Helsingin Sanomissa oli suurlähettiläs Bruce Oreckin haastattelu. Nostan esiin tästä haastattelusta detaljin joka ei ollut tuon haastattelun kannalta kovin relevantti. Mutta joka on kiinnostava lähtökohta. "Siinä missä Yhdysvaltain perustajaisät, Founding Fathers, olivat nuoria kiihkeitä poliitikkoja ja filosofeja, Suomen perustajaisät olivat taiteilijoita. He maalasivat, runoilivat, kirjailivat, sävelsivät ja ikuistivat rakennuksiin Suomen tarinan."
On nimittäin hyvin merkillepantavaa miten USA on nykyään kaiken kaikkiaan hyvin ei-filosofinen kansakunta. Tiedeosaaminen on siellä siitä erikoinen, että maassa on samanaikaisesti runsaasti tieteen huippuosaajia, että laajat massat joiden tieteellinen lukutaito on pohjamudissa. Ja filosofian kohdalla on huomattava että USA:ssa äärimmäisen moni korostaa pragmaattisuutta palavan ihanteellisuuden yli. Haihattelu ja utopiat haiskahtavat esimerkiksi liiaksi kommunismilta. Suomessa sen sijaan vastustetaan varsin laajasti kaikkea "postmodernia tekotaidetta". Sitä pidetään humpuukina. Sillä tilaa pitäisi antaa kansallistunnetta lietsovalle kitchille.
Ehkä molemmat maat ovat kehittyneet lähtökohdistaan. Sillä demokratioissa ja hyvissä maissa ei ole mitään muuttumatonta kansallista identiteettiä joka kahlitsisi, vangitsisi ja pakottaisi ihmiset siihen muottiin mihin joku alkuperätarina (origin story) on liimannut provenienssin. Ehkä ei pidä tuijottaa sitä mistä on tullut vaan sitä minne ollaan menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti