"Aidosta Avioliitosta"

Täällä maallistuneessa maailmassa itse taivas
antaa kunniaa tasa-arvoiselle avioliittolaille.

Kirjoitin eilen hieman Heurekassa pidettävästä tilaisuudesta ja siitä miten sen kritisointi ei nyt ehkä ole niin vainoa kuin voisi luulla. (Tai voisi jos on idiootti jolla on marttyyrikompleksi.) "Aito Avioliitto" -keskusteluun on sittemmin ilmennyt pari sen tyylistä kulmaa että niitä voi pitää jopa filosofisesti ja sosiologisesti ja uskonnonvapaustemaattisesti kiinnostavina. (Oikeasti.) Niitä on ilmennyt Susanna Koivulan blogauksen kommenteissa. Ja toki muuallakin, mutta sieltä löytyy esimerkkitapaukset niistä asioista joihin ajattelin tarttua.

"Aito"?

"Aito avioliitto- termi ei ole syrjivä, vaan se viittaa alkuperäiseen avioliittokäsitykseen, jossa avioliiton muodostaa nainen ja mies. Avioliiton uudellen määrittelyä on samaa sukupuolta olevien liitot." ... "Saako toisen tontille rakentaa" usein kysellään. Samaa sukupuolta olevien liitto on rakennettu toisen varatulle tontille. Vapaita tontteja olisi rakentaa ja lakeja säätää, nimittäin sanoja riittää nimetä vaikka minkälaisia liittoja."

Esille on noussut se, että Aito -nimitys ei ole halveeraava. Osa on moittinut sitä että termi on pejoratiivinen ja implikoisi että toisenlaiset avioliitot olisivat jotenkin epäaitoja. Kannan puolustajilla on asiaan selvä kanta. Tämä nimeämiskysymys on vaikea. Ja olen tässä kohden kallistumassa sille kannalle että nimitys ei ole pejoratiivinen.
1: Ei vaikka minun henkilökohtaisesti onkin vaikeaa pitää alkuperäisyyttä aitona. En esimerkiksi ole niitä jotka määrittävät sanojen "oikeita" merkityksiä etymologian sanakirjalla. Sanan valitsijat ovat kokeneet tämän "aitona" ja sillä hyvä. "Alkuperäinen" avioliitto olisi tuonut mukanaan hauskoja haaremiajatuksia ja ymmärrän miksi tälle tielle ei ole menty. Se, miksi tähän ei ole valittu "kristillinen", "islamistinen" tai "judeo-kristillinen" avioliitto tai "uskovien avioliitto" niin, no sitä varten minulla on tässä blogauksessa kakkosluku. Palaan asiaan - mutta en vielä.

Omituista vain on se, että tässä kohden Aidon Avioliiton kannattajat ovat ongelmissa. Sillä tasa-arvoista avioliittolakia vastustettiin argumentaatiolla joka on rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin tuo heihin nyt kohdistettu syytös. Kun asia on nyt ilmiselvästi paskaa ja huonoa argumentointia, niin miksi nämä samat ihmsiet eivät ole tätä ilmiselvyyttä huomannut silloin kun sillä vastustettiin tasa-arvoista avioliittolakia?

Silloin ongelma tiviistyi juuri nimeämiseen. Moni suuttui että he eivät aja epätasa-arvoista avioliittoa. Selitys kuului että Onhan tasa-arvoisen avioliiton kohdalla suututtu siitä että "kaikilla on samat oikeudet mennä naimisiin eri sukupuolta olevan kanssa". Eli tasa-arvo voidaan määritellä näin joten kaikki muut määritelmät ovat väärässä ja typeriä ja virheellisiä.

Tässä nimeämisasiassa omaa näkemystään tasa-arvoiseksi kutsuva puoli taas näki asiaa sitä kautta, että mikä on tasa-arvon ja privileegion ero. Privileegio on sitä että osa saa mennä avioon haluamansa ihmisen kanssa. Homot eivät. Ja että reilussa yhteiskunnassa tämä rajoite pitäisi jotenkin erityisen vahvasti argumentoida. (Ongelmana näyttääkin olevan juuri se, että vaikka argumentteja esitetään niin niissä riskinä on se, että ollakseen koherentti pitäisi lapsia suojella myös avioerolta tekemällä niistä täysin laittomia.) Ricky Gervaisin huumorilla "Same sex marriage is not gay privilege, it's equal rights. Privilege would be something like gay people not paying taxes. Like churches don't." Tämä nimitys sitten varattiin ja tälle tontille sitten yritettiin tunkea selittämällä että perinteinen avioliittosysteemi on nimenomaan tasa-arvoinen. Tämä tehtiin "tasa-arvo" uudelleenmäärittelemällä tavalla jota "tasa-arvoisen avioliittolain" määrittelijät eivät itse olleet käyttäneet.

Kun menneisyydessä moni on tiedostanut että "Jos väittää homoliittoja tasa-arvoisiksi niin väittää että toiset ovat epätasa-arvoisia." Tuossa joku voisi sanoa että nimenomaan sitten pitäisi tarkoittaa että "aito avioliitto" tarkoittaa että toinen on "epäaito avioliitto". Tässäkin taistelua käydään sillä että "aito" voidaan nimetä ties miten.

Itse olen sitä mieltä että tässä tasa-arvoinen avioliitto -sana tulkitaan sillä määrittein mitä liberaalit sitä käyttävät, koska se on heidän puheissaan. Konservatiivit ja ties mitkä teologit sitten ovat vain vääristelemässä, jos käyttää eri terminsisältöä kuin kritiikin kohde, niin tekee ekvivokaation, määritelmä jolla moititaan on sanamuodoltaan sama mutta termin sisältö vaihdetaan toiseksi, ikään kuin piilossa. Tämä on päättelyvirhe, peräti logiikkaan liittyvä eli siinä mielessä paha virhe. Tämän lisäksi pejoratiivisuussyytös panee sanoja toisen suuhun, sellaisia joita hän ei ole itse sanonut. Joten se on myös olkiukko. Olkiukko taas on yleensä sekä perustelun logiikkaa että keskustelun asiallisuutta rikkova.

Tässä kohden on tietysti niin että avioliiton aitous tarkoittaa sitten sitä mitä tämä aidon avioliiton kannattajat sillä tarkoittavat. (Esim. Minun mieleeni tulee "aito maito", joka ei ole sen aidompaa kuin valion maitokaan. Mutta tällä ei ole merkitystä koska assosiaatio ei ole se miten näitä pitäisi pelata.) Asialla olisi jotain merkitystä. Paitsi että kaikki on käsitemasturbaatiota ja retorisia pelejä. Niitä saa pelata niin paljon kuin haluaa, mutta jos kuvittelee että tämä tekee mitään muuta kuin vähentää uskottavuutta monien silmissä niin sitten luulee kyllä väärin.

Tahtoisin kuitenkin huomauttaa että Suomen Laki on jotain joka koskee kaikkia Suomalaisia. Kristityt voivat toki määritellä kirkon avioliiton miten mielivät koska ovat kristittyjä. Mutta koska emme elä teologiassa tällä ei ole mitään tekemistä juridisen määritelmän kanssa. Jokainen Suomen kansalainen on sisäpiiriä eikä kenenkään toisen tontilla. Suomen laki koskee kaikkia ja jos sama laki koskee kaikkia on uskonnonvapauden, sananvapauden, mielipiteenvapauden ja ties minkä vapauden vastaista kieltää kansalaisia ottamasta kantaa vaikka avioliittotermiin juridisena konseptina. Kun heittää suustaan tämänlaisia sammakoita on pirun vaikeaa perustella muille että "kyseessä ei ole syrjintä". Mieleen tulee koulukiusaaja joka rystyset verillä selittää opettajalle että oli vaan leikkiä se missä toisen irtohammas lopulta päätyi koulun hietikolle. "Ei olla" ei tuossa tilanteessa ole mikään argumentti.

Uskonnotonkin voi?

"Yhdistys on uskonnollisesti sitoutumaton, joten lienee ymmärrettävää, että tilaksi ei valittu vaikkapa jonkin seurakunnan tilaa. Luulempa, että kohu olisi tullut ihan mistä tahansa paikasta. Kohuksi riittää jo yhdistyksen olemassa olo."

En tartu tässä kohukysymykseen. Muistutan vain että tasa-arvoisesta avioliittolaistakin tuli kohu. Ja kova kohu tilikin. Se on sitä so what -kulmaa joka on irrelevantti. Kristittyjen toisinajattelijoiden marttyrisointia siinä yritetään, melko säälittävällä tavalla. Kohina, kritiikki, vastustus ja boikotti nähdään vainoamisina. Ne eivät ole. Se, että asettuu maailmankuvasodassa näkyvissä asioissa edustamaan tiettyä mielipidettä johtaa kommentointiin ja siihen että asiasta kohistaan. Julkinen keskustelu ei ole vainoa. Jos tätä eroa ei ymmärrä tätä ei voi olla kognitiivisesti kyvykäs ottamaan kantaa sellaisiin kysymyksiin kuin "onko vai eikö ole syrjintää".

Mutta tuossa nousi "uskonnollinen sitoutumattomuus". Itseäni hämmentää että tässä on paikaksi valittu Heureka. Ei tiedekeskuksen henki kuvasta avioliittolain palauttamiseetosta yhtään enempää kuin kirkkokaan. Tietääkseni nörttimäinen fysiikkaleluilla leikkiminen ei ole se mikä kuvastaa Aitoa Avioliittolakia.

"Ei olla uskonnollisia" on väitteenä toki omituinen. Mutta kun paikalla on Tapio Puolimatka, on selvää että "ei olla" on odotettavaa. Eli samalla tavalla kuin "intelligent design" ei ole kreationismia. Ja kreationismi "ei ole" uskontoa. Perusväitteeni itse asiassa on, että periaatteessa voidaan nähdä yleinen (general) esitys jossa ateisti voi vihata homojen avioliittoa. Kuitenkin tässä kohden esitys on spesifi (particular) ja koskee että juuri Aito Avioliitto olisi uskonnollisesti sitoutumaton. Tämä taas on käytännössä ilmiselvästi hevonpaskaa.

Ryhmän johto paljastaa minkälaisesta liikkeestä on kysymys. Lainataan suoraan "Aito avioliitto -yhdistyksen" sivuja. "Vieraina Ranskan suurmielenilmaisut avioliiton puolesta järjestäneen La Manif Pour Tous -järjestön presidentti Ludovine de La Rochère, sekä Varro Vooglaid Viron avioliittoliikkeistä. Tulkkaus suomeksi. Mukana eduskunnan lakivaliokunnan jäsenet Peter Östman ja Mika Niikko sekä Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja Jukka Rahkonen. Professori Tapio Puolimatkan luento aiheesta: Miten sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa yhteiskuntaelämän perustaa. Tapahtumassa julkaistaan KANSALAISALOITE sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi. Tilaisuuden juontaa Pasi Turunen."
1: Tapio Puolimatka on ID -kytköksinen Alvin Plantingan kalvinistista teologiaa fanittava innokas kristitty. Hän on lainannut innokkaasti argumentointia jossa evoluutiota kannattava ateisti ei voi olla rationaalinen ihminen, intellektuellisesti itseensä tyytyväinen.
2: Mika Niikko, no hänkin on esimerkiksi yrittänyt saada kreationismia kouluihin.
3: Pasi Turunen on aktiivinen kristillinen apologetiikko joka on mm. palkittu vuoden kristillisen kirjan kirjoittamisesta. Hän muun muassa rinnasti Jokelan ampumisten yhteydessä ateismin tämänlaisii surmaajiin. Asenne varmasti lähentää uskonnottomaan kulmaan.
4: Ja jos Pasi Turunen on korostanut että ateistien kampanjan räväkkyys ja ärhäkkyys kertovat liikkeen heikkoudesta ja on korostanut tähän tarttumisen tärkeyttä, on erikoista että hän on samassa tilaisuudessa Lodivine de La Rochèren kanssa. Meno hänellä ja hänen viiteryhmällään on monta kertaa pahempaa kuin bussimainoksia liimanneilla lappujenjakoateisteilla oli. Mitä ranskalaisesta aktivistista on sanottavana, paitsi että hänellä on wikipediasivut ranskaksi. Ja sitä lukiessa selviää että "ei ainakaan uskonnoton" lienee varsin maltillinen kuvaus hänen vakaumuksestaan.
5: Peter Östman on kristillisdemokraattien puheenjohtaja. Yhtä uskonnoton kuin Päivi Räsänen.
6: Jukka Rahkonen, karkeasti ottaen melko tuntematon suuruus. Hän taas on mielenkiintoisessa kytköksessä. Hän on ollut varsin ahkera kommentoija "Seurakuntalainen", lehdessä etenkin jos aiheena vain on evoluutio. "Kun systemaattisesti on tuputettu tiettyä maailmankuvaa ja paradigmaa ja yhtä systemaattisesti on estetty vastakkaisten tutkimusten tekemistä ja vaiettu tuloksista niin tehokkaasti kuin se on laillisuuden rajoissa mahdollista, niin ei se ole ihme, ettei ole helppoa palata alkuperäiseen Jumalan luomaan paradigmaan. Itse kullekin uuden paradigman omaksuminen on lähes uskoontuloon verrattava murros koko ajattelussa. Siitä syystä uuden paradigman yleistyminen tieteessä vaatii yleensä kokonaisen sukupolven vaihtumisen. Sen ei kuitenkaan kaikkien kohdalla tarvitse mennä niin." Aivan selkeästi uskonnotonta. Ei ollenkaan uskonnollista tämä, ei kreationismiakaan, etenkään kun R.A.T.E -kliseet ja muut YEC -konventiot käytetään mieluusti.

Itse asiassa näyttää siltä että Aito Avioliitto on paitsi kristittyjen niin myös hyvin kreationistihenkisten kristittyjen ponnistus. (Kreationismiteeman kohdalla järjestäjissä on vähintään yliedustus, ellei peräti loukkaamaton yksimielisyys.) Kuinka tämä ryhmä pystyy muka huomioimaan maallisemman osion? Kysymys on nimenomaan siitä että kenties homojen avioliittojen vastustus ja heteroliittojen avioliiton kannatus ovat sellaisia että uskonnotonkin voisi niitä kannattaa. Mutta tällä ryhmällä on hyvin haasteellista huomioida nämä ihmiset. Miten he ovat varmistaneet että eivät tee omia olkiukkokyhäelmiään "naturalisteista" ja esitä sellaisia argumentteja joissa ei mainita Jumalaa mutta jotka vetoavat vain niihin ateisteihin jotka ovat idiootteja. (Tokihan voidaan kuvitella että teistikin voisi uskoa että Jumala ei ole luonut universumia, mutta tämä ei olisi loogista. Tämänlainen sanavalinta on tarpeen siksi että korostetaan että argumentit olisivat rationaalisia myös eikristityille.) Kun paikalla on monta kristittyä jotka ovat kuluttaneet elämänsä siihen että he korostavat että ateisti ei voi olla rationaalinen ja eettinen tuskin ovat argumentoimassa että homoliitot ovat uskonnottomistakin epäeettinen asia. Asiaa korostaa se, että viiteryhmässä ei näytä hevin olevan uskonnottomia toimijoita. Ei esitelmöimässä tai Aito Avioliitto -järjestön sisällä toimijoissa. Tämä herättää kysymyksen "miksi". Ja järkevin syy on siinä että tämä kyseinen toimija ei ole tosiasiassa mikään uskonnollisesti sitoutumaton.

Toki asia on myös meta-argumentatiivisesti haasteellinen. "Tämä Päivä" -blogissa oli esimerkiksi kuvaus argumentista jota myytiin maallisena vastustuksena tasa-arvoiselle avioliittolaille. Tämä argumentti oli, paitsi huono, niin myös siitä erikoinen että se oli itse asiassa rakenteeltaan teistinen. Kommentoinkin sinne pitkästi aloittaen "Ne eivät toki ole eksplisiittisesti uskonnollisia, mutta ne ovat - kuten näytät - järjettömiä jos niitä katsotaan yhtään uskonnollisen kontekstin ulkopuolelta." ...""Luonnollisuus" on vain tapa kätkeä, implisitisoida, vanha sanonta "Luomakunta" ja "Jumalan luoma maailmanjärjestys". Kun homous kielletään Raamatussa, niin se on luonnonjärjestystä vastaan vaikka kaikki maailman sorsat olisi kuinka homoja." ... "Homoseksuaalisuuden lisääntyminen nähdään ongelmana koska se redusoituu siihen samaan "luomisjärjestykseen". Avio-oikeuden laajeneminen nähdään ongelmana samaa kautta. Ja jos tavallinen perhe liitetään samaan ryhmään homoseksuaalisuuden kanssa, ryvettyy siinä koko perhekonsepti ja ihmiset etääntyvät siitä Jumalan hyvästä luonnonjärjestyksestä." ... "Kannatan yleensä ns. hyväntahtoisuuden periaatetta, jossa jos joku esittää jotain omituista ja ristiriitaista, niin ajattelen että se johtuu jostain muusta. Että ihmiset ovat perustaltaan kohtuu järkeviä, eli heidän ajattelussaan on esimerkiksi mukana jotain piilo-oletuksia." Tuossa tapauksessa piilo-oletuksena oli teologia. Argumenttiperinne on sidottava katoliseen siveyperinteeseen jossa on jätetty Jumala mainitsematta. Valitettavasti tämä piilotus johtaa non sequituriin; Argumentti ei enää ole sellainen että "näistä premisseistä seuraa tuo johtopäätös". ; Ajatus lisääntymisestä funktiona kun johtaa ongelmiin. Ilman Jumalaa se on kuin väite siitä että käsiä ei voi käyttää juuri mihinkään koska niillä voisi olla vain yksi funktio. Ja siihen että yleisyys ei ole kaikki jos mies on kaksimetrinen hän ei edusta keskiarvoisen mittaista miestä eikä siksi voi olla mies. Nämä lisäoletukset hoidetaan yleensä Jumalalla.

Jatkaisin ranttia tuosta enemmän, mutta sillä ei ole väliä. Sillä Aito Avioliitto ei yllä edes siihen tasolle että sitä voitaisiin käsitellä yleisenä (general) kantana homoseksuaalisuuteen. Se on selvästi hyvin tietynlaisten (particular) ihmisten yhteenliittymä. Heillä on toki lupa tehdä näin, eikä ole laitonta pitää tämänlaisia tilaisuuksia. Mutta että uskonnosta riippumaton. Sitä se ei taatusti ole.

Tietääkseni ongelma onkin juuri siinä että "kristittyjen tontilla kristinuskon määräämä heteroliitto" onkin asian ytimessä. Ja uskonnottomat ovat melko lailla dumpattu ulkopuolelle koko asiassa. On aivan turhaa väittää että tämä edustaisi jotain laajempaa kuin kristittyjä. Tässä mielessä Heurekan sijasta olisi ollut rehellistä pitää tilaisuus saman tien jonkun lahkolaiskristillisen seurakunnan tiloissa. Jostain syystä "Aito Avioliitto" näyttää silmissäni tuhkimotarinalta. Asenteeltaan, ei lopputulokseltaan. (Tuhkimo kertoo ihanteista aina adoptiolapsen kohtaloista perijöiden saamiseen keskittymiseen asti. Unohtamatta sitä että seassa on kaiken maailman kreationisteja jotka pyörivät ympäriinsä kuin rotat. Joita pitää sitten kuunnella. Ja luottaa täysin tietäjiin jotka tekevät juttuja puhumalla nonsenseä.)

---

Näitä oivalluksia saadessani olisin voinut huutaa "Heureka". Mutta se olisi ollut tilanteeseen sopimatonta.

Kuinka uskontojen taikauskot eivät ole taikauskoa

Marko Hamilo kirjoitti kiinnostavasta huomiosta. "Skeptikko-lehden numero 4/2013 kertoo, että Sarasvuon lähetyksessä esiintyneen Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkosen mukaan kuuteen taikauskoiseen uskomukseen – sellaisiin kuin vaihtoehtohoidot, kuolemanjälkeinen elämä, onnennumerot ja kädestäennustaminen – uskoivat eniten vihreiden kannattajat, kun taas kristillisdemokraattien kannattajat eivät olleet juuri lainkaan taikauskoisia. Poikkeuksena tietysti kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä. Uskonnollisuus voi suojata muilta taikauskoilta. Tulos ei ollut yllätys, vaan samaan viittaavia tuloksia olen nähnyt yhdysvaltalaisissakin kyselyissä." Uskon, että huomio on hyvinkin tosi. Ja se muistuttaa siitä, että vaikka kristillisdemokraatteja pidetään uskovaisina ja hörhöinä, niin he eivät kuitenkaan ole erityisen hörhöjä. Ja vihreiden hörhöys ei ole mikään este.

Liberaalia hörhöilyä!

Ilkeästi asian voisi kaivaa muista tunnetuista tilastoisa. Ja niissä on havaittavissa selviä jännitteitä jotka pakottavat kohdentamaan huomioita ; Vaikka klassiseen kristinuskon Jumalaan uskoo vain 27% Suomalaisista^(!), niin silti 2/3 suomalaisista uskoo yliluonnolliseen. On selvää, että he täyttävät sen jollakin. Niin outoa kuin se onkin, niin tässä iskee kognitiivinen dissonanssi. Vaikka yliluonnollinen todistetaan paikkansapitämättömäksi, niin se vain vahvistaa joidenkin uskoa siihen. (Joskus tuntuu, että tuo 2/3 on kiveenhakattu ja mikään ei muuta sitä. Se on kuitenkin lähinnä hyvä nyrkkisääntö.)

Yksi syy tähän on uudelleennimeäminen ja harhaopiksi tulkitseminen.
1: Kristinuskon parissa on tuttua se, että harhaoppisuus tuomitaan. Pekka Reinikainen on malliesimerkki henkilöstä jolle sekä homeopatia että evoluutioteoria ovat kerettiläistä harhaoppia ja väärää uskontoa. Tietyssä mielessä tämä tarkoittaa sitä, että kristinusko suojaa tietyiltä pseudotieteiltä. Mutta toisaalta se ajaa toisiin.
2: tseasiassa KD:n kannattajat ovat hyvinkin taikauskoisia mutta kristinuskon taikausko on naamioitu itse uskonnon sisään. Pelätään pahoja henkiä, parannetaan sairaita lääkkeiden sijaan uskon voimalla jne. Ennustamista esiintyy profetoimisen muodossa, tiettyjä numeroita pidetään pyhinä tai saastaisina (en usko että yksikään TosiUskova ostaisi autoa jonka rekisterissä olisi numero 666 kostoka se olisi automaattisesti merkki siitä ettei jumala ole tätä autoa uskovaiselle tarkoittanut) jne. Kirjoitinkin aiemmin siitä miten homeopatian ja rukousparannuksen pseudotieteet rakentuvat identtiseen ajatusvirherakennelmaan. Ne kuitenkin tulkitaan eri kontekstista. Uskontojen harjoittamaa aivan identtistä perseilyä oikeutetaan uskonnonvapauteen vetoamisella. Se tekee siitä lempeää toimintaa joka sopii muka järkevällekin ihmiselle.

On selvää että osa esilletulleesta erosta vihreiden ja kristillisdemokraattejen välille onkin peräisin siitä, miten pseudotiede on määritelty ; On valittu tiettyjä harhauskomuksia joille skeptikko voi vain nauraa. Tulos on yhtä kuvaava kuin se, jos minä valitsisin kreationismin, ilmastonmuutosdenialismin, rukousparannuksen ja muut samaan crank magnetism -klusteriin osuvat taikauskot oleellisiksi esimerkeiksi taikauskoisesta ajattelusta ja saisin tulokseksi kristillisdemokraattien yliedustuksen. (Mikä on jo nyt tiedetysti tosiasia. Mutta ei kovin kuvaava tai tärkeä tosiasia koska se on enemmän pseudotieteen esimerkeiksi valikoinnin kuin yleisen pseudotieteellisyysasteen seurausta.)

