usein tiukkojakin ehtoja. Tässä mielessä se asenne jolla valokuvaaja ottaa kuvan on eettis-esteettinen ulottuvuus. (Jonka läsnäoloa tai poissaoloa voi olla mahdotonta nähdä pelkästään siitä miltä se otettu kuva näyttää.)

Itse otin asian esiin hyvin omituisesta syystä

Syyrialaisen kuolleen lapsen kuvasta on tullut jokin josta monet selvästi ahdistuvat. Osa ahdistuu aidosti. Osa kenties vain teeskentelee ahdistuneensa. Itse mietin asiaa kuitenkin ensin sitä kautta että olin jotenkin ärsyyntynyt kuvan olemassaolosta. Enkä kokenut sympatiantunteita joita terveellä ihmisellä pitäisi.

Tiedostin että tässä kohden minussa on tapahtunut jokin muutos. Suhtautumiseni eri asioihin ovat muuttuneet vuosien varrella. Esimerkiksi kauhuelokuvat tehoavat minuun nykyisin paremmin kuin ennen. Toisaalta olen taas sitten turtunut monenlaisiin asioihin. Nuorempana jokainen puolialaston tissivalokuva oli vaikuttava. Olipa se sitten korkeakulttuuritaidetta tai mitä muuta tahansa. Nykyisin olen jo sen verran tottunut ja turtunut puolialastomuuteen ja alastomuuteen että todennäköisesti voisin kulkea alastonrannalla melko coolina.

Tiedostin että kuolleiden kuvia on tungettu tajuntaan. Ja olen toki muutenkin nähnyt kuolleita niin ihmisissä kuin eläimissäkin. Sen jälkeen kun on nähnyt junan alle muussautuneen ihmisen lähietäisyydeltä ja on käynyt "aktiivitutustumassa" teurastamossa sitä on tottunut tiettyihin asioihin. Uutiset tuottavat kauhistelukuvastoa jatkuvasti. Ja olen turtunut siihen. Ja rehellisesti sanoen. Kun tälläisen materiaalin ylitarjonta turruttaa mielen niin että ei enää oikeastaan välitä koko asioista jotka tuottavat sivutuotteenaan mahdollisuuden dokumentoida tuollaista kuva-aineistoa, on kokonaisuudessa jotain hyvin kyseenalaista. Tissejen kanssa ylitarjonta voi kenties vähentää asiatonta seksismiä mutta kuolleiden kanssa vastaavia hyötyjä on vaikeaa kuvitella.

Toki kykenin jossain määrin kokemaan väärinkäytön tunteita

Onkin kenties hieman omituista että sain itsestäni pahan olon vasta kun tajusin että kuollut ei voi antaa lupaa kuvatuksi tulemiselle. Olen itse nuorempana vältellyt kameraa kohtuu aktiivisesti. Ja noin yleensä pidän kohteliaana että itseä koskevan kuvamateriaalin käyttöön pyydetään lupa vaikka kuvan otto ja levittäminen olisi tehty julkisilla paikoilla eli levittäminen olisi laillista. (Luvan todennäköisesti saisi. Etenkin jos kuvassa minulla olisi tyhmä ilme. Sellaisena haluan itseni levittää lehtien kautta.) Luvan saamisessa on jotain tyylikästä.

Toki joskus on syytä ohittaa luvansaanti. Esimerkiksi joku kiiluvasilmäinen paparazzi voi valokuvata murhan ja olisi omituista että murhaajan pitäisi antaa lupa tälläisen kuvamateriaalin levittämiseen. Tällöin kyseessä on kuitenkin se, että tekijä olisi jotenkin väärintekijä. Minun on vaikeaa nähdä Syyrialaista hukkunutta lasta tämänlaisena.

Poliitikkojen dementiaa

Hannu Kiuru on ottanut kantaa Toimi Kankaanniemen seksiviestikohuun. Hänestä "Nähdäkseni tässä on mukana jotakin sellaista, mikä ei oikeuta pikatuomiota sovinistisiaksi. Kiinnostavampi kysymys on se, mikä sai miehen myymään periaatteensa, jos näin voi sanoa. Mikä painaa pään sisällä, korvien välissä, mielessä?" Sillä, ilman suoraan tehtyä diagnoosia hän määrittelee diagnoosin itse. Jotta välttäisi liiallisia ja hätäisiä päätelmiä. "Valistunut arvaukseni on, että kyse voisi olla sairaudesta nimeltä otsalohkodementia, jonka taustalla voi olla rypäs eteneviä rappeuttavia sairauksia kuten aivovamma, aivoverenvuoto tai aivokasvain. Huomionarvoista on, että mm. pidäkkeet ja estot saavat käskynsä tältä alueelta. Kaikki tapahtuu hitaasti ja kuluu yleensä aika kauan, ennen kuin kukaan tulee ajatelleeksi aivovaurion mahdollisuutta oudon käyttäytymisen ja mahdollisten uusien luonteenpiirteitten syynä."

Toki selitys on jotain josta on vaikeaa nähdä onko se muuta kuin vitsi. On mielenkiintoista miten Ilkka Kanervan kohdalla vastaavia teorioita ei keksitty, joten voidaan arvailla että taustalla saattaa olla lähinnä Kankaanniemen kristillinen vakaumus. Siksi Kanerva olisi erilaista puuta.

En jaksa intoutua moralismista. Se on jotain jota kristityt harrastavat aivan riittävästi. En pidä seksiviestittelyä hyvätapaisena. Mutta huomioin että esimerkiksi Ilkka Kanervan erottamisen kohdalla merkittävää oli seksiviestittely työaikana sekä hänen aikaisemmat sopimuksensa varovaisuudesta jotka osoittivat että Kanervalla ei ollut pelisilmää ja luotettavuutta. Itse viestittely ei nähdäkseni vaikuta muuten itse työhön tai ole hyvä syy erottamiseen. Toki ymmärrän aiheeseen liittyvien uutisotsikoiden syvän huumoriarvon. Esimerkiksi "Näinkö meni ministerinpalli sivu suun?"Hinnatonta!

Ajatukseni menivät kuitenkin muualle. Voisin nähdä miten kristityt mielellään tuomitsevat ateisteja mutta keksivät lieventäviä asianhaaroja kristityille ja kutsuvat tätä prosessia "hätäisten johtopäätösten välttämiseksi". Mutta minussa ei riitä sappea tämänlaiseen. Päätin että olen huvittunut tästä. (Hannu Kiurun kikkailu viittaa sen sijaan siihen että itsediagnosoin hänelle kyökkipohjalta jonkinlaisen persoonallisuushäiriön, tai psykopatian. "En ole lääkäri enkä tunne Kiurua henkilökohtaisesti, mutta intuitioni on sen verran vahva, että koin tarpeelliseksi laajentaa liian yksipuolista kirjoittelua ja keskustelua." Katsos että ei tehtäisi liian hätäisiä päätelmiä tunnepohjalta, huolimattomasti.) Siksi ajatukseni menivät muistiasiaan.
Urho Kaleva Kekkosta suojeltiin vapisevana dementikkona. Matti Vanhaselle tuli ihmeellisiä muistihäiriöitä. Itse olen ajatellut että politiikanteossa muisti on yksi tärkeimmistä työvälineistä. Kuitenkin näyttää että sosiaalisen median aikana moni poliitikko on vaikeuksissa sen takia että sosiaalisen median tallennuskapasiteetti muistaa hänen puolestaan.

Perinteisessä poliittisessa kulttuurissa ilmeisesti totuttiin siihen että asiat hoidettiin nimettömästi, varjoissa ja sellaisella mystiikalla jossa kävi helposti niin että kukaan ei enää tiedä kumpi on suurempi (1) Kreikalle annettava laina (b) Keskustapuolueen epämääräiset puoluetuet. Ja puhumaan asioista minkäänlaiselle medialle (sosiaalinen tai muu) uhkailtuna tai lahjottuna. On ollut tärkeämpiäkin tekemisiä, kuten kahvin juominen. Tässä maailmassa jokainen oli syytön kunnes oli todistettu syylliseksi. Joten tärkeintä ei ollut olla avoin ja rehellinen ja tuoda esiin todisteet valoon. Tärkeämpää oli se, että ei jättänyt todisteita eikä muistanut tai paljastanut asioita.

Sitten tämä muuttui ja jouduttiin esimerkiksi elämään maailmassa jossa joku teeskentelee olevansa Matti Vanhanen twitterissä. Ja jossa joku nappaa haltuunsa nykyajan hengellisen viisauden lähteen, itsensä linkin ihmisen ja Jumalan välillä, Päivi Räsäsen facebookin. Tämä muutos ei ole kovin vanha. Mutta monet poliittiset broilerit sen sijaan näyttävät olevan. En edes yritä jaksaa muistaa sitä miten monta kertaa poliitikko on vedonnut kohun edessä muistinsa tyhjenemiseen. Jos moralistinen seksiviestittely ei minusta ole syy erottaa ihmistä, niin nämä kaikenlaiset muistisairaat sen sijaan ovat. Jos Hannu Kiuru on selityksissään totena, on syytä päästää dementikko sairaseläkkeelle pilaamasta Suomen mainetta. Minä tälläisiä ihmisiä virkoihin uudestaan kutsuvat oikein Arkadianmäkeä pitävät? Terhokotina?

Liian pian?

Olen jo nähnyt ensimmäisiä Germanwings -vitsejä. Lentokoneen perämies Andreas Lubizin katsotaan tämän hetken tietojen mukaan olleen lentoturman aiheuttajana, tahallaan. Syyksi on nähty masennusta ja eron synnyttämää henkilökohtaista kriisiä. Ja siksi vitsistä tehtiin kuva jossa on valokuva lentokoneen ikkunasta. Ikkunan takana on mies vapaapudotuksella ja hän pitelee käsissään lappua "This is your plane's captain". Vitsi oli mielestäni sellainen että vuoden päästä se on ehkä hauskempi. (Sen lisäksi siinä on asiavirhe mutta jos sen korjaa, niin vitsi lakkaa toimimasta. Perämiehellä ei ole samanlaista shokkiefektiä kuin kapteenilla.) Nyt se oli vain liian pian.

Huumorin kohdalla tunnetaan ajatus siitä että vitsi kerrotaan liian pian. "Too soon" -ajattelun henki on ymmärrettävä. Katastrofin vielä savuavilla raunioilla hyppiminen nähdään epäesteettisenä. Näin ollen vaikka vitsin voi kertoa, olisi kenties parempi ja kaunista olla kertomatta. Näin ollen vitsi on vähän kuin orgasmi. Aina ihan kiva, mutta ei kannata kenties räimiä liian nopeasti.

Valitettavasti sama hienotunteisuus ei koske ns. arvokeskustelua. Ja Lubizia koskeva keskustelu on herättänyt minussa samantapaisia tunteita kuin "The Daily Beastissa" hieman toisessa yhteydessä. Siellä huomiona on se, mihin attribuutteihin huomio keskitetään. Jos tekijä on muslimi, tätä pidetään merkittävänä ominaisuutena. Jos tekijä on kristitty, uskonto on välitömästi irrelevantti ja syy täytyy löytää muualta. Uutisointi ja muu kirjoittelu näyttää todellakin noudattavan sellaista rakennetta että jo varsin vähäisellä informaatiolla luodaan konventionaalisia tarinoita. Ja jos muslimeihin sovellettuja keinoja käyttäisi, olisivat uutiset pullollaan sen tyylisiä otsikoita kuin "Another Christian Terrorist". Ja tästä seuraisi sitten liian runsaasti nyökyttelyä.

Lubitzin kohdalla masennus on näyttänyt riittäneen, mutta jos muistelen Jokelan tapauksia, niin masennus ei ollut ultimaattinen syy vaan Auvisen ateismi, joka tietenkin aikaansaa luonnollista valitsejuutta ja masennusta. Joten tämän täytyi olla se perimmäinen syy. (Tai jokin vastaava, mikä nyt itse kunkin taikaluotiselitys näihin kaikkiin onnettomuuksiin on.) Toki on hyvä huomata että ennen kuin tietoja oli liikkeellä paljon, teoriat noudattivat silloinkin konventioita. Antamani linkin keskusteluosiossa on esimerkiksi sellaisia kommentteja joissa aprikoidaan että olisiko Lubitz nimestään ja ihonväristään huolimatta muslimi. Koska sehän se olisi tehnyt asiasta selkeän ja ymmärrettävän. Nyt kun asia ei ollut näin, ei epäonnistumista lasketa. Koska vain osumat merkitsevät tässä vahvistusharhaisessa tarinankerronnassa.

Huumori harvemmin on niin radikaalisti too soon kuin rationaaliseksi ja älylliseksi naamioitu ideologinen pöhinä.

---

Mitähän liikkui Andreas Lubitzin päässä viime hetkillään?
Alpit sekä penkkirivit 1 - 30.

Emme olisi ikinä uskoneet...

Hyvin useissa julmissa rikoksissa harjoitetaan journalismia jossa kysellään mielipiteitä lähipiiriltä. Ja se mitä melko usein saadaan kuulla ties mistä sarjamurhaajista, kouluampujista ja paloittelusurmaajista on lähipiirin ällistys. Ällistys siitä että he eivät ikinä olisi voineet kuvitellakaan mitään tämänlaista. Tämä on eräänlainen uutisissa oleva narraatio. Ja osittain se on kenties vain tätä. Koska jokainen on kuullut tämänlaisen haastattelun uutisissa monta kertaa, se tarjoaa ikään kuin helpon tavan vastata haastattelijalle. Osittain syynä voi olla sekin että onneksi toisten ihmisten asiat kiinnostavat muita ihmisiä paljon vähemmän kuin itse uskomme. Ja siksi ihmiset eivät ole kiinnostuneita ihmisestä jota eivät tiedä vaikkapa sarjamurhaajaksi.

"Helsingin Sanomissa" tätä narraatiota käytiin läpi Tapanilan joukkoraiskaustapauksessa. "Yksi pojista pelasi HS:n tietojen mukaan viime vuonna hetken aikaa jalkapalloa pääkaupunkiseudun jalkapallojoukkueessa, mutta pelaaminen loppui nopeasti. "Mikäli kyse oli samasta henkilöstä, hän oli erittäin lahjakas ja innostunut kaveri. Hän kuitenkin joutui huonoon seuraan. Voi sanoa, että kotoutuminen meni pieleen", kerrotaan seurasta." Huolena oli myös se, että pelättiin että tässä tuomittaisiin jalkapallo lajina "Emme halua, että jalkapallo lajina leimataan tämän takia. Tämä on nimenomaisesti vastoin muiden kunnioittamisen periaatetta, joita seurassa nuorille opetamme."

No, ei hätää, vakiintunut tragediakerronta ei johtanut jalkapallon demonisointiin. Sillä jalkapallo ei ole kansakunnassamme tärkeä identiteetinjakoväline. Sillä ei oteta puolia "maailmankuvasodassa". Siksi lausunnon kautta onkin leimattu aivan muita ja aivan toisenlaisella tavalla. Tavalla joka tavallaan demonstroi ns. rikkinäisen puhelimen periaatetta. Joka tuntuu viittaavan siihen että on helppoa kertoa tarina linkillä katsomatta miten tämä linkki on sanonut asioita.

"James Gonzo" -sivusto otti Helsingin Sanomat lähteekseen ja loi mielenkiintoisen otsikon "Helsingin Sanomat: Tapanilan joukkoraiskaajat ovat lahjakkaita ja innokkaita kavereita". Kuten antamastani lainauksesta näkee, on selvää että sanavalinnat löytyvät artikkelista, mutta ne ovat valittu asenne ja sosiaaliporno enemmän kuin faktat mielessä. "Helsingin Sanomat aka Pravda luonnehtii Tapanilassa taannoin suomalaista punaniskakulttuuria tyylipuhtaalla somalialaisella joukkoraiskauksien korkeakulttuurilla rikastuttaneiden nuorukaisten olevan “innokkaita ja lahjakkaita kavereita”." On mielenkiintoista miten jalkapalloseuran antama varovainen kommentti "jos kyse on samoista kavereista" on muuttunut lehden kannaksi tekijään. "Newsbygonzo -tiimi ehdottaa, että Outi Salovaara menisi yön pimeässä Tapanilaan tekemään tuttavuutta innokkaiden ja lahjakkaiden somalialaisten kavereiden kanssa. Kokemuksistaan hän voikin sitten kirjoittaa edustamaansa paskalehteen innokkaita ja lahjakkaita nuoria joukkoraiskaajia ylistäviä ja heidän tekoaan vähätteleviä huuhaa-uutisia." Väkevää. Ottaen huomioon Gonzon tekstin osuvuuden, näkisin tässä jotain ironista.

Uljasta Saagaa voi toki myös jatkaa. Sillä tottakai yhdestä haastatellun lainauksesta, joka on peräti vakiintunut konventio, saadaan irti kolmaskin uutisartikkeli. Sillä näin valtavasta määrästä informaatiota ei voi tehdä muuta kuin syvällistä ja syväluotaavaan analyysiä mitä suurimmalla tarkkuudella. Siksi päädymmekin "Mitä Vittua??!!" -palveluun jossa laatuotsikko "Helsingin Sanomat: Tapanilan joukkoraiskaajat ovat lahjakkaita ja innokkaita kavereita!!" kertoo "Pravdan mediasuojatyöpaikkasopuli Outi Salovaara edistää työnantajansa sosiaalifasistista perinnettä, jossa maahanmuuttajataustaisten rikollisten henkeäsalpaavan järkyttävät henkirikokset vähätellään unholaan ja tekijöistä tehdään uhreja! Häpeä Hesari! Häpeä Outi Salovaara!!!" Tässä jutussa viitataan James Gonzoon joka taas lainaa Helsingin Sanomia. Ja sen lisäksi se lainaa Helsingin Sanomia, mutta artikkelin tekstianalyysi vihjaa kyllä siihen suuntaan että Gonzo on ollut lähteenä kun taas HS ei. Tämä on selvästi muuttanut kontekstia jo varsin kauas alkuperäisestä artikkelista.

En tiedä miltä seuraava iteraatio tällä prosessilla näyttäisi. Ajatus on kiinnostava. Tämä on tietenkin vain huomio. Huomio siitä että olisiko parempaa journalismia ollut jos Salovaara ei olisi lainannut jalkapallojoukkueen sanomisia vaan keksinyt heidän suuhunsa jotain ihan muuta? Muutoinkin minua ihmetyttää että onko lähes kaikkien olemassaolevien ja vakvastiotettavinkien lehtien kanta aina ollut se, että sarjamurhaajat ovat kohteliaita naapureita ja että tämä olisi vähentänyt heidän tekemiensä tekojen kauheutta. Sen sijaan että olisivat nyt sanotaan vaikka kontrastoineet sitä miten piileviä hirviöitä he ovat olleet. Ja miten tämä hirviöys näkyy juuri siinä että he ovat juuri näyttäneet päinvastaiselta.

Toki tämän huomion taakse voi nähdä enemmän. Saku Timosen "uuninpankonpoika" on vihjaillut tietyn journalistisen tarkkuuden puutteesta. Detaljeja ei tarkisteta koska "hyvä tarina" on tärkeämpi. Jopa niin tärkeä että tarinoita kertova kovasti sensuuria vastustava taho on halunnut harjoittaa melkoisen kovaa sensurointia jos heidän tärkeän asiansa kanssa on erimielinen, itse en ole ymmärtänyt kanavansulkemisuhkauksia ja muuta sensuuria kritisointikeinostona. Olen luullut että tämänlainen tietyn näkökulman "propagandaksi" leimaamalla hiljentäminen olisi sitä pahaa poliittista korrektiutta jota vastaan minulla on - jos ei muuten niin uljaan hikipedian ylläpitäjyyteni velvoittamana -  jonkinlainen elämänura.

---

Varmuuden vuoksi ; Tämä blogaus ei ole mikään oikeutus tai kehu raiskareille. Puolisoni on opettaja joka teoriassa voi joutua tekemään töitä tiloissa tämänlaisten ihmisten kanssa. Ja toisaalta hän voi jäädä sivutuleen jos joku innokas haluaa kavereineen käydä rankaisemassa ohi oikeuslaitoksen. Tämä blogaus oli vain ja ainostaan viestin muuntumisesta ajan mittaan lähdekritiikin puutteiden kasautumisen vuoksi. Eli katsoin tässä miten uutisesta tulee juoru ja lopulta huhu. Anteeksi, anteeksi, armoa.

Platonin suodatin

Kerron teille pienen vitsin filosofeista. Pidän filosofivitseistä. Etenkin niistä joissa filosofi paljastaa todellisen valtansa. Jossa demonstroidaan konkreettisesti miten filosofiata tutkinnon saanut maisteri voi hallita ties mitä herroja ja Dipoli-Insinöörejä. (Jotka yleensä käsittävät sen tyylisiä lauseita kuin "Jos et maksa tota kaljaasi, niin sitten en anna sulle takkia narikasta.") Seuraava vitsi ei ole tämänlainen filosofin valtaa korostava vitsi. Sen sijaan se on astetta sivistyneempi.

"Platon oli eräänä akatemiassaan, kun hänen oppilaansa Ksenokrates lähestyi häntä. Tämä aloittaa keskustelun:
- "Platon, tiedätkö mitä kuulin eräästä oppilaastasi?"
- "Malttakaa mielenne, ensin haluan että asiasi läpäise kolmiosaisen testin. Jos asiasi selviytyy siitä, saat kertoa sen. Näin selvitämme onko asia ylipäätään sellainen että sitä on viisasta jakaa. Lisäksi testit ovat hierarkisessa järjestyksessä, tärkein ensin ja vähemmän tärkein viimeisenä. Voit myös selvitä testistä joko täyttämällä yhden tai useamman näistä ehdoista. Mitä useampi ja mitä varhaisemmassa vaiheessa, sen parempi." Platon totesi kiireiselle oppilaalleen.
- "Hyvä on", hyväntahtoinen Ksenokrates toteaa.
- "Ensimmäinen testi on Totuus ; Oletko varmistunut että esittämäsi asia on totta?"
- "No en, kuulin siitä itsekin juuri.", Ksenokrates totesi hieman häpeissään.
- "Eli kertomasi asia voi olla epätotta. Siksi on syytä katsoa toista testiä. Hyvyyttä ja kauneutta. Kun puhut toisesta huhuja, esiintyykö juorun kohde siinä edukseen, elähdyttäen mieltämme ihailtavuudella, kauneudella ja totuudella?", Platon jatkoi.
- "Itse asiassa asiani on päin vastoin nolo ja häpeällinen", Ksenokrates totesi punastuen.
- "Eli haluat puhua ihmisestä pahaa, vaikka et ole varmistunut siitä onko asia edes totta? No, vielä sinulla on mahdollisuus oikeuttaa häiritsemiseni. On viimeisen testin aika ; Onko minulle kuulijana hyötyä siitä että tiedän tämän asian. Tulenko onnelliseksi tai rikkaaksi?", Platon toteaa sormeaan heristellen.
- "No, itse asiassa et, uutisen kertomisesta pettyisit ihmisiin, sinulle tulisi paha mieli ja päin vastoin, asiasta saattaa tulla jopa taloudellisia kulueriä."
- "Painu siis, houkka, pois edestäni ja vie akkain juorusi muualle" jyrähti Platon.
Myöhemmin Ksenokrates oli Akatemian johtaja. Hän kertoi tapahtuneesta mielellään anekdootteja ja kertomuksia. Tämä tarina opetti akademikoille miten Platon oli suuri ja arvostettava filosofi ja viisas mies. Tarina oli syytä kertoa koska Ksenokrates tiesi että se oli todella tapahtunut, koska se esitti Platonin hyvän ja kauniin kautta, ja koska kuulijat hyötyisivät koska voisivat ottaa opikseen ja kasvaa ihmisinä ja filosofeina. Toisaalta tämä tarina paljasti myös syyn siihen miksi Platon ei koskaan saanut tietää että Aristoteles oli salassa Platonin vaimon rakastaja."

Ylläoleva kuvitteellinen vitsi ei perustu tositapahtumiin. Mutta siinä opetetaan kuitenkin paljonkin asioita. Se on itse asiassa varsin hyvä eettiseen elämään ohjenuora. Kolmiosainen oikeutus, jossa

Vitsin loppuhuipennus taas on siitä kiinnostava että se voidaan nähdä jonain joka tarjoaa kumoavan vastaesimerkin kuvatulle. Jos viestinnän oikeutus todella syntyy kolmiosaisella testillä, niin tuonlaatuinen tapaus vihjaa että määritelmä on väärä. Se ei olekaan kriteeriattribuutti sille mitä juorupuheita ihmisen kannattaa kuunnella. Tällöin koko kolmiosainen teoria voidaan itse asiassa kumota.

Mutta sitten toisaalta se voi olla demonstraatio siitä että testi itse asiassa on hyvä. Kenties tämänlaisten epämiellyttävien totuuksien paljastuminen ei ole aiheettomista juorupuheista syntyneiden mustasukkaisuuksien arvoinen.

---

Ja ennen kaikkea se kertoo sen, että jos Platon ja Aristoteles ovat vastakkain, niin vaikka Platon näyttäisi edulliselta niin siitä huolimatta usein Aristoteleellä on etu puolellaan.

Ketä ekstremisti edustaa?

On hyvä ottaa kantaa erikoiseen tapahtumaan. Uutiset ovat kertoneet Craig Hicksistä. Hän on ollut sekä ateisti että vihainen. Ja hän on murhannut kolme muslimia. Eikä mitä tahansa muslimeita, vaan sivistyneitä muslimeita. Tilanne ei ole pitänyt sisällään apinatanssia tai itsepuolustuksen oikeuttamista. Tästä murhasta on sitten nostettu meteliä, sen on sanottu olevan viharikos joka korostaa että ateistien olisi herättävä. Toisaalta asiaa heikentää se, että kina ei näytä olleen uskonnollinen suoraan. Kinaa on käyty parkkipaikasta. Riskinä on että tekijöiden identiteetti ja uhrien identiteetti nousee ylivahvasti esiin. Identiteetin riski on tärkeä, koska jokainen tilanne jossa valkoihoinen hakkaa mustaihoisen ei ole rasistinen rikos. (Joskin usein kun valkoihoinen hakkaa jonkun rasismin vuoksi, uhri on helposti mustaihoinen.)

Tilanne on kiinnostava ja haasteellinen. Ja se tuo mieleeni hyvin vanhan tapauksen joka oli metelin aiheena monta monta vuotta sitten. (Yritin muistella nimiä mutta valitettavasti en muista detaljeja, kuten nimiä, tämän tarkemmin. Väninä jäi maltilliseksi joten sitä ei löydy jokaisesta uutistallentimesta.) Kun Intelligent Designin kinat Doverin alueella olivat kuumimmillaan, eräs ID:n kannattaja surmasi evoluutioteorian kannattajan. Tästä luonnollisesti nostettiin meteliä ja metelin nostajina olivat evolutionistit. Pian kuitenkin paljastui että kinaa oli käyty myös huumeista. ; Oli melko selvää että tuohon aikaan oli melko paljon sekä ID;n että evoluution kannattajia. Joten ei ole ihmeellistä että rikoksentekijöiden profiileistakin löytyy heitä. Ja jo uhrien identiteetti oli tärkeä. He olivat kavereita. Jos ID olisi ollut vahva motiivi, he olisivat todennäköisesti vihamiehiä! Itse siihen aikaan evoluutiokeskusteluun osaa ottanut "analyysi" otti kantaa tähän asiaan ja hän oli mielestäni erittäin oikeassa. - Ja tämä asia on relevantti koska tälläkin viikolla uskonto ja humala on motivoinut surmaan jossa tekijä on kristitty ja uhri ateisti. Erimielisyyttä oli ollut peräti kauheasta evoluutioasiasta ja tässä tapauksessa nimenomaan debatti oli vaatinut fysikaalista täydennystä. (Hieman keskiaikaiseen tapaan jossa Jumalan nähtiin olevan kaksintaistelussa voittajan puolella..) Tämänlaisia asioita tapahtuu vain ihan koko ajan.

Tämä Hicksin tapaus on tietenkin nostanut paljon kannanottoja. Ja olen hyvin hämmentynyt. Sillä esimerkiksi islamin kohdalla selitetään että on hyvä katsoa mitä islaminuskoiset sanovat opista. Että länsimainen Hämeen-Anttila ei kristinuskopohjalta ymmärrä koko kulttuuria. Ja siksi on hyvä katsoa mitä isisläiset sanovat. Toisaalta kun kristittyjen surmaajien tekoja tarkastellaan niin usein moititaan sitä että tekijät eivät ole "oikeita kristittyjä" ja tässä vedotaan oppiin. Tässä tapauksessa Richard Dawkins on tuominnut teot. Ja samaa sitten sanotaan hänen omistamallaan uusateistejen keskeisellä foorumilla. Moni on selittänyt tässä kohden sen tyylisiä lausuntoja kuin että sitä varmasti haetaan tietoa propagandistisesti vain asiaa kannattavien joukosta. Mikä on tavallaan validi pointti. Ateisteilla ja kristityillä ei ole yksinoikeutta ideologiansa läpikäyntiin. Heillä on oikeus identiteettinsä rakentamiseen ja oppinsa tulkitsemiseen. Ja tämä on ns. eri asia.

Se, miten asia periaatteessa tiivistyy on siinä että
1: Kristityt ja muut uskovaiset luottavat että heidän oppinsa tuottaa hyvää koska se käskee siihen. Jumala antaa objektiivisen moraalin ja tästä poikkeamista ei sallita. Näin moralismissa syytteen keskiöön ei mene se että ateistit olisivat väistämättä pahoja vaan metaeettinen argumentti siitä että ateistejen moraalilla ei ole objektiivista perustaa. Eli ateistit eivät ole dogmaattisia moraalissa. Joten pahantekijä ei voi sanoa olevansa vääräoppinen ateisti.
2: Ateistit taas näkevät niin että heillä ei ole sidosta tämänlaisiin yksittäisiin ateistimurhaajiin. Ateismi ei ole samassa mielessä sidosidentiteetti jolla olisi koheesioluonnetta. Uskontokritiikin ytimessä on se että teismissä on mahdollisuus tietynlaiseen ekstremismiin. Siihen että uskonnon nimessä käsketään tekemään jotain. Näin ollen Hicks olisi relevantti ateisteille vasta kun joku etsisi ateistien pyhän kirjan jossa käsketään tekemään jotain. Raamatusta voidaan sen sijaan löytää käskyjä ihmisten kivittämiseen. Ja tästä seuraa paljon riekkumista.

Kaikki ylläoleva koskee lähinnä teologisesti korrektia tasoa joten en tavallaan ole hirveän vaikuttunut. Molemmissa suunnissa on pointtia. Tai ainakin yritystä johonkin. Ne eivät kuitenkaan selvästi sovi kokonaisuuteen. Sillä jos näin olisi, olisi toinen suunta ilmiselvästi typerä. Nyt ateistit joutuvat vähintään tekemään Sam Harriksia ja luomaan jonkinlaista objektiivista moraalia.

Itseäni tässä kiinnostaakin se, miten paljon yksittäistapauksista ylipäätään voi sanoa? Kun katsotaan tämän viikon uutisointeja, jostain syystä huomiotta on jäänyt kristillisen uskonryhmän suora rasismi, he ranttaavat islamia vastaan hyvin samalla tavalla kuin Hicks ennen murhiaan. Ja he ovat järjestäytyneitä, kun Hicks oli enemmän "yksinäinen susi" -tyylinen ihmisroska. Bert Farias on myös innostunut pedagogiikasta. Hänestä olisi tärkeää että kristityt ottaisivat oppia Adolf Hitleristä ja ISIS -järjestöstä. Sillä kristityistä pitäisi saada sotureita. Ja kristillisen ihmeen huipentaa Ralf Wilson joka ampui mielenterveysongelmaisen poikansa siksi että uskoi että poika oli demonien riivaama. ; On selvää että kaikissa näissä on järjestäytyneisyyttä että teologialla tapahtunutta oikeutusta.

Mutta jostain syystä Hicks on oleellisempi ongelma ateisteille kuin nämä ihmiset kristityille. Itse näkisin että Hicks on tärkeä siksi että hän on harvinainen. Uskontokritiikin tekeminen esimerkiksi "uuden suomen" blogiini joka keskiviikko on ollut helppoa. Ja koskaan ei oikein tiedä mistä seuraavalla viikolla tulee kirjoittaneeksi. Sillä uutisia tulee joka viikko useita ja niistä voi itse asiassa valita sopivia kimaroita demonstroimaan jotain tiettyä ajatusta. Ja joka viikko tulee useitakin uusia uutisia. Kun miettii että kristityillä ei ole ennen tätä ollut oikein muuta kuin Pekka-Eric Auvinen, niin ei ole ihme että halu napata hänet käyttöön on ollut kova. Kristityt kun niin usein viittaavat siihen miten ateismi johtaa arvotyhjiöön tai jopa suoranaiseen moraalittomuuteen ja pahuuteen. Ja kun tälle ei ole edes yksittäistapauksia on ollut todella vaikeaa vetää tästä yksittäistapauksettomuudesta jotain väitteitä yleispätevyydestä.

Samanaikaisesti idiootit ovat idiootteja. Ja väkivaltaiset idiootit ovat väkivaltaisia ja idiootteja. Uskonsuuntauksestaan riippumatta.

---

Tämän lisäksi minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että tuliaseet ovat banaaleja.