"ihanko te tosissanne meinaatte, että allekirjoittanutta kiinnostaa millään tasolla, josko joku tanskalainen piirtää pommin turbaanin sisään? Vähän kunnioitusta, kiitos! Jos olen saattanut alulle yhden maailman suurimmista uskonnoista, niin melko varmasti kykenen ottamaan vastaan tämän tasoista kritiikkiä, vai mitä luulette?"
(Lehtilehti, "Kohuprofeetan uudet, upeat kuvat!")
Uskonnonvapautta lähestytään usein abstraktiona. Tällöin vaivana on usein jopa se, että esimerkiksi uskonnoton saa kuulla erikseen luvasta. Hänelle ikään kuin alennutaan "myöntämään lupa". En minä lupia ole kyselemässä eikä minua ihmisten mielipiteet edes jaksa kiinnostaa. Itseäni kiinnostaa lähinnä käytäntö. Jos jostain asenteesta tai mielipiteestä tulee toisia enemmän vaikeuksia, on tässä kohden ongelmia uskonnonvapaudessa. Jos jossain on toistuva ilmiöpiiri joka synnyttää tiettyjä vaikeuksia niin se on merkittävä ongelma. Ja tässä ei katsota sitä ovatko tekijät marginaalia vai eivät. Heidän olemassaolonsa ja aktiviisuutensa merkitsee paljon enemmän kuin lukumääränsä. Sillä valitettavasti tässä tekojen vakavuus ja ahkeruus muuttavat kokolailla kaiken.
Siksi on syytä vilkaista tuoretta 12 kuolonuhria tuottanutta iskua. Satiiri on vaarallista koska sellaisen piirtämisestä saattaa kuolla. Merkittävää tässä on tietenkin se, että teko on tehty länsimaissa. Monessa muussa maassa uskonnon nimiin saa kuolla melko paljon ihmisiä. Esimerkiksi jos afrikassa uskonnollisista syistä vainotaan albiinoja, ei se kiinnosta uutisointejamme. Kristityt korostavat tässä vain että kyseessä ei ole kristinusko. Ja sitten jos afrikassa tapetaan kristinuskon nimissä lapsia koska heitä syytetään noituudesta, kristityt länsimaissa korostavat että kyseessä ei ole oikea kristinusko. Mikä tietysti on syvä helpotus jokaiselle väärästä syystä tapetulle lapselle tahi albiinolle. Sillä eihän sitä heille sitten tapahdu mitään ollenkaan koskaan.
Minun riskinä "kristillisyyskeskeisenä" on tietenkin se että en kirjoittaisi tästä Charlie Hebdonin iskusta koska sen tekijät ovat käyttäneet korostetusti islamilaista symboliikkaa teoissaan. Kuitenkin tässä on syytä muistaa että ihmiset tappavat ihmisiä. Symboliikka ei muuta asiaa paremmaksi tai vähemmän pahaksi.
Kun minä kirjoitan uskontokritiikkiä, on tavallinen reaktio se että moni korostaa että minua on "haavoittanut" tai "satuttanut" jokin rajattu uskonnollinen suuntaus. Ja että tämä ei siksi ole kovin merkittävä asia. Ongelmaan ei tarvitse puuttua koska temppu on marginaalinen. Tilanne onkin juuri sitä että kommentoija pesee omaa vastuutaan. Ajatellaan että kritiikki on hyvin laaja syytös. Niin että jos puhutaan kristillisestä kulttuurista niin tässä sitten loukataan häntä itseään kristittynä. Ja siksi reaktio meneekin siten että ensin pestään käsi vastuusta ja sitten unohdetaan itse ongelma. Lopputulos on se että uskontokriitikko haukutaan mutta tämä itse teko ja sen tekijät saavat olla rauhassa. Paitsi silloin kuin tekijät ovat islamisteja. Koska silloin ihmiset tiedostavat siutsaithelposti sen mitä he eivät kristittyjen kohdalla opi millään ratatolpalla
Osa on toki tyhmiä. Heille maailma on dikotomisen helppo ja yksioikoinen. Heille islamterroristi on pääsääntö. Kun taas kristitty ei voi joutua syytteeseen pahasta teosta muuta kuin sillä että joko on vainottu syytön kristitty tai sitten tekokristitty joka ei ole oikea kristitty. Mutta suurin osa ei sentään ajattele tämänlaatuisin kaksoisstandardein. Jokainen tiedostaa että tämä murhaisku on muutaman hullun toteuttama yksittäistapaus. Samalla he tietävät että suurin osa islaminuskoisista ei ole halunnut murhata ketään saati murhannut ketään, eikä etenkään murhannut ketään terrori-iskussa. Silti enemmistö tiedostaa että jokaisella uskonnolla on oman tyyppisensä lieveilmiöt. Kun pilakuvat, satiiri ja huumori ovat usein islamistien vihalistoilla. Ja islamiin on muutoin liittynyt tekoja voidaan sanoa että tämä jotenkin oleellisesti liittyy islamin ilmapiiriin.
Vastaava yhteys on nähtävissä vaikka afrikan lapsinoitien tappajista. Tai USA:ssa tehdyistä kristillisten toimeenpanemissa aborttiklinikkaiskuissa. Niissä kivääriavusteinen fundamentalisminlevitys on toisenlaista eetosta. Aina ongelmat eivät ole samoja ; Esimerkiksi ID:n kohdalla lieveilmiö ei ole tappaminen vaan sillä uhkailu.
Kun samanlaisia asioita vain kasautuu, tiedetään minkälaisia hulluja tämä ideologia viehättää. Ja selvää on että olipa teko sitten oikeaoppisesti perusteltu vai ei, niin tämän ideologian tukeminen voi hyvinkin helposti lisätä tätä lieveilmiöiden määrää. Lieveilmiöt kertovat minkälaista kulttuuria tämä uskonto käytännössä tukee.
1: Tämä on tärkeää koska moni jumittaa teologisen korrektiuden tasolla. Kuitenkin paavi ja paavin valintaa ohjaava konklaavi eivät ole peräisin Raamatusta vaan tapaperinteestä. Samoin kuin islamin kohdalla hyvin monet sharialain kohdat. Uusi Testamentti taas kertoo paljon siitä että kirjanoppineet sovelsivat rajoitteita ja tapoja hirvittävään määrään tapaperinnettä jolle Jeesus ei nähnyt perustaa uskon kirjoissa. Paavin valta on tärkeää jos aikoo ymmärtää katolisuutta. Tapaperinteen ymmärtäminen on oleellista, tärkeämpää kuin mikään lain pykälä.
On hyvä muistaa että 12 kuollutta on yksittäistapaus. Muutama hullu voi merkitä. Itselleni näissä asioissa on hyvä huomata että tekoa voidaan (a) tehdä aktiivisesti (b) aktiivisesti luoda ilmapiiriä joissa näihin tekoihin lietsotaan ilmapiirill (c) ampua kriitikko-viestintuojaa selittämällä että ei saa pilkata uskontoa koska teot ovat liian merkityksettömiä (d) sääliömäisesti katsomalla sivusta ja antamalla kaiken tapahtua (e) vastustaa. Ja minun maailmassani merkittävin ongelman ratkaisukohta koostuu ihmisjoukosta joka on luokassa d. He luovat mahdollisuudet teon toistuvuudelle katsomalla muualle.
"Tässä niitä nyt on näitä kuvia! Viekää kotiinne, tapetoikaa niillä vaikka jumalauta seinät ja katsokaa kiinnostaako minua! Ei kiinnosta! Ja huomauttaisin vielä, ettei kellään teillä ammeisiinne piereskelevillä kristityillä, juutalaisilla, hinduilla tai kellään ole paljon varaa taputella itseänne selkään myöskään: aina se on sama juttu, jos ei pilkata profeettaa niin sitten pilkataan jumalaa ja joku katsoo aina asiakseen ruveta jumalan puhemieheksi ja kertoa, että mitä mieltä äijä itse on! Sovitaanko, että tästä lähtien nämä uskonasiat punnitaan vasta sitten kasvotusten kun tulette käymään tällä puolella."
(Lehtilehti, "Kohuprofeetan uudet, upeat kuvat!")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti