Viimeinen Niitti

Monessa maassa luodaan koheesiota jollain yhdistävällä voimalla. Tämänlaisen yhdistävän voiman puutetta pelätään. Ajatellaan että ilman tällaistä syntyy arvotyhjiö. Tämän seurauksena pelätään sotia. Amerikoissa tällaiseen rooliin on otettu esimerkiksi maan perustajat. Ns "founding fathersit" ovat jotain josta kaikki ovat yhtä mieltä. Siitä mitä perustuslaki ja "founding fathersit" ovat ja eivät ole hakeneet on sitten se mistä voidaan riidellä.

Suomessa mitään aivan vastaavaa ei ole. Tai kenties pienessä määrin maassamme arvostetaan sotaveteraaneja tavalla joka muistuttaa siitä, miten se että koulut on aikanaan jääneet kesken kun on pitänyt mennä rintamalle hankkimaan trumoja on juuri se tapa jolla hankitaan näkemys ja ymmärrys aivan kaikkeen. Toki maamme ongelmana on se, että jos USA:n perustuslaki ja "founding fathersit" koulussa päntättävine puheineen ovat jonkinlaisia ikuisia instituutioita, niin talvisodan veteraanit alkavat olemaan vanha ja katoava osa.

Toki USA:ssakaan tämä ei riitä kansan yhtenäisyyteen riitä positiiviset voimat. Pahat kielet vihjaavat että presidentit usein ja helposti yhdistävät kantaa "yhdellä sodalla presidentinkautenaan". Yhteinen vihollinen on jopa tärkeämpi kuin selvästi määritelty yhteinen linja. Ironisena lopputuloksena onkin se, että arvotyhjiötä pelätään sen seurausten vuoksi. Ja sitten näitä seurauksia harrastetaan itse jotta voidaan estää arvotyhjiön syntyminen.

On kuitenkin oleellista ymmärtää ennen kaikkea yhteisen vihollisen voima. Etenkin nykyaikana. Jos katsotaan tämän hetken puoluelinjauksia, voidaan huomata että niin PerusSuomalaiset kuin monet muut pienemmät "protesipuollueet" ovat tunnettuja siitä, että ne ovat hyvin avomielisiä sen suhteen mikä ideaali yhdistää kaikki. Sen sijaan helpommin tunnistettavaa on se, keitä ja mitä asioita nämä ihmiset vastustavat. "Someaikana" hyvä vihollinen onkin mainio.

Mutta tässä suhteessa en olisi kauhuissani ainakaan arvotyhjiöinnin vuoksi. Tämän todisti (Valt)Teri Niitti.

Eilen minä, eikä luultavasti suurin osa muistakaan ihmisistä ollut kuullutkaan mistään TeriNiitistä. Jos joku sen niminen olisi tungettu eteeni olisin kysynyt että "kuka". Ja sen lisäksi olisin uskonut kyseessä olevan ns. pseudonyymin. Tänään sosiaalinen media on kuitenkin räjähtänyt yhden hänen postauksensa seurauksena. Eli kun periaatteessa-ei-juuri-kukaan tekee mitättömän mielipiteenilmaisun, siitä voi syntyä valtava kohu.  Ja tässä kohussa ei nimenomaan ollut kyse siitä, että TeriNiitti olisi jakanut mielipiteitä. Itse asiassa käytännössä kaikki olivat häntä vastaan.

Iltalehti jouti/joutui uutisoimaan että Teri Niitti oli moittinut sitä että ihmiset imettävät julkisilla paikoilla. Hän oli ottanut mukaan valokuvan jossa oli imetystä. Kuva oli otettu Finnairin lennolla. "Nettikansa" (mitä tämä sitten onkin) raivostui Voicenkin mukaan kovasti. Ja mikäli katsotaan sinänsä asiallisesta - joskin kaltaiselleni kieromielelle alasynnytysmielikuvia tuovasta - "mutsiavautuu" -http: -osoitteesta, niin tottakai kyseessä on #GATE. Koska tottakai se on. Se kertoo että "Terin ottama kuva äidistä vauvoineen on kaunis." ... "Teri nokkelana paparazzina nappasi kuvan tuntemattomien ihmisten ruokailutilanteesta ja latasi tunnistettavan kasvokuvan paheksuen nettiin, siihen omien nännikuviensa viereen."

Kun kohu alkoi, lausuin itsekin siihen muutamia löysiä kommentteja. Esimerkiksi Swiftimäinen vaatimaton ehdotukseni oli, että lentokoneisiin ei pitäisi ylipäätään ottaa vauvoja. Vauvathan ovat siitä ikäviä että ne huutavat tavalla joka iskee jonnekin syvälle tietoisuuteen. Tavalla johon on pakko reagoida. Ne ovat, silloinkin kun niitä ei imetetä, pelottavia. Etenkin silloin kun niitä ei imetetä. Siksi vauvat pitäisikin nukuttaa kloroformilla, laittaa kissanhäkissä käsimatkatavaralaatikkoon tai ruumaan kissojen ja koirien kanssa. Lisäksi suosittelin että vauvoja kasvatettaisiin ensin viisi vuotta tynnyrissä ja sen jälkeen niitä fermentoitaisiin tynnyrissä seuraavat viisitoista vuotta.

Eli olihan pyyntö omituinen ja sen laatuinen että se suorastaan kutsuu sarkasmia. Mutta päivän mittaan kohu kasvoi ja kasvoi. Ja merkittävää oli, että kaikki olivat asiasta hyvin samaa mieltä. Esimerkiksi harvoin olen nähnyt että Vesa Linja-aho olisi samaa mieltä MV -lehden kanssa. Mutta Linja-aho osallistui asiaan monellakin päivityksellä. Ja hän oikein pyysi apuakin niiden tekemiseen. MV -lehti taas esitti asian toisenlaisella retoriikalla "Teri Niitti on julkkishomppeli, joka leipätyössään stylistinä jatkuvasti näkee mallien tissejä. Nyt häntä muka järkytti se, kun äiti syötti vauvaa ja teki sen vielä täysin häveliäästi. Niitti otti salakuvan ja julkaisi sen niin, että äidin ja kahden muun henkilön kasvot ovat täysin tunnistettavissa. Suvaitsevainen ei tuo "ritari" ole, mutta varmasti odottaa suvaitsevaisuutta muilta itseään kohtaan!"

Toki tämä kanpanja sai myös ironisia puolia. Toki tästä on esimakua jo sinä että MV -lehti itse mielellään julkaisee kasvokuvia joita on otettu kyselemättä. Ja silloin kyse on rohkeasta kansalaisjournalismista. Mutta suurin liittyy siihen miten Niitin valokuvaus-paparazzismiin suhtauduttiin. Se oli toki jotain joka edusti huonoa makua. Itse huomautan, että monesti valokuvaus on laillista mutta se osoittaa huonoa makua. Itse pyrin pyytämään luvan ihmisiltä joita kuvaan. Lisäksi olen pyrkinyt, etenkin viime vuosina, ottamaan sellaisen kannan että kuvien julkaisuun pyydetään lupa vielä erikseen. Pete Poskiparta kuvaakin tässä mielestäni maltillista ja asiapitoista kritiikkiä. Finnairkin joutui ottamaan "somekohuun" kantaa. Ja sen kannanotto asiaa oli "Imettäminen Finnairin lennoilla on täysin ok, samoin kuin pulloruokintakin. Se, mikä tekee matkustavat äidit, vauvat ja perheet tyytyväisiksi, on meillekin parasta. Kuvaamista lennoilla on mahdotonta kontrolloida ja kuvan julkaiseminen ja siihen luvan kysyminen on täysin kuvaajan oman harkinnan varassa. Toivomme, että matkustajamme ottavat kanssamatkustajat huomioon ja käyttävät hienotunteisuutta niin lennoillamme kuin missä muussa liikennevälineessä matkustettaessa."

Toisaalta ihmiset ovat vastanneet häveliäisyyskohuun siten että ovat pahastuneet siitä että toisten kuvia levitellään netissä ilman lupaa. Mutta samalla Niitin eräs "sukkahousukuva" joka ... sanotaanko "ei jätä esimerkiksi miehen peniksen koolle hirveästi arvaamisen varaa" ... on otettu symboliksi. Symboliksi jonka näkee #TeriNiitti -hashtagien takaa kaikkialla. Tätä on taatusti levitetty ilman lupaa. Toki tämä ilmituo sitä että Niitti harrastaa kaksoisstandardeja. Mutta toisaalta. Niin harrastaa sekin joka tätä kuvaa levittää.
1: Olen hieman huvittunut myös siitä että moni on provokaatioksi ja vastineeksi julkaissut omia imetyskuviaan. Toki tämä demonstroi että heistä imetyksessä ei ole mitään rivoa. Ja toki he ovat itse antaneet luvan oman kuvansa ottamiselle ja levittämiselle. Mutta kuitenkin tämä julkistelu jotenkin undermineaa juuri sitä että toisen valokuvien ottaminen ja levittely ilman heidän lupaansa - etenkin jos kuvan sisältöä pitää häiritsevänä ja pervona - on kyseenalaista. Jos kuvissa ei ole mitään jota ei saa levitellä, niin Niitin teko on heti sen verran vähemmän vakava. ; Jos kuva todella on kaunis ja luonnollinen, sen luvatta julkaisemisen pahuus pienenee oleellisesti. Minulla onkin vähän sellainen kutina, että kenties syynä onkin se että kuvaan tulee rivouselementti, jos ei muusta niin "ulkopuolisen katseesta". Ja tätä kautta kuva ei olekaan läpeensä kaunis ja luonnollinen vaan jotenkin "rivosti tahrittu". (Joko näin tai sitten allergialääkärilläni on asiaa.)

Niitti itse reagoi paskamyrskyyn inhimillisesti mutta mediataidottomasti. Hän sulki tilinsä, teki niistä ei-katsottavia. Ruudunkaappaukset ja Streisand -efekti luonnollisesti tekivät loput. Ja nyt ihmiset ovat sitten kirjoitelleet Niitin firman sivuille. Eli asia on mennyt sosiaalisesta mediasta suoraan työasioihin. Käymättä koskaan lähtöruudun kautta.

Teri Niitistä tuli yhdessä päivässä merkittävä yhdistävä vihollinen

Suomessa ei ole hirveästi ollut keskustelua julkisesta imetyksestä. On selvää että Teri Niitti iski johonkin hyvin laajaan. Koska häntä vastaan iskettiin hyvin laajalla aineistolla englanninkielisiä meemikuvia. Siellä keskustelu onkin jotain joka jakaa ihmisiä. Taustalla siellä on ollut nimenomaan siveys vs. käytännöllisyys ja luonnollisuus -teemat.

Valitettavasti Niitin imago stylistinä estää häntä olemasta moralisti. Hänen sukupuolensa miehenä ei myöskään anna tähän hyvää pohjaa. Äitiys on jotain jota mies ei saa maassamme kritisoida, noin yleisesti. (Tämä lienee muuttumassa. Ja voi jopa olla että feministi-identiteetillä menevät ovat tässä edistyksellisempiä kuin konservatiivisia perhearvoja rummuttavat pullantuoksuiset tädit.) Ja koska hän on homoseksuaali, tämä voisi vielä mennä. Mutta homoseksuaalien tulee ikään kuin olla suvaitsevaisia ties mitä muuta kohtaan ikään kuin sen takia että he ovat muille jollain omituisella tavalla velkaa tämän. Homoseksuaalit nähdään helposti siten että he ovat liberaalien puolella moralismia vastaan, ikään kuin olemuksellisesti.

Tätä kautta hän kohtasi hyvin yhtenäisen paskamyrskyn. Hän oli poliittisesti epäkorrekti mutta identiteetiltään sellainen että hän ei voisi mitenkään mennä niiden puolelle joille "tietty törkeily" on elämäntapa ja identiteetinrakennusaine.

Tietenkin lausunnon suosiota haittasi se, että siinä ei oikeastaan ollut argumentatiivista sisältöä. Mutta tämä ilmeisesti haittasi vain minua. Ja ehkä paria muuta. Niitti ei ottanut siveys-kohteliaisuusvaatimusteemaansa hyvin käyttöönsä. Ja koska Somessa kaikki kasautuu, niin tässäkin hänellä kävi huono tuuri. (Jonka estämiseksi hän ei tehnyt mitään. Koska. No. Useimmiten ei tarvitse.) Pikkumainen moralistinen valitusviesti - jonka tasoisia vinkuiluja olen varmasti itsekin tuottanut, kuten luultavasti suuri prosenttiosuus kaikista ihmisistä - johti siksi yhden päivän paskamyrskyyn ja luultavasti kohtuu myös taloudellisiin menetyksiin.

Mietin jossain välissä jo sitäkin että missä menee asiakritiikin ja kiusaamiskampanjan raja. Tämä on tietenkin ollut asiallista teemaa Olli Immosten ja vastaavienkin tapauksessa. Joskin sillä erolla että Niitti ei ole mikään poliitikko ja maan hallitsija. Hän on "neverheard" -tyyppi joka tunnetaan kuollessaan luultavasti vain tästä yhdestä asiasta. Tästä yhdestä tissikuvakohusta. (Jossa ei edes ollut tissiä, joten se ei tavallaan edes ollut tissikuva. Pettymykset ne on pervoillakin!)

Silti mieleeni tulisi monia joiden typerehtiminen internetissä ansaitsisi isomman kohun kuin se, että isketään lompakkoon tyhjänpäiväisen väninän vuoksi. Netissä voi sekoilla vaarallisemminkin. Esimerkiksi oheen laittamani kommentti minun paikkakunnalle tulevasta pakolaisista on erikoinen. Tekijä uhkaa pesismailalla. Muissa kommenteissa esiin tuli myös "pesari". Kyseisen alakulttuurin harrastajien kirjoitustaidon mukaan tuossa toisessa kohdassa kyseessä saattaa toki olla "pessaari". (Joka on kyllä pelottava mutta ei kovin letaali ase.)

Kuitenkin;

En pelkäisi arvotyhjiön puolesta. Kun Sotaveteraanit ja Venäjän hyökkäys ja Talvisodan Henki ovat unohtuneet, meillä on aina Teri Niitti. Tai tosiasiassa ei ole. Luultavasti suurin osa ihmisistä on enimmäkseen unohtanut hänet ensi maanantaihin mennessä. Mutta silloin on jo jokin uusi yhtä oleellinen kohu kohistavana. Tällä lailla sitä voidaan mennä päivästä toiseen aina muutama päivä kerrallaan. Mitään suurta yhteistä tarinaa ei tarvita. Ei tarvitse palvoa maan perustajia, Mannerheimia tai edes kuulua Kansankirkkoon. Riittää että jostain tulee Teri Niitti ja on hetken provokatiivisesti kanssamme Hyvänä Troolina ja poistuu kolmantena päivänä someunohdukseen. Sitten on aika jollekulle toiselle astua viidentoistaminuutin julkisuuteensa, joka ei kestä juuri kauemmin, mutta tuntuu kestävän kauemmin ja joka jättää pitkäaikaiset jäljet. Kenties sinulle.