Libertaristit luottavat vapaaseen markkinatalouteen. Heidän ajatusmaailmassaan asiat ratkaistaan yksityistämällä ne. Samalla he korostavat sitä että jokainen yrittää itse. Valtion tai jonkun muun tukema toiminta ei toimi. Ihmisille ei pidä antaa ilmaista rahaa ja tukea, se passivoi. ; Tässä näkökulmassa ei katsota toimeentuloa. Siinä missä esimerkiksi minua kiinnostaa se, että miten palkalla tulee toimeen, he puhuvat siitä montaako työtöntä heidän veroillaan maksetaan. Ja kuinka monta prosenttia työstään he tekevät työtä ilmaiseksi valtiolle. Tässä kulmassa 40% veroprosentti on - paitsi naurettavan pienituloisuuden signaali - niin myös 40% orjuutta.
Olen esimerkiksi tavannut erään nuoren libertaristin jonka mukaan jokainen joka yrittää pystyy hankkimaan 10 000 kuukausitulot. Sittemmin hänestä on tosin tullut vanhempi ei-libertaristi. Kenties sen vuoksi että hän ei päässyt aivan tuolle palkkatasolle yrittämällä. Jos häntä olisi onnistanut hän varmasti ajattelisi samoin kuin nuorempana.
Koulutuksen kohdalla libertaristien asenteesta itse asiassa paljastuu oleellinen. Jos mietitään maksullisia kouluja, libertaristit tuntuvat sekoittavan kaksi asiaa. Nimittäin sen että lahjakkaat ihmiset panostavat koulutukseensa. Ja sen että isällä on varaa maksaa koulun maksut. Tämä on hieman omituinen huomio. Sillä lahjakkuus ja varallisuus maksaa eivät ole sama asia. Systeemi kun menee siten että ensin käydään koulua ja sitten saadaan työ ja sitten saadaan rahaa. Jos kouluun mennään rahalla täytyisi olla tienestit. Ja mistä se lahjakas lapsi olisi ne ansainnut omalla työllään?
Ja se johtuu siitä että libertaristit suhtautuvat valtion rahaan eri tavalla kuin vanhemmilta saatuun rahaan ja muuhun etuuteen. Libertaristille lapset ovatkin jonkinlaisia vanhempien jatkeita. Jokainen saa itse päättää mihin käyttää rahansa. Ja siksi rikas voi kouluttaa lapselleen vaikka kreationismia koska se on hänen vapautensa ja hänen rahansa.
Valitettavasti tässä on melko vähän kysymys lapsen lahjakkuudesta. Tässä toki nostetaan esille stipendikortti. Eli se että köyhä lapsi voi saada stipendin. Mutta niin kauan kuin 100% koulua käyvistä ei ole stipendioppilaita niin tilanne on se että opiskella voi jos on köyhä ja älykäs tai rikas ja älykäs jolloin opiskelee stipendillä. Tämän lisäksi vähempilahjainen lellipentu pääsee opiskelemaan isän rahoilla kuin kultalusikka suussa syntynyt rakastettu loinen.
Tämä kokonaisuus onkin tietenkin ahdistava monille libertaareille joten en ihmettele miksi suomen kokoomusnuorista on paljastunut libertaareja markkinatalouden ystäviä joiden argumentistosta paistaa jopa aivan ääneenlausuttu eugeniikka. Tämä toki muuttaa tämän "yrittämisen" konseptin melko erikoiseksi. Ihmiset itse asiassa jotenkin ilmentävät geenejäään niin että rikkaat ovat lahjakkaita koska he ovat rikkaita ja tämä on periytynyt heidän lapsiinsa. Yrittäminenkin on siis jonkinlainen peritty ominaisuus. Erinomaiseksi syntyneet Atlasin ravistamat sitten menevät kouluun rahalla koska kaikki on jotenkin omituisella tavalla yhtä jälleen.
Itseäni tosin huvittaisi luoda aivan oikeasti sellainen yhteiskunta jossa todellinen lahjakkuus paistaisi.
Tässä omille lapsille lahjojen ostaminen olisi lahjaveron piirissä. Perinnönjako olisi helppoa koska perintö menisi valtiolle. (Valtionvelan ongelmat olisivat ratkaistu. Tai jos eivät olisi niin yritteliäs valtionkassan paikkaaja voisi paikata budjettia taktisilla cantarella -annoksilla. Historiassa itse asiassa on tehty hieman tämänsuuntaisia asioita.) Tällöin vaikka isä olisi hirvittävän rikas niin elämä voisi olla suoraan kuin Anssi Kelan "Puistossa" -kappaleesta.
Koulut voisivat tehdä oppilasaineksen investointeja. Pääsykokeet ja älykkyystestit olisivat lahjomattomia. Palkalle halutaan vastinetta eikä mikään isin rahakukkaro auttaisi. (Eikä sieltä voisi antaakaan kun ne eivät ole lapsen itsensä tienaamia joka penni.) Tutkimukset sitten tilaisivat ulkopuoliset tahot.
Moni humanistinen ala tietenkin jäisi tälläisen ulkopuolelle. Ja humanistit, taidepuolen opiskelijat ja muut joiden tuotosta ei voi laittaa suoraan viivan alle voitaisiin sitten kouluttaa, ei suinkaan opintotukipuolelta, vaan maksullisina kouluina. (Koska ne eivät saa rahaa jos se ei hyödytä markkinataloutta, ovat nämä alat hauskoja ja siksi viihteestä maksettaisiin.) Näin rikkaiden perheiden opintotuet menisivät valtionkassaan.
Tälle on varmasti tilausta sillä melko moni nykyajan libertaarinuori näyttää olevan joko jonkinasteinen
sosiopatian fanittaja tai älykkyysjakauman vasemmassa laidassa. En usko että massaan painava opetus enemmistön tyrannialla, keskivertoa
tyhmemmiksi tai keskivertoa ilkeämmiksi. He ovat sen verran pihalla elämän realiteeteista että heistä voisi tulla hyviä taiteilijoita. Olen käsittänyt että moni arvostaa taiteessa sitä että taiteilija on omissa maailmoissaan, jossain omassa todellisuudesta vieraantuneessa kuplassaan jota kautta sitten voi tuoda meidän tavallisten ihmisten ulottuville taidetta. Libertaarinuoret joiden isällä olisi varaa panostaa siihen että lapsi toteuttaa itseään "hampuusihipiksi opiskeluun" olisivat selvästi vähintään potentiaalisia.
En oikeasti väheksy humanistisia aloja. Tämä teksti on "semisti-vaikka-tavallaan-aika-vähän" ironinen ja soveltaa libertaristien omia lausuntoja niin itsestään kuin humanististen aineiden opiskelijoista. Tätä sitten on höystetty ns. havainnoilla libertaareista itsestään. Sekä tietenkin siitä miltä maailma näyttää niiden silmissä jotka eivät ole syntyneet kultalusikka suussa ja kokoruumispersereiän kanssa..
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kela. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kela. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. kesäkuuta 2015
tiistai 8. lokakuuta 2013
Teurastajan etiikka
Jussi Niinistön kirjassa "Isontalon Antti - Eteläpohjalainen jääkäri, värväri ja seitsemän sodan veteraani" kerrotaan kuuluisan häjyn sukulaispojasta ja täysnimikaimasta. Siinä kerrotaan myös lyhyestä vaiheesta jolloin Isotalo vieraili Australiassa. Vuonna 1924 suomalaissiirtolaisten perään lähetettiin kirje, jossa kerrottiin nimeltä satakunta suomalaista oikeistolaista "lahtaria". Heidän kerrottiin olevan butcher. Koska suomalaiset eivät jaksaneet jutella kyseisen sanan etymologiasta, päättivät australialaiset pitää suomalaissiirtolaisia nykyisissä töissään, koska alueelle ei voitu kovin helposti, kätevästi tai nopeasti järjestää työtä niin monelle liha-alan ammattilaiselle.
Tämä oli tietysti historiaan sidottu vitsi. Mutta siinä oli kuitenkin nostettu esiin teurastaja -sanaan liitetyt negatiiviset käsitteet. Teurastaja onkin tappoammatti. Siinä missä keskiajalla pyöveli teki yhteiskunnan tarvitsemaa työtä kuoelmanrangaistusten parissa, ja siitä huolimatta irotettiin irralleen yhteiskunnasta, on teurastamisen kohdalla hieman sama asia. Toki teurastajia ei laiteta kaupunkien ulkopuolelle ja kohdella paariana. Mutta teurastaminen halutaan ulkoistaa sitäkin vahvemmin. Ihmiset syövät lihaa eläimiltä joita eivät ole valmiita tappamaan.
Nähdäkseni teurastamisessa on kuitenkin eettisiäkin puolia. Yksi niistä ovat kesäkissat. Näin syysaikaan aihe nousee joka vuosi esille. Itse muistan lapsuudestani sen, miten kesäkissoista valistettiin. Kuitenkin kesäkissoja hylätään yhä. Ilta-Sanomat kertoi tuoreesti että kesäkissan jättämisen luonne on muuttunut. "Ihmiset eivät hae enää maatalosta kissaa kesäksi, mutta hyvin paljon aletaan syöttää tuntemattomia kissoja. Kun kesä loppuu ja lähdetään pois mökiltä, niin kissalle sanotaan heippa hei, kuvailee Leena Aho Perniön seudun eläinsuojeluyhdistyksestä. Kun kissa ottaa reviirin omakseen, se on pysyvää. Jos ihminen hylkää kissan, se jää oman onnensa nojaan, joka useinkaan se ei ole kummoinen." Nähdäkseni tämä on ignoranssitappamista. Se eroaa julmasta tietoisesta tappamisesta. Mutta se kertoo myös siitä miten hätäteurastus tai lopettaminen on monille ihmisille liikaa. Kati Sinenmaa kirjoitti tähän liittyen koirista. Hän muistuttaa suomessa melko vähän aikaa sitten suomessakin oli rankkureita. Ja ne tekivät tärkeää työtä. Hän ihmettelee miten villikoirien lopettamista vastustetaan hyvin tiukasti. Esimerkiksi romanian yritys ratkaista kulkukoiraongelma rankkuritoiminnan kaltaisilla ratkaisuilla sai monet ihmiset suuttumaan.
Nähdäkseni yhtenä syynä tähän on se, että hyvää tarkoittaville ihmisille tappaminen on konkreettinen ja aktiivinen teko. He voivat laulaa Anssi Kelan "Nummelassa" ollutta laulua siitä miten kissat miltei hukutettiin haluttu tappaa ei kissoja. Kykenen ymmärtämään tämän varsin hyvin. ~ Moni ihminen hankkii eläimille oikeuksia siten että he soveltavat ihmisten normeja eläimiin. Tämä tekee eläimestä symbolin. Itse taas joudun tekemään enemmänkin niinpäin, että hankin ihmisille oikeuksia miettimällä ensin miten asiat olisi hoidettava eläimien kanssa. Laajennan siis eläinten oikeudet ihmisille.
Siitä huolimatta, että tiedän mistä "Nummelafiilikset" tulevat, olen valmis korostamaan että kesäkissan ottajat ovat pahempia kuin mikään Teemu Mäen kissantappovideo koskaan. Passiivinen munattomuus ja sivustakatsominen eivät minusta ole oikeutuksia tai syitä pestä käsiä. Ainut Pilatus -käsienpesuvesi joka heille sallittakoon on se, että jos lähtee kesäkissanhankkimistielle, niin muistaa huljuttaa ne kädet hyvin irtoverestä sitten kun on tajuttomaksi kalautettu kissa säkissä ja säkki tiilien kanssa vedessä. Sekään ei toki ole kovin oikein, se on vain parempi kuin se kitumaanjättämisvaihtoehto. (Mikä taas ei todellakaan ole kovin vaikeaa.)
Onkin selvää että kissojen lopettamisessa on yhteyksiä eutanasiaan. "Takkiraudassa" kirjoitettiin eutanasiassa ihmisten ignoranssista. "Eutanasian kannattajat ovat yleensä niitä, joita asia kaikkein vähimmin koskee - siis nuoria, terveitä ja vauraita ja jotka ovat autuaan ymmärtämättömiä omasta kuolevaisuudestaan, ja sen uhrit niitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia: vanhukset, köyhät, vammaiset, sairaat, työttömät ja eläkeläiset."
Tämä taatusti pitääkin paikkaansa. Itse jakaisin eutanasiaa haluavat muutamaan päätyyppiin:
1: Ignorantit hedonisti-kermaperseet. Kuolemaa pelkäävät hedonistit joilla ei oikeastaan ole kontaktia kuolemaan ja joiden elämänkulussa koko teema on vieras.
2: Kieromieliset julmurit ; Yhteiskunnan välineellisesti näkevät joille eutanasia on oikeasti portti muihin tekoihin. Mukaan halutaan vaikka vammaispolitiikka tai eugeniikka. Ja kun tälläisiä poliittisia tavoitteita ei voida laittaa julkisiksi, ne piilotetaan ja nimetään ne joksikin muuksi.
3: Depressiosta kärsivät joille eutanasia on oman itsemurhapuheen jatko.
4: Humaanit ihmiset joilla on riipivä ja kuluttava pitkäaikainen tauti tai jotka ovat nähneet kärsimystä läheltä. Tätä linjamaa edustaa vaikka "Eutanasia - puolesta & vastaan" -kirjan toimittaja Esko Seppänen, rakkaansa kuoleman nähnyt ja tämän "viimeisen toiveen" kera liikkeellä pyörivä Esko Valtaoja. Ja Terry Pratchett.
5: Niitä, joille kysymys on pohjimmiltaan eläinten oikeuksista ja analogia eläinten lopetukseen ja kitumaan jättämiseen on hyvinkin relevantti.
+: Moni on tietysti sekoitelma yhtä tai useampaa tyyppiä. Ja kukaan ei mielellään myönnä kuuluvansa niihin kieltämättä ongelmallisiin kohtiin. On sen sijaan selvää, että eutanasian vastustajat eivät yleensä ottaen ole kivun ja tuskan maailmasta.
Tämän vuoksi eutanasiaa puolustetaan kärsimyksillä, ja sitä vastustetaan rinnastamalla se eutanasian negatiivisilla mutta ei kenties välttämättömillä lieveilmiöillä. Ja rinnastamalla se sellaisiin asioihin jotka eivät ole eutanasian määritelmän lähellä.
1: Lääkärit (joihin ei saisi luottaa kun he ovat tappamassa kaikki pakkoeutanasiapiikillä) ja lääkäreiden puolestapuhujat käyttävät usein abstraktioita murhan määritelmästä. Ja tekevät tätä joko puhtaana abstraktiona tai pragmaattisena lääkärinäkökulman ilmiönä. Jossa potilas siis välineellistetään lääkärin omaisuudeksi ja redusoidaan tuskineen pelkäksi työn kohteeksi.
2: Hallinnan harhaa edustavat tyypit jotka ovat terveenä, eivät ole kokeneet kunnolla tuskaa, eivätkä ole koskaan edes voineet harkita elämänsä päättämisestä - ja jotka ovat itsemurhasta niin vieraantuneita, että puhuvat tässä yhteydessä aktiivisesta itsemurhasta rohkeuden aktiona, jossa pitää voittaa tahdolla kuoelmanpelko. Joka kertoo että heillä on keskivertomieli jolla he käsittelevät poikkeusilmiötä joka on täysin heidän elämänkokemuksensa ulkopuolella. Tässä puhutaan hyvää tarkoittavista ihanteellisista ihmisistä jotka voivat hoitaa kesäkissaa mutta eivät viitsi edes lopettaa tämän kärsimyksiä koska heitä kyynelehdittää Anssi Kelan "Nummela" niin pirusti.
+ : Eutanasiaa ei siksi vastusteta koskaan eutanasiana, vaan jonain muuna, abstraktioimalla se tai olemalla vain ignorantteja.
Tässä mielessä minulla on teurastajan etiikka. Mutta tässä on myös suuria ongelmia. Räsänen (Rauno, ei Päivi) ottikin esille kysymyksen siitä miten eutanasian tekeminen tai sen eitekeminen voidaan liittää hyve-etiikkaan. Eli jos eutanasia on vastaus, mikä on kysymys. Tarve tälle on kova ; "Arvopluralistinen liberalismi ajautuu kapitalismissa jatkuvan kasvun imperatiivin ja utilitaristisen etiikan myötä teknokraattiseen sosiaalidarwinismiin. Kärjistäen sanottuna ihmisen kärsimyksen vähentäminen aktiivisella eutanasialla muuttuu ilman vankkaa eutanasiakriittistä arvoperiaatetta vaivihkaa ja vähitellen markkinatalous-yhteiskunnallisen hyödyn tavoitteluksi, koska silloin säästetään julkisen sektorin menoja. Nimimerkki Miltton Friidman näyttää julkisesti ilmoittautuvan tämän mallin ‘Mengeleksi’ par excellence." Olen itsekin nähnyt Friidmanin kommentteja, ja niitä kuvaa tietty...julmuus, jossa kysymys on juuri siitä että eutanasia on portti muihin asioihin. (Tosin Friidman ei piilottele näitä. Tosin en ole täysin varma siitä, onko hän jonkinlainen erittäin mutkikkaan false flag -trolliprojektin luomus ; sen verran vahvasti hän on "erilainen kuin kukaan muu" mutta kuitenkin on täsmälleen samanlainen kuin ne pahimmat pelottelukuvat.) Eugeniikkaa kuvaava tekstini onkin tässä tarpeen. Sillä siitä selviää että optimistinen edistysusko ja kontrolliyhteiskunta olivat ihmistenjalostusprojektin ideologisessa ytimessä. Mukaan on pakko lisätä vielä yksi attribuutti. Se, että ihmiset nähdään, paitsi luonnontieteellisinä konsepteina, niin vielä paljon enemmän, heidät redusoidaan pelkiksi välineiksi. ; Itsemurha muuttuu tällöin tematiikaltaan helposti työvoiman ja verotulojen karsinnaksi. Jolloin kysymys ei ole siitä tekeekö itsemurhan, vaan siitä että onko hyvä veronmaksaja ja "rakentava yhteiskunnan jäsen ja tukipylväs".
Tässä mielessä en voi sanoa muuta kuin että eugeniikka on huonoa evoluutiota, mutta hyvää "kansankäsitystä evoluutiosta". Ja jos minulta kysytään, että onko ihmisiä helppo manipuloida pseudotieteellä ja populismilla, niin katsotte ihmiskyynistä mielidebiiliä paskiaista, joka on paatunut skeptikko joka törmää laajallelevinneeseen aivan tolkuttoman typerään hörhöilyyn aivan varmasti päivittäin tai miltei päivittäin. Ja joka on opiskellut kognitiotiedettä ja tietää jonkin verran siitä millä tavalla ihmisen mieltä voidaan harhauttaa, melko helpoin ja yksinkertaisinkin tempuin.
Siksi lopetankin Jukka Hankamäkeen. Hän kirjoitti "Dialoginen filosofia" -teoksessaan miten ongelmana on se, että evoluutioteoria muuttuu olemisesta pitämiseen. Tällöin ajatus luonnonvalinnasta modifioituu taisteluksi lajien välillä ja lajin sisällä. Status ja valta muuttuvat adaptiivisuuden merkeiksi, merkeiksi geneettisestä paremmuudesta, jossa huono tahdonvoima nähdään (osittain)geneettisenä ominaisuutena joka paitsi vaikuttaa ihmisiin, myös tekee eettisen lauselman jossa syrjintä on oikeutettua. Tällöin tapahtuu se, että (s.19) "Kilpailu alkaa jo parinmuodostuksesta ja päättyy työ- ja elinkeinoelämän karikoihin. Jokainen ihmissuhde on pohjimmiltaan syrjivä. Tämän ajattelutavan mukaan diskriminaatio ja valikoituminen ovat osa ihmisen situaatiota pysyvästi." Ominaisuus nähdään luonnonlakina eikä jonain jota yritettäisiin hallita - joka kyllä poikkeaa skientistismielisten teknologiainnosta, jossa kaikki luonnon ongelmat pyritään korjaamaan ja ratkaisemaan.
Esimerkiksi omalla kohdallani näkemys ihmisten kyvystä sekä loputtomaan pahuuteen että altruismiin on selvä, sillä ihminen on pohjimmiltaan kaikkea. Olen pessimisti ja varovainen, mutta myös annan mahdollisuuksia. Ja ydinkysymys ei olekaan pahuuden kieltämisessä vaan sen sublimoimisessa. Eli siinä, miten asiat voi ohjata harmittomaan suuntaan. Mielestäni esimerkiksi miekkailun harrastaminen on hyvä tapa suunnata aggressiota. Kysymys on siis ratkaisusta, eikä siitä että aggression periytyvyydestä tai biologisuudesta vedetään päätelmä että ihmisten hakkaaminen on oikein. Onhan se osa biologista järjestelmäämme - ja eihän se silti oikein ole. Is-oughtia ei voida kovin tiukasti vetää, kuten Hankamäki viisaasti ohjeistikin. (s.19) "Kuitenkaan siitä, miten asiat ovat ei voida päätellä, että ne niin ollessaan olisivat oikein. "Tosiasia" ei ole oikeassa olemisen peruste." (Eksistentiaalisessa ja eettisessä mielessä.)
1: Jokainen Pahan ongelman relevanssin tunustava ei tietysti voisi ajatellakaan, että maailmassa oleminen tarkoittaisi hyvää. Päin vastoin, pahan onglema on relevantti juuri siksi että maailmassa on kärsimystä jota pidetään pahana. Ja muutenkin maailma on sellainen, että jos kaiken sen määrittelee hyväksi mitä siellä on ihmisten ja eläinten tekemänä ja luonnossa tapahtuvana, niin moraali menettää merkityksensä. Jos evolutionistille pahan ongelma on relevantti, se kertoo että hän ei ole riskiryhmässä tekemässä syrjintää luonnon heille antamaksi oikeudekseen. Ihan muut ovat kruunaamassa itseään eläinkunnan kruunuksi ja ihmiskunnan korkeimman moraalin omaavaksi tahoksi jonka päätäntävaltaan pitäisi yhteiskunta suunnitelmallistaa. Tosin koska ihmiset aika harvoin seuraavat 1:1 määrittelemäänsä ideologiaa, ei ihmisen kannattamalla ideologialla ole niin suurta merkitystä kuin usein ajatellaan.
Eutanasia Syynä ei ole "evolutionismi" vaan idiootit ihmiset. Pelottavaa on, että yllättävän monet heistä leikkivät eettisiä, ja ovat jopa ignoranssinsa vuoksi ihan vilpittömästi eettisyyteen pyrkiviä. Munapääskeptikko näyttäytyy taas "besserwisserinä", halvesijana ja "jumalakompleksissa kaiken tietävänä". Tosiasia on, että vaarallisilla psykopaateilla on karismaa. Munapäänörteillä ei. Ja juuri se, että karisma tehoaa, vaarallista onkin se, että monen ihmisen huomio siirtyy ihan vääriin asioihin. Tämä jarruttaa vaarallisia asioita moittivaa kritiikkiä ja antaa pahantekijöille valtaa mellastaa karismansa kanssa.
Tämä oli tietysti historiaan sidottu vitsi. Mutta siinä oli kuitenkin nostettu esiin teurastaja -sanaan liitetyt negatiiviset käsitteet. Teurastaja onkin tappoammatti. Siinä missä keskiajalla pyöveli teki yhteiskunnan tarvitsemaa työtä kuoelmanrangaistusten parissa, ja siitä huolimatta irotettiin irralleen yhteiskunnasta, on teurastamisen kohdalla hieman sama asia. Toki teurastajia ei laiteta kaupunkien ulkopuolelle ja kohdella paariana. Mutta teurastaminen halutaan ulkoistaa sitäkin vahvemmin. Ihmiset syövät lihaa eläimiltä joita eivät ole valmiita tappamaan.
Nähdäkseni teurastamisessa on kuitenkin eettisiäkin puolia. Yksi niistä ovat kesäkissat. Näin syysaikaan aihe nousee joka vuosi esille. Itse muistan lapsuudestani sen, miten kesäkissoista valistettiin. Kuitenkin kesäkissoja hylätään yhä. Ilta-Sanomat kertoi tuoreesti että kesäkissan jättämisen luonne on muuttunut. "Ihmiset eivät hae enää maatalosta kissaa kesäksi, mutta hyvin paljon aletaan syöttää tuntemattomia kissoja. Kun kesä loppuu ja lähdetään pois mökiltä, niin kissalle sanotaan heippa hei, kuvailee Leena Aho Perniön seudun eläinsuojeluyhdistyksestä. Kun kissa ottaa reviirin omakseen, se on pysyvää. Jos ihminen hylkää kissan, se jää oman onnensa nojaan, joka useinkaan se ei ole kummoinen." Nähdäkseni tämä on ignoranssitappamista. Se eroaa julmasta tietoisesta tappamisesta. Mutta se kertoo myös siitä miten hätäteurastus tai lopettaminen on monille ihmisille liikaa. Kati Sinenmaa kirjoitti tähän liittyen koirista. Hän muistuttaa suomessa melko vähän aikaa sitten suomessakin oli rankkureita. Ja ne tekivät tärkeää työtä. Hän ihmettelee miten villikoirien lopettamista vastustetaan hyvin tiukasti. Esimerkiksi romanian yritys ratkaista kulkukoiraongelma rankkuritoiminnan kaltaisilla ratkaisuilla sai monet ihmiset suuttumaan.
Nähdäkseni yhtenä syynä tähän on se, että hyvää tarkoittaville ihmisille tappaminen on konkreettinen ja aktiivinen teko. He voivat laulaa Anssi Kelan "Nummelassa" ollutta laulua siitä miten kissat miltei hukutettiin haluttu tappaa ei kissoja. Kykenen ymmärtämään tämän varsin hyvin. ~ Moni ihminen hankkii eläimille oikeuksia siten että he soveltavat ihmisten normeja eläimiin. Tämä tekee eläimestä symbolin. Itse taas joudun tekemään enemmänkin niinpäin, että hankin ihmisille oikeuksia miettimällä ensin miten asiat olisi hoidettava eläimien kanssa. Laajennan siis eläinten oikeudet ihmisille.
Siitä huolimatta, että tiedän mistä "Nummelafiilikset" tulevat, olen valmis korostamaan että kesäkissan ottajat ovat pahempia kuin mikään Teemu Mäen kissantappovideo koskaan. Passiivinen munattomuus ja sivustakatsominen eivät minusta ole oikeutuksia tai syitä pestä käsiä. Ainut Pilatus -käsienpesuvesi joka heille sallittakoon on se, että jos lähtee kesäkissanhankkimistielle, niin muistaa huljuttaa ne kädet hyvin irtoverestä sitten kun on tajuttomaksi kalautettu kissa säkissä ja säkki tiilien kanssa vedessä. Sekään ei toki ole kovin oikein, se on vain parempi kuin se kitumaanjättämisvaihtoehto. (Mikä taas ei todellakaan ole kovin vaikeaa.)
Onkin selvää että kissojen lopettamisessa on yhteyksiä eutanasiaan. "Takkiraudassa" kirjoitettiin eutanasiassa ihmisten ignoranssista. "Eutanasian kannattajat ovat yleensä niitä, joita asia kaikkein vähimmin koskee - siis nuoria, terveitä ja vauraita ja jotka ovat autuaan ymmärtämättömiä omasta kuolevaisuudestaan, ja sen uhrit niitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia: vanhukset, köyhät, vammaiset, sairaat, työttömät ja eläkeläiset."
Tämä taatusti pitääkin paikkaansa. Itse jakaisin eutanasiaa haluavat muutamaan päätyyppiin:
1: Ignorantit hedonisti-kermaperseet. Kuolemaa pelkäävät hedonistit joilla ei oikeastaan ole kontaktia kuolemaan ja joiden elämänkulussa koko teema on vieras.
2: Kieromieliset julmurit ; Yhteiskunnan välineellisesti näkevät joille eutanasia on oikeasti portti muihin tekoihin. Mukaan halutaan vaikka vammaispolitiikka tai eugeniikka. Ja kun tälläisiä poliittisia tavoitteita ei voida laittaa julkisiksi, ne piilotetaan ja nimetään ne joksikin muuksi.
3: Depressiosta kärsivät joille eutanasia on oman itsemurhapuheen jatko.
4: Humaanit ihmiset joilla on riipivä ja kuluttava pitkäaikainen tauti tai jotka ovat nähneet kärsimystä läheltä. Tätä linjamaa edustaa vaikka "Eutanasia - puolesta & vastaan" -kirjan toimittaja Esko Seppänen, rakkaansa kuoleman nähnyt ja tämän "viimeisen toiveen" kera liikkeellä pyörivä Esko Valtaoja. Ja Terry Pratchett.
5: Niitä, joille kysymys on pohjimmiltaan eläinten oikeuksista ja analogia eläinten lopetukseen ja kitumaan jättämiseen on hyvinkin relevantti.
+: Moni on tietysti sekoitelma yhtä tai useampaa tyyppiä. Ja kukaan ei mielellään myönnä kuuluvansa niihin kieltämättä ongelmallisiin kohtiin. On sen sijaan selvää, että eutanasian vastustajat eivät yleensä ottaen ole kivun ja tuskan maailmasta.
Tämän vuoksi eutanasiaa puolustetaan kärsimyksillä, ja sitä vastustetaan rinnastamalla se eutanasian negatiivisilla mutta ei kenties välttämättömillä lieveilmiöillä. Ja rinnastamalla se sellaisiin asioihin jotka eivät ole eutanasian määritelmän lähellä.
1: Lääkärit (joihin ei saisi luottaa kun he ovat tappamassa kaikki pakkoeutanasiapiikillä) ja lääkäreiden puolestapuhujat käyttävät usein abstraktioita murhan määritelmästä. Ja tekevät tätä joko puhtaana abstraktiona tai pragmaattisena lääkärinäkökulman ilmiönä. Jossa potilas siis välineellistetään lääkärin omaisuudeksi ja redusoidaan tuskineen pelkäksi työn kohteeksi.
2: Hallinnan harhaa edustavat tyypit jotka ovat terveenä, eivät ole kokeneet kunnolla tuskaa, eivätkä ole koskaan edes voineet harkita elämänsä päättämisestä - ja jotka ovat itsemurhasta niin vieraantuneita, että puhuvat tässä yhteydessä aktiivisesta itsemurhasta rohkeuden aktiona, jossa pitää voittaa tahdolla kuoelmanpelko. Joka kertoo että heillä on keskivertomieli jolla he käsittelevät poikkeusilmiötä joka on täysin heidän elämänkokemuksensa ulkopuolella. Tässä puhutaan hyvää tarkoittavista ihanteellisista ihmisistä jotka voivat hoitaa kesäkissaa mutta eivät viitsi edes lopettaa tämän kärsimyksiä koska heitä kyynelehdittää Anssi Kelan "Nummela" niin pirusti.
+ : Eutanasiaa ei siksi vastusteta koskaan eutanasiana, vaan jonain muuna, abstraktioimalla se tai olemalla vain ignorantteja.
Tässä mielessä minulla on teurastajan etiikka. Mutta tässä on myös suuria ongelmia. Räsänen (Rauno, ei Päivi) ottikin esille kysymyksen siitä miten eutanasian tekeminen tai sen eitekeminen voidaan liittää hyve-etiikkaan. Eli jos eutanasia on vastaus, mikä on kysymys. Tarve tälle on kova ; "Arvopluralistinen liberalismi ajautuu kapitalismissa jatkuvan kasvun imperatiivin ja utilitaristisen etiikan myötä teknokraattiseen sosiaalidarwinismiin. Kärjistäen sanottuna ihmisen kärsimyksen vähentäminen aktiivisella eutanasialla muuttuu ilman vankkaa eutanasiakriittistä arvoperiaatetta vaivihkaa ja vähitellen markkinatalous-yhteiskunnallisen hyödyn tavoitteluksi, koska silloin säästetään julkisen sektorin menoja. Nimimerkki Miltton Friidman näyttää julkisesti ilmoittautuvan tämän mallin ‘Mengeleksi’ par excellence." Olen itsekin nähnyt Friidmanin kommentteja, ja niitä kuvaa tietty...julmuus, jossa kysymys on juuri siitä että eutanasia on portti muihin asioihin. (Tosin Friidman ei piilottele näitä. Tosin en ole täysin varma siitä, onko hän jonkinlainen erittäin mutkikkaan false flag -trolliprojektin luomus ; sen verran vahvasti hän on "erilainen kuin kukaan muu" mutta kuitenkin on täsmälleen samanlainen kuin ne pahimmat pelottelukuvat.) Eugeniikkaa kuvaava tekstini onkin tässä tarpeen. Sillä siitä selviää että optimistinen edistysusko ja kontrolliyhteiskunta olivat ihmistenjalostusprojektin ideologisessa ytimessä. Mukaan on pakko lisätä vielä yksi attribuutti. Se, että ihmiset nähdään, paitsi luonnontieteellisinä konsepteina, niin vielä paljon enemmän, heidät redusoidaan pelkiksi välineiksi. ; Itsemurha muuttuu tällöin tematiikaltaan helposti työvoiman ja verotulojen karsinnaksi. Jolloin kysymys ei ole siitä tekeekö itsemurhan, vaan siitä että onko hyvä veronmaksaja ja "rakentava yhteiskunnan jäsen ja tukipylväs".
Tässä mielessä en voi sanoa muuta kuin että eugeniikka on huonoa evoluutiota, mutta hyvää "kansankäsitystä evoluutiosta". Ja jos minulta kysytään, että onko ihmisiä helppo manipuloida pseudotieteellä ja populismilla, niin katsotte ihmiskyynistä mielidebiiliä paskiaista, joka on paatunut skeptikko joka törmää laajallelevinneeseen aivan tolkuttoman typerään hörhöilyyn aivan varmasti päivittäin tai miltei päivittäin. Ja joka on opiskellut kognitiotiedettä ja tietää jonkin verran siitä millä tavalla ihmisen mieltä voidaan harhauttaa, melko helpoin ja yksinkertaisinkin tempuin.
Siksi lopetankin Jukka Hankamäkeen. Hän kirjoitti "Dialoginen filosofia" -teoksessaan miten ongelmana on se, että evoluutioteoria muuttuu olemisesta pitämiseen. Tällöin ajatus luonnonvalinnasta modifioituu taisteluksi lajien välillä ja lajin sisällä. Status ja valta muuttuvat adaptiivisuuden merkeiksi, merkeiksi geneettisestä paremmuudesta, jossa huono tahdonvoima nähdään (osittain)geneettisenä ominaisuutena joka paitsi vaikuttaa ihmisiin, myös tekee eettisen lauselman jossa syrjintä on oikeutettua. Tällöin tapahtuu se, että (s.19) "Kilpailu alkaa jo parinmuodostuksesta ja päättyy työ- ja elinkeinoelämän karikoihin. Jokainen ihmissuhde on pohjimmiltaan syrjivä. Tämän ajattelutavan mukaan diskriminaatio ja valikoituminen ovat osa ihmisen situaatiota pysyvästi." Ominaisuus nähdään luonnonlakina eikä jonain jota yritettäisiin hallita - joka kyllä poikkeaa skientistismielisten teknologiainnosta, jossa kaikki luonnon ongelmat pyritään korjaamaan ja ratkaisemaan.
Esimerkiksi omalla kohdallani näkemys ihmisten kyvystä sekä loputtomaan pahuuteen että altruismiin on selvä, sillä ihminen on pohjimmiltaan kaikkea. Olen pessimisti ja varovainen, mutta myös annan mahdollisuuksia. Ja ydinkysymys ei olekaan pahuuden kieltämisessä vaan sen sublimoimisessa. Eli siinä, miten asiat voi ohjata harmittomaan suuntaan. Mielestäni esimerkiksi miekkailun harrastaminen on hyvä tapa suunnata aggressiota. Kysymys on siis ratkaisusta, eikä siitä että aggression periytyvyydestä tai biologisuudesta vedetään päätelmä että ihmisten hakkaaminen on oikein. Onhan se osa biologista järjestelmäämme - ja eihän se silti oikein ole. Is-oughtia ei voida kovin tiukasti vetää, kuten Hankamäki viisaasti ohjeistikin. (s.19) "Kuitenkaan siitä, miten asiat ovat ei voida päätellä, että ne niin ollessaan olisivat oikein. "Tosiasia" ei ole oikeassa olemisen peruste." (Eksistentiaalisessa ja eettisessä mielessä.)
1: Jokainen Pahan ongelman relevanssin tunustava ei tietysti voisi ajatellakaan, että maailmassa oleminen tarkoittaisi hyvää. Päin vastoin, pahan onglema on relevantti juuri siksi että maailmassa on kärsimystä jota pidetään pahana. Ja muutenkin maailma on sellainen, että jos kaiken sen määrittelee hyväksi mitä siellä on ihmisten ja eläinten tekemänä ja luonnossa tapahtuvana, niin moraali menettää merkityksensä. Jos evolutionistille pahan ongelma on relevantti, se kertoo että hän ei ole riskiryhmässä tekemässä syrjintää luonnon heille antamaksi oikeudekseen. Ihan muut ovat kruunaamassa itseään eläinkunnan kruunuksi ja ihmiskunnan korkeimman moraalin omaavaksi tahoksi jonka päätäntävaltaan pitäisi yhteiskunta suunnitelmallistaa. Tosin koska ihmiset aika harvoin seuraavat 1:1 määrittelemäänsä ideologiaa, ei ihmisen kannattamalla ideologialla ole niin suurta merkitystä kuin usein ajatellaan.
Eutanasia Syynä ei ole "evolutionismi" vaan idiootit ihmiset. Pelottavaa on, että yllättävän monet heistä leikkivät eettisiä, ja ovat jopa ignoranssinsa vuoksi ihan vilpittömästi eettisyyteen pyrkiviä. Munapääskeptikko näyttäytyy taas "besserwisserinä", halvesijana ja "jumalakompleksissa kaiken tietävänä". Tosiasia on, että vaarallisilla psykopaateilla on karismaa. Munapäänörteillä ei. Ja juuri se, että karisma tehoaa, vaarallista onkin se, että monen ihmisen huomio siirtyy ihan vääriin asioihin. Tämä jarruttaa vaarallisia asioita moittivaa kritiikkiä ja antaa pahantekijöille valtaa mellastaa karismansa kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)