Viime aikoina ISIS -joukot ovat saaneet näkyvyyttä. Erityistä huomiota eivät ole saaneet heidän väkivaltaiset iskunsa eri paikkoihin. Vaan ne tavat joilla he harjoittavat kuolemanrangaistusta. Tämä on järkyttänyt jopa niitä amerikkalaisia, joiden suhtautuminen kuolemanrangaistukseen on ollut perinteisesti varsin salliva. Siksi asiasta puhutaan teloituksina.
Ärsyyntyminen onkin johtunut kahdesta hyvin näkyvästä piirteestä. Ensinnäkin amerikkalainen kuolemanrangaistusjärjestelmä on melko privaatti kun taas ISIS tekee temppunsa julkisesti. Toinen asia on sitten metodiikka. Amerikkalaiset hiovat humaaneja teloitusmetodeja. Tai ainakin pyrkivät siihen suuntaan. ISIS taas voi harjoittaa mitä vain joka on brutaalia ja pelottavaa. Siksi sapeliteloitukset ja hengiltä polttamiset ovat sen kannalta käteviä temppuja. (Se miten suhtaudun tämänlaiseen käytännönläheisyyteen on se, että en oikein enää laske ISIStä terrorismiksi. Sen sijaan se harrastaa puhdasta terroria.)
Mutta on kenties syytä vilkaista hieman tätä sapeliteloitusperinnettä.
Päiden katkominen on ollut vanha metodi. Tämä ei ole yllättävää sillä pään irtileikkaaminen on siitä käytännöllinen että se on varma keino. Sillä saa toisen ihmisen hengiltä nopeasti ja varmasti. Mestauksen suosio ei tässä mielessä ole kovin suuri yllätys.
Esimerkiksi Stonehengen läheltä löytyneistä tuhansia vuosia vanhoista luurangoista on löydetty merkkejä päiden irtileikkaamisesta. Näitä pidetään "rituaalisina". Joka viittaa teon uskonnollisuuteen. Historia on siitä kiinnostava yhdistettävä päiden irtileikkaamiseen että ISIS ei tavallaan vahingossa lyö ihmisiltä päitä irti. Sen sijaan teloitus tällä tavalla on samaan tapaan islamia kuin kivittäminen on osa juutalaisuutta. Koraanissa on mainintoja siitä että milloin dekapitointi on asiaankuuluva rangaistus. Aivan samaan tapaan kuin Vanha Testamentti ja Toora sisältävät kivityspykäliä.
Useimmat perinteet ovat tietenkin oppineet pois tämänlaisista pykälistä. Mutta on kenties mielenkiintoista ajatella asiaa humaaniuden kannalta. Nimittäin moni on pitänyt pään irtileikkaamista humaaneimpana vaihtoehtona tai osana teloitusta.
Haluan että pääni leikataan irti, koska se on humaania.
Japanissa asia on melko ilmiselvä. Seppukuperinteessä kun kuolemanrangaistus hämärrettiin itsemurhaksi sellaisella tavalla johon vain kunniakulttuuri kykenee. Ja kuolintapa ritualisoitiin vatsan aukileikkaamiseksi joka ei ole kovinkaan nopea, kivuton tai muutenkaan pragmaattinen tapa. Se demonstroikin äärimmäistä tyyneyttä. Onneksi tätä kuitenkin inhimillistettiin siten että mukaan otettiin kaishakunin (介錯人) joka oli avustaja. Hänen tehtävänään oli lyödä pää irti. Kohtelias kaishakunin osasi peräti lyödä pään irti niin että ohut ihokaistale jäi pitämään päätä paikallaan. Eli pää oli käytännössä irtileikattu mutta ei lennellyt mielivaltaisesti ympäriinsä biillä suttuisilla tavoilla joilla irtopäät voivat olla vaivaannuttavia. Ymmärrettävistä syistä kaishakunin oli seppukuntekijän paras ystävä.
Euroopassa näkemys oli hieman erilainen. Mutta täälläkin teloitus miekalla oli kunniallinen. Se oli itse asiassa varattu aatelisille. Syynä oli osittain se, että miekka oli jotain johon ritarit ja muut vastaavat voivat odottaa kuolevansa taistelukentällä. Ja tämä loi jonkinlaista gloriaa miekkateloituksen ympärille.
Mutta tämän lisäksi oli käytäntö. Vaihtoehtona oli kirvesteloitus. Ja vaikka teloituskirveet olivat massiivisen ja mahtavan näköisiä, todellisuus oli melkoisen karu. Kirves toimii lähinnä massalla ja osumapinta-alalla. Kun taas miekalla impaktin lisäksi kyseessä on yleensä viiltävää liikerataa. (draw-cut / pull-cut) Sapeliteloituksessa tämä on tietenkin vahva. Mutta jopa länsimainen teloittajien spesiaalimiekka oli taistelumiekoista poikkeava. Niiden pelkkä terä oli noin neljä jalkaa (120 cm), niissä oli pyöristetty ja tylsä kärkiosa. Kädensija oli kahden käden käyttöön. Ja terä oli mittaan nähden hyvin leveä. Ja ne hiottiin käsittämättömän teräviksi. Itse asiassa teloitusmiekat hiottiin niin teräviksi että ne menettivät käytännössä taistelutehokkuuttaan. Miekat piti hioa erikseen joka ikisen teloituksen jälkeen.
Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa Maria Stuart, joka teloitettiin kirveellä vuonna 1587. Hän oli riutunut kauan vankilassa ennen kuolemaansa. Hänen kapean ja ohuen kaulansa irtiläimimiseen "massan ja kiilan voimalla" vaati kolme iskua. Siksi onkin ymmärrettävää että Anne Boleyn oli helpottunut kun hänen teloitustaan varten hankittiin erikseen ranskalainen miekkamies. Sellainen joka tiesi alan salaisuuksia. Kuten sen, että kun teloitettavan silmät sidottiin (väistörefleksin välttämiseksi koska teloitettava joutuu istumaan polvillaan kun kirvesteloituksessa pää on pölkyllä) ja tämän kädet sidottiin selän taakse (jotta tämä ei laittaisi käsiä tielle tai muuten kävisi teloittajaan käsiksi) niin jos teloittaja hieman tönäisi teloitettavaa hartioista niin tämä refleksinomaisesti oikaisi selkäänsä, laski hartioitaan ja nosti päätään niin että kaulaan oli helppo osua tavalla joka irrotti pään siististi yhdellä iskulla.
Tämä päiden katkomisen "humaanius" saavutti sitten Thomas Edison -asteensa ranskan vallankumouksessa. (Thomas Edison eli myöhemmin. Mutta hän tuotti sähkötuoli-innovaation iloksemme. Hän halusi korostaa vaihtovirran vaarallisuutta mustamaalatakseen kilpailijoitaan. Ja se ei mennyt hyvin. Sähkö oli vaarallista mutta jumalauta ei näin!) Charles Henri Sanson kuvasi ranskan vallankumouksen haasteet erikoisella tavalla. Hän kuvasi miten teloitukseen käytetty miekka on ehdottoman tärkeää hioa teräväksi joka ikisen teloituksen jälkeen. Ja miten Pariisin pyövelillä oli käytössään vain kaksi miekkaa. Aiemmin ei ollut ollut tarvetta enemmälle. Mutta koska ranskan valistushenkiset ihmiset halusivat ratkaista tämän ongelman jotenkin muutoin kuin vähentämällä teloitettavia, saatiin levitettyä ajatusta giljotiinista. (Joka innovoitiin kätevästi vuonna 1792.) Jota sitten myytiin sekä humaanina että tehokkaana että valistushenkisen sopivasti mekaanisena. Ja tämä humaanius ei olisi uskottavaa minkään muun kuin miekkateloituksen humaanin maineen varjolla.
Siksi on tavallaan erikoista että pidämme ISIS -järjestön miekkateloitusta jonkinlaisena äärimmäisenä barbariana. Aatehistoriallisesti ajatus miekkateloituksen brutaaliudesta on melkoisen nuori.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jihad. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jihad. Näytä kaikki tekstit
perjantai 6. helmikuuta 2015
maanantai 2. helmikuuta 2015
Isäs oli sosiaalinen konstruktio kun sua teki ; Perinteisen avioliittolain kannattajat eivät ymmärrä mitä eroa on seksuaalisuudella ja sukupuolella
Avioliittolain muutoksen ympärillä tilanne on rauhoittunut. Lainmuutos saatiin läpi. Ajattelin kuitenkin palata Pasi Turusen erääseen argumenttiin. Tämä superkehuttu kristillisyyden asiantuntija ja kunnioitettu tasa-arvoisen avioliittolain kriitikko demonstroi osaamistaan oikeassa viisauden kiteytyksessään. Ja tämä kaikki on luettavissa hänen "Uskon puolesta" -blogissaan.
Hän esittää otsikossaan, että ""Tasa-arvoisen" avioliittolain kannattajat eivät ymmärrä mikä on avioliitto" Ja tätä teemaa hän sitten lähestyy seuraavalla argumentilla : "On sanottava suoraan, että sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajien käsitys todellisuudesta on yhtä vääristynyt, kuin henkilöllä, jonka mielestä maa on litteä. Heidän näkemyksensä perustuu oletukselle siitä, että ihmisten sukupuolittuneisuus on keinotekoinen ilmiö ja konstruktio." Hänestä tasapuolinen avioliittolaki on kiinnostava koska jos ajatellaan perhekeskeisen lisääntymisbiologian kautta, moniavioisuus ja homoseksuaalisuus ovat molemmat tuomittavissa. Kun taas tasa-arvoisen avioliittolain kannattajalle asia olisi vaikea ellei mahdottomuus. "aloitteen tekijöiden mielestä ”mies-nainen” kriteeri on täysin mielivaltainen ja periaatteessa siksi sopimuksenvarainen rajoite, joka pitää purkaa yhdenvertaisuuden toteutumisen tieltä. Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat eivät kuitenkaan missään ole tyydyttävästi perustelleet sitä, miksi mies-nainen -rajoite olisi mielivaltainen ja pitäisi purkaa, mutta ei lukumäärä rajoitetta. Nämä liittyvät toisiinsa. Molemmissa on sama biologinen ja sukupuolittunut peruste: sukupuolia on vain kaksi ja suvunjatkumiseksi tarvitaan vain yksi pari, jossa kumpikin sukupuoli on edustettuna. Tämä periaate säilyy yleisesti ottaen voimassa siitäkin huolimatta, että jokaikinen mies-nais-pari ei saa tai halua lapsia. Jokaisella lapsella voi siten biologiselta kannalta olla vain kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa, isä ja äiti. Tämä ei tarkoita, että perinteinen avioliittonäkemys katsoo avioliiton tarkoituksen olevan yksin lasten saamisen. Avioliitolla on muitakin merkityksiä. Kuitenkin avioliitto on halki ihmissuvun historian ollut olemassa siksi, että miehet ja naiset yleisesti ottaen saavat jälkeläisiä ja lapset tarvitsevat omaa isää ja äitiä."
En tässä blogauksessa naura kaksoisstandardisyytteelle. Sillä kirjoitin aikaisemmin blogauksen siitä miten logiikan mukaan ei ole mitään haastetta olla sellainen kuin minä. Eli ihminen joka kannattaa homojen avio-oikeutta mutta ei polygamiaa. Sen sijaan tartun ajatukseen sosiaalisesta konstruktista.
Selvästi Pasi Turunen demonstroi että hän ei ymmärrä yhtään mitään koko asiasta. Homoseksuaalien avioliitto-oikeudessa ei ole lainkaan kysymyksessä sukupuoli. Sen sijaan siinä puhutaan seksuaalisuudesta. Homoseksuaalien avioliiton kannattajat eivät väitä että homot muuttuvat naisiksi. Itse asiassa boisin lähestyä asiaa seuraavalla taulukolla
| Sukupuoli |
Seksuaalisuus |
|
| Konservatiivis- Kristillinen Perinteinen avioliittolaki |
Biologinen, synnynnäinen. Sukupuolenvaihdos on illuusio, ja kokemus omasta sukupuolesta on heillä virheellinen. =biologinen konstrukti. |
Voidaan muuttaa esimerkiksi eheyttämällä = sosiaalinen konstrukti. |
| Liberaali tasa-arvoinen avioliittolaki |
Perimmiltään kokemus omasta sukupuolesta, ja voidaan muuttaa kirurgisesti. = sosiaalinen konstrukti. |
On synnynnäinen, pysyvä ominaisuus jota ei luoda vaan jota ei voi hallita tai ei saa hallita. = ihmisen synnynnäinen ominaisuus; lähempänä biologista konstruktia kuin sosiaalista konstruktia |
Miksi Turunen sitten mainitsee koko biologia-sukupuolikulman ja vastustaa sosiaalista konstruktia harhautuneena? Tähän on kaksi syytä.
1: Hän harjoittaa jotain jota kognitiivisen uskontotieteen kannattajat kutsuvat domeenispesifiksi teologiseksi korrektiudeksi. Domeenispesifiys tarkoittaa sitä että tietyt argumentit nostetaan esiin vain hyvin rajatussa kontekstissa ja niitä käytetään kuin ne olisivat yleispäteviä. Ja niissä noudatetaan uskonnonteologisia konsepteja sen sijaan että mietittäisiin sitä mitä muita näkemyksiä laajemmin kannatetaan ja seurataan. Käytännön tasolla eheyttäminen liittyy kristilliseen homoseksuaalien korjaamiseen. Ja sitä pidetään jonain johon ihmisiä perversoidaan ja käännytetään joka tekee siitä by definition sosiaalisen konstruktin. Mutta tämä ei tule Turuselle mieleen. Sen sijaan hänelle varmasti tulee mieleen perinteinen katoliselta ajalta peräisin oleva klassinen teologia jossa sukupuoli on synnynnäinen ja siinä on funktioita. Ja seksuaalisuus on suoraan sidottu tähän sukupuoleen niin että ne ovat yksi ja sama. Mistä löytyy tietysti paljon tilaa kaikenkarvaiselle sodomiittiselle huvittelulle. Turusen argumentti on siksi hyvin dikotominen sellaisella tavalla joka jättää ymmärtämättä niin "kristillisen" kuin tämän "modernimman" kulman asiaan. Itse asiassa tämä dikotomisuus on niin suurta että Turunen ei enää filosofisessa mielessä tee mitään näkökulmaa tai argumenttia. Hän tekee valtavia virheitä jotka demonstroivat lähinnä sitä miten huono hän on tässä asiassa, kaikesta intoilustaan ja egopullistelustaan huolimatta.
2: Sosiaalinen konstrukti on tietenkin tuotu mukaan siksi että tällä käsitteellä on poliittista valtaa. Nykyajan paradoksi on tietyssä määrin siinä että monet oikeaoppiset konservatiivikristityt vastustavat "vasemmistolaisuutta" ja tämän tunnistamisessa käytetään tietysti vasemmistolaisten käyttämiä termejä. Kuitenkin näiden termien sisältö voidaan ottaa uudelleennimettynä iloisesti käyttöön. Siksi voidaan nähdä syviä aatevirtausyhteyksiä jihadistisen islamin ja eksistentialistisen desisionismin välillä. Ja samoin fundamentalismin ytimessä on otettu foundationalistinen askel ja siirrytty puhumaan "Puolimatkan tapaan" perususkomuksista ja maailmankuvista ja maailmankuvallisuudesta. Jotka todellakin nykyajan filosofiassa ovat sellaisia että niissä perustan voi valita maailmankuvallisesti melko vapaasti ja tässä astutaan relativismin tielle. Tätä peitetään lähinnä sillä että teeskennellään että maailmankuva on objektiivinen vain siksi että se on tulkittavissa seuraukseksi näiden perususkomusten valinnasta. Mutta valitettavasti kulttuurirelativismia on se, että näitä perususkomuksia valitaan maailmankuvallisesti oman kulttuurin mukaan. Turunen siis syyttää vastustajiaan leimakirvessanalla vaikka juuri tässä aiheessa se kuvaa lähinnä häntä itseään.
Kaiken kaikkiaan näkee että Pasi Turusella ei ole ymmärrystä kuin kristillisestä näkökulmasta tehdystä kristillisestä analyysistä. Tämä on kätevää jos tehtävänä on analysoida kristillisiä suuntauksia toisille kristillisille suuntauksille. Turunen onkin kiinnostava lähinnä jos ja vain jos hän vaikkapa analysoi Jehovan Todistajia tai erilaisia karismaattisia saarnamiehiä kuten Herzogia. Näkee kuitenkin että heti kun hän astuu teologian puolelle analysoimaan ei-kristillisiä suuntauksia, hän on taidoiltaan lähinnä valistunut maallikko. Sellainen valistunut maallikko jonka valistuneisuus on hyvin hyvin kyseenalaista.
torstai 22. tammikuuta 2015
Kisat seis! (Arvailu alkakoot!)
PerusSuomalaiset ovat saaneet usein näkyvyyttä pilakuviin liittyen. Heillä oli takavuosina kuvitusta jossa oli varsin helppoa nähdä rasistisia sävyjä. Kalle Erkkilä otti samalla kantaa myös ilmastonmuutokseen. Toisaalta PerusSuomalaiset myös provosoituivat "Kirkko ja Kaupunki" -lehden pilakuvista.
Puolueen suhde huumoriin on toki muutenkin ollut häilyvää. Poen laki on ollut vahvana kun mediassa on puitu ns. sotilasjuntta -kommenttia sekä ns. hihamerkkikohua. Ne nostivat esiin sen että milloin heidän lausuntonsa ovat huumoria ja milloin vakavasti otettavia. Puolue oli ilmeisen pahoillaan siitä että heidän jäsentensä lausuntoja luettiin että ne otettiin kuin arvokeskustelijan ja vaikuttajan kommentteina. Teuvo Hakkaraisen kohdalla kukaan ei ilmeisesti jaksa enää edes yrittää ottaa selvää siitä millä naïvismin, sarkasmin ja ironian kertoimella on mentävä. Ja siksi hänet on jätetty ikään kuin heitteelle uppoamaan omaan parodiahorisonttiinsa.
Näinkin PS -nuorten "Raavas" -lehden pilapiirroskilpailun osana tätä projektia. Tämä tapahtui, luonnollisesti "Charlie Hebdo" -iskun jälkimainingeissa. Pidin itse kilpailua hyvänä ajatuksena. Tosin en sitten toisaalta hirveästi luottanut siihen toteutukseen. Eli olin melko varma siitä että jos lehteen laittaa materiaalia joka ei ns. ole poliittisesti korrekti oikea mielipide PerusSuomalaisten kannalta, niin ei saisi voittorahaa tai luvattua etusivun paikkaa vaikka teos olisi miten uniikki ja miten hyvin tehty.
Tänään on sitten uutisoitu siitä miten tämä pilakuvakisa on lopetettu. Tämä on hyvin omituista koska itse elän sellaisessa maailmassa jossa kisan perustaminen on jonkinlainen lupaus. Mutta kaikki eivät tietenkään elä tämänlaisessa maailmassa. Arvailuja kilpailun lopettamisen syistä on ollut monenlaisia. Ja näitä arvailuja on lietsonut "tietty tietotyhjiö". Sebastian Tynkkynen kun on antanut kisan lopettamiselle syyksi "en kommentoi":ta.
Pahimmat PS -vastaiset ovat jopa ehdottaneet ennakkoon että tässä valmistellaan jotain omituista false flag -ohjelmaa. Että ilmoitetaan valheellisista uhkauksista kisan perustajille ja saadaan tällä sympatiaa. En jaksa uskoa tähän. Sillä jos uhkailuteema olisi nostettu esille se olisi nostettu esille toisin. Ja false flag on muutenkin surkein temppu kirjassa.
Omat teoriani asiasta ovat sellaiset että lähestyn tätä "Five Nights at Freddy":n soveltamallani strategialla. Eli puhtaalla parsimonian hakemisella. Tässä kohden taktiikanvalinta johtuu siitä että tietoa on vähän. Jotta voi sanoa asiasta mitään oletuksia pitää ikään kuin väistämättä tehdä tyhmiä yleistyksiä. Viisas olisi kenties ottamasta kantaa, mutta asiaa voi kuitenkin jollain tavalla lähestyä. Osa selityksistä on parempia. Osa selityksistä nivoo useat asiat yhteen paremmin. Sitten kun informaatiota tulee lisää tätä voidaan joutua korjaamaan radikaalistikin.
Nähdäkseni tärkein selitettävä asia onkin se, että tapahtuman tulee olla jotenkin sellainen että siitä ei haluta puhua. Ja tässä kohden vastaan tulee mielestäni kaksi uskottavinta teemaa:
1: Kilpailu pistettiin liikkeelle siten että asiaan liittyvää juridiikkaa ei ole mietitty loppuun asti. Koska kampanja oli näkyvä oli selvää että jos lakia rikottaisiin, kilpailun järjestäjät - ja mahdollisesti piirtäjäkin - joutuisi astumaan lakitupaan. On helppoa intoilla silloin kun oma perse ei ole uhattuna. Mutta tilanteessa jossa poliisit jututtavat kamarilla ja antavat vaihtoehdoiksi sakon tai lopettamisen on valinta melko ilmiselvä. Tässä mielessä ei ole kovin järkevää korostaa omia heikkouksia. "Hei, me mokattiin, ei tajuttu ottaa lakia huomioon". Ei lisää uskottavuutta. Josta poliittiset puolueet elävät.
2: Paavi. Tavallaan tuplapaavi, konkreettinen ja symbolinen. Katolisen kirkon johtaja nimittäin otti kantaa "Charlie Hebdo" -kohuun. Paavin kanta oli että väkivalta on tuomittavaa mutta ymmärrettävää. Ja muu on sitten "one cannot make fun of faith" ... "Pope Francis explained that "there is a limit" to freedom of expression, saying that "every religion has its dignity," and that dignity should be respected. While he condemned the Paris attacks, Francis also said that those who say inflammatory remarks are likely to experience retaliation" ... "If [a close friend] says a swear word against my mother, he's going to get a punch in the nose" ... "One cannot provoke, one cannot insult other people's faith, one cannot make fun of faith." Ja tämä on ainut mikä rajoittaa Timo Soinin islamkriittisyyttä. Perussuomalaiset ovat nimittäin imagoltaan kotimaisia ja poliittisesti epäkorrekteja ja tätä kautta rohkeita toisinajattelijoita. Mutta monesti minulle on jäänyt epäselväksi että missä kohden se ei ole jonkinlainen Opus Dein ilmentymä maassamme. Soini pitää tunnetusti kovaa puoluekuria. Joten tämä paavin lausunto sai hänet vastustamaan jyrkästi pilapiirrosasiaa jota hän muuten kenties dogmaattisen iloiten tukisi. Tätä ei tietenkään oikein voi nostaa esille, sillä perussuomalaiset ovat muutoin ottaneet strategisesti kaiken mahdollisen irti iskun islamkulmista.
Puolueen suhde huumoriin on toki muutenkin ollut häilyvää. Poen laki on ollut vahvana kun mediassa on puitu ns. sotilasjuntta -kommenttia sekä ns. hihamerkkikohua. Ne nostivat esiin sen että milloin heidän lausuntonsa ovat huumoria ja milloin vakavasti otettavia. Puolue oli ilmeisen pahoillaan siitä että heidän jäsentensä lausuntoja luettiin että ne otettiin kuin arvokeskustelijan ja vaikuttajan kommentteina. Teuvo Hakkaraisen kohdalla kukaan ei ilmeisesti jaksa enää edes yrittää ottaa selvää siitä millä naïvismin, sarkasmin ja ironian kertoimella on mentävä. Ja siksi hänet on jätetty ikään kuin heitteelle uppoamaan omaan parodiahorisonttiinsa.
Näinkin PS -nuorten "Raavas" -lehden pilapiirroskilpailun osana tätä projektia. Tämä tapahtui, luonnollisesti "Charlie Hebdo" -iskun jälkimainingeissa. Pidin itse kilpailua hyvänä ajatuksena. Tosin en sitten toisaalta hirveästi luottanut siihen toteutukseen. Eli olin melko varma siitä että jos lehteen laittaa materiaalia joka ei ns. ole poliittisesti korrekti oikea mielipide PerusSuomalaisten kannalta, niin ei saisi voittorahaa tai luvattua etusivun paikkaa vaikka teos olisi miten uniikki ja miten hyvin tehty.
Tänään on sitten uutisoitu siitä miten tämä pilakuvakisa on lopetettu. Tämä on hyvin omituista koska itse elän sellaisessa maailmassa jossa kisan perustaminen on jonkinlainen lupaus. Mutta kaikki eivät tietenkään elä tämänlaisessa maailmassa. Arvailuja kilpailun lopettamisen syistä on ollut monenlaisia. Ja näitä arvailuja on lietsonut "tietty tietotyhjiö". Sebastian Tynkkynen kun on antanut kisan lopettamiselle syyksi "en kommentoi":ta.
Pahimmat PS -vastaiset ovat jopa ehdottaneet ennakkoon että tässä valmistellaan jotain omituista false flag -ohjelmaa. Että ilmoitetaan valheellisista uhkauksista kisan perustajille ja saadaan tällä sympatiaa. En jaksa uskoa tähän. Sillä jos uhkailuteema olisi nostettu esille se olisi nostettu esille toisin. Ja false flag on muutenkin surkein temppu kirjassa.
Omat teoriani asiasta ovat sellaiset että lähestyn tätä "Five Nights at Freddy":n soveltamallani strategialla. Eli puhtaalla parsimonian hakemisella. Tässä kohden taktiikanvalinta johtuu siitä että tietoa on vähän. Jotta voi sanoa asiasta mitään oletuksia pitää ikään kuin väistämättä tehdä tyhmiä yleistyksiä. Viisas olisi kenties ottamasta kantaa, mutta asiaa voi kuitenkin jollain tavalla lähestyä. Osa selityksistä on parempia. Osa selityksistä nivoo useat asiat yhteen paremmin. Sitten kun informaatiota tulee lisää tätä voidaan joutua korjaamaan radikaalistikin.
Nähdäkseni tärkein selitettävä asia onkin se, että tapahtuman tulee olla jotenkin sellainen että siitä ei haluta puhua. Ja tässä kohden vastaan tulee mielestäni kaksi uskottavinta teemaa:
1: Kilpailu pistettiin liikkeelle siten että asiaan liittyvää juridiikkaa ei ole mietitty loppuun asti. Koska kampanja oli näkyvä oli selvää että jos lakia rikottaisiin, kilpailun järjestäjät - ja mahdollisesti piirtäjäkin - joutuisi astumaan lakitupaan. On helppoa intoilla silloin kun oma perse ei ole uhattuna. Mutta tilanteessa jossa poliisit jututtavat kamarilla ja antavat vaihtoehdoiksi sakon tai lopettamisen on valinta melko ilmiselvä. Tässä mielessä ei ole kovin järkevää korostaa omia heikkouksia. "Hei, me mokattiin, ei tajuttu ottaa lakia huomioon". Ei lisää uskottavuutta. Josta poliittiset puolueet elävät.
2: Paavi. Tavallaan tuplapaavi, konkreettinen ja symbolinen. Katolisen kirkon johtaja nimittäin otti kantaa "Charlie Hebdo" -kohuun. Paavin kanta oli että väkivalta on tuomittavaa mutta ymmärrettävää. Ja muu on sitten "one cannot make fun of faith" ... "Pope Francis explained that "there is a limit" to freedom of expression, saying that "every religion has its dignity," and that dignity should be respected. While he condemned the Paris attacks, Francis also said that those who say inflammatory remarks are likely to experience retaliation" ... "If [a close friend] says a swear word against my mother, he's going to get a punch in the nose" ... "One cannot provoke, one cannot insult other people's faith, one cannot make fun of faith." Ja tämä on ainut mikä rajoittaa Timo Soinin islamkriittisyyttä. Perussuomalaiset ovat nimittäin imagoltaan kotimaisia ja poliittisesti epäkorrekteja ja tätä kautta rohkeita toisinajattelijoita. Mutta monesti minulle on jäänyt epäselväksi että missä kohden se ei ole jonkinlainen Opus Dein ilmentymä maassamme. Soini pitää tunnetusti kovaa puoluekuria. Joten tämä paavin lausunto sai hänet vastustamaan jyrkästi pilapiirrosasiaa jota hän muuten kenties dogmaattisen iloiten tukisi. Tätä ei tietenkään oikein voi nostaa esille, sillä perussuomalaiset ovat muutoin ottaneet strategisesti kaiken mahdollisen irti iskun islamkulmista.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Sarjatulella leikkimisestä ; Ei mitään tekemistä meidän kanssamme
 |
| On jännittävää miten uskonnonopetus on nykyaikana tärkeää. Taitoa tarvitaan maailman ymmärtämisen sijasta pääasiassa internetpätemisessä pärjäämiseen ja vihollisuuksiin. Sillä tärkeintä on varustautua tavoilla joilla voi syyttää erimielisiä ja puolustautua itse samalla kaikelta siltä mitä vastaan tulee. Mukaan lukien kaikki ne nolot jutut joita oman porukan jäsenet tekevät ihan vain sen takia että heillä on varusteet ja voimakas halu ja tarve myös käyttää niitä... |
Tämä on tavallista. Ideologiat kytkevät itseään usein irti historiastaan negatiivisten asioiden kohdalla. Islamistit pesevät vastuutaan siitä mitä heidän ideologiansa kannattajat ovat aikaansaanut historiallisina aikoina ja nykypäivänä. (Noitavainot eivät voi olla kristillinen ilmiö, koska kulttuuri ei silloin ajanut politiikaltaan kristinuskon ihanteita vaikka kirkolla oli suuri valta politiikkaan. Sen sijaan tieteen edistys johtuu siitä että politiikka oli kristinuskon vallassa.) Kuitenkin tavallaan jo tarve puolustautua kertoo kaiken. On jotain josta puolustautua. Jos ongelmaa ei olisi ei olisi mitään noloja inkvisiitioita tai ryöstäviä ja raiskaavia ristiritareita. Tai muslimiterroristeja. Tai aborttiklinikoille iskeviä.
Asia on kuitenkin hieman mutkikkaampi. Ja siksi tarvitsen pidemmän blogauksen. Olisi yksioikoista tuomita noin suoraan. Sillä tosiasiassa historia eroaa nykyajasta siten että asiat ovat erilaisia. Ja tosiasiassa monesti yhteyksiä halutaan luoda väkisin, koska sillä on hyvä leimata. Asia on erityisen tärkeää sillä vaikka muslimiterroria on aika paljon, niin tekijät ovat silti marginaalinen fragmentti kyseisestä ryhmästä. Ja siksi vaikka korrelaatioissa olisi perääkin, syntyy tämänlaisesta tilanteesta helposti ongelmia jos niistä tehdään vaikkapa profilointityökalu. (Joka kriminologiasta irrallaan muuttuu arkijärjellä käytetyksi syyttäväksi sormeksi jonka metodinen perusteltavuus on vieläkin heikompi.)
Siksi onkin hyvä miettiä miten voidaan erottaa väärin syytetty ja oikein syytetty. Esitän oman vastaukseni. Joka perustuu siihen että syytetty itse kertoo asian. Mutta tekee tämän hieman eri tavalla kuin hän luulee. Tässä ei luoteta ihmisten rehellisyyteen vaan siihen että ihmiset ovat mitä ovat ja toimivat ryhmän ja identiteettinsä kautta odotettavilla tavoilla.
Sinäkin, kristittyni.
Asenne on hyvin inhimillinen. Mutta tunnistettava. Siinä itse asiassa yhdistyy kaksi toimintamallia jotka ovat molemmat kaksoisstandardeja.
1: Ensinnäkin se ilmiselvä. Me haluamme että muut tukevat meitä ja ovat ystävällisiä. Mutta jos meidän oman ideologiamme kautta tulee jotain epämiellyttävää, haluamme lähinnä pestä kätemme siitä. Muiden täytyy pitää omat ekstremistinsä kurissa silloin kun olemme itse uhreja, mutta jos omaan ideologiaan kuuluu vastaavia niin tärkeintä on pestä omat kädet.
2: Toinen taas on se, että kohtelemme niitä jotka ovat eri identiteettiä kuin omamme aivan eri tavalla kuin niitä joiden kohdalla sanomme että he eivät kuulu millään tavalla meihin. Kristityt esimerkiksi voivat helposti moittia ateistejen ärsyttäviä siipiä ja vastustaa heitä kovasanaisesti. Mutta siinä tapauksessa että joku joka ei kristittyjen mukaan ole kristinopin mukaista tekee vastaavia, kristityt eivät vasusta näitä vaikka nämä nimellisesti olisivat aivan eri porukkaa. Tässä vaiheessa pitää jälleen hyökätä sen "ateistisen porukan" kimppuun ja syyttää liiasta leimaamisesta. Mikä itse asiassa paljastaa että tosiasiassa se ääriryhmä jakaa kristillisen identiteetin. No True Scotsman johon liittyy asenne-ero kertoo että se on oikeasti valehtelua. Riippumatta siitä tehdäänkö irtipesu uskonnollisella dogmatiikalla tai sosiologisella analyysillä. Koska jos ne ekstremistit todella eivät olisi kristittyjä niin kyllähän heitä kohdeltaisiin kuten muitakin ei-kristittyjä.
Onkin jännittävää huomata miten viime päivien tapahtumat ovat paljastaneet miten ymmärrettäviä jumalanpilkkaan liittyvät lausumat ateisteilta ovat. Kristityt sanovat aivan samoja asioita. Olen sinänsä hämmästynyt että olen ajatellut että nämä lausunnot ovat jotain varsin kauheaa. Uusateistithan ovat hirveitä kusipäitä. Heidän asenteensa on aivan pihalla. He ovat pahoja ja ällöttäviä. Joten siinä tapauksessa valtaosa tällä hetkellä puhutusta on sitten aivan kammottavaa.
Mutta palataan islamiin.
Identiteetin paljastuminen ekstremismiin puuttumattomuuden kautta on mielestäni varsin hyvä indikaattori. Siksi positiivisena asiana islamista voidaan ottaa Abdennour Bidar. Hän on muslimi ja hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja islamista. Hän kirjoitti ns. avoimen kirjeen jonka sävy oli siinä että islam tarvitsee vahvasti reformia. Sillä se on tuottanut sisältään hirviömäisiä liikkeitä. Hän ei pese käsiään ja selitä sitä tosiasiaa että valtaosa muslimeista oikeasti halveksuu esimerkiksi "Charlie Hebdo" -lehden iskuja. Vaan sitä tosiasiaa että tämä ei ole mikään syy olla puuttumatta asiaan. Se, että vain irtautuu vastuusta ei riitä. Sen sijaan häns sanoi että islamismin maineen on vienyt osio joka on kasvanut islamista sisältä. "The Root Of This Evil That Today Steals Your Face Is Within Yourself; The Monster Emerged From Within You." Tämä on jotain jossa muslimejen käsketään kantaa vastuu omista äärisuuntauksistaan. Tässä muslimi puolustaa ei-muslimeja ja korostaa että muslimien pitäisi toimia paremmin. Tämä on asenne ja toimintamalli jota olen toivonut, vaatinut ja haastanut kristityiltä. Tämä on ainut sallittu malli uskonnolliseen fundamentalismiin, sen "ei oikeita kristittyjä/muslimeja tms." sijasta. Onnistumiset ovat olleet harmittavan laimeita.
