Liechtenauer, saksalaisen miekkailun standardi vai metamiekkailija?

Liechtenauerin miekkailulinja edustaa keskiaikaista "saksalaista" miekkailua. Siitä on jopa tullut jopa eräänlainen standardi. Jos HEMA -piireissä [Historical European Martial Arts] keskustellaan erilaisista tyyleistä, hänet otetaan usein esiin nimenomaan silloin kun puhutaan sen ajan miekkailusta.

Tämä on aivan järkevää. Häneen liitettyä koulukuntaa ei voi kuitenkaan laittaa standardiksi. Syynä on se, että Liechtenauer tiedetään siksi että hänen tyylinsä on säilynyt. Se ei ole sama kuin se, että se edustaisi aikansa tyypillisintä miekkailutapaa. ; Itse asiassa se mitä me tiedämme Liechtenauerista kertoo meille peräti sen, että Liechtenauerin opetukset toimivat siksi että ne ovat ajalleen epätyypillistä miekkailua.

Tämän ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa se, että miekkailu, kuten muutkin itsepuolustuslajit, ymmärretään hyvin usein väärin. Kun ihmiset katsovat erilaisia karate vs. kickboxing -tyylisiä otteluita, heitä kiinnostaa katsoa kumpi lajeista olisi jotenkin kokonaisvaltaisesti parempi. Kuitenkin lajeja arvioidessa on katsottava missä kontekstissa ne toimivat. ~ Esimerkiksi jos mietitään kumpi on parempi, rapier vai pitkä miekka, on huomioitava se, että tyylit ovat rakentuneet sen varaan, (a) mitä itsellä on päällä ja (b) mitä vastustajalla on päällä. Näin esimerkiksi monet rapiiritekniikat eivät ole lainkaan mielekkäitä jos vastustajalla on panssarointia. Ja samoin tietyt pitkän miekan miekkailutekniikat eivät ole järkeviä jos vastapuoli on panssaroimaton.

Ja Liechtenauer on tämän tematiikan ytimessä.
* Jos mietimme sitä, miksi hän kirjoitti merkeversejä, kryptisiä ohjeita jotka eivät olleet mielekkäitä ennen kuin oppilas oli harjoitellut mestarin opissa, kertoi siitä että oppia haluttiin pitää salassa. Tämä takaa luonnollisesti maksavat asiakkaat. Ja se kertoo myös siitä että tekniikat eivät olleet julkista tietoa. Tämä on tärkeää, koska salaperäisyys kertoo siitä, että tekniikat eivät olleet laajasti levinneitä. Tätä korostaakin se, että tyylin aivan perustekniikoiden mestarillisuutta korostettiin sellaisilla nimillä kuin meisterhau. Ne eivät olleet tavallisten miekkamiesten tiedossa.
* Jos mietitään Liechtenauerin salaisuutta raottavia lähteitä, etenkin Hanko Döbringerin teosta, esittelyssä on usein sanamuotoja jotka vihjaavat siihen että vastapuolen oletetaan tekevän tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Mutta teos sitetn opettaakin toisen tavan jolla pitää reagoida tässä tilanteessa. Tai vaihtoehtoisesti jolla asian voi hoitaa paremmin. Tämänlainen vertaileva lähtökohta nostaa esille esimerkiksi sen, että usein tekniikoissa oletetaan vastustaja joka ei käytä Liechtenauerin tekniikoita. Tietyissä tilanteissa aivan selvästi vastustajan oletetaan tekevän jotain jota teos nimenomaan kieltää tekemästä.

Ja näissä kahdessa onkin tavallaan koko pointti. Liechtenauerin tyyli ei perustu symmetriaan vaan siihen että sinulla on tietty varustus, tietty ase, ja vastustajalla on tietty ase ja varustus. Ja vaikka nämä ovat erilaiset, niin tavassa käyttää näitä varusteita on eroja. Liechtenauer olettaa vastustajan käyttävän tavallisia tekniikoita, ja hänen tyylinsä hakee voiman siitä että se käyttää hyväkseen tätä tietoa. (Tämä on tavallisissa lajeissa kohtuullisen harvinaista. Judokat opettelevat kamppailemaan toisia judokoja vastaan.)

Siksi tyyli onkin ollut aikanaan supersalainen mestarien tyyli. ; Liechtenauerin tyylin voima perustuu siihen että se ei ole standardi. Se on tehokkainta silloin kun vastustaja ei käytä samaa tyyliä sinua vastaan. Näin ollen se ei voi by definition tarkoittaa samaa kuin osuva kuvaus siitä miltä tyypillinen sen ajan miekkailu on näyttänyt. Itse asiassa jos Liechtenauerin tyyli olisi hyvä representaatio sen ajan miekkailusta, se ei olisi läheskään niin sofistikoitunut tyyli kuin se on. Sillä se toimii pääasiassa siksi, että se on outoa ja erikoista. Se on siksi "metamiekkailua".

Master Striket ja niiden käyttötarve

Miekkailun taidossa usein unohtuu se, että perimmäine tavoite on ollut selviytymisessä, ei puhtaassa voittamisessa. Tätä kautta hyvä miekkailutaito ei ole pelkkää kykyä voittaa vastustaja, vaan se on taitoa voittaa vastustaja riskeeraamatta liikaa omaa turvallisuutta.

Perusasennot ovat tässä keskeinen asia, mutta kuitenkin pelkkä paikallaan oleminen ei ole kovin turvallinen tapa. Tarvitaan liikettä. Liechtenauer tekikin tästä "liikkeestä pysyvän asian". Tätä kautta aloitekyky korostuu. Ei ole pelkkää reagointia. Tämä onkin fiksua, koska joskus hyökkäys onkin jollakin tavalla yllättävä. Jos kyse olisi puhtaasta nopeudesta, kyseessä olisi fyysinen taito, jossa nopein ja onnekkain voittaisi. Näin ei tietenkään ole. Nopeus tässä yhteydessä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että löyt vastustajaa ensin, ennen kuin tämä ehtii lyödä sinua. Automaattisesti reaktiiviseessa asemassa (nach) oleminen ei ole häviö, vaan se tarkoittaa että täytyy saada takaisin ennakoiva asema (vor). Tässä ennakkoaseman ottamisessa korostuu se, että tehdään erilaisia puolustautumisia, jotka ovat samanaikaisesti hyökkäyksiä.

Tästä päästään meisterhau -luetteloon. Olen toki aikaisemmin kuvannut niiden kulkua melko paljonkin niin mekaanisesta, kuvallisesta kuin miekkamiehen tavoiteperspektiivistäkin. Tällä kertaa aiheena onkin enemmän käyttösovellutukset. Tämä on sen verran keskeinen asia, että uskallan kirjoittaa siitä vielä tämänkin kerran. Lisäksi tällä kerralla maustan aihetta jopa realismin ripauksella. Eli ideaalitilanteen lisäksi esittelen hieman sitä miten reagoidaan silloin kun toiminta ei olekaan ihan se, mitä tavoitellaan. Pienien virheidenkin korjaaminen tulee tätä kautta mahdolliseksi. (Tosin keskittyminen näihin kertonee jotain eräiden nimettömien bloginkorjoittajien fiksaatioistakin.)

Zornhau. Ruumiin suojelu.

Yksi luonnollisin normaalin ihmisen tekemä isku on pystysuora isku, joka kohdistuu ruumiiseen. Niin yllättävältä kuin tämä "Normaali on erikoista" voi intuitiivisesti, tämä on itse asiassa ensimmäinen maisterhau. Tämän logiikka onkin siinä, että oikein käytettynä sillä voidaan puolustautua. (Väärin käytettynä se on vain liike.)

Kuvitellaan että toinen on lyömässä torsoasi kohtaan. Tärkein asia on tietysti estää tämän läpipääsy. Jos astut taaksepäin, toki väistät mutta toinen pitää ennakoivan asemansa yksinkertaisesti astumalla kohti, jolloin tilanne on jälleen samassa missä se oli ennen peruutusta. Siksi viisasta onkin astua sivulle ja eteenpäin. Jos toisen isku on enemmän vasemmalla, astu oikealle ja jos enemmän oikealle, niin astu vasemmalle. Näin pääset pois tieltä. Kun tämän yhteydessä lyöt alaspäin, (isku vom Tag -asennosta Pflug -asentoon.) Tällöin puutut hyökkäykseen. On keskeistä käyttää miekan kahvan läheistä osaa toisen miekan kanssa kontaktissa ollessa, koska kärkiosa olisi helppo työntää pois tieltä, eikä kunnon sivuun siirtämistä tulisi.

Tietenkään pelkkä puolustautuminen ei ole "riittävän hyvä". Jos vain siirtäisit iskun syrjään, toinen voisi aloittaa toisen hyökkäyksen, ja olisit jälleen samassa asemassa missä olit ennen liikettä. Siksi Zornhau ei ole pelkkä torjunta, vaan samalla liikkeellä joka kahvan läheltä siirtää toisen miekan kärjen syrjään, johtaa kärkiosalla siihen että isku on toiseen. Ideaalitilanteessa tämä tapahtuu yhdellä liikkeellä, mutta käytännössä tässä on hieman viivettä, joten käytännössä kyseessä on "mahdollisimman yksiliikkeinen" sarja jossa ensin torjutaan ja lyödään heti perään toista. Esimerkiksi pisto päähän on erityisen toimiva ratkaisu.

Zwerchau. Pään suojelu.

Zwerchau on puolustusliike, joka päättyy Ochs -asentoon. Zwerchau näyttää vaakasuuntaiselta horisontaaliselta iskulta, jossa kädet ovat ylhäällä ja pyöräyttävät iskun. Tässä käytetään peukalo -asentoa, joka tekee siitä suoritettavan. Jos olet oikekätinen, isku oikealle tehdään false - edgellä (terällä joka "normaalisti pitäen" on sinua kohti) ja isku vasemmalle true -edgellä (sillä joka "normaalisti edessä pitäen" on tietenkin eteenpäin, kohti vihollista ja poispäin sinusta.) Vasenkätisillä tämä on tietysti toisin päin. Jos tämä isku tehdään toisen perään (Tai olet muuten Ochs -asennossa) miekan kärki piirtää suuren ympyrän pääsi ympäri.

Tämä toimii koska jos joku on lyömässä sinua päähän, ensimmäinen halu on tietysti selvitä hengissä tästä haasteesta. Siksipä astut nopeasti eteenpäin ja sivulle. Tietenkin isku on tehtävä samalla. Tavoitteena on että päintuleva miekka osuu miekkasi kahvan lähelle samanaikaisesti kun kärki osuu toista päähän. Kun kädet ovat ylhäällä, se suojaa samalla käsiä. Tässäkin kohden tavoite ei aina onnistu täydellisesti, jolloin usein tarvitaan torjuntaa seuraava välitön eteenpäin meneminen ja pisto.

Scheitelhau. Jalkojen suojelu.

Kun edellisissä logiikka on ollut se, että käytetään Pflug -asentoa, joka on keskiasento, ruumiseen tulevien iskujen suojelemiseen, sekä ylhäällä olevaa Ochsia suojelemaan ylhäältä tulevia iskuja vastaan, olisi tietysti loogista olettaa että jalkoja suojataan Alber -asennossa. Tämä olisi itse asiassa aika typerä liike. Syynä on etäisyydestä johtuvat erot. Ihmisen kädet eivät ole navan korkeudella vaan ylempänä. Tästä seuraa tiettyjä geometrisiä eroja. Scheitelhau onkin nerokas, erilainen, ratkaisu. Se perustuu siihen että geometria pelaa myös toiseen suuntaan. Et voi lyödä toista jalkoihin ilman että paljastat oman pääsi.

Siksi ideana onkin se, että kun toinen luultavasti lyö edessäpäin olevaan jalkaasi (koska toinen on kauempana, eikä yleensä ulottuvilla) riittää että maali pakenee taaksepäin samalla kun hyökkääjää lyödään päähän. Tämä voisi tietysti paeta, mutta kun hän on sitoutunyt jalkoihin yrittämiseen, pakoreaktio johtaisi siihen että hän ei voisi osua jalkoihisi. Tällöin hän ei voisi osua vaikka seisoisit paikallasi. Ja tästäkin seuraisi se, että saisit itsellesi aloitetilan. Siinä tilanteessa kun toinen on vain lyömässä, taaksepäin astuminen on fiksua. Ongelmana on tietysti se, että jos astut liian paljon, toisen pää on sinulle ulottumattomissa. Siksi tarvitsee ottaa lyhyt askel. On hyvä pitää käsiä ylhäällä, koska silloin vaikka toinen keksisi juonen ja nostaisi miekkansa, kätesi eivät olisi tiellä. Syy on siinä että kädet ovat ylhäällä ja jalat taas eivät. Yksinkertaisimmillaan Scheitelhau on pelkkä yksi pisto. (Mutta se voi olla myös isku.)

Krumphau: Alhaalta tulevat iskut.

Krumphaulla estetään toisen matalalta tulevat, etenkin ne jotka päättyvät Ochs -asentoon. Isku on käyrä, se ei kohdistu suoraan kohti toista, vaan enemmänkin hieman sivulle. Liike on hyvin samantapainen kuin Zwerchau, tosin sillä erolla että siinä missä Zwerchau lyödään kädet ylhäällä, tämä tehdään enemmänkin edessä. Tässäkin tärkeää on ottaa peukaloasento siten, että miekan latana osa - ja nimen omaan se lattana osa, jolla peukalosi on koska et halua tarjota sitä toiselle maaliksi - on sinua kohti. Oikeakätisellä true edgeä käytetään kun lyödään vasemmalle ja false -edgeä kun lyödään oikealle. (Vasenkätisellä toisin päin.) Isku näyttää ulospäin hieman tuulilasinpyyhkimien liikkeeltä. (Peukalolla tulee vino asento, ei siis pidä pitää kärkeä "lattanana", vaikka tuulilasinpyyhintään verratessa tämä saattaa tulla mieleen. Kärki osoittaa eteenpäin, asento vain kääntää sen niin että se on hieman vino.)

Kun tämä liike tehdään, on samalla liikuttava eteenpäin ja poispäin siitä suunnasta mihin olet lyömässä. Koska isku on hieman vino, se johtaa siihen että miekan kärki ei kulje vinossa ohi toisesta, vaan myös osuu kohteeseen. Eli tässäkin astutaan eteenpäin ja vasemmalle silloin kun miekka on kulkemassa vasemmalle ja päin vastoin. Tämän ideana on se, että jos joku on lyömässä alhaalta ylöspäin, samanaikaisesti jaloilla väistetään pois tämän hyökkäyslinjalta. Toisen kimppuun käydään vinolla hyökkäyslinjalla, joka ottaa tämän uuden aseman huomioon. Kun isku osuu toisen käsille, tapahtuu kaksi asiaa. Ensinnäkin se pysäyttää toisen hyökkäyksen (koska käsi työntyy vasten terää, ja molemmat ovat fysikaalisia kiinteitä kappaleita.) ja samanaikaisesti se poistaa vihollisen kyvyn käyttää miekkaa.

Schielhau: Tökintää vastaan.

Schielhauta taas käytetään erityisessä tilanteessa, jossa toinen pitää miekan terää pitkällä edessään ja yrittää pitää sinua kaukana (langen ort). Tällä yleensä provosoidaan toinen tekemään jotain. Ja kun etäisyys on pitkä, se on jotain joka on "turhaa", ja kun toinen on sitoutunut siihen, voidaan tietysti ottaa etulyöntiasemaa ja pakottaa toinen reagoimaan. Ja kun toisella on miekka liikkeellä, tässä on viivettä. Tällä saadaan helposti ennakoiva asema (vor) provosoimalla toinen toimimaan ensin. (Epäintuitiivista mutta toimivaa.) Schielhau tehdään lyömällä false -edgellä vasemmalle ja lopettamalla liike joko Ochs tai Pflug -asentoon. (Mikä on tilanneriippuvaista.)

Tässä tehdään tavallaan kaksi asiaa. Ensinnäkin siirtymällä toisen miekkaa työnnetään sivulle (vaakasuorassa). Tämä liike ottaa voimaa ruumiista ja kädestä. Samalla kuitenkin tehdään pystysuuntaista liikettä, joka tehdään korostetusti kahvalla vipuamalla (levering), joka onnistuu kun käsi käännetään oikeaan asentoon heti kun miekat ovat kontaktissa. Näin miekan kahvanläheinen osa korostetusti siivoaa vaakasuunnassa samalla kun kärki tekee tuhotyötään pystysuuntaisesti. Tämä suorite on siis ikään kuin isku, jossa olisit lyömässä toisen miekan kärkiosaa syrjään omalla miekallasi, mutta sitten miekka kääntyykin niin että false edge on alaspäin ja oma kahva on selvästi toisen kahvan yläpuolella, ja tästä tehdään isku joka kohdistuu samanaikaisesti toisen miekkaan (vaaka) että persoonaan (pysty).

Tässä ideaalina on päästä lyömään toista hartioihin niin että sivuunsiirto ja isku ovat yksi ja samanaikainen toimitus. Käytännössä tässä on hieman viivettä, ja toinen voi olla hieman kaukanakin, jolloin ideana on tehdä yhdellä sujuvalla liikkeellä. Silloin on luontevaa jatkaa välittömällä pistolla toisen kurkkuun. Tässä liikkeessä haaste on sen toimintaperiaatteen ymmärtämisen lisäksi siinä että tämä on todellakin isku eikä toimintasarja. Jos tässä ei onnistuta, seurauksena onkin yhden iskun sijasta kahden iskun kombo, joka antaa toiselle mahdollisuuden ottaa aloite tilanteesta.

Miksi "Master Striket" liittyvät stancejen purkamiseen?

Asia selviää melko helposti, kun katsotaan lopputulemia.
Master striket yksinkertaisesti kohdistuvat näissä asennoissa oleviin aukkopaikkoihin. Toisissa asennoissa nämä ovat tietenkin kiinni, joten niitä on käytettävä oikein. Toisen reagointi ja toimintakin on otettava huomioon, aavistettava/tiedettävä/arvattava. Tämä tietysti helpottuu, jos toisen saa luulemaan jotain.

Mestari -iskut kuvaesimerkein.

---

Kuvat ovat minun piirtämiäni.

Saksalaisen miekkailun perusajattelutapa.

Miekkailu voidaan nähdä ikään kuin "pohjalta ylös", jolloin perusasennot ovat se, mistä lähdetään, sitten tehdään yksittäisiä iskuja ja askelia, jotka sitten yhdistetään tekniikoiksi, joilla on suhteessa toisiinsa dynamiikka. Tässä otan tähän päälle vielä ajoituksen, jolloin puhutaan laajemmasta systeemistä. Pahoittelen sitä, että osa näistä jutuista on sellaisia että en ole vielä kirjoitellut niistä. Osittain tämä on tietysti vanhan kertausta, ja hyvä niin. Kaikki mahdolliset virheet ovat omiani.

Ensimmäinen tavoite on saada vorschlag, eli yksinkertaisesti päästä lyömään ensin, saada aloite. Tämä kun asettaa sen, että toimit, et reagoi. Tavoite on siis "Act, not react". Tämä tehdään iskemällä suoraan läpi, jolloin tarkkailun alla on 4 perusmaalia. Tai sitten avataan itselle reitti, jolloin murretaan suojaus. Tämän jälkeen on tietysti kaksi vaihtoehtoa:
1: Vorschlag onnistuu, jolloin voidaan lyödä, koska reitti on kerran auki.
2: Tämä epäonnistuu, jolloin päästään toisenlaiseen tilanteeseen:
___2.1: Toinen on väistynyt (avoid), jolloin sinun on kohdistettava huomio tähän suuntaan ja reagoitava siihen mitä hän tekee, ja yritettävä saavuttaa vorschlag -tila jälleen.
___2.2: Tilanne on se, että miekat ovat kohdakkain (parry tai bind). Tällöin siirrytään kriegiin, jossa käytetään niihin liittyvää dynamiikkaa erityisen lähietäisyydellä.

Puolustustilanteessa on vain muistettava nostaa suojaus oikealla perusasennolla ja ottaa aloite toimimalla heti toisen toiminnan perään, jolloin hän menettää aktiivisen statuksensa ja joutuu puolustuslinjalle. Aggressiivinen taas voi joko murtaa puolustuksen master strikeillä, jotka ovat siitä näppäriä että jokaiselle asennolle on tietty murtosysteemi: ochs murretaan krumphaulla, pflug schielhaulla, olber sheitelhaulla ja tag zwerchaulla tai zornhaulla. Ja jos haluaa käyttää toista lähestymistapaa, voi soveltaa duplieren, mutieren ja winden -toimintoja toisen puolustuksen aukaisemiseen. Kaiken toiminnan ideana on siinä, että saa itsen toimimaan ja toisen reagoimaan.

Joku voisi kysyä, miksi systeemi näyttää näin yksinkertaiselta? Koska jos systeemi olisi monimutkaisempi, sitä ei kukaan osaisi. Sillä tässä kohden dynamiikka sisältää valtavan määrän yksittäisiä tekniikoita, jotka ovat oikeassa tilanteessa käytössä ja opittavissa vain jonkinlaisen systeemin osana. Tätä kautta yksinkertainen teema on nimen omaan nerokas. Se sitoo järkevällä tavalla eri tekniikat kokonaisuudeksi. On hyvä muistaa että satunnaisella huitomisella on vaikeimmin kuvattava kokonaisrakenne. Siksi yksinkertaisuus korostaa sitä että systeemi on hienostunut. Sillä vaikka se on esitettävissä melko tiiviissä muodossa, tämä yksinkertaistus ei uhraa toimivuutta.

Peukku.

Saksalainen miekkailu eroaa luultavasti kaikista muista miekkailuperinteistä yhdellä tavalla. Se on peukalo -ote. Siinä nimittäin voidaan miekkaa siten että peukalo on miekan lappeella. Se tuntuu varsinkin aluksi hankalalta. Lisäksi kun osassa pitää pitää normaalisti, vaihtaminen on huono homma. Yleensä se menee siten että asennon vaihtamishetkellä horjuvuus on suurimmillaan.

Monet kuitenkin pitävät peukalo -otetta koko perinteen voimana, ja että se tukee tyylin toimintaperiaatetta täydellisesti : Kun peukalo laitetaan lappeelle (ei siis terälle) se kääntää miekan asentoa kädessä. Muuten käsi pysyy suunnilleen samalla tavalla kädessä. Peukalon vuoksi rystyset ja käden luut ovat linjassa miekan lappeen kanssa, ja takakäsi taas on terän kanssa linjassa. Sanat voivat olla vaikeita, joten piirsin karkean kuvan, joka selventää asiaa luultavasti paremmin kuin ne suttuiset valokuvat, tai kielikuvat joita yritin asiasta tehdä. Yleensä ihminen ottaa luonnostaan vääränlaisen asennon, jonka olen punaisella värjännyt ja ylirastinut. Vihreäpohjainen ja raksimaton taas on se oikeanlainen asento.

Tämä asento on tärkeä monissa mestari -iskuissa. Zwerchau ja schielhau vaativat kunnolla toimiakseen peukalo -otetta.

Peukalo -ote muuttaa miekan strong -osan (terä lähellä kahvaa) käyttöä siten että sitä voidaan käyttää lappeella että terällä. Tämä tekee lapetorjunnasta voimakkaan torjuntavälineen, joka taas vahvistaa saksalaisen miekkailun terä-lape -kontaktin hyötyjä. Voidaan torjua ja saada terä linjaan siten että voidaan lyödä.

On tärkeää huomata, että jos peukalo -otetta pidetään väärin, takakäsikin on linjassa lappeen kanssa. Koko homman ideana on saada vääntöä, eli takakäden on oltava linjassa terän kanssa. Tästä seuraa se, että asento on yleisesti ottaen epämukava, etenkin jos sitä pitää suorassa edessä.

Peukalo -otteella on muitakin vaikutuksia. Se helpottaa saksalaisessa miekkailussa tärkeää kärjen eteenpäin pitämistä. Se taas perustuu siihen että voidaan tarvittaessa tehdä nopeasti pistoja ja puolustautua nopeasti toisen hyökkäyksiltä. Sillä saksalaisessa systeemissä aloitus ja avoin hyökkäuspaikka olivat ne "keskeiset jutut". Normaalilla miekkaotteella isku yleensä jatkaa kuin itsestään matkaa kohteen oli. Oikein otettu peukalo -ote estää tämän koska käsien vääntyminen estää liialliset liikkeet. Valitettavasti se tuntuu myös hieman ikävältä.

Yleensä en kuitenkaan korosta itse, ainakaan aluksi, peukalo -otetta ksoka se tuntuu ikävältä ja ennen kaikkea sen vuoksi että sitä on vaikeaa vaihtaa. Lisäksi se vie hieman etäisyyttä koska se tuo asentoon hieman kulmikkuutta. Toisaalta se lisää runsaasti joustavuutta systeemiin ja mahdollistaa asioita. Se on siis arvokas asia hallita.

Se on kuitenkin ainakin minusta aluksi ylimääräinen elementti, joka voidaan ottaa peliin myöhemmin. Toki osa on sitä mieltä että asia kannattaa opetella alusta lähtien hyvin. Minusta siinä olisi vain liikaa muistettavaa. Perustelen tätä samalla, kuin sillä että kävelyharjoituksia tehdään yleensä aluksi ilman miekkaa sen vuoksi että se häiritsee. Toki joku voi pitää tätä strategiaa elitistisenäkin. Ja että on reilua alusta lähtien opettaa kaikki. Toisaalta: Minähän en ole miekkailunopettaja, joten minun reagoinnillani tuskin on merkitystä muiden elämään.

Mestarit areenalla.

Esittelen niitä tässä hieman "mestari -iskuja", joita ei välttämättä tulisi kutsua niinkään tuolla nimellä. Parempi nimi olisi kenties "salaiset iskut", joka nousee niiden historiallisesta luonteesta. Aiheesta on myös artikkeli, jota olen käyttänyt apunani. Sieltä kiinnostuneet löytävät lisätietoja ja ennen kaikkea paljon selventävää kuvitusta. Visuaalisten juttujen ystäville löytyy myös sooloharjoitteluvideo, josta pitäisi saada hyvä kuva asiasta. Osissa asioissa olen laajentanut ja käyttänyt "itselle helpompia" juttuja joita on tullut näiden kohdalta vastaan.

Yleinen esittely takana olevasta ideasta.

Yleisesti ottaen Meisterhau "master strikes" ovat tekniikoita jotka (1) tehdään yhtenä liikkeenä, ja se (2) käyttää hyväkseen systeemin ja toisen tuntemusta siten että (3) tehdään samalla monia asioita. Lisäksi niihin liitetään tavallisesti se, että ne (4) eivät olleet "yleisessä tiedossa". Ne olivat siis osana sitä ylhäisöllistä perinnettä, jonka opettamista tavallisille ei pidetty ritarin arvolle sopivana. Ne on suunniteltu olemaan ilman haarniskaa suoritettavissa taisteluissa. Siksi niitä ei löydy niistä versioista, jotka käsittelevät haarniskassa taistelua. (Koska ne ovat tehottomia niissä.) niillä on siksi ideana se, että ne kaikki ovat hyvin tiivistettyjä, eli ennen kaikkea (1) nopeita (2) tehokkaita (3) hämääviä (4) ilman laajoja ja turhia liikkeitä, jotka olisivat haitanneet nopeutta.

Kaikkien tekniikoiden ideana on säilyttää aloite vastustajaa kohden. Ne rakentuvat tilanteeseen, että hän on jo alkujaan reagoinut toimintaasi ja suorittanut oman hyökkäyksensä. Niiden idea rakentuu siihen että ymmärretään toisen vaihtoehtojen geometria. Tiivistetysti ja karkeasti voisi sanoa että se sulkee todennäköiset hyökkäyslinjat ja tekee vastahyökkäyksen samalla tekniikalla. Niistä voidaan myös jatkaa eteenpäin, jos systeemi jostain syystä ei toimikaan halutulla tavalla. Tästä itse asiassa seuraa se erikoinen tilanne, että ei pitäisi niinkään katsoa mitä toinen on tekemässä kuin toimia. Toisen ei tarvitse aloittaa iskuaan kun voit jo reagoida siihen. Ajoitus ei ole näissä tekniikoissa niin tarkkaa, kuin voisi luulla. Meisterhaut myös poistavat etäisyysongelmaa, koska niissä miekkasi terä tavallisesti asettuu vastustajan asetta vastaan siten että voit tuntea paineen ja reagoida siihen asianmukaisesti (fühlen). Tuntuma paineeseen auttaa reagoimaan oikein, ja saadaan kontrollia toisen aseeseen ja tilanteeseen.

Koko idea perustuu (tietysti) asentoanalyysiin. Kun henkilöllä on asento X, voit tehdä tekniikan Y, joka suojaa suurimman osan tuosta asetelmasta mahdollisista iskuista. (Jokaisen miekkailijan pitää siis olla asentonatsi. Mutta ei seisoa natsiasennossa.)

Tekniikoiden vaatimukset.

Jokaiselle meisterhaulle on muutama yhteinen vaatimus.
1: Ensinnäkin ne vaativat hyvän jalkatyön. Kaikki ne suoritetaan siten että ne lähtevät oikealta puolelta, yleensä olalta. Jalkatyö koostuu "triangle stepistä", joka tulee esimerkiksi Meyerin teoksista. Se on se, että astutaan oikealle vasemmalla jalalla, jota seuraa vasemman jalan taakse_ja_oikealle -astuminen.
2: Otteen miekasta täytyy olla joustava.
3: Vastustaja on aina toinen, ei koskaan tämän miekka.

Itse tekniikat (suluissa englanninkielinen yleinen termi):

Tämä on lähinnä karkein ideoidenmuodostus. Jokaisesta voisi kirjoittaa paljon pidemmältikin. Tämän vuoksi muistutan, että ne ovat ehkä hieman enemmän kuin pelkkä "yksi isku", ne voidaan nähdä myös isompana tyylinä toimia. Ja niihin tietysti liittyy reagointia ja niihin reagointia, koska oikeasti miekkailussa ei ole "voittamattomia tekniikoita". Toinen asia on se, että nämä ovat suoritteina melko yksinkertaisia eivätkä esteettisesti edes valtavan tyylikkäitä. On vaikeaa tiivistää niiden toiminnallista henkeä, joka tulee siitä miten ne toimivat systeemissä.
1: Zornhau (Strike of Wrath) Zornhau on tekniikka, jota käytetään Tag -asentoa vastaan. Se on alaspäin tehty voimakas isku, joka tehdään olkapäältä siten että kärki osoittaa ylöspäin, jolla haetaan etua siihen että vastustajaa voidaan iskeä yläruumiiseen. Se on ikään kuin hämäysisku (feint), mutta se ei ole feint siinä mielessä mitä se käsitetään normaalissa yhden askeleen isku-isku -mielessä. Se on enemmän feint joka liittyy torjuntaan. Kun toinen lyö, ja teet zornhaun. Tässä käy siten, että jos hän jatkaa iskuaan, tulee bind -tilanne. Tämä ei ole tavoite, koska haluat että hän reagoi. Sillä jos hän ajattelee että olet blockaamassa, silloin hän yrittää vaikuttaa toimintaasi ja huijata sinut tekemään jotain. Tämä intentio saa hänet muuttamaan toimintaansa, reagoimaan ja sitten hän häviää koska zornhau ei ole torjunta vaan aivan kunnon isku, jonka tarkoituksena on "tappaa." Toisaalta oikein suoritetusta zornhausta seuraa se, että vaikka jos toinen keksii muuttaa toimintaansa, silloin hän joutuu kuluttamaan muutokseen hieman aikaa, jota voit käyttää hyväksesi, ja tämän seurauksena voit lyödä hänet alas ennen kuin hän ehtii toimia loppuun asti. Pinnallisesta miekkailijasta tämä tekniikka näyttää siltä että vastustaja ignoroitaisiin ja sitten vain lyödään tämä alas hänellä olevasta aukkopaikasta. Toisaalta monet hyvätkin miekkailijat ajattelevat että zornhau on yksinkertaisesti normaaliniskun vievä suorite (single-time cut), jossa lyödään vastustajaa kun ollaan kontaktissa hänen miekkansa kanssa. Mutta oikeasti se on oikein käytettynä "hienoa useampivaiheista ajattelua". Et siis suinkaan ignoroi sitä mitä hän tekee, vaan ainoastaan toimit siten kuin hän ei olisi tekemässä mitään. Tämä tekniikka vaatii tiettyä rohkeutta: Jos sen muuttaa torjunnaksi, joksi se taipuu helposti, niin silloin tilanne on "yhtä hyvä", josta jatkaessa se joka käsittelee paremmin seuranneen displacementin voittaa.
2: Krumphau(Crooked Strike), joka soveltuu Ochs -asentoa vastaan, koska se suojaa jokaiselta pistolta ja miltä tahansa iskulta joka tulee vastustajan oikealta puolelta. Krumphau on alaspäin tehty isku toiselle puolelle samalla kun itse astut siihen toiseen suuntaan. Iskun ideana on naamioida intentiota jotta syntyisi avoin paikka joka poistaa vastustajan miekan tuoman uhan. Krumphaussa isketään vastustajan käsiä kohden ylhäältäpäin, tai jotta toisen ase voidaan bindata alhaalta. Tämä voidaan tehdä joko Tagista, oikeanpuoleisesta Schranckhutista tai Pflugista. Kun tämä tehdään ylhäältä, oikealta olalta, kädet pistetään eteenpäin siten että oikea käsi menee ristiin vasemman yli, ja näin pakotetaan terään iskemään siten että se liikkuu kohti "kruunua". Tähän tekniikkaan liittyy usein mainittu "tuulilasinpyyhin" -vertaus.
3: Zwerchhau (Crosswise Strike/Horizontal Strike/Cross Strike) Tämä sopii kaikkiin ylhäältä tuleviin iskuihin, joten se sopii vastustamaan Tag -asentoa. Zwerchhau on kaareva isku, joka voidaan tehdä joko alaspäin, pystyyn tai vaakasuunnassa siten että "true edge" on vasemmalla ja "false edge" oikealla. Tavoitteena on hyödyntää "false edgeä" jolla lyödään toisen terän ympäri. Tällä tekniikalla voidaan lyödä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joten se on tässä suhteessa melko joustava, ja tämä voidaan tehdä kun muistetaan suojata päätä väistimellä. Ideana on yksinkertaisesti vasen käsi taipuu jakamaan iskun samalla, kun taas oikea pitää väistintä oikeassa paikassa.
4: Schielhau (Squinting strike) tätä käytetään Pflugia ja Langen Ort -asentoja vastaan. Schielhau on alaspäin tehty isku, joka tehdään samalla kun vastustajan isku siirretään syrjään miekan väistiä lähellä olevalla osalla siten että miekan kärki osoittaa koko ajan kohti vastustajaa. Se käyttää "false edgeä" jotta se voisi vivuta vastustajan terän voimakkaasti tieltä.Tekniikka joko "juoksee yli" (Uverlauffen) tai sitten iskee terää liukuvalla liikkeellä. Se tähtää päähän tao oikeaan olkapäähän. Tekniikka voi huipentua joko pistoon tai iskuun.
5: Scheitelhau (Crown Strike) on tekniikka jota käytetään Alberia vastaan. Se on vaakasuora isku joka tehdään ylhäältä. Se tähdätään päähän siten että kädet on korotettu ylös jotta ne eivät kohtaisi nousevaa iskua. Sen tavoitteena on käyttää miekan hienoa ylottuvuutta jolla voitetaan geometrisesti huono isku ja asento. Tämä tehdään alaspäin siten että kädet pysyvät ylhäällä. Yksinkertaisesti käännetään käsiä ja pistetään miekan väistimen lähellä oleva osa vastaantulevan iskun tielle siten, että bind on vahva, jonka jälkeen toimitaan siten että miekan kärki putoaa vastustajan päähän.

Aiheesta on jonkin verran videoita:
1: German longsword master cuts demo
2: The Cross Strike/Horizontal cut (Zwerchau)
3: The Crooked Strike (Krumphau)
4: "The Zwerchhau"

Erot.

Tämä on "muistiinpanoartikkeli", jossa käsitellään monia sellaisia yksityiskohtia, joita en ole vielä käsitellyt. Listaan eroja, joita keskiaikaisen miekkailuperinteen koulukuntien välillä on. Syy tämän ilmestymiseen on vain sen "ajankohtaisuus itselle". Kyseessä on siis jonkinlainen "raapustus marginaaliin". Tätä ei tarvitse ottaa välttämättä edes kovin vakavasti.

Tätä lukiessa on että on joitain melko isoja eroja, joista ei oikein pääse eroon vaikka kuinka pyörittelisi. Eroavaisuuksia on tietenkin vähemmän, jos yksityiskohdat voidaan ottaa mukaan, jolloin toisen pääsääntö on toisen kuriositeetti ja nämä jotenkin rinnastetaan. (En pidä tätä hirveän fiksuna.) Toisaalta yhteyksissäkin on ongelmana se, että monia samanlaisuuksia voi löytää kaikista kamppailulajeista ympäri maailman. Kun kaikilla kaikkialla maailmassa on samoja tavoitteita joita tavoitellaan suunnilleen samanlaisilla aseilla, ja meitä ympäröi sama fyysinen todellisuus samoine luonnonlakeineen, on tietyt asiat keksitty kaikkialla - ja osaan on tiettyjä vaihtoehtoisia suhtautumistapoja joista eri asioita on korostettu. Toisaalta eroavaisuuksia löytää mistä vain, jos niitä haluaa etsiä. Tämän vuoksi on vaikeaa erottaa onko jokin miekkailusysteemi oma koulukuntansa, riittävän erilainen. (Sama koskenee koko itsepuolustuslinjaa.) Pääasiassa saksalaisia edustaa Liechtenauer ja italialaista Fiore dei Liberin koulukunta.
1: Italialaisessa miekkailussa Fiore suosittelee aina "finishes in a closed line / never finish with open lines". Liechtenauer ei suosittele. (Syy voi olla se, että Liechtenauer ei koko lopettamisen käsitettä kannata.) Fiore suosittelee odottamaan asennoissa, Liechtenauer ei suosittele. Muutenkin Fiore suosittelee pysähtymään perusasentoihin. Liechtenauer taas kannattaa jatkuvaa liikettä. Saksalainen perinne korostaa kuinka täytyy hyökätä koko ajan (flow, ei aggressiivinen sotainen asenne tai lyö aina kuin voi -asenne), ja olla ensimmäinen joka tekee hyökkäyksen ja sitten jatkaa tätä tauottelematta, kun taas italialainen tyyli ei sisällä tämänkaltaisia elementtejä, siinä paussi on mahdollinen.
2: Italialaisten Fiore suosittelee aina ristimään miekat, ja tekemään tämän siten että miekan kärki osoittaa ylöspäin ja korostaa tätä kautta parryn merkitystä. Saksalaisten Liechtenauer ei tätä suosittele. Hän jopa vastustaa parryja tietyissä määrin.
3: Fiorella on 12 perusasentoa, Liechtenauerilla vain neljä. Näistä asennoista vain kaksi on keskenään samanlaisia. (Molemmissa systeemi on kyllä rakennettu niiden ympärille. Mutta aivan sama koskee toisaalta karaten katojakin.)
4: Saksalaisessa miekkailussa on zwerchau, joka on melko yleinen. Se on ns. "back-edge cut". Kuitenkin italialaisilla on (minulle hieman yllättäen) myös paljon back-edge -tekniikoita. Lukumääräisesti jopa enemmän. (Keskeisyys vs. määrä?) Saksalaisilla on käytössä winden, Itlialaisessa miekkailussa ei ole. Tosin samankaltaisia tekniikoita kuitenkin löytyy myös joistakin italialaisista tyyleistä.
5: miekka+bucklertekniikat perustuvat italialaisille normaaliin pitkän miekan soveltamiseen. Saksalaisilla on näille erillinen tyyli, joka on toisaalta opeteltava mutta on hienosäädetty yhdistelmään. (Italialaisen miekkailun yhteyden vuoksi mainitsen, muuten ei olisi "sopinut aiheeseen".)

Monet näistä ovat perusteita koskevia, ja systeemi on rakennettu niiden ympärille, joten tyyleissä on tätä kautta yllättävän paljonkin eroa. Enemmän kuin tuollaisella neljän kohdan listalla voisi luulla syntyvän.