kanooppi

Viikonloppuna meillä vieraili Jehovan Todistajia, sellainen vanha ihan kohtelias pariskunta. Ulkona oli sadetta, ja satuin olemaan lempeällä tuulella. En kertonut heille erikoisstatuksestani, siitä että Jehovan Todistajat eivät puhu allekirjoittaneelle "luopiokäsittelyn" vuoksi. Luonnollisesti he tietävät vain yhden tavan olla ihmisten kanssa, joten kuuntelin heidän puheitaan heidän uskostaan. Keskustelu oli melko vapaamuotoista, en "lukenut keskustelua paperista".

Tämä oli melko hauskaa. He kertoivat miten taivasoppiin ei oikeasti usko kukaan kristitty ja että tämä näkyy hautajaisissa. Että ihmiset itkevät. Jos heti henkiinnousu paratiisiin olisi totta, niin iloitsisivat. Että tässä on selvä kaksoisstandardi ja ristiriita. En malttanut olla sanomatta että kyllähän sitä voi surra ystävää joka ei edes kuole vaan muuttaa Lappiin. Tähän Jehovan Todistaja kertoi että kuolema on vähän eri asia, että Lapista pääsee sentään vierailemaan, kuolleista ei kukaan tule. Mielestäni tämä epäanalogia vahvensi argumenttiani, mutta JT -pariskunta nyökytteli siihen tahtiin että päättelin että heidän logiikassaan se että sanoo mitä tahansa erimielisyyttä on sama kuin vastaus. En hennonut moittia heitä kovin vahvasti.

Kohteliaisuuteni kuitenkin petti siinä vaiheessa kun perheen herra otti esille vesikehäteorian. Siis teorian jonka mukaan vedenpaisumus selittyy sillä, että ennen tulvaa oli erityinen vesikehä, joka peitti ilmakehän ylimmät kerrokset ja kuinka se satoi maahan vedenpaisumuksessa ja selitti sen mistä tulvaan tarvittava vesi tuli. ; Tämä on sinänsä mielenkiintoista koska vesikehäteoria on melko vahvasti sidoksissa nuoren maan kreationismiin (YEC). Jehovan Todistajat sen sijaan ovat klassisista klassisemman vanhan maan kreationismin kannattajia (OEC).

Tämä muistuttaa siitä että kreationismia voidaan katsoa kahdesta kulmasta ; Avomielisyys ja argumenttien laajuuden kannalta. Eräässä mielessä Intelligent Design on avomielisin ja YEC tiukkapipoisin. Voidaan ajatella että YEC olisi pieni fraktuuri "ID:n suurta telttaa" ("big tent"). Kuitenkin toisaalta voidaan nähdä että YEC esittää laajakirjoisimmin erilaisia argumentteja eri aiheista. Ja suopeammat kreationistit jättävät vain osan näistä pois. Näin esimerkiksi OEC -kreationismi on argumentatiivisesti nuoren maan kreationismia josta on jätetty osa maan ikää koskevista kysymyksistä pois. ID tiivistyy vain muutamaan perusargumenttiin joiden peruslogiikka on vahvsti sidoksissa jo YEC -kreationismissa esitettyihin argumentteihin.

Jehovan Todistajat korostavat että he eivät ole kreationismia - kuten ID:läisetkin tekevät - mutta heidän parissaan on aivan klassisia nuoren maan kreationistien argumentteja. YEC on argumentatiivisesti laajin kreationismin muoto. Muut käyttävät vain osia sen argumenttivarastosta ja kiistävät yhteytensä muihin. Ja kutsuvat tämän jälkeen itseään "ihan eri asiaksi". Ja ylipäätään mikäli heidän kirjallisuuteensa on uskominen, Jehovan Todistajat ovat niin YEC kuin OEC voi olla. Heillä on jopa yleensä pelkästään YEC:läisten kannattamaa ajoitusmenetelmien kritiikkiä "Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos" -kirjassaan!

Käteni läimähti otsalle kuullessani vesikehästä . Se on ymmärrettävä refleksi. Sillä tämä on sitä kreationismia jonka olin jo olettanut täysin kadonneen. Esimerkiksi kreationismia vahvasti puolustava "Creation Ministeries" luettelee tämän ns. water canopy -teorian argumentiksi jota ei kannattaisi käyttää. "Canopy theory. This is not a direct teaching of Scripture, so there is no place for dogmatism. Also, no suitable model has been developed that holds sufficient water; but some creationists suggest a partial canopy may have been present." Teoriaa on aikanaan rakennettu "firmament" -sanan tulkinnan ympärille ja siitä on yritetty tätä kautta tehdä Raamatullinen. Mutta nykyään valtavirtakreationismissa tähän ei enää törmätä.

Itse asiassa argumentti on niin vanha ja unohtunut, että se on jonkinlainen jäänne jonka muistaminen vaatii erikoislaatuista kreationismiin tutustumista. Sitä ei edes oikein kritisoida skeptikoiden puolella. Pienen tiedustelun avulla sain tietää että vesikehäteoria on Jehovan Todistajien puolella melko yleinen. Se on joskus ns. kuulunut oppiin, sitä ei ole koskaan kumottu mutta sitä ei oikein enää opeteta. Virallisessa keskustelussa ja debatissa vesikehästä ei kuule. Se on enemmän asia jota kierrätetään JT:iden keskisessä keskustelussa. Ja se on jotain jota kohtaan ollaan enemmän kohteliaita kuin vakuuttuneita. Vesikehään uskovat JT:t kun ovat varsin iäkkäitä.

Vanhan polven kreationistit ovat oppineet Nooan tarinan. Ja tulvan on oltava todellinen. Pahimpia ongelmia ovat aina olleet konkreettiset kysymykset siitä mistä vesi tuli ja mihin se meni tulvien jälkeen. Vesikehäteoriaa tarvittiin epäilijöiden vaientamiseksi. Kun niin helppo kysymys kuin tulvaan tarvittavan veden alkuperä nousee esille, ei saa jäädä sormi suuhun koska muutoin joku voisi väittää että Genesiksen 7 luku jossa kerrotaan globaalista tulvasta joka ylitti korkeimmat vuoret olisi epäuskottava. Jehovan Todistajat eivät ole hyväksyneet ajatusta lokaaleista tulvista, kuten mustanmeren tulvasta muutama tuhat vuotta sitten, jota on epäilty tulvakertomuksen ytimeksi.

Vesikehässä on monia ongelmia.

Jo meillä vieraillut vanhempi herrasmies käytti pilviä analogiana. Onhan siellä ilmassa nykyäänkin vettä kerroksina ja tiiviisti. Tässä on tietysti monta ongelmaa. Tärkein niistä on tiedostaa se mitä tämä tekee näkyvyydelle. Vesikehäteorian suurin ongelma on valo. Jos vesi olisi sekoitteena ja höyrynä ei maan päälle pääsisi valoa. Olisi hyvin pimeää. Veden täytyisi olla yhtenäisenä massana ja kerroksena. (Toki vesi absorboi valoa muutoinkin uskomattomia määriä.) Ja tämänlaisen syntyminen vaatisi jotain hyvin ihmeellistä. Se rikkoisi termodynamiikan sääntöjä. Toki pilvet ovat tässä sinänsä hyvä esimerkki, että se muistuttaa siitä että maa on avoin järjestelmä jota termodynamiikan toinen pääsääntö ei koske. Taivaalla oleva vesi on termodynaamisesti samanlaatuinen asia kuin joki joka virtaisi ylöspäin. Mutta koska (a) aurinko säteilee ja (b) entropia on tilastollinen ilmiö käy niin että vaikka vesi kiehuu vasta 100 celsiusasteessa, niin sitä haihtuu jopa pakkaskelillä. Olisi kuitenkin hyvin vaikeaa selittää miten vesi pysyisi ilman päällä. Se on vastaavaa kuin saisi veden kellumaan rasvan päällä ; Vedellä ja rasvalla on tiheysero. Rasvaa täytyisi kylmentää tai vettä kuumentaa jotta erikoinen ja poikkeava kerrostuminen saataisiin aikaan. Ja jos vesikehä olisi ilman päällä, sen paine puristaisi ilmaa kasaan. Ja tätä veden painetta ei voi vähätellä. Syvänmeren sukelluksessa tapahtuu samanlaatuinen paineistuminen joka tapahtuisi jos vesikehä olisi kaasun päällä. Paine on lämpöä, ja tämä kuumentaisi kaasua jonka jälkeen sen pitäisi helpommin keikahtaa vesikehän yläpuolelle.

Jos otamme tässä lähtökohdaksi 1 Moos. 7:19 joka kertoo että Nooan tulva peitti korkeimmatkin vuoret, voimme arvioida että tulva olisi noin 9km korkuinen verrattuna nykyisen vedenpinnan tasoon. Ja tässä kohden riittää perusgeometria. Jos arvioimme ympyrän tilavuutta voimme ottaa maapallon tietoja avuksemme. Maan säde on 6 400 km. Tulvahuipun pitää olla tämä + 9km. Vaaditun veden määrä saadaan erotuksella jossa otetaan tämä 9 km korkeampi pallo ja vähennetään siitä se normaalimaapallo. Kun pallon tilavuuden kaava on:

V = (4* Pii * säde³) / 3
Saamme kevyesti laskettua että tulva vaatii 4.5 biljoonaa kuutiokilometriä vettä. Tämä määrä vettä on paljon. Jos haemme palloa jonka tilavuus olisi tulvan vaatima vesimäärä, vaadittaisiin pallon säteeksi noin 1000 kilometriä. Se olisi melko tarkkaan kuun kokoinen määrä pelkkää vettä. Tämä on merkittävä määrä. John Allen Paulos kertoi "Numerotaidottomuus" kirjassaan vesikehäteorian matemaattisista outouksista. Hän kuvasi että sademäärä vaatisi painetta joka upottaisi suuret lentotukialuksetkin. Tämä johtuu siitä että jos meillä on 40 päivää ja yötä sadetta, voimme ottaa keskiarvon siitä miten kovalla paineella veden pitäisi sataa. Kun meillä on annettu vesimäärä ja jaamme sen ajalle, ja muistamme että tämä paine jaetaan maan pinta-alalle joka lasketaan kaavalla:

A = 4 * Pii * säde²
Vettä tulisi yli 9 000 millimetriä sadetta tunnissa. Eli tunnin aikana taivaalta sataisi joka ikiselle maan pinnan kohdalle yli 9 metriä vettä. Sateisimmissa paikoissa maan pinnalla sataa vuoden aikana puolet yhden tunnin tulvan sateista. Tämänlaatuinen vedenpaine olisikin valtava.

Tulvaa koskevat ongelmat ovatkin syviä. Vesikehäteoria on niistä heikoin, koska selittäessään miten vesikehä olisi edes fysikaalisesti mahdollinen joudutaan ansaan jossa selittämättömäksi jää se miksi vesikehää ei nykyään enää muodostu. Kreationistien muut mallit eivät pidä sisällään tämänlaista ongelmaa. Esimerkiksi tulvaa on selitetty luovasti viittaamalla jääasteroidiin joka olisi tuonut veden. Ja että salamointi rikkoi vedyn ja hapen erikseen ja vety karkasi ulkoavaruuteen. Näin voidaan selittää mistä vesi tulee ja minne se meni jälkikäteen ilman että joudutaan selittämään miksi olosuhteet eivät toistu. Vesimeteoriitti on "one shot". Vesikehäteoria on surullista kuultavaa ihmisiltä jotka ensin selittävät termodynamiikasta ja siitä miten sitä ei voi ohittaa. Mutta jotka ovat sitten mielellään heiluttelemassa käsiä asiassa johon termodynamiikka sanoo varsin suorat sanat. Ja että nämä ongelmat ovat niin vahvoja ja ilmiselviä että jos vesikehä olisi mahdollinen, pitäisi selittää miksi se ei toteudu nykyään.

Toki valtaosalla tulvamalleista on ongelmana Paulosin mainitsema "paineongelma". Kun veden tulee tulla ylhäältä alas tietyssä ajassa, tästä seuraa samat vaikeudet. Se, mistä vesi tulee ja minne menee ovat itse asiassa pieniä osaongelmia. Suurimmat tiedevirheet tulevat sivutuotteena, asioissa joita ihmiset eivät mieti. Viat ovat fysiikkaa tunteville ilmiselvyyksiä, mutta arkijärjen kohdalla ne eivät vaikuta yhtä kovilta ongelmilta kuin se kysymys mistä vesi tulee ja minne se menee tulvan jälkeen.

Vesikehän on korvannut parempi (huono) malli.

Sen vuoksi nuoren maan kreationistit suosivat yleensä Walter Brownin hydroplate -teoriaa, joka on ollut kreationistien suosima ajatus vuodesta 1995 jolloin se esitettiin. Siinä ajatus on loogisempi. Vesi ei tule ylhäältä alas vaan alhaalta ylös. Näin paineongelma hellittää. Henkenä on se, että aikanaan maan kuori ei ollut irrallisina kelluvina laattoina, vaan yhtenä kokonaisena ja ehyenä kuorena. Tämän kuoren alla oli sitten vesi, syvyyksien vesi. Ja tulva johtui siitä että tämä vesi murtautui maan alta, purkautui mantereiden päälle. Tässä hyvänä puolena on se, että se selittää miksi Jumala lupasi että tulva ei toistu. (Mihin vesikehäteoria ei kykene.) Tämä malli ei ole sentään suoraan fysiikan vastainen ; Toki tässäkin mallissa on joitain hupsutuksia. Nämä tulevat esiin kun katsotaan millä ehdoin se on mahdollinen. Sillä tähänkin fysiikalla on jotain sanottavaa.

Hydroplate -teorian mukaan maan kuori kellui vesikerroksen päällä. Vesi oli kovassa paineessa koska vesi on tiivistä ja painavaa. Niinpä kuori ennemmin tai myöhemmin halkesi. Näin vesi tuli pinnalle. Ja paine purkautuu yleensä varsin voimakkaasti. Paine purskautti vettä korkealle ilmaan josta se gravitaation vetämänä satoi alas. Paine purkautui noin 40 päivää ja neljäkymmentä yötä. Ja tämän seurauksena maan kuorikin rutistui mutkalle ja rullalle (koska vettä ei enää ollut sen alla, se painui kasaan) ja vuoristot syntyivät. Vesi päätyi maan kuoreen syntyneisiin alangoille, kuoppiin ja syvänteisiin.

Jos otamme mallin ensimmäinen ja tärkein huomio on se, että kuoren täytyy olla vedenpitävä. Tämä tarkoittaa sitä että meteoriitit, maanjäristykset ja vastaavat eivät ole olleet vaivana ennen tulvaa. Maanjäristyksien kohdalla tilanne on mahdollinen siinä mielessä että maanjäristykset johtuvat laattatektoniikasta jota Brownin mallissa ei voi olla, kun ei ole mannerlaattojakaan.

Toisaalta kuoren täytyy myös kestää paine. Glenn Morton on arvioinut että jos vuoret koostuisivat kiviaineksesta, jolla on kiviaineksen tiheys, 4.1 kilometrin kuori tarvitaan jotta kuori ei murtuisi. Hän on huomioinut että jos olisi kilometrin korkuinen vuori, se taivuttaisi maan kuorta niin että syntyisi 830 metrin notkelma. Ja tämä todennäköisesti johtaisi kuoren välittömään halkeamiseen. Näin ollen on tietysti helppoa että tulva peittää korkeimmat vuoret, kun käytännössä maan kuoren pitää olla hyvin tasainen jotta vuorien ja mäkien vaikutus toisiinsa ei johtaisi kuoren murtumiseen. Tosin veden kohdalla turbulenssi tuottaisi ongelmia yhdistettynä sen tosiseikan kanssa, että pallomaiset kuoret kestävät kohtuu hyvin painetta ulkopuolelta sisälle, mutta että sisältä tunkeudutaan ulos paljon pienemmällä voimalla. (Siksi esimerkiksi linnut kuoriutuvat yllättävän hentoina, mutta muna suojaa ulkoisilta uhilta hyvin.) Näin ollen maan kuori olisi itse asiassa pitänyt pakosti rakentaa tukipylväsjärjestelmäksi jossa ytimeen vievät pilarit tukisivat kuorta niin että maan pyörimisliike ja veden kitka yhtenäistä kuorta vasten ei tuhoaisi maan kuorta.. Selvästi mahdollinen vaatii itsessään Jumalista ihmettä. Saman tien voisi selittää että Jumala vain loi vedet tyhjistä.

Tosin tässäkin ongelmassa tulvan vaatimat vedenpaineet tuottavat vaikeuksia. Sillä Brownin mallissa kovia vesisuikuja tarvitaan jotta tulvaan saadaan riittävästi vettä riittävän nopeasti. Mannerlaatat antavat tähän rajoitteita, sillä Brownin mallissa joka kohta ei vuoda, vaan vesi purkautuu raoista. Kun vesihöyry vie 814 kertaa enemmän tilaa kun se muuttuu vedestä kaasuksi. Kun vesi ylittää rajan jossa paine ei pakota sitä nesteeksi, se antaa valtavasti työntövoimaa koska tilavuus otetaan jostain. Vettä tarvitaan vetenä tietty määrä ja vesihöyry vetää hirvittäviä tilavuuksia. Maan pakonopeus on 11 kilometriä sekunnissa, eli tätä suuremmat nopeudet johtavat ulkoavaruuteen. Vesikehäteorian ongelmana on se, että veden painevaatimukset ylittävät tämän. Toisin sanoen jos maailma sattuisi olemaan juuri sopiva siihen että vesikehämaailma olisi syntynyt, purkaus olisi niin voimakas että vesi lentäisi ulkoavaruuteen, pakenisi maan vetovoimakentästä eikä koskaan sataisi maahan asti.

Loppuyhteenveto ; Käsi naamaan on perusteltu

On kuitenkin selvää että kaikkine omituisuuksineen maanalisen veden malli on ongelmistaan huolimatta parempi kuin vesikehämalli. Vesikehämalli olisi oikeastaan mitenkään mahdollinen vain jos olisi jonkinlainen Seppo Ilmarisen takoma kiinteä ja vedenpitävä taivaankansi jonka yllä olisi aikaisemmin ollut iso määrä vettä. Ja tämä kuori sitten olisi saanut reikiä ja näin vedet olisivat tunkeneet maahan valtavalla paineella ja tätä sitten käytettäisiin selittämään sitä että näin meillä on tähtitaivas.

Vesikehäteoria muistuttaa siitä miten paskalla on sävyjä. Vesikehäteoria onkin jäänyt eläkeläisjehovantodistajien ja Kent Hovindin kannattamaksi. Hän on muotoillut tästä jääkehämallin, jossa kohonnut ilmanpaine tuottaa lisäongelmia. Sillä hänen jäämallissaan vedenpaisumus, eli jääkuoren sulaminen, johtaa paineenmuutoksiin. Valtaviin painemuutoksiin. Vedenpaisumuksessa vesi ja hukkuminen olisivat pieniä ongelmia. Hovindin mallista väkisinkin seuraava paineen romahdus kun johtaisivat ongelmiin jotka sukeltajantaudissa ovat minimaalisissa mittakaavoissa esillä. On vaikeaa ymmärtää miksi eliöt arkissa eivät ole prosessin vuoksi räjähtäneet samalla tavalla kuin syvänmerenkalat jos ne nosteaan pikavauhtia meren pinnalle.

 Ei siis ihme että vesikehämalli on liian hölmö kelvatakseen edes peruskreationisteille, jotka ovat tässä kohden yleensä kovin joustavia.

---

Kanooppi on käsitteenä hauska koska englannin kielen canopy viittaa monenlaisiin kupuihin ja kuoriin. Suomessa kanooppi viittaa kuitenkin erityisesti muinaisen egyptin muumioiden sisälmysten säilyttämiseen tarkoitettuihin astioihin. Vesikehä on samantapaista ikivanhaa muumiomateriaalia jonka olin luullut kuolleeksi. Taikausko on kuitenkin yllättävän sitkeää. Näkemyksiä ei hylätä vaan niiden kannattajat menevät hautaan ja vievät jopa muiden pseudotieteilijöiden silmissä vanhentuneet taikauskot hautaan.

Apolloninen Darwin

Charles Pence kirjoitti Nietzschen ja Darwinin välisestä suhteesta. Näkemys on siitä mielenkiintoinen, että se rikkoo muutamia yleisiä stereotypioita jotka koskevat sekä evoluutiota että Nietzscheä ; Ei ole ollenkaan tavatonta kuulla, että Nietzschen psykogia olisi evoluutiopsykologiaa. Yli-ihminen nähdään samana kuin "adaptiivinen ihminen" ja tahto valtaan on luonnonvalinnan kaltainen. Että pyrkimys ja taistelu yhdistävät molempia. Pencen kirjoitus erottaa vahvasti Nietzschen ja Darwinin. Pence korostaa että Nietzsche itse ei näytä näkevän yhteyttä itsensä ja Darwinin ajatusten välillä; "it is clear that most of Nietzsche’s writing on Darwinis negative, at times even ad hominem." Nietzcheltä ad hominem ei ole ihme. Se oli hänelle jonkinlainen tavaramerkki.

Ja itse asiassa muutoinkaan tämän ei pitäisi yllättää, sillä Nietzschen maailmassa tieteellistä objektiivisuutta vältellään. Nietzschen maailma jossa ihminen elää ei ole kaavamainen ja hallittava, se on enemmänkin järjen ja hallinnan yllättävä seikkailujen maa. Sopiva paikka yli-ihmisen seikkailla itseään ylittämässä. Itse asiassa tämä yhteys näkyy melko vahvasti nykyisessä eksistentialistisissa suuntauksissa ja postmodernismissa ; Evoluutiopsykologiaa vastustetaan koska se kahlitsee. Eksistentialistista ja Nietzshen kritiikkiä yhdistää esteettisen näkökulman korostaminen. "An important part of Nietzsche’s response can best be understood as an aesthetic critique of Darwin, reacting to what he saw as Darwin having drained life of an essential component of objective aesthetic value. For Nietzsche, Darwin’s theory is false because it is too intellectual, because it searches for rules, regulations, and uniformity in a realm where none of theseare to be found – and, moreover, where they should not be found."

Nietzsche vastusti Darwinia koska hän näki tämän liian apollonisena. Nietzsche kuvasi "Tragedian synnyssä" että apollon on järjestystä hakeva. Hän kuvasi apollonisuutta auktoriteetin, majestettisuuden ja myös julmuuden kautta. Apollonisuus taistelee Dionyysisten voimien kanssa, jolloin puhutaan juopumisesta ja ekstaasista. Mikä tarkoittaa sitä että Apollonisuus myös vähentää näitä piirteitä. Ja näin evoluutioteoria joka luo järjestystä ihmiseen ja historiaan voidaan nähdä hyvinkin apollonisena. Nietzschen kritiikki onkin hyvinkin antiteesi nykyiselle kreationismille joka moittii evoluutiota mielivallasta, siis yhdistää sen enemmänkin Dionyysisiin voimiin. Pence huomaa tämän yhteyden "One of Nietzsche’s critiques of Darwinian evolution argues not that it leaves too much to randomness, chance, or disorder (pace today’s creationists), but that it places an over-intellectualized view of life - an over-Apollonian view of life, in the terminology of Nietzsche’s early works - at the foundation of biology, a biology which Nietzsche recognized would have profoundly distasteful philosophical implications. This critique, developed early in Nietzsche’s career, can be seen throughout his writings on Darwin."

Itse asiassa on hieman yllättävää, että Nietzschen Darwinvastaisuutta ei näytetä tuntevan. Hänen teoksensa "From the Will to Power" ("der Wille zur Macht"), vastustaa kovastikin nimeltä mainiten Darwinia. Kirjassa on kokonainen osio joka on otsikoitu nimellä "Anti Darwin"! Hän koki vastenmielisenä sen miten Darwin hänestä ajoi keskinkertaisuuden eikä luovuuden asiaa "the inevitable mastery of the mediocre, and even of those who are below mediocrity."

Toki asiaa ajaa se, että Nietzscheä - kuten ei muuten Darwiniakaan - ei ylipäätään tunnuta osaavan - molempien näkemykset ovat ihmisistä niin tuttuja että he osaavat ne jo ilman että niitä tarvitsee opetella. Ihmisille pitää esimerkiksi selittää että übermench ei ole mikään korkeampi fyysinen ihmislaji tai rotu, vaan erityisen luova persoona. Kaikki mikä haittaa luovuutta - kuten käsitys luonnontieteiden rajoittamasta maailmasta - ovat jarruja, jotka tekevät byrokraattisemmiksi, eli epäesteettisemmäksi. Nietzschen nimi yhdistetään melko usein natseihin, mikä johtuu pääasiassa siitä että Nietzschen natsimieliset sukulaiset käyttivät hänen sanomisiaan. Mutta silti tosiasiassa monet natsit vastustivat häntä - esimerkiksi Dietrich Eckart ei pitänyt Nietzsheä kunnollisena filosofina natseille koska hän oli antikristitty. Tämä onkin varsin hyvä huomio, sillä aina kun Nietzscheä on yritetty muokata natsiaatteeseen sopivaksi, on jouduttu lisäämään omituisia elementtejä, kuten lisäämään kansallismielisyyttä ja poistamaan näkemykset luovasta yksilöllisyydestä. Kristinuskon kritiikistä pitää kaivaa irti kontekstointi jotta saadaan juutalaisvastaisuutta. Ja niin edespäin. Ja kun nämä analyysityökalut ja näkökulmat unohdetaan, ei Nietzschestä jää juuri mitään jäljelle.

Tästä päästään kreationismikliseeseen ; Sillä ylläoleva ei estä sitä, että Nietzscheä liitetään natseihin ja Darwiniin - usein käyttämällä ad hominemia, tuota keinoista nietzscheläisintä. ; Esimerkiksi Klinghoffer selittää että natsisaksassa Nietzsche oli natsien suuri sankari. Ja että natsit ja Nietzsche molemmat olivat perimmiltään darwinisteja ; "the influence exercised by the "'Germanizing' of Darwin, especially in Nietzsche, at least as he was caricatured by the Nazis. Hitler's all-encompassing ideology of race was a 'vulgarized version,' in one scholar's phrase, of the social Darwinism that held sway in the imperial age among both intellectuals and the crowd." Tämä on erittäin mielenkiintoista kuultavaa kun muistetaan että Hitler ei viittaa "Mein Kampfissa" evoluutioon vaan käyttää uskonnollista kieltä. Hitler myös syytti juutalaisia ateisteiksi, mutta syyttipä hän juutalaisia myös Jeesuksentappajiksi. Hitlerin rasismi taas oli kopioitu tietyiltä ideologeilta kuten Louis Agassiz, Arthur Comte de Gobineau ja Samuel Morton. (Vain muutamia mainitakseni.) Jotka (myös ne mainitsematta jätetyt) olivat protokreationistisia kristittyjä ; Heidän rotuoppinsa ytimessä oli rotusekoitusten välttely ja ajatus siitä että lajit ovat pysyviä ja muuttumattomia, ja niiden puhdasrotuisuus on siksi tärkeää ettei synny rappeutuneita luonnonoikkuja. "Taisteluni" sanookin aivan suoraan kappaleessa xi että "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet."

Eli : kreationistit vääritelevät asioita
yhtä keinotekoisesti kuin tässä
on käytetty photoshoppia.
Minkä ei pitäisi yllättää ketään.

Itse asiassa Hitlerin ajatuskytkökset ovat tässä kreationisteille hitusen noloja. Sillä kreationistien baraminologia voidaan vetää aivan suoraan näihin ajatuksiin ja niiden liikkumisiin Hitlerin aikana ja sen jälkeen. Itse en toki pidä natsikorttia tässä kovin oleellisena - sillä natsit olivat kuitenkin populisteja ja vetivät ajan hengestä yleisiä mielipiteitä, niin hyviä kuin huonojakin, joita käyttivät apunaan. Mutta kreationistit itse ovat korostaneet että ideologisella kytköksellä on oleellista väliä, joten he ovat aivan itse tehneet tästä tematiikasta tärkeän. Heidän omalla logiikallaan heissä itsessään olisi oltava jotain vikaa ja kaikki peittelyt ovat vain sitä että jätetään vastuu taakse kantamatta sitä, koska ei kestetä oman ideologian maailmankuvallisia implikaatioita. (Itse toki uskon tähän päätelmän lopputulokseen, mutta en natsikortin vuoksi. Tähän kun ei tarvita historiaa vaan nykypäivää.) ; Itse asiassa Hitlerin biologinen kieli oli aivan eksplisiittsiesti antidarwinistista ja hän nojasi korkeintaan mikroevoluutioon.

Siksi onkin todella omituista että kukaan ei ole korjannut kreationistivirhettä joka on ollut avoimena jo 1970 -luvun ja Henry Morrisin päivistä lähtien - siis klassisilta kristilliseltä kreationistiajoilta ennen mitään ID -kotkotuksia. Morris kun selitti tuolloin "Evolution and Modern Racism" -kirjoituksessaan, että "The seeds of evolutionary racism came to fullest fruition in the form of National Socialism in Germany. The philosopher Friedrich Nietsche, an ardent evolutionist, popularized in Germany his concept of the superman, and then the master race. The ultimate outcome was Hitler, who elevated this philosophy to the status of a national policy." (Kirjoitusvirhe Morrisin, ei minun.) Klinghoffer jatkaa Morrisin virheiden rehottamaa perinnettä tänä päivänäkin, ja samaa natsidarwinin heiluttelua voi huomata vaikka katsomalla ID:istien "Expelled" -propagandaelokuvaa. Jonkun pitäisi siis näyttää heille Pencen analyysi. Se osoittaisi heidät väärässäoleviksi. He oppisivat, tomertuisivat ja kenties ryhtyisivät hyviksi ihmisiksi.

Erikoista kyllä Intelligent Designin viestintäkanava "Uncommon Descent" -blogi on ottanut Pencen artikkelin esittelyyn mielenkiintoisella otsikolla "Paper: Nietzsche, possibly the Nazis’ favourite well-known philosopher, criticized Darwinism on aesthetic grounds." Aihetta käsitellään hyvin ylimalkaisesti. Henkenä näyttää olevan se, että esteettinen darwinismikritiikki on tarpeen koska se on darwinismikritiikkiä ja jos se tulee "omilta" se on ehdottoman oikeassaolevaa kritiikkiä. Ja että esteetikko Nietzscheä ei tarvitse erottaa naturalisti Darwinin näkemyksistä koska kritiikki on vain esteettistä naturalismin torjuntaa. ; Ylimalkaisuus ei ole ihme. Sillä UD:n ID -maailmassa kaiken ydintä on se, että yli-ihmismyytti törmää darwinismiin natsien kohdalla. Ja tässä olevaa suurtakaan virhettä ei olla valmiita tunnustamaan. Ideologisia mutkia ei UD:ssa haluta kaivella kovin tarkasti. Sillä muutoin käy kuten Moran huomauttaa. "If Nietzsche was a favorite of the Nazis then Darwin must have been opposed to Nazism because Nazi Neitsche criticized natural selection. I'm confused."

Itse olisin ID:istinä hyvin varovainen, sillä tosiasiassa Apollonisuuden näkökulma on tuttu myös muussa ad hominemilla koristelluissa Nietzscheläisessä uskontokritiikissä. Jos esteettisellä kritiikillä on merkitystä, se iskee darwinismin lisäksi myös kristinuskon ytimen. (Joka on se syy miksi Nietzsche ei pitänyt Darwinista eikä kristinuskosta!) Esimerkiksi jos tarkastellaan kristinuskoa voidaan huomata siinä vahvasti apollonisia sääntöjä. Kristus on apolloninen, koska hän on Jumala, Vapahtaja ja hänessä on suuri kosminen totuus joka järjestää kaiken. Eli silloin kun puhutaan armosta, pelastuksesta, vapahduksesta, Jumalisuudesta, objektiivisesta moraalista ja Todellisuuden Perimmäisestä Luonteesta puhutaan juuri apollonisesta sävytyksistä joita Nietzsche moitti epäesteettiseksi Darwinismin kohdalla. Kuitenkin juuri tämän puolen uskossaan monet kristityt näkevät lohdullisena, ymmärrystä antavana, viisaana, ja ylevänä. Eli kauniina.