Schaumanista ja ihailijoistaan

Kesäkuun 16. päivä 2015 tuli kuluneeksi 111 vuotta Eugen Schaumanin kuolemasta. Siinä missä monet maailmanhistorian merkittävät laukaukset tunnetaan nimellä - kuten Sarajevon laukaukset tai Mainilan laukaukset - on Schaumanin kuolema lähinnä "laukaukset jotka tappoivat Bobrikovin". 111 -vuotispäivät, "yhtä vajaat sentaalijuhlat", eivät jääneet huomaamatta, vaikka tilanne onkin absurdi ja vertautuu siihen että kunnioitettaisiin Lincolnin ampunutta Boothia.

Sillä erolla että Booth tarvitsi kohteeseensa osumiseen vähemmän luoteja ja teki niillä murhaavampaa jälkeä. Ja Booth oli tiettävästi kyvykäs näyttelijä kun taas Schauman ei ollut kyvykäs oikein missään.

Kuvassa älykkäintä on koiran ilme.
(Sen sijaan Schaumanin vertaaminen
koiraan esim väittäen että hän on
kuvassa vasemmalla loukkaisi koiria.)

Jostain syystä huomio on siirtynyt siihen kuka on ja ei ole natsi eikä siihen tärkeään ja keskeiseen pääasiaan. Eli siihen että Eugen Schauman oli elämässään epäonnistunut luuseri joka ansaitsi mainetta vähintään yhtä väenväkisellä yrittämisellä kuin pahimmat BB -taloon tunkevat pyrkyrit. Kunniaa tässä ei ole. Poliittisen henkilön attentaatti ei ole rohkeaa soturitoimintaa tai muutenkaan minkään kunnioituksen arvoinen. Schauman kirjoitti nimensä historiaan vain kahden avuttoman ihmisen murhalla. (Joskin Bobrikovin avuttomuus oli kieltämättä sortiltaan erilaista kuin Schaumanin itsensä.) Näistä vain toinen voidaan nähdä kunniakkaaksi teoksi, jonkinlaiseksi terveen itsetuntemuksen osoitukseksi, jonkinlaiseksi hopeareunukseksi muuten synkässä mutta muutoin ilmeisen satamiskyvyttömässä pilvessä. Joksikin joka muistuttaa että kaikessa pahassakin on hyvää ja että esimerkiksi Adolf Hitler teki jotain maanmainiota ampuessaan Adolf Hitlerin.

Mielestäni Schauman ei edes ansaitse hautakiveä. Hän ei ole edes muistamisen arvoinen. Paitsi siinä mielessä että hänestä voisi tehdä elokuvia jotka mukailisivat sellaista klassikkoelokuvaa kuin "The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford". Terve ihminen voisi muistaa sortokautta toisella tavalla. Pyrkimällä hienostuneeseen tilanteen muistamiseen. Mutta tietenkin moni maassamme sen sijaan katsoi paremmaksi häpäistä sortoajan muistoa ylistämällä kunnioitetuksi sankariksi kurjaa assassiinia murhaajaa, mokomaa luihua, verenhimoista pikkuterroristia, joka ei osannut edes ampua lähietäisyydeltä. Hän käytti viisi luotia, joista osa meni totaalisen hukkaan. Etäisyyttä ei ollut paljon. Jos salamurha on halveksuttava niin se, että sitä suorittaessa demonstroi tämän tasoista tarkk'ampumisen taiteen hallintaa jotenkin lyö lukkoon sen teeman mitä ylipäätään tarkoitti olla Eugen Schauman.

Ja jos miettii että minkälaisia ovat ihmiset jotka tietoisesti valitsevat idolikseen yhtä ilmiselvällä ja kyseenalaistamattomalla tavalla läpimädän ihmisen ja glorifioivat hänen haisevan limaisen muistonsa, niin. No.... Siis.... Niin.... Kun monia nykyisiä uusnatseja katsoo, ei ole ihme että samastuvat moiseen. Timo Hännikäinen taas tuskin on natsi, mutta hän varmasti samastuu Schaumaniin kirjaksi asti taipuneen naismenestyksensä kautta.

Eugen

Kirjoitin hikipedian eugeniikka -artikkelin kuin ilmiö käsittelisi Eugen Schaumania. Kyseessä on tietenkin "sattuma". Sillä eugeniikan nimi ei tule kenenkään nimestä, vaan kreikan sanasta εὐγενής, hyväsyntyinen. (Tosin nimi yleistyi valtavasti juuri eugeniikan kautta, joten näiden kahden välillä tosiasiassa on epäsuora yhteys.) Asiassa on kuitenkin myös jännittävä yhteys tahoon joka nykyään kannattaa rotuoppeja, ja nimenomaan Suomen kontekstissa.

