"-Anaya Imanu: "Is that what this is all about? Closure?"
- Lara Croft: "Isn't that what it's all about? Why we dig up the past? To understand it."
- Anaya Imanu: "I am an engineer, Lara. I build for the future; I don't dwell on the past."
("Tomb Raider:Legend")
Alkuun laittamani lainaus korostaa sitä miten historialle annetaan erikoisia merkityksiä. Historia on jotain joka on jopa terapeuttista. Näkemys on varsin suosittu. Alkuperä ja perinteet ovat kunnioitettuja. Konservatiivit ovat usein traditionalisteja. Alkuperää pidetään tärkeänä ja historian arvoa luodaan usein sitä kautta että se tarinallistaa tätä alkuperää. Ja filosofiassa tämä on tuttu siinä että monella on asenne jonka mukaan jonkun käsitteen aito merkitys on se mikä siihen liitetään etymologisesti. Tämä taustoituksen into voi olla osittain mukana myös siinä miksi supersankarielokuvat tuppaavat olemaan hyvin usein origin storyja. (En pidä tätä läpeensä huonona. On kenties hyvä käsittää mitä toinen on kokenut ennen kuin lähtee syyttelemään. Toisten saappaissa kulkeminen ennen kritisointia.)
Toisaalta myös liberaalilla puolella on paljon näkemyksiä jotka panostavat menneisyyteen. Esimerkiksi Derridan ystävät voivat kritisoida logosentrismiargumenttejaan soveltaen aatehistoriaa. Näin mielipide ladataan osaksi jatkumoa ja esimerkiksi skeptismi voidaan nähdä monoteistisen kristinuskon vallantavoittelun jäänteeksi aatehistorian ja alkuperän kautta. (Johon suhtaudun vähintään lievällä huvittuneisuudella.) Voidaan myös esimerkiksi puhua kollektiivisesta piilotajunnasta jossa historia on terapoimisväline tiedostamattomille traumoille. (Johon suhtaudun vielä suuremmalla huvittuneisuudella, varsinkin jos näille piilotajuisille traumoille maalaillaan hyvinkin suurisuuntaisia vaikutuksia.)
Olen itse niitä ihmisiä joiden mielestä Henry Ford oli oikeassa sanoessaan, että "History is just one damn thing after another." Mutta moni näkee tässä paljon enemmän. Ja en pidä tätä muiden intoilua "niin pahana". Minua ei edes haittaa se, että historiaa jossain määrin valikoidaan ja katsotaan vain yhdestä tai kahdesta näkökulmasta ja näillä rakennetaan omaa identiteettiä. (Nykyään erilaiset alakulttuurien historiat ovatkin hyvin yleisiä.) Mark Twainin hengessä voisin sanoa jotain sen laatuista kuin "Get your facts first, then you can distort them as you please."
Mutta sitten joskus se vääntyy hyvin erikoiseksi.
Ongelmana on usein traditionalismi. Tästä kenties vahvimpana esimerkkinä on Venäjä. Yuri Afanasiev on sanonut, että "Other countries have unpredictable future, but Russia is a country with an unpredictable past." Tämä heijastaa sitä mitä traditionalismi usein on. Se ei usein ole kovin puhdasoppista konservatiivisuutta (asioiden entisellään säilyttämistä ja muutosvastarintaisessa mielessä). Se vain myy itseään sellaisena. Siksi aika usein menneisyys sovitetaan uusiin näkemyksiin ja leikitään että "näin on aina ollut". Tämä taas onnistuu sitä kautta että ihmisille luodaan kiinnostusta historiaan, mutta sitten varmistetaan että he eivät osaa sitä.
Tässä mielessä länsimaat eivät ole poikkeus. Otan tässä blogauksessa esiin kaksi sellaista elokuvaa joista olen itse pitänyt. Mutta jotka ovat kuitenkin selvästi sitä että elokuvat jotka perustuvat historiallisiin tapahtumiin eivät ole historiatieteen popularisointia vaan jotain aivan muuta. Näiden elokuvien historiavirheet ja asenteellisuus ovat sen verran selviä että kysymys ei enää ole faktojen kanssa kikkailusta. (Nämä elokuvat edustavat lisäksi hyvin erilaista maailmankuvaa. Tämä on hyvä tehdä jotta korostuu että puolueellisuus ei katso puoluekantaa.)
Ensimmäinen elokuva on "Kingdom of Heaven".
Sen päähenkilö on sidottu nimellä ja arvonimellä erääseen Ibelinin Balianiin (Balian d'Ibelin; c. 1143 – 1193) Tosielämässä hän oli kasvanut Jerusalemissa ja koulutettu sotataitoihin. Elokuvassa hän on äpäräpoika ja seppä joka lähtee vaimonsa itsemurhan jälkeen Jerusalemiin. Täällä hän sitten mystisesti mm. uskaltaa ja osaa neuvoa ilman sotilastaustaa ammattisotilaita sotilasstrategiassa. Ja tietää Jerusalemin ilmastossa ja kasvistossa tehtävistä viljelytoimista. (Syynä on tietenkin se, että elokuvassa maallikko ikään kuin saa kysyä ilmiselvyyksiä. Lopputulos on se, että elokuvassa hahmon ympärille ei synny tarinaa vaan elementit tapahtuvat hahmosta huolimatta ja lopputulos on varsin epäuskottava.)
Tässä elokuvassa erikoisinta on kuitenkin se, miten Eurooppa kuvataan valjuilla väreillä ja Jerusalem kirkkailla väreillä. Tämä voisi olla perusteltu jos aiheena olisi ensimmäinen ristiretki. Tuolloin Eurooppa oli sisäisten riitelyjen kohde ja tämä suunnattiin ulkopuolelle. Ja koska myös arabien maailma oli tuossa vaiheessa kuppikuntaista, ensimmäinen ristiretki avasi voitokkaasti reittiä Jerusalemiin. Mutta Balianin aikana Eurooppa itse asiassa voi jo aika hyvin; Euroopassa oltiin mm. päästy antiikin kreikan unohtuneisiin tietoihin ja akateeminen ajattelukin kukoisti euroopassa tuolloin.
Muutenkin elokuvassa kristityt nähdään hahmoina jotka haluavat maata ja valtaa ja tavoittelevat tätä typerästi ja julmasti ja uskonto on vain jotain jolla lietsotaan ihmisiä. Elokuvan antagonistit ovat pahoja ikään kuin luonnostaan ja syvästi. (Elokuva argumentoikin asennetta pistämällä yhden heistä sanomaan selitykseksi sille miksi on sellainen kuin on ; "Someone have to".) Arabit taas ovat hienostuneita ja kaiken kaikkiaan varsin maltillisia. Elokuva ei ole suoraan kristinuskonvastainen, sillä tarinassa korostuu enemmänkin se että kristityt ovat etääntyneet kristillisten ritarien taustasta. (Jokainen ritari on parempi soturi.) Sotilasmenestys, hyveellisyys, järkevyys ja hengellisyys kulkevat yhdessä.
Lopputulos on siis enemmän eurooppalaisille tyypillistä oman historian ryvettämistä. On toki selvää että ristiretkissä tehtiin moninaisin syin (uskonnollisin, poliittisin...syin) kaikenlaisia kauheita. Näitä tehtiin molemmilla puolilla. Näin on tapahtunut ja faktojen valikoiminen ja sävyttäminen on tässä jo ylittänyt tason jota voi pitää kohtuullisena. Tämä on sääli, sillä ajankohta on mielenkiintoinen. Se, että jopa kaltaiseni vihainen antiteisti pitää näkökulmaa liioittelevana ja vääristelevänä kertonee kaiken.
Toinen elokuva on "The Patriot".
Tässä elokuvassa britit kuvataan yksinomaan pahoina. He mm. surmaavat lapsia. Elokuvan vääristelystä kertonee sekin että siinä on näkyvässä osassa kohtaus jossa britit vangitsevat siviilejä kirkkoon jonka sitten polttavat. Tämänlaista he eivät tehneet ; Tempun symboliarvo olisi valtava. USA:n itsenäistymiseen liittyy muutenkin kaikkea erityistä. Esimerkiksi "Bostonin verilöyly" jossa kuoli hyvin vähän ihmisiä. Se on toki ikävä tapahtuma mutta historia tuntee tuskin toista yhtä vähän verilöylyistä verilöylyä. Amerikkalaiset ymmärsivät symboleiden rakentamisen propaganda-arvon. Tuollaisesta kirkonpoltosta olisi syntynyt hyvin vahva symboli.
Tässä unohtuu että britit olivat itse asiassa hyvin maltillisia ; "No taxation without repsesentation" toistuu elokuvassa, mutta tässä unohtuu että britit olivat asettaneet erikoisia veroja sen vuoksi että heistä amerikkalaiset saisivat osallistua oman alueensa rakennuskustannuksiin. Brittien kolonisaatio oli kallista ja uudet resurssit haluttiin ottaa paikkaamaan näitä kuluja. Ja kun tämä oli herättänyt nurinaa, britit olivat luopuneet monista näistä erikoisista veroista. Teevero oli viimeinen. (Sekin oli itse asiassa aika vahvasti nautintoaineeseen ja tuontituotteeseen kohdistuvaa verotusta.)
Elokuva myös unohtaa sen, että tuohon aikaan noin 1/3 olivat patriootteja, itsenäistymistä ajavia. Suuri osa ei ollut kovin vahvaa mieltä. Ja lojalistit olivat aika yleisiä; Lojalistit näkivät että britit olivat sen ajan legitiimi yhteiskuntajärjestys jota vastaan sotiminen on laiton kapina ja Bostonissa ollut liikehdintä mekkalointia. Elokuva leimaa heidät suoraan selkäänpuukottajiksi.
Nuo voisivat vielä olla "näkökulmaa ja painotusta". Mutta myös ajan henki unohtuu. ; Elokuva käsittelee orjuuttakin hyvin omituisella tavalla. Kun britit tulevat kiusaamaan viattomia plantaasinpitäjiä, tässä unohdetaan että he ovat orjienpitäjiä. (Lincoln tuli vasta paljon myöhemmin.) Elokuvassa britit halusivat orjat sotimaan ja kertovat että britit vapauttavat sotivat orjat sodan jälkeen. Ja orjat väittivät olevansa vapaita miehiä. Ja tilanne kuvataan vastenmielisenä ja jonain jossa manipuloivat britit sortavat orjia sodan työkaluina. Toisaalta myöhemmin samassa elokuvassa ihailevassa sävyssä kerrotaan miten patriootit olivat kivoja koska vapauttivat orjia ja antoivat heille palkkaa jos he sotivat. Elokuva kuvaa toivoa orjiin tässä kontekstissa vaikka tekojen ja lupausten sisältö on hyvinkin identtinen.
Samoin elokuva esittää virheellisesti että briteillä olisi ollut laajentumisintoa. Miten sodan jälkeen raivattaisiin uusia alueita. Kuitenkin tosimaailmassa britit rajoittivat kolonisaatiota ja 1763 britit tekivät sopimuksen joka rajoitti sen imperiumin laajentumista. Tämä ei miellyttänyt uudisraivaamisesta intoavia ; Koko pointti Amerikkaan lähtemisestä oli monille se, että he voivat mennä uusille alueille ja saada sieltä maata ja perustaa sinne esimerkiksi maatiloja, yrityksiä ja muuta vastaavaa toimintaa. Toisin sanoen brittien laajentumishalu on elokuvassa asiavirhe, ja itse asiassa tosimaailmassa maanvalloitushalut olivat hyvinkin päinvastaiset. (Ohio olisi ollut right out.)
Kaikki mikä voisi näyttää nykyajan USA:laiselle konservatiivipatriootille epämiellyttävältä on siivottu elokuvasta pois. Tämä on jännittävää koska USA:n perustuslaki voitaisiin nähdä prosessin alkuna eikä lopputilana. Eli itsenäisyyssota avaisi kenon kehittää yhteiskunnan näiden arvojen mukaisiksi. "Patriootissa" - elokuvassa jonka symbolisuus on sillä tasolla että se voi vakavalla naamalla laittaa taistelukohtauksen jossa britin hevonen lävistetään Amerikan tähtilipulla - sen sijaan esitetään että itsenäisyysjulistus olisi kuvaus sen ajan yhteiskunnasta ja allekirjoitus löisi lukot kiinni niin että senhetkinen hyvä yhteiskunta ei muuttuisi.
Loppukannanotto.
Monissa historiallisissa elokuvissa on virheitä. Mutta niitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Aina. Esimerkiksi sellaiset elokuvat kuin "Master and Commander" eivät ole täysin virheettömiä. (Mainitussa elokuvassa alkutekstissä väitetään että Napoleon on ehdottomasti vallassa. Vuosiluvun mukaan Napoleon oli kuitenkin lähinnä vasta nouseva, toki merkittävä, voima.) Mutta niissä ei tehdä asiavirheiden tekoa ja asenteellista faktojen valikointia jossa glorifioidaan ja demonisoidaan jotta saadaan ideologisesti miellyttävä tarina niille jotka kannattavat tätä ideologiaa. "Master and Commander" esimerkiksi käsittelee kuvitteellisia hahmoja, mutta tästä huolimatta sen kuvaama ajankuva on hyvinkin asianmukainen.
Toisin kuin aiemmin moittimani elokuvat joihin molempiin on laitettu name droppingina oikeita historiallisia hahmoja. Mutta silti niissä niiden ajanmukaisuus ja historiallisuus on enimmäkseen siinä että ihmiset on puettu ja aseistettu suunnilleen oikein. Koska niiden tehtävänä on luoda traditionalisteille narraatio jonka he jotenkin kokevat historiaksi. ; Näihin elokuviin liittyvät asenteellisuudet herättävät usein kommentteja poliittisesta korrektiudesta tai agendasta. Mutta vain jos ei satu olemaan ideologisesti lukossa siihen ideologiaan jota nämä elokuvat myyvät...
Samalla näitä elokuvia tekevät pelkäävät loukkaavansa kohdeyleisöä ja tässä yhteydessä lietsovat yleisiä väärinkäsityksiä jotka koskevat sitä ihan oikeaa historiaa. Sitä joka elää ja on tutkimuskohteena olemassa myös yksilöiden identiteettien ja maailmankuvien ulkopuolella. Tämänlainen elokuvanteko sekä elää ignoranssista että levittää sitä eteenpäin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Twain. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Twain. Näytä kaikki tekstit
maanantai 26. syyskuuta 2016
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Mutta nythän minä jo toistan itseäni
"Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria" -blogissa on luettavissa elämäntarina. Se kertoi miehestä joka kulutti elämäänsä suunnittelemalla lentolaitteita jotka eivät toimineet. Tarinan yleissävy on positiivinen, mikä on piristävää koska hyvin usein ihmisten elämää arvioidaan onnistumisen eikä yrittämisen kautta. Luuseri tulkitaankin tarinan lopussa voittajaksi "Yllättäneekö enää, että yksikään Mesmerin sadoista, tuhansista lentolaitteista ei koskaan toiminut. Itse asiassa kuultuna Mesmer vastasi enemmän tai vähemmän ilkikurisesti kyselijöille, että kerran hän liisi viidenkymmenen metrin matkan alamäkeen, mutta kukaan ei ollut paikalla todistamassa tapahtunutta. Tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä. Jopa 1930-luvun mielisairaalan surkeudessa Mesmer oli lentohärveliensä parissa vapaampi kuin useimmat muut hänen ympärillään. Kyllä hän lensi. Hän oli vapaa kuin taivaan lintu."
Tarinassa konventioiden rikkominen ja omintakeisuus ja siihen pyrkiminen siitä huolimatta että kaikki normit olivat tätä toimintaa vastaan. Tämänlainen oman tien kulkeminen kuvataan vapautena.
Sama blogaus ottaa esiin kuitenkin myös toisen asian. Syyn, miksi lentohärvelimies päätyi mielisairaalaan rakentelemaan lentohärveleitä. Munkinuraltaan luopunut, omintakeiseksi ja eristäytyneeksi kuvattu mies luopui munkinroolistaan ja eleli puuseppänä. Kunnes sitten eräänä päivänä hän "karjui kirkossa seurakuntalaisille sellaisia ennenkuulemattomuuksia kuin "Ehtoollisviini ei ole Kristuksen verta!" ja että Jumalaa ei ole." Tämä koettiin pahana ja Tekno-Kekko jatkaakin ; "Kuvitellaanpa, että joku olisi vapaa-ajattelija. Kuvitellaanpa edelleen, että joku olisi aggressiivisen päällekäyvä kiusankappale. Mutta nyt toistan itseäni. (Kuten lukija huomaa, kopioin selvästi Mark Twainia, koska hänen teoksensa ovat tekijänoikeudesta vapaita.) Joka tapauksessa, Mesmer joka oli tullut paikalle puhumaan suunsa puhtaaksi, jouduttiin poistamaan kirkosta viranomaisten avulla. Perheen lääkäri arvioi, että pienestä pitäen omalaatuiseksi tunnettu Gustav kärsi jonkinlaisesta vainoharhasta. Jos henkilö on ahdistunut ja pelkää, että häntä halutaan vahingoittaa ja hänen suunsa sulkea, niin mikä olisi vakuuttavampi tapa osoittaa moiset epäilykset vääriksi kuin sulkea hänet mielisairaalaan. Näin juuri tapahtui."
Tässä kohden on hyvä huomata, että vaikka mielisairaalaan laittamista selvästi kuvataan ylilyöntinä, kuvataan vapaa-ajattelijan toimea jollain tavalla negatiivisena ja eivapaana. Kuitenkin voidaan sanoa että sekä rakennellessaan koneita ja huudellessaan kirkossa ateismista on taustalla samanlainen konventioista irtautumisen henki. Molemmissa on itse asiassa takana sama vapautumisen ajattelu, jossa ei kenties keskitytä siihen että onko tämä tietty ihmisryhmä kuinka tietyllä tavalla ajatteleva, vaan että miten se suhtautuu vallitsevaan tilaan.
Tässä on pakko ottaa livaus filosofisia käsitteitä. Ydinkäsite on "kriittisyys";
1: Usein kriittisyys ajatellaan ikään kuin "skientistisessä mielessä". Tällöin kriittinen ajattelu katsotaan sitä kautta että kuvaus noudattaa logiikkaa ja läpikäy jonkinlaisen kriittisen testin. Tämän lopputuloksena on uskottava kuvaus maailmasta. Testaus ja hylkäysmahdollisuus nähdään siksi kriittisyytenä joka näkyy laatuna. Tässä kriittisyys näyttää usein vastustamiselta ja tämänlainen kriittisyys vähentää vapautta ; Tietyt näkemykset nähdään typerinä.
2: Mannermaisessa filosofiassa taas ajatellaan että kriittisyys tarkoittaa jotain aivan muuta. Heistä analyyttinen filosofia ja skientismi ovat deskriptiivisiä, eli ne ainoastaan kuvaavat miten asiat ovat maailmassa ja miten ne toimivat. Ja että näkemys kestää mahdollisimman paljon kritiikkiä. Mannermaisen filosofian mukaan tämänlainen vain tukee vallitsevaa systeemiä. Sen parissa on siirrytty näkemykseen jonka mukaan kriittisyys tarkoittaa enemmänkin muutosvoimaa ; Näin kuvauksista tulee poliittisia ja mukaan tulee myös mietteet siitä miten asian haluttaisiin olla tulevaisuudessa. Tämä on toki vallalla postmodernismissa, mutta myös esimerkiksi Karl Marx selitti että ihmiset ovat liian paljon vain kuvanneet yhteiskuntaa, kun kaiken ytimessä pitäisi olla sen muuttaminen. Tähän kriittisyyteen liittyy ajatus vapaudesta ; Kun ilmapiiri on kriittinen, voidaan olla eri mieltä.
Tässä mielesä toimimattomien lentohärvelien rakentaminen elämänurana on vapautumisprosessi "mannermaisen vapauskäsitteen sisällä". Skientisti tuijottaa helposti vain sitä että kone ei toimi, joten lentokoneessa oli pyrkimys vapauteen jossa oli epäonnistuttu vaikka oli yritetty paljon. Samassa mielessä ateistinen interventio ja mökääminen on nähtävä "vallankumouksellisena" ja tätä kautta vapauden tavoitteluna. Uskovaisuus taas näkyy tässä "mannermaisessa kuvauksessa" lähinnä vallitsevan järjestelmään mukautumisena.
Toki tätä vapausnäkemystä voidaan moittia siitä että se on vallankumouksellista vallankumouksellisuuden vuoksi ja että se painottaa toisinajattelua hyvin ajattelemisen sijasta. Mutta kuten lentohärveliyritykset toivon mukaan paljastavat, tämä on kuitenkin jollain tavalla kaunista. Moni voikin innostua ja seurata lentohärvelimiehen esimerkkiä. Tällöin omintakeisuus kenties vähenee, mutta ei oleellisen paljoa jos systeemistä ei tule kahletta kaikille, jolloin olisi tavallista rakennella lentohärveleitä - ja normaalien täytyisi tehdä niitä jotta heidät otettaisiin uskottavina, rationaalisina, hyvinä, ihmisinä joita ei tarvitse laittaa laitoksiin tai vastaavaa.
Tämä tematiikka onkin hyvä nostaa esiin. Sillä monesti ajatellaan että uusateismi olisi juuri nyt jotenkin erityisen kovasti muotia. Tämä nähdään usein ajatuksena siitä että sen seuraajat olisivat jotenkin typeryyksiään mukana. Ja että metelöiminen on turhanpäiväistä massan mukana juoksemista. Kuitenkin uusateisteja on tilastollisesti katsoen aika vähän, joten ajatus konventiosta on hieman omituinen. Ja väite siitä miten uskovaiset suhtautuvat ateismiin kiltisti ja että juuri tämä olisi syy "uusateistien militanttiuteen" on omituinen. Fatwakateuden ja islamillapelottelun sävyt eivät ole muuta kuin itsekorostusta.
Tästä saa hyvän esimerkin kun lukaisee Jussi K. Niemelän toimittaman "Mitä uusateismi tarkoittaa?" (josta löytyy lyhyt kuvaus hänen blogistaan). Selviää että islamkritiikki on olennainen osa uusateismia. Ja ennen kaikkea kirja kuvaa miten uusateismin toimiin on reagoitu. Jos reaktion pitäisi olla jossain suhteessa tehtyyn, on uusateismi saanut "militanttiuden" leiman hyvin pienistä ja vähäpätöisistä toiminnoista. Se, että uskovainen jakaa pamflettia ei vielä riitä siihen että uskovaisia sanottaisiin "militanteiksi". Mutta ateistejen kohdalla tämä on ns. "vakiotavaraa". Kirjassa on myös konkreettisia kuvauksia siitä miten vaikeaa uskonnottomien voi olla pitää normaalit uskonnonvapauden oikeutensa.
Sen sijaan uskonnon puolella on paljonkin konventioihin vetoamista. "Homo religiosus" -teema voidaan jopa nähdä uskonnollisten ihmisten ihmisyydenhallintana jossa ihmisyys määritellään uskonnollisuuden kautta, jolloin uskonnollisuuden ulkopuolella on jonkinlainen "puoli-ihmisyys" johon suhtaudutaan esimerkiksi säälillä, vastustuksella tai mielenterveyden järkkymiseen vetoamisella. Tätä ajetaan esimerkiksi "intuitioihin vetoamisella" Puolimatkan tapaan, jolloin uskonnolliset tunteet ovat jumala-aistin toimintaa ja että tämän aistin puute on vamma. Näin toiset mielipiteet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset eivät. Ja perimmiltään tässä kuitenkin vain vedotaan käsiäänestykseen ja määritellään kenttä sitten tukemaan tätä järjestelmää. - Tämä deskriptiivinen kuvaus ei käy läpi skientististä testiä, mutta se silti on deskriptiivinen kuvaus joka ylläpitää vallitsevaa järjestelmää. Ja on selvää että se itse asiassa "ei ole kumpaakaan kriittisyyden luokkaa". Se vain vähentää uskonnonvapautta vaikka esiintyykin kuin se ajaisi nimenomaan sen lisäämistä.
Tätä kautta on hyvä huomata että "vapaa-ajattelijoiden taidan toistaa itseäni" on itse asiassa ongelmallinen. Sillä siinä ei huomata että (1) äksyys voi johtua siitä että joutuu kamppailemaan perusoikeuksistaan jotka ovat muille automaattisia (2) äksyys on usein ylireagointia ja sellaiseksi tuomitaan monesti toiminta joka joillain toisilla tahoilla nähdään jopa leppoisana.
En siis haluaisi toistaa itseäni, mutta sanon jokaiselle joka esittää tämänlaisia letkautuksia että "kiitti ihan vitusti, kusipää" (akateeminen lausunto, joka ei tässä tapauksessa ole loukkaus tai herjaus vaan enemmänkin deskriptiivinen asioiden olemistilaan viittaava kuvaus ja joka ei aja sen ennallaanpitämistä, eli on vallankumouksellinen aktio jota sanavalintojen poliittinen epäkorrektius voimistaa.) Ja sanon näin siitä huolimatta että en ole vapaa-ajattelija, enkä pidä siitä että vapaa-ajattelu on sisäisesti hyvin samanlaista. Olen ihmetellyt miten uusateismi on klikkiytynyt tietynlaiseksi mielipidekombinaatioiksi vaikka sen perusteemoina pitäisi olla yksilöllisyys ja yksilönvapaus ja vaikka uusateismin kirjoissa "ateismin teologia" on itse asiassa minimoitu niin että voisi hetken jopa luulla että kysymys ei olisi mistään opista. ~ Jos ateistit ovat lentohärveleiden rakentajia (toimimattomuus miellyttää varmasti symbolina uskovaistakin lukijaa), niin heitä ei kuitenkaan ole riittävästi ja he eivät ole riittävän aggressiivisia jotta heitä voitaisiin pitää minään muuna kuin nimenomaan "mannermaisen vapauden" symboleina. Tässä mielessä vapaa-ajattelijoiden nimi ei olekaan mitenkään huono. Vapautuviksi ajattelijoiksi kutsuminen olisi tosin nimityksenä vielä osuvampi.
Tarinassa konventioiden rikkominen ja omintakeisuus ja siihen pyrkiminen siitä huolimatta että kaikki normit olivat tätä toimintaa vastaan. Tämänlainen oman tien kulkeminen kuvataan vapautena.
Sama blogaus ottaa esiin kuitenkin myös toisen asian. Syyn, miksi lentohärvelimies päätyi mielisairaalaan rakentelemaan lentohärveleitä. Munkinuraltaan luopunut, omintakeiseksi ja eristäytyneeksi kuvattu mies luopui munkinroolistaan ja eleli puuseppänä. Kunnes sitten eräänä päivänä hän "karjui kirkossa seurakuntalaisille sellaisia ennenkuulemattomuuksia kuin "Ehtoollisviini ei ole Kristuksen verta!" ja että Jumalaa ei ole." Tämä koettiin pahana ja Tekno-Kekko jatkaakin ; "Kuvitellaanpa, että joku olisi vapaa-ajattelija. Kuvitellaanpa edelleen, että joku olisi aggressiivisen päällekäyvä kiusankappale. Mutta nyt toistan itseäni. (Kuten lukija huomaa, kopioin selvästi Mark Twainia, koska hänen teoksensa ovat tekijänoikeudesta vapaita.) Joka tapauksessa, Mesmer joka oli tullut paikalle puhumaan suunsa puhtaaksi, jouduttiin poistamaan kirkosta viranomaisten avulla. Perheen lääkäri arvioi, että pienestä pitäen omalaatuiseksi tunnettu Gustav kärsi jonkinlaisesta vainoharhasta. Jos henkilö on ahdistunut ja pelkää, että häntä halutaan vahingoittaa ja hänen suunsa sulkea, niin mikä olisi vakuuttavampi tapa osoittaa moiset epäilykset vääriksi kuin sulkea hänet mielisairaalaan. Näin juuri tapahtui."
Tässä kohden on hyvä huomata, että vaikka mielisairaalaan laittamista selvästi kuvataan ylilyöntinä, kuvataan vapaa-ajattelijan toimea jollain tavalla negatiivisena ja eivapaana. Kuitenkin voidaan sanoa että sekä rakennellessaan koneita ja huudellessaan kirkossa ateismista on taustalla samanlainen konventioista irtautumisen henki. Molemmissa on itse asiassa takana sama vapautumisen ajattelu, jossa ei kenties keskitytä siihen että onko tämä tietty ihmisryhmä kuinka tietyllä tavalla ajatteleva, vaan että miten se suhtautuu vallitsevaan tilaan.
Tässä on pakko ottaa livaus filosofisia käsitteitä. Ydinkäsite on "kriittisyys";1: Usein kriittisyys ajatellaan ikään kuin "skientistisessä mielessä". Tällöin kriittinen ajattelu katsotaan sitä kautta että kuvaus noudattaa logiikkaa ja läpikäy jonkinlaisen kriittisen testin. Tämän lopputuloksena on uskottava kuvaus maailmasta. Testaus ja hylkäysmahdollisuus nähdään siksi kriittisyytenä joka näkyy laatuna. Tässä kriittisyys näyttää usein vastustamiselta ja tämänlainen kriittisyys vähentää vapautta ; Tietyt näkemykset nähdään typerinä.
2: Mannermaisessa filosofiassa taas ajatellaan että kriittisyys tarkoittaa jotain aivan muuta. Heistä analyyttinen filosofia ja skientismi ovat deskriptiivisiä, eli ne ainoastaan kuvaavat miten asiat ovat maailmassa ja miten ne toimivat. Ja että näkemys kestää mahdollisimman paljon kritiikkiä. Mannermaisen filosofian mukaan tämänlainen vain tukee vallitsevaa systeemiä. Sen parissa on siirrytty näkemykseen jonka mukaan kriittisyys tarkoittaa enemmänkin muutosvoimaa ; Näin kuvauksista tulee poliittisia ja mukaan tulee myös mietteet siitä miten asian haluttaisiin olla tulevaisuudessa. Tämä on toki vallalla postmodernismissa, mutta myös esimerkiksi Karl Marx selitti että ihmiset ovat liian paljon vain kuvanneet yhteiskuntaa, kun kaiken ytimessä pitäisi olla sen muuttaminen. Tähän kriittisyyteen liittyy ajatus vapaudesta ; Kun ilmapiiri on kriittinen, voidaan olla eri mieltä.
Tässä mielesä toimimattomien lentohärvelien rakentaminen elämänurana on vapautumisprosessi "mannermaisen vapauskäsitteen sisällä". Skientisti tuijottaa helposti vain sitä että kone ei toimi, joten lentokoneessa oli pyrkimys vapauteen jossa oli epäonnistuttu vaikka oli yritetty paljon. Samassa mielessä ateistinen interventio ja mökääminen on nähtävä "vallankumouksellisena" ja tätä kautta vapauden tavoitteluna. Uskovaisuus taas näkyy tässä "mannermaisessa kuvauksessa" lähinnä vallitsevan järjestelmään mukautumisena.
Toki tätä vapausnäkemystä voidaan moittia siitä että se on vallankumouksellista vallankumouksellisuuden vuoksi ja että se painottaa toisinajattelua hyvin ajattelemisen sijasta. Mutta kuten lentohärveliyritykset toivon mukaan paljastavat, tämä on kuitenkin jollain tavalla kaunista. Moni voikin innostua ja seurata lentohärvelimiehen esimerkkiä. Tällöin omintakeisuus kenties vähenee, mutta ei oleellisen paljoa jos systeemistä ei tule kahletta kaikille, jolloin olisi tavallista rakennella lentohärveleitä - ja normaalien täytyisi tehdä niitä jotta heidät otettaisiin uskottavina, rationaalisina, hyvinä, ihmisinä joita ei tarvitse laittaa laitoksiin tai vastaavaa.
Tämä tematiikka onkin hyvä nostaa esiin. Sillä monesti ajatellaan että uusateismi olisi juuri nyt jotenkin erityisen kovasti muotia. Tämä nähdään usein ajatuksena siitä että sen seuraajat olisivat jotenkin typeryyksiään mukana. Ja että metelöiminen on turhanpäiväistä massan mukana juoksemista. Kuitenkin uusateisteja on tilastollisesti katsoen aika vähän, joten ajatus konventiosta on hieman omituinen. Ja väite siitä miten uskovaiset suhtautuvat ateismiin kiltisti ja että juuri tämä olisi syy "uusateistien militanttiuteen" on omituinen. Fatwakateuden ja islamillapelottelun sävyt eivät ole muuta kuin itsekorostusta.
Tästä saa hyvän esimerkin kun lukaisee Jussi K. Niemelän toimittaman "Mitä uusateismi tarkoittaa?" (josta löytyy lyhyt kuvaus hänen blogistaan). Selviää että islamkritiikki on olennainen osa uusateismia. Ja ennen kaikkea kirja kuvaa miten uusateismin toimiin on reagoitu. Jos reaktion pitäisi olla jossain suhteessa tehtyyn, on uusateismi saanut "militanttiuden" leiman hyvin pienistä ja vähäpätöisistä toiminnoista. Se, että uskovainen jakaa pamflettia ei vielä riitä siihen että uskovaisia sanottaisiin "militanteiksi". Mutta ateistejen kohdalla tämä on ns. "vakiotavaraa". Kirjassa on myös konkreettisia kuvauksia siitä miten vaikeaa uskonnottomien voi olla pitää normaalit uskonnonvapauden oikeutensa.
Sen sijaan uskonnon puolella on paljonkin konventioihin vetoamista. "Homo religiosus" -teema voidaan jopa nähdä uskonnollisten ihmisten ihmisyydenhallintana jossa ihmisyys määritellään uskonnollisuuden kautta, jolloin uskonnollisuuden ulkopuolella on jonkinlainen "puoli-ihmisyys" johon suhtaudutaan esimerkiksi säälillä, vastustuksella tai mielenterveyden järkkymiseen vetoamisella. Tätä ajetaan esimerkiksi "intuitioihin vetoamisella" Puolimatkan tapaan, jolloin uskonnolliset tunteet ovat jumala-aistin toimintaa ja että tämän aistin puute on vamma. Näin toiset mielipiteet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset eivät. Ja perimmiltään tässä kuitenkin vain vedotaan käsiäänestykseen ja määritellään kenttä sitten tukemaan tätä järjestelmää. - Tämä deskriptiivinen kuvaus ei käy läpi skientististä testiä, mutta se silti on deskriptiivinen kuvaus joka ylläpitää vallitsevaa järjestelmää. Ja on selvää että se itse asiassa "ei ole kumpaakaan kriittisyyden luokkaa". Se vain vähentää uskonnonvapautta vaikka esiintyykin kuin se ajaisi nimenomaan sen lisäämistä.
Tätä kautta on hyvä huomata että "vapaa-ajattelijoiden taidan toistaa itseäni" on itse asiassa ongelmallinen. Sillä siinä ei huomata että (1) äksyys voi johtua siitä että joutuu kamppailemaan perusoikeuksistaan jotka ovat muille automaattisia (2) äksyys on usein ylireagointia ja sellaiseksi tuomitaan monesti toiminta joka joillain toisilla tahoilla nähdään jopa leppoisana.
En siis haluaisi toistaa itseäni, mutta sanon jokaiselle joka esittää tämänlaisia letkautuksia että "kiitti ihan vitusti, kusipää" (akateeminen lausunto, joka ei tässä tapauksessa ole loukkaus tai herjaus vaan enemmänkin deskriptiivinen asioiden olemistilaan viittaava kuvaus ja joka ei aja sen ennallaanpitämistä, eli on vallankumouksellinen aktio jota sanavalintojen poliittinen epäkorrektius voimistaa.) Ja sanon näin siitä huolimatta että en ole vapaa-ajattelija, enkä pidä siitä että vapaa-ajattelu on sisäisesti hyvin samanlaista. Olen ihmetellyt miten uusateismi on klikkiytynyt tietynlaiseksi mielipidekombinaatioiksi vaikka sen perusteemoina pitäisi olla yksilöllisyys ja yksilönvapaus ja vaikka uusateismin kirjoissa "ateismin teologia" on itse asiassa minimoitu niin että voisi hetken jopa luulla että kysymys ei olisi mistään opista. ~ Jos ateistit ovat lentohärveleiden rakentajia (toimimattomuus miellyttää varmasti symbolina uskovaistakin lukijaa), niin heitä ei kuitenkaan ole riittävästi ja he eivät ole riittävän aggressiivisia jotta heitä voitaisiin pitää minään muuna kuin nimenomaan "mannermaisen vapauden" symboleina. Tässä mielessä vapaa-ajattelijoiden nimi ei olekaan mitenkään huono. Vapautuviksi ajattelijoiksi kutsuminen olisi tosin nimityksenä vielä osuvampi.
torstai 27. tammikuuta 2011
Reilu, kaunis, maailma.
"Research Digest" nosti esiin sen, miten ilmastonmuutoskeskustelussa maailmanlopun maalailut eivät ole rakentavia. Tutkimuksessa vertailtiin sitä miten data esitetään ihmisille. Sisältö oli sama, mutta esityksessä oli sävyeroja. Toiset versiot pelottelivat ja toiset eivät. Ihmiset eivät ottaneet pelottelevia juttuja yhtä tosissaan.
Syynä on se, että ihmisillä on jonkinlainen käsitys reiluudesta, joka toimii siten että ihmiset eivät ajattele että pahoja tapahtuisi hyville ihmisille. Vastakkainen todistusaineisto tulkitaan helposti marginaalisemmaksi, koska se sotii tätä perusajatusta vastaan - kyseessä on siis aivan tavallinen assimilaatiotilanne, jolle jokainen meistä on alati altis.
1: Ihmiset tosin antavat hyväntekeväisyyteen mieluummin jos kyseessä on luonnonkatastrofi eikä ihmisten aikaansaama ongelma. Ihmisten ajatellaan voivan hoitaa ihmisten aikaansaaman katastrofin ilman apua. Kenties luonnonkatastrofit nähdään poikkeavina hairahduksina, ja auttaminen on normaalin luonnonjärjestyksen toteuttamista..
Laaja maailmanloppu on jotain jota maailma ei yksinkertaisesti voisi sallia. Siksi jos tuhoisuutta ja riskiä korostetaan, voikin käydä niin että ihmiset eivät enää välitä siitä. Ihmiset vähentävät evidenssin arvoa jos se esittää maailman tällä tavalla epäreiluna.
Tämä muistuttaa ehkä siitäkin miten varoitus voi toimia mainoksena. Itse asiassa ilmastonmuutoksen vastustamisen esittäminen hyvän kautta, esimerkiksi patrioottisena, toimii paremmin, kuin sanomalla että "tee näin tai...".
Sanavalintojen vaikutus johtaa ainakin minut miettimään myös antrooppista periaatetta. Siinähän korostetaan miten maailma on luonnonlaeiltaan juuri meidän elämällemme sopiva. Epätodennäköisyyttä on uskonnollisessa keskustelussa väritetty siten että kyseessä olisi ihme, joka tekee Jumalan todennäköisemmäksi. Epätodennäköisyys tarkoittaa sitä että maailma on luotu ihmistä varten. Mark Twain taas on käyttänyt samaa osoittaakseen päinvastaista ; Hän vain luettelee mitä kaikkea universumissa on tapahtunut vuosimiljoonien aikana, kuvaa sukupuuttoja ja muita vastaavia. Ja laittaa väliin "ja vain ihmistä varten." Lausuma alkaa tuntumaan varsin pian todella sarkastiselta. Epätodennäköisyys tarkoittaa tässä sitä, että meillä on käynyt mäihä.
1: Hieman vastaavan rinnastuksen "tarkoituksenmukaisuudesta" löytyy Markus Kajolta. Hän nimittäin kertoi siitä miten hän oli saanut kerran otsaansa linnunkakkaa. Hän kuvaa miten tapahtuma on epätodennäköinen. Hän lähestyy asiaa siitä että lintu, joka lentää kilometrien korkeudella, on ilkeästi suunnitellut iskun. Tämä arvioi ilmavirtaukset, putoamiskiihtyvyyden aikaansaaman viiveen, ennakoi Markus Kajon kävelyt ja liikkeet, arvioi oman liikkeensä ilmakehässä ja niin edespäin. Nämä huomioonottaen tämä on osannut juuri oikeassa paikassa tyhjentää itsensä. Tämä runsas suunnittelu loppuu siihen kuinka "ylen paskalintu" on ilkeämielinen. Epätodennäköisyys ja teon vaikeus näyttääkin tarkoittavan juuri päinvastaista kuin on totuttu ; Vaikka päälaki on tulkittavissa maaliksi ja lintu älylliseksi olennoksi, on teon vaikeus sen tasoinen että epätodennäköisyys ja vaikeus ei enää kerrokaan siitä että teko olisi tavoitteellinen, vaan nimen omaan puhuu sen puolesta että tapahtuma oli vahinko.
Selvästi sanavalinnoilla on suuri vaikutus saatuihin mielikuviin. Retoriikka vaikuttaa. Emmekä siis ole niin järkeviä kuin itsellemme kehumme. Moni ihminen kuunteleekin sisällön sijasta sanoja ja äänensävyjä.
Syynä on se, että ihmisillä on jonkinlainen käsitys reiluudesta, joka toimii siten että ihmiset eivät ajattele että pahoja tapahtuisi hyville ihmisille. Vastakkainen todistusaineisto tulkitaan helposti marginaalisemmaksi, koska se sotii tätä perusajatusta vastaan - kyseessä on siis aivan tavallinen assimilaatiotilanne, jolle jokainen meistä on alati altis.
1: Ihmiset tosin antavat hyväntekeväisyyteen mieluummin jos kyseessä on luonnonkatastrofi eikä ihmisten aikaansaama ongelma. Ihmisten ajatellaan voivan hoitaa ihmisten aikaansaaman katastrofin ilman apua. Kenties luonnonkatastrofit nähdään poikkeavina hairahduksina, ja auttaminen on normaalin luonnonjärjestyksen toteuttamista..
Laaja maailmanloppu on jotain jota maailma ei yksinkertaisesti voisi sallia. Siksi jos tuhoisuutta ja riskiä korostetaan, voikin käydä niin että ihmiset eivät enää välitä siitä. Ihmiset vähentävät evidenssin arvoa jos se esittää maailman tällä tavalla epäreiluna.
Tämä muistuttaa ehkä siitäkin miten varoitus voi toimia mainoksena. Itse asiassa ilmastonmuutoksen vastustamisen esittäminen hyvän kautta, esimerkiksi patrioottisena, toimii paremmin, kuin sanomalla että "tee näin tai...".
Sanavalintojen vaikutus johtaa ainakin minut miettimään myös antrooppista periaatetta. Siinähän korostetaan miten maailma on luonnonlaeiltaan juuri meidän elämällemme sopiva. Epätodennäköisyyttä on uskonnollisessa keskustelussa väritetty siten että kyseessä olisi ihme, joka tekee Jumalan todennäköisemmäksi. Epätodennäköisyys tarkoittaa sitä että maailma on luotu ihmistä varten. Mark Twain taas on käyttänyt samaa osoittaakseen päinvastaista ; Hän vain luettelee mitä kaikkea universumissa on tapahtunut vuosimiljoonien aikana, kuvaa sukupuuttoja ja muita vastaavia. Ja laittaa väliin "ja vain ihmistä varten." Lausuma alkaa tuntumaan varsin pian todella sarkastiselta. Epätodennäköisyys tarkoittaa tässä sitä, että meillä on käynyt mäihä.
1: Hieman vastaavan rinnastuksen "tarkoituksenmukaisuudesta" löytyy Markus Kajolta. Hän nimittäin kertoi siitä miten hän oli saanut kerran otsaansa linnunkakkaa. Hän kuvaa miten tapahtuma on epätodennäköinen. Hän lähestyy asiaa siitä että lintu, joka lentää kilometrien korkeudella, on ilkeästi suunnitellut iskun. Tämä arvioi ilmavirtaukset, putoamiskiihtyvyyden aikaansaaman viiveen, ennakoi Markus Kajon kävelyt ja liikkeet, arvioi oman liikkeensä ilmakehässä ja niin edespäin. Nämä huomioonottaen tämä on osannut juuri oikeassa paikassa tyhjentää itsensä. Tämä runsas suunnittelu loppuu siihen kuinka "ylen paskalintu" on ilkeämielinen. Epätodennäköisyys ja teon vaikeus näyttääkin tarkoittavan juuri päinvastaista kuin on totuttu ; Vaikka päälaki on tulkittavissa maaliksi ja lintu älylliseksi olennoksi, on teon vaikeus sen tasoinen että epätodennäköisyys ja vaikeus ei enää kerrokaan siitä että teko olisi tavoitteellinen, vaan nimen omaan puhuu sen puolesta että tapahtuma oli vahinko.
Selvästi sanavalinnoilla on suuri vaikutus saatuihin mielikuviin. Retoriikka vaikuttaa. Emmekä siis ole niin järkeviä kuin itsellemme kehumme. Moni ihminen kuunteleekin sisällön sijasta sanoja ja äänensävyjä.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Luokittelujen etiikka.
"Get your facts first, and then you can distort them as much as you please."
(Mark Twain)
Luokittelut ovat keskeisessä asemassa, kun asioita ymmärretään. Niihin kuitenkin liitetään usein eettisiä loikkauksia, jotka kumpuavat jostain muusta kuin luokitusten olemassaolosta itsestään.
Tästä yksi esimerkki on Alfred Kinseyn tutkimukset. Hänhän tutki ihmisten seksuaalisuutta. Ne aikaansaivat jättimäisiä poliittisia asioita USA:ssa 1940 ja 1950 -luvuilla. Kinsey nimittäin huomasi, että naisen ja miehen seksuaalisuus olivat ihan erilaisia kuin minkälaisina ne ihanteissa esitettiin. Homoseksuaalisuutta oli paljon. Hän ei paljastanut haastateltujaan jotka olivat harjoittaneet pedofiliaa, koska hän halusi saada heidät avautumaan näistä tabuasioistakin. Havainnoista tehtiin ikään kuin oikeutus. Kun niin ja niin moni harjoitti erilaisia seksuaalisia asioita joita pidettiin perversioina, oli tämä ikään kuin moraalinen oikeutus niille. Luokan olemassaolo ja yleisyys ikään kuin antoi sille luvan.
1: Demokratiassa tämä voi tietysti olla olennaista, mutta jos asiaa tarkastellaan puhtaasti eettisesti, ei yleisyys tarkoita samaa kuin eettisyys. Onhan itsekkyyskin erittäin yleistä - minäkin syyllistyn siihen joka päivä jonki verran, ja itseään kriittisesti tarkasteleva lukijakin luultavasti huomaa tekevänsä näin aika usein. Demokratiassa ei tietenkään kannata kieltää itsekkyyttä lailla.
___1.1: Kinseyllä oli itsellään oli nuorempana seksielämässään vaikeuksia erilaisten kasvatuskesta johtuvien seksin "likaisuuden" ja "synnillisuuden" vuoksi, joten ei ole ihme että hän itsekin ajatteli että seksuaalinen poikkeavuus oli ikään kuin puolustettava ilmiö. Hänelle ilmiöiden yleisyys näytti siltä että yhteiskunta sorti sen jäseniä.
1: Mielenkiintoinen kombinaatio tästä syntyy kun katsotaan eläinkunnan hierarkiaa. Linnén luokituksista syntyy hierarkia, jota käytettiin todistamaan sitä että ihminen oli luomakunnan kruunu, Jumalan kuva. Tätä samaa hierarkiaa on yritetty yhdistää evoluutioon ja tällöin sitä syytetään rasistiseksi, eriarvoistavaksi ja sortavaksi. Tosin nykyevoluution mukaan kyse on enemmänkin sukulaisuussuhteiden läheisyydestä kuin mistään "kehittyneisyydestä". Yksisoluinen bakteerilla on aivan yhtä pitkä evoluutiohistoria kuin ihmisellä. Ei ole mitään portaita, jossa bakteeri on "huono ja alkeellinen". Esimerkiksi Gould kritisoi tätä harhaluuloa kovalla kädellä.
Otin evoluution esiin lähinnä että tätä kautta saadaan esiin vertaus, joka on kenties ymmärrettävä. Luokittelussa on kyse erilaisuuden tunnustamisesta. Eläinkunnassa bakteeri on erilainen kuin ihminen. Ja eri lajit ovat geneettisesti ja rakenteellisesti jossain kohden erilaisia ja toisissa kohden samanlaisia toisten eliöiden kanssa. Tätä kautta voidaan rakentaa taksonomiaa ja hierarkioita. Tämä on eri asia kuin sanoa että jokin on oikein tai väärin.
Molemmissa tapauksissa "ajatus siitä miten pitää olla" liimataan päälle jostain muualta. Tosiasia ei ole perustelu, vaan lopputulos saadaan valikoimalla retoriset keinot, joita jonkun toiminnan perustelussa käytetään.
1: Jos Kinsey olisi rotututkija, hän luultavasti näkisi että luokitus antaa luvan, jolloin vaadittaisiin monisuvaitsevaisuutta. Mutta natsin käsissä sama argumentti tarkoittaa tarvetta tuhota. Samalla tavalla seksuaalisuuden kohdalla fundamentalistiset tahot kokivat tutkimuksen joko "vääränä" tai sitten todisteena uhasta, USA:n moralaisesta rappiosta. Heille Kinsey toi esiin ongelman joka pitäisi ratkaista. Faktat ovat samat, mutta eettiset lopputulokset päinvastaiset. Koska lopputulos oli itse asiassa joka tapauksessa "päätetty jo ennalta".
Tätä kautta syntyy mielenkiintoinen yhteys esimerkiksi rasismiin. Rotuoppi, eli ajatus eri ihmisrotujen olemassaolosta ei ole samaa kuin rotusorto. Sillä jos joku esittää että ihmisiä voidaan jotenkin olennaisesti luokitella vaikkapa ihonvärin kautta, ei tarkoita sitä että nämä ihmiset olisivat eriarvoisia. Kuitenkin rotukysymysten esiinnostaminen itsessään ei tee sitä mitä Kinsey katsoi tutkimustensa tekevän, vaan enemmän sitä mitä eugeniikassa tapahtui.
Olen itse sitä mieltä että erilaisuuden tunnustaminen on tärkeää. Siksi erimielisyyskin on tärkeää. Se, että ollaan aidosti monikulttuurisia ei siksi tarkoittaisi sitä että erilaisuudesta tulisi vaieta, erilaisuus kieltää. Kun minä olin lapsi oli muodissa "kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" -slogan. Jotenkin toivon että tälläinen ajattelu lisääntyisi. Ihminen, minäkin, kuitenkin tuntuu helposti luokittelevan ihmisiä "meihin ja muihin" siten että mukana on erilaisia sortavia kannanottoja, luokittelussa on usein ajatus jostain "kulttuurisesta puhtaudesta" jota tavoitella.
Usein etiikka tuntuu ihmisistä helpolta. Ehkä syynä on se, että heillä on lopputulos jo valmiiksi päätettynä. Mitä enemmän etiikkaan tutustuu, ainakin minusta alkaa tuntumaan siltä että on yhä vaikeampaa sanoa onko eettinen vai ei.
(Mark Twain)
Luokittelut ovat keskeisessä asemassa, kun asioita ymmärretään. Niihin kuitenkin liitetään usein eettisiä loikkauksia, jotka kumpuavat jostain muusta kuin luokitusten olemassaolosta itsestään.
Tästä yksi esimerkki on Alfred Kinseyn tutkimukset. Hänhän tutki ihmisten seksuaalisuutta. Ne aikaansaivat jättimäisiä poliittisia asioita USA:ssa 1940 ja 1950 -luvuilla. Kinsey nimittäin huomasi, että naisen ja miehen seksuaalisuus olivat ihan erilaisia kuin minkälaisina ne ihanteissa esitettiin. Homoseksuaalisuutta oli paljon. Hän ei paljastanut haastateltujaan jotka olivat harjoittaneet pedofiliaa, koska hän halusi saada heidät avautumaan näistä tabuasioistakin. Havainnoista tehtiin ikään kuin oikeutus. Kun niin ja niin moni harjoitti erilaisia seksuaalisia asioita joita pidettiin perversioina, oli tämä ikään kuin moraalinen oikeutus niille. Luokan olemassaolo ja yleisyys ikään kuin antoi sille luvan.
1: Demokratiassa tämä voi tietysti olla olennaista, mutta jos asiaa tarkastellaan puhtaasti eettisesti, ei yleisyys tarkoita samaa kuin eettisyys. Onhan itsekkyyskin erittäin yleistä - minäkin syyllistyn siihen joka päivä jonki verran, ja itseään kriittisesti tarkasteleva lukijakin luultavasti huomaa tekevänsä näin aika usein. Demokratiassa ei tietenkään kannata kieltää itsekkyyttä lailla.
___1.1: Kinseyllä oli itsellään oli nuorempana seksielämässään vaikeuksia erilaisten kasvatuskesta johtuvien seksin "likaisuuden" ja "synnillisuuden" vuoksi, joten ei ole ihme että hän itsekin ajatteli että seksuaalinen poikkeavuus oli ikään kuin puolustettava ilmiö. Hänelle ilmiöiden yleisyys näytti siltä että yhteiskunta sorti sen jäseniä.
1: Mielenkiintoinen kombinaatio tästä syntyy kun katsotaan eläinkunnan hierarkiaa. Linnén luokituksista syntyy hierarkia, jota käytettiin todistamaan sitä että ihminen oli luomakunnan kruunu, Jumalan kuva. Tätä samaa hierarkiaa on yritetty yhdistää evoluutioon ja tällöin sitä syytetään rasistiseksi, eriarvoistavaksi ja sortavaksi. Tosin nykyevoluution mukaan kyse on enemmänkin sukulaisuussuhteiden läheisyydestä kuin mistään "kehittyneisyydestä". Yksisoluinen bakteerilla on aivan yhtä pitkä evoluutiohistoria kuin ihmisellä. Ei ole mitään portaita, jossa bakteeri on "huono ja alkeellinen". Esimerkiksi Gould kritisoi tätä harhaluuloa kovalla kädellä.
Otin evoluution esiin lähinnä että tätä kautta saadaan esiin vertaus, joka on kenties ymmärrettävä. Luokittelussa on kyse erilaisuuden tunnustamisesta. Eläinkunnassa bakteeri on erilainen kuin ihminen. Ja eri lajit ovat geneettisesti ja rakenteellisesti jossain kohden erilaisia ja toisissa kohden samanlaisia toisten eliöiden kanssa. Tätä kautta voidaan rakentaa taksonomiaa ja hierarkioita. Tämä on eri asia kuin sanoa että jokin on oikein tai väärin.
Molemmissa tapauksissa "ajatus siitä miten pitää olla" liimataan päälle jostain muualta. Tosiasia ei ole perustelu, vaan lopputulos saadaan valikoimalla retoriset keinot, joita jonkun toiminnan perustelussa käytetään.
1: Jos Kinsey olisi rotututkija, hän luultavasti näkisi että luokitus antaa luvan, jolloin vaadittaisiin monisuvaitsevaisuutta. Mutta natsin käsissä sama argumentti tarkoittaa tarvetta tuhota. Samalla tavalla seksuaalisuuden kohdalla fundamentalistiset tahot kokivat tutkimuksen joko "vääränä" tai sitten todisteena uhasta, USA:n moralaisesta rappiosta. Heille Kinsey toi esiin ongelman joka pitäisi ratkaista. Faktat ovat samat, mutta eettiset lopputulokset päinvastaiset. Koska lopputulos oli itse asiassa joka tapauksessa "päätetty jo ennalta".
Tätä kautta syntyy mielenkiintoinen yhteys esimerkiksi rasismiin. Rotuoppi, eli ajatus eri ihmisrotujen olemassaolosta ei ole samaa kuin rotusorto. Sillä jos joku esittää että ihmisiä voidaan jotenkin olennaisesti luokitella vaikkapa ihonvärin kautta, ei tarkoita sitä että nämä ihmiset olisivat eriarvoisia. Kuitenkin rotukysymysten esiinnostaminen itsessään ei tee sitä mitä Kinsey katsoi tutkimustensa tekevän, vaan enemmän sitä mitä eugeniikassa tapahtui.
Olen itse sitä mieltä että erilaisuuden tunnustaminen on tärkeää. Siksi erimielisyyskin on tärkeää. Se, että ollaan aidosti monikulttuurisia ei siksi tarkoittaisi sitä että erilaisuudesta tulisi vaieta, erilaisuus kieltää. Kun minä olin lapsi oli muodissa "kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" -slogan. Jotenkin toivon että tälläinen ajattelu lisääntyisi. Ihminen, minäkin, kuitenkin tuntuu helposti luokittelevan ihmisiä "meihin ja muihin" siten että mukana on erilaisia sortavia kannanottoja, luokittelussa on usein ajatus jostain "kulttuurisesta puhtaudesta" jota tavoitella.
Usein etiikka tuntuu ihmisistä helpolta. Ehkä syynä on se, että heillä on lopputulos jo valmiiksi päätettynä. Mitä enemmän etiikkaan tutustuu, ainakin minusta alkaa tuntumaan siltä että on yhä vaikeampaa sanoa onko eettinen vai ei.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
April's Fool day,
"Huhtikuun ensimmäinen. Tämä on päivä, jona meitä muistutetaan siitä, millaisia olemme muina 364 päivänä."(Mark Twain)
Tänä vuonna sattui hauska yhteentörmäys, kun aprillipäivä ja kiirastorstai olivat samana päivänä. Kiirastorstain henki on yleensä viimeistä yhdessäolemista. Vakava ja lopullisuutta heijastava. Aprillipäivän henki taas on leikkimielinen, on harmittomia jekutuksia.
Yksi asia mikä yhdistää nämä kaksi muutenkin kuin "kalenterisattuman kautta" on tietysti ruokailu ja juomailu : Jeesuksella oli leipää ja viiniä. Aprillipäivänä taas "syödään silliä ja juodaan kuravettä päälle".
Kiirastorstain ruokailun ytimessä on tietysti ehtoollinen. Tässä Jeesus on läsnä joko symbolisesti, jolloin puhutaan esimerkiksi transsignifikaatiosta jolloin leivän ja viinin merkitys muuttuu. Tai sitten ehtoollisen on katsottu muuttuvan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi vaikka niiden olemus ulkoisesti pysyykin samana, jolloin puhutaan transsubstantiaatiosta.
Ehtoollinen saa käytännössä usein anteeksiannon roolin. Synnit ikään kuin syödään pois. Pyhyys ikään kuin saadaan sisään levän ja viinin kanssa, eikä oma epäpyhyys tee pyhästä rihkamaa. (Kun maallinen koskettaa pyhää, on tarjolla aina jompi kumpi näistä vaihtoehdoista.) Se saa "Raamatussa" kuitenkin helposti muistelemisen roolin. "Tehkää se minun muistokseni".
Itse näen tarinan ehtoollisesta sosiaalisena asioiden loppuun asti hoitamisena. Ihmiset jotka syövät yhdessä kokevat helposti yhteyttä. Jeesus vietti illan kavereiden kanssa ja hoiti heidän kanssaan tilanteen ja valmisteli heitä siihen. Tässä mielessä toimet olivat hieman kuten vankilaan lähtevän viimeinen vapaa ilta. Muistelupyyntökin on tässä mielessä järkevä. Mielenkiintoista kyllä, Juudas ei osallistunut syömiseen.
Se, mikä yhdistää molemmat näistä päivistä on petos. Aprillipäivänä valehdellaan ikään kuin "luvan kanssa". Kiirastorstaina Juudas Iskariot (יהודה איש־קריות) sen sijaan petti Jeesuksen 30 hopearahasta. Toki Juudaksen petoksessa ei naurunpyrskeet kaiu. Petosten henki on siis aivan erilainen. Mutta ne ovat kuitenkin petoksia.
Juudas esitetään "Raamatussa" rationaalisena. Hän vahti kukkaroa, se oli ilmeisesti hänen luonteelleen sopiva rooli. Hän myös moittii tuhlailusta, kun Jeesuksen jalkoja voidellaan tuoksuöljyillä. Hänestä olisi ollut kätevämpää myydä öljy ja auttaa köyhiä. Jeesus taas esiintyi tässä tarinassa hedonistisemmin. Tätä kautta heidän välillään oli selvästi taloudellisia jännitteitä. Juudas oli eräänlainen ekonomisti, klassisen kliseinen pennejä laskeskeleva rationaalinen ja taloudellinen juutalainen. Joka kuitenkin miettii myös yleistä hyvää.
Hänelle annettiin Raamatussa kaksi aivan erilaista kohtaloa. Apostolien teoissa hän suistuu alas halkesi niin, että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Pidän kuitenkin enemmän Matteuksen evankeliumin versiosta, jossa hän heitti verirahansa pois, poistui ja hirttäytyi. Sillä siinä on jotain, joka itselleni tekee Juudaksesta uskottavan hahmon.
Hänethän tarjotaan aina pettureiden petturina. Sellaisena joka on nähnyt Jeesuksen ihmeteot, sellainen joka on ollut lähellä, jonka pitäisi tietää. Joka ahneudesta, rahasta, myy hyvyyden. Matteuksen valossa kykenen näkemään Juudaksen juuri sellaisena "joka oli nähnyt", esimerkiksi voiteen tuhlailun ja Jeesuksen mieltymykset viininkäyttöön ja juhlintaan, jonka voisi käyttää toisin. Rahamäärä oli pieni, joka korostaa sitä että Juudas oli "askeettinen penninvenyttäjä", joka ei tehnyt tekoaan palkkion vuoksi. 30 hopearahaa ei ollut tuohon aikaan "hirmu merkittävä summa". (Rahan arvo on hieman sama, jos hän olisi Matti Hagelbergin sarjakuvan mutanttinallejen tapaan pettänyt 30 MM -pastillista joista siniset pstillit on karsittu pois. Nalletkin pettivät pohjimmiltaan muista syistä.)
Apostolien teoista sen sijaan tulee "high and mighty" henki, jossa korosetaan koston ohittamattomuutta ja karuutta, katumuksen puutetta joka näkyy siitä että Juudas ei tehnyt kuolemaansa vapaaehtoisesti. Tässä on makuuni liian alleviivattu varoitusteksti "älä hypi nenillemme". (Tietenkään historialliset tapahtumat eivät tapahdu minun tahtoni mukaan. Mutta tulkitsen mieluusti kuitenkin sen valossa, kun kerran on valinnanvaraa.)
Ystävän pettämisen jälkeen tehty itsemurha, jossa ideaalin nimissä on myyty ystävän henki ja elämä. That I actually can understand. (Seison siis hirttopuun alla.) Matteuksen evankeliumin valossa uskaltaisin jopa sanoa että Raamatun katuvimmalle ei armoa anneta.
Aprillipäivänä petetty on fool. Juudas tunnusti katuessaan olevansa itse fool, koska oli pettäjä.
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Niin totta kuin voin.
Mark Twainin mukaan ihminen valehtelee koko ajan, jopa nukkuessaan. Anneli Jäätteenmäki sen sijaan kertoi : "Puhun niin totta kuin voin." Anneli Jäätteenmäki taisi osua kultasuoneen, kun Twain taas hieman liioitteli.
Toki ihmisen elämään liittyy tietenkin joskus myös manipulointi ja valehtelu. Naiset ainakin tarinoiden mukaan valehtelevat orgasmeja. Miehet kertovat kuinka "illalla juututtiin ruuhkaan *kaaljalle* ruuhkaan." Koululainen kertoo että koulussa oli "Ihan OK". Jopa etiketti ja vähemmän normatiivisetkin "hyvät tavat" vaativat tai odottavat meitä valehtelemaan tietyssä määrin. Jos toinen kysyy kuulumisia vaikka oopperassa, ei sovelias tapa ole kertoa avoimesti peräpukamistaan. Tällöin hyvä pääsääntö on että "Valehdella ei saa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa."
Nämäkin ovat yleensä samanlaisia tilanteita, joissa toinen halutaan tekemään jotenkin. Käytännön tasolla ihminen kuitenkin korostaa sitä että:
1: Manipulaatiosta puuttuu vastavuoroisuus sekä kompensaatio. Työsuhde tai vastapalvelus perustuu jonkinlaiseen molempiin suuntiin menevään ideaan. Työ ja palkka. Palvelus ja vastapalvelus. Manipuloija voi kertoa totuudenkin, mutta käyttää sitä välineenä saada toinen tekemään jotain. Joskus manipulaatiossa taas tehdään epäreilu asetelma, jossa toinen saadaan tekemään vastavuoroinen kompensaatio. Näin tehdään esimerkiksi kidnappauksissa, jossa lapsi takavarikoidaan ja sitten toinen pistetään maksamaan lasta vastaan. Tässäkin voidaan kuitenkin ajatella että itse kaappausta ei kompensoida, vaan ainoastaan vapauttaminen. Ja tästä epätasa -arvosta johtuu tilanteen epäreiluus.
___1.1: Toisaalta lastenkasvatuksessa tätä vastavuoroisuutta ei välttämättä odoteta. Vanhempien ideaali etenkin kertomuksissa on tietysti pyyteetön ja uhrautuva. Siinä missä satuprinssi tekee uroteon ja saa palkkioksi prinsessan ja puoli valtakuntaa (kompensaatio) satuäiti pelastaa lapsensa (ja satuäitipuoli syöttää ne susille tai tekee muuta ilkeää.) Toisaalta monissa saduissa lasten odotetaan olevan kuuliaisia ja tottelevaisia vanhemmilleen, jolloin tilanne muuttuu jälleen vaihtokaupaksi. Kuitenkin jos äiti uhrautuu "kovimman kautta", hän sadussa esiintyy jatkossakin suojelevana enkelinä tai muuna vastaavana siunausvoimana, jolle ei makseta takaisin. Tälläinen vanhemman tarina on esimerkiksi "Harry Potterissa".
2: Valehtelussa sen sijaan korostetaan epätotuuden (joko aktuaalisen tai kertojan uskomuksiin sidotun) kertomista keinona. Tietenkin manipulaatio ja valehtelu kohtaavat jos toisen toimesta luvataan palkkaa, jota ei sitten kuulukaan, ja tämä on palkatta toisen jättävän tiedossa jo aluksi.
Tietyllä tavalla tämä on ihmiselle tyypillistä. Brian King kirjoitti "The Lyng Ape" -kirjassa, kuinka ihmisapinoidenkin laumassa menestymisen tärkeä elementti on kyky huijata ja vaikuttaa muihin. Tämä tietenkin pätee ihmisissäkin.
Ihmisissä kenties merkittävämpi kyky on kuitenkin huijata itselleen. Itsepetos ei tietenkään aina ole edullista, mutta jossain tapauksissa käy niin, että "jos tavoittelee aurinkoa, voi päätyä kuuhun". Tämä on havaittu muun muassa tutkimalla puhelinmyyjiä ja heidän menestystään. Pessimistisen myyntikuvan myyjillä oli paras käsitys omasta onnistumisprosentista. Sen sijaan optimistit liioittelivat osaamistaan ja vähättelivät epäonnistumisiaan enemmän, mutta he kuitenkin myivät kaiken kaikkiaan paremmin.
Kuitenkin on hyvä muistaa, että valtava osa ihmisen sosiaalisesta kanssakäymisestä keskittyy siihen että toinen saadaan tekemään jotain haluttua asiaa. Emmekä kutsu tai näe sitä manipulaationa tai huijaamisena. Kun haluamme saada toisen tekemään jotain mitä haluamme, kutsumme sitä sopimukseksi tai kaupankäynniksi tai työsuhteeksi. Kun haluamme lapset tekemään ja toimimaan kuten haluamme, sitä kutsutaan kasvatukseksi. Kun mies tulee lahjojen kanssa kotiin, ja seurauksena on romanttinen ilta ja seksiä, ei tätä ainakaan aina pidetä minään ostotoimenpiteenä tai lahjaa manipulaationa. Eikä sitä yleensä saisi katsoa edes kompensaatiotilanteena.
Toki on sellaisia feministejä, joiden mielestä avioliitto on vain yksi huoraamisen muoto. Ja on sellaisia pelimiehiä, jotka käyttävät romanttisia aseita päästäkseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ja itsekin näen tässä tietyn vastavuoroisuuden. Mutta jos minä manipuloin muita, ja toinen manipuloi minua, ja molemmat tiedämme sen ja sallimme sen, ja jopa haluamme sitä. Sille on oma nimi.
Toki ihmisen elämään liittyy tietenkin joskus myös manipulointi ja valehtelu. Naiset ainakin tarinoiden mukaan valehtelevat orgasmeja. Miehet kertovat kuinka "illalla juututtiin ruuhkaan *kaaljalle* ruuhkaan." Koululainen kertoo että koulussa oli "Ihan OK". Jopa etiketti ja vähemmän normatiivisetkin "hyvät tavat" vaativat tai odottavat meitä valehtelemaan tietyssä määrin. Jos toinen kysyy kuulumisia vaikka oopperassa, ei sovelias tapa ole kertoa avoimesti peräpukamistaan. Tällöin hyvä pääsääntö on että "Valehdella ei saa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa."
Nämäkin ovat yleensä samanlaisia tilanteita, joissa toinen halutaan tekemään jotenkin. Käytännön tasolla ihminen kuitenkin korostaa sitä että:
1: Manipulaatiosta puuttuu vastavuoroisuus sekä kompensaatio. Työsuhde tai vastapalvelus perustuu jonkinlaiseen molempiin suuntiin menevään ideaan. Työ ja palkka. Palvelus ja vastapalvelus. Manipuloija voi kertoa totuudenkin, mutta käyttää sitä välineenä saada toinen tekemään jotain. Joskus manipulaatiossa taas tehdään epäreilu asetelma, jossa toinen saadaan tekemään vastavuoroinen kompensaatio. Näin tehdään esimerkiksi kidnappauksissa, jossa lapsi takavarikoidaan ja sitten toinen pistetään maksamaan lasta vastaan. Tässäkin voidaan kuitenkin ajatella että itse kaappausta ei kompensoida, vaan ainoastaan vapauttaminen. Ja tästä epätasa -arvosta johtuu tilanteen epäreiluus.
___1.1: Toisaalta lastenkasvatuksessa tätä vastavuoroisuutta ei välttämättä odoteta. Vanhempien ideaali etenkin kertomuksissa on tietysti pyyteetön ja uhrautuva. Siinä missä satuprinssi tekee uroteon ja saa palkkioksi prinsessan ja puoli valtakuntaa (kompensaatio) satuäiti pelastaa lapsensa (ja satuäitipuoli syöttää ne susille tai tekee muuta ilkeää.) Toisaalta monissa saduissa lasten odotetaan olevan kuuliaisia ja tottelevaisia vanhemmilleen, jolloin tilanne muuttuu jälleen vaihtokaupaksi. Kuitenkin jos äiti uhrautuu "kovimman kautta", hän sadussa esiintyy jatkossakin suojelevana enkelinä tai muuna vastaavana siunausvoimana, jolle ei makseta takaisin. Tälläinen vanhemman tarina on esimerkiksi "Harry Potterissa".
2: Valehtelussa sen sijaan korostetaan epätotuuden (joko aktuaalisen tai kertojan uskomuksiin sidotun) kertomista keinona. Tietenkin manipulaatio ja valehtelu kohtaavat jos toisen toimesta luvataan palkkaa, jota ei sitten kuulukaan, ja tämä on palkatta toisen jättävän tiedossa jo aluksi.
Tietyllä tavalla tämä on ihmiselle tyypillistä. Brian King kirjoitti "The Lyng Ape" -kirjassa, kuinka ihmisapinoidenkin laumassa menestymisen tärkeä elementti on kyky huijata ja vaikuttaa muihin. Tämä tietenkin pätee ihmisissäkin.
Ihmisissä kenties merkittävämpi kyky on kuitenkin huijata itselleen. Itsepetos ei tietenkään aina ole edullista, mutta jossain tapauksissa käy niin, että "jos tavoittelee aurinkoa, voi päätyä kuuhun". Tämä on havaittu muun muassa tutkimalla puhelinmyyjiä ja heidän menestystään. Pessimistisen myyntikuvan myyjillä oli paras käsitys omasta onnistumisprosentista. Sen sijaan optimistit liioittelivat osaamistaan ja vähättelivät epäonnistumisiaan enemmän, mutta he kuitenkin myivät kaiken kaikkiaan paremmin.
Kuitenkin on hyvä muistaa, että valtava osa ihmisen sosiaalisesta kanssakäymisestä keskittyy siihen että toinen saadaan tekemään jotain haluttua asiaa. Emmekä kutsu tai näe sitä manipulaationa tai huijaamisena. Kun haluamme saada toisen tekemään jotain mitä haluamme, kutsumme sitä sopimukseksi tai kaupankäynniksi tai työsuhteeksi. Kun haluamme lapset tekemään ja toimimaan kuten haluamme, sitä kutsutaan kasvatukseksi. Kun mies tulee lahjojen kanssa kotiin, ja seurauksena on romanttinen ilta ja seksiä, ei tätä ainakaan aina pidetä minään ostotoimenpiteenä tai lahjaa manipulaationa. Eikä sitä yleensä saisi katsoa edes kompensaatiotilanteena.
Toki on sellaisia feministejä, joiden mielestä avioliitto on vain yksi huoraamisen muoto. Ja on sellaisia pelimiehiä, jotka käyttävät romanttisia aseita päästäkseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ja itsekin näen tässä tietyn vastavuoroisuuden. Mutta jos minä manipuloin muita, ja toinen manipuloi minua, ja molemmat tiedämme sen ja sallimme sen, ja jopa haluamme sitä. Sille on oma nimi.
maanantai 3. elokuuta 2009
Ostatko vitsin?
"Wanna buy / a PacMan Fever lunchbox / Wanna buy / a case off vintage tube socks / Wanna buy / a Kleenex used by Dr. Dre, Dr. Dre / I Found it on eBay. / Wanna buy / that Farrah Fawcett poster / Pez dispensers and a toaster / Don't know why / the kind of stuff you'd throw away / I'll buy on eBay"
("Weird Al Yankovic", "The eBay Song")
Dekonstruktiota pidetään usein huumorin lähteenä. Se tarkoittaa sitä, että vitsi joka kannustaa miettimään tekojen tai asian rajoja. Esimerkkinä tälläisestä voisi olla "The Mum song", jossa kliseisen näköinen äiti ja äitikliseisesti pukeutunut hahmo laulaa äitien kliseitä. Tällöin huumori ei välttämättä ole aggressiivista (Kuten "Mun song" ei välttämättä ole mikään moite äideille.)
1: Tabujenmurskausta, jolloin joko näennäisesti nauretaan vallanpitäjille/yhteiskunnan hegemonioille voimattomina. Tai sitten viedään vallanpitäjiltä ja/tai konventioilta voima nauramalla sille.
2: Rakentavaa asiaa, joka pistää uudelleenmiettimään ilmiön rajat ja asiat. Tätä kautta esimerkiksi jutut kanasta jotka ylittävät tietä ovat monista hauskoja koska se on enemmänkin generaattori, joka pakottaa uudelleenarvioimaan asioita.
"Explaining a joke is like dissecting a frog: you understand it better, but the frog dies in the process."
(Mark Twain)
Mutta tähän liittyy usein ongelma: On nimittäin tunnettua, että jos vitsin selittää, se ei enää tunnu hauskalta. Jos juttu ei tartu, sen toistaminen tai auki analysointi ei tee siitä hauskaa.
1: Syynä tähän voi olla joko se että vitsin dekonstruktio on tajuttu jo ensimmäisellä kerralla, se on niin itsestäänselvä että se on konventio, eikä enää pura ja kokoa mitään. Vitsi on siis huono koska kuuntelija tajusi sen jo ensimmäisellä kerralla liiankin hyvin.
2: Toinen syy voi olla se, että vitsin ei nähdä rakentavan, vaan ne koetaan hyökkäävänä. Jossain piireissä vitsi, jossa Jeesuksen kanssa ei pidä pelata pokeria koska tämä saa aina värin koska on naulittuna ristiin, ei välttämättä uppoa uskovaisten parissa. Vaikka se ymmärrettäisiinkin.
"This joke is funny because Chinese name "Wang" means also "penis"."
Syynä voi olla retoriset tekiikat, ja niiden ominaisuudet.
1: Parodiahan on teos, joka imitoi jonkin konvention piirteitä ja joko kasvattaa sen ominaisuuksia tai vääristää sitä hieman, jolloin hauskuus nousee esiin. Tältä kannalta jos ensin kertoo vitsin, ja sitä selittää sitä, ei kuitenkaan saa itse asiaa välitettyä, koska hauskuus asian ymmärtämisessä on sellainen, että se pitää keksiä: Liian ilmiselvät jutut on tylsiä ja liian mutkikkaat menevät vain "yli". (Josta seuraa se onnellinen tila että väsyneenä, kännissä ja muuten vaan tyhmänä jotkut vitsit naurattavat vaikka muuten eivät. Esimerkiksi se kun menee ottamaan leikkitatuointia, ja maalari kysyy naamatatuointia ottavalta viattomasti että "Mihin otat, otsaan vai poskeen?", niin on erityisen hauskaa jos on väsynyt.) Toisaalta dekonstruktiossa ajatellaan usein että tämäkin osuus olisi voitava alistaa kritiikkiä. Tätä kautta vitsien selittämisen voisi teoriassa liittää vitsin. (Helppoa se ei välttämättä ole.)
___1.1: Usein parodiaa käytetään apuvälineenä satiirissa. Satiirissa tavoitteena on pilkata tai esittää liioiteltu tai hassunkuriseksi väännetty versio jostain asiasta, jotta siitä voitaisiin osoittaa virheitä. (Joskus tämä on olkiukko, mutta periaatteessa kritiikin kohta voi olla itse asian kannalta olennainen, ja sen rakenne ei muutu, vaan ainoastaan sen esimerkki muuttuu.) Tätä kautta vitsin selittämisen rakennetta voitaisiin ainakin lähteä etsimään parodioimalla niitä henkilöitä tai toimintakonventioita jotka selittävät vitsejä. Ja tätä kautta koko ajatus siitä että vitsiä ei saisi selittää, asettautuu dekonstruktion pureville ja kriittisille vitseille. Hyvä esimerkki lienee "Helsinki Complaint Choir", joka laulaa ääneen asioita joita ihmiset olivat kirjoittaneet kun heitä oltiin pyydetty esittämään valittamisen aihetta. Lopputulos ei kuitenkaan ole kovinkaan pessimistinen.
_____1.1.1: Tälläiselle ainaki joistakuista hauskasta jutusta löytyy esimerkki. Otan esiin pari: Anime "Yu-Gi-Oh The Abridged Series" -jaksossa 18 löytyy kommentti "Run while you can mortal, soon I will rule the world, and then we'll see who smells ..... It'll be you!" Samoin "Borat" -elokuvassa tätä strategiaa käytetään. Diplomaatti opettaa NOT -vitsin, eli että ensin sanotaan jotain, joka ei pidä paikkaansa. Ja perään sanotaan "NOT". Hän kertoo tälläisen vitsin, ja kertoo että se on vitsi ja että tämä on hauskan rakenne. Borat lisää tähän vielä kierroksia, kun hän käyttää tätä vitsailutapaa väärissä tilanteissa ja aikaansaa katastrofin. Kyseessä on siis dekonstruktion dekonstruktion dekonstruktio. (Tai ainakin jotain hemmetin hauskaa.) Tämä onnistuu kun aiheena on huumori amerikan huumorintajusta, ja miten "ei ilmiselvästi hauskaa" se on.
___1.2: Toisaalta jotkut vitsit ovat sellaisia, että ne eivät lakkaa olemasta hauskoka selittämisen kautta. Esimerkiksi monet kaksimielisyydet ovat tälläisiä. Yleensä nämä ovat jollain tavalla kliseisiä vitsejä. Ehkä yhteisö määrää että ne ovat hauskoja. Toisen tulkinnan mukaan hupi johtuu logiikkavirheestä, joka ei katoa vaikka se selitettäisiinkin.
"Valtakunta hevosesta."
Tähän liittyen rakensin coniasukseni hevosen. Rakensin sen eristysteipistä ja retkipatjasta. Käytin tätä materiaalia, koska roolipelaajat tekevät niistä esimerkiksi pehmomiekkojaan. Lopputulos oli tietysti liioiteltu ja asiaan sopimaton, koska näitä kyseisistä materiaaleista ei tehty. Tätä kautta hevonen voi kuitenkin
1: Hyökätä argumenttina joko "vaahtomuoviroolipelaamista" tai "roolipelaaminen on vakaa ja ankaraa miettimistä" -ajatteluja vastaan. Samoin näkemykset joissa roolipelaaminen ja etenkin siihen liittyvä bofferointi nähdään väkivaltana, on hauska.
2: Pelkkä logiikkarikko riittää. Hevoselle hihiteltiin paljon, ja yksi syy voi olla se, että kaikki tiesivät "mihin ollaan menossa", ja että mitään muutakaan paikkaa sille ei voisi keksiä. Mutta toisaalta kun se on juuri siellä, missä se voi olla, se ei silti tunnu "sopivan joukkoon". Se oli siis yllättävä mutta asianmukainen.
3: Muutama löysi hevosen erityisen hauskana, koska siinä oli suunnaton pää. Se nähtiin äärimmäisen fallisena. Vitsi olisi siis hauska koska se itse asiassa sisälsi paljon piilotettua maskuliinisuuden korostamista. Kysyinkin näiltä ihmisiltä, että miten pie. pienestä. eiku öö mini. suuresta kompensoinnista tässä muka on kysymys? Tätä tukee toisaalta sekin, että moni nuori nainen halusi erityisesti tulla juttelemaan hevosesta. Muistutin että joku ferrari ei ole mitään verrattuna hopeiseen hevoseen.
4: Hevonen voitiin liittää vahvasti naivimpaan suuntaan. Tällöin se oli hauskaa, koska "joku elää lapsen eskapismissa". Ja roolipelaajaryhmissä halu paeta todellisuutta erilaisiin leikkeihin on erityisen omaa alaa. Mutta he eivät halua tunnustaa tätä itselleen. Kun joku uskaltaa tehdä sen ja häneen suhtaudutaan hyvin, tämä on hieno asia, poistaa pelkoja. Tätä tukee se, että lapset ja pienten lasten vanhemmat pyysivät käydä näyttämässä konia lapsille. Osa lapsista yritti ruokkia hevosta. Yksi pieni polvenkorkuinen taas hyökkäsi hevosen kimppuun keppi aseena. (Mikä on sen kokoiselta melko rohkea, joskin tehoton, aktio.) Harmittomuus ja sympaattisuus puree silloin.
5: Se voidaan nähdä myös tuttuna konventiona ulkopuolelle vietynä. Roolipelaajien joukossa kun on sellaisia asustukseen panostajia, jotka esimerkiksi imitoivat jotain pelihahmoa, piirroshahmoa tai elokuvan sankaria. Joskus ne ovat laadukkaita. Joskus eivät. Tämä on perusteltu koska minulta kysyttiin monta kertaa että "ootko tuttiritari?" Sinänsä mitä ansiokkain sankarihahmo, mutta taitaa olla niin että nämä tulkitsijat vain hallitsivat "Pikku Kakkosen" ohjelmatarjonnan minua paremmin. Se ei kuitenkaan estä tulkintaa, koska heillä ei luonnollisesti ole tietoa tähän osaan päästäni. He eivät tiedä mitä tiedän televisio -ohjelmasta X. Tulkinnassa voi erehtyä, mutta se ei poista sitä että tulkinta on tehty.
6: Osaa asia voi huvittaa myös ylenkatseen kautta. Onhan helppoa naureskella pöpille toiminnalle. Tälle tulee tietenkin tilaa sitä kautta että ropecon on erillinen tila. Sinne tullaan usein tekemään hupsutteluja, eikä kukaan silti usko että "ulkopuolella" oltaisiin yhtä sekapäisiä. Tätä ylenkatsetta yritin jopa lietsoa siinä vaiheessa kun se alkoi "ratketa liitoksissaan", eli se ei enää pysynyt kasassa. Hevonen päätyi "makkaraksi". Kun se oli enää höllä teippien pitämä kasa, sitä esimerkiksi potkittiin ja muuten tuhottiin. Hauskuus syntyi aggression ja väkivallan sallitun purkamisen kautta. Ego kohosi, kun jotain voitiin asettaa alapuolelle.
7: Sitten oli tietysti niitä, jotka vakavasti miettivät että voidaanko bofferointiin tehdä ratsujoukkoja ja minkälaisia toimintasääntöjä niitä varten voidaan tai pitää soveltaa. Tämäkin voi olla omalla tavallaan hauskaa toimintaa, koska siinä jokin joka sopii genreen, mutta jota siinä ei ole katsottu sisälle, saa itse asiassa aseman. Henkilöt tässä tapauksessa luovat konvention ja tästä syntyy "rakentavaa taiteilijan iloa".
8: Lisäksi osa tuli kiittämään että huvitin ja toin ihmisille iloa "oman itsen kustannuksella". En tiedä, mitä tämä varsinaisesti tarkoittaa, koska sain kuitenkin melko paljon ja pääsääntöisesti positiivista palautetta. Voitaisiin ajatella että jos hakisin eduskuntaan, olisin tehnyt kenties arvokkainta vaalityötä, mitä voin tehdä. En yleensä ole "suosittu".
Pohjimmainen syy oli se, että minulla oli kerran erityisen tylsä työpäivä. Ja yksi selitti miten pellejä ne roolipelajat ovat. Mietin että miten tyhmiä tosiaan ovat. Ja sitten päätin kokeilla juuri sitä. Olihan puku ennen kaikkea pirun kuuma (ei viileä!) Mutta jos joku miettii että "miten voi laittaa tuollaista päälle", niin kommenttina voi olla "why not?" Kai sitä saa ihminen joskus tehdä tyhmiä asioita. Muutenhan elämä olisi pelkkää jatkuvaa ähmimistä.
("Weird Al Yankovic", "The eBay Song")
Dekonstruktiota pidetään usein huumorin lähteenä. Se tarkoittaa sitä, että vitsi joka kannustaa miettimään tekojen tai asian rajoja. Esimerkkinä tälläisestä voisi olla "The Mum song", jossa kliseisen näköinen äiti ja äitikliseisesti pukeutunut hahmo laulaa äitien kliseitä. Tällöin huumori ei välttämättä ole aggressiivista (Kuten "Mun song" ei välttämättä ole mikään moite äideille.)
1: Tabujenmurskausta, jolloin joko näennäisesti nauretaan vallanpitäjille/yhteiskunnan hegemonioille voimattomina. Tai sitten viedään vallanpitäjiltä ja/tai konventioilta voima nauramalla sille.
2: Rakentavaa asiaa, joka pistää uudelleenmiettimään ilmiön rajat ja asiat. Tätä kautta esimerkiksi jutut kanasta jotka ylittävät tietä ovat monista hauskoja koska se on enemmänkin generaattori, joka pakottaa uudelleenarvioimaan asioita.
"Explaining a joke is like dissecting a frog: you understand it better, but the frog dies in the process."
(Mark Twain)
Mutta tähän liittyy usein ongelma: On nimittäin tunnettua, että jos vitsin selittää, se ei enää tunnu hauskalta. Jos juttu ei tartu, sen toistaminen tai auki analysointi ei tee siitä hauskaa.
1: Syynä tähän voi olla joko se että vitsin dekonstruktio on tajuttu jo ensimmäisellä kerralla, se on niin itsestäänselvä että se on konventio, eikä enää pura ja kokoa mitään. Vitsi on siis huono koska kuuntelija tajusi sen jo ensimmäisellä kerralla liiankin hyvin.
2: Toinen syy voi olla se, että vitsin ei nähdä rakentavan, vaan ne koetaan hyökkäävänä. Jossain piireissä vitsi, jossa Jeesuksen kanssa ei pidä pelata pokeria koska tämä saa aina värin koska on naulittuna ristiin, ei välttämättä uppoa uskovaisten parissa. Vaikka se ymmärrettäisiinkin.
"This joke is funny because Chinese name "Wang" means also "penis"."
Syynä voi olla retoriset tekiikat, ja niiden ominaisuudet.
1: Parodiahan on teos, joka imitoi jonkin konvention piirteitä ja joko kasvattaa sen ominaisuuksia tai vääristää sitä hieman, jolloin hauskuus nousee esiin. Tältä kannalta jos ensin kertoo vitsin, ja sitä selittää sitä, ei kuitenkaan saa itse asiaa välitettyä, koska hauskuus asian ymmärtämisessä on sellainen, että se pitää keksiä: Liian ilmiselvät jutut on tylsiä ja liian mutkikkaat menevät vain "yli". (Josta seuraa se onnellinen tila että väsyneenä, kännissä ja muuten vaan tyhmänä jotkut vitsit naurattavat vaikka muuten eivät. Esimerkiksi se kun menee ottamaan leikkitatuointia, ja maalari kysyy naamatatuointia ottavalta viattomasti että "Mihin otat, otsaan vai poskeen?", niin on erityisen hauskaa jos on väsynyt.) Toisaalta dekonstruktiossa ajatellaan usein että tämäkin osuus olisi voitava alistaa kritiikkiä. Tätä kautta vitsien selittämisen voisi teoriassa liittää vitsin. (Helppoa se ei välttämättä ole.)
___1.1: Usein parodiaa käytetään apuvälineenä satiirissa. Satiirissa tavoitteena on pilkata tai esittää liioiteltu tai hassunkuriseksi väännetty versio jostain asiasta, jotta siitä voitaisiin osoittaa virheitä. (Joskus tämä on olkiukko, mutta periaatteessa kritiikin kohta voi olla itse asian kannalta olennainen, ja sen rakenne ei muutu, vaan ainoastaan sen esimerkki muuttuu.) Tätä kautta vitsin selittämisen rakennetta voitaisiin ainakin lähteä etsimään parodioimalla niitä henkilöitä tai toimintakonventioita jotka selittävät vitsejä. Ja tätä kautta koko ajatus siitä että vitsiä ei saisi selittää, asettautuu dekonstruktion pureville ja kriittisille vitseille. Hyvä esimerkki lienee "Helsinki Complaint Choir", joka laulaa ääneen asioita joita ihmiset olivat kirjoittaneet kun heitä oltiin pyydetty esittämään valittamisen aihetta. Lopputulos ei kuitenkaan ole kovinkaan pessimistinen.
_____1.1.1: Tälläiselle ainaki joistakuista hauskasta jutusta löytyy esimerkki. Otan esiin pari: Anime "Yu-Gi-Oh The Abridged Series" -jaksossa 18 löytyy kommentti "Run while you can mortal, soon I will rule the world, and then we'll see who smells ..... It'll be you!" Samoin "Borat" -elokuvassa tätä strategiaa käytetään. Diplomaatti opettaa NOT -vitsin, eli että ensin sanotaan jotain, joka ei pidä paikkaansa. Ja perään sanotaan "NOT". Hän kertoo tälläisen vitsin, ja kertoo että se on vitsi ja että tämä on hauskan rakenne. Borat lisää tähän vielä kierroksia, kun hän käyttää tätä vitsailutapaa väärissä tilanteissa ja aikaansaa katastrofin. Kyseessä on siis dekonstruktion dekonstruktion dekonstruktio. (Tai ainakin jotain hemmetin hauskaa.) Tämä onnistuu kun aiheena on huumori amerikan huumorintajusta, ja miten "ei ilmiselvästi hauskaa" se on.
___1.2: Toisaalta jotkut vitsit ovat sellaisia, että ne eivät lakkaa olemasta hauskoka selittämisen kautta. Esimerkiksi monet kaksimielisyydet ovat tälläisiä. Yleensä nämä ovat jollain tavalla kliseisiä vitsejä. Ehkä yhteisö määrää että ne ovat hauskoja. Toisen tulkinnan mukaan hupi johtuu logiikkavirheestä, joka ei katoa vaikka se selitettäisiinkin.
"Valtakunta hevosesta."
Tähän liittyen rakensin coniasukseni hevosen. Rakensin sen eristysteipistä ja retkipatjasta. Käytin tätä materiaalia, koska roolipelaajat tekevät niistä esimerkiksi pehmomiekkojaan. Lopputulos oli tietysti liioiteltu ja asiaan sopimaton, koska näitä kyseisistä materiaaleista ei tehty. Tätä kautta hevonen voi kuitenkin1: Hyökätä argumenttina joko "vaahtomuoviroolipelaamista" tai "roolipelaaminen on vakaa ja ankaraa miettimistä" -ajatteluja vastaan. Samoin näkemykset joissa roolipelaaminen ja etenkin siihen liittyvä bofferointi nähdään väkivaltana, on hauska.
2: Pelkkä logiikkarikko riittää. Hevoselle hihiteltiin paljon, ja yksi syy voi olla se, että kaikki tiesivät "mihin ollaan menossa", ja että mitään muutakaan paikkaa sille ei voisi keksiä. Mutta toisaalta kun se on juuri siellä, missä se voi olla, se ei silti tunnu "sopivan joukkoon". Se oli siis yllättävä mutta asianmukainen.
3: Muutama löysi hevosen erityisen hauskana, koska siinä oli suunnaton pää. Se nähtiin äärimmäisen fallisena. Vitsi olisi siis hauska koska se itse asiassa sisälsi paljon piilotettua maskuliinisuuden korostamista. Kysyinkin näiltä ihmisiltä, että miten pie. pienestä. eiku öö mini. suuresta kompensoinnista tässä muka on kysymys? Tätä tukee toisaalta sekin, että moni nuori nainen halusi erityisesti tulla juttelemaan hevosesta. Muistutin että joku ferrari ei ole mitään verrattuna hopeiseen hevoseen.
4: Hevonen voitiin liittää vahvasti naivimpaan suuntaan. Tällöin se oli hauskaa, koska "joku elää lapsen eskapismissa". Ja roolipelaajaryhmissä halu paeta todellisuutta erilaisiin leikkeihin on erityisen omaa alaa. Mutta he eivät halua tunnustaa tätä itselleen. Kun joku uskaltaa tehdä sen ja häneen suhtaudutaan hyvin, tämä on hieno asia, poistaa pelkoja. Tätä tukee se, että lapset ja pienten lasten vanhemmat pyysivät käydä näyttämässä konia lapsille. Osa lapsista yritti ruokkia hevosta. Yksi pieni polvenkorkuinen taas hyökkäsi hevosen kimppuun keppi aseena. (Mikä on sen kokoiselta melko rohkea, joskin tehoton, aktio.) Harmittomuus ja sympaattisuus puree silloin.
5: Se voidaan nähdä myös tuttuna konventiona ulkopuolelle vietynä. Roolipelaajien joukossa kun on sellaisia asustukseen panostajia, jotka esimerkiksi imitoivat jotain pelihahmoa, piirroshahmoa tai elokuvan sankaria. Joskus ne ovat laadukkaita. Joskus eivät. Tämä on perusteltu koska minulta kysyttiin monta kertaa että "ootko tuttiritari?" Sinänsä mitä ansiokkain sankarihahmo, mutta taitaa olla niin että nämä tulkitsijat vain hallitsivat "Pikku Kakkosen" ohjelmatarjonnan minua paremmin. Se ei kuitenkaan estä tulkintaa, koska heillä ei luonnollisesti ole tietoa tähän osaan päästäni. He eivät tiedä mitä tiedän televisio -ohjelmasta X. Tulkinnassa voi erehtyä, mutta se ei poista sitä että tulkinta on tehty.
6: Osaa asia voi huvittaa myös ylenkatseen kautta. Onhan helppoa naureskella pöpille toiminnalle. Tälle tulee tietenkin tilaa sitä kautta että ropecon on erillinen tila. Sinne tullaan usein tekemään hupsutteluja, eikä kukaan silti usko että "ulkopuolella" oltaisiin yhtä sekapäisiä. Tätä ylenkatsetta yritin jopa lietsoa siinä vaiheessa kun se alkoi "ratketa liitoksissaan", eli se ei enää pysynyt kasassa. Hevonen päätyi "makkaraksi". Kun se oli enää höllä teippien pitämä kasa, sitä esimerkiksi potkittiin ja muuten tuhottiin. Hauskuus syntyi aggression ja väkivallan sallitun purkamisen kautta. Ego kohosi, kun jotain voitiin asettaa alapuolelle.
7: Sitten oli tietysti niitä, jotka vakavasti miettivät että voidaanko bofferointiin tehdä ratsujoukkoja ja minkälaisia toimintasääntöjä niitä varten voidaan tai pitää soveltaa. Tämäkin voi olla omalla tavallaan hauskaa toimintaa, koska siinä jokin joka sopii genreen, mutta jota siinä ei ole katsottu sisälle, saa itse asiassa aseman. Henkilöt tässä tapauksessa luovat konvention ja tästä syntyy "rakentavaa taiteilijan iloa".
8: Lisäksi osa tuli kiittämään että huvitin ja toin ihmisille iloa "oman itsen kustannuksella". En tiedä, mitä tämä varsinaisesti tarkoittaa, koska sain kuitenkin melko paljon ja pääsääntöisesti positiivista palautetta. Voitaisiin ajatella että jos hakisin eduskuntaan, olisin tehnyt kenties arvokkainta vaalityötä, mitä voin tehdä. En yleensä ole "suosittu".
Pohjimmainen syy oli se, että minulla oli kerran erityisen tylsä työpäivä. Ja yksi selitti miten pellejä ne roolipelajat ovat. Mietin että miten tyhmiä tosiaan ovat. Ja sitten päätin kokeilla juuri sitä. Olihan puku ennen kaikkea pirun kuuma (ei viileä!) Mutta jos joku miettii että "miten voi laittaa tuollaista päälle", niin kommenttina voi olla "why not?" Kai sitä saa ihminen joskus tehdä tyhmiä asioita. Muutenhan elämä olisi pelkkää jatkuvaa ähmimistä.
maanantai 11. toukokuuta 2009
Ennustettavasti epärationaalinen.
Luin Dan Arielyn kirjan "Predictably irrational - The Hidden Forces that Shape Our Decision", se käsittelee talousteoriaa klassisesta näkemyksestä poikkeavalla tavalla. Kun perinteisesti ajatellaan että ihmiset olisivat rationaalisia, hänestä näin ei ole. Kirjan sanoman ymmärtämiseksi on tiedettävä mitä rationaalisuus tarkoittaa nimen omaan klassisen talousteorian vinkkelissä; Se tarkoittaa sitä että ihmisillä on mielessään tietty arvo eri asioille, ja he vaihtavat niiden pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä että ihmiset klassisen talousteorian mukaan eivät panosta eläkkeeseen kuin juuri oikean määrän; He ottavat eri elementit rationaalisesti huomioon ja mittaavat utiliteettia, yleistä hyvää. He maksimoivat voiton tätä kautta. "Ilmaisia lounaita" ei ole, koska jos joku saa jostain etua, hän osaa ottaa sen irti ja niin markkinat pitävät huolen itsestään.
Arielyn näkemys taas perustuu siihen että ihmiset eivät ole tällä tavalla rationaalisia, vaan he valitsevat tietyillä tavoilla. Tätä voidaan tietysti hyväksikäyttää tuotteiden myynnissä, jos halutaan. Ja manipuloinnissa. Otan tässä esiin "perinteisen conmanin/kauppasaksan tietämän asian". Ja tietenkin näiden tunteminen on tärkeää myös niille, jotka haluavat välttää huijatuksi/hönötetyksi tulemisen. On pääsääntöisesti kaksi tapaa toimia:
1: Joko tietty prosentti ihmisistä toimii jollain tavalla. Tällöin tilannetta voidaan ymmärtää keskiarvon ja keskihajonnan kautta; Tälläisessä tilanteessa yrittäminen ilman painotusta tuottaa tietyn tuloksen. Tätä strategiaa noudatetaan esimerkiksi roskapostissa: Jos lähetetään miljardi mainosta, joku muutama promille ostaa ja tämä riittää tekemään hommasta kannattavaa. Tällöin toiminta on satunnaista, tai jopa tilanteen kannalta epäsuotuisa, ja sitä voidaan soveltaa silti kannattavasti.
2: Ihmiset toimivat säännönmukaisesti epärationaalisesti, jolloin heille asetetaan ympäristö, jossa he vapaaehtoisesti toimivat tietyllä tavalla. Tällöin asiakas joko valikoidaan tietynlaisesta persoonatyypistä tai sitten toimitaan yleispätevillä tavoilla. Arielyn kirja käsittelee juuri tätä tilannetta. Erityisesti kirja käsitteleekin sitä, miten ihmiset tekevät valintoja. Eirationaalisia valintoja, joihin voidaan vaikuttaa tilannetta kontrolloimalla.
Nyt taustoitus on jokseenkin selvä. Aika mennä kirjan esiintuomaan yksityiskohtaesittelyyn, jotka valottavat laajempia linjoja. Tämä ei ole varsinainen kirjareferaatti, vaan enemmänkin sen esimerkkien pohjalta tehty isoja linjoja maalaava tilanneluokittelu.
Kirja koostuu muutamista tärkeistä päälinjoista.
1: Asioilla ei ole kiinteää hintaa, vaan niiden hinnat leijuvat ilmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että
___1.1: Tuotteiden hinnat liimautuvat kokemuksen kautta. Tästä hauska esimerkki oli siitä, että henkilöille pistettiin esille tuotteita ja käskettiin heidät laittamaan sen hintakohtaan oman sosiaaliturvatunnuksensa määrä rahaa. Kun heidät tämän jälkeen laitettiin antamaan mielestään hyviä hintoja tuotteille, he eivät tietenkään laittaneet punaisille kynille hinnaksi kymmeniä euroja, eli juuri sitä numeroa, jota heitä pyydettiin laittamaan hinnaksi. Mutta jos sosiaaliturvatunnus oli suuri laittoivat suuremman numeron kuin ne joiden sosiaaliturvatunnus oli pieni. He eivät tietenkään kokeneet että hinnalaitto olisi vaikuttanut. Samaan tapaan jos heille esitettiin enne hinnanarviointia kysymys "maksatko tästä X dollaria", tuote sai isomman arvon jos X oli suurempi, kuin jos X oli pienempi. Eli vaikka he kieltäytyisivät antamasta "1500 dollaria viinipullosta" he maksoivat enemmän kuin jos toinen, joka oli kieltäytynyt siitä että viini maksaisi 1000 dollaria. Tätä strategiaa soveltaen voisi sanoa että jos on kaksi pultsaria, joista ensimmäinen pyytää paria euroa ja toinen kahtasataa euroa, jälkimmäinen ei toki saisi pyytämäänsä ikinä, mutta hän saisi yhteensä enemmän rahaa. Klassisen talousteorian mukaan näin ei tapahdu koska arvo ostajan mielessä on rationaalinen, sen vakaan utiliteetin suuruinen.
___1.2: Hintoja vertaillaan, ja helppoja vertailuja tehdään vaikeiden kustannuksella. Tämä tarkoittaa sitä että jos on samantasoiset vaihtoehdot A ja B valintaa voidaan ohjata helposti: Jos halutaan että ihmiset valitsevat A:ta, riittää että heille esitetään "heikennetty A". Ihmiset vertaavat sitä mitä on helppo verrata, ja hylkäävät sen jonka vertaaminen on vaikeampaa. Tätä kautta jos on kaksi matkakohdetta, Rooma ja Pariisi, jotka ovat yhtä suosittuja, ja sitten olisi jostain syystä parempi jos asiakkaat saataisiin valitsemaan Rooma, ei hintaa tarvitse lisätä. Riittää että tarjotaan Rooman matka, joka on samanhintainen, mutta jossa aamiainen ei sisällykään hintaan. Fiksut ihmiset huomaavat että paketti on hieman huonompi - Sama maksu mutta ihan kaikkea samaa ei saada - eivätkä tietenkään valitse sitä. Ja he valitsevat tämän sijaan Rooman ateriaedulla, ja unohtavat Pariisin.* Sama toimi kirjan mukaan myös seurusteluissa. MIT:n opiskelijoista otettiin kuvia ja heidät laitettiin "HOT-NOT" -arviointiin. Saatiin kasa komeita ja vähemmän komeita. Valintoja saatiin ohjailtua kuvankäsittelyllä: Jos haluttiin että A sai suosiota, piti rinnalle laittaa tästä rumennettu versio. Tätä kautta toivon, että ihmiset tästä lähtien ottavat minut mukaansa avoimemmin kun lähtevät baareihin iskemään naisia. He varmasti suostuvat koska olen valmis olemaan "heikennetty versio heistä". Intoa saada saalista kun ei liiemmin tässä elämäntilanteessa ole. Jos saan kaljan, tilanne on win-win.
___1.3: Ihmiset arvostavat eniten sitä mitä heillä on. Tätä kautta ikään kuin "happamia sanoi kettu" -ilmiö alkaa vaikuttamaan. Tästä hyvä esimerkki oli siinä, että eräässä jalkapallo -ottelussa oli sellaisia jotka olivat saaneet liput ja sellaisia jotka eivät olleet saaneet. Liput oltiin arvottu. Kun niiltä jotka eivät olleet saaneet lippuja soiteltiin huutokaupan nimissä että lippuja olisi muutama jaossa, he antoivat tiettyjä summia. Heitä yritettiin saada kasvattamaan tätä summaa mahdollisimman suureksi. He perustelivat että he voisivat ostaa rahalla vaikka CD -levyjä ja olutta. Sitten niiltä joilla oli liput yritettiin saada myymään lippuja mahdollisimman halvalla. He perustelivat kuinka ainutlaatuisia elämyksiä ottelusta saisi. Matalin heidän tarjoamansa hinta oli todella paljon suurempi kuin se, mitä ostajat olivat valmiita maksamaan. Tuotteilla ei siis ollut pysyvää arvoa, vaan se vaihtui. Tärkein hinnanmäärääjä oli se, että se oli omistuksessa.
___1.4: "Ilmainen" ja "nolla" vaikuttaa valtavasti. Tässä esimerkkinä oli se, että lasten oltiin annettu vaihtaa suklaanappeja snickers -patukoihin. Heille oltiin annettiin suklaanappeja ja kysytty haluaisivatko he vaihtaa yhden napin patukkaan. Lapset suostuivat. Jos heille tarjottiin 2 nappia 2 patukkaan, he suostuivat. Sen sijaan jos heille annettiin 2 nappia ja mahdollisuus joko siten että he saisivat lisäksi ilmaiseksi yhden patukan tai että he saisivat kaksi patukkaa yhtä nappia vastaan. Molempien arvo oli edellä mainitun säännön mukaan pysyvä. Kuitenkin ilmainen kiinnosti enemmän. Vastaava tehtiin tietenkin sovellettuna muillekin ja sama periaate toimi. Ilmainen toimii tietenkin muutenkin: Jos kevytkokista myydään rehellisesti "1 kalori/litra" se ei ole läheskään yhtä myyvä, kuin jos sitä myydään "zero sugar" -hengessä. Ihmiset halusivat ennemmin ilmaisen 10$ lahjakortin (10$ voitto), kuin että he olisivat maksaneet 7$ lahjakortista jonka arvo on 20$ (13$ voitto). Samoin 1 frangin postimaksun poistaminen oli iso juttu: Tätä ennen kauppa ei käy, tämän kanssa se käy lujasti. Ja kirjoja saadaan myytyä enemmän jos niiden hintaan laitetaan korotusta, jos samalla ilmoitetaan että niiden rahti on ilmainen. Klassisen talousteorian mukaan näin ei ole, vaan kirjalla olisi utiliteetti, ja rahti sekä hinta otettaisiin huomioon sen saamisen arvoa laskiessa.
___1.5: Alennuksissa ihmiset katsovat mieluummin prosentteja, eivät konkreettista rahaa. Jos he ovat ostamassa taiteilijankynää, jonka hinta on 20 taalaa, he vaihtavat kauppaan joka myy sen saman kynän 10 taalalla, jos se on varttitunnin kävelyn päässä. Sen sijaan jos joku myy 1000 taalan pukua ja naapurikauppa varttitunnin kävelyn päässä antaa siitä 10 taalan alennuksen, matkaa pidetään pilkunviilauksena. Perinteisen talousteorian mukaan näin ei pitäisi käydä. Ajalla ja vaivalla, matkalla, on hinta. Joko se on 10 taalan arvoinen vaiva tai ei ole.
___1.6: Ihmiset tekevät miltei mitä vaan, jotta vaihtoehdot eivät lakkaisi olemasta. Tästä tehtiin hauska koe: MIT:n nörttien annettiin klikkailla erivärisiä ovia. Melko tylsä peli -idea. Eri ovien takaa tuli rahaa, toisista keskimäärin isompia kuin toisista. Tässä MIT:nörtit maksivoivat voittonsa kepeästi: Kokeilivat ensin eri vaihtoehtoja ja keskittyivät parhaaseen. Sitten, kun peliin liitettiin toinen kohta: Se, että jos jotain ovea ei klikata 12 kertaan, se katoaa kokonaan. Tässä vaiheessa älykkäintä osaa luultavimmin edustavat MIT -nörtit siirtyivät siihen että ovien sulkeutuminen olisi paha asia. Jos ovet pysyvät, ne eivät kiinnostaneet. Jos ne lähtevät, niiden ylläpito muuttui tärkeäksi. Näin MIT:nörtit saivat paljon vähemmän rahaa kun ne klikkailivat huonosti tuottavia ovia avonaisiksi. Samasta syystä ihmiset joilla on useita parisuhdeyritelmiä, ovat vaikeuksissa ja roikkuvat helposti niissäkin yksittäisissä suhteissa, jotka ovat alamäessä. Lopettaminen kun konkreettisesti sulkee yhden oven. Ihminen ei valinnanvapauden kohdalla mieti aina sitä miten onkin huono ovi, joka olisi syytä paitsi sulkea, myös muurata umpeen. He ajattelevat vain sitä että heidän mahdollinen toiminta -alueensa kaventuu.
2: Sosiaalinen tilanne ja odotukset vaikuttavat.
___2.1: Placeboa ei voida jättää huomiotta. Tästä hauska esimerkki oli Pepsin ja Coca-Colan kilpailu. Coca-Cola mittasi brändiä, eli ihmiset arvioivat siten että he tiesivät mitä he juovat. Näin Coca-Cola maistui parhaalta. Pepsi taas teki sokkotutkimuksia; Kun ihmiset eivät tienneet mitä lasissa oli, Pepsi maistui paremmalta. Sama toimi tietysti särkylääkkeiden kanssa: Kun sen ilmoitetaan olevan kallista, se toimii paremmin, vaikka kyseessä olisi sama tavara.
___2.2: Sosiaalinen konteksti ja taloudellinen konteksti ovat tärkeitä ja aivan eri maailmoja. Ihmiset tekevät hyvästä hengestä ja ilmaiseksi, sellaisia asioita, joita he eivät tee jostain rahasta. Tästä esimerkkinä olivat lakimiehet, jotka tekivät apua ilmaiseksi mutta eivät samaa työtä jos heille annettiin dollari. Samoin koehenkilöt tekivät tylsää suoritetta tehokkaasti, jos he olivat tehneet sen ilmaiseksi. Jos heille maksettiin rahaa, sitä enemmän mitä heille maksettiin, sitä enemmän he tekivät. Ilmaistyön tason saavuttaminen oli kuitenkin kallista. Tämän takia ilmaistyöhön perustuvassa linuxissa on toimintaa joka toimii hyvässä hengessä, ja jonka maksaminen palveluna olisi hinnakasta. @Tästä ehkä radikaalein on Woody Allenin vitsailuun siitä miten "Ilmainen seksi on kalleinta seksiä" pitää paikkaansa ; Jos lounaiden tarjoaminen, elokuvissa käyntien maksaminen ja niin edespäin nähdään maksuna ja sitten vihjataan tähän jos sitä hyvänyön pusua (ja jotain muuta) ei saada, nainen tietenkin suuttuu. Siksi prostituoidut eivät myy ikuista rakkautta eivätkä tyttöystävät halua ajatella tilannetta maksua seksistä -tilanteena. Tämän vuoksi esimerkiksi henkilökohtaiset työsuhde -edut ovat työpaikalle kannattavia: Jos annat palkanlisän, jonka suuruus on se, että sillä pääsee ravintolaan, se on persoonatonta rahaa. Mutta jos pomo antaa samansuuruisen lahjakortin käteen että "mene ravintolaan perheesi kanssa", tämä on sosiaalinen ja henkilökohtainen lahja, joka ei ole kylmää käteistä vaan lämmintä kommunikointia ja huomioon ottamista. Vaikka rahan voisi käyttää mihin haluaa, ihmiset kokevat lahjakortit käytännössä miellyttävinä. Tässä on sekin jännittävä asia, että työpaikka voi jopa säästää lahjakorteilla: Usea ravintola varmasti arvostaa tukkualennusta, vakaata asiakaskuntaa, joka tulee siitä jos iso pulju antaa kaikille alaisilleen lahjakortteja sinne. Ongelmana on vain se, että sosiaalinen romahtaa helposti pelkäksi maksuksi, jolloin se menettää etunsa.
___2.3: Konteksti livahtaa tietenkin myös sosiaaliseen puoleen. Tärkeintä ei ole niinkään se, miten paljon saat palkkaa, vaan se kuinka paljon "puolisosi veljen/sisaren puoliso tienaa".
___2.4: Palvelu ja huvi vaikuttavat. Tämä tarkoittaa likimain samaa, mitä Mark Twainin Tom Sawyer tekee : Hän kalkitsee aitaa, ja tämä on työtä. Kuitenkin kun hän myy sitä harvinaisena tilaisuutena, hän saa siitä vaihdossa sammakoita ja muuta poikia kiinnostavaa tavaraa. Tästä hauska esimerkki on siinä, kun Ariely tarjoaa runonlukua. Toisille annetaan ymmärtää että runonkuuntelu on palvelus professorille ja toiselle että se on huvi. Ne, joille sitä myytiin palveluksena, pyysivät rahaa. Ja mitä pidempi runo, sitä enemmän heille piti maksaa. Heille joille runo myytiin huvina, olivat valmiita maksamaan. Ja mitä pidempi runo, sitä enemmän he olivat valmiita maksamaan. Olennaista oli se, että Ariely lukemassa runoja oli molemmissa asioissa tietysti ihan sama asia.
___2.5: Procrastinaatiossa ihmiset toimivat eri tavoin kuin mitä he suunnittelevat, koska he eivät osaa ottaa omaa tunne -elämäänsä huomioon. Pitkän tähtäimen suunnitelmia rakennetaan usein "coolina" ja siksi tunne saa vallan ja suunnitelmat romahtavat. Siksi opiskelijat tekevät jaloja päätöksiä, mutta jäävät tavoitteissaan jälkeen. Tätä voidaan estää tekemällä eräänlaisia sosiaalisia solmuja. Tästä hauska esimerkki oli pankkikortti: Jos pankkikorttiin liitetään tuhlailuraja, jonka ylittämisestä lähetetään kirjallinen viesti ystäville, puolisolle, sukulaisille... kortin omistaja varoo tarkemmin rahankäyttöään.
___2.6: Ihmiset luottavat jonottamiseen. Tämä tarkoittaa sitä että jos jonkun paikan edessä on jonoa, sen ajatellaan olevan hyvä. Samassa tilanteessa hauskinta on tietysti myös se, että jos ihminen on "itse jonossa", tämä toimii yhtä hyvin. Tästä seuraa urautuminen, eli kun käyt yhdessä kahvilassa toisen sijasta, ja se ei ollut huono, käyt siinä todennäköisemmin uudestaan kuin siinä toisessa. Uudet ketjut joutuvat siksi rakentamaan kilpailun sijasta itsensä jotenkin erilaisena esiin. (Ja tietenkin ihmiset aina välistä kokeilevat muitakin paikkoja, jolloin uusi jono voi syntyä tätä kautta.)
___2.7: Ja vaikka ihmiset pitävät tavaroita lahjoina henkilökohtaisena ja parempina, eli kokistölkki lahjana voi olla pomoon lähentävämpi kuin tämän antama euro, joka automaatissa antaisi juuri samanlaisen kokiksen, ihmiset vievät tavaraa helpommin. Kokeissa havaittiin kuinka ihmiset vievät dollarin arvoisen anonyymin kokistölkin työruokapaikan jääkaapista melko ripeästi. Rahaa sen sijaan varastetaan paljon nihkeämmin. Siksi kynien ja kumien pihistelyä työpaikalta pidetään yleisenä, pikkukolikoiden vientiä taas ei katsota hyvällä.
___2.7: Stereotypiat ja odotukset vaikuttavat. Tämä näkyy hauskasti siinä, että kun testattiin avointa ääneen tilaamista ja lapuilla tilaamista, kävi niin että euroopassa ihmiset halusivat osoittaa yksilöllisyytensä ja tilasivat erilaisia kuin muut. Eli tilauksien variaatio kasvoi suhteessa verrokkiin. Itämailla taas pyrittiin tilaamaan enemmän samaa: Variaatio kutistui. Eniten onnellisimpia olivat ne, jotka olivat tilanneet lapuilla. Yhtä onnellisia olivat vain ne, jotka ääneen tilatessa tilasivat ensimmäisenä. Tämä vastaava näkyi hauskasti myös aasialaisissa naisissa. Heidät pistettiin kahdessa ryhmässä matematiikan kokeeseen: Molemmille ryhmille asetettiin esikysymyksiä itsestä. Ensimmäinen kyselylista sisälsi naiseuteen liittyviä kysymyksiä. Toisen taas rotua, vanhempien alkuperää ja muuta vastaavaa käsitteleviä. Stereotypia naisten huonoista matematiikantaidoista ja aasialaisten hyvistä matemaattisista taidoista on melkoisen tunnettu. Jännittävää kyllä, naiseutta kysymyksissä korostetut pärjäsivät huonommin ja aasialaisuutta korostavat paremmin. Stereotypiat vaikuttavat siis ulkopuolisten lisäksi myös sisäpuolelta käsin.¤
___2.8: Myös muistutus vaikuttaa. Kun tehtiin koe, jossa piti vastata tietyllä tavalla, lunttausmahdollisuuden laittaminen paransi hieman tuloksia. Huijausta tehtiin. Ja kun kyseessä ei ollut raha, sitä tehtiin jopa ahkerammin kuin silloin kun kyseessä ei ollut raha. Mutta jos lukijoiden käskettiin miettiä eettisiä normeja, he lopettivat huijaamisen, vaikka tilanne oli hoidettu niin, että he eivät voisikaan jäädä asiasta kiinni. Hauska esimerkki tästä oli siinä että vaikka henkilö ei osannut kuin 2 kymmenen käskyn kohtaa, huijaaminen lakkasi. "Lunttimahdollisuuksettoman matematiikkatestin" tuloksissa kymmenen käskyn lukeminen taas ei vaikuttanut laskutuloksiin, joten se ei vaikuttanut itse laskutaitoon muistia sitovasti.
* Tässä kohdassa on hyvä huomata, että jos Pariisi ja Rooma ovat yhtä hyviä, niin silloinhan niiden valitseminen on yhtä rationaalista/epärationaalista. Korostuu siis se, että kyse on nimen omaan siitä miten klassinen taloustiede käsittää rationaalisen.
@ There is Free Lunch. And if you want to buy it, it's would be quite expencive one.
¤ Stereotypiathan ovat paitsi väärien yleistyksien lähde, myös sosiaalisessa kompleksissa maailmassa ymmärtämisen apuvälineitä. Siksi ne kirjan mukaan paitsi vahvistuvat, voivat myös muuttua. Ehkä siksi aasiassa oli yhteisöllistä korostava ja euroopassa yksilöä korostava ilmapiiri.
Arielyn näkemys taas perustuu siihen että ihmiset eivät ole tällä tavalla rationaalisia, vaan he valitsevat tietyillä tavoilla. Tätä voidaan tietysti hyväksikäyttää tuotteiden myynnissä, jos halutaan. Ja manipuloinnissa. Otan tässä esiin "perinteisen conmanin/kauppasaksan tietämän asian". Ja tietenkin näiden tunteminen on tärkeää myös niille, jotka haluavat välttää huijatuksi/hönötetyksi tulemisen. On pääsääntöisesti kaksi tapaa toimia:
1: Joko tietty prosentti ihmisistä toimii jollain tavalla. Tällöin tilannetta voidaan ymmärtää keskiarvon ja keskihajonnan kautta; Tälläisessä tilanteessa yrittäminen ilman painotusta tuottaa tietyn tuloksen. Tätä strategiaa noudatetaan esimerkiksi roskapostissa: Jos lähetetään miljardi mainosta, joku muutama promille ostaa ja tämä riittää tekemään hommasta kannattavaa. Tällöin toiminta on satunnaista, tai jopa tilanteen kannalta epäsuotuisa, ja sitä voidaan soveltaa silti kannattavasti.
2: Ihmiset toimivat säännönmukaisesti epärationaalisesti, jolloin heille asetetaan ympäristö, jossa he vapaaehtoisesti toimivat tietyllä tavalla. Tällöin asiakas joko valikoidaan tietynlaisesta persoonatyypistä tai sitten toimitaan yleispätevillä tavoilla. Arielyn kirja käsittelee juuri tätä tilannetta. Erityisesti kirja käsitteleekin sitä, miten ihmiset tekevät valintoja. Eirationaalisia valintoja, joihin voidaan vaikuttaa tilannetta kontrolloimalla.
Nyt taustoitus on jokseenkin selvä. Aika mennä kirjan esiintuomaan yksityiskohtaesittelyyn, jotka valottavat laajempia linjoja. Tämä ei ole varsinainen kirjareferaatti, vaan enemmänkin sen esimerkkien pohjalta tehty isoja linjoja maalaava tilanneluokittelu.
Kirja koostuu muutamista tärkeistä päälinjoista.
1: Asioilla ei ole kiinteää hintaa, vaan niiden hinnat leijuvat ilmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että
___1.1: Tuotteiden hinnat liimautuvat kokemuksen kautta. Tästä hauska esimerkki oli siitä, että henkilöille pistettiin esille tuotteita ja käskettiin heidät laittamaan sen hintakohtaan oman sosiaaliturvatunnuksensa määrä rahaa. Kun heidät tämän jälkeen laitettiin antamaan mielestään hyviä hintoja tuotteille, he eivät tietenkään laittaneet punaisille kynille hinnaksi kymmeniä euroja, eli juuri sitä numeroa, jota heitä pyydettiin laittamaan hinnaksi. Mutta jos sosiaaliturvatunnus oli suuri laittoivat suuremman numeron kuin ne joiden sosiaaliturvatunnus oli pieni. He eivät tietenkään kokeneet että hinnalaitto olisi vaikuttanut. Samaan tapaan jos heille esitettiin enne hinnanarviointia kysymys "maksatko tästä X dollaria", tuote sai isomman arvon jos X oli suurempi, kuin jos X oli pienempi. Eli vaikka he kieltäytyisivät antamasta "1500 dollaria viinipullosta" he maksoivat enemmän kuin jos toinen, joka oli kieltäytynyt siitä että viini maksaisi 1000 dollaria. Tätä strategiaa soveltaen voisi sanoa että jos on kaksi pultsaria, joista ensimmäinen pyytää paria euroa ja toinen kahtasataa euroa, jälkimmäinen ei toki saisi pyytämäänsä ikinä, mutta hän saisi yhteensä enemmän rahaa. Klassisen talousteorian mukaan näin ei tapahdu koska arvo ostajan mielessä on rationaalinen, sen vakaan utiliteetin suuruinen.
___1.2: Hintoja vertaillaan, ja helppoja vertailuja tehdään vaikeiden kustannuksella. Tämä tarkoittaa sitä että jos on samantasoiset vaihtoehdot A ja B valintaa voidaan ohjata helposti: Jos halutaan että ihmiset valitsevat A:ta, riittää että heille esitetään "heikennetty A". Ihmiset vertaavat sitä mitä on helppo verrata, ja hylkäävät sen jonka vertaaminen on vaikeampaa. Tätä kautta jos on kaksi matkakohdetta, Rooma ja Pariisi, jotka ovat yhtä suosittuja, ja sitten olisi jostain syystä parempi jos asiakkaat saataisiin valitsemaan Rooma, ei hintaa tarvitse lisätä. Riittää että tarjotaan Rooman matka, joka on samanhintainen, mutta jossa aamiainen ei sisällykään hintaan. Fiksut ihmiset huomaavat että paketti on hieman huonompi - Sama maksu mutta ihan kaikkea samaa ei saada - eivätkä tietenkään valitse sitä. Ja he valitsevat tämän sijaan Rooman ateriaedulla, ja unohtavat Pariisin.* Sama toimi kirjan mukaan myös seurusteluissa. MIT:n opiskelijoista otettiin kuvia ja heidät laitettiin "HOT-NOT" -arviointiin. Saatiin kasa komeita ja vähemmän komeita. Valintoja saatiin ohjailtua kuvankäsittelyllä: Jos haluttiin että A sai suosiota, piti rinnalle laittaa tästä rumennettu versio. Tätä kautta toivon, että ihmiset tästä lähtien ottavat minut mukaansa avoimemmin kun lähtevät baareihin iskemään naisia. He varmasti suostuvat koska olen valmis olemaan "heikennetty versio heistä". Intoa saada saalista kun ei liiemmin tässä elämäntilanteessa ole. Jos saan kaljan, tilanne on win-win.
___1.3: Ihmiset arvostavat eniten sitä mitä heillä on. Tätä kautta ikään kuin "happamia sanoi kettu" -ilmiö alkaa vaikuttamaan. Tästä hyvä esimerkki oli siinä, että eräässä jalkapallo -ottelussa oli sellaisia jotka olivat saaneet liput ja sellaisia jotka eivät olleet saaneet. Liput oltiin arvottu. Kun niiltä jotka eivät olleet saaneet lippuja soiteltiin huutokaupan nimissä että lippuja olisi muutama jaossa, he antoivat tiettyjä summia. Heitä yritettiin saada kasvattamaan tätä summaa mahdollisimman suureksi. He perustelivat että he voisivat ostaa rahalla vaikka CD -levyjä ja olutta. Sitten niiltä joilla oli liput yritettiin saada myymään lippuja mahdollisimman halvalla. He perustelivat kuinka ainutlaatuisia elämyksiä ottelusta saisi. Matalin heidän tarjoamansa hinta oli todella paljon suurempi kuin se, mitä ostajat olivat valmiita maksamaan. Tuotteilla ei siis ollut pysyvää arvoa, vaan se vaihtui. Tärkein hinnanmäärääjä oli se, että se oli omistuksessa.
___1.4: "Ilmainen" ja "nolla" vaikuttaa valtavasti. Tässä esimerkkinä oli se, että lasten oltiin annettu vaihtaa suklaanappeja snickers -patukoihin. Heille oltiin annettiin suklaanappeja ja kysytty haluaisivatko he vaihtaa yhden napin patukkaan. Lapset suostuivat. Jos heille tarjottiin 2 nappia 2 patukkaan, he suostuivat. Sen sijaan jos heille annettiin 2 nappia ja mahdollisuus joko siten että he saisivat lisäksi ilmaiseksi yhden patukan tai että he saisivat kaksi patukkaa yhtä nappia vastaan. Molempien arvo oli edellä mainitun säännön mukaan pysyvä. Kuitenkin ilmainen kiinnosti enemmän. Vastaava tehtiin tietenkin sovellettuna muillekin ja sama periaate toimi. Ilmainen toimii tietenkin muutenkin: Jos kevytkokista myydään rehellisesti "1 kalori/litra" se ei ole läheskään yhtä myyvä, kuin jos sitä myydään "zero sugar" -hengessä. Ihmiset halusivat ennemmin ilmaisen 10$ lahjakortin (10$ voitto), kuin että he olisivat maksaneet 7$ lahjakortista jonka arvo on 20$ (13$ voitto). Samoin 1 frangin postimaksun poistaminen oli iso juttu: Tätä ennen kauppa ei käy, tämän kanssa se käy lujasti. Ja kirjoja saadaan myytyä enemmän jos niiden hintaan laitetaan korotusta, jos samalla ilmoitetaan että niiden rahti on ilmainen. Klassisen talousteorian mukaan näin ei ole, vaan kirjalla olisi utiliteetti, ja rahti sekä hinta otettaisiin huomioon sen saamisen arvoa laskiessa.
___1.5: Alennuksissa ihmiset katsovat mieluummin prosentteja, eivät konkreettista rahaa. Jos he ovat ostamassa taiteilijankynää, jonka hinta on 20 taalaa, he vaihtavat kauppaan joka myy sen saman kynän 10 taalalla, jos se on varttitunnin kävelyn päässä. Sen sijaan jos joku myy 1000 taalan pukua ja naapurikauppa varttitunnin kävelyn päässä antaa siitä 10 taalan alennuksen, matkaa pidetään pilkunviilauksena. Perinteisen talousteorian mukaan näin ei pitäisi käydä. Ajalla ja vaivalla, matkalla, on hinta. Joko se on 10 taalan arvoinen vaiva tai ei ole.
___1.6: Ihmiset tekevät miltei mitä vaan, jotta vaihtoehdot eivät lakkaisi olemasta. Tästä tehtiin hauska koe: MIT:n nörttien annettiin klikkailla erivärisiä ovia. Melko tylsä peli -idea. Eri ovien takaa tuli rahaa, toisista keskimäärin isompia kuin toisista. Tässä MIT:nörtit maksivoivat voittonsa kepeästi: Kokeilivat ensin eri vaihtoehtoja ja keskittyivät parhaaseen. Sitten, kun peliin liitettiin toinen kohta: Se, että jos jotain ovea ei klikata 12 kertaan, se katoaa kokonaan. Tässä vaiheessa älykkäintä osaa luultavimmin edustavat MIT -nörtit siirtyivät siihen että ovien sulkeutuminen olisi paha asia. Jos ovet pysyvät, ne eivät kiinnostaneet. Jos ne lähtevät, niiden ylläpito muuttui tärkeäksi. Näin MIT:nörtit saivat paljon vähemmän rahaa kun ne klikkailivat huonosti tuottavia ovia avonaisiksi. Samasta syystä ihmiset joilla on useita parisuhdeyritelmiä, ovat vaikeuksissa ja roikkuvat helposti niissäkin yksittäisissä suhteissa, jotka ovat alamäessä. Lopettaminen kun konkreettisesti sulkee yhden oven. Ihminen ei valinnanvapauden kohdalla mieti aina sitä miten onkin huono ovi, joka olisi syytä paitsi sulkea, myös muurata umpeen. He ajattelevat vain sitä että heidän mahdollinen toiminta -alueensa kaventuu.
2: Sosiaalinen tilanne ja odotukset vaikuttavat.
___2.1: Placeboa ei voida jättää huomiotta. Tästä hauska esimerkki oli Pepsin ja Coca-Colan kilpailu. Coca-Cola mittasi brändiä, eli ihmiset arvioivat siten että he tiesivät mitä he juovat. Näin Coca-Cola maistui parhaalta. Pepsi taas teki sokkotutkimuksia; Kun ihmiset eivät tienneet mitä lasissa oli, Pepsi maistui paremmalta. Sama toimi tietysti särkylääkkeiden kanssa: Kun sen ilmoitetaan olevan kallista, se toimii paremmin, vaikka kyseessä olisi sama tavara.
___2.2: Sosiaalinen konteksti ja taloudellinen konteksti ovat tärkeitä ja aivan eri maailmoja. Ihmiset tekevät hyvästä hengestä ja ilmaiseksi, sellaisia asioita, joita he eivät tee jostain rahasta. Tästä esimerkkinä olivat lakimiehet, jotka tekivät apua ilmaiseksi mutta eivät samaa työtä jos heille annettiin dollari. Samoin koehenkilöt tekivät tylsää suoritetta tehokkaasti, jos he olivat tehneet sen ilmaiseksi. Jos heille maksettiin rahaa, sitä enemmän mitä heille maksettiin, sitä enemmän he tekivät. Ilmaistyön tason saavuttaminen oli kuitenkin kallista. Tämän takia ilmaistyöhön perustuvassa linuxissa on toimintaa joka toimii hyvässä hengessä, ja jonka maksaminen palveluna olisi hinnakasta. @Tästä ehkä radikaalein on Woody Allenin vitsailuun siitä miten "Ilmainen seksi on kalleinta seksiä" pitää paikkaansa ; Jos lounaiden tarjoaminen, elokuvissa käyntien maksaminen ja niin edespäin nähdään maksuna ja sitten vihjataan tähän jos sitä hyvänyön pusua (ja jotain muuta) ei saada, nainen tietenkin suuttuu. Siksi prostituoidut eivät myy ikuista rakkautta eivätkä tyttöystävät halua ajatella tilannetta maksua seksistä -tilanteena. Tämän vuoksi esimerkiksi henkilökohtaiset työsuhde -edut ovat työpaikalle kannattavia: Jos annat palkanlisän, jonka suuruus on se, että sillä pääsee ravintolaan, se on persoonatonta rahaa. Mutta jos pomo antaa samansuuruisen lahjakortin käteen että "mene ravintolaan perheesi kanssa", tämä on sosiaalinen ja henkilökohtainen lahja, joka ei ole kylmää käteistä vaan lämmintä kommunikointia ja huomioon ottamista. Vaikka rahan voisi käyttää mihin haluaa, ihmiset kokevat lahjakortit käytännössä miellyttävinä. Tässä on sekin jännittävä asia, että työpaikka voi jopa säästää lahjakorteilla: Usea ravintola varmasti arvostaa tukkualennusta, vakaata asiakaskuntaa, joka tulee siitä jos iso pulju antaa kaikille alaisilleen lahjakortteja sinne. Ongelmana on vain se, että sosiaalinen romahtaa helposti pelkäksi maksuksi, jolloin se menettää etunsa.
___2.3: Konteksti livahtaa tietenkin myös sosiaaliseen puoleen. Tärkeintä ei ole niinkään se, miten paljon saat palkkaa, vaan se kuinka paljon "puolisosi veljen/sisaren puoliso tienaa".
___2.4: Palvelu ja huvi vaikuttavat. Tämä tarkoittaa likimain samaa, mitä Mark Twainin Tom Sawyer tekee : Hän kalkitsee aitaa, ja tämä on työtä. Kuitenkin kun hän myy sitä harvinaisena tilaisuutena, hän saa siitä vaihdossa sammakoita ja muuta poikia kiinnostavaa tavaraa. Tästä hauska esimerkki on siinä, kun Ariely tarjoaa runonlukua. Toisille annetaan ymmärtää että runonkuuntelu on palvelus professorille ja toiselle että se on huvi. Ne, joille sitä myytiin palveluksena, pyysivät rahaa. Ja mitä pidempi runo, sitä enemmän heille piti maksaa. Heille joille runo myytiin huvina, olivat valmiita maksamaan. Ja mitä pidempi runo, sitä enemmän he olivat valmiita maksamaan. Olennaista oli se, että Ariely lukemassa runoja oli molemmissa asioissa tietysti ihan sama asia.
___2.5: Procrastinaatiossa ihmiset toimivat eri tavoin kuin mitä he suunnittelevat, koska he eivät osaa ottaa omaa tunne -elämäänsä huomioon. Pitkän tähtäimen suunnitelmia rakennetaan usein "coolina" ja siksi tunne saa vallan ja suunnitelmat romahtavat. Siksi opiskelijat tekevät jaloja päätöksiä, mutta jäävät tavoitteissaan jälkeen. Tätä voidaan estää tekemällä eräänlaisia sosiaalisia solmuja. Tästä hauska esimerkki oli pankkikortti: Jos pankkikorttiin liitetään tuhlailuraja, jonka ylittämisestä lähetetään kirjallinen viesti ystäville, puolisolle, sukulaisille... kortin omistaja varoo tarkemmin rahankäyttöään.
___2.6: Ihmiset luottavat jonottamiseen. Tämä tarkoittaa sitä että jos jonkun paikan edessä on jonoa, sen ajatellaan olevan hyvä. Samassa tilanteessa hauskinta on tietysti myös se, että jos ihminen on "itse jonossa", tämä toimii yhtä hyvin. Tästä seuraa urautuminen, eli kun käyt yhdessä kahvilassa toisen sijasta, ja se ei ollut huono, käyt siinä todennäköisemmin uudestaan kuin siinä toisessa. Uudet ketjut joutuvat siksi rakentamaan kilpailun sijasta itsensä jotenkin erilaisena esiin. (Ja tietenkin ihmiset aina välistä kokeilevat muitakin paikkoja, jolloin uusi jono voi syntyä tätä kautta.)
___2.7: Ja vaikka ihmiset pitävät tavaroita lahjoina henkilökohtaisena ja parempina, eli kokistölkki lahjana voi olla pomoon lähentävämpi kuin tämän antama euro, joka automaatissa antaisi juuri samanlaisen kokiksen, ihmiset vievät tavaraa helpommin. Kokeissa havaittiin kuinka ihmiset vievät dollarin arvoisen anonyymin kokistölkin työruokapaikan jääkaapista melko ripeästi. Rahaa sen sijaan varastetaan paljon nihkeämmin. Siksi kynien ja kumien pihistelyä työpaikalta pidetään yleisenä, pikkukolikoiden vientiä taas ei katsota hyvällä.
___2.7: Stereotypiat ja odotukset vaikuttavat. Tämä näkyy hauskasti siinä, että kun testattiin avointa ääneen tilaamista ja lapuilla tilaamista, kävi niin että euroopassa ihmiset halusivat osoittaa yksilöllisyytensä ja tilasivat erilaisia kuin muut. Eli tilauksien variaatio kasvoi suhteessa verrokkiin. Itämailla taas pyrittiin tilaamaan enemmän samaa: Variaatio kutistui. Eniten onnellisimpia olivat ne, jotka olivat tilanneet lapuilla. Yhtä onnellisia olivat vain ne, jotka ääneen tilatessa tilasivat ensimmäisenä. Tämä vastaava näkyi hauskasti myös aasialaisissa naisissa. Heidät pistettiin kahdessa ryhmässä matematiikan kokeeseen: Molemmille ryhmille asetettiin esikysymyksiä itsestä. Ensimmäinen kyselylista sisälsi naiseuteen liittyviä kysymyksiä. Toisen taas rotua, vanhempien alkuperää ja muuta vastaavaa käsitteleviä. Stereotypia naisten huonoista matematiikantaidoista ja aasialaisten hyvistä matemaattisista taidoista on melkoisen tunnettu. Jännittävää kyllä, naiseutta kysymyksissä korostetut pärjäsivät huonommin ja aasialaisuutta korostavat paremmin. Stereotypiat vaikuttavat siis ulkopuolisten lisäksi myös sisäpuolelta käsin.¤
___2.8: Myös muistutus vaikuttaa. Kun tehtiin koe, jossa piti vastata tietyllä tavalla, lunttausmahdollisuuden laittaminen paransi hieman tuloksia. Huijausta tehtiin. Ja kun kyseessä ei ollut raha, sitä tehtiin jopa ahkerammin kuin silloin kun kyseessä ei ollut raha. Mutta jos lukijoiden käskettiin miettiä eettisiä normeja, he lopettivat huijaamisen, vaikka tilanne oli hoidettu niin, että he eivät voisikaan jäädä asiasta kiinni. Hauska esimerkki tästä oli siinä että vaikka henkilö ei osannut kuin 2 kymmenen käskyn kohtaa, huijaaminen lakkasi. "Lunttimahdollisuuksettoman matematiikkatestin" tuloksissa kymmenen käskyn lukeminen taas ei vaikuttanut laskutuloksiin, joten se ei vaikuttanut itse laskutaitoon muistia sitovasti.
* Tässä kohdassa on hyvä huomata, että jos Pariisi ja Rooma ovat yhtä hyviä, niin silloinhan niiden valitseminen on yhtä rationaalista/epärationaalista. Korostuu siis se, että kyse on nimen omaan siitä miten klassinen taloustiede käsittää rationaalisen.
@ There is Free Lunch. And if you want to buy it, it's would be quite expencive one.
¤ Stereotypiathan ovat paitsi väärien yleistyksien lähde, myös sosiaalisessa kompleksissa maailmassa ymmärtämisen apuvälineitä. Siksi ne kirjan mukaan paitsi vahvistuvat, voivat myös muuttua. Ehkä siksi aasiassa oli yhteisöllistä korostava ja euroopassa yksilöä korostava ilmapiiri.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)