Nationalismin ja konservativismin yhdistämisen vaikeudesta

Kauppalehdessä oli kuvattu Lähi-Idän asiantuntijan Debeufin mielipidettä sodasta ja yhteiskuntien romahtamisesta. Keskeinen teema on, ttä Debeufista globalisaation hidastuminen on ennakoinut sivilisaation rappeutumista. Teemana on, että Rooman kukistuttua globalisaatio loppui Euroopassa ja manner vajosi keski­aikaan. Arabimaailma jatkoi Rooman perintöä, kunnes vetäytyi kuoreensa. Kiina kukoisti dynastioineen, kunnes yksi sen keisareista sulki maan rajat 1400-luvulla. Renessanssissa oli kyse Euroopan liittymisestä takaisin globalisaatioon.

Debeuf puhuu heimoistumisesta globalisaatiolle vastakkaisesta trendistä, jossa ihmiset vetäytyvät kuoreensa. Kaupungin haasteissa eläneelle paluu heimoon tarkoittaa paluuta siihen, minkä tuntee parhaiten. Heimo on perhe, ja sen säännöt ovat selkeät.

Itsekin olen nähnyt, että kulttuurien elinvoimasta kiinnostuneiden ei pidä käyttää indikaattorina oikeaa uskontoa tai muuta vastaavaa; Paras indikaattori ovat kauppamiehet. Debeufin näkemys on sinänsä kiinnostava, sillä jos katsotaan rajat kiinni -henkistä porukkaa he jakavat oleellisen taistelulinjan globalistien ja lokalistien välillä. Heimoistuminsessa on toisin sanoen jotain oleellista myös heille. Se, mihin on syytä keskittää huomio on heimoistumisen strategia. Useinhan sitä ajatellaan, että rauhan aikana on mahdollista ylläpitää naiveja arvoja. Että yhtiskunnat ovat niin leppoisia paikkoja että niissä katoaa suhtellisuudentaju. Sen vaihtoehtona on sitten realismina myyty kyynisyys.

Ja tavallaan suhteellisuudentaju on hyvä termi.

Sillä jos me mietimme mitä globalisaatio tekee määritelmällisesti, niin huomaamme, että se levittää asioita. Globalisaatiossa keksinnöt, uskonnot, ideat, ajatukset, tuotteet, brändit, yritykset, kauppa, rahavirrat, ihmiset ... leviävät ties minne. Globalisaation hyöty on nimenomaan tässä; Joku keksii hyvän idean jossain ja pian se on kaikilla. Tämä johtaa siihen, että asioilla on potentiaalia parantua maksimaalista tasoa kaikilla. Kun puhutaan suurista valtakunnista, niissä oleellista onkin se, että on ollut riittävä määrä ihmisiä jotka ovat voineet kehittää asioita. Ja muut ovat laajasti hyötyneet tästä. Globalisaatiossa maksimoidaan keskimääräistä hyvinvointia.

Lokalisaatio taas on jotain joka koskee kaikkea missä on salailua. Tieto, informaatio, ajatukset, ihmiset .... ei tällöin kulje maksimaalista tahtoa. Lokalisaation hyödyt ovat sensuurin ja salailun hyötyjä. Jos kaikki alueet tekevät omia salaisia innovaatioitaan ne eivät saa toistensa innovaatioita ja näin ne ovat riippuvaisia juuri oman alueensa innovaatioista. Maksimaalinen yleishyöty jää saamatta. Mutta sen kääntöpuolena on sitten se, että on mahdollisuus saavuttaa suhteellista hyötyä verrattuna naapurialueisiin. Valitettavasti jos tavoitellaan maksimaalisen menestynyttä aluetta on sen henkenä globalisaatio. Koska se maksimoi yleisen mahdin. Jos siis puhutaan mahdollisimman suuresta yleisestä menestyksestä ja halutaan maksimoida kulttuurin saavutukset, globalisaatio on ainut peli kaupungissa.

Tässä mielessä on kiinnostavaa miten esimerkiksi Venäjän asenne kyberavaruuteen on selvästi sellainen, että se pyrkii hyötymään epäsymmetrisestä informaatiomaastosta nimenomaan suhteellinen hyöty mielessä. ; Internetissä sananvapaus ja globaalit verkot ovat jotain joka haittaa alueellista erikoislaatuisuutta. Jos tavoitellaan oman kulttuurin ylivaltaa, on pakko rakentaa erilaisia keinoja joilla tätä ympäristöä muutetaan. Tätä kautta voidaan itse asiassa huomata, että kysymys ei itse asiassa ole strategiatajuttomasta naiviudesta jossa globaalit samanarvoiset toimijat korostavat rauhaa ja yleistä ihmisarvoa. Nämä ovat vain taustaa sille, että voidaan käydä kauppaa ilman sotaa. Vastakkain ei ole naivius ja kyyninen realismi tosiasioiden edessä vaan kysymys on nimenomaan siitä mikä on relevantti näkökulma. Jolloin kysymys on nähdäkseni yksinkertainen; Globalisaation strategiset hyödyt ovat aika selvät. Ne näkyvät kaikissa suurissa menestyskulttuureissa ja toisaalta niiden romahtamisissa. Rajansa kiinni sulkevat imperiumit tuhoutuvat pitkässä juoksussa globalisaatiota tukevien naapureidensa alle. Juuri siksi, että jos menestys on etumatka, globalisaatiota tukevat alueet kehittyvät maksimitahtoa.

Kysymys onkin enemmän siitä, että milloin suhteellisesta menestyksestä on ylipäätään väliä. Ja tähän vastaus on tietenkin, että lyhytaikaisessa konfliktissa. Globalisaation vastustaminen on poikkeustilaratkaisu. Sotatila ei ole mikään reaalius joka vallitsee tai joka on kannattava tila valtiolle yleensä. Siksi globalisaatio on se mikä kannattaa valita vallitsevasi tilaksi, ja lokalisaatio on lyhytaikainen tila jonka ideana on se, että on jokin saavutettu etu josta halutaan hyötyä lyhytaikaisesti jotta lokalismi voidaan mahdollisimman pikaisesti purkaa. Globalisaatio takaa pitkäjänteisen menestyksen. Lokalisaatio voi olla lyhytjänteisesti hyödyllinen jos olet vahempi kuin muu.

Ja tästä päästään siihen perusongelmaan. Kun ajatellaan konservatiiviutta, sen sisällä on hyvin syvä ongelma. Se nimittäin kannattaa samanaikaisesti kulttuurista kohesiota, menneisyydessä nojaavia perinteitä ja muuta vastaavaa ”hyväksi havaittua käytäntöä” että tukee sota-ajan politiikkaa ja väittää olevansa esimerkiksi tieteellisen kehityksen ja rationaalisuuden huipentuma sen takia että se vastustaa kaikkea uutta haihattelua. Argumenttina on, että kulttuuri olisi kuin evoluutio jossa vahvimmat menestyvät. Ja modernit uudet ideat olisivat luonnonoikkuja.

Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että menestyneen kulttuurin ulkoisia merkkejä yhdistetään ideologiseen monomaanisuuteen. Joka ei todellakaan luo menestystä. Jos ajatellaan Natsi-Saksaa, niin Hitlerillä oli lempiarkkitehtinsa Speerin kanssa suunnitteilla ja toteutukessakin massiivisia monumentteja. Nämä ovat kuitenkin resurssien tuhlailua jotka kuvaavat yhteiskuntia joissa menestys ja kehitys on niin pitkällä, että se voi keskittää huomiota muuhunkin kuin kaikista alimpiin Maslown tarvehierarkian portaisiin. Samalla Hitlerin lähipiirin suhde tieteeseen oli sitä että nationalismi antoi tukea joillekin Hörbringerin jääkuuteorioille ja hylkäsi ison määrän oikeaa tiedettä "juutalaisena”. Tiedettä olisi kuitenkin täytynyt kehittää ja pitää mahdollisimman korkealla tasolla jotta olisi millä mällätä jotta voitaisiin heittää asioita niihin mahtimonumentteihin. Yhdistelmä oli karkeasti sanoen mahdoton saada toimivaksi.

Karkeasti sanoen konservativismin ja nationalismin liitto on hyvin epäpyhä. Se on psykologisti luonteva mutta maksimaalisen huono kombinaatio. Luomme illuusion yksinkertaisuudesta, tehokkuudesta ja varmuudesta kun oikeasti menestys vaatii sen, että tajuamme että todellisuus on kaikkea muuta.

Konservativismin ja nationalismin liitto perustuu paitsi sota-ajan glorifiointiin niin siihen, että arvot ja totuudet arvotetaan ikuisuusnäkökulmasta. Ja tämä kaikki korostaa sitä, että menneisyyttä korostetaan symbolina eri asioille sen sijaan että mietittäisiin sitä mitä rajojen kiinni laittaminen tarkoittaa nimenomaan strategisella tasolla. Menneisyyden ja symboliikan yhdistelmä on omanlaista hurskastelevaa moralismia joka nimenomaan, ironista kyllä, onnistuu mainostamaan itseään realismina koska se on kyynistä ja varsin epäeettistä.

Ironista kyllä Kaczynski vaikuttaa ymmärtäneen tämän omassa manifestissaan. Hänhän korosti sitä, että teknologia ja tiede muuttaa maailmaa. Tieteenteko on jotain jossa huipputasolla ei puhuta jo saavutetusta tieteestä vaan nimenomaan suhteellisesta edusta. Tieteellinen ja teknologinen edistys muuttavat yhteiskuntaa ja tätä kautta katoaa myös niitä oikeutuksia joiden varassa yhteiskuntajärjestykset ja niiden etiikka makaa. Näin ollen konservatiivisuus sopii huonosti yhteen innovatiivisuuden kanssa.

Mutta toisaalta jos puhutaan suhteellisen edun maksimoinnista tulisi nimenomaan panostaa innovaatioiden maksimointiin. Kilpailutilanteessa on puhuttava etujen saavuttamisesta. Jos haluaa pysyä kasassa suljettujen rajojen kanssa, täytyy olettaa että kykenee kehittämään asioita enemmän kuin ne toiset niiden rajojen ulkopuolella.

Ironista kyllä rajat kiinni vetävät ovat usein konservatiiveja ja konservativismi sisäisesti jarruttaa innovaatioita. Itse asiassa koko konservativismin psykologinen viehätys syntyy uhattuna olemisen tunteesta josta tärkeä asia on juuri siinä että koetaan että maailma hyökkää niitä omia arvoja vastaan. Henkenä on ajatus siitä että kansalainen jotenkin ansaitsee jotain, ikään kuin tyhjästä, ja kilpailitilanteessa tästä edusta jouduttaisiin luopumaan. Maahanmuuttokritiikissäkin nähdään vahvasti ja usein aivan ilmisanotustikin, että tulijat vievät resurssit ja uhkaavat arvoja ja kulttuuria. Ja suojautuminen ei tarkoita sitä, että kulttuurista tehdään mahtavampaa, vaan kulttuuri pidetään samanlaisena. Psykologisesti kuoreen meneminen voidaan liittää enemmän ajatukseen yksilön omasta merkityksestä. Tämä on merkittävää. Sillä useinhan kansallismielisyys myy asioitaan nimenomaan sitä kautta, että yksilöt olisivat jotenkin velkaa yhteisölle. Kun kansallismielistä kritisoi, hän sanoo että ei pidä kysyä mitä valtio tekee sinulle, vaan mitä voit tehdä valtiolle. Ikään kuin olisi jokin relevantti valtio joka eläisi sen kansalaisten hyvinvoinnin ulkopuolella.

Mutta syynä on se, että hyödyt ovat liian selkeitä. Joten ne pitää enemmänkin nimetä naiveiksi. Hyvinvointi on niin aitoa että niistä pitää tehdä nössöä. ; Toisin sanoen konservativismin henkenä on säilyttää. Ja juuri siksi, että ei pidetä muutoksista. Koska muuttuneessa maailmassa on muuttuvat tarpeet. ; Tämä näkyy hyvin jo nykyaikana. Koneet ovat lopettaneet jo nyt monia työntekotyylejä. Esimerkiksi itse olin nuorena sisäänpistämässä lehtiin mainoksia. Nykyään tämä on täysin koneistettu. Menneen ajan ihmiset näkevät vain miten nössöt hipsterit eivät suostu menemään hiilikaivoksiin tai muihin kunnollisiin miehekkäihin töihin. Mutta tämä on nykyajassa yhtä relevantti taito kuin intiaanien kulttuurin hengissäsäilymistaidot olivat 1950 -luvulla. Ja niin edes päin. Tosimies voikin kokea vähentäväksi sen, että hän joutuu esimerkiksi menemään toimistoon asiakaspalveluun vastaamaan pikkumaiseen kritiikkiin asiakkailta. Minun nuoruudessani oli tyyppejä jotka valittivat kopiokoneista. Usein takana oli se, että he eivät osanneet käyttää niitä eivätkä olleet motivoituneita opettelemaan uusia työtapoja. Tämä muutosvastarinta on usein konservativismin takana. Ja takana on näiden yksilöiden pelko jossa he haluavat että muut eivät mieti mitä voivat saada vaan miettivät mitä voivat antaa tälle jäärälle. Jäärä vain tavallaan valehtelee itselleen ja muille kutsumalla itseään valtioksi ja sitten sloganoimalla "Älä mieti miten valtio voi hyödyttää sinua vaan sitä miten sinä voit hyödyttää valtiota." Jäärän hyödyllisyys on kyseenalaistunut muuttuvassa maailmassa joten ei ihme että jäärä haluaa kyseenalaistaa muuttuneen maailman. Valitettavasti tässä ei ole mitään ylevää valtion hyötyä takana. Jäärän strategia on järkevä vain jos ei välitetä tuhoutuuko valtio kilpailussa myöhemmin. Ei ajatella jäärän lapsia tai nuorempia sukupolvia. On vain jäärän vastenmielisyys kopiokonesysteemeiden opettelua kohden koska "ennenkin on pärjätty ilman".

Jos maksimoidaan suhteellinen etu eletään maailmassa jossa ei ole stabiileja tyäoloja joissa on ikään kuin ansaittu tiettyjä varmoja etuja. Tässä maailmassa menneisyys ei paina paitsi jos se antaa etulyöntiasemaa tulevaisuudessa. Jos valtion on ajateltava suhteellista etua, syntyy kansalaisille viheliäinen tilanne jossa on totuttava siihen että entiset elämäntavat automatisoidaan pois samalla kun pitää joustavasti kehittää uusia, ennen omituisia, työn tekemisen muotoja. Komminikaatio ja interaktio muuttuvat.
 
Valitettavasti jos me kiellämme globalisaation ajamme itsemme tilanteeseen jossa on pakko hakea suhteellista etua. Ja tämä. Tämä vaatii maksimaalista innovoimista. Joka on antiteesissä säilyttävän konservatiivisen asenteen kanssa. Koska muuten on vain ajan kysymys milloin konservatiivinen junnaava kulttuuri ohitetaan. Teknologinen muutos on oleellinen osa innovatiivisuutta ja instituutiot ovat tämän rinnalla usein lähinnä hidastava voima. ; Esimerkiksi Fukuyama näkee että institutionaalinen inertia taistelee edistystä vastaan jos ympäristö iskee kahteen psykologiseen koukkuun; Ensinnäkin ihmiset seuraavat totuttuja tapoja kyseenalaistamatta tavalla jossa totellaan auktoriteettilähtöisesti. Toinen on se, että emme olekaan meritokraatteja vaan olemme patrimonialisteja siinä mielessä että preferoimme lähiperhettä, ystäviä ja vaikka kansaa yli kykyjen. Ja näin muukalainen jolla on kykyjä saa resursseja vähemmän kuin inkompetentti oman porukan jäsen.

Tämä jälkeenjääminen on helposti huomattavissa. On selvästi ihmisiä jotka ovat Fukuyaman kuvaamanlaisia ja solmussa sen kanssa. Tietoa pidetään pysyvänä ja tiedon puoliintumisaikaa ei pidetä hyveenä tai edestä tapahtuvana asiana. Kulttuurien ylivertaisuuskin on pysyvää ja se voidaan menettää vain jos siihen sotketaan heikompia kulttuureita. Siksi itsekin olen esimerkiksi saanut nähdä miten eteeni läimitään koulukirjoja 1950 -luvulta joissa opetetaan rotujen erilaisuudesta. Ja tätä pidettiin faktuaalisena oppimateriaalina 2000 -luvulla. Ja jotenkin argumentti vanhemmalta jäärältä oli, että tämä todisti että hän ei ollut rasisti. Minusta tämä todisti että hänestä rasismi oli tieteellinen tosiasia. Koulussa opettaja oli opettanut joten tämä auktoriteetti-päntätty oppi oli sitten se joka oli kannettu aarteena mukana kyseenalaistamatta läpi puolen vuosisadan.

Haasteena on tietenkin se, että globaali maailma on johtanut kovatempoiseen yhteiskuntaan. Asiat muuttuvat nopeasti. Mutta globalisaatiossa kaikkien ei ole pakko kilpailla hampaat irvessä. Ja jämiä saattaa jäädä jopa taiteeseen, uskontoon, kulttuuriin ja muuhun joka on periaatteessa jotain joka on pois kilpailuedulta.

Itselleni se on aika sama. Innovatiivinen meritokratia toimii olivatpa rajat auki tai kiinni. Mutta näkisin, että rajojen sulkemista ajavat ihmiset ajavat yhteiskunnallisia strategioita jotka ovat rajojen kiinnipitämisen kanssa mahdollisimman huonoja. Luultavasti siksi, että kaiken takana on autoritarismi ja heimohenkisyys yhdistettynä siihen, että tiedetään että ne omat meriitit eivät ole mitenkään kovin varmoja sellaisessa yhteiskunnassa jossa arvo ja merkitys syntyy ansioista eikä siitä että olet tipahtanut pimpistä tietyllä maantieteellisellä alueella, olet genettisesti tietynnäköinen ja osaat pokkuroida Jeesukselle.

---

Keskeiset lähteet:
Kauppalehti, ”Belgialainen Lähi-idän asiantuntija varoittaa: Uusi sota on tulossa, merkit ovat jo ilmassa” (29.12.2018)
Puolustusvoimien tutkimuslaitos, ”GAME CHANGER: Structural transformation of cyberspace” (2017)
Theodore Kaczynski, ”Industrial Society and Its Future” (1995) [suom. ”Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus”]
Francis Fukuyama, ”Political Order and Political Decay: From the Industrial Revolution to the Globalisation of Democracy” (2015)
Hartmut Rosa, ”High-Speed Society” (2009)

Schaumanista ja ihailijoistaan

Kesäkuun 16. päivä 2015 tuli kuluneeksi 111 vuotta Eugen Schaumanin kuolemasta. Siinä missä monet maailmanhistorian merkittävät laukaukset tunnetaan nimellä - kuten Sarajevon laukaukset tai Mainilan laukaukset - on Schaumanin kuolema lähinnä "laukaukset jotka tappoivat Bobrikovin". 111 -vuotispäivät, "yhtä vajaat sentaalijuhlat", eivät jääneet huomaamatta, vaikka tilanne onkin absurdi ja vertautuu siihen että kunnioitettaisiin Lincolnin ampunutta Boothia.

Sillä erolla että Booth tarvitsi kohteeseensa osumiseen vähemmän luoteja ja teki niillä murhaavampaa jälkeä. Ja Booth oli tiettävästi kyvykäs näyttelijä kun taas Schauman ei ollut kyvykäs oikein missään.

Kuvassa älykkäintä on koiran ilme.
(Sen sijaan Schaumanin vertaaminen
koiraan esim väittäen että hän on
kuvassa vasemmalla loukkaisi koiria.)

Jostain syystä huomio on siirtynyt siihen kuka on ja ei ole natsi eikä siihen tärkeään ja keskeiseen pääasiaan. Eli siihen että Eugen Schauman oli elämässään epäonnistunut luuseri joka ansaitsi mainetta vähintään yhtä väenväkisellä yrittämisellä kuin pahimmat BB -taloon tunkevat pyrkyrit. Kunniaa tässä ei ole. Poliittisen henkilön attentaatti ei ole rohkeaa soturitoimintaa tai muutenkaan minkään kunnioituksen arvoinen. Schauman kirjoitti nimensä historiaan vain kahden avuttoman ihmisen murhalla. (Joskin Bobrikovin avuttomuus oli kieltämättä sortiltaan erilaista kuin Schaumanin itsensä.) Näistä vain toinen voidaan nähdä kunniakkaaksi teoksi, jonkinlaiseksi terveen itsetuntemuksen osoitukseksi, jonkinlaiseksi hopeareunukseksi muuten synkässä mutta muutoin ilmeisen satamiskyvyttömässä pilvessä. Joksikin joka muistuttaa että kaikessa pahassakin on hyvää ja että esimerkiksi Adolf Hitler teki jotain maanmainiota ampuessaan Adolf Hitlerin.

Mielestäni Schauman ei edes ansaitse hautakiveä. Hän ei ole edes muistamisen arvoinen. Paitsi siinä mielessä että hänestä voisi tehdä elokuvia jotka mukailisivat sellaista klassikkoelokuvaa kuin "The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford". Terve ihminen voisi muistaa sortokautta toisella tavalla. Pyrkimällä hienostuneeseen tilanteen muistamiseen. Mutta tietenkin moni maassamme sen sijaan katsoi paremmaksi häpäistä sortoajan muistoa ylistämällä kunnioitetuksi sankariksi kurjaa assassiinia murhaajaa, mokomaa luihua, verenhimoista pikkuterroristia, joka ei osannut edes ampua lähietäisyydeltä. Hän käytti viisi luotia, joista osa meni totaalisen hukkaan. Etäisyyttä ei ollut paljon. Jos salamurha on halveksuttava niin se, että sitä suorittaessa demonstroi tämän tasoista tarkk'ampumisen taiteen hallintaa jotenkin lyö lukkoon sen teeman mitä ylipäätään tarkoitti olla Eugen Schauman.

Ja jos miettii että minkälaisia ovat ihmiset jotka tietoisesti valitsevat idolikseen yhtä ilmiselvällä ja kyseenalaistamattomalla tavalla läpimädän ihmisen ja glorifioivat hänen haisevan limaisen muistonsa, niin. No.... Siis.... Niin.... Kun monia nykyisiä uusnatseja katsoo, ei ole ihme että samastuvat moiseen. Timo Hännikäinen taas tuskin on natsi, mutta hän varmasti samastuu Schaumaniin kirjaksi asti taipuneen naismenestyksensä kautta.

Pieni sarkasmi : Natsismin ydin.

Kirjojen sensuroiminen on vahva symboli. Ei yhtä vahva kuin niiden polttaminen. Siksi esimerkiksi Intelligent Designin kannattajia saattaa ärsyttää se, että "Of Pandas and People" - kirja jota käsiteltiin lakituvassa nimellä "Kitzmiller vs. Dover Area School District" (aka. Doverin oikeudenkäynti) - yritettiin ID -aktiiviudella saada sensuroiduksi kirjaksi. Mutta oikeus käsittelikin vähäisissä määrin kirjan käyttämistä oppimateriaalina ja enemmän sitä saako sitä mainostaa erikseen oppitunneilla. Kirjoja ei siis esimerkiksi poistettu koulun kirjastosta. Ja siksi teos ei ole sensuroitu kielletty kirja.

Mutta onneksi heidän puolellaan on kuitenkin Hitler. Onhan aivan ilmiselvä totuus että natsit olivat darwinismin pauloissa. Tästä hyvänä todisteena toimikoot vaikka "When Books Burn" -kirja joka löytyy internetistä ja jossa on näytillä natsien ohjeet kirjarovioille. Ja vieressä englanninnokset niin että minäkin kykenen ymmärtämään. Dissauksen kohdelistausnumero 6 kertoo kaiken oleellisen. "Schriften weltanschaulichen und lebenskundlichen Charakters, deren Inhalt die falsche naturwissenschaftliche Aufklärung eines primitiven Darwinismus und Monismus ist (Häckel)." eli "Writings of a philosophical and social nature whose content deals with the false scientific enlightenment of primitive Darwinism and Monism (Häckel)." Natsit siis sensuroivat itselleen oleellisimman informaation, kenties jotta kaikki olisivat tästä aineistosta erityisen kiinnostuneita ja ottaisivat juuri siitä selvää?

Darwin selittämässä
tieteellisesti natsismin.

Mutta onneksi jäljellä on se vahvin kortti. Evoluutioteorian täytyy olla natsismin ydin koska natsismi oli moraalikatoa. Ja evoluutio ei opeta mitään etiikasta. Tämä vaatimus on aivan relevantti sillä tunnetusti tieteellisessä argumentoinnissa on oleellista selvittää sellaisia kysymyksiä kuin että miten gravitaatioteorian kannattajat oikeuttavat moraalin tämän gravitaatioteorian aksioomista. Se on aivan oleellinen asia aina ja kaikissa teorioissa. Sen sen on pakko olla.

Hitlerin katolisuudesta

"Opus Dein" jäsenen pitämä asiallinen blogi nimeltä "Atheists Are Idiots" nimeää meemiksi kuvan jossa korostetaan että ateistit ovat tyhmiä koska he eivät usko Jumalaan ilman todisteita. Mutta nielevät vakavissaan sen, että Hitler oli katolinen. On toki hämmentävää että henkilö kutsuu neverheard-blogiinsa itsensä kyhäilemiä kuvia jotka eivät ole ns. viraalisia meemeiksi vain siksi että niissä on kuva ja tekstiä.l Mutta kaikkea ei voi odottaa ihmisestä joka profiilissa laskee meriitiksi sen että resitoi joka päivä vulgataa latinaksi ja ääneen.

Mutta kysymys on toki relevantti ja tärkeä. Ja se on itse asiassa yllättävän mutkikas. Ei sillä että natsismin uskontosuhde olisi ollut mikään mysteeri. Se oli itse asiassa äärimmäisen teismin puolella. Itse asiassa hänen teoksensa voidaan luokitella siihen aikaan suosittuun kristilliseen ajatusmalliin, muscular christianityyn. Eli oppiin jota esimerkiksi J.R.R. Tolkien ja C. S. Lewis kannattivat. Samoin kuin minun jossain määrin fanittamani eksentrinen itsepuolustuksen opettaja Barton-Wright. Hitler korosti tätä kulmaa "My New Order" -teoksessaan (1941) sanomalla että "My feelings as a Christian points me to my Lord and Savior as a fighter. It points me to the man who once in loneliness, surrounded by a few followers, recognized these Jews for what they were and summoned men to fight against them and who, God's truth! was greatest not as a sufferer but as a fighter."

Tämän vastapainoksi on kuitenkin syytä ottaa huomiot siitä että nämä ovat julkisia puheita. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että Hitler ei nimenomaan ajatellut näin, vaan että nämä uskontopuheet ja ateistien toiminnan rajoittamiset olivat keino saada kansa omalle puolelle. Nämä puheet siis kertovat toki natsismin aatteen sisällön. Sillä kansa seuraa ideologiaa joka heille ääneen sanotaan. Eikä se liiku sanomatta jäävien asioiden puolesta ja kannata niitä. Kysymys onkin siis tavallaan siinä onko Hitler vähemmän uskonnollinen kuin liikkeensä. (Natsismi ei ole sama kuin Hitlerin henkilökohtaiset ajatukset, vaikka moni näin tietysti yleistääkin.)

On kenties hyvä lähteä aivan alusta. Eli siitä millä perustein Hitler olisi katolinen. Vastaus lähtee suunnilleen siitä että hänen vanhempansa olivat katolisia. Michael Rissmann kuvaa "Hitlers Gott" -teoksessaan että Hitler myös kasteella ja hänet liitettiin katoliseen kirkkoon jonka sakramenttehihin hän osallistui. Guenter Lewy on "The Catholic Church And Nazi Germany":ssä nostanut esiin että Hitler myöskään ei koskaan eronnut katolisesta kirkosta. Ja häntä ei myöskään erotettu katolisesta kirkosta elossa ollessaan.

Hän myös maksoi "kirkollisveronsa" eli katolisen kirkon jäsenyyteen liittyvät maksut. Tämä on erikoista mieheltä joka esimerkiksi kieltäytyi maallisista veroista. Ja esimerkiksi "Mein Kampf" -kirjan rahallisesti merkittävän suuret veromaksut hän tyynesti jätti nekin maksamatta, koska hänet ikään kuin armahdettiin verorästeistä, kun hän vähän vihjaisi asiasta.

Tämä kertoo minulle kuitenkin melko vähän. Yhtenä syynä on se, että katolisesta kirkosta on ylipäätään vaikeaa päästä eroon. Tämä jäsenyys kertoo että nimellisesti Hitler oli katolinen. Samalla tavalla kuin meillä ollaan tapaluterilaisia, hän on hyvin todennäköisesti ollut lähinnä tapakatolinen. Tämän puolesta puhuu se, että Albert Speerin päiväkirjoissa on maininta siitä miten Hitleriltä puuttui aito sitoutuminen katoliseen kirkkoon.

Hitlerin pään sisälle päästäkseen on kenties hieman katsottava myös natsiliikettä.

Mutta protestantit ottivatkin Hitlerin katolisia paremmin vastaan. Richard Steigmann-Gall on kertonut "The Holy Reich. Nazi Conceptions of Christianity" -kirjassaan, että protestantit ottivat Hitlerin opit hyvin vastaan. Natsismi nähtiin hyvänä kristillisenä liikkeenä heidän silmissään. Paul Althaus, joka oli hyvin arvostettu protestanttinen teologi, esimerkiksi juhlisti natsioppia. Myös Hermann Göring oli protestantti. (Göbbels taas oli katolinen joka potkittiin pois katolisesta kirkosta. Hänet, toisin kuin Hitler, ekskommunioitiin.) Protestanttien suhde johtui osittain Lutherista itsestään. Sillä hän kirjoitti "Juutalaisista ja heidän valheistaan" varsin tanakkaa tekstiä. Tämä toki koski juutalaisuutta uskontona eikä rotuna. Mutta ihmiset ovat internetajalla tyhmiä ja vääristelevät detaljeja. Ja juuri näin kävi laajassa mitassa myös hyvien luterilaisten natsien pienissä ja yhä pienenevissä mielissä.

Ja protestanttiuteen liittyi kahta asiaa jotka voivat selittää sen miksi Hitleriä pidetään ateistisena ja uskonnonvastaisena. Protestanttiuteen nimittäin liittyy helposti vastahankaisuus papistoa kohtaan. Ja toinen, kenties hieman yllättävä, asia on se että katolisen kirkon nähtiin edustavan internationaalisuutta. Natsioppi taas korosti kansallistunnetta myös tässä asiassa. Protestanttius oli germaanisempaa ja jotenkin aidommin saksalaista. Nämä asenteet voidaan nähdä uskonnonvastustuksena ja ateistisina. Mutta ne eivät ole.

Itse asiassa tässä kohden on hyvä korostaa että natsivaltio ei ollut suuri yhtenäinen asia. Päin vastoin. Sen piirissä harrastettiin tiukkaa paikallispolitiikkaa. Hitlerin valtapiiristä löytyi myös yksi vannoutunut ateisti. Martin Bormann. Hänen valta-alueellaan, Warthegaussa, kirkko erotettiin valtiosta. Ja katolisen kirkon omaisuus otettiin hallintaan. Bormannin ei kuitenkaan sallittu puuttua kirkkojen toimintaan muutoin. Kirkkoja ei siis purettu eikä seurakuntaelämää saanut purkaa. ; Tämä on oleellisesti erilainen asenne kuin mitä tehtiin esimerkiksi kommunistien valta-alueilla. Jossa kirkot saatettiin polttaa tai rakentaa niihin ateismin museoita.

Kuitenkin natseilla oli jotain josta protestantitkaan eivät pitäneet. Nimittäin eutanasia. Steigmann-Gall kertoo miten papit eivät nostaneet asiasta mitään meteliä julkisesti. Mutta vastarinta muutoin oli melko voimakasta. Tämä johti siihen että natsipuolueessa ryhdyttiin muuttamaan teologiaa. Se perusti Forschungsheim für Weltanschauungskunden (~Maailmankuvan Tutkimuskeskuksen). Sen pääideana ja tarkoituksena oli korostaa että Jumala todistettaisiin tieteen avulla. Ja se oli itse asiassa hyvin tarkka siitä että tavoitteena ei ollut edes deismi. Vaan se, että Jumala olisi historian elävä Herra, jokin joka ohjaa kansoja ja kohtaloita sen sijaan että vain loisi maailmankaikkeuden ja nukkuisi sen jälkeen. ; Tämä evidentialistinen näkökulma jota instituutti ajoi on itse asiassa tuttu modernista nykyisestä teologiasta. Sitä löytyy hitusen evidentialisteista, eli logiikkakeskeisistä apologeetikoista ja empirismikeskeisistä kreationisteista ja vastaavista. Mutta vahviten FfW:n oppi on hyvin lähellä Alister McGrathin ja Alvin Plantingan näkemyksiä siitä että uskonto make sense ja ilman sitä mikään ei.
1: Tieteellistä maailmankuvaa sen sijaan ei oikein saanut sopimaan natseihin. Heillä oli ties mitä onton maiden teorioita joiden perustalla he rakensivat jopa sotasuunnitelmia. Einsteinin teorioita pidettiin juutalaisena ajatteluna, ja tätä ajatusta levittivät esimerkiksi Philip Lenard, joka päätyi Deutsche Forschungsgemeinschaftin johtoon. Ja niin edes päin. Natsismi oli evidentialistis-teologinen ideologiapuuro joka on opillisesti megapaljon lähempänä Tapio Puolimatkaa kuin Richard Dawkinsia.

Miten tämä liittyy Hitlerin pään sisältöön?

Hitlerin oppia sovellettiin hyvin laajasti. Myös poliittisesti epäkorrekteja asioita, kuten vaikka tuhoamisleirit, toteutettiin. Puolueen julkisuuskuva oli eri kuin puolueen toiminta. Josta voidaan huomata se, että jos Hitler halusi jotain hän myös toteutti sen. Holokaustin toteuttamisesta ei ole suoraa Hitlerin käskyä. Mutta sen sijaan tiedetään että Hitler on ollut mukana masinoimassa sitä. Hitlerin ateistisesta innosta ei sen sijaan ole oikein mitään aineistoa.

Toki tämä on syvän historiallisen uudelleenkirjoittamisen aihe. Ja itse asiassa Hitlerin ateistisuudesta pyörii hirvittävästi materiaalia. Se vain on yhtä historiallista kuin holokaustin kiistäminen. (Eli ei ollenkaan.) Kyseessä on yritys kirjoittaa historiaa uudestaan. Ja tässä mielessä se muistuttaa kovasti sellaisia pseudotieteitä kuin kreationismi. (Jonka kannattajat muuten usein harjoittavat virheilyään ja huonoa ajatteluaan myös historian kohdalla.)

On kuitenkin uskottavaa että Hitler ei ollut erityisen uskonnollinen. Hän uudelleenkirjoitti uskontoja tilanteen mukaan. Kansan kristillisyys onkin siksi paljon tärkeämpi syy natsismin kristilliseen jargoniin ja sen runsauteen kuin Hitlerin uskonto. Itse asiassa Hitler oli henkilökohtaisesta vakaumuksestaan hyvinkin diskreetti. Päälähde kaikkiin Hitlerin ateistisuuksiin onkin käytännössä jäljitettävissä Hermann Rauschningiin. Ja hän oli natsi joka 1935 lopetti natseilun ja kääntyi natsejen viholliseksi. Tältä osin hän oli hyvä mies. Mutta hänen suuhunsa on liitettävissä Hitlerin henkilökohtaisiksi sanotut ateistiset asiat. Historioitsijat ovat yleisesti sitä mieltä että Rauschning ei ollut koskaan Hitlerin lähipiiriä ja että nämä puheet ovat yleistä propagandaa ja sepitettä jota on luotu jotta natseista saataisiin huonompi kuva. Nämä puheet kertovatkin enemmän siitä että ateisteja halveksittiin ihmisinä tuohon aikaan kuin siitä että Hitler oli ateisti. ; Steigmann-Gall korostaakin että Hitler ei missään lähteessä ole suoraan tunnustautunut ateistiksi tai edes agnostikoksi. Erilaisia puheita tahdosta ja suuresta suunnitelmasta sen sijaan löytyy.

Hitlerin surmayrityksistä seuranneet lausunnot vihjaavat ainakin minulle siitä että suuruudenhullu Hitler itse asiassa ilmeisesti piti itseään jonkinlaisena Jumalan valittuna, joka taas on hitusen hankala uskomus ateistille. Hän ei selvästi ollut uskontoinstituutioiden ystävä, ilmeisesti hänen oma vakaumuksensa ja omatuntonsa kertoi Totuuden ja erimielinen kirkko oli vain vastenmielinen porttokirkko. Hän oli vähäisissä määrin uskonnollinen ja katolisen kirkon jäsen. Mutta oliko hän katolinen? En oikein jaksa uskoa tätä. Tässä mielessä Opus Dein sokeakin saattaa joskus löytää jyvän.

Tosin on paha nähdä sitäkään mitä väliä Hitlerin yksittäisellä mielipiteellä on. Jos esimerkiksi mietitään aforistiikkaa, niin "Takkiraudan" luettelo diktaattorien hyvistä ja positiivisista sanomisista auttaa kontekstoimaan asiat. Ei  voi olla niin että jos Hitlerillä oli jokin mielipide, kuten teismi, että hänen mielipiteensä jotenkin välittömästi saastaisi koko teismin. Siksi en näe että natsismi tuomitsisi vaikkapa McGrathin, joka on tietämäni mukaan "lempeä ja hurskas mies" myös näin uskonnottoman silmiin. Vastaavanlaista värittämistä kun kohtaa lähinnä kokonaisuuden kannalta halveksuttavammilta idiooteilta. Kuten Tapio Puolimatkalta, joka heiluttaa ahkerasti natsikorttia tehdäkseen evoluutio-opista huonoa tiedettä ja ateisteista ideologiansa perustalta moraalittomia ihmisiä jotka voivat olla hyviä vain jos kristitty opettaa heille arvot.

Miten piinaamista suunnitellaan älykkäästi

Intelligent Design on siitä jännittävä, että se on mielellään vetämässä marttyyrinkruunua ylleen. Kuitenkaan sillä ei ole kovin meheviä tarinoita läpimentäväksi. Intelligent Designin tueksi tehty Ben Steinin naamalla levitetty "Expelled" -elokuva on varsin hyvä dokumentti siitä miten halu ilman todisteita on kova. (Se yrittää olla dokumentti evolutionistejen pahuuksista, mutta se lähinnä todistaa ID:piirien motivaation saada uhrikruunu itselleen keinolla millä hyvänsä. Se on siis arvokas dokumentti mutta ei sillä tavalla kuin tekijät halusivat.) Sen sijaan jos asiaa mietitään evoluutikon kulmalta marttyyrinkruunua ei oteta osaksi suurta viestintästrategiaa. Mutta sitten.

Jos esille otetaan Dennis Markuze (aka. "Dave Mabus"). Hänellä on ollut varsin erikoinen suhde Myersiin. Myers itse on kuvannut tätä Markuzen pakkomiellettä blogissaan. Ja Myers ei ollut ainut. Vaikka jo yksin hänen saamansa viestit olisivat olleet ahkeran obsessiivisen uhkailijahullun toimintakenttää, Myers oli vain jäävuorenhuippu. Markuzella oli useita kymmeniä sähköpostiosoitteita joiden kautta viestiä vihaansa itse kohteille henkilökohtaisesti. Mr. "Mabus" tunnusti stalkerointinsa ja tappouhkailunsa ja sai tuomion. Tästä on pari vuotta aikaa, mutta tuoreesti hän on palannut harrastuksiinsa. Darwinisteissakin on bipolaareja ja alkoholisteja joten on erikoista että moraalin rappeuttava darwinisti ei ole tehnyt vastaavaa nimekkäille ID -henkilöille. Jotka kuitenkin koko ajan itkevät vainotun statustaan kirjoissaan kuin maailman kovimpia kokeneet. Myös Michael Phillip Korn on ilahduttanut maailmaa tappuhkailemalla pahoja darwinisteja jotka eivät yksinkertaisesti oel yhtä eettisiä kuin teistit.

Sitten on sellaisia vähemmän keskeisiä kuin Gabriel Tanejo, joka on toki pannut oman osansa tähän arvokkaaseen arvokeskusteluun. "Your sins are too mighty to repent for, our Father will send you all to hell when you die! I will hack into this website and destroy it; and find your personal information too, so I can blow up your house—but your destiny is so fucked up that I don’t know why I would bother! I may, however, hunt down your friends and family and slaughter them—that would cause you great pain, would it not? I have gotten signs from God that approve of doing this to all fucking atheists! Someday you may find a gun at your head, or cyanide in your drink, or a grenade in your home—but I will kill you, make no mistake! The sooner you go to your eternal punishment, the better!" Mieleeni tuleekin arvokas muistutus apologeetikko William Lane Craigilta. Hänhän on korostanut God Command Theorynsä kautta että Jumalan auktoriteetti on oikeuttanut jotkut harvat kansanmurhat. Ne jotka satutaan mainitsemaan "Raamatussa". Ja tässä tapauksessa Jumala on selvästi antanut auktoriteettikäskyä suoraan Tanejon päähän. Joten ihmisen vajaa mieli ei ehkä kaikkea ymmärrä. Kuten ei kanaanin kansanmurhaakaan. Mutta tämä ei tietysti ole Jumalan ja etiikan ongelma.

Myös Sara Ahlmark saa luvan edustaa kreationismin kannattajien standardinomaista internetkäytöstä. Hän on päätynyt oikein sitaattitallenteeksi. "Why is it still fuckin legal for those cock-licking homo pigs to maintain this nazi fucking LIE called evolution. Let tens of thousands of evil DEVILS of ETERNAL flames burns their grandchildren in concentration camps all over the planet. And if that doesn't shut down these cunt morons, I shall personally rip their intenstines through their GOD DAMN nosdrils!...I just get so fucking upset when I hear people talk about this gay shit piece of pussy EVOLUTION. I am NO son of a buttfucking God damn ape, and that's scientific enough for me! Hell yeah! We should decapitate all those bitch slapping freak loving idiots, who think God is dead and who uses the name of Jesus to wipe their infidel pedofile asses." Vaikka nautinkin toki ironiasta jossa homoseksuaalisuus kaivetaan homomiehien perseestä Jeesuksella (sukupuoli:mies) niin tässä artikkelissa on hitusen liikaa TJT:tä minun makuuni. (Tai sitten ei riittävästi.)

Otin nämä toki vain alustukseksi. (Ja vähän vaihteluksi. Minulla on ID -uhkailuista oma varhaisempi  ja luonteeltaan vakavampi blogaus.) Intelligent Designistä nyt vain saa sellaisen kuvan että ensin "Uncommon Descent" on O'Learyn voimalla valittamassa kiusaamisesta ja sensuurista kun ID:tä ei haluta kirjoihin. Ja sitten "Uncommon Descentin" ja etenkin O'Learyn panos sananvapauden puolesta näyttää olevan se, että olisi hyvä jos oltaisiin bannimassa evoluutio-oppi koulukirjoista.

Ja sitten sama arvostettava ja kiinnostava ID -nerojen pääviestintäkanava (jossa asialla tällä kertaa William Murray) ottaa aivan suoraan kantaa siihen että asiallinen käytös on jotain johon ID:läisillä ei ole varaa. Se alkaa tyypillisellä rakenteella. "I used to be one that diligently attempted to provide Darwinists charitable interaction. I tried not to ridicule, demean, or use terms that would cause hurt or defensive feelings." Joka itsessään kertoo että kun ennen oli jotain mieltä ja nyt on kontrastitermiä käytetty niin voi jo arvata lukemattakin mistä jatkossa on kysymys. Ja voi pojat että siellä onkin kysymys. "While pacifism is a laudable idea, it does not win wars. It simply gives the world to the barbarians." -lause kertoo että sitä vaaditaan aktiivisuutta. Vastustajat ovat kamalia ja uskovat ja kristityt ovat uhreja. "And that’s the problem; a lot of us don’t realize we’re in a war, a war where reason, truth, religion and spirituality is under direct assault by the post-modern equivalent of barbarians. They, for the most part, have no compunction about lying, misleading, dissembling, attacking, blacklisting, ridiculing, bullying and marginalizing; more than that, they have no problem using every resource at their means, legal or not, polite or not, reasonable or not, to destroy theism, and in particular Christianity (as wells as conservative/libertarian values in general)." Joten on syytä turvautua kaikkeen mahdolliseen. "There is no common ground between the universal post-modern acid of materialist Darwinism and virtually any modern theism. There is no common ground between Orwellian statism-as-God and individual libertarianism with freedom of (not “from”) religion. There is only war. One of the unfortunate problems of war is that certain distasteful methods must be employed simply because they are the only way to win." Ja siksi on syytä olla valmis monenlaiseen. "I would find it distasteful to pick up a gun in a ground war and have to shoot others to defend my family and way of life, but I would do so. Should I not pick up Alinsky’s Rules for Radicals and employ the weapons of my adversaries, if it is the most effective way – perhaps the only way – of winning the cultural war? There comes a point in time where all the high ground offers is one’s back against the precipice as the barbarian horde advances. Does it make one a barbarian if one employs the tactics of the barbarian to win the war?" Ja kun keinovarasto on esitetty, on syytä muistuttaa että kaikki ansaitsevat armon. Teoriassa. Mutta ei missään nimessä käytännössä. "So, the question isn’t, to paraphrase the TSZ heading, “do Darwinists deserve charity”; of course they deserve it. Everyone does. That’s part of our modern, moral, rational theistic morality. But the sad fact is, we cannot afford to give them charity, because to give them charity, IMO, is to give aid and comfort to an enemy bent upon our destruction, and the destruction of our way of life."

Ja ID:läisten välinevarasto onkin melko luova. Tom Willis on esimerkiksi rakentanut ihastuttavan vaihtoehdon jossa "evolutionisteilta" otettaisiin äänioikeus pois. Ja muutakin. "The arrogance displayed by the evolutionist class is totally unwarrented. The facts warrent the violent expulsion of all evolutionists from civilized society. I am quite serious that their danger to society is so great that, in a sane society, they would be, at a minimum, denied a vote in the administration of the society, as well as any job where they might influence immature humans, e.g., scout, or youth, leader, teacher and, obviously, professor. Oh, by the way… What is the chance evolutionists will vote or teach in the Kingdom of God?"

Ei tuohon kaikkeen voi tehdä muuta kuin lainata ID:läistä Uncommon Descentissä aikanaan vaikuttanutta "DaveScott"ia aka David Scott Springeriä. Miestä jonka keinovalikoima oli myös varsin avomielinen. "I would have done the same thing if I were Myers. Probably worse. The difference is that I freely admit I'm a sociopath. To thine own self be true..." Tämän kaiken jälkeen on ymmärrettävää että huvittavaa katsoa kaikenlaisia lausuntoja joissa uusateistit ovat militantteja. Nimittäin selviää se miksi näitä väitteitä sanotaan ID -piirissä konetuikanuunan tulinopeudella. (Koska tunnetusti hokema muuttuu faktaksi kun sitä hoetaan. Hitler nojasi pääosan retorisesta voimastaan tämän yhden tempun varaan. Tiedetysti.) Ja samalla selviää miksi ID itse vaikuttaa militantilta sen militantin määritteissä juuri sellaisella tavalla jossa tätä ei myönnetä.

Tämä valikoima on muistuttamassa siitä miten ID:llä on selvästi viestitty viestintäsuunnitelma. "Uncommon Descent" on ID:n keskeisimpiä viestittelykanavia. Sen perusongelmana on toki tunnetusti "404 -error". Eli sieltä poistetaan paljonkin materiaalia. Yleensä vasta kun se saa näkyvyyttä ja tästä seuraa ongelmia. Blogi aivan ilmiselvästi pitää sisällään kannustusta evoluutikoiden aggressiiviseen kohteluun. Ja kun katsoo ID:n seuraajia voi ymmärtää että näitä ohjeita myös totellaan ja seurataan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. ; Astetta mielipuolisemmin toki. Mutta mikä "mr. Mabus" muka on muuta kuin joku joka tekee konkreettisesti juuri sitä mitä Murray on sivistyssanoin oikeuttanut. ID onkin jotain jonka johtoporras on erityisesti hionut itselleen strategian jossa asiat kiillotetaan sivistyssanoin. Muutos ei ole kuitenkaan etiikassa tai asiasisällössä vaan kysymys on asian retorisen puolen hiomisesta niin että paha vaikuttaa esteettiseltä. Ja juuri tämä luonne tekee Murrayn lausunnoista kohtuu vakavia.

