Petynleipää : Jauhot suuhun ja puolet pajuista

Raimo Turunen kirjoitti "kotimaan" blogiinsa pienen tekstin pettymisestä ja loukkaantumisesta. Hän aloitti määrittämällä mitä pettyminen tarkoittaa : "Pettymys on suhteessa odotukseen. Pettymyksen käsittely ei näytä olevan suhteessa mihinkään." Tätä voidaan pitää asian määrittelynä. Ja se on tarpeen siinä mielessä että aika moni suhteuttaa pettymyksen tavoitteisiin tai toiveisiin. Ei siihen kuinka todennäköisenä pitää tätä onnistumista. Täsmennys voi kuitenkin olla tarpeen sillä epäonnistumiseen liittyy myös kyynistymisen mahdollisuus. Silloin peliin astuu vanha sanonta "pessimisti ei pety".

Raimo Turuselta toki tulee muutoin varsin omituista tekstiä. Tekstiä joka todennäköisesti murehduttaisi sen ihmisen joka on hänelle kirjoitustaidon opettanut. "Kun kirkko joutuu syylliseksi fantasioiden romahtamiselle, se on oikeassa roolissaan. Kirkon tehtävä on tukea elämässään pettyneitä. Menestystä hakeva kirkko on kauhistus." ... "Olen pettynyt vapaa-ajattelijoihin. En kuitenkaan aio erota mistään." Onhan lausunto omituinen. Sillä se toimii jos ja vain kirkon tehtävänä ei ole auttaa eikä tehdä hyvää. Minulle usein mainosteaan että kirkko nimenomaan lieventää onglemia ja auttaa ja kuuntelee. Silloin pettymykset tuntuvat pienemmältä. Nyt taas näyttää siltä että Turusen uusiomääritteissä paras kirkko polttaisi lapsia ja piinaisia ihmisiä ja uhkailisi heitä helvetintulilla. Koska kaikki missä fantasia romahtaa on se missä kirkon tulee olla. Mutta koska Turunen on tältä osin armelias eikä kirjoita paljoa, on syytä ottaa tuo hyvä ja jatkaa sitä kautta siihen jälkimmäiseen puoleen.

On nimittäin mielenkiintoista miten tuoreeseen eropiikkiin on suhtauduttu. Ja tämän ymmärtämiseksi on kenties syytä katsoa sitä miten se, että lukuisa vanhoillisesti kristitty eroaa kirkosta koetaan kristittyjen kesken.

Lauselman voinee tiivistää Teemu Laajasalon syvälliseen ymmärrykseen maailmasta. Kun häneltä kysyttiin että jos kirkkoon liittymiseen ei ole vääriä syitä niin onko kirkosta eroamiseen vääriä syitä. Vastaus oli todella nokkela "Uskoton sisareni! Väärä syy on Eroakirkosta tiedotetrollauksen vuoksi - Jeesuksen lampaasta tamperelaisten ateistien lampaaksi". En tiedä mitä tämänlaiseen voisi vastata. Mieleeni tulee yksi kysymys.

Olen hyvin hämmästynyt siitä miten se, että arkkipiispa Kari Mäkinen "aiheutti sopan" lausumalla positiivisia asioita tasa-arvoisen avioliittolain läpimenosta on vapaa-ajattelijoiden syy. Luultavasti tässä sekoittuu keskenään se, että "eroakirkosta" -palvelu on ateistien tekemä ja se että ketkä tätä palvelua käyttävät. Tämä on toki ymmärrettävää sellaisilta ihmisiltä joiden tarjoama spesiaalipalvelu on sellainen että se on palvelunantajien maailmankuvan ulkopuolelle menemisen jälkeen arvoton ja sellainen että sitä ei edes tee mieli käyttää. Mutta sekaannus on nolo. Se on hieman sama kuin syyttäisi kirkkoa pakkokasteesta kun tosiasialliset syylliset ja reklamoinnin kohteet ovat aina ns. omat vanhemmat. (Kirkkoa voi sen sijaan syyttää siitä että lapsikaste on rekisteriin liittäminen josta seuraa kirkon jäsenyys ja veronkantoasiat jotka toimivat jos ei aktiivisesti irtaudu.)

Laajasalo ei ole yksinään. Hänen lausuntonsa - jonka tunnistan rakenteltaan trolliprovokaatioksi, toisin kuin "eroakirkosta" -palvelun joka sen sijaan tuntuu olevan vahvasti aatteellinen - edustaakin lyhennelmää jostain jota voi sitten lukea vaikka "Helsingin Sanomista". Tämän Antero Mukan tekstin kunniaksi on sanottava se, että jos Turusen teksti ei ollut laadukas, niin tämä edustaa sen sortin huonoutta että se on lähes käsittämätöntä. Etenkin kun muistaa että Turunen sentään kirjoittaa yksityisessä blogissa eikä missään laajalevikkisessä maineikkaassa lehdessä jota yritetään kaupata ns. "laatulehtenä". Ja Turunen todella säästi meitä kaikkia kirjoittamalla lyhyesti.

Toki on pakko myöntää että jutussa on asiallinenkin puoli. Ei ole reilua pilkata tasa-arvoisen avioliittolain muutosta vastustaneita. Ei ole reilua kivittää perussuomalaisten toimiston ikkunoita. Mutta sitten kun katsotaan sitä kirkosta eroamista on hyvin erikoista lukea siitä miten "Surullista on se, että eroakirkosta.fi:n kaltaiset verkkopalvelut tekevät vakavista asioista – arvoista, uskosta ja ihmisten keskinäisestä yhteydestä – halpahintaista kauppatavaraa. Pikaero mistä tahansa, miksi tahansa banalisoi suomalaista todellisuutta tavalla, joka ei edistä millään tavoin hyvän yhteiskunnan rakentamista. Kirkko tai eduskunta eivät ole osto- ja myyntiliikkeitä. Ne ovat liian arvokkaita siihen." Itse näen että tässä lausumassa on syviä ongelmia. Se tarvitaan jotta kirjoittaja voi sanoa että "Kirkko joutui taas kerran sijaiskärsijän rooliin, vaikka ratkaisuja tehtiin ihan toisilla foorumeilla." Mutta tämä väite on ontto. Ja se tekee sen kahden pääkohdan kautta:
1: Ensinnäkin kirkko on siitä erikoinen Pyhä että moni kokee että siitä voisi jotenkin varastaa sen arvokkuuden. Ajatus on siitä mielenkiintoinen että se taas on monella tavalla väärin.
     1.1: Kirkkoon liittäminen tehdään tyypillisesti lapsena kasteella. Tämä prosessi on helppo kastettavalle. Pitäisikö pikemminkin kasvattaa kirkon pyhyyttä siten että kirkkoon saisi nimensä vasta konfirmaatiossa. Ja että tämän jälkeen joka vuosi tulisi vuosimaksu jossa olisi näkyvissä se summa joka kirkollisveroihin menisi sen vuoden palkoista. Ja sitten jos tätä ei maksaisi niin irrotettaisiin kirkon jäsenyydestä, erotettaisiin. Niin muissakin maksullisissa järjestöissä tehdään. Siinä saisi ensimmäisiä töitään tekevä teini miettiä haluaako taskurahat vai laskun. Koska tämä on vaikeaa sen pitäisi lisätä pyhyyttä. Kuitenkaan edes minä en ole niin tyhmä että lähtisin selittämään että tässä vain ajettaisiin sitä että kirkko tuntuisi tärkeältä ja merkitykselliseltä. On varsin omituista sekoittaa eroamisen helppous kirkkoon kuulumisen mitättömyyteen. Ei kaikille automaattinen pakkojäsenyys ilman mitään eroamisen mahdollisuutta tekisi kirkosta maksimaalisen arvokasta paikkaa. Päin vastoin, näyttääkin siltä että Mukan maailmassa on mennyt termit sekaisin. Kun hän puhuu arvokkuudesta hän varmasti tarkoitti kirjoittaa vitun kusipäistä valtaa käyttävää ääriteokratiaa.
     1.2: Jos mietitään sitä ketkä eroavat kirkosta voidaan suorastaan huomata että kaiken takana on varmasti maailmankuva. Mukka viittaa arvokkuuteen. Tosiasiassa tämä on maailmankuva. Sellainen äärimmäinen makuasia. Tosiasiassa kirkosta eroaminen pienestä ärsykkeestä vihjaa siitä että kirkkoon kuuluminen on ollut jo ennen eroamista löyhää. Eropiikki on siis oire. Se, että tätä haluttaisiin rajoittaa vaikka kieltämällä helposti eroaminen ei lainkaan parantaisi ihmisten kirkkosuhdetta ja tekisi siitä tärkeää. Varsinainen ongelma saisi jäädä. Olisi äärimmäisen pinnallista tehdä ihmisten vakaumuksesta kauppatavaraa siinä mielessä että pidettäisiin "kirkosta eroamista mitättömin syin" ongelmana joka korjattaisiin vaikeuttamalla eroamista. Kun tämän huomioi Mukan sanomisien yhteydessä niin lopputulos on varsin ironinen. Eroajat eivät nimenomaan koe kirkkoa arvokkaana.
2: Puhuessaan masinoinnista on syytä huomata että vapaa-ajattelijat tuskin masinoivat fundamentalistikristittyjä kovinkaan ahkerasti. Maailma ei yksinkertaisesti toimi siten että joku Petri Karisma käskee ja tuhat helluntailaista tottelee. Tässä kohden on syytä miettiä sitä mitä Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja selitti YLE:llä. "Arkkipiispa Kari Mäkisen puheiden takia eronnut konservatiivikin on todennäköisesti jo valmiiksi löyhin sitein kiinni kirkossa" Toki tuonkin uutisen otsikoinnissa on varsin erikoinen asia. Siinä kun selitetään että "Vakaumuksellinen kristitty ei eroa kirkosta". Ihan sen takia että kirkon jäsenyys ja vakaumus eivät liity yhteen. Tämä on itse asiassa tämän eropiikin kannalta erityisen oleellinen. Kun mietitään miksi tapakristitty eroaa kirkosta, hänellä on varmasti löyhä suhde uskontoon ja kirkkoon. Kun paatoksellinen kristitty eroaa kirkosta siksi että tämä kannattaa syntiä, ei kysymys ole nimenomaan vakaumuksen puutteesta. Vaan siitä että sitä on joidenkin makuun liikaakin - tai ainakin väärässä paikassa.

Jos vaikka Heikki Santala esittää että arkkipiispa rikkoo kirkkolakia, ei tämä lausunto kerro että hän olisi tapakristitty tai ateisti. Se että hän kirjoittaa "Me allekirjoittaneet kirkkoherrat tahdomme osaltamme muistuttaa, että Jumalan pyhään ilmoitukseen, Raamattuun, pohjautuva kristillinen miehen ja naisen välinen avioliittonäkemys on kirkkomme virallinen kanta, jossa tahdomme pysyä." ei tarkoita että hänellä olisi ongelmia kristillisen vakaumuksen puutteen vuoksi. Hän ei ole mikään ateistimasinoija.

Luultavasti eropiikkiin on petytty. Ja siksi pitää vastustaa jotakuta. Ja koska kristityn ei ole oikein luontevaa hyökätä kanssakristityn kimppuun, on hyvä syyttää ateisteja. Ja kun tämä ei muuten onnistu, se tehdään siten että käytetään huonoja perusteluja. Kognitiivisen dissonanssin näiden ihmisten ahdistuksen ja vihan ja ärtymyksen takana voi oikein kuulla ; Nyrkkisääntönähän on se että maailmankuva vaikuttaa tulkintoihin. Ja mitä heikompia ad hoc -perusteluja tässä tilanteessa kelpuutetaan mukaan, sitä vahvempi on assimilointi. Yllätys ja pettymys on tässä kohden niin vahva että vanhaa maailmankuvaa ja näkemystä siitä että "kirkosta eroamispiikkien takana on aina ateistit ja ateistit on aina vapaa-ajattelijoita" ei kyseenalaisteta. Vaan sen sijaan tämän muuttaminen aikaansaisi niin paljon ahdistusta että sen sijaan ollaan vaan aivan käsittämättömän sikatyhmiä.