Onnea viikon demokratia -arvontaan.

Tasa-arvoisen avioliittolain käsittely on ollut kuuma peruna. Yhtenä syynä tietenkin oli se, että tämän piti olla niitä aiheita joihin ei pitänyt tarttua. Että saadaan hallitussopu ja muut asiat sujumaan mallikkaasti. Mutta sitten asia tulikin kansalaisaloitteiden kautta, ja tämänlaisia asioita ei voida nykysysteemissä suhmuroida puoluekurilla ja eduskuntasovuilla.

Lakivaliokunta torjui muutoksen niukasti. Kiitos mm. Mikael Jungnerin. Nyt asia on kuitenkin tulossa varsinaiseen lopulliseen päätökseen. Ja tähän liittyen on uutisoitu henkilöstönmuutoksista. Ryhmä joka päättää asiasta on kooltaan pieni. Ja siitä on vaihtunut ihmisiä toisiin ihmisiin. Joilla ei välttämättä ole samaa mielipidettä. Näkemys on hyvin tasainen ja päätöksessä voi käydä miten vain. "Kansanedustajat ovat jakautuneet asiassa lähes tasan kahtia. On hyvin täpärällä, tuleeko lakiesitys hyväksytyksi vai hylätyksi, kun lakivaliokunnan mietintö tulee syksyllä eduskunnan täysistunnon käsittelyyn." ... "Eduskunnan voimasuhteet tasa-arvoisen avioliittolain suhteen ovat muuttuneet kesän aikana. Kolme uutta kansanedustajaa vastustaa homoparien avioliittolakia, kun heidän edeltäjänsä ovat lakiesitystä kannattaneet."

Josta päästäänkin tämän päivän varsinaiseen aiheeseen. Se ei ole syvällinen (tai edes pinnallinen) eettinen argumentisto jolla jompi kumpi ratkaisuista "torjutaan" tai "todistetaan". Kysymys on tätä laajempi. Tai suppeampi. Kyseessä on puhdas tilastomatematiikka. Niistä merkittävin on se, että Suomen kansalaisia on miljoonia. Mutta päättäjien määrä on hyvin pieni. Nämä päättäjät ikään kuin edustavat itseään suurempaa joukkoa. Ja tässä kohden jokainen pieni empiristi ja tilastomatemaatikko tietää, että pieni otos voi sattumalta poiketa paljonkin perusjoukosta. Tämä niin kutsuttu otantavirhe on sitä suurempi mitä pienempää otosta käytetään.

Jos demokratiassa ideaalina olisi Kansan Tahto, voitaisiin ajatella että kansalaiset muodostaisivat perusjoukon. Jos kokonaistutkimus ei ole mahdollinen, eli ei voida kysyä jokaiselta, syntyy jonkinlainen edustajajoukko. Tietoa tavallisesti kerätäänkin vain osasta perusjoukkoa. Jos valinta ei ole päätettyä vaan arvottua, tätä pientä joukkoa kutsutaan otokseksi. ; Toki tässä pienen ryhmän valinnassa voi olla suhmurointia, eli tietoista koijaamista jonka takia vähemmistö pärjäisi liian hyvin enemmistön kustannuksella. Mutta en lähde tälle tielle vaan postuloin sen sijaan istelleni epäluontevan, muutoinkin hyvin epätodennäköisen ja kaikkien mielestä naïvin premissin siitä että kansanedustajat eivät nyt tässä yhtään kikkaile vaan ovat 100% rehellisiä. Eli otos on valikoitunut satunnaisesti, jotta se ei systemaattisesti vääristäisi kansan tahtoa jo lähtökohdiltaan, vaan mahdollisuus otoksen ja kokonaiskuvan vastaavuuteen olisi mahdollisimman hyvä.

Demokratian ihanne olisi se, että otos jotenkin oleellisesti edustaisi kansaa. Eli otoksen keräämisen tarkoituksena on saada tiivistettyä Kansan tahto, eli tuoda lakiin tieto koko perusjoukon näkemyksestä. Ongelmana on se, että vaikka oltaisiin tosi satunnaisia niin pieni otos voi sattumalta poiketa paljonkin perusjoukosta. Tätä kutsutaan otantavirheeksi. Ja se on sitä suurempi mitä pienempää otosta käytetään. Epäluotettavuus taas tarkoittaa tässä sitä että systemaattista virhettä ei ole joten virhe voi olla mihin suuntaan tahansa. Tulos on siis satunnainen, eikä painotu mihinkään tiettyyn suuntaan.

Mutta tässä päätöksessä ongelma johtuu vain osittain "edustuksellisesta demokratiasta". Otoskoko ei yksin riittäisi tekemään asiasta todella hankalaa. Suurin ongelma on siinä, että päätöstä ei tehdä keskiarvon vaan kynnysarvon mukaan. Toteutuvassa päätöksessä ei tehdä mitään asteittaisuutta vaikka sen mukaan että olisi eri lakiversioita jotka toteutuisivat sen mukaan miten monta prosenttia antaa äänensä puolesta ja vastaan. Nyt, kun tietty prosenttimäärä ylittyy niin päätös vain toteutuu ja jos sen alle niin päätös ei toteudu. Harmaansävyisyyttä ei ole. Peli on täysin binaarista Kyllä/Eitä. Ja se kumpi tapahtuu riippuu hyvin pienestä heilahtelusta. Viime hetken mielenmuutokset ja työpaikkasairastelut ja vastaavat heiluttavat ja keikuttavat päätöstä äänestysmääriä katsellen vain vähän, mutta ratkaisun kannalta oleellisia määriä.

Kun päätös on hyvin tiukalla, se tarkoittaa sitä että pienikin häiriö voi muuttaa tuloksen suuntaan tai toiseen. Tämä tarkoittaa sitä että eduskunta ei perimmillään toteutakaan kansan tahtoa vaan itse asiassa suorittaa arvonnan. Tervetuloa demokratiaan. Tässä tämän viikon arvonta. Onnea kaikille illan arvontaan. Onnittelut voittajille. Tämän luonteen vuoksi voitaisiinkin tavallaan kehittää yhtä paljon kansan tahtoa mittaava järjestelmä, jota pyörittämään ei tarvittaisi niin monia kansanedustajia. Päätöksetkin saataisiin edistymään ripeästi.

Uskonveljien eri asioiden "Todistamisesta"

Kävin pientä keskustelua Jeesuksesta. Itse olen historiallisen Jeesuksen kannattaja. (Eli uskon että tämänniminen saarnaajakaveri on joskus kuluttanut sandaaleja ja ollut uskonnollinen johtajahahmo.) Minua ihmetyttää vain se, miten moni tekee logiikkaloikan Jeesuksen historiallisuudesta Jeesuksen jumalallisuuteen. Minua tämä ihmetyttänee esimerkiksi siksi että uskon historialliseen Muhammadiin mutta jos joku vakavasti esittää minulle että hän oli muuta kuin hallusinoiva nomadi, eli että hän olisi jonkinlainen hengellinen profeetta jolla on suora yhteys Jumalaan, niin hymähdän. Jeesuksen kohdalla tätä loikkaa on vaikeampi nähdä koska kulttuurimme on kristillinen. Islamilaisissa kulttuureissa Muhammad on kritiikki -immunisoidumpi. Päättely on yksinkertaisesti non sequitur ; Annetuista premisseistä ei voida loogisesti johtaa sitä johtopäätöstä johon sen väitetään johtavan.

Kuitenkin Jeesuksen historiallisuuden kohdalla on tehtävä oleellinen huomio. Jeesuksen olemassaoloa ei ole mitenkään historiallisesti todistettu. Hänestä on viitteitä muutamassa lähteessä. Jeesushahmo on todennäköinen, mutta historiassa aito henkilön varma todistaminen vaatisi paljon enemmän. Tämä on toki helppoa unohtaa - esimerkiksi Sokrateesta on vain yksi päälähde, Platon. Ja muutama pieni maininta muutamassa näytelmässä, ja näistäkin osa on sketsimäisiä. Sokrates on historiallisesti mahdollinen, mutta tämä on kaukana Sokrateen todistamisesta. ; Jatkumo jossa todistettuja hahmoja ovat Napoleonin tai Fiore dei Liberin kaltaiset hahmot joilla on referenssiä moneen eri suuntaan, on toisessa päässä sellaisia hämärästi viitattuja hahmoja kuten Sokrates ja Jeesus.

Kuitenkin uskovaiset pitävät Jeesuksen historiallisuutta nimenomaan todistettuna. Ja kriittiset mielipiteet tästä ovat heistä automaattisen naurettavia ja ignoraatiouden osoituksia. Tämä asenne todistaa vain sen, että heillä ei ole hajuakaan historiantutkimuksesta. (Mikä ei yllätä ketään.)

Vastaava asenne on tietysti läpikattava muutenkin. "Tämä päivä" -blogissa viitattiin tuoreeseen tutkimukseen. Sen tekijät olivat kristillisiä konservatiiveja. (Kuten toisaalla on lausuttu "Texasissa tehty tutkimus, jonka on rahottanut republikaanit. Näistä on hyvät tutkimukset tehty.") Ja se tutkimus rakensi näkemyksen jonka mukaan homoseksuaalit vanhemmat heikentävät lapsen onnellisuutta. Tämänlaiset tutkimukset ovat jo perustaltaan sellaisia että ne usein tulkitaan hyvin tulkinnanvaraisesti. Oma ensivaikutelmani oli miettiä sitä, että kertooko tämä siitä että kristityt kiusaavat homoseksuaaleja. Tällöin tutkimus osoittaisi että kristityt ovat kusipäitä hyvin laajasti, niin laajasti että se heikentää erimielisten elämänlaatua. (Tämä olisi minun silmissäni nollatutkimustulos.)

Kuitenkin tutkimus oli vielä huonompi kuin normaali "tarkoitushakuinen tulkinta" joka on logiikkaloikkauksena vielä suurempi kuin loikka historiallisesta Muhammadista Jumalalliseen profeetta Muhammadiin. -Olin liian optimistinen kun luotin että tutkimus olisi tehty edes säällisesti. Tutkimuksentekijät evät olleet edes rakentanut tutkimusasetelmaa kunnolla. Tai edes välttävästi. Heidän menettelynsä on niin perusteellisen huono että sen kutsuminen paskaksi loukkaa jokaista ulostetta universumissamme syvän viiltävällä ja henkilökohtaisella tasolla. "Kyseisen tutkimuksen tutkimusmetodologia on kuitenkin pahasti virheellinen. Sen suurin ongelma on, että saadakseen tutkimukseen tarpeeksi laajaksi, tutkijat keksivät "nerokkaan" menetelmän jolla löytää riittävästi vertailukelpoisia homoseksuaalisten vanhempien kasvattamia lapsia. He määrittivät tähän ryhmään mm. kaikki joiden jommallakummalla vanhemmalla oli suhde samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, lapsen ollessa alle 18-vuotias. Tämä niputti koeryhmään merkittävän määrän rikkinäisistä avioliitoista tulleita lapsia. Verrattava ryhmä olivat ehjät heterosuhteet." Koska eroaminen ei ole koskaan onnellien tapahtuma, tässä syntyy ns. systemaattinen virhe.

Itse asiassa tämä virheellisyys on sen verran selvää (non sequitur -virhe on todella voimakas) että on ilmiselvää että tutkijoiden intressit ovat ratkaisseet. Muutenhan tutkijoiden ideologisella taustalla ei olisi merkitystä. Mutta kun pitäisi selvittää miksi tämänlaista karkeaa ja idioottitasoista töppäilyä voidaan tehdä tutkimukseksi kutsutussa toiminnassa, ideologia nousee selitysarvona arvoon arvaamattomaan. ~ Itse asiassa tutkimusasetelma on niin huono, että voidaan vakavsti sanoa että tutkijoiksi itseään kutsuvien "vähintään maisterien" kohdalla he ovat joko tietäneet tai heidän vähintään olisi pitänyt tietää tämänlaisen olevan huonoa tutkimusta. Näin tästä voidaan johtaa tutkimuseettinen kannanotto ja sanoa että tutkijat eivät täytä ns. vilpittömän mielen ehtoa. Tämänlaisen tekijöitä ei siis ole teknisesti väärin kutsua valehtelijoiksi tai huijareiksi. Eli jos valehtelua yrittää kiistää, on näin räikeissä ja ilmiselvissä tapauksissa kiistävät lausunnot vain PR -höpinää, joka tarkoittaa sitä että lausuja ei todellakaan ole valehtelija ja huijari vaan saivartelulla ja venkoilulla vastuutaan pakoileva valehtelija ja huijari.

Mutta olen odotuksissani hyvin pessimistinen. Tiedän että tämä tutkimus tulee "todistamaan" sen että homoja ei saa päästää ikinä avioon yhteiskunnallisista syistä. Tiedän että käy kuten "Tämä päivä" ennusti. "Mutta vaara on siis vältetty ja huono tiede saatu lakaistua jälleen syrjään? Valitettavasti ei. Sillä ei ole merkitystä miten puhtaaksi potaskaksi tämä tutkimus todistetaan ja miten perusteellisesti. Kreationistit ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen miten tietyt ihmiset eivät lakkaa käyttämästä perustelua joka on kerran osoitettu vääräksi ja virheelliseksi, ja tässä tulee käymään juuri niin. Tämä tutkimus tulee monelle "osoittamaan" miten vaarallisia sateenkaariperheet ovat ja sen virheellisyyttä ei tulla nielemään." Sillä tiede ja totuus ovat näille uskovaisille jotain jonka tulokset he tietävät valmiiksi, ennen tutkimusta ja muuta vastaavaa. IDiooteille totuusarvo ratkaistaan johtopäätösten oman maailmankuvan hivelemisellä. Tiede ja tutkimus ovat heille aivan vieraita konsepteja. Sillä ei ole edes väliä ollaanko tutkijoita vai ei. Sillä koulutus näyttää lähinnä tuovan heille statuksen. (Ainakaan edes alkeellista tutkimusmetodiikkaa se ei heille opeta.)

I'll hit you - straight in the polls

"This Facebook page has been targeted by the atheist and homosexual community, members of which have generated a spate of posts which violate the guidelines of this page. We remind our readers: We are a Christian company that takes seriously the Third Commandment. It is one thing to charitably post an alternative opinion, it is another to mock God, his Scriptures, or to take His name in vain. If you use this Facebook page for scoffing (Proverbs 22:10), for posting defiling communications, or if you in any way violate the Third Commandment in your posts, or encourage others to do the same, you will be deleted and banned."

Ylläolevat sanat ovat ne, joilla Vision Forum ilmaisi loukkaantuneisuutensa. Syynä tähän reaktioon oli Vision Forumin äänestys, jossa kartotettiin ihmisten mielipiteitä Obaman homoseksuaalien oikeuksia koskeviin näkemyksiin. Äänestys oli kiertänyt internetissä ja sitä oltiin äänestetty paljon. Ja homomyönteisiä mielipiteitä tuli esille oikein superlauma. Kun tulos ei ollut mieluinen, tulkittiin se samaksi kuin kiusaaminen. Saatu tulos luettiin vääristelyksi ja peräti jumalaa ja uskontoa pilkkaavaksi.  Olisi pitänyt saada toisenlainen tulos, oikean kansan mielipide.
1: Kolmas käsky koskee Jumalan nimen väärin lausumista joka sopii melko huonosti syytteeseen, ensimmäinen ja toinen käsky soveltuisivat siihen paremmin. Mutta jostain syystä kolmannen käskyn mainitseminen tässä yhteydessä on jonkinlainen omituinen oman ideologian teologian perusasioissa epäonnistumisen nilkutustemppu johon Vision Forum on rakentanut koko valitusstandardinsa.

Tämä liittyy olennaisesti siihen, että internet on pullollaan kaikenlaisia äänestyksiä. Niiden kaikkien yhteinen ongelma on siinä, että ne eivät oikeasti ole kovinkaan objektiivisia. Esimerkiksi "Vision Forum" pitää sloganinaan "Discipleship & Education for Christian Families". Kun tätä sivustoa luonnolliseti lukevat pääasiassa sen kohderyhmä, eli uskovaiset, on selvää että se vaikuttaa tämänlaisiin äänestyksiin. Puhutaankin systemaattisista virheistä, jotka tekevät äänestyksistä käytännössä arvottomia.

Tämän huomion jälkeen on hyvä huomata, että homomyönteinen ryöpsähdys on selviö. Tämä kuvaa taas muista puolista. Systemaattinen virhe voi tulla muutakin kautta. P. Z. Myers on intoutunut harjoittamaan toimintaa, jossa hän laittaa blogiinsa esille erilaisia nettiäänestyksiä joihin hän kannustaa ihmisten menemään kertomaan mielipiteensä. Tämänlaiseen tempaukseen osallistumista kutsutaan nimellä "Poll Crashing". Ja niiden tulokset ovat olleet musertavia, kun esimerkiksi uskonnollisen sivuston uskonnollisessa kyselyssä on uskonnottomille sopiva vastaus joka sitten saa murskasuosion, joka luonnollisesti inhottaa uskovaisia joiden pystyynlaittama äänestys se on. Esimerkiksi "Christianity Today" sensuroi koko äänestystuloksen jonka välivaiheista kirjoitettiin hieman suomeksikin.

Tämä herättää mietteitä muustakin kuin siitä, että miksi laittaa ylös äänestyksiä jotka ovat (a) paitsi tuloksiltaan arvottomia ja sovelluskelvottomia (b) myös ennalta arvattavia ja sen henksiä että äänestystulos hyväksytään jos ja vain jos siihen saadaan tietynlainen vastaus.

Tämä toinen kysymys nimittäin liittyy siihen, että miten ateistejen pollcrashaus onnistuu ylipäätään ; Kuten edellä on mainittu, on uskovaisten äänestykset sellaisia että niiden tuloksissa on valmiiksi voimakas systemaattinen virhe tiettyyn suuntaan. Kun tätä koristellaan sillä, että ateistit ovat marginaalisia, syntyy ongelmalinen yhtälö. Jos hyvin pieni ja merkityksetön ihmisjoukko yrittäisi tämänlaista, syntyisi vain pientä fluktulointia jota ei edes huomattaisi.

Itselläni on pollcrashingin onnistumisesta muutamia ajatuksia;
1: Aktiivisia ateisteja on oikeasti paljon. Suurin osa uskovaisista on passiivisia ja he eivät itse asiassa äänestä tämänlaisissa blogeissa. Ollaksesi aktiivi sinulla täytyy olla niin voimakas fiksaatio uskontoon että kulutat aikaa uskonnollisissa sivustoilla sen sijaan että katsoisit televisioviihdettä. Ei siis ole reilua verrata "uskovaisten" ja "ateistejen" määrää toisiinsa.
2: Ateistit ovat keskittyneempiä. Kun Myersin Pharyngula on jotain jota luultavasti valtaosa ateisteista lukee ainakin silloin tällöin, kristityt ovat useammassa paikassa. Uskonnollisia sivustoja on yksinkertaisesti hyvin paljon ja niiden kohdalla ei ole vastaavaa "supersuosittua" paikkaa joka kokoaisi koko ideologian yhteen.
3: Uskonnollisissa äänestyksissä on tavallista se, että niiden mielipiteistö on hyvin valikoitunutta. Uskovaisten mielipiteet jaottuvat tällöin muutaman suositun pääkohdan mukana. Ateistejen monikirjoisuus taas onnistuu heikommin ja on tavallista että heidän näkemyksiinsä sopivia kohtia on vain yksi ja sekin on "vain enintään". Äänestystulokset siis hakevat esiin näkemyseroja uskovaisten sisältä, mutta sama kyselypatteri ei luonnollisesti erittele ateistejen näkemyksiä samalla tarkkuudella ja taidolla. Näin uusateistien mielipide keskittyy ja muiden ei. Tämäkin johtaa siihen että uusateistejen ajama mielipide ikään kuin ponnahtaa vahviten esiin koska päästäkseen samalle suosiotasolle tarvitaan moninkertainen määrä uskovaisia vastaajia.

---

Kirjoittaja on ammatiltaan jotakuinkin "Gallupmiesten Penelope Garcia".

"nonconsensual sex"

"Nightwing" -sarjakuva herätti jonkintasoista kohinaa kun sen eräässä sarjakuvassa "Tarantula" harjoittaa "Nightwingin" kanssa seksiä. Tässä tapauksessa oli tosin sellainen pieni mutta, että "Nightwing" ei ollut halukas osapuoli tapahtumaan. Ja hän on miespuolinen. Sarjakuvan käsikirjoittaja otti asiaan kantaa seuraavalla tavalla "For the record, I've never used the word "rape," I just said it was nonconsensual (I know, aren't writers frustrating? *smiles*), but I think Nightwing is suited to cover any topic rooted in human behavior. The Batman characters are unique in that they're not super powered - they're extraordinary people who devote themselves to operating effectively in a very dangerous realm of human existence - crime and injustice and even, very often, mental illness. They are in constant physical danger, to the point that as readers we don't even always respond to that anymore because we assume they'll eventually be okay. I think sometimes it's more rewarding to put them in emotional or social peril of one kind or another, situations which challenge them as people as well as as superheroes." Tämä lausunto muistuttaa itsessään eräästä omituisesta piirteestä, jotka ovat yleisiä yhteiskunnassamme. Niin yleisiä että sanasaivartelua ei voida pitää minään kirjoittajien yksinoikeutena.

Raiskaus on ilmiönä määritelty "väkisinmakaamisen" tematiikalla, jolloin eivapaaehtoinen seksi on raiskaus. Tämä ymmärretään yleensä silloin kun puhutaan naisista. Keskustelu on terveesti muistuttanut esimerkiksi siitä että aviomies voi raiskata vaimonsa, näkemys joka ei suinkaan ole valitettavasti ollut ilmiselvä kaikille. Kuitenkin käytännön tasolla mieheen kohdistunutta raiskausta pidetään hieman absurdina tapahtumana. (Joka ei tee miehestä uhria vaan pelkästään rassukan ja säälittävän pateettisen olennon.) Aiheena raiskattu mies ei nouse oikeastaan esille muuta kuin siten että homoseksuaali mies raiskaa miehen. Ja tällöin kyseessä on jonkinlainen "alkukantainen PerusSuomalaiskauhuskenaario" joka kyllä tunnetaan. Ajatus naisraiskaajasta on sen sijaan käytännössä vieras ajatus. Esille nostetaan se, että miehen täytyy haluta koska eihän sillä muuten edes seiso. (Ja muut valitut kertomukset.)
1: Yksi syy siihen voi olla feministisen keskustelukentän tapa kohdella miesten sukupuolielimiä. Ne kuvataan tunkeutumisen ja lävistämisen metaforan mukaan. Miehen sukuelin itsessään nähdään väkivaltakuvaston läpi riippumatta siitä mitä sillä sitten tehdään. Feministien itsensä tulisikin soveltaa omia postmoderneja välineitään ja tunnutaa että tällä tavalla heidän kielensä luo kahlitsevan todellisuuden johon mies sukuelimiensä kantajana laitetaan. Minä en toki postmodernismia kannata, mutta nämä veikkoset kannattavat, joten luulisi heidän olevan kiinnostuneita siitä mitä heidän oma ajattelunprosessointitapansa selittää.

Miesraiskaus on relevantti siinä mielessä että moni kertookin että naisenkaan raiskauksen kohdalla kysymys ei ole pääasiassa seksistä, vaan ensisijassa vallankäytöstä, kontrollista ja alistamisesta. Tämän kulman kohdalla erektiokysymys irrelevantisoituu (vaikka en pidäkään sitä minään kaikenkattavana sääntönä, en usko että raiskatun miehen erektio olisi fysiologinen mahdottomuus.) Toki mies ei joudu pelkäämään raskaaksi tulemista. Mutta jos raiskaaja on oma perheenjäsen, on tässä mukana laajempi vallankäyttö. (Esimerkiksi jos ei suostu hankkimaan lasta ja puoliso sellaisen kovasti haluaa, tällä voi olla suuriakin vaikutuksia.) Ja jos kyseessä on vieras, on mukana myös sukupuolitautien, pahimpana AIDS -riskin pakkotiedostaminen. Ja se, että joutuu miettimään konkreettisesti sitä, että minulla kenties on parantumattomissa oleva hitaasti tappava tauti on ajatuksena jotain joka on äärimmäisen julma ja relevantti kärsimys jopa siinä tapauksessa että raiskaajanainen on täysin tauditon. (Sama tilannehan se on miesraiskaajienkin kanssa.)

Lisäksi keskustelu halutaan marginalisoida. Esitetään että asiaa ei tapahdu joten siitä ei tarvitse puhua. Tässä perustelussa nojataan kuitenkin "tilastoharhaan" joka on viime päivinä tullut tutuksi kun rikostilastoissa maahanmuuttajataustaisten tekemät raiskaukset olivat yleisempiä kuin muiden. Arhi Kuittinen muistutti tässä otantaan liittyvästä systemaattisesta virheestä "Raiskauskeskusteluisa akateeminen Halla-Aho on heiluttanut rasistista tilastokorttia eikä lainkaan välitä akateemisesti tunnetuista tilastoinnin sosiaalisista arvo-virhe-ehdoista: suomalaisissa raiskaustilastoissa on vakava vääristymä sen takia, että naiset (ja miehet) eivät ilmoita poliisille yleisimpiä raiskaustapahtumia eli omia miehiään, sukulaisiaan, naapureitaan, pomojaan ja työkavereitaan raiskauksesta naisen oman sosiaalisen mainestatusaseman takia kuin vain 3-5% mutta tuntemattomat ja erirotuiset raiskaajat ilmoitetaan säntillisesti poliisille 80% varmuudella." Ja tämän on tunnustanut myös monet feministinaiset. Ja itse asiassa tämä perustelu on niin tunnettu ja laajasti käytetty että jopa Päivi Räsänen muistutti "Iltasanomien" haastattelussa että tilastoissa ei ole kysymys ainakaan pelkästään kulttuurista, vaan myöskin juuri siitä että rikoksia ei ilmoiteta tasaisesti. Ja että olisi väärin tuomita maahanmuuttajia koska heistä enemmistö toimii hyvin. (Tämä on siis ymmärretty yllättävän laajasti ja kiitettävän hyvin. En ota loogisuuden yleisyyttä ilmiselvyytenä, joten tästä voi antaa kaikille selkääntaputuksen.)

Samalla logiikalla voidaan muistuttaa että miesraiskausten kohdalla on varmasti systemaattisia muuttujia, kun asiaan liittyy erityinen häpeä. Ja monesti käy taatusti niinkin, että jos mies lähtee valittamaan raiskauksesta, voi nainen kostaa vastaraiskaussyyttämisellä. Ja kun käytännössä tässä vaiheessa löytyy merkkejä seksin harjoittamisesta, on uskottavaa että syylliseksi oletetaan mies eikä naista. Tai sitten asia painuu "sana vastaan sana" -kinana pois rikostilastoista kokonaan. Kummassakaan tapauksessa mies ei saa oikeutta.

En toki minäkään ole esittämässä, että miesraiskaukset olisivat älyttömän yleisiä. Kuitenkin haluaisin että kyseisen ilmiön olemassaolo tunnustettaisiin relevanttina vaihtoehtona ja mahdollisuutena. Että ei aina puhuttaisi eivapaaehtoisesta seksistä. It's not ok. (Vaikka Tarantula "Nightwingissä" muuta sanoikin.) Naisilla ei saa eikä voi olla monopoliasemaa raiskauskeskustelussa.

"Painotetuista korteista" ja muusta ajatustenluvusta

Uhkapelejä on pitkään tehty todennäköisyyden lait mielessä. Yleisesti ottaen kaava on siinä, että talon voittaminen pitkällä tähtäimellä halutaan varmistaa. Tässä onnistutaan huomioimalla voiton odotusarvo. Tätä on usein lähestytty teoreettisesti, eli olettamalla esimerkiksi ruletin kohdalla että jokainen sektori on yhtä todennäköinen. Mutta kuten Tekno-Kekko meille muistuttaa, tosiasiassa ruleteissa oli jotain "epätäydellistä". Siksi analysoimalla rulettien antamia tuloksia voitiinkin tehdä niin että pelaamisesta tuli kannattavaa. Toiset tulokset tulivat useammin kuin toiset, vaikka rulettia ei edes manipuloitu pelinohjaajan toimesta.

Myös painotetut nopat ovat esimerkki siitä miten todennäköisyyksiä voidaan manipuloida. Noppien taustalla on myös teoreettinen tilasto, joka poikkeaa. Kun noppaa on painotettu, sillä saadaan tiettyä tulosta huomattavasti yleisemmin kuin muita tuloksia. Teoreettinen todennäköisyys ei vastaa käytäntöä. Itse asiassa painottamattomien noppien tekeminen on haasteellista ; Muovissa oleva kupla vaikuttaa tuloksiin hippuriikkisen. Tasolla joka saadaan näkyviin otoksen suurennoksella ; Kun noppaa heitetään vaikka miljardi kertaa, saadaan esiin se, jos siinä on hitusen tulokseen vaikuttavaa painottuneisuutta. Otoksen kasvattamisella tarkkuuskin kasvaa, joten nopista voidaan löytää "pieniä heittoja" jotka näyttävät että ne eivät ole aivan tasapainoiset.

Parapsykologian tutkimus on toistuvasti kolahtanut tämäntapaiseen tilastolliseen virheilyyn. Tästä esimakua saatiin paljon mainetta saaneista tutkimuksista joita tehtiin ns. "Zener -korteilla". Näissä tutkimuksissa idea oli yksinkertainen ; Sekoitettiin korttipakka, jossa oli viidenlaisia kortteja. Muodot olivat hyvin erilaisia, jotta niiden levittäminen ajatuksilla olisi mahdollisimman selkeää. Siksi siellä on kolmiota, tähteä, aaltoja ja niin edespäin. Yksi henkilö katsoo kortteja ja toinen arvaa. Sitten katsotaan kuinka usein "ennustaja" arvaa oikein. Tilastollisesti tämän pitäisi olla 20%. Ideana oli se, että 1/5 osuu oikeaan ja jos onnistutaan useammin, on takana tietysti ajatustenlukua. - Ongelmana oli se, että pakansekoittamisessa tehtiin vakavia virheitä; Esimerkiksi pakat sekoitettiin usein käsin eikä koneella. Tällöin pakka ei ole totaalisesti satunnainen. Toinen, merkittävämpi, ongelma oli se, että kortteja käytettiin tavalla, jossa jokaisen arvauksen jälkeen pakkaa ei sekoitettu uudestaan, vaan käytetty kortti vain heitettiin pois. Tämä johtaa siihen että korttien todennäköisyys muuttuu hallittavalla tavalla.

Tässä tilanteessa ongelmana on se, että jos kortteja ei ole sekoitettu tasaisesti, niin tasainen arvaaminen johtaisi siihen että tuloksissa olisi heittoa suhteessa odotettuun. Tämä heitto ei johtuisi ennustajan vaikutuksesta, vaan epäsatunnaisuudesta otoksenannossa. Tilastollisesti tämä on olennaista, koska ero voi karkeasti ottaen syntyä siitä että kortit ovat satunnaisesti sekitetut ja arvaaja arvaa niistä oikein. Tai siitä että arvaaja arvaa satunnaisesti mutta kortit eivät olekaan satunnaisessa järjestyksessä.

Myöhemmin tämä tuli esiin ns. PEAR -projektissa. Tässähän taustalla oli se, että oli satunnaislukuja tuottava järjestelmä. Satunnaisluvuissa oli heittoja, joita kuvattiin sillä että satunnaisuus ei tuottaisi sitä kovinkaan todennäköisesti jolloin tulos olisi tilastollisesti merkittävä. "Statistical significance" sanapari oli PEAR -projektissa vahvassa roolissa. Tuloksien esitettiin siis olevan anomaalisia. Muutoksien taakse selitettiin ihmisten kollektiivinen tietoisuus. Henki voittaisi materian, kun ihmisten ajattelu vaikuttaisi jollain kvanttimystisellä tavalla aineeseen. Eli ero johtuisi eräänlaisesta telekinesiasta. Selityksen uskottavuutta lisätäkseen muutokset liitettiin maailmanpoliittisiin tapahtumiin, eli esimerkiksi katastrofien lähellä tapahtuneet anomaaliset tilanteet tulkittiin johtuvaksi tapahtumasta - tai tästä tapahtumasta uutisoinnista jos se tapahtui hieman sen jälkeen.

Vaikutuksen määrä oli melko heikko, mutta tilastollinen merkitys saatiinkin valtavalla otoksenottomäärällä. Toisin sanoen satunnaislukuja pyöritettiin valtavia määriä. Tässä tullaankin siihen merkittävään ongelmaan joka on tuttu jokaiselle joka on joskus ottanut tietotekniikan perusteiden kurssin. Satunnaislukujen generoinnissa on kysymyksessä käytännössä algoritmilla arvotusta luvusta. PRNG -generaattoreita taas kuvaa se surullinen seikka että niiden tuottamat luvut eivät ole satunnaisia ; Niihin tulee toistuvuutta ja muuta vastaavaa heittoa, joka näkyy nimen omaan pitkässä tähtäimessä tarkastellen ; Jos vertailuna on tilastollinen odotus, syntyy aina jossain vaiheessa pakosti anomaalisia tuloksia. Koska PEAR pyöritti lukuja vuositolkulla ja aivan hemmetisti, oli selvää että tämä ilmiö puskee esiin ; Koska PRNG tarkoittaa likimain samaa kuin "jollain tavalla painotettu noppa", on selvää että ero putkahtaa esiin samalla tavalla. Näin ollen pieni vaikutus oli selvästi yhdistettävissä synnyttämismekanismiin.

Lisäongelmaa syntyy tietysti siitä, että itse asiassa katastrofeissa ei ole mitään yllättävää. Jos seuraa lehdistöä, havaitaan että jatkuvasti tapahtuu jotain. Näin ollen katastrofeihin yhdistäminen on "jälkikäteen sidottua" logiikkaa.

Näyttääkin siltä että nimen omaan parapsykologeja näyttää vaivaavan yksinkertaistettuun teoreettiseen tilastojakaumaan tarrautuminen (mallia PEAR -generaattori) - ja että sen metodologiassa ei oteta kaikkia edes todennäköisyyslaskennan olennaisia elementtejä (mallia Zener -kortit).

Kuitenkin käytännön konsepteissa "frekvenssointi", eli sitominen koeaineiston satunnaisuuteen, on tärkeää. Tutkimuksissa otoksen satunnaistamista korostetaan koska otoksen vinouma johtaa -mahdollisesti näkymättömiin- systemaattisiin virheisiin tuloksissa. Eisatunnaonen mutta ei hallittu otos vie yksinkertaisesti luotettavuutta koko kokeelta. Tässä suhteessa teorianratkoja onkin juuri kuten kasinon ruletin ostaja ; Pitää varmistaa että ruletti noudattaa jakaumaa eikä vain toivoa parasta. Sillä muutoin joku pirulainen kyllä tekee sen frekvenssoinnin ja sitten sitä ollaan häviämässä urakalla...

Puutteellisten havaintojen vallitessa (Onko meillä muka muuta?)

On joskus jopa tavallista, että kun tehdään tutkimusta, on joukossa aina jotain yksittäisiä kohtia jotka eivät onnistu. Näin mitatusta tilanteesta ei saada kaikkia havaintoja. Tämä on jotain, johon voidaan reagoida järkevästi.

Ehkä yksinkertaisin tapa on tehdä poistoja:
1: Poistetaan koko muuttuja koko kokeesta. Tämä on järkevää etenkin jos havaintoja puuttuu paljon. Jos aineistossa on muita tarkasteltuja muuttujia, se ei vielä pilaa koko tutkimusta. Tämä ratkaisu on tosin melko radikaali, sillä kokeesta jätetään pois tarkastelukulma. Kuitenkin tätä kautta otoskokoa ei välttämättä tarvitse pienentää yhtään. Ja jos mittaaminen on jonkun tietyn muuttujan kohdalta hankalaa ja siihen tulee paljon virheitä, tuntemattomat tiedot keskittyvät helposti juuri näihin muuttujiin ja silloin voi olla "välineellisistä syistä" ihan fiksua jättää koko muuttuja johonkin toiseen tutkimukseen tai toiselle tutkijalle.
2: Poistetaan koko havainto joka on puutteellinen. Tämän ongelmana on se, että otoskoko pienenee, mikä vaikuttaa tutkimukseen. Lisäksi tämä on riski otoksen satunnaistamiselle. On nimittäin mahdollista että mittausvirheet eivät jakaudukaan tasaisesti koko aineistoon vaan keskittyvät johonkin kohtaan. Tällöin rakentuu helposti huomaamatta näkymättömiin ja piiloon jäävä systemaattinen virhe. Joka on itse asiassa huolestuttava tilanne.

Kuitenkin melko usein puuttuvat havainnot eivät ole ylitsepääsemätön ongelma, vaan tarjoaa tilaa "hyville akateemisille arvauksille";
1: Puuttuva tieto voidaan olettaa muun aineiston kautta. Kun otetaan esiin kaikki tunnetut muuttujat, ja laitetaan puuttuvan tiedon kohdalle näiden keskiarvo, mittaustuloksen puute ei muuta keskiarvoa. Otoskoko ei muutu, mutta valitettavasti tämä johtaa väistämättä hajonnan pienenemiseen ja painottumiseen kohti keskiarvoa. Yleensä tämä tarkoittaa myös aineistossa olevien korrelaatioiden heikkenemistä.
___1.2: Keskiarvo voidaan toki ottaa myös ryhmän kautta. Usein aineisto voidaan jakaa eri luokkiin. Ja silloin tuntematonta ei oteta koko aineiston keskiarvosta vaan sen oman luokan keskiarvosta. Tämä ratkaisu tekee luokitelman sisällä saman minkä keskiarvon koko aineistosta teki aineistolle. Mutta samalla se korostaa eri luokitelmaryhmien välisiä eroja.
2: Toinen tapa korvata tulos on ottaa edellisen havainnon arvo tai arpoa aineiston satunnaisen yksikön arvo. Tällöin hajonta eikä keskiarvo muutu. Toisaalta tätä keinoa käyttäen puuttuvan tiedon kohdalle voidaan laittaa useitakin vaihtoehtoisia tuloksia.
3: Lisäksi koko aineisto voidaan laittaa tarkempaan tilastolliseen tarkasteluun jolloin otetaan huomioon kaikki tiedot joita kahdella muuttujalla muussa aineistossa on keskenään. Tällöin rakennetaan erilaisia korrelaatiomatriiseja. Näidenkin seurauksena aineiston otoskoko tavallisesti pienenee, koska analyysistä poistuu havaintoja "hallitusti". Kuitenkin tässä poistuu yleensä paljon vähemmän dataa kuin suoralla kädellä tehdyllä poistamisella. Menetelmä on tosin myös mutkikkaampaa ja vaatii enemmän laskentaa.

Minunkaltaiselle kokonaisvaltaiseen tieteenfilosofiaan = konsilienssin ja koherenssin merkitystä korostavaan lähestymistapaan tämä perusmetodologia tarjoaa eräänlaisen työkalun. Esimerkiksi Duhemin-Quinen teesin mukaan falsifiointitilanteessa on tehtävä muutoksia jotka muuttavat kokonaisuutta vähiten. Tämä tapahtuu aineistonkäsittelyssä monella tavalla ja on houkuttelevaa ajatella että ne toimivat konkreettisesti sovellettavana apuvälineenä, jotka itse asiassa tekevät juuri tätä. Kun aineistossa puuttuu mittaustulos, oletetaan että aineiston mittaustulos on ollut jotain, ja sitten arvataan muun aineiston kautta mitä se todennäköisesti on.

Tässä ei siis lähdetä vaikka olettamalla asian todennäköisyydeksi 50%, josta poikkeaminen vaatisi tietoa joka kumoaisi tämän tilan. Samalla korostuu että mikään valinta ei tapahdu tyhjiössä. Mikä tahansa asia voidaan joutua muuttamaan. Mittausvirheen hoitamisen kaltaiset työkalut tarjoavat mahdollisuuden selvitä epätäydellisyydessä ja epätiedossa tavalla joka ei ole vain asian todennäköisyyksien päättämiseen ennalta. Näin vapaus premissejentekoon pienenee ja jotkut oletukset muuttuvat paremmiksi kuin toiset taas eivät.

Pilkkaan ampujat ja pilkattavat ammuskelijat.

"You are not so smart":issa kirjoitettiin kenties vaikeimmin tunnistettavasta argumenttivirheestä, "Texas sharpshooter fallacysta". Kyseessä kun on se, että faktoja ei osata tulkita oikeassa kontekstissa. Tätä kautta yhteensattumista rakentuu sääntöjä.

Texas sharpshooter -fallacyssä asiaa ja aineistoa tarkastellaan "faktojen jälkeen" ikään kuin ne olisivat tulkittu samalla tavalla kuin "ennen faktoja" tilanteessa. Tilannetta kuvataankin sillä että ensin ammutaan ladon seinään ja sitten osumakohdan ympärille piirretään maalitaulu. Tämän jälkeen ampuja näyttää mestarillisen hyvältä. (Siitä nimi.)

Texas sharpshooter fallacy syntyy montaa kautta. Monesti nämä ovat vahinkoja:
1: Systemaattisia virheitä ei huomata. Eli esimerkiksi kartassa nähdään että syöpään kuolemiset ovat painottuneet tietyille asuinalueille. Eikä huomata että ihmiset asuvat asuinalueilla kaikkea muuta kuin satunnaisesti. Elämäntavat, ikä, varallisuus ja muut vastaavat liittyvät asuinalueeseen joka valitaan. Ja moni näistä liittyy jollakin tavalla syöpään. Näin syöpäkuolemat eivät johdukaan asuinalueen myrkyttymisestä vaan vaikkapa siitä että siellä asuu vanhoja rikkaita ihmisiä jotka eivät ole ehtineet kuolla vaikkapa auto -onnettomuuksissa.
2: Aineistoa tarkkaillaan huolimattomasti : Tapahtuu jollakin tavalla cherry picking. Näin käy esimerkiksi silloin kun törmätään erilaisiin "pieni maailma" -ilmiöihin. Tuntemattoman kanssa huomataan jokin yhtäläisyys ja tätä ihmetellään. Kuitenkin moni asia on ihmisten kesken epäanaloginen. Näitä eroja ei huomata ja huomio kiinnittyy vain yhteneväisiin asioihin, kuten siihen että molemmilla on yhteinen tuttu, tai he ovat asuneet samalla alueella lapsena, tai heillä on sama etunimi... Jos ollaan asuttu samalla alueella ja on eri etunimi, ihminen ikään kuin liian helposti kiinnittää huomiota yhteyteen ja pitää yhteensattumaa "pikkuisen maagisena" samankaltaisuutena. Vaikka tilastollisesti olisikin epätodennäköistä törmätä tyyppiin jolla ei olisi mitään yhteistä.
3: Maailman kontingentti luonne unohdetaan. Esimerkiksi jos joku saa lottovoiton, se tuntuu ihmeelliseltä yhteensattumalta. Ja lasketaan todennäköisyyttä tälle tapahtumalle jälkikäteen. Vaaditaan selitys miksi juuri tämä nykyinen tila on toteutunut eikä jokin toinen ja tätä kautta moni lottovoittaja kiittääkin Jumalaa. Kuitenkin lottovoittojen tilanne on se, että tietystä määrästä pelattuja lottopelejä tulee tietty määrä voittoja. Voittojen määrä selittyy sattumalla, mutta lottovoittaja ikään kuin vaatii ylenmääräistä todistamista. On selitettävä "joku voittaa" -tilan sijasta se, "miksi juuri minä voitin". Todennäköisyyslaskennan kautta tämänlainen on kuitenkin ylenmääräistä vaatimista.

Kaiken kaikkiaan tässä tapahtuu niin että sattumasta tulee selitys. Monesti on helppoa ajatella että asia on vain tiedettävä ja otettava huomioon. Siinä voi kuitenkin tehdä virheen. Esimerkiksi William Dembski käsittelee hienosti teoreettisella tasolla tätä ongelmaa kirjoissaan. Hän varoittaa että tätä kautta saadaan riskejä väärintulkinnoille. Hän kutsuu tälläistä tilannetta nimellä "fabrication". Kuitenkin hän itse ei onnistu noudattamaan tätä ihannetta. Hän laskee säännönmukaisesti toteutuneesta tilasta "miten juuri nykyinen tila toteutuu" sen sijaan että laskisi "miten yhtä kompleksinen asia syntyisi evolutiivisesti." Hän muistuttaa miten asian tietäminen ja sen noudattaminen ovat eri asioita. Ja miten hyväntahtoisesti ja hyvää uskoen voidaan tehdä virheitä.
1: Moni tosin väittää suoralta kädeltä että Dembski ei tee tätä virhettä koska hän on sen ääneen maininnut. Siitähän on luku, varoittava termi ja kaikkea.

On tietenkin helppoa olla ylenkatseinen tämäntapaisten edessä. Mutta tosiasiassa Texas sharpshooter fallacy on hyvin ihmisten arkijärjen ja intuition mukainen. Useimmiten niiden kautta tuotetut ajatukset tuntuvat hyviltä, loogisilta ja perustelluilta. Ja niiden osoittaminen vaatii usein laajemman kontekstin tajuamista ja perustelijan käyttämän laatikon ulos menemistä. Irrottautuakseen liian kapeasta kontekstista olisi aina kyettävä nousemaan, ajateltava "out of box". Se taas ei ole yleensä kovinkaan helppoa.

Valhe, emävalhe, tilastonikkarointi.

Ihmiset eivät jostain syystä pidä tilastotietoa kovinkaan mielenkiintoisena ilmiönä. Silti kaikki vetoavat mielellään tilastoihin. Ja toisaalta huijareiden huomaaminen tuntuu kiinnostavan ihmsiä usein aika paljonkin. Tätä kautta skeptikolle tarjoutuu tietysti tilaisuus yrittää tehdä tilastotieteestä kiinnostavampaa sitä kautta miten meitä voidaan huijata arkielämässä niillä tilastoilla. (Toki kaikenlaisia virheitä voidaan tehdä myös viattoman vahingossa huolimattomuuden tai ymmärtämättömyyden vuoksi. Mutta huijaus on mediaseksikkäämpää.)

Asiallisesti lähestyen tilastotieteessä on kolme vaihetta. On otoksen valinta, eli tietojen kerääminen. Tämän jälkeen on aineiston käsittely. Ja tämän jälkeen on aineiston esittely, presentaatio. Huijaamista voidaan tehdä missä tahansa vaiheissa.

On ehkä mielenkiintoista miettiä sitä, että itse asiassa usein huijaaminen kannattaakin tehdä siten, että tekee väärin vain yhdessä osiossa. Silloin muiden osioiden kohdalla voi kertoa vuolaastikin niiden teosta. Ihmiset huomaavat niiden tarkkuuden ja koko juttu vaikuttaa vakuuttavalta. Siksi ei lienekään yllättävää, että usein tilanne onkin juuri näin. Sitä ei esitetä väärä dataa väärinkäsiteltynä, siinä olisi turhan monta virhettä josta jäädä kiinni.

Otoksessa voidaa tehdä virheitä. Silloin ei napata riittävästi aineistoa. Tai aineistoa ei ole satunnaistettu tai valikoitu muutoin niin, että niiden voisi uskoa vastaavan olennaisesti koko massaa, jolloin puhutaan systemaattisesta virheestä joka vääristää tuloksen. Itse asiassa aineisto voidaan myös keksiä hatusta ja vain väittää että se on todella tehty.

Käsittelyssä on huomattava monenlaisia mutkia. Esimerkiksi:
1: Esimerkiksi jos arvioidaan prosenttiosuuksia, ei kannata mennä ryhmien kokoon liittyvään ansaan. Jos meillä on nyt ryhmä A ja ryhmä B. A:ssa on pieni prosenttiosuus x:iä. Ja A on kooltaan pieni. Ryhmä B on kohtuullisen kokoinen ja siinä on kohtuullinen prosenttiosuus x:iä. Jos ryhmää A suurennetaan rajusti, sen x:än prosenttiosuutta voidaan kasvattaa. Tämä näyttää tasa -arvoistumiselta. Mutta kun ryhmät A ja B lasketaan yhteen, voikin käydä niin että A+B oli ennen muokkailua isompi prosenttiosuus x:iä, kuin jälkeen muutoksen.
2: "Yksi miljoonasta on kontekstissa". Eli jos se, että kahdella ihmisellä on "1:1000000" mahdollisuus jakaa sama DNA profiili, ja ollaan 6 miljoonan suurkaupungissa, tiedetään itse asiassa että kaupungissa on keskimäärin 6 tyyppiä jotka jakavat saman DNA -profiilin. Oikeudessa "yksi miljoonasta" voisi vaikuttaa että syyllisyyden mahdollisuus olisi hyvin pieni. Mutta jos sanotaan "kaupungistamme vain 6 jakaa tälläisen profiilin" tulkinta näyttää tuomitulle leppoisammalta.
3: Tappouhkaustilastoharhan kautta voidaan lähestyä väkivaltarikoksia. Uhkailija toteuttaa uhkauksensa prosentuaalisesti hyvin harvoin. Siksi uhkailu voi tuntua irrelevantilta oikeudessa. Mutta samanaikaisesti voi olla totta tilasto, jonka mukaan uhkailtujen kuoltua murhattuna uhkaaja on yllättävän usein teon takana, sama tilanne näyttää erilaiselta, jos uhkailtu onkin murhattu ja tässä ruoditaan hänen kuolemaansa.
4: False positive -ilmiö, jossa jos haussa on harvinainen tautia testillä joka antaa luotettavasti oikeita hälytyksiä ja antaa joskus harvoin vääriä hälytyksiä johtaa usein tilanteeseen, jossa saatu diagnoosi ei tarkoita juuri mitään: Joukossahan on sekä tunnistettuja sairaita ja väärin tunnistettuja terveitä ja näillä apukeinoilla voidaan melko pienellä vaivalla hakea sellaiset luvut, että ne menevät esimerkiksi tasan.
5: Jalkavirhe. Vaikka ihmiset ovat keskimäärin keskimääräistä tyhmempiä, jalkojen kohdalla useimmilla ihmisillä on keskimääräistä enemmän jalkoja. Koska jalkojen määrä on yleisesti ottaen vakio lukuunottamatta amputoituja mutantteja jotka ovat poikkeuksellisia mutta vaikuttavat jalkojen määrään vain tiettyyn suuntaan. (Ylimääräiset mutanttijalat ovat todella paljon harvinaisempia kuin amputoidut jalat. Joten voitte unohtaa ne.)
6: Korrelaatio ja yhteys eivät ole ihan sama asia. Auringonlasit eivät ehkäise flunssaa, vaikka asioilla on yhteys. Flunssaa sairastetaan talvella ja aurinkolaseja käytetään useimmiten kesällä. Tilastollinen yhteys voidaan taatusti kaivaa.

Yllättävää kyllä presentaatio tarjoaa kenties rajuimmat harhautukset. Esimerkiksi mitta -asteikon käyttäminen vaikuttaa todella paljon. Jos esimerkiksi pystyaseteikolla ei näy nollaa, vaan näytetään vaikkapa vain käyrän yläosia voidaan usein tarkkailla muutosta paremmin ; Muutokset näyttävät dramaattisilta kun valtaosa pylväästä on ikään kuin "piilossa". Tämä leikkaaminen voi harhauttaa luulemaan että erot ovat prosenttiosuuksia.

1: Joskus tosin on kätevää katsoa vain yläosaa, esimerkiksi pörssikursseissa muutokset ovat usein kokonaisuutta tuijottaen pieniä. Niillä pelaajilla on käytössä paljon osakkeita, joten pienistä virroista saadaan aikaan merkittäviä muutoksia. Kysymys onkin siitä onko presentaatio oikeassa kontekstissaan.

Aineistoa voidaan myös "leikata", jolloin vain jokin osa näkyy. Näin esimerkiksi selvästi pitkällä ajalla melko tasaista mutta kuitenkin jonkin verran aaltomaista vaihtelua (on hyviä ja huonoja vuosia jotka kuuluvat alaan) näyttävä yrityksen liikevaihto voidaan saada näyttämään menestyksekkäältä tai tappiota kohti luisuvalta valikoimalla tarkasteltavaksi taktiset "edelliset viisi vuotta".

Esityksessä myös lukemaväli vaikuttaa runsaasti. Jos kaaviolle annetaan pystysuuntaan paljon tilaa, kaaviossa olevat muutokset näyttävät isommilta. Syntyy korkeita kaaria. Jos pystysuuntaan annetaan paljon mittaritilaa, voidaan lasku näyttää vaikka 2 ruutua korkeana suhteessa yhteen vaakasuunnan asteikkoon. Ja toisessa ero on vain 1 ruudun. Ei siksi että romahdus olisi pienempi, vaan siksi että ruudunväli tarkoittaa ensimmäisessä pienempää muutosta. Samaan tapaan vaakatason lukemavälin kasvattaminen tasoittaa aaltoja. Oikeasti aineisto ei muutu mihinkään, vain sen esitystapa.

Itse asiassa asioiden esittäminen onkin luultavasti yksi keskeisin tilastotieteen "väärinkäyttömuoto". Skeptikot tuntuvat usein keskittyvän virhepäätelmiin, jossa on katsannon alla tutkimusmenetelmät. Ne ovatkin toki mukavaa älyllistä leikkiä. Kuitenkin tuntuu että presentaatiota ei korosteta tarpeeksi. Vaikka tällä onkin hyvin suuri vaikutus. Ehkä syynä on se, että skeptikot eivät yleensä jaksa panostaa niin paljoa retoriikkaan. Ehkä he myös optimistisesti luottavat että ihmiset ymmärtävät esitysten sisällön jos se on tehty hyvin. Kuitenkin itsellenikin tilastoesityksissä käy helposti niin, että se miltä se näyttää vaikuttaa yllättävänkin paljon. Tästä kuvasta syntyy ikään kuin ensivaikutelma, jota on vaikeaa pyyhkiä pois.

PSIkologiaa

Bogen ja Woodward ovat edustaneet näkemystä, jonka mukaan yksittäisen koesarjan tuloksella ei ole kovin suurta osaa. He korostavat tässä kriittisyyttä : Voi olla että tutkija huijaa, tai että koesarjassa on tapahtunut jokin viaton virhe, jossa jokin elementti häiritsee. Yksittäinen koetulos voi tätä kautta antaa vääriä tuloksia aivan viattomastikin. Tämä painottaa toistettavuutta. On tärkeää kokeilla ja ennen kaikkea kokeilla varioiden. Eli koesarjaan tehdään pieniä muutoksia, ja tätä kautta saadaan parempi kokonaiskuva.

Heidän periaatteensa nousivat mieleen kun kulutin aikaani lueskelemalla. Research Digest mainitsi varsin dramaattisesta koetuloksesta. Se on julkaistu hyvässä tiedejulkaisussa. Ja se on tuore. Ja sen koeasetelma on varsin järkevä ja selkeä.

Koejärjestelyissä oli kuvasarja, jossa oli aiheena esitietoinen havaitseminen. Kokeessa oli kuvia, joihin liitettiin positiivisia ja negatiivisia sanoja. Kokeissa huomattiin yllättäen, että tuloksiin vaikutti seuraava kuva, se jota opiskelijat eivät olleet vielä nähneet: "Students were quicker, by an average of 16.5ms, to categorise negative pictures as negative when they were followed by a negative subliminal word (e.g. 'threatening'), almost as if that word were acting as a prime working backwards in time." Tehot olivat hyvin pieniä, mutta olemassa. Tutkimuksessa käytetyt kuvat oli satunnaistettu monella eri tavalla.

Se, mitä tämä tarkoittaa löytyy mukavasti tutkimuksesta tehdystä bloggauksesta Retroactive PSI. "The study shows that "priming" (subliminally showing a word or concept) affects people even if they are primed after being tested." Hänestä se on esimerkki kvanttimystiikasta.

Oli sinällään mielenkiintoista miten "Research Digest" liitti parapsykologisen ennaltanäkemisen kyvyn olemassaolon evoluutioon. Se olisi taatusti hyödyllinen ominaisuus : Sillä voidaan välttää vaaroja. Ilmiötä ei perusteltu myöskään millään erikoisilla värähtelyillä, vaan mahdollisuuksia haettiin kvanttifysiikan tunnetuista erikoisuuksista. Niissä on ongelmana vain se, että ne ovat tässä tapauksessa "enemmän tarinoita". Kvanttifysiikkaa ei ole kokeessa sellaisenaan sidottu ilmiöön, vaan liimataan siihen ikään kuin "voi olla" -vaihtoehtona. Näin ollen ivallinen rinnastus kvanttimystikoihin on jopa hieman perusteltuakin : On kyseenalaista ovatko nämä selitykset yhtään parempia kuin parapsykologien tavallisesti käyttämät taikavärähtelyt.

Kokeen tutkija onkin tosin itse maininnut siitä, että on absurdia odottaa että hän selittäisi koetuloksensa. Koe on tehty ja koeasetelma on kerrottu, samoin lopputulokset. Mielestäni hän on tässä kohden oikeassa. Teoria, koetulokset ja selittäminen ovat toki syvästi suhteessa toisiinsa, mutta tässä kohden tilanne on ymmärrettävä. On koetilanne, joka antaa outoja tuloksia. Oudon tuloksen saa julkaista, jos se on saatu. Se ei vaadi sitä että olisi samantien selitys sille, miten asia toimii. Tämä tosin tekee sen ratkaisun, jossa "kvanttiasioita liitetään juttuun", "hieman halvaksi tempuksi".

Tilastollisesti ajatellen tilanne on verrattavissa siihen että jos heitetään kolikkoa 1000 kertaa, on 53% kolikoista kruunaa ja 47 klaavaa. Kyseessä olisi tuskin mikään ihme, eikä kolikkoa vielä tällä todettaisi painotetuksi. Mutta todennäköisyys tälläiselle on itse asiassa yllättävän pieni ; Tämänlaatuinen tulos on kuitenkin yllättävän epätodennäköinen, ja sen taakse on järkevämpää olettaa jokin syy, kuten laki tai systemaattinen virhe.

Koe synnytti tietysti mielenkiintoa - ja nopeasti. Research Digestkin linkkaa useisiin tapauksiin jossa koetta on yritetty toistaa. Niissä on henkenä se, että Sama koeasetelma ei kuitenkaan tuottanut samoja tuloksia. Mutta toisaalta onnistunut toisintokin saatiin.

Suhtautuminen asiaan olikin hyvin ymmärrettävä: Tulos oli mielenkiintoinen. Se ei vielä itsessään riitä ennaltanäkemiskyvyn todisteeksi, mutta sen koeasetelma on järkevä ja se tarjoaa jatkotutkimuksiin tilaa; Koetta voidaan toistaa ja varioida helposti, joten sen ympärille saadaan "minitutkimusohjelma". Tämänlainen toiminta tarkentaa tietoa, ja tätä kautta ennaltanäkeminenkin voisi periaatteessa saada vahvistusta. Tai sitten paljastua että koejärjestelmässä on jokin systemaattista virhettä tuottava asia, jota ei ole osattu tajuta. Tälläiseksi on ehdotettu esimerkiksi teknologisia syitä : "difference of 16.5ms is the equivalent of 1 refresh rate of a CRT monitor set at 60Hz." Tämä voisi selittää esimerkiksi sitä, miten internetin välityksellä tehty koe ei antanut samanlaista tulosta.

Kuitenkin parapsykologian kannattajat ovat jostain syystä olleet aina toistettavuutta vastaan. He pitävät näistä yksittäisistä kokeista, ja pitävät niiden antamia tuloksia riittävinä. Heille riittävät anomaliat, poikkeukset ja yksittäistapaukset. Koska he tietävät lopputuloksen jo ennen testiä, on testaaminen tietysti hieman turhaa.

Lääkärintarkastuksen tehokkuus.

Moni ihminen käy säännöllisesti lääkärintarkastuksissa. Niissä havaitaankin sairauksia joihin voidaan saada hoitoa. Niiden hyödyllisyyttäkin on testattu. Amerikoissa on otettu käyttöön vakuutuspolitiikka, jossa ihmisiltä halutaan lääkärintarkastuksia. Syynä on se, että 1920 -luvulla havaittiin voimakas yhteys jossa lääkärintarkastuksessa käyneet olivat terveempiä ja elivät pidempään kuin muunlaiset ihmiset. Tästä pääteltiin, että lääkärintarkastus pelastaa elämiä.

Hieman yllättäen niissä on havaittu että ne eivät ole niin tehokkaita, kuin voisi luulla. Lääkärintarkastuksessa tehdään monia asioita, jotka eivät ole ns. "lääketieteellisesti tarkoituksenmukaisia" . Syitä on monia.
1: Tarkastuksissa tulee vääriä hälytyksiä, jotka johtavat turhiin testeihin, jotka voivat sisältää itsessään haittoja. Joskus potilaat vaativat näitä testejä, ja lääkärit tekevät niitä vaikka itse eivät näe niille tarvetta. Tämä vakuutusyhtiöiden ja potilasluottamuksen vuoksi. Kuitenkin esimerkiksi suosittu CT -skannaus käyttää radioaktiivista merkkiainesta, joka itsessään sisältää syöpäriskiä. Se on tehokas ja halpa keino löytää asioita, mutta sitä ei saisi tehdä rutiininomaisesti ja turhaan. CT on riski-hyötysuhteeltaan USA:ssa vakavasti ylikäytetty, suuri syy tähän on luultavasti vakuutuskorvausvaateiden pelko.
2: Syöpien diagnosointi lääkärintarkastuksessa johtaa helposti siihen, että diagnoosi tehdään liian myöhään. Kun syöpä on niin suuri, että sen tuntee, ollaan jo liian pitkällä. Tämä on syöpäsairauksissa muutoinkin ongelmana. Nopea diagnosointi on tärkeää, ja tässä itse tehty testaus toimii koska itse on läsnä joka päivä, toisin kuin lääkäri.
4: Satunnaiset ihmiset eivät käy lääkärintarkastuksissa. Niitä käyttävät sellaiset ihmiset, jotka elävät muutenkin terveellisesti. He kuntoilevat ja tarkkailevat itseään. Näin ollen lääkärintarkastuksissa eivät käy riskiryhmät. Ne, joiden osallistuminen toisi paremmat tehot. Onkin siis luultavaa että lääkärintarkastuksessa käyvät ovat terveempiä, mutta eroa tulee valtavasti pelkästään erilaisen otoksen vuoksi, jolloin syntyy systemaattinen virhe. : Arkikielisesti sanoen pidempi elämä tulee yleisestä terveellisistä elämäntavoista ja kiinnostuneesta asenteesta omaan terveyteen, ei lääkärintarkastuksesta itsestään. : Vakavasti karrikoiden "Sairaat tyypit eivät käy lenkin ohessa lääkärintarkastuksissa, vaan katsovat telkkaria tupakoiden."
5: Esimerkiksi tupakointi voi olla epäterveellinen tapa, mutta lääkärin pyynnöt vähentää eivät ole sama asia kuin elämäntapamuutos.
6: Lääkärintarkastuksilla on havaittu olevan myös "rauhoittava efekti". Tämä ei ole välttämättä hyvä asia. Sillä lääkärintarkastuksen käyneet katsovat että poikkeava oire ei ole niin paha asia. He ovat vähemmän hanakoita huolestumaan niistä ja menemään tarkistuttamaan niitä. Turha lääkärissäkäynti siis vähentää tarpeellisia lääkärissäkäyntejä.
7: Usein testejä tehdään potilaan ehdoilla. Tällöin joudutaan helposti riitelemään ja selittämään potilaalle, jos ei vaikkapa kuunnella sydäntä. Moni potilas on sellainen, että he odottavat ja vaativat tiettyjä asioita ja on helpompaa tehdä varsinainen asia. Moni myös kokee että kalliimpi lääkärintarkastus on ollut parempi ja tarkempi, joten syntyy intoa tehdä turhia testejä.

Tämänlainen kirjoittelu voisi tietysti olla Leinivaaran "Paha lääketeollisuus" -sarjan matkimista. Joku voisi katsoa että tämä tukisi vaihtoehtohoitoja ja olisi tätä kautta lääketieteen vastainen.

Tosiasiassa se on enemmänkin muistutus siitä, miten omaa terveyttä ja sen vaalimista ei voi delegoida lääkäreille tai vaihtoehtohoitajille. Se muistuttaa toisaalta myös siitä, miten amatööri voi varovaisuuksissaan vaatia itsensä vahingoittamista, mikä on kenties ironista siihen erikoiseen tapaan mitä vain maailma voi tarjota. Samaa ironiaa tarjoaa tietysti lainsäädäntö, jolla on jaloja tavoitteita mutta joita tavoitellaan niin että tavoitteet itse asiassa ajautuvat kauemmaksi.

---

Kuvan graffiti on Helsingin Kampissa.

Todisteenkaltainen.

"Valhe. Emävalhe. tilasto." Näin sanoo ainakin vanha piruilu. Näkemys on sinällään perusteltu, että matematiikkaa käytetään hyvin paljon keskustelun hämmentämisessä. Niistä rakennetaan ikään kuin vankanoloisia perusteluja.

Joskus luvut ja numerot vakuuttavat itsessään, ilman että vakuuttuminen on perusteltua. Luvut eivät silloin viittaa rationaaliseen maailmaan, vaan vakuuttavat psykologian kautta. Se näyttää järjeltä mutta onkin tunnetta. Aina numerot eivät ole tahallisia, joskus tämänlaisia kömmähdyksiä syntyy vahingossa.

Tilastollisen manipuloinnin keinoista oppii ainakin Charles Seifen "Proofiness - The Dark Arts of Mathematical Deception" -teoksesta. Lukaisin sen silmäyksenomaisesti, kirja ei ollut omani.

Kirjan nimi tulee ajatuksesta, jossa asia näyttää ensin perustelulta, kunnes sitä katsoo tarkemmin jolloin se paljastuu joksikin toiseksi. Hän on luokitellut erilaisia yleisiä kompastuksia. Tilastolliset vääristymät, kuten otoksen vääristymä ja muut tulevat kirjassa tutuiksi. Myös riskien väärinarvioinnista ja jopa riskeistä valehtelusta puhutaan jonkin verran.

Joitakin virheitä on nimetty.
1: Disestimation on virhe, joka syntyy kun ei tajuta arvostelussa olevaa epävarmuutta ja sen rajoja. Asioita joilla on luottamusväli aletaan pitää ehdottomina. Tästä on tietysti seurauksena erikoisia virheitä. Seife mainitsee esimerkiksi museon vahtimestarin, joka kertoo että dinosaurus oli 65 000 038 vuotta vanha koska se oli ollut 65 miljoonaa vuotta silloin kun hän oli tullut töihin. Lausuma voi tietysti olla vierailijoiden huvittamiseksi tehty vitsikin, mutta virheen luonne tulee siitä hyvin esiin. Ajoituksessa on kyse arvioinnista, vastaus voi heittää oikeasta jonkin verran.
2: Potemkin numbers taas on asiaan liitetty numero, jonka arvo on täysin hatusta heitetty. Kysymys ei ole arvioinnista, vaan väitteeseen vain liitetään numero. Tästä esimerkkinä on McCarthyn syytös siitä että senaatissa oli kommunisteja. Hän väitti että kommunisteja oli 205. Nämä numerot toimivat; ihmisten on jostain syystä vaikeaa kokea että tuollaista eksaktia väitettä voisi heittää hatusta.
3: Causuistry, jossa yhteensattuma näyttää syy-seuraussuhteelta siksi että ihmiset assosioivat asiat yhteen. Aito korrelaatio korvautuu luulemisella.
4: cherry picking, jossa datasta kerätään vain mieluisa ja epämieluisa unohdetaan.
5: Randumbness, eli ihmiset eivät tunnusta satunnaisuutta vaan näkevät järjestystä täysin satunnaisessakin.

Kirja on näiltä osin melko paljon vanhan kertausta. Kirja kuitenkin keskittyy myös erilaisiin kyselyihin (poll).¹ Esimerkiksi verkossa on helppo tehdä äänestyksiä, joten niitä käytetään paljon. Valitettavasti hyvän nettiäänestyksen tekeminen on todella vaikeaa. Journalistit taas eivät ole koulutettuja matemaatikkoja, joten he helposti kirjoittavat asioista hyväntahtoisesti ja perustelua tavoitellen, mutta heidän sanomansa voi olla virheellistä.

Seifen mukaan suurin osa kyselyihin/äänestyksiin perustuvista uutisoinneista suurin ongelma on siinä että ne tunnistavat vain otoksen kokoon liittyvät virherajat. Systemaattiset virheet jäävät huomaamatta. Esimerkiksi jos äänestykseen osallistuu eniten tietynlaisia henkilöitä, on seurauksena tietysti se, että tulos keskittyy heidän puoleensa. Otos ei ole satunnainen, joten mukaan harppaa virheitä.

---

1 Kirjan loppuosassa on USA:n politiikkaa, joka ei suomalaiseen silmään vaikuttanut kovin kiehtovalta. En siis kerro niistä. Kirjoittajasta tilastolliset virheet ovat demokratian myrkkyä, koska niillä voidaan harhaanjohtaa. Hänen näkemyksensä demokratiasta perustuu rehellisyyteen rakentuu totuudellisen datan päälle.

Hyvin kuviteltu on puoliksi nähty.

New Agen harjoittajilla on näkemys, jonka mukaan tieteen tekeminen on vajavaista. Kuitenkin he uskovat että kun tiedettä tehdään, alkaa sen löytämät totuudetkin lähestymään itämaisista uskonnoista peräisin olevia näkemyksiä. Näin syntyy vaikkapa kvanttimystiikkaa jossa itämaisten mystikkojen vertaukset tulkitaan siinä valossa miten ne sopivat kvanttifysiikasta saatuihin tuloksiin. Lisäksi tässä on vahvasti sellainen henki, jossa tieteen tulokset jotka sopivat näkemykseen ovat todiste New Agen puolesta, mutta jos tiede ei ole yhtenevä näkemysten kanssa, niin se kertoo vain siitä että tiedettä olisi muutettava.

