Kirottu lääketiede!

Futurism-sivulta näin uutisvirrassa tiedon, että on löytymässä geeniterapia, jonka avulla ihmisen vanheneminen voidaan pysäyttää/kääntää takaisinpäin, ja sitä myöten nuorentaa ihmistä ja siirtää kuolemaa. Ennenkin on ollut tuonkaltaisesta puhetta ja väitetty, että ihmisen elinikää voidaan pidentää sadoilla vuosilla. Ja joskus jopa jossain Prisma-dokumenttiin oli löydetty joku biologi sanomaan, että teoriassa ihmisen elinikä saadaan lääketieteen keinoin lopulta pidennettyä jopa tuhanteen vuoteen.

Ja varmasti näissä on takana samaa kuin muinaisten kiinalaisten elohopeaeliksiireissä. Joka ajalla on ollut oma Aubrey de Greynsä. Tosin tässä kohden on sanottava, että moni vastustaa ajatusta siitä että ihmisen elämää pidennetään geenimanipulaatiolla. Moni näkee tämän luonnon sorkkimisena, luonnottomuutena. Joka tulkitaan pahuutena.

Geenimanipuoloitu elämän jatkaminen herättääkin keskustelua jossa korostuu se, miten kuolemalla on Vapahtajan kasvot. Tai ainakin äiti Gaian. Miten kuolema on Jumalan varjeluksen äärimmäisin muoto. Ja miten kuolema on myös lahja. Tai luonnollinen osa elämää. Tässä yhteydessä osataan muistuttaa siitäkin, miten väestön liikakasvu on ongelma. Väestöräjähdys ja ekokatastrofi pahenevat jos kaikki elävät hirveän pitkään. Luonnon tasapaino järkyttyy todenteolla. Kerrotaan että jos pelkää kuolla niin pelkää elää. Ja miten ikuisen elämän haikailu tässä yhteydessä on pelkkää kuolemanpelkoa ja narsismia.

Nämä kaikki olivat niin hyviä ajatuksia, että toivon että tulis rutto ja tappais. Tai sars. Tai sote -uudistus. Kirotkoon Jumala lääketieteen ja lääketieteellisen teknologian! Koska teknologia vaan kehittyy ja kehittyy, onkin tulevaisuudessa toivona pian enää se, että dementiaa ei paranneta. Ja että dementia tulee ja pyyhkäisee muistista tuhat vuotta epäonnistuneita ratkaisuja. Sitten olisi mieli tabula rasa vaikka taivas olisikin loputon.

Varovaisuusperiaate -nelikenttä

Pascalin vaaka on hyvin vanha ja hyvin huono argumentti. Se ei ole argumentti Jumalan olemassaolon todennäköisyydestä vaan varovaisuudesta. Se on perustaltaan heikko argumentti. Sen voi kääntää ympäri ja tehdä monia kommervenkkeja jotka pitävät argumenttirakenteen ja yhtä todet premissit mutta joita ei oikein ota vakavasti. Näyttääkin siltä että vaikka Pascal itse piti sitä argumenttina joka iskee lähinnä ei-hengellisiin täytyy sinun olla teisti jotta ottaisit Pascalin vaa'an vakavasti.

Tässä klassikkoargumentissa on kuitenkin yksi älyllinen puoli joka koskee siinä olevaa äärettömyyden käsittelyä. Kun tämä äärettömyys otetaan pois, jää jäljelle periaate johon törmää hyvin maallisissa asioissa. Ja tämä blogaus on omattu tälle argumentille. (Pascalin vaa'asta löytyy jo riittävän monesta blogauksestani.)

Tällöin käytetään monenlaisia sanoja. Olen joskus kuullut tässä yhteydessä puhuttavan "varovaisuusperiaatteesta". Idea näyttää toistuvan, vaikka sillä ei ilmeisesti ole teknistä nimeä jota käytettäisiin ajatustavan levittämisessä kovin usein.

Ennen kaikkea kun puhutaan geenimanipuloinnin vastustamisesta tai ilmastonmuutoksesta. Ja kuten teologiassakin, tässäkin kohden, käy helposti niin että ihmisen ajatus siitä onko ilmastonmuutos tai geenimanipuloinnin vaarat totta painavat siinä miten vahvasti tämä varovaisuus otetaan.

Karkeimmillaan argumentin voi esittää nelikenttänä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla voidaan luoda nelikenttä jossa otetaan jaottelu jossa yhdellä akselilla on se, onko ilmastonmuutos totta vai ei. Ja toisella on se teemmekö asialle jotain vai emme.

Argumentti korostaa, että jos ilmastonmuutos ei ole totta emmekä tee mitään estääksemme ilmastonmuutosta, säästämme hieman rahaa. Jos taas ilmastonmuutos ei ole totta ja teemme jotain, menetämme vain hieman rahaa. Jos taas ilmastonmuutos on totta ja teemme jotain, menetämme hieman rahaa ja pelastumme. Mutta jos ilmastonmuutos on totta ja emme tee mitään kuolemme kaikki.

Argumenttirakennetta voi nähdä strategisena viisautena joka on kriittinen sen suhteen että se antaa avomielisesti tilaa mietiskellä vaihtoehtoja. Tosiasiassa tämä on vain yksi tapa muotoilla asenteita siten että siihen ei liity lainkaan itse asian käsittelyä.

Tämä on hyvin erilainen asenne kuin millä itse lähestyn asioita. Mielestäni ilmastonmuutoksen kohdalla on hyvä puhua hiilidioksidista ja luonnontieteistä. Samoin geenimanipuloinnin tai ydinvoiman kritiikki ei voi perustua siihen että keksitään jokin "tuntematon uhka" ja sitten tämän varaan tehdään jokin nelikenttä.

Toki tämä rakenne takaa sen että asioita voisi tehdä monella tavalla. Joku voisi esimerkiksi tehdä näille maailmanpelastajille vasta-argumenttina nelikentän joka käsittelee maahanmuuton uhkia Suomalaisille. Siinä ei välitettäisi joukkoraiskaako ja ISIS dekapitoiko maahanmuuttajajoukkio ihmisiä oikeasti vai ei. Koska nelikenttään voitaisiin tehdä "kriittistä pohdintaa avomielisesti harkitseva" näkökulma juuri samalla hienolla tavalla kuin ilmastonmuutoksenkin kohdalla.

Jos ilmastonmuutos ei ole totta niin "matu raiskaa ja tappaa" -kulmalle voidaan tehdä samanlainen. Ja tämä graafikin näyttää että varmuuden vuoksi pitäisi torjua kaikki. Koska kuviteltavissa oleva riski on samanlainen mahdollisuus kuin todellinen riski.

Varovaisuusperiaatteen takana oleva nelikenttä ei välitä tästä. Ja jostain syystä tätä pidetään sen vahvuutena. Se on kuitenkin täsmälleen samoissa ongelmissa kuin itse Pascalin vaakakin. Nelikenttä ei välitä todennäköisyyksistä ja totuuksista. Nelikenttä ei toimi pitipä ilmastonmuutos paikkaansa tai ei. Varovaisuusperiaatteen nelikenttä ei ole hyvä argumentti vaikka geenimanipulointi olisi oikeasti vaarallista. Varovaisuusperiaate ei tee maahanmuuttokritiikistä ylevää vaikka jokainen musulimi olisi väkivaltainen ISIS -terroristi joka harrastaa dekapitaatiota ja taharrush gamaeta burkineissa ranskan nudistirannoilla. Koska se on paska argumentti. Se vetoaa enemmän siihen että ihmiset pelkäävät pahinta, jopa silloin kun se on turhaa. Ja heidän toimiaan voidaan manipuloida tämän pelon avulla.

Minulla ei ole kunnioitusta ihmisiin jotka käyttävät tätä ajattelutapaa ei-ironisesti.

Luonnollisesti geenimanipuloitu

"Jurassic Park" oi jo sinällään elokuva(sarja) jossa tiedemiehet tekevät liikaa tiedettä. Tiede ja elämä ja luonto päihittivät luonnolla leikkivät. Luontoa ei siis voi manipuloida. Elokuvasarjan uusin, "Jurassic World", on sitten mennyt asiassa muutamaa twistiä pidemmälle.

Mikäli olen läpikäynyt elokuvan luontosuhteen edes suunnilleen oikein, niin siinä vastustetaan pahuudella epäluonnollisesti geeniteknologialla geenimanipuloitua pahaa superdinosaurusta ja sitten sympataan niitä hyvyydellä geenimanipuloituja velociraptoreita jotka ovat saaneet alkunsa luonnollisella geeniteknologialla.

Mutta mitä tahansa voidaan tietenkin odottaa elokuvalta jossa kevennykseksi latistettu britti-stereotyyppiä ensin pompotellaan koomisesti ja joka sitten sekuntia myöhemmin dramaattisesti syödään. Olipa kohtaus tarkoitettu koomiseksi tai traagiseksi, toteutus on kammottava ja häiritsevä.

Mutageeni

Lintujen laulussa on paljon geneettistä. Eli ne eivät joudu opettelemaan laulujaan. Tämä johtaa mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin. Kuvitellaan maailma jossa geenimanipulaatiota käytettäisiin paljon ja jossa siihen olisi totuttu. Ja oltaisiin taitavia. Saataisiin jalostettua ties minkälaisia lintuja. Ne voisivat laulaa mitä tahansa. Kuin biologiset gramofonit tai keisarin ei-mekaaniset satakielisoittorasiat.

Itse voisin kuvitella vaikka sellaisen kaulushaikaratyylisen linnun joka laulaisi "Suvivirttä". Ei sanoilla vaan sellaisella lintuäänellä. Huuto olisi hyvin kaulushaikaran äänen kaltainen. "Suvivirsi" lauluna varmasti miellyttäisi monia. Ateistit toki kenties tekisivät itsemurhaa sen linnun kosiomenoaikoihin. (Joka geenimanipuloitaisiin kesäloman alkuun, luonnollisesti.) Mikä tiemmä miellyttäisi monia myös joten kenties se ei olisikaan niin paha asia. Olisi kulttuurisesti merkittävä laululintu. Sen surmaamisesta saisi varmasti isot sakot ja sen kannan karsiminen nähtäisiin hyökkäyksenä kristinuskoa vastaan!

Tälläistä mietin minä. Mutta sinä tietenkin et puolustaisi Suomen kulttuuria vaan geeniopettaisit lintuja laulamaan jotain Nickelbackia. Sellainen keljuus olisi sinulla mielessä heti kun vahtivan silmä välttäisi! Kun valvonta hölläisi niin heti tulisi mutageeni!

Kuurot puputytöt

Oletteko koskaan katsoneet puputyttöjä? Siis kunnolla. Minä olen. Tarkastelun yhteydessä huomasin että puputyttöjen korvat ovat korostetusti päälaella. Oikeilla jäniillä korvat lähtevät enemmän pään sivulta ja muotoutuvat pään ylle. Mutta puputytöillä ne vain ovat päälaella.

Miten tämänlaisilla korvilla voisi kuulla? Hyvin toimimaton ratkaisu minusta. Tämä on hyvä esimerkki geenimanipulaation yhteiskuntaamme tuomista uhista. Ei pelkkä miellyttävyys silmälle saa olla tekosyy sille että tuotetaan jotain olentoja.

Miettikää nyt ; Onhan toivottavampaa että puputytöt ohjelmoitaisiin mykiksi ristihuulien ja jäniiden äänielimistön avulla. Jokainen tietää mitä koira sanoo. ("Hau") Ja mitä kissa sanoo. ("Miau") Mutta mitä jänis sanoo? Kaikki tietävät että sika sanoo että "kanna eteeni olutta, ämmä", mutta jänis ei sano mitään. Täämä olisi monen miehen mukaan parannus naisessa. Mutta miten ihmeessä kuuro puputyttö muka kantaa eteen olutta käskien? (Ei mitenkään!) Tätäkö hauamme? (Emme halua!)

Olemme jo aiemmin jalostaneet monta koirarotua sairaiksi. Lytty nenä voi aikaansaada hengitysongelmia, matala selkä lonkka- ja jalkavaivoja. Geenimanipulointi on sama, mutta tehokkaammin. Siksi kuuro puputyttö demonstroi että geenimanipulointia ei saisi lainkaan kohdistaa ihmisiin.

Alas tiedeoptimismi!

Pieni ajatus ; Teknologialla ihmiseksi

Geenimanipulointi on jotain joka liitetään usein ihmisyyttä vähentävään kulmaan. Syynä on varmasti se, että se nähdään toteuttavana luonnontieteenä. Ja tällä on usein "kova ja kylmä" maine. Lisäksi geenien korostaminen osuu perinteiseen argumenttitapaan jossa korostetaan sitä että ihmisen ominaisuudet ovat perimän eivätkä esimerkiksi kasvatuksen tulosta. Nature-nurture -debatti taas on sidottu perinteisesti ihmisyysteorioihin. Joten ei ole yllättävää että aihe esiintyy yleensä tässä kulmassa.

Aatehistoriasta voi kuitenkin joskus tulla vankila. Tai ainakin jokin joka rajoittaa ajattelua hyvin keinotekoisesti. Voidaan ajatella että geenimanipulointi on itse asiassa mekanismi jossa kulttuuri astuu luonnon yli. Ihmisen elämä, kokemus, valinnat ja kulttuuri ovat sitä "nurturea" joka selvästi hallitsisi ominaisuuksia ja ominaisuuspotentiaaleja. Geenimanipulointi on tätä kautta jotain jossa "nurture" hallitsee ja on vahvempana "naturen" yli.

Tämä voi johtaa erikoisiin kulmiin muuallakin. Usein transhumanismi on monille uhka. Ajatellaan että robottiosat jotenkin vähentävät ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Syynä on tietenkin se, että koneet nähdään saman kylmän ja kovan soveltavan insinööritieteen, luonnontieteen jne. kautta. (Sama antiskientistinen ideologia värjää jossain määrin sekä koneet että geenimanipuloinnin.)

Toisaalta voidaan kuitenkin nähdä että monesti biologia asettaa rajoituksia. Jos ajatellaan tasa-arvoa moni näkee ongelmana että miehet ja naiset ovat tilastollisesti erilaisia ihan perimän kautta. Tästä on haluttu irtautua. Ja irtautumiseen on varmasti ollut näissä maailmankuvissa ihan moraalisesti perusteltuja syitäkin. Transhumanismi on itse asiassa näppärä keino vapautua tekemisiä ja olemusta. Ja tätä kautta se voisi olla ratkaisu.

Kenties pitäisi muistaa että kun ihminen soveltaa luonnontieteitä, luonnontiede on mukana vain varmistamassa että systeemi toimii niin että lopputulos on ennustettavissa. Se mitä systeemillä tavoitellaan on sitten ihmisen maailmankuvan vaikutusta. Luonnontiede ei välitä syntyykö ydinpommi vai ydinvoimala vai keino kätkeä radioaktiivinen aines turvallisesti niin että sitä ei tungeta mihinkään voimalaitokseen tai pommiin tai jätetä passiivisesti lasten kallioisille leikkipaikoille levittämään syöpää. On kenties väärin nähdä geenimanipulointi pelkästään sen luonnon (nature) kautta. Siinä on monilta osin kyse myös kulttuurista (nurture).

Tutunoloinen kompositio

Sitä sanotaan, että kaikkea myydään nykyään seksillä. Mielestäni nämä puheet kulttuurin yliseksualisoinnista ovat usein liioitteluja. Kyllä beauty and the breast -tyylinen mainontaratkaisu on yleistä, mutta silti esimerkiksi "Monsanto" ei kauppaa GM -tuotteitaan mainoslauseilla "Ai, sinä suosit luonnonmukaista -söpöä". (Ja kuvituksena kurkkuja ja silikonirintainen nainen tavalla jonka voitte googlata ihan omalla ajallanne.) Samoin "Nessu" ei myy nenäliinojaan sanomalla että "Toimii myös nuhan yllättäessä". Läheskään kaikkea ei myydä seksillä.

Mutta sitten toisaalta montaa asiaa jota ei myydä seksillä nimenomaan myydään seksillä. Tähän liittyen olen yrittänyt olla repeilemättä viime päivinä työmatkallani. Helsingin metroasemalla viime päivinä on mainostettu Frezzaa. Kuvan on ilmeisesti tarkoitettu kuvaavan naista joka juo kyseistä tuotetta. Mutta juomapullon etiketit ja muut on jätetty pois, joten se on täysin ruskea. Kuvassa pullo ei ole huulilla, mutta sitä pidetään yläviistossa. (Juomaa ei kuitenkaan hulahda.) Lisäksi kuva on rajattu siten, että pullo leikkaantuu niin että pohjaosaa ei näy lainkaan.

Kuvan tekijän intentio on tuskin tehdä mitään provokatiivista. Mutta minun kaksimielisiin silmiini yksivärinen purkki näyttää tismalleen siltä kuin kuvassa olisi varsin miehinen ja julkiselle paikalle hieman sopimaton elin. (Arkikielisesti : Olen nähnyt vähemmän kikkelin muotoisia piirroksia joihin on yritetty piirtää kikkeli.) Ymmärrän, että se haluaa imitoida enemmän em. tuotteen pullon muotoa. Lisäksi kuvassa olevan naisen asento on mitä on ja koska se pullo menee yläkulmasta kuvan ulkopuolelle niin että pullon pohjaa ei näy, niin mieli ikään kuin itsekseen jatkaa kuviota kuva-alueen ulkopuolelle ja näin assosiaatiot ovat lähes väistämättömiä.

Jos minä olisin tehnyt mainoksen, saisin varmasti soittoja ja vihaisia syytöksiä siitä että tahallaan taas laittoi kikkeleitä julkisille paikoille. (Tosin jos minä laittaisin tuollaisia julkisille paikoille, kysymys olisi nimenomaan siitä että syytös olisi mitä todennäköisimmin oikeutettu.) Mutta tämän taiteilija ei ole fallosentrinen sovinisti, tai maskuliinisesti rivomielinen.

Monien suhtautuminen muuttunee jo siitä että tekijä on ns. naisihminen. (Nina von Rudiger) Siksi kenties helpommin ajatellaan että muotokieli on vahinko, ei-intentionaalinen. Mutta jos tämä on totta - eli jos kaikkea mitä myydään seksillä ei edes myydä seksillä - niin on odotettavissa, että taiteilija sitten joskus kokee tyytyväisyyttä jos joskus selaa yhdenkään pornosivun missään. Kokee, että olipas jännittävän tutun oloinen kompositio tuossakin.

Skepsis - huuhaan ja haahuun alueella

Skeptikkona olevat ovat varmasti hyvin tottuneita erilaisiin syytöksiin. Tyypillisin syytös on se, että skeptikko jollain tavalla institutionalisoidaan. Tavallista on, että keskustelua avataan vetoamalla tähän instituutioon ja jos tämä instituution nimi ei pelota pois, kyseessä on jäsenyys. Nämä syytökset kertovat sitten jotain oleellista, nimittäin niistä vihollisnäkemyksistä joita eiskeptiset ihmiset rakentavat.

Jos asiaa halutaan valaista esimerkein, voidaan ottaa Esa Turkulainen, jota luultiin SuPon osastoksi, ei siis edes yksilöksi. Sillä salaliittoteoreetikon silmiin ihminen helposti edustaa järjestelmää. Eräs mielenterveydeltään järkkynyt Helsinkiläinen pitää minua Saatanana, ei siis saatananpalvojana vaan itsenään personifioituneena pahana, koska olen aikanani keskittynyt kreationismiin. Viime päivinä kun on ollut keskustelua GM:ästä, on skeptikoita sitten nähty Monsanton maksamina.

Tämä on johtanut skeptikkopiireissä harrastettavaan hirtehishuumoriin. Ajatus kuulumisesta ja edustamisesta on usein sen verran kaukaa haettu ja absurdi, että siihen on hyvin vaikea suhtautua mitenkään. Mutta koska ne ovat perimmiltään herjaamista tai loukkaamisen yrittämistä ja koko ihmisen lokaanviemistä vain siksi että mitään hänen sanomaansa ei sen jälkeen tarvitsisi ottaa vakavasti, ei voi tehdä muuta kuin suhtautua jotenkin. ; Lopputuloksena on kliseisiä vitsejä esimerkiksi ovat puheet siitä miten aamu-uinnit illuminatin rahoissa tulee suorittaa. Tai siitä miten Monsanton palvelukseen on mukava päästä koska he maksavat niin paljon enemmän kuin reptiliaanit. ; Pilkkapuheita tulee vastaan sen verran runsaasti, että toisto ilman tämänlaisia defenssejä voisi olla mielenterveydelle tuhoisaa - siis niille jotka ylipäätään välittävät ventovieraista ihmisistä ja heidän mielipiteistään.

Toki skeptikoiden joukossa on myös pseudoskeptikkoja. Siis ihmisiä jotka eivät seuraa todisteita ja tutki tiedeväitteitä. Heille "oikea mielipide" on tärkeää. Heitä ei kuitenkaan voi tämän pohjalta syyttää väärässoleviksi. He ovat oikeassa vääristä syistä. Siksi oikeastaan jos halutaan syyttää skeptikkoja intresseistä, saati maksamisesta, pitäisi ensin osoittaa että he ovat väärässä. Sillä ei ideologian kannattaminen tee vaikka rokotevastustajaa harhaiseksi. Se, että rokotevastustaja on hippi jonka mielestä vain luomu on eettistä ja muu on jonkinlaista myrkytystä ei tarkoita että hän olisi väärässä tämän ideologian vuoksi. Intressillä on väliä vasta kun argumentit on ruhjottu läpi.

Tästä huomautuksesta huolimatta on kuitenkin ala jossa skeptismillä on vaikeuksia. Nimittäin uudet innovaatiot. Skeptikko -lehdessä onkin arviointi skepsis ry:tä moittivasta väitöskirjasta. Tämän mukaan skepsiksellä on tiettyjä heikkoja paikkoja. "Varsinkin uusien tieteenalojen luomisvaiheisiin kuuluu rajojen hakemista sekä teoreettisten ja metodologisten lähestymistapojen epävarmuutta." ... "skeptikkoliike muistuttaa tieteen vahtikoirien ja poliisien toimintaa, joka toimittaa episteemisiä ”puhdistuksia” tieteen kentillä." Toki lausunnossa on omituisuuksia, kuten toiminnan rajoittamista viitaten asian sijasta siihen keitä siihen kuuluu. Tämä viittaa siihen että argumenteissa ei välttämättä ole kaikki kohdallaan. "Jatkotutkimusaiheena esitetään, että yhdistyksen kytköksiä eri tieteenaloihin analysoitaisiin ja sen jäsenkunnan tieteenalatausta ja miesvaltaisuutta purettaisiin auki, koska yhdistys käyttää merkittävää määrittelyvaltaa asettaessaan tieteen rajoja ja kuvatessaan eri tieteenalojen asemaa." Mutta esillä on asiaakin.

On nimittäin totta, että tieteessä on aivan eri asia olla uuden paradigman eturintamassa kuin tarkistaa jo vakiintuneita tieteenaloja. Itse asiassa kirjoitinkin aikanani ns. Nobel diseasesta, eli siitä miten nobelin saaneista monet ovat hairahtuneet totaalisen epäonnistuneen tieteen tekemiseen. Uusien innovaatioiden teossa vaaditaan ehdottomasti riskinottoa. Tämä johtaa epäonnistumisiin. Tässä ongelmana on se, että moni huuhailija ei ymmärrä tätä ja ajattelee että nobelisti tuottaa kultaa kaikkialla missä toimiikin. Tosiasiassa yllättäviä eturivin onnistumisia tehdään jos vakiintuneesta tiedosta poikkeava yllättävä tieto keksitään. Ns. perustutkimuksesta ei nobeleita satele. Riskinottajat onnistuvat ja epäonnistuvat suuresti. Siksi ajatus jostain skepsis ry:stä tieteen sisäisenä vahtikoirana on huono.

Mutta tällä ei oikeastaan ole mitään tekemistä juuri minkään suomen skepsiksen toiminnan kannalta. Sillä tosiasiassa valtaosa skepsiksen toiminnasta on ns. tieteen popularisointia ja vastaavaa tiedetiedottamista. Tieteen autonomisuutta ei rikota jos toiminta tapahtuu ns. muualla kuin tutkimuksien julkaisuissa ja muissa akateemisissa yhteyksissä. Ja itse asiassa akateeminen vapaus tarkoittaa myös lupaa avoimeen kritiikkiin, joten jos skepsiksen toimijat ovat akateemisesti koulutettuja ihmisiä akateemisissa yhteyksissä heillä on lupa sanoa sanottavansa.
1: Akateeminen vapaus on toki monille vaikea asia, ja esimerkiksi kreationistien kohdalla moni ajattelee että akateeminen vapaus tarkoittaa sitä että akateemisissa yhteyksissä ei saisi kritisoida kreationistien tuotantoa. Tämä on sen antiteesi.

Skepsiksen perusasetelma kuitenkin paljastaa jotain jota moni skeptikko, ja luultavasti ei ainutkaan pseudoskeptikko, ei ole tullut miettineeksi. Iskusana "tieteellinen maailmankuva" on hyvin iskevä ja vetoava. Ja skeptikot usein rakastavatkin sitä. Kuitenkin asiaan on kaksi lähestymistapaa. Ensimmäinen strategia on sitä että "haluaa olla eturintamassa". Ja jälkimmäinen "minimoi huijatuksi tulemisen riskin". Ihmisiä hämmentää tässä kohden sellainen konsepti kuin "oikeassa oleminen", olivatpa he skeptikoita tai heidän kritisoijiaan. Usein skeptikko varmistaa että ei tule huijatuksi ja hakee vakaata metodologiaa ja jo olemassaolevia tuloksia. Heidän vastapuolensa taas ottaa todisteiden puutteen toisin, heistä heidän paradigmansa nousee pian. Skeptikkoa ei huijata, ja eiskeptikot todennäköisemmin erehtyvät kuin onnistuvat. Mutta skeptikot eivät ole perusasenteeltaan todellakaan mitään innovaatiokoneita.

Tosin jos asiaa katsotaan siten että skepsis ei olekaan mikään tiedepoliisi vaan julkiseen keskusteluun osallistuva taho, eli perimmiltään tieteellistä tietoa ajava medialaitos, voidaan huomata että kaikki "vallankäyttöargumentit" muuttavat muotoaan.
1: Valtaosa skeptikoiden käsittelemistä aiheista eivät ole edes mitään uusia innovaatioita. Esimerkiksi kummitusten, parapsykologisten ilmiöiden homeopatian kaltaiset ilmiöiden oppi ja periaatteet ovat hyvin vanhoja ja jo testattuja. Ne ovat aiheita joita on tutkittu ja yritetty tutkia ja tässä ei ole ennenkään onnistuttu. Kyseessä ei siis ole uudesta tutkimusalasta vaan yrityksestä lämmittää sitä kliseistä ikivanhaa, yleensä siksi että se mukailee arkijärkeä ja sen intuitioita. Paradigma -termin hokeminen ei tässä auta, sillä nousevan paradigman merkit ovat uusien hedelmällisten tutkimussuuntien putkahtelu. Näiden oppia ei ole täydennetty havaintojen mukana niin että selitysmallit olisivat kehittyneet. Näiden kohdalla kysymys ei ole mistään uudesta tieteenalasta. Metodologiat pruuvauksesta potenssointiin ovat ikiaikaisia kysymyksiä, niiden tehokkuutta on tutkittu ja köykäiseksi havaittu. Ja ainut mikä muuttuu on se, että veden muistille etsitään uusia tekosyitä. Joka on irrelevanttia, sillä toimintamekanismia tarvittaisiin lähinnä selittämään havaittu ilmiö. Kun ilmiö ei nouse esiin, selitysmalli ei selvästi tapahdu maailmassa.
2: Suuri osa skeptikoiden käsittelemistä aiheista ovat innovaatioita jotka on jalostettu myytäväksi tuotteeksi ennen kuin niitä on tutkittu tieteellisesti. Vakuutattamisen kohde ei ole tiedeyhteisö, argumentit ja retoriikka kohdistetaan eiakateemisille tahoille ja ihmisille. Esimerkiksi Valkee -korvavalossa sekä powerbalancessa on kysymys siitä että tuote kenties toimiikin, mutta toiminnassa on lähdetty ns. "perse edellä puuhun" eli ensin on tehty tuote ja sitä myydään. Ja vasta sitten ruvetaan hankkimaan todisteita. Ja kuten power balancen kohdalla kävi, toimintaa ei havaittu lainkaan eli väitteet olivat tyhjän päällä. Ja kuten Valkeen kohdalla kävi, eli entisten epäonnistumisten lannistumatta yritys viestii aina "uusista tutkimuksista" jotka jotenkin onnistuvat paremmin kuin ne vanhat joissa on havaittavissa selvää tieteellistä huonoutta ja tulosten kanssa kikkailua.
+: Itse asiassa näitä luokkia on hyvin vaikea pitää minään eri asioina. Esimerkiksi kreationismi perustuu perusasenteille ja argumenteille jotka ovat pyörineet mukana käytännössä aina. Sen tuote on uskonnollinen palvelu. Ja sitä myydään tavalliselle kansalle siten että ensin halutaan myydä kaduntallaajille muutama kirja, saada asia koulukirjoihin ja vasta sitten ryhdytään painimaan akateemisen maailman kanssa. Kun järkikin sanoo että jos asiasta halutaan tiedettä pitäisi aloittaa tiedemaailmasta ja jos tässä onnistutaan niin koulukirjat tulevat ilmaiseksi. Ja sitten skeptikot ja "evopellet" joutuisivat sietämään senkin että tiedekirjoja aiheesta tehdään ihan eri tasolla ja asteella kuin nykyään.

Skepsiksen toiminnassa toiminta-alueen kuvaus voidaankin tiivistää "Paholaisen asianajaja" -blogin tiivistelmään. "Energiahoidot, ikiliikkujat, salaliittoteoriat, kirjeitä Nigeriasta, tuomiopäivän odottelua, epämääräistä verkostomarkkinointia." Näitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat ilmiöitä joita puffataan kadunmiesten parissa sen sijaan että niistä yritettäisiin tehdä akateemisia tutkimuksia jotka julkaistaisiin "Naturessa" tai muissa korkeatasoisissa vertaisarvioiduissa lehdissä. Kysymys on aiheista jotka ovat joko ikuisesti pyörivää kansanperinnettä joka otetaan kadunmiesten puolella vakavasti totena, vaikka aihetta on jo aiemmin tutkittu ja niiden tieteellisyys on köykäiseksi havaittu. Tai innovaatioita jotka on tuotteistettu ennen kuin niitä on testattu ja tutkittu. Koska argumenttien esityskohteena ei ole tiedemaailma, on turhaa pelleillä että ollaan tieteen eturintamassa. Sillä se eturintaman tiede tehdään jossain ihan muualla kun siellä missä päätavoitteena on auttamisen nimissä myydä Kakelle ja Makelle uudet korvalappustereot joista ei edes tule musiikkia.

Kun konteksti on tämä, kaikki hyödyt ovat "etten joudu kusetetuksi" -linjalla. Ja edut joita innovatiivisuus voisi tuottaa ovat minimissään. Sillä jos innovaatio olisi tosi, olisi ajan haaskaamista myydä tuotetta Kakelle ja Makelle kun nämä voisivat tehdä tästä innovaatiosta väikkärin ja todistaa uuden ilmiön ja kerätä maineen, kunnian ja nobelpalkinnot itselleen ihan vain ehtimällä ensin kun keksijät ovat olleet liian myyntihenkisiä. Itse asiassa skepsistä kuvaakin yllättävissä määrin se, että ihmiset tekevät asioita ihan omalla ajallaan ja epäkaupallisesti ilman korvauksia. Skepsiksen toiminta on rahallisesti katsoen nappikauppaa. Ilmaistyöllä puurtava ei ui rahoissa, ei vaikka olisi illuminatin jäsen. (Kuten minä.)

Arse Magna

Esko Valtaoja ilmoitti tänään facebookissa, että hän asettaa Snellmannin boikottiin. Lausunnon ytimessä oli GM ja se että Snellmann on päättänyt olla käyttämättä geenimanipuloituja tuotteita. Valtaoja esittää, että "Firmalla on tietysti vapaus toimia niin kuin se huvittaa, ja niin on kuluttajillakin. Koska en "usko vahvasti omiin arvoihini", vaan tosiasioihin, niin tästä lähtien en enää osta Snellmanin tuotteita. (Sääli sinällään, koska monet niistä ovat maistuneet erinomaisilta.)"

Olen itse tunnetusti melko GM -myönteinen. Näen että se on jalostuksen ohella jotain jonka avulla voidaan taittaa nälänhätää ja muita vastaavia ongelmia. Tässä mielessä näen että GM -kielteisyys on melko puhtaasti ideologista. Faktat eivät tee siitä vaarallista, joten tästä ei saa kovin perusteltua asiaperustaista syytä laittaa GM:ää boikottiin.

Mutta siitä huolimatta, siinä vaiheessa kun Snellmann boikotoi GM:ää ja Valtaoja boikotoi Snellmannia, ajattelin itse ostaa Snellmannin tuotteita. Tietoisesti valita. En siksi että kannatan GM:ättömyyttä GM:n yli. Vaan sen takia, että asialla ei eurooppalaisessa tai suomalaisessa perspektiivissä ole juurikaan väliä. Eettisesti minulle on yhdentekevää onko ruoka GM vai eiGM.

Ruoka ei toki hirvittävästi kiinnosta muutenkaan. Syön elääkseni, en elä syödäkseni. Jos haluaisin boikotoida Snellmannia tekisin sen siksi, että se ei ole kovin uskontoneutraali yritys. Se on Pietarsaaren tärkeimpiä työkllistäjiä. Makkaratehtaan omistajasuku on tiettävästi erittäin uskonnollinen. Tähän liittyen olen kuullut "paikallisen suusta" sitä miten Snellman ei suostunut uskonnollisista syistä sponsoroimaan kilpaurheilua, koska sitä harjoitettiin sunnuntaisin. Tämänlaatuinen boikotointi olisi voinut johtaa siihen että en sitten vaikka osta Snellmannin tuotteita Sunnuntaisin, minään tärkeinä pyhäpäivinä tai vastaavaa. Enkä tehnyt boikottiratkaisua tämänkään vuoksi tai tämän kysymyksen kohdalla. Vaikka pyhäpäiväargumentti on melko mitätön se on kuitenkin suurempi kuin GM:än arvo minulle. GM -kysymys on siis vielä kertaluokkaa mitättömämpi kuin tuo pyhäpäivätematiikka.

Syömistottumuksiani kuvaa kuitenkin kenties parhaiten termi "scavenger". Olen siis "haaskansyöjä" joka syö jämäpaloja. Tämä on jossain määrin ekologista siinä mielessä että syön "halpoja osia" jotka muuten menisivät haaskioon. En ymmärrä sisäfileen ihanuuksia. Makuaistini on hyvin heikko. Siinä missä moni maistaa suolaisen, makean, happaman, karvaan ja umamin, minä maistan perusmaut chili, sinappi ja palanut. Vaikka elintapani on ekologinen, se ei ole ekologisten motiivien sävyttämä.

Arvomaailmaani ajaa enemmän ahneus yhdistettynä ajatukseen siitä että ruuan haaskioon meneminen olisi jotenkin huono asia. Toki jo lapsuudessani, jos en suostunut syömään jotain - vaikka nougatjäätelöä siksi että siinä oli pähkinöitä tahi manteleita jotka maistuvat omalta perusmaultaan "kuolemalta" - äitini sanoi että jos et syö niin muista miten Afrikan lapsilla on nälkäkuolemanälkä ja miten iloisia he olisivat jos saisivat ruokaa.

Eikä minun vastaus tuohon ollut kysymys siitä "miksei sitä minun ruokaa - tai ainakin kukkakaalia, herneitä, tai edes pähkinöitä&manteleita - sitten lähetetä niille nälänhädistelijöille syötäväksi". Ei se kyllä ihan ollut sekään että viittaisin siihen että olisi erityisesti omistuksessani se lautasen sisältö. Mutta lähempänä. Jokin omistusoikeudessa on sellaista, että sitähän itselle tarpeetontakaan ei haluaisi jakaa kenellekään muulle. Siksi minua ahdistaa se, että ruokaa joutuu haaskiolle.

Siksi Snellmannin, tuon hymyilevän kiltin teurastajan, ruokaa tulee ostettua että syötyä. Ihan aktivismia korostavan antiboikotin hengessä. Jos syön ahkerasti ideologisen puuskani vallassa, siitä tulkoot lähipäivinä arse magna -projektini.

---

Otsikko ei viita siihen kuuluisaan alkemiateokseen, eikä edes viittaa latinankieliseen fraasiin suuresta työstä. Siinä ei myöskään ole typoa.

Ennakkovarovaisuus

Arvostan Nassim Talebia. Hänen uusin lausuntonsa geenimanipuloinnista on herättänyt keskustelua. Se on eräänlainen "luonnollisuusargumentin" uudelleenmuotoilu. Sen perustana ei kuitenkaan ole se, että luonnollisuus itsessään on oikein tai väärin. Vaan että luonnollisuus on samaa kuin jotain jonka riskit jo tiedetään. GM pitää hänestä sisällään "tuntemattomia riskejä" eri tavalla kuin mitä esimerkiksi jalostuksessa tehdään ; Perusteesin voisi esittää muodossa "Top-down modifications to the system (through GMOs) are categorically and statistically different from bottom up ones (regular farming, progressive tinkering with crops, etc.) To borrow from Rupert Read, there is no comparison between the tinkering of selective breeding and the top-down engineering of taking a gene from an organism and putting it into another. Saying that such a product is natural misses the statistical process by which things become ”natural”."

Argumentaatio ei ole Talebilta yllättävää. Hän on henkilö joka on vastustanut interventioita ylipäätään. Ja hän on varoittanut tuhoista ennenkin. Ja hänen pessimisminsä on muun muassa sen takana, että hän osasi ennustaa talouskriisin ennalta. GM -kritiikkinäkään argumentti ei ihmetytä koska klassisesti GM on ollut moitittavana juuri siksi että "se ei ole luonnollista" ja "tuntematon riski". Tämän seurauksena on tietysti äärimmäinen muutosvastarintainen konservativismi. (Itseäni konservativismi viehättää enemmän kuin luulisi.) Tien päässä on asenne jossa on varminta olla ottamatta vastaan mitään kehitystä, koska jotain pahaa voi sattua. Näin ei myöskään tapahdu kehitystä.

Toisaalta Taleb voidaan kuitenkin nähdä argumentin uudelleenmuotoilijana. Ja yllättäen argumentti napsahtaa myös skeptikoiden puolelta tuttuun argumentistoon. Kun CERNin LHC-kiihdytintä rakennettiin, sitä moitittiin "tuntemattomasta uhasta". Selitettiin miten voi syntyä musta aukko tai outokainen joka tuhoaisi maapallon ja elämän. Vaarallisuudesta käydyssä keskustelussa oli muiden todisteiden ohella suuri apu siitä tiedosta, että kosmiset säteet aikaansaavat toistuvasti jopa merkittävästi suurienergisempiä törmäyksiä, eikä spekuloituja haittoja oltu havaittu. Argumentti oli vahva ; Jos riski olisi relevantti, miten olisimme elossa ylipäätään.

Artikkelin itseäni vakuuttavin puoli on kenties yllättävä. Se on globaaliudessa. Kun nimittäin mietitään sitä mihin monokulttuuri viljelyssä johtaa - tai oikeastaan on jo johtanut - on hyvin tuhoisaa. Tautiresistenssi on hyvä, mutta ei pidä koskaan aliarvoida evoluutiota joka, Orgelin toista sääntöä mukaillen, on aina fiksumpi kuin ihminen - etenkin evoluutiokriitikko. Tuhot ovat suuria, koska mutanttitauti joka kiertää resistenssin pääsee leviämään nopeasti. Biologiassa tämä ei johdu luonnollisuudesta tai epäluonnollisuudesta. Syynä ei ole "GM", vaan "kloonaus".
1: Muurahaisissa esiintyy samaa ongelmaa. Pieni variaatio ja suuri populaatiokoko johtavat siihen että taudit pyyhkivät populaation läpi nopeasti ja tehokkaasti. Tämä on tunnettu riski eikä tuntematon uhka. Ja tämä on tietyssä määrin kiusallista Talebin argumentin kannalta. Vaikka Taleb onkin suurissa linjoissa oikeassa.

 Talebin argumentti nojaa analogiaan jossa jalostusta voi verrata mutaatioihin ja luonnonvalintaan tavalla jossa ne vahvasti kuuluvat sellaisiin temppuihin, mitä luonto on harrastanut jo tosi pitkään. Jos siis olemme tänään elossa, niin todennäiköisyys maailmanlopulle muiden jalostusprosessien seurauksena on häviävän pieni, koska emme ole vielä kokenut maailmanloppua. Ja tässä on hyvin iso logiikkaloikka. Useampikin, oikeastaan.
1: Luonto harjoittaa GM:ää. horisontaalista geeninsiirtoa, lajienvälistä geenien kulkemista tapahtuu luonnossa. Esim. agrobacterium-lajien toimesta. Tieteen edistys on tässä kohden jopa sellainen että horisontaalinen geeninsiirto vaikuttaa olevan yleisempää kuin on luultu. Tätä geenien siirtymistä lajista toiseen tapahtuu enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten ajateltiin. Ja siinä missä minun kouluaikana vielä opetettiin fylogeniapuiden "tree of life" on nykyään pakko seurata Doolittlen mielenmuutosta ja nähdä että bakteerien tasolla horisontaalinen geeninsiirto tekee "puun juuresta" "pensaikon". Selvästi tässä on vahva epäanalogia ja voidaan nähdä että Talebin argumentissa on puute kun se väittää GM sellaiseksi jota luonto ei tekisi.
2: Periaatteessahan voidaan ajatella että horisontaalisesta geeninsiirrosta vedettäisiin liian pitkälle. Että kenties analogisuus ei ole riittävän suurta jotta Talebin argumenttiin tulisi relevantin kokoisia kolosia. Tässä on kuitenkin syvä ongelma siinä että analogiaa vaaditaan siinä miten jalostusvalinta on analogista luonnonvalinnan kanssa. Onko luonnonvalinnan ja keinotekoisen valinnan välinen yhteys yhtään parempi analogia sekään? Tämän lisäksi jalostukseta tiedetään miten jotkut koirarodut on saatu aika sairaiksi tällä "luonnosta tutulla tunnetummalla". Ja tätä kautta voidaan vetää koko asia pahemmaksi kuin tämänkin puolen kyseenalaistamisesta. Miksi luottaa analogiohin tai epäanalogioihin alun perinkään koko tässä riskienhallintaa ja turvallisuutta koskevassa kysymyksessä.

Talebin ongelmana on tavallaan se, että hänen argumenttinsa sopii paremmin perustelemaan jonkun tunnetun asian turvallisuutta kuin tuntemattoman turvattomuutta. (LHC -vaarallisuusargumentin esillenosto oli tämän vuoksi esillä.) Taleb siis käyttää argumenttia tavalla jossa se ei selvästi ole vahvimmilaan. Itse asiassa Talebin argumenttia on yllättävää miettiä asiaa siltä kannalta, että
1: GM-vastustajat ovat yleensä liberaaleja, mutta heidän argumenttinsa ovat perustaltaan jopa äärimmäisen konservatiivisia. Konservatiivit ovat vastustaneet monien asioiden muuttumista uhkien tuntemattomuudella. Perinteet ovat pitäneet yhteiskunnat elossa, ja vaikkapa homojen avioliitto saattaa synnyttää tuntemattomia uhkia kun kaikki avioituvatkin samaa sukupuolta olevien kanssa ja ihmiskunta kuolee sukupuuttoon.
2: Muutosvastarintaiset argumentit ovat aika pitkälti samoja. Vihreän Vallankumouksen vastustajat korostivat, että tuntemattomien uhkien vuoksi tiedetty uhka, maailmanlaajuinen nälkiintyminen, oli varteenotettavampi vaihtoehto kuin "luomistyöhön puuttuminen".
3: Oikeastaan jos mietitään liberaalia avomielisyyttä ja vaihtoehtohoitojen parissa mestaroivien vaatimaa "kokemusasiantuntijuutta" jossa ainut merkittävä kokemus on asiakaskokemus eikä aiheeseen liittyvä tiede, niin niissä tuntemattomien uhkien mahdollisuus kiistetään lähtökohtaisesti. Pitkäaikaisriskejä ja hyötyjä ei kartoiteta edes samalla varovaisuudella kuin "koululääketieteessä". Näitä ei kuitenkaan moitita. Tämä vihjaa siihen että Talebin analogiassa on jotain pätevyyttä ja se muistuttaa meitä jostain.

Pitäisikö biologiaa korostaa enemmän kouluopetuksessa?

Kouluopetuksen suunnittelussa on tavallisesti korostettu katsomusaineita ja historiaa. Ne kun määrittelevät maailmankuvaa. Esimerkiksi Päivi Lipponen puolustaa historian asemaa sillä, että historian pakollisuudesta luopuminen on oireellista. "Kyse on lukion ja klassisen sivistysnäkemyksen erottamisesta toisistaan. Se kertoo jotain oireellista ajasta, jota elämme. Alati monimutkaistuva ja kansainvälistyvä maailma voi tuntua herkästi kaoottiselta paikalta, jos ihminen ei hahmota suuria kokonaisuuksia tai identiteettiään. Mikä rakentaa ihmiselle juuret ja ymmärryksen? Historian tunteminen merkitsee, että osaa sijoittaa itsensä kansakunnan isoon tarinaan. Vasta kun ihminen kykenee arvostamaan omaa kulttuuriaan, hän kykenee antamaan arvon toiselle ja erilaisuudelle." Perustelu on eksistentiaalisesti hyväksyttävissä.

Historian identiteettiarvo on pätevä vaikka muistamme, että valtaosa historiantunnin opetuksista ovat melko varovaisia. Ja että esimerkiksi monia "kansallismielisiä oikeistolaisia" kiinnostaa menneisyys ja että he ovat sitoneet identiteettinsä siihen. He myös sanovat arvostavansa historiaa. Mutta tämä ei ole kovin tieteellistä historiaa. on enemmän sitä että heillä on sankaritarina, jossa on suurmiehiä. Ja näiden miesten kritisoiminen, oikein millään asteella, sitten on kiellettyä. Tästä on seurannut erikoinen tapa jossa historiaa arvostetaan, mutta historiaa ei saisi tehdä, koska mikä tahansa realiteetti yleensä puhkoo sankarinarratiivin ja paljastaa sankarin olevan ihminen, siis myös puutteellinen. "Napoleonin Komplekseissa" tämänlaista kutsuttiin epähistorialliseksi uuspatriotismiksi, ja nimitys on minusta osuva. ; Hyvin moni joka sanojen tasolla "arvostaa historiaa" nauttii sen vääristelystä ja käytännössä halveksuu ketä tahansa joka historiaa tekee ilman asiavirheitä. (Koska nämä koetaan ikonoklastisen luonteensa vuoksi kerettiläisinä valehtelijoina. Vaikka kysymys ei olisikaan mielipideasioista.)

Päivi Lipponen saattaisi jopa sanoa että nämä epähistorialliset uuspatriootit voisivat tarvita oppia sivistymisestä. Mutta valistus harvoin iskee identiteetin ja maailmankuvan läpi. Vakaumuksellista ei debatoida muuttamaan mieltään. Ja syynä ei ole se, että juntit olisivat jotain ali-ihmisiä. Syynä on peruspsykologia. Se, että ihmislajilla käy helposti näin. Jos faktat ja oma maailmankuva on vastakkain, faktojen vakuuttavuuden ohi kiemurrellaan. Mutta siitä huolimatta Päivi Lipposen sanomisissa on pohjaa. Historia sitoo identiteettiin. Ei ehkä faktatasolla, mutta eksistentiaalisesti. Elämässä on myös elämäntapaa, eikä vain faktoja. Ja kuulemma koulu on elämää eikä kokeita varten. (Olen itse vetänyt tätä linjaa jopa siihen asti, että koulun tärkein oppitunti on välitunti. Sosiaalisten taitojen kannalta luokkahuone on varmasti yksi huonoimpia.)

Luonnontieteet ja biologia nähdään tässä kohden poissuljettuina. Kuitenkin kun katsotaan ihmisten harjoittamaa keskustelua, on selvää että kysymykset koskettelevat usein juuri biologiaa. Ja biologiassa tehdään ahkerasti virheitä. Ja biologia on myös maailmankuvallisesti yllättävän relevanttia.

Ja ei. En ole puhumassa kreationisteista. He toki näyttävät omalta osaltaan sitä, että uskonkysymykset ovat aina todellisuudentulkintaa ja todellisuudesta tehtyjä väitteitä. Ja vaikka väitetään että maailmankuva ja usko olisi jotenkin irrallaan tieteestä, niin tosiasiassa maailmankuva pitää yllättävän usein sisällään mekaanisia väitelauseita todellisuudesta. ; Jos otamme vaikka teologiasta klassisen alkusyyargumentin, on selvää että tämä argumentti hyppii suoraan ja täsmälleen sillä alueella mitä fysiikan tutkijat yrittävät selvittää.

Kun aiemmin kirjoitin siitä miten kulttuurissamme eri oppiaineita priorisoidaan ja arvostetaan, oli huomattavissa että sivistyksellä oli hierarkiassa käytännön tasolla erikoinen välinearvollinen pohja. Äidinkielenopettajat hallitsevat kieltä ja heillä on valta mieleen. Humanistisilla reaaliaineiden opettajilla on valta ihmisyyteen. Tätä voidaan kenties paheksua ja selittää sivistyksen itseisarvollisuudesta. Mutta toisaalta jopa Päivi Lipposen sivistysnäkemyksessä historialla on arvo koska se on väline identiteettiin ja itsekunnioitukseen. Tämä on siis historianopettajan vallassa. Tämä ei redusoi historiaa välinearvoksi, mutta kuvaa valtarakenteita joiden sisällä elämme.

Tätä kautta voitaisiin ottaa biologian yksinoikeudeksi jokin joka sille kuuluu. Nimittäin luonnollisuus. Kreationistit ovat jo hitusen perillä siitä että evoluutioteoria on selvä toimintamekanismien kuvaaja tietyissä luonnollisuuskysymyksissä. Tämä on heillä toki ylitulkittu jumalanvihaamiseksi, ja tätä kautta tämä sinänsä arvokas huomio on trivialisoitunut naurettavaan poterohyppelyyn ja julistamiseen ja yleiseen uskonnolliseen mouhotukseen jonka vuoksi moni kokee rinnastuksen ikävänä ja likaisena.

Mutta siitä huolimatta.

Tänään facebookissa eräs tuntemani biologianopettaja otti esille julkaisun jossa peloteltiin geenimanipuloinnista. Siinä kuvamateriaalin haluttiin olevan pelottavaa, ja esille nostettiin luonnottoman näköiset "Belgian blue" -lehmät. Niitä kuvattiin GM -naudoiksi. Ja selitettiin, että tuollaisia GM tekee eläimistä. Epäesteettisiä ja luonnottomia. Tässä huvittavaa tietysti on se, että Belgian sininen ei ole GMO, vaan se on luonnollisesti syntynyt mutaatio joka koskee myostatiinin erittymistä. Rotu on perinteisellä jalostuksella tuotettu ja  luonnottomampia esimerkkejä olisi monien pöydästä löytyvä riisipuuron pullea riisi. Se ei toki näytä yhtä pelottavalta.

Toisaalta Timo Soini otti tuoreesti kantaa homosusiin. Soinin reteä lausunto "Enpä itse asiassa ole, ja kun biologiasta puhutaan, niin en oikein usko, että homosusia on olemassakaan, Soini vastasi." ampuu itseään jalkaan. Bruce Bagemihl on kirjoittanut vuonna 1999 etologiaa koskevan kirjan "Biological Exuberance: Animal Homosexuality and Natural Diversity". Siinä kerrotaan susien olevan yksi niistä lajeista joilla homoseksuaalisuutta esiintyy. Wikipedian luettelo eläimistä joilla on havaittu homoseksuaalista käyttäytymistä kertoo että aikamoisen monella lajilla on tämänlainen piirre. Soinin mielessä on tietysti teologia jossa homoseksuaalisuus ei ole luonnollista ja hän vetää tästä turhan oikoisen päätelmän siitä että sitä ei siis myös ilmene luonnossa. Timo Soinin uskonasiat ovat irrelevantteja, koska kysymys biologiasta ei ole uskonasia. (Jos uskontosi on tosiasioita vastaan, sen pahempi uskonnollesi.)

Väitänkin että biologia on itse asiassa luonnollisuuden omistuksen kautta se kaikista tärkein aine. ; Maallistuneessa kulttuurissa uskonasioita pidetään vähän noloina ja epäkiinnostavina. Sen sijaa ihmiset uraohjusnaisista hörhöimpiin hippeihin puhuvat sellaisista asioista kuin "luonnollisista ruokavalioista", ottavat kantaa homoseksuaalisuuden luonnollisuuteen ja geenimanipulointiin. Ekologisuuskysymykset ja se, mikä on luonnollista on jotain joka liitetään ruokaan, meikkehin ja itse asiassa aivan mihin tahansa kulutustavaraan. Eli kaikkeen siihen missä esine luo kuluttajan - tai askeettisesti kulutustaan säätelevän - identiteetin ja jossa esineen "luonnollisuus" on osa hyvyyttä.

Siksi täytyisikin tehdä niin että vaihdettaisiin päikseen. Uskonnonkurssien pakollisuusmäärät vaihdettaisiin biologian kanssa päikseen. Kyllä se siitä sitten.

Asia vs. se mitä se edustaa

"Huomasin juuri, että Valion tölkeissä lukee "GMO-vapaa valinta - maidon tuotantoketjussa ei käytetä muuntogeenisiä rehukasveja" No, siihen loppui Valion maidon kulutus." Näin mainitsi facebooktuttuni päivityksessään. Ajatus voi tuntua erikoiselta, koska vaikka ihminen suhtautuisi geenimanipulointiin myönteisesti, hän harvemmin kuitenkaan "vihaa luonnollista ruokaa". Tässäkään tapauksessa syynä ei ollut tämä. Syynä on se mitä tämänlainen lausunto edustaa. "Se, että ne ratsastaa sillä. Se, että Anti-GMO-liike on enemmän uskonto kun ympäristöstatementti. Se, että lehmät sais varmasti ravitsevampaa rehua halvemmalla ja me saatais maitoa paremmalla kustannussuhteella, jos Valiolla ei oltais idiootteja GMO:n suhteen. Luulo tietenki, mutta se punanen lanka tässä on, että GMO-rehussa ei oo mitään pahaa ja on uskomattoman surullista, että Valio näkee tarpeelliseksi mainostaa sitä tölkissään." Kysymyksessä ei siis ole eiGM:än vihaaminen, vaan se, että ei pidetä siitä mitä eiGM edustaa ja mitä asioita sen nimissä vedetään ja harjoitetaan.

Tämänkaltainen asenne on hyvä muistaa kun suhtaudutaan vaikkapa C.S.Lewisiin jonka mielestä ateisteja ei ole, vaan että se mitä ateismiksi kutsutaan onkin pohjimmiltaan Jumalan vihaamista. Ajatus on uskovaisten päässä vahva, mutta siihen on hyvin vaikeaa nähdä puolustajia ateistejen maailmassa. Tässä ei voi kuin ihmetellä Augustinuksen tapaan sitä, että jos minä sanon että "minulla on sisäinen vaikutelma X" että miten joku toinen ihminen voisi kumota tämän. Jotenkin ateistejen viha kuitenkin osataan kristittyjen puolella heitä itseään paremmin. Heillä on kenties vaikutelma siitä että ateistit valehtelevat, mutta tämä ei iske ateistejen sisäiseen maailmaan vaan lähinnä kuvaa ja heijastelee kristittyjen omaa asennevammaista ilmapiiriä, jota he valitettavan usein levittävät yllättävänkin suurella innolla esimerkiksi kulttuuriin ja yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Uskoisin, että tässä onkin taustalla se, että valtaosa uskontokriitikoista ei vihaa Jumalaa, vaan sitä mitä se edustaa. Tällöin argumentteja kumotaan siksi että nähdään että argumenteilla on liikaa vaikutusvaltaa ja näkyvyyttä maailmassa. Kun uskova ensin tulee selittämään että uskonnollisuus on ihmislajin, homo religiosus -ihmisen, perimmäisin teema ja että jokaisella olisi velvollisuus ottaa sen teemoihin jonkinlainen kanta, he kuitenkin pahastuvat jos tähän vastaa jotain sen tapaista, kuin että Jumala sopii ihmiseen samalla tavalla kuin peukalo sopii silmäkuoppaan. Sitten vaaditaan pahastuneesti argumentteja ja kun ne antaa, niin niiden antamista pidetään röyhkeytenä ja epäkohteliaisuutena. ("Jumalaa ei ole" loukkaa hyvin monia uskovaisia, mutta "Jumala on" ei jostain syystä saa loukata ateisteja.)

Minä en jaksa mennä edes tähän. Jumalasta en mitään tiedä. Instituutiot ovat kuten muutkin ihmisjärjestöt, niissä on aina jotain epäilyttävää, ja ne ovat parhaimmillaan byrokraattisia ja tylsiä ja pahimmillaan kuppaisia väkivaltakoneistoja. Edellinen ei juurikaan kiinnosta, ja jälkimmäinen on kiusa josta on lähinnä hyvä pysyä erillään. Byrokratiaa vastaan käyminen on modernin ajan versio tuulimyllyjen pieksennästä.

Sen sijaan minä vihaan. Esimerkiksi ärsyttäviä kusipääihmisiä ja heidän typeriä huonolaatuisia argumenttejaan ja egoismin sävyttämiä ihmetarinoitaan joihin uskottuaan voi uskoa ihan mihin vain. (Ilmeisesti myös Jumala vaatii tämäntason heittäytymistä.) Kohdistan vihani näihin, koska se on minun kieroutunut käsitykseni oikeudenmukaisuudesta, reiluudesta ja muista vastaavista hyveistä. Se, että kun en usko että universumissa on karman tapaisia voimia, voin itse olla karman kostava välikappale. Ja jostain syystä he näkevät että moitin sitä puolta jota nämä moittimani asiat näille ihmisille edustavat. Valitan. Useimmiten kysymys on ihmisistä, jotka eivät ole uskonto vaan joilla on hyvin vahva usko. (Ja siksi "usko" ei ole mikään puolustus, vaikka juuri nämä ihmiset usein viittaavatkin että ei pidä pahastua uskolle vain siksi että uskonnot ovat moraalittomia.) Useimmiten voisin jopa tiputella nimiä, mutta jokin epämääräinen säädyllisyyden kaapu estää minua toteuttamasta totaalista Nemesiksen olemustani. Ja siksi asiat jäävät ikään kuin anonyymisti leijumaan. Sellaisessa hengessä, että jos yleisö ei laajasti ottaen osaakaan yhdistää, niin yksilö kyllä tunnistaa sen silti omalle kohdalle osuessaan.

Erityisen luonnotonta tekniikkaa

"En ole tehnyt lopullista ratkaisuani muuntogeenisten ruokien suhteen, sillä siiden potentiaaliset edut maataloudelle, mutta suhtaudun vaistomaisesti niihin varovaisesti. Yhtä niitä koskevaa väitettä en ole kuullut aiemmin ja se on lyhyen maininnan arvoinen. Nykyään kiroamme tapaa, jolla edeltäjämme toivat eläinlajeja uusille alueille huvin vuoksi. Bedfordin herttua toi amerikkalaisen harmaaoravan Britanniaan: kevytmielinen oikku, jota pidetään nykyisin tuhoisan vastuuttomana. On mielenkiintoista pohtia, kiroavatko tulevaisuuden taksonomit sukupolvemme tapaa peukaloida perimää."
(Richard Dawkins, "Maailman hienoin esitys, s. 280)

Geenimuunteluksi tai Geenimanipuloinniksi kutsuttu ilmiö on merkittävä aihe. Se on ilmiönä selvästi olemassa. Sen vaikutuspiiri on ravinnontuotannossa ja eliökunnan rakenteessa. Tämän vuoksi on vakavasti pohdittava esimerkiksi geenimanipuloitujen tuotteiden tarjoamia hyötyjä ja haittoja ja esimerkiksi niiden leviämisen helppoutta ja vaikeutta. On selvää että ravinto ja eliöstö ovat biosfäärin - ja myös ihmisen oman olemassaolon - kannalta tärkeä asia pohdittavaksi.

Usein geeniteknologiaa ei kuitenkaan katsota faktuaalisesti vaikutusten kautta, eikä mietitä sitä tiedetäänkö asiasta tarpeeksi jotta sitä uskalletaan käyttää ; Onhan selvää että potentiaaliset hyödyt ja potentiaaliset haitat eivät vielä itsessään oikeuta toimia, vaan asioista on saatava tutkimustietoa. Jotta sitä kannattaisi käyttää, sen hyödyistä ja haitoista on saatava näyttöä. Nykyään tilanne näyttääkin siltä, että hyödyistä on saatu näyttöä riittävästi ja ongelmana onkin vain se, minkälaisia potentiaalisia uhkia asian takana on.

Tämänlainen huoli on asiallinen - siis silloin kun se ei muutu asennevammaksi ja presuppositionistisen totaalikiellon automaattioikeudeksi, jolloin se rakentuu "not good enough" -koneeksi jossa mikä tahansa evidenssi ohitetaan asenteellisesti koska mikään todistus ei voi olla riittävästi. Sillä kuten Dawkinsin näyttämät eläinlajien siirrot maasta ja maanosasta toiseen näyttävät, voi ilmiöillä olla ikäviä sivutuotteita. Moni voisi ajatella että jos maahan tuodaan uusi laji, niin sen luulisi rikastavan paikallista monimuotoisuutta. Mutta tosiasiassa se kuitenkin usein kilpailee paikallisen eliöstön kanssa ; Se jakaa jonkun eläimen kanssa saman ekologisen lokeron ja tämä kilpailu johtaa yleensä siihen että jompi kumpi lajeista katoaa niin että alueellisesti on vain yksi laji per ekologinen lokero.
1: Tämä on kenties intuitionvastaista. Moni näkee että nimenomaan saalistajien siirto alueelle olisi ongelma. Kuitenkin saalistajista on yleensä uhkaa lähinnä jo valmiiksi uhanalaisille lajeille. Saman ekologisen lokeron sisäinen kilpailu voi sen sijaan kuihduttaa aivan minkälaisen kannan tahansa. Näin esimerkiksi ihmisen siirtämä koira voi vähentää kengurukantaa Australiassa, mutta ei tuhota sitä, mutta jos ihmiset siirtäisivät Australiaan antilooppeja, olisi se kenguruille todennäköisesti erittäin tuhoisaa koska kengurujen ravintotottumukset ja elämäntavat ovat oleellisesti samanlaiset kuin antilooppien.

Ennen ajateltiin että mukava metsästyseläin tai hupaisa eläinlaji on mukava saada luontoon. Näin siirrossa nähtiin jonkinlainen hyöty, eikä ajateltu sen haittavaikutuksia. Haittavaikutukset ovat kuitenkin olleet monissa tapauksissa hyvinkin dramaattisia. Ja tämä on vaikuttanut biodiversiteetin lisäksi myös ihmisiin. Australiaan siirretyt kaniinit ajateltiin avuksi, mutta niistä on silti ollut runsaasti haittaa. Pitkäjänteiset haitat voivat todellakin joskus kumota lyhytjännitteiset hyödyt. Siksi GM:n kohdalla onkin katsottava sitä onko tutkimustuloksia ja voidaanko tietoa pitää määrältään hyvänä jotta piilevistä riskeistä oltaisiin saatu riskejä.

Pelkkä paranoija ei tietysti ole rationaalinen ratkaisu, mutta maailmankuvallisena asenteena se on silti aika yleinen. Usein GM: kritiikki onkin siitä omituista että se näyttää nojaavan nimenomaan erilaisiin maailmankuviin. Esimerkiksi monet uskonnot näkevät perimän itsensä Jumalan käden jälkenä. Tällöin perimä nähdään ikään kuin taideteoksena ja inventiona johon Jumalalla on tekijänoikeus. Tällöin GM on - olipa se sitten vaarallista tai vaaratonta, hyödyllistä tai haitallista, ominaisuuksiltaan hallittua vai kaaoottista. Se sotii Jumalan luonnonjärjestystä vastaan. Tällöin esiin nousee ajatus siitä että GM on aina "luonnonvastaista". (On kenties hauskaa sanoa sama niin että että GM:än kohdalla "älykäs suunnittelu" nähdäänkin automaattisesti samana kuin epäeettisyys.)

Ajatus luonnottomuudesta on yleistä muillakin. - Kenties siksi että luonnonjärjestyksen vastaisuus on kristillisessä kulttuurissa on automaattisesti syyllistävänä nähty asia. Ja tämä ajattelutapa on yllättävän syvällä kristillisyydessä jossa luonnonjärjestys nähdään nimenomaan Jumalan luomana asiana, ja siitä poikkeaminen on ihmisen perisynnin ja Saatanan syntisyyden tekemää vääristämistä ja virheiden lisäämistä.

Tässä "erityisen luonnottomassa kontekstissa" herää mietteitä etupäässä siitä, että GM on toki teknologiaa, mutta kaikkea teknologiaa ja ihmisten vaikutusta ei pidetä epäeettisenä. Tästä päästäänkin siihen omituiseen päättelyloukkuun jossa teknologia on luonnotonta mutta GM olisi erityisen luonnotonta. Tämä luokitus taas on ymmärrettävissä lähinnä jonkinlaisessa uskonnollis-hengellisessä konseptissa. Perimä nähdään jotenkin sellaisena että se rikkoo Jumalan tai Luontoäidin "tekijänoikeuksia" vastaan. Tämänlainen perustelu on toki ymmärrettävissä maailmankuvan sisäisenä kannanottona. Eli sellaisena joka sanoo että "jos haluat kannattaa ideologiaa X oikeaoppisesti, niin et tee näin". Ja tälläisenä dogmatistisena kommenttina se on sisäisesti perusteltu. Ongelmana onkin se, että kun tätä yritetään tämän jälkeen levittää poliittisesti kulttuuriin, ei tämän "ideologian X" ulkopuolella olevat ihmiset näe tätä perustelutapaa kovinkaan vakuuttavana. He ihmettelevät miksi millään tästä tulisi olla oikeastaan mitään merkitystä.

Sillä luonnottomuus on yleisemminkin eettisessä keskustelussa lähinnä outouden ja erilaisuuden synonyymi. Näin esimerkiksi vihreä parta voisi olla monista luonnoton (siitä huolimatta että vihreän parran omaavat olisivat biologisen ajatusleikkiesimerkkinsä mukaisia auttavaisuuden ja altruistisuuden esimerkkejä.) Näin geenitekniikan uutuus olisi jotain jota pidettäisiin pelottavana. On hyvä huomata että teknologian kohdalla muutosvastarintaa on esiintynyt yllättävänkin yleisesti. Esimerkiksi mikroaaltouuneja kammoksuttiin yllättävän yleisesti silloin kun minä olin lapsi ja kyseinen keksintö oli uusi. Sen "säteilyä" pelättiin vielä silloinkin kun asiaa oli jo tutkittu sen verran että voitiin olla melkoisen varmoja sen turvallisuudesta. Nykyään mikroaaltouunit ovat niin tavallisia että vain harva vastustaa niitä, eikä tässä yhteydessä korosteta sitä että kyseinen teknologia olisi luonnotonta.

"Luonnottomuus" kuvaa sanana usein myös pelkkää vierautta, vastenmielisyydentunnetta ja näkemystä siitä että asia on vain kielletty. Näin esimerkiksi homoseksuaalisuutta voidaan pitää luonnonjärjestyksen vastaisena, vaikka se olisi yleistä, vaikka sitä esiintyisi eläimillä ja vaikka sille löydettäisiin minkälaisia yleistäviä syitä (olivatpa ne sitten perimää, kasvatusta tai näiden kombinaatiota) jolloin meillä olisi reduktionistinen selitys tälle ilmiölle. Moraalisessa kontekstissa sana "luonnoton" onkin vain "asia vain koetaan vieraana ja pahana because my ideology say so". Tämä huomio on oleellinen geeniteknologian kohdalla, koska se itse asiassa lainaa luonnontieteellistä tietämystä ja soveltaa luonnon omia prosesseja - luonnossa esimerkiksi retrovirukset siirtävät perimää lajista toiseen, joten siellä tapahtuu geeniteknologisia kombinaatioita ihan ilman ihmistäkin.
1: Omituisimmillaan GM -kritiikki on joskus sellaista että sitä on oikeastaan mahdoton ymmärtää minkään muun kuin "oman henkilökohtaisen vastenmielisyyden tunteen ilmaisuna". Esimerkiksi silloin kun se tulee "niiltä tietyiltä" postmoderneilta humanisteilta. He kun ovat yleensä muualla "geenien merkityksen vastaisia". Heistä geeni edustaa vain modernia tiedettä ja yhtä maailmankuvaa, ja siihen olisi otettava relativistisesti etäisyyttä. Ja geenien vaikutus ihmisyyteen ja luonteeseen halutaan kieltää, ja korostetaan että ihminen on hyvinkin vapaa ja että geenin yhdistäminen ominaisuuteen on tämän vapauden kahlintaa. GM -kritiikin kohdalla nämä sitten asettavat geenin ihmisyyden ytimeen, joka on kokonaisuuden kannalta varsin paradoksaalista. Yhtä omituista on se, että GM:ää vastustetaan toisaalta vammaisten karsintana, eli kannanottona siitä että vammaisuus on pahasta, ja että tämänlainen luokittelu on kammottavaa. Mutta toisaalta sen parissa pelotellaan myös sivuoireilla, tulevilla sairauksilla ja riskeillä, joka taas vihjaa siihen että GM:ällä voisi syntyä vammaisia...

Olisikin mukavaa jos maailmankuvakeskustelusta voitaisiin siirtyä eteenpäin. Sillä kun maailmassa on uskonnonvapaus ja mielipiteenvapaus, maailmankuvalliset perustelut oikeuttavat lähinnä oman - ja kenties oman ideologisen sisäpiirin - käyttäytymistä. Näin uskovainen voi esimerkiksi hyvin oikeuttaa GM -boikotin mutta ei voi estää jotakuta muuta soveltamasta ja käyttämästä GM -tuotteita. Samoin se voi perustella halua tiedotukseen, eli siihen että tuotteen geeniteknisyys tuodaan esille kun tuotetta myydään, jotta ihmiset voivat halutessaan tehdä tämän boikottivalinnan maailmankuvansa johdosta. Mutta juuri tässä sallitussa ja hyväksyttävässä kontekstissa GM -kritiikkiä ei jostain syystä yleensä haluta pitää. Siitä halutaan tehdä yleistety normi kaikille, jonkinlainen yhtenäiskulttuuri joka kaikkien tulisi jakaa.

GM -ilmiön vastustaminen voi luonnollisesti olla rationaalista toimintaa. Sitä voi tehdä eri metodein, enkä esimerkiksi pidä alkuun laittamaani Dawkinsin, kenties mielenkiintoista ja monille omituisesta kulmasta hakevaa oikeutusta GM -kiellolle selittämällä että kun taksonomit luokittelevat lajeja ja selvittävät niiden evoluutiohistoriaa perimän kautta, GM kenties riskeeraa, ainakin periaatteessa, evoluutiohistorian selvitystyötä tulevaisuudessa, ja että tämänlainen riski ja sen suuruus olisi kartoitettava ennen kuin GM yleistyy aivan hirveästi. (Minkä se kyllä on jo nyt monin paikoin tehnyt.)

Luonto herttakuningattarena.

"Certainty of death, small chance of success - what are we waiting for?"
(Gimli)

Sain geenimanipulointijuttuuni ihan hyvän kommentin. Tästä nousi esiin ikään kuin kimmokkeena yhteys erääseen melko yleiseen katsantotapaan. Siinä huomataan että ihmisen toiminta, esimerkiksi torjunta -aineiden käyttö, johtaa resistentteihin kantoihin ja isoihin ongelmiin. Tämän katsotaan olevan luonnon kosto siitä että sen toimintaa peukaloidaan.

Tässä on kuitenkin takana evolutiivinen ajatus, joka liittyy olennaisesti kilpavarusteluun. Siinä esimerkiksi sekä pedot että niiden saaliseläimet molemmat kehittyvät ajan mittaan nopeammiksi ja nopeammiksi. Hitaimmat kuolevat. Tästä kehittymisestä ei kuitenkaan seuraa mitään ylivaltaisuutta, vaan itse asiassa evolutiivinen kilpajuoksu johtuu siihen että populaatiot pysyvät vakaina. Nopeampien gasellejen kanssa tarvitaan nopeampia gebardeja. Hitaampien gasellien kassa pärjäsivät vähän hitaammatkin gebardit..
1: Tilannetta on joskus Lewis Carrollin "Liisa Ihmemaan" tilanteeseen jossa Liisa juoksee verenhimoista kuningatarta pakoon. Liisa joutuu juoksemaan yhä nopeammin vain pysyäkseen paikoillaan.

Kun ihminen on esimerkiksi lähtenyt myrkyttämään rottia jollain tietyillä antikoagulanteilla, ovat rottakannat muuttuneet sille resistenteiksi. Tämän jälkeen rotat leviävät eivätkä välitä myrkytetäänkö niitä tällä koagulantilla vai vedellä. Kannat leviävät. Resistentit rotat tulevat ja näyttää että "kemiallinen interventio" on johtanut rottakannan räjähdysmäiseen yleistymiseen. Siksi rotanmyrkkyjen tehoaineita itse asiassa vaihdetaankin säännöllisesti. Näin rottakannat saadaan pidettyä kurissa.

Sama tapahtuu lääketieteessä. Kun meillä on sairaus, parannamme sitä antibiooteilla. Sitten tule esimerkiksi sairaaloissa olevia sairaalabakteereita jotka kestävät antibiootteja. Niitä syntyy ajan mittaan, mutta ihminen voi tietysti nopeuttaa prosessia ylikäyttämällä pientä määrää antibiootteja ja käyttämällä vajaita kuureja. Näin evoluutio synnyttää tehostetusti resistenttejä kantoja. Oikein käytettynä kysymys on evoluutiosta ja väärinkäyttäen kyseessä on itse asiassa sama kuin bakteerien jalostaminen.
1: Jalostuksen pointtihan on tavallaan juuri siinä että evoluutiota saadaan boostattua tuotantoeläimissä.

On selvää että tässä on ihmisen toiminnan ja kehittyvien piirteiden välillä tietty suhde. Mutta se, mikä helposti jää huomaamatta, on se, että resistentin kannan syntymisen jälkeen ei synny superpetoa, vaan itse asiassa tilanne jatkuu siten kuin tätä resistenssin aiheuttajaa ei olisi laitettu. Me pääsemme tavallaan kurkistamaan siihen, mitä olisi tapahtunut jo aikaiemmin jos antibiootteja tai muita vastaavia ei oltaisi käytetty aikanaan. Resistentit bakteerit näyttävät, miten voimatonta bakteerien kanssa painiminen oli ennen antibiootteja. Tämä näyttää että antibioottien käyttö on varsin tehokas ja perusteltu lääketieteellinen toimintatapa. Se ei siis suinkaan näytä että antibioottien käyttö olisi jotain josta luonto kostaa.

Asiaa voisi katsoa vaikkapa perunoiden kautta.

"Po-Ta-Toes! Boil em', mash em', stick em' in a stew!"
(Samwise Gamgee)

Peruna oli tärkeä viljelykasvi. Esimerkiksi pienen jääkauden aikana sen erinomaisuus paljastui ja sitä kautta pelastui valtavan monta ihmistä. Irlantilaiset alkoivat viljelemään paljon perunaa. Luomuperunanviljely ilman ruiskutuksia johti monokulttuurin vuoksi siihen, että kun perunarutto tuli maahan, se iski valtaosaan sadosta. Kun viljeltiin vain perunaa, se levisi perunapellosta toiseen kuin nuhakuume lastentarhassa lapsesta toiseen. Irlannissa oli vuosina 1845-1849 valtava perunaruttoepidemia, jonka seurauksena syntyi valtava nälänhätä. Noin miljoona ihmistä kuoli nälkään ja kaksi miljoonaa lähti Amerikkoihin.

Amerikoissa perunoilla oli vitsaus nimeltä koloradonkuoriainen. Tämä oli vakava ongelma, joka aikaansai vaikeuksia - hieman kuten perunaruttokin. Tätä vastaan haluttiin tietysti taistella. Koloradonkuoriaisella on kuitenkin "mielenkiintoinen lisääntymispotentiaali", ja se onkin hyvin mukautuva otus. Koloradonkuoriainen onkin kehittänyt resistenssin ainakin 44 eri torjunta -aineelle. Kuitenkin resistenssin syntyminen näyttää aina vain sen, missä oltaisiin jos näitä torjunta -aineita ei oltaisi aikaisemmin käytetty.

Siksi sitä voisikin sanoa että ei itse asiassa ole mitään sellaista vakaata "sairaustilaa" tai "tuhohyönteistilaa" joka ei eläisi jollakin tavalla. Evoluution vaikutuksesta koko luonto ei olekaan mikään "konservatiivi", vaan kokoaikaisessa muutoksessa. Tämän vuoksi maanviljelyssä, lääketieteessä ja tuholaistorjunnassa on kysymys siitä että on osattava juosta, ja tajuttava että yksittäisten ratkaisujen perusteltavuus perustuu lyhytaikaisuuteen.

Kyseessä on kilpavarustelutilanne, ja tämän välttäminen on melko vaikeaa. Sillä oikeasti kun katsoo vaikkapa perunaa, ihmistä ja koloradonkuoriaista, kysymys on nollasummapelistä. Se mikä on plussaa koloradonkuoriaiselle on ihmiseltä pois -ja päinvastoin. Koloradonkuoriaiset, rotat, ja taudinaiheuttajat tietysti juoksevat kilpavarustelussa mukana nekin. Ne kuitenkaan tuskin esittävät ajatusketjuja joissa heidän resistentinkehittämisensä johtaisi siihen että ihmiset keksivät uusia lääkkeitä ja päättelisivät tästä että resistenssien kehittely on typerää kun se johtaa vain ihmisten vastakostoon.
1: Resistenteistä kannoista tuntuu olevan kuva kuin luonto ikään kuin "antaisi sorretuille aseet kouraan". Tosiasiassa resistenssin synty on kuitenkin sama, kuin "luonnon ihmiselle tekemä aseistariisunta". "Vastakosto" olisi se, minkä luonto tekisi jo aikaisemmin ilman että sitä vastaan oltaisiin "aseistauduttu" : Jos antibiootti olisi miekka, ei antibioottiresistenssi ole keihäs vaan enemmänkin disarmtekniikka, jolla vihollinen ottaa miekan pois.

Geenimanipuloinnillahan kasveihin usein liitetään taudinaiheuttajien kestoa tuottavia geenejä. Luontoa ei oikeasti kiinnosta, onko tämä resistenssi evoluution kehittämää "luonnollista taudinsietoa" vai siirrettyä. Kun sitä esiintyy, sille kehittyy resistenssi. Este kierretään. Evoluutioteorian kannalta este on este ja sen torjuminen on aina jonkinlaisen adaptaation paikka. Lyhyen tähtäimen kannalta koloradonkuoriaisen tuhoaminen on hyödyllistä ja pitkän matkan juoksussa tarvitaan koko ajan uusia kikkoja ja tämä vaatii tutkimusta, uusien tekniikoiden ja yksityiskohtien käyttöä. Tätä kautta erilaiset teknologiat, kuten GM ovat vain yksi tapa yrittää juosta nopeammin kuin vastapuoli. Pitkässä tähtäimessä that's the whole point in using them.
1: Tosin asiassa on toinenkin puoli. Lyhyellä tähtäimellä kuolevat ihmiset ovat vittumainen asia nekin. BigPharmaa ja maatalousteknologioita vastustavat tahot eivät ole kohdanneet tautiepidemioita ja nälänhätiä omakohtaisesti, joten ne tuntuvat kaukaisilta, abstrakteilta ja vähemmän pelottavilta kuin "tuntematon uhka" joka heidän mielissään liittyy "eiluonnolliseen tekniikkaan".

Luonnon kannalta onkin kenties hyvä huomata, että luontoäiti on paikoitellen aikamoinen narttu. Sitä kuvaa paremmin kaaoottinen ja ennalta -arvaamaton herttakuningatar joka huutaa "pää poikki", kuin se mielikuva rauhallisesta, pysyvästä ja pastoraalisesta luontoäidistä, joka koristaa esimerkiksi New Age -kuvastoja.

---

Kuva on blogaajan kreikkakorttipakasta, joissa on kaikenlaisia mielenkiintoisia viestejä. Pitää kuitenkin olla varovainen, sillä herttaisesta pinnasta huolimatta herttakuningattaren piilossa olevassa kädessä on luultavasti jokin teräase.

Liian pitkälle ilman tieteellisiä perusteita.

Helsingin Sanomissa oli kerrottu miten laaja joukko tiedemiehiä oli allekirjoittanut vetoomuksen koskien geenimanipulointia ja siihen liittyviä rajoitteita. Innokkeena oli tuore rajoite jossa viljelyssä olisi pidettävä isoja turvarajoja.

Yleisesti ottaen geenimuunteluun liittyy paljon tavallisten ihmisten pelkoja. Suurin vasta -argumenttikritiikki perustuikin siihen miten tieteilijät ovat "kiinnostuneita uudesta", jonka "riskejä ei tiedetä". Tässä muutosvastarintaisessa näkemyksessä korostuvat etenkin "tuntemattomat riskit", joiden kohdalla ei riitä että kerrotaan että ei tiedetä mitään joka tuottaisi riskejä vaan että niitä ei voi olla eikä voi tulla ollenkaan. "kaipaisin yksiselitteisiä todisteita siitä, että missään olosuhteissa geenimuuntelu ei aiheuta mitään ongelmia." ... "laittaa aukottomat todisteet jonnekin näytille. Siis sellaiset todisteet, jotka pätevät vielä sadan vuodenkin kuluttua."

Tosiasiassa tälläistä ei tietysti voi tehdä. Itse asiassa meillä ei ole mitään "aukottomia todisteita" edes normaalista viljelystä. Jokainen tieteenfilosofian perusteet lukenut tietää että aina voi olla tuntematon riski.

Kenties perinteinen viljanviljely kombinoituna johonkin muuhun aikaansaa katastrofin. Näitä on itse asiassa käynyt historian varrella. Peruna oli hyvä viljelytuote. Sitä viljeltiin Irlannissa paljon ja sitten iskikin perunarutto, joka tuhosi sadot. Irlannissa asian vuoksi kuoltiin isosti nälkään. Siihen aikaan ei ollut tietoa asioista samaan tapaan kuin nyt. Tämänlainen "voi olla" katastrofiskenaarioiden rakentelu tuettuna siihen että vastapuolelta vaaditaan "aukottomia todisteita" ei yksinkertaisesti tunnu mitenkään hyvältä tai järkevältä vaatimukselta.

Eitiedetyn ja tiedetyn suhteen käytettiin myös ns. cherry-pickingiä - kuten "Tällekin väitteelle olisi hyvä saada tieteellinen perustelu. (Sellaiseksi ei kelpaa muun muassa torjunta-aineiden käyttömäärien vertailu.)" Eli vaaditaan jotain ja tiettyjä asiaa ja sen todistamista, ja kun niitä onkin tiedossa, todisteita vain pidetään irrelevantteina. Tämä on toki yleinen "pakkomielteisen mogaajan strategia". Ideana on se, että ideologisti kehittyy ajan mittaan. Hän oppii yhä enemmän ja enemmän oman näkemyksensä vastaisia tosiasioita, jotka eivät hänestä kuitenkaan ole riittävän hyviä. Tästä seuraa ns. "maalin siirtelyä", eli vaatimuksia siirretään aina sen mukaan miten vastapuoli onnistuu, jotta se saadaan näyttämään epäonnistuneelta. Moving the goalposts -strategiassa sanotaan vain että "not good enough."

Keskustelusta löytyi myös kummallinen dikotomia. Toisaalta vedottiin tutkimusten puutteeseen ja riittämättömyyteen. Tässä tietoja ei voitaisi saada, joten riskejä voisi toteutuakin mutta niistä ei saataisi tietoa. Syynä on se, että tutkimukset ovat liikesalaisuuksia, tai viljelyä tehdään kehitysmaissa joissa asioita ei valvota ja tutkita. Eli riskeistä ei voida tietää koska yritykset tekevät tutkimuksia puutteellisesti rahanhimo silmissä. Toisaalta vedottiin GM -viljelyissä saatuihin tuloksiin. lisäksi viitattiin asioihin joihin GM -viljely on oikeasti johtanut. Siis juuri niihin joita ei voitaisi saada.
1: Esimerkiksi tuhoeläinten kohdalla on käynyt niin että kun puuvillasta kehitettiin sen päätuholaiselle resistenttiä kantaa ja tätä alettiin viljelemään, pääloinen harvinaistui ja "sekundaariset ongelmat" yleistyivät. Näin ruiskutuksia pitikin paradoksaalisesti lisätä vaikka tavoitteena oli alunperin juurikin tämän vähentäminen. Lajien monipuolisuus laajeni viljelijälle epämiellyttävällä tavalla.

Tämänlaiset näyttävät kuitenkin siihen että tosiasiassa näiden paljonpuhuttujen puutteellisten kokeiden lisäksi GM -viljelystä on jo itse asiassa aika paljon kokemuksia. Kyseessä ei ole mikään "uusin uus". GM -viljelyssä onkin monta kertaa Suomen maapinta -alan verran. Toisin sanoen asiaa on jo kokeiltu ja niitä pelättyjä tuntemattomia katastrofeja ei ole puhjennut. Itse asiassa leviämisen pelkokin on ollut aika aiheeton. Suomessa ei viljatkaan ole kovin yleisiksi levinneet luontoon.
1: En jaksa tässä vatvoa sitä miten GM -tutkimuksiakin on vastustettu. Ilmiö on ollut aika voimakas ja GM -tutkimusten aineistoa on käyty mm. tuhoamassa. Kun asioissa on tuntematon riski, sitä ei olisi saanut edes tutkia. Syynä on itse asiassa taikauskoinen näkemys jonka mukaan "luonnollisuus on hyvää" ja kaikki ihmisteknologinen on pahaa jonka "luonto automaattisesti ja aina kostaa". Tämä jos mikä on vailla todistusaineistoa.

Tämä ei tietysti ole yllätys. Sillä tosiasiassa luonnossa tapahtuu geenimuunteluun rinnastettavia asioita ilman ihmistäkin. Erilaiset eliöt ihan siirtävät DNA:ta lajista ja genomista toiseen. Tätä kautta ihminen korkeintaan voimistaa luonnossa jo muutenkin olevaa. Luonnossa vanhoista ominaisuuksista tulee uusia ja niitä siirtyy lajista toiseen. That's called evolution. You actually may have heard of that one. Ilmiö voisi teoriassa aikaansaada katastrofeja, mutta selvästi ne ovat kovasti harvinaisia.

Poliitikkojen tehtävänä on tietysti hutkia ja tiedemiesten tutkia. Mutta poliitikkojen kannattaisi vedota tietoon eikä olemattomiin. Vetoomuksen ydin olikin myös se, että poliittisen päätöksenteon pitäisi populististen paranoijien sijasta olla tieteellisesti perusteltua. Turhista peloista ei tarvitsisi välittää.

Tässä kohden minä olen kuitenkin tieteestä ymmärtämättömien paranoidien idioottien puolella. Sillä me elämme demokratiassa emmekä teknokratiassa. Se taas tarkoittaa sitä että yleinen mielipide ratkaisee.

Tutkijoiden kannattaisikin panostaa poliitikkoihin vaikuttamisen sijasta tieteen popularisointiin tässä aiheessa. Sillä GM -pelko ei ole syntynyt tyhjästä. Sitä aktiivisesti lietsotaan PR -sodankäynnillä, joka perustuu mielikuviin, huhupuheisiin, henkimaailmanjutuilta haiskahtavaan tuntemattomalla pelotteluun... Ja oikeasti ; jos meillä on "557 ihmistä. Heistä tohtoreita oli 312 ja vähintään dosentteja 210. Joukossa on 140 professoria, kolme tutkimusjohtajaa, seitsemän yliopiston dekaania, yhdeksän tutkimuslaitosjohtajaa, 12 yliopiston rehtoria, kaksi yliopiston kansleria sekä tieteen akateemikko." niin luulisi heiltä syntyvän valaisevaa tekstiä, vaikkapa kirjan verran, tähän aiheeseen.
1: Näiltä osin GM on helppo yhdistää ydinvoimaloihin. Ne ovat varsinkin nykyisin varsin turvallisia. Mutta "tuntematon uhka" tekee niistäkin pelottavia. Tosin GM:än kohdalla ei tiedetä radioaktiivisuuden kaltaisia ominaisuuksia. Eikä räjähdysriskiä tai kallioon haudattavan 10 000 vuoden ajan vaarallisena pysyvää jätettä.
2: Toinen vertailtava kohde on sähköallergia. Sille että sähkölinjat ja matkapuhelimet todella aikaansaisivat tätä vaivaa ei ole todistettu. Tilaa voidaan pitää luulotautina. Se voidaan kuitenkin tätä kautta yhdistää siihen miten pelot ja ennakkoluulot kohtaavat suggestiivisen mielen. Tälläisten ihmisten huomioon ottamattomuus johtaa taatusti "sähköallergian" yleistymiseen. Ehkä tälläisiä voisi miettiä. Ei sitä kautta että siinä olisi aito sairaudenaiheuttaja, vaan se että joku luulee näin ja tällä on nosebovaikutus.
3: Itse muistan nuoruudessani miten mikroaaltouuneja pelättiin tietyissä piireissä. Säteily oli se joka niissä pelotti. Asia hoitui kun tavarankäyttö yleistyi. Nykyisin matkapuhelintenkaan "tuntemattomat riskit" eivät enää pelota. Vaikka asiaa ei ole hirvittävästi tutkittu, suhtaudutaan "aivonkärryytin" -sanaan huumorilla eikä pelolla. Kenties avoimempi GM -tuotteiden viljely ja esillepano voisi muuttaa asenteita, ajan kanssa.

Koneiden kapina

Teknologiasta on tullut osa arkielämäämme ja se vaikuttaa elämässämme paljon. Voimme nykyään jopa muuttaa ihmiskehoa ja sen toimintaa. Minäkin olen tässä ollut hieman hätää kärsimässä, koska viikon sisään ensin hajosi näyttö, ja sitten windowsini yksinkertaisesti päätti että ainut mitä sisäänkirjautuminen tekee, on se, että se ajaa sammuttamisproseduurin. Vikatietotilassa nopeammin kuin muutoin. Siinä katosi melkomoinen kasa hajanaisia muistiinpanoja, pari hyvää peliä, CD -soitto -ohjelmisto, videonkäsittelyohjelmisto että isohko kasa itse kuvattuja ja piirreltyjä ja netistä latailtuja kuvia. (Sekä liikkuvana että stillinä.) Asteikolla 1-10 Vitutti. (Ei numeroarvoa.)

Maailmamme on muuttunut sellaiseksi, että tekniikka ei enää pelkästään muuta esimerkiksi kommunikointitaitoamme tai tarjoa työkaluja. Se vaikuttaa myös siihen mikä lasketaan ylipäätään ihimiseksi.

Televisiossa tähän liittyen on tällä hetellä parikin sarjaa. "Sarah Connorin aikakirjat" ja "Bionic woman". Ensimmäisessä yritetään estää maailmanloppu, joka johtuu siitä että terminaattorit, tulevaisuuden tapporobotit valloittavat maailman ihmisiltä. Jälkimmäisessä naisen raajoja korjataan tältä lupaa kysymättä raajoja ja aistinelimiä. Olen huomannut että näissä fantasioissa ollaan tyypillisesti samanaikaisesti tiedeoptimisteja ja tiedepessimistejä; Optimisteja siksi, että niissä uskotaan teknologian voivan tuottaa ties miten ihmeellisiä asioita. Näissä sarjoissa toteutuu todellakin Arthur C. Clarken sääntö "Any technology advanced enough, is indistinguishable from magic". Nämä ovat ikään kuin supersankareita, joilla kyvyt eivät tule synnyinlahjoina tai maagisesti, vaan ne tuotetaan muuta kautta.

Toinen olennainen ero näissä hahmoissa tuntuu olevan se, että siinä missä normaaleilla supersankareilla ominaisuudesta haittana on korkeintaan harjoitteluvaiheen tuomat virheet, jotka harjoitellaan pois, tieteellä tuotetuissa supersankareissa tuntuu aina olevan vakiovarusteena "kosto joka tulee Jumalan leikkimisestä". Tiedesankarit kantavat aina mukanaan eräänlaista tiedepessimismin leimaa. Positiivisimmillaan ne ovat daredevilin kaltaisia: Vahinko ydinjätteen kanssa vie tältä näön, mutta antaa uuden erikoisaistin. Muissa tapauksissa erot ovat yleensä vakavampia. Lyhyesti: Siinä missä maagiset supersankarit kehittyvät eikä heillä ole backslasheja, vaan heidän ominaisuuksiensa erinomaisuuteen keskitytään, teknologiasankarit saavat osakseen koston, joka johtuu "vääränlaisesta syntyhistoriastaan." Sarah Connorin aikakirjoissa on jopa kohtaus, jossa keskustellaan siitä että vaikka Oppenheimer ja muut ydinpommin keksijät olivat neroja ja teoriat edistyneitä, olisiko kuitenkin ollut parempi tuhota heidän työnsä ja tieteensä.

Robotit tarinoissa ovat muunneltuja golemeja samaan tapaan kuin elokuvien frankensteinin hirviöt ovat zombeja. Niiden rooli on suunnilleen sama, ja syntytapa molemmissa on "keinotekoinen". Zombiet kuten golemitkin tehdään rituaalilla, ne eivät synny luonnossa. Ihminen joka tekee robotin tai zombien on manipulaattori, joka tekee jotain joka "ylittää ihmisen luvallisen aseman" Siksi Petri Hiltusen "asfalttitasanko" -sarjakuvakertomuksessa robotti, joka saa haavoittuneelta isännältään käskyn pysähtyä ja herättää hänet tajuihinsa heti jos jotain poikkeavaa ilmestyy ja jolle robotti sitten tarjoaa myrkytetyn lammikon ja vartiomattoman tornin vaikka lopussa paljastuu, että robotti on kulkenut lukuisten vartioitujen tornien -joissa olisi ollut pelastajia- ohi, samoin kuin sellaisten lammikoiden joissa olisi ollut juomakelpoista vettä. Ne eivät olleet robotille uusia. Golem pettämässä isäntänsä ei ole kertomuksissa tuntematon teema.

Tieteen kammotuksiin tarinoissa - ja arkielämässäkin - lasketaan etenkin geenimanipulointi (GM) teknologiat. Ja tietenkin kloonaaminen. Kloonaamista kammoksutaan ja siitä puhuvissa esimerkeissä puhutaan usein diktaattorien ja supersotilaiden kloonaamisesta. (Samat ihmiset voivat kuitenkin pitää jokaista elämää arvokkaana ja kieltää sen vuoksi abortin.) Jopa "Star Warsissa" vihollisien surmaamista oikeutetaan sillä, että ne ovat saman luonteeltaan inhottavan sotilaan klooneja. Keskustalua käydään ikään kuin "Jurassic Parkin" hengessä; Kun tiedemies tuottaa dinosauruksen, sen ainut tehtävä on ottaa valta ja tuottaa tuho ihmisille. Se ei mitenkään voi olla vain eläin, vaan sen täytyy ikään kuin muistuttaa että "jospa jotain tuntematonta ei olekaan osattu ottaa huomioon". Luonnonvaraisia eläimiä ajatellessa elokuvissa oleva asenne muutoin on yleensä suojeleva. Kloonikoira ei palaa kotiin "Lassien" tapaan. Geenimanipuloitu koira puree ja raatelee ja levittää zombietautia malliin "Resident Evil".

Arkielämän ja GM:n ollessa kyseessä tällä konstilla sovellettu sanoma tuntuu olevan: "Niissä on riskejä, siksi niitä ei saa tutkia eikä tuottaa". Ja jos asiaa tutkitaan, muistutetaan "tuntemattomista riskeistä", jotka tuntuvat olevan retorisena sanomana sama asia kuin sanoisi että "paljon riskiä". Mielestäni riskejä tulee tutkia ennen kuin tuotteita pistetään liikenteeseen, mutta kuitenkin jos se toimii, sitä on syytä käyttää. Geenimanipulatio tarjoaa periaatteessa keinon ratkaista esimerkiksi nälkäongelmaa. Täytyy vain toivoa että sitä myös käytetään siihen. Koska kerran voidaa ja koska muutakin voi tulla mieleen.

Jopa epäeettiseltä tuntuvat kokeilut ovat saaneet alkunsa jo varhain. Sähkökin keksittiin tavallaan eläinkokeilla, kun Luigi Galvani sai kuolleen sammakon jalat nytkimään sähkön avulla. Tämä keksintö kehitti paitsi hyötyä, tätä käytettiin myös sirkushuvina: Teloitettujen päihin laitettiin sähköä, ja ne saatiin ilmeilemään. Toisaalta kamerani toimii pattereilla, jonka keksiminen liittyy tälläisiin sammakonraadoilla leikkimiseen.

Toisaalta teknologiassa saadaan oikeassa elämässäkin paljon hyvää aikaan. Erik Ramsey sai pienimuotoista julkisuutta koska hän oli joutunut auto -onnettomuuteen, jossa hän menetti liikkumiskykynsä. Hän pystyi kommunikoimaan vain silmiensä liikkeillä. Philip Kennedy otti hänet koeryhmään, jossa hän asensi laitteen Ramseyn aivoihin. Tietokone ottaa sen viestejä vastaan ja voi muuttaa niitä ääniksi. Ramsey on oppinut hallitsemaan hieman laitetta ja pystyy sanomaan muutamia yksinkertaisia sanoja. Kennedy on sitä mieltä että hän tulee oppimaan vielä lisää, harjoittelulla. Normaalisti puhuvasta ero voi tuntua mitättömältä, mutta kun lähtötaso otetaan huomioon, ero on itse asiassa suuri. Ja se, että nyt pystytään johonkin ei tarkoita että sitä ei voitaisi kehittää paremmaksi. Toisaalla esimerkiksi Eberhard Fetz on kehittänyt proteeseja. Simpanssi pystyi tekemään proteesilla liikkeitä, jotka vaativat sen nivelten taivutusta, kuten nostamaan ruokaa suuhun. Erikoisinta proteesissa on se, että simpanssia ei opetettu käyttämään sitä, se vain oppi tekemään liikkeitä erehdyksellä ja yrityksellä Ja tietenkin se, että kone reagoi simpanssin hermostoon, eikä ole pelkkä "palikkamainen" kappale.

Tässä onkin molemmat puolet.

Ongelmana tälläisissä kysymyksissä onkin enimmäkseen se, mihin vedetään raja; Kauneudenhoidon kautta asiaa lähestyttäessä on niin, että harva pitää hiusten värjäämistä tai meikkaamista pahana. Hammasrautoja saa käyttää, vaikka se muuttaa myös "luonnollista ulkonäköä". Harva pistää vastaan ruuveille, tai metallille, joita voidaan tarpeen vaatiessa laittaa ihmisiin "luun korvikkeeksi". Harva pistää vastaan edes plastiikkakirurgiaa silloin, kun sotavammaisien kranaatin silpomat kasvot kursitaan kokoon ja niistä saadaan ihan kohtuullisen näköiset. Samoin luonnostaan rumilta ihmisiltä, kuten "elefanttimies" John Merrickiltä saadaan poistaa kasvoista kasvannaisia ja tehdä heistä kauniimpia. Luomia saa poistaa, vaikka ne vaikuttavat ulkonäköön. Mutta silikonirinnat ja silikonihuulet sen sijaan jakavat mielipiteitä. Moni on ilmeisesti sitä mieltä, että "riittävän rumia" saa käsitellä kirurgin veitsellä. Ongelmana tässä on tietysti se, että rumuus ja kauneus ovat liukuvarajaisia. Johonkin pitäisi vetää raja. Monesta on tietysti niinkin, että kukin päättäkööt itse omalta kohdaltaan, ja toiset että kaikki ulkonäköön vaikuttaminen on esimerkiksi merkki ylpeydestä ja siksi ikään kuin syntistä eikä suositeltavaa.

Kuten House -sarjan jaksossa "One Day, One Room" sanotaan: "Doing things changes things. Not doing things leaves things exactly as they were." Teknologia sellaisenaan ei vielä tarkoita muuta kuin kykyä muutokseen. Muutos voi olla sitten eri tahojen mielestä hyviä tai pahoja.