"Iltalehti" kuvasi Oulussa tapahtuneita ns. "Oulun vauvasurmien" tapahtumia (joissa surmattiin vauvoja). Tartuin tähän vastenmieliseen sosiaalipornoon lähinnä siksi että otsikossa kuvattiin "Lapset elivät päiviä ennen kuolemaansa". Oma intuitioni sanoi että tämä tarkoittaisi jotenkin sitä että teko olisi jotenkin montaa astetta pahempi kuin pelkkä hengariabortti, siis jokin jota olin tapahtuman taustaksi enemmän epäillyt. (Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen ollut väärässä.)
Tämän intuitioni varmasti jakaa moni. Sillä on kuitenkin hämmentäviä implikaatioita. Jos se nimittäin pitää paikkaansa, niin voidaanko minun kohdallani sanoa että "jässikkä eli vuosia ennen kuolemaansa". Ja siksi asia olisi jotenkin pahempi asia.
Tästä kulmasta abortti ja eutanasiakysymys alkavat näyttämään kummallisilta. Jos on parempi kuolla nopeasti, on eutanasia aina vain eettisempi ratkaisu. Mutta jos elämä on arvokasta ja kiduttavakin elämä on parempaa, olisi Oulun tapahtunut eettisempää kuin pelkkä hengariabortti. Molemmissa päätelmissä tuntuu intuitiivisesti olevan jotain vikaa.
Tällä on tietenkin merkitystä lähinnä niille jotka kiemurtelevat ihmetyksessä. Tämä vuosi näyttää nimittäin muotoutuneen kohdalleni jonkinlaiseksi syöpävuodeksi. Hyvin usealla lähisukulaisella ja vastaavilla perhepiirin ihmisellä on joko tunnistettu tai epäilty syöpää. He ovat olleet ikähaitariltaan hyvin vaihtelevia. Mutta yhdistävänä elementtinä on se, että he ovat elämäniloisia. Heillä olisi ilman syöpäepäilyjä ja diagnooseja varmistettua hyvää elämää. Minä taas en täällä olemisesta niin hirveästi nauti. Ja iskeekö se vitun syöpä minuun? Ei varmasti iske! Koska siitä sentään voisi seurata jotain hyvää. Se tarjoaisi kunniakkaan tien pois, sellaisen jossa ei jää jälkeen sitä syyllisyyshärdelliä mitä jostain itsemurhasta seuraa.
Oulun vauvasurmissa kuten maailmassakaan ei ole usein mitään järkeä. Enough is enough. I have had it with these motherfucking snakes on this motherfucking planet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti