Ikonoklasmista ja protestantismista

Pauli Ojala on melko tunnettu kreationistiaktiivi. Hänen facebook -kuvansa on, ainakin tänä Herran päivänä 12.11.2016, kuva jossa hän näyttää pitkää nenää Charles Darwinin patsaalle Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa. Kuva on tietenkin melko viaton. Mutta siitä heijastuu kuitenkin asenne.

Asenne joka on siitä kiinnostava että kysymys tälläiseen reaktioon ei ole pelkästään siitä että teoria on epätosi. Tieteessä on monia teorioita joita voi pitää epätotena mutta ei niiden keksijöitä silti lähdetä mollaamaan. Tämänlainen reaktio kertoo jostain. Minun viisaammat, vakaammat ja huomattavasti iäkkäämmät sukulaiseni saattaisivat jopa selittää että tämä reaktio tarkoittaa sitä että tuolla reaktionaiheuttajalla on jokin erityisen syvä vaikutus itseen. Että miksi antaa vihollisten vaikuttaa itseensä.

Asenne jota on itse asiassa aika vaikeaa löytää militanteiksi kutsutuilta ateisteilta. Jos katsotaan ateistien aktiiveja, sellaisia joita voi pitää melko nimekkäinä, ei heillä ole profiilikuvissaan "Raamatun" polttamista tai edes facepalmkuvaa Rio de Janeiron Sokeritoppavuoren Jeesuksen edessä. Tai muutakaan vastaavaa. Jos ikonoklastisia kuvia otetaan ei niitä laiteta profiiliin. Tämä on ymmärrettävää.
1: Vielä vähemmän jos niitä laitetaan niin niihin saa kehuja. Ojala oli saanut kanssakreationisteiltaan kannustavia kommentteja tästä kuvastaan. Että hyvin tehty ja hieno maku teillä! Kaikesta näkee että kysymys on vain herraskaisesta totuusarvoista ja tieteestä jossa vain korrelaatio ja falsifioitavuus ja testattavuus ovat ytimessä. Että ei mitään maailmankuvallista asennevammaa teillä ketään kohtaan. Hyvä mies ja erinomainen argumentti! Evoluutioteoria falsifioitu yhdellä kädenheilautuksella!

Yleensä profiiliin laitetaan jotain jota edustaa, ei jotain jota vastustaa. Siksi minullakin on profiilikuvissa ties mitä miekkailukuvia mutta ei kuvia joissa poltan "Raamattua". Koska on hauskempaa edustaa asioita jota on kuin niitä joita ei nimenomaan ole.

Olen viime aikoina puhunut ja miettinyt melko paljon Schmittin poliittisen vihollisuuden käsitettä. (Koska näin siihen liittyviä tunteita itsessäni ; On helpompaa toki nähdä ikäviä asioita niissä joita ei ole hän itse.) Ja tässä kohden ei ole kenties parempaa kohdetta kuvata poliittista vihollisuutta kuin protestantismi. Se on jopa nimeämistään myöten alleviivaavan antagonistinen. Protesti, vastustaminen, on ytimessä.

Ikonoklasmilla ja protestantismilla onkin hyvin pitkä ja vahva historiallinen yhteys. Tämän jonkinlaiseksi symboliksi on nousut Hollannissa sijaitseva Utrechtin Katedraali, jonka protestanttien tuhoamien katolisten pyhimyskuvien kuvia löytyy niin wikipedian ikonoklasmiartikkelista kuin de Bottonin "Religion for Atheists" -kirjasta. Alain de Botton kuvaakin teoksessaan sitä miten protestantismin kohdalla vaikutukset ovat olleet suuria, ja ne ovat iskeneet ennen kaikkea arkkitehtuuriin. Tässä protestantit voidaan jakaa kahteen leiriin;
1: Luterilaiset ovat passiivisia. He arvostavat hyvin yksinkertaista ja korutonta rakentamista. Rakennukset ovat funktionaalisia ja helposti tylsiä. He ajattelevat että tärkeintä on että reitti Jumalan luo haetaan tekstin kautta. Näin kuvitukseen ja arkkitehtuurin komeuteen liittyvät kokemukset ja tunteet vähennetään tai jopa vähätellään.
2: Kalvinistit ovat aktiivisia. Jean Calvin kannusti aktiiviseen kuvainraastoon. Hänen puheensa lietsoivat kuvainraastavia mellakoita.

Tässä kohden ei ole mikään salaisuus että kreationismissa on vahvoja kalvinistisia sävyjä. Voidaan jopa sanoa että tämä on luontevaa koska USA:n fundamentalismissa on paljon kalvinisteja. Tämä tekee kreationismista osittain niin vieraan ja oudon oloista suomalaisten kristittyjen silmiin. Niiden tausta-asenteet ovat hyvin erilaisia. Me olemme edellisissä sukupolvissa tottuneet siihen että jopa fundamentalistimme ovat luterilaisia fundamentalisteja. Mutta moni kreationisti ottaa kreationismin mukana tulevat kalvinistiset vaikutteet ja maailmankuvat sellaisenaan, tuskin edes tiedostaen mitä tekevät. (Yhteys tuskin on vieras niille jotka analysoivat teologisia oppeja koulukuntanäkökulmasta sen sijaan että yrittäisivät elää kristillisessä jengissä sen mukaan mitä sanotaan että pitää uskoa jotta voi elää siinä.)

USA:ssa tämä ikonoklasmi onkin klassista. Luterilaisten (yli)vallan alla Suomessa ei ole tavattu kirjarovioita tehdä. Mutta Amerikan Fundamentalistit ovat aina osanneet. Jos mietitään miksi John Lennonin "Suositumpi kuin Jeesus" -kommentti synnytti vinyylilevyjen polttorovioita, ei ymmärrä sitä että kalvinismiin ikonolasmi kuuluu olennaisena osana. Kalvinistiset fundamentalistit paitsi dissaavat "Harry Potteria", myös polttavat niitä.

Väärää mieltä olevien tuotosten tuhoaminen on heille oikeaoppisuutensa näyte. Tällä demonstroidaan että tässä on asiaa joka ei kuulu omaan identiteettiin. Poliittista vihollisuutta ei voisi vahvemmalla keinolla lietsoa, ylläpitää ja demonstroida. Ja koska tapahtumat ovat usein hyvinkin julkisia, mukaan saadaan sosiaalista painetta. Kanssauskovaisten on tehtävä samoin ja osallistuttava prosessiin. Tekemiseen ajaminen sekä luo tässä asenteita ja vahvistaa niitä. Kyse ei ole vain mielipiteen ilmaisusta vaan myös sen levittämisestä ja vahvistamisesta niissä joiden mielipide tässä on "tarpeettoman heikko".

Tämä ikonoklasmi näkyy esimerkiksi Manu Ryösön taannoisessa "puskuritarraepisodissa". Hän itse kuvasi sitä miten hänen ensimmäinen tunnereaktionsa jonkun toisen ihmisen puskuritarraan oli loukkaantuminen. Eli toisen ihmisen mielipide ja sen näkyvilläolo ärsytti häntä. Aivan kuten Pauli Ojalaakin ärsyttää se, että joku vääränmaailmankuvallinen arvostaa Darwinia ja että Darwinia arvostetaan niin paljon että hänen patsaansa saa olla luonnonhistoriallisessa museossa. Harhaoppisen saama suosio on itsessään loukkaavaa ja vaatii vastareaktiota. Ikonoklasmi tietenkin elää näistä asenteista. Ensireaktiot kertovat tälläisissä tilanteissa aika paljon. Sillä usein ateisti kohtaa ensireaktiostaan kärsivän kristityn joka sitten kivasti ja hienosti filosofioi pahan käytöksensä pois. Jossain kristittyjen kesken kun kohtaaminen on jo ohi. Pahat teot haetaan synninpäästöön kontekstissa jossa ei ole sitä jota on loukattu mahdollisesti ensireaktioon liittyvillä käytöksillä.

Kreationistit ovatkin, kuten aiemmin kirjoitinkin - ihan suomessa tehdyn tuoreen Petteri Niemisen väitöskirjan mukaan - hyvin ärjyjä vihollisiaan kohtaan. Halveksunta, pilkka ja ei-tieteellinen pitkän nenän näyttö symbolien ääressä ovat oleellista ydintä eivätkä koristelua. Nykymaailmassa fundamentalistit ovatkin omiensa keskellä "rohkeita" ja "poliittisesti epäkorrekteja" ikonoklasteja. Jotka sitten itsesensuroivat jälkikäteen itseään ja toisiaan kun tilanne menee julkisuuteen. (Oli ollaan "rohkeita" ja "uskalletaan sanoa asiat ääneen" hyvin erikoisella tavalla.)

Ikonoklasmi on tietenkin muuten voimauttavaa, jos kokee olevansa vainottu ja heikko. - Ja kalvinisti tuntee olevansa vainottu ja heikko koska heille pelkkä erimielinen puskuritarra ja sen olemassaolo ja näkyvilläolo on "loukkaavaa". Poliittisen vihollisuudenhan ei tarvinut olla totta tai järkevää tai todellista, se riittää että asia koetaan jollain Slunga-Poutsalo -relativismilla sellaiseksi. Kun ärsyyntyminen on pikkumaista ja vainotuksi tullaan puhtaasti omaa herkkänakaisuuttaan niin tottahan toki sitä koetaan itsensä vainotuksi. Koska kun on riittävän pikkumainen elämä on yhtä vainottuna olemiseksi kokemista. -

Valitettavasti tässä tapahtuu myös se mistä Napoleonin Kompleksit -blogissa on kirjoitettu. "Olen varsin tietoinen siitä, miten paljon julkaistaan moskaa, jolle olisi ehkä ollut parempi säilyä elävänä puuna salomailla humisemassa, mutta siitäkin huolimatta henkilö, joka pelkällä henkisellä työllään rakentaa ajatuksistaan kirjan – suurenmoisen, kelvollisen, keskinkertaisen, huonon, surkean – on ansainnut tietyn arvostuksen. Kirja edustaa ihmisen intellektuaalisia kykyjä ja mielikuvituksen rajatonta laajuutta, se on tekijänsä ilmaus siitä, että tämä haluaa olla läsnä maailmassa, haluaa olla osa älyllistä inhimillistä julkista elämää. Näitä jaloja ajatuksia on pakko silloin tällöin palautella mieleen, jotta kestäisi kaikkien horoskooppiterapiaopusten olemassaolon." ... "Tuli ei ole mikään argumentti. Joka polttaa kirjan, asettuu järjellisen argumentaation ulkopuolelle ja kiistää koko painotuotteen ja siinä ilmaistujen ajatusten, arvojen ja kysymysten olemassaolon oikeuden. Samalla tulee asettaneeksi niiden vastineeksi absoluuttisen luottamuksen omiin ajatuksiinsa ja uskomuksiinsa. Polttaminen on idiootin aggressiivinen ja uhkaava julistus omasta absoluuttisesta varmuudestaan. Kirjoja polttava tollo tekee selväksi, ettei halua edes osallistua mihinkään debattiin. Hänellä ei ole edellytyksiä rakentaa, vaan vain tuhota, ja kirja on ajatuksen monumentti."

Moni sekoittaakin keskenään luomisen ja tuhoamisen. Esimerkiksi jos piirtää pilakuvan profeetta Muhammadista, tämä on rakentava ja luova aktio. Tässä on mielipide ja ilmaisu joka on pilkkaa. Mutta tämä "Loukkaus" on vähän kuten Ryösön ensireaktioissaan loukkaavana kokema darwinkala -puskuritarra. Siinä on luotu ja tehty jotain ja osallistuttu tällä luovalla aktiolla. Kirjojen polttaminen ja pyhäinkuvien tuhoaminen on antikeskustelua, se on vain tuhoamista. ; Tässä mielessä Ojalan hyveeksi on sanottava että hän tuotti uuden taideteoksen valokuvauttamalla oman pitkän nenän näyttämisensä. Sen sijaan hän olisi voinut lyödä patsaan rikki lekalla. Toki syynä on todennäköisesti enemmän rohkeuden puute ja kiinnijäämisen riski kuin persoonan kauneus ja hyveellisyys. Mutta teot, eivät intentiot, painavat minun maailmassani.

Maagikot

"The Magicians" -televisiosarja on kuvitteelliseen Brakebillsin yliopistoon sijoittuva sarja. Se on vähän kuin Harry Potteria rivomielisille 30 -vuotiaille. Sarja käyttää kliseitä, mutta naureskelee niille. Joitain konventioita rikotaan itsetarkoituksellisesti. Lisäksi sarjassa on kohtuullisen rivoja asioita, esimerkiksi mystisten olentojen sperman juomista taikajuomana. (On melko erikoista katsoa toteutusta, joka sitten välttelee ja peittelee asioita, jopa sievistelee. Sarjan tapahtumien sisältö ja niiden kuvaamisen tapa ovat koko sarjan ajan jännitteisiä.)

Sarja tekee fantasiakliseille hieman samaa mitä "Deadpool" -hahmo tekee supersankareille. (Joskin huomattavasti laimeammin ja vähemmän hauskasti.) Kohteeksi otetaan (1) tuttu asia, jonka (2) konventioita käytetään tapahtumien perustana ja sitten (3) näitä konventioita jotenkin tiedostetaan sarjan sisäisessä maailmassa ja (4) sitten ne tehdään naurettaviksi.

Deadpool rikkoo "neljättä seinää", mutta tämä ohjelmasarja ei sentään tee niin. Se kuitenkin tunnistaa fantasiakliseet. Ja käyttää tähän materiaalina fantasiaklisettä, sitä että jokin fantasiakirja tarjoaa usein fantasiakirjoissa pääsyn fantasiamaailmaan. Tässäkin taikuussarjassa on fantasiamaailma ja tästä kertova kirja. Joka sitten luo maailman konventiot tutuksi. Katsojille tuttuihin konventioihin voidaan viitata tarinamaailmassa, kun ne ovat hahmoille kirjan kautta selviä.

Tämä tekee "The Magicianista" hyvin postmodernin sarjan. Tässä yhteydessä postmodernismi tarkoittaa sitä, että hylätään perinteisessä maailmankuvallisuudessa keskeiseksi asetetut narraatiot. Tarkalleen ottaen siten, että se kyseenalaistaa ilmiselvyyksinä ja tosiasioina kuvatut asiat. Perinteet ovatkin tätä kautta enemmänkin fakkiutuneita kliseitä.

Tämä voisi johtaa kyynisyyteen. Mutta tämänlaista voi olla vielä vaikeaa nähdä kunnollisena postmodernismina. Sillä niissä kuitenkin roikutaan siinä että maailman pitäisi olla niiden perinteisten konventioiden mukana. Tässä mielessä perinteinen komiikka voi monesti näyttää ikonoklasmissaan postmodernilta. Mutta ne ovat kuitenkin enemmänkin kiinni perinteisissä arvoissa. Charlie Chaplin esimerkiksi "Nykyaika" -elokuvassaan pilkkaa ja riipii alas teollistumiseen liittyviä utopioita. Mutta perusviesti ja "sadun sanoma" ovat kuitenkin hyvin perinteisiä. Ne eivät irtaudu tai pyri irtautumaan konventionaalisesta maailmasta, pikemminkin näyttää että perinteiset ihanteet eivät toteudu kaikilta osin asioissa joihin niitä usein tavataan liittää.

Moni "alleviivatusti" postmoderni tekele toimiikin kuten "The Magicians" -sarja. Ne sanovat, että "meille on valehdeltu koko meidän ikämme". Mutta tästä ei katkeroiduta. ; Tässä keinona on usein itse itseen referointi, metatasolle meneminen ja humorisointi. Tässä mielessä mittakaava on laajempi, kovempi ja ikonoklasmi laajempaa.

Kulttuurin tuntemustakin vaaditaan, sillä osa metatason itsetietoisuudesta on enemmänkin jonkinlaisia oikoteita nostalgiaan, kun sarja toisintaa tilanteita, kohtauksia ja vastaavia fantasiasarjoista ja elokuvista. Tämä viittausten ja sisäpiirinvitsien toistelu on irtautuvaa itsetietoisuutta jossa viitataan siihen että sarjan tapahtumat on jo nähty ennalta. Mutta samalla se näyttää tarjoavan samanlaisen paluun menneisyyteen kuin mikä paistaa jokaisen mummon elämäntarinaa (jälleen) kuunnellessa. (Ja joka ikisen humalaisen suomalaisen miehen inttijutuissa.)

Itsetiedostava ironinen naureskelu ei monien mielestä lisää mitään. Että tässä käytetään samoja konventioita kuin ennenkin. Näkemys on ymmärrettävä. Sillä "The Magicians" on hyvin vahvassa suhteessa modernismiin ja sitä edeltäviin arvomaailmoihin. Voidaankin sanoa että modernismi on postmoderneissa tarinoissa usein mukana samalla tavalla kuin modernismi kulkee sen nimessä. Se vaan kuvaa että ollaan sen jälkeen "Post". Mutta tätä osiota ei oikeastaan määritellä. Kerrotaan että nyt eletään jälkeistä aikaa. Mutta tätä uutuutta ei määritetä, ymmärrettävä ja määritelty asia on suhteessa menneisyyteen. Jota ei olla. Ainakaan siihen asti kunnes taas ollaan.

Tämänlainen reagointitapa vaikuttaa minusta olevan vähän samanlainen ongelma kuin Hegelillä. Ironian suhde jää tässä analyysissä vähälle. (Hegel ei oikein saanut ironisuutta mukaan apparaattiinsa.) Voidaan sanoa että postmodernismissa mukana oleva "uusi asia" on tavallaan vanha. Eli ironisuus. Tässä mielessä kyse ei ole vain siitä, että otetaan muiden tekemiä asioita, ei tehdä ja toteuteta mitään omaa, ja sitten vaan otetaan muutama halpa ja helppo nauru muiden kustannuksella.

Tämänlainen ylenkatseellisyys-särkemis -teoria unohtaa kyynistymisen voiman. Kyynistymisen jota vastaan postmodernismi taistelee ; Kyynistyminen on pettynyttä romanttisuutta, jossa ei osata päästää irti vanhan maailman suurista kertomuskista. Hieman kuten Nietzschen kohdalla tupataan unohtamaan se, että hänellä yli-ihmisyyteen kuului ajatus ikuisesta paluusta ja siitä että yli-ihmisyyteen ei kuulunut kaunaistuminen (ressentiment). En jaksa uskoa että tämä virhe molemmissa on satunnainen. Itse asiassa tuollainen virhe voi olla oleellista tehdä jos halutaan ajaa sitä, että kaikille olisikin hyväksi kertoa niitä suuria kertomuksia. (Joskus jopa olivatpa nämä totta tai eivät, joka on aika erikoista koska juuri tätä usein moititaan postmodernismissa. Kaksoisstandarditkin tuntuvat kuuluvan kuvioon tässä kohden.)

Jos joku näkee että metatason meneminen lisämetatasollekaan ei tuo mitään - eli että kierrättäminen ei ole uutuutta - unohtaa että filosofiassakin ajatteluperinteet ovat täynnä ideoita ja että hyvin harva itse asiassa tuottaa yhtään uutta ajatusta. (Harva edes ammattifilosofeista tekee niitä, vielä harvempi harrastelija.) Se mikä on uutta ovat yhdistelmät ja kompositiot.

JT -vandalismi

Jehovan Todistajia voi yleensä moittia lähinnä tylsyydestä, ovikellojen soittamisesta, tylsyydestä, entisten jäsentensä kohtelusta, ovikellon soittamisesta, senhetkisten jäsenten kyyläämisestä ties millä kirjanpidolla, tylsyydestä, erikoisista henkilörekisterijärjestelmistä, höyrähtäneistä Raamatuntulkinnoista ja ovikellon soittamisesta.

Joskus tähän tulee kuitenkin ikonoklastista rytmitystä. Olin hyvin yllättynyt lukiessani siitä miten JT:t olivat vandalisoineet muinaisen, vuosituhansia vanhan, temppelin Meksikossa. Syynä oli se että temppeli "ei ollut kristillinen". (Suomen kaavan mukaan kai "Raamatun mukainen".) Tekoa perusteltiin uskonnonharjoittamisella. Hienoa uskonnonharjoittamista. Etenkin kun tiedostaa että JT:t eivät oikein itse osaa rakentaa vastaavantasoisia temppeleitä tilalle edes nykyteknologiallaan.

Temppu on siitä erikoinen että edes uskonnollisille symboleille allergiset vapaa-ajattelijat eivät yleensä iske ns. kuolleiden uskontojen historialliseen tai arkeologiseen jäämistöön. (Koska uskonnossa symboli ei ole se mille he ovat allergisia vaan siihen vallankäyttöön jota käytetään symbolien kautta elossa olevissa uskonnoissa.) Heidän sekularisminsa ei ole taipunut tämänsorttiseen ikonoklasmiin. Tämän takana lienee JT -läisille yleinen ristiriita : Sitä perustellaan että ollaan valistuneesti tiedolla tuhoamassa esimerkiksi afrikkalaisten taikauskoja. Kun kuitenkin tosiasiassa taikauskoon liittyviin ilmiöihin uskotaan aika vakaastikin ja sitten vain selitetään että oikeasti demonit niissä puhuvat tai viestivät. Eli ilmiölle tarjotaan selitys ja tavan harjoittaminen muutetaan pahuudeksi. Sen sijaan että osoitettaisiin että tälläisiä demonihenkikeskusteluja ei tapahdu vaan niiden takana on erilaisia temppuja.

Hieman vääränlainen pääsiäiskokko ; Eli miten kirkonpoltto synnyttää erikoista flamea

Pohjanmaalla on tavattu polttaa pääsiäiskokkoja. Tapa ei ole kaikkialla Suomessa yhtä yleinen. Tällä kertaa pääsiäisroihu oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen. Ylivieskan kirkko on poltettu. Teko on tiettävästi ollut tahallinen ja siitä on otettu yksi tekijä kiinnikin. (Myös Pattijoella on palanut kirkollisesti pääsiäisenä. Ylivieska ei siis ole yksittäistapaus.)

Koska tietoa ei vielä ole, on hyvä katsoa pinnallisesti aiheesta sanottuja pikateoriointeja.

Itseäni kiinnostaa se, että teoriat ilman tietoa ovat käytännössä väistämättä huonoja ja vääriä. Ne ovat kenties totuudenmukaisia sitten kun tietoa on saatu lisää. Mutta ne ovat silti oikeassa enimmäkseen tuurilla. Pikateoriat kertovat kuitenkin asenteista ja sanojansa maailmankuvasta melkoisen paljon. Siksi tämä onkin kenties hauskin hetki penkoa tätä aihetta.

Ensimmäinen ajatukseni oli hyvin perinteinen. Eli teon takana voisi olla jokin ateistinen tai saatananpalvonnallinen taho. Symbolismi ja ikonoklasmi olisikin vahvana kun palo tapahtui nimenomaan pääsiäisenä. Saatananpalvonnallinen kirkonpoltto on kuitenkin kenties "niin 1990" -lukua. (Tosin edes Tyrvään kirkonpolton ja Porvoon tuomiokirkonpolton takana ei tiettävästi ollut oikeasti saatananpalvontaa. Joten onkohan 90 -lukuakaan.. Em. paloihin verrattuna Ylivieskan tuhon dramaattisuutta lisää tietenkin se, että kirkko on puukirkko. Sen korjaaminenkin tulee tarkoittamaan "alusta uudelleen rakentamista".

Mutta olen vanhanaikainen. Ajan henki on muuttunut. Syyllisiä ja syyttävää sormea ei enää heilutella niillä tavoilla jotka olivat "ilmiselviä" vielä 10 vuotta sitten. Silloin olisi syyllisiä haettu hevirockmusiikin ystävistä, roolipelaajista, saatananpalvojista ja ateisteista. Nykyään selitystä haetaan sieltä missä syyttävä sormi osoittaa muutenkin. Ja sormen suunta on vaihtunut. (Ilman että sormenosoittelijat tunnustavat virheitään menneisyydessä ja tunnustavat epäonnistumisensa aiemmin. Sormi syyttää, entisiin virheisiin ei palata.) Siksi nyt humalaista punkkaria todennäköisempi tekijä on Ylivieskaan soluttautunut ISIS -soturi. Nykyaikana kaikki tietenkin menee maahanmuuttokeskusteluun. (Kansan elämän koulun käyneiden syvien rivien yhteinen vihollinen ei enää olekaan ateisti vaan maahanmuuttaja tai "suvakki".)

Toki teko olisi voinut olla periaatteessa terrorismiakin. Itse asiassa Turkki lähettikin maailmanlaajuisen varoituksen. Tässä hengessä wikipediaankin tupsahti vähäksi aikaa sittemmin deletoitu uutinen jossa kerrottiin että muslimit olivat polttaneet kirkon ja että tästä alkaa uskontojen välinen sota. Samassa hengessä on ajateltu että kyseessä voisi olla kirkon sisäinen salaliitto. Rajat kiinni! -ryhmässä teoretisoitiin että palaneen kirkon tilalle rakennetaan moskeija ja siksi se poltettiin. Polttaminen olisi halvempi ratkaisu kuin purkaminen. Ja pian islamilaisten "joikha" kuuluisi ympäri kylän.

Mutta koska kiinnijääneestä on paljastettu suunnilleen ainoastaan se, että hän on kantasuomalainen, on nähtävissä että on ihmisryhmä joka imitoi terroristeja hämmästyttävän hyvin. (Ja jonka jäsenet ovat heitelleet palavia esineitä Ylivieskassa aiemminkin...) Itse asiassa aiemmin samana päivänä "Rajat kiinni" -ryhmässä otettiin kantaa arkkipiispan monikulttuurisuusnäkemysten vuoksi. (Ja iskulle löytyy myös puolestapuhumista. On ihmisiä jotka ovat iloisia tapahtumasta. Henkenä on esimerkiksi se, että kirkko ei kunnioita omia rahoittajiaan. Ja on pettänyt Suomen.) Puheissa oli myös vähintään vertauskuvallista kirkonpolttoa. Näin ollen pahojen maahanmuuttajien pahuuden todistava teko ei voikaan olla tehokas yksittäistapaus joka todistaa jotain geneeristä ihmisryhmästä. Tosin esiin on noussut näkemyksiä siitä että teko on suvakkien false flag. Eli "suvakki" on lavastanut maahanmuuttokriittiset pahoiksi. Kyse ei siis ole sittenkään perinteinen yksittäistapaus.

---

Blogisti rakastaa ikonoklasmia, mutta vastustaa kirkonpolttoa, jos ei muuten niin siksi että polttaja ei omista tuhoamaansa esinettä. Toisaalta huomiotaherättävää on se, että niin "suvakit" kuin "kriittisetkin" ovat intoutuneet keskustelemaan kirkon palamisesta paljon. Tekoa tuomitaan ja siihen kommentoidaan ja siitä ollaan järkytytty. Kuitenkaan tässä ei ole kenenkään koti palanut ja sisällä ei ole ollut eläviä ihmisiä. VOK -keskuksiin heitettyjen polttopullojen kohdalla tilanne ei ole ollut tämä. Miksi niistä ollaan järkytytty huomattavasti laimeammin?

Musta lippu liehumaan ; Anarkiaa vai sekularismia?

"Niinpä ruukinmatruuna esittää kompromissia. Lipun poltto sallittakoon, kunhan se tehdään valvotusti krematoriossa."
("Takkirauta", Lippu palamaan)

Vihreät ovat ehdottaneet sitä että Suomen lipun käsittelyyn ei liitettäisi rikoksia. Eli lipun kaltoinkohtelusta tulisi eettinen, sosiaalinen ja esteettinen rike eikä jotain josta rangaistaan lain edessä. Lipun häpäisy dekriminalisoitaisiin. "Sivistyneessä yhteiskunnassa on pyrittävä kunnioittavaan keskusteluun, mutta sananvapauden idea on se, että sallitaan myös loukkaavien ilmaisujen käyttö". Asiassa on paradokseja. Esimerkiksi moni vasemmistolainen joka on vastustanut Muhammadin kuvien esittämistä pitää tätä aloitetta hyvänä. Toisaalta taas perussuomalaisista löytyy paljon ihmisiä jotka kannattivat Charlie Hebdon kuvia mutta jotka siunailevat nyt melko ankarasti kuinka kauheaa ikonoklasmi Suomen Tunnuksilla on.
1: Mutta mikä tahansa on tietenkin mahdollista nyt, kun oppositiossa toisinajattelijoiden sananvapautta korostava linjama jossa poliittinen korrektius on nyt selittämässä miten olisi tarpeen pistää "pulinat pois" kun on "demokraattisesti valittu hallitus". Ja kaikkea mitä Esko Valtaoja on huomauttanut. "Oppositio on pahoittanut mielensä kun ei päässyt hallitukseen. Hallitus on pahoittanut mielensä kun oppositio tekee samaa kuin se itse oppositiossa ollessaan. Vihreät ja vasemmistoliitto ovat pahoittaneet mielensä kun eivät päässeet siihen vastuuseen, josta itse vetäytyivät pois."

Hannu Kiuru kirjoitti "kotimaan" blogiinsa Suomen lipun polttamisesta. Siinä oli joitain hyvin erikoisia ja kulmakarvoja kohottavia kohtia.
1: Niitä on itse asiassa otsikkoa myöten "Suomiko nousuun anarkistisin keinoin". Kiuru puhuu kirjoituksessa Suomen kilpailukyvystä ja taloudesta. "Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista. Anarkismiko**) sopisi kaikille suomalaisille tässä ja nyt selviytymiskeinoksi ulos henkisestä ja aineellisesta ahdingosta?" Tämä on hyvin omituinen kannanotto. Hannu Kiuru kun on niitä pastoreita jotka ovat usein syyttämästä materialismista ja kilpailuyhteiskuntaan menemisestä ja pinnallisuudesta ateismin kohdalla. Kuitenkin näyttää siltä että hänen perusasenteensa on se, että jos se ei ratkaise talouskriisiä se ei ole mikään aito kannanotto. Olen virallisesti huvittunut. Etenkin kun esityksen tekijät eivät väittäneet että temppu lisäisi valtion tuloja. Näkökulma oli aivan toinen.
2: Hän esimerkiksi sanoi että "Tänään, 4.6.15, on puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Ruttopuiston rovasti yrittää sielunsa silmin nähdä tilanteen, jossa lipputankoihin on nostettu mitä erilaisimpia Suomen lipun irvikuvia: puoliksi palaneita, repaleisia, spreijattuja, ulosteila töhrittyjä siniristejä. Monihan on jo pitkään himoinnut ristiä pois itsenäisyytemme symbolista."
     2.1: Voisin kirjoittaa siitäkin että miten Kiuru kontekstoi "pahimman mahdollisen skenaarion" mukaan. Hän puhuu lipun häpäisystä liputuspäivänä liputuksen yhteydessä. Kun tosiasiassa jos esimerkiksi minä pilaisin lipun olisin ensinnäkin ostanut sen lipun (omistusoikeuskysymys) ja tekisin siitä erillisen performanssin. Ymmärrän hänen osallistuttavaa tilannetta koskevan huolensa. Jos on yhteinen lippujuhla johon kaikki yhdessä osallistuvat, niin performanssi sotkee tämän yhteisen tilaisuuden. Olenkin puhunut usein osallistuttamisesta uskonnollisten yhteislaulujen kohdalla. Mielestäni ei ole asiallista pakottaa ketään seuraamaan ja ottamaan osaa lipun häpäisyyn tai virrenlauluuseen. Jo se että paskottu lippu tuodaan tilaisuuteen ja sitten sanotaan että "ne jotka eivät tahdo osallistua voivat kävellä pois tai laittaa silmänsä kiinni" ei ole tekosyy. Itse tosin haluaisin sallia lipun rienaamisen hyvinkin monenlaisissa muissa tilanteissa.
   2.2: Olen tietoinen että rististä lipussa puhutaan paljon. Mutta tietääkseni se ei ole mikään asia jota oltaisiin ajettu. Se on päinvastoin asia jota liitetään puheissa jonain absurdisoijana sekularisteille että "kun et halua laulaa suvivirttä niin sitten haluat ristin pois suomen lipusta." Tämä liittyy ristin pois himoitsemiseen yhtä paljon kuin Oinonen tai homoseksuaalit haluavat harrastaa seksiä koirien kanssa. Vaikka "jos homot menevät naimisiin niin sitten pian mennään avioon koirien kanssa" onkin iskulauseena ja kliseenä. Itse asiassa ristin kohdalla keskustelukulttuuri on niin keskittynyt siihen että (a) risti on yksinkertainen muoto, eikä se tee plussistakaan kristinuskon mukaisia (b) risti on etääntynyt synnyn syistä niin että se ei enää viittaa siihen että Tosi Suomalaisen olisi pakko olla kristitty. Kaikista nettikeskusteluista lähimpänä on oma teoreettinen ajatuskokeeni jossa korostin sitä että periaatteessa lippua voitaisiin  muuttaa ja että näitä lippumuutoksia on monien maiden kohdalla tehtykin. Tosin tässäkin jopa minä korostin että Suomessa nämä ehdot eivät toteudu. En tiedä mistä Hannu Kiuru on keksinyt lippusensuurijoukot. (Kuva tai ei tapahtunut.)
3: Hän reagoi varsin omituisella tavalla. "Toki monissa muissa maissa ihmiset käyvät messuissa henkensä kaupalla. Meillä tällainen pelko ei ole ajankohtainen. Ainakaan vielä." Eli kun uskonrauhan pykäliin halutaan tarttua, niin se sitten tarkoittaa sitä että uskovaisia saa kohdella miten tahansa. Kiurun ajatus on selvästi kopioitu Komulaiselta. Sääli että se oli epäargumentti jo alkuperäisessä yhteydessään. Valitettavasti uskontoon liittyy privileegiolakeja. Näiden purkaminen ei poista niitä lakeja jotka eivät ole uskovaisten privileegioita. Esimerkiksi minä olen käynyt Skepsis RY:n tilaisuuksissa ja niitä ei mikään uskonrauhan suojelua koskeva säädös suojele. En kuitenkaan koe "käyväni henkeni kaupalla" niissä. (Koska siellä ei ole kreationisteja.)

Jotain kiinnostavaakin tuosta irtoaa.

Kiuru kuitenkin demonstroi yhtä tärkeää asiaa joka olisi syytä huomioida. Hän toki puhuu anarkismista varsin omituisesti. Nimittäin siten että jos on jokin ikonoklastinen projekti niin sitten sallitaan kaikki. "Anarkismi on siis uuden sosiaalisen järjestyksen filosofia, joka perustuu täydelliseen vapauteen ilman rajoittavia lakeja. Sen mukaan kaikki erilaiset hallitusmuodot perustuvat väkivallalla uhkailuun ja siten ne ovat valheellisia, vahingollisia ja tarpeettomia. Anarkismi hyökkää erityisen voimakkaasti kolmea ihmistä eniten sortavaa, keinotekoista käsitettä vastaan: uskontoa, omaisuutta ja valtiota." Kiurun ajatus mukailee kaavaa "anarkistit haluavat asiaa X" + "vihreät haluavat asiaa X" = "vihreät ajavat anarkiaa". Valitettavasti näin ei mitenkään välttämättä ole. Se, että ajaa mitä tahansa yksittäistä partikulaaria vapautta tai oikeutta on analoginen anarkismin kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että mikä tahansa täydellisestä erimielisiä teloittavasta kotejakin vahtivasta totalitaariseta teokratiasta poikkeaminen olisi anarkismin ajamista.
1: Kiurulla on todellakin asenne jossa mikä tahansa on jotain joka vedetään aina kaikkeen. Eli jos kannattaa sananvapautta yhdessä asiassa niin kannattaa sitä kaikessa. "Sananvapausko on aikamme uusin kultainen vasikka? Kun ennen valtion kukkaronnyörien vartijat vetosivat siihen, että ei ole rahaa, niin sillä saatiin kansa hiljaiseksi, pulinat pois.  Kun nyt vedotaan sananvapauteen, niin kaikki kynnelle kykenevät selittävät suureen ääneen omia sekavia aivoituksiaan aivan niin kuin sananvapaudesta olisi tullut suoranainen sanomisen pakko." Tämä asenne on sitä että joko ihmiset olisivat ekstremistejä tai sisäisesti ristiriitaisia. Asenne on sama kuin jos selittäisi että perinteiden kunnioittaminen tarkoittaisi sitä että vaatisi että ateistit eivät pääsisi naimisiin lainkaan koska kirkko ja ripiltäpääsy on perinteisesti ollut oikeus avioitumiseen. Ja korostaa että perinteinen jumalanpilkkalainsäädäntö tarjosi Suomessa kuolemanrangaistusta jumalanpilkasta joten kun perinteitä kunnioittaa yhdessä niin väistämättä kunnioittaisi tässäkin kohdassa. Tämänluonteonen slippery slope on tuollaisena ehdottomuutena osoitus syvistä analyyttisyyskyvyn rajoitteista, joka on toki tuttua esimerkiksi homoseksuaalien avioliittokysymyksen tiimoilta. Jos argumenteissa on useampi kriteeriattribuutti, ne unohdetaan ja kaikki nähdään "kun tuo yksi kriteeriattribuutti on argumenteissa niin sen on pädettävä kaikkialla" -teemaisesti. Vaikka useamman muuttujan kohdalla käy toistuvasti niin että ne muut muuttujat lisäävät rajoitteita ja kontekstoivat sen milloin mitäkin sovelletaan. Ja tällöin jotain yhtä kriteeriattribuuttia voidaan välillä noudattaa ja välillä ei. Hannu Kiuru ei ole analyysikyvyttömyydessään idiootti^*), mutta sitäkin debiilimpi hän todennäköisesti on. (Hannu Kiuru itse liittää mielenterveysanalyysiä varsin löyhästi asioihin, joten tämä ei minun tekemänä ole loukkaus vaan "kiinnostava asiallinen näkökulma".)

Mutta teemana anarkismi on kiinnostava. Etenkin jos se liitetään "ristien sensuuriin". Sillä sekularismi ja anarkismi itse asiassa nojaavat keskenään vastakkaisiin näkemyksiin soveliaisuudesta.

Itselleni lipun polttamisen dekriminalisointi on "kannatettava asia". Syynä on se, että ajan kaiken kaikkiaan hyvin vahvaa ilmaisemista. (Ja olen myös jossain määrin äärimmäinen, flamboyant ja liioitteleva tässä asiassa.) Mielestäni Suomessa pitää olla julkista tilaa siihen että saa tunnustautua olevansa paska ja ääliö ihmisenä. Siksi minä en esimerkiksi aja sekularismia tai sensuuria. Oma tapani on päinvastoin se, että jos jokin asia on oikein nolo ja tyhmä niin sitten käytetään omaa sananvapautta ja haukutaan tämä asia, mielellään argumenttien avulla jolloin viestistä tulee "vaikeammin vastaanpantava". Ihmiset osaavat kyllä sitten valita puolensa aivan itsekseen. (Vaikka se usein onkin "se puoli missä se tuomoääliö ei ole".) Tässä huomataan että kritiikki ja mollaaminen ei ole sensuuria vaan sekin on ilmaisua. Koska ajan ilmaisua on minusta aivan luontevaa että jos tilanne niin vaatii niin Koraanilla sytytetään nuotio, vanhaan ohutsivuiseen Raamattuun kääritään sätkä. Ja Helluntailaisten huokoisiin papereihin painettuihin uskonnollisiin pamfletteihin pyyhitään perse. Tässä ilmiselvää on että näkemyserot johtavat kiistoihin. Näitä on sitten kestettävä. Ja jos joku haluaa vetää uskonnollisella argumentaatiolla politiikassa niin sen parempi - sittenpähän tiedän ketä en äänestä. Ja jos koululaitos tunkee Jeesuspatsaita yleisiin tiloihin, niin sen parempi. Sitä enemmän siihen Jeesuksen naaman paikalle voi liimata printtitarran jossa on Muhammad -pommihatun kuva.

Sekularismi sen sijaan on kohteliaisuuden kulttuuria. Siihen jumalanpilkka sopii huonosti. Sillä miksi uskonto ei saa näkyä julkisissa tiloissa? Koska erimielisyys luo skismaa. Koska uskonnot ovat monesti riitelyn ja erimielisyyden lähteitä. Koska monia ihmisiä ahdistaa nähdä erimielisiä toisen maailmankuvan ihmisiä katukuvassa. Tässä kulttuurissa voidaan pahastua niin että siniristilipun risti ärsyttää niin että se on pyyhittävä pois.

Minä olen kulkenut oman valitsemani tien koherentisti loppuun. Moni kuitenkin tasapainoilee. Ja vaikka tämä on joskus tasapainoista ja kohtuullista, niin aika usein silti näyttää että moni ateisti näyttää tässä kohden kristityiltä. Siis siinä mielessä että esimerkiksi Hannu Kiurullakin on pitkä historia täynnä ateistejen vakaumuksen ja mielipiteiden haukkumista "vitsin" nimissä. (Ja hän ei ole pahoitellut näitä tekoja tai halunnut niitä vältellä.) Mutta anna olla kun hänen läsnäollessaan kerrot kuollut Jeesus -vauva vitsejä niin hän pahastuu. Samoin moni ateisti haluaa harrastaa jumalanpilkkaa julkisuudessa mutta samanaikaisesti uskovaisten katujulistajat lapunjakajat ja megafoniinhuutajat ovat heistä sikaärsyttäviä ja olisi parasta jos heidät saataisiin pois katukuvasta. Tämä ei ole sitten sitä kohtuutta. Tämä on sitä että itse saadaan hakata muita mutta muut eivät saisi sanoa mitään poikkipuolista itselle. Minun näkemykseni reilusta onkin ihminen joka antaa muille tilaa hakata itseään yhtä kovaa kuin hakkaa itse muita.

---

*) Käsitteellä idiootti viittaan muinaiskreikan käsitteeseen ἰδιώτης, idiōtēs, joka tarkoitti henkilöä, joka ei osallistunut julkiseen elämään kuten demokraattiseen kaupungin hallitsemiseen, mitä pidettiin vapaiden miesten velvollisuutena. Tässä käsittein toivoisin Hannu Kiurun olevan idiootti. Mutta ei. Hänen kaltaisensa kyllä pitävät puolensa ideologioiden maailmassa ... ja vievät tämän politiikasta puhumiseenkin. Vaikka muiden ilmaisua ovat kyllä rajoittamassa jos kokee sen itselleen ahdistavaksi ja repiväksi.

Ristit pois!

Ehdin jo iloita siitä että tänä vuonna ei ole käyty Suvivirsikeskustelua. Valitettavasti tämä iloitseminen tarkoitti suvivirsikeskustelun uudelleenkäynnistymistä. Asiassa nousi esiin se, että jos Suvivirsi poistetaan niin sitten pitäisi poistaa risti Suomen lipustakin. Tätä kuvattiin ajatteluna. Tietääkseni klisee on kuitenkin melkoisen vanha. Se on esitetty Mauno Koiviston aikana, ellei tätäkin aiemmin. Niin Laajasalo kuin Heinimäki ovat käyttäneet vertausta. Se on niin toistettu että en kutsuisi konventiota ajatteluksi. Se on enemmänkin väkinäinen hokema. Kun spoilerit ovat nyt kertoneet loppuratkaisun, kerron alla miksi. (Dekkareissa samaa rakennetta käyttää Columbo -sarja ja siinä se toimii.)

Hienosäätö.

Argumentin ydin on tietenkin siinä että sekularismi ja uskonto otetaan mahdollisimman laajasti. Eli jos otetaan sekulaari maailma jossa uskonto otetaan pois julkisuuskuvasta niin se tarkoittaa sitä että se on otettava ihan kaikessa.

Tämä tietenkin unohtaa sen mistä hyvyyskysymyksissä on yleensä kyse. Jos minulta esimerkiksi kysytään "olisiko oikein poistaa risti suomen lipusta" niin minä kysyisin kontekstia. Tuollaisessa muodossa kysymys on typerä. Vähän kuin "onko ikkunan rikkominen pahuutta". Haluaisin tietää vähintään teon tahallisuudesta, kenties jopa siitä palveleeko ikkunan rikkominen vaikka hengen pelastamista.

Tätä ehdottomuuden teemaa kuvastaa se miten "kristinuskon laittomaksi tekeminen" on vahvasti kommentoitu asia. Statement on omituinen. On nimittäin olemassa asteita joilla uskonnollista ilmaisua on tavattu rajoittaa. Esimerkiksi Jehovan Todistajat joutuvat lain mukaan pyytämään luvan sisääntuloonsa. Uskontoa ei voi vaan mennä huutelemaan. Tämä on rajoite absoluuttiselel uskonnonvapaudelle. Se on konteksti.

Toki tämän ääriesimerkin avaamana voidaan luoda jatkumo. Esimerkiksi jos meillä on islaminusko jossa lauletaan viisi rukousta päivässä voi olla:
1: Ulkona minareetti joka huutaa rukoukset 5 kertaa päivässä. Kaikki osallistuvat näihin yhdessä, uskonvakaumuksesta riippumatta. Tämä on teokratiaa. Uskonnon viralliseksi lauletuksi rukoukseksi määritelty teos altistetaan johonkin johon osallistutaan kaikki.
2: Ulkona minareetti joka huutaa rukoukset 5 kertaa päivässä. Ihmisille on järjestetty tila hoitaa rituaalit yhdessä. Voit poistua paikalta. Tämä on se tila jossa nyt ollaan "Suvivirren" kanssa Suomessa.
3: Ulkona on minareetti joka hoitaa rukoukset. Ne ovat esitys joka kuunnellaan. Tämä tila olisi Suomessa jos "Suvivirsi" lakkaisi olemasta yhteislaulu ja se hoidettaisiin eiyhteislaulumaisena esityksenä vaikka jossain tapahtumassa.
4: Ei ole minareetteja. Jokainen saa lukea koraania ja laulaa ääneen kadulla. Yhteistilaisuutta tästä ei järjestetä, tätä varten on erillisiä tiloja joihin voi mennä yhteislaulamaan. Suomessa on tällä hetkellä tämä tila islaminuskon kanssa. Tämä on myös se taso joka on useimpien vapaa-ajattelijoiden ja muiden vastaavine tavoitteissa.
5: Kaduilla ei saa laulaa ja ainut missä usko saa näkyä on erillisissä kirkoissa ja kodeissa.
6: Uskonto on laiton, ei voi olla kirkkoja eikä kotona saa löytyä. Tässä uskonnosta on tehty rangaistava eli siitä on tehty täysin laiton.

Vertaus auttanee ymmärtämään että yhteislaulun rajoittaminen ei tarkoita laittomaksi tekemistä, paitsi jossain hyvin irrelevantissa ja marginaalisessa mieelssä. Onhan Suomessakin tehty laittomaksi se että uskovainen tulisi minun kotiin juuri nyt laulamaan "Suvivirttä". Ja jos tätä tekee niin onhan se uskontoa joka on laitonta ja kristinuskoa. Ei nykyään pidetä ongelmana että islam olisi laiton. Ei kristitty tule moittimaan uskonnonvapauden toteutumattomuutta heidän rukouslaulujensa kohdalla vaikka sekin on taatusti kulttuuria ja että ei pitäisi siivota kaikkea näkyvistä vaan rikastaa ympäristöämme niillä. Jos Suvivirsiargumentteja käytetään koherentisti niin juuri näin heidän pitäisi tehdä. He eivät tee.

Takaisin lippuun.

Kun aiheen asteittaisuus on käsitetty, ei liene mahdotonta ottaa esille sitä että suomenlippuargumentti itse asiassa tuhoaa suurimman osan syytteistä. Itse asiassa se tekee sen kahta kautta.
1: Ensimmäinen on se, että on turhaa väittää että ateistit ajavat uskonnon totaalikieltoa kun he eivät ole kampanjoimassa Suomen lipun ristiä vastaan. On peräti huvittavaa nähdäkin se, että tämä jollain tasolla selvästi tiedostetaan suomenlippuargumentin kohdalla. Ei esitetä että jos "Suvivirsi" sensuroidaan niin sitten mennään seuraavaksi sensuroimaan risti lipusta. Slippery slope mallia "homoavioliitto johtaa polygamiaan" tai "eutanasiasta eugeniikkaan ja mummomurhiin" ei tehdä. Se esitetään aina muodossa jossa Suomen lipun ristin poistaminen on jotain josta kaikki ovat ilmiselvästi samaa mieltä. Eli olisi tabu puuttua lippuun. ; "Suvivirren" kohdalla onkin innostavaa ja hieman huvittavaa huomata miten tässä korostetaan että "kaikkea loukkaavuutta ei voi saada pois". Mutta kenties kukaan ei olekaan karsimassa kaikkea loukkaavuutta. Suvivirsi ei ole synonyymi kaikelle loukkaavuudelle, esimerkiksi kaduilla lappuja jakaville hihhuleille jotka kyllä ovat usein ärsyttäviä ja loukkaaviakin joskus. Siniristilipun muuttaminen ranskan armeijan lipuksi kääntyykin tämän huomion kohdalla siihen, miten voimme todistaa että emme halua siivota kaikkea kristillistä historiaa pois ja torjua kaikkea kristillisyyttä vain koska se ärsyttää meitä. Emme selvästi halua koska meillä on se lippu jota emme halua muuttaa. Tämä kaikki on peräti deduktiivista. (Suomen lipun risti liittyy kristinuskoon+Suomen lipun ristiä ei haluta poistaa = Kaikkea kristillisyyteen liittyvää ei olla poistamassa.)
2: Toinen asia on sitten se, että tosiasiassa lippuja on muutettu historian aikana, useinkin. Se on sopimuskysymys. (Esimerkiksi Irlannin lippu on muuttunut. Hyvin useiden maiden on.) Demokraattisessa maassa jos enemmistö päättää vaihtaa lipun niin se on oikea teko. Se lisää yhteispelihenkeä ainakin enemmän kuin ristilippu jota enemmistö vihaa. (Jos ei vihaisi tässä esimerkissämme niin eivät saisi demokraattisesti äänestettyä pois sitä. En siis väitä että enemmistö vihaisi suomen siniristilippua tällä hetkellä.) Ja jos olosuhteet ja lippuun liittyvät asenteet muuttuvat leimallisiksi niin sitten se voi ihan oikeasti olla oikea ja hyvä ratkaisu.

Valtarakenne-ero tuhoaa loputkin analogiasta.

Suvivirren ja Suomen siniristilipun erona onkin valtarakenteet. Tämä on helppoa havaita seuraavilla aivan yksinkertaisilla esimerkeillä:
1: Suomen armeijassa lippuvala ei ole kaikille kristillinen vala. Sotilasvala on maamme kiinteään historiaan osuva asia. Suomi on nuori maa eikä lippu eikä sotilasvala ole olleet kovin iäkäs keksintö. Armeija nimenomaan ei sano että olisi ristiriitaista lausua ateistinen tai maallinen sotilasvakuutus kun Suomi on kristillinen maa jonka lippu on kristitty. Ei sanota nimenomaan niin että sotilasvala on perinne ja kulttuuria jossa uskonnollista historiaa ei pidä siivota. Ei. Sen sijaan on erikseen tilaisuus jossa on uskonnollinen sotilasvala että uskonnollinen sotilasvakuutus. Ei ole lippukinaa jossa ristiä halutaan poistaa. Kenties siksi että ymmärretään että risti on historiallisista syistä eikä kansan kuvaus. Armeijassa eikä muuallakaan ei esitetä että kun lipussa on risti niin ateistit on kakkosluokan kansalaisia. Lippu yhdistää sekä sotilasvakuutuksen että sotilasvalan. Suomen lipun polttaminen vaikka mellakassa identifioituu ensi sijassa koko maan, sen politiikan, kansakunnan - ja kenties kansalaistenkin - kritiikiksi.
2: "Suvivirsi" on sen sijaan virsikirjasta löytyvä teos joka on evankelisluterilaisen kirkon omien määritelmien mukaan laulaen suoritettu rukous. Siitä on tullut symboli laajemmalle uskonnonvapauskeskustelulle. Kun puhutaan "Suvivirrestä" ei oikeasti puhuta jostain pari minuuttia kestävästä hassusta ruotsinajan historian jäännekappaleesta. Se edustaa muita asioita. "Suvivirsi" ei yhdistä vaan erottaa. Jos esimerkiksi Ressun lukion rehtori ylipuhuu mahtikäskyllään oppilaskunnan päätöksen siitä että suvivirren sijasta lauletaan suvilaulu, ja iloitsee että tässä kunnioitetaan perinteitä joka on hyvä asia. "Suvivirren" halveksunta, parodiointi ja repiminen nähdään kristinuskon vastaisuutena. (Ikonoklasmi ratkaisee yllättävän paljon siitä mitä symboli oikeasti symbolisoi.)

Suomen lippu on ristikuvioinen koska kristinusko on historiaa. "Suvivirsi" lauletaan koska nähdään että se on osa tämän hetken kansalaisten vakaumusmaailmaa ; Kristinuskon symbolista erinomaisuutta juuri Suomalaisuuteen ja siksi kaikillepakotettavuuteen vihjaa sekin että tilaisuuksissa ei rikasteta maailmaa ja yhteisöä pakkoyhteislauletulla ateistilaululla. Erona on valtarakenne sekä se miten se kohdistetaan eri vakaumuksiin. Rikkautta voisi lisätä ottamalla historiallisesti arvokkaita muslimirukouksia joihin sitten saisi ottaa osaa kun se yhteislauluksi ja yhteiskumarteluksi laitettaisiin. Tälläistä perinnettä ei edes Piispa Jolkkonen ehdota. Jos ei muuten niin sen takia että kristityt loukkaantuisivat niin sikana siitä että joutuisivat tekemään jotain jonka he väittävät muiden kohdalla olevan "no big deal".

Itse asiassa jos Suomen lipun ristiä käytettäisiin historiaan lientyneen nykytilan sijasta kuten Suvivirttä, se olisi niin repivä että todellakin, siis todellakin, suosittelisin kyseisen lipun ristin sensurointia. Tässä suhtein on jopa ällistyttävää että minulla ei oikeasti ole hirveästi mitään antipatioita Suvivirttä kohtaan. Ainoastaan Suvivirsikeskustelua ja Suvivirren puolustukseksi esitettyjen argumenttejen huonoutta kohtaan, etenkin kun ne virheiset puolustuspuheet muuttuvat kliseisiksi hokemiksi.

Mielestäni käytännössä lähes ainut relevantti näkökulma kaikkeen uskontokritiikkiin.

"ihanko te tosissanne meinaatte, että allekirjoittanutta kiinnostaa millään tasolla, josko joku tanskalainen piirtää pommin turbaanin sisään? Vähän kunnioitusta, kiitos! Jos olen saattanut alulle yhden maailman suurimmista uskonnoista, niin melko varmasti kykenen ottamaan vastaan tämän tasoista kritiikkiä, vai mitä luulette?"
(Lehtilehti, "Kohuprofeetan uudet, upeat kuvat!")

Uskonnonvapautta lähestytään usein abstraktiona. Tällöin vaivana on usein jopa se, että esimerkiksi uskonnoton saa kuulla erikseen luvasta. Hänelle ikään kuin alennutaan "myöntämään lupa". En minä lupia ole kyselemässä eikä minua ihmisten mielipiteet edes jaksa kiinnostaa. Itseäni kiinnostaa lähinnä käytäntö. Jos jostain asenteesta tai mielipiteestä tulee toisia enemmän vaikeuksia, on tässä kohden ongelmia uskonnonvapaudessa. Jos jossain on toistuva ilmiöpiiri joka synnyttää tiettyjä vaikeuksia niin se on merkittävä ongelma. Ja tässä ei katsota sitä ovatko tekijät marginaalia vai eivät. Heidän olemassaolonsa ja aktiviisuutensa merkitsee paljon enemmän kuin lukumääränsä. Sillä valitettavasti tässä tekojen vakavuus ja ahkeruus muuttavat kokolailla kaiken.

Siksi on syytä vilkaista tuoretta 12 kuolonuhria tuottanutta iskua. Satiiri on vaarallista koska sellaisen piirtämisestä saattaa kuolla. Merkittävää tässä on tietenkin se, että teko on tehty länsimaissa. Monessa muussa maassa uskonnon nimiin saa kuolla melko paljon ihmisiä. Esimerkiksi jos afrikassa uskonnollisista syistä vainotaan albiinoja, ei se kiinnosta uutisointejamme. Kristityt korostavat tässä vain että kyseessä ei ole kristinusko. Ja sitten jos afrikassa tapetaan kristinuskon nimissä lapsia koska heitä syytetään noituudesta, kristityt länsimaissa korostavat että kyseessä ei ole oikea kristinusko. Mikä tietysti on syvä helpotus jokaiselle väärästä syystä tapetulle lapselle tahi albiinolle. Sillä eihän sitä heille sitten tapahdu mitään ollenkaan koskaan.

Minun riskinä "kristillisyyskeskeisenä" on tietenkin se että en kirjoittaisi tästä Charlie Hebdonin iskusta koska sen tekijät ovat käyttäneet korostetusti islamilaista symboliikkaa teoissaan. Kuitenkin tässä on syytä muistaa että ihmiset tappavat ihmisiä. Symboliikka ei muuta asiaa paremmaksi tai vähemmän pahaksi.

Kun minä kirjoitan uskontokritiikkiä, on tavallinen reaktio se että moni korostaa että minua on "haavoittanut" tai "satuttanut" jokin rajattu uskonnollinen suuntaus. Ja että tämä ei siksi ole kovin merkittävä asia. Ongelmaan ei tarvitse puuttua koska temppu on marginaalinen. Tilanne onkin juuri sitä että kommentoija pesee omaa vastuutaan. Ajatellaan että kritiikki on hyvin laaja syytös. Niin että jos puhutaan kristillisestä kulttuurista niin tässä sitten loukataan häntä itseään kristittynä. Ja siksi reaktio meneekin siten että ensin pestään käsi vastuusta ja sitten unohdetaan itse ongelma. Lopputulos on se että uskontokriitikko haukutaan mutta tämä itse teko ja sen tekijät saavat olla rauhassa. Paitsi silloin kuin tekijät ovat islamisteja. Koska silloin ihmiset tiedostavat siutsaithelposti sen mitä he eivät kristittyjen kohdalla opi millään ratatolpalla

Osa on toki tyhmiä. Heille maailma on dikotomisen helppo ja yksioikoinen. Heille islamterroristi on pääsääntö. Kun taas kristitty ei voi joutua syytteeseen pahasta teosta muuta kuin sillä että joko on vainottu syytön kristitty tai sitten tekokristitty joka ei ole oikea kristitty. Mutta suurin osa ei sentään ajattele tämänlaatuisin kaksoisstandardein. Jokainen tiedostaa että tämä murhaisku on muutaman hullun toteuttama yksittäistapaus. Samalla he tietävät että suurin osa islaminuskoisista ei ole halunnut murhata ketään saati murhannut ketään, eikä etenkään murhannut ketään terrori-iskussa. Silti enemmistö tiedostaa että jokaisella uskonnolla on oman tyyppisensä lieveilmiöt. Kun pilakuvat, satiiri ja huumori ovat usein islamistien vihalistoilla. Ja islamiin on muutoin liittynyt tekoja voidaan sanoa että tämä jotenkin oleellisesti liittyy islamin ilmapiiriin.

Vastaava yhteys on nähtävissä vaikka afrikan lapsinoitien tappajista. Tai USA:ssa tehdyistä kristillisten toimeenpanemissa aborttiklinikkaiskuissa. Niissä kivääriavusteinen fundamentalisminlevitys on toisenlaista eetosta. Aina ongelmat eivät ole samoja ; Esimerkiksi ID:n kohdalla lieveilmiö ei ole tappaminen vaan sillä uhkailu. Kun samanlaisia asioita vain kasautuu, tiedetään minkälaisia hulluja tämä ideologia viehättää. Ja selvää on että olipa teko sitten oikeaoppisesti perusteltu vai ei, niin tämän ideologian tukeminen voi hyvinkin helposti lisätä tätä lieveilmiöiden määrää. Lieveilmiöt kertovat minkälaista kulttuuria tämä uskonto käytännössä tukee.
1: Tämä on tärkeää koska moni jumittaa teologisen korrektiuden tasolla. Kuitenkin paavi ja paavin valintaa ohjaava konklaavi eivät ole peräisin Raamatusta vaan tapaperinteestä. Samoin kuin islamin kohdalla hyvin monet sharialain kohdat. Uusi Testamentti taas kertoo paljon siitä että kirjanoppineet sovelsivat rajoitteita ja tapoja hirvittävään määrään tapaperinnettä jolle Jeesus ei nähnyt perustaa uskon kirjoissa. Paavin valta on tärkeää jos aikoo ymmärtää katolisuutta. Tapaperinteen ymmärtäminen on oleellista, tärkeämpää kuin mikään lain pykälä.

On hyvä muistaa että 12 kuollutta on yksittäistapaus. Muutama hullu voi merkitä. Itselleni näissä asioissa on hyvä huomata että tekoa voidaan (a) tehdä aktiivisesti (b) aktiivisesti luoda ilmapiiriä joissa näihin tekoihin lietsotaan ilmapiirill (c) ampua kriitikko-viestintuojaa selittämällä että ei saa pilkata uskontoa koska teot ovat liian merkityksettömiä (d) sääliömäisesti katsomalla sivusta ja antamalla kaiken tapahtua (e) vastustaa. Ja minun maailmassani merkittävin ongelman ratkaisukohta koostuu ihmisjoukosta joka on luokassa d. He luovat mahdollisuudet teon toistuvuudelle katsomalla muualle.

"Tässä niitä nyt on näitä kuvia! Viekää kotiinne, tapetoikaa niillä vaikka jumalauta seinät ja katsokaa kiinnostaako minua! Ei kiinnosta! Ja huomauttaisin vielä, ettei kellään teillä ammeisiinne piereskelevillä kristityillä, juutalaisilla, hinduilla tai kellään ole paljon varaa taputella itseänne selkään myöskään: aina se on sama juttu, jos ei pilkata profeettaa niin sitten pilkataan jumalaa ja joku katsoo aina asiakseen ruveta jumalan puhemieheksi ja kertoa, että mitä mieltä äijä itse on! Sovitaanko, että tästä lähtien nämä uskonasiat punnitaan vasta sitten kasvotusten kun tulette käymään tällä puolella."
(Lehtilehti, "Kohuprofeetan uudet, upeat kuvat!")

Feminismi ja aggressio ; Eli miten tasa-arvokeskustelua pitäisi uudelleenmääritellä

"Savon Sanomissa" on Stina Kivisen hyvä mielipidekirjoitus siitä että naisia on usein kannustettu passiivisuuteen. Eli nimenomaan kiusaamistapauksissa pitäisi joustaa eikä puolustaa itseään, jotta ei olisi ikään kuin törkeä. Itsensä puolustaminen on siis törkeää "koska pojat ovat poikia" ja muita vastaavia sanontoja. Tämä on tärkeä muistutus siitä että itsepuolustus on "aggressiota mutta ei sellaista aggressiota". Ja näin ollen osa feminismiinkin liitetystä aggressiivisuussyyttestä on ehdottomasti arvotonta syyttelyä. Joskus naisia pitäisi jopa kannustaa aggressiivisuuteen. Kiusatuksi tulleella on oikeus, kenties jopa velvollisuus puolustaa itseään. - tai vähintään jokin rohkeutta korostava hyveellinen piirre kannustaa häntä itsesäilytykseen tarvittaessa vaikka aggressiota hyväksikäyttäen.

Toisaalta osa kulttuureista on sen verran dogmaattisia ja sovinistisia että on syytä huomata että provokatiivine itseilmaisu voi täyttää sankaruuden mitat. Jos jo teko olisi miehenkin tekemänä sankariteko, ja maa on lisäksi naisvihamielinen on suorastaan sankarillista itseilmaista itseään tavoilla jotka eivät nyt suoraan sanoen noudata yleistä "hyvän maun" tai "tyylikkyyden" määritteitä. Esimerkiksi itse otin ISIS -lipun päälle kuukautisvertaan roiskineet egyptiläiset performanssitaiteilijafeministit sankareikseni. Sillä vaikka teko ei kenties ole korkeakulttuuria, on tekijöiden maantieteellinen sijainti ja suhde paikalliseen dogmiin sen verran raju että tämänlaiseen provokaatioon vaaditaan muutakin kuin ns. "vapaan kasvatuksen" löyhentämää moraalia. Tämänlaisesta jumalanpilkasta minä jaagaan.

Sitten toisaalta kaikkialla asia ei ole näin. Esimerkiksi Suomessa on aikaisemmin, 1990 -luvulla vastustettu perheväkivallan tutkimusta jossa kartoitetaan miten se kohdistuu miehiin. Sillä naisia pidettiin relevanttina tutkimuskohteena ja miesten osuus tiedettiin marginaaliseksi. Mutta nyt asiaan on onneksi tartuttu. Opimme esimerkiksi MTV3 uutisoinnin kautta siitä, että äitien lapsiin käyttämä väkivalta on yleistä. Äidit eivät saa apua perheen töihin ja ovat valmiita käyttämään rankaakin väkivaltaa. Yle taas kertoo siitä miten törkeä perheväkivalta kohdistuu useammin miehiin kuin naisiin. Eli miehet ovat törkeän perheväkivallan uhreja todennäköisemmin kuin naiset. Toki erot ovat sen verran täpäriä että tasa-arvo on tältä osin melko lähellä "Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista." Osasyyksi kerrotaan että miehet ilmoittaisivat pahoinpitelyistä useammin. Tämä on mahdollista, sillä sen verran usein itsekin tiedän perheväkivaltaa kokeneiden naisten "törmäilevän oviin" toistuvasti. Toisaalta miehenä tiedän että mies väkivallan uhrina on hyvin tarkasti leimattu. Uhriksi joutumisessa kyseenalaistetaan koko miehisyys. Tätä asennetta kuvaa se että "naiselta pataan saaminen" tuli pilkkana jopa hätänumeroon soittamisella. Toki tämä ei ole hätäkeskuksen standardivastaus, mutta se voidaan liittää laajempaan ilmiöön. Samoin buzzfeedissä oleva testipätkä jossa piilokameraskenaarioiden avulla katsottiin ihmisten reaktioita on mielenkiintoinen. Naiset saavat apua mutta miesten pitää ikään kuin selvitä omin voimin. Tämä asenneilmapiiri tuntuu uskottavalta.

Näin ollen voidaan sanoa että osa naisten ja feministien aggressiosta ansaitsisi moitetta, mutta se ei saa sitä koska se kohdistuu miehiin. Aggressiossa kun ei ole kysymys siitä onko aggressio paha vai hyvä, vaan se että käytetäänkö sitä pahaan vai hyvään. Usein tässä aihepiirissä keskustelu siirtyykin siihen miten äiditkin ovat uhreja. Tämä muistuttaa kovasti sitä sovinistimiesten suosimaa aiheensiirtoa jossa väkivalta selitetään sillä että nainen nalkuttaa ja on muuten suullisesti ärsyttävä. Tämä on varmasti totta. Ja taatusti henkinenkin väkivalta on väkivaltaa. Mutta kun katsotaan fyysisen väkivallan tekoa on selvää että se ei ole eettisesti oikeutettu. Jos nyrkki viuhuu räpättäjä-ämmälle tai lapset saavat turpaan koska äiti ei jaksa kun isä ei tee kotitöitä, on molemmissa kysymys eettisestä väärinkontekstoinnista.

Miksi tämä on tärkeää?

Etenkin lasten vitsaamisen kohdalla ongelmana on se, että oikeuskeskustelussa puhutaan leimallisesti tasa-arvosta. Ja tasa-arvo taas nähdään aikuisen miehen ja aikuisen naisen välisenä tasa-arvona. Ja tässä aggressio on määritelty usein siten että naisen aggressio on emansipationaarista ja miehen aggressio väkivaltaa.

Kenties olisikin järkevää muuttaa tätä keskusteluympäristöä. Kehittää jotain samantapaista mitä naiset ovat kehittäneet miesten kohdalla puhuessaan patriarkaatista joka käyttää valtaa mitä ihmeellisimmillä tavoilla ties missä. Kenties olisikin hyvä huomata että naisten vallankäyttökoneisto käyttää uhreinaan lapsia ja tätä ei nähdä ongelmana koska vanhemmuus on valtasuhde eikä tasa-arvosuhde. Ja kyseessä ei ole edes aikuisten miesten ja aikuisten naisten välinen valtasuhde. Ja aivan kuten patriarkaattikin tuomitaan koko ilmiön laajuudessa olisi tämä naisten valtakin arvioitava myös lapset huomioiden.

Feministien aggressio ei siis kohdistu pelkästään miehiin. Vaikka toki tätäkin löytyy. Radikaalifeminismissä voidaan aivan nykyaikana suositella suuren osan "miesten määrän vähentämistä 90%" olevan hyvä ratkaisu. Samoin toki löytyy materiaalia siitä miten naisten seksuaalisuudessa voidaan nähdä miehiin kohdistuvaa naisen narsismia ja muuta sosiaalista vallankäyttöä. Mutta tämä on oikeastaan se ongelma mitä monet maskulinistit ja muut miesasiamiehet nostavat esiin. Kun katsotaan Laasasta, tiedetään että hän puhuu tasa-arvosta ja miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Ja tässä hän on spesialisoitunut yksistään seksiin. Ja jos yksi spesialisti tekee näin niin ei tässä toki mitään. Mutta kun se näyttää olevan se vahvasti yleisin kulma jota miesasiapuolella nostetaan esiin. Feministien tehokkuus perustuu juuri laaja-alaisuuteen. Siihen että aiheita nostetaan seksistä palkkaukseen ja tietokonepelien sukupuolijakaumiin. Miesten pitäisi kenties oppia tästä jotain.

Suojeleeko Suomi ateistin uskontoa koskevaa mielenilmausta antamalla siihen Oikeuksia?

Katsoessani aikaisemmin Hilvon itsestäänselvyyksiä, olin yksimielinen siitä että täällä on varsin turvallista harrastaa ikonoklasmia ja ilmaista kriittisiäkin mielipiteitään uskonnosta ja uskovaisista. Syynä oli valitsemani näkökulma, se että de jure on miten asioiden byrokraattien illuusioissa pitäisi olla ja de facto on se maailma jossa me kaikki elämme. Syynä oli tietenkin se, että Hilvo viittasi ateistejen oikeuksiin. Ja todellinen ongelma on siinä että asiat eivät ehkä tosielämässä mene yhtä sievästi.

Kuitenkin jos tämän näkökulman vie aivan loppuun asti, niin voi huomata että se ei pidä paikkaansa. Syynä on laki. Hilvo puhui muutoin oikeuksista varsin juridiikkamielessä. Joten hänen jutussaan oli tässä kohden erikoinen epäkonsistenttius. Että kun muissa kohdissa katsotaan lain kirjainta eikä katsota maailmaa, niin tässä sitten katsotaan maailmaa eikä lakia. Asia on pieni, mutta vihjaa siitä että kenties asiaa ei käyty ihan puhtaasti. Että kenties johtopäätökset oli lyöty pöytään ensin ja vasta sitten mietitty miten tätä johtopäätöstä voitaisiin tukea, keinolla millä hyvänsä. Ja paras keino tähän on valita useita erilaisia - jopa keskenään ristiriitaisia - lähestymistapoja ja valita niistä aina se joka on omalle asialle suopein. Se ei ole hyvää argumentointia mutta se on tehokasta politikointia ja ihmisten mielipiteiden manipulointia.

Suomessa on de facto -tasolla tämä asia varsin hyvällä mallilla. Sillä laissa on "käytännössä kuollut kirjain" jota ei noudateta. Uskonrauhan rikkomisessa on kysymys jos "julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta." Ja siinä missä minä ymmärrän että elämöinti muiden tilaisuudessa on jotain joka on syytä kriminalisoida riippumatta siitä onko aiheena uskonto, niin ongelmana on se pykälän alkuosa.

Nähdäkseni esimerkiksi tämä blogi on teknisesti julkinen. (Ja toisin kuin hikipediassa, joudun noudattamaan muuta kuin Kanadan lakeja.) Ja Jeesuskristus jota blogissani usein vaivaan ikävästi on varmasti jotain jota uskonnolliset yhteisöt pitävät pyhänä. Käytännössä alkuosan pykälää ei toki noudateta joten tästä ei käytännössä tule mitään suurta ongelmaa.

Mutta tätä pykälää ei käytetä kunnes sitä käytetään. Kuolleella kirjaimella on sellainen jännittävä ominaisuus että se voi nousta haudastaan kuin Lasarus tai Feenix -lintu tuhkasta. Ja tästä on itse asiassa näyttöä. Luulen että Hilvo on hieman liian vahvasti jumiutunut siihen että hän ei ymmärrä että emme elä Tanskassa. Siellähän Jyllands-Postenin sarjakuva aikaansai muslimeissa raivonrypäsäytyksen ja siksi piirtäjiä on pitänyt suojella monin eri tavoin. Mutta jos otamme Suomesta vastaavan kulttuuria vastaan kohdistuvan hyökkäyksen, saamme kaivettua Naftaliinista Suomen "Mestarin", "Hermann Boringin", eli erään nimeltä mainitsemattoman kelmeän kuminatsin joka tunnetaan Jussi Halla-ahona. Hänet tuomittiin uskonrauhan häirinnästä.

Ja jos asiaa katsotaan tarkasti, voidaan huomata että molempia islamiin kohdistuneita tuotoksia voidaan pitää provokatiivisina ja huonoa makua osoittavina. Jyllands-Postenin pommiturbaani tai Halla-ahon tyyli kutsua islamia pedofiiliuskonnoksi ovat kieltämättä häijysanaisia ja iskevät tiettyä ideologiaa vastaan tasolla jota voisi kuvata ilkeäksi, jopa teini-ikäisten standardeilla. Mutta asiallisuus ei olekaan tavallaan se pointti vaan se, miten näihin provokaatioihin on sitten reagoitu. Ja tältä osin oikea lausunto olisi kenties se, että Suomessa ei tosiasiassa puolusteta ateisteja jotka päättävät tehdä jotain provokatiivista, rivoa ja törkyistä jonka aiheena on uskonto. Suomessa tästä annetaan sakkoja tai jopa puoli vuotta vankeutta. Sitä on vaikea nähdä jonain jossa "sinulla on todellakin oikeus - ja tämä on ilmiselvää". Tosiasiassa oikeutta ei ole koskaan de jure tasolla, ja de facto -tasollakin sitä joka kerran ottaa pienen riskin. Kristityillä samaa ei ole. Darwinia voi verrata profeettaan, ja sitä voi hokea että ateismikin on vain uskonto. Mutta totuus paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun tiedostetaan että Darwin -pilakuva ei voi koskaan olla uskonrauhan häirintää ja ateisteistakin saa sanoa ihan mitä tahansa. Silloin voi huomata että ateismi on ideologia, ja että tämän vuoksi uskonnon ilmaisulla on aivan erilaiset vapaudet kuin uskontokritiikillä.

Itsestäänselvyyksiä

Heikki Hilvo luokitteli monia asioita joita ateisti voi tehdä Suomessa. Hän kutsui niitä itsestäänselvyyksiksi. En voinut sanoa hänen listastaan muuta kuin että "söpöä". Söpöä siksi että Hilvo uskonee sanomaansa itse. Mutta lista on sitten kuitenkin aivan saatanan naïvi. Sellainen jota pitää ilmiselvänä lähinnä kristitty jolle yhteiskunnan de jure ja de facto ovat samoja asioita. Moni kristitty onkin Hilvun tapaan "viaton", eli totaalisen ignorantti, vihjeetön ja pihalla siitä mitä ateistina eläminen on. Kenties heidän kannattaisi ensin kokeilla muutama vuosi aktiivista ateismia ja palata asiaan sen jälkeen! Sillä on vaikeaa nähdä miten kukaan joka on ateismia kokeillut voisi uskoa riskittömään uskonnonvapauteen Suomessa. Hilvon argumentti on vahvimmillaan suhteellisena argumenttina. Ateisteilla todellakin menee muualla vielä huonommin kuin täällä. Mutta tämä ei tietysti tarkoita sitä että asiat menisivät hyvin. Tai siten kuin Hilvo niiden väittää menevän.

Kirjaimellista, liian kirjaimellista.

Hilvo -polo luulee että teologisesti korrekti taso riittää. Ja että elämänmeno on sitä mitä laki sanoo. Tosimaailmassa tilanne muistuttaa buddhalaisuutta ja toista maailmansotaa. Japanissa oltiin buddhalaisia, ja buddhalaiset eivät vahingoita eläviä olentoja. Joten katsoessaan heidän toimiaan sotarikosaiheessa ei voida kuin päätellä että ilmeisesti ihmiset eivät ole eläviä olentoja. Aivan samoin uutisissa törmää hyvin toistuvasti siihen miten länsimaiset kristilliset pastorit ehdottovat esimerkiksi ateistejen ja homojen tappamista.

Olen hieman yllättynyt siitä miten lujassa Hilvo on illuusioissaan. Kun nimittäin otetaan huomioon esimerkiksi Päivi Räsäsen taannoinen avautuminen omantunnon ja lain suhteesta. Tämä johti esimerkiksi mittaukseen jonka mukaan 28% suomalaisista on valmis rikkomaan lakia omantuntonsa puolesta. Ja tässä keskeisenä käsitteenä ei ole laki vaan provokaatio. Ja uskonnonvapauslaki on tässä aivan varmasti ensimmäisiä jossa joustetaan. Ja tässä kohden avainsanana on se, minkä taakse valtaosa ateistien vihaamisesta laitetaan. Avainsana on "liberalismi". Uskonnottomuus liitetään tiettyyn leiriin mielikuvissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on homokulkueeseen tehty kaasutusisku. Se rikkoi montaa lakia ja oli pahoinpitely. Silti Suomesta löytyi ihmisiä joiden pääviesti oli korostaa mistä pitäisi puhua. Linjan aloitti itse Päivi Räsänen selittämällä että "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" Eli Räsänen ymmärsi tekijää korostetusti. Kysymys on selkeästi laajemmasta asiasta kuin homoista. Tätä korostaa Maaselän tilanteesta tekemä kolumni. Hän sai Keskisuomalaiseen, eli ihan yleiseen sanomalehteen, lausunnon jossa selitettiin pelisäännöt. Pelissä jossa on kaksi puolta "vähemmistö" ja "enemmistö". "Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat." Astrologi Tuija Uusitalon mukaan kaasuisku oli peräti hupaisa asia, komiikkaa. Ja homot terroristeja.

Ja tästä päästään siihen ateismiosuuteen. Ateismi ärsyttää monia ihan saatanasti. Mielipiteen ilmaisu provosoi äärimmäisen monia ja äärimmäisen vahvasti. Se nähdään aika usein osana "arvoliberalistista kehitystä". Ja näin ollen on merkittävää miten ero de jure ja de facto -tasojen välillä on. (Ero on toki myös maantieteellinen. Hilvo kontulalaisena tuskin on tutustunut esimerkiksi pohjanmaalla olevaan toimintaan. Suomessa on "raamattuvyöhyke" urbaanin ja ruraalin välillä. Ja ongelmat keskittyvät sinne missä on kristittyjen enemmistö.) Ateisteja voidaan sitten kaupungistuneemmillakin alueilla pitää "Takkiraudan" tapaan vapaamatkustajina. Henkilöinä jotka nauttivat uskonnon tuomista eettisistä hyödyistä tuomatta mitään tilalle. Samoin kun keskustellaan vaikka siitä että miksi ateistit ovat USA:ssa eniten vihattu ja vähiten luotettu vähemmistö, syynä on se että ateistit eivät ole luotettavia. Tämä voidaan sanoa aivan suoraan. Ateistit koetaan epäluotettavina ja ärsyttävinä.

Esimerkiksi kun mietimme miten suvivirsi on monissa paikoin "kansalaisuustesti", sen moottorina ei ole se, että julkisesti kaikki kristityt lähtisivät talikko kädessä ateistijahtiin. Sen sijaan se toimii siten että joukko kohisee ja valittaa ja loukkaantuu jostain ateistien toiminnasta. (Kuten julkisesti esilletulosta.) Ja tämä luo yleisen ilmapiirin. Siinä eläminen ei ehkä ole miellyttävää, mutta se ei ole rikollista. Ongelma onkin siinä että jos on vaikka pienessä pitäjässä se, että jos koulussa lauletaan "Suvivirsi", niin ihmiset seuraavat ympäristöä. Jos poistuu paikalta, jää mieleen. Jos ei laula, pistää helposti silmään. Ja sitten kun ollaan sopivassa humalatilassa, on tämä laulamattomuus tai poistuminen sitten se kauhea provokaatio. Ja näin sitten tulee turpaan. Lopputulos menee rikostilastoihin pahoinpitelynä eikä viharikoksena joka olisi asiaankuuluva tuomio. Tämän määrää on siksi vaikeaa myös arvioida. Mutta arvaisin että se on niin suuri että jos siitä voitaisiin tietää, niin hyvin moni hämmästyisi. Ja sitten jos tämän jälkeen toivoo että ei laulettaisi sitä laulua jonka vuoksi tulee joko rikkoa vakaumus tai saada turpaan, niin sitten sanotaan suoraan, että on ajamassa militantisti ateistivaltiota ja että pitäisi painua Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaikki yritykset muuttaa tilannetta vaativat ateistisen mielipiteen ilmaisua ja se taas johtaa tilanteen pahenemiseen. Sillä asia tulkitaan jotakuinkin niin että "kansanperinne on vaarassa - ja vieläpä Jouluna!"

Ateistien ilmaisunvapaus;

Hilvu esittää että jos on ateisti "sanoa sen julkisesti, ääneen ja myös levittää ajatuksiasi". Tässä on kuitenkin mielenkiintoisia seuraamuksia. Lain mukaan on mahdollista mutta käytännössä vastassa on monessa paikassa ja väärässä seurassa luvassa paljon vaikeuksia. Adressit.com keräsi kristityt ajamaan ateistilasten pakkokastamista. Ihmiset ovat myös ajaneet sellaista asiaa kuin pakkouskonnon ajaminen ateistien lapsille. Joka on itse asiassa käytännössä täysin turhaa sillä julkinen totuus on että uskonnonopetusasialla kikkaillaan aivan sikana. Pääasiassa toki säästösyin eikä uskonnonjunttaus mielessä. Mutta sekin kertoo miten vähän ateistejen vakaumuksesta välitetään kun tämänlaisesta voidaan säästää.

Mutta kenties vahviten asian saa esille vertailulla. Jos mietitään sitä että metroissa on viime aikoina ollut Herzogin mainoksia, sitä ennen muun muassa iso "Mahdollisuus Muutokseen" -kristillinen kampanja. Myös uskonnollisia kirjoja on mainostettu. Ne herättävät aivan eri mittakaavalla närkästystä kuin mitä "Jumalaa tuskin on" -bussikampanja herätti monissa huolestuneissa kansalaisissa. Asiasta tehtiin jopa kanteluita, joka kertoo siitä että vaikka ateistit todella saivat ilmaista mielipiteitään niin kiitos tästä ei kuulu kristityille. Jos heistä moni saisi päättää niin se olisi turpa kiinni. Samaa linjamaa puhuu myös pahamaineinen pornonvaihtokampanja. Nykyisin moni tietää "uusateisteista" lähinnä tämän. Kampanjaa paheksutaan. Mutta se mistä ei sitten koskaan puhuta on se, miten kampanjan järjestäjät saivat tappouhkauksia. Tämä ei ole kohinan ja paheksunnan arvoista. Ja silti ; Jos mielipiteenilmaisu on de jure laillista mutta saat de facto tappouhkauksia ei sinulla ole mitään sananvapautta. Ja vaikka suurin osa ei ole lähettänyt tappouhkausta, paheksunnan trendi on selvä. Pornonvaihtosokorassa ateistit, eivät tappouhkailijat, ovat vakavampi ja tärkeämpi asia. Joten selvästi mielipiteenilmaisu ei ole missään suhteessa samanarvoista.

Lisäksi on huomattava, että tosiasiassa ateistien sananvaltaa ei suinkaan ajeta. Hyvin moni "leppoisistakin" kyseenalaistaa sen miksi ylipäätään sanoa mitään. Ateistiblogit saavat usein sen tyyppisiä juttuja kuin "Miksi ihmeessä niin moni ateisti ja agnostikko niin monella kristilliselläkin foorumilla edelleenkin pyrkii käännyttämään uskovaisia... Ymmärrän kristittyjen missionaarisuuden, mutta mikä potkii näitä muita eteenpäin." Ja tämä on sitä leppoisista leppoisinta linjaa. Pauli Ojala on itse asiassa tullut tunnetuksi siitä miten hän utelee ateisteilta sitä että miten nämä motivoituvat ylipäätään puhumaan. Että jos on ateisti niin sitten pitäisi olla hiljaa. Itse olen saanut evoluutioteoriaa koskevasta sivustostani esimerkiksi sen tyylisiä lausuntoja että "Miksi kerron asioista vaikka joku voi menettää uskonsa?" Kirjeissä on yleensä ollut "mielipiteenvapautta" sen tyylisessä sävyssä että "Mikset ole hiljaa vaikka itse evoon uskotkin?" Näissä takana ei toki ole väkivallan uhkaa. Mutta niiden perussävy on sama. Ateistin mielipiteenvapaus pitää kuin erikseen perustella. On ikään kuin lupa olla mieltä kunhan on hiljaa. Mistä päästäänkin listan seuraavaan kohtaan.

Ateistien ei-ilmaisunmahdollisuus

Hilvo sanoo suoraan että "tai voit pitää sen täysin omana tietonasi". Tämä on kenties suurinta fuulaa ikinä. Tosiasiassa vakaumusta udellaan hyvinkin tiiviisti ja tiukasti ja usein. Itse asiassa on varsin tavallista törmätä siihen että uskonasiat ovat niin yleisinhimillisiä että jokaisella on velvollisuus ilmaista vakaumuksensa. Nämä puheet ovat hyvin yleisiä. Ja niitä löytyy aivan valtavirran edustajiltakin. (Esimerkiksi maltillisen "Oljenkortta veistämäsä" -blogin uumenissa kirjoittaja on esittänyt sen suuntaisia lausuntoja.) Homo religiosus -ihmiskuva on tässä hyvin usein leimallisena. Tämä on toki tungettelua ja maanittelua. Jossa kantaaottamattomuus tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla (mitä se sitten sattuu olemaankin). Teknisesti tämä siis ei ole pakottamista vaan vain hyvin lähellä sitä.

Ja tämä palautuu siihen suvivirteen ja tappouhkailuun. On vaikeaa olla ilmaisematta vakaumusta, jos siitä tehdään yhteisrituaali josta poistuminen tai osallistuminen ovat näkyviä tekoja. On selvää että ateisti voi olla ilmailsematta vakaumusta. Mutta tämä vaatii sitten väkisin omantunnon vastaisen teon tekemiseen. Tässä kohden asiat ovat kuitenkin paremmin kuin tuon sananvapauden ilmaisun kohdalla.

Uhkailu.

"sinua ei pakoteta puukko kurkulla mihinkään uskoon" Tämä on sitten se todella omituinen puoli. Ensinnäkin Hilvo on itse toistuvasti valittanut ateistien uskontosensuurista. Ja tässä hän ei ole asettanut mitään tämänlaista puukkokriteeriä. Tämä herättää ihmetystä, ja muistuttaakin siitä miten eri ehdoin kristinusko on militanttia verrattuna siihen milloin ateismi on militanttia.

Ja lisäksi, kuten blogissani olen toistuvasti esiintuonut, korostuu se että puukkokysymyskin on itse asiassa hyvin hyvin hyvin erikoinen. Jos tappouhkailu lasketaan puukoksi niin se on suorastaan standardi. Eli Hilvon lausuma on epätosi. Kristityt kohkaavat internetissä varsin mielenkiintoisesti. Ja tosiasiassa ateistit pääsevät osalliseksi muunlaisistakin ilmiöistä jotka liittyvät kristinuskoon. Jos esimerkiksi tarkastellaan tapausta jossa Leo Mellerin toimia kritisoinut Juntunen kohtasi vaikeuksia, puhutaan yleisemmästä ilmiöstä kuin pelkästä ateismista. Jokainen uskonnollisten vallankäyttäjien kriitikko saattaa törmätä tilanteeseen jossa uskonherrojen rikokset valkopestään julkisessa mielipiteessä "Kannattajilleen Meller sai käännettyä rikossyytteet vainoksi Raamattujen salakuljettamisesta. Mutta eihän Suomen laki ole milloinkaan pitänyt Raamattujen kuljettamista rikoksena, Juntunen sanoo." ja sen jälkeen on aika rangaista. "Ja minullahan on uhrien kertomukset. Olen kuunnellut ihmisiä, joita on uhkailtu ja huijattu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seurusteluun.
Eräänä päivänä Juntunen huomasi, että hänen autonsa renkaat oli puhkottu. Ensimmäinen ja vielä toinenkin kerta menisi yleisen ilkivallan piikkiin, mutta viisitoista kertaa on Juntusenkin mielestä liikaa. - Tekijöitä ei ole saatu kiinni. En osaa yhdistää tätä muuhun kuin taisteluuni hengellistä väkivaltaa vastaan." Tämä koskee tietysti vahvasti ateisteja, koska ateistit ovat yleensä ottaen kritisoimassa uskonasioita. Muutakin provosoitumista voi olla edessöä. Onhan Suomessa esimerkiksi pahastunut Helluntailaisnuori yrittänyt polttaa City -lehden toimituksen.

Mutta haluan tietenkin todeta että minua ei ole uhattu puukolla. Minua on sen sijaan esimerkiksi uhattu abstraktisti kotiin kannetulla kirjeellä. Ja siinä on abstraktisti uhattu hengenlähdöllä. Mikä on sääli koska jos yrittää uhata minua puukolla, se on helposti käsitettävää. Ja sanotaan näin että se olisi myös taitosettini huomioiden kohtuullisen tehoton, tyhmä ja henkilölle itselleen riskaabeli strategia. Oli helpompaa uhata anonyyminä jolloin uhkassa oli enemmän arvailun varaa. Joten itse asiassa mielenterveydelleni olisi kenties parempaa jos minua todella olisi uhkailtu puukolla sen sijaan mitä nyt on jo tehty.

Mutta Hilvo ei tietysti laske tämänlaisia miksikään. Jonka vuoksi hän itsekin varmasti häpeissään vaikenee siitä miten ateistit yrittävät sensuroida uskontoa niin kauan kuin häntä itseään ei ole uhkailtu puukolla. Mutta tottakai hän on itkemässä "uskontoallergiasta" ja siitä miten joku sanoo silla ikävästi ja kuinka tämä on uskonnon sensuroimista. Sillä voi kristityn vittu vainottu kyynel. Sillä hänhän tietää ilmiselvyytenä että "sinua ei vainota, painosteta eikä alisteta ateismisi takia". Hän on teknisesti oikeassa. Sillä ateisteja painostetaan ja alistetaan heidän harhaoppisuutensa vuoksi. Samasta syystä kuin kristitty naispappi Pirkko Lehtiö sai tappouhkauksia. Hilvon blogauksiaan lukien taas voisi saada kuvan että kristityt olisivat jotenkin saarrettuja. Mutta puukkoa ei aseteta tällöin kriteeriattribuutteihin. (Uskon että kyseessä on jo tarkkaanvalittu kaksoisstandardi, jokin ketunhäntä tässä on pakko olla kainalossa.) Ja tämä kohta sitten kaiken kaikkiaan ampuukin alas listan loppupuolelta pari kohtaa "voit myös vapaasti sanoa mielipiteesi uskovaisista - ja todellakin, sinulla on siihen oikeus!" Kenties tämä on teknisesti totta. Mutta sen noudattamisesta on edessä sen verran runsaasti vaikeuksia että en suosittele. Jopa tämä minun blogini pitäminen on helvetin huono peliliike joka vihjaa tietystä tilannetajuttomuudesta. Odotettavissa tästä ei ole kuin paskaa.

Seurakuntaan kuuluminen

"voit silti halutessasi kuulua kirkkoon tai synagoogaan" Tämä itse asiassa pitää paikkaansa. Itse asiassa näyttää että tämä olisi jopa miltei jonkinlainen velvollisuus. Sillä jos ei kuulu kirkkoon joutuu ottamaan kantaa repertuaariin vasta-argumentteja. Mukaanlukien kirkon humanitaarinen hyvä työ. Joten kyllä. Ateisti saa maksaa prosentin rahaa järjestölle jonka johdossa esimerkiksi viidesläisillä on yliedustus ja joiden näkökannat ovat hyvin samanlaisia kuin Päivi Räsäsen kannat jotka eivät edusta kirkon virallista kantaa (de jure) mutta jotka ovat isossa osassa kirkon sisäistä päätöksentekoa, rahankäyttöä ja muuta hallintaa (de facto). Tästä pitäisi tulla sitten hyvä fiilis?

Yhteisö.

"olet arvostettu yhteisön jäsen" Väittäisin että suurissa linjoissa tämä on täysin epätotta. Ateisteja ei arvosteta. Ellei arvostukseksi lasketa sitä että heitä ei tapeta ja silvota ja heitetä katuojaan. (Paitsi uhkauksissa.) Pienissä linjoissa tämä tietysti riippuu yhteisöstä. Ja esimerkiksi etelä-suomessa asiat ovat melko hyvin. Toki esimerkiksi omaa mieltäni on pahoittanut se, miten ensimmäiseen työpaikkaani joku arvon riemu-uskovainen otti yhteyttä varmistaakseen että palkanneet tietävät mitä olen. Johtajan välinpitämättömyys ja huvittuneisuus tästä asiasta on toki lohduttanut tämän edestä. Häiritsevää on toki tiedostaa se, että asia on yleistä. Esimerkiksi internetajattelijaksi luokiteltavissa oleva TJT on ottanut yhteyttä erinäköisten ihmisten työpaikoille ja häiriköinyt. Ateistien ja uskonnottomien työnsaannin kannalta on tämä mielessä pitäen jännittävää miettiä sitten vaikka erilaisia lestadiolaisalueita.

On hyvin vaikeaa uskoa että siellä ei palkattaisi uskontovereita. Työpaikan saaminen "jos ateismi ei haittaa niin kristinusko on kuitenkin aina bonus" -hengessä on melkolailla standardi. Kuuluuhan näillä alueilla myös televisioantennit kätkeä. Päin vastoin. Jos olet ateisti ja sanot sen ääneen olet "militantti". Sinua arvosteaan ateismista huolimatta ja halveksutaan siltikin tästä piirteestä. Ateismi yksinkertaisesti ärsyttää hyvin hyvin monia.

Eikä ihme. Onhan nämä asenteet nähtävissä jo koulussa. Lestadiolaisilla alueilla on tavallista että vääräuskoisten kanssa ei leikitä. Ja ateisti saa kuulla että hänellä ei ole nimeäkään koska häntä ei ole kastettu. Virallisesti lestadiolaiset eivät myönnä tämänlaisia arvoja kannattavansa. Mutta lapset kuitenkin noudattavat niitä. Sosiaalinen eristys toimii. Se ei toki ole laitonta. Mutta jos aiheena on kunnioitus on syytä huomata että kunnioituksen puutekaan ei ole laitonta. Kunnioituksen puuttuminen on kuitenkin epäkunnioitusta.

Ikonoklasmi

Tässä kohden on kuitenkin otettava esille se, että Hilvo on oikeassa listan kahdessa kohdassa. Ne eivät ole kenties kaikille ilmiselvyyksiä vaan nimenomaan olen aivan itse koetellut asiaa korkeimman omakätisesti ja olen itse niistä vakuuttunut. "Voit tehdä mistä tahansa jumalasta pilakuvan ja sinua suojellaan - voit polttaa Raamatun ja Tooran ilman pelkoa". Olen nimittäin todellakin tehnyt epäkohteliaan Raamatunpolttokokeen. Tekoa paheksuttiin, kuten varmaan kuuluukin. Toki tässä on hyvä huomata että minua suojelee poliisi eikä kristittyjen yhteisö. Tässä ero on melkoisen suuri. Itse asiassa väitän että jos poltan Raamatun, niin kristityt eivät polttaisi minua vaan ymmärtäisivät pride provokaation hengessä sitä joka minulle sitten tekisi sitä mitä sattuisikaan tekemään.

Loppukaneetti

Suoraselkäisten fundamentalistien toimintatavoista on syytä ottaa oppia. He ovat tarmokkaasti korostaneet sitä miten uskonto on etiikan ydin. Käytännössä he opettavat miten on asiallista toimia ateisteja ja ketä tahansa muuta kohtaan, jos sen perustana on vilpitön usko ja vakaumus. Lisäbonuksena on se, että Hilvon kaltaiset uskovaiset usein korostavat miten he ovat reiluja ateisteille. Ja fundamentalistit ovat samaa mieltä. Että hekin kohtelevat muita täysin asiallisesti. Ateistit sen sijaan ovat militantteja ja uhkaavat länsimaista tulevaisuutta tuhoamalla länsimaisen kulttuurin perustan, Suvivirren ja ajamalla ranskan vallankumouksen giljotiineja. Julkisessa maailmassa puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta käytännössä tämä on korvattu jollain aivan erinäköisellä asialla. Tarjolla on lähinnä laimeita lohdutuspalkintoja, kuten lupa maksaa kansankirkolle prosentti tuloista - Joka on kenties säälittävin kompensaatio ikinä.

Joskus tekisi mieli ottaa oppia kristityistä. Mutta jos kristittyjä kohtelisi "yhtä mulkkuisasti" joutuisi valitettavasti kuulemaan aika vahvaa kritiikkiä siitä miten tämänlainen käytös olisi militanttia. Ja mikä pelottavinta ; Jos sitä toimisi juuri näin, niin siinä tapauksessa syytökset militanttiudesta pitäisivät täysin paikkaansa!

Tehty Särjettäväksi ; Eli miten rukouskirjoja voidaan kohdella

Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten kirjoja voidaan uusiokäyttää vaikka miekankahvoina. Olen myös kertonut miten ikonoklasmi on tärkeä suvaitsevaisuustesti. Ja skientologia.

Tällä kertaa ajattelin kuitenkin ottaa esille hieman harrastusmaisemman lähtökohdan. Kysymys on tavallaan autenttisuuden ja detaljien määrästä. Ja tässä kohden voidaan nähdä miten "Raamatun" repiminen siilteiksi voi olla käsittämättömän hienostunut aktio.

Eräs historian elävöittäjä on varsin detaljeihin paneutunut tyyppi. (He usein ovat.) Hän on valmistanut monenlaisia keskiaikaisia varusteita ja tarvikkeita. Tällä kerralla otan esille miten hän on valmistanut jalkajousen nuolen (vasaman). Tai tarkalleen ottaen vasaman sulituksen. Hän tiesi, että keskiaikana sotaan kuului usein kaikenlainen ryöstely. Tähän liittyen hän tiesi että kirkoista ryöstettiin melko usein monenlaisia asioita.

Hän tiesi myös jotain joka ei tule kovin helposti mieleen. Nimittäin sen, että vaikka ajattelemme että Eurooppa oli kristillinen alue, olemme vain puoliksi oikeassa ; Kristityt toki korostavat mielellään että Eurooppalainen Kulttuuri ja sen arvopohja ovat 100% kristilliset. Ja että siksi meillä on tiedettä ja kulttuuria. Että nämä kaikki olemme velkaa kristinuskolle. Tosimaailma on tietysti harmaasävyisempi.

Teknisesti kristittyjen maiden ihmiset sotivat toisten kristittyjen maiden ihmisten kanssa. Ja tässä välissä ryöstettiin myös kirkkojen omaisuutta. Tiedetään että usein pergamenttia tarvittiin monenlaisiin asioihin. Ja siksi moni hieno rukouskirja leikattiin pienemmäksi ja käytettiin esimerkiksi jalkajousen vasamiin.

No, tämä mainitsemani historian elävöittäjä sitten opetteli valmistamaan pergamenttia itse. Teki siitä sivuja, joita hän kuvitti keskiaikaisilla kirjoitustyyleillä. Kuvitti ja laittoi jopa kultausta. Teki niistä oikein hienoja, kuten kuuluukin. Sitten hän leikkasi syntyneet rukouskirjan sivut palasiksi ja teki näistä vasamansulkia. Valmiista vasamista näkyy kirjaimia ja palasia kuvista. Tätä on jo hyvin vaikeaa nähdä jumalanpilkkana.

Siitä huolimatta, jostain syystä, tämän jälkeen minun tekisi mieli saada vapaa pääsy Gideonien ilmaisraamattuvarastoon. (Kenties siksi, että kristinuskolla nykyajassa on nimenomaan vahva ote perinteisiin ja kulttuuriin, mutta vain pieni ote sivistykseen. Mutta tämä ei tietysti ole kovin autenttista keskiaikaa. No, eivät ole ohutpaperiset ilmaisraamatutkaan.)

Paremmuus

Näsinneula sen juurelta kuvattuna.
Kristillisen tiedekulttuurin tuotos.
Ei mikään "Tampereen minareetti".

Jos lisään tämän
tähän, uskova kenties
pahastuu vertauksesta.
Mutta islamilaisissa maissa
pelkästä Muhammadin kuvasta
voi saada lisäksi kivittämistä.

Kun katsotaan maailmaa, on helppoa huomata että islam eroaa melko vahvasti kristinuskosta. Ne ovat toistensa sukulaisuskontoja, mutta käytännössä niihin liittyy erilaisia lieveilmiöitä. Ja vaikka en fundamentalismista ja kreationismista pidäkään, on näiden lieveilmiöiden vertailu vähän sama kuin vertailisi takapuolessa olevaa visvapaisetta ebolaan, ainakin siinä mielessä että niissä on hyvin syvällinen laatuero. ; Esiin voidaan nostaa vaikkapa se, että joissain islamilaisissa maissa ateismista voi saada kuolemantuomion, mutta kotimaassamme pitää inistä "suvivirrestä" internetissä.

Nämä eivät toki kuvaa "koko uskontoa" vaan marginaalia. Otan asian esiin sitä kautta, että kristilliseen maailmankuvanlevittämiseen on suorastaan kuulunut ajatus jossa kristinusko on hyväksi tieteelle ja etiikalle. Koko länsimainen tiede nähdään paitsi kristittyjen tekemäksi niin myös perustaltaan kristilliseksi. Ja samoin on etiikan laita.

Tässä oletetaan, että ideologia olisi kaiken pohjalla. Ja että tämä ideologia olisi pysyvä ja muuttumaton. Tässä näkökulmassa on toki teologisesti väännetty seikka siitä miten kristinuskolla joko on tai ei ole historiassa muutumaton ydin joka joko nivoo meidät yhteiseen pitkään historiaan tai ei. Oleellista on kuitenkin se, että yhteiskunnallinen ilmeneminen ei ole mitenkään pysyvää. Jos mainitsemani kuolemanrangaistus otetaan esille, voidaan huomata rikoshistoriasta se, että jumalanpilkasta on tuomittu kuolemaan kristityissä pohjoismaissa. Itse asiassa Jaana Haapasalon yliopistossa oppikirjana käytetty "Kriminaalipsykologia" alkaa pienellä valmistelevalla historia-annoksella. Kirja paljastaa, että jumalanpilkkalaki oli siitä erikoinen, että monia muita kuolemantuomioita koski erityinen armahdumahdollisuus. Jumalanpilkka, noituus ja kolminkertainen varkaus olivat kuitenkin niin vakavia että niiden kohdalla kuolemantuomiota ei mikään maallinen valta saanut estää ja pysäyttää minkään armeliaisuuden vuoksi. ~ Kuuntelin tuossa Leo Melleriä ohjelmassa "Taivaan ja maan väliltä", ja hänen lausumiensa mukaan uskonnottomat ovat murhaajia, saastaisia ja noitia. Jos tämä ei ole vihapuhetta, niin mikä? Tämä muistuttaa siitä, että "emme ole niin kaukana" noista ajoista.

Onkin varsin uskottavaa että osasyyllinen löytyy muusta kuin ideologian syvimmästä olemuksesta. ; Tieteessä muuttuva asia saa selityksen asiasta jota on muutettu ennen testiä. Kristinusko on ollut pysyvä, joten olisi omituista käyttää sitä selityksenä vaikkapa tieteelliselle vallankumoukselle. Jos kristinusko oli niin hyvä, niin miksi Rooma romahti? Tunnetun ihaillun voittotarinan 313 tulee muistuttaa muustakin kuin Aku Ankasta. Nimittäin siitä, että Rooma oli romahduksensa aikana hyvinkin kristillinen. Miksi Rooman jälkeinen romahdus tapahtui kun kristinusko on niin hyödyllinen? Miksi tieteellinen vallankumous ei alkanut vuonna 314?

Kristitty on vaikeuksissa vähemmän kuin ateisti. Esimerkiksi eräs ateisti joka on tunnetusti islamkriittinen ja kohtelee kristinuskoa hyvinkin myötäsukaisesti siitä että kristinusko on parempi kuin islam, koska kristityt eivät tapa vääräuskoisia. Eli tieteellisen vallankumouksen takana oli muutos, uusi ajatus ja ideologia, ateistisuus joka alkoi luonnonfilosofisesta deismistä (jossa oli kaksi edistysaskelta, rationalismista poismeno ja Jumalan taustavoimaksi siirtäminen) ja jatkui tyylipuhtaaksi empiiriseksi ateismiksi (joka kehitti nämä kaksi askelta äärimmilleen). Tässä muuttuva asia tosiaan selitetään muuttuvalla, joka vastaa tieteellistä perustelua. Mutta en silti malta olla muistamatta katolisia ja kataareja, sekä kristittyjen taipumusta lynkkaushenkisiin noitavainoihin katolista kirkkoa pahemmin. Ja nauramatta tämän jälkeen räkäisesti. ; Uskovaisten yleinen ja väistämätön leppoisuus ei ole oikeastaan uskottavaa edes tänä päivänä - ja meidän aikamme näyttää leppoisilta lähinnä kristinuskon historiaan ja kristinuskon historialta näyttävään nykyislamilaiseen käytänteeseen verrattuna.

Kuvassa peltinen
historiallinen tarvekalu.
Se laitettiin kynttilän
päälle ja naisten jalkojen
juureen hameen alle.
Se lämmitti kylmissä kirkoissa.
Tiede auttoi uskovaisia,
eikä oikeastaan toisinpäin.
Näitä värkkejä kutsuttiin
leikkisästi "pillunlämmittimiksi".
Siksi se on tässä blogissa.

Itse olen kuitenkin Jared Diamondin linjoilla. Hänen "Tykit, taudit ja teräs" mallintaa yhteiskunnan kehittymistä monien syiden kautta. Ja tässä voidaan sanoa että elintaso syntyy osittain myös ihan maantieteellisistä syistä.; Esimerkiksi tietyn tason teknologia ilman terästä on mahdotonta. Ja elintason nousuun liittyy yleisen väkivaltaisuuden lasku - varmasti osittain negatiivistenkin syiden vuoksi, kuten laiskanpulskeuden vuoksi, ja osittain siksi että ei tarvitse tehdä rikoksia elääkseen. Ja osittain siksi että rikollisuus muuttaa muotoaan kun esimerkiksi luottokortit voi varastaa netissä ilman että lähtee mukiloimaan ja varastamaan ja puukolla uhkaamaan saadakseen konkreettiset rahat taskusta. ~ Siksi kun aatehistoriaa katsoo, voidaankin huomata miten kristinuskon teologit olivat humanismia vastaan kunnes humanismi sai riittävästi valtaa ollakseen voittamaton, jolloin kristityt totesivat että Jumala haluaa mitä humanismi haluaa.

Voidaankin sanoa että kulttuuri joka kehittyi Euroopassa, kehittyi olosuhteiden sallimissa rajoissa ja levisi tästä eteenpäin. Ja tämä kulttuuri sai valta-aseman. Ja kristinusko sattui vain olemaan täysin neutraali tähän kulttuuriin päälleliimattu koriste. Kristinusko ei ole aikaansaaja vaan ohessaratsastaja, jonkinlainen suosioloinen joka imee ansioita jostain jossa sillä ei ole osaa eikä arpaa.