Paratiisi ja koeaika

Jehovan Todistajilla on hyvin omintakeinen tuonpuoleinen.
* Ensinnäkään heillä ei ole ajatusta pysyvästä sielusta. Kun ihminen kuolee, hän lakkaa olemasta. Ihmiset heräävät kuolleista koska Jumala muistaa heidät ja osaa rakentaa heidät uudestaan.
* Toiseksikaan heillä on hyvin spesiaali Taivas jonne pääsee rajoitettu 144 000 ihmistä.
* Suurinta osaa ihmisistä koskee pelastus jossa tuonpuoleinen elämä on hyvin tämänpuoleinen. Ihmiset elävät ikuisesti maan päällä ilman sairauksia ja kuolemaa.
* Ja tähän maanpäälliseen pelastusmaailmaan ei pelasteta pelkästään Jehovan todistajia vaan myös ne ihmiset jotka eivät ole kuulleet Jehovan todistajista. Pelastus on itse asiassa niin laaja että tuntuu omituiselta että Jehovan Todistajia moititaan kliseisesti siitä että "taivaspaikat ovat jo täynnä". Kun tosiasiassa kritiikkiä pitäisi hakea siitä suunnalta miltä Kylliäisen "kaikki pääsevät taivaaseen" -mallia on moitittu. Jehovan Todistajat eivät nimittäin esimerkiksi ota kantaa siihen antaako Jehova Adolf Hitlerille mahdollisuuden vai ei.
* Jumala ei herätä henkiin lähinnä niitä jotka ovat tienneet Jehovasta ja kieltäneet vakaumuksensa. Jumalattomat jotka eivät halua muuttaa mieltään eivät nouse. Joten tosiasiassa ovelta ovelle kiertävät julistajat eivät teknisesti pelasta vaan mahdollistavat Gehennaan joutumisen. Joka tarkoittaa sitä että ihminen kuolee ja sitten heitä ei nosteta henkiin. Ei Helvettiin tai muuhunkaan.

Muitakin erikoisuuksia on.

Mutta tässä nostan esille sen miten heillä on tuhatvuotiskausi. Joka on koeaika maan päälle pelastetuille. 144 000 ovat Hallitsijoita ja he eivät elä koeajalla. Mutta maan päälle nostetut saavat sitten harjoitella paratiisielämää tuhat vuotta. Ja sitten osa heistä palaa Gehennaan ja osa jatkaa elämäänsä maan päällä ikuisesti.

Tuhatvuotiskauteen liittyy tiettyjä hankaluuksia jotka ovat yhtä oleellisia ja syviä kuin "kierrämme ovelta ovelle tuomitsemassa ihmisiä Gehennaan" -paradoksi. Sillä kun Jehovan Todistajilta kysytään onko tuhatvuotiskauden jälkeen mahdollista kapinoida Jehovan tahtoa vastaan, tulee vastaukseksi melko lailla se että "ei voi".

Tämä kysymys on vapaan tahdon kannalta oleellinen. Sillä Jehovan Todistajat korostavat että vapaa tahto on ehdottomasti tärkeä asia. Sillä vedotaan siihen että Aatami ja Eeva elivät paratiisissa täydellisinä ihmisinä. Mutta kuitenin tekivät synnin. Mahdollisuus synnintekoon on muualla Jehovan Todistajien teologiassa hyvin tärkeä. Ilman sitä oltaisiin koneita. Jehovan Todistajat eivät arvosta mitään predestinaatiolta maistuvaa. (Mikä selittynee liikkeen Amerikkalaisesta taustasta. Mutta on niitä harvoja asioita jotka ovat aidolla ja syvällisellä tavalla kunniaksi järjestölle.)

Toki Vartiotorniseuran virallisista selityksistä voi huomata että he tunnistavat tämän ongelman. Heidän kysymyspalstansa puolella tätä on kysytty. (Palsta on käytännössä opin päivittämisen kannalta oleellisin tekstiosio heidän tuotannossaan, sen kautta oppimuutokset tulevat järjestöön ; eikä niitä tietenkään yleensä kutsuta oppimuutoksiksi.) Vastaus koostui minun silmiini vahvasti Platonin ihmiskuvan kautta rakennetuksi. He korostivat että tuhatvuotiskauden jälkeen Paratiisissa ihmisillä on tieto tekojen seurauksista ja muista vastaavista asioista. Eli ihmisten synninteko johtuu tiedon puutteesta. Joka taas haastaa ajatukset siitä että Jumala olisi kaikkikykyinen. Ja herättää kysymyksiä siitä miksi Aatamilla ja Eevalle ei oltu annettu kaikkea tätä tietoa Paratiisielämäänsä.

Taustasyy ongelmille.

Näiden ongelmien taustalla on itse asiassa hyvin klassinen ongelma. Kun mietitään Jumalaa kaikkitietävänä ja rakkaudellisena ja täydellisen hyvänä "etiikan mittarina" joudutaan väistämättä painimaan sellaisen konseptin kanssa kuin Leibnizin "paras mahdollinen maailma". Ennen Leibniziä ongelmat olivat toki kenties syvempiä. Sellaisia joissa kaikkivoipaisuus törmäsi ongelmiin kuten "Voiko Jumala luoda niin suuren kiven että ei kykene nostamaan sitä". Leibnizin "paras mahdollinen maailma" käsittelee sen sijaan loogisesti ristiriidattomampia asioita. Siinä kaikkivoipaisuus koskee siis tietyssä määrin "rajoitetumpaa kaikkivoipaisuutta" kuin mikä kiviongelmassa on esitelty.

Tässä rajoitetummassa mielessä paratiisi tuottaa käytännössä väistämättä ongelmia. Jehovan Todistajilla ongelmia tulee paratiisin hierarkioista. Hierarkiat kun paljastavat jotain siitä "mikä ylipäätään lasketaan mahdolliseksi". Heidän maanpäällinen paratiisinsa ilman 144 000 ja koeaikoja olisi itse asiassa hyvä keino kiertää "paras mahdollinen maailma" -ongelmia.

Sillä paratiisin konsepti kertoo mikä on mahdollista. Ja kaikki muut kristilliset järjestelmät kärsivät tästä. Jos maan päällä on syntiä koska meillä on vapaa tahto ja ilman vapaata tahtoa asiat ovat kaiken kaikkiaan huonommin kuin sen kanssa, väitetään että (a) Paratiisissakin olisi syntiä (b) tai sitten Paratiisissa ei ole vapaata tahtoa. Kuitenkin ajatus siitä että paratiisissa olisi syntiä tuntuu monista mahdottomalta. Ja ajatus siitä että vapaa tahto puuttuisi iskee suoraan siihen argumenttiin että maailmassa on syntiä koska Vapaa tahto on niin hieno ja arvokas konsepti että sen nimissä voidaan oikeuttaa monenlaista holokaustista pornorunkkaukseen.

Eli maanpäällistä maailmaa koskevat selitykset voivat olla intuitiivisia mutta ne eivät tosiasiassa käsittele "aitoja mahdollisia maailmoita". Ja koska näin ei ole ei tämä argumentti tosiasiassa paljasta mitään siitä että "ei ole mahdollista ilman". Joten me emme eläisi parhaassa mahdollisessa maailmassa. Joka taas haastaa Jumalan kaikkivoipuuden ja/tai kaikkihyvyyden (ja kenties myös kaikkirakkaudellisuuden). Tämä ongelma on läsnä kaikessa kristillisyydessä joka ei tunnusta heidän Jumalakonseptinsa vajavaisuutta siinä maailmallisessa kontekstissa jonka heidän uskontonsa esittää. Ja tämä ongelma on jotain joka on pahempi ongelma kuin delfiini. Sillä sitä ei oikeastaan voi ylittää eikä alittaa. Moni silti yrittää kieroilla.

Mielestäni helpoin tapa ratkaista asia olisi se, että korostettaisiin että Jumala on kaikkivoipa mutta vain enimmäkseen hyvä. Näin voitaisiin sanoa että Pelastus tapahtuu vain Jumalan kautta. Ja samalla voitaisiin hyväksyä se miten katkeralta, pikkumaiselta ja vastenmieliseltä Vanhan Testamentin Jumala vaikuttaa. Ei tarvitsisi kieroilla vaan olla kuten Martti Luther joka sanoi että jos Jumalaan katsoo Jeesusken ohi, tämä näyttää Paholaiselta.