Tapio Puolimatka edustaa näkemystä jossa tiedekuva vaatii warrant -tyylistä varmuutta. Tässä ihminen ja tiede asetetaan äärimmäisen kaikkitietäväksi. Jumala on taannut havaintomme ja meillä on jopa sensus divinitatis joka antaa meille havaintoja Jumalasta. Hänellä korostuu myös elämän erikoislaatuisuus. ID -henkinen "priviledged planet" -näkökulma antrooppisine periaatteineen sävyttää hänen maailmaansa lujasti.
En pidä näistä konsepteista. Mutta jos ne otetaan vakavasti voidaan ottaa esille erikoinen argumentti. Se ei toimi kovin monessa teismin mallissa.
Mutta tässä kohden voidaan ottaa eräänlainen pahan ongelma ja muuttaa se eräänlaiseksi havaitsemattomuuden ja elinkelvottomuuden ongelmaksi.
Argumentin voisi muotoilla seuraavasti:
*: Jos naturalismi on totta voimme odottaa että Jumala on näkymätön, ympäristö ei ole elinkelpoinen ja vastaavaa.
*: Jos Puolimatkan tyylinen teismi on totta, pitäisi olla niin että ihmisillä on sensus divinitatiksen kautta vahva kokemus Jumalasta. Tällöin on päädyttävä näkemykseen jota Puolimatka "Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa" -kirjassaan esittää. Eli maailmassa ei oikeasti olisi oikeita ateisteja. Ateistit tietäisivät syvästi olevansa väärässä.
= Josta seuraa se että jos seuraamme dataa minne tahansa se viekin emme voi vain sanoa että maailmankuvalle ja tulkinnalle on ristiriidatonta tilaa. Jos havainnot näyttävät "erityisen planeetan" ja "ihmisen syvän Jumalakokemuksen" mukaan niin teismi on todennäköisempi. Jos havainnot eivät näytä tältä niin Jumalaa ei tarvitse falsifioida jotta voidaan sanoa että se on väärässä. Eli kauhut, Jumalan piiloutuminen tieteeltä ja elinkelvottomat ympäristöt vahvistavat naturalismia ja heikentävät teismiä.
Jos Jumala on havaittua taattua todellisuutta.
Kun katsomme maailmaa voimme huomata että jos Jumala olisi antanut ihmisille jumala-aistin niin ateistit olisivat kuin sokeita. Meillä testataan ihmisten aistien tarkkuutta, ja näkötestit ovat empiriisen maailman ulottuvilla. Meillä ei kuitenkaan ole Jumalaconnoisseureille mitään vastaavia testejä. Itse asiasas jopa kristillisten teistien kesken on syviä erimielisyyksiä siitä mitkä premissit ja jumalatodistusteoriat ovat parhaita ja mitkä huonoja. Lisäksi voidaan sanoa että jos Jumala haluaisi että havaitsemme hänet hän voisi tehdä niin että jokainen joka vapaaehtoisesti haluaa suhteeseen hänen kanssaan saisi selvät todisteet tästä. Sen sijaan jos Jumalaa ei ole on väistämätöntä että Jumalasta kertoisivat kirjoitusvirheitä ja päättelyvirheitä harjoittavat inhimilliset middlemanit jotka käyttäisivät apunaan kirjoja ja muita asioita jotka ihminen kykenee tekemään itse.
Asiassa on luonnollisesti variaatiota. Mutta tämä kysymys tiivistyy siihen ongelmaan joka on askarruttanut itseään Puolimatkan mestaria Alvin Plantingaa. Nimittäin kysymys siitä että jos Jumala on rakastava ja kaikkihyvä niin elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Ja tällöin täytyy kysyä että eikö voisi olla niin että edes yksi ihminen nykyistä enemmän uskoisi vapaaehtoisesti Jumalaan? On vaikeaa nähdä että tämä olisi nykyisillä uskontilastoilla todennäköistä. Itsekin olen antanut Jumalalle useita mahdollisuuksia, jopa pyytänyt niitä. Kenties kaikista vaativimmat ja snobeimmat vaatimukset voitaisiin torjua vain sillä että Jumala ei ole käskettävä alainen. Mutta kun hyvin aidot ja nöyrätkin pyynnöt selvästi jäävät havaitsematta on kyseessä jokin aivan muu. Ollakseen vakuuttava argumentin riittää olla sellainen että tilaa on ajatukselle siitä että yksi nykyistä useampi uskoisi Jumalaan. Koska ihmiset yrittävät käännyttää innolla, on selvää että kristityt uskovat tämänlaisen vaihtoehdon olevan mahdollinen. Jos nyt olisi juuri paras määrä kristittyjä niin ei olisi mitään järkeä käännyttää esimerkiksi kirjoittamalla tiiliskivikirjoja aiheesta.
Näin ollen voidaan esittää argumenttina että jos Jumala olisi antanut meille sensus divinitatiksen meillä ei olisi maailmankuvallista ateismia. Kun jokainen tietäisi että Jumala on todella olemassa, ei kukaan puolustaisi ateismia maailmankuvallisesti. Sillä ateistilla ei olisi aitoa vakaumusta jonka mukaan olla jääräpäinen. Puolimatka itse onkin hankaluuksissa. Hänen pääargumentteinaan on toistaa että ateistit tulkitsevat havaintoja sisäisten maailmankuvallisten syidensä takia. Psykologiseti tämä vaatisi sitä että ateisti todella uskoo ateismiinsa. Joten heillä ei voisi ollakaan sensus divinitatiksen mukanaan tuomaa syvää perimmäistä tietoa siitä että he olisivat todella väärässä. Jota Puolimatka kuitenkin kannattaa. Näin ollen voidaan sanoa että on mahdollista mutta hyvin epätodennäköistä että Puolimatka on oikeassa sekä jumala-aistin että ateistien maailmankuvallisuuden kohdalla. Jääräpäisyys vaatisi Jumalan vihaamista eikä hänen olemassaolonsa torjumista. Toki Jumalan vihaaminen on siitä erikoista että tämäkin pitää sisällään pikkusormen pahan ongelman vääntämiseen. Jos Jumala antaa itsestään todellisen kuvan sensus divinitatiksen kautta niin että teisti voi puhua objektiivisesta moraalista menettämättä rationaalisuuttaan, niin jumalan vihaamista koskeva argumentaatio voitaisiin empiirisesti asettaa objektiiviseen tutkiskeluun ja havaita että tässä kohden vastaan tulisi sama kuin "miksi yksi useampi ei usko Jumalaan".
Asiaa hämmentää sekin että maailmankuvan jämähtäminen on tyypillistä niin ateisteille kuin teisteillekin. Uskovaisten valmius kuolla marttyyrina uskonsa puolesta koetaan kuitenkin todisteena uskon totuudesta. Ateistien maailmankuvallisuus taas nähdään maailmankuvallisena vääristymisenä. Jos Jumala todella antaisi selvän tiedon sensus divinitatiksella koko ihmiskunnalle ja antaisi täten warrantin myös uskontoaiheeseen, ei maailma mitenkään kovin uskottavasti näyttäisi tältä. Jos naturalismi on totta, tätä voi jopa odottaa. Koska ihmisten uskomusten ei tarvitse hyödyttää totuutta vaan ainoastaan auttaa selviämään hengissä vaikka sosiaalisessa tilanteessa. (Ja jos näin ei olekaan niin Plantingan warrant -argumentaatio on premissitasollaan syvästi virheellistä eikä tästä voitaisi päätellä mitään.)
Asia muuttuu vielä hankalammaksi kun katsotaan Puolimatkan puheita tieteestä.
Hän korostaa että kristityn on luontevaa etsiä lainmukaisia säännönmukaisuuksia joista tiede on kiinnostunut. Sillä lainomaisuudet ovat analogisia ihmisten järjelle. Kuitenkin Puolimatka samalla korostaa ID:lle tyypillisiä eliminatiivisia elementtejä. Niiden ideana on nimenomaan se että Jumala olisi perimmältään mysteerinen. ID -hengessä emme tiedä Jumalan oikeaa persoonaa, nimeä tai laatua. Tällöin Jumala tunnistetaankin juuri niiden kanssa jotka ovat naturalistiselle tieteelle eianalogisia. Eli kun ihmisen ajattelulle tyypillinen sattuman ja säännönmukaisuuksien tuijottelu ei tuo ratkaisua ollaan ihmeen ääressä. Joka tarkoittaa sitä että ihmisellä ei olekaan Jumala -aistia jonka avulla meillä olisi pääsy Jumalan persoonaan ja vastaaviin asioihin. Kun lisäksi korostetaan sitä että vain hyvin tietynlaiset Jumalat antavat teismillekään Puolimatkan kaipaamaa warrantia, on selvää että näiden elementtien yhdistäminen yhteen on hyvin vaikeaa ellei peräti mahdotonta.
Lisäksi jos jumala-aisti olisi todellinen eivät kristityt vetoaisi uskoon tässä kohden. Kuitenkin useimmiten selitys on se että Jumala antaa ihmisten uskoa vapaaehtoisesti. Ja siksi Hän ei yleensä näyttäydy eikä useimmiten myöskään vastaa vilpittömiinkään rukouksiin.
Voidaankin jopa sanoa että tässä kohden jos design on todella einaturalistista ja vastaa ihmisten kokemusta, voitaisiin huomata tietynlainen maailma. Naturalismi sen sijaan olettaa että ensin on fysiikka ja ihminen on vain liharobotti tämän päällä. Silloin naturalistisessa maailmassa elettäisiin sellaisessa todellisuudessa jossa älylliset syyt vain muokkaavat olemassaolevaa perustavaa fyysistä todellisuutta. Eli toisin sanoen ihmiset muokkaavat ainetta eivätkä esimerkiksi luo sitä. Jos mieli ylittää aineen ja mieli voi luoda asioita joita fysikaalinen maailma ei salli hän voisi luoda ainetta ja asioita tyhjästä. Mielen kohdalla ei mitenkään väistämättä tarvitsisi miettiä energiakysymyksiä. Ei aineen ja energian säilymislakeja eikä vastaavia. Sillä mieli ei vain järjestäisi olemassaolevaa ainetta.
Jos ihmisen mieli on analoginen Jumalalle, kuten Imago Dei -näkemysten mukaan on nähty tieteen järjestelmällisyyden kohdalla, pitäisi tämän mielen rakenteen olla jotenkin oleellisesti samanlainen. Tai se ainakin voisi olla tämänlainen ja siinä olisi tilaa tämänlaatuisille teoille. Nyt kuitenkin näyttää siltä että ollakseen älykäs täytyy omata fysikaalinen liharuumis. Ja siltikin mieli pystyy vain järjestämään ainetta. Naturalistille tämä on ilmiselvyys.
Mutta jos tietäminen on sitä että ihmisen suunnittelu on Paleyn kelloseppävertauksen analogista Jumalan Suunnittelun kanssa ja tiede vaatii tätä, niin miksi ihmeessä ihminen voi älyllään vain muokata ja järjestää fysikaalisen energian avulla fysikaalista ainetta kun Jumalan tärkein saavutus on aineen ja energian luominen ex nihilo? Jos tiede vaatii analogisuutta niin eikö tämä tarkoittaisi sitä että todiste universumin synnystä olisi väistämättä epäanaloginen ja ID -teoria lähtökohtaisesti väärä ja huonoa tiedettä?
Selvää ainakin on että teismi ei voi selittää miksi ihmiset eivät luo ainetta ja energiaa ex nihilo. Naturalisti ei tämänlaisia ex nihiloja mieti. Puolimatka joutuu itse asiassa nielemään tämän argumentin koska hän itse pitää ongelmana että naturalisti ei selitä universumin syntyä, joten hän nielee tämän premissin melko vahvasti. Tai tunnustaa että hän on väärässä universumin alkua koskevien argumenttiensa kanssa. ; Naturalisti joutuu toki esittämään että universumin alku on harvinainen ja että ihmiset noudattavat makrofysiikan lakeja ja elää niiden varassa. Tässä olosuhteet ovat erilaiset jälkeen alkuräjähdyksen kuin ennen sitä. Esimerkiksi sen vuoksi että singulariteetti on ollut tiivis. (Jos singulariteetti hylätään niin universumi toisaalta voisi ollakin ikuisesti joten ongelmat kiertyisivät toisella tavalla tällöinkin.)
Joten naturalisti ei joudu vaikeuksiin siitä että universumi on olemassa. Mutta nykymaailman ihmisen kyvyttömyys Ex nihilo -luomiseen on jotain jota teisti ei voi selittää mutta naturalisti melko vahvasti sanoen voi. Joten ihmisten toiminta ei olekaan analogista älykkään suunnittelijan kanssa. Tai sitten ihmisellä ei olekaan warrantia ja tiede ei voikaan tuoda luotettavia ratkaisuja lähes kaikkiin ongelmiin. Ongelma voidaan paikata monella tavalla mutta Puolimatkan ongelmana on siinä että hän kannattaa samanaikaisesti konsepteja jotka yhdessä eivät voi toimia. Hänen on luovuttava jostain syvästi kannattamastaan ja useissa argumenteissa nojaamastaan asiasta jotta teismin malli säilyy argumentin jälkeen eheänä. Puolimatkan kokonaisuus on siis jostain kohden virheellinen, puutteellinen ja huono.
Mutta jos ajatellaan että tieteellinen selitys on mahdollinen kun (a) ihmisillä on taatut (warrant) aistit ja (b) Jumala antaa havainnot itsestään ja (c) Ihmisen tapa tehdä tiedettä vaatii analogisuutta Jumalan mielen kanssa ei nykymaailma näytä sopivan kovinkaan hyvin tähän maailmaan.
Loppukaneetti.
Eli jos teisimi olisi totta voisimme nähdä että kognitiiviset ja affektiiviset kykymme olisivat luotettavia ja voisimme arvioida objektiivista moraalia ja jopa estetiikkaa kuin ne olisivat mitattavia maailman ominaisuuksia. Koska teismi on totta ja Jumala on kaikkivaltias ja kaikkihyvä elämme parhaassa maailmassa. Tämä maailma on maksimaalisen hyvä, maksimaalisen kaunis ja maksimaalisen täynnä elämää. Mutta kuitenkin kun katsomme maailmaa voimme huomata että vain harvalla planeetalla on mahdollista ylläpitää elämää. Maapallon erityislaatuisuus vie voimaa ajatukselta että luonnon peruslait ovat todella niin hienosäädettyjä elämälle. Samoin kreationistien suosikkiargumentti siitä että DNA:n täytyy olla mutkikasta ja spesifiä jotta se ylipäätään toimisi korostaa miten harvinaislaatuista ja vaikeaa elämän ylläpitäminen maailmassa on. Joka kertoo että luonnonlait eivät ole suopeita elämälle. Elämä onnistuu vain poikkeusoloissa. Joka vihjaa siihen että jos elämä on erityislaatuista niin se on erityislaatuista siten että vaadimme erityistä huolenpitoa jotta voimme olla olemassa tässä universumissa. Spesifiys johtaa myös suureen määrään kärsimystä ja se pitää sisällään omituisia syövän ja aineenvaihduntavikojen tapaisia kuolintapoja. Joista monet ovat ylen kiduttavia. Jos elämälle sovelias DNA ei olisi noin spesifiä vaan elämä olisi syväkoodattuna luontoon ei tämänlaatuisia ongelmia syntyisi niin helposti. Asiat eivät menisi rikki kun se uusikin versio kestäisi hyvin elossa.
Sen sijaan jos naturalismi on totta on estetiikka hengissä selviämistä varten. Silloin linnunlaulu on kaunista vain koska ihminen sen avulla saa epäsuoraa tietoa siitä että lähistöllä on elinympäristö jossa on hyönteisiä ja muita eläimiä jotka kelpaavat ravinnoksi. Ja jossa vehmas ympäristö kukkineen vihjaa hyvästä metsästysympäristöstä jossa on ruohonsyöjiä että paikkoja joista hiipiä näiden kimppuun. Ja vehmaus kertoo myös elämälle tarpeellisesta vedestä. Tässä naturalistisessa kauneuskuvassa rumuus on väistämätöntä. Evolutiivisesti on hyvä välttää kuolemista ruutikuivassa elinkelvottomassa ympäristössä joten rumuuskokemus on juuri se jonka kontrastiksi kauneuspalkintaa tarvitaan. Ei ole mitään syytä miksi Jumalan pitäisi tehdä asia juuri tällä tavalla miten se evoluutiossa tapahtuisi. Jumala voisi luoda estetiikan ja etiikan joka ei nojaisi itsekkääseen ihmisen, sukulaisten ja hänen ryhmänsä etujen puolustamiseen.
Kokonaisuus näyttääkin jännitteiseltä ellei peräti tyystin ristiriitaiselta.
* ID -Puolimatka yrittää selvästi eliminoida evoluutiota ja korostaa DNA:n
erityistä spesifiyttä ja selittää miten Jumalan ihmemieli on
epäanaloginen ihmisen havaitsemille rajoitteille. Kun toisaalla
kristitty Puolimatka selittää että kristillinen kulttuuri luo tieteen
koska analogisuus Jumalan mielen kanssa luo kristitylle ajatuksen siitä
että ihminen voi ymmärtää todellisuuden.
* ID -Puolimatka selittää että
Jumalan persoona luonne ja etiikka on ehdottomasti salattuja. Ja että designin tunnistamisen lisäksi ei voida tietää mikä on se tarkoitus jonka vuoksi kohde on tehty niin että Suunnittelijan motiivit ja tavoitteet ovat tiedekeskustelun ulkopuolella. Mutta silti Kristitty -Puolimatka selittää
että vain harvoilla uskonnon muodoilla olisi tarjota warrant ja että
Jumala antaa sensus divinitatiksen kautta tietoa itsestään. Ja että on rationaalista puhua objektiivisesta
moraalista vaikka homoseksuaalejen sukuelinten käyttämistavoista ja
siitä että Jumalalla on tietyt suunnitelmat ja moraalit näihin liittyen.
* ID -Puolimatka korostaa että ateistit ovat maailmankuvansa sumentamia ja tulkitsevat havaintoja. Eli samat havainnot ja eri tulkinnat johtavat eroihin "evolutionistejen" ja "teistien" kesken. Samalla kristitty Puolimatka sitten selittää kuitenkin että ateistit tietävät että Jumala on olemassa ja
vain vihaavat Häntä jolloin he eivät olekaan maailmankuvallisesti ateisteja vaan maailmankuvallisesti enemmänkin saatananpalvojia ja Jumalan tiedettyä tahtoa vastaan rikkojia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti