Usein ihmiset suhtautuvat kummitustarinoihinsa siten, että he ovat ottaneet kaiken oleellisen huomioon. Näin tarinan epäily olisi samaa kuin vihjaisi että he ovat jotenkin vajaita. Tämä suhde anekdoottiin luottamisen ja henkilökohtaisen uskottavuuden välillä on jostain syystä todella suuri. Kuitenkin moni oikeasti eliminoitava syy on sellainen, että normaali terve järki ei sellaista keksisi. Asian havaitsemiseen on tarvittu sen sijaan tiedettä, joka siis ei ole vain kokoelma arkijärkeä, vaan kokeellinen toistettavuuteen liittyvä asia. Kysymys ei siis ole ihmisten järkevyydestä itsessään, vaan metodologiassa.
Esimerkiksi kummitustapahtumissa ei yleensä eliminoida infraääntä. Ja tämä on todella outo, arkijärjellä ajatellen omituinen, selitys kummitushavaintoihin. Hallusinogeeniset huumeet, ikkunasta tuleva veto, unenpuute, joukkohallusinaatio, unenpuute ja ohiajavan auton lamppujen aikaansaama näennäinen liike seinällä ja valehtelu tuntuvat realistisilta kummitustarinoiden elementeiltä. Infraääni sen sijaan ei tule mieleen juuri kenellekään.
Se on kuitenkin olennaista, koska hyvin usein kummittelupaikkaan liitetään kuvaus paikan tunnelmasta. Tämä ikään kuin kuvaa "eifysikaalista havaittavissa olevaa tilaa" joka kuvaa "sitä että energiatasolla tapahtuu jotain". Tunnelma ei ole fysikaalinen suure, mutta kun moni ihminen saa samassa paikassa ahdistuneen mielen, niin sitä kutsutaan paikan ilmapiiriksi. Tämä voi tietysti tarttua jo odotuksesta ja levitä siksi että ihmiset ovat sosiaalisia. Näin kummitustentutkijaryhmä voi kasvattaa sisäistä tunnelmaansa. Mutta sosiaalisuuden lisäksi sama saadaan syntymään infraäänellä. Ihminen ei kuule infraääntä, mutta sillä on vaikutusta. Sillä kuulemisen lisäksi on muitakin aisteja. Infraääni on värähtelyä. "low frequency sound can cause people to have unusual experiences even though they cannot consciously detect infrasound." Ihmiset kokevat ahdistusta "Their unusual experiences included feeling uneasy or sorrowful, getting chills down the spine or nervous feelings of revulsion or fear." Kenties syynä on se, että monet eläimet tuottavat infraääntä, petojen varominen on adaptiivinen toimi. Näin infraäänen pelko ei ole mitenkään epäadaptiivista.
Itse asiassa tilanne ei jää pelkkään tunnelmaan. Ihmisen mieli rakentaa kaikenlaista jännittävää. Tätä varten on olemassa toinen koe. Siinä tutkittiin erään laitoksen kellaria jossa väitettiin kummittelevan. Tunnelman lisäksi mukana oli myös näköhavaintoja. Esimerkiksi kellariin mennyt journalisti koki kovia ; "journalist described a feeling as if a balloon was being pushed between his shoulder blades and an intense feeling of a presence. Eventually he reported that the face of a woman seemed to be peering over his right shoulder." Ihmiset todellakin aistivat esimerkiksi kellarin infraäänet - joita aikaansaa vaikkapa henkilön oma kävely kellariin! Värähtelyn perään päästiin minusta täydellisen tieteellisellä sattumalla "The wave was detected accidentally by its effect on a foil blade (fencing weapon), which the author was attempting to cut a screw thread on, in preparation for fitting a new handle. This five-minute job resulted in several hours of research when the blade began to vibrate." Monia juttuja otettiin huomioon ja loppupäätelmä kertookin että "The findings of this investigation would seem to support the effects described in the Ghost in the Machine (Tandy and Lawrence 1998). To find exactly the predicted frequency was astonishing and the experiment was repeated several times to ensure that it was not an anomaly of the equipment. While reluctant to rule out other frequencies in the infrasound band, clearly 19 Hz must be of particular interest. The dimensions of the corridor leading to the cellar fit well with the assertion that it is resonating at this frequency and contains a standing wave." Alan kirjallisuus tunteekin infraääni -ilmiön. Kummitustenmetsästäjät sen sijaan ovat tästä harvemmin tietoisia. He ovat kiinnotuneempia siitä mitä he itse suoraan havaitsevat ja kokevat. Kummitusten metsästys onkin perussävyltään egosentristä puuhaa, jossa ytimessä on kummitustenmetsästäjän rohkean avomielisen seikkailun kokemukset, josta saadaan ulos ikään kuin tarina.
Voidaan siis sanoa että joko kummitukset seuraavat infraääntä paikasta toiseen, tai sitten infraääni itsessään aikaansaa näitä kokemuksia. Ja kokemukset "ääneen jota ihmiset eivät edes kuule" voidaan liittää jopa näköaistimukseksi koettu näky ihmishahmoista.
Tämä muistuttaa siitä, miten kriittinen mieli on mainio apuväline. Mutta että avuksi täytyy ottaa myös asiaankuuluvaa tiedettä. Ihminen ei yksinkertaisesti voi vain keksiä kaikkia mahdollisia selityksiä, vaikka olisi kuinka ovela. Samalla muistutetaan siitä että toisen valehtelijaksi tai hallusinoijaksi kutsuminen on "helppo kritiikki". Sen taakse tarvitaan kuitenkin jotain aineistoa ja perusteluja. Kuten se, että infraääntä ei ole osattu ottaa huomioon!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lawrence. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lawrence. Näytä kaikki tekstit
maanantai 25. heinäkuuta 2011
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
...Minä Jane.
"I never saw a wild thing / sorry for itself. / A small bird will drop frozen dead from a bough / without ever having felt sorry for itself."
(David Herbert Lawrence, "Self-pity")
Ridley Scottia pidetään hyvänä elokuvantekijänä. Hänen tuotoksistaan on mainittava muun muassa mainio "Blade Runner" ja "Thelma & Louise". Sekä "Alien - kahdeksas matkustaja". Hänen henkilöhahmojaan pidetään usein latteina ja kuvauksia maalailevina. Niissä on yleensä myös jotain sanomaa, kuten esimerkiksi "Blade Runnerin" perusmietinnöt tekoälystä, ihmisyydestä ja elämän arvosta.
"Sotilas Jane" taas on floppi, josta häntä ei taatusti muisteta. Syy on selvä. Elokuva on rakennettu sillä tavalla, että sitä taatusti vihaavat kaikki. Pinnallisesti se tarjoaa suorastaan kliseisen rääkkäyselokuvan, joita Amerikassa usein tehdään. Elokuvan kaava on perinteinen "Armeijaan menee joku, jonka taitoa ei arvosteta, mutta teoillaan hän osoittaa olevansa hyvä ellei paras ja lopulta hän saa arvostuksen". Elokuvassa yrittäjänä on nainen. Elokuvassa pääosaa näytteli Demi Moore, luultavasti sen takia että hän halusi eroon siitä vaarallisen syöjättären roolista, joita hänelle muutoin aina tarjottiin.
Tapahtumallisesti elokuvassa ei ole yhtään mitään, jota kukaan ei olisi nähnyt miljoona kertaa. Näin niille jotka arvostavat hyvää juonta, se ei tarjoa kovin mitään. Elokuva ei ole kuitenkaan myöskään erikoinen, joten niille jotka tykkäävät rytinästä, elokuva ei tarjoa "riittävästi". Ei siis ihme, että elokuva floppasi.
Kuitenkin elokuva esittää poikkeuksellisen teräviä kannanottoja. Se esittää naisasian tiimoilta esityksiä, jotka repivät sekä sovinistien että feministien linjoja samanaikaisesti. Siksi ne, jotka ymmärtävät nämä esitykset - Scott kun ei suoraan kerro mikä on oikein, vaan antaa kuvien puhua implisiittisesti kantansa - eivät todennäköisesti pidä asiasta.
Sovinistit tuskin pitävät siitä, että
1: Elokuvassa korostetaan sitä miten naiset eivät pääse kaikkiin armeijan töihin. 25% työpaikoista on suoraan naisten ulottumattomissa. Tätä asiaa vastustaa naissenaattori. Hänen aloituksensa vuoksi kokeeksi SEAL -joukkoihin laitetaan kokeeksi yksi nainen. Siellä on elokuvassa ennen tätä ollut vain miehiä, mutta nyt sinne tulee nainen. Aikaisemman pohjalta 60% SEAL:iin menijöistä lopettaan jo ensimmäisen viikon aikana, vaikka heillä on pääsyvaatimuksena jo hyvää asiantuntemusta sotilasalalta.
2: Lisäksi elokuvassa esitetään muutenkin että naisia pidetään vähemmän hyvinä. Asenteet yltävät sotilaista yrittäjänaisen aviopuolisoon. Sovinistit ovat sitoneet sekä miehisyytensä että omaarvontuntonsa siihen että kykenevät sellaiseen mihin "akat" eivät. Tämän uhkaaminen rikkoo egon, ja loukkaa sekä pelottaa heitä. Sotilaat nähdään ikään kuin ylimaskuliinisina olentoina. Ja jos nainen tekee sitä - ja vieläpä yhdellä kädellä punnertaessaan vääntää lauseita kuten "Ime mun munaa", niin e tietenkin rikkoo heidän minäkuvansa ja sen miten he ihmisyyden näkevät ja itsensä asettavat.
3: Erityisesti asian tekee selvästi rinnastus entiseen rasismiin: Mustia ei päästetty ennen erikoisjoukkoihin, koska esitettiin että heillä oli synnynnäisesti huonompi pimeänäkö. Mustalla miehellä ei siis ollut oikeutta puolustaa maataan samaan tapaan kuin valkoihoisilla.
Feministit taas tuskin pitävät siitä, että.
1: elokuvassa toiminta esitetään poliittisena pelinä, jossa ei olla asiassa sisällä. Tämä korostuu sillä, että hakijoista valitaan ulkonäköperusteilla. Ruma nainen ei kelpaa, vaan sen täytyy samanaikaisesti osoittaa olevansa todella hyvän näköinen. Ulkonäköasiat korostuvat muiden avujen kustannuksella. Tämä on tärkeää koska kokelaan naama kuitenkin menee lehtien kansiin eikä feministien aatelinjausta haluta naamaistaa rumaan naiseen.
2: Ja vaikka pinnallisesti kannanottona on se, että sukupuolella ei ole väliä, esimerkiksi tässä kohden on selvää että kokelas nähdään pelkästään sukupuolensa kautta. Häneltä ei kysytä haluaako hän ajaa jotain teemaa. Sitä kautta reagointi siihen kun hän erikseen kertoo että hän ei ole koulutuksessa tekemässä mitään pointtia tai politiikkaa, hänelle sanotaan että yleensä jos ei olla, sitä ei tarvitse mainita. Ongelmana on siis se, että vaikka haluaisi vain tehdä, eikä olla ideologian mallinukke, tätä valintaa ei sallita naiselle. Tämä taas kahlitsee.
3: Ja vaikka teemana on se, että naiset pärjäävät aivan yhtä hyvin, kaikessa korostetaan eristämistä. Naiselle annetaan kompensaatiopisteitä, muita erioikeuksia ja muita vastaavia. Tämän takia hän ei saa ystäviä. Hän käy valittamassa asiasta ylemmilleen, josta seuraa kommentaatiota siitä miten kohteliaisuus nähdään vainoamisena. Tosiasiassa tilannetta katsoessa on melko selvää, että kompensaatio korostaa perinteistä näkemystä. Asenne on se, että kun tilannetta täytyy tasata, se johtuu siitä että "se on huonompi". Tätä kautta syntyy sekä kateutta, että se muutenkin vahvistaa vallitsevaa normikäsitystä sen sijaan että osoittaisi sen vääräksi. Demi Mooren esittämä Jordan O'Neil haluaisi kuitenkin että hänet otettaisiin samanarvoisena ja että hänet hyväksyttäisiin taitojensa, ei sukupuolensa vuoksi. Aivan samoin kuin häntä ärsytti se, että hän ei ollut aikaisemmin saanut pestejä, ei taitojensa vaan sukupuolensa vuoksi. Feministit tunnetusti pitävät näistä tasauspisteistä ja kiintiöistä. Kuitenkin elokuvan mukaan tasa -arvo ei ole sitä että kaikkien olisi tehtävä kaikkea yhtä paljon, vaan korostaa enemmänkin sitä että taidon on ratkaistava, ei sukupuolen. Siksi systeemi on reilu, jos "kaikkien pisteet arvioidaan samalla tavalla". Tämä tietenkin korostuu sodassa, jossa vihollisen luoti ei anna naissotilaalle etumatkasekunteja.
4: Elokuvassa selviää, että naissenaattori sabotoi koulutuksessa pärjäämisen, koska hän tavoittelee naissotilaasta keulakuvaa. Ideana on se, että hän lähettää kuvia "anonyymisti" saadakseen esiin että "naista rääkätään". Tätä kautta hän on rakentanut perinteisen kaksoisansan: Jos nainen pärjää, se kertoo että nainen on hyvä, mutta jos nainen keskeyttää, se johtuu vainosta ja siitä että sovinistimiehet eivät ole reiluja. Ja jälkimmäinen toimii paremmin politiikassa. Vainottu uhri on aina tehokkaampi kuin onnistuja. Senaattori korostaa tekonsa oikeutusta erikoisilla syillä: Ensinnäkin hän näkee miehet vain perseeseen tuijottajina ja armeijaa jonain, jota kukaan nainen ei aidosti halua tehdä. Tätä kautta hän päättää että O'Neil ei voi haluta olla armeijassa muusta syystä kuin "tekemässä pointtia". Senaattorin mielestä armeija on miehistä aggressiivisuutta. Tämä näkemys selvästi halventaa miehiä, pitää heitä väkivaltaisina by definition. Ei toiminnan ja tekojen vaan sukupuolen vuoksi.
5: Senaattori vetoaa myös tilastoihin ja siihen että hän ei halua suututtaa kansaa: Naissotilaan kuolema on äänestyste mukaan erityisen paha asia. Tähän O'Neil korostaa ihmisen kuoleman eriarvoisuutta. Senaattorin esitys siitä että vain miesten paikka on sotimassa, että se on heidän roolinsa ja että naissotilaiden kuolema olisi pahempi asia kuin miessotilaan kuolema tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että miehen elämällä olisi vähemmän arvoa kuin naisten elämällä. Tällöin feministit eivät aja tasa -arvoa, vaan miehen elämän arvon halventamista.
Tätä kautta voisi sanoa karkeasti että tämä elokuva on sellainen että tuskin kukaan pitää siitä. Joko juoni tai sisältö mättää. Ja jos sisällöstä ymmärtää, tuskin pitää näkemästään. Mutta kaikkien pitäisi silti nähdä se. Ja jos se ärsyttäisi, se pitäisi katsoa uudestaan.
Jätin alkurunoon pienen jännän. Sen tarkka rooli kyllä selvinnee, kunhan elokuva vain on tullut katsottua. Vihjaan että se liittyy Viggo "Aragorn" Mortenseniin.
(David Herbert Lawrence, "Self-pity")
Ridley Scottia pidetään hyvänä elokuvantekijänä. Hänen tuotoksistaan on mainittava muun muassa mainio "Blade Runner" ja "Thelma & Louise". Sekä "Alien - kahdeksas matkustaja". Hänen henkilöhahmojaan pidetään usein latteina ja kuvauksia maalailevina. Niissä on yleensä myös jotain sanomaa, kuten esimerkiksi "Blade Runnerin" perusmietinnöt tekoälystä, ihmisyydestä ja elämän arvosta.
"Sotilas Jane" taas on floppi, josta häntä ei taatusti muisteta. Syy on selvä. Elokuva on rakennettu sillä tavalla, että sitä taatusti vihaavat kaikki. Pinnallisesti se tarjoaa suorastaan kliseisen rääkkäyselokuvan, joita Amerikassa usein tehdään. Elokuvan kaava on perinteinen "Armeijaan menee joku, jonka taitoa ei arvosteta, mutta teoillaan hän osoittaa olevansa hyvä ellei paras ja lopulta hän saa arvostuksen". Elokuvassa yrittäjänä on nainen. Elokuvassa pääosaa näytteli Demi Moore, luultavasti sen takia että hän halusi eroon siitä vaarallisen syöjättären roolista, joita hänelle muutoin aina tarjottiin.
Tapahtumallisesti elokuvassa ei ole yhtään mitään, jota kukaan ei olisi nähnyt miljoona kertaa. Näin niille jotka arvostavat hyvää juonta, se ei tarjoa kovin mitään. Elokuva ei ole kuitenkaan myöskään erikoinen, joten niille jotka tykkäävät rytinästä, elokuva ei tarjoa "riittävästi". Ei siis ihme, että elokuva floppasi.
Kuitenkin elokuva esittää poikkeuksellisen teräviä kannanottoja. Se esittää naisasian tiimoilta esityksiä, jotka repivät sekä sovinistien että feministien linjoja samanaikaisesti. Siksi ne, jotka ymmärtävät nämä esitykset - Scott kun ei suoraan kerro mikä on oikein, vaan antaa kuvien puhua implisiittisesti kantansa - eivät todennäköisesti pidä asiasta.
Sovinistit tuskin pitävät siitä, että
1: Elokuvassa korostetaan sitä miten naiset eivät pääse kaikkiin armeijan töihin. 25% työpaikoista on suoraan naisten ulottumattomissa. Tätä asiaa vastustaa naissenaattori. Hänen aloituksensa vuoksi kokeeksi SEAL -joukkoihin laitetaan kokeeksi yksi nainen. Siellä on elokuvassa ennen tätä ollut vain miehiä, mutta nyt sinne tulee nainen. Aikaisemman pohjalta 60% SEAL:iin menijöistä lopettaan jo ensimmäisen viikon aikana, vaikka heillä on pääsyvaatimuksena jo hyvää asiantuntemusta sotilasalalta.
2: Lisäksi elokuvassa esitetään muutenkin että naisia pidetään vähemmän hyvinä. Asenteet yltävät sotilaista yrittäjänaisen aviopuolisoon. Sovinistit ovat sitoneet sekä miehisyytensä että omaarvontuntonsa siihen että kykenevät sellaiseen mihin "akat" eivät. Tämän uhkaaminen rikkoo egon, ja loukkaa sekä pelottaa heitä. Sotilaat nähdään ikään kuin ylimaskuliinisina olentoina. Ja jos nainen tekee sitä - ja vieläpä yhdellä kädellä punnertaessaan vääntää lauseita kuten "Ime mun munaa", niin e tietenkin rikkoo heidän minäkuvansa ja sen miten he ihmisyyden näkevät ja itsensä asettavat.
3: Erityisesti asian tekee selvästi rinnastus entiseen rasismiin: Mustia ei päästetty ennen erikoisjoukkoihin, koska esitettiin että heillä oli synnynnäisesti huonompi pimeänäkö. Mustalla miehellä ei siis ollut oikeutta puolustaa maataan samaan tapaan kuin valkoihoisilla.
Feministit taas tuskin pitävät siitä, että.
1: elokuvassa toiminta esitetään poliittisena pelinä, jossa ei olla asiassa sisällä. Tämä korostuu sillä, että hakijoista valitaan ulkonäköperusteilla. Ruma nainen ei kelpaa, vaan sen täytyy samanaikaisesti osoittaa olevansa todella hyvän näköinen. Ulkonäköasiat korostuvat muiden avujen kustannuksella. Tämä on tärkeää koska kokelaan naama kuitenkin menee lehtien kansiin eikä feministien aatelinjausta haluta naamaistaa rumaan naiseen.
2: Ja vaikka pinnallisesti kannanottona on se, että sukupuolella ei ole väliä, esimerkiksi tässä kohden on selvää että kokelas nähdään pelkästään sukupuolensa kautta. Häneltä ei kysytä haluaako hän ajaa jotain teemaa. Sitä kautta reagointi siihen kun hän erikseen kertoo että hän ei ole koulutuksessa tekemässä mitään pointtia tai politiikkaa, hänelle sanotaan että yleensä jos ei olla, sitä ei tarvitse mainita. Ongelmana on siis se, että vaikka haluaisi vain tehdä, eikä olla ideologian mallinukke, tätä valintaa ei sallita naiselle. Tämä taas kahlitsee.
3: Ja vaikka teemana on se, että naiset pärjäävät aivan yhtä hyvin, kaikessa korostetaan eristämistä. Naiselle annetaan kompensaatiopisteitä, muita erioikeuksia ja muita vastaavia. Tämän takia hän ei saa ystäviä. Hän käy valittamassa asiasta ylemmilleen, josta seuraa kommentaatiota siitä miten kohteliaisuus nähdään vainoamisena. Tosiasiassa tilannetta katsoessa on melko selvää, että kompensaatio korostaa perinteistä näkemystä. Asenne on se, että kun tilannetta täytyy tasata, se johtuu siitä että "se on huonompi". Tätä kautta syntyy sekä kateutta, että se muutenkin vahvistaa vallitsevaa normikäsitystä sen sijaan että osoittaisi sen vääräksi. Demi Mooren esittämä Jordan O'Neil haluaisi kuitenkin että hänet otettaisiin samanarvoisena ja että hänet hyväksyttäisiin taitojensa, ei sukupuolensa vuoksi. Aivan samoin kuin häntä ärsytti se, että hän ei ollut aikaisemmin saanut pestejä, ei taitojensa vaan sukupuolensa vuoksi. Feministit tunnetusti pitävät näistä tasauspisteistä ja kiintiöistä. Kuitenkin elokuvan mukaan tasa -arvo ei ole sitä että kaikkien olisi tehtävä kaikkea yhtä paljon, vaan korostaa enemmänkin sitä että taidon on ratkaistava, ei sukupuolen. Siksi systeemi on reilu, jos "kaikkien pisteet arvioidaan samalla tavalla". Tämä tietenkin korostuu sodassa, jossa vihollisen luoti ei anna naissotilaalle etumatkasekunteja.
4: Elokuvassa selviää, että naissenaattori sabotoi koulutuksessa pärjäämisen, koska hän tavoittelee naissotilaasta keulakuvaa. Ideana on se, että hän lähettää kuvia "anonyymisti" saadakseen esiin että "naista rääkätään". Tätä kautta hän on rakentanut perinteisen kaksoisansan: Jos nainen pärjää, se kertoo että nainen on hyvä, mutta jos nainen keskeyttää, se johtuu vainosta ja siitä että sovinistimiehet eivät ole reiluja. Ja jälkimmäinen toimii paremmin politiikassa. Vainottu uhri on aina tehokkaampi kuin onnistuja. Senaattori korostaa tekonsa oikeutusta erikoisilla syillä: Ensinnäkin hän näkee miehet vain perseeseen tuijottajina ja armeijaa jonain, jota kukaan nainen ei aidosti halua tehdä. Tätä kautta hän päättää että O'Neil ei voi haluta olla armeijassa muusta syystä kuin "tekemässä pointtia". Senaattorin mielestä armeija on miehistä aggressiivisuutta. Tämä näkemys selvästi halventaa miehiä, pitää heitä väkivaltaisina by definition. Ei toiminnan ja tekojen vaan sukupuolen vuoksi.
5: Senaattori vetoaa myös tilastoihin ja siihen että hän ei halua suututtaa kansaa: Naissotilaan kuolema on äänestyste mukaan erityisen paha asia. Tähän O'Neil korostaa ihmisen kuoleman eriarvoisuutta. Senaattorin esitys siitä että vain miesten paikka on sotimassa, että se on heidän roolinsa ja että naissotilaiden kuolema olisi pahempi asia kuin miessotilaan kuolema tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että miehen elämällä olisi vähemmän arvoa kuin naisten elämällä. Tällöin feministit eivät aja tasa -arvoa, vaan miehen elämän arvon halventamista.
Tätä kautta voisi sanoa karkeasti että tämä elokuva on sellainen että tuskin kukaan pitää siitä. Joko juoni tai sisältö mättää. Ja jos sisällöstä ymmärtää, tuskin pitää näkemästään. Mutta kaikkien pitäisi silti nähdä se. Ja jos se ärsyttäisi, se pitäisi katsoa uudestaan.
Jätin alkurunoon pienen jännän. Sen tarkka rooli kyllä selvinnee, kunhan elokuva vain on tullut katsottua. Vihjaan että se liittyy Viggo "Aragorn" Mortenseniin.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Sensuraalista.
Pornografia (kreik. πόρνη [porni]: prostituoitu ; γραφή [grafi]: kirjoitus) kuvaa ihmisiä vain seksuaalisina olentoina. Erotiikassa (kreik. eros:halu) taas määritelmällisesti taiteelliset seikat ovat keskiössä. Pornografiassa ne taas ovat toissijaisia tai olemattomia. Monimutkaisuuden vuoksi nämä kaksi ovat vaikeasti tunnistettavia.
Historiallisesti molempia on esiintynyt. Filosofia kuvatkin kiinnostavat, koska jos ne edustavat jotain kulttuuria, ne, niiden käytön yleisyys ja niihin reagoiminen kertoo ympäröivästä kulttuurista. Ne ovat siis tavallaan muun vastaavan taiteen tavoin "visuaalista ajattelua" ja ne ainakin heijastavat sitä.
1: Jo kivikautinen "Willendorfin Venus" voidaan tulkita sellaiseksi, että se kuuluu jompaan kumpaan luokkaan. Tietenkin sillä voi olla uskonnollinen merkitys. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että se esittää (mustavalkoisessa kuvassa nähtävän kaltaista) rehevää naishahmoa. Sen tapaisia kohtaa myös Rubensin maalauksissa, joissa esiintyy reheviä naisia. Nykyisin taas laihuutta jopa yliarvostetaan, mikä aikaansaa naisille/tytöille paineita. Huipentumana on tietysti anoreksian riski. Tietenkin myös Willendorfin muotojen tavoittelu voisi aikaansaada tiettyjä terveysvaikeuksia. Ehkä tärkein huomio onkin siinä, että naiskauneuskäsitys on vaihdellut kulttuurillisesti. Toki on muistettava että myös biologiset syyt voivat olla nais ja mieskauneuden takana: Bioestetiikassa tutkitaan esimerkiksi kauniita naisia, esimerkiksi seksuaalivalinnan avulla piirteitä selittäen. Tätä kautta tiedetään esimerkiksi että lantio-vyötärösuhde on pysynyt kaikkina aikoina suhteellisen vakiona, vaikka muodot ovatkin runsastuneet ja kutistuneet muotivirtausten vaihdellessa.
2: Kenties seksiasennoistaan parhaiten tunnettu intialainen "Kamasutra" ei edustanut pornografiaa; Vaikka sen kuvat ovat melko "rankkoja", on sen tavoite kuitenkin muu, se oli ennen kaikkea opettavaiseksi tarkoitettu teos. Vain kirjan yksi osa keskittyy asentoihin ja muut osat käsittelevät asioita taloudenhoidosta flirttailun kautta kumppaninvalintaan. Kirjassa on ohje myös siihen kuinka rikasta rakastajaa lypsetään. Kirjassa oli aiheita taiteista sen ajan tieteisiin. Kirjaan liittyy harvinaisen paljon vääriä käsityksiä. Kenties siksi että ihmiset eivät lue.
3: Antiikin Kreikassa eroottiseksi tulkittavaa materiaalia on yllättävän paljon. Ehkä syynä oli se, että avioliiton päätarkoitukseksi nähtiin lasten hankkiminen, ja tämä avasi reittejä vaihtoehtoerotiikalle. Toisaalta kun orjat tekivät suuren osan töistä, voi olla että takana oli ylhäisön pitkästyminen. Kreikassa fallos on ollut jumalallinen asia : Esimerkiksi Hermeksen varhaisin symboli oli puupölkky, jossa oli kaiverrettuna pelkkä pää ja siitin. Dionysoksen juhlissa kannettiin valtavia peniksiä, ja jos näyttelijällä oli Dionysoksen rooli, tämä tunnistettiin rooliasuun kuuluvasta valtavasta peniksestä. Priapos -jumala saapui Kreikkaan myöhemmin, hänetkin kuvattiin siittimenä. Kreikkalaisessa ruukuissa alastomuutta ja jopa yhdyntäkuvia oli melko paljon. Niissä miehet on maalattu mustalla ja naiset valkoisella värillä. Saara Liljan mukaan niissä on kaksi erikoista piirrettä (1) niissä ei esiinny väkivaltaa, ja (2) anaaliyhdyntä myös heteroseksuaalisissa kuvissa on yleistä. Aristofaneen komedioissa esiintyy lesboseksiä, jossa kuvataan nahkaisia tekopeniksiä.
___3.1: Antiikin kauneusihanne oli tärkeässä roolissa, joten voidaan tulkita että kyseessä on nimen omaan erotiikka, ei pornografia - tosin tätä eroa tuskin kovin paljoa mietittiin. Ovidius erimerkiksi kirjoitti kauneudenhoito -oppaan naisille. Siinä keskityttiin kasvojen kauneuteen ja kauneuden säilyttämiseen. Myös pukeutuminen oli hänestä tärkeää. Tärkeää Ovidiuksen mukaan oli paitsi se, että toisissa saadaan herätettyä rakkauden tunteita, myös se, että se kehittää luonnetta: Kaunis sielu oli yhtä tärkeä asia. Kreikassa keskityttiin enemmän ihannemieheen. Hänen lihaksensa olivat bodarin ja pieni siitin oli kauneusihanne. Nykyään tilanne taitaa olla hieman toinen. Mieskuvassa on tapahtunut muutos, joka on vastaavan suuruinen kuin Willendorfin Venuksen kohdalla. Tietenkin on mahdollista että naisilla oli eri kuva kuin taiteilijoilla, jolloin tämä miehen ihanne oli taidepiireissä pyörivä kutyymi, yleisesti noudatettu tapa.
___3.2: Huumorin osuus vihjaa myös erotiikan suuntaan: Antiikin maalauksissa nuori poika torjui aikuisia (mies) rakastajiaan esimerkiksi osoittamalla tämän ryhmysauvaa arvostelevasti. Yhdessä maalauksessa vanha irstas mies saa lyyrasta. Runotarkin voi nostaa johtajalleen Apollonille käden torjuvan ja arvostelevan eleen kera. Nykyäänkin seksi tursuaa monissa vitseissä. Tosin osa pitää tätä osana seksin pornoistumista ja pinnallistamista. Ehkä tässäkin on otettava huomioon paitsi ilmeneminen, myös sen ilmenemismuoto.
4: Rooman pompeijin kaivauksissa paljastui paljon seinämaalauksia, jotka olivat sen verran "XXX", että asiaa pyrittiin sensuroimaan. Vain alan parhaat tutkijat saisivat tutustua niihin. Tällä ajateltiin suojeltavan kansan syviä rivejen tuntoja. Näin herkät mielet eivät säry.
5: Sensuuri on esiintynyt myös taiteen puolella. Vaikeutena on tietysti se, että raja eroottisen ja pornografisen maalauksen välillä on häilyvä. Erotiikka on "henkevää" kun porno taas ei. Sensuaalisuus, joka taas on määritelty aisti -iloksi, kuuluu toisista erotiikkaan; Heistä sen puute johtaa siihen että seksi alentuu kourimiseksi ja tekniseksi suorittamiseksi. Toisten mielestä sen päätehtävänä on herättää seksuaalisia ajatuksia, jolloin se olisi pornografian ominaisuus. Mielipiteet vellovat kiivaana ja tämän vuoksi esimerkiksi Francisco de Goyan "Alaston Maja" herätti valtavasti kohua. Syynä oli muun muassa se, että kuvan nainen katsoi kohti taulun katsojaa. Ilmeessä ei ollut häveliäisyyttä. (On kuitenkin hyvä miettiä onko Michelangelon "Daavid -patsas" edes eroottinen vaikka siinä kuvataankin alaston mies, joka ei häpeile.) Sama ongelma koskee tietysti monia muitakin taideteoksia. Myös kirjallisia tuotoksia on sensuroitu. Tästä hieman hupaisana esimerkkinä on D.H. Lawrencen "Lady Chatterleyn rakastaja", joka laskettiin kulttuurilliseksi merkittäväksi kirjaksi sekä sensuroitiin. Kirjassa vallankumouksellisinta taisi kuitenkin olla se, että siinä esitettiin vahvoja naisia ; Päähenkilö hakee parannusta sodan invalidisoiman aviomiehensä kanssa ränsistymiseen. Toki osa feministeistä on kritisoinut hänenkin naiskuvaansa.
Aiheeseen liittyy tietysti myös symboliikkaa. Niiden kohdalla on selvää että kyseessä ei ole pornografia, mutta suhde erotiikkaan on vaikeampi. Sitä kautta ne sivuavat olennaisesti aihetta, elleivät peräti kuulu siihen täysin. Esimerkiksi monille tuttu nuolen lävistämä sydän on vanha rakkauteen liitetty symboli.
1: Se on peräisin myöhäiskeskiajalta; Varhaisimmin rakkaus on sijoitettu eri paikkaan; Antiikin kreikkalaisista eroottisten tunteiden tyyssija oli kainalokuoppa. Aksillismiin ainakaan maalauksissa ja teksteissä ei sentään ryhdytty.
2: Nykyään siihen liitetään suorastaan Freudilaisia sävyjä saava tulkintatapa, jossa mies lävistää naisen sydämen, ja tämä rinnastetaan tuttuun tapaan muihinkin asioihin. Alunperin tässä symbolissa on kuitenkin ollut toinen merkitys. On ajateltu että mies antaa sydämensä jonka nainen lävistää.
Blogauksen piirrokset ovat omiani joten lienen niiden tekijänoikeuksien omistaja. Kuvien tarkoitus ei ole olla provokatiivisia, vaan niiden tehtävänä on toimia aiheeseen liittyvinä argumentteina, tai ainakin päätelmänteon välineinä.
Historiallisesti molempia on esiintynyt. Filosofia kuvatkin kiinnostavat, koska jos ne edustavat jotain kulttuuria, ne, niiden käytön yleisyys ja niihin reagoiminen kertoo ympäröivästä kulttuurista. Ne ovat siis tavallaan muun vastaavan taiteen tavoin "visuaalista ajattelua" ja ne ainakin heijastavat sitä.
1: Jo kivikautinen "Willendorfin Venus" voidaan tulkita sellaiseksi, että se kuuluu jompaan kumpaan luokkaan. Tietenkin sillä voi olla uskonnollinen merkitys. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että se esittää (mustavalkoisessa kuvassa nähtävän kaltaista) rehevää naishahmoa. Sen tapaisia kohtaa myös Rubensin maalauksissa, joissa esiintyy reheviä naisia. Nykyisin taas laihuutta jopa yliarvostetaan, mikä aikaansaa naisille/tytöille paineita. Huipentumana on tietysti anoreksian riski. Tietenkin myös Willendorfin muotojen tavoittelu voisi aikaansaada tiettyjä terveysvaikeuksia. Ehkä tärkein huomio onkin siinä, että naiskauneuskäsitys on vaihdellut kulttuurillisesti. Toki on muistettava että myös biologiset syyt voivat olla nais ja mieskauneuden takana: Bioestetiikassa tutkitaan esimerkiksi kauniita naisia, esimerkiksi seksuaalivalinnan avulla piirteitä selittäen. Tätä kautta tiedetään esimerkiksi että lantio-vyötärösuhde on pysynyt kaikkina aikoina suhteellisen vakiona, vaikka muodot ovatkin runsastuneet ja kutistuneet muotivirtausten vaihdellessa.2: Kenties seksiasennoistaan parhaiten tunnettu intialainen "Kamasutra" ei edustanut pornografiaa; Vaikka sen kuvat ovat melko "rankkoja", on sen tavoite kuitenkin muu, se oli ennen kaikkea opettavaiseksi tarkoitettu teos. Vain kirjan yksi osa keskittyy asentoihin ja muut osat käsittelevät asioita taloudenhoidosta flirttailun kautta kumppaninvalintaan. Kirjassa on ohje myös siihen kuinka rikasta rakastajaa lypsetään. Kirjassa oli aiheita taiteista sen ajan tieteisiin. Kirjaan liittyy harvinaisen paljon vääriä käsityksiä. Kenties siksi että ihmiset eivät lue.
3: Antiikin Kreikassa eroottiseksi tulkittavaa materiaalia on yllättävän paljon. Ehkä syynä oli se, että avioliiton päätarkoitukseksi nähtiin lasten hankkiminen, ja tämä avasi reittejä vaihtoehtoerotiikalle. Toisaalta kun orjat tekivät suuren osan töistä, voi olla että takana oli ylhäisön pitkästyminen. Kreikassa fallos on ollut jumalallinen asia : Esimerkiksi Hermeksen varhaisin symboli oli puupölkky, jossa oli kaiverrettuna pelkkä pää ja siitin. Dionysoksen juhlissa kannettiin valtavia peniksiä, ja jos näyttelijällä oli Dionysoksen rooli, tämä tunnistettiin rooliasuun kuuluvasta valtavasta peniksestä. Priapos -jumala saapui Kreikkaan myöhemmin, hänetkin kuvattiin siittimenä. Kreikkalaisessa ruukuissa alastomuutta ja jopa yhdyntäkuvia oli melko paljon. Niissä miehet on maalattu mustalla ja naiset valkoisella värillä. Saara Liljan mukaan niissä on kaksi erikoista piirrettä (1) niissä ei esiinny väkivaltaa, ja (2) anaaliyhdyntä myös heteroseksuaalisissa kuvissa on yleistä. Aristofaneen komedioissa esiintyy lesboseksiä, jossa kuvataan nahkaisia tekopeniksiä.
