"Firefly" ja yhteiskuntajärjestys

Joss Whedonin "Firefly" -sarja on niitä harvoja scifisarjoja joita olen kiinnostuksella seurannut. Syynä on varmasti se, että se ei teknisesti ottaen ole avaruusoopperaa jota "Babylon 5" tai "Star Trek" tarjoavat. Se on lähempänä westerniä.

Sarjaa pintapuolisestikin tarkastellen huomaa että sarjassa on mielenkiintoinen joukko ihmisiä. Lisäksi siinä näyttää olevan jonkinlainen kiinnostus rotujenvälisiin avioliittoihin ; Kapteenilla on vipinää itämaalaistyylisen kurtisaanin kanssa. Arjalaisen vaalea lentäjä taas kimppaa tummahipiäisen amatsonin kanssa. Mutta ennen kaikkea alusta yhdistää kapinamielisyys Allianssia kohtaan. Yhteiskunnasta kerrotaan sen verran että takana on ollut "sisällissota" joka on kattanut monia planeettoja. Kapinalliset ovat hävinneet joten kyseessä on ollut sota jonka lopputuloksena on suuri Allianssi. Sota on ollut "geopoliittisesti" yhdistävä sota jossa on estetty fragmentoituminen.

Mutta tällä kaikella on erikoisenpi puoli. Whedon on nimittäin kertonut saaneensa inspiraatiota sarjaan montaa eri kautta. Ja kuin sivulauseessa mukaan on livahtanut kirjoja joissa käsitellään Amerikan Yhdysvaltojen sisällissotaa. Eikä mistä tahansa näkökulmasta. Etelävaltiolaisten näkökulmasta. Western sopii tähän ajankohtaan ja näkökulmaan paremmin kuin hyvin.

Modernin ajan patriootti ajattelee hyvin usein vapautta hyvin samalla tavalla kuin mitä Whedon sarjassaan esittää. Jäsenet ovat mielipiteiltään auktoriteetinvastaisia. He eivät luota keskushallintoon vaan haluavat ajaa omia asioitaan paikallisesti. Ilman että jokin allianssi puuttuu asiaan. Tässä kulmassa helposti unohtuu ketkä muut olivat tämänlaisella asenteella liikenteessä. Etelävaltiolaiset. Orjuusajatus on melko monelle vastenmielinen. Ja siksi pohjoisvaltiolaisuus on monille tärkeä osa Amerikkalaisuutta.

"Firefly" on kuitenkin ovela sarja. Sitä katsova voi itse asiassa nähdä että sankarit ovat hauskoja tyyppejä. Mutta että itse asiassa he eivät ole objektiivisia raportoijia. Heidän näkökulmansa on biasoitunut. Peräti tavalla jossa sivustakatsoja voi nähdä että se ei oikeastaan vastaa tapahtumia kovinkaan hyvin. Tätä ei tietenkään yllätä. Joukko koostuu rikollisista. Joista monet ovat veteraaneja jotka ovat olleet hävinneiden puolella. Ja tämä näkökulma saa heidät ohittamaan, kerran toisensa jälkeen, sen mitä sarjasta voidaan nähdä.

Useimmiten ongelmia ei ole Allianssin kanssa. Allianssilla on suuria aluksia. Niissä uhataan korkeintaan vankeudella. Niissä epäiltyjä haastatellaan ja kuulustellaan ennen tuomitsemista. Paikallishallinnollisilla alueilla ongelmia on sen sijaan koko ajan. Milloin omenaa kuoriva rikollispomo yrittää leikata itsensä irti diilistä tuliasevoimalla vain muutaman dollarin tähden. Ja milloin ruoka-aarre yritetään varastaa ostotilanteessa kaunaisen harpun kostajan toimesta heti perään. Milloin paikallinen hullu kiduttaja leikkelee miehistön jäsenistä irti korvallisen dollareita. Ja olipa kerran -planeetalla kidnapataan ihmisiä ja yritetään polttaa lääkärin hullu sisar noitana roviolla. Ja jos mitään tämänlaista ei ole, paikallinen rikas hankkii laseraseita ja yrittää ampua ison kasan huoria hengitä vain muutaman äpärän tähden. Muuna aikana sitten vaihtoehtoina on tulla hirtetyksi korkealle tai olla nopea tai kuollut kun kaksintaistellaan kuka on nopein miekan vetäjä.

Nämä kaikki ongelmat eivät ole pahaa allianssia. Nämä kaikki mainitut ovat pahoja paikallishallittuja yhteisöitä joissa on yksi feodaalityylinen herra. (Tarkemmalla katsomisella Allianssiplaneetoilla ongelmia tuottaa suuryritys. Siniset kädet eivät ole Allianssia vaan edustavat Allianssin valtakunnassa suuresti mainostavaa ja myyvää suuryritystä.) On melko ilmiselvää että Whedon on tehnyt tämän tahallaan. Tässä maailmassa valtatyhjiö täyttyy. Ja jos sitä ei hoideta huonosti toimivalla kylmällä, mekaanisella ja joustamattomalla etatismilla se hoidetaan julmalla paikallisdiktatuurilla. Ja jotenkin maailma näyttää oikaesti toimivan näin.