Kirkon ja koulun yhteistyö

Joulukirkkoon menemiset ovat usein keskusteluttaneet kouluissa ja muutoinkin. Esimerkiksi taannoinen Mikko Puumalaisen ehdotus käsitteli monia aiheita - monia muitakin aiheita kuin "Suvivirsi" - ja kun niitä katsoo, voi huomata että esimerkiksi uskonnolliset aamunavaukset tuottavat haasteita. Nämä voidaan tiivistää siihen mitä teemoittaa Tuusulan seurakunnan sivu otsikolla "Seurakunnan ja koulujen yhteistyö".

Yleisesti ottaen ongelmana jouluisen koulukirkon kanssa on se, mitä eikirkkoon tuleville tehdään. Osa on vakaasti sitä mieltä että jumalanpalvelukseen meneminen on arvokkaaseen kulttuuriin tutustumista. Muutama uskaltaa pelata tässä samaa peliä mitä tehdään "Suvivirrenkin" kanssa. Eli heittää että kyseessä ei ole uskonnonharjoitus. Suuri enemmistö kuitenkin on myönteinen sen ajatuksen kanssa että poisjäämnen on mahdollista.

Se, mitä sitten pitää tehdä jäljellejääville on ongelma. Sillä olisi tärkeää että tämän vaihtoehdon aikana olisi ongelmaa jota ei pidettäisi rangaistuksena. Tällöin ajatellaan että reilua olisi että poisjääville tarjotaan vaihtoehtoista ohjelmaa. Eräs uskovainen toi tässä kuitenkin mielenkiintoisen kulman. Nimittäin sen, kuka maksaa. Hän kuvasi sitä miten koulu ei ole tapahtumajärjestäjä. Ja kertoi että on väärin vaatia että koulu maksaisi vaikka ateistisesta tilaisuudesta. Hän selitti että vapaa-ajattelijoiden tulisi maksaa viulut tämänlaisesta. Esiin nostettiin jopa opettajien uskonnonvapaus ; Hänestä se että opettaja antaa tilaa vaihtoehtoiselle ohjelmalle on suoraan kristillisen opin vastaista ja ei ole reilua kristityltä vaatia toimenpiteitä jotka uhkaavat hänen omaa vakaumustaan.

Ajatus on kokonaisuutena varsin korni. Mutta sen ytimessä on aivan asiallisia kysymyksiä.
1: Kustannuskysymys. Tosiasiassa esimerkiksi minä en tiedä miten koulukirkkojen rahoitus järjestetään. On nimittäin aivan mahdollista että koulu maksaa kirkolle tilojen käytöstä ja papin saarnoista. Mutta toisaalta on mahdollista että kirkko järjestää tämän ohjelman omista kustannuksistaan. ; Kustannuskysymys on siitä mielenkiintoinen että se korostaa varojen käyttöä. Ei ole reilua antaa ateisteille jotain ilmaiseksi jos kristittyjen oma kirkko joutuu maksamaan kuluja omista varoistaan.
     1.1: Toisaalta tässä tulee esiin se mikä on vallalla kaikessa vapaassa markkinataloudessa. Siinä ei kuvata samanlaisia mahdollisuuksia. Vaan sitä kenellä on eniten rahaa. Kansankirkolla on suuri jäsenmäärä ja harvinaislaatuinen mahdollisuus saada rahaa suoraan ihmisten veroista. Vapaa-ajattelijoilla ei ole mahdollisuutta samaan. Joten itse asiassa kirkollisvero aivan suoraan tarjoaa epäreilua etua kirkolle. Uskonnonvapaus ei siis toteudu institutionaalisista syistä. Koska varoja voidaan käyttää tämänlaiseen niin kaikille uskonnoille ja ideologioille tulisi tarjota täsmälleen sama verotus-rahankeruumahdollisuus. Vapaa-ajattelijoiden tulo muuttuisi myös jos se saisi yhteisöveroista ateistejen määrää vastaavan rahan. Suomessa kun on tällä hetkellä yli miljoona ateistia. (Kirkon mukaan noin 21% ei usko Jumalaan. Kyse ei siis ole siitä että kirkosta eroaminen laskettaisiin ateismiksi.)
    1.2: Toisaalta on hyvä huomata että tässä maksujärjestelmässä on hauska dilemma. (a) Jos koulu maksaa kirkolle, niin reiluuden nimissä koulun pitäisi maksaa vapaa-ajattelijoille ja järjestää tilaa sille että koulu ryhmänä menee vapaa-ajattelijoiden tilaisuuksiin. Ja ne jotka eivät halua mennä saavat jäädä koululle ilman että koululla on velvollisuus opettajien uskonnonvapauden ja muun kauniin nimessä järjestää vaihtoehtoista toimintaa tai kysyä haluaisiko kirkko järjestää tiloja ja aikaa samaksi hetkeksi omalle toiminnalleen. (b) Jos koulu ei maksa vaan kirkko maksaa viulut, niin se että ei pidä koulujen uskontojärjestelmää ja yhteistyötä järkevänä ja jos ihmisellä on ollut vaikeuksia tämän kanssa niin tämä on mitä mainioin syy erota kirkosta. Jostain syystä kirkko ei tuo esiin tätä vaihtoehtoa.
2: Järkevä on myös kysymys siitä onko koulu tapahtumajärjestäjä. Jos uskonto tai muu vakaumus on tapahtumaa niin silloin on kysyttävä vakavasti että miksi koulun pitäisi järjestää kalenterista tilaa kirkkoreissuille. Nehän ovat vain reissuja ja tapahtumia eivätkä jotain joka kuuluu koulun tehtäviin. Tässä ollaan kuitenkin usein sillä linjalla että uskonto ja vakaumus on jotenkin niin tärkeä että oppilaan tulisi saada kasvaa omaan vakaumukseensa. Tai oikeammin "vanhempien vakaumukseen". Mutta joka unohdetaan kun kyseessä ovat ateistivanhemmat koska silloin vanhemmilla ei ole oikeuksia vaan esiin nousee etatistinen valtionkirkkoajatus jossa "kristinusko on erottamaton osa Suomalaista kulttuuria". Ei tällöin muisteta vedota uskonnonvapauden periaatteeseen jossa on ehdottoman supertärkeää että vanhemmat saavat päättää mihin vakaumukseen lapsensa kasvattavat. Jos vakaumus on todella perusasia joka täytyy järjestää niin siinä tapauksessa koulu olisi velvollinen järjestämään tilaa vapaa-ajattelijoille. Jos ei niin kyseessä on oikeasti vain se että koulu instituutiona järjestää opetussuunnitelmasta tilaa ja aikaa tilaisuuksia toisille mutta ei toisille.

Tilanne näyttää kovasti siltä mikä on tullut tutuksi armeijassa. Ja oikestaan lopullisen kannanottoni kouluun saakin kun huomataan miten armeijan kohdalla asia hoidetaan ja miten siellä suhtaudutaan asiaan.
1: Armeija on järjestelmä joka perimmiltään sanoo että minut on asiallista ampua jauhelihaksi sodassa. Vastineeksi saan tästä perusasiat. Ja nämä perusasiat ovat jännittäviä. Jos katsotaan kenttäpiispa Särkiön sanomisia, voin muistuttaa aiemman blogaukseni kautta siitä että hän pitää uskontoa peruspalveluna. Siis jonain jonka järjestäminen on oleellisen tärkeää. (Mutta ei kenttäateistia löydä vaikka etsisi!) Samassa haastattelussa nostetaan erityisen tärkeäksi esiin se että kenttäpiispan palkkaa ei maksa evankelisluterilainen kirkko vaan valtio. Maksaja on siis veronmaksaja eikä kristillinen seurakunta. Koulun maksujärjestelmä on minulle auki mutta selvää on että ainakin armeija on tilaisuusjärjestäjä. Armeijan työnantaja maksaa kenttäehtoolliset.
2: Toinen blogaukseni muistuttaa siitä miten sama Särkiö on sitä mieltä että uskonnottomuus on velvollisuuksista luistamista ja että armeijassa on syytä laittaa tekemään töitä kenttähartauden ajaksi. Hänestä ei riitä että varusmies pitää vapaata ja lukee Aku Ankkaa. Sillä kenttähartaudet tehdään työajalla eikä siihen varata varusmiesten vapaa-aikaa. Siksi vaihtoehtona ei saa olla vapaata. Hän ei ilmeisesti ymmärrä mitä eroa on uskonnottomalla ja ateistilla. Miksi esimerkiksi minä menisin vapaa-ajattelijoiden ateistitilaisuuteen yhtään enemmän vakaumuksenimukaisesti kuin kristittyjen ehtoolliselle? Luulin että olemme edistyneet ajoista jolloin jokaisen tuli kuulua johonkin uskontokuntaan. Mutta Särkiön mieli ei ole ilmeisesti riittävän ajattelukykyinen oppiakseen tätä pientä seikkaa ties kuinka monen vuoden jälkeen. Olen toki tässä korostamassa sitä että voi olla ikävää pistää pappi tekemään ateistien ohjelmaa. Jos ei muuten niin sen takia että heillä ei ole taitoa ja ymmärrystä koko ateistien maailmasta ja he ovat asiata aivan tyystin pihalla. Jos vaihtoehtoista ohjelmaa ei tehdä oikein, niin se on sama kuin jos minä menisin pitämään kenttäehtoollisia amatööripohjalta ja tekisin asiat täysin kristittyjen oppejen vastaisesti. Vaihtoehtona pitäisikin olla se että valtio maksaa kenttäateistin joka kenttäpiispan palkan kanssa identtisellä summalla järjestää tämän vaihtoehtoisen ohjelman. Kun vakaumus kerran on perusarvo jonka oikeutusten puolesta Särkiö toistuvasti ja pontevasti on taistellut, ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa silloinkaan kun vakaumus on eri kuin Särkiöllä itsellään. Jostain syystä Särkiö ei ole innolla toteuttamassa tätä vaihtoehtoa. Ja muutkin kristityt näyttävät tyrmistyvän tämän ehdotuksen edessä. Tämä tyrmistys auttanee heitä ymmärtämään tunteet joita kohdistan Herra Särkiöön.

Armeijan kohdalla argumentisto ei muutu maksutavan mukana. Kristitty tukee jumalanpalvelustoimintaa ja vastustaa uskonnottomuutta. Ja toimenpiteiden tulee tukea ylätasolla tätä mielipidettä. Mikä tarkoittaa miljoonan ihmisen mielipiteen ylitallaamista johonkin periaatteeseen vedoten.
1: Mikä on aika kornia valtiolta joka olettaa että on aivan asiallista että ateistit ja uskonnottomat kokevat valtion niin tärkeänä että ovat velvollisia sotimaan. Jos armeijassa on vain kristillisille jumalanpalveluksia niin kenties sinne juoksuhautoihin pitäisi todellakin laittaa vain niitä kristittyjä. Kun kerran ei arvosteta kansalaisen mielipiteitä rauhan aikana, ja elämää yritetään vaikeuttaa ja tehdä mahdollisimman kiusalliseksi, niin ei pidä ihmetellä jos joku ei ole halukas kuolemaan jonkun takarintamalla piileskelevän pelkurin kenttäpiispan puolesta. Piispan joka ei ole sotilasstrategi mutta jota ei kuitenkaan laiteta sinne missä kuolevat eniten tarvitsisivat hänen apuaan. Eli sinne missä ihmisistä tulee eniten jauhelihaa. Piispan joka saa sodassa käytännössä niin taatun turvan kuin se on mahdollista. Ja joka saa hyvää palkkaa niin rauhan kuin sodankin aikana.

Kokonaisuutta on vaikeaa ymmärtää. Mutta näin uskonnonvapaus toimii Suomessa. Kun uskova puhuu koulun ja kirkon tai armeijan ja kirkon suhteesta, ei oikeasti aiheena ole se miten asiat maksetaan ja mikä on reilua. Maksutavasta riippumatta kyseessä on se, että kirkon samona pitää saada mahdollisimman monille kun taas uskonnottomien tilanne täytyy asettaa mahdollisemman kiusalliseksi ja uskonnottomia täytyy mielellään rangaista perverssistä vakaumuksestaan. Siitä tässä on perimmiltään kysymys. Uskonnoton kelpaa valtiolle tykinruuaksi ja veronmaksajaksi. Muuta merkitystä tai arvoa hänen elämällään ei ole. Absoluuttinen ihmisarvo ja uskonnonvapaus kuuluu maassamme yhä vain teisteille. ISIS -islamistikin on maamme järjestelmässä parempi ja hänen uskontoasiaansa tuetaan paremmin kuin noin miljoona melko tavallista kansalaista.

Rahoitusmalliin vetoaminen koulun kohdalla onkin red herring. Sillä on väliä vasta kun rahanansainta on analogista. Eli sitten kun kirkollisvero muutetaan joka kerran erikseen maksettavaksi vuosimaksuksi. Tai sitten kun vapaa-ajattelijat saavat vastaavan verotusoikeuden ja yhteisöveroa ateistejen määrään nähden samassa määrin kuin kristityt saavat kristittyihin nähden. Koska tilanteet eivät ole vertailukelpoisia ja keskustelun sävy ei muutu armeijakontekstin rahoitusmallin mukana, on selvää että kysymys ei ole rahasta. Rahakysymys ja maksun järjestäminen on tekosyy. Tekosyy johon mennään sitten kun tämä uskonnonvapausasia on kunnossa ja ateisti kelpaa muuksikin kuin tykinruuaksi. Siihen on niin paljon matkaa että en jaksaisi edes vaivautua. Nyt olen enkä koe että minulla olisi tarvetta palata tähän asiaan uudestaan. Tai palataan siihen sitten kun kristityt ja kirkkoinstituutio ilmenee yhteiskuntatasolla totaalisen vakaumusten samanarvoisuuden kautta. En kuitenkaan usko että maailmasta - saati suomenmaasta - löytyy riittävän montaa reilua kristittyä jotta periaatteessa helpot ja mahdolliset sekä lukumäärältään maltilliset rakenteelliset uudistukset tehtäisiin. Joten käytännössä tiedän että minun ei tarvitse palata asiaan ikinä.