Syväkoodattu tapaperinteeseen

"Luterilaiset pääsevät Taivaaseen yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden. Näin ollen heidän ei tarvitse raataa niska limassa kardinaalin antamia sovitustehtäviä vaan he voivat ottaa rennosti. Tämän onnellisen joutilaisuuden he ovat jotenkin jalostaneet muotoon, joka nykyään tunnetaan nimellä luterilainen työmoraali, johon kuuluu kaksinkertainen raataminen niska limassa. Vaikka luterilaisten ei tarvitse tehdä taivaspaikkansa eteen periaatteessa mitään, he jostakin mielen oikusta pelaavat varman päälle ja viettävät harmaata jumalanpalveluselämää kirkoissaan, joista on poistettu kaikki kiiltävä ja korea, ettei Jumala vahingossakaan näe heidän hymyilevän."
(Hikipedia, "Luterilaisuus")

Tavalliset ihmiset tuntuvat selittävän ihmisten ja kansakuntien toimintaa tavalla joka korostaa ideologian sisältöä. Tässä on ajatuksena että ihmiset seuraavat uskontoaan ja sen oppeja ja arvoja. Kognitiivisen uskontotieteen puolella taas asetelma on enemmänkin niin että teologisesti korrekti taso pettää usein. Ihmiset voivat kysyttäessä kertoa dogmeja ja oppeja mutta käytännössä he kuitenkin uskovat johonkin hieman erilaiseen. Siksi onkin huomattu että vaikka ihmiset uskovat että Jumala kuuntelee kaikkialla, he mielellään menevät pyhimyspatsaiden läheisyyteen, kuin patsas olisi jokin jonka korvien kautta Jumala kuulisi paremmin. Nähdäkseni klassinen ideologia -analyysi onkin samantapainen virhe kuin klassisen taloustieteen oletus rationaalisia ja harkitsevia päätöksiä tekevistä ihmisistä. Ihminen ei tee "mikä on oikein-mikä on väärin" -analyysejä virheettömästi olipa kyseessä sitten eettinen toiminta tai kaupankäynti. Ihmiset ovat aina toopempia kuin uskovat, ja vielä toopempia kuin pessimistit jaksavat uskoa.

Eikä se kosketa kulttuureja ja kansakuntiakaan. Ihmisen itsereflektio ja dogmintuntemus on niin pientä että käytännössä perinteet toimivat hyvin eri tavalla kuin mitä se opissa kulkee. ; Klassisena esimerkkinä on joulujuhlan viettäminen ja paavi. Kumpaankaan ei ohjeisteta "Raamatussa". Jeesus toki syntyi ja joulujuhlalla viitattiin tähän, mutta joulun juhliminen on sitten sekä aikataulultaan että muutoinkin myöhempää tapaperinnettä. Ja paavi ; Adventistit ovat toki tässä siinä mielessä nohevia että he tiedostavat että paavi on epäraamatullinen ja katolinen kirkko eiraamatullinen porttokirkko. Mutta silti juuri kukaan ei sano että jos tutkitaan kristinuskoa ilmiönä, niin paavi olisi ei-kristitty konsepti. Katoliset ovat kristittyjä, vaikka adventistit tietysti ovatkin tästä erimielisiä siksi että heistä he eivät ole oikeaoppisia kristittyjä. (Joka kenties onkin totta. Kristillisyys on ilmiönä siis laajempi kuin oikeaoppinen kristillisyys.)

Ja tämä on oleellista jos mietimme sellaista asiaa kuin vaikkapa islam. "Takkiraudassa" esitettiin islamista puoliksi osuvaa ja osaltaan metsään menevää analyysiä. Osuvaa on se että hän tarkastelee ilmiöitä miettimättä niiden kohdalla sitä onko toiminta "oikeaoppista" vai ei. "Samuel Huntingdonin sanoin islamilla on veriset rajat (= kaikkialla, missä islam kohtaa jonkin toisen uskonnon, on käynnissä joko sota, terrorikampanja tai matalan intensiteetin konflikti) sekä veriset sisälmykset (= islamilaiset valtiot ovat lähes poikkeuksetta joko sotilasdiktatuureja, teokratioita tai despotioita)." Omituista sen sijaan on opin ylikorostaminen tavalla jossa käytäntö ja dogmi menevät hieman sekaisin. "Islam on ainoa uskonto maan päällä, jonka oppeihin on syväkoodattu pyhän sodan käsite. Yksikään toinen uskonto ei tunne käsitettä "pyhä sota". Ei niin, etteikö uskontojen nimeen olisi tehty veritöitä maailman sivu, mutta tuo "pyhän sodan" käsite on aivan ainutlaatuinen islamille, ja islam on levinnyt aina käyräsapelin kärjessä." Samalla blogisti tosin näyttää ymmärtävän että sharia on pääasiassa tapaperinnettä "Islamin laki, sharia, edustaa tapaoikeutta, ja se on juridisessa katsannossa erittäin kehittymätön oikeusjärjestelmä. Jopa Mooseksen laki, jota yleisesti kammotaan sen ankaruuden ja brutaaliuden vuoksi, on siitä kilometrejä edellä."

Otan tässä esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttilan. Hän on kirjoittanut kirjan "Islamin miekka", josta lainaan kirjasta tehtyä lyhyttä arvostelua. "Islamin miekka -kirjassa selitetään pitkään jihad-käsitettä, joka on usein käännetty pyhäksi sodaksi vääräuskoisia vastaan. Hämeen-Anttila kääntää sanan kilvoitteluna ja kamppailuna, kun termiä käytetään uskonnollisessa mielessä. Puhuttaessa sotimisesta ja islamin levittämisestä Hämeen-Anttila sanoo, että jihad pitäisi kääntää "(uskonnollisten säädösten mukaan) oikeutettu sota", jota säätelevät tarkat, joskin toisinaan osittain ristiriitaiset säännöt. Näihin sääntöihin kuuluu muun muassa se, että siviilejä vastaan ei saa sotia. Toisaalta Hämeen-Anttila sanoo, että todellisuudessa jihadiksi julistetussa sodassa siviilitkin ovat tarpeen tullen olleet uhreina." ... "Erityisen hyvä oppikirja tämä on erilaisille islamfoobikoille, jotka näkevät islamin jonkinlaisena terroriuskontona ja kaikki maallistuneetkin muslimit vähintäänkin piiloradikaaleina. Hämeen-Anttilan mukaan islamiin liitetyt sodat ovat täsmälleen samanlaisia kuin muutkin sodat uskonnosta riippumatta. Hämeen-Anttilan sanoin meidän on tunnustettava, että "he ovat aivan samanlaisia kuin me, niin hyvässä kuin pahassa"." Puolustustapa on tuttu kaikista niistä selityksistä joissa kristinuskon nimissä tehdyt sodat mielellään muutetaan poliittisiksi sodiksi joissa ei ole kysymys uskonnosta vaan vallasta. Näkemys on ymmärrettävä. Jihad on todellakin tulkittavissa "rauhanomaisesti". Eli siinä mielessä ISIS -tyylisen sodan luonne ei ole syväkoodattu islamin oppiin. Mutta tietyntyylinen jihad on kuitenkin koodattu tiettyjen islamin suuntausten käytänteisiin. (Hieman kuten noitavainopaniikkeihin intoutuminen luterilaisuuteen. Joka näkyy modernissakin ajassa esimerkiksi saatanapaniikissa joka kyllä ylsi leppoisamaineiseen suomeen asti.)

Mutta koko ajan mielen pohjalla on sellainen henki, että dogmi menee käytänteiden edelle. Tässä helposti unohtuu että sharia on käytänne joka itse asiassa enemmänkin oikeuttaa opin kuin toisin päin. Sharialle ilman islamilaista kulttuuria kävisi samoin kuin paaville ilman kristinuskon laajaa vaikutusvaltaa ja suosiota. Kysymys "johtuu politiikasta" on usein tosi, mutta tässä suhteessa myös herttisen irrelevantti. Islamin suuntaukset jotka kannattavat shariaperinteitä ja yrittävät tuoda niitä suomessa politiikkaan ovat suuntauksia joihin on suhtauduttava sen mukaisesti. Sharia ei ole monin paikoin suoraan "Koraanissa", mutta sillä ei ole väliä jos se liittyy ideologian tapaperinteisiin. Merkitystä on toki sillä että kaikki islamilaiset eivät ole tämänlaisia. (Kuten eivät kaikki luterilaiset ole noitavainoajia.) Merkitystä on kuitenkin sillä että se voi kulkea mukana paketissa. Kaikki muslilmit eivät ole shariaa lakiin ajavia teokraatti-jihadisteja. Mutta kaikki shariaa lakiin ajavat teokraatti-jihadistit ovat muslimeja.

Esimerkiksi itseäni kiinnostaa havainto jonka mukaan luterilaisissa maissa on harjoitettu ankarinta lynkkauskulttuuria ja esimerkiksi laajimmat ja julmimmat noitavainot ovat. Noitavainojen uhrit ovat usein oman ryhmän sisällä. Katolisessa kirkossa on sen sijaan ollut keskitetympi ja institutionalisoidumpi inkvisiitio. Joka taas on käynyt oikeudenkäyntejä ja on ollut mainettaan helläkätisempi ja armeliaampi ja vähemmän julma. Tämä on sitä käytännettä, ja on ihan herttisen sama johtuuko se opista vai ei. Sillä kysymys on perinnäistavoista. Ihmisen kohdalla perinnäistavat, rutiinit ja oma temperamenttityyppi painavat paljon enemmän kuin oman opin älykäs tunteminen ja rationaalinen viisaanovela kaupankäynti. (Älkää hyvät ihmiset kehuko itseänne ja ylistäkö lajinne viisautta ja älykkyyttä liikaa!)