Jossain mielessä tämä on tietenkin huolestuttavaa länsimaisille arvoille. Että sen symboliksi kelpaa jokin sellainen joka rinnastuu suomessa lähinnä "Myrkky" -lehteen. Tai enemmän."Charlie Hebdo" -lehti itse asiassa sisältääkin materiaalia joka olisi kiellettyä Suomessa. Siksi sitä ei ole tuotu Suomeen myyntiin. Saati käännetty. ; Lehti onkin siitä erikoinen että se on samanaikaisesti äärimmäisen vasemmistolainen että sisältää materiaalia jota lievemmästä Halla-aho on jo saanut tuomion uskonrauhan häirinnästä.
Lehdessä on ollut tuutin täydeltä huumoria joka miellettäisiin kulttuurissamme erittäin huonoksi mauksi. Ja juuri tämä huumorin banaalius onkin taatusti syynä iskuun. (Eikä esimerkiksi se, että lehden nimi olisi vahingossa luettu väärin "Charlien Hebrew", kun arabialaisilla ei ole teksteissään aakkosia vaan ihme kiekuroita niin voisi liika Koraanin lukeminen aikaansaada lukihäiriöitä..) Mutta tämän näkökulman korostaminen on ymmärrettävissä. Itse asiassa juuri tämän vuoksi. Olen aiemmin kirjoittanut siitä miten jumalanpilkkaan reagoiminen on tärkeä testi. Provokaatio kun kertoo siitä miten tuon ideologian parissa suhtaudutaan asioihin kun niihin loukkaannutaan. Siksi näen että kyseessä on juuri sananvapausasia.
Suomi onkin siitä jännittävä että täällä isku on herättänyt keskustelua ilmaisusta ja uskonrauhasta. Ranskassa kritiikin kulttuuri on erilaista kuin täällä. Siksi muutamat tuohtuivat kun Marko Forss kuvasi deskriptiivisesti tämän hetken lainsäädäntöä. Se nähtiin liiaksi iskun tekijöitä puoltavaksi. Minun on vaikeaa nähdä hänen tekstiään tässä valossa. Mutta hän viittasi lainsäädäntöön joka on meillä tiukempi. Ja tämä on näkynyt monenlaisissa lausumissa Kuitenkin jännite on johtanut siihen että Forssin kanta ei edusta mitään harvinaista genreä. Itse asiassa monella on paljon vahvempia kantoja. Sellaisia joissa katsotaan sellaista kuin Pyhän loukkaaminen. Pyhää pitää puolustaa. Ja Suomessa tätä on tehty melko voimakkaasti.
Kiusaamisvertaus
Kun Pyhää puolustetaan on hyvä huomata että meillä on lainsäädäntö. Se määrää toimiamme. Ja usein totumme lakiin ja siitä tulee ilmapiiri. Suomessa jumalanpilkkaa koskevat säädökset luovat turvasatamia joissa ollaan yllättävän laajasti pilkalta suojassa. Kun joku sitten ylittää nämä rajat syntyy helposti mielikuva kiusaamisesta.
Mielikuva on ymmärrettävä. Kyllähän koulun pihalla tönitään mutta kiusaaja voi olla myös ilkeäkielinen. Pilkkahuudot ovat kiusaamista ja seuraukset tästä ovat sosiaalisia ja kovia. Joku voisi selittää että Voltairen älykkyys teki hänen uskonpilkastaan jotain muuta kuin kiusaamista. Mutta tämä ei toimi kovin hyvin "Charlie Hebdo" -lehden kohdalla. Sillä se ei ole missään nimessä tasokas lehti.
Sen sijaan tässä unohtuukin se että kun satiirilehti pilkkaa henkilöä tai vakaumusta, se kritisoi vallassa olevia henkilöitä ja instituutioita. Koulun pihalla taas kiusataan avuttomia. Niitä joilla ei ole valtaa. Satiirilehdet kääntävät ja purkavat ja murskaavat valtahierarkioita ympäri siinä missä koulukiusaaja vahvistaa ja rakentaa niitä.
Suomessa esimerkiksi kirkkokriitikko ja kristittyjen moittija saa "militantti" -leiman sen verran äkisti että on selvää että aihetta pilkkaamalla on underdogin asema. (Jos sinua sen sijaan kiinnostaa mitä underdoggystyle tarkoittaa , goolaa "Pentti Oinonen" ja "hauveli".) Tätä heikompaa statusta korostaa se että järjestelmässä toisilla uskonnoilla on mainostustilaa että vallassa olevia etuoikeuksia joita toiset vakaumukset voivat vain haaveilla. Ja nämä vallassa olevat kyllä moittivat ateisteja ja uskontokriitikoita näkyvästi ja varsin vähästä.
PYHÄpyhäpyHÄPY se on ihan käpy joka leikistä suuttuu.
On hyvä tiedostaa että esille on tullut kulmia jotka jossain ulkomailla olisivat hyvinkin vahvasti pelkkää "terroristien liiallista halailua".
Toki osa näistä lausumista on vaikeita. Poen lain ongelmat demonstroituvat Ari Alsion tekstissä "Vapaa luotisade". Minun on mahdotonta avata onko teksti ironinen, satiirinen, sarkastinen, trollaava vai oikea mielipidekirjoitus. "Ihmetyttää tämä nyyhkytys ja muslimien kyykytys. Meillä on vapaa sana ja heillä on vapaa luotisade. Jos me irvimme heidän jumalaa he irvivät meidän sananvapauttamme." ... "Kukaan ei sano, että olemme menettäneet sananvapautemme, jos lopetamme vapaaehtoisesti pilkkaamasta toisten jumalia." ... "Minulle ei tule mieleen edes piirtää toisen jumalasta pilakuvaa, ei edes vapauden toidistamiseksi. Jo lapsena huomasin, että vittuilu on turpavärkkiä vääristävä taiteenlaji." ... "Mitä kannattaa nyyhkiä enää silloin kun on jo paskat housussa, olisitte miettineet viime viikolla mitä piirustelette lehtiinne."
Mutta osalla on sitten vakavampia lausuntoja asiasta. "Helsingin Sanomiin" oli haettu kannanottoja neljän eri valtauskonnon edustajalta. Vastauksia on yllättävän laajakirjoisesti laidasta laitaan. Olen itse asiassa suunnilleen samaa mieltä kuin juutalaisten edustaja Simon Livson. Kaikilta muilta kommentoijilta sen sijaan löytyy asenne jossa jotenkin erityisesti korostetaan että teot tuomitaan mutta nostetaan esiin myös lehden väärä tapa toimia. Mistä voidaan päätellä että tuomitaan teot mutta ei kuitenkaan mennä siihen että kyseessä olisi sananvapaus. Luterilaisia edustava Jyri Komulainen sanoo "Se mitä tarvitaan enemmän, on vieraanvaraisuus eli kohteliaisuutta vieraita kohtaan. Sen sääntöihin kuuluu, että ei pilkata sitä, mikä on toiselle pyhää. Tällaisen eettisen ajattelumallin ja pelisääntöjen löytäminen olisi tärkeämpää kuin inttäminen siitä, saako vai eikö saa piirtää ja onko sananvapaus sitä, voiko pilkata toisen pyhää." Ortodoksien arkkipiispa Leo edustaa taas linjaa joka näyttää olevan liikaakin lellitylle ortodoksikirkolle tyypillinen "Sekulaarinen (maallinen) maailma ei tahdo aina ymmärtää pyhyyden käsitystä ja mitä se maailmassa miljoonille ja miljoonille merkitsee. Pitäisi puhua myös pyhyyden loukkaamisista, ei pelkästään sananvapauden loukkaamisesta. On muutakin pyhää kuin sananvapaus. Niin uskonnon kuin viestinnän alalla on aina muistettava vastuullisuus." Islaminuskoa edustava Anas Hajjar taas tasapainoilee harvinaisen kaikenkattavasti lausunnossaan. Mutta sama teon vastustus yhdessä sananvapauden rajoittamiseen on hänelläkin. "Jos sananvapauden käytön tarkoitus on synnyttää keskustelua, siinä pitää toimia vastuullisesti. Jotkut ihmiset haluavat yllyttää sanojen kautta, silloin ei saavuteta rauhallista keskusteluilmapiiriä." ... "Oikea ratkaisu mielestäni ei nyt ole yllyttää ihmisiä tekemään väärin eli levittämään uudestaan loukkaavia kuvia. Muutama vuosi sitten moni lehtihän ei niitä julkaissut."
Tässä kohden on tietenkin asiallista huomata että nämä vastaukset näin pian ampumisten jälkeen ovat jotain jotka voidaan nähdä epäkunnioittavina. Monessa kulttuurissa kuolleista pahan puhuminen on kiellettyä. Etenkin jos vainajat ovat tuoreita. Joten tosiasiassa näissä lausunnoissa käytetään sananvapautta toisen Pyhän kokemuksen yli. On jotenkin kuvaavaa että Pyhä edellä mediaan menevissä kulttuureissa uskonto kieltää erimielisiä ja sensuroi heitä. Sananvapauskeskeiset taas sallivat jopa sananvapautta rajoittavien mielipiteet ja antaa niille palstatilaa.
Tosin en usko että tässä valtauskontojen johtajat ovat ajatelleet kuolleita ihmisinä. Kysymys on selvästi siitä että teot edustavat jotain. Tekijät ja uhrit ovat symboleja. Kuolema on näin ollen valmis tarina. Jolle halutaan sitten saada jonkinlainen opetus. Sananvapaus vs. Pyhän rauhoittaminen ovat kiinnostava jännite koska aika monet kannattavat molempia samanaikaisesti. Ja niiden välissä on kuitenkin usein jännite ja jossain tapauksissa jopa ristiriita.
Silti "jostain syystä" tässä on minulle vahvoja assosiaatioita Räsäsen ja Maanselän taannoiseen "pride-provokaatioon" jossa viitattiin ymmärtäväisesti pridekulkuetta vastaan kaasuttaneelle miehelle. Koska homot ärsyttivät "tiettyjä ideologisteja" niin teko oli välittömästi ymmärrettävä. Ja moni tulkitsi sanoman siten että tämä tarkoittaa sitä vikaa on siis myös homoissa. Ellei peräti etenkin heissä. Tätä ei nähdä tavallisissa rikoksen uhreissa. Usein tätä näkee arvokeskustelussa vasta kun rikoksen uhri edustaa jotain ideaa tai ideaalia tai kansanryhmää. "Charlie Hebdo" on siitä hyvä symboli että harva on lukenut lehteä. On helpompaa puolustaa lehteä sananvapauden symbolina jos ei tiedä mitä Palle Runqvisteja ja Myyntimies Mynttisiä sitä on itse asiassa puolustamassa. (Pallet ja Mynttiset olivat tosin mainioita eritehuumorin klassikkoja. Ikoneja.)
Jos ei palvotakaan symbolia vaan toimitaan symbolin ideaalia korostaen?
Kaikenkattavaa onkin tietty tekoja ympäröivä hymistely. En tietenkään mene väittämään että asiaa ei pitäisi kauhistella. Se lienee jopa ainut terve ja eettinen tapa reagoida monen ihmisen murhaan. Mutta tässä hymistelyssä on melko vahvasti sellainen sävy että tosiasiassa ihmiset eivät puhu kuolemista. Vaan he puhuvat symboleista. Ja sitten he palvovat näitä symboleita sen sijaan että toimisivat niiden mukaisesti. Itse yritän tehdä toisin. (Ja teen sen tavalla mikä voi mennä katastrofaalisesti pieleen. Joka tavallaan vahvistaa tarkoittamaani viestiä sananvapaudesta.)
Kun kaikki näyttävät kuitenkin hyväksyneen ajatuksen symboliikasta voin huomauttaa että kirjoitin Hikipediaan "uutisen" "Ammutuksi tuleminen ja hikipediaan kirjoittaminen tuli muodikkaaksi". (Otsikon kielivirhe on ärsyttävä mutta tahallinen. Tietyissä muodista kirjoittavissa lehdissä tehdään jostain syystä tuon tyylisiä virheitä.) Näkökulma oli jossain määrin häijy ja uhreja välineellistävä. Kun kuolemat latistetaan tavoitteelliseksi mainoskampanjaksi jossa ""Charlie Hebdo" muuttui nopeasti halveksittavasta pissakakkalehdestä joksikin joka edustaa länsimaiden tärkeimpiä arvoja ja kulttuuria. Yhdessä päivässä!" tehdään jotain melko makaaberia. (Jonkinlaisesta "Matalimman Totuuden" satiiri-iskusta on joka tapauksessa kyse.)
"Too soon" saattaa joku sanoa. Heistä minun pitäisi pitää pidempi toipumisaika tragedian jälkeen. (Tämä tragikoomisuus ei ole kohdallani poikkeuksellista. Melko pian Utøyan saaren verilöylyn jälkeen kehitin vitsin joka meni suunnilleen näin : "Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät saareen. Norjalainen ampui kaikki.") Usein liian pieni viive onkin tyylivirhe, se on epäeettinen ja epäesteettinen tempaus joka syö vitsin huumoriarvoa ja kuulijoiden mielenterveyttä. Mutta juuri tässä satiirilehti-iskussa kaikki "liian aikaiset" menettävät tehonsa. Tai sitten kuolemien latistaminen ideaalien symboliksi menettää. ; Jos lehti on todella sananvapauden asialla, ja räävittömyys on sitä. Niin siinä tapauksessa on sananvapautta korostavaa karnevalisoida kaikki tähän liittyvä ja tehdä niistä satiiria ja huonoa huumoria.
Joku loukkaantuu. Mutta onkin hyvä katsoa mitä tämän jälkeen tapahtuu. Se on kuin nakkikioskille mennessä. Ärsyttävä käytös on useimmiten laillista, lyöminen ymmärrettävää mutta laitonta. Suvaitsevaisuus taas näyttäytyy parhaimmillaan sietämisenä. Se taas näkyy lähinnä niissä hetkissä kun ärsyttää niin että tekisi tintata turpaan. Mutta sitten ei teekään niin. Vaan jos kehittää jotain meheviä vastapilkkoja niin on rakentavampaa. Ja kunniaksi testistä selviäminen on myös ideologioille joiden parista löytyy erityisen paljon tämänlaisia pitkämielisiä ja lempeitä, jotka eivät korskeile...
Jos Takkiraudassa korostetaan että "Tässä pätee Kennedyn motto: Don't get mad - get even! Älä suutu - anna takaisin!" Minun mottoni taas on tässä enemmänkin "Don't get even - Get MAD (magazine)" Se on edellistä lempeämpi. Ja ennen kaikkea kaupallisempi. Toivottavasti sillä myydään ainakin miljoona vitsilehteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti