Valokuvaan paljon. Mutta vain hyvin harvoin ihmisiä. Tänään minulla oli mahdollisuus valokuvata ihmistä joka ei pidä valokuvissa olemisesta. Ja kaikki oli kauhean vaikeaa. Ihmisten valokuvaaminen oli täysin teoreettisella pohjalla. Suurimmasta osasta kuvista tuli aika epäonnistuneita.
Paitsi yksi. Se on kenties parhaimman 10. koskaan ottamani kuvan joukossa. Onnistuin ikuistamaan pienen hetken jonka aikana näin jonnekin jonne ei ollut kenties hyvä nähdä. Hetkisen jota ei paljaalla silmällä edes huomannut. Jossa näkee läpi jostain epäoleellisesta.
Kuvasta tuli kaunis, sen kompositio on hyvä. Kuva on lähestulkoon kitchmäinen. Mutta ei ole, sillä sen näkeminen murtaa sydämeni.
Enkä pysty luonnollisesti jakamaan tätä kuvaa kenenkään muun kanssa. Olen silti iloinen siitä että juuri minä otin sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti