Tietoa, taitoa, tekniikkaa.

"Master! / Apprentice! / Heartborne / 7th Seeker / Warrior! / Disciple! / In me / the Wishmaster"
(Nightwish, "Wishmaster")

Tämän rakentuu jo aikaisemmin kirjaamieni tietämisen ja automaation sekä itsenäisen ajattelun ympärille.

Ihmiset arvostavat osaajia, asiantuntijoita ja mestareita, koska he olettavat että näillä on muita syvällisempää tietämistä. Asiantuntija on oman alansa hallitsija. Asiantuntemus näkyy ulos päin siten, että asiantuntijoille valtuutetaan tiettyjä työtehtäviä. Esimerkiksi poliisiksi ei pääse ellei ole käynyt poliisikoulua. Tämä tarkoittaa sitä että ammattikunnan ja työtehtävän suorittamisen välille luodaan jopa monopoliaseman saavuttava yhteys. Usein ajatellaan että ammattitaito syntyy:
1: Erityisellä koulutuksella ja tutkinnolla.
2: Kokemuksen kautta, eli työtehtävissä yletään kun ollaan osoitettu riittävää taitoa alemmissa tasoissa.
3: Yhteiskunnallinen asema, sosiaaliset suhteet.
4: Tiettyyn organisaatioon kuuluminen, mahdollisesti jopa initiaation tai muiden rituaalien kautta, jonka seurauksena on jonkintasoinen yhtenäinen kollegajoukko. (Eli kollegat ovat keskenään keskimäärin enemmän samaa mieltä asioista, kuin ulkopuolisesti satunnaisesti valitut.) Seurauksena on usein myös ammattikunnan sosiaalinen luonne, johon liittyy oma erityinen ammattiterminologia, joka ei välttämättä lainkaan avaudu ulkopuolisille.

Aloittelijasta mestariksi.

Asiantuntijuuteen liittyy lujasti oppimisen käsite. Mestariksi kasvetaan harjoittelun kautta, vaikka sitten olisi jotenkin erityisen lahjakaskin alalle, harjoittelematta tästä ei katsota pääsevän pitkälle. "Kukaan ei ole seppä syntyessään" sanoo vanha sanontakin. Jopa perinteiset erityislaatuisuutta korostavat perinteet ovat pitäneet harjoittelua tärkeänä: Velhon oppipoika on suorastaan kliseinen kuva tästä: Velhous on veressä ja harjoituksessa. Toiset taas korostavat enemmän pelkkää harjoitusta, eivätkä niinkään korosta lahjakkuuden erityisyyttä.
1: Zen -filosofiassa tunnetaan ihmisen oppimisketju, joka on esitetty muodossa "Kun tavallinen ihminen saavuttaa tiedon, hänestä tulee tietäjä - Kun tietäjä saavuttaa ymmärryksen, hänestä tulee tavallinen ihminen." Tämä kuvaa eniten asennoitumista itse asiaan. Herrigelin "Zen ja jousella ampumisen taito" -kirjassa korostetaan sitä kuinka Zen -miekkailussa henkilöllä tapahtuu alussa taantumaa suorituksessa, koska aluksi hänellä ei ole pelkoa, koska hän ei tiedä mitä kaikkia tilanteita voi tulla vastaan. Tämän jälkeen henkilö saa tietoa, hän selviää jopa normaalia huonommin, koska hän on erilaisten vaihtoehtojen keskellä osaamatta valita niiden joukosta oikeaa toimintatapaa. Lopussa esimerkiksi väistäminen muuttuu automaatioksi, jolloin asiaa ei edes mietitä ja henkilö menettää pelkonsa, koska ei enää ajattele tätä. Tässä näkemyksessä asiantuntijuuden tiellä on siis eräänlainen "hämmennyskuoppa", jossa vähän harjoitellut on taidossa huonompi kuin sellainen, joka ei ole asiaa lainkaan harjoittanut.
2: Veljekset Hubert Dreyfus ja Stuart Dreyfus ovat miettineet osaamista, koska he ovat pyrkineet kritisoimaan ja tutkimaan tekoälyä. Tätä tehdessään he jakoivat oppimisen ja taitavuustason viiteen portaaseen, jota heidän mukaansa voidaan soveltaa sekä tekemiseen, tietämiseen kuin ajattelemiseenkin.
___2.1: Novice tai beginner, eli noviisi tai aloittelija. Tämä käyttää yleisiä sääntöjä, jotka ei ole suunniteltu juuri siihen tarkoitukseen (context independent data.). Noviisi tarvitsee sääntöjä. Hän pyrkii hakemaan yleispäteviä tapoja, joilla selviäisi jokaisesta mahdollisesta asiaan liittyvästä tilanteesta. Hän odottaa että on olemassa jokin eksakti tapa jolla selviää kaikista tilanteista.
___2.2: Advanced beginner, edistynyt aloittelija. Tämä pystyy ottamaan huomioon tilannetekijöitä, mutta ei kykene tietoiseen tavoiteasetteluun.
___2.3: Competent performer eli pätevä tekijä tai toimija, jonka tavoitteenasettelu on tietoista ja joka ottaa valikoiden huomioon erilaisia tilannetekijöitä. Hänen toimintansa on tuloskeskeistä.
___2.4: Proficient performer on taitava tekijä tai toimija, joka hahmottaa kokonaisuuksia, eikä enää ketjuta suorituksia erikseen ja mieti niitä yksi kerrallaan. Hän luottaa ennakkotapauksiin ja omiin kokemuksiinsa ja pyrkii ymmärtämään toimintaympäristöään.
___2.5: Expert, ekspertti joka toimii useimmiten automaattisesti tilanteeseen sopivasti. Hän kykenee silti tarvittaessa harkitsemaan ja perustelemaan toimintansa. Ekspertti osaa johtaa toimintaa ohjaavan toimintatavan jossa on otettu huomioon tilanne kokonaisvaltaisesti. Ekspertille osa toiminnasta on muuttunut rutiineiksi, ja hän keskittää huomiota enemmän erilaisten anomalioiden ja uusien asioiden huomaamiseen. Ekspertti toimii intuitiivisesti ja osaa tarpeen tullen myös ottaa etäisyyttä omiin näkökulmiinsa ja irrottautumaan niistä.
3: John Deweyn mukaan asiantuntija on toimija, joka on itsekriittinen ja joka tarkkailee toimintaympäristönsä muutoksia ja kykenee itsearviointiin ja toimintansa perustelemiseen. Tämä näkemys korostaa etäisyydenottokykyä tehtävän suorittamiseen.
4: Bengt Molanderin mukaan asiantuntijuus ei ole keskittynyt selityksiin ja perusteluihin, vaan toimintaan. Hänestä se on perehtyneisyyttä ja taitavuutta, joka näkyy valmiutena suorittaa erilaisia käytännön toimenpiteitä. Hän keskittää tämän ajattelun ja toiminnan välimaastoon, se ei toisin sanoen ole puhtaasti kumpaakaan näistä. Näkemys korostaa siis hiljaisen tiedon merkitystä. Hiljainen tieto taas on sitä geneettistä ja opittua valmiutta jota ei voida selittää sanoilla.
5: Friedrich Nietzsche korosti joustovoiman merkitystä. Siinä taas kyseessä on eräänlainen ongelmaratkaisukyky: Joustovoimaa omaava ihminen kykeene selviämään sellaisistakin tilanteista, joita hän ei tiennyt osaavansa ratkaista.
6: Dormerin mukaan tieto on omaan osaamiseen keskittyvää taitoa, jossa yhdistyy kyky tehdä erilaisia yksittäisiä toimenpiteitä ja kyky miettiä perusteita sille mitä niistä käyttää milloinkin. Hän korosti sitä että oppiminen tapahtuu interaktiossa ihmisten kanssa tavalla joka vaatii paljon aikaa. Hänen näkemyksessään rajataan tiukasti erikseen se, että opettelee kasan selviytymisniksejä ja siinä että osaa hoitaa taidon. Hänestä niksit ovat hyödyllisiä kun taitoa opetellaan mutta että ajan mukaan niistä tulee jopa rasite, joista olisi syytä luopua. (Itselläni on aktiivikäytössä luokittelu "one trick pony", joka on muutaman niksin osaava ja niihin juuttunut henkilö. Sellainen, jolla on taito selvitä tilanteista suorittamalla temppuja, mutta ei ymmärrystä toiminnan takana. Tosin itse korostan tässä myös halua ja intoa näyttää näitä muutamia temppuja joka paikassa, mahdollisimman laajalla. Valitettavasti itselläni on taipumusta sortua juuri tälläiseen kikkailuun, jos keskittymiseni herpaantuu.
7: Hoffman ja Chi ovat taas jakaneet osaamisen seuraaviin portaisiin:
___7.1: Naive on henkilö, joka ei tiedä alasta mitään.
___7.2: Novice on vasta-alkaja, joka juuri tutustunut alaan ja aloittanut sen parissa toimintansa.
___7.3: Initiate, joka on vasta -alkaja, joka on käynyt läpi erityisen initiaatioseremonian, eli hänet on jollain tavalla liitetty joukkoon kuuluvaksi.
___7.4: Apprentice, joka on asian harjoittelija, joka on edennyt niin pitkälle että hänen katsotaan kykenevän suorittamaan käytännön harjoittelua kokeneen ammattilaisen ohjauksessa.
___7.5: Journeyman, joka on kokenut työntekijä, joka suoriutuu tehtävistään ilman ohjausta, mutta ei kuitenkaan johda vaan toimii alaisena
___7.6: Expert, joka on arvostettu ammattilainen, jonka arviot ovat yleensä oikeaan osuvia ja joka pystyy käsittelemään hankaliakin tilanteita.
___7.7: Master, joka on huippuosaaja jolla on pätevyys myös opettaa toisia.
8: Heap taas on esittänyt että asiantuntijuuden kehittyminen on prosessi, jossa aluksi huomio on vain omassa toiminnassa. Tätä seuraa tilanne, jossa suoritteessa on epävarmuutta mutta itse työ alkaa kiinnostamaan - tai sitten sen harjoittaminen lopetetaan kun siihen kyllästytään. Tätä vaihetta seuraa tilanteiden ymmärtäminen, jossa perustaidot ovat hallussa ja toimija kykenee huomaamaan omat oppimistarpensa. Tätä vaihetta seuraa kyky ymmärtää ja toimia tuon ymmärryksen mukaan, kun sekä mekaaninen taitavuus että asioiden tietäminen yhdistyvät. Tätä vaihetta taas seuraa kyky välittää ammattitaito toisille, eli kyky ymmärtää hyvin myös muiden oppimistarpeet.

Kaikkiin asiantuntijusnäkemyksiin liittyy ajatus oppimisesta ~ Yleisesti voisi sanoa että kaikki näkemykset korostavat sitä että eksperttiyden saavuttaminen vaatii aina paljon aikaa ja harjoittelua. Eikä mitä tahansa harjoittelua, vaan sellaista harjoittelua jossa keskitytään siihen mitä ollaan tekemässä. Kehittyäkseen on jatkuvasti hieman ylitettävä taitonsa rajoja, eli toimittava juuri sillä tasolla että osaamattomuus ei nouse liian haittaavaksi, mutta että pelkkään toistuvaan jo osatun rutiinisuorittamiseen ei sorruta. Tämä oppiminen korostaa seuraavia tapoja:
1: Sen oppiminen miten eri tapahtumat liittyvät toisiinsa.
2: Oman toiminnan seurauksien oppiminen. Onnistumisista asioiden muistiinpaino ja epäonnistumisista opiksi ottaminen.
3: Toisten toiminnan seuraamisella oppiminen.
4: Taidon automatisoituminen siten, että asia vaatii harjoittelussa yhä vähemmän ja vähemmän voimavaroja, jolloin niitä voidaan keskittää haasteellisempiin osa -alueisiin.
5: Spesifien erikoistapausten poikkeukset, jotka eroavat siitä miten asiat tavallisesti liittyvät toisiinsa ja näidenkin käsitteleminen.
6: Taito oikeuttaa toimintansa perustelemalla ; usean eri toimintametodin hyväksyminen ja niistä valitseminen
7: Metakognitiivinen ymmärrys, eli kyky itsetarkkailuun ja omasta mielipiteestä irrottautumisen tärkeyden oppiminen. Asiantuntija "tietää mitä tietää" ja kykenee tarkkailemaan itseään. Häntä ei tarvitse johtaa koska hän johtaa itse itseään.
8: Ongelmanratkaisun oppiminen, eli kyky selvitä soveltamalla toimintaan liittyvistä uusista ongelmista, joiden kaltaiseen henkilö ei suoraan ole törmännyt.
9: Kehittynyt kyky luokitella ja analysoida tilanteeseen liittyviä asioita.
10: Kasvanut kyky välittää ammattitaitoa - myös siihen liittyvää hiljaista tietoa.
11: Kasvanut kyky/todennäköisyys tehdä toistuvasti erinomaista työtä kun tilanne pysyy muuttumattomana.
12: Kasvanut kyky tehdä korkeatasoista työtä uusista ongelmista huolimatta.

Nyky -yhteiskunnassa asiantuntijuuteen keskitytään paljon, mikä näkyy muun muassa siinä, että koulutuksen ja koulutettujen määrät kasvavat. Nykyään käytännössä kaikki käyvät vähintään ammattikoulun. Asiantuntemuksen korostumisessa on pelätty sitä, että kun asiantuntijat eriytyvät omiin erityisaloihinsa ja muuttuvat kapean alan spesialisteiksi, he menettävät samalla kokonaisuuden hahmottamiskykyä, joka voisi vaikeuttaa asioiden muuttamista ja kehittämistä. Lash on pelännyt että asiantuntijuuden mukana toiminnan inhimillisyys vähenee tai jopa katoaa.

Harjoiteltua ja synnynnäistä.

Meinasin tänään nukahtaa junassa. Siinä puolitajuttomuuden vallitessa junan äänet muuttuivat, ne kuulostivat aivan tuulelta. Siitä mieleeni nousi se, kuinka automaattista äänien tunnistaminen itse asiassa on. Kun kuulen auton, tiedän että se on auto. Samoin hävittäjälentokoneen ja helikopterin erottaa toisistaan pelkän äänen perusteella, näkemättä koko härveliä. Samoin kuin näen kahvinkeittimen, en suinkaan tietoisesti ajattele että "ominaisuuskokonaisuus X joten kahvinkeitin".

Näissä esimerkeissä tunnistaminen on automaatio. Mutta tämä ei tarkoita sitä että se ei olisi harjoiteltu:
Jos esimerkiksi veisin ääninauhan, jossa on junan ääniä alkuasukkaille, jotka eivät koskaan ole nähneet junaa, he luultavasti yhdistäisivät äänet johonkin heille tuttuun. Todennäköisesti heillekin juna olisi tuulta. Helikopteri voisi kuulostaa erikoisen pedon murinalta tai vaikka jonkin erikoisen sammakon kurnutukselta. He eivät voisi tunnistaa laiteta äänen perusteella, koska eivät ole laitetta nähneetkään.

Taloustieteen opettajani Jukka Korhonen korostaa lintuharrastustaan, sitä kuinka lintobongari oppii tunnistamaan lintuja automaattisesti, miettimättä. Sama on tietysti tullut tunnetuksi myös miekkailun puolelta. Aluksi esimerkiksi otteenvaihtoa miettii kovasti, mutta nykyisin itsellä suurin ongelma on siinä, että kun se pitää jollekulle näyttää, pitää miettiä että miten sen tulikaan tehneeksi. (Käy kuin sadun tuhatjalkaiselle, joka tanssi taitavasti kunnes kateellinen taho kysyi missä järjestyksessä tämä liikutti jalkojaan. Sotkuhan siinä oli seurauksena)
Samanlaisia automaatioita voidaan opetella aika paljon. Jopa kitaransoiton opettajani aikanaan korosti että harjoittelu oli tärkeää, jotta tietyt asiat "menisivät selkäytimeen". (Mikä ilmeisesti viittaa reflekseihin.)

Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat" kirjassa taas kerrotaan erilaisista synnynnäisistä skeemoista. Ihminen luokittelee erilaisia asioita automaattisesti, nämä reagoinnit ovat itsepresentaation ulkopuolella, eli emme voi itsetarkastelulla lähestyä niitä (vaan niiden esiintuomiseen tarvitaan esimerkiksi aivokuvausta.) Esimerkiksi kasvojen tunnistaminen on automaattista, synnynnäistä. Kirjassa kerrotaan jopa leesioista, aivotoiminnan häiriöistä, jotka synnynnäisesti estävät kasvojen tunnistamisen. (Toki henkilö voi opetella yksityiskohtia koska vika ei ole varsinaisessa näkemisessä, tämä on kuitenkin aina vaivalloista verrattuna automaattiseen tunnistamiseen.) Samoin jos näemme että jokin kappale on lentämässä meille silmiin tai jos laitamme käden hellan levylle, syntyy automaattisesti silmien sulkeminen ja käden pois vetäminen (todellakin selkäytimestä.)

Mielestäni synnynnäinen ja harjoiteltu kohtaavat erikoisen hyvin eräässä pähkinätyypissä. Se on se "lastenlehtien suosikki", eli "etsi eroavaisuuksia". Siinä vierekkäin on kaksi kuvaa, joissa on pieniä eroja, joita pitää etsiä. Kun kuvat ovat vierekkäin, niitä on joskus melko haastavakin etsiä. Tämä taito voidaan kuitenkin oppia todella hyvin. Taitava erojen etsijä löytää eroja kadehdittavaa tahtia. Mutta siltikin yksinkertaisin tapa ratkaista näitä on joko skannata kuvat tai ottaa niistä kuvankaappaus tietokoneen "print screen" -nappulaa painaen, ja tekemällä kuvista GIF -animaation, jossa kuvat vaihtuvat "päällekkäin", esimerkiksi sekunnin tai puolen sekunnin välein. Pikselinkin kokoiset erot löytyvät, eikä tähän tarvita harjoittelua. Tämä on pinnallisesti katsoen erikoista, koska molemmissa haku perustuu redundanssiin, toisteisuuteen. Ei suinkaan ole pakotetttua, että päällekkäin asettelu olisi helpompi tapa, sillä jos kuvat ovat vain vierekkäin, ne ovat molemmat näkyvissä samanaikaisesti. Päällekkäin menevissä kuvissa vain toinen on kerralla näkyvissä. (Ilmeisesti meidän on ollut, esimerkiksi saalistajien huomaamisen kannalta, elintärkeämpää nähdä miten asiat muuttuvat, eli miten esim. pensaan lehdet liikkuvat, mikä vaatii paljon tietoa siitä miten ne olivat hetki sitten. Samasta syystä tärkeä jääkärin maastoutumistemppu on liikkumattomaksi painautuminen. Vaikka pusikkoa ei löytyisi, se on jo itsessään piiloutumista helpottava.)

Tämän lisäksi on muistettava, että usein arvaamme väärin. Monilla ihmisillä on luuloja siitä, kuinka he esimerkiksi tietävät lottonumeroita jollain systeemillä ennalta. Bingossa työskennellessäni siellä taas oli asiakkaana ihan järkevä ja mukava ihminen, joka oli aivan varma että "1 -kulmalapuilla ei voi voittaa". (Perustelu: Hän oli pelannut 20 vuotta, ei koskaan ollut voittanut sellaisella lapulla. Tosin oli kuulemma osannut välttää niitä alusta asti, joten ei ole koskaan edes pelannut sellaisella.) Toisaalta myös erilaisista deluusoista kärsivillä on erikoisia käsityksiä, joita he itse pitävät aivan varmoina.

Lisäksi monet ihmiset kokevat näkevänsä salattua tietoa "vaistonvaraisesti", automaattisest, tavalla jota he eivät voi selittää. He kutsuvat näitä värähtelyihin mukautumiseksi, Jumalan tuntemiseksi tai yhteydeksi luonnon kanssa. Tai Ki -voimaksi. Tälle käsitykselle ominaista on se, että se sisältää jotain esoteerista tai mystistä tietoa, jotain kokemusmaailman ulkopuolelta virtaavaa tietoa.

Voidaan siis sanoa että se, mitä kutsumme intuitiostamme on:
1: vaistoja
____1.1: Synnynnäisiä reflekesjä, joihin ei tarvita aivotoimintaa(käden vetäminen kuumalta hellan levyltä.)
____1.2: Synnynnäisiä aivotoiminnan mekaniikkaa (Kasvojen tunnistus)
2: opittua
____2.1: Harjoiteltua rutiinia (erilaisten mekaanisten suoritteiden toistaminen, kahvinkeittimen tunnistaminen ulkonäöltä)
____2.2: Harjoiteltua ajattelutapaa (asiantuntemus, joka antaa eräänlaista joustovoimaa, taito ratkaista uusia ongelmia vanhoilla keinoilla.)
3: luuloa
____3.1: Arvausta
____3.2: Mielenhäiriötä
4: esoteriaa.
____4.1: Synnynnäistä taitoa. (Synnynnäinen kyky ennustaa.)
____4.2: Salaista oppia (Noituus, joissa opettaja - oppilassuhde.)

Jotta voisimme puhua intuitiosta järkevästi, meidän tulisi jotenkin kyetä erottamaan yksi toisesta ja kolmannesta. Ja monen mielestä neljäskin tulisi ottaa huomioon. Joka tapauksessa pelkästä intuitiosta puhuminen on melko tyhjää, mikäli tuota analyysiä ei voida tehdä. Sillä näiden luokkien sisällöt eroavat toisistaan loppupeleissä erittäin paljon. Vaikka näennäisesti samanlaisen termin alle tiivistyvätkin.

Valistu! Tai siis... Tämä ei ollut käsky!

Immanuel Kant esitti että valistumaton ihminen on aikaansaanut itselleen alaikäisyyden tilan, joka tarkoittaa kyvyttömyyttä ajatella ilman toisten johdatusta. Tämä on itseaiheutettjua jos syynä ei ole järjen, vaan rohkeuden puute. Tämä ajatus on erittäin lähellä Nietzschen yli -ihmistä, joka päättää ja valitsee itse oman tiensä moraalissa, ajattelussa ja elämässä. Sillä on kuitenkin paljon parempi imago: On hyväksyttyä huutaa "sapere aude", mutta jos ryhdyt haluamaan että yhteiskunta koostuisi yli -ihmisistä, saat kohdata halveksuntaa.

Kantin käsityksen mukaan valistunut ihminen vapautuu itseaiheutetusta tyhmyydestä. Tämä taas on lähes sama asia kuin Nietzschen joustovoimassa. Siinähän on kyse siitä, että ihminen voi selvitä ongelmista, joita hän ei uskonut kykenevänsä ratkaisemaan. Tämä johtuu siitä, että hänellä oli jo alusta asti riittävät tiedot ja taidot, tavalla josta hän sai muovattua mielleyhtymillä ja muilla keinoin siitä tilanteeseen sopivan ratkaisun. Tällä on tietenkin myös toinen puoli; Joustovoima johtaa siihen että näkemyksemme elämästä ovat valikoivia, subjektiivisia, mielivaltaisia. Nietzschen joustovoimaa ei voi paeta; Meidän aistinelimiämme pommittaa jatkuvasti erilaiset ärsykkeet, ja me unohdamme tästä suurimman osan. Tämä tarkoittaa sitä että meidän on valikoitava. Nietzschen mukaan joustovoima johtaakin siihen että mielemme muokkaa menneisyyden tapahtumat ja sen miten ne muistamme, ja mitä asioita.

Joustovoimassa korostuu tavallaan unohtaminen muistamisen kustannuksella. Unohtaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin muistaminen. Vaikka tietysti onkin muodikasta aina muistaa ja olla objektiivinen. Tosiasiassa usein, etenkin käytännössä, satunnaiset mielleyhtymät, assosiaatiot, voivat ratkaista tilanteen.

Jännittävää tässä on tietysti se, että jos osaat ratkaista ongelman joustovoiman avulla, se johtuu siitä että sinulla oli jonkinlaista Kantin esittämää "itseaiheutettua alaikäisyyttä", josta vapautumiseen tarvitset joustovoiman käyttöä: Pitää valita kaikissa olemassa olevista tiedoista juuri tilanteeseen sopivat. Aavistus oikeasta löytyy yleensä harjoittelun, jopa ihan puhtaiden toistojen, kautta. Tietoa, taitoa, tekniikkaa, kokemusta. Joiden pohjalta syntyy aavistus. Ja aina joskus käy vain mäihä. (Itse sain kerran kunnian miekkailla erään melko hyvän miekkailijan kanssa. Oli jännittävää kuinka tämä vaivattoman oloisesti, ikään kuin vahingossa, aina onnistui päihittämään minut, yleensä vielä ihan yksinkertaisilla tempuilla. Sellaisilla jotka minäkin "osasin". Kerran toisensa jälkeen. He was just so lucky, lucky, guy. Tai sitten ei.)

Kamppailulajeihin tämä heijastuu sitä kautta, että perusasiat niissä seuraavat koko matkan mukana. Ensimmäisenä opeteltavat asiat ovat yleensä niitä kaikkein tärkeimpiä. Ja perustekniikoilla voi esimerkiksi Neil Adams korostaa judoa käsittelevässä "Grips" -kirjassaan että perustekniikoilla pärjää korkeillakin tasoilla. Tämä tarkoittaa sitä että aloittelijalle annetaan paljon tietoa, josta hän voi omaa oveluuttaan käyttäen rakentaa toimivan kokonaisuuden. Siksi kamppailulajeissa onkin paljon toistoja. Systeemi saadaan menemään "selkärankaan", automaatioksi. Voidaan sanoa että sen seurauksena ihminen laajentaa itselleen "joustovoimaa".