Kulttuuria!

Jos esimerkiksi pitää miettiä, onko kristinusko mitenkään opettavaista tai pseudotieteiltä ja selvästi taikauskoilta laskettavista ilmiöiltä suojeleva vaikutus, voidaan katsoa vaikkapa kalista kirkkoa. Sen parissa on lisätty eksorsistien kouluttamista. Katolinen kirkko levittää, tukee ja rakentaa julkisessa puheessaan vakavasti otettavana asiana seuraavantyyppistä. "Syynä on sellaisten tapausten ”ennennäkemätön kasvu”, joissa ”demonit riivaavat”. Myös Italiassa viitataan mustaa magiaa, pakanallisuutta ja satanistisia riittejä harjoittavien ihmisten määrän kasvuun. Kysymys on myös siitä, että kirkko pyrkii saamaan alalta pois itseoppineet manaajat, jotka eivät noudata virallisia manausoppeja." Eksorsismia harjoittavia on Suomessakin. Esimerkiksi tuoreesti uutisoitiin miten Suomessa toiminut katolisen kirkon virallinen manaaja Guy Barbier oli kuollut. Ortodokseillakin manausta harjoitetaan. Puhumattakaan niistä herännäishihhuleista, jotka ovat saaneet mitä ihmeellisempiä armolahjoja, kuten sen, että he näkevät onko jossakussa demoni. Ja demoneitahan on nähty sairauksien takana aina Jalovaaraa myöten, joten luterilaisen kirkon sisätiloihinkin tämä toiminta on tiedetysti päätynyt. Ja sitten nämä ihmiset pitävät loukkaavana, että minunkaltaisteni on vaikeaa pitää tätä muuna kuin taikauskoisina ja kehtaa kritisoida asioita.

Onkin hyvä miettiä sitä, miksi vihervasemmistolaisen suosikkivaihtoehtohoito on kritisoitavaa huuhaata mutta rukousparannus on kristillistä hengellisyyttä jota tulee tukea. Nähdäkseni molemmat ovat vaarallisia, sillä niihin liittyy asenne, jossa halu hakeutua toimivan lääketieteen pariin vähenee. Se kun on molemmissa ikään kuin epäuskon ilmaus siihen hengellisempään ja eheämpään vaihtoehtoon. Virallisesti, de jure, molemmissa tietysti heilutellaan käsiä sen kanssa että he eivät kehota ketään olemaan menemättä hoitoon mutta käytännössä, de facto, asiat on sitten ihan eri tavalla.

Asiaa hämmentää tietysti sekin, että uskonnoissa monesti korostetaan että taikausko ei ole taikauskoa koska se on vertauskuvallista taikauskoa johon uskotaan eksistentiaalisesti, joka tarkoittaa sitä että rukousparannuksen kuulija kokee parantuvansa vaikka ei lääketieteellisesti parantuisikaan. Ja tämä olisi jotenkin argumentti, joka erottaisi sen kaikista muista huuhaahoidoista. Ja se näyttää käytännön tasolla tarkoittavan sitä että tilanne koetaan parantavana ja relevanttina ja asioiden välille nähdään vahva yhteys ; Katolinen kirkko esimerkiksi käyttää antamissani linkeissä kiertoilmauksia kuten "voimallinen rukous" joka on ihan eri asia kuin väittää että sillä olisi oikeasti ollut parantavia voimia. Silti rukous ja paraneminen jotenkin liittyvät yhteen näissä tapauksissa joissa "voimallisen rukouksen" nähdään tapahtuneen. Symbolinen onkin jotenkin konkreettista, sellaisella tavalla rakennetaan epäsymmetria jossa rukouksen sanotaan tehoavan, mutta kriitikko ei ymmärrä arvostaa hengellisyyttä ja eksistentiaalisia piirteitä.