YLE kertoi siitä miten monet turvapaikanhakijat kääntyvät kristityiksi. Tuntemani kristilliset avustushenkilöt kertovat että maahanmuuttajien kokemusten mukaan vain kristilliset toimijat ovat heille rakkaudellisia ja reiluja. Tämä varmasti onkin sitä kristillistä hyvää hedelmää jota on syytä kannattaa. Uskonnon vaihtaminen on maassamme laillista. Ja uskonnonvapauden mukaan kristinuskosta saa myös kertoa niille jotka haluavat sellaisia asioita kuunnella.
Toisaalta tässä saattaa helposti unohtua se, että virallisia selityksiä katsellessa voidaan nähdä että maahanmuuttokritiikki ei korosta rotua vaan uskontoa. Eli vastustus koskee usein sitä miten islam nähdään vaikka pedofiliauskontona. Kristillinen paha hedelmä ei vain ole yhtä vahvasti tulkittu kristilliseksi, ilmeisesti siksi että virallinen tarina vetoaa rasismiin.
Itseäni kiinnostaa miten näihin uskonsa vaihtaneisiin suhtaudutaan. Koska jos maahantunkeutumiskritiikkiä kohdistetaan näihinkin, tai erottelua ei viitsitä tehdä voidaan nähdä että kritiikki tosiasiassa voikin olla rasistista ja antamani uskonnollinen selitys on heikompi. Ei-rasistisia selityksiä annettaisiin siksi että jostain syystä rasismilla oikeutettu syrjintä nähdään laajemmin, vahvemmin ja ilmiselvemmin epäreilumpana kun vaikka uskonnon mukaan syrjiminen.
Toki osa kristityistäkin näyttää ironisilta. Kotimaa24 kertoi 07.01.2016 otsikolla "Päivi Räsänen: Suomessa oikeus vaihtaa uskontoa". Hän korosti uskonnonvapautta. "Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) mielestä turvapaikanhakijoita on informoitava uskonnonvapaudesta ja siitä, että Suomessa voi vaihtaa uskontoa. Räsänen on jättänyt tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen uskonnonvapauden turvaamisesta vastaanottotoiminnassa. Räsäsen mukaan vastaanottokeskuksilla on tärkeä ensivaiheen tehtävä kertoa turvapaikanhakijoille suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä, joihin kuuluu myös uskonnonvapauden periaate." Tässä korostui että "Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Suomessa perustuslaki turvaa uskonnonvapauden. Uskosta saa puhua ja sitä saa julkisesti harjoittaa. Uskonnosta saa myös luopua ja uskonnon vaihtaminen tai uskoon tuleminen on kaikille sallittua. Mikään uskontokunta ei voi oman jäsenistönsä uskonnonvapautta rajoittaa" Ja että tämä tarkoittaa erityisesti sitä että "Myös seurakunnilla ja kristityillä on täysi oikeus pitää esillä kristinuskon sanomaa maahanmuuttajien keskuudessa". Tämä on melko ironinen lausunto ministeriltä joka julkisesti ("Ylioppilaslehti 14/2010" : "Konservatiivien kuningatar") esitti aiemmin että maahan tulijat pitäisi seuloa kristillisen vakaumuksen mukaan.
Uskonnonvapaus onkin siitä jännittävä että monesti se näyttää olevan sama kuin lupa tuputtaa. Eli kertomisen lisäksi olisi ikään kuin velvollisuus välittää ja kuunnella. Ja hymistellä heittämättä omia mielipiteitä ääneen jos ne ovat kristittyjä loukkaavia. Tässäkin tuntuu olevan niin että vedotaan sellaisiin periaatteisiin jotka ovat yleisesti hyväksytympiä kuin ne asiat joihin oma toiminta oikeasti nojaa.
Toisin sanoen ; En tiedä onko kristillinen uskonkertominen rakkaudellista ehdoin. (Monesti tuntuu että rakkaus katoaa erimielisyyden mukana. Esimerkiksi muslimeille ja kaikille muille sydämelliset kirkolliset voivat pitää joka ikistä kirkolle positiivista argumenttia ja hyvää kokemusta osoituksena siitä että kristinuskolla on hyvä hedelmä. Kun taas jos kertoo negatiivisista kokemuksista niin ne eivät ole kristinuskon hedelmää lainkaan. Ja näistä valittava kirkosta eroaja on kuin kitisevä teini joka ei ymmärrä että hänen vanhempansa on oikeasti oikeassa.
Toisaalta en tiedä onko moderni maahanmuuttokritiikki uskontokriittistä vai uskontokritiikiksi naamioitua rasismia. Tai oikeastaan ; En osaa sanoa kumpi on suositumpaa ja kumpi kuvaa ilmiötä vahvemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti