Kun nörttiyttä lähestytään, on käytössä usein kaksi termiä ; On "geek" ja "nerd". Niiden kohdalla kyse on varmasti aika tyhjänpäiväisestä seulomisesta. Molemmat ryhmät ovat limittäisiä ja ilman limittäytymistäkin enimmäkseen samankaltaisia.
Voidaan kuitenkin nähdä että karkeasti nörtityttä lähestytään siten että (1) nerdit ja geekit erottaa toisistaan asenne. Sekä se että (2) Nerdit ja geekit erotetaan toisistaan aiheiden kautta. On selvää että tämänlaiset tuottavat hyvin erilaisia lopputuloksia. Jos nörttiys on asennetta, sitä voi kohdistaa vaikka geekeinä nähtyihin aihepiireihin.
Tässä kohden "Big Thingissä" oli kirjoitus juuri tästä aiheesta. Se, erikoista kyllä, kuvasi nörttiyttä ja geekiyttä samanaikaisesti molempien edellämainittujen kautta. Ensin määritellään että "geek - An enthusiast of a particular topic or field. Geeks are “collection” oriented, gathering facts and mementos related to their subject of interest. They are obsessed with the newest, coolest, trendiest things that their subject has to offer." ja "nerd - A studious intellectual, although again of a particular topic or field. Nerds are “achievement” oriented, and focus their efforts on acquiring knowledge and skill over trivia and memorabilia." Eli nörtit hakevat saavutuksia ja niihin liittyviä taitoja kun taas geekit ovat keräilyorientoituneita ja keräävät uusia asioita. Mutta samalla erot olisivat kuitenkin aihekohtaisia. "compare the more geeky pastimes (“#toys,” “#manga”) with the more nerdy ones (“chess,” “sudoku”)." ; Tässä kohden nörtit ovat kiinnostuneita hieman eri aiheista kuin geekit. Eroiksi esitettiin jopa niin että geek voi seurustella ei-nörttimäisten ihmisten kanssa kun taas nörtit eivät.
Tämänlainen vihjaa että joko teksti on epäkoherentti tai sitten aiheiden ja asenteiden välillä on korrelaatio. Toisin sanoen ; Geekimäiseen uuteen tekniikkaan, sarjakuviin, ja muihin vastaaviin suhtaudutaan eri tavalla kuin nörttimäisiin aiheisiin. ; Tämä ei ole täysin epäuskottavaa, koska karkeasti ottaen geekeillä on enemmän "taiteellisia kiinnostuksenaiheita" kun taas nörtit ovat ankarammin "tiedeorientoituneemmissa aiheissa". Joten kenties molemmat kategoriat ovatkin samanaikaisesti jokseenkin osuvia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste geek. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste geek. Näytä kaikki tekstit
tiistai 29. marraskuuta 2016
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Internet - eli kuinka kaltaiseni nörtit ovat kaikista suurin uhka yhteiskuntamme säilymiselle.
Nykyään on asiallista ja luvallista olla nörtti. Aina ei ole ollut näin. Itse asiassa minun lapsuudessani oli aika, jolloin nörttiys oli noloa. Silloin ei kannettu ylpeästi T-paitoja joissa luki että ollaan rohkeasti nörttejä. "Irti elämästä" (irtie.org) oli sitten sitä aikaa kun olin lukiossa. Ja silloin elämääni ilmestyi Olli-Pekka Kahilakosken kaltaisia henkilöitä jotka olivat (a) julkinörttejä ja (b) ylpeästi julkinörttejä. Siis ihmisiä, joille nörtiksi tunnustautuminen ei vertautunut homoseksuaalin kaapistatuloon, vaan joka oli oikeasti ihan positiivinen asia. Se oli jotenkin äärimmäisen piristävää, voimaannuttavaa ja kannustavaa. (Sekä, sanomattakin selvää, pirun hauskaa.)
Näkisin että tähän yhtenä tärkeimpänä syynä on internet. Kahta kautta.
1: Ilmiselvä tie on tietysti se, että internet on nörttien rakentama. Ja internet myös antoi nörteille valtaa. Siinä missä minun lapsuudessani urheilijapojat tönivät nörttejä ja nörtit voivat korkeintaan kuvitella hakkaavansa nämä jossain roolipelissä abstraktisti. (Mikä tietysti on niin absurdia että jos sen kertoo avoimesti, urheilijapojat saavat lisää valtaa.) Lukiovaiheessa nörtti pystyi kostamaan. Kuten esimerkiksi kaatamaan nettiä selailevan urheilijapojan selaimen ns. internetpommilla. Tai seuraamaan ja kontrolloimaan tämän kaikkia toimia netbus -ohjelmalla. Kaikki nörtit eivät toki käyttäneet näitä keinoja, mutta ne olivat jotain konkreettista jolla valtapeliä todella pystyi muuttamaan. (Hakkerointi on tietysti rikos, mutta niin on pahoinpitelykin. Ja lapsiporno jota voi ladata urheilijapojan koneen tupaten täyteen ja postittamaan tämän kokoelman sitten sähköpostissa tämän äidille. Siis teoriassa ainakin olen ajatellut että tämänlaiset skenaariot olivat siihen aikaan vielä kohtuullisen helppoja toteuttaa.)
2: Tärkeämpi oli kuitenkin se, että internet oli myös tiedonvälityskanava. Jossa nörtit voivat varsin helposti huomata, että vaikka nörtti törmää toiseen nörttiin harvoin arkielämässä, heidän löytämisensä verkosta on äärimmäisen helppoa. Näin ollen nörttiys ei enää ollut yksinäistä puuhastelua. Jokainen nörtti tiedosti internetin yleistymisen jälkeen, että tosiasiassa kyseessä on älyttömän suuresta alakulttuurista. Nörttejen ei tarvinnut organisoitua instituutioksi, vaan he voivat vain mainita olemassaolostaan. Ja tämä ääneen "naukuminen" oli sitten sen verran äänimyrskyn tuottavaa että kaikki joutuivat ottamaan nörtit vakavasti. Muunakin kuin vitsinä.
Muutos on ollut älyttömän nopea ja moni luulee olevansa jotenkin suvaitsevainen. Muistan heidän urheilijapoikamenneisyytensä ja tiedostan että valtavirta on muuttunut, ja ihmiset ovat joutuneet muuttamaan käytöstään. Nopeasti. Ja radikaalisti.
Nähdäkseni täsmälleen sama on nyt tapahtumassa uusateismin kohdalla. Dawkinsin ajatus "kissojen paimentamisesta" onkin itse asiassa hyvin kuvaava. Ateistitkin on sysätty syrjään yhteisöstä. Minun lapsuusaikanani aivan vakavasti selitettiin että kulttuurimme on kristillinen ja että rippikoulu yhdisti sukupolvia ja hitsasi yhteiskuntaa tehokkaammin yhteen kuin armeija tupatovereita. Uskonnon parissa onkin suuri lauma ns. "urheilijapoikia" jotka toitottavat tätä pyhää viestiään. Jonka asennesisältö ja toimintamallit ovat tuttuja jokaiselle edes puoliksi nörtinsukuiselle joka on joskus saanut pääpesun bidéssä tai pahemmassa. (Ja rehellisesti sanoen niin kauan kuin valtionkirkko ei potki joka ikistä tämänlaista leivistään totaalisella nollatoleranssilla, kirkollisveron maksaminen onkin jokaiselle edes astetta uskontokriittiselle nörttielämän eläneelle sama kuin maksaisi rahaa koulukiusaamisen tukemiseksi.)
En kuitenkaan toivo tietysti kirkon sensuroimista ja poistamista yhteiskunnasta. Aivan kuten en sodi kiivaasti sitä vastaan että kukaan ei koskaan missään pelaisi jääkiekkoa tai jalkapalloa. (Harrastan itsekin jotain urheiluksi laskettavaa. Että sillä lailla.) En oikeastaan edes ymmärrä miksi niin moni uskovainen selaa tilastoja. Että tärkeää on kuinka moni on kristitty ja kuinka moni ei. Etenkin trendit ja käännytyskampanjoiden suunnittelu tuntuvat totaalisen omituisilta. Sillä tämänlainen sopii lähinnä teokratiaan tähtääviin ideologioihin. En ymmärrä miksi pitäisi tavoitella tilaa jossa jokainen olisi kristitty tai ateisti. (Jos haluaa käännyttää mahdollisimman monta, on suoraan ihminen joka sanoo että olisi mieluisampaa jos uskovaisia olisi mahdollisimman paljon, ja ihanne on tällöin että joka ikinen olisi kristitty. Tästä on pirun paha saivarrella pakoon. Ei tämänlainen lähtökohta kannata kovin korkealle mitään pluralismia tai vapautta.)
Maailmantuhon ainekset.
Siksi olenkin aika huvittunut "Takkiraudan" tyylisiin maailmantuhoteksteihin. Hän toimii kuten fundamentalisti toimii. Eli odottaa kauheampaa eskatologista todellisuutta jossa ideologinen vihollinen on tuhottava. Sillä jos näin ei tehdä, koko yhteiskunta tuhoutuu. Erikoista onkin tapa jossa hän - kuten monet muutkin ideologiakeskeiset konservatiivit - harjoittaa erikoista post hoc ergo propter hoc -asennetta tulkitessaan historiaa. "Polybioksen yksi keskusargumentteja anakykloosissa oli, että ateismin nousu on merkki luhistuvasta yhteiskunnasta. Ja hän teki tämän havainnon oman aikansa hellenistisestä Kreikasta, jolloin ihmiset olivat hylänneet traditionaalisen kreikkalaisen pakanauskonnon joukolla. Ja historia on vindikoinut tämän kaikkialla, missä näin on käynyt: kun ihmiset hylkäävät uskonnon, he samalla hylkäävät kaiken sen, mistä yhteiskunnan arvopohja kumpuaa, mistä lähtee usko tulevaisuuteen ja kansankokonaisuuden (sen, mistä ibn Khaldun käyttää nimeä asabija) ja kääntyvät hedonismiin." ... "Ei ole sattumaa, että ateistia tarkoittava sana hepreassa on "apikoros"; se on suora viittaus Epikurokseen ja epikurolaisuuteen. Ja näin todella on käynyt: Eurooppa on kaikkialla edennyt anakykloosissa sen viimeiseen vaiheeseen, oklokratiaan. Edessä on vääjäämättä joko luhgistuminen ja murtuminen."
Valitettavasti tämä logiikka murtuu välittömästi kun tajutaan katsoa kokonaisuutta. Kulttuurintuotannon runsaus, se, että yhteiskunnan toiminnasta hyvin suuri osuus kuluu Maslown tarvehierarkiassa varsin korkealla olevien tavoitteiden saavuttamiseksi, tekninen menestys ja materiaalinen vauraus olisivat yhteiskunnan tuhon merkkejä. Itse asiassa voidaan nähdä että hyvinvoivassa yhteiskunnassa on tilaa ateismille. Paimentolaiskansan tasolta juuri ja juuri ponnistaneet alkeelliset kulttuurit taas ovat teokratioita. Sivistys rinnastuukin tältä osin melko vahvasti ateismiin. Ja toki, kun vain menestyneet valtakunnat voivat ylipäätään romahtaa, on selvää että kaikki menestysmarkkerit on nähtävissä ajoilla ennen kuin kulttuuri lu(g)histuu. Itse asiassa voidaan sanoa aivan yhtä hyvin että jokainen sivistysmarkkeri näkyy vain menestyskulttuureissa ja siksi on katsottava mitä piirteitä tuhoa ennen on ollut. Ja mitä niitä edeltävissä barbaarisemmissa kulttuureissa ei ole. Nämä ovat kenties jopa ihanteita, eikä mitään kamalia pelottavia asioita.
Itse tosin näen että kenties tässä tuhoskenaariossa on myös totuuden siemen. Nimittäin tuhlailun kautta. Jared Diamond korostaa, että usein yhteiskunnat ovat romahtaneet siksi että niillä on ollut jokin tehokas keino. Tätä on ylikäytetty ja luonnon palautumiskyky ei olekaan ollut yhtä suuri kuin ihmisjoukon kyky ottaa resursseja käyttöön. Menestys johtaa myös väestönkasvuun, joka lisää vaateita käyttää näitä "hyviä keinoja" entistä enemmän. Ja näin ollen onkin kenties kiinnitettävä huomiota askeettisempiin arvoihin. Hedonismi ja vapaa markkinatalous ovat siksi suurempia ongelmia kuin mikään ateismi tai kristinusko. (Ja Takkiraudan tiedoksi, epikurolainen filosofia on kohtuuden, ei hillittömyyden, filosofia.)
Takaisin ateisti/nörtteihin.
Moni tunnustaa että teknologisessa yhteiskunnassa suuri osa menestyksestä tulee nörttien kautta. Ne ovat myös jotain jota ei ennen ole ollut. Ne edustavat hyvinkin syvällistä kulttuurin perusarvojen romahtamista. (Ja kulttuurin perusarvot pitävät aina sisällään syvärakenteen jotka näkyvät muun muassa siinä minkälaisia trendejä on siinä keiden päätä pestään vessanpöntössä. Arvot kun nostavat kusipääfaktorin, eli sen ketkä ovat outoja tavalla joissa ideologinen vakaumus oikeuttaa kiusaamisen. Päämäärä oikeuttaa keinot.)
Silti nörteissä on oikeasti talouskasvun vuoksi ongelma. Jos oikeasti mietimme mitä tapahtuu kun luonnonvaroja käytetään todella paljon, ja ihmiset kuluttavat aikaansa ja varojaan siihen että saadaan pelejä vihaisista linnuista? Mitä saadaan siitä että sen sijaan että pelattaisiin ekologisesti palloa, kirjoitetaankin sähköä tuhlaavasti jotain hoopoja blogikirjoituksia? Selvästi tähän voidaan liittää Diamondin varoitusmerkkejä. Selvästi tässä ei olla tekemisissä ihmisten perustoimeentulon ja turvallisuuden kanssa. Selvästi tässä painitaan Maslown tarvehierakian yläportailla. Eli tekemässä asioita joista ei edes välitettäisi ennen kuin perustavammanlaatuiset asiat olisivat kunnossa.
Ateistien kohdalla näitä ongelmia on vähemmän. Mutta sekin jakaa tuhon siemenen. Kuten kaikki uskonnot ja ideologiat tekevät. Sillä mitä on uskonto? Mitä tarkoittaa se, että uusateisti osaa uskonnon paremmin kuin tavalliset uskovaiset? He ovat syöneet ruokaa jota ei ole kulutettu rakentavaan työntekoon jossa valmistetaan silta. He ovat kuluttaneet energiaa dogmatiikan pänttäämiseen ja kaikkeen muuhun sellaiseen joka ei ole tuottavaa niillä Maslown tarvehierarkian perustavanlaatuisimmilla, olennaisimmilla - ja rehellisesti sanoen tärkeimmillä - portailla. Heillä on aikaa ja voimavaroja kuluttaa ruokaa - johon on kulutettu luonnonvaroja huru mycket - absurdejen ja hoopojen asioiden tekemiseen.
Ja ei.
En ole ekohippi, hyttytyttö tai muu vastaava luonnonsoturi. Halusin vain korostaa sitä, että kulttuuri on kulttuurintuhoutumisen perusyksikkö. Tätä ei voi ylittää, tätä ei voi alittaa eikä sitä voi kiertää. Siksi jos kunnioitamme kulttuuria, tunnustamme että se nyt pitää sisällään jonkinlaisen saastuttavan elementin. Ja että saavutus, kuten vaikka pysyvä kivitemppeli, tarkoittaa sitä että rakennus ei by definition ole "perimmiltään kovin ekologinen".
Siksi ehdotankin, että tosiasiassa meillä ei ole mitään "kristillistä maata" vaan meillä on maa jossa on arvostettu uskonnonvapautta ja omaa vakaumusta. Samoin kulttuurissamme on myös aina, myös minun lapsuudessani, jollain tasolla myös halveksittu niitä urheilijapoikia jotka ovat kiusanneet itseään pienempiä, heikompia ja hullumpia. Näiden arvojen purkamistahan tässä nämä ateistinvihaajat ja nörttientönijät sitten ovat sotineet. Ja moni voikin sanoa että he eivät ole olleet se rakentava ja yhteiskuntaa koossapitävä voima, vaikka ovatkin olleet aikanaan normikulttuuria. Yhteiskunnan arvot ovat siis oikeastaan vasta nyt nousseet urheilijapoikien barbarian yli. Vaikka moni tietysti näkee että "ei ole elämää" ja siksi ollaan turmeltuneita ja hukattu hyvät arvot joiden kanssa yhteiskunta on elänyt kauan. Kiusaamista oli aina katsomassa iso joukko sääliöitä jotka paheksuivat mutta eivät tehneet mitään, eivät puuttuneet toimintaan konkreettisesti väliin menemisellä.
1: Urheilijapojat olivat ns. "tavallisia" jotka kontrastoitiin "outoihin" nörtteihin. Urheilijapojat olivat jopa "normaalin ihmisen ihanteeksi" kelpaavalla tasolla jotka ovat niin "normaaleja" että se on ikään kuin ollut "erityisen tavallista" tasolla jota pitäisi imitoida - esimerkiksi pelaamalla tervehenkisesti jääkiekkoa, jota pidettiin minun nuoruudessani oikein kannustettavana asiana tehdä. Nykyisin on tosin hauskaa törmätä niihin nuorena urheilullisiin. Monilla on merkittävä kaljamaha. Ovat lölleröt huonommassa kunnossa kuin minä, väkivaltaurheilua harrastava riisitikku ja ikinörtti. Tosin rantakunnossa he ovat yhä, samalla tavalla kuin hylkeetkin ovat.
Elämme kulttuurissa jossa ateismi on kirosana, ja synonyymi "militantille". Mutta jossa myös katsotaan karsaasti fundamentalismia. Jopa niin karsaasti että fundamentalismi -termistä itseään saivartelevat fundamentalistit ovat ansainneet oman "hikipedia" -artikkelinsa, artikkelin nimeltä "
Toki vain ateistejen päätä "pestään ideologisesti pöntössä", mutta näkisin että tähän on tulossa muutos. Hyvin nopeasti. Kiitos internetin, joka on kulttuuria jopa siinä määrin että se voi olla meidän kulttuurimme tuhon oleellisin siemen.
1: Ja valitan, jos poistamme sivistuksen ja kulttuurin, teemme kulttuurin tuhon. Ja tällöinkin ne tuhotut asiat edeltävät sitä tuhoa joten joku ideologisti voi tehdä teokraattisen ajatussolmun ja nähdä että normien rikkominen on rangaistus ja he haluavat toistaa prosessin uudestaan. Sillä historia opettaa heille mallin jota toistamalla tuho on varma.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Tytöt, pojat ja nörttääminen
Harrastan asioita joita on totuttu pitämään äärimmäisen nörttimäisenä. Myös minua on totuttu pitämään äärimmäisen nörttimäisenä. Olen jopa itse tottunut pitämään itseäni nörttimäisenä. Ja olen ollut nörtti ennen kuin nörttistatuksesta tuli millään lailla cool. Se on piiri jossa suurin osa on miehiä, mutta en ole ajatellut sitä sukupuolisuuden kautta. Se on piiri jonka parissa näkyy enimmäkseen valkoihoista porukkaa, mutta en ole ajatellut sitä rotukysymyksenäkään. Yleisyys ei ole minulle ollut sama kuin normi. Enkä ole ymmärtänyt miksi sen pitäisikään.
1: Ja myös naiseni on nörtti ; aktiivinen pelaaja ja ammattilainen sekä (ammattilukion kautta hankittu) tietokoneenkokoajana että (yliopistosta hankittu) tietojenkäsittelytieteilijä joka on lisäksi perehtynyt (psykologian nörttikulma) käytettävyyteen ja muihin nörttimäisiin aloihin. Hän on enemmän nörtti kuin itse olen. (Ja tämä ei ole vähän se, ainakaan monista.)
2: Lisäksi tunnen esimerkiksi varsin hmm. erotisoivaa ja avonaista pukeutumista harjoittavan lesboparin jonka molemmat ovat mielestäni nörttejä. Ja jotka ovat mielenkiintoisia koska osallistuvat kanssani heteronormatiivisten vitsien laukomiseen, koska tämä naureskelu meillä on stereotypian purkamista ei sen rakentamista.
"Nörttitytöt" -blogi on sitten paikka jossa naiset jotka identifioituvat nörteiksi suhtautuvat asiaan feminismin ja naiskysymyksen kautta. Tämä on perusasetelmaltaan hieman omituinen. Se on hieman kuin roolipelien laittaminen maailmankuvasodassa "jommalle kummalle puolelle" ; Näitä argumentteja on liikkeellä jonkin verran. Mutta en ymmärrä miten niille voi antaa mitään kunnioitusta.
1: Lähtökohtani on, että koska luokittelumenetelmä on irrelevantti, se turhentaa sen kautta tehdyn näkökulman. ; Esimerkiksi ihmisiä voidaan luokitella vaikka hiustenvärin pohjalta vaikka brunetteihin ja blondeihin, se ei kuitenkaan ole merkityksellistä vaikkapa kaupan kassoja luokitellessa. (Paitsi jos elää jossain urpossa kliseisessä puujalkavitsissä, tietysti. Silloin se on relevantti. Jos koet eläväsi tässä vitsissä, pysy kaukana minusta. Kiitos) Se, että asia voidaan mitata ei tarkoita että mittaamisella on väliä.
2: Toisaalta näkökulman tekeminen luo konventioita ja vahvistaa niitä. Nörttifeminismi korostaa että kyseessä voisi olla relevantisti sukupuolikysymys. Asiasta aletaan puhumaan tämän jälkeen sukupuolen kautta ja tätä pidetään relevanttina kulmana. Enemmänkin pitäisi iskeä turpaan ja kritisoida niitä jotka näkevät asian sukupuolisena in first place. Eli mieskulmaan ei vastattaisi naiskulmalla vaan sukupuolineutraaliudella. Ja jokaiselle joka lähestyisi asiaa muuta kautta naurettaisiin päin naamaa. Ja luokiteltaisiin sitten ihmisiä vaikkapa heidän juomansa limsan kautta.
Kuitenkin on pakko myöntää että näkökulmalle on tarvetta. Sillä maailma on melko ikävä paikka. Tämän hetken tuore artikkeli siitä miten pelipiireissä naisia kohdellaan todella halvasti on tärkeä. Oma puolisoni on esimerkiksi ahkera pelaaja, mutta hän valehtelee poikkeuksetta sukupuolensa mieheksi. Syynä on se, että pelaajien tapa kohdella naisia on todella julma. "Tissien näyttämispyynnöt" ja pelaamisen miehien alueeksi korostavat puheet ovat normi eivät poikkeus. Pelimaailman kielenkäytön konventiot ovat niin sovinistisia että sukupuolineutraalista avioliitosta slaagin saava islamistinen imaami voisi järkyttyä tästä epätasa -arvon määrästä. Pelaamisessa ainut lieventävä asianhaara on se, että se on vain puhetta; Peleissä ei yleensä tiedetä toisen asuinpaikkaa tai henkilöllisyyttä eli sitä ei voida pitää relevanttina uhkailuna. Tämä kuitenkin tuntuu usein olevan enemmänkin oikeutus ja kenties jopa se varsinainen syy toimia pellesti. Toisin sanoen pelaajapojat ovat "virtuaalisen" maailman harhan kourissa. He kuvittelevat että netti ei ole totta, että toisessa päässä ei ikään kuin olisi oikea ihminen.
1: Itse tietysti pelaan aina naisia, silloin harvoin kun siis pelaan. Teen sitä koska minulla on loputon toleranssi. Ja lisäksi naisena flirttaillessa peleissä saa tehdä virheitä. Ja usein naisena saa toisilta houkuteltua lahjoja, jolloin hahmo hyötyy eipelistä johtuvin syin ja näin saa leveliään kovemmat kamat. Ja mikään ei ole niin mukavaa kuin se, että sovinistinen röyhkeyksienpuhuja antaa sinulle taikaesineitä vain koska leikit hänen virtuaalista tyttöystäväänsä. Itse olen ajatellut että tämä tekee näistä heteronormatiivisista ääliöistä oikeasti jollain tavalla pikku homostelijoita. Ja se on heille aivan oikein!
"Nörttitytöissä" käsitellään toisaalla sitä miten naisen nörttiysstatus usein kiistetään. Ajatus on toki hupaisa, koska itse olen jotenkin syväohjelmoitu siihen nykyään perin vanhanaikaiseen malliin jossa nörttiysstatus on jotain johon sinut työnnetään. Eli se on leimakirvessana jonka hankkimisessa ei olisi mitään haluttavaa, pikemminkin se olisi jotain jota pitäisi välttää jos haluaa jotain statusta itselleen. Ytimeen otetaan feikkinörttityttömeemi, jossa ideana on se, että tyttö fanittaa jotain jota ihmiset stereotyyppisesti mieltävät nörtteihin, mutta joka ei kuitenkaan usein vastaa sitä mitä nörtit ovat oikeasti kiinnostuneita. Tämä sitten laitetaan laajaan skaalaan. "Brown purki turhautumaa kohdistuen nimenomaan naisiin, jotka hänen mielestään teeskentelevät nörttiyttään tai jotka nimittävät itseään nörteiksi liian löyhin perustein." Eli tässä korostuisi sukupuolisuus jonka mukaan tekonörttiys liitettäisiin erityisesti naisiin.
Määritelmää myös käsitellään varsin epäreilusti ikään kuin väkisin vääntäen sen luokkasotamalliin, sen sijaan että kysymys olisi syventymisen asteesta. Kun Brown määrittelee nörttiyden (huomattavan epäsukupuolellisesti) "Being really passionate or skillful at something is not something you can fake; it takes a lot of hard work to be a geek. Being a geek isn’t something you so much decide to do, but realize you are after the fact. People who are obsessed with something often don’t even know it until others point it out to them, they are just doing what they like without thinking about the how or why." sen tulkitaan tarkoittavan "Nörtin ei sovi pitää itsestään tai nörttiydestään meteliä (kuten Idiot Nerd Girl yllä). Oikeastaan nörtin ei ole edes sallittua huomata omaa nörttiyttään, vaan toisten tulee osoittaa nörtille, että tämä todellakin sellainen on. Nörttiys nostetaan kirjoituksessa saavutukseksi, joka pitää ansaita verellä, hiellä ja vuosien perehtymisellä. Paheksuvia katseita voi heitellä nykyiseen nörttikulttuuriin, jossa kaikki on niin kovin helppoa, ja sitä myöten epäaitoa. Samaan aikaan todelliset nörttiympyrät näyttäytyvät salaseuran kaltaisena sisäpiirinä, johon kuulumisesta on syytä olla todellakin hyshys hiljaa." Tämä nähdään elitistisenä, elitisminä joka ilmeisesti kohdistetaan erityisesti naisiin.
Kuitenkin sukupuolisuusnäkökulma menettää uskottavuutensa, koska jopa kyseisen tekstin kirjoittaja on tarkastellut skeneä sen verran runsaasti että hänelle on syntynyt näkemys jostain joka on aivan totta. "Paitsi, että moinen piirielitistisyys on melko luotaantyöntävää, se aiheuttaa huomattavia ongelmia oikeassa nörttikulttuurissa, eikä vähiten sillä, että se rajaa moisilla määritelmillä pois mm. allekirjoittaneen ja kaikki muutkin, jotka eivät ole ajaneet kirjoittajan hyväksymää nörttiajokorttia haltiakielen, tietokoneiden tai minkä tahansa nörttiharrasteen riittävillä meriiteillä." Se nimittäin paljastaa sen, että klassinen nörttiporukka on kasvanut ohjelmoinnin ja vastaavien itse luovien ja taitoa vaativien prosessien kautta. Ja tätä kautta piireissä on ihmisiä jotka arvostavat tietoa ja osaamista ja jotka kokevat että nörttiys tarkoittaa juuri sitä että hiotaan taitoja ja vaihdetaan vinkkejä asiaan liittyen toisten harrastajien kanssa. Tässä joku "MBnet -laama" tai "pelulameri" on sukupuolesta riippumatta este ja haitta. Tämä näkyy itse asiassa jopa vanhassa roguelike -pelissä "Mazm 95" jossa oma hahmo pikkuwannabenörtti. Kun tätä törmäyttää Eliteen, joka pelissä vastaa kommunikointia, "elite" vastaa aina vain että "Haistappa poika paska." Tämä kuvastaa sitä miten nörttejen sisälläkin on skismoja. Ja samalla se muistuttaa että nörttiys ja sosiaalisuus ovat itse asiassa paikoitellen varsin huonosti yhteensopivia jo mielikuvissa. Ajatus siitä että nörttiys ei olisi asian tekemistä vaan yhdessoloa on ajatuksena jotain joka kammottaa valtaosia nörteistä ja joka savustaa heidät ulos.
Taitokeskeiset nörtit eivät mene mihinkään coneihin olemaan yhdessä nörttejä jakaakseen jonkun nörtti -nimikeen. (Tarkennus en käy ollenkaan coneissa, ne ovat liian sosiaalisia ja aivan liian vähän kiinnostuneita asioista.) He menevät koska sieltä oppii kiinnostavia asioita ja pääsee tutustumaan alan uusiin virtauksiin. Teknistä ja epäsosiaalista, mutta jos sitä haluttaisiin jotain yhdessäoloa, sitä saisi paremmin vaikkapa aloittamalla bingon pelaamisen.
Blogisti näkee että tässä kyseessä olisi sosiaalinen savustus. "Tärkeintä ei näytäkään olevan siis koota nörttijoukkoja yhteen, vaan saada nimenomaan feikit, huonot ja epäkelvot yksilöt (tytöt) savustettua pihalle. Brownin ehdotus siitä, että feikkaavat nörtitytöt tulisivat kaapista ulos ja kutsuisivat itseään rehellisesti satunnaiseksi harrastajaksi muistuttaa kovin tuttua peliharrastaja - satunnainen pelaaja -jakoa, jota näen peliympyröissä tapahtuvan jatkuvasti. Oli tapaus mikä hyvänsä, Brownin kaltaiset portinvartijat ilmoittautuvat usein palvelukseen innokkaasti valmiina määrittelemään, mitä se nörtti sitten oikeastaan tarkoittaakaan. Kuten pelaaminen, myös nörttiys on todellisuudessa hyvin vapaasti määriteltävä käsite. Ja niin sitä käytetäänkin: vapaasti, kertomaan, miksei juuri jokin tietty henkilö voi olla nörtti tai miksi johonkin ihmisryhmään tulee suhtautua lähtökohtaisesti nuivasti." Kysymys on tärkeä. Se sivuaa kuitenkin teknisesti ottaen sitä, että jakoja itse asiassa tehdään. Ja jotta ylipäätään voidaan puhua nörttiydestä, se on määriteltävä jotenkin. Sosiologisesti katsoen eri liikehdinnöissä on aina määrittely. Eli jos nörttiyttä ei määritellä jotenkin, voidaan sanoa että siitä ei ole mielekästä edes puhua. Termi on sisällyksetön. Ilman määrittelyä ei kuitenkaan ole myöskään mitään kuulumista koska ei ole mitään yhteensitovaa käsitteistöä.
Itse asiassa näen että nörttiys on tärkeää sitoa nimenomaan taitoon. Sillä nykyinen tapa jossa "nörtti" -sana sopii jos pelaat tietokonepelejä edes joskus. Ja itse asiassa taitojen puute on nähdäkseni johtanut juuri siihen että nörttipiireissä on aivotonta teinix -meininkiä. Juuri sitä joka nostaa pintaan "näytä tissit" -henkeä. Nähdäseni tämänlaisilel pelulamuille ei tarvitse antaa mitään kunnioitusta. (He ovat olemassa vain sitä varten että heiltä lypsetään niin paljon aarteita kuin mitä heidän anna -nappulansa kestää ja jotta saat kokea moraalista ylemmyyttä heidän kauttaan.)
Toki ymmärrän että "nörttitytöt" -blogissa esilletulevat ajatukset ovat ajallemme tyypillisiä. Ne heijastavat yhteiskuntamme yleistä suhtautumista tietoon ja osaamiseen. Kun nörtit olivat kiinnostuneita tekniikasta ja koodauksesta, heitä pidettiin kummajaisina koska tieto ja sivistys oli "tylsää". Sitten kun tällä tiedolla voi ottaa osaa johonkin siistiin, niin kaikki tulevat keräämään rusinoita pullasta olematta silti yhtään kiinnostumatta siitä osaamispuolesta. Ja tämä on se ongelma.
Sillä jos olet kiinnostunut tästä tietopuolesta, ja kokoat piirin keskustelemaan ja kehittämään hommeleita, se vetää puoleensa ihmisiä joita asia ei kiinnosta. Tämä ei olisi ongelma jos he eivät näin tehdessään häiriköisi. Sitä voisi hyväksyä kirjon erilaisuutta, jossa ei puututa heidän kulmaansa ja ollaan siinä omassa jutussa ; Olen valmis tekemään teoriassa isojakin myönnytyksiä. Jos nörttiys on massailmiö se tekee siitä sosiaalisesti hyväksyttävää eikä sitä pidetä hylkiönä ja epäihmisenä. Näin ollen pelurinörtit voivat tuoda katu-uskottavuutta termiin. Tämä taas ei välttämättä ole huono asia. Sitä voitaisiin puhua vaikkapa "tekniikkanörteistä", "scifinörteistä", "taitonörteistä" ja "pelinörteistä" jos haluttaisiin sitten olla tarkkoja ja eksakteja. Tässä kohden olenkin sitä mieltä että turha savustaminen on periaatteessa nuivaa ja helvetin tyhmää.
Mutta osallistumiseni aiheeseen johtuu enemmänkin siitä että nimi on tässä pikkuseikka. (Ruusukin toisen nimisenä aivan yhtä suloiselta tuoksuu. Ja samoin peluripojut.)
Mutta tosiasia on, että maailma ei toimi näin. Pelulamerit häiriköivät. Eivätkä pelkästään naisnörttejä. Sillä esimerkiksi tietotekniikassa koodaaminen on vaikeaa mutta valtaosa harrastelijapelaamisesta on pahatapaista apinointia (näytä tissit -huutelu on tästä melskaamisesta vain yksi esimerkki). Heitä ei voi käyttää edes betatestaajina. Ja kun "yhdessä oleminen" tulee mukaan kuvioihin se käytännössä tarkoittaa sitä että näiden apinoijien annetaan osallistua keskusteluun johon heillä ei ole taitoja osallistua. Kun joku tekee jotain vaikeaa, he huutavat väliin häiritseviä "näytä tissit" -laukomisia ja stereotyyppisiä mielikuvia tai harhaluuloja asioihin. Tämä "yhdessäolo" taas on juuri sitä estää sen mitä varten taitopuolesta kiinnostuneet nörtit toisiin taitopuolesta kiinnostuneihin nörtteihin ottavat yhteyttä in first place. Ja näin nämä asialliset nörtit savustetaan ja yhteistä uusionörttien ja vanhojen närttien välillä on enää nimi. (Ja mahdollisesti paha haju.) Mahdollisesti tekniikkakeskustelu voi siirtyä jopa sukupuolisuuskysymyksen vatvomiseen.
Nörttikulttuuri ei ole ainut jossa tätä tapahtuu. Itse asiassa tämä on vain jotain joka heijastaa yleistä trendiä joka maailmassa on. "Tiedon postmodernisoituminen" on monesta niin hip pop ja muodikasta että esimerkiksi jos sivistyksen määrittää tiedon, taidon ja osaamisen kautta, syyllistyy "elitismiin". Ja elitisteihin jostain syystä voidaan suhtautua lähtökohtaisen nuivasti, vaikka senkin pitäisi kaiken järjen mukaan olla luokittelevaa ja häijyä sellainen lähtökohtaisesti tietyn piirteen kautta tapahtuva lähtökohtanuivuus.
Onkin hauskaa miten nörttitytön blogaus muuttaa koko nörttipiirtä koskeva jaottelu muutetaan sukupuoliseksi. Ja sitten ei keskitytä purkamaan jännitettä vaan pyritään purkamaan jännitettä vain naisten kohdalta. Tässä nähdään kohta "Puhuttaessa booth babeista, promotytöistä, on koko ajatus täysin vinksahtanut ja vanhanaikainen. Ainoastaan ihminen, joka ei tajua todellisesta nörttimiehestä tai nörttikulttuurista mitään voi kuvitella, että pelkän kauniin tytön vilauttaminen conissa saa aikaan yleisöryntäyksen. Paitsi, että booth babejen käyttäminen olettaa miehet tissien perässä juokseviksi ressukoiksi, se eksploittaa naisia ja karkoittaa naisnörttejä. Peacock ei kuitenkaan puhu ainoastaan promotytöistä. Hän puhuu conikävijöistä, joiden olettaa kyttäävän coneissa miehiä sillä olettamuksella, että nämä huumaantuvat saamastaan huomiosta. Ja tässä vaiheessa asiasta tulee ongelmallista. Joskus nämä naiset yrittävät Peacockin mukaan naamioitua nörteiksi laittamalla päälleen Batman-paidan tai vastaavaa geneeristä, jota eivät oikeasti fanita. Eivätkä saalistajat, kuten Peacock heitä nimittää, rajoitu tavallisiin kansalaisiin. Ajatus laajennetaan saman tien koskemaan myös esiintyvillä aloilla toimivia nörttinaisia. Peacock mainitsee feikkinörteiksi mm. Olivia Munnin ja kaikki Frag Dollsit. (Frag Dollsit, Ubisoftin naisista koostuva pelaajaryhmä on sittemmin saanut Peacockin anteeksipyynnön, kun Peacock on käsittänyt, etteivät nämä ole palkattuja malleja, vaan ihan oikeasti pelaavat). Felicia Day sen sijaan läpäisee seulan riittävällä panostuksellaan nörttikulttuurin hyväksi, hieman Brownin mainitseman ansaitsemislogiikan mukaisesti" On merkittävää että vaikka määritelmissä käsitellään sitä että ollakseen feikki on teeskenneltävä.
Kirjoittaja kokee kuitenkin että tämä on vain yleistä naisvastaisuutta ; Hän ei laita kaaviokuvaan feikkipelulamua einörtiksi, vaan mies on nörttistatuksessa kun taas nainen on siinä välissä olevassa tilassa, aina feikkiyden rajamailla. Hänestä syynä on seksuaalisuus ; "Ongelma onkin potentiaalisuudessa: siinä, että nainen voi käyttää seksikkyyttään hyväkseen (ja koska jotkut tekevät niin), jolloin on aina syytä epäillä, että tämä olisi paikalla vain esittelemässä kehoaan. Aktiivinen osallistuminen ja näkyvyys, tuo Browninkin huonona pitämä nörttitytön ominaisuus, luonnollisesti pahentaa feikkiepäilyksiä." Tämä on omituista. Sillä se on sama kuin viittaisi että erotiikan ja pornografian välillä ei olisi eroa. Tai että paneminen ja rakastelu olisivat samoja asioita. Tässä on kuitenkin ongelma ; Aitouskuvaus tarkoittaa että ollakseen feikki ei tarvitse olla seksikäs. Ja kääntäen ; Voit olla seksikäs mutta tämä ei tarkoita että olisit feikki. Siksi seksikkäät tahot voivat saada virallisen nörttistatuksen näytöillä. Eli sillä millä taitoja ja muuta vastaavaa muutoinkin mitataan.
Itse asiassa tässä kohden kirjoittaja jopa tunnustaa nörttimiesten suuttumisen oikeutuksen, vaikka hän sitten kuitenkin kieltää sen oikeuden. Hänhän korosti jo aiemmin esille panemassani lausunnossa että pornoistaminen ja heruttelu on nörttien leimaamista joksikin joka on erityisen herkkä "naisten tarjoamalle piparille". "Lehdistölle, ja kenties suurelle yleisölle, nörtit ovatkin edelleen hikisiä peikkoja, joiden pieni pää räjähtää onnesta, jos he saavat tietää, että joku nainen, vieläpä kaunis sellainen, voisi olla nörtti. Tällainen asetelma herättää jos jonkinlaisia kysymyksiä. Ei siis ihme, että miehet ovat niin vihaisia, ja juuri näille naisille." On nimittäin selvää että mielikuva rakentaa nörttimiehistä imagoa jonain joka on jollain tavalla rassukka ja epätoivoinen seksirintamalla. Tämä on sukupuolistereotypia. Ja jos siihen viittaavaa alakulttuuria on olemassa, ja tähän epäkohtaan puuttuu, tätä pidetään erityisen ongelmallisena. Jos naisasiaihminen huomaisi että miehet harjoittavat sovinistista puhetta ja hermostuisi asiasta, tätä pidettäisiin oikeutettuna. Jos joku seuraa yleistä, epätotta, leimaavaa ja herjaavaa stereotypiaa, siitä saa ja pitääkin suuttua.
Tässä on oikeastaan muistettava että se, mitä tässä pitää kuitenkin ottaa huomioon on se, että seksikkyyttä ei yksinään laiteta mittariksi. - Aivan kuten pornografiassaksi tai erotiikaksi jaotellessa on arvioitava kokonaisuutta. Usein naisesta muodustuu vastamielikuva. Eli naisten tuomaa sukupuolistereotypiaa vastaan ei taistella sukupuolineutraaliudella vaan jonkinlaisella machostatuksen ja miehekkyyden korostamisella ja naisvastaisuudella. Tämä riski on todellinen. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että nimenomaan tämän relevanttiuden vuoksi luokittelua onkin tehtävä. On luokiteltava heruttajat eroon aidoista nörttinaisista jotta näitä ei voida yhdistää heruttajiin. Se, että ei luokitella antaa vain näille paljastelijoille luvan herjata nörttimiehiä ja levittää stereotypioita ilman että niiden levittelyyn saisi puuttua. Emme siis tässä kohden tarvitse vähemmän luokitteluja vaan päin vastoin enemmän luokitteluja ja parempia luokitteluja. Perusongelmana on se, että nörttimiehiä leimaavaa "tissityttöalakulttuuria" ei voida hyväksyä vain sillä että sen kritiikki määritellään "elitismiksi". Koska tämä antaisi sukupuoleen riippuvan erivapauden leimata toisia sukupuolen kautta. Samoin tietysti naisiin kohdistuvaa pilkkaa ei tule sietää, vaan sitä tulee päinvastoin vastustaa (~"kohdella lähtökohtaisesti nuivasti", sanoipa joku idiootti tätä sitten elitismiksi tai ei). Ei voida antaa erityisoikeuksia, ei sukupuolen tai seksikkyyden takia. (Eikä päinvastaista kautta, niiden vuoksikaan.)
Sosiologisesti tilanne on tietysti haastava koska nörttiysstatus on muodikasta vain koska sillä on laaja kulttuuri. Silloin kun nörttiys oli pelkkä tietyn alan osaamiseen ja tekemiseen kohdistunut pilkkanimike, ei tarvinnut puolustaa mitään "oikeaoppista nörttiyttä". Laaja "pelulamujen" piiri on tehnyt nörttiydestä hyväksyttävää ja jopa tavoittelemisen arvoista. Ongelmana on se, että kun näin on käynyt, on mudostunut uusi ongelma ; Tietyn alan osaamiseen ja tekemiseen kohdistuu yhä pilkkanimike jota pidetään nyt "rassukoimisen" sijasta "elitistisenä". Halveksunta onkin ainut piirre joka tekemisnörttiyttä on leimannut koko sen olemassaoloajan. Vain pelulamunörttien näkökulmasta nörttejen kohtelu on oleellisesti muuttunut. ; Toisaalta aitoja nörttejä statuskiipiminen ei kiinnosta, kunhan sillä vain saisi rauhan. Mutta ei saa. Ja se on se ongelma. Ainut tietämäni ratkaisu tähän ongelmaan olisi sukupuolistereotypioiden purkaminen. Se, että nörttiyden sovinistinen ja feministinen kulma määritetään lähtökohdiltaan epäkiinnostavaksi ja irrelevantiksi sosiaalipornoksi. (Ei sosiaalierotiikaksi, mitä tämä sitten onkaan...) Jokainen joka ei auta on joko irrelevantti tai tiellä. (Tasapuoliessti iästä ja sukupuolesta riippumatta.)
Kirjoittaja tuppaa sanomaan kaikille (~lue "iästä, seksikkyydestä ja sukupuolesta riippumatta") häiriköiville "laamoille" yhden ainoan lauseen. "Haistappa poika paska." Referenssit jätän auki, eivätkä he ansaitse tämän enempää huomiota. Kaikki tätä mutkikkaampi tai pidempi on vain este joka häiritsee sen aidosti tärkeän asian puuhaamista. Vähempi olisi ignorointia jota ihmiset ymmärtävät huonosti joka pidentää häiriötilan kestoa. Enempi taas olisi joko räyhäämistä tai kaverointia. Ylimääräistä ja väärässä kontekstissa tapahtuvaa sosiaalisuutta. Aivan kuten nörttiyden sukupuolittaminen maskuliinisilla tai feministisillä painotuksilla. Jokainen joka on tässä eri tavoin toimiva on nähtävissä esteenä ja hän ansaitsee kuulla tasan kolme sanaa. Eikä yhtään enempää. Sanomaa ei edes muokata iän tai sukupuolen mukaan.
1: Ja myös naiseni on nörtti ; aktiivinen pelaaja ja ammattilainen sekä (ammattilukion kautta hankittu) tietokoneenkokoajana että (yliopistosta hankittu) tietojenkäsittelytieteilijä joka on lisäksi perehtynyt (psykologian nörttikulma) käytettävyyteen ja muihin nörttimäisiin aloihin. Hän on enemmän nörtti kuin itse olen. (Ja tämä ei ole vähän se, ainakaan monista.)
2: Lisäksi tunnen esimerkiksi varsin hmm. erotisoivaa ja avonaista pukeutumista harjoittavan lesboparin jonka molemmat ovat mielestäni nörttejä. Ja jotka ovat mielenkiintoisia koska osallistuvat kanssani heteronormatiivisten vitsien laukomiseen, koska tämä naureskelu meillä on stereotypian purkamista ei sen rakentamista.
"Nörttitytöt" -blogi on sitten paikka jossa naiset jotka identifioituvat nörteiksi suhtautuvat asiaan feminismin ja naiskysymyksen kautta. Tämä on perusasetelmaltaan hieman omituinen. Se on hieman kuin roolipelien laittaminen maailmankuvasodassa "jommalle kummalle puolelle" ; Näitä argumentteja on liikkeellä jonkin verran. Mutta en ymmärrä miten niille voi antaa mitään kunnioitusta.
1: Lähtökohtani on, että koska luokittelumenetelmä on irrelevantti, se turhentaa sen kautta tehdyn näkökulman. ; Esimerkiksi ihmisiä voidaan luokitella vaikka hiustenvärin pohjalta vaikka brunetteihin ja blondeihin, se ei kuitenkaan ole merkityksellistä vaikkapa kaupan kassoja luokitellessa. (Paitsi jos elää jossain urpossa kliseisessä puujalkavitsissä, tietysti. Silloin se on relevantti. Jos koet eläväsi tässä vitsissä, pysy kaukana minusta. Kiitos) Se, että asia voidaan mitata ei tarkoita että mittaamisella on väliä.
2: Toisaalta näkökulman tekeminen luo konventioita ja vahvistaa niitä. Nörttifeminismi korostaa että kyseessä voisi olla relevantisti sukupuolikysymys. Asiasta aletaan puhumaan tämän jälkeen sukupuolen kautta ja tätä pidetään relevanttina kulmana. Enemmänkin pitäisi iskeä turpaan ja kritisoida niitä jotka näkevät asian sukupuolisena in first place. Eli mieskulmaan ei vastattaisi naiskulmalla vaan sukupuolineutraaliudella. Ja jokaiselle joka lähestyisi asiaa muuta kautta naurettaisiin päin naamaa. Ja luokiteltaisiin sitten ihmisiä vaikkapa heidän juomansa limsan kautta.
Kuitenkin on pakko myöntää että näkökulmalle on tarvetta. Sillä maailma on melko ikävä paikka. Tämän hetken tuore artikkeli siitä miten pelipiireissä naisia kohdellaan todella halvasti on tärkeä. Oma puolisoni on esimerkiksi ahkera pelaaja, mutta hän valehtelee poikkeuksetta sukupuolensa mieheksi. Syynä on se, että pelaajien tapa kohdella naisia on todella julma. "Tissien näyttämispyynnöt" ja pelaamisen miehien alueeksi korostavat puheet ovat normi eivät poikkeus. Pelimaailman kielenkäytön konventiot ovat niin sovinistisia että sukupuolineutraalista avioliitosta slaagin saava islamistinen imaami voisi järkyttyä tästä epätasa -arvon määrästä. Pelaamisessa ainut lieventävä asianhaara on se, että se on vain puhetta; Peleissä ei yleensä tiedetä toisen asuinpaikkaa tai henkilöllisyyttä eli sitä ei voida pitää relevanttina uhkailuna. Tämä kuitenkin tuntuu usein olevan enemmänkin oikeutus ja kenties jopa se varsinainen syy toimia pellesti. Toisin sanoen pelaajapojat ovat "virtuaalisen" maailman harhan kourissa. He kuvittelevat että netti ei ole totta, että toisessa päässä ei ikään kuin olisi oikea ihminen.
1: Itse tietysti pelaan aina naisia, silloin harvoin kun siis pelaan. Teen sitä koska minulla on loputon toleranssi. Ja lisäksi naisena flirttaillessa peleissä saa tehdä virheitä. Ja usein naisena saa toisilta houkuteltua lahjoja, jolloin hahmo hyötyy eipelistä johtuvin syin ja näin saa leveliään kovemmat kamat. Ja mikään ei ole niin mukavaa kuin se, että sovinistinen röyhkeyksienpuhuja antaa sinulle taikaesineitä vain koska leikit hänen virtuaalista tyttöystäväänsä. Itse olen ajatellut että tämä tekee näistä heteronormatiivisista ääliöistä oikeasti jollain tavalla pikku homostelijoita. Ja se on heille aivan oikein!
"Nörttitytöissä" käsitellään toisaalla sitä miten naisen nörttiysstatus usein kiistetään. Ajatus on toki hupaisa, koska itse olen jotenkin syväohjelmoitu siihen nykyään perin vanhanaikaiseen malliin jossa nörttiysstatus on jotain johon sinut työnnetään. Eli se on leimakirvessana jonka hankkimisessa ei olisi mitään haluttavaa, pikemminkin se olisi jotain jota pitäisi välttää jos haluaa jotain statusta itselleen. Ytimeen otetaan feikkinörttityttömeemi, jossa ideana on se, että tyttö fanittaa jotain jota ihmiset stereotyyppisesti mieltävät nörtteihin, mutta joka ei kuitenkaan usein vastaa sitä mitä nörtit ovat oikeasti kiinnostuneita. Tämä sitten laitetaan laajaan skaalaan. "Brown purki turhautumaa kohdistuen nimenomaan naisiin, jotka hänen mielestään teeskentelevät nörttiyttään tai jotka nimittävät itseään nörteiksi liian löyhin perustein." Eli tässä korostuisi sukupuolisuus jonka mukaan tekonörttiys liitettäisiin erityisesti naisiin.
Määritelmää myös käsitellään varsin epäreilusti ikään kuin väkisin vääntäen sen luokkasotamalliin, sen sijaan että kysymys olisi syventymisen asteesta. Kun Brown määrittelee nörttiyden (huomattavan epäsukupuolellisesti) "Being really passionate or skillful at something is not something you can fake; it takes a lot of hard work to be a geek. Being a geek isn’t something you so much decide to do, but realize you are after the fact. People who are obsessed with something often don’t even know it until others point it out to them, they are just doing what they like without thinking about the how or why." sen tulkitaan tarkoittavan "Nörtin ei sovi pitää itsestään tai nörttiydestään meteliä (kuten Idiot Nerd Girl yllä). Oikeastaan nörtin ei ole edes sallittua huomata omaa nörttiyttään, vaan toisten tulee osoittaa nörtille, että tämä todellakin sellainen on. Nörttiys nostetaan kirjoituksessa saavutukseksi, joka pitää ansaita verellä, hiellä ja vuosien perehtymisellä. Paheksuvia katseita voi heitellä nykyiseen nörttikulttuuriin, jossa kaikki on niin kovin helppoa, ja sitä myöten epäaitoa. Samaan aikaan todelliset nörttiympyrät näyttäytyvät salaseuran kaltaisena sisäpiirinä, johon kuulumisesta on syytä olla todellakin hyshys hiljaa." Tämä nähdään elitistisenä, elitisminä joka ilmeisesti kohdistetaan erityisesti naisiin.
Kuitenkin sukupuolisuusnäkökulma menettää uskottavuutensa, koska jopa kyseisen tekstin kirjoittaja on tarkastellut skeneä sen verran runsaasti että hänelle on syntynyt näkemys jostain joka on aivan totta. "Paitsi, että moinen piirielitistisyys on melko luotaantyöntävää, se aiheuttaa huomattavia ongelmia oikeassa nörttikulttuurissa, eikä vähiten sillä, että se rajaa moisilla määritelmillä pois mm. allekirjoittaneen ja kaikki muutkin, jotka eivät ole ajaneet kirjoittajan hyväksymää nörttiajokorttia haltiakielen, tietokoneiden tai minkä tahansa nörttiharrasteen riittävillä meriiteillä." Se nimittäin paljastaa sen, että klassinen nörttiporukka on kasvanut ohjelmoinnin ja vastaavien itse luovien ja taitoa vaativien prosessien kautta. Ja tätä kautta piireissä on ihmisiä jotka arvostavat tietoa ja osaamista ja jotka kokevat että nörttiys tarkoittaa juuri sitä että hiotaan taitoja ja vaihdetaan vinkkejä asiaan liittyen toisten harrastajien kanssa. Tässä joku "MBnet -laama" tai "pelulameri" on sukupuolesta riippumatta este ja haitta. Tämä näkyy itse asiassa jopa vanhassa roguelike -pelissä "Mazm 95" jossa oma hahmo pikkuwannabenörtti. Kun tätä törmäyttää Eliteen, joka pelissä vastaa kommunikointia, "elite" vastaa aina vain että "Haistappa poika paska." Tämä kuvastaa sitä miten nörttejen sisälläkin on skismoja. Ja samalla se muistuttaa että nörttiys ja sosiaalisuus ovat itse asiassa paikoitellen varsin huonosti yhteensopivia jo mielikuvissa. Ajatus siitä että nörttiys ei olisi asian tekemistä vaan yhdessoloa on ajatuksena jotain joka kammottaa valtaosia nörteistä ja joka savustaa heidät ulos.
Taitokeskeiset nörtit eivät mene mihinkään coneihin olemaan yhdessä nörttejä jakaakseen jonkun nörtti -nimikeen. (Tarkennus en käy ollenkaan coneissa, ne ovat liian sosiaalisia ja aivan liian vähän kiinnostuneita asioista.) He menevät koska sieltä oppii kiinnostavia asioita ja pääsee tutustumaan alan uusiin virtauksiin. Teknistä ja epäsosiaalista, mutta jos sitä haluttaisiin jotain yhdessäoloa, sitä saisi paremmin vaikkapa aloittamalla bingon pelaamisen.
Blogisti näkee että tässä kyseessä olisi sosiaalinen savustus. "Tärkeintä ei näytäkään olevan siis koota nörttijoukkoja yhteen, vaan saada nimenomaan feikit, huonot ja epäkelvot yksilöt (tytöt) savustettua pihalle. Brownin ehdotus siitä, että feikkaavat nörtitytöt tulisivat kaapista ulos ja kutsuisivat itseään rehellisesti satunnaiseksi harrastajaksi muistuttaa kovin tuttua peliharrastaja - satunnainen pelaaja -jakoa, jota näen peliympyröissä tapahtuvan jatkuvasti. Oli tapaus mikä hyvänsä, Brownin kaltaiset portinvartijat ilmoittautuvat usein palvelukseen innokkaasti valmiina määrittelemään, mitä se nörtti sitten oikeastaan tarkoittaakaan. Kuten pelaaminen, myös nörttiys on todellisuudessa hyvin vapaasti määriteltävä käsite. Ja niin sitä käytetäänkin: vapaasti, kertomaan, miksei juuri jokin tietty henkilö voi olla nörtti tai miksi johonkin ihmisryhmään tulee suhtautua lähtökohtaisesti nuivasti." Kysymys on tärkeä. Se sivuaa kuitenkin teknisesti ottaen sitä, että jakoja itse asiassa tehdään. Ja jotta ylipäätään voidaan puhua nörttiydestä, se on määriteltävä jotenkin. Sosiologisesti katsoen eri liikehdinnöissä on aina määrittely. Eli jos nörttiyttä ei määritellä jotenkin, voidaan sanoa että siitä ei ole mielekästä edes puhua. Termi on sisällyksetön. Ilman määrittelyä ei kuitenkaan ole myöskään mitään kuulumista koska ei ole mitään yhteensitovaa käsitteistöä.
Itse asiassa näen että nörttiys on tärkeää sitoa nimenomaan taitoon. Sillä nykyinen tapa jossa "nörtti" -sana sopii jos pelaat tietokonepelejä edes joskus. Ja itse asiassa taitojen puute on nähdäkseni johtanut juuri siihen että nörttipiireissä on aivotonta teinix -meininkiä. Juuri sitä joka nostaa pintaan "näytä tissit" -henkeä. Nähdäseni tämänlaisilel pelulamuille ei tarvitse antaa mitään kunnioitusta. (He ovat olemassa vain sitä varten että heiltä lypsetään niin paljon aarteita kuin mitä heidän anna -nappulansa kestää ja jotta saat kokea moraalista ylemmyyttä heidän kauttaan.)
Toki ymmärrän että "nörttitytöt" -blogissa esilletulevat ajatukset ovat ajallemme tyypillisiä. Ne heijastavat yhteiskuntamme yleistä suhtautumista tietoon ja osaamiseen. Kun nörtit olivat kiinnostuneita tekniikasta ja koodauksesta, heitä pidettiin kummajaisina koska tieto ja sivistys oli "tylsää". Sitten kun tällä tiedolla voi ottaa osaa johonkin siistiin, niin kaikki tulevat keräämään rusinoita pullasta olematta silti yhtään kiinnostumatta siitä osaamispuolesta. Ja tämä on se ongelma.
Sillä jos olet kiinnostunut tästä tietopuolesta, ja kokoat piirin keskustelemaan ja kehittämään hommeleita, se vetää puoleensa ihmisiä joita asia ei kiinnosta. Tämä ei olisi ongelma jos he eivät näin tehdessään häiriköisi. Sitä voisi hyväksyä kirjon erilaisuutta, jossa ei puututa heidän kulmaansa ja ollaan siinä omassa jutussa ; Olen valmis tekemään teoriassa isojakin myönnytyksiä. Jos nörttiys on massailmiö se tekee siitä sosiaalisesti hyväksyttävää eikä sitä pidetä hylkiönä ja epäihmisenä. Näin ollen pelurinörtit voivat tuoda katu-uskottavuutta termiin. Tämä taas ei välttämättä ole huono asia. Sitä voitaisiin puhua vaikkapa "tekniikkanörteistä", "scifinörteistä", "taitonörteistä" ja "pelinörteistä" jos haluttaisiin sitten olla tarkkoja ja eksakteja. Tässä kohden olenkin sitä mieltä että turha savustaminen on periaatteessa nuivaa ja helvetin tyhmää.
Mutta osallistumiseni aiheeseen johtuu enemmänkin siitä että nimi on tässä pikkuseikka. (Ruusukin toisen nimisenä aivan yhtä suloiselta tuoksuu. Ja samoin peluripojut.)
Mutta tosiasia on, että maailma ei toimi näin. Pelulamerit häiriköivät. Eivätkä pelkästään naisnörttejä. Sillä esimerkiksi tietotekniikassa koodaaminen on vaikeaa mutta valtaosa harrastelijapelaamisesta on pahatapaista apinointia (näytä tissit -huutelu on tästä melskaamisesta vain yksi esimerkki). Heitä ei voi käyttää edes betatestaajina. Ja kun "yhdessä oleminen" tulee mukaan kuvioihin se käytännössä tarkoittaa sitä että näiden apinoijien annetaan osallistua keskusteluun johon heillä ei ole taitoja osallistua. Kun joku tekee jotain vaikeaa, he huutavat väliin häiritseviä "näytä tissit" -laukomisia ja stereotyyppisiä mielikuvia tai harhaluuloja asioihin. Tämä "yhdessäolo" taas on juuri sitä estää sen mitä varten taitopuolesta kiinnostuneet nörtit toisiin taitopuolesta kiinnostuneihin nörtteihin ottavat yhteyttä in first place. Ja näin nämä asialliset nörtit savustetaan ja yhteistä uusionörttien ja vanhojen närttien välillä on enää nimi. (Ja mahdollisesti paha haju.) Mahdollisesti tekniikkakeskustelu voi siirtyä jopa sukupuolisuuskysymyksen vatvomiseen.
Nörttikulttuuri ei ole ainut jossa tätä tapahtuu. Itse asiassa tämä on vain jotain joka heijastaa yleistä trendiä joka maailmassa on. "Tiedon postmodernisoituminen" on monesta niin hip pop ja muodikasta että esimerkiksi jos sivistyksen määrittää tiedon, taidon ja osaamisen kautta, syyllistyy "elitismiin". Ja elitisteihin jostain syystä voidaan suhtautua lähtökohtaisen nuivasti, vaikka senkin pitäisi kaiken järjen mukaan olla luokittelevaa ja häijyä sellainen lähtökohtaisesti tietyn piirteen kautta tapahtuva lähtökohtanuivuus.
Onkin hauskaa miten nörttitytön blogaus muuttaa koko nörttipiirtä koskeva jaottelu muutetaan sukupuoliseksi. Ja sitten ei keskitytä purkamaan jännitettä vaan pyritään purkamaan jännitettä vain naisten kohdalta. Tässä nähdään kohta "Puhuttaessa booth babeista, promotytöistä, on koko ajatus täysin vinksahtanut ja vanhanaikainen. Ainoastaan ihminen, joka ei tajua todellisesta nörttimiehestä tai nörttikulttuurista mitään voi kuvitella, että pelkän kauniin tytön vilauttaminen conissa saa aikaan yleisöryntäyksen. Paitsi, että booth babejen käyttäminen olettaa miehet tissien perässä juokseviksi ressukoiksi, se eksploittaa naisia ja karkoittaa naisnörttejä. Peacock ei kuitenkaan puhu ainoastaan promotytöistä. Hän puhuu conikävijöistä, joiden olettaa kyttäävän coneissa miehiä sillä olettamuksella, että nämä huumaantuvat saamastaan huomiosta. Ja tässä vaiheessa asiasta tulee ongelmallista. Joskus nämä naiset yrittävät Peacockin mukaan naamioitua nörteiksi laittamalla päälleen Batman-paidan tai vastaavaa geneeristä, jota eivät oikeasti fanita. Eivätkä saalistajat, kuten Peacock heitä nimittää, rajoitu tavallisiin kansalaisiin. Ajatus laajennetaan saman tien koskemaan myös esiintyvillä aloilla toimivia nörttinaisia. Peacock mainitsee feikkinörteiksi mm. Olivia Munnin ja kaikki Frag Dollsit. (Frag Dollsit, Ubisoftin naisista koostuva pelaajaryhmä on sittemmin saanut Peacockin anteeksipyynnön, kun Peacock on käsittänyt, etteivät nämä ole palkattuja malleja, vaan ihan oikeasti pelaavat). Felicia Day sen sijaan läpäisee seulan riittävällä panostuksellaan nörttikulttuurin hyväksi, hieman Brownin mainitseman ansaitsemislogiikan mukaisesti" On merkittävää että vaikka määritelmissä käsitellään sitä että ollakseen feikki on teeskenneltävä.
Kirjoittaja kokee kuitenkin että tämä on vain yleistä naisvastaisuutta ; Hän ei laita kaaviokuvaan feikkipelulamua einörtiksi, vaan mies on nörttistatuksessa kun taas nainen on siinä välissä olevassa tilassa, aina feikkiyden rajamailla. Hänestä syynä on seksuaalisuus ; "Ongelma onkin potentiaalisuudessa: siinä, että nainen voi käyttää seksikkyyttään hyväkseen (ja koska jotkut tekevät niin), jolloin on aina syytä epäillä, että tämä olisi paikalla vain esittelemässä kehoaan. Aktiivinen osallistuminen ja näkyvyys, tuo Browninkin huonona pitämä nörttitytön ominaisuus, luonnollisesti pahentaa feikkiepäilyksiä." Tämä on omituista. Sillä se on sama kuin viittaisi että erotiikan ja pornografian välillä ei olisi eroa. Tai että paneminen ja rakastelu olisivat samoja asioita. Tässä on kuitenkin ongelma ; Aitouskuvaus tarkoittaa että ollakseen feikki ei tarvitse olla seksikäs. Ja kääntäen ; Voit olla seksikäs mutta tämä ei tarkoita että olisit feikki. Siksi seksikkäät tahot voivat saada virallisen nörttistatuksen näytöillä. Eli sillä millä taitoja ja muuta vastaavaa muutoinkin mitataan.
Itse asiassa tässä kohden kirjoittaja jopa tunnustaa nörttimiesten suuttumisen oikeutuksen, vaikka hän sitten kuitenkin kieltää sen oikeuden. Hänhän korosti jo aiemmin esille panemassani lausunnossa että pornoistaminen ja heruttelu on nörttien leimaamista joksikin joka on erityisen herkkä "naisten tarjoamalle piparille". "Lehdistölle, ja kenties suurelle yleisölle, nörtit ovatkin edelleen hikisiä peikkoja, joiden pieni pää räjähtää onnesta, jos he saavat tietää, että joku nainen, vieläpä kaunis sellainen, voisi olla nörtti. Tällainen asetelma herättää jos jonkinlaisia kysymyksiä. Ei siis ihme, että miehet ovat niin vihaisia, ja juuri näille naisille." On nimittäin selvää että mielikuva rakentaa nörttimiehistä imagoa jonain joka on jollain tavalla rassukka ja epätoivoinen seksirintamalla. Tämä on sukupuolistereotypia. Ja jos siihen viittaavaa alakulttuuria on olemassa, ja tähän epäkohtaan puuttuu, tätä pidetään erityisen ongelmallisena. Jos naisasiaihminen huomaisi että miehet harjoittavat sovinistista puhetta ja hermostuisi asiasta, tätä pidettäisiin oikeutettuna. Jos joku seuraa yleistä, epätotta, leimaavaa ja herjaavaa stereotypiaa, siitä saa ja pitääkin suuttua.
Sosiologisesti tilanne on tietysti haastava koska nörttiysstatus on muodikasta vain koska sillä on laaja kulttuuri. Silloin kun nörttiys oli pelkkä tietyn alan osaamiseen ja tekemiseen kohdistunut pilkkanimike, ei tarvinnut puolustaa mitään "oikeaoppista nörttiyttä". Laaja "pelulamujen" piiri on tehnyt nörttiydestä hyväksyttävää ja jopa tavoittelemisen arvoista. Ongelmana on se, että kun näin on käynyt, on mudostunut uusi ongelma ; Tietyn alan osaamiseen ja tekemiseen kohdistuu yhä pilkkanimike jota pidetään nyt "rassukoimisen" sijasta "elitistisenä". Halveksunta onkin ainut piirre joka tekemisnörttiyttä on leimannut koko sen olemassaoloajan. Vain pelulamunörttien näkökulmasta nörttejen kohtelu on oleellisesti muuttunut. ; Toisaalta aitoja nörttejä statuskiipiminen ei kiinnosta, kunhan sillä vain saisi rauhan. Mutta ei saa. Ja se on se ongelma. Ainut tietämäni ratkaisu tähän ongelmaan olisi sukupuolistereotypioiden purkaminen. Se, että nörttiyden sovinistinen ja feministinen kulma määritetään lähtökohdiltaan epäkiinnostavaksi ja irrelevantiksi sosiaalipornoksi. (Ei sosiaalierotiikaksi, mitä tämä sitten onkaan...) Jokainen joka ei auta on joko irrelevantti tai tiellä. (Tasapuoliessti iästä ja sukupuolesta riippumatta.)
Kirjoittaja tuppaa sanomaan kaikille (~lue "iästä, seksikkyydestä ja sukupuolesta riippumatta") häiriköiville "laamoille" yhden ainoan lauseen. "Haistappa poika paska." Referenssit jätän auki, eivätkä he ansaitse tämän enempää huomiota. Kaikki tätä mutkikkaampi tai pidempi on vain este joka häiritsee sen aidosti tärkeän asian puuhaamista. Vähempi olisi ignorointia jota ihmiset ymmärtävät huonosti joka pidentää häiriötilan kestoa. Enempi taas olisi joko räyhäämistä tai kaverointia. Ylimääräistä ja väärässä kontekstissa tapahtuvaa sosiaalisuutta. Aivan kuten nörttiyden sukupuolittaminen maskuliinisilla tai feministisillä painotuksilla. Jokainen joka on tässä eri tavoin toimiva on nähtävissä esteenä ja hän ansaitsee kuulla tasan kolme sanaa. Eikä yhtään enempää. Sanomaa ei edes muokata iän tai sukupuolen mukaan.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Voi ei! Olemme jääneet teknologian vangeiksi!
Douglas Coupland kirjoitti kirjan "Micro-orjat". Se kuvaa "geek -elämää" ja kirjoittaja tutustuikin kirjaansa varten nörttikulttuuriin piilaaksossa. Nörtit kuvataan yhteen asiaan keskittyneinä olentoina, joiden elämän sisältö koostuu "datailusta". Tämän ympärille on kehittynyt kulttuuri, jossa merkittävässä roolissa ovat esimerkiksi erilaiset teknologiset tuotemerkit. Ne tarjovat toimintakentän ja niiden omistus ja hallintataidot tuovat statusta.Kirjassa kuvataan sitä, miten internet tavallaan nappaa koko ihmisen mukaansa. Syynä on se, että internet tarjoaa mahdollisuuden kopioida ihmisyyttä laajemmin. Näin ollen siinä missä kopiokoneet johtivat siihen että ihmiset ottivat valokopiokuvia ahteristaan, internettiin kopioitiin laajempi minuus, identiteetti. Kirjassa kuvataan nörttejä, joiden elämä keskittyy ohjelmointiin. Työhän sulkeudutaan ja elektroniselle olemistavalle on vaihtoehtona lähinnä tavaroiden hankkiminen. Sosiaaliset suhteet eivät toimi, ihmisillä on "käyttöliittymävaikeuksia" toistensa kanssa.
Kirjassa tästä oravanpyörästä irtautuu joukko, joka sitten muovautuu sosiaaliseksi ja välittäväksi piiriksi. He lähtevät miettimään sitä, että onko tietokone portti ihmisyyteen ; Onhan tietokone ihmisen halujen ja tarpeiden heijastuma. Tietotekniikka ei ole pompahtanut ulkoavaruudesta, vaan ihmiset ovat tehneet sen. Samalla he miettivät sitä, miten he ovat muuttaneet elämäänsä koneiden mukaisiksi. Selitykseksi ehdotetaan esimerkiksi sitä, että kone ei tunne eikä siksi kärsikään. Tämänlainen on ymmärrettävää, jos elämää kuvaa angst.
Kirja kuvaa melko hyvin monia asenteita joita nörttiyteen liittyy - ja liitetään. Keinotodellisuus on nyt lähempänä kuin kirjan kirjoittamisaikana '95. Silti internettiin näyttää vetävän nimen omaan elämyksellisyys ja sosiaalisuus. Tosiasiassa verkkoelämässäkin mukana on tunteita ja sosiaalisuutta - ja etenkin niitä. Teknologia -ihmiset pitävät luonnossa kävelyä tylsänä, koska siellä ei tapahdu mitään eikä siellä näe ihmisiäkään. Jos oikea jalkapallo olisi kivempaa kuin uusin jalispeli pelikonsolille, niin ei kai lapsia tarvitsisi patistaa pelin äärestä ulos aurinkoon! Siksi he eivät mene ulos juttelemaan vaan tekevät kotonaan facebookin avulla sitä mitä Harri Holkeri sanoi aikanaan suullisesti lehdistölle. Eli ilmoittaa tekemisistään mallilla "Minä juon nyt kahvia!"
Monet ihmiset, kuten esimerkiksi luontoihmiset - ja minäkin - pitävät taas tätä facebook -sosiaalisuutta tylsänä. Se on ikään kuin helppo ja näppärä keino jakaa ihmisille tylsiä asioita arjestaan. Keinon levittää asioita jotka eivät kiinnosta ketään. Mutta toisaalta juuri tämä paskanjauhanta -aspektin kautta se itse asiassa muistuttaakin hyvin paljon juuri sitä, mitä esimerkiksi teinit meilläpäin tekevät ; Kun ei ole mitään tekemistä, mennään ostarin kulmille notkumaan, syljeskelemään ja puhumaan paskaa. Nyt vaan aikuisetkin voivat kasvonsa menettämättä tehdä vastaavaa koskaan poistumatta kotoaan.
Monin paikoin "aidon" ja "virtuaalisen" erot ovatkin sitä, että samantapaisia elämyksiä saadaan hieman eri tavoin. Moni pitää internettiä ja virtuaalisuutta "keinotekoisena" ja siksi epätotta, silmänlumetata eikä arvokasta. Mutta niin ovat talotkin teknologiaa ja ennenkin ihmiset ovat hankkineet virtuaalisia elämyksiä keksimällä animistisia henkiä tai suurenmoisia pelastuszombieita, ja tätä ns. hengellisyyttä kyllä pidetään arvokkaana.
Lisäksi internet tietysti antaa mahdollisuuden minunkaltaisille ihmisille, joiden sosiaalinen toiminta elämässä on "pakotetusti vaikeaa". Kun esimerkiksi aspergerin syndroomaisilla on "käyttöliittymävaikeuksia", on se normaalisti johtanut eristymiseen. Nyt internet tiivistää viestejä kätevästi - internet kun itse asiassa ainakin toistaiseksi rajoittaa viestintäkeinojen välittymistä, karsii etenkin sitä "erityisen vaikeaa" sanattoman viestinnän osuutta. Näin internet ei välttämättä nörttiytä, vaan "syntymänörtit" myös hakeutuvat internettiin.
Nörttien omistautumiseen suhtaudutaan usein huvittuneesti. Heidät nähdään vähän kuin "enemmänkuin-vähemmänkuin" -ihmisiä. Heidän taitojaan ja kekseliäisyyttään voidaan arvostaa, ne ovat useilta saavuttamattomissa. Samanaikaisesti heitä pidetään eskapistisina todellisuuspakoisina ja tunnepakoisina olentoina jotka välttelevät ns. "oikeaa elämää", ja siihen liittyviä tunteita ja sosiaalisuutta. Kenties tähän on syynä se, että innostuksessa ja yhteen maailmaan uppoamisessa on aina pakkomielteen siemen. Ja kenties siinä on jotain muutakin ; Erilaisen elämistavan ymmärtämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta.
Otsikkoteksti tulee eräästä tilanteesta Järvenpään prisman moottoriohjatuissa pyöröovissa. Ne jäivät hetkeksi jumiin. Jaakko Honkakoski ilmaisi välittömän ensivaikutelmansa juuri noilla sanoin. Kuvassa taas on kortti jolla Laurea ammattikorkea muisti minua valmistumisvuonnani. Näyttää "eivirtuaalinen elämäkin" tarjovan kaavamaisuutta byrokratian, opintoruljanssejen ja työelämän muodossa. Internet, facebook ja muut teknologiset hirviöt välineellistävät ja koneistavat, mutta niissä on mukana sekin aspekti että ihmiset saavat laittaa esiin verran miten ihmiset haluavat. Tosimaailma taas välineellistää ihmisen vähän niinkuin ohjatusti ja käskee laittamaan vaikka sosiaaliturvatunnuksen ja aviosäädyn lomakkeeseen 7B tai muuten et elä ja syö.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Nörtti.
Nörtti -sana kuuluu puhekieliseen määrittelyyn. Tätä kautta sitä ei ole "virallisesti määritelty" ja sanan sisällöt joustavat varsin laajasti. "Count Up" -blogissa se liitettiin sanapariin "sosiaalinen erakko". Yksineläjät toimivat yhdessä ja auttavat toisiaan. Tätä kautta se astuu mukaan aikaisemmin kirjottamaani internetin ja tosimaailman irrallisuuteen ja läsnäoloon.Nörttiys liitetään usein erakkomaiseen elämäntapaan. Toki tämä ulkoisesti saattaa pitää paikkaansa. Ja stereotyyppisen nörtin ruokavaliokin on yhtä takaperoista kuin eräissä Venäjävitseistä : kylmä pizza ja lämmin kokis.
Itselleni nörttiys liittyy myös tempauksiin: Lukioaikoina olin vahvasti tekemisissä "irti elämästä" -järjestön kanssa. Se ei ollut mikään itsemurhakerho, vaan se esimerkiksi lukittautui Helsingin asemalle kannettavien tietokoneiden kanssa. Tätä kautta on selvää että sosiologisesti katsoen nörttisosiaalisuutta on voitava halkoa stereotypiaa laajemmin.
Tässä auttaa "City -lehti", jossa oli artikkeli geektytöistä. Se esittää jaon geek ja nerd -nörtteihin seuraavasti: "Tyypillinen nerd, nörtti, on tavista älykkäämpi, mutta sosiaalisilta taidoiltaan onneton tyyppi. Hänellä on yksi tai useampi kiinnostuksenkohde, vaikkapa tietokoneet, roolipelit tai scifi-elokuvat, josta hän tietää kaiken. Muusta maailmasta hän välittää hyvin vähän. Geek puolestaan on sosiaalisesti lahjakas, ulkonäöstään huolehtiva nörtti, joka on intohimoisen kiinnostunut jostakin teknologiaan, nettiin, pop-kulttuuriin tai mediaan liittyvästä asiasta."
Nerd on erakkomainen nörtti ja geek on hyvinkin seurallinen ja sosiaalisesti lahjakas. Asioita tehdään yhdessä ja muut samasta asiasta kiinnostuneet saavat apuja toisiltaan.
Vielä tarkemmin voitaisiin sanoa että jako voisi olla laajemmin outoihin ihmisiin. Tällöin voidaan puhua jopa "kolminaisuusopista", jossa on mukana nerd, geek ja dork. Kaikissa on takana sama taustasana, joka viittaa sosiaalisesti epänormaaliin jota voidaan vain pitää erillään massasta ja kutsua oudoksi. Tähän saadaan apuja jopa sanakirjasta. Usein määritelmissä on päällekkäisyyksiä ja eri vivahteita. Mielestäni hyvän yleiskuvan saa ottamalla kaikki termin normaalit vaihtoehtomääritelmät ja esittää ne yhdessä.
1: Geek : "A person regarded as foolish, inept, or clumsy. A person who is single-minded or accomplished in scientific or technical pursuits but is felt to be socially inept. A carnival performer whose show consists of bizarre acts, such as biting the head off a live chicken."
2: Nerd: "A foolish, inept, or unattractive person. A person who is single-minded or accomplished in scientific or technical pursuits but is felt to be socially inept."
3: Dork : "A stupid, inept, or foolish person: "the stupid antics of America's favorite teen-age cartoon dorks."
Kömpelyys ja typeryys yhdistetään kaikkiin. Määritelmät ovat yhteensopivia jos nämä vihjaavat sosiaaliseen typeryyteen ja kömpelyyteen jolloin obsessiivinen suhtautuminen tieteeseen voidaan nähdä esimerkkinä typeryydestä ja kömpelyydestä. Nörtin omasta perspektiivistä katsoen hän on enemmänkin kiinnostunut, innostunut, keskittynyt ja spesifioitunut. Siksi nörttiys on toisille pilkkasana, mutta nörteille itselleen siinä on yllättävän usein vahvastikin positiivinen sävy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)