Joukkorähinää ja ympäristön tarkastelua

Forssassa tapahtui joukkotappelu. Olen ns. "työn puolesta" ollut turvallisuusalalla tekemisissä joukkotappeluiden kanssa. Erityisesti Kontulassa. Tämä tapahtui tietenkin aikoina jolloin se vielä oli rauhaton. Eli aikana jolloin alueen infrastruktuuri ei ole entisellään. Joukkotappeluita oli aikana jolloin alueella oli vieri vieressä erilaisia baareja ja muita alkoholintarjoilupaikkoja. Nykyään Kontula on turvallinen, kun sekaan on tunkenut pelottavapigmenttisiä hahmoja rakentelemaan kebabravintoloitaan. Ratkaisu on toiminut paremmin ja on ollut tarpeellisempi kuin Turun Soldiers of Odin.

Forssan tapauksessa on monia asioita joita itse asiassa voin arvioida. Yleiskuvaa saa jo annetuista tiedoista.
Kohta 1; Jos jokin tapahtuma tapahtuu jonkin lähellä, voi jo arvailla ketkä ovat hyökkääjiä ja ketkä puolustajia. Jos koululaiset piirittävät bingon, bingomummot tuskin ovat tässä tapahtumassa hyökkääjiä. Jos Bandidosin tiloihin ammutaan singolla ja alueella on parvi Helvetin enkeleitä, molemmat voivat olla rikollisjärjestöjä mutta hyökkäävä taho on silti esillä. Forssan tapauksessa joukko maahanmuuttajia ei ole mukiloinut kalpeanaamoja millään keskustorilla. Tapahtumapaikkana oli maahanmuuttajien tila. Tämä toki sopii siihen "viralliseen selitykseen" jonka mukaan paikalle on saavuttu mielenosoittamaan rauhallisesti. Joten yksinään tämä ei riittäisi mihinkään. Kokonaisuuden kannalta se on kuitenkin arvokas ja tärkeä huomio.
Kohta 2; Syyllinen pakenee poliisia. Jos ihminen pelkää väkivaltaa hän pakenee paikalta. Joukkotappeluissa rauhanomaiset ihmiset myöskin helposti pakenevat jo ennen poliisin saapumista. Rauhanomaista ihmistä väkivalta pelottaa. Tässä tapauksessa poliisin tiedotus kertoo että suurin osa paikalla olleista kantaväestön edustajista pakeni poliisin saapuessa paikalle. Jos omatunto olisi puhdas, tätä ei tapahtuisi juuri tälläisenä hetkenä. Tämä on vähintään epäilyttävää. Ja tukee esimerkiksi "vääräoppisen suvakin" Sakari Timonsen antamaa kuvaa siitä että tosiasiassa kyseessä oli se, että oltiin pahastuttu oikeasti tapahtuneesta pahoinpitelystä, jossa kaksi maahanmuuttajaa oli oikeasti pahoinpidellyt 15 -vuotiaan. Ja nämä "rauhanomaiset mielenosoittajat" olivat lähteneet jakamaan oikeusvaltiolle epätyypilliseen tapaan muillekin kuin tekijöille. Pelkkä rikollisen kanssa samaan etniseen ryhmään kuuluminen on riittänyt. (Jostain syystä korttelimme kansallissosialistimieliset eivät ihastuisi jos lähtisin lyömään heitä itseään pampulla vain sen vuoksi että näin kun joku valkoihoinen mies hakkaa vaikka naisen. Vartijana näin tämänlaisiakin tapahtumia joten aivan täysin voisin. Tai siis en, koska en ole idiootti.)
Kohta 3; Jostain syystä kantaväestöllä oli ollut mukana pesäpallomailaa ja metalliputkea. Kaikissa paikoissa joissa olen käynyt, on ollut sellainen tilanne että jos spontaani maahanmuuttajajoukko tulisi päälleni "aseinaan bambukepit" niin tottakai etsisin itselleni kättä pidempää. Valitettavasti kokemuksieni mukaan Suomen katuja pidetään puhtaana sen verran tehokkaasti että metalliputkia ei ole vain lojumassa ympäriinsä. Koska näitä esineistöjä ei kasva kaduilla luonnostaankaan, ei pulustautumishalullani olisi merkitystä. Aseistautumisen helppous yksinään tietenkin viittaa siihen mikä on pelottavaa. Kun olen pelannut zombiepelejä, kuten "Dying Lightiä", niin niissä on aika usein maassa poimittavana kättä pidempää - usein juurikin pesäpallomailoja ja metalliputkia joita Forssassakin oli. Tämä viittaa siihen suuntaan että zombieinvaasio ja siihen liittyvä apokalypsi on alkanut. Tällöin maahanmuutto muuttuu triviaaliksi ongelmaksi. Tai sitten "viaton aseettomaan rauhanomaiseen mielenosoituksen tullut" on varustautunut rauhanomaisella metalliputkella ja pesäpallomailalla jo lähtiessään. Joka on kyllä sellaisenaan ällistyttävää.

Kokonaisuus luo kuvan. Ja sen tiedostaminen ei ei mielestäni vaadi mitään Sherlock Holmesia. Olenkin hämmentynyt siitä miten moni on pahastunut siitä että poliisi on ottanut talteen nimenomaan näitä kotomaisia riehakkeita. Ja miten yleinen ilmapiiri on sellainen että selitetään että media ja poliisi valehtelee ja tämä valehtelu on ongelma kun pitäisi tietää että ilman tätä ihmiset menevät hakemaan oikeaa tietoa kyseenalaisilta sivustoilta. (Näissä sanomissa ihmetyttää nimenomaan se henki jossa korostetaan sitä että samanaikaisesti haetaan oikeaa tietoa ja että nämä mediatahot ovat kuitenkin jotenkin epäluotettavia. Ihan kuin näitä julkisia statementeja heittävät istuisivat kahdella jakkaralla - kahdella jakkaralla jotka sijaitsevat eri kaupungeissa.)

Pelleistä ja pamputtamisesta

Takkiraudassa kirjoitettiin katupartioista ja Loldiers of Odinista. Olen tässä hyvin samaa mieltä siitä että natsiaatteen sijaan syynä on uhkan kokeminen. "Katupartiot ovat merkki siitä, että hallintoalamaisten turvallisuudentunne on heikentynyt ja he kokevat, ettei valtion väkivaltakoneisto enää kykene sitä turvaamaan." (Tämä ei tietenkään lupaa hyvää. Olen huomannut uhan kokemisen olevan usein peruste aggressiolle. Ja minulla on ID -liikkeen kohdalla asiasta ns. "henkilökohtaisiakin kokemuksia".)

Samoin minusta on oleellista huomata että katupartio on laaja käsite. Ja laajana se itse asiassa ei ole vaarallinen tai edes vastustettava asia. Sitä kritisoidaan usein sen suppeammasta käsitteestä. Ja toisaalta taas tämän suppean käsitteen mukaiset ryhmät hakevat oikeutusta juuri siitä että kukaan ei voi kieltää kaduilla kävelyä. Katupartiot määrittelevätkin itseään juuri tämän laajan kautta. Tosiasiassa keskustelu ei ole siitä mikä on kiellettyä vai sallittua vaan siitä mitä nämä katupartiot ovat ikään kuin olemuksellisesti. On selvää että on puolueellista kysyä asiaa katupartiolaisilta itseltään. Samoin kuin pelkästään heidän vastustajiltaan.

Siksi onkin kenties terveellisempää kiinnittää huomiota siihen mikä signaali katupartiot ovat joka tapauksessa. Ja historiallisesti katsoen tiedetään että ilmiö on signaali hyvin huolestuttavista asioista. Onkin huvittavaa ajatella että moni ihminen joka arvostaa slippery slopea siinä että homoseksuaalien avioliitto johtaisi väistämättä moniavioisuuteen ja eutanasia mummomurhiin ja eugeenisiin projekteihin, ovat usein juuri niitä joilla on syviä vaikeuksia nähdä että katupartioiden normalisoiminen on  askel kohti sitä että yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen hoidetaan poliisille rinnakkaisella järjestelmällä. Josta taas ei ole menneisyydessä seurannut mitään kovin hyvää. Sillä jos järjestelmä toimii pro bono, sen oikeuttamisena on jonkinlainen aatteen palo. Joka ei johda reiluuteen. Lisäksi katupartioiden kohdalla haasteena on se, että ne helposti johtavat korpilakiin joka taas rikkoo Montesquieun vallan kolmijakoa kohtaan. Joka taas on käytännössä sama kuin länsimaisen sivistysvaltion totaalinen hylkääminen ja jengivaltaan siirtyminen.
1: Samoin on turhaa uskoa että katupartiot olisivat täysin riskittömiä. On selvää että Soldiers of Odin ei ole valinnut nimeään ja jäseniään sattumalta. Tiedetään että viinkinkeihin liitetään tiettyjä mielikuvia väkivallasta. Samoin on selvää että viikinkimyytillä oli tärkeä osa natsiaatteessa. Ja samoin tässä johtohahmojen väkivaltarikoshistoria on sekin arvokas vihje siitä millä asenteilla, arvomaailmalla ja keinoilla asiaa edistetään.

Pelleistä:

Mielenkiintoisempaa onkin kenties katsoa sitten Loldiers of Odinia. "Ehkä yksi typerimpiä reaktioita on tullut vasemmistolaiselta LOLdiers of Odin -pelleryhmältä, joka on yrittänyt suhtautua katupartiointiin aggressiivisen vihamielisesti, riitaa haastaen sekä provosoiden. Ruukinmatruunassa tuo porukka herätti vain hirvittävän vaivautumisen tunteen: he eivät tiedä, minkä kanssa he pelleilevät. Pellet yrittivät provosoida Tampereella Soldiers of Odinin jäseniä muun muassa heittämällä tulipalopakkasessa nestettä partioijien päälle."

Olen itse ollut Loldiersejen kohdalla jotain muuta kuin vaivautunut. On toki kiinnostavaa katsoa sitä miten sanavalinnoilla voidaan vaikuttaa asioihin ns. argumentoinnin ohi. Onkin ollut kiinnostavaa huomata miten ennen "poliittisen korrektiuden" vastutajat ovat korostaneet sitä miten sananvapaus on tärkeää. Että ei saa vaientaa. Ja tässä voidaan käyttää monenlaisia keinoja. Nyt keskustelu on mennyt siihen että vaaditaan poliittista korrektiutta, jopa hyvin vahvaa sellaista. Tätä oikeutetaan kansan vallalla. Josta tehdään demokratiaa sillä ajatuksella että selitetään että demokratia olisi typistettävissä vain ja ainoastaan enemmistön vallaksi. (Millä on toki jännittäviä yhteyksiä tiettyihin nimeltään ylikäytettyihin poliittisiin ilmiöihin. Minkä ei pitäisi yllättää ketään.)

Mielestäni itse pelleily ei ole ongelma. Ongelmana on se mikä tuntuu vaivaavan useita vasemmistolaisia muutenkin. Siinä missä katupartio hakee oikeutustaan sitä kautta että et voi kieltää useaa ihmistä kävelemästä yhdessä kadulla, Loldiers tekee siitä performanssin. Kriittinen performanssi muuttuu taas hyvin helposti mielenosoitukseksi. Ja sellaiset pitäisi ns. ilmoittaa etukäteen. ; Tässä mielessä en ole ottanut kovin vakavasti sitä että poliisia on syytetty epäreiluksi vaikka sen vuoksi että se ottaa kiinni sellaisia ihmisiä jotka ovat ottaneet osaa ei-ilmoitettuun mielenosoitukseen mutta ei ota kiinni sellaisia ihmisiä jotka ottavat osaa periaatteessaan arvomaailmaltaan vastenmielisempään mutta ilmoitettuun mielenosoitukseen. Poliisin ei tule vahtia mielipiteitä vaan toimintaa.

Ja luultavasti tässä onkin se isoin ongelma. Nykyaikana asioita katsotaan vain identiteettien kautta. Ja tästä poikkeaminen johtaa omituisuuksiin. (Ja yleensä vain vastapuolen omituisuudet nähdään. Sama tyyppi joka ihmettelee miksi feministiaktivistit välttelevät taharrush gamaeta voivat olla samoja tyyppejä jotka vaikenevat aivan yhtä aktiivisesti VOK -vandalismista ja muusta polttopullojen heittelystä. Jokainen joka tekee näin on idealistinen idiootti. Ilman ainuttakaan poikkeusta. Ja valitettavasti on vaikeaa sanoa koskeeko tämä poikkeuslausunto itse asiassa koko Suomen Kansaa. Vai pelkästään sitä idealististen idioottien määritelmää...)

Jos katsotaan vaikka "Kansan Uutisten" näkemystä, on selvää että heitä oikeutetaan asialla. Tämä jesuiittamainen päämäärä oikeuttaa keinot -ajattelu on hyvin huolestuttavaa. ; Onkin mielenkiintoista huomata miten Kari Hotakaisesta leivotaan natsien ns. "hyödyllinen idiootti". Kertomalla että katupartioiden väkivaltaisuus on 1:1 äksyimmän maahanmuuttoa koskevan vihapuheen kanssa. Samalla voidaan unohtaa että pakkasilmalla kastelu on kaikkea muuta kuin harmiton huvittava pieni temppu. Se on vaarallista.

Toki tässä on syytä varoa liiallisuuksiin menemistä. Se on helppoa. Takkirautakin hulahtaa tästä läpi. "No, vasemmistolaiset ovat tunnettuja siitä, että he lällättelevät vakavilla asioilla, kaivavat verta nenästään ja haastavat riitaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden heidän ei pitäisi. Jos joku tästä pellejengistä saa a) pampusta b) dunkkuunsa, ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle." Sepäs oli buddhalaista. Sepäs oli sivistysvaltiohenkistä. (NOT.) Poliisin ei tule olla mielipidepoliisi. Ja myös vasemmistolaisiin kohdistuva väkivalta on väkivaltaa. (On toki mielenkiintoista ja enemmän kuin hieman huolestuttavaa huomata miten maahanmuuttokeskustelu on muuttunut siten että yhä useampi puhuu siitä miten myös "suvakkeja" tulee rangaista samalla tavalla. Eli kyse ei ole enää valkoisesta suomesta siinä mielessä että ajettaisiin suomen kansalaisten asiaa. Vaan valkoisesta suomesta siinä 1918 -teemoituksessa.)

Sivuun katsomisen lupaaminen kertoo siitä että tässä arvotetaan. Itsekin ymmärrän että jos vinoileee nakkikioskissa yöllä voi seurauksena olla turpaansa saaminen. Tämä odotettava seuraus ei kuitenkaan ole kaikki. Itse asiassa näen että jos joku pelle saa S.O.O. -jengiläisen tai vastaavan provosoitumaan ja lyömään tätä kyseistä pelleä, niin se näyttää että miten tämä turvaajajoukko ei kenties stressinsietokyvyltään olekaan kovin riskitön ilmiö. Samalla se demonstroi miten ylilyöntejä ja väkivaltaa voidaan oikeuttaa vaikka keksimällä sille oikeutuksia ja selityksiä. Se että kaivaa verta nenästään johtaa varmasti veren nenästä vuotamiseen. Mutta tämä on ns. paljastavaa. Ja paljastuksen kohde ei olekaan se hakattu vaan se joka (a) lyö (b) katsoo sivuun (c) lupaa katsoa sivuun.

Mieleen tulee vertaukseksi lähinnä vanha Prideen kohdistunut kaasutteluisku. Se, miten moni selitti että kulkue on provokatiivinen. Ja jossa korostettiin esim Uusitalon voimin sitä, miten hassunhauska ja harmiton asia kaasuttaminen on. On aivan selvää että Soldiers of Odin on provokatiivinen mutta sen jäsenten päälle ei silti saa heittää nesteitä pakkasessa. Samoin Loldiers of Odin on provokatiivinen mutta heitä ei pidä hakata. Jos he tekevät rikoksen, on poliisin tehtävä sakottaa tai heittää putkaan. Dunkkuun vetäminen on rikos. Ja itse asiassa pahoinpitelytilanteessa sivuun katsominen on sekin itse asiassa sellainen että se rapsuttelee teemoja joita varten on varattu Suomen rikoslain 21 luvun 14 §.

Minä lupaan että jos joku pieksee Ruukinmatruunan, niin tämä uskonnoton moraaliarvotyhjiötyyppi ei katso sivulle vaan vähintään kutsuu ambulanssin paikalle. Tätä en tee maailmankuvan vuoksi vaan siitä huolimatta. Vedoten johonkin yleiseen ihmisarvoon ja elämän kunnioittamiseen. Ihan siksi että kuvittelen että tätä tarkoittaa se, että on länsimaisen sivistysmaan ihminen ja kansalainen. Jos haluaisin tukea muunlaista toimintaa voisin saman tien avata maan ISIS -järjestölle. (ISIS tosin osaa polttaa taloja vähemmin mokailuin ja vie asenteet niiden johtopäätökseen järkähtämättömämmin ja toimivat pitkäjänteisesti ja järjestelmällisesti ja muutenkin älykkäämmin. Vertaukseni ei tässä mielessä ole täysin asiallinen.)

"Kansalaistottelemattomuus"

James Hirvisaari kirjoitti eilen facebookiinsa suhteellisen voimakasta materiaalia. Aineisto on ns. varmuuden vuoksi tallessa myös ruudunkaappauksena. Sillä olisihan ikävää jos Hirvisaaren tärkeä sanoma vaikka katoaa ... sanotaanko odotettavissa olevan mediakohinan tai vastaavan .... vuoksi. Sillä monilla hänen kaltaisillaan on erikoinen suhde sananvapauteen ja sananvaltaan. Sellainen jossa sananvapaus tarkoittaa sitä että saa sanoa mitä tahansa. Ja että mitään vastuuta ja vaikeuksia ei saa tulla mistään. Monet vapautta korostavat filosofit ovat kuitenkin nähneet eron pelkän särkevän anarkian ja vapauden välillä. Ero on karkeasti ottaen siinä että vapauteen liittyy vastuu. Tottakai pidän Hirvisaarta vastuullisena miehenä. Mutta datavirheitä ja viestien katoamisia voi kuitenkin tapahtua.

On merkittävän kiinnostavaa huomata, että viesti on väkivaltaan melko positiivisesti suhtautuva. "...en ole esimerkiksi ollut laisinkaan pahoillani kuultuani erään hotellinjohtajan mustasta silmästä, en myöskään erään hotellin kärähtämisestä. Paikkakunnalle olisi ollut paljon parempi, jos se olisi palanut maan tasalle." Tämä ei toki ole paha. Olen itsekin fantasioinut monenlaista vähintään kohtuullisen häiriintynyttä. Se, että näitä fantasioita ei toteuta elämässä eikä kehota muita tekemään niitä käytännössä on juuri se ero mikä on tärkeä. En pidä siitä, että tuomitaan ajatusrikoksista. (Vaikka jo syntinen ajatus onkin kristinuskossa tuomittu.) Hirvisaari sympatiseeraa melko rankkaakin tuomitsemista. Mutta muistaa toki korostaa että vain mielessään. "kannatan mieleni maailmoissa kenttätuomioistuimia ja rikollisten puihin ripustamista. Symppaisin jopa lopullista kollektiivista ratkaisua."Häneltä toki lipsahtaa. Kaikkeen ei kirjata mielikuvitusta. "Mikään ei ole liiallista toimintaa pahantekemisen lopettamiseksi." Mutta tämä voi olla lipsahdus. (Jopa Freudilainen sellainen.) Retoriikassa tunnetaan myös viime aikoina melko vahvasti yleistyt teema joka vihjaa että sympatiaa tulee myös Suomen kansalaisten kohtelemiselle samalla tavalla. "Samoin kaikki maahanmuuttopolitiikan kelvottomaan tilaan syylliset pitäisi saada ankaraan vastuuseen kansanpetturuudesta." Joka vihjaa siitä että tosiasiassa maahanmuuttajat ovat vasta alkusoittoa.

Maanpettureiksi ja maanpettureiden tavalla tuomittavaksi on kenties odotettavissa myös siitä että sattuu olemaan väärä maailmankuva ja mielipide. Mikä on viehättävä ajatus koska perinteisenä oikeuttamisen retoriikkana on ollut se että mielipiteenvapaus ja tyhmienkin mielipiteiden ilmaisu on tärkeämpi kuin poliittinen korrektius. Ja että esimerkiksi siksi Sieg Heiliä täytyy saada sananvapauden vuoksi sanoa vaikka se olisi provokatiivista. Tätä on vaikeaa sovittaa yhteen sen kanssa että pitäisi tuomita tai jopa lynkata siitä että olisi suvakki. Että jos maailma olisi oikeudenmukainen ja toimisi siten miten pitäisi niin seuraisi tätä. On vaikeaa ajaa mielipiteenvapautta ja sitten vaatia "ankaraa vastuuta" kansanpetturuudesta.

On toki huomattava että Hirvisaaren käsittelemässä tekstissä ilmenee sana kansalaistottelemattomuus. Kun Päivi Räsänen aikanaan herätti koko kansakunnan Kokoomusnuoria myöten keskustelemaan omantunnonvapaudesta ja siitä onko vahvin "Raamattu", "omatunto" vai "Suomen laki". Silloin korostui että sisäministerin lisäksi aika moni, noin neljännes, olisi valmis rikkomaan lakia omantuntonsa edessä. Tätä sitten selitettiin parhain päin puhumalla siitä miten tämä koskisi Suomea radikaalimpia olosuhteita - joka vain mitätöisi sen että aihe olisi Suomessa esitettävässä puheessa kristityille mitenkään relevantti.

Tätä Räsäsen ajatusta kykeni sympatiseeraamaan siksi että kansalaistottelemattomuudelle on vakiintunut määritelmä. Se liitetään sellaiseen ajatusperinteeseen jota edustaa Henry Thoreau ja Mahatma Gandhi. Ja tähän omantunnonvapauden kohdalle voidaan nähdä jopa ansiokkuutta. Kansalaistottelemattomuutta kuvaa se, että (1) tottelemattomuutta motivoi jokin yhteiskunnallinen epäkohta ja sillä tavoitellaan tuon epäkohdan korjaamista. (2) Tottelemattomuuteen osallistuvat toimivat omilla nimillään ja kasvoillaan ja (3) ovat valmiita kärsimään siitä seuraavat rangaistukset. (4) Toiminta on väkivallatonta.
1: Toisin sanoen kansalaistottelemattomuutta edustamaan voidaan saada vaikka Casey Rybackin "Rastimo", jossa lauletaan että "Ei muutama tonni paljoo oo pahan akan pilkkaamisesta". Ja siitä erkaannutaan välittömästi kun samainen laulu esittää että "Ei muutama vuosi paljoo oo pahan akan kalttaamisesta".

Thoreaun filosofia on antikansallismielistä ja korosti nimenomaan autonomisuutta, yksilönvapautta ja kaikkea muuta vastaavaa. On yksinkertaisesti niin että valtio tehdään jotta se hyödyttää siinä eläviä yksilöitä. Ja jokaisella yksilöllä on oikeus irrottautua valtiosta. Josta seurasi se, että henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle velvoitteita. Näin ollen ei ole esimerkiksi mitään velvollisuutta osallistua sotaan puolustamaan maataan. Ei vaikka olisi syntynyt siihen. On selvää, että kansalaistottelemattomuus on saavuttanut positiiviset konnotaationsa sitä kautta että se on liitetty hyvin tärkeisiin ihmisoikeusvoittoihin. Hirvisaaren tapa käyttää termiä yrittää irtautua kaikesta tästä. Ja se vihjaa siihen suuntaan että Hirvisaaren yleissivistys ja kognitiivinen kyvykkyys taitaa olla sillä tasolla että hän ei kykene sitomaan niitä hirttosilmukoita joita hänen pimeissä väkivaltafantasioissaan hautoo.

Onkin huvittavaa katsoa, miten kansalaistottelemattomuutta terminä käyttävät sellaiset ihmiset joilla on viehtymys anonyyminä kommentointiin. (Jopa pseudonyymi on saavutus monille.) Tyyppien puheissa korostuu termi maanpetos ja lynkkaamisen eufemismit. (Maanpetos muuten käsittää muuten pääasiassa sotaan yllyttämistä ja vakoilua koskevia rikoksia. Mutta tietenkin sanojen sisältöjen osaaminen, kirjoitustaito tai muu älykkyysosamäärältään kenkää fiksummille helpot aktiot eivät ole näiden isämmaanpuallustajien vahvinta alaa.) Ja haastettuna - eli kohdatessaan erimielisen - nämä muutoin niin innokkaat sananvapauden airuet uhittelevat naisille raiskaamisesta ja miehille hakkaamisesta ja tappamisesta. Väkivaltaa ei pidetä pahana, sitä toivotaan lisää aivan suorasanaisesti, ilman mitään "vain fantasioissani" -suojauksia.

Muutos - enkä nyt puhu siitä joutsenlaulupuolueesta vaikka se Hirvisaaren maininnan jälkeen voisi olla relevanttia - on ollut kohtuullisen ripeä. Ja poikkeuksellinen. "Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Mari Kuukkanen varoittaa, että muukalaisvihasta on ”kovaa vauhtia” tulossa täysin arkipäiväistä Suomessa. Kuukkasen mukaan hallitseva ajattelutapa Suomessa tuntuu olevan, että iskut ja vihamielisyys ovat luonnollisia ja selitystä kaipaamattomia reaktioita turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun."

Kun puheissa näyttää kerran toisensa jälkeen nousevan se, että maahanmuuttajien lisäksi olisi oikeudenmukaista rangaista myös "suvakkeja", olen tietenkin varautunut siihen että ilmapiiri muuttuu siihen suuntaan että pian täällä hakataan-lynkataan-poltellaan myös "suvakkejen" taloja. (Ja herran tähden minulla ei ole aavistustakaan siitä lasketaanko minut "suvakiksi" vai ei. Tästä näyttää olevan useita mielipiteitä. Tosin ei minusta taida yksikään muodikas suuntaus tällä hetkellä ihan hirveästi digata.)

Olisin ironisen huvittunut siitä että sananvapautta hokeneet ihmiset ovat tuomitsemassa mielipide-erojen vuoksi. Olisin ironisen huvittunut siitä että pelkkien internetissä pilkatuksi tulemisesta itsensä vainotuiksi martyrisoituneet eivät koe mitään ongelmaa talojen polttamisessa tai mustien silmien jakelussa. Olisin ironisen huvittunut siitä, että ne ihmiset jotka ovat vihanneet "kuplautumista" ja korostaneet mielipiteenvaihdon tärkeyttä ja vaatineet poliittisen korrektiuden välttämistä ovat kannattamassa sitä että "maassa maan mielipiteillä tai maasta pois". Jossa esimerkiksi väärä poliittinen suuntaus on "maanpetos". Olisin ironisen huvittunut siitäkin että ihmiset jotka vihaavat kommunismia ja korostavat kansallismielisyyttä ovat vahvasti Putin -trollien vietävissä. Ja jotka ehdottavat ateisteille Staliniin ideologisten vainojen vastenmielisyydestä ja heittelevät juttujaan Pohjois-Koreaan muuttamista ovat vetämässä linjaa jossa väärän poliittisen suuntauksen kannattaminen on jotain josta on tuomittava kansanpetturuudesta. Mutta eihän tässä tilanteessa oikein voi olla huvittunut.

---

Kirjoittaja fantasioi täysin viattomasti ja ilman mitään kannustusta tai aktivointia natsien "katupartion" kohdalle tulevasta itsepuolustustilanteesta jossa harrastetaan toiseenhyökkäyksen ja ennaltaehkäisevän väkivallan sijasta puhdasta reaktiivista itsepuolustusta. Ja jossa puolustusmanööverit kodhistuvat ensi sijassa hyökkääjien kiveksiin, joihin tietenkin kohdistetaan voimankäyttöä sillä mallilla jossa jokainen aktio on mahdollisimman tuhoisa ja laskutapa on "käytetty yksi voima". Pääiskut ovat tietekin turhia sillä aivojahan noilla kohteilla ei ole.

Tuliaseiden välisistä eroista

Ylläoleva meemi kierteli internetissä. Taustalla intoon oli Barack Obaman lausunto tuliaseista ja niiden saatavuuden tiukentamisesta. En ole itse ajamassa tuliaseiden rajoittamista tai niiden vapaampaa levittelyä. En ole niin kiinnostunut niistä. Kuitenkin kuvassa on erikoinen väite. Niitä lähestytään automaattiaseiden nimityksen kautta. Eli niitä kielletään kun niiden nimi on "assault rifle". On periaatteessa vaikeaa uskoa että tuliaseita kielletään siksi että niiden nimessä on jotain. Mutta toisaalta olen itsekin 90 -luvun loppupuolella ostanut Suomessa veitsiä joiden paketissa lukee maireasti "throwing knives". Ja myyjä on myynyt niitä metsästyspuukkoina. Syynä oli varmasti jonkinlainen lakipykälä. Tai sitten myyjä halusi luoda kielletyn hedelmän lisämausteita tämänlaisella tempulla.

Mistä päästäänkin siihen että jos assault on toimintaa, niin niin on kyllä metsästyskin. Eli jos ei ole mitään assault riflejä niin sitten ei ole mitään throwing knivesejäkään?

Tämän kaiken ytimessä on tietenkin tarkoitettu käyttö. Se mitä teräaseista olen oppinut on se, että puukko on puukko on puukko. Mutta kuitenkin samanaikaisesti niiden käytettävyydessä eri tehtäviin on huomattavia eroja. Esimerkiksi harjoitusmiekka ei kelpaa viiltoharjoituksiin tai sotimiseen. Ja seinillä roikkuva viiden euron katana ei kelpaa oikein muuksi kuin koristeeksi. Tosin silläkin pystyy oikeasti tappamaan ihmisiä. Mutta helppous tässä asiassa on sitten aivan eri kertaluokassa.

Miekalla voi periaatteessa kaivaa maahan kuoppia vaikka kukkaistutuksia varten. Mutta suosin kuitenkin lapiota. Ja sellainen tyyppi joka ostaa itselleen 3000 euron damaskusmiekan sitä varten että kaivelisi takapinhaa on minun kirjoissani virallisesti ja vakavasti vikapäinen.

Toki tästä tarkoitetusta käytöstä ei saa mennä liian pitkälle. Esimerkiksi minulla on ns. "war sword". Ja lisäksi sellaisia teräaseita joiden käytettävyys jopa modernissa sodassa olisi oikein hyvä. (Ne tosin eivät ole "war swordeja" koska sodankäynti on muuttunut vuosisatojen varrella.) En muutu soturiksi tai tappajaksi sillä että minulla on tälläinen. Aivan yhtä vähän muutun upseeriksi siksi että puoskarimiekka "kunniani" on "officer sword". En ole stabaamassa tai olemassa sotilas edes joka päivä. Tuliaseiden kohdallakin on syytä korostaa sitä että sen käyttäjät ovat oikeasti vastuullisia. Ei ole syytä kieltää teräviä miekkoja kaikilta vain sen takia että niiden "intended use" on ollut tappaminen sodassa. Ja esineiden käytettävyys muuhun on hyvin rajallista sen jälkeenkin.

Tosiasiassa tämä unohtuu etenkin amerikkalaisilta konservatiiveilta. Joka on hyvin erilaista verrattuna vaikka Suomen ajatteluun.
* Sillä siellä yleisenä näkemyksenä on että oikeus kantaa asetta on perustuslaissa (2nd Amendment). Ja tämän lisäksi on kehitetty narraatio jonka mukaan tämä lakipykälä on oikeutettu sillä että kansalaisille olisi mahdollista rakentaa oma sisäinen militia. Tässä on tietenkin asenteena se, että USA itsenäistyi siten että se oli ensin juridisesti osa Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja sitten se sisällissodanomaisesti irtautui. Tätä kautta USA:n konservatiiviudessa onkin hyvin vahva epäluottamus hallitusta kohtaan. Ja toisaalta tähän liittyy myötämielisyys kaikenlaisiin lynkkauspartioihin.
* Suomessa konservatiivit ymmärtävät yleensä tukea ajatusta jossa mennään armeijaan puolustamaan maata ja sen hallitusta. Ihmisillä on asevelvollisuus ja armeijan käyminen jotta voidaan puolustaa maata ja hallitusta on kova. Ja tässä lynkkauspartioasenne on periaatteessa, ei ehkä käytännössä monille mutta filosofisesti, astetta vieraampaa. Ajatus sivistysvaltiosta jonain jossa on Montesquieun tyylinen vallan kolmijako on täällä vahvempi. Täällä vallan ylikäyttöä on estetty sillä että eri tahot määräävät lain sisällöstä, valvovat lakia ja hoitavat tuomioistuimet. Lynkkauspartio taas noudattaa korpilakia jossa korpilain oikea ja väärä on saman tahon hallussa joka päättää tuomitsemisesta ja joka toteuttaa sen. Tässä mielessä maamme konservatiivius on huomattavasti terveempää. Täällä tuliaseitakin puolustetaan yleensä sillä että sillä metsästetään tai harrastetaan tarkka-ammuntaa. Tai koska aseet ovat kivoja peniksenjatkeita kotona. (Tämä on aivan validi, aseenomistajalle mukava ja rauhanomainen - joskaan ei ehkä eettisesti kovin ylevä ja hienostunut - syy omistaa tuliaseita.) USA:ssa taas tämä ajatus siitä että kansalaisten tulisi voida rakentaa oma armeija jolla hyökkää omaa maataan vastaan on aivan normaali ajatuskulku. (Joskin kiitos internetin copy-pasten hengen tämä on tullut tutuksi omassa maassakin.)
* Toki tässä on vielä kolmaskin kulma. Ihmisillä oleva tuliaseet voidaan nähdä "Sveitsin tyyliin" siten, että ihmisillä on mahdollisuus harjoitella niiden käyttöä. Ja näin sodan tullen valtion ei tarvitse panostaa niin monen tuliaseen ostoon ja toisaalta ihmiset osaavat käyttää tuliaseita vaikka hallitus niitä ostaisikin. Tämä "säästölinja" voisi itse asiassa sopia hyvin yhteen sekä USA:n että Suomen aseajatteluun. Se on siitä jännittävä kulma, että se onnistuu tässä vaikka periaatteessa näkemykset USA:n ja Suomen välillä ovat monin paikoin keskenään ristiriitaisia.

Kuitenkin kotimaassammekin on jonkin verran sellaisia ihmisiä jotka luokittelevat tuliaseet siten että tuliase on tuliase on tuliase. He unohtavat sen että tosiasiassa se mikä kiinnostaa tuliaseissa on niiden tappotehokkuus. Ja se voimmeko todella luottaa kansalaisiin niin että aseita ei käytetä väärin. Jopa nykyajan tuliasemyönteinen konservatiivi voi kokea kauhua jos islamilaisille maahanmuuttajille annettaisiin lupa kantaa AK 47 kadulla julkisesti. Ja koska heillä on tämänlaisia pelkoja niin hekin kyllä kannattavat jonkinlaisia aserajoituksia. Se ei vain ehkä tule heille mieleen koska on helpompaa toimia yksinkertaisin iskulausein kuin miettiä jokaista sovelluskulmaa. (Asenteellinen lausuma jossa argumentin sijaan on väitelause joka on enemmän statement kuin jokin josta ollaan kaikki yhtä mieltä toimii tehokkaasti kognitiivisesti rajoittuneilla.)

Kysymys ei käytännössä olekaan se, että kielletäänkö aseet vai sallitaanko ne. Kysymys on siitä missä määrin rajoitetaan ja missä määrin ei. Edes aselaeistaan hyvin tunnettu Singapore ei voi kieltää lyijykyniä vaikka niiden avulla voi tappaa ihmisiä. Kysymys on aina mittasuhteista.

Karkeasti sanoen jopa atomipommi on vain ase. Mutta sen tuhopotentiaali on sellainen että sitä ei voi antaa kelle tahansa. Toisaalta jos valtiolla on ydinpommi niin se tarkoittaa sitä että tosiasiassa kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuuksia. Jos mietitään USA:n hallitusta jolla on hävittäjälentäjiä ja ydinaseita. On aivan selvää että stereotyyppinen harvahampainen etelävaltiolainen pontikantiputtelija ei konetuliaseineen mahda yhtään mitään tällaiselle voimalle. Heillä ei tosiasiassa ole mahdollisuutta tuottaa tuliasein ryhmää joka oikeasti voisi päihittää hallituksen jos sinne iskisi paha ja moraaliton despoottihallitus. Jos despoottihallitus tiputtaa atomipommia heidän niskaansa niin ei taida auttaa edes se omalle pihalle valettu betoninen maailmanloppubunkkeri. Eli tässä mielessä heidän argumentationsta kansalaisten itsepuolustuksesta hallitusta vastaan ei ole kovin uskottava. Sillä on enemmän itsenäistymistaisteluihin liittyvä nostalginen symboliarvo.

Tämä stereotypiointi näkyy tietenkin jokaisen kouluampumisen yhteydessä. Siinä vaiheessa osataan kertoa että keittiöveitselläkin voi tappaa. Että tuliaseiden rajoittaminen ei voi tulla kysymykseen. (Tätä näkemystä esitetään Suomessakin säännöllisesti.) Tässä ei katsota pääasiaa. Eli tuhoamiskyvyn asteita. Jos annetaan keskiverrolle koululaiselle tuliase tai veitsi ja heidän käsketään tappamaan parhaansa mukaan mahdollisimman monta, niin on selvää että heidän tehonsa veitsellä on keskimäärin pienempi kuin tuliaseilla. Tuhon asteiden kohdalla ei voi sanoa muuta kuin että Breivik ei olisi voinut tehdä massamurhaansa kynäveitsellä "vaikka silläkin voi tappaa ihmisiä". Konservatiivikin ymmärtää että sotaan ei voida lähettää tyyppejä joilla on leipäveitsi. Ja että tuliase ei ole tuliase. Ei voida antaa mustaruutimusketteja moderniin sodankäyntiin. Minun isäni aikana armeijan käytössä olleet "pystykorvat" on jätetty syrjään ja tilalle on otettu automaattiaseita. Perusaseena maasotilailla on rynnäkkökivääri. Ei esimerkiksi kynäveitsi jolla kyllä voi tappaa ihmisiä.

Se, että väittää että tuliaseet ovat tuliaseita ei tässä mielessä ole kovin älyllistä. Tuon tyyliset lausumat eivät ole perusteltuja. Jos jotain kivääriä kutsutaan arkisesti "Assault rifle" -nimellä, niin syynä on varmasti se että kun esineen tarkoitettu käyttö on ollut jokin, niin sen tuhopotentiaali on kova verrattuna vaikkapa suustaladattavaan mustaruutimuskettiin. Kenties automaattiaseiden vapauttamiselle on muita syitä. Mutta silloin kannattaa käyttää niitä. Eikä sen sijaan esittää että kivääri on kivääri ja "assault" on teko eikä esine. Jos käyttää huonoja argumentteja, siihen on yleensä vain yksi syy. Se, että parempia ei ole. Jos ei halua luoda mielikuvaa että oma asia on hyvin heikosti perusteltavissa, ei kenties kannata levitellä typeryyksiä vaan sen sijaan esittää sellaisia argumentteja jotka ovat järkeviä eivätkä höpöjä.

Kissanlistijäiset

"Keski-Uusimaa" (lehti jossa on makuuni sana "uusi" liikaa) kertoi siitä miten Järvenpässä on rääkätty kissaa. "Facebookissa levinnyt kissanrääkkäysvideo on johtanut rikosilmoitukseen. Itä-Uudenmaan poliisi kirjasi rikosilmoituksen tiistaina. Videolla nuori mies kohtelee kissaa epäasiallisesti. Tapausta tutkitaan eläinsuojelurikoksena." Samasta tapauksesta on kerrottu muuallakin "Itä-Uudenmaan poliisi on kirjannut kansalaisen tekemän ilmoituksen perusteella rikosilmoituksen Facebook-sivustolla julkaistusta videosta, jossa nuori mies kohtelee kissaa epäasiallisesti. Rikosilmoitus on kirjattu nimikkeellä eläinsuojelurikos. Teon tapahtumapaikkakunta on Järvenpää. Poliisin saamien tietojen mukaan kissa on nyt omistajansa hallussa. Kissan tämän hetken kunnosta poliisilla ei ole tarkempaa tietoa."

Olen asunut Järvenpäässä ja olen facebookissa Järvenpää -ryhmässä. Siellä tämä asia liitettiin maahanmuuttajateemaan. Se herätti keskutelua ja jonkin verran moderointia. En läväytä tässä esille pahimpia. Mutta läväytän esiin jotain. Aloitan kenties relevanteimmalla kuvankaappauksella. Siinä Heidi Siltala kuvaa tilanteen.

Kommentti on toki sen verran "hommafoorumin" termistöä vilisevää että on hieman vaikeaa ottaa kirjoittajan vilpittömyyskehotuksia aivan täydestä. Mutta ratkaisevaa on että se kuitenkin pyrkii periaatteessa sopuisuuteen. Periaatteessa tämä toki tehdään varsin asenteellisesti. Mutta kuitenkin. Tapauksen perusmekaniikka tuli kuitenkin selväksi. Tämä on asianomistajan, tai kissanomistajan, kulma asiaan. Häntä ei tietenkään voi ottaa silminnäkijänä ja todistajana sellaisenaan. Mutta hän kuitenkin linkittää videoaineistoon joka on evidenssiä. Hän korostaa että rääkkäys ei ole erityisen julmaa, esimerkiksi silpovaa. Enemmän retuuttamista. Ja hän tekee kuten rikoksen uhrin täytyykin. Eli ilmoittaa asian poliisille. Hän ei kehota lynkkauspartioihin tai liitä tätä maahanmuuttajien kulttuuriseksi, kenties jopa geneettiseksi, erityispiirteeksi. Tässä mielessä asenteellisuus on siis oman, varmasti rakkaan, kissan kohtalosta johtuen ymmärrettävää. Ja sitä pahastumista ja asenteellisuutta ei käytetä ylilyönnin masinoimiseen. Toiminta ja aktiot pysyvät kohtuudessa. En voi sanoa hirveästi pahaa tähän.

Palstalla tapahtui toki muutakin. Siellä oltiin liikkeellä "mitäs minä sanoin" -asenteella. Puolustuksenaihe oli muodikkaa⚡⚡ti MV -lehti. Ja kommentaattori Tomi Jeskasen oma nohevuus.

On hyvä huomata ripeys. Itselläni on tosin ollut yleensä sellainen ajatus, että tunnun olevan aika usein myöhässä ajankohtaisiin aiheisiin reagoinneissani. Prosessi tuntuu olevan niin että jokin asia tulee muodikkaaksi. Ja siinä ajassa kun minä ehdin lukea aineistoja ja tutustua taustoihin ja varmistamaan mitä on todella tapahtunut, on kulunut kaksi päivää ja asia on jo ei-muodikas. Olen ajatellut että tämä johtuu siitä että asioiden tarkistamiseen menee helposti aikaa ja nykyaika suosii enemmän huomiohuoraamista jossa ei ole väliä mitä todella on tapahtunut vaan se että "tavallinen kansalainen voi helposti päätellä mitä on todella tapahtunut". Esimerkiksi yksittäisissä rikoksissa ei nähdäkseni ole mitään "on helppoa nähdä kuka todella on syyllinen". Sen takia meillä on poliisi ja tuomioistuimet. Mutta koska tämä teko on yltänyt esitutkintaan asti, on syytä huomata että vaikka otsikko tuomitseekin ennen oikeudenkäyntiä, on kissanpiinausvideo sentään "julkista tietoa". (Poliisi voi sitten ratkaista esimerkiksi sen onko tämä väärennös vai ei. Sitä ennen on kuitenkin jonkinlaisia syitä uskoa että teko on todella tapahtunut.) Viikko kertookin ehkä siitä että "massamedia" ei heitä kymmentä epäilystä nopeatempoisesti heti kun voidaan ja sitten juhli siitä että näistä kymmenestä jokunen osuu oikeaankin. (Vahvistusharha on ihmisillä vahva. Väärä ja valheellinen uutinenkin on "sitä tarinaa" jota tuo kissanrääkkäys sitten vahvistaa floodaajan omassa päässä. Ei tosin juuri missään muualla.) Tässä mielessä tämä kommentti on kenties tarpeettoman voitonriemuinen. Mutta ei kuitenkaan läpeensä asiaton. Se "jollain tavalla" oikeuttaa olemassaoloaan.

Mutta omituisiakin tapahtui. Koska kyseessä oli sosiaalinen media, päädyttiin tässä tekemään erikoinen asia. Nimittäin "vieraisillakäynti". Riikka Pajula ja muut halusivat käydä kasvokkain kommunikoimassa.

Ajatus on tässä tietenkin helposti lynkkaushenkinen. Ketjua seuranneena uskallan kuitenkin sanoa etä kysymys ei ollut tästä. Siellä haluttiin käydä keskustelemassa. (Tästä kulmasta otan hieman tarkemmin tässä samassa blogauksessa alempana.) Merkittävää on että asia haluttiin keskustella ikään kuin laillisen asianhoidon ulkopuolelta. Tämä ei sinällään ole paha asia. Meidänkin perheessä on joskus yritetty niinkin tehotonta strategiaa kuin kiusaamistapaukseen osallistuneiden kanssa keskustelua ja sopimista virastosysteemien ulkopuolella. (Mikä on kyllä naïvisti tehty.)

Tämä kommentointi kuitenkin herättää hyvin omituisia kysymyksiä. Kysymyksiä siitä että miksi normaalisti ei puututa tälläisiin? Esimerkiksi koulukiusaajien luo ei mennä massalla tekemään samanlaisia vierailuja. (Meidän koulussa oppilaiden enemmistö tasan tarkkaan tiesi että minuun kohdistui "asioita" ja he tasan tarkkaan tiesivät myös "ketkä niitä asioita tekivät".) Eläinrääkkääjiä, humalassa autoa ajavia tai käsilaukkuvarkaita ei käydä tällä tavalla jututtamassa. Joten on selvää että epäanalogiseen käytökseen syynä ei ole vain suhtautuminen eläinrääkkäykseen. Vaan nimenomaan tekijän identiteetti.

Toinen omituisuus oli se että toistuvana teemana ketjussa oli myös se, että asiayhteyteen tuotiin raiskaaminen ja pedofilia. Videolla olevat miehet olivat syyllistyneet eläinrääkkäyskääkkäykseen. Eivät olleet raiskanneet esimerkiksi sen tallin hevostyttöjä. Jolloin täytyy kysyä että miksi ihmeessä näiden maahanmuuttajien kanssa halutaan keskustella näistä teemoista? Eihän varastakaan syytetä murhasta vain siksi että hänen suvussaan on murhamiehiä.

Tämä kaikki itse asiassa korostaa oikeusvaltion perusperiaatteita. Oikeusvaltiossa oikeus on tavallaan valtiolla. Poliisin tehtävänä on tutkia ja ottaa kiinni ja tuomarit ja lakimiehet ovat tuomiota varten. Tuomion panevat toimeen siihen määrätyt instanssit. Ihmisiä kohdellaan tässä byrokratiamyllyssä niiden tekojensa mukaan mitä he ovat todistetusti tehneet eikä sitä kautta mitä kansanryhmää he edustavat. Näin ollen sinänsä vakava ja iljettävä ja raukkamainen eläinrääkkäysasia on aivan oikein sysätä poliisille ja tästä tulee sitten tuomita. Jos laki määrää tästä karkoituksen niin sitten näin tapahtuu. Tämä ei ole kuitenkaan yksilöiden, ei edes "massavierailijoiden" hallussa.

Itse asiassa oikeusvaltion perustalle yleensä nähty herra Montesquieu voisi olla äimistynyt siitä miten sama sosiaalinen ryhmittymä suorittaa sekä rikoksesta raportoinnin, että syylliseksi tuomitsemisen että sitten lähtee vielä suorittamaan rankaisuakin asiaan liittyen. Kaikki nämä tahot pitäisi pitää aika tavalla erillään. Lainsäädäntö, eli se mikä on väärin, pitäisi pitää erillään tuomiovallasta. Ja niin edespäin. Oikeusvaltiossa eläville näiden periaatteiden pitäisi olla melko ilmiselviä. Mutta toistuvasti voidaan nähdä että näin ei ole.

Ajatus vierailusta oli selvästi monille rauhanomainen. Mutta mukana oli kommentaattoreita joiden mukaan mukaan olisi hauskaa ottaa pesäpallomailaa. Erityisesti Andro Lehismaa kannusti omalla nimellään ja naamallaan tämänlaista käsittelyä. Onneksi palstalla toivottiin erikseen maltillisuutta ja korostettiin että rohkeat tulevat ilman tämänlaisia varustuksia. Kuitenkin jo tämä muistuttaa, että tälläisessä spontaanissa ei-ilmoitetussa-mielenosoituksessa ja tämän tyylisessä mielenilmauksessa on helposti tilaa ns. korpilaille. Pesäpallomaila sopii tälläisessä yhteydessä "keskustelussa" perinteisesti paikkojen rikkomiseen ja ihmisen paikkojen rikkomiseen ynnä murhavälineeksi. Lehismaa toi selvästi esiin sen että tässä ei pelata pesäpalloa maahanmuuttajien kanssa. Hän toki varoi sinänsä ovelasti täsmentämästä että rikkooko hän ihmistä vai paikkaa vai onko väline väkivallalla uhkaamista. Jokainen näistä konteksteista ei toki liene laillinen joten tällä varovaisuudella "ei saavuteta henkisesti kovin paljoa".

Olen laajemmin myös erityisen ihmeissäni siitä että jos kissan kiusaamisesta pahastutaan niin että halutaan hakata maahanmuuttajia pesäpallomailalla, ollaan selkeästi menty sellaiselle tasolle jossa "prioriteetit heittävät" enemmän kuin jonkin verran. Olen tottunut sellaiseen ajatukseen jossa "eläimet ei kuitenkaan ole ihmisiä". Eli ihmisten arvo olisi suurempi. Tämä on yleinen erityisesti konservatiiveilla ja oikeistolaisilla. Ja niillä tahoilla jotka nyt ovat sitten maahanmuuttovihamielisiä. Tässä mielessä pesäpallomailan, eläinrääkkäyksen ja ihmiseen kohdistuvan väkivallan kolmio vaikuttaa "jokseenkin epäsuhtaiselta".
1: Tämä tosin voi johtua vain siitä että en ole ottanut mukaan mahdollista tapaa koherentisoida tämä jännite. Onhan mahdollista murtaa tämä pesäpallomailakäsittely sillä, että oletetaan että maahanmuuttajat eivät ole ihmisiä. Jos he oletetaan eläimiksi, kyseessä on kosto "samalla mitalla". (En tosin ymmärrä miksi ihmisten lait koskisivat eläimiä.) Toisaalta toinenkin keino asiaan on. Jos nämä ihmiset olettavatkin että maahanmuuttajat eivät ole edes eläimiä ei mitään jännitteitä ja kaksoisstandardeja ole. Jos näitä oletuksia on tehty niin johan on sairas kulttuuri näillä "pesari-ihmisillä". Ja jos näitä ei ole tehty, niin johan ovat epäloogisia toopeja joiden voisi olettaa olevan peräisin jostain sellaisesta geenipoolista jonka kognitiiviset kyvyt ovat siellä Gaussin käyrän heikommassa hännässä.

---

Miksi en suttaa nimiä? Koska sitaattioikeus. Tuon lausujien identiteetit esille julkisuuteen samalla oikeutuksella millä MV -lehti niitä toistuvasti tuo silloin kun kyseessä ovat maahanmuuttajat.

"Aseistautuminen" ja sen "rationaalisuus".

"Hallintoalamaiset eivät ole tyhmiä?"
Puhukaa vain omasta puolestanne.
Tämä hallintoalamainen on ainakin
helvetin hölmö!

"Takkirauta" -blogissa otettiin kantaa siihen miten poliisin mukaan ihmiset ovat ostaneet sokaisevia turvasumutteita hämmentäviä määriä. Poliisi ei osaa selittää ilmiötä. Onneksi meillä on asiantuntijoiden lisäksi blogisteja jotka eivät saa käsiinsä samaa määrää kuin poliisivirkamiehet ja jotka kykenevät luomaan tämän ei-datan puolesta parempia induktioita. Esimerkiksi "Ruukinmatruuna osaa selittää. Hallintoalamaiset eivät ole tyhmiä." paistaa syväanalyysiä jossa näkyy aineistoon ja tilastoihin ja niissä tapahtuviin trendeihin tutustuminen.

No, siitä huolimatta pidän blogistin esittämää tulkintaa jokseenkin uskottavana. Perusselitys on "Ihmiset eivät luota valtioon vain siksi, että se sanoo olevansa heidän hallitsijansa ja se sanoo olevansa heidän järjestyksenpitäjänsä. Valtion on lunastettava tämä luottamus. Sen on lunastettava tämä luottamus joka päivä, joka viikko, joka kuukausi, joka vuosi. Pelkät sanat eivät riitä. Siihen tarvitaan tekoja." Tässä ajatuksessa on vähintään jonkinlaista viisautta. On selvää että ihmiset elävät jonkinlaisissa turvallisuustilanteissa. Jos esimerkiksi rikostilastot räjähtävät käsiin ja kaikkialla tehdään toistuvasti väkivaltarikoksia, ei auta että valtio selittää kaiken olevan kunnossa. "Takkiraudassa" tästä päästään jopa lynkkaamiseen asti "Vanha sosialisti Jukka Kemppinen totesi omassa blogissaan eräälle kommentoijalle, että "sinäkin voisit olla mukana lynkkausporukassa". Ruukinmatruunan on pakko tunnustaa, että niin ruukinmatruunakin voisi. Lynkkausporukat ovat signaali siitä, että yhteiskunnan omat järjestyksenpito-, rankaisu- ja väkivaltamekanismit ovat joko kyvyttömiä tai haluttomia hoitamaan tehtäväänsä. Tällöin suora seuraus siitä on, että vääryyttä kärsineet ottavat oikeuden omiin käsiinsä."

Valitettavasti tämä ei ole tosiasiassa asiantila. Rikostilastot eivät ole räjähtäneet käsiin. Itse asiassa kun katsotaan rikostilastoaineistoja, voidaan huomata että tällä hetkellä on vähemmän vakavaa väkivaltarikollisuutta kuin minun lapsuudessani. Siihen vain suhtaudutaan vakavammin. Samoin kun katsotaan rikosten tekijöitä, tilastojen valossa meidän pitäisi pelätä enemmän juopporemmiemme kavereita ja parisuhdekumppaneitamme kuin mitään muuta.

Rikostilastot eivät ole räjähtäneet käsiin maahanmuuton seurauksena. Sen sijaan meillä on kourallinen tosiasiallisia medianäkyvyyttä saaneita tapauksia joiden tilastollinen paino on hyvin pieni. Sellaisia kuin Tapanilan joukkoraiskaus. On toki selvää että joka ikinen yksittäinen rikos on ikävä asia. On toki myös selvää että Tapanilan joukkoraiskaus oli äärimmäisen törkeä rikos. Kuitenkin jos katsotaan ihmisten riskiä joutua rikoksen uhriksi, tämänlaiset eivät paina kovin paljoa.

Näenkin että tähän liittyvä pelko on samaa sukua kuin se, että ihmiset pelkäävät lentokoneella lentämistä enemmän kuin autolla ajamista. Vaikka auto-onnettomuusia tapahtuu sekä määrällisesti enemmän että tilastollisesti per matkustettu kilometri ja per matka enemmän kuin lentokoneella. Tämä pelon väärinasettuma on luonnollista. Ja se ei perustu tosiasioihin vaan kokemuksiin. Ja niitä levitetään narraatioilla eikä tilastoanalyyseillä. Esimerkiksi tälläisestä narraatiosta voi saada seuraavan luonnehdinnan em. linkatusta blogista "Siellä, missä on paljon yksinäisiä toimettomia nuoria miehiä, naiset ovat hengenvaarassa. Vielä pahempi tilanne on silloin, kun kyseiset nuoret miehet edustavat uskontoa, joka on tunnettu väkvialtaisuudestaan, sekä geeniklusteria, jonka keskimääräinen ÄO on suomalaista selkeästi alhaisempi sekä testosteronitaso korkeampi."Pelko ei siis kohdistu siihen että kostettaisiin kasvanutta ja toteutunutta rikollisuusmäärää.Se on enemmän pelkoa siitä mitä uskotaan tapahtuvan tulevaisuudessa. Joka taas on teoria joka vaatisi kunnollista aineistoanalyysiä.

Samaa narraatiota voi löytää lehdistöstä paljonkin. Esimerkiksi kun "Raivon ensyklopediassa" katsotaan Sari Heliniä journalistina, nousee esiin se miten ihmiset saadaan kokemaan sitä että rikoksiin ei puututa silloinkin kun niihin puututaan. On helppoa kirjoittaa, että "Helsingin käräjäoikeuden tuomiot Tapanilan raiskauksesta tarkoittavat maallikolle, että tekijöitä ei rangaistu. Naisen saa siis Suomen lain mukaan raiskata" ja unohtaa että "Rangaistus joko on tai ei ole. Rangaistus voi olla jonkun mielestä perustellusti tai perusteettomasti kohtuuton tai riittämätön, mutta se on kiistatta olemassa. Jos jokin on rangaistavaa, se ei ole luvallista eikä sallittua. Se on silloin kiellettyä. "Naisen saa siis Suomen lain mukaan raiskata". Kuinka hölmö tämän kirjoittaja oikein on? Millä logiikalla jokin on sallittua, jos siitä saa ehdollista vankeutta, joka on muuten suomalaisessa systeemissä varattu kohtalaisen vakaviin rikoksiin syyllistyneille?"

Kuitenkin minä hyvin ymmärrän että aseistautuminen todennäköisesti selittyy tällä uhan kokemisella. Olen nimittäin omakohtaisesti siitä hauskassa tilanteessa että minut todennäköisesti voidaan laskea "asehamstraajaksi" jossain mielessä. Jos Takkiraudan blogistilla tilanne on seuraava : "Meillä on kellari täynnä kylmiä aseita, kiitos historianelävöittämisharrastuksen, ja molemmilla meillä roikkuu parisängyn tolpassa bowiepuukko. Sillä tavoin, että sen saa unenpöpperössäkin siitä irti. Lisäksi posti toi meille taannoin kaksi gladiusta, puoliso osti balisongin ja ruukinmatruuna itse pusherin." niin minä en jaksa edes luokitella talossamme olevia teräaseita. On käytännössä mahdotonta kulkea talossamme metriä ilman että käsillä on jokin lyömäase. Ne ovat pääasiassa koristekäyttöön.