En silti voi olla miettimättä vielä yhtä asiaa. Nimittäin sitä että William Dembski, Intelligent Designin kenties yksi suurimpia nimiä, ilmoitti Piankan syyttä suotta terroristiksi. Hän oli teostaan niin ylpeä että kirjoitti siitä Uncommon Descentiin viestin joka on yllättävää kyllä säilynyt. Tästä syystä Piankan toimista ja sanomisista tehtiin sitten tutkinta joka paljasti että hän ei ollut edes sanonut mitään sellaista. Dembski ja muut syyttäjät olivat fabrikoineet koko syytöksen kehittelemällä sanomia joita ei oltu sanottu. (Pianka sai tämän prosessin vuoksi paljon tappouhkauksia.) Tämä johti esimerkiksi Tapio Puolimatkan noloon tilanteeseen. Hän kun oli kopioinut UD:n väitteet sellaisenaan kirjaansa. (Mutta tätä Suomeen hyppäämistä ei pidä ihmetellä. Sillä uhkailukulttuuri on oleellinen osa suomalaista uskonelämää, näitä putkahtaa julkisuuteen sen tästä. Ja tämä kulma jostain syystä unohdetaan esimerkiksi "suvivirsikeskustelun" kohdalla ihan sujuvasti. Kreationismilla onkin tässä kohden januksenkasvot.)

Tämä kuvaa tilannetta USA:ssa. Siellä terrorismiin suhtaudutaan vakavasti. Ja asia on tietenkin tutkittava. Näin syntyy tila käyttää Murraun esittämiä "ideologisen sodankäynnin aseita" joita oli soveliasta käyttää barbaareita vastaan. Ja vaikka tutkimus paljastaa syyttömäksi, on siitä kuitenkin vaivaa ja kiusaa ja hämmennystä. Suomessa voi myös ilmiantaa ihmisiä poliisille, myös nimettömästi. Ja myös SuPolle. (Tästä aiheesta on itse asiassa kuulemani mukaan ollut viime aikoina "jotain" yleisessä arvokeskustelusta. Asia on mennyt itseltäni kuitenkin ohi joten tässä olen ihan kuulopuhepohjalla.) Tällä pohjalla voisikin olla ihan relevantti mahdollisuus että uhkailukulttuuria laajennettaisiin Dembski -henkisellä manööverillä missä väärän ideologian kannattajia ilmiannetaan vaikka SuPolle. SuPo on tässä hyvä koska sillä ei ole velvotteita kertoa tutkinnan syitä tai ilmiantajia nimeltä. Sitä saattaa vaikka spontaanisti joku saada kyydin ratakadulle töiden jälkeen. Ja jos näin kävisi, niin saattaisi olla että sitä voisi arvailla onko joku kaverin kaverin serkun kaveri sotkeutunut johonkin. Vai olisiko syynä sittenkin vain jonkun pikkumaisuus. Tämä ei välttämättä selviäisi koskaan. Joka tekisi ilmiannosta viehättävän. Sillä saa tehtyä kiusaa. Tuomiota ei toki tule koska SuPon pojat ovat asiallisia ja selvittävät onko rikoksia tehty. Mutta tutkintaan menee aikaa. En sano muuta kuin että kenties joku on mahdollisesti käynyt ratakadulla epämääräisissä olosuhteissa. (Tilanteesta ei selfietä.) Tämänlaatuinen vaihtoehto vaan tuppaa spontaanisti putkahtamaan mieleen jostain monia äimistyttävästä syystä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli tälläinen strategia mieleen. (Älkää kysykö enempää. Ette kuitenkaan meinaisi uskoa. En minäkään.)

Otin tämän teeman esille lähinnä siksi, että jos joskus on aikaa (aika on olemassa aina, koko ajan) ja miettii niin saattaa pään sisälle syntyä sellainen jännittävä vahva teleologinen tunnelma. Että on nyt jokin Suunnitelma asian takana. Että jumalauta, kaiken täytyy olla hemmetin testiä. Yhtä pirun kokeilua. Epäonnista säätämistä. Ei sellaista teleologiaa jossa kaikki päätyy hyvin ellei peräti ole paras mahdollinen maailma. Vaan jotain jossa asenteena on että sitä vaan pitää koettaa kestää, tämä on nyt tällainen kokeilu. (Ilmankos tekivät siitä väliaikaisen. Täydellisen kun olisi voinut pyörittää ikuisuuden verran.) Ja silloin on ihan lohdullista ajatella, että pian loppuu tämä paska. Että sinnitellään siihen asti.

Kyllä siinä meinaa mennä hermot, ja moni tuleekin lopullisesti hulluksi. Ja kenties kreationistit ovat jotenkin taipuvaisia putoamaan tähän kuiluun. Esimerkiksi kreationistiksi ryhtyy joku, pakotettuna koko loppuelämän tuottamaan sellaista materiaalia nettiin, että sen henkinen vaste on väriliiduilla kirjoittaminen. Mutta netti on siitä kätevä että näyttää Arialilta. Tai Comic Sansilta vähintään. Mutta jos tietoteknisen rajoitteen unohtaa, voi silti mielensä silmin nähdä sen väriliidun. Ja haistaa. Muuttuu silloin kokeilu pysyväksi, ja saa joku siitä pysyvän kokemuksen ikuisuudesta, jostain pysyvästä ja kestävästä. Silloin sitä ymmärtää miten maailma toimii ja mitä suuria ja tärkeitä periaatteita se noudattaa.

Natsinski Berlinski

"And so I believe today that my conduct is in accordance with the will of the Almighty Creator. In standing guard against the Jew I am defending the handiwork of the Lord."
(Adolf Hitler, "Mein Kampf", chapter II)

Kun kreationisti puhuu evoluutiosta, on natsikortti vain ajan kysymys. Tämä on tietysti merkki totaalisesta tarpeesta demonisoida vastustaja. Evoluution kannattaja on paitsi tyhmä niin myös läpeensä paha. Tämänlainen asenne on toki riskinä itse kullekin. Esimerkiksi Richard Dawkinsin tapa lyödä kaikkiin kreationisteihin leima voidaan nähdä täsmälleen saman asenteen peilikuvaksi. Hänhän on sanonut että "It is absolutely safe to say that if you meet somebody who claims not to believe in evolution, that person is ignorant, stupid or insane (or wicked, but I’d rather not consider that)." Kyseessä on kuitenkin jonkinlainen aste-ero. Dawkins pyrkii liittämään mahdollisimman vähän näitä negatiivisia attribuutteja, kun taas kreationistien mediastrategiana on ollut "iskeä täysilaidallisella".
1: Dawkins on toki mainettaan leppoisampi. Esimerkiksi "Jumalharha" ei kerro että ilman uskontoa ei olisi raiskauksia, murhaamisia ja varkauksia. (Jotka taas ovat uskovaisilla yllättävän yleisiä "vetoja" ateisteille, ja silti ateisteja pidetään suvaitsemattomina.) Itse asiassa Dawkinsin kirjaan "Root of All Evil?" liittyy taistelu jossa kirjanjulkaisija ja Dawkins olivat erimielisiä kirjan nimestä. Dawkins vastusti tätä otsikkoa, mutta provokatiivinen otsikko on myyvempi. Ja "kompromissina" teokseen sitten laitettiin otsikon perään kysymysmerkki. Tämä kertoo mediasta. Ja valitettavasti jonkin verran myös ateisteista.

Kenties pahiten tätä luokkaa ilmentää David Berlinski. Hän on hyvin erikoinen hahmo. Koska hän kiistää olevansa kreationisti (kuten jokainen Intelligent Designin kannattaja) ja korostaa olevansa agnostikko. Ja kaikki mitä hän sanoo näyttää olevan kuitenkin mitä klassisinta kreationismia. Hän on kirjoittanut Dawkinsin "God Delusion" -kirjan nimeä seurailevan teoksen otsikolla "The Devil's Delusion". Siinä hän selittää mikä on syy natsien kauhutekoihin. Otan pitkähkön lainauksen, koska se kontekstoi hänen asiansa erinomaisesti.

"Dawkins is prepared to acknowledge the facts while denying their significance. Neither the Nazis nor the Communists, he affirms, acted because of their atheism. They were simply keen to kill a great many people. Atheism had nothing to do with it. They might well have been Christian Scientists. In the early days of the German advance into Eastern Europe, before the possibility of Soviet retribution even entered their untroubled imagination, Nazi extermination squads would sweep into villages, and after forcing the villagers to dig their own graves, murder their victims with machine guns. On one such occasion somewhere in Eastern Europe, an SS officer watched languidly, his machine gun cradled, as an elderly and bearded Hasidic Jew laboriously dug what he knew to be his grave. Standing up straight, he addressed his executioner. “God is watching what you are doing,” he said. And then he was shot dead. What Hitler did not believe and what Stalin did not believe and what Mao did not believe and what the SS did not believe and what the Gestapo did not believe and what the NKVD did not believe and what the commissars, functionaries, swaggering executioners, Nazi doctors, Communist Party theoreticians, intellectuals, Brown Shirts, Black Shirts, gauleiters, and a thousand party hacks did not believe was that God was watching what they were doing. And as far as we can tell, very few of those carrying out the horrors of the twentieth century worried overmuch that God was watching what they were doing either. That is, after all, the meaning of a secular society."

Tässä näkemyksessä korostuva etiikka on hyvin vahvasti Kohlbergin moraalihierarkiassa sitä alkeellisinta eettisyyttä. Ja psykologisesti kiinnostavaa on sitten se, miten tässä korostetaan ns. kyylääjäjumalaa. Mutta tämä on kuitenkin koristelua. Sillä kenties erikoisempia asioita saadaan kun katsotaan itse natseja. Ja vähän muitakin asioita.

Mitä natsit tekivät?

Aloitin varsin provokatiivisesti ottamalla sitaatin "Mein Kampfista". Se kuvastaa erästä jännittävää puolta natsiliikkeessä. Siitä toki puhutaan yllättävän harvoin. Se oli nimittäin hyvin teistinen. Tämä voi tulla yllätyksenä ID -piireille, joiden huojentavina piirteinä on se että he eivät tavaa natsioppeja. (Koska se tekee heistä ei-natseja.) Valitettavasti tämä johtaa moniin asiavirheisiin. Hitler ei promotoinut ateismia. Ja "Mein Kampf" pitää sisällään viittauksia Jumalisuuteen.

SS -vyönsolki.
Mitä se sanoo Darwinista?
Katso ihmeessä, jos kielitaito
ei riitä, apuja löytyy kyllä ;
saksa-suomi -sanakirjasta.

1: Ja rotuopin kohdalla korostettiin varsin kreationistisia oppeja lajien pysyvyydestä ; Natsit eivät kehittäneet rotua vaan puhdistivat sitä ja yrittivät estää sen rappeutumista. Kuten asian voi lukea Suomeksi "Taisteluni" -kirjasta (vol II kappale XI) "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet." Tätä et pikku evosuista kuule tänä päivänä. Jotkut muut tahot kyllä käyttävät tämänlaista sitä enemmänkin. Osaatko esimerkiksi nimetä tämän tahon?

Hitler tarjosikin yleisölleen "jotain ihan muuta" ; Norman Baynesin "The Speeches of Adolf Hitler, April 1922 – August 1939" on tärkeä dokumentti siltä kannalta jos haluaa tietää mitä Hitler on sanonut. (Kaikenlaiseen ryönään sitä voi joutua tutustumaan jos viittaa natsejen tekoihin, sillä tietäminen vaatii tutustumista.) Sen antama oppi on yllättävä. Sen sivulla 378 on puhe jossa führer itse kertoo ateismista vuonna 1933. "Without pledging ourselves to any particular Confession, we have restored faith to its pre-requisites because we were convinced that the people needs - and requires - this faith. We have therefore undertaken the fight against the atheistic movement, and that not merely with a few theoretical declarations: we have stamped it out." Myös Christian Smithin "Disruptive Religion: The Force of Faith in Social-movement Activism" kertoo että natsit vastustivat kommunismia ja tätä kautta ateismia. Ankaruus tässä kohden yllätti itseänikin. Mutta tarkemmin ajatellen sen olisi pitänyt olla ilmiselvää. Suomi oli natsien kanssa liitossa sodassa koska meillä oli yhteinen vihollinen, Neuvostoliitto. Ateismi oli kätevä tapa erottautua.

Itse asiassa Hitler kielsi ateistisia järjestöjä. Tässä toiminta eteni vaiheittain. Heike Bock kertoo kirjassaan "Secularization of the modern conduct of life? Reflections on the religiousness of early modern Europe" (s. 157) että aluksi Hitler vastusti lähinnä vasemmistolaisia ateisteja. Heidän järjestötoimintansa kiellettiin, tehtiin laittomaksi. Sellainen oli poliittisesti epäkorrektia, kun piti ajaa kansallisvaltion elintilan asiaa. Oikeistolaisia ateisteja katsottiin sen sijaan paremmin. Hitler loi jopa kieleensä tietyn käsitteen, sanan gottlosenbewegung, jota hän moitti ja joka oli juuri vasemmistolaista ateismia. Ernst Helmreich, "The German Churches Under Hitler" (s. 241) kertoo miten vuonna 1933 Hitler oli tekemisissä katolisen kirkon kanssa ja esitti aivan suoraan että sekulaareja kouluja ei voida sallia koska niissä elää jumalattomuus. Vastustus ei siis ollut enää pelkästään vasemistolaisia ateisteja kohtaan, vaan vastustuksen ytimeen laitettiin sekularismi ja ateismi laajemminkin.

Siksi seuraa se joka muuten voisi olla yllättävää. (Se oli yllättävää ainakin minulle.) Natsisaksassa ateisteja oli sikavähän. Richard Evans onkin tuonut asiasta tilastotietoa kirjassaan "The Third Reich at War". (Tämänlainen onnistuu koska natsit olivat byrokraattisia, joka on sekin perustietoa.) Ja tässä selvisi että natsien toiminnan aikana ateistien määrä oli vain 1,5%. Osasyynä voi toki olla "kaapissaolo", sillä natsit eivät todellakaan katsoneet ateismia hyvällä. Esimerkiksi vaikeasti kristilliseksi nähtävään natsiokkulttisoopaan hurahtanut Himmler, joka kannatti ns. gottgläubig ("believers of god") -liikettä jota edusti 3,5% saksalaisista, esitti aivan suoraan että ateismi olisi riski koska siitä seuraisi tottelemattomuutta. Saksa koostui pääasiassa (95%) katolisista ja protestanteista, eli kristityistä.

Miksi tällä on väliä nykyajassa? (Ja ennen kaikkea miten.)

Tässä kohden itse asiassa varhaisajan Hitlerin oppien analogisuus nykyaikaiseen Suomeen on selvä. Moni perussuomalainen suhtautuu ihan suvaiten ateisteihin jotka eivät edusta "punavihermädättäjiä" vaan jotka ovat oikeistolaisia ateisteja. Sellaisia kuin internetvaikuttaja Peter Pyykkönen. Tämä muistuttaa hieman siitä miten joku aikanaan vertasi PerusSuomalaisten puolueohjelman sisältöä kansallissosialistien vastaavaan ja suuri osa tavoitteista oli samoja mitä natseilla oli puolueen alkuaikoina. Tämä ei toki paina hirveästi, koska julmuudet tulivat vasta paljon myöhemmin. Ja on aika idioottimaista maalata slippery slopeja näkemällä jotain "historiallisia tendenssejä" paranoidisilla asennevammaisilla silmälaseilla. Mutta niin on tuttua sekin että kerrotaan että "Koti, Uskonto, Isänmaa" ovat kolmikko josta "Uskonnon" poisottaminen uhkaa muitakin kolmikon kohtia. Ja kuinka meille kerrotaan että ateistit ovat itsekkäitä eivätkä suostu kuolemaan itseään suurempien asioiden vuoksi, josta seuraa kuuliaisuusongelmia. Ja miten juoksuhaudoissa ei ole ateisteja. Elämme kulttuurissa jossa Jussi Keskinen kertoo evoluutio-oppia kouluille. Ja tässä kohden lainataan Berlinskiä ja hänen ajatuksiaan. Ja Berlinskikin mesoaa.

Mutta rikkoakseni slippery slopen, otan varovaisen kommentin. Sekin on nykysuomesta. Tänään keskustelua on herännyt paljon siitä kuinka islamistit ovat tuominneet islamtutkijan kuolemaan. Tässä kritiikin henkenä on ollut se, että "Aika onneton islamin tutkija on jos ei edes ymmärrä eroa islamismin (Poliittinen ideologia) ja islamin (Uskonto) välillä. Ja tähän väliin disklaimeri että islamismi on tietenkin totaalista paskaa, kuten muutkin teokraattiset poliittiset liikkeet." Teokratiat ovatkin hyvin huono asia. Toissa viikolla Netanyahu ilmoitti suoraan, viitaten palestiinalaisiin, että "saastoilla ei ole oikeutta elää". Sionismi on rasistinen ja imperialistinen poliittinen liike. Tätä on sitten törkeää rinnastaa suoraan juutalaisiin (kansa) tai juutalaisuuteen (uskonto). Erottelu "fundamentalisteihin ja muihin" onkin tältä osin tärkeä jako tehdä. Moni tietysti näkee että islamilaiset "tekevät sen itse" ja että jossain vaiheessa yksittäistapauksista tulee tilasto joka merkitsee sitä että maahanmuuttokritiikki on perusteltua. Syytös on kieltämättä viehättävä. On helppoa vastustaa teokratiaa. Ja tosiasiassa jos islaminusko on "vain poliittinen ase kusipäiden käsissä" niin se tarkoittaa likimain sitä että islamin kanssa kusipäät ovat aseistettuja kusipäitä.

Mutta silti, ennen kuin Todellinen Skotti Laulaa, voimme sanoa että "Haloo! Että Vatikaanin kardinaalit ovat ymmärtäneet kristinuskon väärin, samoin IRA Pohjois-Irlannissa, USA:n republikaanit, putinistit! Adolf Hitler on ymmärtänyt kristinuskon väärin, LRA Ugandassa, Ku Klux Klan USA:ssa, kristityt teokraatit Nigeriassa, Ugandassa, USA:ssa, Venäjällä, ne kaikkiko ovat ymmärtäneet kristinuskon väärin? Ehkä vika on sittenkin teoriassa." Mutta tämä tosin vahvistaa mielessäni sitä alkuperäistä sanomaani niistä aseistetuista kusipäistä. Dawkiksin uskontokritiikin ytimessäkin on juuri se, että uskonto on väline politiikanteossa ja sen pahempi uskonnolle. "Väärinkäsitys dogmatiikasta" on sivuseikka koska valtaosa uskovaisista ei ole dogmatiikan mestareita.

Itse asiassa voidaankin nähdä että mikä on se syy miksi islamistiterroristi suostuu sitomaan pommin itseensä ja menemään bussiin räjäyttämään itseään. Koska Jumala katsoo häntä. Samoin Berlinskin anekdootissa esiintynyt Hitleriä kannattaneen natsin tekemä juutalaisen ampuminen on jotain johon tätä on hyvä rinnastaa. Ampuja on 95% todennäköisyydellä ajatellut että juutalainen on ollut oikeassa huutaessaan siitä että Jumala näkee. Ja hän on tästä ollut iloinen ja ylpeä. Sillä hän on puolustanut uskoaan harhaoppista vastaan. Jokaiselle joka selittää miten kristitty ei voi tappaa joutuu kohtaamaan William Lane Craigin joka perustelee teologisesti miksi on kristinuskolle soveliasta että Jumala Raamatussa käskee kansanmurhaan. Ja ei, tämä tulkinta ei jää papereille vaan sitä sovelletaan nykyaikanakin esimerkiksi israel -kysymyksen kohdalla. Kristittyjen apologeetikkojen suosiossa oleva Craig opettaa myös asioita jotka käsittelevät eläimien hyvinvointia varsin mielenkiintoisessa valossa. Selvästi kristitty voi tehdä vaikka mitä ilman että se vääjäämättä rikkoisi uskontoa vastaan. Joka tekee uskonnosta tämänlaisia tekoja haluavan kädessä vaarallisen aseen. (Ilman uskontoa hän mitä luultavimmin olisi aseeton kusipää, mutta sen kanssa aseistettu kusipää.)

Nähdäkseni islamilaiset kulttuurit ja islamilaiset teokratiat ovat olemassaolollaan demonstroineet että ne tuottavat varsin sitkeän kulttuurin. Siinä missä pohjoismaissa ei ole viikinkihenkistä ryöstelyä eikä italiassa enää viitsitä ristiretkeillä edes perheen kanssa, islamilaisissa maissa yritetään rakentaa innolla kalifaatteja. Nämä teokratiat ovat myös varsin kenkkuja asua. Ja tässä mielessä sitkeys ja kulttuurin hengissäpysyminen on eettiseltä kannalta sivuasia ; Kulttuurievoluutio kertoo korkeintaan miksi se on säilynyt, ei että se olisi oikein. (Mikä on uusateistisen liikehdinnän monimuotoisuudessa se kanta joka Dawkinsilla on etiikkaan.) Nämä kulttuurit ovat olemassaolollaan demonstroineet että ne ovat perseestä. Islamistinen monokulttuuri ei siis toimi. Kuten ei kristillinen monokulttuurikaan. Pluralistisissa kulttuureissa sen sijaan näyttää menevän paremmin. Mikään monokulttuuri ei toimi, joten on kokeiltava vaihtoehtoja.

Siksi jos minulta kysytään että miten agnostikkona - kuten Berlinskikin ; voiperkeleenjumalauta - rakennan moraalini ilman avoimen teistisiä oppeja vastaan hieman eri tavalla kuin Berlinski. Haen tähän avuksi lainauksen Wilkinsiltä, joka on myös agnostikko. Hän on tähän kysymykseen vastannut seuraavalla tavalla : (Tiedostaen että ateismikortti viuhahtaa kaikille eiteisteille ja ohittaen tämän roskana johon on valitettavsti jo turruttu ja totuttu.) "A while back I gave a talk to a group of theologians on the question of Darwinian accidents. It had no ethics content. The first question I was asked was “If you are an atheist, how can you have moral rules?” Like many others who talk about Darwin and evolution, I have been asked this a lot, and my answer is always the same: “I am an ape. That is what apes do.” Social apes (arguably all the apes) are evolved to function in social groups and norm-following is a crucial aspect of this. It would be remarkable if humans, who evolved from the other apes, did not follow group norms, not that they do."

Ne vainoavat meitä kun eivät anna meidän kutsua heitä natseiksi

"Saunan valmistuttua suunnitelmassa havaitaan puute. Valas ei selvästikään ole niellyt riittävästi kuivaa polttopuuta. Kun sirkka putoaa kuulokäyrältä, ei omatunto enää soimaa. Kekkonen kolkkaa Pinokkion takaapäin." ... "Puunukesta saakin oikein kiperät löylyt."
(Matti Hagelberg, "Kekkonen")

Kreationismin perusteemana on kautta aikojen ollut yritys vaikuttaa kouluopetukseen. Kouluopetuksessa tavoite on yleensä (a) evoluutio -opetuksen kieltäminen tai (b) jonkinlaisen luomismallin opetus. Joskus molemmat. Osa keskusteluun osallistuvista kristityistä edustaa sitä linjamaa mitä Suomessakin kohtaa usein. He viittaavat de jure tilaan ja selittävät että asiat ovat kunnossa myös de facto. He ovat optimisteja joiden mukaan se, että kreationistit yrittävät saada lainmuutosta itselleen mieluisaksi ja sotivat epäonnistuen esimerkiksi Doverissa tarkoittaa sitä, että ei ole mitään ongelmaa.

On kuitenkin syytä muistaa, että hyvin moni kristitty tekee kuten Päivi Räsänen opettaa ; Omatunto ja laki, jos ne ovat ristiriidassa, ovat sellaisia että omatunto voittaa. Kunhan omatunto vain on kristillisesti oikeaoppinen. Tällöin lakimuutosta haetaan siksi että jo harjoitettu käytänne saataisiin hyväksyttäväksi. (Itse asiassa kouluissa tapahtuvissa uskonnontuputus-skandaaleissa toistuva teema on se, että uskonnollinen ikoni ja toiminta ovat koulussa "perinne" tai "pitkäaikainen käytänne" tai "tapa". Ikään kuin USA:n perustuslain rikkominen muuttuisi hyväksyttäväksi sillä että sitä tekee todella paljon. Se on argumenttina sama kuin yrittäisi vapautua murhasyytteestä viittaamalla että on tosiasiassa tappanut satoja ihmisiä!)

