Mikä puoli onkaan siinä arvotyhjiössä?

"Suomen Kuvalehdessä" oli melko kiinnostava kirjoitus siitä miten viha(puheen) valtavirtaistuminen ei ole ollut sattumaa. Teksti puhuu niin taloustaantumasta että sitä että vihaan lietsonta on ollut tiettyjen intressien asia. Näitä sitten tiivistetään sellaisiin asuihin kuin "...oli pienehkö vihaa aktiivisesti ja tarkoituksella lietsova joukko ja näiden tukena laajempi tulevaisuudenuskonsa ja turvallisuudentunteensa menettänyt seuraajakunta, jolle vihan ideologia tarjosi ilmaisukanavan peloille ja tyytymättömyydelle."

Muutoin kirjoituksessa viitattiin myös kirkkoon. Syynä on se, että kirkko on itse asiassa harvinaislaatuisen selvästi ottanut kantaa turvapaikanhakijakysymykseen. Ja tavoistaan poiketen nämä lausumat ovat olleet hallituksen linjauksia vastaan. "Myös kirkko on saanut kaikesta tästä vihasta oman osansa, ja väliin vähän enemmänkin. On silti kohtuutonta syyttää kirkkoa naiiviksi sen auttaessa hankalassa tilanteessa olevia lähimmäisiä – suomalaisia tai muualta lähteneitä." Teksti näkee tämän "pehmeiden arvojen" ja "kovien arvojen" kisana. Jossa kirkko edustaa pehmeitä arvoja. "suomen kieleen on viimeisen vuoden aikana lanseerattu iso joukko nopeasti vakiintuneita ja valtavirtaistuneita käsitteitä, joiden ainoa tarkoitus on ollut leimata muita ihmisiä ja luoda uusia jakolinjoja. Suomalaisen yhteiskunnan perusarvojen, perustuslakiinkin kirjattujen periaatteiden puolustajia on ryhdytty kutsumaan “suvakeiksi”, ikäänkuin suomalaisen yhteiskunnan perusarvot olisi rakennettu jotenkin vajaaälyisesti. Samalla empatiasta, jolle perustuu kaikkien sosiaalisten eläinten yhteiselämä, on alettu puhumaan heikkoutena." Kirkko onkin todella tehnyt puolenvalintaa asiassa. Ja se on jossain määrin ällistyttänytkin.

On kuitenkin aika päästää ääneen Martti Muukkonen. Hän puhuu mielellään arvomuistista. "Tätä olen tarkoittanut puhuessani arvomuistista. Kun se lobotoidaan kulttuurista, tulee tilalle tällaista valtavirtaistumista." Toisaalla hän täsmentää että "Uskonto on eräs ihmisten kollektiivisten arvojen säilyttämisinstituutioista. Siitä uskonnonsosiologit ja -antropologit ovat aika yksimielisiä. Ihan toinen kysymys on se, kuinka hyvin se toimii ja kykenee ylläpitämään yhteisön perusihanteita." Kun häneltä kysytään mitä tarkoittaa että moraalia ei voi olla ilman uskontoa, hän sanoo aivan suoraan että "Kuullostaa todellisuudelta :)" Argumentisto palautuukin klassiseen arvotyhjiöön. Joka tietenkin täyttyy jollain hallitsemattomalla ja kaaoottisella. (Auki jää vain se, että miten kirkko sitten ei ole estänyt tätä. Minulle ei jää auki. Suunnilleen samasta syystä kuin kirkko oli hampaaton saatanapaniikin edessä.)

Toki aihe on tuttu maahanmuuttoaihepiirin kohdalla. Mutta yleensä keskustelu menee niin että "suvakkeja" kritisoiva selittää että monikultturismi johtaa arvotyhjiöön. Liberalismi nähdään nihilisminä. Tässä nimenomaan "suvakit" edustavat tätä arvotyhjiötä. Jota vastaakin sitten arvotäysiö.

Voidaan nähdä että "Kotia, uskontoa ja isäm maata" puolustavat itse asiassa nojaavat vankkaan arvomuistiin. Vihaa vihaavat taitavat "puollustaa". Kun taas "Liberaalit", uskonnottomat ja "suvakit" eivät aja arvomuistin asioita. Suomessa ei ole varmaan koskaan ollut näin näkyvästi uskonnollista hallitusta. Ainakin Soini on hyvinkin näkyvästi kertonut perustavansa politiikkaansa uskonnolleen. Sipiläkin edustaa lestadiolaisuutta, joskin Soinia diskreetimmin. On kuitenkin turhaa väittää että maailmankuva ei vaikuttaisi siihen minkälaista politiikkaa ihminen tekee.

Tämä puoli näkyy melkoisen vahvasti Vihreän Langan kirjoituksessa. (En pidä tuota lähteenä neutraalina. Mutta voi sen silti lukea ja joskus niissä on ideaa. Tuo kirjoitus on esimerkiksi aika maltillinen. Se näkyy esimerkiksi siinä että "Suomen Sisua" ja "hommafoorumia" kuvataan aika leppoisasti.) Siinä kuvastuu melko vahvasti se, että nykyinen vihailun kulttuuri ei ole vain syntynyt tyhjästä vaan sillä on aatehistoria. Ja kuten miltei millä tahansa laajemmalla liikkeellä, silläkin on ääri-ilmiönsä. Aateperintö tarkoittaa myös sitä että mitään arvotyhjiötä se ei edusta.

En usko mihinkään arvotyhjiöihin.

Toisaalta en usko myöskään instituutioiden tarpeeseen ; Kaikki se mitä olen kognitiotieteen puolelta oppinut on se, että ihmiset harvemmin radikaalisti muuttuavat mielipiteitään. On tavallaan turhaa yrittää "parantaa" huuhaahörhöjä tai muita ihan sen vuoksi että vain harva irtautuisi maailmankuvastaan. Koska ihmiset opettavat esimerkiksi lapsiaan, tästä seuraa se että tosiasiassa kirkko on jotain joka selittää olemassaolollaan tiettyjen arvojen pysyvyyden. Tosiasiassa tätä selitystä tulee kuitenkin hakea psykologiasta. Kirkko toisin sanoen oikeuttaa olemassaoloaan sillä että se ylläpitää jotain joka tosiasiassa ylläpitää itse itseään.

Arvotyhjiöargumentteja on otettu osaksi näitä ideologisia virtauksia. Ja niiden takana on usein jokin sellainen Weberin tapainen sosiologi joka eivät oikein empiirisesti koettele teorioitaan (ts. yritä luoda niille falsifiointikriteerejä ja testata niitä) vaan joiden mallit ovat enemmän määritelmillä luotuja jäsentämistapoja. Nähdäkseni "valtavirtaistuminen" voidaan itse asiassa liittää aateperinteisiin. Kyse on "arvotäysioiden välisestä tappelusta". Tämä voi helposti unohtua kun molemmat puolet painottavat keskustelussa sitä miten vastapuoli edustaa arvotyhjiötilan seurauksia.

Esimerkiksi "valkoisen suomen" teemoissa vanhemmat ovat opettaneet lapsilleen asioita ja arvostuksia jotka kiertävät kulttuurissamme. Sillä on jopa symboleja. Esimerkiksi leijonakoruun liittyvä sensuuri (minusta tyhmä temppu) on tärkeä muistutu siitä että tähän arvomaailmaan liittyy symboleja. Symboleilla on merkitystä ja sisältöä vain kun ne viittaavat johonkin muuhun. Ilman symboliarvoa leijonakoru olisi vain pala metallia. Niiden kanssa se viittaa väkisin johonkin arvoperustaan. (Kun on ajettu valkoista suomea ei ole aina ajettu valkoista suomea ihonvärin kautta. Vaan on itse asiassa ajettu valkoista suomea vuoden 1918 -teemojen kautta. Tämä paluu juurille on vain vahvistunut nyt kun mamun lisäksi vihamielisyyttä kohdistetaan yhä vahvemmin "suvakkeihin".) Omat pakkomielteet ja maailmankuvat eivät hevillä muutu ja sama koskee ihmisten lapsiakin.

Siksi näyttääkin siltä että aika moni maahanmuutosta aggroaja on tuttu ateistikriitikko. Asenteet ovat samat, keinot ovat radikalisoituneet vain marginaalisesti. (Aika moni ateisti on saanut tappouhkailuja. Esim Raamattujen vaihto pornoon synnytti sellaisia. Itsekin olen saanut uhkailuja vain siksi että minulla on ollut väärä mielipide evoluutiosta..) Muukkonen on siitä kiinnostava että hän edustaa järjestöä joka sulki silmänsä tältä. (Nähdäkseni enemmän tai enemmän passiivis-aggressiivisesti.) Nyt näiden samojen tyyppien samantyylinen mekastelu voidaan nähdä "ateistien rakentaman arvotyhjiön syyksi". Ja kirkolla ja kristinuskolla ei ole mitään merkitystä koska se puolustaa nyt pakolaisia ja sulkee yhä passiivis-aggressiivisesti silmänsä siltä että ateisteilla olisi ollut mitään vastaavanlaisia kohtaamisia aiemmin. Saati sen että kirkko oli tähän aikaan yllättävänkin vahvasti ateisteja vastaan.

Toki tässä voidaan nähdä toki sen verran että kun "arvomuistit" tosiasiassa väistämättä jossain määrin kisaavat on kenties tärkeää katsoa mikä arvomuisti on voitolla. Itse pidän ev.lut. -järjestelmää parempana kuin montaa. Esimerkiksi en ole ollenkaan säästellyt kalvinisteja. (Koska kreationismi on nyt ainakin liitoksissa kalvinistiseen ajatteluun joskus ällistyttävissäkin määrin.) Usein maailmassa ei valita oikean ja väärän väliltä vaan valitaan pienempää pahaa tai jotain josta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Näin mitään ei pidä ottaa absoluuttisena.

Silti pidän ei-keskusohjattua humanistista hömpöttelyä parempana. (Etenkin kun kirkon aktiivinen puolustus näyttää olevan se, että se tunnustaa että ei ole täydellinen ja että täydellisyyttä ei voi saavuttaa. Mikä on siitä huono että näyttää että kirkko ei yritä korjata paljastuneita vikoja ja virheitä vaan sulkee silmiään ongelmilta passiivis-aggressiivisesti. Esimerkiksi kielellisten leikkien kautta.)