"Myytinmurtaja" Adam Savage kohtelee kreationismia "ei edes vääränä näkemyksenä". Hän ei halunnut vierailla kreationismimuseossa ja selitti että vierailu olisi kenties lähinnä haitallista kreationismin elvytystä. "The conflicted feeling I have is, there is a scientific term which I really like that is “not even wrong,” and these are ideas that are so far off the mark they’re not even worth discussing. I’m worried about participating or giving oxygen to ideas that are not even wrong lest I lend them a credibility as something that’s debatable."
Asenne on sinänsä ymmärrettävä, että kreationismi on ollut USA:ssa hyvin vaikutusvaltaista, äänekästä ja kohtuu suosittua. Aihe on herättänyt keskustelua ja Dennis "Mr. Mabus" Markuzen tyylistä reagointia. (Eli tappouhkailuja.) Toisaalta tuoreet uutiset kertovat, että tämä saattaa olla menneisyyttä. Kreationismi - määritteissä joissa mukana on niin YEC kuin ID:kin - on menettänyt otteensa. Etenkin nuorissa ihmisissä. (Kreationismin suosio onkin laskenut myös Google trendseissä tasaisesti vuosi vuoden perään.) Muutos on osittain kytketty uskonnollisuuteen. Uskonnottomia on enemmän. Ja ennen kaikkea uskonnoissa nimenomaan järjestäytynyt uskonto on menettänyt otettaan. "That is not to say that religion doesn’t still exert a powerful hold on American identity; it does. However, the fact that fewer people are identifying with an organized religion is good news for science education, because many of those religions have historically opposed evolution."
Trendin takana on yksinkertaisesti se, että yhteiskunnassa käy se mikä käy Kuhnin mukaan tieteessä. Ihmisillä on oma skeemansa ja siihen sovitetaan asioita. Tieteen tutkimusohjelmat eivät kumoudu vaan muuttuvat hedelmättömiksi ja niiden kannattajat jäävät eläkkeelle. Evoluution kohdalla kreationistit tuppaavat olemaan samanlaisia kuin suuret auktoriteettinsa - enimmäkseen vanhoja jääriä. Ei tässä voi sanoa muuta kuin että evoluutioteorian ja evolutionismin kohdalla on yksi menestyksen resepti ; "our secret weapon: Old people die".
Kreationistien teemana on ollut vahvasti evoluution vastustaminen. Ja tämä on ollut paikoitellen "tarpeettoman tiukkaa". Olen joskus hieman ihmetellytkin sitä miksi kreationismin puolelta tulee niin paljon uhkaavaa käytöstä. Sehän myy itseään "nörttimäisellä tavalla" tieteenä. Toisaalta kristinusko ei kannusta tämänlaiseen toimintaan. Kun kristinuskon ongelmaksi nähdään se, että niin monet kristityt eivät noudata omaa oppiaan (kun taas samat ihmiset näkevät islamin ongelmaksi sen, että he noudattavat), on syytä ihmetellä että miksi tämä on niin toistuvaa. ; Olen melko varma, että takana on kreationismille tyypillinen uhan korostamisen kulttuuri. Evoluutio on paitsi vahva vihollinen myös vaarallinen. Evoluutio uhkaa abstraktis-hengellisesti sielua ja tuhoaa ikuisia elämiä. Ja synnyttää tämänpuoleisuudessakin holokausteja ja kansanmurhia. Kun vihollinen on vaarallinen ja epäreilu ja kristitty kreationisti on tieteellinen mutta vainottu, on selvää että joku herää puolustussotaan. Ja jos kokee olevansa uhattu ja alakynnessä, käyttää helposti epäreiluja sissisodan tyylisiä keinoja. Kuten uhkailua, vandalismia ja terrorismia.
Toisaalta kun "Tekniikka&Talous" kirjoitti siitä, että tutkimuksissa on havaittu että insinööreillä on muita ihmisiä suurempi todennäköisyys terrorismiin ryhtymiseen, en ollut yllättynyt. Tutkimuksen tehneet Gambetta ja Hertog epäilivät yhteydeksi sitä, että "Kyselyvastausten perusteella näyttäisi, että insinöörialojen opiskelijat ovat konservatiivisempia ja uskonnollisempia kuin muiden alojen opiskelijat. Radikalisoitumista voi selittää tämä arvopohja yhdistettynä ajatusmaailmaan, joka haluaa löytää selkeitä vastauksia." Kreationismissa taas tunnetaan ns. Salem hypothesis. Sen mukaan kreationistit, etenkin kreationistien auktoriteetit, tuppaavat olemaan insinöörejä. Jotenkin tämä "sopii kuvioon".
Olen kuitenkin tyytyväinen siitä että amerikkalaiset lopettavat olemasta ei-edes-väärässä. Se poistaa yhden uskonnollisen turvallisuusuhan. Sen rinnalle on toki tuhat uutta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Markuze. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Markuze. Näytä kaikki tekstit
perjantai 20. marraskuuta 2015
maanantai 29. syyskuuta 2014
Trollaaminen, intentiot ja ideologia -analyysi
Kirjoitin pari päivää sitten pienen ja pikkumaisen jutun yksittäisestä kommentista. Lausunnon antajasta sanottiin valaisevasti "Berta Lovejoy on trolli, jonka takana on trolliryhmä." Kysymys on mielenkiintoinen, sillä tätä koskee monta sellaista asiaa, jotka saattavat tehdä blogini lukemisesta ylen vaikeaa.
Ilkka Forsblom, joka ansiokkaasti omalla nimellään uskalsi minua lähteä valistamaan korosti teemaa "huomaan jälleen kerran teidän kommentoineen feminismin muotoa, joka on itselleni vieras ja jonka edustajan nimeen en ole ennen törmännyt". Tämä on oleellinen. Yleensä trollaamisen taakse liitetään ajatus epäluotettavuudesta. On kieltämättä totta että jos muodostaa evoluutiosta mielikuvan kreationistien pelleilyiden kautta, niin rakentuu olkiukkoja. Samoin tietenkin käy jos hankkii kokonaiskäsityksensä feminismistä feministejä trollaavien kanssa. Jos joku heittää olkiukkoja feminismisti, kysymys on usein harhaanjohtaminen ja informaatiosota. Sellaisen pohjalta ei tietenkään saa kovin rehellistä kuvaa. Ja feminismi saattaa vääristyä juuri sen takia että on "tutustunut liikaa". Eli kun lukee kirjoja ja nettikommentteja, mukaan helposti nivoutuu kaikenlaista omituista. Saamani varoituksen sisältämä riski on oleellinen ja mahdollinen.
Etenkin kun Lovejoysta tarkistin lähinnä sen, että hänellä on ihan sikana kommentteja. Tarkempi googelointi todellakin paljastaa sen, että Lovejoysta puhutaan hyvin paljon. Ja henki on se, että hänestä mietitään onko hän trolli vai ei. Trollausta epäillään useissa paikoissa esimerkiksi koska "She seems to get top comment on every popular reddid and it's always filled with radfem garbage." Mitä tästä voi sanoa? Henkenä on se, että ihmiset eivät erota feminismin satiiria ja ärsyttävyys mielessä tehtyä trollaamista feminismin esittelystä.
Trolliongelma.
Ensimmäinen asia on se, että tässä on klassisen trolliongelman paikka. Tämä on siitä erikoinen että se on samanaikaisesti epistemologinen, lähdekriittinen että huumoria että tosiasioita käsittelevä ongelma joka on sekä vaivannut mieltäni pitkään, että johon minulla on vain peukalosääntötyyppisiä ratkaisuja. Eli miten voidaan erottaa että joku on trolli ja kuka ei. Syytöksissä haasteena on se, että esimerkiksi Lovejoyn kohdalla on oikeastaan hyvin vähän mihin tarttua. Hänen trolliuttaan toistellaan ja tämä toisto muuttuu todisteeksi siitä että hän trollaa.
1: Trolliksi syyttely on itsessään yksi keino harrastaa informaatiosodankäyntiä. Tästä löytyy oikein tuore esimerkki. Katleena Kortesuin "Ei oo totta" -blogi purki Amplian väitteen jossa syytettiin Tiina Raevaaraa "roskatiede" -blogin pitäjäksi. Lisäksi tätä blogia syytettiin ala-arvoiseksi ja rikolliseksi. Syytös oli tehty korkeintaan aihetodistein. Ja sen tehtävänä oli selvästi diskreditoida sanoma mustamaalaamalla sanoja. Roskatiede -blogin pitäjä korosti että yritys olikin varmasti mitätöidä Raevaaran julkisuudessa sanomia asioita jotka koskevat Ampliaaa ja siellä työskennelleitä muutoin. Se, että ohittaa jonkun lausuman merkityksen sanomalla että "sen on pakko olla satiiria" joutuu perustelemaan miksi tämä on satiiria. Loppujen lopuksi tämä palautuu siihen että osoittaakseen että lausunto on satiiria on palattava premisseihin siitä miksi tämä ei ole feminismiä. Ja juuri tässä premississä on ne suurimmat probleemit ja erimielisyydet. Se, että debatti voitetaan siten että jos on kinaa lähtökohdista sanomalla että omat premissit ovat todet ei ole argumentointia vaan inttämistä. (Joka on sinällään hupaisaa ajankulua.) En ole vielä löytänyt IP -osoitteiden ja muiden vastaavien tapaisiin asioihin joissa löytyy edes yksittäinen trolli, saati trolliarmeija. Kenties Lovejoy on trolli, mutta googlesta kaivamieni todisteiden mukaan tämä ei ole välttämätöntä.
2: Trollia on todella vaikeaa erottaa mielenvikaisesta. Lovejoyn vahvimmat syyt olla trolli viittaavat johonkin joka on minulle muualta tuttu. Internetissä oli "mr Mabus" -pseudonyymillä toiminut mies. Hän oli hyvin ahkera ja pakkomielteinen kommentoija. Hänen tekstinsä olivat pullollaan omituisuuksia. Poliisitutkinta tuli kysymykseen. "Notorious spammer" saatiin kiinni ja tekojen takaa paljastui Dennis Markuze niminen setä jolla oli mielenterveysongelmia ja pakkomielteisyyttä. Asia kävi oikeudessa. Markuzen kommenteissa erikoista oli se, että hän kirjoitti niitä aivan valtavasti. Hän kohdisti niitä moniin ateisteihin. Ja viestit degeneroituivat tappouhkauksiksi ja stalkeroinneiksi. Ja viesteissä kannatettiin Intelligent Designiä. On selvää että moni Intelligent Designin kannattaja haluaisi laittaa tämän - joka on ihan ottanut pseudonyyminsä Nostradamuksen ennustusten antikristuksesta - olevan jotain johon ei oikein tavallisesti törmää. Markuze ei kuitenkaan ollut trolliarmeija tai ateistitrollin "false flag" -operaatio jossa halutaan pilata kreationistien maine. Vaan taustaa löytyi päihteistä ja mielenterveysongelmista. Markuzea ei lannistanut edes tuomio, nykyisin hän on ns. rikoksenuusija. En kykene näkemään hänessä oleellisia epäanalogioita Lovejoyhyn. Samat argumentit joilla Lovejoy todetaan trolliksi pätisivät Markuzeen vielä vahvemmin. Tämä ei tarkoita sitä että Lovejoy ei olisi trolli. Vaan sitä että todisteita tästä ei ole riittävästi.
Käsiteanalyysiin.
Tuon pikkumaisen blogaukseni teema oli toisintaa esimerkillä ja detaljilla varhaisempaa argumenttiani, jossa lähestyin feminismiä kolmen käsitteen venn -diagrammilla. Siinä oli kysymys käsiteanalyysistä. Eli jostain jossa mietitään mikä sopii feminismin määritelmään ja mikä ei. Useimmiten feminismiaihe on kuitenkin ns. arvokeskustelullinen. Ja tämä ero saattaa johtaa siihen että sanomisiani väärinkäsitetään. Ja tämä harhautuminen on ymmärrettävää. Sillä tietty tapa on vakiintunut. Nämä strategiat, noin karkeasti ottaen, suhtautuvat liian usein kahdella tavalla feminismiin. Ja molemmat näistä tavoista ovat vääriä.
1: Ensimmäinen on se, että radikaalifeministit määritellään jotenkin yleiseksi feminismiksi. Tällöin ei sanota että "feministien piirissä on radikaaleja" vaan että "nämä radikaalit ovat jotenkin "enemmän feministejä" tai "aidosti feministejä". Tämä on tietenkin halveksuttavaa olkiukottamista. En esimerkiksi jaksa uskoa että fundamentalistiaktivistit olisivat eniten kristittyjä tai kuvaisivat sitä mitä kristinusko ytimeltään ja enimmäkseen on. Tämä olisi olkiukottamista, joka rakennettaisiin cherry pickaamalla esimerkkejä. Sen sijaan katson että he ovat yhdenlaisia kristittyjä. Tähän ei voi oikeastaan muuta kuin tiivistää lausuma "Tämä Päivä" -blogista. "Olen tehnyt päätöksen: tästä eteenpäin kun kuulen jonkun olettavan ääriliikkeen edustavan jotain muuta kuin nimenomaista äärilaitaa, pidän näin olettavaa ihmistä ideologisena valehtelijana."
2: Toisaalta taas vastapuolella on sitten tapana pestä omaa ideologiaansa jollain josta on hyvin vaikeaa nähdä miten ne olisivat mitään muuta kuin "No True Scotsman" -argumentteja. Tästä olen tehnyt pidemmän tekstin, joten en toista sen ydinteesejä tässä. Ja pidän tätäkin huonona tapana toimia. Vastuu pestään pois kikkailemalla ideologian nimistä. Ja usein tässä tehdään vielä pahemmin. Kun asia viittaa ongelmaan - olipa se sitten "oikeaa skottia vai ei" - niin tässä usein isketään viestintuojaan siitä että hän leimaa väärällä nimellä sen sijaan että tähän ongelmaan tartuttaisiin ja siivottaisiin maailmaa sen verran että kellään ei olisi mitään kammottavaa sormella osoitettavaksi.
Näkemykseni ei ole ajaa poliittista agendaa. Minulla on yllättävän vähän kiinnostusta osallistua feminismiin ja muuhun poliittiseen. Kaikki ryhmät joissa on yli Dunbarin luvun verran jäseniä (noin 150) ovat periaatteessa epäilyttäviä laitoksia jotka luovat rooleja ja identiteettejä, eli pitävät ryhmän koheesiota yllä jonkinlaisella illuusionrakennuksella. Sitä pienemmät taas ovat potentiaalisia kultteja. Ja tämä tietenkin vaikeuttaa sanomisieni tulkitsemista. Sillä on ihan tervettä olettaa että teksti osuu johonkin sellaiseen viitekehykseen jota muutenkin käytetään paljon. (Tilastollisesti se on todennäköisin viitekehys!) Tämä taatusti aikaansaa pahastumista ja surullista mieltä. Välittäisin jos jaksaisin.
Tällä käsiteanalyysillisellä puolella on syvä merkitys siihen miten Lovejoyn trollaamiseen tulee suhtautua. Ei pidä katsoa pelkästään intentiota. Eli onko tarkoitus trollata vai olla vaan aktivistihöpö joka edustaa jotain niin marginaalista mielisairaan ajatusta feminismistä että valtaosa feministeistä pitää sitä itselleen vieraana. (Joka tarkoittaa sitä että he vastustavat myös sen argumenttisisältöä.) On hyvä kartoittaa miten tämä ero on merkittävä. Kirjoitin pari päivää sitten blogaukseeni kuvatekstin jossa käsittelin koiran, koirannamin ja koiranpaskan ateistisuutta. Sen ytimessä oli se, että kun ateismi on määritelty jumaluskon puutteeksi, niin silloin niin koirat kuin koiranpaskatkin ovat ateisteja.
Tämä on itse asiassa käsiteanalyyttisesti ns. vastaesimerkki. Se demonstroi että annettu ateismin määritelmä on joko omituinen tai sitten se vaihtoehtoisesti vaatii korjaamista. Toki en väittänyt että ateistit yleisesti uskoisivat että koirat olisivat ateisteja. Tai että koiranpaskan ateistisuus olisi yleinen debatinaihe. Luultavasti tämä koiranpaskan vakaumus on sen verran marginaalinen asia että se ei ole kiinnostanut sosiologisesti ateisteja eikä teistejä. Olisi siis väärin sanoa että ateistit olisivat sanomassa että koiranpaskat ovat ateisteja. Mutta sen sijaan annetusta ateismin määritelmästä tämä vastaesimerkki sanoo paljon oleellista.
Esimerkiksi oman venn -diagrammin ytimeen voisi sanoa sen että jos katsomme ei-trolleja feministejä, kuten Luce Irigaraytä tai Valerie Solanasia, tiedämme että Luce Irigaray kannatti tasa-arvoa, oli feministi mutta ei uskonut että mies ja nainen olivat syntyjään samanlaisia. Irigaray ei ollut sukupuolineutraali. Näin tiedämme että feministin ei tarvitse olla sukupuolineutraaliuden kannattaja. Samalla opimme että tasa-arvo ei ole samaa kuin sukupuolineutraalius. Mutta kenties feminismi on tasa-arvoa koska Irigaray kannattaa molempia. Solanas taas kannatti iskuja miessukupuolta kohtaan, ja häntä ei voida pitää tasa-arvon kananttajana. Radikaalifeministinä hän kuitenkin oli feministi. Joten feminismin ei tarvitse olla tasa-arvoa ajavaa ollakseen feminismiä.
Tosiasia toki on se, että suuri osa nykyfeministeistä kannattaa sitä että feminismi on sekä tasa-arvoa että sukupuolineutraaliutta korostaen haettava asia. Jos näin ei olisi, olisi oikeastaan aika tyhmää tehdä tuollaisia listauksia. Siitä ei opittaisi mitään uutta. Tottumus on turruttanut mieltä joten tarvitaan muistutusta siitä että jos feministi ei kannata tasa-arvoa hän ei ole ei-femiministi. Hän ei kenties ole suosittu, mutta eipä ole suosittuja hihhulit kristityillä eikä ISISläisiäkään koeta kovin rakkaaksi monille islaminuskoisille. Missään nimessä Lovejoy, muut radikaalifeministit, ISIS tai hihhulit eivät edusta keskiarvoa tai tavallista tai yleistä. Mutta marginaalisuus ei tarkoita samaa kuin käsiteavaruuden ulkopuolella oleminen.
Trollaus ja käsiteanalyysi.
Blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät että olen itsekin trolli. Minulla on siihen jopa "ohjekirjablogauksia". Tarkoittaako tämä sitä että tämän blogin sisältö on tietoarvoltaan nolla? Tuskin. Itse asiassa sanoisin jopa että trollaus johtaa siihen että relevanssille voi jopa käydä päinvastoin. Trollaamisellani on argumentatiivisia tavoitteita. Käsiteanalyysi on tässä itse asiassa hyvin herkullinen lähtökohta koska niiden avulla voidaan luoda avartavia stereotyyppisiä lausumia jotka kuitenkin ovat ongelmia esillenostavia. Ja tämä johtaa siihen että kykene yhdistämään huumorin ja asiallisuuden. (Näiden välissä tempominen viehättää itseäni suuresti.) Katson että tämä seuraa narrin ihannetta.
Narri paljastaa ennakko-oletuksia. Itse asiassa huumorista on tuoreesti ilmestynyt mainio kirja "Inside Jokes - Using Humor to Reverse-Engineer the Mind". Se on yhteistyökirja, kirjoittajinaan Matthew Hurley, Daniel Dennett ja Reginald Adams. Heidän mukaansa huumori on oleellista oppimiselle. Usein huumori perustuu jonkinlaiselle ennakko-oletuksen rikkomiselle. Niissä kuitenkin rikkoutuminen tapahtuu kohtuu turvallisesti. (Väkivaltainen huumori onnistuu jos ja vain jos kuulija jotenkin ensin etäännytetään kärsijästä.) Tämä on tärkeää ihmisen toimintakyvylle, koska ihmisten on tultava toimeen rajallisessa informaatiossa ja usein melko nopeasti. Jos asioita miettii liiaksi ja haluaa varmistaa olevansa oikeassa ei helposti saa mitään aikaiseksi. Jos taas ei opi virheistään, on myös ongelmissa. Siksi on järkevää nauttia harmittomista erehdyksistä jotka opettavat temppuja jotka ovat tarpeen tosipaikan tullen. (Esimerkiksi sellaisia jotka koskevat peniksiä ja hämähäkkejä väärinpäin.)
Siksi esimerkiksi Lovejoyn kohdalla ei kenties ole kovin tervettä keskustella ad hominem -tasolla siitä onko hänen sanomansa mitätöntä siksi että hän on mielenvikainen tai trolli. (Jompi kumpi näistä teorioista on todennäköisimmin tosi.) Oleellisempaa on kenties tarkastella sitä että onko hänen lausumansa feministisiä vai ei-feministisiä. Lovejoy kenties paljastaa feminismin käsitteestä jotain samantapaista kuin mitä koiranpaskavertaukseni opetti ateismin määrittelystä. Sillä millä intentiolla olen tämän tuottanut on tavallaan irrelevanttia. Ihan siksi että viitekehys on todennäköisesti rakennettu muuta kuin internetkommentointia lukien.
Yleensä kirjailijat "joita ei ole tervettä uskoa hulluiksi tai trolleiksi" ovat tuottaneet materiaalia joka luo löyhän verkon johon näkemykset ovat liitoksissa. Samoin keskivertoiset ja yleiset lausunnot luovat "normin" joka on sekin tärkeä - vaikka onkin eri asia kuin alan auktoriteettien kirjat. (Mikä on relevanttia esimerkiksi uusateismin kohdalla, luulen-uskon että vastaava koskee myös feminismiä koska moni ihminen on arjessa feministi.) Ja kun katson feministisiä kirjoittajia - jotka ovat pitäneet itseään feministeinä ja joita yleisesti muutkin pitävät feministeinä - on nähdäkseni varsin selvää että itse asiassa Lovejoyn laukomissa ei ole mitään mainittavan ei-feminististä. Se ei toki ole rakentavaa, ei edusta feministien normaaleja virtauksia, eikä se varmasti aja feministien asiaa liikkeenä. Mutta jos ne ovat trollausta ne ovat kuitenkin opettavaista trollausta.
Tässä mielessä Lovejoyn trollius on minun kannaltani aika irrelevanttia. Sen lisäksi että se on puutteellisesti todennettua. Siksi, vaikka saamassani viestissä oli paljon asiallista ydintä, en pidä sitä kokonaisuuden kannalta kovin relevanttina.
1: Mieleeni juolahti jopa sellaisetkin asiat että onko tässä takana enemmmänkin se, että monet lausuntoni feminismistä ovat ärsyttäneet. Mutta niihin on kuitenkin sitten vaikea tarttua argumentaatiotasolla. Joten on helpompaa tarttua tälläiseen detaljiin ja luoda tätä kautta epäuskottavuutta varsinaista argumenttia kohtaan. Tämä on totuttu ja käytetty strategia. Irrelevantti detalji on kätevä tapa luoda epäluottamusta itse asiaan, vaikka se ei iskisikään siihen lujaan ytimeen. (Toki tuosta pienestä ja pikkumaisesta jutustani on paha vetää lujaa ydintä, se kun on enemmänkin kuriositeettimainen loisartikkeli joka kukkii sen pääteesini päällä, enemmän demonstraationa ja esimerkkinä kuin varsinaisena argumentinluojana. Aina ei jaksa olla briljantti. Yllättävän harvoin jaksaa.)
1.1: Mutta tämä pelko lienee kuitenkin vain minun päässäni. Virheen korjaamisen yrittäminen on kuitenkin aina yritys tehdä palvelus. (Toki toivoisin siihen vähän enemmän lihaa. Mutta toisaalta trollien ja trolliarmeijoiden IP -osoitteiden seuranta ja muu vastaava ei ole helppoa. Markuzen tapauksessa asiat selvisivät ja se osoittaa sen että tämänlaisia asioita todella voidaan tehdä. Mutta että siinä menee sikana aikaa ja tupakkaa.) Tai jos ei ole, niin lataan sen sinne lähtökohdaksi siksi että se on reilua ja rakentavaa.
Heretkää!
Tärkeintä olisikin kenties keskustella siitä että miten Lovejoyn näkemykset sotivat feministisiä tulkintamalleja ja merkityksenluomista vastaan. Ja jos ei, niin miten feministien kannattaisi kenties miettiä sitäkin että onko "feminismi" -leima oikeastaan kovinkaan oleellinen silloin kun mietitään sitä että mitä asioita kannattaa tukea tai vastustaa. Nähdäkseni se, että feministit irtautuvat Lovejoysta ja pitävät tätä trollina on tärkeä ensimmäinen askel. Siinä tunnustetaan että näkemys eroaa omasta feminismistä. (Ei siitä muuten haluttaisi irtautua.) Ja tätä pidetään pahana ja vastenmielisenä. Seuraava askel on kuitenkin se vaikein. On nimittäin helppoa rakentaa No True Scotsman ja pestä vastuu. Pistää radikaalifeministit ja trollit jonkun muun ongelmaksi. Sen sijaan että tunnustaisi että kyseessä on paitsi feminismi niin myös sellainen feministi jota hyvä ja eettinen moderni ihminen vastustaa.
Ilkka Forsblom, joka ansiokkaasti omalla nimellään uskalsi minua lähteä valistamaan korosti teemaa "huomaan jälleen kerran teidän kommentoineen feminismin muotoa, joka on itselleni vieras ja jonka edustajan nimeen en ole ennen törmännyt". Tämä on oleellinen. Yleensä trollaamisen taakse liitetään ajatus epäluotettavuudesta. On kieltämättä totta että jos muodostaa evoluutiosta mielikuvan kreationistien pelleilyiden kautta, niin rakentuu olkiukkoja. Samoin tietenkin käy jos hankkii kokonaiskäsityksensä feminismistä feministejä trollaavien kanssa. Jos joku heittää olkiukkoja feminismisti, kysymys on usein harhaanjohtaminen ja informaatiosota. Sellaisen pohjalta ei tietenkään saa kovin rehellistä kuvaa. Ja feminismi saattaa vääristyä juuri sen takia että on "tutustunut liikaa". Eli kun lukee kirjoja ja nettikommentteja, mukaan helposti nivoutuu kaikenlaista omituista. Saamani varoituksen sisältämä riski on oleellinen ja mahdollinen.
Etenkin kun Lovejoysta tarkistin lähinnä sen, että hänellä on ihan sikana kommentteja. Tarkempi googelointi todellakin paljastaa sen, että Lovejoysta puhutaan hyvin paljon. Ja henki on se, että hänestä mietitään onko hän trolli vai ei. Trollausta epäillään useissa paikoissa esimerkiksi koska "She seems to get top comment on every popular reddid and it's always filled with radfem garbage." Mitä tästä voi sanoa? Henkenä on se, että ihmiset eivät erota feminismin satiiria ja ärsyttävyys mielessä tehtyä trollaamista feminismin esittelystä.
Trolliongelma.
Ensimmäinen asia on se, että tässä on klassisen trolliongelman paikka. Tämä on siitä erikoinen että se on samanaikaisesti epistemologinen, lähdekriittinen että huumoria että tosiasioita käsittelevä ongelma joka on sekä vaivannut mieltäni pitkään, että johon minulla on vain peukalosääntötyyppisiä ratkaisuja. Eli miten voidaan erottaa että joku on trolli ja kuka ei. Syytöksissä haasteena on se, että esimerkiksi Lovejoyn kohdalla on oikeastaan hyvin vähän mihin tarttua. Hänen trolliuttaan toistellaan ja tämä toisto muuttuu todisteeksi siitä että hän trollaa.
1: Trolliksi syyttely on itsessään yksi keino harrastaa informaatiosodankäyntiä. Tästä löytyy oikein tuore esimerkki. Katleena Kortesuin "Ei oo totta" -blogi purki Amplian väitteen jossa syytettiin Tiina Raevaaraa "roskatiede" -blogin pitäjäksi. Lisäksi tätä blogia syytettiin ala-arvoiseksi ja rikolliseksi. Syytös oli tehty korkeintaan aihetodistein. Ja sen tehtävänä oli selvästi diskreditoida sanoma mustamaalaamalla sanoja. Roskatiede -blogin pitäjä korosti että yritys olikin varmasti mitätöidä Raevaaran julkisuudessa sanomia asioita jotka koskevat Ampliaaa ja siellä työskennelleitä muutoin. Se, että ohittaa jonkun lausuman merkityksen sanomalla että "sen on pakko olla satiiria" joutuu perustelemaan miksi tämä on satiiria. Loppujen lopuksi tämä palautuu siihen että osoittaakseen että lausunto on satiiria on palattava premisseihin siitä miksi tämä ei ole feminismiä. Ja juuri tässä premississä on ne suurimmat probleemit ja erimielisyydet. Se, että debatti voitetaan siten että jos on kinaa lähtökohdista sanomalla että omat premissit ovat todet ei ole argumentointia vaan inttämistä. (Joka on sinällään hupaisaa ajankulua.) En ole vielä löytänyt IP -osoitteiden ja muiden vastaavien tapaisiin asioihin joissa löytyy edes yksittäinen trolli, saati trolliarmeija. Kenties Lovejoy on trolli, mutta googlesta kaivamieni todisteiden mukaan tämä ei ole välttämätöntä.
2: Trollia on todella vaikeaa erottaa mielenvikaisesta. Lovejoyn vahvimmat syyt olla trolli viittaavat johonkin joka on minulle muualta tuttu. Internetissä oli "mr Mabus" -pseudonyymillä toiminut mies. Hän oli hyvin ahkera ja pakkomielteinen kommentoija. Hänen tekstinsä olivat pullollaan omituisuuksia. Poliisitutkinta tuli kysymykseen. "Notorious spammer" saatiin kiinni ja tekojen takaa paljastui Dennis Markuze niminen setä jolla oli mielenterveysongelmia ja pakkomielteisyyttä. Asia kävi oikeudessa. Markuzen kommenteissa erikoista oli se, että hän kirjoitti niitä aivan valtavasti. Hän kohdisti niitä moniin ateisteihin. Ja viestit degeneroituivat tappouhkauksiksi ja stalkeroinneiksi. Ja viesteissä kannatettiin Intelligent Designiä. On selvää että moni Intelligent Designin kannattaja haluaisi laittaa tämän - joka on ihan ottanut pseudonyyminsä Nostradamuksen ennustusten antikristuksesta - olevan jotain johon ei oikein tavallisesti törmää. Markuze ei kuitenkaan ollut trolliarmeija tai ateistitrollin "false flag" -operaatio jossa halutaan pilata kreationistien maine. Vaan taustaa löytyi päihteistä ja mielenterveysongelmista. Markuzea ei lannistanut edes tuomio, nykyisin hän on ns. rikoksenuusija. En kykene näkemään hänessä oleellisia epäanalogioita Lovejoyhyn. Samat argumentit joilla Lovejoy todetaan trolliksi pätisivät Markuzeen vielä vahvemmin. Tämä ei tarkoita sitä että Lovejoy ei olisi trolli. Vaan sitä että todisteita tästä ei ole riittävästi.
Käsiteanalyysiin.
Tuon pikkumaisen blogaukseni teema oli toisintaa esimerkillä ja detaljilla varhaisempaa argumenttiani, jossa lähestyin feminismiä kolmen käsitteen venn -diagrammilla. Siinä oli kysymys käsiteanalyysistä. Eli jostain jossa mietitään mikä sopii feminismin määritelmään ja mikä ei. Useimmiten feminismiaihe on kuitenkin ns. arvokeskustelullinen. Ja tämä ero saattaa johtaa siihen että sanomisiani väärinkäsitetään. Ja tämä harhautuminen on ymmärrettävää. Sillä tietty tapa on vakiintunut. Nämä strategiat, noin karkeasti ottaen, suhtautuvat liian usein kahdella tavalla feminismiin. Ja molemmat näistä tavoista ovat vääriä.
1: Ensimmäinen on se, että radikaalifeministit määritellään jotenkin yleiseksi feminismiksi. Tällöin ei sanota että "feministien piirissä on radikaaleja" vaan että "nämä radikaalit ovat jotenkin "enemmän feministejä" tai "aidosti feministejä". Tämä on tietenkin halveksuttavaa olkiukottamista. En esimerkiksi jaksa uskoa että fundamentalistiaktivistit olisivat eniten kristittyjä tai kuvaisivat sitä mitä kristinusko ytimeltään ja enimmäkseen on. Tämä olisi olkiukottamista, joka rakennettaisiin cherry pickaamalla esimerkkejä. Sen sijaan katson että he ovat yhdenlaisia kristittyjä. Tähän ei voi oikeastaan muuta kuin tiivistää lausuma "Tämä Päivä" -blogista. "Olen tehnyt päätöksen: tästä eteenpäin kun kuulen jonkun olettavan ääriliikkeen edustavan jotain muuta kuin nimenomaista äärilaitaa, pidän näin olettavaa ihmistä ideologisena valehtelijana."
2: Toisaalta taas vastapuolella on sitten tapana pestä omaa ideologiaansa jollain josta on hyvin vaikeaa nähdä miten ne olisivat mitään muuta kuin "No True Scotsman" -argumentteja. Tästä olen tehnyt pidemmän tekstin, joten en toista sen ydinteesejä tässä. Ja pidän tätäkin huonona tapana toimia. Vastuu pestään pois kikkailemalla ideologian nimistä. Ja usein tässä tehdään vielä pahemmin. Kun asia viittaa ongelmaan - olipa se sitten "oikeaa skottia vai ei" - niin tässä usein isketään viestintuojaan siitä että hän leimaa väärällä nimellä sen sijaan että tähän ongelmaan tartuttaisiin ja siivottaisiin maailmaa sen verran että kellään ei olisi mitään kammottavaa sormella osoitettavaksi.
Näkemykseni ei ole ajaa poliittista agendaa. Minulla on yllättävän vähän kiinnostusta osallistua feminismiin ja muuhun poliittiseen. Kaikki ryhmät joissa on yli Dunbarin luvun verran jäseniä (noin 150) ovat periaatteessa epäilyttäviä laitoksia jotka luovat rooleja ja identiteettejä, eli pitävät ryhmän koheesiota yllä jonkinlaisella illuusionrakennuksella. Sitä pienemmät taas ovat potentiaalisia kultteja. Ja tämä tietenkin vaikeuttaa sanomisieni tulkitsemista. Sillä on ihan tervettä olettaa että teksti osuu johonkin sellaiseen viitekehykseen jota muutenkin käytetään paljon. (Tilastollisesti se on todennäköisin viitekehys!) Tämä taatusti aikaansaa pahastumista ja surullista mieltä. Välittäisin jos jaksaisin.
Tällä käsiteanalyysillisellä puolella on syvä merkitys siihen miten Lovejoyn trollaamiseen tulee suhtautua. Ei pidä katsoa pelkästään intentiota. Eli onko tarkoitus trollata vai olla vaan aktivistihöpö joka edustaa jotain niin marginaalista mielisairaan ajatusta feminismistä että valtaosa feministeistä pitää sitä itselleen vieraana. (Joka tarkoittaa sitä että he vastustavat myös sen argumenttisisältöä.) On hyvä kartoittaa miten tämä ero on merkittävä. Kirjoitin pari päivää sitten blogaukseeni kuvatekstin jossa käsittelin koiran, koirannamin ja koiranpaskan ateistisuutta. Sen ytimessä oli se, että kun ateismi on määritelty jumaluskon puutteeksi, niin silloin niin koirat kuin koiranpaskatkin ovat ateisteja.
Tämä on itse asiassa käsiteanalyyttisesti ns. vastaesimerkki. Se demonstroi että annettu ateismin määritelmä on joko omituinen tai sitten se vaihtoehtoisesti vaatii korjaamista. Toki en väittänyt että ateistit yleisesti uskoisivat että koirat olisivat ateisteja. Tai että koiranpaskan ateistisuus olisi yleinen debatinaihe. Luultavasti tämä koiranpaskan vakaumus on sen verran marginaalinen asia että se ei ole kiinnostanut sosiologisesti ateisteja eikä teistejä. Olisi siis väärin sanoa että ateistit olisivat sanomassa että koiranpaskat ovat ateisteja. Mutta sen sijaan annetusta ateismin määritelmästä tämä vastaesimerkki sanoo paljon oleellista.
Esimerkiksi oman venn -diagrammin ytimeen voisi sanoa sen että jos katsomme ei-trolleja feministejä, kuten Luce Irigaraytä tai Valerie Solanasia, tiedämme että Luce Irigaray kannatti tasa-arvoa, oli feministi mutta ei uskonut että mies ja nainen olivat syntyjään samanlaisia. Irigaray ei ollut sukupuolineutraali. Näin tiedämme että feministin ei tarvitse olla sukupuolineutraaliuden kannattaja. Samalla opimme että tasa-arvo ei ole samaa kuin sukupuolineutraalius. Mutta kenties feminismi on tasa-arvoa koska Irigaray kannattaa molempia. Solanas taas kannatti iskuja miessukupuolta kohtaan, ja häntä ei voida pitää tasa-arvon kananttajana. Radikaalifeministinä hän kuitenkin oli feministi. Joten feminismin ei tarvitse olla tasa-arvoa ajavaa ollakseen feminismiä.
Tosiasia toki on se, että suuri osa nykyfeministeistä kannattaa sitä että feminismi on sekä tasa-arvoa että sukupuolineutraaliutta korostaen haettava asia. Jos näin ei olisi, olisi oikeastaan aika tyhmää tehdä tuollaisia listauksia. Siitä ei opittaisi mitään uutta. Tottumus on turruttanut mieltä joten tarvitaan muistutusta siitä että jos feministi ei kannata tasa-arvoa hän ei ole ei-femiministi. Hän ei kenties ole suosittu, mutta eipä ole suosittuja hihhulit kristityillä eikä ISISläisiäkään koeta kovin rakkaaksi monille islaminuskoisille. Missään nimessä Lovejoy, muut radikaalifeministit, ISIS tai hihhulit eivät edusta keskiarvoa tai tavallista tai yleistä. Mutta marginaalisuus ei tarkoita samaa kuin käsiteavaruuden ulkopuolella oleminen.
Trollaus ja käsiteanalyysi.
Blogini pitkäaikaiset lukijat tietävät että olen itsekin trolli. Minulla on siihen jopa "ohjekirjablogauksia". Tarkoittaako tämä sitä että tämän blogin sisältö on tietoarvoltaan nolla? Tuskin. Itse asiassa sanoisin jopa että trollaus johtaa siihen että relevanssille voi jopa käydä päinvastoin. Trollaamisellani on argumentatiivisia tavoitteita. Käsiteanalyysi on tässä itse asiassa hyvin herkullinen lähtökohta koska niiden avulla voidaan luoda avartavia stereotyyppisiä lausumia jotka kuitenkin ovat ongelmia esillenostavia. Ja tämä johtaa siihen että kykene yhdistämään huumorin ja asiallisuuden. (Näiden välissä tempominen viehättää itseäni suuresti.) Katson että tämä seuraa narrin ihannetta.
Narri paljastaa ennakko-oletuksia. Itse asiassa huumorista on tuoreesti ilmestynyt mainio kirja "Inside Jokes - Using Humor to Reverse-Engineer the Mind". Se on yhteistyökirja, kirjoittajinaan Matthew Hurley, Daniel Dennett ja Reginald Adams. Heidän mukaansa huumori on oleellista oppimiselle. Usein huumori perustuu jonkinlaiselle ennakko-oletuksen rikkomiselle. Niissä kuitenkin rikkoutuminen tapahtuu kohtuu turvallisesti. (Väkivaltainen huumori onnistuu jos ja vain jos kuulija jotenkin ensin etäännytetään kärsijästä.) Tämä on tärkeää ihmisen toimintakyvylle, koska ihmisten on tultava toimeen rajallisessa informaatiossa ja usein melko nopeasti. Jos asioita miettii liiaksi ja haluaa varmistaa olevansa oikeassa ei helposti saa mitään aikaiseksi. Jos taas ei opi virheistään, on myös ongelmissa. Siksi on järkevää nauttia harmittomista erehdyksistä jotka opettavat temppuja jotka ovat tarpeen tosipaikan tullen. (Esimerkiksi sellaisia jotka koskevat peniksiä ja hämähäkkejä väärinpäin.)
Siksi esimerkiksi Lovejoyn kohdalla ei kenties ole kovin tervettä keskustella ad hominem -tasolla siitä onko hänen sanomansa mitätöntä siksi että hän on mielenvikainen tai trolli. (Jompi kumpi näistä teorioista on todennäköisimmin tosi.) Oleellisempaa on kenties tarkastella sitä että onko hänen lausumansa feministisiä vai ei-feministisiä. Lovejoy kenties paljastaa feminismin käsitteestä jotain samantapaista kuin mitä koiranpaskavertaukseni opetti ateismin määrittelystä. Sillä millä intentiolla olen tämän tuottanut on tavallaan irrelevanttia. Ihan siksi että viitekehys on todennäköisesti rakennettu muuta kuin internetkommentointia lukien.
Yleensä kirjailijat "joita ei ole tervettä uskoa hulluiksi tai trolleiksi" ovat tuottaneet materiaalia joka luo löyhän verkon johon näkemykset ovat liitoksissa. Samoin keskivertoiset ja yleiset lausunnot luovat "normin" joka on sekin tärkeä - vaikka onkin eri asia kuin alan auktoriteettien kirjat. (Mikä on relevanttia esimerkiksi uusateismin kohdalla, luulen-uskon että vastaava koskee myös feminismiä koska moni ihminen on arjessa feministi.) Ja kun katson feministisiä kirjoittajia - jotka ovat pitäneet itseään feministeinä ja joita yleisesti muutkin pitävät feministeinä - on nähdäkseni varsin selvää että itse asiassa Lovejoyn laukomissa ei ole mitään mainittavan ei-feminististä. Se ei toki ole rakentavaa, ei edusta feministien normaaleja virtauksia, eikä se varmasti aja feministien asiaa liikkeenä. Mutta jos ne ovat trollausta ne ovat kuitenkin opettavaista trollausta.
Tässä mielessä Lovejoyn trollius on minun kannaltani aika irrelevanttia. Sen lisäksi että se on puutteellisesti todennettua. Siksi, vaikka saamassani viestissä oli paljon asiallista ydintä, en pidä sitä kokonaisuuden kannalta kovin relevanttina.
1: Mieleeni juolahti jopa sellaisetkin asiat että onko tässä takana enemmmänkin se, että monet lausuntoni feminismistä ovat ärsyttäneet. Mutta niihin on kuitenkin sitten vaikea tarttua argumentaatiotasolla. Joten on helpompaa tarttua tälläiseen detaljiin ja luoda tätä kautta epäuskottavuutta varsinaista argumenttia kohtaan. Tämä on totuttu ja käytetty strategia. Irrelevantti detalji on kätevä tapa luoda epäluottamusta itse asiaan, vaikka se ei iskisikään siihen lujaan ytimeen. (Toki tuosta pienestä ja pikkumaisesta jutustani on paha vetää lujaa ydintä, se kun on enemmänkin kuriositeettimainen loisartikkeli joka kukkii sen pääteesini päällä, enemmän demonstraationa ja esimerkkinä kuin varsinaisena argumentinluojana. Aina ei jaksa olla briljantti. Yllättävän harvoin jaksaa.)
1.1: Mutta tämä pelko lienee kuitenkin vain minun päässäni. Virheen korjaamisen yrittäminen on kuitenkin aina yritys tehdä palvelus. (Toki toivoisin siihen vähän enemmän lihaa. Mutta toisaalta trollien ja trolliarmeijoiden IP -osoitteiden seuranta ja muu vastaava ei ole helppoa. Markuzen tapauksessa asiat selvisivät ja se osoittaa sen että tämänlaisia asioita todella voidaan tehdä. Mutta että siinä menee sikana aikaa ja tupakkaa.) Tai jos ei ole, niin lataan sen sinne lähtökohdaksi siksi että se on reilua ja rakentavaa.
Heretkää!
Tärkeintä olisikin kenties keskustella siitä että miten Lovejoyn näkemykset sotivat feministisiä tulkintamalleja ja merkityksenluomista vastaan. Ja jos ei, niin miten feministien kannattaisi kenties miettiä sitäkin että onko "feminismi" -leima oikeastaan kovinkaan oleellinen silloin kun mietitään sitä että mitä asioita kannattaa tukea tai vastustaa. Nähdäkseni se, että feministit irtautuvat Lovejoysta ja pitävät tätä trollina on tärkeä ensimmäinen askel. Siinä tunnustetaan että näkemys eroaa omasta feminismistä. (Ei siitä muuten haluttaisi irtautua.) Ja tätä pidetään pahana ja vastenmielisenä. Seuraava askel on kuitenkin se vaikein. On nimittäin helppoa rakentaa No True Scotsman ja pestä vastuu. Pistää radikaalifeministit ja trollit jonkun muun ongelmaksi. Sen sijaan että tunnustaisi että kyseessä on paitsi feminismi niin myös sellainen feministi jota hyvä ja eettinen moderni ihminen vastustaa.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Miten piinaamista suunnitellaan älykkäästi
Intelligent Design on siitä jännittävä, että se on mielellään vetämässä marttyyrinkruunua ylleen. Kuitenkaan sillä ei ole kovin meheviä tarinoita läpimentäväksi. Intelligent Designin tueksi tehty Ben Steinin naamalla levitetty "Expelled" -elokuva on varsin hyvä dokumentti siitä miten halu ilman todisteita on kova. (Se yrittää olla dokumentti evolutionistejen pahuuksista, mutta se lähinnä todistaa ID:piirien motivaation saada uhrikruunu itselleen keinolla millä hyvänsä. Se on siis arvokas dokumentti mutta ei sillä tavalla kuin tekijät halusivat.) Sen sijaan jos asiaa mietitään evoluutikon kulmalta marttyyrinkruunua ei oteta osaksi suurta viestintästrategiaa. Mutta sitten.
Jos esille otetaan Dennis Markuze (aka. "Dave Mabus"). Hänellä on ollut varsin erikoinen suhde Myersiin. Myers itse on kuvannut tätä Markuzen pakkomiellettä blogissaan. Ja Myers ei ollut ainut. Vaikka jo yksin hänen saamansa viestit olisivat olleet ahkeran obsessiivisen uhkailijahullun toimintakenttää, Myers oli vain jäävuorenhuippu. Markuzella oli useita kymmeniä sähköpostiosoitteita joiden kautta viestiä vihaansa itse kohteille henkilökohtaisesti. Mr. "Mabus" tunnusti stalkerointinsa ja tappouhkailunsa ja sai tuomion. Tästä on pari vuotta aikaa, mutta tuoreesti hän on palannut harrastuksiinsa. Darwinisteissakin on bipolaareja ja alkoholisteja joten on erikoista että moraalin rappeuttava darwinisti ei ole tehnyt vastaavaa nimekkäille ID -henkilöille. Jotka kuitenkin koko ajan itkevät vainotun statustaan kirjoissaan kuin maailman kovimpia kokeneet. Myös Michael Phillip Korn on ilahduttanut maailmaa tappuhkailemalla pahoja darwinisteja jotka eivät yksinkertaisesti oel yhtä eettisiä kuin teistit.
Sitten on sellaisia vähemmän keskeisiä kuin Gabriel Tanejo, joka on toki pannut oman osansa tähän arvokkaaseen arvokeskusteluun. "Your sins are too mighty to repent for, our Father will send you all to hell when you die! I will hack into this website and destroy it; and find your personal information too, so I can blow up your house—but your destiny is so fucked up that I don’t know why I would bother! I may, however, hunt down your friends and family and slaughter them—that would cause you great pain, would it not? I have gotten signs from God that approve of doing this to all fucking atheists! Someday you may find a gun at your head, or cyanide in your drink, or a grenade in your home—but I will kill you, make no mistake! The sooner you go to your eternal punishment, the better!" Mieleeni tuleekin arvokas muistutus apologeetikko William Lane Craigilta. Hänhän on korostanut God Command Theorynsä kautta että Jumalan auktoriteetti on oikeuttanut jotkut harvat kansanmurhat. Ne jotka satutaan mainitsemaan "Raamatussa". Ja tässä tapauksessa Jumala on selvästi antanut auktoriteettikäskyä suoraan Tanejon päähän. Joten ihmisen vajaa mieli ei ehkä kaikkea ymmärrä. Kuten ei kanaanin kansanmurhaakaan. Mutta tämä ei tietysti ole Jumalan ja etiikan ongelma.
Myös Sara Ahlmark saa luvan edustaa kreationismin kannattajien standardinomaista internetkäytöstä. Hän on päätynyt oikein sitaattitallenteeksi. "Why is it still fuckin legal for those cock-licking homo pigs to maintain this nazi fucking LIE called evolution. Let tens of thousands of evil DEVILS of ETERNAL flames burns their grandchildren in concentration camps all over the planet. And if that doesn't shut down these cunt morons, I shall personally rip their intenstines through their GOD DAMN nosdrils!...I just get so fucking upset when I hear people talk about this gay shit piece of pussy EVOLUTION. I am NO son of a buttfucking God damn ape, and that's scientific enough for me! Hell yeah! We should decapitate all those bitch slapping freak loving idiots, who think God is dead and who uses the name of Jesus to wipe their infidel pedofile asses." Vaikka nautinkin toki ironiasta jossa homoseksuaalisuus kaivetaan homomiehien perseestä Jeesuksella (sukupuoli:mies) niin tässä artikkelissa on hitusen liikaa TJT:tä minun makuuni. (Tai sitten ei riittävästi.)
Ja sitten sama arvostettava ja kiinnostava ID -nerojen pääviestintäkanava (jossa asialla tällä kertaa William Murray) ottaa aivan suoraan kantaa siihen että asiallinen käytös on jotain johon ID:läisillä ei ole varaa. Se alkaa tyypillisellä rakenteella. "I used to be one that diligently attempted to provide Darwinists charitable interaction. I tried not to ridicule, demean, or use terms that would cause hurt or defensive feelings." Joka itsessään kertoo että kun ennen oli jotain mieltä ja nyt on kontrastitermiä käytetty niin voi jo arvata lukemattakin mistä jatkossa on kysymys. Ja voi pojat että siellä onkin kysymys. "While pacifism is a laudable idea, it does not win wars. It simply gives the world to the barbarians." -lause kertoo että sitä vaaditaan aktiivisuutta. Vastustajat ovat kamalia ja uskovat ja kristityt ovat uhreja. "And that’s the problem; a lot of us don’t realize we’re in a war, a war where reason, truth, religion and spirituality is under direct assault by the post-modern equivalent of barbarians. They, for the most part, have no compunction about lying, misleading, dissembling, attacking, blacklisting, ridiculing, bullying and marginalizing; more than that, they have no problem using every resource at their means, legal or not, polite or not, reasonable or not, to destroy theism, and in particular Christianity (as wells as conservative/libertarian values in general)." Joten on syytä turvautua kaikkeen mahdolliseen. "There is no common ground between the universal post-modern acid of materialist Darwinism and virtually any modern theism. There is no common ground between Orwellian statism-as-God and individual libertarianism with freedom of (not “from”) religion. There is only war. One of the unfortunate problems of war is that certain distasteful methods must be employed simply because they are the only way to win." Ja siksi on syytä olla valmis monenlaiseen. "I would find it distasteful to pick up a gun in a ground war and have to shoot others to defend my family and way of life, but I would do so. Should I not pick up Alinsky’s Rules for Radicals and employ the weapons of my adversaries, if it is the most effective way – perhaps the only way – of winning the cultural war? There comes a point in time where all the high ground offers is one’s back against the precipice as the barbarian horde advances. Does it make one a barbarian if one employs the tactics of the barbarian to win the war?" Ja kun keinovarasto on esitetty, on syytä muistuttaa että kaikki ansaitsevat armon. Teoriassa. Mutta ei missään nimessä käytännössä. "So, the question isn’t, to paraphrase the TSZ heading, “do Darwinists deserve charity”; of course they deserve it. Everyone does. That’s part of our modern, moral, rational theistic morality. But the sad fact is, we cannot afford to give them charity, because to give them charity, IMO, is to give aid and comfort to an enemy bent upon our destruction, and the destruction of our way of life."
Ja ID:läisten välinevarasto onkin melko luova. Tom Willis on esimerkiksi rakentanut ihastuttavan vaihtoehdon jossa "evolutionisteilta" otettaisiin äänioikeus pois. Ja muutakin. "The arrogance displayed by the evolutionist class is totally unwarrented. The facts warrent the violent expulsion of all evolutionists from civilized society. I am quite serious that their danger to society is so great that, in a sane society, they would be, at a minimum, denied a vote in the administration of the society, as well as any job where they might influence immature humans, e.g., scout, or youth, leader, teacher and, obviously, professor. Oh, by the way… What is the chance evolutionists will vote or teach in the Kingdom of God?"
Ei tuohon kaikkeen voi tehdä muuta kuin lainata ID:läistä Uncommon Descentissä aikanaan vaikuttanutta "DaveScott"ia aka David Scott Springeriä. Miestä jonka keinovalikoima oli myös varsin avomielinen. "I would have done the same thing if I were Myers. Probably worse. The difference is that I freely admit I'm a sociopath. To thine own self be true..." Tämän kaiken jälkeen on ymmärrettävää että huvittavaa katsoa kaikenlaisia lausuntoja joissa uusateistit ovat militantteja. Nimittäin selviää se miksi näitä väitteitä sanotaan ID -piirissä konetuikanuunan tulinopeudella. (Koska tunnetusti hokema muuttuu faktaksi kun sitä hoetaan. Hitler nojasi pääosan retorisesta voimastaan tämän yhden tempun varaan. Tiedetysti.) Ja samalla selviää miksi ID itse vaikuttaa militantilta sen militantin määritteissä juuri sellaisella tavalla jossa tätä ei myönnetä.
En silti voi olla miettimättä vielä yhtä asiaa. Nimittäin sitä että William Dembski, Intelligent Designin kenties yksi suurimpia nimiä, ilmoitti Piankan syyttä suotta terroristiksi. Hän oli teostaan niin ylpeä että kirjoitti siitä Uncommon Descentiin viestin joka on yllättävää kyllä säilynyt. Tästä syystä Piankan toimista ja sanomisista tehtiin sitten tutkinta joka paljasti että hän ei ollut edes sanonut mitään sellaista. Dembski ja muut syyttäjät olivat fabrikoineet koko syytöksen kehittelemällä sanomia joita ei oltu sanottu. (Pianka sai tämän prosessin vuoksi paljon tappouhkauksia.) Tämä johti esimerkiksi Tapio Puolimatkan noloon tilanteeseen. Hän kun oli kopioinut UD:n väitteet sellaisenaan kirjaansa. (Mutta tätä Suomeen hyppäämistä ei pidä ihmetellä. Sillä uhkailukulttuuri on oleellinen osa suomalaista uskonelämää, näitä putkahtaa julkisuuteen sen tästä. Ja tämä kulma jostain syystä unohdetaan esimerkiksi "suvivirsikeskustelun" kohdalla ihan sujuvasti. Kreationismilla onkin tässä kohden januksenkasvot.)
Tämä kuvaa tilannetta USA:ssa. Siellä terrorismiin suhtaudutaan vakavasti. Ja asia on tietenkin tutkittava. Näin syntyy tila käyttää Murraun esittämiä "ideologisen sodankäynnin aseita" joita oli soveliasta käyttää barbaareita vastaan. Ja vaikka tutkimus paljastaa syyttömäksi, on siitä kuitenkin vaivaa ja kiusaa ja hämmennystä. Suomessa voi myös ilmiantaa ihmisiä poliisille, myös nimettömästi. Ja myös SuPolle. (Tästä aiheesta on itse asiassa kuulemani mukaan ollut viime aikoina "jotain" yleisessä arvokeskustelusta. Asia on mennyt itseltäni kuitenkin ohi joten tässä olen ihan kuulopuhepohjalla.) Tällä pohjalla voisikin olla ihan relevantti mahdollisuus että uhkailukulttuuria laajennettaisiin Dembski -henkisellä manööverillä missä väärän ideologian kannattajia ilmiannetaan vaikka SuPolle. SuPo on tässä hyvä koska sillä ei ole velvotteita kertoa tutkinnan syitä tai ilmiantajia nimeltä. Sitä saattaa vaikka spontaanisti joku saada kyydin ratakadulle töiden jälkeen. Ja jos näin kävisi, niin saattaisi olla että sitä voisi arvailla onko joku kaverin kaverin serkun kaveri sotkeutunut johonkin. Vai olisiko syynä sittenkin vain jonkun pikkumaisuus. Tämä ei välttämättä selviäisi koskaan. Joka tekisi ilmiannosta viehättävän. Sillä saa tehtyä kiusaa. Tuomiota ei toki tule koska SuPon pojat ovat asiallisia ja selvittävät onko rikoksia tehty. Mutta tutkintaan menee aikaa. En sano muuta kuin että kenties joku on mahdollisesti käynyt ratakadulla epämääräisissä olosuhteissa. (Tilanteesta ei selfietä.) Tämänlaatuinen vaihtoehto vaan tuppaa spontaanisti putkahtamaan mieleen jostain monia äimistyttävästä syystä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli tälläinen strategia mieleen. (Älkää kysykö enempää. Ette kuitenkaan meinaisi uskoa. En minäkään.)
Kyllä siinä meinaa mennä hermot, ja moni tuleekin lopullisesti hulluksi. Ja kenties kreationistit ovat jotenkin taipuvaisia putoamaan tähän kuiluun. Esimerkiksi kreationistiksi ryhtyy joku, pakotettuna koko loppuelämän tuottamaan sellaista materiaalia nettiin, että sen henkinen vaste on väriliiduilla kirjoittaminen. Mutta netti on siitä kätevä että näyttää Arialilta. Tai Comic Sansilta vähintään. Mutta jos tietoteknisen rajoitteen unohtaa, voi silti mielensä silmin nähdä sen väriliidun. Ja haistaa. Muuttuu silloin kokeilu pysyväksi, ja saa joku siitä pysyvän kokemuksen ikuisuudesta, jostain pysyvästä ja kestävästä. Silloin sitä ymmärtää miten maailma toimii ja mitä suuria ja tärkeitä periaatteita se noudattaa.
tiistai 16. elokuuta 2011
What Would Mabus Do?
Havaitsin kyynisyyteni "Paholaisen Asianajajan" blogauksessa "Skeptikon taikajuoma". Siellä henkilö halusi että skeptikko lataa pulloon jotain muuta kuin järjen ääntä (vaikka skeptikoidenkin lankeaminen mukatietoon on tietysti todiste siitä että skeptikonkin pitäisi saada järjen ääntä ulkopuolelta..) "Täyttäisin pullon ihmimillisyydellä." Tämä on tietysti kaunis ajatus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että inhimillinen skeptikko "ei elä" kovin kauaa. Vastassa on tosin kuoleman sijasta kyynistyminen tai itkuparku. Ei siksi että skeptikko olisi väärässä, vaan siksi että internet on yleisesti ottaen hyvin epäkohtelias paikka. Herkempimieliset ja inhimilliset saavat siellä lähinnä kyyneleitä silmäänsä.
Tämän ymmärtäminen on mielestäni olennaisen tärkeää. Viime aikoina on puhuttu paljon "vihan ilmapiiristä". Ja tämä blogaus liittyy joukkoon ei_niin_iloiseen.
Otan tästä esimerkiksi hahmon nimeltä "David Mabus". Jos olet - tai olet ollut - skeptikko, tai lukenut likimain mitä tahansa englanninkielistä vähän suositumpaa skeptikkojen, ateistejen tai evolutionistejen juttuja, olet tietoinen hänestä halusit tai et.1 Mabus ottaa nimittäin yhteyttä skeptikoihin, ateisteihin ja muihin joista hän ei pidä. Hän on tehnyt näin joka päivä vuosien ajan. Hän on ahkeroinut satoja sähköpostiviestejä ja kommentteja näiden vastustajiensa blogeihin päivittäin. Kohteet ovat olleet hyvin laajakirjoisia ; Mukana on nimekkäitä ja vähemmän nimekkäitä.
Yhteydenotto itsessään ei tietysti ole paha asia. Mutta valitettavasti Mabuksella on tapana olla varsin vihainen ja levitellä myös tappouhkaulksia. Mabus on itse asiassa hieman kuin käänteinen Jeesus. Hän ei lupaa pelastusta, vaan sen vastakohtaa. Hän ei lupaa elämää vaan kuolemaa. Hän ei rakasta vihamiestään kuin itseään, vaan vihaa heitä2 Hänen viestejä kuvataan seuraavalla tavalla "Frequently his messages include threats of death/murder, decapitation, and taunts that "the police won’t help you." Other times his messages are entirely incoherent or just vaguely menacing, but are sent with enough frequency and consistency to be fairly considered harassment and stalking." Esimerkiksi noin vuosi sitten asiasta nimeltä "David Mabus" on juteltu, ja jo silloin hänen aktiivisuuskauttaan kuvattiin räväkästi "started out as a total fuckwad and got worse." En voi kuin olla yhtä mieltä tämän kuvauksen kanssa. Tappouhkailut olivat jo tuolloin hänen arkipäiväin strategiansa.
Erikoisinta on tietysti se, että tälle näkyvälle hahmolle ei ole oikein yritetty tehdä mitään. Kun olen kirjoitellut siitä, miten uskovaisista on vaikeaa löytää tyyppejä jotka lähtevät argumentoimaan toisia uskovaisia vastaan puolustamaan ateisteja, niin ihmettelyn yksi pääsyistä on kuvattavissa kahdella sanalla, jotka eivät ole saaneet uskovaisia reagoimaan. Sanat ovat "David" ja "Mabus". Oleellista on tahti ja aika ja häiritsevyystaso. Tätä on jatkunut rytinällä, vuosia, näkyvästi ja viestit ovat ns. "varsin häiriintyneitä". On hämmästyttävää, miten taho selittää inhimillisyydestä, rakkaudesta, tukemisesta ja hyvistä arvoista samalla kun paikalla riuhtoo tuollainen kaveri, eikä kukaan tee mitään ... Yhtään mitään .... Siis .... Oikeesti! 3
Otin asian esiin nyt, "hieman myöhästyneen uutisarvon", vuoksi. Mabuksen touhut ovat alkaneet kiinnostamaan poliisia. Reaktion hitaus ihmetyttää, sillä Mabuksen toiminta on ollut varsin hyvin dokumentoitua. Hänen yhteystietonsakin tiedetään. Ja tiedetään että tämän ylen roisiin piirrossarjaan sopivan pahiskarrikatyyrin nimi on Dennis Markuze.
Viime aikoina "vihan ilmapiiri" on noussut keskusteluihin Breivikin ja maahanmuuttokysymyksen kohdalla. Näyttää siltä kuin tämä ilmapiiri olisi useille ihmisille jotenkin vieras, uusi ja yllättävä asia. Kenties Breivik oli huomionherättäjä. Ilmapiirikysymys oli myös hänen ideologiansa kautta kenties tavallista helpompi huomata ; Vihan ilmapiiri on helppoa liittää juttuihin joilla on jo valmiiksi vihan ideologian maine. Maahanmuuttokysymyksillä taas on "natsismin aura", joka helpottaa tämän vihailmapiirin huomaamista. Uskonto-ateismi-skeptismi jne. linjamalla ongelmana on tietysti se, että uskovaisia pidetään helposti leppoisina. Tämä mielikuva ei ihmetytä. Muistan vain, kuinka itse aikanani naivisti uskoin että uskovaiset ovat rauhallisia, muistavat Raamatun rakkauden ohjeet ja ovat siksi pitkämielisiä myös erimielisiä kohtaan. Sittemmin olen kadottanut tämän lapsenuskon. Nykyisin olenkin sitä mieltä, että skeptikon kannattaa varmuuden vuoksi opetella musta vyö, just in case. Ja silti kannattaa muistaa että skeptismi (jne.) vaarantaa sinut ja kaikki lähellä olevasi.
Kenties tämä kuitenkin osoittaa sen, miten sitä inhimillisyyttä varten saatettaisiin todellakin tarvita ihan oma taikavoimapullo. Taikavoimapullo sitä varten että saa lisävoimia sitten kun omat ei riitä. Lisäinhimillisyydelle olisi varmasti tarvetta.
1 Ja jos et tiedä, on likimain selvää että et ole kyseisiä paikkoja selaillut, ainakaan aktiivisesti ja paljoa. Jos olet uskovainen etkä tunne tätä nimiparia, se tarkoittaa sitä että et ole tutustunut ateistejen näkemyksiin heidän itsensä sanomina, vaan olet luottanut ns. toisen käden tietoihin. Tai okei, luultavammin kirjoihin. Tämä onkin fiksu valinta.
2 Tosin en tiedä vihaako hän itseään yhtä paljon, vihjaan vain että kannattaisi.
3 Kun tätä seuraa ns. arvotyhjiöargumentti, jonka mukaan uskonto takaa moraalin ja että ateistilla ei ole mitään syytä toimia hyvin ja että ateistit elävätkin arvotyhjiössä nihilisteinä, ja että ateistit ovat aggressiivisia, vihaisia ja epäkohteliaita eivätkä tee asialle mitään vaan pitävät tätä ilmapiiriä vakiona. Tässä kontektissa nämä tyypit, joita on paljon, näyttäytyvät varsin erikoisessa valossa.
Tämän ymmärtäminen on mielestäni olennaisen tärkeää. Viime aikoina on puhuttu paljon "vihan ilmapiiristä". Ja tämä blogaus liittyy joukkoon ei_niin_iloiseen.
Otan tästä esimerkiksi hahmon nimeltä "David Mabus". Jos olet - tai olet ollut - skeptikko, tai lukenut likimain mitä tahansa englanninkielistä vähän suositumpaa skeptikkojen, ateistejen tai evolutionistejen juttuja, olet tietoinen hänestä halusit tai et.1 Mabus ottaa nimittäin yhteyttä skeptikoihin, ateisteihin ja muihin joista hän ei pidä. Hän on tehnyt näin joka päivä vuosien ajan. Hän on ahkeroinut satoja sähköpostiviestejä ja kommentteja näiden vastustajiensa blogeihin päivittäin. Kohteet ovat olleet hyvin laajakirjoisia ; Mukana on nimekkäitä ja vähemmän nimekkäitä.
Yhteydenotto itsessään ei tietysti ole paha asia. Mutta valitettavasti Mabuksella on tapana olla varsin vihainen ja levitellä myös tappouhkaulksia. Mabus on itse asiassa hieman kuin käänteinen Jeesus. Hän ei lupaa pelastusta, vaan sen vastakohtaa. Hän ei lupaa elämää vaan kuolemaa. Hän ei rakasta vihamiestään kuin itseään, vaan vihaa heitä2 Hänen viestejä kuvataan seuraavalla tavalla "Frequently his messages include threats of death/murder, decapitation, and taunts that "the police won’t help you." Other times his messages are entirely incoherent or just vaguely menacing, but are sent with enough frequency and consistency to be fairly considered harassment and stalking." Esimerkiksi noin vuosi sitten asiasta nimeltä "David Mabus" on juteltu, ja jo silloin hänen aktiivisuuskauttaan kuvattiin räväkästi "started out as a total fuckwad and got worse." En voi kuin olla yhtä mieltä tämän kuvauksen kanssa. Tappouhkailut olivat jo tuolloin hänen arkipäiväin strategiansa.
Erikoisinta on tietysti se, että tälle näkyvälle hahmolle ei ole oikein yritetty tehdä mitään. Kun olen kirjoitellut siitä, miten uskovaisista on vaikeaa löytää tyyppejä jotka lähtevät argumentoimaan toisia uskovaisia vastaan puolustamaan ateisteja, niin ihmettelyn yksi pääsyistä on kuvattavissa kahdella sanalla, jotka eivät ole saaneet uskovaisia reagoimaan. Sanat ovat "David" ja "Mabus". Oleellista on tahti ja aika ja häiritsevyystaso. Tätä on jatkunut rytinällä, vuosia, näkyvästi ja viestit ovat ns. "varsin häiriintyneitä". On hämmästyttävää, miten taho selittää inhimillisyydestä, rakkaudesta, tukemisesta ja hyvistä arvoista samalla kun paikalla riuhtoo tuollainen kaveri, eikä kukaan tee mitään ... Yhtään mitään .... Siis .... Oikeesti! 3
Otin asian esiin nyt, "hieman myöhästyneen uutisarvon", vuoksi. Mabuksen touhut ovat alkaneet kiinnostamaan poliisia. Reaktion hitaus ihmetyttää, sillä Mabuksen toiminta on ollut varsin hyvin dokumentoitua. Hänen yhteystietonsakin tiedetään. Ja tiedetään että tämän ylen roisiin piirrossarjaan sopivan pahiskarrikatyyrin nimi on Dennis Markuze.
Viime aikoina "vihan ilmapiiri" on noussut keskusteluihin Breivikin ja maahanmuuttokysymyksen kohdalla. Näyttää siltä kuin tämä ilmapiiri olisi useille ihmisille jotenkin vieras, uusi ja yllättävä asia. Kenties Breivik oli huomionherättäjä. Ilmapiirikysymys oli myös hänen ideologiansa kautta kenties tavallista helpompi huomata ; Vihan ilmapiiri on helppoa liittää juttuihin joilla on jo valmiiksi vihan ideologian maine. Maahanmuuttokysymyksillä taas on "natsismin aura", joka helpottaa tämän vihailmapiirin huomaamista. Uskonto-ateismi-skeptismi jne. linjamalla ongelmana on tietysti se, että uskovaisia pidetään helposti leppoisina. Tämä mielikuva ei ihmetytä. Muistan vain, kuinka itse aikanani naivisti uskoin että uskovaiset ovat rauhallisia, muistavat Raamatun rakkauden ohjeet ja ovat siksi pitkämielisiä myös erimielisiä kohtaan. Sittemmin olen kadottanut tämän lapsenuskon. Nykyisin olenkin sitä mieltä, että skeptikon kannattaa varmuuden vuoksi opetella musta vyö, just in case. Ja silti kannattaa muistaa että skeptismi (jne.) vaarantaa sinut ja kaikki lähellä olevasi.
Kenties tämä kuitenkin osoittaa sen, miten sitä inhimillisyyttä varten saatettaisiin todellakin tarvita ihan oma taikavoimapullo. Taikavoimapullo sitä varten että saa lisävoimia sitten kun omat ei riitä. Lisäinhimillisyydelle olisi varmasti tarvetta.
1 Ja jos et tiedä, on likimain selvää että et ole kyseisiä paikkoja selaillut, ainakaan aktiivisesti ja paljoa. Jos olet uskovainen etkä tunne tätä nimiparia, se tarkoittaa sitä että et ole tutustunut ateistejen näkemyksiin heidän itsensä sanomina, vaan olet luottanut ns. toisen käden tietoihin. Tai okei, luultavammin kirjoihin. Tämä onkin fiksu valinta.
2 Tosin en tiedä vihaako hän itseään yhtä paljon, vihjaan vain että kannattaisi.
3 Kun tätä seuraa ns. arvotyhjiöargumentti, jonka mukaan uskonto takaa moraalin ja että ateistilla ei ole mitään syytä toimia hyvin ja että ateistit elävätkin arvotyhjiössä nihilisteinä, ja että ateistit ovat aggressiivisia, vihaisia ja epäkohteliaita eivätkä tee asialle mitään vaan pitävät tätä ilmapiiriä vakiona. Tässä kontektissa nämä tyypit, joita on paljon, näyttäytyvät varsin erikoisessa valossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)