Kuitenkin sitten on huomattava että melko harva on lähtenyt Bidarin tielle. Aloitan laimeammasta. Jaakko Hämeen-Anttila on ottanut kantaa iskuihin. Hän ei ole psykologi vaan islamintutkija. Ja hänen kommenttinsa on kuitenkin lähempänä diagnoosia kuin filosofista ideologia-analyysiä. (Mikä on tosin mielestäni kannustettavaa. Se minkä kognitiivisesta uskontotieteestä oppii nopeasti on se että ideologiasisältön teologisesti korrekti taso ei juurikaan näy uskovaisten elämässä. Suuri osa toiminnasta perustuu ryhmän asenteisiin, tapaperinteisiin ja esitietoisiin prosesseihin ja vastaaviin.) Hän mainitsee toki tosiasian, saman minkä Bidarkin varmasti tiedostaa. "Heillä ei ole mitään valtakirjaa tai mandaattia edustaa islamia, he eivät edusta valtavirtaa." Mutta tapa ja asenne jolla hän sitä käyttää on aivan erilainen. "Häiriintynyt ihminen, joka on väkivallantekoihin altis, useimmiten pyrkii hakeutumaan johonkin ideologiaan. Kyse ei ole siitä, että terveet, tasapainoiset ihmiset yhtäkkiä ideologian pohjalta lähtisivät ammuskelemaan ihmisiä. Häiriintyneet ihmiset ampuvat ihmisiä, mutta kaipaavat siihen itselleen legitimaation." Ymmärrän että on tärkeää heiluttaa No True Scotsmania, mutta jos katsotaan käytännön tasoa on melkolailla irrelevanttia muuttaako islam mielipuoleksi vai liittyvätkö mielipuolet islamiin. Uskontokritiikki on tarpeen. Jos ryhmä ja ideologia on jotain joka tarjoaa legitimaation ja tämä on jotain jota murhaajat kaipaavat niin eikö olisi tehtävä kaikki voitava jotta uskonnon sosiaalinen hierarkia ja muut asiat hoidettaisiin sillä tavalla että tämä vaikeutuisi mahdollisimman paljon. Hän kuitenkin muistaa vastustaa itse tekoja. "Hämeen-Anttila muistuttaa, että Charlie Hebdo -lehteä vastaan tehdyn hyökkäyksen ovat tuominneet ympäri islamilaista maailmaa niin uskonnolliset ja poliittiset johtajat kuin tavalliset kansalaisetkin." Kun väkivalta erotetaan sananvapauskysymyksestä ja paheksutaan itse aktiota on lausunto kuitenkin kohtuullisen terve. Kykenen sympatiseeraamaan Hämeen-Anttilaa. Hän itse asiassa edustaa sitä mitä keskiverto kristitty edustaa aina kun puhutaan länsimaisesta kristillisestä perinteestä. Hän edustaa asennetta jota itse kohtaan jos puhun vaikka omakohtaisista kokemuksistani saatanapaniikkiin liittyen. Avun sijasta tärkeintä näyttää olevan sen selittäminen että on loukkaavaa että loukataan kristittyjä jostain jota eikristityt ovat tehneet. Itse en kuitenkaan pidä heitä ei-kristittyinä vaan äärikristittyinä. Nämä itse katsovat olevansa uskon syvimmässä ytimessä, niitä jotka ovat harvinaisen vahvasti tässä uskossa. Jossain määrin voitaisiin kenties pistää riitaa puoliksi ja selittää että nämä ovat kapinallisia kristittyjä tai kerettiläisiä kristittyjä. Ei-kristityiksi heitä on vaikeaa saada. Etenkin kun heihin suhtaudutaan väistellen. Eli asenteella jota aitojen ei-kristittyjen kanssa ei kohdata.
Mutta sitten onkin kenties tarvetta katsoa jatkumolta vielä yksi kohta. Helsingin Muslimien Yhdyskunnan johtaja, Hamza Peltola, esitti lausumiaan IltaLehdessä. Hän otti toki esiin itse tekojen paheksunnan. "Puheenjohtaja Hamza Peltolan mukaan muslimeille on raskasta, että koko yhteisö kyseenalaistetaan iskujen takia. Pariisin iskuista epäillyt veljekset ovat radikaaleja islamisteja." Tämä on toki tuttua. Jokainen lestadiolaispedofiliakohu pitää sisällään samanlaista voivottelua. Itse suosisin että yhteisön johtajien suojelu ja asioiden piilottelut otettaisiin valvontaan. Niin että sama ei voisi toistua enää ikinä. (Heidän kohdallaan kohuahan on herättänyt juuri se että yhteisössä on tiedetty mutta asia on jätetty viemättä eteenpäin koska teologiassa on tietynlaisia anteeksiannon ja armon käsityksiä joiden avulla tekijä saa anteeksi, toisin kuin anteeksiantamaton uhri joka on huono ja sydämetön kristitty.) Peltola ottaa kuitenkin erikoisia kierroksia. "Kun elämme sivistysvaltioissa ja tiedämme mikä saattaa aiheuttaa joissakin uskontokunnissa reaktioita, niin miksi niitä halutaan aiheuttaa tahallaan sananvapauden nimissä? Kuka hyötyy siitä, että pilkataan toisen uskonnon asioita? Se on tulella leikkimistä" Niin, sivistysvaltiossa ajatellaan että seuraukset eivät ole jotain jonka edessä on eettistä antaa periksi. Pahuutta vastaan voidaan jopa sotia. Se on se arvopohja jonka rohkeutta sivistysvaltioissa on osattu arvostaa. (Peltolan lausunto on vähän kuin Päivi Räsäsen "pride-provokaatio" -lausunto olisi jotenkin käynyt ottamassa lisävoimaa "Häjyt" -elokuvasta. Jossa selitetään että pontikassa on kaupan päälle vakuutus. Palovakuutus. Ei pala ravinteli niin helposti. Tämä on hyvin lähellä sitä että ei vain ymmärretä tekijän provosoitumisen syitä vaan siitä että häntä sympataan ja reaktiota pidetään jopa odotettavissa olevana.) Peltola ottaa lisäksi No True Scotsmaniin kierroksen jonka vastineet kristityissä vaativat melko kahelien moonshine-eteläjunttien salaliittokonservatiivien tarinoissa. (Sellaisissa joissa todella tekee mieli lähteä Hämeen-Anttilan tielle ja ottaa ideologia-analyysin sijasta diagnoosi ja lääkitysasiat puheeksi.) "Peltola ei usko, että kaikki muslimien teoiksi väitetyt terrori-iskut olisivat todella heidän tekemiään. Hän ei esimerkiksi usko, että WTC:n terrori-iskujen taustalla olisivat muslimit. - Iskujen taustalla on isommat poliittiset agendat. Terroriteot saattavat olla lavastettuja, ja niiden tarkoitus on mustamaalata ja saada oikeutus vastatoimille" Hän on jo hyvin kaukana Bidarin ihanteista.
Tähän kai pakko tottua ja kasvaa.
Muistan kun Jokelan ampumiset muuttivat uskontokeskustelua Suomessa. Fundamentalistikristityt olivat riemurinnoin etsimässä vähäisiäkin ideologisia kytköksiä tekoon. "Luonnollisen valitsijan manifesti" muuntui evolutionistiateistien haukkumaleluksi. Sitä joutui oikeasti puolustamaan sellaisilla argumenteilla että Pekka-Ericin ateismi oli aivan yhtä ateismin mukaista kuin humanistijärjestön johtajan ateismi. Tämä oli suuren riemuilun aikaa. Muutoinkin teolle haettiin yksinkertaisia selityksiä joissa vaikuttavana asiana oli tietenkin juuri se asia josta asian ymmärtäjä muutenkin aina kohkasi kaikkialla. Opin tästä jotain.
Sitten asiat muuttuivat kun kristillisyydestä ilmeisen paljon vaikutteita saanut Breivik kävi saaressa. Sama rumba alkoi tällöinkin. Joskin kohkaajat edustivat hieman eri ideologiaa. Olin tästä hyvin pahoillani. Selvää oli että nyt kristityt ja oikeistolaiset pitivät kytköksiä ilmiselvästi irrelevantteina kun taas heidän vastustajilleen ideologia oli tärkein selitys. Breivikin yhteydet olivat naurettavia. Tässä viitattiin dogmatiikkaan analyysitarkkuudella joka Auvisen kohdalla olisivat paljastaneet että hänen ideologiansa eivät pitäneet sisällään mitään syvällistä evoluutiopsykologiaa joka noudattaisi tämän hetken tietoa esimerkiksi populaatiogenetiikasta. (Tämä analyysi ei Auvisen kohdalla ollut tärkeää koska otsikossa oli luonnollinen valitsija joka tuo mielikuvia luonnonvalintaan.)
Jostain syystä näyttää siltä että ihmiset noin yleensä ottaen toimivat siten että jos pahantekijä on oman identiteetin piiristä pahantekijä on mielenvikainen. Mutta jos se on vastustajan piiristä on syyllinen ideologia. Tämä nyrkkisääntö auttaakin sitten analysoimaan sitä kuka todella on ja ei ole todellinen ateisti/kristitty/islamisti. Jos yhteys kiistetään mutta pahantekijän tekoon ei tartuta, se on todennäköisesti nimenomaan nimenomaan sitä aitoa ja ehtaa omaa ideologiaa. Jos tärkeintä on vastuusta irtautuminen eikä pahuuden vastustaminen niin se kertoo että tekoa ei ehkä hyväksytä mutta yhteys on niin luja ja ärsyttävä että siitä täytyy irtautua. Ja jos ääritekojen epämiellyttävää viestiä tuova on paha ja vahingoittava koska hän hyökkää yhteisöä vastaan irrelevantilla yksittäistapauksella on selvää että tässä ei vastusteta pahaa vaan pahasta kertojaa. Ja tämänlaiseen sortuu vain ja ainostaan ihminen joka aidosti on nimenomaan sitä samaa jengiä tämän tekijän kanssa.
Tämä pelaa toki kaikkiin suuntiin. Tässä hengessä liberaalikin voi pureksia esimerkiksi seuraavaa ; "Miksi Anders Behring Breivikin tapauksessa syyllisiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa ja hänen kytköksiään niin äärioikeistoon, ääriuskovaisiin kuin laitaoikeistoonkin kuin uusnatseihin ia ties mihin sekoboltseihin etsittiin kissojen ja koirien kansssa, mutta kun mitään ei löytynyt, hänet oltiin valmis leimaamaan "mielisairaaksi"? Mutta kun islamilaiset terroristit parta päristen huutavat allahu akhbar ja muita tuon uskonnon iskulauseita, niin heti alkaa hirveä parku ja poru ja selittely siitä, etteivät nuo terroriteot mitenkään liity islamiin." Vastaus on : Tavallaan samasta syystä kun tietyille ihmisille oli hyvin olemattomalla informaatiolla ilmiselvää että Breivikillä ei voinut olla mitään relevanttia yhteyttä em. ideologioihin. Tyypit vaan ovat erejä. Siksi nytkin sananvapauden puolesta on näyttävästi marssinut sellaisia vaikutusvaltaisia henkilöitä joiden taustalla ei ole kovin vakuuttavaa sananvapauden kannattamista.
Kirjoittaja on hämmästynyt siitä miten moni on kärsinyt ns. fatwakateudesta. Ateisteja on moitittu että eivät uskalla kritisoida kuin leppoisia kristittyjä kun eivät joudu vaaraan. Liberaaleja sekä vasemmistolaisia on syytetty siitä että he eivät voi nähdä islamin virheitä koska kognitiivinen dissonanssi. Charlie Hebdo oli suurelta osiltaan vasemmistolais-ateistinen lehti. Silti nämä ihmiset eivät selitä että lehteä ei ole olemassa. Mutta eivät kuitenkaan myönnä erehtymistään. Itse olen toki kauan huomauttanut että islamkritiikki on ateisteilla, vasemmistolaisilla ja liberaaleilla hyvinkin yleistä. Oikeistokristityt sen sijaan ovat peittäneet silmät tältä ja keskittyneet ateistejen ja muiden kerettiläisten haukkumiseen.
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Syväkoodattu tapaperinteeseen
"Luterilaiset pääsevät Taivaaseen yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden. Näin ollen heidän ei tarvitse raataa niska limassa kardinaalin antamia sovitustehtäviä vaan he voivat ottaa rennosti. Tämän onnellisen joutilaisuuden he ovat jotenkin jalostaneet muotoon, joka nykyään tunnetaan nimellä luterilainen työmoraali, johon kuuluu kaksinkertainen raataminen niska limassa. Vaikka luterilaisten ei tarvitse tehdä taivaspaikkansa eteen periaatteessa mitään, he jostakin mielen oikusta pelaavat varman päälle ja viettävät harmaata jumalanpalveluselämää kirkoissaan, joista on poistettu kaikki kiiltävä ja korea, ettei Jumala vahingossakaan näe heidän hymyilevän."
(Hikipedia, "Luterilaisuus")
Tavalliset ihmiset tuntuvat selittävän ihmisten ja kansakuntien toimintaa tavalla joka korostaa ideologian sisältöä. Tässä on ajatuksena että ihmiset seuraavat uskontoaan ja sen oppeja ja arvoja. Kognitiivisen uskontotieteen puolella taas asetelma on enemmänkin niin että teologisesti korrekti taso pettää usein. Ihmiset voivat kysyttäessä kertoa dogmeja ja oppeja mutta käytännössä he kuitenkin uskovat johonkin hieman erilaiseen. Siksi onkin huomattu että vaikka ihmiset uskovat että Jumala kuuntelee kaikkialla, he mielellään menevät pyhimyspatsaiden läheisyyteen, kuin patsas olisi jokin jonka korvien kautta Jumala kuulisi paremmin. Nähdäkseni klassinen ideologia -analyysi onkin samantapainen virhe kuin klassisen taloustieteen oletus rationaalisia ja harkitsevia päätöksiä tekevistä ihmisistä. Ihminen ei tee "mikä on oikein-mikä on väärin" -analyysejä virheettömästi olipa kyseessä sitten eettinen toiminta tai kaupankäynti. Ihmiset ovat aina toopempia kuin uskovat, ja vielä toopempia kuin pessimistit jaksavat uskoa.
Eikä se kosketa kulttuureja ja kansakuntiakaan. Ihmisen itsereflektio ja dogmintuntemus on niin pientä että käytännössä perinteet toimivat hyvin eri tavalla kuin mitä se opissa kulkee. ; Klassisena esimerkkinä on joulujuhlan viettäminen ja paavi. Kumpaankaan ei ohjeisteta "Raamatussa". Jeesus toki syntyi ja joulujuhlalla viitattiin tähän, mutta joulun juhliminen on sitten sekä aikataulultaan että muutoinkin myöhempää tapaperinnettä. Ja paavi ; Adventistit ovat toki tässä siinä mielessä nohevia että he tiedostavat että paavi on epäraamatullinen ja katolinen kirkko eiraamatullinen porttokirkko. Mutta silti juuri kukaan ei sano että jos tutkitaan kristinuskoa ilmiönä, niin paavi olisi ei-kristitty konsepti. Katoliset ovat kristittyjä, vaikka adventistit tietysti ovatkin tästä erimielisiä siksi että heistä he eivät ole oikeaoppisia kristittyjä. (Joka kenties onkin totta. Kristillisyys on ilmiönä siis laajempi kuin oikeaoppinen kristillisyys.)
Ja tämä on oleellista jos mietimme sellaista asiaa kuin vaikkapa islam. "Takkiraudassa" esitettiin islamista puoliksi osuvaa ja osaltaan metsään menevää analyysiä. Osuvaa on se että hän tarkastelee ilmiöitä miettimättä niiden kohdalla sitä onko toiminta "oikeaoppista" vai ei. "Samuel Huntingdonin sanoin islamilla on veriset rajat (= kaikkialla, missä islam kohtaa jonkin toisen uskonnon, on käynnissä joko sota, terrorikampanja tai matalan intensiteetin konflikti) sekä veriset sisälmykset (= islamilaiset valtiot ovat lähes poikkeuksetta joko sotilasdiktatuureja, teokratioita tai despotioita)." Omituista sen sijaan on opin ylikorostaminen tavalla jossa käytäntö ja dogmi menevät hieman sekaisin. "Islam on ainoa uskonto maan päällä, jonka oppeihin on syväkoodattu pyhän sodan käsite. Yksikään toinen uskonto ei tunne käsitettä "pyhä sota". Ei niin, etteikö uskontojen nimeen olisi tehty veritöitä maailman sivu, mutta tuo "pyhän sodan" käsite on aivan ainutlaatuinen islamille, ja islam on levinnyt aina käyräsapelin kärjessä." Samalla blogisti tosin näyttää ymmärtävän että sharia on pääasiassa tapaperinnettä "Islamin laki, sharia, edustaa tapaoikeutta, ja se on juridisessa katsannossa erittäin kehittymätön oikeusjärjestelmä. Jopa Mooseksen laki, jota yleisesti kammotaan sen ankaruuden ja brutaaliuden vuoksi, on siitä kilometrejä edellä."
Otan tässä esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttilan. Hän on kirjoittanut kirjan "Islamin miekka", josta lainaan kirjasta tehtyä lyhyttä arvostelua. "Islamin miekka -kirjassa selitetään pitkään jihad-käsitettä, joka on usein käännetty pyhäksi sodaksi vääräuskoisia vastaan. Hämeen-Anttila kääntää sanan kilvoitteluna ja kamppailuna, kun termiä käytetään uskonnollisessa mielessä. Puhuttaessa sotimisesta ja islamin levittämisestä Hämeen-Anttila sanoo, että jihad pitäisi kääntää "(uskonnollisten säädösten mukaan) oikeutettu sota", jota säätelevät tarkat, joskin toisinaan osittain ristiriitaiset säännöt. Näihin sääntöihin kuuluu muun muassa se, että siviilejä vastaan ei saa sotia. Toisaalta Hämeen-Anttila sanoo, että todellisuudessa jihadiksi julistetussa sodassa siviilitkin ovat tarpeen tullen olleet uhreina." ... "Erityisen hyvä oppikirja tämä on erilaisille islamfoobikoille, jotka näkevät islamin jonkinlaisena terroriuskontona ja kaikki maallistuneetkin muslimit vähintäänkin piiloradikaaleina. Hämeen-Anttilan mukaan islamiin liitetyt sodat ovat täsmälleen samanlaisia kuin muutkin sodat uskonnosta riippumatta. Hämeen-Anttilan sanoin meidän on tunnustettava, että "he ovat aivan samanlaisia kuin me, niin hyvässä kuin pahassa"." Puolustustapa on tuttu kaikista niistä selityksistä joissa kristinuskon nimissä tehdyt sodat mielellään muutetaan poliittisiksi sodiksi joissa ei ole kysymys uskonnosta vaan vallasta. Näkemys on ymmärrettävä. Jihad on todellakin tulkittavissa "rauhanomaisesti". Eli siinä mielessä ISIS -tyylisen sodan luonne ei ole syväkoodattu islamin oppiin. Mutta tietyntyylinen jihad on kuitenkin koodattu tiettyjen islamin suuntausten käytänteisiin. (Hieman kuten noitavainopaniikkeihin intoutuminen luterilaisuuteen. Joka näkyy modernissakin ajassa esimerkiksi saatanapaniikissa joka kyllä ylsi leppoisamaineiseen suomeen asti.)
Mutta koko ajan mielen pohjalla on sellainen henki, että dogmi menee käytänteiden edelle. Tässä helposti unohtuu että sharia on käytänne joka itse asiassa enemmänkin oikeuttaa opin kuin toisin päin. Sharialle ilman islamilaista kulttuuria kävisi samoin kuin paaville ilman kristinuskon laajaa vaikutusvaltaa ja suosiota. Kysymys "johtuu politiikasta" on usein tosi, mutta tässä suhteessa myös herttisen irrelevantti. Islamin suuntaukset jotka kannattavat shariaperinteitä ja yrittävät tuoda niitä suomessa politiikkaan ovat suuntauksia joihin on suhtauduttava sen mukaisesti. Sharia ei ole monin paikoin suoraan "Koraanissa", mutta sillä ei ole väliä jos se liittyy ideologian tapaperinteisiin. Merkitystä on toki sillä että kaikki islamilaiset eivät ole tämänlaisia. (Kuten eivät kaikki luterilaiset ole noitavainoajia.) Merkitystä on kuitenkin sillä että se voi kulkea mukana paketissa. Kaikki muslilmit eivät ole shariaa lakiin ajavia teokraatti-jihadisteja. Mutta kaikki shariaa lakiin ajavat teokraatti-jihadistit ovat muslimeja.
Esimerkiksi itseäni kiinnostaa havainto jonka mukaan luterilaisissa maissa on harjoitettu ankarinta lynkkauskulttuuria ja esimerkiksi laajimmat ja julmimmat noitavainot ovat. Noitavainojen uhrit ovat usein oman ryhmän sisällä. Katolisessa kirkossa on sen sijaan ollut keskitetympi ja institutionalisoidumpi inkvisiitio. Joka taas on käynyt oikeudenkäyntejä ja on ollut mainettaan helläkätisempi ja armeliaampi ja vähemmän julma. Tämä on sitä käytännettä, ja on ihan herttisen sama johtuuko se opista vai ei. Sillä kysymys on perinnäistavoista. Ihmisen kohdalla perinnäistavat, rutiinit ja oma temperamenttityyppi painavat paljon enemmän kuin oman opin älykäs tunteminen ja rationaalinen viisaanovela kaupankäynti. (Älkää hyvät ihmiset kehuko itseänne ja ylistäkö lajinne viisautta ja älykkyyttä liikaa!)
(Hikipedia, "Luterilaisuus")
Tavalliset ihmiset tuntuvat selittävän ihmisten ja kansakuntien toimintaa tavalla joka korostaa ideologian sisältöä. Tässä on ajatuksena että ihmiset seuraavat uskontoaan ja sen oppeja ja arvoja. Kognitiivisen uskontotieteen puolella taas asetelma on enemmänkin niin että teologisesti korrekti taso pettää usein. Ihmiset voivat kysyttäessä kertoa dogmeja ja oppeja mutta käytännössä he kuitenkin uskovat johonkin hieman erilaiseen. Siksi onkin huomattu että vaikka ihmiset uskovat että Jumala kuuntelee kaikkialla, he mielellään menevät pyhimyspatsaiden läheisyyteen, kuin patsas olisi jokin jonka korvien kautta Jumala kuulisi paremmin. Nähdäkseni klassinen ideologia -analyysi onkin samantapainen virhe kuin klassisen taloustieteen oletus rationaalisia ja harkitsevia päätöksiä tekevistä ihmisistä. Ihminen ei tee "mikä on oikein-mikä on väärin" -analyysejä virheettömästi olipa kyseessä sitten eettinen toiminta tai kaupankäynti. Ihmiset ovat aina toopempia kuin uskovat, ja vielä toopempia kuin pessimistit jaksavat uskoa.
Eikä se kosketa kulttuureja ja kansakuntiakaan. Ihmisen itsereflektio ja dogmintuntemus on niin pientä että käytännössä perinteet toimivat hyvin eri tavalla kuin mitä se opissa kulkee. ; Klassisena esimerkkinä on joulujuhlan viettäminen ja paavi. Kumpaankaan ei ohjeisteta "Raamatussa". Jeesus toki syntyi ja joulujuhlalla viitattiin tähän, mutta joulun juhliminen on sitten sekä aikataulultaan että muutoinkin myöhempää tapaperinnettä. Ja paavi ; Adventistit ovat toki tässä siinä mielessä nohevia että he tiedostavat että paavi on epäraamatullinen ja katolinen kirkko eiraamatullinen porttokirkko. Mutta silti juuri kukaan ei sano että jos tutkitaan kristinuskoa ilmiönä, niin paavi olisi ei-kristitty konsepti. Katoliset ovat kristittyjä, vaikka adventistit tietysti ovatkin tästä erimielisiä siksi että heistä he eivät ole oikeaoppisia kristittyjä. (Joka kenties onkin totta. Kristillisyys on ilmiönä siis laajempi kuin oikeaoppinen kristillisyys.)
Ja tämä on oleellista jos mietimme sellaista asiaa kuin vaikkapa islam. "Takkiraudassa" esitettiin islamista puoliksi osuvaa ja osaltaan metsään menevää analyysiä. Osuvaa on se että hän tarkastelee ilmiöitä miettimättä niiden kohdalla sitä onko toiminta "oikeaoppista" vai ei. "Samuel Huntingdonin sanoin islamilla on veriset rajat (= kaikkialla, missä islam kohtaa jonkin toisen uskonnon, on käynnissä joko sota, terrorikampanja tai matalan intensiteetin konflikti) sekä veriset sisälmykset (= islamilaiset valtiot ovat lähes poikkeuksetta joko sotilasdiktatuureja, teokratioita tai despotioita)." Omituista sen sijaan on opin ylikorostaminen tavalla jossa käytäntö ja dogmi menevät hieman sekaisin. "Islam on ainoa uskonto maan päällä, jonka oppeihin on syväkoodattu pyhän sodan käsite. Yksikään toinen uskonto ei tunne käsitettä "pyhä sota". Ei niin, etteikö uskontojen nimeen olisi tehty veritöitä maailman sivu, mutta tuo "pyhän sodan" käsite on aivan ainutlaatuinen islamille, ja islam on levinnyt aina käyräsapelin kärjessä." Samalla blogisti tosin näyttää ymmärtävän että sharia on pääasiassa tapaperinnettä "Islamin laki, sharia, edustaa tapaoikeutta, ja se on juridisessa katsannossa erittäin kehittymätön oikeusjärjestelmä. Jopa Mooseksen laki, jota yleisesti kammotaan sen ankaruuden ja brutaaliuden vuoksi, on siitä kilometrejä edellä."
Otan tässä esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttilan. Hän on kirjoittanut kirjan "Islamin miekka", josta lainaan kirjasta tehtyä lyhyttä arvostelua. "Islamin miekka -kirjassa selitetään pitkään jihad-käsitettä, joka on usein käännetty pyhäksi sodaksi vääräuskoisia vastaan. Hämeen-Anttila kääntää sanan kilvoitteluna ja kamppailuna, kun termiä käytetään uskonnollisessa mielessä. Puhuttaessa sotimisesta ja islamin levittämisestä Hämeen-Anttila sanoo, että jihad pitäisi kääntää "(uskonnollisten säädösten mukaan) oikeutettu sota", jota säätelevät tarkat, joskin toisinaan osittain ristiriitaiset säännöt. Näihin sääntöihin kuuluu muun muassa se, että siviilejä vastaan ei saa sotia. Toisaalta Hämeen-Anttila sanoo, että todellisuudessa jihadiksi julistetussa sodassa siviilitkin ovat tarpeen tullen olleet uhreina." ... "Erityisen hyvä oppikirja tämä on erilaisille islamfoobikoille, jotka näkevät islamin jonkinlaisena terroriuskontona ja kaikki maallistuneetkin muslimit vähintäänkin piiloradikaaleina. Hämeen-Anttilan mukaan islamiin liitetyt sodat ovat täsmälleen samanlaisia kuin muutkin sodat uskonnosta riippumatta. Hämeen-Anttilan sanoin meidän on tunnustettava, että "he ovat aivan samanlaisia kuin me, niin hyvässä kuin pahassa"." Puolustustapa on tuttu kaikista niistä selityksistä joissa kristinuskon nimissä tehdyt sodat mielellään muutetaan poliittisiksi sodiksi joissa ei ole kysymys uskonnosta vaan vallasta. Näkemys on ymmärrettävä. Jihad on todellakin tulkittavissa "rauhanomaisesti". Eli siinä mielessä ISIS -tyylisen sodan luonne ei ole syväkoodattu islamin oppiin. Mutta tietyntyylinen jihad on kuitenkin koodattu tiettyjen islamin suuntausten käytänteisiin. (Hieman kuten noitavainopaniikkeihin intoutuminen luterilaisuuteen. Joka näkyy modernissakin ajassa esimerkiksi saatanapaniikissa joka kyllä ylsi leppoisamaineiseen suomeen asti.)
Mutta koko ajan mielen pohjalla on sellainen henki, että dogmi menee käytänteiden edelle. Tässä helposti unohtuu että sharia on käytänne joka itse asiassa enemmänkin oikeuttaa opin kuin toisin päin. Sharialle ilman islamilaista kulttuuria kävisi samoin kuin paaville ilman kristinuskon laajaa vaikutusvaltaa ja suosiota. Kysymys "johtuu politiikasta" on usein tosi, mutta tässä suhteessa myös herttisen irrelevantti. Islamin suuntaukset jotka kannattavat shariaperinteitä ja yrittävät tuoda niitä suomessa politiikkaan ovat suuntauksia joihin on suhtauduttava sen mukaisesti. Sharia ei ole monin paikoin suoraan "Koraanissa", mutta sillä ei ole väliä jos se liittyy ideologian tapaperinteisiin. Merkitystä on toki sillä että kaikki islamilaiset eivät ole tämänlaisia. (Kuten eivät kaikki luterilaiset ole noitavainoajia.) Merkitystä on kuitenkin sillä että se voi kulkea mukana paketissa. Kaikki muslilmit eivät ole shariaa lakiin ajavia teokraatti-jihadisteja. Mutta kaikki shariaa lakiin ajavat teokraatti-jihadistit ovat muslimeja.
Esimerkiksi itseäni kiinnostaa havainto jonka mukaan luterilaisissa maissa on harjoitettu ankarinta lynkkauskulttuuria ja esimerkiksi laajimmat ja julmimmat noitavainot ovat. Noitavainojen uhrit ovat usein oman ryhmän sisällä. Katolisessa kirkossa on sen sijaan ollut keskitetympi ja institutionalisoidumpi inkvisiitio. Joka taas on käynyt oikeudenkäyntejä ja on ollut mainettaan helläkätisempi ja armeliaampi ja vähemmän julma. Tämä on sitä käytännettä, ja on ihan herttisen sama johtuuko se opista vai ei. Sillä kysymys on perinnäistavoista. Ihmisen kohdalla perinnäistavat, rutiinit ja oma temperamenttityyppi painavat paljon enemmän kuin oman opin älykäs tunteminen ja rationaalinen viisaanovela kaupankäynti. (Älkää hyvät ihmiset kehuko itseänne ja ylistäkö lajinne viisautta ja älykkyyttä liikaa!)
tiistai 12. elokuuta 2014
Yksikään todellinen islamisti
Anas Hajjar kertoi "A -studiossa", että ISIksen joukkoihin lähtemisen ja radikalismi ylipäätään johtuu puutteellisesta islamin tuntemuksesta. Ja että tuntemuksen lisäämiseen tarvitaan valtion apua, kuten uskonnonopetusta. Yksikään todellinen islamisti ei siis olisi jihadisti.
Itseäni strategia huvittaa sillä se edustaa myös kirkon harjoittama strategia fundamentalismista. Fundamentalismia vastaan ei niinkään käydä kuin selitetään että miten kukakin nyt ilmaisee virallista kirkon tai islamin kantaa. Suomessakin fundamentalismin kohdalla ongelmana näyttävät olevan uskonnonopetettavat. Kristitytkin ovat innolla ajattelemassa että Raamatusta "täysin tietämättömiksi" leimatut ateistit ja uskonnottomat tarvitsevat kristinuskon ymmärrystä koska he ovat vain käänteistä fundamentalismia.
ISIS on toki tässä kohden oleellisesti vakavampi kuin kristillinen fundamentalismi. Itse asiassa ISIS aivan avoimesti kehuskelee järkyttävillä teoilla sivuillaan. Toki tässä ihmeellisin asia ovat ne kristityt jotka ovat luoneet valheellisia ISIS -huhuja olemattomista julmuuksista. Tämänlaiset asiat tuppaavat paljastumaan, joten ne itse asiassa ajavat ISIS -järjestön asiaa. On vaikeaa ymmärtää mieltä jonka tarvitsee keksiä valheita porukasta joka tekee sen verran dramaattista toimintaa että kerrottavaa riittäisi muutenkin. Näiden kyhäelmien takia sitä joudutaan käsitellään asioita joita ISISis ei ole tehnyt, joten jää helposti huomioimatta ne kauheudet joita se tekee ja joilla se avoimesti jopa kehuskelee. ISIS ei vain pelkästään tapa, vaan lisäksi tappaa julmasti.
Ehkä syynä onkin todellakin se, että oikeastaan kristillinen fundamentalismi nimenomaan pitää sisällään sellaista asenneilmapiiriä joka on hyvinkin analoginen islamistijihadistien kanssa. Kun mieli on noin synkkä voi selkäydinrefleksi olla Lying for Jesus. Itse asiassa kristillisessä fundamentalismissa on kysymys asenteesta jonka voi karkeasti ottaen olevan se, että kun siihen lisää tappamisen saadaan jotain hyvin samanlaista kuin islamjihadismi. Joku luulee että kreationismin uhka on vain siinä että äänestämista voivat pahimmillaan äänestää luomisopin ja aborttikiellon puolesta. Mikä ei tietysti olisi yhtään kamala asia.
Mutta valitettavasti kun katsotaan mitä fundamentalismiin liittyy voidaan törmätä antiaborttiliikkeeseen johon liittyy väkivaltaa, joskus paikat vain hajotetaan mutta aborttiklinikoille voidaan tehdä iskuja myös kiväärien kanssa. (Wikipedia kuvaa tätä "anti-abortion violence" -nimellä.) Olisi väärin rinnastaa maltillisia kristittyjä islamaktivisteihin. On verrattava kristillisiä aktivisteja islamaktivisteihin. Ja siksi "äänestys" ei ole validi, kun tarjolla on paljon tymäkämpääkin materiaalia. Itse toki muistutan että maamme kreationistit turvautuvat standardinomaisesti lähinnä tappouhkailuihin. Eivätkä he tässä välitä siitä onko kohteena Raamattuja pornoon vaihtaneet, kaupan mainoskampanja vai harhaoppinen naispappi. Tämä on luonnollisesti lievempi ongelma kuin ISIS tai aborttiklinikkaiskut. Mutta minä en olisi silti menossa Poliisille kieltämään pahoinpitelyiden tutkintaa sen vuoksi että jossain tapahtuu myös murhia. Ja murha on ihan eri mittakaavassa. (Niin onkin. Pahoinpitelyn jälkeen ns. joutuu elämään. Murha, siis ilman lisämausteita kuten kidutusta, on vahviten uhrin omaisiin kohdistuva rikos.)
Se, miten tätä sitten pitäisi käsitellä jakaa ihmiset hyvin selkeästi osiin.
Uusateistien parissa on melko suosittua ajatus siitä että maltillinen uskonto suojelee fundamentalismia. Tämä kokemus on ymmärrettävissä. Syntyihän Hajjarin puheesta loukkaantuneita kristittyjä kertomaan siitä miten tässä pitäisi enemmänkin taistella terrorismia vastaan. Ateistit saavat samanlaatuisen kokemuksen kun fundamentalismikritiikki kääntyy toistuvasti siihen miten ateistejen pitäisi opetella kristinusko paremmin. Että uskonto ei ole fundamentalismia. Joten koko ongelmasta tulee ikään kuin jonkun toisen ongelma. Paitsi jos tätä voidaan käyttää oman uskonnon opetuksen lisäämiseen tai muuten keppihevosena oman aatteen tarpeellisuudelle. Tässä kulmassa "viralliseen oppiin" vetoaminen on pelkästään No True Scotsman -virhe.
Osa olisi valmis jakamaan islamin osasiin. Eli fundamentalistit eivät ikään kuin edusta tyypillistä muslimia. Tämä on varmasti totta. Eihän keskivertoa kristittyäkään mitata tappouhkailufanaatikkopelkurit esillenostamalla. Marginaali on aina marginaalia, eikä jakauman hajontaa todellakaan saa sekoittaa jakauman keskiarvoon tai mediaaniin. Toki tässä syntyy rajoitteita kuten sitä että jotkut uskonsuuntaukset voidaan jopa kriminalisoida. Lisäksi kysymys on myös nimeämiskysymyksestä.
1: Osa myös haluaisi että maltillisia muslimeja kutsuttaisiin eri nimillä kuin fanaatikkoja. Mutta kristinuskon kohdalla on opittu miten vaikeaa tämä on, kun kaikki haluavat olla kristittyjä ja jos fundamentalismia kutsuu fundamentalismiksi niin nämä loukkaantuvat kun ovat ensin itse saastanneet omilla toimillaan nimensä sisällön ja maineen. Ja he yrittävät tämän jälkeen hankkia sen kristityn nimen. Josta maltilliset kristityt eivät kuitenkaan halua luopua ja olisi aika julmaa heitä rangaista tästä.
Uskonyhteisöjen tapa hoitaa ongelmaa ei kuitenkaan näytä olevan kumpikaan näistä. Niissä ei fanaatikkoja bashata. Kritiikin kohde näyttää olevankin terroristien sijaan ne jotka näitä terroristeja vastustavat liittäen uskonnon nimen keskusteluun oikeastaan yhtään mitenkään. Joka on hieman omituista koska jos katsotaan jokaista ISIS -soturia niin tiedetään että heitä yhdistäviä attribuutteja on varmasti useita. He ovat eri pituisia ja heidän ihonvärinsä tummuusaste vaihtelee. Heillä on eri kansalaisuuksia. Mutta yksi on joka ei muutu. Kyllä tämä seikka tulee myös voida nostaa esiin.
Ja niin kauan kuin yhteisö ei torju sisällään olevaa pahaa se on jollain tavalla osa sitä. Itse esimerkiksi sanon suoraan että sanat ovat halpoja mutta teot ovat ne jotka mittaavat. Kirkon virallinen kanta pitää sisällään kaikki ne keskenään ne ryhmät jotka (a) ovat frekvenssiltään merkittävän usein kyseistä ideologiaa (b) jotka ovat tilastollisesti suuri joukko kyseisen ideologisen instituution sisällä ja (c) joiden toiminnan tukemiseksi virtaa rahaa, tiloja tai vastaavia. Muu on saivartelua. Ja mitä sanon Hajjarille, kansankirkkolaisille ja vastaaville on se, että jos inhottaa että aktivistit vievät maineenne, niin älkää sitten heitä keskuudessanne sietäkö vaan erottakaa heidät uskontonne yhteydestä, lakatkaa järjestämästä heille kerhotiloja, älkääkä niin suurin joukoin kannattako niitä asioita jotka eivät "edusta virallista kantaa".
Itseäni strategia huvittaa sillä se edustaa myös kirkon harjoittama strategia fundamentalismista. Fundamentalismia vastaan ei niinkään käydä kuin selitetään että miten kukakin nyt ilmaisee virallista kirkon tai islamin kantaa. Suomessakin fundamentalismin kohdalla ongelmana näyttävät olevan uskonnonopetettavat. Kristitytkin ovat innolla ajattelemassa että Raamatusta "täysin tietämättömiksi" leimatut ateistit ja uskonnottomat tarvitsevat kristinuskon ymmärrystä koska he ovat vain käänteistä fundamentalismia.
ISIS on toki tässä kohden oleellisesti vakavampi kuin kristillinen fundamentalismi. Itse asiassa ISIS aivan avoimesti kehuskelee järkyttävillä teoilla sivuillaan. Toki tässä ihmeellisin asia ovat ne kristityt jotka ovat luoneet valheellisia ISIS -huhuja olemattomista julmuuksista. Tämänlaiset asiat tuppaavat paljastumaan, joten ne itse asiassa ajavat ISIS -järjestön asiaa. On vaikeaa ymmärtää mieltä jonka tarvitsee keksiä valheita porukasta joka tekee sen verran dramaattista toimintaa että kerrottavaa riittäisi muutenkin. Näiden kyhäelmien takia sitä joudutaan käsitellään asioita joita ISISis ei ole tehnyt, joten jää helposti huomioimatta ne kauheudet joita se tekee ja joilla se avoimesti jopa kehuskelee. ISIS ei vain pelkästään tapa, vaan lisäksi tappaa julmasti.
Ehkä syynä onkin todellakin se, että oikeastaan kristillinen fundamentalismi nimenomaan pitää sisällään sellaista asenneilmapiiriä joka on hyvinkin analoginen islamistijihadistien kanssa. Kun mieli on noin synkkä voi selkäydinrefleksi olla Lying for Jesus. Itse asiassa kristillisessä fundamentalismissa on kysymys asenteesta jonka voi karkeasti ottaen olevan se, että kun siihen lisää tappamisen saadaan jotain hyvin samanlaista kuin islamjihadismi. Joku luulee että kreationismin uhka on vain siinä että äänestämista voivat pahimmillaan äänestää luomisopin ja aborttikiellon puolesta. Mikä ei tietysti olisi yhtään kamala asia.
Mutta valitettavasti kun katsotaan mitä fundamentalismiin liittyy voidaan törmätä antiaborttiliikkeeseen johon liittyy väkivaltaa, joskus paikat vain hajotetaan mutta aborttiklinikoille voidaan tehdä iskuja myös kiväärien kanssa. (Wikipedia kuvaa tätä "anti-abortion violence" -nimellä.) Olisi väärin rinnastaa maltillisia kristittyjä islamaktivisteihin. On verrattava kristillisiä aktivisteja islamaktivisteihin. Ja siksi "äänestys" ei ole validi, kun tarjolla on paljon tymäkämpääkin materiaalia. Itse toki muistutan että maamme kreationistit turvautuvat standardinomaisesti lähinnä tappouhkailuihin. Eivätkä he tässä välitä siitä onko kohteena Raamattuja pornoon vaihtaneet, kaupan mainoskampanja vai harhaoppinen naispappi. Tämä on luonnollisesti lievempi ongelma kuin ISIS tai aborttiklinikkaiskut. Mutta minä en olisi silti menossa Poliisille kieltämään pahoinpitelyiden tutkintaa sen vuoksi että jossain tapahtuu myös murhia. Ja murha on ihan eri mittakaavassa. (Niin onkin. Pahoinpitelyn jälkeen ns. joutuu elämään. Murha, siis ilman lisämausteita kuten kidutusta, on vahviten uhrin omaisiin kohdistuva rikos.)
Se, miten tätä sitten pitäisi käsitellä jakaa ihmiset hyvin selkeästi osiin.
Uusateistien parissa on melko suosittua ajatus siitä että maltillinen uskonto suojelee fundamentalismia. Tämä kokemus on ymmärrettävissä. Syntyihän Hajjarin puheesta loukkaantuneita kristittyjä kertomaan siitä miten tässä pitäisi enemmänkin taistella terrorismia vastaan. Ateistit saavat samanlaatuisen kokemuksen kun fundamentalismikritiikki kääntyy toistuvasti siihen miten ateistejen pitäisi opetella kristinusko paremmin. Että uskonto ei ole fundamentalismia. Joten koko ongelmasta tulee ikään kuin jonkun toisen ongelma. Paitsi jos tätä voidaan käyttää oman uskonnon opetuksen lisäämiseen tai muuten keppihevosena oman aatteen tarpeellisuudelle. Tässä kulmassa "viralliseen oppiin" vetoaminen on pelkästään No True Scotsman -virhe.
Osa olisi valmis jakamaan islamin osasiin. Eli fundamentalistit eivät ikään kuin edusta tyypillistä muslimia. Tämä on varmasti totta. Eihän keskivertoa kristittyäkään mitata tappouhkailufanaatikkopelkurit esillenostamalla. Marginaali on aina marginaalia, eikä jakauman hajontaa todellakaan saa sekoittaa jakauman keskiarvoon tai mediaaniin. Toki tässä syntyy rajoitteita kuten sitä että jotkut uskonsuuntaukset voidaan jopa kriminalisoida. Lisäksi kysymys on myös nimeämiskysymyksestä.
1: Osa myös haluaisi että maltillisia muslimeja kutsuttaisiin eri nimillä kuin fanaatikkoja. Mutta kristinuskon kohdalla on opittu miten vaikeaa tämä on, kun kaikki haluavat olla kristittyjä ja jos fundamentalismia kutsuu fundamentalismiksi niin nämä loukkaantuvat kun ovat ensin itse saastanneet omilla toimillaan nimensä sisällön ja maineen. Ja he yrittävät tämän jälkeen hankkia sen kristityn nimen. Josta maltilliset kristityt eivät kuitenkaan halua luopua ja olisi aika julmaa heitä rangaista tästä.
Uskonyhteisöjen tapa hoitaa ongelmaa ei kuitenkaan näytä olevan kumpikaan näistä. Niissä ei fanaatikkoja bashata. Kritiikin kohde näyttää olevankin terroristien sijaan ne jotka näitä terroristeja vastustavat liittäen uskonnon nimen keskusteluun oikeastaan yhtään mitenkään. Joka on hieman omituista koska jos katsotaan jokaista ISIS -soturia niin tiedetään että heitä yhdistäviä attribuutteja on varmasti useita. He ovat eri pituisia ja heidän ihonvärinsä tummuusaste vaihtelee. Heillä on eri kansalaisuuksia. Mutta yksi on joka ei muutu. Kyllä tämä seikka tulee myös voida nostaa esiin.
Ja niin kauan kuin yhteisö ei torju sisällään olevaa pahaa se on jollain tavalla osa sitä. Itse esimerkiksi sanon suoraan että sanat ovat halpoja mutta teot ovat ne jotka mittaavat. Kirkon virallinen kanta pitää sisällään kaikki ne keskenään ne ryhmät jotka (a) ovat frekvenssiltään merkittävän usein kyseistä ideologiaa (b) jotka ovat tilastollisesti suuri joukko kyseisen ideologisen instituution sisällä ja (c) joiden toiminnan tukemiseksi virtaa rahaa, tiloja tai vastaavia. Muu on saivartelua. Ja mitä sanon Hajjarille, kansankirkkolaisille ja vastaaville on se, että jos inhottaa että aktivistit vievät maineenne, niin älkää sitten heitä keskuudessanne sietäkö vaan erottakaa heidät uskontonne yhteydestä, lakatkaa järjestämästä heille kerhotiloja, älkääkä niin suurin joukoin kannattako niitä asioita jotka eivät "edusta virallista kantaa".
keskiviikko 6. elokuuta 2014
ISIS oli kun sua teki
Ajattelin perustaa itselleni agnostikkovaltion. Vaikka nimellä HORUS, koska tämä jumala tuhoaa vihollistensa kivekset. (Agnostikoilla ei ole jumalia ja tuo on egyptin jumala mutta so not. Ei anneta tämänlaisten kuriositeettien haitata.) Kristityillä on ollut ties mitä uskonvaltioita, islamisteilla totaalisia teokratioita ja atesititkin ovat päässeet yrittämään. Heillä on taustalla noitavainoja, shariajulmuuksia ja stalin. Agnostikoilla on puhtaampi rekisteri. Ansaitsemme kyllä tilaisuuden.
Perustan valtioni tähän entisen Keravan kulmille. Maani löytää helposti kun etsii IRR-TV -kanavan tiloja ja eksyy kaksi korttelia. Tätä tarkoitusta varten varustin maani ytimeen mutakuopan, jonka reunat ovat valtiomme rajat. Lupaan jokaiselle mutakuoppaani muuttavalle apua. Tarkalleen ottaen tylsytettyjä voiveitsiä. Pian niiden tueksi saamme sitten toisen ääripään aseita, ydinpommeja, likaisia pommeja, kenkäpommeja, autopommeja, internetpommeja ja pommipommeja. Meillä on pirun tyylikäs tunnuskin. Tunnus jonka muotokieli nojaa klassiseen arvostettuun perinteeseen joka kelpasi muun muassa Oulun seurakunnan nuorten aikuisten "elossa.fi" -sivustolle.
Odotan että moni nuori erkaantuu hyvinvointivaltiosta ja ryhtyy tekemään mutakuopassa sitä mikä parasta on. Eli hakkaa satunnaisia ohikulkijoita ja käyttää ahkerasti maamme virallista infrastruktuuria. Muun ajan ryvemme mudassa ja kiillotamme paskaa ja harjoittelemme maamme virallisen ifrastruktuurin käyttöä. Odotan että kaikki teknologistuneessa työttömyyskorvauksien ja muiden etujen parissa kasvaneet nuoret tungeksivat maahani. Maahan jossa ei ole edes WiFiä, ellemme sitä varasta naapurimaamme Suomen paikallisen McDonaldsin asiakasliittymästä. Mutta mitäpä sillä tekisikään ilman kännyköitä? Ja maamme ainut kännykkä on pommikännykkä?
Ei. En ole tekemässä tätä vakavissani.
Täsmennys on kenties tarpeen sillä mikrovaltion perustaminen on kuitenkin aika helppoa. En kuitenkaan ole tekemässä tätä sen vuoksi. Esimerkissäni oli "parodiallinen mikrovaltio". Jotain jonkalaista en suunnittele, lähinnä sen takia että en ole aivan totaalisen seinäkellolumiukkotasoisesti seonnut ja muutenkin mielenvikainen tasolla joka ylittää ihmisen - ja todennäköisesti kaikkien kuviteltavissa olevien kaikkivoipaisten Jumalienkin - käsityskyvyn. Tottakai ajatus on hiton typerä idea.
Mutta tosiasiassa se ei ole kaukana todellisuudesta. ISIS -järjestö julistautui itsenäiseksi kalifaatiksi. Ja ISIS on tehnyt maan hallintoa koskevat asiansa suunnilleen tällä tavalla. "Raivon Ensyklopedia" kuvasi sivistyneeseen tyyliinsä paljon siitä miten kalifaatin rakentajista on tietämisen arvoista. (Siellä esitetään myös kalifaatin "virallinen lippu" joka on tekeleenä samaa taattua taiteellista laatua kuin oma lippunikin. Tosin oma lippuni on silti jotenkin hienompi. Erimieliset ovat yksiselitteisen väärässä.)
Tästä kaikesta naurettavuudesta huolimatta ISIS on saanut ajan kanssa kompetenssia. Ja se näkyy myös Suomen mediassa. Suomalainen on jopa järjestön propagandavideossa asti. Hänet on tunnistettu poliitikon pojaksi. Tämän lisäksi Suomalainen ISIS näkyy myös maailman merkittävimmässä paikassa, facebookissa, jossa on esiintynyt jihadin kannattamista ja uhkailua. SuPo, tuo ratakadun mainio kahdenkeskisten keskustelutilaisuuksien järjestäjä, on ilmoittanut että taisteluihin lähteneitä ISIS -radikaalien määrä on kasvussa ja yllättävän suuri. Luku on suunnilleen nelisenkymmentä. Eli määrää on suuri, hyvistä oloista on lähdetty ja taisteluun ollaan valmiita ja halukkaita.
Eihän näistä enää edes voi tehdä pilaa. Olisin surullinen siitä että nämä ihmiset menevät haaskaamaan elämäänsä ja nuoruuttaan kuolemalla taikauskoisen harhaopin (lue:uskonnon, minkä tahansa uskonnon) ja seikkailunhalun vuoksi. Mutta en kykene. Itse asiassa jos ihmisen etiikka ja kognitio on tuota luokkaa, olipa kyse sitten islamistista tai kristitystä kreationistista, niin on hyvä että lähtevät jonnekin muualle purkamaan aggressioitaan ja toteuttamistarvettaan. Jos on tuollaista sanottavaa, on aivan positiivista että menee tekemään sen jonnekin sellaiseen paikkaan missä minä en ole. Ikävämpi asia on se että (a) tämänlaiset ihmiset eivät lähtisi ja (b) jos he seikkailujensa jälkeen yrittävät tulla takaisin.
Toivotan heille kuitenkin enimmäkseen hyvää onnea valitsemalleen tielle kohti sitä mutakuoppaansa jossain itsekyhätyssä säälittävässä paskastanissa joka ei ole viitsinyt validoida valtaansa . Ainakin heillä on maailman säälittävin ja rumin törkylippu joka tukee heidän maailman säälittävintä valtioyrityskyhäelmänsä yleistä henkeä täydellisesti. Sellaiseen tarkoitukseen se onkin juuri sopiva ja oikeanlainen. Kansalaistensa näköinen lippu.
Ai että uskonnottomat sekulaaripaskat harrastavat fatwaenvyä? Aijaa? Mielenkiintoista. Painukaa tekin jonnekin mutakuoppaan jossain mahd. kaukana.
 |
| Hiton hieno virallinen lippumme. Itte tein! Tälle sitten lippuvala! |
Odotan että moni nuori erkaantuu hyvinvointivaltiosta ja ryhtyy tekemään mutakuopassa sitä mikä parasta on. Eli hakkaa satunnaisia ohikulkijoita ja käyttää ahkerasti maamme virallista infrastruktuuria. Muun ajan ryvemme mudassa ja kiillotamme paskaa ja harjoittelemme maamme virallisen ifrastruktuurin käyttöä. Odotan että kaikki teknologistuneessa työttömyyskorvauksien ja muiden etujen parissa kasvaneet nuoret tungeksivat maahani. Maahan jossa ei ole edes WiFiä, ellemme sitä varasta naapurimaamme Suomen paikallisen McDonaldsin asiakasliittymästä. Mutta mitäpä sillä tekisikään ilman kännyköitä? Ja maamme ainut kännykkä on pommikännykkä?
Ei. En ole tekemässä tätä vakavissani.
Täsmennys on kenties tarpeen sillä mikrovaltion perustaminen on kuitenkin aika helppoa. En kuitenkaan ole tekemässä tätä sen vuoksi. Esimerkissäni oli "parodiallinen mikrovaltio". Jotain jonkalaista en suunnittele, lähinnä sen takia että en ole aivan totaalisen seinäkellolumiukkotasoisesti seonnut ja muutenkin mielenvikainen tasolla joka ylittää ihmisen - ja todennäköisesti kaikkien kuviteltavissa olevien kaikkivoipaisten Jumalienkin - käsityskyvyn. Tottakai ajatus on hiton typerä idea.
Mutta tosiasiassa se ei ole kaukana todellisuudesta. ISIS -järjestö julistautui itsenäiseksi kalifaatiksi. Ja ISIS on tehnyt maan hallintoa koskevat asiansa suunnilleen tällä tavalla. "Raivon Ensyklopedia" kuvasi sivistyneeseen tyyliinsä paljon siitä miten kalifaatin rakentajista on tietämisen arvoista. (Siellä esitetään myös kalifaatin "virallinen lippu" joka on tekeleenä samaa taattua taiteellista laatua kuin oma lippunikin. Tosin oma lippuni on silti jotenkin hienompi. Erimieliset ovat yksiselitteisen väärässä.)
Tästä kaikesta naurettavuudesta huolimatta ISIS on saanut ajan kanssa kompetenssia. Ja se näkyy myös Suomen mediassa. Suomalainen on jopa järjestön propagandavideossa asti. Hänet on tunnistettu poliitikon pojaksi. Tämän lisäksi Suomalainen ISIS näkyy myös maailman merkittävimmässä paikassa, facebookissa, jossa on esiintynyt jihadin kannattamista ja uhkailua. SuPo, tuo ratakadun mainio kahdenkeskisten keskustelutilaisuuksien järjestäjä, on ilmoittanut että taisteluihin lähteneitä ISIS -radikaalien määrä on kasvussa ja yllättävän suuri. Luku on suunnilleen nelisenkymmentä. Eli määrää on suuri, hyvistä oloista on lähdetty ja taisteluun ollaan valmiita ja halukkaita.
Eihän näistä enää edes voi tehdä pilaa. Olisin surullinen siitä että nämä ihmiset menevät haaskaamaan elämäänsä ja nuoruuttaan kuolemalla taikauskoisen harhaopin (lue:uskonnon, minkä tahansa uskonnon) ja seikkailunhalun vuoksi. Mutta en kykene. Itse asiassa jos ihmisen etiikka ja kognitio on tuota luokkaa, olipa kyse sitten islamistista tai kristitystä kreationistista, niin on hyvä että lähtevät jonnekin muualle purkamaan aggressioitaan ja toteuttamistarvettaan. Jos on tuollaista sanottavaa, on aivan positiivista että menee tekemään sen jonnekin sellaiseen paikkaan missä minä en ole. Ikävämpi asia on se että (a) tämänlaiset ihmiset eivät lähtisi ja (b) jos he seikkailujensa jälkeen yrittävät tulla takaisin.
Toivotan heille kuitenkin enimmäkseen hyvää onnea valitsemalleen tielle kohti sitä mutakuoppaansa jossain itsekyhätyssä säälittävässä paskastanissa joka ei ole viitsinyt validoida valtaansa . Ainakin heillä on maailman säälittävin ja rumin törkylippu joka tukee heidän maailman säälittävintä valtioyrityskyhäelmänsä yleistä henkeä täydellisesti. Sellaiseen tarkoitukseen se onkin juuri sopiva ja oikeanlainen. Kansalaistensa näköinen lippu.
Ai että uskonnottomat sekulaaripaskat harrastavat fatwaenvyä? Aijaa? Mielenkiintoista. Painukaa tekin jonnekin mutakuoppaan jossain mahd. kaukana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)