___3.1: Antiikin kauneusihanne oli tärkeässä roolissa, joten voidaan tulkita että kyseessä on nimen omaan erotiikka, ei pornografia - tosin tätä eroa tuskin kovin paljoa mietittiin. Ovidius erimerkiksi kirjoitti kauneudenhoito -oppaan naisille. Siinä keskityttiin kasvojen kauneuteen ja kauneuden säilyttämiseen. Myös pukeutuminen oli hänestä tärkeää. Tärkeää Ovidiuksen mukaan oli paitsi se, että toisissa saadaan herätettyä rakkauden tunteita, myös se, että se kehittää luonnetta: Kaunis sielu oli yhtä tärkeä asia. Kreikassa keskityttiin enemmän ihannemieheen. Hänen lihaksensa olivat bodarin ja pieni siitin oli kauneusihanne. Nykyään tilanne taitaa olla hieman toinen. Mieskuvassa on tapahtunut muutos, joka on vastaavan suuruinen kuin Willendorfin Venuksen kohdalla. Tietenkin on mahdollista että naisilla oli eri kuva kuin taiteilijoilla, jolloin tämä miehen ihanne oli taidepiireissä pyörivä kutyymi, yleisesti noudatettu tapa.
___3.2: Huumorin osuus vihjaa myös erotiikan suuntaan: Antiikin maalauksissa nuori poika torjui aikuisia (mies) rakastajiaan esimerkiksi osoittamalla tämän ryhmysauvaa arvostelevasti. Yhdessä maalauksessa vanha irstas mies saa lyyrasta. Runotarkin voi nostaa johtajalleen Apollonille käden torjuvan ja arvostelevan eleen kera. Nykyäänkin seksi tursuaa monissa vitseissä. Tosin osa pitää tätä osana seksin pornoistumista ja pinnallistamista. Ehkä tässäkin on otettava huomioon paitsi ilmeneminen, myös sen ilmenemismuoto.
4: Rooman pompeijin kaivauksissa paljastui paljon seinämaalauksia, jotka olivat sen verran "XXX", että asiaa pyrittiin sensuroimaan. Vain alan parhaat tutkijat saisivat tutustua niihin. Tällä ajateltiin suojeltavan kansan syviä rivejen tuntoja. Näin herkät mielet eivät säry.
5: Sensuuri on esiintynyt myös taiteen puolella. Vaikeutena on tietysti se, että raja eroottisen ja pornografisen maalauksen välillä on häilyvä. Erotiikka on "henkevää" kun porno taas ei. Sensuaalisuus, joka taas on määritelty aisti -iloksi, kuuluu toisista erotiikkaan; Heistä sen puute johtaa siihen että seksi alentuu kourimiseksi ja tekniseksi suorittamiseksi. Toisten mielestä sen päätehtävänä on herättää seksuaalisia ajatuksia, jolloin se olisi pornografian ominaisuus. Mielipiteet vellovat kiivaana ja tämän vuoksi esimerkiksi Francisco de Goyan "Alaston Maja" herätti valtavasti kohua. Syynä oli muun muassa se, että kuvan nainen katsoi kohti taulun katsojaa. Ilmeessä ei ollut häveliäisyyttä. (On kuitenkin hyvä miettiä onko Michelangelon "Daavid -patsas" edes eroottinen vaikka siinä kuvataankin alaston mies, joka ei häpeile.) Sama ongelma koskee tietysti monia muitakin taideteoksia. Myös kirjallisia tuotoksia on sensuroitu. Tästä hieman hupaisana esimerkkinä on D.H. Lawrencen "Lady Chatterleyn rakastaja", joka laskettiin kulttuurilliseksi merkittäväksi kirjaksi sekä sensuroitiin. Kirjassa vallankumouksellisinta taisi kuitenkin olla se, että siinä esitettiin vahvoja naisia ; Päähenkilö hakee parannusta sodan invalidisoiman aviomiehensä kanssa ränsistymiseen. Toki osa feministeistä on kritisoinut hänenkin naiskuvaansa.Aiheeseen liittyy tietysti myös symboliikkaa. Niiden kohdalla on selvää että kyseessä ei ole pornografia, mutta suhde erotiikkaan on vaikeampi. Sitä kautta ne sivuavat olennaisesti aihetta, elleivät peräti kuulu siihen täysin. Esimerkiksi monille tuttu nuolen lävistämä sydän on vanha rakkauteen liitetty symboli.
1: Se on peräisin myöhäiskeskiajalta; Varhaisimmin rakkaus on sijoitettu eri paikkaan; Antiikin kreikkalaisista eroottisten tunteiden tyyssija oli kainalokuoppa. Aksillismiin ainakaan maalauksissa ja teksteissä ei sentään ryhdytty.
2: Nykyään siihen liitetään suorastaan Freudilaisia sävyjä saava tulkintatapa, jossa mies lävistää naisen sydämen, ja tämä rinnastetaan tuttuun tapaan muihinkin asioihin. Alunperin tässä symbolissa on kuitenkin ollut toinen merkitys. On ajateltu että mies antaa sydämensä jonka nainen lävistää.
Blogauksen piirrokset ovat omiani joten lienen niiden tekijänoikeuksien omistaja. Kuvien tarkoitus ei ole olla provokatiivisia, vaan niiden tehtävänä on toimia aiheeseen liittyvinä argumentteina, tai ainakin päätelmänteon välineinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)