Tähän liittyy vahvasti esitykset joissa selitetään miten nykytiede on rajoittunutta. Tämä konkretisoituu siten että "tieteentekijät eivät ole ottanut huomioon" esimerkiksi indeterministisen älyn vaikutuksia kokeissaan. Tämä puhetapa on luonnollisesti tieteestä lainattua - aivan kuten kvanttimystikoillekin. Sielläkin kokeiden tuloksia kritisoidaan siten että koejärjestelyissä ei ole otettu huomioon joitain asioita. Tämä tarkoittaa huolimattomuutta kokeenteossa, jolloin tulokset eivät ole yhtä luotettavia.

Kuitenkin tapa jolla "ei ota huomioon" on olennaisesti erilainen kuin New Agen ystävillä. Tätä ymmärtääkseen minun on selitettävä kahdenlaisesta virheestä:
1: Tilastollinen virhe on virhe otoksenottamisessa. Se liittyy siihen että kun meillä on olemassa havaintoja, ne voivat olla painottuneita. Koska tietessä käytetään jonkinlaisia yleistyksiä, tästä seuraa se että johtopäätöskin vääristyy. Kuvitellaan että tutkimme vaikkapa korppeja. Tulemme tulokseen että ne ovat mustia. Päättelemme tästä että kaikki korpit ovat mustia. Tämän jälkeen löydämme havaintoja valkoisista korpeista ja korjaamme tilannetta, nyt vaikkapa 1/1000sta korpista on valkoinen ja loput mustia. Kuitenkin otos voi olla vääristynyt siten että jossain onkin tiivis keskittymä valkoisia korppeja, jolloin paljastuukin että korppeja on peräti 1/100sta.
___1.1: Tässä kohden on hyvä huomata että virheen osoittaminen on tehtävä havaintojen kautta. On olemassa kahdenlaista vääristymää: (1) tiedettyä vääristymää joka nojaa siihen että otos on selvästi eisatunnaisesti - eli epäedustavasti - otettu. Tai havainnot ovat sitä vastaan, tiedämme että se on vääristynyttä. Tämä tarkoittaa sitä että jos tiedämme havaintoja valkoisista korpeista, meidän on otettava ne huomioon - ja meidän täytyy kritisoida - niitä jotka yhä uskovat että kaikki korpit ovat mustia. (2) Ennen havaintoa, tuntematon vääristymä, on sen sijaan saivartelua ja "voi ollaa". Siksi jos joku kuvittelee että jossain on valkoisten korppien jättilauma, joka muuttaisi näkemyksen korppien valkoisuudesta, hänen on osoitettava että tämä on "relevantti huomioon" otettava. Tyyppi joka selittää että "ei ole otettu huomioon tuntematonta korppilaumaa" ansaitsee kritiikin.
2: Systemaattinen virhe on enemmänkin katsantotapaan liittyvä virhe. Nämä ovat hyvin mutkikkaita asioita ja vaikeita. Esimerkiksi voi paljastua että nähdyt valkoiset varikset ovatkin tarkemmassa tutkimuksessa lokkeja. Ja raportti jättimäisestä valkoisten korppilaumasta olikin tehty ornitologin toimesta, jonka kuppiin oli salamyhkäisesti livautettu LSD:tä. Tässäkin kohden on kuitekin hyvä huomata, että vain tunnetut systemaattisen virheen aiheuttajat voidaan ottaa huomioon. Tälläinen tunnistettava ennakoitava asia olisi esimerkiksi se, jos esimerkkini korppeja punnittaisiin säkissä, jonne ne pääsisivät kakkimaan. Jos linnunpaskan kertymistä ei otettaisi huomioon, olisivat loppupuolella punnittavat linnut systemaattisesti painavampia. Tämä otetaan huomioon vaikkapa ravistelemalla pussi. Toisin sanoen huomioon ottamiseen liittyy tieto ja korjaamiselementit jotka veliminoivat tai huomattavasti pienentävät ongelmaa.
___2.1: Tässäkin virheessä on siis kaksi versiota. Riski tuntemattomasta uhasta ja tunnetun ilmiön aikaansaama virhe. On hyvä huomata, että tuntematonta uhkaa ei voida ottaa huomioon, koska sen vaikutus ja koko ovat molemmat epäselviä. Ja jos tuntematon uhka ei olekaan olemassa, olisi sen huomioon ottaminen, kompensointi, suorastaan virhe tehdä. Se vääristäisi tulosta, koska havaintoja manipuloidaan epätodella.

Yllä olevissa asioissa on se hyvä muistutus että tieteenteko perustuu korrelaatioihin ja induktioon. Tätä kautta niissä on aina oletus siitä että montaa elementtiä yhdistää jokin asia. Emme voi koskaan olla täysin varmoja että kaikki olennaiset elementit on otettu huomioon - niitä voi olla tuntemattomiakin. Siksi koko tieteen perusteet nojaavatkin yksinkertaisuuteen: Occamin partaveitsi vaatii sitä että oletukset rasittavat. ja Einsteinin kovasin vaatii selittämään havaitut asiat niin yksinkertaisesti kuin mahdollista mutta ei sen yksinkertaisemmin. Siksi oletus havaitsemattomista valkoisista korpeista jotka elävät parvissa ovat naurunaihe : Ne ovat "mahdollinen asia", jota ei ole syytä ottaa huomioon koska se toisi mukaan uusia oletuksia. Tämä tekee pakosti selityksestä mutkikkaamman. Sehän sopii havaintoihin joissa on tietty määrä mustia ja valkoisia korppeja vain olettamalla että näissä on jokin painotusta heiluttava uusi tuntematon elementti jota ei ole vielä havaittu. Toki tämä parvi voidaan löytää. Mutta se on otettava huomioon vasta löydön jälkeen. Ennen löytöä se on naurunaihe ja jälkikäteen se on otettava huomioon.
1: Jopa humanismissa tehdään tälläisiä yleistyksiä, joiden takana on odotus siitä että vähän selittää enemmän. Näin käy esimerkiksi kun selitetään miten joku ideologia on vaikuttanut, tai miten ihminen on toiminut jossain olosuhteissa tietyllä tavalla. Tai miksi historiassa on menty siten kuin on. Toisin sanoen oletusten ja ilmiöiden vähyys on sielläkin ihanteena. Asioita ei haluta selittää ottamalla "kaikkea kuviteltavissa olevaa huomioon", eli ei mietitä mitä ei tiedetä. Vaan tehdään yleistyksiä tiedetystä.

Tieteessä toisin sanoen oletetaan että otos on vakio. Tämä on oletus jota voidaan kritisoida havainnoilla, hommaamalla näyttöä niistä ilmiöistä. Tämän jälkeen ne on otettava huomioon tulevissa kokeissa ja niiden vaikutukset on muistettava kun luetaan tutkimuksia "ajalta ennen tätä löytöä", ja oltava siksi varovainen. (Minkä vuoksi tutkimukset voivat ihan oikeasti vanheta.) Syytös otoksen painotuksesta tai havainnon takana olevasta systemaattisesta virheestä on perusteltava, syytöksissä ei sisi saa vedota oikeaoppisuuden narraatioon, vaan tunnettuihin havaintoihin ja ilmiöihin.

Siksi "Paholaisen asianajajan paluu" -kirjassa moititaan parapsykologiassa usein käytettyä vetoomusta jonka mukaan kriittinen tarkastelu estää ajatustenluvun tapahtumista. Negatiivinen värähtely estää tapahtumat. Tässähän tosiasiat sovitetaan todellisuuteen, ne ovat ad hoc -selitys - vaikkakin ovat olennainen osa parapsykologian perinnettä ja tekosyynä hyvin vanha. Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole mikään todistettu ilmiö. Tämänlaiset ilmiöt muuttuvat pelkäksi auktoriteettien puheeksi. Sillä siinä missä objektiivisuus tarkoittaa sitä että epäilijä joka uskoo että kokeessa ei ole otettu kaikkea huomioon, voi varmistua tekemällä kokeen itse, kenties mahdollisilla korjauksilla varustettuna. Tässä selityksessä tämä toiminta estetään. Tapahtumia ei voi varmistaa kriittisesti, koska se olisi negatiivisia värähtelyjä, joten jäljelle jää vain luottamus parapsykologin sanaan siitä että asia on ylipäätään edes tapahtunut silloin kun kriittistä tarkastelijaa ei ole ollut mukana. Ja vielä se, että tällöin sen takana ei ole voinut mitenkään olla mikään muu asia kuin juuri tuo. Tämän selityksen New Agelaiset nielevät purematta, vaikka juuri tässä jätetään huomiotta sellaisia tunnettuja ilmiöitä kuin taikatemppujen, peilien tai avustajien käyttö, ennalta järjestetty korttipakka ... ajatuksenlukutempussa - ja tapauskohtaisesti ties mitkä muut tunnetut ilmiöt.

Tätä kautta voidaan sanoa että vaikka lause "ei olla otettu huomioon" on lainattu tieteestä, mutta se on taustaasenteiltaan suorastaan antitieteellinen. New Agen näissä asenteissa on sisällä suorastaan "tieteen negaatiota". Sille tiede ei tee löytöjä vaan korkeintaan vahvistaa sen mikä tiedetään jo valmiiksi. Se ei perustu havainnoista rakennettuihin teorioihin, vaan se rakentaa kertomuksensa oikeaoppisuuteen joka vetoaa tietävänsä tuntemattomat ja todistamattomat ilmiöt todeksi, antaa itselleen luvan käyttää näitä oletuksia kuin ne olisivat vahvistettuja havaintoja ja teorioita, ja rakentaa näistä "voi olla mahdollisuuksista" itselleen tarinan. Kun teoria on korvattu tarinalla ja perustelu on tässä korvattu vakuuttumisen tunteella, ja tämä kaikki kaupataan tieteestä lainatulla jargonilla ja fraaseilla, on selvää mistä on kyse : Juuri tämänlaiset asiat ovat pseudotieteen määritelmän ytimessä. Voidaan oikeastaan sanoa, että jos tämä ei ole pseudotiedettä, niin mikä olisi?