"ei-välttämättä-jumalten" (voi olla avaruusolentokin) hämärä

"And the people bowed and prayed / To the neon god they made. / And the sign flashed out its warning / in the words that it was forming. / And the sign said / the words of the prophets are written on the subway walls / and tenement halls. / And whispered in the sound of silence."
(Simon & Garfunkel, "Sounds of Silence")

Kenneth Miller kirjoitti vähän aikaa sitten siitä miten Behen argumentti on muuttunut aikojen saatossa. Viesti ei ollut Behen kannalta kovin iloista luettavaa. Tämä nostatti paljon kommentteja. Myers korosti että Beheen ollaan väsyneitä. Larry Moran taas korosti että Behen argumentin heikentyminen ja heikentyminen on merkittävää koska Behen argumentti oli tieteellisin ja paras Intelligent Design -liikkeen parissa nousseista esityksistä. (Että kun paras on noin heikoilla, ei muullakaan mene kovin hyvin.)

Tämä on toiminut jonkinlaisena lähtölaukauksena monille. "The Skeptical Zonessa" nostettiin esiin koko ID -liikkeen raju heikkeneminen Ytimessä on Elizabeth Liddlen lausunto siitä että ID on kuolonkorinoissaan. Liddlen pointti nousee Beheä laajemmasta ilmapiiristä. Hän korostaa että Dembski on jäänyt täysin vaille näkyvyyttä. Häntä ei löydy kristillisten opistojen puolelta. Hänen viimeisin kirjoituksensa "Design Inferencessä" on yli vuoden alla. Meyerin kirjaa yritettiin markkinoida väkevästi mutta se ei saanut kiinnostusta tai kehittänyt ID:tä eteenpäin. Behellä ei ole paljoa mitään sanottavaa. "Uncommon Descent" -blogi on muuttunut echo chamberiksi kun kaikki kriitikot on vihdoin onnistuttu bannaamaan. Ja tämän rakentava voima näkyy siinä että sivu näyttää 6 vuotta vanhoja juttuja "uutisina". "Biologic Institute" esittelee valikoituja tutkimuksia joilla ei ole mitään tekemistä "Biologic Instituten" kanssa. "Bio-Complexityn" rappiotilasta ei ole edes miellyttävä puhua. Isoilla nimillä ei ole debatteja tai julkisuuskierroksia. Pienemmät taas pysyvät omissa suljetuissa ryhmissään joissa on vahva sensuuri ja konsensus. Ja he eivät poistu sieltä. ID -keskustelu jota ID -läiset käyvät koostuu siitä että he puhuvat uskonnosta ja kolikonheitosta.

Tämä alamäki on tietenkin ollut näkyvissä jo kauan. Eikä suunta ole näyttänyt muuttuneen. Ylläoleva kuvaa laajakirjoisesti sitä miten ID ei ole ottanut tuulta tieteessä eikä kulttuurissa. Vaikka se rakennettiin näiden asioiden uudistamiseksi. ID:n nykytila muistuttaakin pahinta pulushakkia. Jos tästä on ollut mitään epäselvyyttä aikaisemmin, niin kannattaa vierailla Jeffery Shallitin "Recursivity" -blogissa ja lyhyesti vilkaista että mitä "Uncommon Descentin" näkyvin kirjoittaja, Barry Arrington, on tehnyt. Hän on ensin demonstroinut sitä että hän ei ymmärrä miten matemaatikot käsittelevät informaatio -käsitettä. Hän ei tiedosta miten Kolmogorovin ja Shannonin informaatiomallit eroavat toisistaan. Hän ei ymmärrä mikä on todennäköisyyden ja satunnaisuuden suhde. Ja tältä pohjalta hän julistaa itsensä voittajaksi. Ja kun hän on niin huono että asialle ei voi mitään, hän yrittää salata asiat puoleltaan poistamalla taktisia kirjoituksia. Jotka onneksi löytyvät internetin tallenteita nappaavista uumenista niin että sinä ja minä voimme milloin vain halutessamme lukea niitä ID -argumentteja joita ID -läiset ensin korskeasti mainostava, pitäen niitä kaiken kritiikin kestävinä neronleimauksina. Ja joita he eivät sitten anna kritisoida. Ja sitten kun kritiikit syntyvät muualle he poistavat omilta sivuiltaan nämä voitokkaat argumentit jotta voivat syyttää kriitikoita siitä että he panevat sanoja heidän suuhunsa. Niin että näitä virheettömiä neronleimauksia ei enää kykene lainkaan löytämään. Paitsi tietysti silloin kun voidaan.

Vuosikausia asiaa seuranneena ei voi sanoa oikein muuta kuin että tätä on ID. Ja tätä se on ollut aikojen varrella yhä enemmän ja enemmän. Tätä on ID. Siis sen lisäksi että se on uhkailevaa torjumista ja torjuvaa uhkailua. Ei siinä ole mitään opittavaa tai nähtävää. Intelligent Designin luonne ei ole kovin vaikeasti ymmärrettävä. Se ei ole opettavaista eikä sivistynyttä. Eikä pelissä pärjää olemalla sivistynyt, koska he vetävät sinut tasolleen ja yrittävät voittaa silkalla kokemuksella. ID on vähän kuin autokolari josta ei vain voi olla katsomatta pois.

"I am just a poor boy. / Though my story's seldom told, / I have squandered my resistance / for a pocketful of mumbles, / Such are promises. / All lies and jest. / Still, a man hears what he wants to hear / and disregards the rest."
(Simon & Garfunkel, "The Boxer")