Tieteen magisteria

Pidän Massimo Pigliuccista. Hän on ateisti jonka mielestä uskonto ja tiede ovat keskenään ristiriidattomia siksi että ne käsittelevät eri aiheita. Tämänlainen NoMa -periaatteen mukainen ajattelu on hyvin yleistä. Moran on kritisoinut häntä tuoreesti. Ja hänen moitteensa on relevantti ja kiinnostava.

Hän poimii esiin sen, miten Pigliucci määrittelee tieteen hyvin suppealla tavalla. "He takes a very narrow view of "science"— one that excludes the work of historians and philosophers who are presumably using some other way of knowing." Ja tämän jälkeen hän pääsee siihen että tämä hyvin rajalliseksi määritelty tiede ei sitten voi vastata tiettyihin kysymyksiin "Pigliucci thinks that religion is about ethics and the question of meaning and these cannot be addressed using science—his definition—as way of discovering truth." Tämä on vielä osuvaa silloin kun hän perustelee omaa näkemystään. Mutta kun vastassa on ihmisiä jotka määrittelevät tieteen laajemmin, tilanne muuttuu. "But here's the problem, Pigliucci would like to refute all those people who maintain that science and religion are incompatible using the broad definition of science. He doesn't do this by discussing what they actually say about science, instead he applies HIS definition of science to those others and declares victory." ... "Pigliucci should know that there are different definitions and any discussion of the compatibility of science and religion must take these differences into account."

Kysymys on tietenkin relevantti sitä kautta että tieteen demarkaatio-ongelma on "vähintään jossain määrin ratkaisematta". Näin ollen on aivan mahdollista käyttää hieman erilaisia määritelmiä tieteestä. On itse asiassa kiinnostavaa ja relevanttia tiedostaa että NoMa ylipäätään perustuu hyvin suppeasti määritettyyn tieteen määritelmään. Tämä ei tietenkään ole yllättävää sillä jotta uskonnolla voisi olla mitään merkitystä, sille täytyy rajata jokin sellainen alue jossa tiede ei pärjää. Näin ollen NoMa on helpompaa jos tiede määritellään suppeasti kuin jos se määritellään laajasti. NoMaa kannattavien mielessä onkin teemana se, että rajataan akateemiset alat tiukahkosti luonnontieteisiin (scientia) ja ihmistieteisiin (studia). Tämä on melko tiukkaa verrattuna vaikka siihen että itse näen että ihmistieteiden ja luonnontieteiden ero on lähinnä muuttujien määrässä eikä jossain aivan oleellisessa asennoitumiserossa. Ja jossa ihmistieteisiin pitäisi panostaa nimenomaan niin että niistä tehtäisiin "mahdollisimman luonnontieteellisiä".

Tämä on toki siinä mielessä kuvaavaa että usein skientismin kritiikki ei perustu siihen että skientistien näkemykset nähtäisiin sisäisesti ristiriitaisiksi vaan siihen että määritellään jokin, yleensä loogisen positivismin mukainen, tiedemääritelmä ja nähdään että skientistien väitteet ovat ristiriidassa tämän hyvin tiukasti määritellyn tieteen kanssa. On myös oleellista huomata että tämä on lähinnä straw man -argumentaatiota. Yhtä oleellista voi olla huomata että tämä skientismikritiikin onttous ei tarkoita että NoMa olisi sisäisesti ristiriitainen tai virheellinen näkemys.

Itseäni tosin kiinnostaa myös se, mitä tapahtuu jos ajatellaan että tiede on enemmänkin sitä että on jotain tietoa joka nojaa evidenssiin ja rationaaliseen ajatteluun. Kun tässä laajassa mielessä historiantutkimus on tiedettä niin tästä pitäisi oikeasti kysyä se kysymys että onko uskonto oikeasti yksi vastaava tapa tietää? Tätä kysymystä tunnutaan väistelevän ; Osittain siksi että suppeaan tiedemäärittelyyn sidottu NoMa tuntuu olevan uskonnon ja tieteen ristiriidattomuuden päälinjama. Ja toisaalta siksi että jos selittää että uskonto on yhdenlaista tiedettä tieteen laajassa mielessä, ollaan tosiasiassa antamassa pikkusormea kreationismille. Joka on ymmärrettävästi monen uskovaisen mielestä erityisen noloa. Jos olisin valinnut NoMa -tien jossa väistellään kreationismia niin heittäisinkin lähinnä suuren osan skientismikritiikistä ja ateismikritiikistä roskiin. Mutta jostain syystä uskovaiset eivät halua tehdä tätä. Ja tästä päädytään samantapaisiin ongelmiin kuin Pigliucci heti kun hän siirtyy puolustamasta omaa näkemystään ja siirtyy kritisoimaan muita.

---

Kirjoittaja on Quinelainen. Joka tarkoittaa että hänellä on hyvin laaja tiedekäsitys. Ja tässä tiedeverkon ulkopuolella ei käytännössä voi olla mitään relevanttia tietämisen tapaa.