Siksi on hyvä ottaa esille ACE:n koulutusohjelma Texasissa. Accelerated Christian Education pyrkii opettamaan nuoren maan kreationismia (YEC). Taannoin ongelmia tuli kun paljastui että sen oppikirjoissa opetettiin faktana kaksivaiheista argumentaatiota jonka kumpaakaan kohtaa on hyvin vaikeaa nähdä millään tavalla rationaalisina ja hyvin perusteltuina. (1) Loch Nessin hirviö on olemassa. (2) Tämä Loch Nessin hirviön olemassaolo falsifioi evoluution ja tekee siitä mahdotonta. Nyt esille on noussut historia. Biologiankirjoissa voi miltei odottaa kreationismia, mutta kreationisteilla on myös oma historia. YEC on peräti kirjoittanut maailmanhistorian ja kosmologian uusiksi. (Koska moderneista tieteistä niin monet ovat heidän näkemyksiään vastaan.) Tällä kertaa kysymys ei ollut maan iästä, vaan siitä että historian oppikirjoissa opetetaan että evoluutioteoria ei ole vain epätiede, vaan myös vaarallista vaino-ideologiaa joka oli Hitlerin ideologian perusjalka ja holokaustin pääsyyllinen. ; Näkemys on jotain jota kreationistit mielellään toistavat. Ja olen kumonnut tämän darwinismi-natsismi yhteyden sen verran monesta eri näkökulmasta, että en näe sitä enää edes tarpeelliseksi tässä yhteydessä.

Ja kyllä. Kysymys on oppikirjoista joita esitetään lasten oppitunneilla siitä huolimatta että oikeussaleissa kreationistit ovat kärsineet tappioita jotka ovat saaneet heidät syyttämään järjestelmää heidän maailmankuvansa vainoamisesta.

Tästä ei voi kuin ottaa esille ID:n Dense LällällällälLearyn Denyse O'Learyn. Larry Moranin "Sandwalk" -blogissa ollaan ironisia siitä miten hän katsoo maailmaa. Eli miten käytännössä kaikki ID:n kannattajat katsovat maailmaa. O'Leary on ärsyyntynyt siitä että häntä kutsutaan herjaavilla pilkkaavilla nimillä. "Intelligent Design Creationists are upset when I call them IDiots. They don't realize that the easiest way to make me stop is for them to stop acting like ... well, idiots. The IDiots are fond of pointing out that they are all good Christians who would never stoop so low. They are all kind and gentle people who treat their opponents with respect and dignity. That's why they get so upset when we insult them." Kuitenkin maailma toimii omituisesti. Ja saatuaan valitettua herjaavista käsitteistä O'Leary jatkaa puhumalla siitä miten "darwinismi" on kauhea rasistinen ideologia ja vainoajien oppi. "Darwin’s racism was not adopted out of bad will but simply as the logic of Darwinism. That is the point that every Darwinist wants to miss or downplay." Se, että Darwin ei ollut mitenkään erityisen rasisti, ja että Hitlerkin viittasi "Mein Kampfissa" muuttumattomiin lajeihin, johtaa siihen että "evolutionistit" eivät suinkaan vesitä Darwinin rasismia hänen kieltämättä varsin hyväntahtoiseen luonteeseensa vedoten, vaan ID:läiset valehtelevat koko yhteyden vääristelemällä tosiasioita. Eihän tähän voi sanoa muuta kuin että "Do you see the problem. Those poor IDiots are being criticized unjustly for seeing the obvious; namely, that all Darwinists are racists. Doesn't your heart go out to them? Poor, poor IDiots." Mutta jos se olisi reilua, se ei olisi Intelligent Designiä. Siksi ne ID:n kivasti puhuvat sedät sekoittavat sivistyssanaretoriikkaa pilkkaamisiinsa. Koska sen tarkoituksena on vesittää se, että koko ideologian syvin merkitys on vääräuskoisten latistaminen kuten "Wedge" -dokumentti opettaa. Onkin erikoista, miten omaantuntoon vetoavat ihmiset ovat niitä joilla sellaista ei tunnu olevankaan. Ja miten muiden suvaitsemattomuudesta ja maailmankuvien avoimesta käsittelystä kiinnostuneet ovat kaikista dogmaattisimmin hakkaamassa "vääriä maailmankuvia" - jopa niin pitkälle, että tekevät tästä ylpeilynaiheen.

Asia onkin jotain johon ei voine vastata muuten kuin lainaamalla kaveriani ja hänen suhtautumistapaansa kreationistien natsikorttiin: "This lie is more of a proverbial "white flag." When creationists can no longer refute the evidence by redefining it on their own terms, they play the Hitler card - evolution is not only untrue, but evil, because it inspired Hitler. The next time you catch someone spouting this nonsense, you may want to ask them why Origin of Species was banned under the nazis."

Ulkokuori

Puitteet painavat paljon. Esimerkiksi ylläoleva kuva Lontoon Greenwitchissä olevalta yliopistolta (University of Greenwitch) on otettu huikean näköisestä paikasta. Paikan rakennukset suorastaan huokuvat sivistyksen henkeä. Ei ole vaikeaa kulkea paikassa ja kokea olevansa osana jotain itseä suurempaa. Rakennus itsessään luo imagon. Hyvä arkkitehti pyrkiikin tähän ; Paikka ei ole vain kaunis vaan nimenomaan täydentää rakennuksen funktiota. Esimerkiksi yliopiston ohjaavana ideaalina, ethoksena, on sivistys. Monesti estetiikka, pathos tunteita välittävä ilmaisu jolla taiteilija tai arkkitehti luo puitteet ethokselle sekoittuukin ethokseen. Niitä on monesti hyvin vaikeaa erottaa toisistaan. Ja niitä aletaan jopa käyttämään samana asiana. Tämä on hieman sama kuin sekoittaisi lahjan sisällön sen kääreisiin. Mutta ihmiselle tämä käy melko luonnostaan.

Etenkin jos paraatiovien lisäksi kohteet ovat yhtä esteettisiä myös kääntöpuolelta.

Kenties erikoisin esimerkki tästä löytyy ns. natsiestetiikasta. Moni nimittäin pitää natsiutta jotenkin rumana. Asiaa ei tietysti auta se, että natsit vastustivat ns. rappiotaidetta. On kuitenkin nähtävä, että natsien sensuuri johtui juuri siitä että heillä on vahva esteettinen standardi. Natsit rajoittivat muotoa nimenomaan siksi, koska heillä oli mielikuva siitä miltä piti näyttää. Asia on kuten Philippe Lacoue-Labarthen ja Jean-Luc Nancyn "Natsimyytti" esittää ; Natsit olivat esteetikkoja par excellence, hyvin vahvasti symbolejen ja koristelujen varaan koko ideologiamyyttiään rakentavia. Natsit päin vastoin loivat patsastelukulttuurin, jossa symbolit, tervehdykset, paraatit ja vastaavat olivat liikkeen olennaisinta ydintä. Siksi Hitler oli epäonnistunut taiteilija. Siksi tarvittiin Hitlerin arkkitehti Speer luomaan natsipaatosta jolla kannateltiin natsieetosta.

Natsismia ei ole ilman natsiestetiikkaa ja se sai voimansa natsiestetiikasta. Jos ideologia oli se joka teki natsismista vaarallisen koneiston, estetiikka oli se joka antoi sille vallan.

Jos asiaa katsotaan aivan suoraan niin voidaan sanoa natsiroju on niin esteettistä, että se lähentelee kitschiä. On hyvä huomata, että rappiotaide edusti taidemuotoa joka pyrkii ilmaisuun, kekseliäisyyteen ja vastaavaan. Tämän riskinä on dekadenssi. Kaikkia arvoja pilkataan. Tämä ei tietysti sopinut natseille. Siksi he ottivat ilmaisuun toisen muodon. Taide on koristelua. Tämä menettää ilmaisuvoimaa ja sen ääripäässä on pikkusievä kitch.

Ja mitä enemmän valtaa natsit saivat, sitä vahvemmin esteettisyys nousi kuvioihin. SS -uniformut pääkallomerkit, musta nahka ja vastava ovat jotain hyvin muuta kuin epäesteettiset SA:n varusteet. SS -koristelut ja muut natsien symbolit ovat itse asiassa niin kitchiä että ilman ideologista taakkaansa ne ovat "lähes homoa". ; Ja tosiasiassa natsien estetiikka itsessään on useimmiten melko harmitonta. Se, mikä siitä tekee vaarallisen on se että paketin kuori ja sisältö sekoittuvat toisiinsa. Ilman tätä ideologista painolastiaan natsikoristelu olisi vain mitä harmittominta kitchiä. Kitchiä jolla ei olisi mitään sanomaa, edes vaarallista.

Ihmisten on kuitenkin melko vaikeaa erottaa näitä kahta tasoa toisistaan. Itse taas pyrin irrottelemaan asioita. Sitä voisi kutsua "illuusion puhkaisemiseksi". Ja huomio on hyvin relevantti esimerkiksi nykysuomessa. Ei, en siirrä puhettani Timo Soiniin joka valittaa postmodernista tekotaiteesta. Se voisi olla helppoa, mutta ei kovin rakentavaa. Muutenkaan en tässä itse asiassa ole tuomassa esiin natsikorttia, vaan pikemminkin pesen hieman natsismiin liittyviä ikäviä mielikuvia. Tuntuu että pelkästään se, että se on natsia tarkoittaisi että siinä ei voisi olla mitään hyvää. ;  Itse taas näen että jos siinä ei olisi mitään hyvää, ei kukaan olisi mennyt mukaankaan. Natsismin vahvuus oli se, että he tuottivat erinomaista kitchiä... Tätä ei pidä sekoittaa siihen että oikeuttaisi natsien hirmutekoja. Sillä kuten taitava - tai vähemmänkin taitava - reetori voi kertoa, pathos ja ethos ovat kuitenkin hitusen eri elementtejä ilmaisussa. Siksi niillä on eri nimetkin. Siksi aiheeni ei ole Timo Soini vaan jotain vähän muuta.

Kivat seremoniatilatkin.

Ja tämä on oleellista modernissa valtionkirkossamme. Moni ihminen ei pidä siitä että moitin kirkkoa. Heillä on toki oikeutus tähän mielipiteeseensä. Mutta en osta sitä argumenttia jonka toistuvasti kuulen. Eli sitä, että miksi vaatia kirkolta ratkaisuja, päätöksiä tai oppimuutoksia juuri nyt, aikana jolloin kirkko tunkee vähiten nenäänsä ihmisten asioihin, mukaanlukien makuuhuone. Kirkon penkiltäkään ei pelotella Helvetillä. Saarnat ja puheet ovat lempeitä.

Näkisinkin että kirkkoa vaivaa täsmälleen sama kuin natseja. Heidän ilmaisunsa on äärimmäisen kitch, ja ongelmat etiikassa pyritään lakaisemaan maton alle. Toki on väärin väittää että kirkko olisi Paha samalla tavalla kuin natsien tuhatvuotinen valtakunta, jota ei ainakaan nimestään päätellen kenties rakennettukaan kestämään ikuisesti vaan lähinnä tuottamaan jotain riittävän pitkäikäistä ja massiivista, jotain joka olisi loistelias aikansa ja joka jättäisi tuhonsakin jälkeen jäljelle ikimuistoisia raunioita.

Se on redusoitunut rituaaleiksi. Ihmiset peräti haluavat siltä juuri näitä rituaaleja. Tämä tekee kirkosta esteettisen laitoksen. Ja kirkon pathoksessa ei olekaan vikaa. Se puhuu mukavia moniarvoisuudesta ja kaikkien kuuntelemisesta. Mutta valitettavasti tämä on pelkkää kitchiä. Olen monien muiden tavoin hyvin pettynyt siihen että rakenteet, siis kirkon ethoksen syvin olemus, ei monin paikoin nimenomaan vastaa tätä pintaa. Siksi muutokset joita kirkolta vaaditaan koskevat sen toimintakäytänteitä. Harva moittii että kirkossa kuuluu liikaa helvettipelottelua. Silti helvettipelottelun puutetta käytetään kirkon puolusteluna, joka hämmästyttää siksi että kukaan ei ole esittänyt että kirkossa olisi helvettipelottelua in first place. Tämänlaisella savuverholla itse asiassa estetään syvä arvokeskustelu ja kirkon haastaminen ja kirkon moniäänisyys. Sillä heti jos keskustelu siirtyy ethokseen, aletaan puhumaan pathoksesta. Olisi jonkinlaista taikauskoista sanamaagisuuteen nojaamista uskoa että pelkkä esitetty hyminä tarkoittaisi samaa kuin asioiden toteutuminen.

Vaikka Jeesus toki kannusti olemaan lapsen kaltainen, hän ei kehottanut olemaan naïvi. Päin vastoin, hän oli "Raamatunkin" mukaan hyvin tarkka uskontoinstituution tarkkailija ja huomasi monesti että jos uskon dogmat oli tarkoitettu joskus ihmisille, niin nyt ihmiset olivatkin uhratut dogmalle. Jeesuksen lapset eivät siis selvästi olleet illuusioilla hämmennettäviä huijattavia idiootteja. Ja siihen on hyvä syy. Hän ei varmasti tarkoittanut että Hitlerin tahtiin marssijoiden kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Apolloninen Darwin

Charles Pence kirjoitti Nietzschen ja Darwinin välisestä suhteesta. Näkemys on siitä mielenkiintoinen, että se rikkoo muutamia yleisiä stereotypioita jotka koskevat sekä evoluutiota että Nietzscheä ; Ei ole ollenkaan tavatonta kuulla, että Nietzschen psykogia olisi evoluutiopsykologiaa. Yli-ihminen nähdään samana kuin "adaptiivinen ihminen" ja tahto valtaan on luonnonvalinnan kaltainen. Että pyrkimys ja taistelu yhdistävät molempia. Pencen kirjoitus erottaa vahvasti Nietzschen ja Darwinin. Pence korostaa että Nietzsche itse ei näytä näkevän yhteyttä itsensä ja Darwinin ajatusten välillä; "it is clear that most of Nietzsche’s writing on Darwinis negative, at times even ad hominem." Nietzcheltä ad hominem ei ole ihme. Se oli hänelle jonkinlainen tavaramerkki.

Ja itse asiassa muutoinkaan tämän ei pitäisi yllättää, sillä Nietzschen maailmassa tieteellistä objektiivisuutta vältellään. Nietzschen maailma jossa ihminen elää ei ole kaavamainen ja hallittava, se on enemmänkin järjen ja hallinnan yllättävä seikkailujen maa. Sopiva paikka yli-ihmisen seikkailla itseään ylittämässä. Itse asiassa tämä yhteys näkyy melko vahvasti nykyisessä eksistentialistisissa suuntauksissa ja postmodernismissa ; Evoluutiopsykologiaa vastustetaan koska se kahlitsee. Eksistentialistista ja Nietzshen kritiikkiä yhdistää esteettisen näkökulman korostaminen. "An important part of Nietzsche’s response can best be understood as an aesthetic critique of Darwin, reacting to what he saw as Darwin having drained life of an essential component of objective aesthetic value. For Nietzsche, Darwin’s theory is false because it is too intellectual, because it searches for rules, regulations, and uniformity in a realm where none of theseare to be found – and, moreover, where they should not be found."

Nietzsche vastusti Darwinia koska hän näki tämän liian apollonisena. Nietzsche kuvasi "Tragedian synnyssä" että apollon on järjestystä hakeva. Hän kuvasi apollonisuutta auktoriteetin, majestettisuuden ja myös julmuuden kautta. Apollonisuus taistelee Dionyysisten voimien kanssa, jolloin puhutaan juopumisesta ja ekstaasista. Mikä tarkoittaa sitä että Apollonisuus myös vähentää näitä piirteitä. Ja näin evoluutioteoria joka luo järjestystä ihmiseen ja historiaan voidaan nähdä hyvinkin apollonisena. Nietzschen kritiikki onkin hyvinkin antiteesi nykyiselle kreationismille joka moittii evoluutiota mielivallasta, siis yhdistää sen enemmänkin Dionyysisiin voimiin. Pence huomaa tämän yhteyden "One of Nietzsche’s critiques of Darwinian evolution argues not that it leaves too much to randomness, chance, or disorder (pace today’s creationists), but that it places an over-intellectualized view of life - an over-Apollonian view of life, in the terminology of Nietzsche’s early works - at the foundation of biology, a biology which Nietzsche recognized would have profoundly distasteful philosophical implications. This critique, developed early in Nietzsche’s career, can be seen throughout his writings on Darwin."

Itse asiassa on hieman yllättävää, että Nietzschen Darwinvastaisuutta ei näytetä tuntevan. Hänen teoksensa "From the Will to Power" ("der Wille zur Macht"), vastustaa kovastikin nimeltä mainiten Darwinia. Kirjassa on kokonainen osio joka on otsikoitu nimellä "Anti Darwin"! Hän koki vastenmielisenä sen miten Darwin hänestä ajoi keskinkertaisuuden eikä luovuuden asiaa "the inevitable mastery of the mediocre, and even of those who are below mediocrity."

Toki asiaa ajaa se, että Nietzscheä - kuten ei muuten Darwiniakaan - ei ylipäätään tunnuta osaavan - molempien näkemykset ovat ihmisistä niin tuttuja että he osaavat ne jo ilman että niitä tarvitsee opetella. Ihmisille pitää esimerkiksi selittää että übermench ei ole mikään korkeampi fyysinen ihmislaji tai rotu, vaan erityisen luova persoona. Kaikki mikä haittaa luovuutta - kuten käsitys luonnontieteiden rajoittamasta maailmasta - ovat jarruja, jotka tekevät byrokraattisemmiksi, eli epäesteettisemmäksi. Nietzschen nimi yhdistetään melko usein natseihin, mikä johtuu pääasiassa siitä että Nietzschen natsimieliset sukulaiset käyttivät hänen sanomisiaan. Mutta silti tosiasiassa monet natsit vastustivat häntä - esimerkiksi Dietrich Eckart ei pitänyt Nietzsheä kunnollisena filosofina natseille koska hän oli antikristitty. Tämä onkin varsin hyvä huomio, sillä aina kun Nietzscheä on yritetty muokata natsiaatteeseen sopivaksi, on jouduttu lisäämään omituisia elementtejä, kuten lisäämään kansallismielisyyttä ja poistamaan näkemykset luovasta yksilöllisyydestä. Kristinuskon kritiikistä pitää kaivaa irti kontekstointi jotta saadaan juutalaisvastaisuutta. Ja niin edespäin. Ja kun nämä analyysityökalut ja näkökulmat unohdetaan, ei Nietzschestä jää juuri mitään jäljelle.

Tästä päästään kreationismikliseeseen ; Sillä ylläoleva ei estä sitä, että Nietzscheä liitetään natseihin ja Darwiniin - usein käyttämällä ad hominemia, tuota keinoista nietzscheläisintä. ; Esimerkiksi Klinghoffer selittää että natsisaksassa Nietzsche oli natsien suuri sankari. Ja että natsit ja Nietzsche molemmat olivat perimmiltään darwinisteja ; "the influence exercised by the "'Germanizing' of Darwin, especially in Nietzsche, at least as he was caricatured by the Nazis. Hitler's all-encompassing ideology of race was a 'vulgarized version,' in one scholar's phrase, of the social Darwinism that held sway in the imperial age among both intellectuals and the crowd." Tämä on erittäin mielenkiintoista kuultavaa kun muistetaan että Hitler ei viittaa "Mein Kampfissa" evoluutioon vaan käyttää uskonnollista kieltä. Hitler myös syytti juutalaisia ateisteiksi, mutta syyttipä hän juutalaisia myös Jeesuksentappajiksi. Hitlerin rasismi taas oli kopioitu tietyiltä ideologeilta kuten Louis Agassiz, Arthur Comte de Gobineau ja Samuel Morton. (Vain muutamia mainitakseni.) Jotka (myös ne mainitsematta jätetyt) olivat protokreationistisia kristittyjä ; Heidän rotuoppinsa ytimessä oli rotusekoitusten välttely ja ajatus siitä että lajit ovat pysyviä ja muuttumattomia, ja niiden puhdasrotuisuus on siksi tärkeää ettei synny rappeutuneita luonnonoikkuja. "Taisteluni" sanookin aivan suoraan kappaleessa xi että "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet."

Eli : kreationistit vääritelevät asioita
yhtä keinotekoisesti kuin tässä
on käytetty photoshoppia.
Minkä ei pitäisi yllättää ketään.

Itse asiassa Hitlerin ajatuskytkökset ovat tässä kreationisteille hitusen noloja. Sillä kreationistien baraminologia voidaan vetää aivan suoraan näihin ajatuksiin ja niiden liikkumisiin Hitlerin aikana ja sen jälkeen. Itse en toki pidä natsikorttia tässä kovin oleellisena - sillä natsit olivat kuitenkin populisteja ja vetivät ajan hengestä yleisiä mielipiteitä, niin hyviä kuin huonojakin, joita käyttivät apunaan. Mutta kreationistit itse ovat korostaneet että ideologisella kytköksellä on oleellista väliä, joten he ovat aivan itse tehneet tästä tematiikasta tärkeän. Heidän omalla logiikallaan heissä itsessään olisi oltava jotain vikaa ja kaikki peittelyt ovat vain sitä että jätetään vastuu taakse kantamatta sitä, koska ei kestetä oman ideologian maailmankuvallisia implikaatioita. (Itse toki uskon tähän päätelmän lopputulokseen, mutta en natsikortin vuoksi. Tähän kun ei tarvita historiaa vaan nykypäivää.) ; Itse asiassa Hitlerin biologinen kieli oli aivan eksplisiittsiesti antidarwinistista ja hän nojasi korkeintaan mikroevoluutioon.

Siksi onkin todella omituista että kukaan ei ole korjannut kreationistivirhettä joka on ollut avoimena jo 1970 -luvun ja Henry Morrisin päivistä lähtien - siis klassisilta kristilliseltä kreationistiajoilta ennen mitään ID -kotkotuksia. Morris kun selitti tuolloin "Evolution and Modern Racism" -kirjoituksessaan, että "The seeds of evolutionary racism came to fullest fruition in the form of National Socialism in Germany. The philosopher Friedrich Nietsche, an ardent evolutionist, popularized in Germany his concept of the superman, and then the master race. The ultimate outcome was Hitler, who elevated this philosophy to the status of a national policy." (Kirjoitusvirhe Morrisin, ei minun.) Klinghoffer jatkaa Morrisin virheiden rehottamaa perinnettä tänä päivänäkin, ja samaa natsidarwinin heiluttelua voi huomata vaikka katsomalla ID:istien "Expelled" -propagandaelokuvaa. Jonkun pitäisi siis näyttää heille Pencen analyysi. Se osoittaisi heidät väärässäoleviksi. He oppisivat, tomertuisivat ja kenties ryhtyisivät hyviksi ihmisiksi.

Erikoista kyllä Intelligent Designin viestintäkanava "Uncommon Descent" -blogi on ottanut Pencen artikkelin esittelyyn mielenkiintoisella otsikolla "Paper: Nietzsche, possibly the Nazis’ favourite well-known philosopher, criticized Darwinism on aesthetic grounds." Aihetta käsitellään hyvin ylimalkaisesti. Henkenä näyttää olevan se, että esteettinen darwinismikritiikki on tarpeen koska se on darwinismikritiikkiä ja jos se tulee "omilta" se on ehdottoman oikeassaolevaa kritiikkiä. Ja että esteetikko Nietzscheä ei tarvitse erottaa naturalisti Darwinin näkemyksistä koska kritiikki on vain esteettistä naturalismin torjuntaa. ; Ylimalkaisuus ei ole ihme. Sillä UD:n ID -maailmassa kaiken ydintä on se, että yli-ihmismyytti törmää darwinismiin natsien kohdalla. Ja tässä olevaa suurtakaan virhettä ei olla valmiita tunnustamaan. Ideologisia mutkia ei UD:ssa haluta kaivella kovin tarkasti. Sillä muutoin käy kuten Moran huomauttaa. "If Nietzsche was a favorite of the Nazis then Darwin must have been opposed to Nazism because Nazi Neitsche criticized natural selection. I'm confused."

Itse olisin ID:istinä hyvin varovainen, sillä tosiasiassa Apollonisuuden näkökulma on tuttu myös muussa ad hominemilla koristelluissa Nietzscheläisessä uskontokritiikissä. Jos esteettisellä kritiikillä on merkitystä, se iskee darwinismin lisäksi myös kristinuskon ytimen. (Joka on se syy miksi Nietzsche ei pitänyt Darwinista eikä kristinuskosta!) Esimerkiksi jos tarkastellaan kristinuskoa voidaan huomata siinä vahvasti apollonisia sääntöjä. Kristus on apolloninen, koska hän on Jumala, Vapahtaja ja hänessä on suuri kosminen totuus joka järjestää kaiken. Eli silloin kun puhutaan armosta, pelastuksesta, vapahduksesta, Jumalisuudesta, objektiivisesta moraalista ja Todellisuuden Perimmäisestä Luonteesta puhutaan juuri apollonisesta sävytyksistä joita Nietzsche moitti epäesteettiseksi Darwinismin kohdalla. Kuitenkin juuri tämän puolen uskossaan monet kristityt näkevät lohdullisena, ymmärrystä antavana, viisaana, ja ylevänä. Eli kauniina.