Ja jollain tavalla miekkailuharrastukseni voidaan myös sitoa uhan kokemiseen. Kaiken alkuna ja juurena on jossain mielessä "se tietty" saamani tappouhkaus. Se kannettiin anonyymisti postilaatikkoon, ei postitettu. Se oli hyvin jännittävä saada koska näin välitetty viesti kertoo enemmän kuin pelkkä postitettu viesti. Viestin tuoja todella tiesi missä asun. Ja halusi demonstroida tämän konkreettisesti.

Koska uhka oli tuntematon, suhtauduin siihen varsin vainoharhaisesti. Lopetin internetinkäytön omalla nimellä joksikin aikaa tyystin. Lopetin kreationismidebatin - uhkauksen saannin syyn. (Hikipedistin urani muuten alkoi siksi että tarvitsin muuta ajankulua. Ja siksi siellä olevaa nimimerkkiäni ei voi sitoa vakioihini, se on eri kuin mitä muualla käytän. Vaikka minulla on "legendaarisen sitoutunut suhde" omiin nimimerkkeihini. That's the reason!) Lisäksi muutaman viikon kannoin koko ajan teräaseita. Tämä sitten jalostui siihen että koin tarpeelliseksi harjoitella taitoja jotka saattavat tulla tarpeeseen. Nykyään keskustelen uskonnosta sitten tavalla joka demonstroi sitä että ryppyilystä on seurauksia. Se on varoitus niille jotka haluavat yrittää aggressiota. Ja vaikka minusta on helppoa saada tietoja, olen ollut hyvin tarkka siitä että puolisostani ei ole mitään linkkiä minuun internetissä. Ei yhteiskuvaa, ei mitään. Yhteytemme internetissä ovat "olematontakin olemattomat". Ja tämä ei ole vahinko.

Kun uhkailija sitten paljastui, ja johti siihen että tienasin itselleni gauntletit, paljastui että uhkailija oli luuseri. Olisin todennäköisesti voinut hakata hänet ennen harjoitteluakin. Toki tämä demonstroi siihen että "kristittyyn kreationistiin ei pidä luottaa". (Hän oli käynyt meillä jopa kylässä!) Uhka oli koettu ja tätä kautta relevantti. (Moni selittää että tappouhkaus ei merkitse mitään. No, yleensä ihmiset projisoivat omaa itseään erilaisiin tulkintoihin. Ja itse elän sen mukaan että lupaus on lähes sama kuin teko. Luotettavuus on juuri sitä että sen tekee mitä lupaa. Ja näin ollen tappouhkaus on minulle lähes sama kuin murha. Toki kunniattomia ihmisiä on. Mutta en pidä sitä lähtökohtaisena ja todennäköisimpänä skenaariona koska en itse ole sellainen. Haluan myös pelata varman päälle.) Onkin itse asiassa hauskaa huomata miten nukkumapaikan varustaminen on "Ruukinmatruunalle" tärkeää. Tosiasiassa kotiin tunkeutuminen on hyvin hyvin harvinainen rikos. (Edes Tapanilan joukkoraiskaajat eivät ulkopuolelta tukeutuneet kotiin kun uhri oli nukkumassa.)

Tämä viittaa siihen että tarve on enemmänkin suojella ideaa kodista ja turvallisesta paikasta. Ja tällöin on luontevaa varustaa se paikka jossa itse on avuttomin ja heikoin. Eikä se jossa hyökkäys todennäköisimmin tulee. (Koska tunteet ja narraatiot, eikä tosiasiat ja tilastoanalyysit.) Nauraisin, ellen tekisi itse täsmälleen samaa. (Minulla tosin on hukari. Koska bowiepuukko on mielestäni liian heppoinen. Hukari on täydellinen ahtaissa tiloissa taisteluun. Jos nukkuisin avoimessa maastossa varustautuisin varmaan jollain vielä isommalla. Koska suuri ase kertoo omanlaisensa narraation.)

Tässä mielessä epäluottamus maahanmuuttajiin on varmasti samaan tapaan "semirationaalista" kuin oma varautuneisuuteni. Se on jossain määrin sidottu johonkin tosiasia-aineistoon. Mutta tosiasiassa keskustelua johdetaan tunteilla (etenkin pelon tunteilla) ja siihen sidotuilla narraatioilla joiden tehtävänä on lähinnä validoida niitä tunteita niillä joilla niitä on. Näin keskustelu helposti vetoaa mutta ei argumentoi. Eli perustelut ovat uskottavia vain niille jotka uskovat johtopäätökseen jo valmiiksi.

Tämä ei toki ole samaa kuin absurdi epäjärkevyys. Itse asiassa voidaan nähdä että uhantunteiden lietsonta on tämänhetkisen Pers/Kusta -hallituksen pääteemoja. Taloudellinen uhka taas on sidottu lähes kaikkiin konflikteihin. Uhan kokemus voi olla perusteltu tai ei. Sen kohde on sitten hieman oma lukunsa. On selvää että kun natsi-saksassa syntyi juutalaisten tuhoamisvimma, sitä oikeutettiin sillä että Saksan kansa oli uhattuna. Kokemus uhasta oli varmasti aito. Näin ollen lynkkausmentaliteetti oli ymmärrettävissä. Ei 6 miljoonaa juutalaista (plus bonus) tuhottu ilkeyttä. Asenteet tekijöillä vertautuivat varmasti "korpilakiin" ja "itsesuojeluun".

Asia on siitä kiinnostava että viime vuosien arvokeskustelua seurattuani olen tavallaan helpottunut siitä että en ole maahanmuuttaja. Tämä olisi "tavallaan mahdollista". Menneinä vuosina on nimittäin paniikkipuhuttu erilaisista ihmisryhmistä. Muutama vuosi sitten uhaksi ei koettu maahanmuuttoa - itse asiassa monet maahanmuuttokriitikot kertovat miten heillä oli vaikeaa löytää samanmielisiä. Vihat kohdistuivat esimerkiksi uskonnottomiin. Eikä heidän puolustamiseensa nähty relevanssia.

Silloin taloustilanne oli parempi eikä valtio heitellyt uhkapuhetta. Nyt heittää. Ja arvokeskustelun ollessa eri asennossa ei uskonnottomia pidetä uhkana. Onkin tässä mielessä erikoista lukea vaikka siitä SPR:n kerääjän saaneesta uhkailusta. Siinä kun uhittelija kertoo siitä miten moni varustautuu ikään kuin sisällissotaa varten. Aivan avoimesti. Samoin on tietenkin kiinnostavaa kuulla siitä miten pakolaiskeskuksia vastaan on isketty tulella. (Esim. Lammilla ja Kouvolassa.) Näyttää siltä että maahanmuuttajia pelkäävät ovat päättäneet harjoittaa "ennaltaehkäisevää väkivaltaa" ja "kostamista ennen kuin tekoa on ehditty tekemään". Ja näin ollen toimivat juuri kuten pelkäävät maahanmuuttajien tekevän heille. Tämä on tietenkin asenteellisesti hieman omituista. Sillä miten tällä tavalla voidaan suojella joltain joka muistuttaa heitä itseään? Uhan kokemisen kautta reaktio on kuitenkin ymmärrettävä.

Nyt tätä tapahtuu maahanmuuttajille. Jos ulkopoliittiset asiat olisivat toisin, uhan kokemus todennäköisesti siirtyisi toiseen suuntaan. Esimerkiksi niitä vastaan joiden nähtäisiin tuhonneen yhteiskunnan yhtenäisyyden tai rahavarat vaikka sosiaalituin. Ennen, kun tilanteet olivat lievemmät, myös teot olivat polttopulloja pienempiä. Siksi esimerkiksi Prideen iskettiin kaasuaseella eikä polttopulloilla koska silloin arvokeskustelun uhkapuhe kohdistui homoseksuaaleihin ja näin "yksittäistapaukset joista ei saa yleistää" nousivat todennäköisemmin tästä aiheesta käsin. Dan Koivusaloa puukotettiin kirjastossa, koska siihen aikaan tämä oli uhkakeskustelua. Ei ole sattumaa myöskään se, että kun "Vapaa-ajattelijat" vaihtoivat Raamattuja pornoon, tilaisuuden järjestäjiä tappouhattiin. Koska arvokeskustelu kohisi silloin tästä.

Kun katson nykyistä "rationaalisena pidettyä" lynkkauskulttuuria tiedostan että muutama iteraatio sitten se saattaisin olla minä. Jeejee! Tässä mielessä minun on tietenkin tehtävä se mikä rationaalista on. Eli ostaa itselleni taas uusi teräase. Roikkumaan kotona seinällä. Koska sehän se minut pelastaa Helsingin pahamaineisilla asuinalueilla hetkenä kun joku kreationismista innostunut Suomen Vastarintaliikkeen uusnatsi tunnistaa naamani blogista.

Mites olisi "Lakialoite yksityishenkilöiden poikkeuksellisen vahvojen voimankäyttötilanteiden oikeuttamisesta"?

Muistan kun törmäsin kerran junassa vanhempaan naiseen, joka selitti miten ennen lehdissä levitettiin väkivallantekijöiden ja raiskaajien tiedot. Hän huvitteli - siis oikeasti huvittuneena - jopa sillä miten otsikoissa oli ollut "Karhu pani Oravaa" -tyylisiä otsikoita. (Sukunimet eläinten nimiä.) Hän oli mainio ihminen. Sittemmin journalistit ovat päättäneet että väkivaltarikollisia ja pedofiileja ei usein tuoda nimellä ja naamalla julkisuuteen. Tällä yritetään välttää lynkkaamismentaliteettia. Eli tavoitteena on ennaltaehkäistä tulevia väkivaltarikoksia. Nykyään suosiota ovat kuitenkin saaneet paikat/julkaisut joissa tämäntapaisia tietoja jaetaan. Sitä myydään tiedostamisen nimellä. Mutta pelottavinta näissä on oikeastaan se, että kun näiden julkaisuja ei ole virallistettu ja valvottu, voi journalistisen tarkkuuden kanssa olla vähän miten sattuu. Ja tällöin mukaan saattaa tulla ihmisiä jotka eivät ole oikeasti pedofiileja. Ja tämän riski on se minua huolestuttavin yksityiskohta.

Kauhistelun erikoisia puolia on tosin muuallakin. Viime päivinä on puhuttu siitä miten kolmeen lapsen raiskaukseen ja murhaan syyllistynyt on vapautumassa. Näissä keskusteluissa on noussut jopa esille "kaksoisstandardi". Kuitenkin näen että tässä ongelmana on se, mikä usein on näissä "kaksoistandardi" -keskusteluissa. Tosiasiassa syvin ongelma on se, että laki on sama kaikille. Kun taas normaali ihminen näkee että rangaistukset ovat vääränlaisia (yleensä liian lieviä) heidän omaan oikeustajuunsa nähden. Näin ollen "kaksoisstandardi" voi olla vaikka se, että saat pidemmän tuomion piratoimalla ahkerasti jonkun taiteilijan levyjä, kuin hakkaamalla tämän em. taiteilijan sairaalakuntoon. Asia tuntuu epäreilulta, mutta takana on kuitenkin konsistentti lainsäädäntö joka on sitten sama kaikille. Se, voiko "oikeustajutestejä" pitää vakavasti voi olla kahta mieltä. (Tai oikeasti, vain yhtä.) Se onko laki reilu on irrallinen siitä onko laki sisäisesti ehyt ja ristiriidaton. Ihmisille näin ei ole. Laki ilmeisesti on jonkinlainen ihanne jonka ajatellaan karkeasti ottaen säätävän sen mikä itsestä tuntuu reilulta. (Mitä tuohon uskomukseen voi sanoa. Good luck with that!)

Pedofiilit ovat rikollisia jotka todella kaivavat ihmisiä jostain oikein syvältä. Ja rehellisesti sanoen, I totally get that point. Monilla ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan hyvin heikko kyky erottaa moraalista vihaa koston oikeutuksesta. (En ole varma onko heidän "moraalinen kompassinsa" rikki vai luottavatko he liikaa "moraaliseen kompassiinsa" jotka ovatkin vain tunteilua ja kohkaamista.) Moni ajattelee että pedofiileihin kohdistuva moraalinen raivo olisi oikeudenmukaisuutta. Minä kykenen näkemään eron (tavallisten) raivontuntemusteni ja tekoon oikeuttavan (korkean) kynnyksen välillä. On tietysti ero lynkkaamisesta fantasioinnin ja lynkkauspartion välillä. Mutta kun asiasta keskustellaan ikään kuin vakavasti otettavana vaihtoehtona, on jokin oleellinen moraalinen kynnys monilla pelottavan alentunut. Ja minä pelkään jossain määrin heitä enemmän kuin pedofiileja. (Toki ehkä siksi että en ole lapsi eikä itselläni ole sellaisia.)

Lynkkaaja Hannu Kiuru -paradoksissa

Tässä kaikessa sotkussa tuntuu tapahtuvan virhe johon törmäsin Hannu Kiurulla hänen tuoreessa blogauksessaan. Hän blogasi asiasta joka on hyvin vanha. "Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan vastasyntyneet eivät ole vielä "oikeita ihmisiä" eikä heillä ole "moraalista oikeutta elämään." ... "Artikkelin ovat kirjoittaneet Oxfordin yliopistoon kytköksissä olevat Alberto Giublini ja Francesca Minerva, joiden mukaan vanhemmilla pitäisi olla oikeus antaa lapsensa surmattavaksi, jos lapsi syntyy yllättäen vammaisena."
1: Itse asiassa kirjoitin aiheesta omaan blogiini vuonna 2012. Tein siitä logiikkapohjaisemman lähestymistavan, joka itse asiassa korosti sitä että "kysymys on premisseistä". Kiurun analyysiä lukiessa korostuu se, että hän esittää johtopäätöksiä eikä päättelyketjuja. Joka taas on oma pinnallisuuden määritelmäni. Asia on tärkeä siinä mielessä että artikkelia lukeva voi huomata että temppuna on abortin argumenttejen laajentaminen. Joten eetikko voi oikeasti tuon tuloksen pohjalta päätellä sellaisen erikoisen asian että jos jälkiabortti on pahasta niin se on argumentti myös aborttia vastaan. Tämä taas miellyttää monia kristittyjä aivan taatusti.

Hannu puhuu kristillisestä näkökulmasta, arvoiden johtopäätöstä omilla premisseillään. Tämä on hieman hassua mutta tavallista. Siihen on syytä antaa jonkin verran tilaa. On tosin hyvä tiedostaa että mistä on kysymys. Mutta arvokeskustelussa on kysymys hyvin usein nimenomaan erilaisista moraalilähtökohdista, joten asia ei ole virhe sanan vahvimmassa mielessä. Hieman hupsua se toki on. Kun sentään käsitellään tiettyä tutkimusta ja kaikkea. Osa meistä elää vielä todellisuudessa jossa kaipaillaan ajatusta jossa kritiikin kohteen tunteminen olisi kritisoinnin minimivaatimus. Tässä omalähtökohtakeskeisessä painotuksessa se ei ole välttämätöntä.

Kiuru puhuu ihmisarvosta "Kristinusko on aina pitänyt elämää pyhänä. Kyse on Jumalan antamasta lahjasta tai pikemminkin lainasta. Meille on annettu elämä elettäväksi alusta loppuun. Elämän pituus vaihtelee, mutta vain Jumalalla on oikeus päättää, milloin laina-aika on täysi. Hän on mitannut jokaiselle elämän pituuden, pannut määräajan, jota ihminen ei voi ylittää. Alittaa (ikävä) kyllä voi." Tämä on ironista, kun nostetaan huomioon Kiurun taannoinen tempaus minun kanssani. Mutta ironia ei ole tärkeää. Tärkeää on tiedostaa että Hannu Kiurulla on statement jonka mukaan ihmiselämä on pyhää. Kun kysymykset ovat "Mistä asiantuntijat mahtavat hakea oikeutuksensa määritellä, ketkä ovat oikeita ihmisiä? Mitä tarkoittaa moraalinen oikeus elämään?" hän puhuu absoluuttisesta ihmisarvosta. Siitä että moraalinen oikeus elämään on tavallaan siinä että on syntynyt. Että siinä ei ole ehtoja.

Mutta valitettavasti ilmoille nousee se, että tämä eettinen tutkimus on saanut tappouhkauksia. Tämä onkin totta ja osa kohukiemuraa. Hannu Kiurun suhtautuminen näihin tappouhkauksiin on jännittävä "En yhtään ihmettele tappouhkauksia. Asiantuntijaparat saisivat näin maistaa omaa lääkettään. Asennevamma kun on paljon pelottavampi vammautumisen muoto kuin kehitysvamma. Niille, jotka tekevät pahaa pienille ihmislapsille, pitäisi Jeesuksen mukaan laittaa myllynkivi kaulaan."  Ymmärrettävää. Ja tästä saadaan statement jonka mukaan ihmisen hengen riisto, lynkkaaminen, on joskus oikeutettua.

Valitettavasti tappouhkailu on lynkkaamisen legitimoinnissa oleellisessa osassa. Ja ihminen joka esittää että elämällä ei ole ehtoja, ei voi sanoa että teloittaminen, kuolemantuomio tai lynkkaaminen voivat olla koskaan oikeutettuja. (Koska niissä henki riistetään ehdoin.) Siksi ihminen joka elämän arvoa pyhittäen lähtee kirjoittamaan tappouhkailuja ja lynkkailemaan esittävät ultimaattumia ja statementia jonka mukaan elämän arvo on ansaittava joillain kriteeriattribuuteilla. Kuten "ei-pedofiili" ja "ei etiikan premissejä tavanomaisesta poiketen julkistava tutkija". (Hyvään kansalaisuuteen on sitten liitetty erilaisia instrumentalistisia attribuutteja aivan tavallisesti. Kysymys liittyy kuitenkin vain löyhästi ihmisen elämän arvoon. Tosin ilman ansaittua kansalaisuutta absoluuttisen arvokas elämä on helposti viheliäinen. Tähän kulmaan uskovaiset puuttuvat yllättävän harvoin. Kenties siksi että heistä moni näyttää komppaavan siihen liittyviä ajatuksia paljonkin.) Nuo ovat toki hyviä ja humaaneja ihanteita jokaisen noudatettavaksi. Mutta sävy on liian pitkälle menevä.

Tämä ei tietenkään yllätä. Kirjoitin hyvin kauan aikaa sitten tekstin jossa huomasin että vaikka abortissa ollaan "pro life" niin samooissa piireissä kuolemanrangaistusta kannatetaan. Ja tarkastelu huomasi itse asiassa että molemmat nähtiin rangaistuskontekstissa. Aborttia ei siis tavallaan kielletä elämän arvon takia sanan filosofisessa määritteissä. (Tai ainakaan oikeudenmukaisuusasiat eivät seuraa tätä koherentisti.) Lapsi on synnin palkka. Kun elää haureudessa pitää kärsiä seurauksista.

Näkisin että Hannu Kiuru -paradoksin reflektointi on edessä jokaisella lynkkausfantasioijalla. (Siis myös itselläni joskus, pakko tunnustaa. Mikä tuskin yllättää kovin montaa ihmistä. Olen niitä tyyppejä joiden emootiomaailmassa koulukiusaajia ei pidä ymmärtää vaan heidät täytyy yksinkertaisesti tappaa.) Jos elämä on niin arvokas ja pyhä asia, että sen puolustamiseksi ollaan valmiita tappamaan, ollaan varsin erikoisilla linjoilla. Ollaan, vaikka ideologia puoltaisi miten.