Eugen Schaumanilla ja Nikolai Bobrikovilla on nimittäin jotenkin oleellisen tärkeä osa kotimaisessa patriotismissa. Kun Olli Immonen poseerasi, lehdistö kiinnitti huomiota seuraan, eli uusnatseihin. Ja olipa mukana muutakin hauskaa seuraa "Paikalla oli myös Sarastus-verkkolehteä toimittava kirjailija Timo Hännikäinen, joka piti puheen Schaumanin haudalla, sekä Espoon kaupunginvaltuutettu ja Suomen Sisu -aktiivi Teemu Lahtinen."

Minua innosti enemmän lokaatio, Eugen Schaumanin hauta. Jopa maltillisemmat perussuomalaiset pitävät tilannetta symbolisena. Muistutuksena tästä voi olla se kun Timo Soini kutsui Olli Rehniä "Brysselin Bobrikoviksi".

Tämä ällistyttää. Ymmärrän toki jos Venäjän sortokaudesta halutaan muistaa se, että se oli sortokausi. Mutta luulisi asialle parempiakin symboleita löytyvän. Itse asiassa kotimaisten natsien - ja heidän liepeillään syystä tai toisesta pyörivien - kannattaisi kenties valita symbolikseen aivan mitä tahansa muuta kuin maan harvoja  - ja ehdottomasti kuuluisimpia -  poliittisia murhaajia.

Tilannetta voisi nimittäin verrata ulkomaihin. USA:ssakin moni kannattaa etelävaltiolaismeininkiä ja on uusnatsi. Siellä on kuitenkin, noin yleisesti ottaen, ymmärretty että valtaosa alueen natseista ei halua identifioida itseään Abraham Lincolnin ampuneeseen John Wilkes Boothiin. Sillä vaikka Lincoln onkin merkittävin rasismin ja orjuuden vastustaja ja tätä kautta merkittävä symboli, olisi poliittiseen salamurhaan identifioiminen ja sen tekijän glorifiointi iso PR -tappio...

Tempun tekemisestä

Kun katsotaan ihmisten suhdetta taikuuteen, ihmiskunta on jaettavissa kolmeen osaan.
1: Ihmisiä jotka uskovat että kyseessä on tavallinen taikatemppu, kunnes toisin osoitetaan.
2: Ihmisiä jotka uskovat että kysessä on ihme, kunnes se osoitetaan tavalliseksi taikatempuksi.
3: Ihmisiä, jotka uskovat että kyseessä on ihme vaikka taikuri kertoisi tekevänsä vain taikatemppuja.

Tai näin iloisen profiilin ihmisistä kertoo taikuri Pete Booth. Hän kuitenkin myös nostaa esiin muutamia seikkoja taikatemppuja tekevistä huijareista, mitä ei yleensä kerrota ; Tavallisesti taikurit osaavat isohkon määrän temppuja, joita he tekevät melko nopeasti, ja joista he yrittävät tehdä näyttäviä. Sen sijaan ne, joiden mielestä taikatempuilla on oikein huijata ihmisiä, käyttävät aivan erilaista lähestymistapaa:
1: Temppu ei saa olla näyttävä, koska ihmiset uskovat silloin että se on vain temppu. Jos lennättelet paperinpalaa ilmassa hienosti, ihmiset arvaavat että takana on jokin jippo, kuten näkymättömät langat. Mutta jos samaa jippoa, kuten sitä lankaa, käyttää siten että tuijottaa kaksi minuuttia sitä paperia ja lopulta se pompahtaa puoli senttiä. Se näyttää todellisemmalta ja uskottavammalta.
2: Ei saa käyttää monenlaisia temppuja, vaan pitää tehdä leimallisesti jotain hyvin tiettyä asiaa. Tämä tekee ominaisuudesta uskottavamman. Taikuri ei kuulemma toista temppua, mutta jos haluaa uskotella että sinulla on mystisiä kykyjä, toistaminen on tärkeä tehokeino joka jostain syystä saa ihmiset uskomaan että kyseessä on todellakin aito taikuus eikä pelkkä sorminäppäryys.
3: Yhteen temppuun täytyy olla monta tekemistapaa. Syynä on se, että joku tulee epäileväksi. Kun yhden tavan eliminoi, syntyy ällistys. Jos joku uskoo että paperinpala liikkuu siimalla, voi tehdä siiman eliminoivan keinon, joka perustuu vaikkapa puhaltamiseen. Kun on monia keinoja tehdä se, voi selvitä mistä tahansa tilanteesta. Ja kannattajasi näkevät että "olet jo eliminoinut sen siiman", joten voit niissä tempuissa joissa puhallus on eliminoitu, voit käyttää sitten sitä. Tämä asettaa tietysti haasteita myös kriitikolle, koska hän joutuu eliminoimaan kaikki mahdolliset tavat tehdä kyseinen temppu. Ja tehdä tämä samanaikaisesti.
4: Kun temppuun sidotaan ihmisten toiminta, he uskovat temppuun vahvemmin. Kun esimerkiksi ihmiset sitoutetaan temppuun ja pyydetään heitä visualisoimaan asia omassa mielessään, he kokevat että he ovat olleet mukana tekemässä jotain. Syntyy helposti ajatus oman toiminnan läsnäolosta ja siitä mitä sen jälkeen tapahtui. Jolloin syntyy syy-seurausajattelua paikkaan jossa syy-seuraussuhdetta ei ole. Voit käyttää siimojasi hyvillä mielin.

Ylläoleva antaa mielenkiintoisia kulmia asioihin. Mutta sitä ei ole tehnyt mikään tiedemies. "Hän ei tunne kvanttifysiikkaa, joten mitäpä hän voisi ymmärtää kummituksista" voisi kysyä moni kummitusten metsästäjä jotka ovat sitä mieltä että kummitusten toiminta on ymmärrettävissä kvanttifysiikalla. Ja että mikä tahansa taikuus on rationaalista kunhan vain käyttää kvanttimystikkojen tapaa mainita sana "kvantti" ties missä yhteydessä. Sillä sanaahan käyttävät myös aidot tiedemiehet.

Hyvin usein skeptikot tuntuvatkin olevan ammattitaikureita. Ajatus on ehkä hämmästyttävä. Syynä on se, että tarvitaan kvanttifysiikan osaamista jotta voidaan selittää että kummituksia ei ole tieteellisesti sidottu kvanttifysiikkaan. Taikurit sen sijaan ovat enemmänkin käsityöläisiä ilman teoreettista osaamista.

Ajatus voi tuntua kenties kummalliselta. Sillä avainkysymys ja teema joka tämänlaisissa tilanteissa aina nostetaan esiin on tieteellisyys. Tämän voisi ajatella johtavan siihen että tiedemiehet ja tieteenfilosofit olisivat olennaisimpia henkilöitä vahtimaan aihetta.

Kuitenkin tässä on hyvä huomata se, että tieteentekijöillä on taito käsitellä tutkimusaineistoja. Tieteenfilosofi taas katsoo helposti "mitä tapahtuu" ja mitä sen pohjalta voidaan sitten järkevästi päätellä eri metodejen pohjalta. Kuitenkin kun taikatempuilla ohjataan ihmisiä harhaan, kysymys on monisäikeisestä taitoryppäästä. Kyseessä on ammattitaito, jossa on elementtejä psykologiasta sorminäppäryyteen. Tiedemiehillä ei ole kokemustaustaa pseudotieteen kyhäämisestä. Ja jos tieteenfilosofi saa nimen omaan väärää tietoa siitä "mitä tapahtuu" vääristyvät ajatukset helposti. Tieteenfilosofi voi eliminoida taikuusvaihtoehdon määrittelemällä sen epätodennäköiseksi - tai määrittelemällä sen "ainutlaatuiseksi tapahtumaksi". Nämä ovat alkuoletuspohjaisia, ja eri tulkinnat johtuvat juuri siitä että häneltä puuttuu se olennainen tieto siitä mitä tässä tosiaan tehdään.

Taikureilla on sen sijaan käsitys olennaisesta. Siitä mitä huijaamalla voidaan tehdä, ja minkälaisia temppuja tähän pääsemiseksi saavutetaan. Tämä tuntemus on olennaisesti sama asia kuin mikä on vaikkapa hiukkaskiihdytintä käyttävien fyysikkojen kohdalla. Fysiikan teorioiden rakentaminen perustuu hiukkaskiihdyttimen toiminnan ymmärtämiselle. Ilman tätä tietoa tulosten tulkinta on vaikeaa ellei mahdotonta. Siksi työvälineiden toimintaperiaatteita ja käyttöä ihan oikeasti opetellaan yliopistossa. Sillä se on tulosten tulkinnan kannalta yksi tärkeimmistä elementeistä. Siksi jos taikurit eivät keksi ratkaisua, tai tee mielenkiintoisia huomioita siitä miten suorite on toistetttavissa, siinä täytyy olla takana jotain melkoisen hyvää.

Se on vähintään niin hyvä huijaus että siihen on jo lupa uskoa. ~ Et ainakaan mene helposti lankaan. Ja jos menet lankaan harvoin, mutta joskus, ja paljastuu että olet mennyt lankaan. Niin voit lohduttautua pettymyksessäsi ainakin sillä että olet tässä tunnustautunut avomieliseksi. Et kiellä mahdollisuutta suoralta kädeltä - ja sinulla on näyttää case study joka osoittaa että näin todellakin on. Voit jopa kertoa että erehdyksesi tuossa kertoo että olet kenties jopa liian avomielinen.